Christiantroopers
Tervetuloa, soturi!







                      
                       Christian Troopers
                      

                                     Pertti J. Peussa
                                     LL,  psykiatrian erikoisl√§√§k√§ri, ylil√§√§k√§ri (el√§kkeell√§)
                                     M.D.,  psychiatrist (retired)

                                    
                      
                                     "Emmeh√§n me taistele ihmisi√§ vastaan
                                     vaan henkivaltoja ja voimia vastaan,
                                     t√§m√§n pimeyden maailman hallitsijoita ja
                                     avaruuden pahoja henki√§ vastaan."
 
                                                                             Paavali Tarsolainen Ef.6:11
                                                                                                                                                                                   
                                                  
                                     "Minun lampaani kuulevat minun √§√§neni,
                                     ja min√§ tunnen ne, ja ne seuraavat minua."

                                                                           Jeesus Nasaretilainen, Joh. 10:27         

                                       


Esipuhe

Luku 1.                              Evakkopoika

Luku 2.                              Etsint√§ ja lainalaisuus

Luku 3.                              DNA:n arvoitus

Luku 4.                              Aina tarvittaessa

Luku 5.                              Voiko kristityss√§ olla demoni?

Luku 6.                              Yhteys Luojaan ja sen varmistus

Luku 6.1.                                      Karismojen k√§yt√∂n luotettavuus

Luku 6.2.                                      Yst√§v√§n ja vihollisen tunnistaminen

Luku 6.2.1.                                          Tunnussanojen k√§ytt√∂ 1.Joh. 4: 1- ym.

Luku 6.2.2.                                          Viimeisimm√§t l√∂yt√∂ni

Luku 6.2.3.                                          Omat ajatukset
                                       
Luku 7.                               Ket√§ uskoa?







Esipuhe



Laadin tämän sivuston nettiin, jotta mahdollisimman moni voisi lukea ja jakaa vähin kustannuksin tietoja, kokemuksia, virheitä ja voittoja hengellisestä sodankäynnistä. Teksti on suunnattu ensisijaisesti niille kristityille, jotka jo käyvät hengellistä sodankäyntiä. Kullakin meistä on oma toiminta-alueensa. Kuitenkin me kaikki tarvitsemme toisiamme, kukaan ei voi kattaa kaikkea, ei toiminnan eikä tiedon alueilla.
 
Tekstista saattaa olla apua myös niille, jotka harhailevat epätietoisina siitä, mikä on heidän kuulemastaan totta ja mikä valhetta. Jotkut saattavat tämän sivun opetuksia soveltamalla välttyä joutumasta psykiatriseen hoitoon. Toiset tulevat edistymään Herramme tahdon tietämisessä ja toivottavasti myös sen tekemisessä. Hänhän sanoi terävästi, että jos te rakastatte minua, niin te teette niinkuin minä käsken teidän tehdä.

Toiveeni on, että syntyisi sotureiden yhteistyöverkosto, joka ulottuisi myös kansainväliselle areenalle. Siksi osa aineistosta tullaan kääntämään englanniksi.

Omistan nämä sivut Helinälle, Markolle ja Elisalle.


Sipoossa  2009, Pertti Peussa                                                             



 Luku 1                         Evakkopoika

                 Synnyin Viipurissa vuonna 1936 . Vanhempani olivat silloin kansakoulunopettajina Hiitolan aseman koululla. Kuolemaj√§rven Inkil√§n koululta he siirtyiv√§t talvisodan jaloista vuonna 1939 Laukaan kunnan Lievestuoreen koululle vuonna. Is√§ni kaatui Syv√§rill√§ vuoden 1943 syyskuussa. K√§vin oppikoulun Jyv√§skyl√§n Lyseossa. √Ąitini oli aktiivinen luterilaisen  Laukaan seurakunnan j√§sen.

Luku 2.                         Etsint√§  ja  lainalaisuus

              N√§in murrosi√§ss√§ kotipaikkakunnallani Laukaan Lievestuoreella elokuvan "Vastaus", joka pani minut ajattelemaan. Se kertoi suomalaisessa teollisuuslaitoksessa ilmenneest√§ konfliktista tehtaan johdon ja ty√∂ntekij√∂iden v√§lill√§. Ratkaisuksi l√∂ydettiin ihmisen sis√§inen muuttuminen. Ihmisten ja perheiden sis√§inen muuttuminen n√§htiin l√§ht√∂kohdaksi yhteiskuntael√§m√§n muuttumiselle. Hyv√§ksyin silloin mieless√§ni periaatteen, ett√§ jos haluan jonkin ihmissuhteeni, yhteiskunnan, kansainv√§listen suhteiden tai maailman muuttuvan paremmaksi, oli parhainta aloittaa muutos omasta itsest√§ni.

                 En kuitenkaan silloin tiennyt, kuinka oma muuttumiseni tulisi toteuttaa, mit√§ se edellytt√§isi minulta, mitk√§ toimenpiteet minun puoleltani olisivat tarpeen ja miss√§ j√§rjestyksess√§ ne olisi toteutettava. Halusin saada ammatin, jossa voisin auttaa ihmisi√§. Pyrin ja minut hyv√§ksyttiin sek√§ Jyv√§skyl√§n kasvatusopilliseen korkeakouluun ett√§ Helsingin yliopiston l√§√§ketieteelliseen tiedekuntaan.

                Kun aloitin opinnot Helsingiss√§ vuoden 1958 alussa, p√§√§tin tutustua kurssini is√§nt√§√§n, joka oli yhdyshenkil√∂ tiedekuntaan p√§in. H√§nelt√§ sai parhaiten tietoa opiskeluaikatauluista ja tenttien ajankohdista. Valmistauduimme joihinkin tentteihin yhdess√§. Tutustuin my√∂s h√§nen vanhempiinsa; h√§nen is√§ns√§ oli Helsingin teknillisen korkeakoulun professori. K√§vi ilmi, ett√§ he olivat olleet mukana tekem√§ss√§ "Vastaus"- elokuvaa. Helsingin teknillisen korkeakoulun opiskelijoiden keskuudessa toimi Ristin kilta. Siihen kuuluvia opiskelijoita toimi my√∂s "Vastaus"-elokuvan tehneen ryhm√§liikkeen parissa. T√§m√§ liike, MRA (Moral Re-Armament eli Moraalinen varustautuminen) oli jatkoa Oxford-liikkeelle, joka vaikutti Suomessakin jo ennen toista maailmansotaa ja jonka parissa liikkui joitakin huomattavia teollisuusjohtajia, poliitikkoja, ansioituneita julkkiksia sek√§ kulttuuripersoonia Euroopassa ja Yhdysvalloissa.

             Sain tilaisuuden osallistua Sveitsiss√§ Montreauxissa pidett√§viin kansainv√§lisiin MRA:n kokouksiin suomalaisten kanssa vuonna 1958. S Menin siell√§ er√§√§n√§ p√§iv√§n√§ polvilleni toverieni kehoituksesta ja annoin el√§m√§ni, niinkuin sanoin, kolmiyhteiselle Jumalalle, Raamatun mukaan. Koska en silloin viel√§ ollut tullut tuntemaan Kristusta henkil√∂kohtaisena  Vapahtajanani, siirryin ns. lainalaiseen tilaan, jossa pyrin olemaan kunnollinen ihminen, rehellinen, ep√§itsek√§s, moraalisesti puhdas ja rakkaudellinen. P√§√§t√∂s oli minulle kuin hyppy lentokoneesta pime√§√§n ilman laskuvarjoa. Ei ollut tietoa tulevasta, eik√§ siit√§ mit√§ se merkitsi.

          MRA:ssa opetettiin pit√§m√§√§n "hiljaisia hetki√§", joissa tarkoituksena oli kuunnella ajatuksiin tulevaa Jumalan puhetta, arvoida ajatusten oikeellisuus ehdottoman rehellisyyden, puhtauden, ep√§itsekkyyden ja rakkauden mittapuilla. T√§m√§n j√§lkeen ne piti toteuttaa. Ajatukset kirjoitettiin muistiin.  "Kun ihminen kuuntelee, Jumala puhuu. Kun ihminen tottelee, Jumala toimii", opetti pastori Frank N.D. Buchman, joka johti Oxford-ryhm√§liikett√§ ja sitten MRA:ta.  Olin mukana 17 kuukautta kest√§neell√§ kiertueella ymp√§ri Eurooppaa ja Yhdysvalloissa esitt√§m√§ss√§ n√§ytelmi√§, joissa ratkaisuksi yksil√∂n ja kansojenv√§lisiin ongelmiin tuotiin ihmisen muuttuminen - uudistuminen- "uuden ihmisen luominen".
Olin mukana Suomen MRA:n tiedotuslehden toimituksessa, tapailin ylioppilaiden aktiivihenkilöitä ja kirjoittelin Ylioppilaslehteen MRA:n ideasta.

           Hesperian sairaalassa psykiatriaan erikoistuvien l√§√§k√§rien koulutuksen yhteydess√§ kuulin joitakin AA:ssa raitirtuneita alkoholisteja. Kiinnostuin silloin ryhmien k√§yt√∂st√§ ihmisten auttamisessa. Vaikka itsell√§ni ei ollut mit√§√§n alkoholiongelmaa, tutustuin AA:n toimintaan. Pidin L√§√§k√§rip√§ivill√§kin esityksen AA: toiminnasta. Perustin Hesperian sairaalaan potilaille Nimett√∂mien Neurootikkojen ryhm√§n, jossa olin mukana pari vuotta. AA oli saanut aikanaan alkunsa sen kahden perustajaj√§senen raitistuttua Yhdysvalloissa toimineessa Oxford-ryhm√§liikkeess√§.
    
           Nykyisin en toimi MRA:ssa,en AA:n enk√§ Nimett√∂mien Neurootikkojen piiriss√§. Ne j√§iv√§t  1974-75, jolloin koin hengellisen uudistumisen. En halunnut en√§√§ edist√§√§ synkretistisi√§ liikkeit√§.
        
 Luku 3.                    DNA:n  arvoitus

                      Vuoden 1973 syksyll√§ otin kuukauden virkavapaata lukeakseni psykiatrian erikoisl√§√§k√§rin tutkintoon vaadittavaa tenttikirjallisuutta. Lukiessani siit√§, mit√§ silloin tiedettiin ihmisen perim√§n eli geenien osuudesta persoonallisuuteen ja mielenterveyden h√§iri√∂iden syntyyn, mieleeni nousi  kysymys, jonka koin olevan suunnattu minun vastattavakseni. Kysymys kuului: "Kuka on suunnitellut ja rakentanut ensimm√§isen DNA-molekyylin?"

                     Tiesin, ett√§ Cricks ja Watson olivat r√∂ntgens√§teit√§ ja hyv√§√§ p√§√§ttelykyky√§√§n k√§ytt√§en oivaltaneet DNA:n perusrakenteen ja saaneet l√∂yd√∂st√§√§n Nobel-palkinnon. Tajusin nyt, ett√§ DNA:n rakenne ja sen aikaansaama toiminta solussa olivat niin monimutkaisia ja nerokkaita, ett√§ niihin tarvittiin viisautta ja kyky√§, jota mill√§√§n ihmisell√§ tai ihmisryhm√§ll√§ ei ole.

         Vastasin kysymykseen mieless√§ni: "Haluan palvella h√§nt√§". H√§nell√§ tarkoitin sit√§ olentoa, joka oli suunnitellut ja rakentanut ensimm√§isen DNA-molekyylin.

Luku 4.                     Aina tarvittaessa

                 Kev√§√§n ja alkukes√§n 1974 aikana olin mielenkiinnolla lukenut pastori K. K. Sarlinin kokoamaa kirjaa  em√§nt√§ Helena Konttisen el√§m√§st√§ ja ns. unessa saarnatuista puheista. Vaimoni vanhemmat olivat tulleet kirjan kautta hengelliseen her√§tykseen ja kirja oli tullut sit√§ tiet√§ kotimme kirjahyllyyn.Olin lukenut saman kirjan jokin vuosi aikaisemminkin, mutta silloin se ei tehnyt minuun erityisemp√§√§ vaikutusta.

                     Nyt kirja oli minulle aivankuin uusi. Aloin ymm√§rt√§√§ sen sanomaa enemm√§n. Ollessani sisareni ja h√§nen miehens√§ kes√§m√∂kill√§ Nurmij√§rvell√§, ilahduin huomatessani voivani omistaa itselleni sen totuuden, ett√§ oli mahdollista p√§√§st√§ l√§hemm√§ksi taivaallista Is√§√§ antamalla itsens√§ h√§nen poikansa Jeesuksen Kristuksen omaksi. T√§m√§ olisi siihen ainoa tie. Kun p√§√§tin antaa itseni ehdoitta Jeesuksen omaksi, koin iloa ja sain sis√§isen luottamuksen h√§nen olemassaoloonsa. Sain my√∂s varmuuden siit√§, ett√§ el√§m√§ni jatkuu kuoleman j√§lkeen H√§nen luonaan. Tunnelma oli kuin olisin voittanut itselleni √§√§rett√∂m√§n paljon kaikkea parhainta mit√§ vain voi kuvitella nykyisess√§ el√§m√§ss√§ ja tulevassa.

                    Kun jatkoin Konttisen kirjan lukemista, n√§in ilmestyksen, avoimin silmin. Noin kuuden metrin p√§√§ss√§ etuvasemmalla n√§in ihmisen kokoisen, kuin tanskalaisen kuvanveist√§j√§ Thorvaldsenin tekem√§n Kristus-patsaan kirkkaat √§√§riviivat. Kuvan oikean olkap√§√§n takana n√§kyi latinalaisen isokokoisen ristin yl√§osan √§√§riviivat, my√∂s kirkkaina. Kuva n√§kyi usean viikon ajan p√§iv√§ll√§, ei y√∂ll√§. Sen tilalla n√§kyi ajoittain enkelien √§√§riviivoja kirkkaina.  Koskaan aikaisemmin en ollut n√§hnyt t√§llaisia kuvia.

                  Sitten tapahtui muutos. Vuoden 1974 hein√§kuun er√§√§n√§ viikonloppuna olin l√§htenyt AA:n neuvottelup√§iville Sein√§joelle tutustumaan
AA:n toimintaan ty√∂ni vuoksi. En ole koskaan ollut humalassa, mutta alkoholistien kokemukset olivat opettavaisia. Kun bussi l√§hti sunnuntaina iltap√§iv√§ll√§ paluumatkalle Helsinkiin, huomasin ilmestyksen kuvan muuttuneen. Tilalle tuli sarja kuvia.  Ensimm√§isess√§ kuvassa oli ihminen naulattuna ristille k√§sist√§√§n ja jaloistaan. Tummia pisaroita tippui naulojen kohdilta. Sitten kuva k√§√§ntyi siten, ett√§ saatoin havaita vasemmassa kyljess√§ olevan haavan, josta my√∂s valui tummia pisaroita. Kun n√§m√§ kuvat n√§kyiv√§t, mieleeni nousivat selke√§sti sanat: "Minun vereni vuotaa sinun puolestasi kolme vuorokautta." Katsoin kelloa. Se oli viisitoista minuuttia yli kolme iltap√§iv√§ll√§. Ristiinaulitun √§√§riviivat n√§kyiv√§t p√§ivisin seuraavana maanantaina, tiistaina ja keskiviikkona. Keskiviikkona ty√∂p√§iv√§n p√§√§tytty√§ ajoin autoni Herttoniemen kirkon parkkialueelle ja j√§in odottelemaan, tapahtuuko klo 15.15 mit√§√§n uutta. Ei tapahtunut. Mutta kello 15.17 kuvan ollessa yh√§ n√§kyviss√§ mieleeni nousivat selke√§sti sanat: "Se on t√§ytetty. T√§stedes minun vereni vuotaa sinun edest√§si aina tarvittaessa."

                 Minua hymyilytti tuo "tarvittaessa"-sana. Olin niin monesti kirjoittanut potilailleni reseptill√§ l√§√§kett√§ tarvittaessa otettavaksi. Ilmestys katosi eik√§ ole sen j√§lkeen esiintynyt.





Luku 5.             Voiko kristityss√§ olla demoni?

       Paavali vastaa t√§h√§n kysymykseen aivan selke√§sti Raamatussa,  Toisen Korinttolaiskirjeen 12. luvun jakeissa 7-9 (v.-92 k√§√§nn√∂s):

                         Jotta n√§m√§ valtavat ilmestykset eiv√§t tekisi minua ylpe√§ksi, olen saanut pist√§v√§n piikin ruumiiseeni, Saatanan enkelin
                        
kurittamaan itseäni, etten ylpistyisi. Olen kolme kertaa pyytänyt Herralta, että pääsisin siitä. Mutta hän on vastannut
                         minulle: "Minun armoni riitt√§√§ sinulle. Voima tulee t√§ydelliseksi heikkoudessa." Sen t√§hden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani,
                         jotta minuun asettuisi Kristuksen voima.

          On aika yll√§tt√§v√§√§, ettei t√§t√§ itsens√§ Paavalin todistusta demonista kristityss√§ ole huomattu olevan Raamatussa. Olin 80-luvulla kutsuttuna mukana suomalaisten karismaattisten pappien ja lehtoreiden kokouksessa Helsingiss√§ Bulevardin varrella. Er√§s papeista, L√∂ytty, nosti esiin kysymyksen "Voiko kristityss√§ olla demoni?". Syntyi hiljaisuus, kukaan ei halunnut ottaa kantaa. Lopulta sanoin, ettei asiassa ole kokemukseni perusteella mit√§√§n ep√§selv√§√§: kristityss√§ voi olla demoni. Kukaan muu ei k√§ytt√§nyt puheenvuoroa asiasta.

           Saatanan enkeli on sama asia kuin demoni. Er√§s syy siihen, ett√§ anglosaksisissa maissa ei n√§ytet√§ tuntevan Paavalin todistusta, johtuu englanninkielisten arvostettujen raamatunk√§√§nn√∂sten sanavalinnasta. Ne k√§ytt√§v√§t sanoja "Satan`s messenger"  (Saatanan sanansaattaja) jakeessa 7 kun taas kaikki viralliset Tanskan, Norjan, Ruotsin ja Suomen raamatunk√§√§nn√∂kset k√§ytt√§v√§t sanoja "Saatanan enkeli" (Satans engel).

           Lukuisat suomalaiset esirukousty√∂ss√§ toimineet voivat vahvistaa kokemustensa perusteella, ett√§ niin kristityiss√§ kuin ei-kristityiss√§ voi olla ei ainostaan yht√§, vaan lukuisiakin demoneja. Voidaan jo sanoa, ett√§ ihmiskunta on suurelta osin sille tavallisesti n√§kym√§tt√∂mien olentojen miehitt√§m√§ sis√§isesti. T√§m√§ selitt√§√§  sellaiset yll√§tt√§v√§t v√§kivaltaiset teot, psyykiset ja fyysiset vaivat, pakkomielteet ja perversiot, joihin ei l√∂ydy l√§√§ketieteellisi√§ perusteita.



Luku 6.                          Yhteys Luojaan ja sen varmistus

           DNA on niin monimutkainen ja super√§lykk√§√§sti laadittu ja toimiva rakennelma, ett√§ sill√§ on t√§ytynyt olla ihmist√§ ylivoimaisesti viisaampi suunnittelija ja luoja.  Olisi loogista, ett√§  ihmiseen on luotu my√∂s mahdollisuus p√§√§st√§ keskusteluyhteyteen Luojansa kanssa.

             Paratiisissa Aatami ja Eeva keskustelivat Luojansa kanssa kasvokkain. Luoja itse tuli maapallolle noin 2000 vuotta sitten ja viipyi t√§√§ll√§ vuosikymmeni√§ keskustellen  tuhansien ihmisten kanssa. H√§n on luonut meihin mahdollisuuden jatkaa t√§t√§ l√§heist√§ keskustelusuhdetta, vaikka h√§n ei ole viel√§ t√§√§ll√§ jatkuvasti n√§kyv√§ss√§ hahmossa.

             Miten sellainen keskusteluyhteys voi synty√§ ja miten se voidaan saada luotettavaksi? Varsinkin kirkkohistoria todistaa, kuinka  erilaisten k√§sitysten ja raamatuntulkintojen perusteella on syntynyt lukemattomia eriseuroja, lahkoja ja kirkkokuntia, jotka kiistelev√§t opeista kesken√§√§n ja tekev√§t kristinuskon naurunalaiseksi - ja aivan syyst√§.

             On aivan selv√§√§, ett√§ kristityt unohtivat jo varhaisessa vaiheessa apostolien opetuksen ja k√§yt√§nn√∂n siit√§, miten yhteys Luojaan toimii ja miten sen luotettavuus varmistetaan.


 6.1.                             Karismojen k√§yt√∂n luotettavuus

             Minulla on ollut mahdollisuus el√§m√§ni aikana tutustua useisiin viel√§kin toiminnassa oleviin karismaatikkoihin. Lehtori Ulla-Christina Sj√∂man, yst√§v√§ns√§ lastentarhanopettaja Doris Nordbladin kanssa, rukoili minulle Pyh√§n Hengen t√§yteytt√§ sek√§ tiedon ja viisauden sanojen armolahjoja vuoden 1975 alussa. Kielill√§ puhumisen lahja alkoi toimia pian t√§m√§n j√§lkeen. My√∂hemmin, 80-luvulla, alkoivat toimia my√∂s sairaiden parantamisen,  kielien tulkinnan, profetoimisen  ja henkien erottamisen karismat.

             Huomasin melko pian, ett√§ karismojen toiminnassa oli selv√§ puute: ei osattu varmistaa, oliko saatu tulkinta, tieto, ilmestys tai profetia totuudenmukainen, aito ja oikea. Luin metrikaupalla kristillist√§  kirjallisuutta asian selvitt√§miseksi, mutta en l√∂yt√§nyt selke√§√§ ja k√§yt√§nt√∂√∂n yksinkertaisesti sovellettavaa toimintatapaa. P√§√§tin, etten hae enk√§ k√§yt√§ karismojen k√§ytt√∂√∂n perustuvaa tietoa ennenkuin tiedon alkuper√§n varmistaminen on minulle mahdollista.



  6.2.                          Yst√§v√§n ja vihollisen tunnistaminen


  6.2.1.                       Tunnussanojen k√§ytt√∂ 1.Joh.4: 1-

Kamppailin siis vuoden 1975 jälkeen, kuinka voin erottaa Herran tai Herran enkeleiden antamat ajatukset vihollisen antamista tai omista ajatuksistani. Koska laajalti lukemieni kristittyjen kirjailijoiden teksteistä ei löytynyt selkeää ohjetta näissä kysymyksissä, päätin olla käyttämättä tiedon sanojen armolahjaa, kunnes asia selkiintyisi. Päätin toimia vain parhaan ymmärrykseni mukaan.

Kolmen vuoden kuluttua alkoi tapahtua. Olin vuonna 1978 Hämeenlinnan Aulangolla Helsingin kaupungin järjestämässä johtajakoulutusseminaarissa. Iltaisin oli vapaata aikaa ja luin erään amerikkalaisen kristityn kirjoittamaa kirjaa hänen ihmeen kautta saamastaan parantumisesta kahdesta kuolemaan johtavasta sairaudesta. Silloin mieleeni nousi Uudesta testamentista Johanneksen ensimmäisen kirjeen neljännen luvun alkujakeet:

                               "Rakkaani, √§lk√§√§ jokaista henke√§ uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sill√§ monta v√§√§r√§√§ profeettaa on
                                l√§htenyt maailmaan. T√§st√§ te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan
                                tulleeksi, on Jumalasta; ja yksik√§√§n henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta"

Mieleeni nousi viel√§ seuraavaa:  Kun me suomalaiset k√§vimme talvi- ja jatkosotaa Neuvostoliitoa vastaan, oli meill√§ etulinjassa k√§yt√∂ss√§ vihollisen tunnistamismenetelm√§, joka toimi pime√§ss√§kin. Se oli tunnusssanan k√§ytt√∂. Eri rintamalohkoilla oli eri tunnussanoja ja niit√§ vaihdettiin ajoittain. Vartiomiesten tuli osata p√§ivitt√§inen tunnussana. Jos vartiomies kuuli tai n√§ki linjojen v√§liss√§ liikett√§, h√§n huusi: " Tunnussana!"  Ellei siihen tullut oikeaa vastausta tai mit√§√§n vastausta, vartiomies ampui tunkeilijaa vihollisena ja teki h√§lytyksen. Jos tulija osasi sanoa tunnussanan, niin vartiomies toivotti h√§net tervetulleeksi omalle puolelle.

Johannes opettaa siis, että meidän tulee käskeä henkeä - ei ihmistä-, joka meille puhuu ajatuksissa tai korvin kuultavalla äänellä, sanomaan tunnussanan, joka tässä on kokonainen lause: "Tunnustan Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi." Jos henki ei kykene sanomaan tätä lausetta tällaisena tai syntyy hiljaisuus, kyseessä on henki, joka ei ole Jumalasta. Jos henki kykenee sanomaan tunnuslauseen kokonaan, on se henki Jumalasta, kertoo Johannes.

Jos ilmenee, että henki ei ole Jumalasta, on se Jeesuksen nimessä sidottava ja käskettävä poistumaan häiritsemästä. Ellei se lähde, se tuhotaan Jeesuksen nimessä.

Tunnistaminen tekee my√∂s mahdolliseksi keskustelun Jeesuksen, Herran enkeleiden, Pyh√§n Hengen ja taivaallisen Is√§mme kanssa. Mik√§ suuremmoinen asia t√§m√§ olisikaan! Johannes opettaa t√§t√§ "lapsukaisille" eli vasta hiljattain seurakuntaan liittyneille henkil√∂ille eik√§ jo vuosikausia  vaeltaneille. T√§m√§ tekisi mahdolliseksi saada opetusta, rohkaisua ja lohdutusta itse Totuudelta joka p√§iv√§. Se avaisi my√∂s suoran viestiyhteyden kristittyjen ja enkelien sotajoukon ylip√§√§llikk√∂√∂n Jeesukseen kristukseen.

Varmistettu keskusteluyhteys tekisi my√∂s mahdolliseksi kulkea joka p√§iv√§ Jumalan johdatuksessa, k√§yd√§ menestyksellist√§ taistelua vihollisen henkivaltoja vastaan, l√∂yt√§√§ Herralle mieleisi√§ ratkaisuja ongelmiin ja saada toimintasuunnitelmia ja mit√§ tahansa kaikissa niiss√§ asioissa, joissa Herramme haluaa sanoa sanansa.  H√§n on delegoinut ihmiselle ratkaisuvaltaa maapallolla, mutta toivoo, ett√§ h√§nt√§ konsultoidaan. T√§rkeint√§ on kysy√§ H√§nelt√§ ennenkuin teemme ratkaisuja. On asioita, joissa H√§n antaa ihmiselle vapaat k√§det, mutta on asioita, joissa h√§n haluaa, ett√§ H√§nt√§ kuullaan.

Johanneksen opetus on kuitenkin osoittautunut riitt√§m√§tt√∂m√§ksi tunnistamisessa.  Jotkin vihollisen olennot pystyv√§t l√§p√§isem√§√§n t√§m√§n tunnussanatestin. On  t√§rke√§√§  k√§ytt√§√§ muitakin tunnussanoja, ettei joudu eksytetyksi. Siit√§ seuraavassa kappaleessa.


 6.2.2.        Viimeisimm√§t l√∂yt√∂ni

                   Karjalan profeetan Helena Konttisen saama tunnistusohje

Helena Konttinen kamppaili toimintansa alkuvaiheissa sen kysymyksen kanssa, oliko h√§nen unisaarnansa Herrasta.  H√§nell√§ oli mm. ilmestyksen armolahja. Konttisen kahdesti saama "vakava opetus" erottamisesta oli, oli, ett√§ h√§nen tulee pyyt√§√§ olentoa puhumaan "Herran Jeesuksen Natsareenuksen nimeen". (Kirjassa K.K. Sarlin: "Er√§s meid√§n ajan profeetta" ss. 46-48).
Ellei olento pysty sanomaan puhuvansa em. nimess√§, ei olento ole Jeesuksen puolella. Silloin tulee  Jeesuksen nimess√§ k√§ske√§ olennon l√§hte√§ h√§iritsem√§st√§.

Olen käyttänyt tätä ohjetta Jeesuksen tunnistamiseen ja vihollisen erottamiseen vuoden 2009 syksystä. Se toimii kokemukseni mukaan hyvin. Moni asia, joka on ollut epäselvää, on selvinnyt.
                  Mutta t√§m√§k√§√§n testi ei ole toiminut t√§ydellisesti.

Olen alkanut myös toteuttaa Helena Konttisen saamaa opetusta, että en kuuntele ketään muuta olentoa kuin Jeesusta Kristusta.

                   Jeesuksen muut nimet

 Jeesuksella on muitakin nimi√§ Raamatussa, kuten "Sana", "Jumalan Sana", "Immanuel", "Jeesus Kristus",  "Jeesus Nasaretilainen", "Kristus, Herra",  "Taivaan ja maan luoja", "Kaikkivaltias", "Herrojen Herra", "Kuningasten kuningas", "Vapahtajamme Jeesus Kristus". Usein rukous kirkoissamme lopetetaan sanoihin:"Is√§n, Pojan ja Pyh√§n Hengen Nimeen".  Monet sanovat rukoilevansa "Jeesuksen nimess√§ ja H√§nen verens√§ voimassa".

                   Jeesuksen veri

Vuoden 2010 syksyn kuluessa luin internetist√§ etel√§korealaisten kokemuksia hengellisest√§ sodank√§ynnist√§ (SpiritLessons.com , "Baptize by Blazing Fire/ Kim").  He kertoivat Jeesuksen veren suunnattomasta voimasta kamppailtaessa vihollista vastaan.  Rohkenin kysy√§, tunnistaessani Jeesusta, "Oletko Jeesus Nasaretilainen?". Jos h√§n sanoi: "Min√§ olen", kysyin viel√§: "Onko sinussa Jeeesuksen veri?" Jos h√§n sanoi:"Minussa on Jeesuksen veri.", hyv√§ksyin h√§net Jeesus Nasaretilaiseksi, Jeesukseksi Kristukseksi. T√§m√§n hetken kokemukseni on, ett√§ t√§t√§ testi√§ ei vihollinen ole toistaiseksi l√§p√§issyt. Vihollinen kielt√§√§ tai vaikenee t√§m√§n kysymyksenedess√§.
     Jos ilmenee, ett√§ vihollinen on kysymyksess√§, h√§net on sidottava ja tuhottava Jeesuksen nimess√§.
                    
                  Jeesuksen haavat
      
Vuoden 2010 joulukuussa mieleeni tuli Johanneksen evankeliumissa kerrottu tilanne, jossa Jeesus ilmestyi opetuslapsille kuolleista heräämisensä jälkeen suljettujen ovien takana. Tuomas halusi olennon antavan varman identifioinnin. Silloin Jeesus näytti hänelle ristiinnaulitsemisen yhteydessä syntyneet haavansa, raajoissaan ja kyljessään.
       Helena Konttinen halusi varmistuksen n√§kyjens√§ alkuper√§st√§, jolloin Jeesus n√§ytti h√§nelle haavansa.
       Min√§kin sain ilmestyksess√§ vuonna 1974  n√§hd√§ Jeesuksen ristill√§ ja h√§nen em. haavansa samalla kun H√§n sanoi:"Minun vereni vuotaa sinun puolestasi kolme vuorokautta."

      Ymm√§rr√§n t√§m√§n niin, ett√§ jos emme tied√§, kuka puhuu meille ilmestyksess√§ tai ajatuksissa, voimme pyyt√§√§ olentoa esitt√§m√§√§n Jeesuksen haavat tai jos meill√§ ei ole ilmestyst√§, kysy√§, onko sinulla Jeesuksen haavat ja Jeesuksen veri? Ellei olento kykene esitt√§m√§√§n tai my√∂nt√§m√§√§n niit√§ h√§nell√§ olevan, kysess√§ on vihollisen olento. H√§net on sidottava ja tuhottava Jeesuksen nimess√§.
              
                V√§√§r√§t Jeesukset ja v√§√§r√§t Kristukset

Vuoden 2016 aikana olen todennut vihollisimperiumin tekev√§n vastaiskuja l√§hett√§m√§ll√§ n√§kym√§tt√∂mi√§ v√§√§ri√§ kristuksia ja v√§√§ri√§ jeesuksia, jotka sanovat heill√§ olevan Kristuksen haavat. T√§m√§n eksytyksen v√§ltt√§miseksi olen aina ennen rukoushetke√§ sitonut Jeesuksen nimess√§ v√§√§r√§t jeesukset ja v√§√§r√§t kristukset  ja tuhonnut ne Jeesuksen nimess√§.

Jeesus sanoi puhuessaan lopun ajan merkeistä: "Varokaa, ettei kukaan johda teitä harhaan. Monet tulevat esiintymään minun nimelläni. He sanovat:'Minä olen messias' ja eksyttävät monia.(Matt.24:4). "Sillä vääriä messiaita (false Christs/ KJV) ja vääriä profeettoja ilmaantuu ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että he johtavat, jos mahdollista, valitutkin harhaan.(Matt.24:24) KJV=King James Versio Raamatusta.

6.2.3.          Omat ajatukset?
   
Miten omien ajatusten tuomaa h√§irint√§√§ voidaan v√§hent√§√§ tai poistaa?  Olen Raamatusta l√∂yt√§nyt yhden kohdan, voi olla muitakin.
  
                     Paavali kirjoittaa 2. Kor. 10: 5

                             "Me hajotamme maahan j√§rjen p√§√§telm√§t ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja
                               vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle."

Paavali sanoo vangitsevansa jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle. Paavali tarkoittaa omia ajatuksiaan ensisijaisesti. Olen ymmärtänyt tämän niin, että kun etsimme Jeesuksen tahtoa, meidän tulee sanoa Hänelle: "Alistan jokaisen ajatukseni nyt kuuliaiseksi Sinulle, Herra Jeesus."



Luku  7.                         Ket√§ uskoa?



Voivatko vihollisen olennot valehdella näitä tunnussanoja ja eksyttää meitä luulemaan, että he ovat Jeesuksen puolella, onhan Saatana "valheen isä"? Pidän sitä mahdollisena, koska Raamattu kehoittaa kristittyjä yhdessä arvioimaan saatujen käsitysten todenperäisyyttä.

Konttista neuvottiin, "ett√§ jos  vaikka kuinka ihana enkeli ilman Vapahtajaa ilmestyy ja jotakin vaikuttaa niin sit√§ ei tarvitse uskoa, sill√§ `sinulle tulee Herra itse aina puhumaan ja antamaan neuvoja`.

Kokemukseni em. testien käytöstä tälllä hetkellä ( v. 2011 alussa) on se, että parasta on käyttää useita erotussanoja ja pyrkiä neuvotteluyhteyteen aina Jeesuksen Kristuksen itsensä kanssa, Hänhän on seurakunnan pää. Erottamisen periaatteiden toteuttaminen käytännössä avaa hienon henkilökohtaisen suhteen ja yhteyden Herran Jeesuksen kanssa.

      Elaine Knost, joka oli Brotherhood- salaseuran ylipapitar USA:ssa ja josta tuli kristitty, kehoitti testaamaan seurakunnan vastuuhenkil√∂t edell√§mainitulla 1.Joh.4:n tunnuslauseella. Knostin mukaan okkulttisen verivalan tehneet henkil√∂t eiv√§t kykene sanomaan em. tunnuslausetta.
(Kirjassa "He Came to Set the Captives Free /Rebecca Brown"). 



Olen kiitollinen kaikista näitä asioita koskevista löydöistä, mitä tämän lukijalla on kerrottavana henkien erottamisesta käytännössä. Kokemuksensa voi jakaa saittini vieraskirjaan.