Christian Troopers
Pertti J. Peussa
LL, psykiatrian erikoislääkäri, ylilääkäri
(eläkkeellä)
M.D., psychiatrist (retired)
"Emmehän me taistele ihmisiä vastaan
vaan henkivaltoja ja voimia vastaan,
tämän pimeyden maailman hallitsijoita
ja avaruuden pahoja henkiä vastaan."
Paavali Tarsolainen Ef.6:11
"Minun lampaani kuulevat minun ääneni,
ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua.
Ja minä annan heille iankaikkisen elämän
ja he eivät ikinä huku eikä kukaan ryöstä
heitä minun kädestäni."
Jeesus Nasaretilainen, Joh. 10:27
Esipuhe
Luku 1. Evakkopoika
Luku 2. Etsintä ja lainalaisuus
Luku 3. DNA:n arvoitus
Luku 4. Aina tarvittaessa
Luku 5. Voiko kristityssä olla demoni?
Luku 6. Yhteys Luojaan ja sen varmistus
Luku 7.1. Karismojen käytön luotettavuus
Luku 7.2. Ystävän ja vihollisen tunnistamisen
prosessini
Luku 7.2.1. Tunnussanojen käyttö 1.Joh. 4: 1-
ym.
Luku 7.2.2. Viimeisimmät löytöni
Luku 7.2.3 Väärät Jeesukset ja väärät Kristukset
ja tilannearviointia 16.11.2020
Luku 7.2.4. Omat ajatukset
Luku 8. Toimintaohje
Luku 9. Lähdekirjallisuutta
Esipuhe
Laadin tämän sivuston nettiin, jotta mahdollisimman moni voisi lukea ja jakaa vähin kustannuksin tietoja, kokemuksia, virheitä ja voittoja hengellisestä sodankäynnistä. Teksti on suunnattu ensisijaisesti niille kristityille, jotka jo käyvät hengellistä sodankäyntiä. Kullakin meistä on oma toiminta-alueensa. Kuitenkin me kaikki tarvitsemme toisiamme, kukaan ei voi kattaa kaikkea, ei toiminnan eikä tiedon alueilla.
Tekstista saattaa olla apua myös niille, jotka harhailevat epätietoisina siitä, mikä on heidän kuulemastaan totta ja mikä valhetta. Jotkut saattavat tämän sivun opetuksia soveltamalla välttyä joutumasta psykiatriseen hoitoon. Toiset tulevat edistymään Herramme tahdon tietämisessä ja toivottavasti myös sen tekemisessä. Hänhän sanoi terävästi, että jos te rakastatte minua, niin te teette niinkuin minä käsken teidän tehdä.
Toiveeni on, että syntyisi sotureiden yhteistyöverkosto, joka ulottuisi myös kansainväliselle areenalle. Siksi osa aineistosta tullaan kääntämään englanniksi.
Omistan nämä sivut Helinälle, Markolle ja Elisalle.
Sipoossa 2020, Pertti Peussa
Luku 1 Evakkopoika
Synnyin Viipurissa vuonna 1936 . Vanhempani olivat silloin kansakoulunopettajina Hiitolan aseman koululla. Kuolemajärven Inkilän koululta he siirtyivät talvisodan jaloista vuonna 1939 Laukaan kunnan Lievestuoreen koululle. Isäni kaatui Syvärillä vuoden 1943 syyskuussa. Kävin oppikoulun Jyväskylän Lyseossa. Äitini oli aktiivinen luterilaisen Laukaan seurakunnan jäsen.
Luku 2. Etsintä ja lainalaisuus
Näin murrosiässä kotipaikkakunnallani Laukaan Lievestuoreella elokuvan "Vastaus", joka pani minut ajattelemaan. Se kertoi suomalaisessa teollisuuslaitoksessa ilmenneestä konfliktista tehtaan johdon ja työntekijöiden välillä. Ratkaisuksi löydettiin ihmisen sisäinen muuttuminen. Ihmisten ja perheiden sisäinen muuttuminen nähtiin lähtökohdaksi yhteiskuntaelämän muuttumiselle. Hyväksyin silloin mielessäni periaatteen, että jos haluan jonkin ihmissuhteeni, yhteiskunnan, kansainvälisten suhteiden tai maailman muuttuvan paremmaksi, oli parhainta aloittaa muutos omasta itsestäni.
En kuitenkaan silloin tiennyt, kuinka oma muuttumiseni tulisi toteuttaa, mitä se edellyttäisi minulta, mitkä toimenpiteet minun puoleltani olisivat tarpeen ja missä järjestyksessä ne olisi toteutettava. Halusin saada ammatin, jossa voisin auttaa ihmisiä. Pyrin ja minut hyväksyttiin sekä Jyväskylän kasvatusopilliseen korkeakouluun että Helsingin yliopiston lääketieteelliseen tiedekuntaan.
Kun aloitin opinnot Helsingissä vuoden 1958 alussa, päätin tutustua kurssini isäntään, joka oli yhdyshenkilö tiedekuntaan päin. Häneltä sai parhaiten tietoa opiskeluaikatauluista ja tenttien ajankohdista. Valmistauduimme joihinkin tentteihin yhdessä. Tutustuin myös hänen vanhempiinsa; hänen isänsä oli Helsingin teknillisen korkeakoulun professori. Kävi ilmi, että he olivat olleet mukana tekemässä "Vastaus"- elokuvaa. Helsingin teknillisen korkeakoulun opiskelijoiden keskuudessa toimi Ristin kilta. Siihen kuuluvia opiskelijoita toimi myös "Vastaus"-elokuvan tehneen ryhmäliikkeen parissa. Tämä liike, MRA (Moral Re-Armament eli Moraalinen varustautuminen) oli jatkoa Oxford-liikkeelle, joka vaikutti Suomessakin jo ennen toista maailmansotaa ja jonka parissa liikkui joitakin huomattavia teollisuusjohtajia, poliitikkoja, ansioituneita julkkiksia sekä kulttuuripersoonia Euroopassa ja Yhdysvalloissa.
Sain tilaisuuden osallistua Sveitsissä Montreauxissa pidettäviin kansainvälisiin MRA:n kokouksiin suomalaisten kanssa vuonna 1958. Menin siellä eräänä päivänä polvilleni toverieni kehoituksesta ja annoin elämäni, niinkuin sanoin, kolmiyhteiselle Jumalalle, Raamatun mukaan. Koska en silloin vielä ollut tullut tuntemaan Kristusta henkilökohtaisena Vapahtajanani, siirryin ns. lainalaiseen tilaan, jossa pyrin olemaan kunnollinen ihminen, rehellinen, epäitsekäs, moraalisesti puhdas ja rakkaudellinen. Päätös oli minulle kuin hyppy lentokoneesta pimeään ilman laskuvarjoa. Ei ollut tietoa tulevasta, eikä siitä mitä se merkitsi.
MRA:ssa opetettiin pitämään "hiljaisia hetkiä", joissa tarkoituksena oli kuunnella ajatuksiin tulevaa Jumalan puhetta, arvoida ajatusten oikeellisuus ehdottoman rehellisyyden, puhtauden, epäitsekkyyden ja rakkauden mittapuilla. Tämän jälkeen ne piti toteuttaa. Ajatukset kirjoitettiin muistiin. "Kun ihminen kuuntelee, Jumala puhuu. Kun ihminen tottelee, Jumala toimii", opetti pastori Frank N.D. Buchman, joka johti Oxford-ryhmäliikettä ja sitten MRA:ta. Olin mukana 17 kuukautta kestäneellä kiertueella ympäri Eurooppaa ja Yhdysvalloissa esittämässä näytelmiä, joissa ratkaisuksi yksilön ja kansojenvälisiin ongelmiin tuotiin ihmisen muuttuminen - uudistuminen- "uuden ihmisen luominen".Olin mukana Suomen MRA:n tiedotuslehden toimituksessa, tapailin ylioppilaiden aktiivihenkilöitä ja kirjoittelin Ylioppilaslehteen MRA:n ideasta.
Hesperian sairaalassa psykiatriaan erikoistuvien lääkärien koulutuksen yhteydessä kuulin joitakin AA:ssa raitirtuneita alkoholisteja. Kiinnostuin silloin ryhmien käytöstä ihmisten auttamisessa. Vaikka itselläni ei ollut mitään alkoholiongelmaa, tutustuin AA:n toimintaan. Pidin Lääkäripäivilläkin esityksen AA:n toiminnasta. Perustin Hesperian sairaalaan potilaille Nimettömien Neurootikkojen ryhmän, jossa olin mukana pari vuotta. AA oli saanut aikanaan alkunsa sen kahden perustajajäsenen raitistuttua Yhdysvalloissa toimineessa Oxford-ryhmäliikkeessä.
Nykyisin en toimi MRA:ssa, en AA:n enkä Nimettömien Neurootikkojen piirissä. Ne jäivät 1974-75, jolloin koin hengellisen uudistumisen. En halunnut enää edistää synkretistisiä liikkeitä.
Luku 3. DNA:n arvoitus
Vuoden 1973 syksyllä otin kuukauden virkavapaata lukeakseni psykiatrian erikoislääkärin tutkintoon vaadittavaa tenttikirjallisuutta. Lukiessani siitä, mitä silloin tiedettiin ihmisen perimän eli geenien osuudesta persoonallisuuteen ja mielenterveyden häiriöiden syntyyn, mieleeni nousi kysymys, jonka koin olevan suunnattu minun vastattavakseni. Kysymys kuului: "Kuka on suunnitellut ja rakentanut ensimmäisen DNA-molekyylin?"
Tiesin, että Cricks ja Watson olivat röntgensäteitä ja hyvää päättelykykyään käyttäen oivaltaneet DNA:n perusrakenteen ja saaneet löydöstään Nobel-palkinnon. Tajusin nyt, että DNA:n rakenne ja sen aikaansaama toiminta solussa olivat niin monimutkaisia ja nerokkaita, että niihin tarvittiin viisautta ja kykyä, jota millään ihmisellä tai ihmisryhmällä ei ole.
Vastasin kysymykseen mielessäni: "Haluan palvella häntä". Hänellä tarkoitin sitä olentoa, joka oli suunnitellut ja rakentanut ensimmäisen DNA-molekyylin.
Luku 4. Aina tarvittaessa
Kevään ja alkukesän 1974 aikana olin mielenkiinnolla lukenut pastori K. K. Sarlinin kokoamaa kirjaa emäntä Helena Konttisen elämästä ja ns. unessa saarnatuista puheista. Vaimoni vanhemmat olivat tulleet kirjan kautta hengelliseen herätykseen ja kirja oli tullut sitä tietä kotimme kirjahyllyyn.Olin lukenut saman kirjan jokin vuosi aikaisemminkin, mutta silloin se ei tehnyt minuun erityisempää vaikutusta.
Nyt kirja oli minulle aivankuin uusi. Aloin ymmärtää sen sanomaa enemmän. Ollessani sisareni ja hänen miehensä kesämökillä Nurmijärvellä, ilahduin huomatessani voivani omistaa itselleni sen totuuden, että oli mahdollista päästä lähemmäksi taivaallista Isää antamalla itsensä hänen poikansa Jeesuksen Kristuksen omaksi. Tämä olisi siihen ainoa tie. Kun päätin antaa itseni ehdoitta Jeesuksen omaksi, koin iloa ja sain sisäisen luottamuksen hänen olemassaoloonsa. Sain myös varmuuden siitä, että elämäni jatkuu kuoleman jälkeen Hänen luonaan. Tunnelma oli kuin olisin voittanut itselleni äärettömän paljon kaikkea parhainta mitä vain voi kuvitella nykyisessä elämässä ja tulevassa.
Kun jatkoin Konttisen kirjan lukemista, näin ilmestyksen, avoimin silmin. Noin kuuden metrin päässä etuvasemmalla näin ihmisen kokoisen, kuin tanskalaisen kuvanveistäjä Thorvaldsenin tekemän Kristus-patsaan kirkkaat ääriviivat. Kuvan oikean olkapään takana näkyi latinalaisen isokokoisen ristin yläosan ääriviivat, myös kirkkaina. Kuva näkyi usean viikon ajan päivällä, ei yöllä. Sen tilalla näkyi ajoittain enkelien ääriviivoja kirkkaina. Koskaan aikaisemmin en ollut nähnyt tällaisia kuvia.
Sitten tapahtui muutos. Vuoden 1974 heinäkuun eräänä viikonloppuna olin lähtenyt AA:n neuvottelupäiville Seinäjoelle tutustumaan AA:n toimintaan työni vuoksi. En ole koskaan ollut humalassa, mutta alkoholistien kokemukset olivat opettavaisia. Kun bussi lähti sunnuntaina iltapäivällä paluumatkalle Helsinkiin, huomasin ilmestyksen kuvan muuttuneen. Tilalle tuli sarja kuvia. Ensimmäisessä kuvassa oli ihminen naulattuna ristille käsistään ja jaloistaan. Tummia pisaroita tippui naulojen kohdilta. Sitten kuva kääntyi siten, että saatoin havaita vasemmassa kyljessä olevan haavan, josta myös valui tummia pisaroita. Kun nämä kuvat näkyivät, mieleeni nousivat selkeästi sanat: "Minun vereni vuotaa sinun puolestasi kolme vuorokautta." Katsoin kelloa. Se oli viisitoista minuuttia yli kolme iltapäivällä. Ristiinaulitun ääriviivat näkyivät päivisin seuraavana maanantaina, tiistaina ja keskiviikkona. Keskiviikkona työpäivän päätyttyä ajoin autoni Herttoniemen kirkon parkkialueelle ja jäin odottelemaan, tapahtuuko klo 15.15 mitään uutta. Ei tapahtunut. Mutta kello 15.17 kuvan ollessa yhä näkyvissä mieleeni nousivat selkeästi sanat: "Se on täytetty. Tästedes minun vereni vuotaa sinun edestäsi aina tarvittaessa."
Minua hymyilytti tuo "tarvittaessa"-sana. Olin niin monesti kirjoittanut potilailleni reseptillä lääkettä tarvittaessa otettavaksi. Ilmestys katosi eikä ole sen jälkeen esiintynyt.
Luku 5. Voiko kristityssä olla demoni?
Paavali vastaa tähän kysymykseen aivan selkeästi Raamatussa, Toisen Korinttolaiskirjeen 12. luvun jakeissa 7-9 (v.-92 käännös):
Jotta nämä valtavat ilmestykset eivät tekisi
minua ylpeäksi, olen saanut pistävän piikin ruumiiseeni,
Saatanan enkelin kurittamaan itseäni, etten ylpistyisi. Olen
kolme kertaa pyytänyt Herralta, että pääsisin siitä. Mutta hän
on vastannut minulle: "Minun armoni riittää sinulle. Voima
tulee täydelliseksi heikkoudessa." Sen tähden ylpeilen
mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen
voima.
On aika yllättävää, ettei tätä itsensä Paavalin todistusta demonista kristityssä ole huomattu olevan Raamatussa. Olin 80-luvulla kutsuttuna mukana suomalaisten karismaattisten pappien ja lehtoreiden kokouksessa Helsingissä Bulevardin varrella. Eräs papeista, Löytty, nosti esiin kysymyksen "Voiko kristityssä olla demoni?" Syntyi hiljaisuus, kukaan ei halunnut ottaa kantaa. Lopulta sanoin, ettei asiassa ole kokemukseni perusteella mitään epäselvää: kristityssä voi olla demoni. Kukaan muu ei käyttänyt puheenvuoroa asiasta.
Saatanan enkeli on sama asia kuin demoni. Eräs syy siihen, että anglosaksisissa maissa ei näytetä tuntevan Paavalin todistusta, johtuu englanninkielisten arvostettujen raamatunkäännösten sanavalinnasta. Ne käyttävät sanoja "Satan`s messenger" (Saatanan sanansaattaja) jakeessa 7 kun taas kaikki viralliset Tanskan, Norjan, Ruotsin ja Suomen raamatunkäännökset käyttävät sanoja "Saatanan enkeli" (Satans engel).
Lukuisat suomalaiset esirukoustyössä toimineet voivat vahvistaa kokemustensa perusteella, että niin kristityissä kuin ei-kristityissä voi olla ei ainostaan yhtä, vaan lukuisiakin demoneja. Voidaan jo sanoa, että ihmiskunta on suurelta osin sille tavallisesti näkymättömien olentojen miehittämä sisäisesti. Tämä selittää sellaiset yllättävät väkivaltaiset teot, psyykiset ja fyysiset vaivat, pakkomielteet ja perversiot, joihin ei löydy lääketieteellisiä perusteita.
Luku 6. Yhteys Luojaan ja sen varmistus
DNA on niin monimutkainen ja superälykkäästi laadittu ja toimiva rakennelma, että sillä on täytynyt olla ihmistä ylivoimaisesti viisaampi suunnittelija ja luoja. Olisi loogista, että ihmiseen on luotu myös mahdollisuus päästä keskusteluyhteyteen Luojansa kanssa.
Paratiisissa Aatami ja Eeva keskustelivat Luojansa kanssa kasvokkain. Luoja itse tuli maapallolle noin 2000 vuotta sitten ja viipyi täällä vuosikymmeniä keskustellen tuhansien ihmisten kanssa. Hän on luonut meihin mahdollisuuden jatkaa tätä läheistä keskustelusuhdetta, vaikka hän ei ole vielä täällä jatkuvasti näkyvässä hahmossa.
Miten sellainen keskusteluyhteys voi syntyä ja miten se voidaan saada luotettavaksi? Varsinkin kirkkohistoria todistaa, kuinka erilaisten käsitysten ja raamatuntulkintojen perusteella on syntynyt lukemattomia eriseuroja, lahkoja ja kirkkokuntia, jotka kiistelevät opeista keskenään ja tekevät kristinuskon naurunalaiseksi - ja aivan syystä.
On aivan selvää, että kristityt unohtivat jo varhaisessa vaiheessa apostolien opetuksen ja käytännön siitä, miten yhteys Luojaan toimii ja miten sen luotettavuus varmistetaan.
7.1. Karismojen käytön luotettavuus
Huomasin melko pian, että karismojen toiminnassa oli selvä puute: ei osattu varmistaa, oliko saatu tulkinta, tieto, ilmestys tai profetia totuudenmukainen, aito ja oikea. Luin metrikaupalla kristillistä kirjallisuutta asian selvittämiseksi, mutta en löytänyt selkeää ja käytäntöön yksinkertaisesti sovellettavaa toimintatapaa. Päätin, etten hae enkä käytä karismojen käyttöön perustuvaa tietoa ennenkuin tiedon alkuperän varmistaminen on minulle mahdollista.
7.2. Ystävän ja vihollisen tunnistamisen prosessi
7.2.1. Tunnussanojen käyttö 1.Joh.4: 1-
Kamppailin siis vuoden 1975 jälkeen, kuinka voin erottaa Herran tai Herran enkeleiden antamat ajatukset vihollisen antamista tai omista ajatuksistani. Koska laajalti lukemieni kristittyjen kirjailijoiden teksteistä ei löytynyt selkeää ohjetta näissä kysymyksissä, päätin olla käyttämättä tiedon sanojen armolahjaa, kunnes asia selkiintyisi. Päätin toimia vain parhaan ymmärrykseni mukaan.
Kolmen vuoden kuluttua alkoi tapahtua. Olin vuonna 1978 Hämeenlinnan Aulangolla Helsingin kaupungin järjestämässä johtajakoulutusseminaarissa. Iltaisin oli vapaata aikaa ja luin erään amerikkalaisen kristityn kirjoittamaa kirjaa hänen ihmeen kautta saamastaan parantumisesta kahdesta kuolemaan johtavasta sairaudesta. Silloin mieleeni nousi Uudesta testamentista Johanneksen ensimmäisen kirjeen neljännen luvun alkujakeet:
Mieleeni nousi vielä seuraavaa: Kun me suomalaiset kävimme talvi- ja jatkosotaa Neuvostoliitoa vastaan, oli meillä etulinjassa käytössä vihollisen tunnistamismenetelmä, joka toimi pimeässäkin. Se oli tunnusssanan käyttö. Eri rintamalohkoilla oli eri tunnussanoja ja niitä vaihdettiin ajoittain. Vartiomiesten tuli osata päivittäinen tunnussana. Jos vartiomies kuuli tai näki linjojen välissä liikettä, hän huusi: " Tunnussana!" Ellei siihen tullut oikeaa vastausta tai mitään vastausta, vartiomies ampui tunkeilijaa vihollisena ja teki hälytyksen. Jos tulija osasi sanoa tunnussanan, niin vartiomies toivotti hänet tervetulleeksi omalle puolelle.
Johannes opettaa siis, että meidän tulee käskeä henkeä - ei ihmistä-, joka meille puhuu ajatuksissa tai korvin kuultavalla äänellä, sanomaan tunnussanan, joka tässä on kokonainen lause: "Tunnustan Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi." Jos henki ei kykene sanomaan tätä lausetta tällaisena tai syntyy hiljaisuus, kyseessä on henki, joka ei ole Jumalasta. Jos henki kykenee sanomaan tunnuslauseen kokonaan, on se henki Jumalasta, kertoo Johannes.
Jos ilmenee, että henki ei ole Jumalasta, on se Jeesuksen nimessä sidottava ja käskettävä poistumaan häiritsemästä.
Tunnistaminen tekee myös mahdolliseksi keskustelun Jeesuksen, Herran enkeleiden, Pyhän Hengen ja taivaallisen Isämme kanssa. Mikä suuremmoinen asia tämä olisikaan! Johannes opettaa tätä "lapsukaisille" eli vasta hiljattain seurakuntaan liittyneille henkilöille eikä jo vuosikausia vaeltaneille. Tämä tekisi mahdolliseksi saada opetusta, rohkaisua ja lohdutusta itse Totuudelta joka päivä. Se avaisi myös suoran viestiyhteyden kristittyjen ja enkelien sotajoukon ylipäällikköön Jeesukseen Kristukseen.
Varmistettu keskusteluyhteys tekisi myös mahdolliseksi kulkea joka päivä Jumalan johdatuksessa, käydä menestyksellistä taistelua vihollisen henkivaltoja vastaan, löytää Herran tahdon mukaisia ratkaisuja ongelmiin ja saada toimintasuunnitelmia ja mitä tahansa kaikissa niissä asioissa, joissa Herramme haluaa sanoa sanansa. Hän on delegoinut ihmiselle ratkaisuvaltaa maapallolla, mutta toivoo, että häntä konsultoidaan. Tärkeintä on kysyä Häneltä ennenkuin teemme ratkaisuja. On asioita, joissa Hän antaa ihmiselle vapaat kädet, mutta on asioita, joissa hän haluaa, että Häntä kuullaan.
Johanneksen opetus osoittautui jo -80-luvulla riittämättömäksi väärien Jeesusten tunnistamisessa.
Sen jälkeen kokeilin useita muita tunnussanoja, joista seuraavassa kappaleessa.
7.2.2. Kirjallisuudesta löydettyjä testejä
Karjalan profeetan Helena Konttisen saama tunnistusohje
Helena Konttinen kamppaili toimintansa alkuvaiheissa sen kysymyksen kanssa, oliko hänen unisaarnansa Herrasta. Hänellä oli mm. ilmestyksen armolahja. Konttisen kahdesti saama "vakava opetus" erottamisesta oli, oli, että hänen tulee pyytää olentoa puhumaan "Herran Jeesuksen Natsareenuksen nimeen". (Kirjassa K.K. Sarlin: "Eräs meidän ajan profeetta" ss. 46-48).
Ellei olento pysty sanomaan puhuvansa em. nimessä, ei olento ole Jeesuksen puolella. Silloin tulee Jeesuksen nimessä käskeä olennon lähteä häiritsemästä.
Vuoden 2010 syksyn kuluessa luin internetistä eteläkorealaisten kokemuksia hengellisestä sodankäynnistä (SpiritLessons.com , "Baptize by Blazing Fire/ Kim"). He kertoivat Jeesuksen veren suunnattomasta voimasta kamppailtaessa vihollista vastaan. Rohkenin nyt kysyä, tunnistaessani Jeesusta, "Oletko Jeesus Nasaretilainen?". Jos hän sanoi: "Minä olen", kysyin vielä: "Onko sinussa Jeesuksen veri?" Jos hän sanoi:"Minussa on Jeesuksen veri.", hyväksyin hänet Jeesus Nasaretilaiseksi, Jeesukseksi Kristukseksi.
Mutta tämäkään testi ei osoittautunut luotettavaksi.
Vuoden 2010 joulukuussa mieleeni tuli Johanneksen evankeliumissa kerrottu tilanne, jossa Jeesus ilmestyi opetuslapsille kuolleista heräämisensä jälkeen suljettujen ovien takana. Tuomas halusi olennon antavan varman identifioinnin. Silloin Jeesus näytti hänelle ristiinnaulitsemisen yhteydessä syntyneet haavansa, raajoissaan ja kyljessään.
Helena Konttinen halusi varmistuksen näkyjensä alkuperästä, jolloin Jeesus näytti hänelle haavansa.
Minäkin sain ilmestyksessä vuonna 1974 nähdä Jeesuksen ristillä ja hänen em. haavansa samalla kun Hän sanoi:"Minun vereni vuotaa sinun puolestasi kolme vuorokautta."
Ymmärrän tämän niin, että jos emme tiedä, kuka puhuu meille ilmestyksessä, voimme pyytää olentoa esittämään Jeesuksen haavat tai jos meillä ei ole ilmestystä, kysyä, onko sinulla Jeesuksen haavat? On kuitenkin käynyt ilmi, että vihollinen voi esiintyä vääränä Jeesuksena, jolla on Jeesuksen haavoja muistuttavat vammat raajoissa ja kyljessä. Nämä ovat kundalineja, langenneita serafeja. Tästä kertoo Judy Franklin kirjassaan "Experiencing the Heavenly Realm". Tämä väärä Jeesus johti Judyn ja koko Bethel-seurakunnan USA:ssa harhaan sekä New Age-filosofiaan, josta osoituksena on Franklinin ja Davisin kirja "The Physics of Heaven". Franklin opettaa raamattukoulussa USA:ssa "soukkaamista", jossa mielikuvituksen avulla saadaan yhteys vihollisen henkiolentoihin, vääriin Kristuksiin (sama spiritistinen toimintatapa, jota Ruth Carter-Stapleton suoritti -70 luvulla USA:ssa terapiana). Franklin menee hengessä toiseen taivaaseen (ei kolmanteen), jossa hän kohtasi väärän Jeesuksen, joka näytti hänelle "haavansa". Toinen taivas on vihollisen vallassa.
Monien vuosien ajan olen todennut vihollisimperiumin tekevän vastaiskuja lähettämällä näkymättömiä vääriä Kristuksia ja vääriä Jeesuksia.
Jeesus sanoi puhuessaan lopun ajan merkeistä: "Varokaa, ettei kukaan johda teitä harhaan. Monet tulevat esiintymään minun nimelläni. He sanovat:'Minä olen messias' ja eksyttävät monia.(Matt.24:4). "Sillä vääriä messiaita (false Christs/ KJV) ja vääriä profeettoja ilmaantuu ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että he johtavat, jos mahdollista, valitutkin harhaan.(Matt.24:24) KJV=King James Versio Raamatusta.
Jeesus sanoi, että hänen lampaansa kuulevat hänen äänensä. Näin on ja Jeesuksen tahdon tekeminen edellyttää hänen äänensä kuulemista. Mutta omat ajatukset ja viholliset saattavat kuitenkin häiritä Jeesuksen puhetta. Martti Luther opetti Vähä-katekismuksessa, että Jumala puhuu ihmisen omassatunnossa. Omatunto sijaitsee ihmisen hengessä ja kristityn ihmisen hengen kautta Pyhä Henki välittää Jeesuksen puheen ihmisen mieleen ymmärrettäväksi. Jotta tämä toimisi luotettavasti, kristitylle on varattu saatavaksi henkien erottamisen lahja.
On kuitenkin lisäksi tiedettävä Raamatun antamat ohjeet, kuinka
vihollinen voidaan estää sekoittamasta tai estämästä Jeesuksen
puheen kuuleminen. Se merkitsee hengellisen sodankäynnin osaamista, joka ilman henkien erottamista ei onnistu.
7.2.4. Omat ajatukset?
Miten omien ajatusten tuomaa häirintää voidaan vähentää tai poistaa? Olen Raamatusta löytänyt yhden kohdan, voi olla muitakin:
Paavali sanoo siis vangitsevansa jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle. Paavali tarkoittaa omia ajatuksiaan ensisijaisesti. Olen ymmärtänyt tämän niin, että kun etsimme Jeesuksen tahtoa, meidän tulee sanoa Hänelle: "Alistan jokaisen ajatukseni nyt kuuliaiseksi Sinulle, Herra Jeesus."
Luku 8. Toimintaohje
Pertti Peussa