Christiantroopers
Tervetuloa, soturi!

YONG-DOO KIM

 

 

 

 

 

Tulikaste

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Taivas ja helvetti avautuvat

 

Kirja 1

 

 

 

(Kirjan esittely takakannessa):

 

                         HERÄTYS VOI TAPAHTUA MISSÄ TAHANSA 

 

30 pÀivÀÀ jatkuneen rukouskampanjan aikana Herran Kirkko Korean So Incheonissa pastori Yong-Doo Kim seurakuntalaisineen koki herÀtyksen, joka muutti heidÀn elÀmÀnsÀ. Kun he olivat joka pÀivÀ ylistÀneet ja rukoilleet, heidÀn hengelliset silmÀnsÀ avautuivat ja he kokivat parantumisia, ilmestyksiÀ, rajua hengellistÀ sodankÀyntiÀ ja heitÀ uudistavia Jeesuksen vierailuja.

 

NÀiden uskomattomien tapahtumien innoittamana pastori Kim kirjoitti kirjan Tulikaste (egl. Baptize By Blazing Fire), joka on kirjasarjan ensimmÀinen, lÀhdeoppaaksi hengelliseen sodankÀyntiin ja yliluonnollisiin tapahtumiin. Kim liittÀÀ omat kokemuksensa Raamatun kohtiin ja selityksiin ja kuvaa kirjassaan:

                                    â€“ ihmeellisiĂ€ parantumisia

                                    â€“ kĂ€yntejĂ€ taivaassa ja helvetissĂ€

                                    â€“ vierailuja taivaasta ja demonien vierailuja

                                    â€“ paholaisen luonnetta ja juonia, sekĂ€ muita asioita

 

Tulikaste antaa tarvittavat työkalut Jumalan tekojen tuntemiseen, Saatanan voittamiseen ja toimivan, vahvan uskon sÀilyttÀmiseen.

 

Pastori Yong-Doo Kim syntyi Soonchunissa Koreassa ja opiskeli teologiaa Anyangin yliopistosssa v. 1991.  Kim toimii Herran Kirkon pastorina So Incheonissa ja matkustaa myös ulkomailla kertomassa Jumalan voiman ilmenemisestĂ€ seurakunnassaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tulikaste

Kirja 1

 

TĂ€hĂ€n kirjaan on taltioitu EtelĂ€-Koreassa So Incheonin kaupungissa sijaitsevan Herran Kirkko- seurakunnan jĂ€senten kokemukset tammikuussa v.2005  30 pĂ€ivÀÀ jatkuneen rukouskampanjan aikana. Englanninkielinen kirja on painettu USA:ssa vuonna 2009.

 

                                                SisĂ€ltö

 

Esipuhe 





























. 4

 

Noita uskoo Jeesukseen 




















.. 10

 

Johdanto 





























18

 

Herran Kirkon rukoussoturit 

















.  23

 

1.            PĂ€ivĂ€ 


























.. 25

2.            PĂ€ivĂ€ 


























.. 27

3.            PĂ€ivĂ€ 


























.. 33

4.            PĂ€ivĂ€ 


























.. 33

5.            PĂ€ivĂ€ 


























.. 35

6.            PĂ€ivĂ€ 


























.. 40

7.            PĂ€ivĂ€ 


























.. 48

8.            PĂ€ivĂ€ 


























.. 51

9.            PĂ€ivĂ€ 


























.. 56

     10. PĂ€ivĂ€ 


























.66

     11. PĂ€ivĂ€ 


























.79

     12. PĂ€ivĂ€ 


























.86

     13. PĂ€ivĂ€ 


























.95

     14. PĂ€ivĂ€ 


























.109

     15. PĂ€ivĂ€ 


























.133

     Kirjailijan tapaaminen 



















155

     Kirjan kÀÀntĂ€jĂ€n loppusanat 















.. 156

     Tarkempi sisĂ€llysluettelo 

















. 157

 

 

                                                Esipuhe

 

“Kuinka me voisimme pÀÀstĂ€ pakoon, jos emme vĂ€litĂ€ tuosta niin suuresta pelastuksesta, jonka Herra alkuaan julisti ja joka niiden vahvistamana, jotka olivat sen kuulleet, saatettiin meille kun Jumala yhdessĂ€ heidĂ€n kanssaan todisti tunnusmerkeillĂ€ ja ihmeillĂ€ ja moninaisilla vĂ€kevillĂ€ teoilla ja jakamalla PyhÀÀ HenkeĂ€ tahtonsa mukaan?”

                                                                                             â€“ Hebr. 2:3–4

 

 

Jokaisen kristityn pastorin pitÀisi unelmoida suuresta herÀtyksestÀ, joka saisi tunnustusta. Minullakin oli vahva halu saada aikaan valtavia herÀtyksiÀ ja miettimÀttÀ oman seurakunnan tilaa sen tarkemmin esiinnyin itserakkaasti herÀtyskokouksissa.

 

Mutta kun aloitin jĂ€rjestÀÀ omaa kokoussarjaani, kuulin Herran sanovan minulle: “Palvelijani, pastori Kim, sinun lahjasi ei ole herĂ€tyksen johtaminen, vaan kirjojen kirjoittaminen. TĂ€stĂ€ lĂ€htien mitĂ€ tahansa kokemuksia sinĂ€ ja seurakuntasi koette, sinun tĂ€ytyy tallentaa tarkasti, mitĂ€ te nĂ€ette ja kuulette. TĂ€mĂ€n avulla haluan nĂ€hdĂ€ kaikkien kirkkojen Koreassa ja koko maailmassa herÀÀvĂ€n. TĂ€mĂ€n takia sinĂ€ synnyit tĂ€hĂ€n maailmaan.”, Herra sanoi.  Ajattelin, ettĂ€ tuo oli pötypuhetta ja siksi vastustin sitĂ€ ja vetosin: “Herra. MinĂ€ en ole ollenkaan hyvĂ€ kirjoittamaan kirjaa. MyöskÀÀn minulla ei ole riittĂ€vĂ€sti yliopistotason koulutusta eikĂ€ tietoja.”  Mutta Herra toisti uudelleen: “Ei. TĂ€mĂ€n takia sinut tuotiin tĂ€hĂ€n maailmaan.”

 

Sanoin Herralle: “Miksi minĂ€, Herra? On jo niin monta ihmistĂ€, jotka osaavat  kirjoittaa ja tekevĂ€t sitĂ€, mutta miksi minĂ€? MikĂ€ minĂ€ olen tekemÀÀn tĂ€llaista laajaa teosta? En osaa kuvata asioita sanoilla. Ja lisĂ€ksi etkö tiedĂ€, ettĂ€ olen sellainen tyyppi, etten pysty istumaan ja kirjoittamaan pitkÀÀ aikaa?” Yritin vastustella, mutta Herra sanoi: “Ei. SinĂ€ pystyt siihen. MinĂ€ annan sinulle kyvyn. MinĂ€ annan sinulle voiman. ÄlĂ€ pelkÀÀ. MinĂ€ olen sinun kanssasi.” Lopulta suostuin.

 

Herra kĂ€ski minua mÀÀrittelemÀÀn selvĂ€sti syyn tĂ€mĂ€n kirjan kirjoittamiselle ja sanoi: ”TĂ€mĂ€n pĂ€ivĂ€n Korean kirkkojen ja seurakuntien niiden sisĂ€inen ja ulkoinen uskonelĂ€mĂ€ ovat ristiriidassa sen kanssa, mitĂ€ MinĂ€ tarkoitin niiden olevan. Pastorit ja kirkon jĂ€senet palvovat Minua muotomenoin ja tuntevat Minun vain kirjoitettujen teorioiden muodossa.”

 

Kysyin: ”MitĂ€ minun on tehtĂ€vĂ€?”

 

Herra sanoi: ”Haluan ettĂ€ sinulla on palava sydĂ€n ja halu kohdata Minut.” TĂ€mĂ€ oli Herran sana ja se on selkeĂ€sti kirjoitettu Ilm. 3:15: ”MinĂ€ tunnen sinun tekosi, mutta et ole kylmĂ€ etkĂ€ palava. Kunpa olisitkin kylmĂ€ tai palava.”

 

Toiseksi, Herra selvitti paholaisen todellisen luonteen ja temput. Herra jatkoi toteamalla, ettÀ oli monia kirjoja, jotka kÀsittelevÀt teoreettisesti keitÀ ja mitÀ pahat hengelliset voimat ovat. Jeesus tahtoi nyt paljastaa ja tallentaa sen todellisuuden, jonka hengellisten silmien avautuminen tuo esiin sekÀ tallentaa tÀllaisten uskovien silminnÀkijÀ-kokemukset todellisista yhteenotoista pahojen voimien kanssa.

 

Herran Kirkon jÀsenten hengellisten silmien avautuminen, heidÀn laajenevat hengelliset kokemuksensa ja hengelliseen sodankÀyntiin osallistumisensa ovat kaikki harvinaisia tapahtumia. Vaikka Herran Kirkko on pieni ja vÀhÀmerkityksinen uusi kirkko, Jumala valitsi sen, koska HÀn haluaa ennallistaa muuttumattoman uskon uskovissa kaikkialla maailmassa.

 

Kolmanneksi, vain Herramme Jeesuksen sanan  kautta me voimme saada voiton  paholaisen juonista ja nĂ€hdĂ€ uskomme todellinen tila.

 

”Sardeen srk:n enkelille kirjoita: ‘NĂ€in sanoo HĂ€n, jolla on ne seitsemĂ€n Jumalan HenkeĂ€ ja seitsemĂ€n tĂ€hteĂ€; minĂ€ tiedĂ€n sinun tekosi, ettĂ€ sinulla on nimi ettĂ€ elĂ€t. Ole tarkkaavainen ja vahvista jĂ€ljelle jÀÀneitĂ€, jotka ovat kuolemaisillaan: sillĂ€ MinĂ€ en ole havainnut heidĂ€n töitÀÀn tĂ€ydellisiksi Jumalan edessĂ€. Muistele siis mitĂ€ olet saanut ja mitĂ€ kuullut ja pitĂ€ydy siihen tiukasti, ja tee parannus. Jos sitĂ€ vastoin et ole tarkkaavainen, MinĂ€ tulen kuin varas etkĂ€ sinĂ€ tiedĂ€ millĂ€ hetkellĂ€ tulen luoksesi.’” Ilm. 3:1-3.

 

Varmaan monilla lukijoilla on mielessÀÀn kysymyksiĂ€ ja siksi olen kirjoittanut seuraavaksi muutamia selventĂ€viĂ€ seikkoja. 

 

          TAPAHTUMASARJA, JOKA AVAA HENGELLISET SILMÄT

 

                                           I. Rukous kielillĂ€

 

Seurakuntamme uskoo kielillĂ€puhumisen voimaan ja niinpĂ€ kykenimme rukoilemaan pitempÀÀn, hartaammin ja syvemmin. Se auttoi keskittymÀÀn ja antoi uskomattomia kykyjĂ€ ja hengelliset silmĂ€mme avautuivat. NiinpĂ€ kielillĂ€ puhuminen ei ole ihmisten vĂ€liseen keskusteluun tarkoitettu, vaan siinĂ€ henkemme puhuu sisimpĂ€mme salaisuuksia suoraan Jumalalle ( 1. Kor. 14:2) “sillĂ€ kielillĂ€ puhuva ei puhu ihmisille, vaan Jumalalle; ei hĂ€ntĂ€ nĂ€et kukaan ymmĂ€rrĂ€, sillĂ€ hĂ€n puhuu salaisuuksia hengessĂ€.”)

 

                                     II. Demonihenkien vierailut

 

Hengellisten silmien avautuminen on työlÀstÀ ja sillÀ tiellÀ on paljon esteitÀ. Suurin niistÀ on Saatana itse, joka hÀiritsee ja estÀÀ tÀtÀ prosessia. Paholaisella ei ole myötÀtuntoa olitpa nuori tai sairas. PÀinvastoin hÀn pyrkii hellittÀmÀttÀ repimÀÀn ja raastamaan meitÀ kunnes me tÀysin uuvumme.

 

Siksi jos olet huolettomasti, hajamielisesti tai riittĂ€mĂ€ttömĂ€sti varustautunut, maksat siitĂ€ kalliin hinnan. Monta kertaa aloimme rukoilla epĂ€mÀÀrĂ€isesti ilman vastahyökkĂ€ys-suunnitelmaa, ja kun vihollisen hyökkĂ€ys tuli, kĂ€rsimme suuren tappion. Nykyisin olemme lĂ€pikotaisin valmistautuneet vastahyökkĂ€yksiin: ylistĂ€mme ja palvomme, tĂ€ytĂ€mme sisimpĂ€mme Jeesuksen sanoilla, ja huudamme Herran puoleen hartaasti. Hengellinen sodankĂ€ynti demonien hyökkĂ€ysten voittamiseksi oli edellytys hengellisten silmien avautumiselle .( Ef. 6:2: “SillĂ€ meillĂ€ ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tĂ€ssĂ€ pimeydessĂ€ hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa.”)

 

Moni seurakunta ja pastori puhuu kevyesti hengellisen nĂ€kemisen lahjasta, joten kysyin Jeesukselta niistĂ€, jotka vĂ€ittĂ€vĂ€t omaavansa sen.  Jeesus selitti, ettĂ€ hengellinen oivallus, jonka monet kokevat, on PyhĂ€n Hengen johtama kohonnut tunnetila. TĂ€mĂ€ ei kuitenkaan ole samaa kuin hengellinen nĂ€kökyky, jonka avulla ihminen kykenee luonnollisilla silmillĂ€nsĂ€  nĂ€kemÀÀn hengellisen todellisuuden.

 

                          III. Demonihenget ja niiden suunnitelmat

 

Ihmiset taistelevat raivokkaasti maa-alueista. Mutta hengellinen taistelu demonihenkien kanssa ylittÀÀ kaiken mielikuvituksemme. Saatanan alaiset demonit hyökkÀÀvÀt aluksi yksi kerrallaan. Kun yksi epÀonnistuu, tulee kaksi tilalle. Myös ne voivat hyökÀtÀ 10:n, 30:n, 50:n ja jopa sadan parvina. RyhmÀt hajautuvat, yhtyvÀt, ryhmittyvÀt uudelleen ja muuttavat ulkonÀkönsÀ tilanteesta riippuen. Kun yksi demoni on rukouksessa ajettu pois, se siirtyy kiusaamaan, tuuppimaan, viettelemÀÀn toista henkilöÀ kuiskien suloisia sanoja. Lopulta, kun ne tunnistetaan, ne pakenevat nopeasti.

 

                      IV. Demonihenkien alati vaihtuva ulkomuoto

 

Saatanan demonit ilmestyvĂ€t meille nÀöltÀÀn erilaisina. Joskus ne yrittĂ€vĂ€t hĂ€mĂ€tĂ€ meitĂ€ nĂ€yttĂ€ytyen kuuluisana viihdetaiteilijana, viattomana pikkulapsena, Jeesuksena tai naamioituen kauniiksi valon enkeliksi ( 2. Kor. 11:14: ”
eikĂ€ ihme: Itse Saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi.”). Ja mikĂ€ pahinta, erÀÀssĂ€ jumalanpalveluksessa Saatana lavasti itsensĂ€ meidĂ€n Taivaalliseksi IsĂ€ksemme, joka istui loistavalla valtaistuimellaan. HĂ€n melkein höynĂ€ytti meidĂ€t! Sen lisĂ€ksi ilmestyi kÀÀrmeitĂ€, lohikÀÀrmeen pĂ€itĂ€, lepakkoja, hevosen pĂ€itĂ€ arpakuutioita, pÀÀkalloja, luurankoja ja lukematon mÀÀrĂ€ muita olioita. Menimme hĂ€millemme, kun demoni ilmestyi aivan oman tyttĂ€reni nĂ€köisenĂ€!

 

 

 

                               V.  Herran toimintatapa taisteluissa

 

Taistelimme ja voitimme, mutta myös hÀvisimme monissa taisteluissa pahoja henkiÀ vastaan. Kun hÀvisimme, demonihenget pÀÀsivÀt vahingoittamaan ruumiitamme. Kipu oli niin kova, ettÀ kaaduimme ja kierimme lattialla monta kertaa. Tuntui kuin kuolisimme. Aluksi Herra puolusti meitÀ kaikilta hyökkÀyksiltÀ ja me saatoimme rukoilla sujuvasti ilman keskeytyksiÀ. Kun uskomme kasvoi, Herra salli meidÀn taistella omin pÀin ja HÀn seisoi ÀÀnettömÀnÀ tarkkailijana. Vaikka oli selvÀ vaaratilanne ja me pyysimme kiihkeÀsti HÀnen apuaan, Jeesus oli vaiti katsellen kun me kaaduimme. Syy HÀnen vaitonaisuuteensa oli kouluttaa meitÀ riippumattomiksi eikÀ avuttomiksi lapsiksi . Kun ymmÀrsimme Herran perustelun, taistelimme lukemattomia pahoja henkiÀ vastaan. Kun vastaamme tuli peloittavia, vaikeasti voitettavia demoneja, Herramme lÀhetti arkkienkeli Mikaelin ja muita enkeleitÀ auttamaan meitÀ. NÀin Herra opetti meitÀ ja auttoi ymmÀrtÀmÀÀn oikean taistelumenetelmÀn. Lopulta, yksi kerrallaan, saavutimme voiton. Jeesus halusi meidÀn ymmÀrtÀvÀn ja oppivan luottamaan siihen, ettÀ luonnolliset kykymme yhdistyneinÀ uskoomme HÀneen voi voittaa mahtavan vihollisemme.

 

         HENGELLISEN NÄKÖKYKYMME AVAUTUMISEN JÄLKEEN

 

LĂ€hitaistelu demoneja vastaan aiheutti meille ruumiillisia vammoja. Olimmepa taivaassa tai helvetissĂ€,  paholaisen voimat kĂ€yttivĂ€t jokaisen mahdollisuutensa hyökkÀÀmiseen. Siksi joka pĂ€ivĂ€ oli oma kova taistelunsa. Ihmettelin, miksi demonit jatkoivat hyökkÀÀmistÀÀn, vaikka Herra suojasi meitĂ€ koko ajan. Sanoisin nyt, ettĂ€ se riippui kunkin uskovan valinnasta: hĂ€n joko alistui synnille tai Jeesukselle.

 

Room. 6:16: ”Ettekö tiedĂ€ ettĂ€ kenen palvelijoiksi, ketĂ€ tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita kuolemaksi, tai kuuliaisuuden vanhurskaudeksi.”   

 

Rakastava Herramme vakuuttaa, ettĂ€ emme ole yksin, kun kutsumme taivaallisia enkeleitĂ€ tueksemme sen jĂ€lkeen kun me itse romahdamme uupumuksesta. 

 

                                  Pahat Voimat HyökkÀÀvĂ€t

 

Pahan voimat etsivĂ€t alati mahdollisuutta hyökĂ€tĂ€, mutta Jeesus muistutti meitĂ€ varustautumaan rukoilemalla pĂ€ivittĂ€in. ( Mk. 9:29: ”TĂ€tĂ€ lajia ei saa lĂ€htemÀÀn muulla kuin rukouksella ja paastolla”). On tĂ€rkeÀÀ rukoilla sÀÀnnöllisesti. Jeesus piti tĂ€rkeĂ€nĂ€ kahden tai useamman todistajan yhteistĂ€ rukousta. ( Mt. 18:19: ”Jos kaksi teistĂ€ maan pÀÀllĂ€ sopii keskenÀÀn mistĂ€ asiasta tahansa, ettĂ€ he sitĂ€ anovat, niin he saavat sen minun IsĂ€ltĂ€ni, joka on taivaissa”). SillĂ€ hetkellĂ€ kun saimme erikoislupauksen tai vastauksen, pahat voimat hyökkĂ€sivĂ€t ja seurasi suurta kĂ€rsimystĂ€. Kipu ja kĂ€rsimys kestivĂ€t pitkÀÀn. Pahan voimat eivĂ€t lĂ€hde kohteliaasti vaan jĂ€ttĂ€vĂ€t arpia ja kivut voivat jatkua pitkÀÀn.

 

 

 

                         Saatanan Pahojen Voimien NimeĂ€minen

 

Saatanalla ja hĂ€nelle alamaisillaan on monia nimiĂ€ Raamatussa. Saatanan nimiĂ€:  Beelsebul, demonien prinssi ( Mt .12: 24); Lusifer, aamun tĂ€hti (Jes. 14:12); Saatana (Sak. 3:1; Ilm. 12:9);  Paholainen (Luuk. 4:2, 13); Vanha kÀÀrme (Ilm. 12:9); Suuri lohikÀÀrme (Ilm. 12:3, 7-9); ja muita: Demoni (Matt. 7:22; 9:34); Pahuuden henkiolennot (Ef. 6:12) ja  Pahat henget (Luuk. 7:21; 8:2).

 

  Paholaisen palvelijoiden taisteluissa kĂ€yttĂ€mĂ€t herjaavat sanat

 

1.Tess. 5:21-22: ”Koetelkaa kaikki: pitĂ€ytykÀÀ hyvÀÀn. VĂ€lttĂ€kÀÀ kaikenlaista pahaa.”

 

 

ErĂ€s vaikeus tĂ€tĂ€ kirjaa kirjoittaessa olivat ne loukkaavat, herjaavat, pahat sanat, joita demonit pÀÀstivĂ€t suustaan taistelun aikana. TyttĂ€reni ja muiden rukoilevien seurakuntalaisten hengessĂ€ kĂ€ymien matkojen aikana joskus oteltiin ankarasti helvetin portilla.  Taistelujen aikana monia herjauksia pursusi meidĂ€n suustamme, mutta Herra komensi minua kirjaamaan joka sanan, jopa kirosanoja myöten. Huolestuneena kysyin Herralta: “Herra, SinĂ€ olet pyhĂ€, mutta SinĂ€ kĂ€sket minua kirjoittamaan kirjaan mahdottomia kirouksia. Kuinka minĂ€, kirjoittaja, puhumattakaan lukijoista, voimme arvostaa tĂ€tĂ€ kirjaa?” Jeesus rohkaisi: ӀlĂ€ sinĂ€ siitĂ€ vĂ€litĂ€. Ne ( herjaavat, rivot, pahat) sanat on lausuttu taistelun aikana.” Lopulta tottelin Herran ohjeita.

 

Haluaisin tuoda julki vilpittömĂ€n kiitokseni koko Yae-Chan-Sa kustannusyhtiölle ja myös Lee, Whan-Oh:lle heidĂ€n tuestaan ylÀ– ja alamĂ€kiĂ€ kohdanneen matkamme aikana.

 

Minun tÀytyy myös ilmaista kuinka suuresti arvostan vaimoani köyhyydessÀmme ja monissa vaikeissa olosuhteissa elÀessÀmme. SinÀ rohkaiset minua hymyillen ja ymmÀrtÀen. En voi kiittÀÀ sinua kylliksi. PyydÀn tÀmÀn kirjan lukijoita lukemaan sen kÀrsivÀllisesti ja paljon ymmÀrtÀvÀllÀ mielellÀ.

 

 

                       NOITA JA VELHO USKOO JEESUKSEEN

                              Sisar Baek, Bong-Nyon todistus

 

 

Punavalkoinen lippu lepatti etuovella. Kun nÀet tuollaisia lippuja naapuristossasi, tiedÀt jo mitÀ ne edustavat ja mitÀ on meneillÀÀn noissa kodeissa. Vain kaksi kuukautta ennen pastori Kimin tapaamista tiesin lippujen merkityksen. Sain elantoni noituudesta ja taikuudesta, joita harjoitin joka pÀivÀ. En saanut rakkautta silloin kun tarvitsin sitÀ ja epÀnormaali elÀmÀni painoi mieltÀni. Ennustin toisille heidÀn kohtaloitaan kun oma kohtaloni oli epÀvarma kivuliaan syöpÀni takia.

 

Minulla on poika, kaksi tytĂ€rtĂ€ ja tyttĂ€rentytĂ€r. Pojallani, Haak-Seungilla(27-vuotias), on kehityshĂ€iriö. Vanhin tyttĂ€reni, Yoo-Me (26-vuotias), ja nuorin tyttĂ€reni Yoo-Kyung , kĂ€rsivĂ€t myös lievĂ€-asteisesta kehityshĂ€iriöstĂ€. 

 

Menin naimisiin saatuani lapsia. Demonien vaikutuksesta karkasin usein kotoa. Mieheni jÀtti minut ja lapsistani tuli tavoiltaan kaltaisiani. Kun lÀhdin kotoa, ja kukaan ei huolehtinut lapsista, Àitini otti raskaan kasvatusvastuun. Kun Àitini kuoli, lapset jÀivÀt oman onnensa nojaan ja oppivat pahoja tapoja. TyttÀreni polttivat tupakaa ja pojastani tuli alkoholisti.

 

Kun tuskallisemmat ongelmat kasautuivat, syntini vaikeuttivat jokapĂ€ivĂ€istĂ€ elĂ€mÀÀ. 16-vuotiaana Yoo-Me kĂ€ytti hyvĂ€kseen kotoa poissaoloani ja karkasi naapurin 48-vuotiaan miehen matkaan ja sai tĂ€mĂ€n kanssa lapsen. Erottuaan miehestĂ€ hĂ€n tapasi yli 30-vuotiaan miehen, eli hĂ€nen kanssaan ja sai lapsen. Meena (5-vuotias) on lapsenlapseni. Muutaman vuoden kuluttua tuo suhde loppui. Yoo-Me löysi taas uuden miehen, 49-vuotiaan. Valintojeni takia laiminlöin lapsiani. Äitini otti heidĂ€t luokseeen ja kasvatti heidĂ€t.

 

Minulla ei ollut aavistustakaan, kuinka hirveÀÀn ja pelottavaan syntiin olin ennusteluillani syyllistynyt Jumalan edessÀ. Ennenkuin kohtasin Herran olin kolunnut Korean kaikki vuoret ja temppelit saadakseni itseeni kaikkein voimakkaimman demonin. Kiipesin jopa loistavalle Hanla-vuorelle.

 

Noita ja ennustaja kĂ€yttÀÀ tavallisesti työvĂ€lineitĂ€, esim. olkileikkuria (straw cutter – sirppi) ennustaen, rukoillen ja uhraten, saaden rahaa vastineeksi. Mutta halusin enemmĂ€n ja kiipesin vuorten jyrkimmĂ€tkin rinteet, pystytin telttani ja halusin pÀÀttĂ€vĂ€isesti saada demonikuninkaan itseeni. Aloin rukoilla demonia illan varhaisista tunneista aina aamuun asti nukahtamatta. Demoniparoni ( - kuningas, kingpin) , vaikuttuneena antaumuksestani, tuki kĂ€sivarsiani koko  yön. Nukkumatta hetkeĂ€kÀÀn pidin kĂ€siĂ€ni ylhÀÀllĂ€ aamuun asti.

 

Tutkin vimmatusti vuoren toisensa jÀlkeen. Perhe ei merkinnyt minulle enÀÀ mitÀÀn. Seurasin halujani. Seurasin paholaista epÀröimÀttÀ. Perheeni tuhoutui. Lapset karkasivat kotoa ja saivat psykologisia traumoja. Mieheni jÀtti minut. ElÀmÀni oli elÀvÀÀ helvettiÀ.

 

Lopulta, kun minulta diagnosoitiin kohtusyöpĂ€ ja jouduin auto-onnettomuuden aiheuttamista vammoista sairaalaan, Jumala muisti minua syntistĂ€ ja ulotti pelastavan ikiaikaisen armonsa minuun. Olin kÀÀnnyttĂ€nyt lukemattomat pastorit matkoihinsa ja vielĂ€ ivannut ja kironnut heitĂ€: ”Jos voitte osoittaa, ettĂ€ Jumala, jota palvelette, on voimakkaampi kuin se, jota minĂ€ palvelen, silloin uskon.” Pilkkasin jokaista joka tuli kertomaan evankeliumia. Jumala, joka tiesi ylpeyteni ja uppiniskaisuuteni,  lĂ€hetti erikoisen pastorin luokseni.

 

Lokakuun 5. pÀivÀnÀ vuonna 2004, jolloin olin sairaalassa hoidettavana auto-onnettomuudessa saamieni vammojen vuoksi, tuli pastori Kim ja hÀnen vaimonsa Kang, Hyun-Ja Herran Kirkosta huoneeseen numero 708 Sung-Minin sairaalaan. Muista tapaamistani pastoreista poiketen pastori Kim ja hÀnen vaimonsa seisoivat vuoteeni vierellÀ vain katsellen ja hymyillen minulle. Ensin en edes tiennyt, ettÀ mies oli pastori.

 

HĂ€n nĂ€ytti niin herttaiselta ja rauhoittavalta, ettĂ€ ihmettelin: ”Miksi hymyilette?” Vaimokin vaikutti miellyttĂ€vĂ€ltĂ€: ”Olet kovin tuskainen. Olet kokenut kovia. Mihin Sinua sattuu? ” HĂ€n ojensi kĂ€tensĂ€, kosketti minua. Selitin, ettĂ€ selkÀÀn sattuu. Pastori vastasi, ettĂ€ niin sattuu hĂ€nenkin selkÀÀnsĂ€ ja toivoi pikaista paranemista. Olin varma, ettĂ€ hĂ€n kehottaa uskomaan Jeesukseen, muttei hĂ€n puhunut HĂ€nestĂ€ sanaakaan.

 

Illalla he tulivat uudelleen. Nyt pastori puhui erilailla: ”Jumala rakastaa sinua. Jeesus on Jumalan suunnitelma. Kun uskomme Jeesukseen, hĂ€n johtaa meidĂ€t taivaaseen. HĂ€n haluaa kohdata meidĂ€t. HĂ€n antaa toivon, parantaa sairautemme, lohduttaa. Erityisesti sairaat ovat Jeesuksen rakkauden kohteina.”  HĂ€n kutsui minua hyvĂ€ksymÀÀn Jeesuksen.

 

 â€Kaikille, jotka ottivat HĂ€net vastaan, niille, jotka uskoivat HĂ€nen nimeensĂ€, HĂ€n antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi.” ( Joh. 1:12)

 

 

Pastori kertoi, ettĂ€ me voimme mennĂ€ taivaaseen kuoltuamme, mutta voimme kokea taivaan jo nyt, jos elĂ€mme kuuliaisuudessa. Kuulemani sanat shokeerasivat: ”Miten voi kokea taivaan, vaikka on vielĂ€ elossa?”, ihmettelin. Olin tĂ€ynnĂ€ epĂ€ilystĂ€, aloin vapista ja sydĂ€meni jyskytti. 

 

Pastori Kim jatkoi. ”Oli aika, jolloin minĂ€kin palvoin epĂ€jumalaa, mutta kun tapasin Jeesuksen, hĂ€n muutti minut ja pÀÀtin tulla pastoriksi.” Kummallista kyllĂ€, uskoin hĂ€nen todistuksensa.  Kysyin itseltĂ€ni: ”MitĂ€ vikaa minussa on?” Olin vihainen, ylpeĂ€, tĂ€ynnĂ€ ylpeyttĂ€. Olin torjunut monet Jeesuksesta kertoneet pastorit vakuuttuneena siitĂ€, ettĂ€ sisĂ€llĂ€ni oleva epĂ€jumala oli  kaikkein paras.

 

YhtŽÀkkiÀ kaikki alkoi romahtaa kasaan. Lopulta pÀÀtin ottaa Herran Pelastajakseni ja rukoilin pastorin kanssa. SillÀ hetkellÀ kyyneleet valuivat silmistÀni ja ÀkkiÀ sieluni sai rauhan.

 

”Rauhan minĂ€ jĂ€tĂ€n teille, minun rauhani. En anna teille niin kuin maailma antaa. Älköön sydĂ€menne olko murheellinen Ă€lkÀÀkĂ€ peljĂ€tkö.” – Joh. 14:27.

 

 

ViereisellĂ€ sĂ€ngyssĂ€ makasi entinen diakonissa Lee, Kyun-Eun, joka oli jĂ€ttĂ€nyt kirkon elĂ€mĂ€n eri olosuhteiden takia. HĂ€n oli yhtĂ€ mieltĂ€ kuin pastori ja sanoi iloisena minulle: ”Bong-Nyo, jos sinĂ€ menet kirkkoon, minĂ€kin tulen.”

 

Pastori ja hĂ€nen vaimonsa olivat onnellisia, ettĂ€ heidĂ€n pieneen kirkkoonsa tuli kaksi uutta jĂ€sentĂ€. Mutta pastorilla oli vielĂ€ pyyntö: ”Kaikki epĂ€jumalan kuvat on hĂ€vitettĂ€vĂ€ heti.” HĂ€n vaati minua heti hylkÀÀmÀÀn kultaisen kaulaketjun ja sormuksen, jossa oli Buddhan kuva.

 

TÀmÀ oli tehtÀvÀ kiireesti. Monet oudot tunteet ympÀröivÀt minua kun otin pois tuon sormuksen ja kaulakorun. Toisaalta koin oloni epÀmukavaksi, mutta oudosti antauduin vahvalle lÀsnÀololle, joka virtasi lÀvitseni ja hallitsi minua. Sitten pastori pani kÀtensÀ pÀÀlleni ja rukoili. Lupasin tulla hÀnen kirkkoonsa tÀstÀ viikosta lÀhtien, mutta pastori Kim tuli samana iltana kello 22 aikaan tapaamaan minua uudelleen.

 

Kun kÀÀntelehdin unettomana vuoteessani, pastori Kim ja hĂ€nen vaimonsa tulivat tapaamaan minua ja kertoivat monia hauskoja tarinoita. Rouva Lee, Kyung-Eun, jonka vuode oli sairaalassa vieressĂ€ni, halusi tulla mukaamme sairaalan rukoushuoneeseen kuudennessa kerroksessa. Pastori Kim piti jumalanpalveluksen, jossa hĂ€n kertoi meille omasta uskoontulostaan. HĂ€n varoitti meitĂ€, ettĂ€ paholainen saattaisi yrittÀÀ hyökĂ€tĂ€ kimppuumme.  HĂ€n selitti meille perusteellisesti, kuinka valmistautua noihin hyökkĂ€yksiin. Ja lohdutti, ettĂ€ vaikka emme nĂ€e Jeesusta luonnollisilla silmillĂ€mme, HĂ€n on aina luonamme ja nĂ€kee meidĂ€t.

 

Olen sen luonteinen, ettÀ en anna periksi ennekuin saan vastauksen. Pastorin vaimo kertoi, ettÀ kun hÀnellÀ diagnosoitiin pitkÀlle edennyt tuberkuloosi, jokainen sanoi hÀnen kuolevan. Mutta Jeesus tuli kun hÀn rukoili ja paransi hÀnet. Minusta tuo oli hÀmmÀstyttÀvÀÀ ja samalla hauskaa, joten kyselin, oliko se totta. Halu kohdata pian Jeesus lisÀÀntyi minussa.

 

Valitettavasti en voinut pitÀÀ lupaustani mennĂ€ kirkkoon tuona sunnuntaina, koska samanaikaisesti ilmeni monia asioita tehtĂ€vĂ€ksi. Tuona sunnuntai-iltana rva Lee, Kyung-Eun soitti minulle ja kertoi, ettĂ€ hĂ€nen miehensĂ€ ja kaksi poikaansa osallistuivat jumalanpalvelukseen ja olivat muodollisestikin liittyneet kirkkoon. He osallistuivat myös iltatilaisuuteen ja saivat erikoislahjan. Ihmettelin, miksi hĂ€n oli niin iloinen ja kysyin millainen se lahja oli. HĂ€n kertoi, ettĂ€ iltatilaisuuden jĂ€lkeen seurakunta rukoili yhteenÀÀneen. Pastori Kim huusi: ”KristillistĂ€ elĂ€mÀÀsi on ryhdyttĂ€vĂ€ harjoittamaan heti alussa. Sinun on koettava sitĂ€ heti alussa.” Sitten pastori rukoili  erikseen rouva Leen ja tĂ€mĂ€n perheen puolesta ja he kaikki saivat  kielillĂ€puhumisen lahjan.

 

Kysyin, mitĂ€ se kielillĂ€ puhuminen merkitsee. Lee selitti, ettĂ€ se on suoraa, vastavuoroista yhteyttĂ€ ihmisen ja Jumalan vĂ€lillĂ€. Olin hieman kateellinen. Jumalan palvelemisessa olin toisen luokan kristitty. Ei nĂ€yttĂ€nyt olevan oikein, etten ollut saanut tuota lahjaa. Tiesin, ettĂ€ minulta puuttui jotakin. Odotin seuraavaa sunnuntaita innolla.

 

Asuin noin kolmen bussipysĂ€kkivĂ€lin pÀÀssĂ€ lapsistani. Pastori kehotti jĂ€ttĂ€mÀÀn  miesssuhteeni ja ryhtyĂ€ asumaan lasteni kanssa. Olisi hyvĂ€ aloittaa elĂ€mĂ€ kristittynĂ€ lasten kanssa. Jahkailin suhteen lopettamisen kanssa, mutta tiesin, ettĂ€ sen aika oli tullut. JĂ€tin suhteen ja aloin asua lasten kanssa.

 

Lapseni Haak-Sung, Yoo-Me ja Yoo-Kyung elivĂ€t kerran kuussa saatavan valtion antaman vĂ€hĂ€isen riisin ja kaalin turvin. En juuri laittanut heille ruokaa. HeidĂ€n oli vaikea pysyĂ€ normaalitöissĂ€ mielen epĂ€vakaisuuden vuoksi. Poikani on laiska, mutta osaamatta mitÀÀn perheen kĂ€yttĂ€ytymissÀÀntöjĂ€,  hyökkÀÀvĂ€. Olin hermostunut, kun olin pÀÀttĂ€nyt kĂ€ydĂ€ uskollisesti kirkossa ja elÀÀ parempaa elĂ€mÀÀ.

 

Lopulta tuli se sunnuntai, jolloin perheeni ja minĂ€ istuimme aamutilaisuudessa eturivissĂ€ ja odotin sen jĂ€lkeen iltatilaisuutta. Rouva Lee, Kyung-Eun ei tullut iltatilaisuuteen, jossa oli vain minun perheeni.  Pastori puhui minulle keskellĂ€ saarnaansa: ”Sinun tĂ€ytyy kokea Jumala nopeammin, koska olet palvellut muita jumalia. Aivan pian paholainen tulee kiusaamaan sinua, joten sinun ja perheesi tĂ€ytyy olla varustautunut riittĂ€vĂ€sti. Koska et tiedĂ€ mitÀÀn kirkosta, seuraa johtoani ja tee mitĂ€ sanon. Silloin tuloksesi ovat hyviĂ€. Suostutko tĂ€hĂ€n? “

 

Vastasin lujasti:”KyllĂ€â€.

 

“Sisar Baek, Bong-Nyo, pÀÀtit seurata Jeesusta ja toit lapsesi mukanasi. Saat tĂ€nĂ€ iltana erikoislahjan Jumalalta. ÄlĂ€ ihmettele, jos tunnet ruumiissasi jotain erilaista.”

 

”MitĂ€ minulle tapahtuu?”, ihmettelin.

 

Iltatilaisuuden jĂ€lkeen kun seurakunta valmistautui yhteiseen rukoushetkeen, pastori Kim pyysi perhettĂ€mme tulemaan lĂ€helle etukoroketta. HĂ€n antoi meille kullekin tyynyn polvien alle ja pyysi nostamaan kĂ€temme ylös kun rukoilimme. Emme tienneet mitĂ€ sitten tehdĂ€, mutta pastori Kim kehoitti sanomaan rukouksen hĂ€nen perĂ€ssÀÀn ja teimme niin. Viisivuotias tyttĂ€rentyttĂ€renikin toisti oikein hyvin pastorin sanat: “Jumala, olen syntinen. Olen kurja syntinen. Siksi pÀÀtin seurata Jeesusta. Herra, auta meitĂ€. Anna minulle voima. Auta minua kokemaan Sinut tĂ€stĂ€ hetkestĂ€ lĂ€htien. Vaikka millaisia kiusauksia saattaa tulla, auta minua voittamaan ne. Jotta voittaisin, tarvitsen PyhĂ€n Hengen voitelemaan minut salaisilla lahjoillasi.”

 

Me toistimme nÀmÀ sanat ÀÀneen. Kun pastori pani kÀtensÀ pÀittemme pÀÀlle, tunsimme ruumiissamme liekehtivÀn tulen ja kielemme liikkuivat puhuen outoa kieltÀ.

 

“Oh, mitĂ€ tĂ€mĂ€ on?”, ajattelin. “MikĂ€ outo juttu tĂ€mĂ€ on?” ÄkkiĂ€ avasin silmĂ€ni nĂ€hdĂ€kseni, mitĂ€ tapahtui, mutta kun jatkoin rukousta, outo kieli jatkui edelleen. Totesin, ettĂ€ lapseni, jotka rukoilivat vierellĂ€ni, kuten myös pieni tyttĂ€rentyttĂ€reni, rukoilivat myös kielillĂ€. Ruumiini oli kuuma ja outo kieli pulppusi jatkuvasti suustani.

 

ElĂ€mĂ€ni ei ole aina ollut helppoa, mutta tĂ€llĂ€ kertaa rukouksen aikana kykenin pyytĂ€mÀÀn anteeksiantoa. Huusin Herran puoleen yhĂ€ uudelleen. En voinut uskoa, ettĂ€ kykenisin rukoilemaan tĂ€llĂ€ tavalla, kun olin ollut vasta ensimmĂ€istĂ€ kertaa kirkossa. Kaksi tuntia meni hetkessĂ€.  Rukousajan lopulla, kun pastori Kim laittoi valot pÀÀlle, hĂ€n pyysi meitĂ€ palaamaan kirkkoon seuraavana pĂ€ivĂ€nĂ€ klo 2 iltapĂ€ivĂ€llĂ€ erityisopetusta varten.  Palasimme kotiin  tĂ€ynnĂ€ iloa ja kerroimme kokemuksemme toisillemme.

 

Seuraavan pĂ€ivĂ€n aamuna pastori tuli vaimonsa kanssa kotiini. He tutkivat kaikki paikat löytÀÀkseen taikakaluni, jotka sitten hĂ€vitettiin.  IltapĂ€ivĂ€llĂ€ menimme kirkkoon ja saimme erikoisopetusta. Opimme PyhĂ€stĂ€ KolmiyhteisyydestĂ€: IsĂ€stĂ€ Jumalasta, HĂ€nen Pojastaan Jeesuksesta ja PyhĂ€stĂ€ HengestĂ€. Keskityimme etenkin Jeesukseen. Opimme, ettĂ€ Jeesus tuli maapallolle meidĂ€n takiamme ja ettĂ€ hĂ€n kuoli syntiemme vuoksi. Meille opetettiin, kuinka me voisimme kĂ€yttÀÀ Jeesuksen nimeĂ€. Sitten kolmen viikon opiskelun jĂ€lkeen perheeni ja minut kastettiin erÀÀnĂ€ sunnuntaiaamuna. (Meille kerrottiin, ettĂ€ perheemme kastettiin poikkeuksellisen pian.)

 

TÀmÀ oli suunnatoman suuri siunaus meille. Kuitenkin tuo kolmen viikon kasteopetusjakson aikana pastori joutui koville poikani Haak-Sungin ja tyttÀreni Yoo-Kungin kanssa. Lasten jatkuva nÀsÀviisaus loukkasi pastorin sydÀntÀ. Mutta pastori ja hÀnen vaimonsa eivÀt koskaan hellittÀneet, vaan jatkuvasti osoittivat runsaasti rakkauttaan meitÀ kohtaan. Jos he ajattelivat, ettÀ meiltÀ on ruoka vÀhissÀ, he menivÀt lÀheisiin ravintoloihin pyytÀmÀÀn sitÀ. Pastori toi ylijÀÀnyttÀ ruokaa meille ravintoloista perheellemme. Tajuamatta tilannetta perheeni ja minÀ istuimme kotimme lÀmmössÀ ja söimme kaiken ruuan, mitÀ pastori ja hÀnen vaimonsa toivat meille. Toisina kertoina kun pastori tuli kÀymÀÀn, lapseni kieltÀytyivÀt avaamaan hÀnelle ovea, koska he eivÀt tahtoneet mennÀ kirkkoon.

 

Nuorin tyttĂ€reni Yoo-Kyung  lopetti tupakoinnin ja alkoholin juomisen, kun hĂ€nestĂ€ tuli “uusi luomus Kristuksessa”. Vanhin tyttĂ€reni Yoo-Me on muutos vaiheessa ja nuorin poikani Haak-Sung toivoni mukaan pÀÀsee nĂ€sĂ€viisaudestaan. Onneksi hĂ€n edistyy. JĂ€lkeenpĂ€in ajatellen ymmĂ€rrĂ€n, ettĂ€ Saatana yritti tuhota perheeni.

 

Viisivuotiaalla tyttĂ€rentyttĂ€rellĂ€ni on monia minun luonteenpiirteitĂ€ni kuten hĂ€nen Ă€idillÀÀnkin, Yoo-MeellĂ€.  Aivan liian usein hĂ€n pian vĂ€ittÀÀ vastaan ja on tottelematon. Joskus on vaikea uskoa, ettĂ€ hĂ€n on vain viisivuotias. Kaikista ongelmista huolimatta Jumala ei koskaan jĂ€ttĂ€nyt meitĂ€. HĂ€n lĂ€hetti erityisen erikoispastorin opastamaan meidĂ€t Herran Kirkkoon.

 

KiitÀn Sinua, Herra, rakkaudestasi. Erityisesti osoitan syvimmÀn kiitollisuuteni pastori Kimille ja hÀnen vaimolleen ja elÀn kuuliaista elÀmÀÀ joka pÀivÀ. Annan kaiken kirkkauden ja kunnian Jumalallemme. Halleluja!

 

 

 

 

                                                  JOHDANTO 

 

                  Yhteenveto 30-pĂ€ivĂ€isestĂ€ rukouskampanjasta:

                                   Muutos seurakuntalaisissa

  

 

                                Kirj. pastori Kim, Young–Doo  

 

 

 

Lopulta paholaisen hyökkÀykset alkoivat. Pahat voimat hyökkÀsivÀt sisar Baek, Bong-Nyon perhettÀ vastaan ja hÀn kaatui ensimmÀiseksi. HÀnen selkÀkipunsa jatkuivat ja pahenivat sairaalasta pÀÀsyn jÀlkeen niin ettei hÀn pÀÀssyt kirkkoon. KastetilaisuuspÀivÀnÀ hÀn makasi vuoteessa kotona kivun vuoksi. Nostin hÀnet jalkeille ja rohkaisin hÀntÀ tulemaan kasteelle vaikka kuolisi, niin ennen sitÀ olisi kastettu.

 

Joka pĂ€ivĂ€ hĂ€nen lapsensa vĂ€lttelivĂ€t minua ja kieltĂ€ytyivĂ€t tulemasta kirkkoon. Haak-Sung oli hankalin pisteliĂ€isyytensĂ€ vuoksi. Silloin harvoin kun hĂ€n lupasi tulla kirkkoon, hĂ€n kieltĂ€ytyi avaamasta kotiovea teeskennellen olevansa nukkumassa tai sairas. Yoo-Kung ja Yoo-Me seurasivat hĂ€nen esimerkkiÀÀn eivĂ€tkĂ€ vĂ€littĂ€neet minusta ja kohtelivat minua epĂ€ystĂ€vĂ€llisesti lukemattomia kertoja. Ajattelin Jeesusta ja kestin kaikki heidĂ€n loukkauksensa. Kuitenkin kerran, kun heillĂ€ ruoka oli vĂ€hissĂ€, he avasivat pÀÀoven  ja lupasivat tulla kirkkoon. Ällistyin tĂ€stĂ€ enkĂ€ ollut uskoa kuulemaani.  Vein kaiken oman ruokamme sisar Baekin kotiin ja monta kertaa meillĂ€ itsellĂ€mme oli hyvin vaatimatonta syötĂ€vÀÀ jĂ€ljellĂ€. KerjĂ€sin ruokaa kaikista tuntemistani ravintoloista  sisar Baekille ja hĂ€nen perheelleen.

 

Kun hankin työpaikan yhdelle heistĂ€,  hĂ€nen puhehĂ€iriönsĂ€ ja rajallinen ilmaisukykynsĂ€ toivat potkut. He olivat lĂ€hellĂ€ nĂ€lkiintyĂ€, joutuivat sinnittelemÀÀn sadan dollarin kk-rahalla, viiden hengen perhe. Kivijalassa olevan yhden huoneen asunnon vuokrarĂ€stien takia heillĂ€ oli hÀÀtöuhka. Lapset alkoivat taas usein tupakoida ja juoda. EnnestÀÀn pienessĂ€ kodissa oli vielĂ€ useita koiria. Niiden turkkien haju imeytyi lasten vaatteisiin ja lakanoihin.

 

“Oi Herra. MitĂ€ sinĂ€ haluat minun tekevĂ€n?”, valitin. “En halua jatkaa enÀÀ. En halua palata tĂ€hĂ€n taloon enÀÀ.” Koko pĂ€ivĂ€n kĂ€vin tuskallista taistelua hengellisen omantuntoni ja inhimillisten tunteitteni vĂ€lillĂ€. Mutta joka kerran kun rukoilin polvillani Herra kĂ€ski minun mennĂ€ heidĂ€n luokseen: ”Rakas pastori Kim, jos et sinĂ€ mene, kuka sitten tekee tĂ€mĂ€n työn? MitĂ€ teemme nĂ€ille köyhille ja kurjille? En tahdo, ettĂ€ rakennat omaa pyhĂ€kköÀsi. On toki hyvĂ€, ettĂ€ kirkossa on paljon jĂ€seniĂ€, mutta se ei merkitse kaikkea. Mene. Mene ja muuta rakkauteni toiminnaksi.”  Herran sanat kuullessani itkin katuen ja vaikka en tahtonut, menin takaisin heidĂ€n luokseen.

 

Itkin paljon tÀmÀn onnettoman perheen puolesta. Useina pÀivinÀ hetkeÀ ennen jumalanpalveluksen alkua Haak-Sung ja Yoo-Me karkasivat tietokonepelihuoneeseen tai jonnekin muualle. Sisar Baek, Bong-Nyon huusholli oli kuin paholaisen luola. Ei merkkiÀkÀÀn rakastavasta perheestÀ.

 

Kaiken sen keskellĂ€ tuli vuosi 2005. Kirkkomme, kuten rva Baek, Bong-Nyon perhekin,  tarvitsi pakotietĂ€ tĂ€stĂ€ kaikesta. PÀÀtimme rukoilla. Tilasin ja ripustin esille kunnon kyltin ilmapiirin luomiseksi. SiinĂ€ mottomme oli: ”Uudistu rukouksen avulla” ja aloitimme rukouskampanjamme 2.1.2005. Se kesti 30 pĂ€ivÀÀ. MeitĂ€ oli kaikkiaan10 jĂ€sentĂ€, neljĂ€ omasta perheestĂ€ni ja sisar Baek, Bong-Nyon perheen neljĂ€, Noe Sook-Ja sekĂ€ erĂ€s nuori mies. Vaikka saarnani saattaisi olla vĂ€syttĂ€vĂ€, pÀÀtin tehdĂ€ sen niin nautittavaksi kuin mahdollista.

 

EnsimmÀisenÀ pÀivÀnÀ sunnuntain iltajumalanpalveluksen jÀlkeen pidimme rukouskokouksen. Toisena pÀivÀnÀ, 3.1., koimme rukouskokouksessa tulisen PyhÀn Hengen lÀsnÀolon. Niin yhteiset kuin yksittÀisetkin rukoukset rÀjÀhtivÀt kontrolloimattomiksi ja kestivÀt seuraavaan aamuun kello puoli kahdeksaan! Oli hyvÀ syy miksi niin kÀvi.

 

Herra avasi Yoo-Kyungin, rva Baek, Bong-Nyon 24-vuotiaan toisen tyttĂ€ren sekĂ€ rva Baek, Bong-Nyon hengelliset silmĂ€t. Rukouksen pÀÀtyttyĂ€ kerÀÀnnyimme yhteen kuullaksemme heidĂ€n kokemuksensa ja varsinkin, miltĂ€ tuntui kohdata Jeesus. Muutkin jĂ€senet toivoivat tuota taivaallista lahjaa ja odottivat seuraavan illan rukouskokousta innolla.  Jokainen jĂ€sen omistautui vakaasti rukoilemaan niinkuin minĂ€kin heidĂ€n kanssaan.

 

Rukouskokoukst pitenivĂ€t ja pitenivĂ€t. Keskiviikkoiltana aloitimme klo19:30 ja lopetimme vasta klo 8 aamulla.  Torstaina aloitimme klo 21, mutta se loppui vasta perjantaiaamuna klo 10.

 

Herra mullisti tĂ€ysin ajattelumme. MitĂ€ enemmĂ€n rukoilimme sitĂ€ enemmĂ€n Herra vaikutti meihin hĂ€mmĂ€styttĂ€villĂ€ asioilla. MeidĂ€n Herramme oli valmistautunut yllĂ€ttĂ€mÀÀn meidĂ€t monilla arvoituksilla ja armolla ja odotti meiltĂ€ siihen tilaisuutta. ”NĂ€in sanoo Herra, joka teki Maan, Herra, joka sen muotoili ja perusti – Herra on hĂ€nen nimensĂ€: ‘Kutsu minua niin minĂ€ vastaan sinulle ja kerron suuria ja tutkimattomia asioita, joita et tiedĂ€.’”( Jer. 33:2-3)

 

Koko yön lauloimme ylistyslauluja palavalla sydĂ€mellĂ€, kuulimme Hengen antamia viestejĂ€, ja kaikella voimallamme huusimme Herran puoleen. Vaikka kokous kesti koko yön, kukaan ei valittanut. PĂ€invastoin, kaivattiin enemmĂ€n hengellistĂ€ ruokaa. 13. yönĂ€, perjantaina, PyhĂ€ Henki laskeutui niin voimakkaana, ettĂ€ kokouksemme venyi seuraavaan pĂ€ivÀÀn klo 11:30:een. Lauantai-yönĂ€, lepopĂ€ivĂ€nĂ€, pÀÀtimme pitÀÀ vain lyhyen kokouksen. Mutta suunnitelmasta huolimatta rukous venyi aamuun  klo 8:30een! Ei ollut kylliksi aikaa kĂ€ydĂ€ kodeissamme, joten rukousryhmĂ€ lepĂ€simme meidĂ€n kodissamme tunnin. Sitten menimme takaisin kirkkoon ja pidimme sunnuntaijumalanpalveluksen ja sitten menimme takaisin omiin koteihimme.

 

PÀivÀ pÀivÀltÀ rukouspalvelu sujui tuohon tapaan. Yritimme kovasti lopettaa aamuisin ennen seitsemÀÀ. NÀmÀ sielut, jotka eivÀt tienneet juuri mitÀÀn Jeesuksesta, yrittivÀt rukoilla apua ruumiinsa hÀiriöihin ja nÀlkÀÀn. ( He selvisivÀt niukasti yhdellÀ aterialla vuorokaudessa.) Taivaallinen IsÀmme kuuli myötÀtuntoisena heidÀn pyyntönsÀ.

 

Niin meidÀn kuin sisar Baek, Bong-Nyonkin talous olivat niin velkaisia, ettÀ saatoimme milloin vain joutua muuttamaan pois asunnoistamme. Huonosta tilanteesta huolimatta rukoilimme ja pyysimme sitkeÀsti. Herra kÀvi luonamme ja pyyhki kyyneleemme. En tajua, kuinka kykenin johtamaan tÀtÀ ryhmÀÀ yö yön jÀlkeen ilman unta. He olivat itsekin hÀmmÀstyneitÀ itsestÀÀn ja minÀ pastorina hÀmmÀstyin tÀtÀ kaikkea.

 

Rukousten aikana Herra ilmestyi. NĂ€imme HĂ€net hengellisten silmiemme avulla, mutta ajoittain selvĂ€sti myös fyysisten silmiemme avulla. Kerran oli TV:ssĂ€ kaksi ohjelmaa nimeltÀÀn “25 tunnin tapahtuma” ja “Tositilanne”, jotka kertoivat todellisista tapahtumista meidĂ€n kirkossamme.

 

Kun tilaisuus kirkossa alkoi, me kaikki innostuimme ja saimme vahvoja  tunne– ja havaintokokemuksia. Kun lapsemme nĂ€kivĂ€t Jeesuksen, he vapautuivat tottelemattomuudesta ja muuttuivat uskollisiksi palvelijoiksi.  Jumalan viisaus tĂ€ytti vĂ€hitellen heikot alueet. Poikani Joosef ja tyttĂ€reni Joo-Eun keskittyivĂ€t rukoukseen ja jĂ€ttivĂ€t koulunjĂ€lkeiset ohjelmansa. He katuivat kaikkea tottelemattomuuttaan meitĂ€ kohtaan. He puhuttelivat minua kirkossa ja kotonakin ” pastoriksi” ei  isiksi. Kaikkiin puheisiini he vastasivat innolla ”Aamen.”

 

Kun Lee, Haak-Sung, 27-vuotias rva Baek, Bong-Nyon poika ja  ja Lee, Yoo-Kyung, 24-vuotias, B:n toinen tytĂ€r,  olivat nĂ€hneet taivaan ja helvetin, he polvillaan pyysivĂ€t anteeksi minulta kaikkea pahaa, mitĂ€ olivat minulle tottelemattomuudellaan tehneet. He vakuuttivat, etteivĂ€t laiminlyö yhtĂ€kÀÀn kirkonmenoa ja heistĂ€ tuli kiinteĂ€ sisaruspari. He menivĂ€t evankelioimaan kadulle pakkas-sÀÀllĂ€kin puhallellen lĂ€mmintĂ€ ilmaa suustaan kĂ€mmeniinsĂ€. He menivĂ€t ulos klo 16 ja palasivat usein vasta klo 20:30 kĂ€tensĂ€ ja jalkansa jÀÀkylminĂ€. He sanoivat haluavansa evankelioida enemmĂ€n. He tiesivĂ€t, ettĂ€ heidĂ€n piti olla ahkeria, koska he olivat nĂ€hneet silloin aarteittensa lisÀÀntyvĂ€n taivaassa. 

 

Aluksi lapseni eivÀt puhuneet Haak-Sungin eikÀ Yoo-Kyungin kanssa, mutta sittemmin he ovat tulleet lÀheisemmiksi kuin koskaan. He kÀyvÀt kotonani kuin omassaan. 5-vuotias Meena tyttö rukoilee kielillÀ kohotetuin kÀsivarsin 2-3 tuntia. Sen nÀkeminen on ihailtavaa..

 

Seurakunnan jĂ€senet Sisar Baek, Bong-Nyo,  Haak-Sung,  Yoo-Kyung ja Kim Joo-Eun saivat seuraavat henkilahjat: profetoiminen, henkien erottelu, kielet, tiedon sanat, viisauden sanat ja uskon armolahjan. Vaimoni Kang, Hyun-Ja ja poikani Josef saivat profetoimisen armolahjan v. 2005 helmikuun puolivĂ€lissĂ€.

 

TÀssÀ kirjassa ei ole mitÀÀn vÀÀrÀÀ tai valheellista, vain jÀsenten henkilökohtaisia kokemuksia rukoustilaisuuksien aikana. Jeesuksen kanssa kohtaamiset kuvattiin ja tallennettiin tarkasti. JÀsenten kokemusten kaikkia yksityiskohtia oli vaikea ilmaista sanoin. Myös Saatanan todellinen identiteetti ja hÀnen toimintansa paljastetaan yleisölle tÀssÀ kirjassa. NÀmÀ julkistamiset aiheuttivat valtavaa vainoa ja monenlaisia koettelemuksia. Herran vÀsymÀttömÀn toiminnan turvin me voitimme ja HÀn suojeli meitÀ koettelemuksilta, joita emme olisi pystynyt kestÀmÀÀn omin voimin. Ajatus kirjoittamisen lopettamisesta houkutteli minua monta kertaa, mutta Herran erikoinen lohdutus noina hetkinÀ antoi voimaa huolimatta puutteistani.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

                                          Herran Kirkon rukoussoturit

 

Pastori Kim, Yong-Doo: 45-vuotias; alkaa menettÀÀ yhÀ enemmÀn hiuksiaan ja nÀyttÀÀ kaljuuntumisen oireita.

 

Kang, Hyun-Ja: 43-vuotias pastori Kimin vaimo; entinen hallituksen virkailija, jolla kytköksiÀ kongressiin; myönteinen luonteenlaatu on silmiinpistÀvÀ.

 

Kim, Joosef: 16-vuotias; keskikoulun kahdeksannella luokalla, aikoo tulla pastoriksi; itsepÀinen kuin hÀrkÀ.

 

Kim, Joo-Eun: 14-vuotias; keskikoulun kuudennella luokalla; hyvin suloinen ja viisas; myös kovin itsepĂ€inen eikĂ€ luovuta helposti. ”Pisama”.

 

 

Sisar Baek, Bong-Nyo: 50-vuotias; hyvin sisukas; Herra vahvistaa, ettĂ€ hĂ€nellĂ€ on “pidĂ€ttelemĂ€tön” persoonallisuus.

 

Lee, Haak-Sung: 27-vuotias;  Sisar Baekin poika. Rajoituksia ajatusten sanoiksi pukemisessa. Mentaalisti ikĂ€isekseen muuten normaali; Fyysisesti heikko.

 

Lee, Yoo-Kyung: 24-vuotias; Sisar Baekin toinen tytÀr; jkv ÀÀntÀmisvaikeuksia puheessa, mutta hyvÀ keskustellessa.

 

Meena: 5-vuotias; Sisar Baekin tyttÀrentytÀr; hÀnen syntymÀÀnsÀ koskevat tiedot ovat epÀtÀydelliset johtuen riittÀmÀttömistÀ dokumenteista.

 

Oh, Jong–Suk: 33 vuotias; takasi ystĂ€vĂ€nsĂ€ lainan, jota tĂ€mĂ€ ei kyennyt maksamaan ja menetti siksi asuntonsa; oli koditon ja nukkui asunnottomana puiston lammen rannalla, kun pastori tapasi hĂ€net ja toi hĂ€net kirkkoon, löysi hĂ€nelle työpaikan, jonka jĂ€lkeen hĂ€n lakkasi kĂ€ymĂ€stĂ€ kirkossa.

 

Diakonissa Shin, Sung-Kyung: 33-vuotias; kÀvi vain sunnuntaiaamun jumalanpalveluksissa, mutta alkoi muuttua, kun hÀn tuli mukaan rukouskampanjaan sen 15. pÀivÀnÀ; hÀnen

9-vuotiaalla tyttÀrellÀÀn on syöpÀ.

 

Oh, Jung-Min: 8-vuotias; diakonissa Shin, Sung-Kyungin poika; hÀnen harrastuksensa olivat TV:n katselu ja tietokonepelien pelaaminen, mutta tultuaan mukaan rukouskampanjaan hÀn vannoi tulevansa pastoriksi; jo sen ensimmÀisenÀ pÀivÀnÀ hÀn sai kielillÀpuhumisen lahjan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

                                          1. pĂ€ivĂ€

                            

         Jumala auttaa meitĂ€ PyhimmĂ€ssĂ€ Paikassaan

 

 

”Herra kuulkoon sinua ahdinkosi pĂ€ivĂ€nĂ€; Jaakobin Jumalan Nimi puolustakoon sinua; LĂ€hettĂ€köön apunsa pyhĂ€köstĂ€, vahvistakoon sinua Siionista; Muistakoon HĂ€n kaikki uhrauksesi;: hyvĂ€ksyköön polttouhrisi; Selah. Valtuuttakoon sinut oman sydĂ€mesi mukaisesti ja tĂ€yttĂ€köön kaikki suunnitelmasi. ”( Ps 20:1-4).

 

          I. Vastukset ovat mahdollisuuksiamme kohdata Jumala

 

Ihmiset etsivĂ€t Jumalaa vaikeuksien kautta ja ajattelevat Jumalaa menneisyytemme valossa. NiinpĂ€ vaikeudet antavat meille aikaa tarkastella itseĂ€mme ja ovat oikotie Jumalan luo. Kun vaikeuksissamme tulemme HĂ€nen eteensĂ€ ja kutsumme HĂ€ntĂ€, HĂ€n erikoista suunnitelmaansa tĂ€yttĂ€essÀÀn puuttuu tilanteeseen ja vapauttaa meidĂ€t. Raamattu kehoittaa meitĂ€ vaikeuksissamme kutsumaan apuun Jumalaa rukouksessa, ja HĂ€n vastaa meille. (Ps. 50:15) ” Huuda minua avuksi ahdistuksen pĂ€ivĂ€nĂ€. MinĂ€ vapautan sinut, ja sinĂ€ olet kunnioittava minua. ”

 

 

                II. HĂ€n vastaa TemppelissĂ€ ( KaikkeinpyhimmĂ€ssĂ€)

 

Aabraham, uskomme isĂ€, matkustaessaan ja elĂ€en teltoissa, pystytti aina alttarin uhratakseen Jumalalle polttouhreja. Siten hĂ€n kykeni kuulemaan Jahve Jumalan ÀÀnen. (1. Moos 12:7-9, 13:4,18): “Sikemin seudulla Herra ilmestyi Abramille ja sanoi: `Sinun jĂ€lkelĂ€isillesi minĂ€ annan tĂ€mĂ€n maan.’ Niin A. rakensi sinne alttarin Herralle. SieltĂ€ A. siirtyi vuoristoon, BeetelistĂ€ itÀÀn ja pystytti telttansa niin ettĂ€ Beetel oli lĂ€nsi- ja Ai itĂ€puolella. HĂ€n rakensi sinne alttarin Herralle ja huusi avuksi Herran nimeĂ€. A. lĂ€hti sieltĂ€ ja kulki yhĂ€ edemmĂ€s Negeviin pĂ€in.” “ Beetelin ja Ain vĂ€lillĂ€ A. huusi avuksi Herran nimeĂ€.” ” A. siirtyi telttoineen paikasta toiseen. Tultuaan Mamren tammistoon, joka on Hebronissa, hĂ€n asettui sinne asumaan ja rakensi alttarin Herralle.”

 

Jumala rakastaa sitĂ€, ettĂ€ teemme HĂ€nelle alttarin kirkossamme. Rukouksiin vastataan usein kun rukoilemme kirkossa. Kun Jeesus tuli Jerusalemiin, HĂ€n ensitöikseen meni Temppeliin. (Mk 11:11): ”Ja HĂ€n kulki sisĂ€lle Jerusalemiin ja meni pyhĂ€kköön; ja katseltuaan kaikkea HĂ€n lĂ€hti niiden kahdentoista kanssa Betaniaan, sillĂ€ aika oli jo myöhĂ€inen.” Hanna sai vastauksen rukoillessaan temppelissĂ€. (I. Sam. 1:9-10): “Kerran kun he olivat syöneet ja juoneet Siilossa ja pappi Eeli istui istuimellaan Herran huoneen ovenpielessĂ€, Hanna nousi ja rukoili Herraa mieli murheellisena, itkien katkerasti
” - Hanna rukoili Herralta poikalasta, jonka lupasi luovuttaa Herralle nasiiriksi. Hanna synnytti Samuelin


 

Profeetta Jesaja sai nĂ€hdĂ€ Jumalamme valtaistuimellaan nĂ€yssĂ€ kun hĂ€n rukoili temppelissĂ€ ( Jes. 6:1): “Kuningas Ussian kuolinvuotena (740 e Kr) minĂ€ nĂ€in Herran istuvan korkealla ja ylhĂ€isellĂ€ istuimella, ja HĂ€nen viittansa liepeet tĂ€yttivĂ€t temppelin.”  Samuel myös kuuli Jumalan ÀÀnen temppelissĂ€ kun oli vasta lapsi ( I. Sam 3:3-4):                ” Jumalan lamppu ei ollut vielĂ€ sammunut, ja Samuel makasi vuoteellaan Herran huoneessa, jossa Jumalan liitonarkku oli. Silloin Herra kutsui Samuelia. HĂ€n vastasi: ” TĂ€ssĂ€ olen”.

 

Pyhyys ja vihkiytyminen ovat kirkon vÀlttÀmÀttömÀt edellytykset.

 

                  III. Rukouksen kautta Jumala toteuttaa tahtonsa.

 

 

Kun Jumala antaa meille jotain, siihen on syynsĂ€. Kuten työntekijĂ€ saa palkkansa, Jumala tahtoo antaa kĂ€sisÀÀn olevan vastauksen meille sen pyynnön kautta mitĂ€ me rukouksessa esitĂ€mme. Rukouksemme olisi oltava vilpitön. Jumala haluaisi antaa enemmĂ€n vastauksia rukouksiimme. Rukoilemme vĂ€hemmĂ€n kuin Jumalan odottaisi. Rukous on hengellistĂ€ työtĂ€ ja saamme tĂ€stĂ€ työstĂ€mme palkkiona vastauksia. Rukous ei ole taakka. Olemme Herrasta riippuvaisia: “HĂ€n kuulee meitĂ€ pyhĂ€stĂ€ taivaastaan oikean kĂ€tensĂ€ pelastavalla voimalla.”  Ps. 20:6:”Riemuitkaamme sinun voitostasi ja nostakaamme lippumme Jumalamme nimessĂ€. TĂ€yttĂ€köön Herra kaikki sinun pyyntösi.” Siksi meidĂ€n tulisi aina ylistÀÀ Jumalan nimeĂ€ ja tĂ€yttyĂ€ kiitollisuudella ja luottamuksella. Herramme ansaitsee saada kirkkauden ja kunnian rukoustemme kautta. Halleluja.

 

 

                                            2. pĂ€ivĂ€

 

 

Jooel 2:28-29: ”NĂ€itten(Kun Herra siunannut kansaansa) jĂ€lkeen minĂ€ olen vuodattava Henkeni kaiken lihan pÀÀlle. Ja teidĂ€n poikanne ja tyttĂ€renne ennustavat, vanhuksenne unia uneksuvat, nuorukaisenne nĂ€kyjĂ€ nĂ€kevĂ€t. Ja myös palvelijain ja palvelijattarien pÀÀlle minĂ€ niinĂ€ pĂ€ivinĂ€ vuodatan Henkeni.” KR 33/38. – (Raamattu Kansalle sama 3:1.-2): ”TĂ€mĂ€n jĂ€lkeen on tapahtuva, ettĂ€ minĂ€ vuodatan Henkeni kaiken lihan pÀÀlle. TeidĂ€n poikanne ja tyttĂ€renne ennustavat, vanhuksenne nĂ€kevĂ€t unia, nuorukaisenne nĂ€kyjĂ€. Myös palvelijoiden ja palvelijattarien pÀÀlle minĂ€ niinĂ€ pĂ€ivinĂ€ vuodatan Henkeni.” – Amplified Bible: ”And afterward I will pour out My Spirit upon all flesh, and your sons and daughters shall prophesy, your old men shall dream dreams . Your young men shall see visions. Even upon the menservants and upon the maidservants in those days will I pour out My Spirit.”

 

Pastor Kim, Yong-Doo: Saarnasin yksityiskohtaisesti epÀtavallisesta ilmestyksestÀ, joka voi ilmestyÀ rukouksen aikana; kuinka juonikas paholainen hyökkÀÀ ja menetelmÀstÀ, jolla erottaa paholainen Jeesuksesta. Ylistimme 2 tuntia, saarna kesti 3 tuntia. Klo 01 jÀlkeen yöllÀ aloitimme hengellisen taistelun rukouksen aikana. PyhÀn Hengen erikoisintervention kautta koimme rukoillessamme kuinka ruumiimme olisi ollut kuin tulessa. Vaikka rukous jatkui aamuseitsemÀÀn, emme saaneet kylliksemme.

 

               Lee Yoo-Kyung, Kohtaa Jeesuksen Ensi Kertaa

                                Ja Vierailee Taivaassa

 

Lee, Yoo-Kyung : Pastori opetti saarnoissaan kuinka ajaa demoni pois ja kuinka kohdata Jeesus. NiinpĂ€ janosin nĂ€itĂ€ syvĂ€sti: ”Jeesus, Jeesus, minĂ€ rakastan Sinua, anna minun nĂ€hdĂ€ Sinut. Ilmesty minulle!” Huusin ja rukoilin uutterasti kielillĂ€ puhuen. Tunnin kuluttua ilmestyi Ă€kkiĂ€ kirkas valo ja joku seisoi valon sisĂ€llĂ€. Avasin silmĂ€ni shokissa, en nĂ€hnyt mitÀÀn. Kun suljin silmĂ€ni, nĂ€in selvĂ€sti. NiinpĂ€ pidin silmĂ€ni suljettuina. Jeesus seisoi edessĂ€ni yllÀÀn kirkkaasti hohtavat vaatteet ja nĂ€ytti siltĂ€, ettĂ€ HĂ€n kutsui minua nimeltĂ€ni. ”Yoo-Kyung, MinĂ€ rakastan sinua”, sanoi Jeesus ja siirtyi lĂ€hemmĂ€ksi ja istui eteeni.  Olin aikaisemmin vain kuullut puhuttavan Jeesuksesta, mutta nyt rukouksen kautta saatoin tavata HĂ€net. Se tuntui uskomattomalta. LĂ€hietĂ€isyydeltĂ€ Jeesus oli tavattoman kaunis. En ole elĂ€issĂ€ni nĂ€hnyt yhtĂ€ kaunista ihmistĂ€ maan pÀÀllĂ€.

 

Jeesuksen hiukset olivat kultaiset ja HĂ€nellĂ€ oli kauniit, isot silmĂ€t. Omani ovat pienet. Jeesus silitti hellĂ€sti hiuksiani ja sanoi uudelleen: ”Yoo-Kyung, MinĂ€ rakastan sinua.” Kun Jeesus toisti nuo sanat, aloin itkeĂ€ ja sydĂ€meni suli. Jeesus ojensi kĂ€tensĂ€ minua kohti sanoen: ”Haluan nĂ€yttÀÀ sinulle miltĂ€ taivas nĂ€yttÀÀ.” HĂ€n tarttui kĂ€teeni ja ruumiini tuntui kevyeltĂ€ kuin pumpuli.

 

Jeesus sanoi: ”PidĂ€ kĂ€destĂ€ni tiukasti kiinni”. Heti kun nuo sanat oli sanottu, kirkon etukorokkeen takana oleva seinĂ€, jossa oli risti, tuntui avautuvan ja minut imaistiin aukkoa kohti.  Aloin lentÀÀ kuin lintu Herran kanssa. Lensin taivaalla yllĂ€ni valkoinen, toogan kaltainen viitta yllĂ€ni. NĂ€in monia tĂ€htiĂ€ ja maaplaneettamme. Maa etÀÀntyi ja hĂ€visi lopulta nĂ€kyvistĂ€. Lopulta tuli vastaan niin kirkas valo, etten voinut katsoa siihen. ”TĂ€mĂ€n tĂ€ytyy olla taivas”, mietin. Silloin Jeesus sanoi, ettĂ€ olemme taivaassa. Lukemattomat siivekkÀÀt enkelit  toivottivat meidĂ€t tervetulleiksi. Jeesus esitteli minut useille enkeleille.

 

Jeesus vei minut huoneeseen, jossa oli paljon kirjoja. Niiden joukossa huomioni kiintyi isoon kultaiseen kirjaan. Tulin uteliaaksi. Pyysin lupaa saada tutustua siihen ja Jeesus antoi luvan.

 

Olen kĂ€ynyt vain alakoulun. Luki-hĂ€iriöni takia voin vain huonosti lukea koreankielistĂ€ tekstiĂ€. TĂ€stĂ€ ivattiin minua koulussa koko ajan. Kirjassa oli monia sanoja, mutta en osannut lukea niitĂ€ kunnolla. Mutta halusin kovasti tuota kirjaa ja kysyin sitĂ€ Jeesukselta. Jeesus tyynnytteli: ”Yoo-Kyung, tĂ€tĂ€ kirjaa et saa vaikka haluatkin sitĂ€ kovasti. “Ja HĂ€n hymyili herttaisesti. ”Oletko onnellinen saadessasi kĂ€ydĂ€ taivaassa”, kysyi Jeesus. Vastasin nopeasti:      ”KyllĂ€ Jeesus, hyvin, hyvin onnellinen.” Jeesus evĂ€sti: ”Rukoile uutterasti, tottele pastori KimiĂ€, ja kĂ€y sÀÀnnöllisesti jumalanpalveluksissa, niin saat kĂ€ydĂ€ kanssani taivaassa useamminkin. Ole palava!” Jeesus otti kĂ€teni omaansa ja totesi: ”RiittÀÀ tĂ€ltĂ€ pĂ€ivĂ€ltĂ€, palataan.” Ja niin lensimme samaa reittiĂ€ takaisin ristin takana olevan aukon kautta kirkkoon.

 

Olin onnellinen ja rukoilin palavasti kielillÀ. Kun kerroin, ettÀ tapasin Jeesuksen ja kÀyneeni taivaassa, kaikki olivat kateellisia.

 

 

              Baek, Bong-Nyon Hengellinen NĂ€kökyky Avataan

 

Sisar Baek, Bong-Nyo: Kun rukoilemme yhdessĂ€, sammutamme valot, vain varauloskĂ€ynnin punainen lamppu jÀÀ pÀÀlle. KerÀÀnnymme lĂ€helle koroketta, polvistumme rukoilemaan tyynyjen pÀÀlle.  Pastori oli saarnannut ja aloitimme yhteisrukouksen pastorin johdolla. Huolimatta kylmyydestĂ€ jouduimme vĂ€hentĂ€mÀÀn ulkovaatteita.

 

Pastorin vaimo tanssi lÀhellÀni PyhÀssÀ HengessÀ. HÀnen tanssinsa oli pehmeÀÀ, kuin juoksevaa vettÀ. Hyvin vangitsevaa ja kaunista. HÀn ei ikinÀ ollut ottanut mitÀÀn tanssi- tai balettitunteja, mutta hÀn tanssi loistavasti ja kauniisti miten Henki vain johdatti. Halusin tanssia kuten hÀn.

 

Jatkoin kielillĂ€ rukoilemista. ÄkkiĂ€ nĂ€in upean kullalta loistavan hohteen ja siinĂ€ seisoi Jeesus hohtavan valkoisessa asussa ja kutsui minua nimeltĂ€: ”Bong-Nyo, MinĂ€ rakastan sinua.” Herran lĂ€mmin ja lohduttava ÀÀni vĂ€rĂ€hdytti sieluani. Sanat eivĂ€t riitĂ€ kuvaamaan sitĂ€ iloa kun kohtasin Herran.

 

Kyselin taivaasta ja helvetistĂ€, uskosta ja muusta.  HĂ€n vastasi heti. Herra oli odottanut ja laskenut pĂ€iviĂ€ jolloin HĂ€n tulisi luokseni. HĂ€n oli etsinyt minulle sopivaa kirkkoa ja pÀÀtynyt pastori Kimiin. HĂ€n ja hĂ€nen vaimonsa Kang, Hyun-Ja rukoilivat koko yön. Jeesus oli tĂ€stĂ€ syvĂ€sti liikuttunut ja pÀÀtti silloin lĂ€hettÀÀ minut heidĂ€n luokseen.

 

Vaikka olen kĂ€ynyt kirkossa vasta pari kuukautta, olen kuuliaisesti totellut pastoria. Kysyin Herralta: ”Herra, miksi olet tullut tapaamaan minun kaltaistani nĂ€in henkilökohtaisesti? ” Jeesus vastasi: ”Olet hyvĂ€ksynyt evankeliumin, jonka palvelijani on saarnannut.”  Herra kertoi myös, ettĂ€ HĂ€n kĂ€yttĂ€isi minua evankelioimaan ja pelastamaan monia. HĂ€n profetoi, ettĂ€ Herran Kirkkoon tulisi suuri herĂ€tys.

 

Ajattelin hiljaa: ”Kuinka niin syntisestĂ€ kuin minĂ€ on tĂ€hĂ€n tehtĂ€vÀÀn.”  Herra, jo ajatukseni tietĂ€en, sanoi: ӀlĂ€ huolehdi. MinĂ€ olen kanssasi.” Rukousten pÀÀtyttyĂ€ jaoin pastorille ja vaimolleen mitĂ€ olin kokenut. ”Halleluja”, he huusivat innosta. Pastori Kim kertoi, ettĂ€ Herra oli puhunut ja kĂ€skenyt koota kunkin taivas- ja helvetti- kokemuksista kirjan.

 

Kun siunaus– ja rukouskokous sekĂ€ Herran tapaaminen aamulla olivat ohi,  paloin halusta nĂ€hdĂ€ Herran uudestaan seuraavassa kokouksessa.

 

                          PyhĂ€ Henki Johti Palavaa Rukousta

 

Kim, Joosef: Kutsuin rukouksessa Herraa ja tunsin kuinka ruumiini alkoi kuumeta. Oikeassa jalkapohjassani on noin 50 syylÀÀ. Ne ovat vaikeuttaneet kĂ€velyĂ€ viime kesĂ€stĂ€ saakka. Menin Ă€itini kanssa ihotautilÀÀkĂ€rille, joka oli suositteli kolmea hoitokertaa, joissa syylĂ€t jÀÀdytetÀÀn ja poistetaan sitten kirurgisesti. Se ei olisi taannut syylĂ€-ongelman hĂ€viĂ€mistĂ€. Olin hyvin peloissani. Ajattelin: “Olen juuri pÀÀssyt lukioon. Minun tĂ€ytyy osallistua koulutuntien jĂ€lkeen opinto-ohjaukseen ja opiskella tosi kovaa, mutta mitĂ€ minĂ€ teen?Ei meillĂ€ ole rahaa kirurgille.”

 

Äiti kĂ€ski rukoilla, pitĂ€isikö mennĂ€ kirurgille. Siksi pÀÀtin osallistua rukouskampanjaan rukoilemaan uskollisesti tietĂ€en, ettĂ€ Jumala parantaa syylĂ€ni. Keskeytin opinto-ohjauksen ja keskityin rukoilemaan paranemista. Rukoukseni ÀÀni oli toiseksi vahvin kirkossamme, pastorin  kaikuvan karjunnan jĂ€lkeen. TĂ€tĂ€ etuani kĂ€yttĂ€en suuntasin vahvalla ÀÀnellĂ€ni palavan pyynnön Jeesukselle. Polvistuminen oli kivuliasta jalkavaivani vuoksi, mutta halusin haastetta itselleni vastaanottaakseni Herralta parantumisen.

 

Kim, Joo-Eun (14-v. ”Pisama”): Jokainen rukoili ÀÀneen kaikin voimin. Pastori saarnasi, ettĂ€ jotta Herra kohtaisi meitĂ€, ei ollut muuta tapaa rukoilla kuin huutaa ÀÀneen Herran puoleen vilpittömĂ€sti. Olen kuudennella luokalla ja perheemme nuorin, mutta rukoilin vilpittömĂ€sti, ettĂ€ tapaisin Jeesuksen. KielillĂ€ rukoillessani vilkuilin voisiko joku kohdata Jeesuksen.

 

Lee, Haak-Sung (27-vuotias, Baekin poika): Kertasin saarnan mielessÀni ja keskityin kielillÀ rukoiluun, kuten pastori oli neuvonut. TietÀmÀttÀni rukoukseeni tuli tÀyteen voimaa ja auktoriteettia kun ÀÀneni tuli kovaksi. Ruumiini paloi kuin tulessa ja oli pakko riisua pÀÀllysvaatteet pois. Myöhemmin paitani kastui lÀpimÀrÀksi hiestÀ. En ole koskaan aikaisemmin elÀmÀssÀni kokenut PyhÀn Hengen tulen olevan pÀÀllÀni. Olin iloinen ja onnellinen rukoillessani. Rukoilin polvillani ja se halvaannutti sÀÀreni puutuneiksi. Pastori hieroi jalkojani ja se helpotti.

 

Oh, Jong-Suk ( 32-vuotias, koditon ja syrjĂ€ytynyt): Takasin ystĂ€vĂ€ni velan, jota hĂ€n ei kyennyt maksamaan ja jĂ€in asunnottomaksi, kun vanhempi veljeni potkaisi minut ulos talosta. Oli kylmĂ€ talvi, minne voisin mennĂ€? Nukuin puistoissa, nĂ€in nĂ€lkÀÀ ja vapisin tahtomattani kylmĂ€stĂ€, kun tapasin pastori Kim, Yong-Doon. HĂ€n oli pastorina kirkossa, jossa erĂ€s tuttavani kĂ€vi. Kun vaeltelin kaduilla, tapasin sattumalta Hee-Yongin ja hĂ€nen kauttaan pastori Kimin.. Olin kaksi viikkoa pastorin kotona, söin ja lepĂ€sin. SiellĂ€ sain hengellistĂ€ ohjausta ja osallistuin rukouskampanjaan. Aloitimme sen ÀÀnekkÀÀllĂ€ ”Herra, Herra “– huudoilla. Pian huone nĂ€ytti tulevan tĂ€yteen sumua. Sumussa joku liikkui. Tartuin liikkujaa nilkkaan ja tunsin lentĂ€vĂ€ni jonnekin pois. Olin kuin shokissa joten avasin silmĂ€ni. Aloin taas rukoilla, jolloin olento vei minut avaraan, kirkkaasti valaistuun paikkaan. Tunsin olevani valojen maailmassa.

 

Se oli kuin unta. En ole ikinÀ ollut kirkossa niin pitkÀÀn, mutta ensi kertaa olin polvillani kÀdet ylös kohotettuina kutsuen Jumalaa. Rukouskokouksen jÀlkeen kysyin pastorilta, mitÀ oikein minulle oli tapahtunut. HÀn opetti minulle, ettÀ olin kohdannut Jeesuksen ja ettÀ olin lyhyesti kÀynyt taivaassa. Jos rukoilisin uutterasti edelleen, Jeesus nÀyttÀisi minulle taivaan entistÀkin ÀllistyttÀvÀmpiÀ paikkoja. Me rukoilimme polvillamme ja siksi jalkani puutuivat ja tulivat kipeiksi. Mutta kokemukseni oli fantastinen.

 

Kang, Hyun-Ja (43-vuotias, pastorin vaimo): En ollut rukoillut kunnolla aikoihin. Pastori pÀÀtti olla menemÀttÀ rukousvuorelle uudenvuodenpÀivÀnÀ, sen sijaan hÀn pÀÀtti jÀrjestÀÀ pitkÀn rukouskampanjan kirkossamme. Olin onnellinen. Koska monia jÀseniÀ liittyi mukaan, PyhÀn Hengen lÀsnÀolo oli paljon vÀkevÀmpi. Kun rukoilimme, epÀtavallinen hengellinen ilmapiiri tÀytti kirkon. Herra kÀsitteli pastoria ja jokaista jÀsentÀ yksilöllisesti ja tulisella auktoriteetilla. Rouva Choo Thomasin tanssi PyhÀssÀ HengessÀ oli kyky, jota itsekin janosin. Myöhemmin kykenin tanssimaan pyhÀÀ tanssia ilman epÀröintiÀ.

 

Jonkin aikaa kÀtkin tÀmÀn lahjan ja kun tanssin salaa, minua vaivasi ajatus siitÀ, mitenkÀ seurakunta suhtautuisi tanssimiseeni. Ajattelin, ettÀ he katselisivat minua oudosti tuijottaen, ja epÀröin. Mutta tÀnÀÀn olen vapautunut, kun annan tanssini PyhÀn Hengen johtamaksi. En voi enÀÀ juosta pakoon PyhÀn Hengen ohjaavia voimia. Ruumiini sai kuin tulisen voitelun, kun kÀteni liikkuivat vapaasti sen musiikin tahdissa johon Herra vei. Suustani pulppusi voimakas rukous kielillÀ, katumusrukous.

 

                                                               

 

 

 

 

 

 

 

                                                      3. pĂ€ivĂ€

 

 

”NĂ€in sanoo Herra, Luojasi, Herra on sen muotoillut, perustanut sen, Herra on HĂ€nen nimensĂ€; huuda puoleeni ja MinĂ€ vastaan sinulle ja nĂ€ytĂ€n sinulle suuret ja mahtavat tekoni, joita sinĂ€ et tunne. (Jer. 32:2-3, KR 33:2-3)

 

                   Yoo-Kyung (24-v, Baek, Bong-Nyon toinen tytĂ€r) 

                      pyytÀÀ sydĂ€mensĂ€ pohjasta Jeesukselta apua 

 

Lee, Yoo-Kung: Kuten tavallista, rukoilin pastorin saarnan jĂ€lkeen kielillĂ€. Jeesus kutsui minua nimeltĂ€ni: “Yoo-Kung” ja ilmestyi minulle. Huusin: ”Jeesus, Jeesus, Jeesus, ilmestytkö aina minulle?” ” Totta kai”, vastasi HĂ€n hymyillen.  Pyysin Jeesukselta: ”Jeesus. Voitko auttaa perhettĂ€mme taloudellisesti? Veljeni ja siskoni ovat työttömiĂ€ ja asuvat kotona. Ja Ă€itini on sairas. Voitko parantaa hĂ€net?” Jeesus vastasi: ”Totta kai. Onko sinulla muita pyyntöjĂ€?” Vastasin nopeasti: ”Pastori Kim, Yong-Doo on stressaantunut tukkansa ohenemisesta; voisitko antaa hĂ€nen tukkansa kasvaa tuuheaksi?” Jeesus purskahti nauruun. Sitten HĂ€n vastasi: ” Pastori on omiaan kaljuna. ” – ja katseli poispĂ€in. Jeesus liikkui ahkerasti eri puolilla, tavaten kunkin rukoilevan jĂ€senen.

 

                                                                         

                                              4. pĂ€ivĂ€

 

” NöyrtykÀÀ siis Jumalan vĂ€kevĂ€n kĂ€den alle, ettĂ€ hĂ€n ajallaan korottaisi TeidĂ€t. HeittĂ€kÀÀ kaikki murheenne HĂ€nen pÀÀlleen, sillĂ€ HĂ€n pitÀÀ teistĂ€ huolen. Olkaa raittiita, valvokaa. TeidĂ€n vastustajanne, Paholainen, kulkee ympĂ€ri kuin Ă€rjyvĂ€ leijona etsien kenet voisi niellĂ€. Vastustakaa hĂ€ntĂ€ uskossa lujina. TehĂ€n tiedĂ€tte, ettĂ€ samat kĂ€rsimykset tĂ€ytyy veljiennekin kestÀÀ maailmassa.” ( I. Pt. 5:6-9)

    

 

            Yoo-Kyung  Kohtaa Valkoisiin Pukeutuneen Paholaisen

 

Lee, Yoo-Kyung: TÀmÀn pÀivÀn jumalanpalveluksessa pastori kehotti olemaan valppaina rukouksen aikana. Jos vÀhÀnkÀÀn tunsimme pelkoa tai epÀvarmuutta, meidÀn piti vÀlittömÀsti huutaa Jeesusta apuun. Kun nÀkisimme hirvittÀviÀ, pahoja demoneita, meidÀn pitÀisi sÀÀlittÀ kÀskeÀ ne poistumaan Jeesuksen nimessÀ ja HÀnen kallisarvoisessa veressÀÀn.

 

Kun rukoilin kaikesta voimastani ja sain ikÀÀn kuin energiasysĂ€yksen, nĂ€in paholaisen kuin se olisi tullut kauhuelokuvasta. SillĂ€ oli valkoinen asu ja pitkĂ€t hiukset. Se lĂ€hestyi tanssien ja puhui mairealla ÀÀnellĂ€ ja nauroi: “Hahhah hahhah hehheh hehheh.”  VĂ€littömĂ€sti ruumiini halvaantui pelosta. ÄkkiĂ€ muistin pastorin saarnan ja aloin huutaa: ” SinĂ€ paha ja kirottu paholainen! MinĂ€ kĂ€sken sinua: ‘JĂ€tĂ€ minut Jeesuksen nimessĂ€!’” Mutta paholainen tuli vielĂ€ lĂ€hemmĂ€ksi naureskellen ja avasi suunsa puhuakseen. Suu oli niin inhottava, ettĂ€ selkĂ€ihoni vĂ€risi. Suun molemmilla sivuilla ylhÀÀltĂ€ alas oli terĂ€vĂ€kĂ€rkinen kulmahammas ja suun ympĂ€rillĂ€ verta. Paholainen sanoi: ”Ja miksi minun pitĂ€isi lĂ€hteĂ€? En ole tÀÀllĂ€ vain estĂ€mĂ€ssĂ€ sinua rukoilemasta, vaan antamassa sinulle fyysisen taudin!” Se hÀÀri ympĂ€rillĂ€ni koko ajan.

 

Juuri silloin, en tiedĂ€ miten pastori Kim sen tiesi, pastori pani kĂ€tensĂ€ pÀÀni pÀÀlle, rukoili ja huusi: ”SinĂ€ saastainen paholainen! MinĂ€ kĂ€sken sinun lĂ€hteĂ€ Jeesuksen nimessĂ€!”

Paholainen oli poissa.

 

Olin kauhuissani. Pastori oli aina saarnannut: ”Jeesus on aina kanssamme, joten ei pidĂ€ pelĂ€tĂ€. Jos pelkÀÀmme, se tulee takaisin. ÄlkÀÀ pelĂ€tkö vaan olkaa luottavaisia, kun rukoilette.”

Jatkoin rukoilemista mainiten Jeesuksen nimeĂ€: ”Jeesus auta minua, auta minua. ” Huusin HĂ€nen puoleensa hyvĂ€n tovin, kunnes HĂ€n ilmestyi kirkkaassa valossa ja sanoi: ”Yoo-Kyung, Ă€lĂ€ pelkÀÀ. MinĂ€ suojelen sinua.” Jeesus lohdutti taputtamalla selkÀÀni ja sanoi: ”MinkĂ€ kaltainen tahansa demoni sinua ahdistaakin, Ă€lĂ€ pelkÀÀ Ă€lĂ€kĂ€ ole huolissasi. Rukoile vain kaikesta voimastasi apua minulta, niin minĂ€ tulen ja ajan demonit pois. Siis, Ă€lĂ€ pelkÀÀ vaan ole vahva!” – Tulin lohdutetuksi nĂ€illĂ€ sanoilla.

 

Kun en voinut rukoilla ÀÀneen tai torkahdin, demonit heti kĂ€yttivĂ€t tilaisuutta hyvĂ€kseen ja hyökkĂ€sivĂ€t. TĂ€stĂ€ syystĂ€ pastori aina neuvoi meitĂ€ rukoilemaan polvillamme ja pitĂ€mÀÀn kĂ€siĂ€mme ylhÀÀllĂ€ ja pitĂ€mÀÀn tĂ€mĂ€ asento. Aluksi se tuntui hankalalta, mutta nyt Jumalan armon avulla voimme rukoilla 2 – 3 tuntia helposti.

 

                                                                   

                                                5. pĂ€ivĂ€

 

”Silloin on Taivasten valtakunta verrattavissa kymmeneen neitsyeeseen, jotka ottivat lamppunsa, ja menivĂ€t kohtaamaan YlkÀÀ.” (Mt. 23:1)

 

                                              

 

                       Jeesuksen Ja Sisar Baekin Vihkiminen

 

 

Kirjoittajan huomautus: Sisar Baek, Bong-Nyon ja Jeesuksen vÀlinen liitto symbolisoi Pelastajan ja pelastetun syntisen vÀlistÀ suhdetta. Jeesus halusi osoittaa tÀmÀn vastakÀÀntyneelle Sisar Baekille.

 

Ilm. 19:7: ”Olkaamme iloisia ja riemuitkaamme ja antakaamme kunnia hĂ€nelle, sillĂ€ Karitsan hÀÀt ovat tulleet ja HĂ€nen morsiamensa on itsensĂ€ valmistanut.”

 

 

Baek, Bong-Nyo: Pastorilta tuli tulinen PyhĂ€n Hengen voitelema saarna viidestĂ€ viisaasta ja viidestĂ€ tyhmĂ€stĂ€ neitsyestĂ€. Jumalanpalveluksen jĂ€lkeen aloin rukoilla kielillĂ€ hartaasti kun Herra ilmestyi minulle ja sanoi: ”MennÀÀn taivaaseen!” HĂ€n tarttui kĂ€teeni ja opasti minua. Pian seisoin taivaallisen IsĂ€n valtaistuimen juuressa. Jeesus ilmaisi palavalla tunteella miksi HĂ€n oli tuonut minut taivaaseen: ”Bong-Nyo, MinĂ€ haluan kauniit vihkiĂ€iset kanssasi tĂ€nÀÀn taivaassa. Siksi olemme tÀÀllĂ€.” HĂ€nen sanottuaan nĂ€mĂ€ sanat alkoivat enkelit valmistaa vihkipukuani ja kaunistaa minua jalokivillĂ€. En ole elĂ€issĂ€ni nĂ€hnyt niin kaunista kullasta tehtyĂ€ pukua. Olin ilosta tolaltani. HyvĂ€ksyin vain mitĂ€ enkelit tekivĂ€t. Mietin: ”Olenko koskaan kokenut kunnon vihkiĂ€isiĂ€ ennen?” Olin Ă€imĂ€nkĂ€kenĂ€ syvĂ€stĂ€ tunteesta. Onneni oli ylitsevuotavaa, en ole ikinĂ€ kokenut moista enkĂ€ osaa sitĂ€ sanoin ilmaista.

 

Monet enkelit ja taivaan asukkaat onnittelivat liiton johdosta. Juuri silloin taivaan IsÀn valtaistuin nÀytti huojuvan edestakaisin eteen ja taakse. Aina kun se liikahti Jumala oli iloissaan ja viisi briljanttia vÀriÀ sÀteili kautta koko valtaistuimen. Seremonian jÀlkeen kuljimme kÀsi kÀdessÀ halki taivaan. Olin onneni huipulla.

 

 

 

                 Lee, Haak-Sung Tapaa ÄidinĂ€itinsĂ€ HelvetissĂ€

 

Lee, Haak-Sung: Saarnan aikana pastori sanoi: ”TĂ€nÀÀn joku kĂ€y helvetissĂ€. ÄlĂ€ pelkÀÀ. Luota Jeesukseen. MitĂ€ tahansa Jeesus helvetissĂ€ nĂ€yttÀÀkÀÀn, Ă€lĂ€ pelkÀÀ Ă€lĂ€kĂ€ ole huolissasi.”  Pastori kehoitti: ”Rukoilkaamme hartaasti Jeesusta, jotta voisimme nĂ€hdĂ€ sen viheliĂ€isen nĂ€ytelmĂ€n mikĂ€ helvetissĂ€ on kĂ€ynnissĂ€.”

 

Aloin pÀÀttĂ€vĂ€isesti rukoilla kielillĂ€. ÄkkiĂ€ etukorokkeen takana seinĂ€llĂ€ oleva risti alkoi sĂ€teillĂ€ kirkasta valoa. Ilmestyi pyöreĂ€ ovi. VĂ€hĂ€n ajan kuluttua Jeesus ilmestyi pitĂ€en kahta karitsaa kĂ€sivarrellaan. Karitsat hĂ€visivĂ€t kun Jeesus lĂ€hestyi minua ja kutsui minua hellĂ€sti nimeltĂ€: ”Haak- Sung. MinĂ€ rakastan sinua”.

 

TĂ€mĂ€ oli minulle ensikohtaaminen Jeesuksen kanssa. Olin vain kuullut sellaisista. ÄkkiĂ€ tulin innostuneeksi, ruumiini alkoi kuumeta. En voinut hillitĂ€ onnentunnetta. Jeesuksella oli sĂ€teilevĂ€ valkoinen puku. HĂ€n puhui pehmeĂ€sti: ”Haak-Sung, on erĂ€s paikka, johon Minun on sinut vietĂ€vĂ€. LĂ€htekÀÀmme!”  ”Mihin menemme?”, kysyin uteliaasti. ”TiedĂ€t kun saavumme sinne.”, vastasi Jeesus. Heti kun Jeesus oli tarttunut kĂ€teeni, ruumiini kellui ilmassa kevyesti kuin höyhen ja kĂ€sivarteni olivat ojennetut suoriksi eteeni. SilmĂ€nrĂ€pĂ€yksessĂ€ minut puettiin valkoisiin vaatteisiin ja meidĂ€t imaistiin oven lĂ€pi. Lensin taivaalla Jeesuksen kanssa. NĂ€in maapallon kaukana ilmakehĂ€n ympĂ€röimĂ€nĂ€. Sitten tuli kosmos, jossa tĂ€hdet koristivat yötaivasta. Sitten saavuimme galaksiin ja sen jĂ€lkeen tuli tĂ€ydellinen pimeys. Äkillinen pelko iski minuun. NiinpĂ€ pidin tiukasti Jeesuksen kĂ€destĂ€. Jeesus vei minua ja sanoi: ” VielĂ€ vĂ€hĂ€n edemmĂ€ksi”. MeitĂ€ kohtasi outo hajua ja kaikkialla oli erittĂ€in likaista. Pystyin tuskin hengittĂ€mÀÀn Ă€rsyttĂ€vĂ€n katkun takia.

 

” Jeesus, rakas Jeesus, missĂ€ olemme? En nĂ€e kunnolla eteeni.”, huusin, mutta Jeesus sanoi:  ”Haak-Sung! ÄlĂ€ pelkÀÀ. TĂ€mĂ€ on helvetti. MinĂ€ suojelen sinua, Ă€lĂ€ ole levoton. Mutta katsopa tarkasti!”

 

Tuli kuumensi helvetin portit tulipunaisiksi ja jo ennen kuin astuimme sisÀÀn, oli sietĂ€mĂ€ttömĂ€n kuumaa. Minun oli kÀÀnnyttĂ€vĂ€ poispĂ€in polttavasta tulesta ja intensiivisestĂ€ kuumuudesta. Kysyin: ”Jeesus, kuinka me voimme astua tuonne kuumaan tulipĂ€tsiin? Luulen, ettĂ€ se jÀÀ minulta tekemĂ€ttĂ€â€. NĂ€kymĂ€ oli kuin TV-ohjelmasta, jossa raudan valmistajat sulattivat ja sekoittavat metallia laivanrakennusmateriaaliksi. Mutta lĂ€mpö helvetin porteilla oli pahempaa kuin TV:n raudansulatusuunissa. Paljon, paljon kuumempaa.

 

Jeesus ojensi kĂ€tensĂ€ ja sanoi: ”PidĂ€ tiukasti kiinni kĂ€destĂ€ni”. Ja sietĂ€mĂ€tön kuumuus hĂ€lveni. Silti oli niin kuuma, ettĂ€ saatoin tuntea sen voiman ympĂ€rillĂ€ni. Menimme pilkkopimeÀÀn paikkaan. En voinut nĂ€hdĂ€ mitÀÀn. Tunsin olevani jonkinlaisessa huoneessa. Heti kun Jeesus kosketti silmiĂ€ni, nĂ€in tarkemmin. SiellĂ€ oli vanha leidi, joka istui epĂ€toivoisena liikkumatta yllÀÀn Korean kansallispuku. Jeesus kehoitti: ”Haak-Sung, katso tarkemmin!” Niin kĂ€velin lĂ€hemmĂ€ksi. HĂ€n oli Ă€idinĂ€itini, joka oli edesmennyt muutamia vuosia sitten.

 

Muistan ettĂ€ kun Ă€iti oli lĂ€htenyt kotoa pois, Ă€idinĂ€iti otti kasvatusvastuun lapsista, Yoo-Kyung, Yoo-Me ja minĂ€. HĂ€n rakasti meitĂ€. Ei ollut oikein, ettĂ€ isoĂ€iti oli helvetissĂ€! HĂ€mmĂ€styksen vallassa huusin hĂ€nelle: ”Mummi, minĂ€ tĂ€ssĂ€, Haak.-Sung! Kuinka voi ystĂ€vĂ€llinen, hieno ihminen pÀÀtyĂ€ tĂ€nne helvettiin? Tule pian pois sieltĂ€.” Mummi tunnisti minut nopeasti, yllĂ€ttyi ja kysyi: ”Haak-Sung, miksi sinĂ€ olet tÀÀllĂ€? Kuinka sinĂ€ tulit tĂ€nne?” MinĂ€ vastasin: ”Jeesus toi minut tĂ€nne, mummi. Mummi, kiirehdi ja tule pois sieltĂ€!”  Mutta mummi itki ja huusi: ” Voi Haak-Sung, niin paljon kuin haluankin pÀÀstĂ€ ulos, et tÀÀllĂ€ voi tehdĂ€ mitÀÀn mitĂ€ haluaisit tehdĂ€. PidĂ€ huoli siitĂ€, ettĂ€ et tĂ€hĂ€n vaivan paikkaan pÀÀdy! LĂ€hde niin pian kuin voit!”

 

KyyneliĂ€ tulvillani vetosin Jeesukseen: ”Ole niin hyvĂ€ ja pÀÀstĂ€ mummi pois. HĂ€nellĂ€ oli niin surullinen elĂ€mĂ€!” HetkessĂ€ iso kÀÀrme tuli ja alkoi kiertyĂ€ mummin jalkojen ja ylemmĂ€s hĂ€nen ruumiinsa ympĂ€rille. Itkin ÀÀnekkÀÀsti: “Ahh.” Mummi huusi pelokkaasti:  ”Pelasta minut!”, mutta siitĂ€ ei ollut mitÀÀn hyötyĂ€.

 

”Jeesus, rakkahin Jeesus, minĂ€ olen se joka on tehnyt niin paljon pahaa”, itkin, ”Jeesus, tee jotakin
”. Jeesus ei sanonut sanaakaan, mutta HĂ€nen sydĂ€mensĂ€ sĂ€rkyi, kun HĂ€n katseli . Itkin, itkin ja kerjĂ€sin, mutta siitĂ€ ei ollut hyötyĂ€. Hulluuden keskeltĂ€ mummi kysyi perheen vointia ja oli huolissaan siitĂ€: ”Haak- Sung, miten sisaruksesi jaksavat? EntĂ€ Ă€iti?” Vastasin: ”Kaikilla menee nyt hyvin.” Kun vastasin, kÀÀrme kuristi mummia tiukemmin. HĂ€nen kauhunhuutonsa kasvoivat yhĂ€ voimakkaammiksi ja voimakkaammiksi.

 

”Voi mummi, en tiedĂ€ mitĂ€ tehdĂ€.” En voinut lakata itkemĂ€stĂ€. Jeesus otti minua kĂ€destĂ€ ja  sanoi: ”Haak-Sung, on aika lĂ€hteĂ€.” JĂ€tin mummin tuskanhuudot taakseni ja tulin ulos helvetistĂ€. Jeesus sanoi: ”HelvetissĂ€, fyysiseen maailmaan verrattuna, kaikki aistit ovat varmempia, terĂ€vĂ€mpiĂ€, valppaampia.” – Muistin pastorin maininneen samaa.

 

KĂ€ynnit helvetissĂ€, josta olin vain kuullut muuta, olivat pelottavan shokeeraavia, vĂ€hintÀÀnkin. SiellĂ€ on niin monia hirvittĂ€viĂ€ nĂ€kymiĂ€ ja kuvottava löyhkĂ€, etten voinut sietÀÀ sitĂ€ hetkeĂ€ kauempaa. Kun saavuin kirkkoon, muistelin mummia ja itkin. Jeesus muistutti minua tekemÀÀn viisaan pÀÀtöksen sanoen: ”Haak-Sung, Ă€lĂ€ itke. NĂ€it sen selvĂ€sti. Mene ja palvele Herraa uskollisesti. YmmĂ€rrĂ€tkö?”

 

                   Haak-Sungin EnsimmĂ€inen KĂ€ynti Taivaassa

 

Jeesus sanoi minulle: ”Haak-Sung. Eikö helvetti ollutkin kauhea paikka? Tahdon nĂ€yttÀÀ sinulle tĂ€nÀÀn taivaan”.  Nopeasti olimme taivaassa. EnkeliryhmiĂ€ ja monia ihmisiĂ€ oli toivottamassa meitĂ€ tervetulleeksi. Enkelit ja Jeesus tarttuivat toisiaan kĂ€destĂ€, muodostivat piirin ja tanssivat. Taivaassa kaikki oli tĂ€ydellistĂ€ ja vastakohta sille mitĂ€ oli helvetissĂ€. Kaikki nĂ€ytti uudelta, hĂ€mmĂ€styttĂ€vĂ€ltĂ€ ja uskomattomalta. Tein pyynnön Jeesukselle: ”Jeesus, pastorin pojan Josephin jalka on syylien peittĂ€mĂ€, kivulias. HĂ€n kĂ€velee sillĂ€ vaivalloisesti. Olisitko niin hyvĂ€ ja parantaisit hĂ€net? Ja Ă€itini selkĂ€ on kipeĂ€. Voisitko ottaa kivun pois? Ja auttaisitko veli Jong-Sukia saamaan pian työpaikan? Lopuksi voisitko antaa meille kirkkoon herĂ€tyksen?” Jeesus vastasi onnellisena: ”KyllĂ€, OK”. Sitten HĂ€n katsahti minuun ja sanoi: ”On aika lĂ€hteĂ€.” Jeesus antoi kĂ€tensĂ€ ja niin me lensimme halki taivaan ja saavuimme takaisin kirkkoon.

 

Aloitin heti uutteran rukouksen. En voinut olla ajattelematta mummin kĂ€rsimystĂ€ helvetissĂ€ ja puhkesin kyyneliin. Olin niin ahdistunut ja tuskainen siitĂ€, ettĂ€ ulvoin ja potkin ja itkin: ”Herra, mitĂ€ minun pitÀÀ tehdĂ€? Mummi kuoli minun takiani! SydĂ€meni tuska on suuri. Mummi, mummi parka”. Itkin kunnes vĂ€syin. Sitten aloin rukoilla uudelleen. Huusin Herraa. Itken harvoin, mutta nyt kyyneleeni valuivat ensin kaksi, sitten kolme, lopulta neljĂ€ tuntia! Vaikka ensimmĂ€inen rukousjakso loppui, suruni ei loppunut.

 

Jaoin kokemukseni helvetistĂ€ ja taivaasta muiden kanssa. Sitten klo 5 aamulla alkoi toinen rukousjakso, joka loppui 5 tuntia myöhemmin. Kun pastori saarnasi, nĂ€in Jeesuksen. Juuri silloin pastorin saarna voimistui. Enkelit laskeutuivat taivaasta, jĂ€rjestyivĂ€t riviin puhujakorokkeen viereen ja joku heistĂ€ kantoi maljaa toisten tukemana. He kerĂ€sivĂ€t maljaan  jokaisen rukouksen, ylistyksen, ja laulun sanoen: ”Aamen, Aamen. ”

 

VielÀ kaikkien aamun palvelustenkaan jÀlkeenkÀÀn en voinut lakata miettimÀstÀ mummin kohtaloa helvetissÀ, vaan jÀin suuren ahdistuksen valtaan.

 

                                                    

                                                     6. pĂ€ivĂ€

 

”NĂ€in sanoo Herra, joka sen tekee, Herra, joka sen luo ja toteuttaa – Herra on HĂ€nen NimensĂ€: ‘Huuda Minua avuksesi niin MinĂ€ vastaan sinulle ja ilmoitan sinulle suuria ja salattuja asioita, joita et ole tiennyt. ’” Jer. 33:2-3

 

                                          YhdeksĂ€n Lammasta

 

Baeck, Bong-Nyo: Pastori oli saarnannut jo neljĂ€ tuntia. HĂ€n vĂ€litti meihin PyhÀÀ Tulta.  ( Holy Fire). MeitĂ€ oli paikalla 9, mutta jos hĂ€nen perhensĂ€ lasketaan pois, vain viisi. Pastori ei siitĂ€ vĂ€littĂ€nyt , ettĂ€ lĂ€snĂ€ oli vain alkavia uskovia, vaan hĂ€n puhui loistavasti ja rohkeasti. HĂ€n piti mikrofonia suunsa edessĂ€ ja marssi edestakaisin. KenenkÀÀn silmĂ€luomet eivĂ€t lupsahtaneet kiinni, vaikka hĂ€n saarnasi klo 02 yöllĂ€. ”Aamen” vastaukset kaikuivat. 5-vuotias Meenakin kuunteli keskittyneesti.

 

Kun katselin pastoria, Jeesus ilmestyi enkelijoukon kanssa ristin takana olevan oven kautta kirkkoon. Jonkin ajan kuulin useiden elĂ€inten ÀÀniĂ€, kunnes nĂ€in, ettĂ€ Jeesuksella oli mukanaan 9 lammasta. ”MitĂ€hĂ€n nyt tapahtuu?”, ajattelin. ”NĂ€mĂ€ ovat todellisia elĂ€imiĂ€.” Lampaiden joukossa oli neljĂ€ pienempÀÀ ja hĂ€nnillĂ€ vielĂ€ yksi karitsa. Niiden valkoinen pörröturkki oli suloinen. Rukoilijoiden ja lampaiden mÀÀrĂ€ tĂ€smĂ€si.

 

Yoo-Kyung, Joosef, Joo-Eun ja Meena ovat nuoria, Meena vain 5-vuotias. Ajattelin, ettĂ€ on hienoa, ettĂ€ luvut tĂ€smĂ€sivĂ€t. Jeesus sanoi: ”Te olette kaikki minun lampaitani. PidĂ€n teitĂ€ aina silmĂ€llĂ€, siksi Ă€lkÀÀ peljĂ€tkö Ă€lkÀÀkĂ€ murehtiko.”

 

”Siksi Jeesus sanoi vielĂ€: ‘Totisesti  totisesti MinĂ€ sanon teille: MinĂ€ Olen Lampaiden Ovi. Kaikki, jotka ovat tulleet ennen minua, ovat varkaita ja rosvoja, mutta lampaat eivĂ€t ole kuulleet heitĂ€. MinĂ€ Olen Ovi. Kuka ikinĂ€ tulee sisĂ€lle minun kauttani, hĂ€n pelastuu. HĂ€n kĂ€y sisĂ€lle ja ulos ja löytÀÀ laitumen.’” (Joh.10:7,9)

 

Ne 9 lammasta polvistuivat Jeesuksen edessĂ€. Silloin pastori puhui palavasti PyhĂ€stĂ€ Tulesta. Ajattelin: ” Pastorin ristiselkĂ€ on koko ajan kipeĂ€. Toivottavasti hĂ€n ei rasita itseÀÀn kuoliaaksi”. Samassa Jeesus poistui lampaiden luota ja meni pastorin luo ja alkoi kosketella pastorin selkÀÀ. Jeesus oli syvĂ€sti kosketettu pastorin saarnasta ja huusi iloiten: ”Hienoa työtĂ€, pastori. Suoriudut loistavasti”.  Jeesus kĂ€veli pastorin vieressĂ€ ja hymyili koko ajan sĂ€dehtien.

 

Pastori puhui nopeasti kovalla ÀÀnellĂ€ toistaen samoja sanoja, joka kerran tĂ€yttyen ja antaen PyhÀÀ Tulta. Kun pastori kohotti vasenta kĂ€ttÀÀn, Jeesuskin, kun oikeaa, Jeesuskin. Sitten 10 enkeliĂ€ ilmestyi. Kaksi heistĂ€ seisoi korokkeen oikealla, kaksi vasemmalla puolella, ja seinĂ€llĂ€, missĂ€ risti riippui, oli yksi enkeli, joka kirjoitti jotain nopeasti kirjaansa. Loput enkelit ympĂ€röivĂ€t pastorin kantaen kukin maljaansa ja kerĂ€ten saarnan. Kukin vuorollaan tĂ€ytti maljansa, jotka vietiin taivaaseen.  Jeesus ja enkelit iloitsivat. Voin nĂ€hdĂ€ Jeesuksen vain silloin kun rukoilin. Mutta hengellinen nĂ€kökykyni on epĂ€ilemĂ€ttĂ€ avautunut, koska voin nĂ€hdĂ€ Herran silmĂ€t auki.

 

Saarnan jĂ€lkeen rukoilimme lopulta yhtĂ€aikaa.  Me kaikki yhdeksĂ€n nĂ€ytimme siltĂ€ kuin olisimme taistelemassa. Kun huusimme Herran puoleen ja teimme parannusta, kyyneleet ja hiki virtasivat. TĂ€mĂ€n kylmĂ€n talvenkin aikana me suljimme lĂ€mmityksen rukouksen aikana.

 

Jeesus tuli minua lĂ€helle ja kutsui minua nimeltĂ€. Herra puhui verraten eri kirkkoja: ”Bong- Nyo, monet kirkot nukkuvat. Niiden punaiset ristit kyllĂ€ loistavat viikonloppuisin, mutta Herran Kirkon jĂ€senet rukoilevat uutterasti. Olen nyt hyvin ilahtunut ja onnellinen.” HĂ€n hymyili. Sitten kirkon ristin ”ovesta” laskeutui enkeleitĂ€ kolmen ryhminĂ€. Ne pitivĂ€t tullessaan siipiÀÀn takana, toinen jalka ojennettuna eteen ja toinen lievĂ€sti taivutettuna. Olin ihmeissĂ€ni ja aloin laskea niitĂ€.

 

1,2,3,4,5
Mutta niitĂ€ tuli loputtomasti, ja lopetin laskemisen. NiitĂ€ tuli alttarin eteen seisomaan lukematon mÀÀrĂ€, kun me yhdeksĂ€n rukoilimme. Ne kerĂ€sivĂ€t kultaisiin maljoihin rukouksemme, veivĂ€t ne taivaaseen ja palasivat. Toiminta muistutti ihmisjonoa, joka kuivana aikana odotti vesiĂ€mpĂ€reiden kanssa vesisĂ€iliöautoa ja sen tultua olivat iloisia saadessaan vettĂ€ Ă€mpĂ€reihinsĂ€.

 

Enkelit vievÀt rukoukset Jumalalle. Myöhemmin, kun Herran kirkon jÀsenet palvoivat ja rukoilivat yö yön perÀÀn, enkelit kiittivÀt meitÀ, kuinka he olivat onnellisia saadessaan niin paljon tehtÀvÀÀ.

 

                                   Kolmiyhteisen erikoiskokous

 

Jeesus nĂ€ytti siltĂ€ kuin olisi juuri tullut jostain erikoisesta kokouksesta. Kysyin: ”MistĂ€ SinĂ€ tulet?” Jeesus selitti: ”Kun olette niin uutterasti huutaneet Herran puoleen yötĂ€ pĂ€ivÀÀ niin Taivaallinen IsĂ€, MinĂ€ ja PyhĂ€ Henki olemme ihmetelleet paneutumistanne siihen. Se on harvinaista Maan pÀÀllĂ€.“

 

Taivaallinen IsĂ€ kysyi meiltĂ€: ”MitĂ€ voin antaa teille?”  HĂ€n kysyi Jeesukselta: “Poikani, mitĂ€ luulet ettĂ€ minun pitĂ€isi tehdĂ€?” Jeesus vastasi: ”IsĂ€, tee kuten tahdot.” PyhĂ€ Henki voiteli  meidĂ€t PyhĂ€llĂ€ Tulella, öljyllĂ€, ja taivaallisilla lahjoilla. Taivaallinen IsĂ€ sanoi: ”Pastorin vaimon Kang, Hyun-Jan MinĂ€ erikoisesti haluan voidella PyhĂ€n Hengen Leimuavalla Tulella (Blazing Fire, BF) ja kyvyllĂ€ parantaa sairaita ja MinĂ€ haluan hĂ€nen tanssivan hengellistĂ€ tanssia rohkeasti.”

 

                              HengessĂ€ Tanssimisen Lahja Saatiin

 

Kun  pastorin vaimo alkoi tanssia HengessĂ€, kaikki olivat hĂ€mmĂ€styneitĂ€. HĂ€nen kasvonsa alkoivat punehtua tanssin kuluessa.

 

Silloin Jumala työnsi minut Ă€kkiĂ€ paikkaan, jossa tuntui kuin olisin ollut veden alla ja kehoni ja raajani olisivat liikkuneet omia aikojaan. En kyennyt ajattelemaan kunnolla. Hieman myöhemmin kuulin jostakin Herran ÀÀnen: ”MinĂ€ kastan sinut Leimuavalla Tulella.” Tunsin ettĂ€ minut heitettiin kuin öljyyn ja heti ruumiini tuntui  tulipallolta


 

Pastorin vaimo oli takana korokkeen oikealla puolella ja minĂ€ vasemmalla, kuumottaen kuin tulipallo. Me molemmat liikutimme ruumiitamme luonnollisesti PyhĂ€n Hengen johtamana. Olin kĂ€rsinyt jatkuvista ristiselkĂ€kivuista pitkÀÀn ja olin ajoin melkein vuoteen omana. Otin kipuun lÀÀkkeitĂ€ pĂ€ivittĂ€in. Saatuani PyhĂ€n Hengen kasteen kivut hĂ€visivĂ€t. Myös kun puhun Jeesuksen kanssa, olen kivuton.  Ja vaikka tanssin kaikin voimin, selkĂ€ni on kivuton.

 

PyhÀ Henki heitti minut taas tuleen. Suuni kuivui niin, ettÀ join usein vettÀ. Kurkkuni kuivui ja huuleni rohtuivat. Ja vierellÀni pastorin vaimo koki samaa PyhÀn Hengen voimaa. Kun pastori Kim rukoili kÀdet ylhÀÀllÀ, Jeesus tuli ja kehotti minua keskittymÀÀn Jumalaan. Rukousten pÀÀtyttyÀ jaoin kokemukset.

 

ÄkkiĂ€ Jeesus alkoi puhua kirkosta ja sen pastoreista Koreassa. HĂ€n puhui vihaisella ÀÀnellĂ€. En tiennyt miksi. HĂ€n sanoi: ”MitĂ€ hyvÀÀ on kirkossa, jos se on vain iso ja tyhjĂ€ ja punainen risti loistaa sen tornissa? Olen valinnut pastorit jotta he pelastaisivat hukkuvia sieluja, mutta he eivĂ€t rukoile ja se murtaa sydĂ€meni.” Kun kuuntelin, pyysin kiihkeĂ€sti: ”Herra, ota minut katsomaan helvettiĂ€â€. Jeesus vastasi: ӀlĂ€ huolehdi. Poikasi, Haak-Sung, jo kĂ€vi siellĂ€ ja nĂ€ki mumminsa.”  

 

”Haak-Sung kĂ€vi – miksi en minĂ€ pÀÀse? Kaipaan Ă€itiĂ€ni ”, itkin. Jeesus jatkoi: ”Jos nyt menisit katsomaan Ă€itiĂ€si helvetissĂ€, sydĂ€mesi varmasti murtuisi, ja kun nĂ€et piinallisen nĂ€kymĂ€n, se shokeeraa sinut. MinĂ€ nĂ€ytĂ€n sinulle taivaan ensin, niin ettĂ€ muut ajatuksesi pyyhkiytyvĂ€t pois. ”

                            Sisar Baek, Bong-Nyon koti taivaassa

 

Tanssin pyhÀÀ tanssia ja rukoilin kielillĂ€ kun Jeesus tuli, otti kĂ€destĂ€ ja sanoi: ”Tule kanssani taivaaseen.” SillĂ€ hetkellĂ€ kun otin Jeesusta kĂ€destĂ€ sain ylleni valkoiset vaatteet ja lĂ€hestyimme ristin ja saarnatuolin takana olevaa ovea. Sen lĂ€pi mentyĂ€mme lensimme taivaalla kuin linnut. MitĂ€ ylemmĂ€ksi saavuimme sitĂ€ pienemmĂ€ltĂ€ Maa allamme nĂ€ytti.                                         

 

Universumi oli kaunis nĂ€kymĂ€. Lensimme hetken kunnes saavuimme galaksiin.  Galaksin ohitettuamme tuli pimeys ja edessĂ€ oli kaksi tietĂ€. Menimme oikeanpuoleista tietĂ€ ja kysyin: ”Herra. Mihin vasen tie johtaa? ” HĂ€n vastasi, ettĂ€ se vei helvettiin. NĂ€ytti siltĂ€, ettĂ€ kuljimme tietĂ€ hetken kunnes Ă€kkiĂ€ ilmestyi valo, joka oli niin voimakas, etten kyennyt aukaisemaan silmiĂ€ni. Taivas oli tĂ€ynnĂ€ tĂ€htiĂ€. Ihmiset maan pÀÀllĂ€ puhuvat paljon paratiisista. Mutta se mitĂ€ minĂ€ nĂ€in ei ole kuvattavissa maallisella sanavarastolla. ”Miten
Miten ihmeessĂ€ tĂ€mĂ€ on 
mahdollista?” kysyin. Ihmiset eivĂ€t voi tĂ€ysin ymmĂ€rtÀÀ millainen taivas on.

 

Monet enkelit tervehtivĂ€t meitĂ€. Jeesus sanoi: ”SinĂ€ olet pÀÀttĂ€vĂ€inen ja olet vihkiytynyt ja olet kuuliainen kirkollesi. NiinpĂ€ haluan nĂ€yttÀÀ taivaallisen kotisi. Seuraa Minua!” Seurasin Jeesusta. NĂ€in, ettĂ€ monet enkelit rakensivat jotakin. Jeesus kertoi minulle: ”TĂ€mĂ€ on kotisi!” Katsoin, mutta  ei siinĂ€ ollut mitÀÀn kotia. NĂ€in vain syvĂ€n perustuksen, jota enkelit rakensivat kullasta. Jeesus sanoi: ”Sinun kotisi valmistuu muutamassa pĂ€ivĂ€ssĂ€. Ole rohkea, rukoile uutterasti ja elĂ€ uskollisesti. SinĂ€ palvoit paholaista ja olet johtanut monia harhaan. Mutta teit pÀÀtöksen seurata Minua ja olet kĂ€ynyt uutterasti  kirkossa.” Vastasin : ”Kiitos, Herra. Kiitoksia hyvin paljon.” Kumarsin pÀÀllĂ€ni ilmaisten kiitollisuuteni.

 

Jeesus sanoi: ”Haluan nĂ€yttÀÀ sinulle erÀÀn paikan, seuraa minua.” ja HĂ€n vei minut toiseen paikkaan.

 

                  Pastori Kimin Ja HĂ€nen Vaimonsa Aarrekammio

                                                 Ja HeidĂ€n Kotinsa

 

Jeesus piti kĂ€ttĂ€ni hellĂ€sti: ”Rakas Bong-Nyo, nĂ€ytĂ€n sinulle aarteiden varastohuoneen ja niiden ihmisten kodin, jotka ovat evankelioineet sinut, kirkkosi pastorin Kim, Yong-Doon ja hĂ€nen vaimonsa Kang, Hyun-Jan kodin. Katsele tarkoin!” Maapallolla 100-kerroksinen talo vastaa yhden kerroksen taloa taivaassa. Kaikki taivaassa on sanoinkuvaamatonta maallisilla sanoilla.

 

KĂ€velin kĂ€si Jeesuksen kĂ€dessĂ€ ja nĂ€ytti ettĂ€ kuljemme kohti taivaan keskustaa. Silmieni edessĂ€ oli suunnattoman suuri, korkea rakennus ja voimakas valon sĂ€teily, joka hĂ€ikĂ€isi niin etten voinut nostaa pÀÀtĂ€ni. ”Herra, valo on niin kirkas etten voi oikein nĂ€hdĂ€. Miksi tĂ€mĂ€ tapahtuu?”, kysyin.  Jeesus vastasi: ”TĂ€mĂ€ on pastori Kim, Yong-Doon koti.” Jeesus kohotti oikeaa kĂ€ttÀÀn ja Ă€kkiĂ€ kykenin nĂ€kemÀÀn selvĂ€sti pastorin uuden kauniin kodin taivaassa.      Sitten Herra sanoi: ”MennÀÀnpĂ€ nyt katsomaan pastori Kimin aarrevarastoa.” Kun kĂ€velin Jeesuksen kanssa, arvioin etĂ€isyyden pastorin kodista aarrevarastoon olevan noin 3-4 bussipysĂ€kin vĂ€lin matkan. Sadat raskaasti aseistetut enkelit vartioivat aarrevarastoa, joten emme voineet edetĂ€. Mutta kun enkelit tunnistivat Jeesuksen, he laskivat siipensĂ€ alas ja seisten asennossa kumarsivat HĂ€nen edessÀÀn. Taivaan jokaiseen aarrehuoneeseen pÀÀsee vain Jeesuksen luvalla. 

 

Varastohuoneesta tulvi kaikkia vĂ€rejĂ€ kuin olisi katsellut valtavaa taideteosta. ”Vau! Pastori tulee olemaan onnellinen!”, sanoin. SisĂ€llĂ€ huoneessa oli lukematon mÀÀrĂ€ enkeleitĂ€ jĂ€rjestĂ€mĂ€ssĂ€ kaikkea pastorin materiaalia, mitĂ€ tuli maapallolta. Pastorin aarteita tuli lisÀÀ jatkuvasti. Kysyin Jeesukselta: ”Miksi pastorin talo on noin suuri ja miksi hĂ€nellĂ€ on nĂ€in paljon aarteita?” Herra vastasi: ”Pastori Kim, Yong-Doo aloitti uskollisen vaelluksensa varhain ja hĂ€n aina rukoili ja palveli Minua ahkerasti.”

 

Pastorimme ja hÀnen vaimonsa riitelevÀt usein, mutta pastori Kim selvittÀÀ nopeasti erimielisyydet ja menee kirkkoon tekemÀÀn katumusta. Jeesus halusi, ettÀ nÀmÀ riitelyt loppuisivat ja Jeesus kehotti minua viemÀÀn tÀmÀn viestin heille.

 

Jeesus sanoi: ”TĂ€mĂ€ riittÀÀ tĂ€ltĂ€ kerralta. Seuraavalla vierailulla nĂ€et lisÀÀ.” HĂ€n toi minut takaisin kirkkoon. Ennen kuin Jeesus jĂ€tti minut HĂ€n sanoi: ”Kun kuolin ristillĂ€, monet uskoivat, etten enÀÀ voisi nousta kuolleista. HeidĂ€n uskonsa Minuun loppui. He lopettivat seurakuntayhteyden, kokoontumiset, ja alkoivat tehdĂ€ maallisia töitÀÀn.” Jeesus lupasi: ”En voi nĂ€yttÀÀ sinulle koko taivasta yhdellĂ€ kertaa, mutta kun rukoilet ahkerasti niin MinĂ€ tuon sinut aina takaisin niin ettĂ€ voit nĂ€hdĂ€ lisÀÀ.”

    

Pastori Kim, Yong-Doo:  Kuultuaan Sisar Baek, Bong-Nyon kertomuksen perheemme palkinnoista taivaassa,  Jooseph ja Joo-Eun alkoivat hurrata. HeidĂ€n keskinĂ€inen kinastelunsa vĂ€istyi ja he alkoivat ahkerasti kasvattaa aarteitaan taivaassa. Kaikki rukoustiimin jĂ€senet halusivat siunauksia Jumalalta ja tĂ€yttyivĂ€t ilolla.

 

           Toinen Rukousjakso: Yoo-Kyung Kohtaa ÄidinĂ€itinsĂ€    

                                       JĂ€lleen HelvetissĂ€

 

” Ja Johannes Kastajan pĂ€ivistĂ€ tĂ€hĂ€n pĂ€ivÀÀn asti hyökĂ€tÀÀn taivasten valtakuntaa vastaan ja hyökkÀÀjĂ€t tempaavat sen itselleen. SillĂ€ kaikki profeetat ja laki ovat ennustaneet Johannekseen asti.” Mt. 11:12-13.

  

Lee, Yoo-Kyung: Olin rukoillut kielillĂ€ 30 minuuttia, kun Jeesus tuli luokseni. Jeesuksella on aina yllÀÀn loistavanvalkoiset vaatteet. HĂ€n otti minua kĂ€destĂ€ ja sanoi: ”Yoo-Kyung. Minulla on sinulle jotain nĂ€ytettĂ€vÀÀ.”  Vastasin: ”Hienoa. PidĂ€n siitĂ€, ettĂ€ saan olla kanssasi.” Pian lensimme taivaalla. Jeesus sanoi: ”Yoo-Kyung, kuuntele tarkkaan mitĂ€ sanon sinulle. Olemme menossa kohden helvettiĂ€ juuri nyt.  ÄlĂ€ pelkÀÀ. PidĂ€ vain tiukasti kĂ€destĂ€ni. Olen oikealla puolellasi, joten Ă€lĂ€ huolehdi. MinĂ€ suojaan sinua. MinĂ€ nĂ€ytĂ€n sinulle erÀÀn henkilön, katsele tarkasti.”

 

Heti kun saavuimme helvettiin, tunsin joitakin outoja palamisen hajuja. Ruumiitten löyhkĂ€ teki huonoa. Oli niin pimeÀÀ, etten nĂ€hnyt mitÀÀn. Jeesus liikautti kĂ€ttÀÀn ja hitaasti alue alkoi tulla valoisammaksi. Olimme hĂ€mĂ€rĂ€ssĂ€ huoneessa, joka oli jaettu eri lohkoihin. Silmiini tuli iĂ€kĂ€s nainen, joka istui ja itki. Ja toden totta – ei hĂ€n ollut muu kuin mummini! HĂ€n kasvatti koko perheen. Itkin kun tunnistin hĂ€net.

 

”Mummi! MitĂ€ teet tÀÀllĂ€? Miksi olet tÀÀllĂ€? Ole hyvĂ€ ja tule ulos sieltĂ€ pimeĂ€stĂ€ tyhjĂ€stĂ€ huoneesta”, huusin ÀÀnekkÀÀn itkuni lomasta. ”Olen kaivannut sinua niin, mummi. MinĂ€ rakastan sinua, mummi!” Mummini itki ja sanoi: ”Voi rakas tyttĂ€rentyttĂ€reni Yoo-Kung. MitĂ€ sinĂ€ teet tÀÀllĂ€? MinĂ€kin olen kaivannut sinua niin paljon.” Pian muutamien sanojen vaihtamisen jĂ€lkeen ojensin kĂ€teni hĂ€ntĂ€ kohti ja hĂ€n omansa minua kohti haluten koskettaa minua.

 

Juuri silloin Jeesus oli edessĂ€ni ja veti kĂ€teni pois, niin etten voinut koskettaa mummin kĂ€ttĂ€. Jeesus sanoi: ”Yoo-Kyung, et voi koskettaa hĂ€nen kĂ€ttÀÀn. ÄlĂ€ kosketa sitĂ€.” – ja Jeesus veti minut kauemmaksi. Mummini ja minĂ€ itkimme molemmat. ”Mummi, kaipaan sinua niin paljon”, kerroin hĂ€nelle. Silloin hĂ€n vastasi: ”Sinua olen eniten kaivannut. Mutta kuinka sinĂ€ olet tĂ€nne joutunut? ”

 

“Mummi, minĂ€ uskon Jeesukseen. Kirkossamme on menossa rukouskampanja ja  kohtasin Jeesuksen. HĂ€n toi minut tĂ€nne”. Mummi itki ja sanoi: ”SehĂ€n on hienoa! SinĂ€ olet varmasti onnellinen. Jatkoin vielĂ€: ”Mummi, veljeni ei voinut tulla tĂ€nÀÀn kanssani. HĂ€n ei kunnioittanut sinua, antoi sinun nĂ€hdĂ€ nĂ€lkÀÀ ja siksi kuolit ” Siihen hĂ€n vastasi: ”Olet oikeassa, Haak-Sung, se hirveĂ€ poika kielsi antamasta minulle ruokaa ja nĂ€lissÀÀn söi vain itse.” Sitten hĂ€n kertoi minulle: “IkĂ€vĂ€ kyllĂ€ minĂ€ olen nyt helvetissĂ€. Haluaisin mennĂ€ heti taivaaseen, mutta en voi ja siksi kiristelen hampaitani. TeidĂ€n Ă€idin enonne vaimo kirosi minua koko ajan ja sanoi: `Milloin tuo vanha haaska kuolee? Miksi se kestÀÀ niin pitkÀÀn?` HĂ€n kirosi minua joka pĂ€ivĂ€ ja kun sain infektion , hĂ€n ei etsinyt lÀÀkĂ€riĂ€ vaan työnsi paperia infektoituneelle alueelle ja jĂ€tti kuolemaan. Siksi kiroan hĂ€ntĂ€ tÀÀllĂ€ helvetissĂ€.” HĂ€n puhui tĂ€ynnĂ€ vihaa olevia sanoja.  Suuri kÀÀrme kietoutui mummin ympĂ€rille niin tiukalle, ettei hĂ€n voinut liikkua.

 

”Jeesus, pelasta hĂ€net”, rukoilin. ”Armahda hĂ€ntĂ€.” Jeesus puhui minulle kun itkin: ”Yoo-Kyung, Ă€lĂ€ itke. Se ei auta,. LĂ€htekÀÀmme tÀÀltĂ€.” Ja niin me lĂ€hdimme helvetistĂ€. Sitten HĂ€n sanoi: ”MinĂ€ kuivaan kyyneleesi. PidĂ€ lujasti kiinni kĂ€destĂ€ni.” Heti kun tartuin HĂ€nen kĂ€teensĂ€ lensimme taivaan lĂ€pi.

 

Taivaan taivasta ei voi sanoin kuvata. Se on niin kaunis, tĂ€ynnĂ€ kauniita varjoja ja vĂ€rejĂ€.  Miten voisin kuvailla taivasta? Jeesus teki kaikkensa, jotta surullinen mieleni kirkastuisi. Tanssin Jeesuksen kanssa taivaassa aika tovin. Enkelit kerÀÀntyivĂ€t ympĂ€rillemme ja yhtyivĂ€t Jeesuksen kanssa tanssiin, joka muistutti korealaista piiritanssia.

 

Taivaassa Jeesus pyysi minua laulamaan laulun. Lauloin kirkossa oppimani: ”YlistĂ€ Herraa, sieluni”. Lauloin sitĂ€ toistaen kunnes Jeesus sanoi: ”Yoo-Kyung, lopetetaan tĂ€ltĂ€ pĂ€ivĂ€ltĂ€ ja palataan takaisin. Tuon sinut tĂ€nne uudestaan. Rukoile uutterasti niin minĂ€ ilmestyn sinulle ja tuon sinut takaisin taivaaseen.” NĂ€in sanottuaan HĂ€n kĂ€ski enkelin viedĂ€ minut takaisin kirkkoon.

 

Kun palasin kirkkoon, itkin samalla kun rukoilin. NÀin vain surkean mummini helvetissÀ kÀrsimÀssÀ. Itkin loputtomasti.

 

Rukouskokouksen jĂ€lkeen uskouduin pastori Kimille: ” Mummini on helvetissĂ€. MitĂ€ minun olisi tehtĂ€vĂ€? Se aiheuttaa minulle syvÀÀ tuskaa. HĂ€nen olisi pitĂ€nyt saada elÀÀ kauemmin. HĂ€n oli niin kiltti. HĂ€n toi minulle maittavia makupaloja ja oli niin hellĂ€ minulle. Mummi oli meille kuin Ă€iti, kun oma Ă€iti oli poissa. Ja nyt hĂ€n on helvetissĂ€. Pastori, en tiedĂ€ mitĂ€ tehdĂ€. KĂ€yn sÀÀnnöllisesti kirkossa. Olen sinulle kuuliainen mitĂ€ tahansa tapahtuu.” Vollotin.

 

Pastori vastasi itsekin itkien: ”KyllĂ€, tiedĂ€n tahtosi.” Ihmiset ympĂ€rillĂ€ni kuuntelivat ja itkivĂ€t myötĂ€tunnosta samalla kun vihkiytyivĂ€t uudelleen uskon tiellĂ€ vaeltamiseen.

 

                                                               

                                                   7. pĂ€ivĂ€

 

 

” Jeesus kertoi heille vertauksen, ettĂ€ heidĂ€n tuli aina rukoilla, lannistumatta. HĂ€n sanoi: ‘ErÀÀssĂ€ kaupungissa oli tuomari, joka ei pelĂ€nnyt Jumalaa eikĂ€ piitannut ihmisistĂ€â€Šâ€™â€ (Lk. 18:1-2)

 

Joo-Eunin (14-vuotias ”Pisama”) Hengellinen NĂ€kökyky Avautuu

 

Kim, Joo-Eun: YstĂ€vĂ€ni Yoo-Kyung ja Haak-Sung   (24-vuotias B:n toinen tytĂ€r ja 27-vuotias puhevammainen Baekin poika) iloitsivat rukoilemisesta sen jĂ€lkeen kun heidĂ€n hengelliset silmĂ€nsĂ€ avautuivat. Olin hyvin kateellinen heille. Rukoilin entistĂ€ enemmĂ€n saadakseni tĂ€mĂ€n lahjan itsellenikin. Rukoilin kielillĂ€ tunnin, kun kirkas valo lĂ€hestyi; Jeesus hohtavan valkoisissa vaatteissa ilmestyi silmieni eteen. Jeesuksella oli ruskeat hiukset ja pÀÀllÀÀn valkoinen, hohtava toogan kaltainen asu.  HĂ€n kutsui minua nimeltĂ€: ”Joo-Eun, rakas Joo-Eun, MinĂ€ rakastan sinua.” Jeesus tuli lĂ€helleni puhuessaan minulle. Olin hĂ€mmĂ€stynyt ja sanoin:    ”Oletko oikeasti Jeesus? Vau, minĂ€ todella rakastan Sinua! Olet ihmeellinen”, huusin. Olin innoissani enkĂ€ tiennyt mitĂ€ tehdĂ€. Jeesus istui eteeni ja sanoi rakastavansa minua. Sanoin kuin ekstaasissa: ”Jeesus, minĂ€kin rakastan Sinua!”  - ja HĂ€n vastasi: ”MinĂ€kin rakastan sinua hyvin, hyvin paljon. Rukoile uutterasti niin MinĂ€ ilmestyn sinulle. Tulen ottamaan sinut mukaani taivaaseen ja nĂ€ytĂ€n paikkoja. Niin ettĂ€ muista rukoilla uutterasti.”, ja HĂ€n hĂ€visi.

 

                                     Pahojen Henkien NĂ€keminen

 

Kun en enÀÀ nĂ€hnyt Jeesusta, aloin rukoilla kielillĂ€ kaikin voimin. ÄkkiĂ€ edessĂ€ni oli outo olio. Se juoksi minua kohti nopeasti. ”Ohhoh – mikĂ€ tĂ€mĂ€ on?”, ihmettelin. Sen molemmat silmĂ€kulmat oli revitty, oikea silmĂ€ kuin meritĂ€hti ja X:n muotoinen. TĂ€mĂ€ demoni oli arpien peittĂ€mĂ€. Muistin pastorin juuri saarnanneen, kuinka demonit ajetaan ulos Jeesuksen nimessĂ€ ja huusin: ”Jeesuksen nimessĂ€, lĂ€hde!”  Se hĂ€visi.

 

Jatkoin rukoilua kun joku, jonka silmÀt olivat kissansilmÀÀ kapeammat ja pupillit pystysuorat, lÀhestyi. SillÀ oli lepakon siivet ja kun se avasi suunsa, nÀkyi terÀviÀ hampaita, jotka tulivat esiin ilkeÀsti ylhÀÀltÀ ja alhaalta. Se ryntÀsi minua kohti suu auki pelÀstyttÀÀkseen minut, mutta voitin sen Jeesuksen nimessÀ.

 

Nyt ilmestyi jotenkin tutun oloinen demoni ja mietin missÀ olin sen nÀhnyt aikaisemmin. Se oli erÀÀn tietokonepelin, Starcraft, hahmo. TÀmÀ naisdemoni juoksi minua kohti. Se yritti pelotella minua katseellaan. VÀhÀn pÀÀstÀ se yritti nÀyttÀÀ vielÀ pelottavammalta laskien hiuksensa alas.

 

TÀmÀ ei lÀhtenytkÀÀn pois helposti. Toistuvatkaan kÀskyt eivÀt saaneet sitÀ liikahtamaankaan. Aloin tulla pelokkaaksi. RyntÀsin pastori Kimin saarnatuolin viereen ja jatkoin rukousta. Pastori otti kÀdestÀni ja nosti sen ylös rukoillen kanssani ja vain silloin vasta tÀmÀ demoni hÀipyi.

 

                Yoo-Kyung  (24-vuotias Baekin 2. TytĂ€r)

              Kohtaa ÄidinĂ€itinsĂ€ Uudelleen HelvetissĂ€

 

Lee, Yoo-Kyung: Kun rukoilin kielillĂ€, Jeesus tuli luokseni. HĂ€n sanoi, ettĂ€ meidĂ€n piti lĂ€hteĂ€ jonnekin, joten minĂ€ seurasin HĂ€ntĂ€. Jeesus vei minut jĂ€lleen helvettiin. Helvetti oli sysipimeĂ€ ja sen liekit kirkkaanpunaiset. Joku huusi minua nimeltĂ€: “Yoo-Kyung.” Se oli mummi. YllĂ€ttyneenĂ€ huusin: ”Mummi, mummi, miksi sinĂ€ olet siellĂ€? Olit aiemmin pimeĂ€ssĂ€ huoneessa. Miksi olet siellĂ€? Tule pian pois sieltĂ€!” Heti mummin ruumis suli pois ja hĂ€n muuttui kalloksi ja luurangoksi. HĂ€nen luurankonsa nosteli ylös kĂ€siÀÀn ja huusi: ”Yoo-Kyung, ahh – on niin kuuma! Pelasta minut, ole niin hyvĂ€!  PyydĂ€ Herraa ottamaan minut ulos tÀÀltĂ€. MinĂ€ vetoan sinuun.”

 

Kysyin kiireesti Jeesukselta: ”Jeesus, minĂ€ rakastan Sinua. Voisitko olla niin hyvĂ€ ja auttaisit mummiani?” Ojensin kĂ€teni ja yritin tarttua mummin luurangon kĂ€siin. Jeesus vastasi: ”Ei, en voi. EtkĂ€ voi tarttua hĂ€nen kĂ€siinsĂ€.”, ja  HĂ€n tuli vĂ€liimme. MeidĂ€n vieressĂ€mme oli suuri kÀÀrme ruumistaan vÀÀnnellen ja pitĂ€en vahtia. SiellĂ€ oli myös pienempiĂ€ kÀÀrmeitĂ€ ihmisiĂ€ vahtimassa.

 

Vapisin pelosta, mutta Jeesus puristi kĂ€ttĂ€ni ja rohkaisi: ”Yoo-Kyung. MinĂ€ olen vierellĂ€si, Ă€lĂ€ pelkÀÀ.” Mutta se paikka, jossa mummia pidettiin, oli hirvittĂ€vĂ€. Kiehuva vesipannu hohti kirkkaanpunaisena kuumuudesta. Sellaisen kidutuksen keskeltĂ€kin mummi alkoi taas kirota Ă€idinpuolen enoaan. Sitten hĂ€n sanoi: ”Yoo-Kyung, Ă€lĂ€ ikinĂ€ enÀÀ tule tĂ€hĂ€n paikkaan! Sinun tĂ€ytyy mennĂ€ taivaaseen. En voi kestÀÀ tĂ€tĂ€ kuumuutta. Haluan kuolla ja pÀÀstĂ€ tĂ€stĂ€ kidutuksesta. Ahhh kun on kuumaa!”

 

 

 

                     LĂ€htö Helvetista Ja Saapuminen Taivaaseen

 

JĂ€tin mummin kauhunhuudot ja poistuin helvetistĂ€ Jeesuksen kanssa. Jeesus vei minut taivaaseen. SiellĂ€ tanssimme piirissĂ€ enkelien kanssa ylistĂ€en lauluilla Jumalaa ja Jeesus nĂ€ytti minulle monenlaisia kirjoja. ErĂ€s kirja oli aika iso, joten kysyin: ”Jeesus, mikĂ€ kirja tĂ€mĂ€ on?” HĂ€n ei vastannut, mutta sanoi: “ Voisit pitÀÀ sitĂ€.” Mutta kirja oli niin painava, etten kyennyt pitĂ€mÀÀn sitĂ€ kunnolla.

 

Taivaan taivas ( The heavenÂŽs sky), galaksi, ulompi avaruus ja tĂ€hdet universumissa olivat sanomattoman kauniita. Taivaan taivas oli suurempi kuin galaksi ja ulompi avaruus ja paljon kauniimpi ja sĂ€teilevĂ€mpi.  Jeesus sanoi: ”Nyt lopetetaan sight-seeing tĂ€ltĂ€ erÀÀ ja sÀÀstetÀÀn jotain seuraavaankin kertaan.”  Ja pitĂ€en Jeesusta kĂ€destĂ€ palasin takaisin kirkkoomme.

 

 

 

                                                 8. pĂ€ivĂ€

 

Joosua 7:13: ”Nouse, pyhitĂ€ kansa ja sano heille: `PyhittĂ€ytykÀÀ huomiseksi, sillĂ€ nĂ€in sanoo Herra, Israelin Jumala: Sinun keskellĂ€si, Israel on tuhon omaksi vihittyĂ€. SinĂ€ et voi kestÀÀ vihollistesi edessĂ€, ennen kuin olet poistanut keskuudestasi sen, mikĂ€ on tuhon omaksi vihittyĂ€.’”

 

                                           Saatana Testaa

 

Pastori Kim, Yong–Doo: Rukouskampanja alkoi viikko sitten. Hengellinen taistelu voimistui ja fyysiset koettelemukset jatkuivat pĂ€ivittĂ€in. Yksi rukoussoturi toisensa jĂ€lkeen sai kokea hengellisten silmiensĂ€ avautumisen ja PyhĂ€llĂ€ HengellĂ€ tĂ€yttymisen. Sitten demoniset voimat ryhtyivĂ€t aggressiiviseen hyökkĂ€ykseen.

 

Monia yksilöitÀ koeteltiin sietokykyvyn ÀÀrirajoille. Ensiksi autoni yksi rengas puhkottiin ja pölykapselin reunaa ruhjottiin. SitÀ oli vaikea korjata. Seuraavana pÀivÀnÀ oli oikeanpuoleisen eturenkaan ja sen pölykapselin vuoro.

 

NĂ€ytti siltĂ€, ettĂ€ teot oli tehty tahallaan. Oli kulunut vain kaksi kuukautta siitĂ€, kuin vaihdoin kuluneiden tilalle tuliterĂ€t renkaat. Otti pÀÀhĂ€n. En valittanut Jumalalle vaan ylistin “Halleluja”, kun rukoilin. Seuraavana aamuna autoni oli hinattu parkkipaikalta pois. TĂ€mĂ€ jo melkein ylitti sietokynnykseni, mutta vaimoni ja seurakunta rauhoitteli: ”Sinun tĂ€ytyy kĂ€rsivĂ€llisesti kestÀÀ tĂ€mĂ€â€.

 

Menin hinausfirmaan hymy huulillani ja sanoin: ”Olette tosi aamuvirkkuja. Ihanko aina aloitatte niin varhain? Olen vaikuttunut. ” Ja niiltĂ€ sijoiltani palasin kotiin itsekin ihmetellen tyyneyttĂ€ni: ”Vau, pastori Kim. MikĂ€ sinuun on mennyt? Et suuttunut, vaan voitit sen. Sinustahan on tulossa ihan ihmisiksi kĂ€yttĂ€ytyvĂ€â€Šâ€Ja nauroin ÀÀnekkÀÀsti.

 

Kotiin palattuani rukoilin: ”Herra, jos nĂ€mĂ€ ovat demonien kolttosia, auta minua olemaan voitokas loppuun asti.” Seuraavana pĂ€ivĂ€nĂ€ joku oli rikkonut autoni jarruvalot ja seuraavana pĂ€ivĂ€nĂ€ oli raavittu naarmu terĂ€vĂ€llĂ€ esineellĂ€ auton kylkeen pÀÀstĂ€ pÀÀhĂ€n. MinĂ€ sanoin vain: ”Oi Herra” ja kestin pĂ€ivĂ€stĂ€ toiseen.

 

Kim, Joo-Eun: Sunnuntai-aamun yhteisrukouksessa istuin pianon ÀÀressÀ silmÀt kiinni. Ylistin Herraa suurella ÀÀnellÀ, kun nÀin edessÀni pimeÀn varjon. Kun avasin silmÀni, en voinut nÀhdÀ pahaa henkeÀ, mutta heti kun suljin silmÀni, niitÀ oli monia. Kun demonit hÀipyivÀt, Jeesus ilmestyi kirkkaassa valossa ja toi muassaan suloisen tuoksun joka tunki sieraimiini sanoinkuvaamattoman hyvÀnÀ aromina. Odotin illan rukouskokousta innolla.

 

               PyhĂ€ Henki Johti EpĂ€muodollista Ja Rentoa Palvelusta

 

Pastori Kim, Yong-Doo: Jeesus vieraili jatkuvasti Sisar Baek, Bong-Nyon;  Lee, Haak-Sungin; Lee, Yoo-Kyungin ja Kim, Joo-Eunin luona keskittyen nĂ€yttĂ€mÀÀn heille  taivasta ja helvettiĂ€. HeidĂ€n hengellisten silmiensĂ€ avauduttua kielillĂ€ puhumisen lahjan jĂ€lkeen tuli muita henkilahjoja: profetoiminen, tiedon sanat, viisauden sanat ja uskon lahja. Myös parantamisen ja demonien ulosajamisen armolahjat alkoivat vahvistua vĂ€hitellen heissĂ€.

     

Jumalanpalvelukset kehittyivĂ€t miten PyhĂ€ Henki niitĂ€ johti. TĂ€hĂ€n saakka kirkkomme lehdessĂ€ luki: “PyhĂ€n Hengen tĂ€yttĂ€mĂ€ huippuhetki.”, mutta se korvattiin sanoilla: “Todellinen PyhĂ€n Hengen johtama jumalanpalvelus.” Me poistimme paperille painetun jumalanpalvelus- liturgian, rukouksen, saarnan ja kolehdin ja annoimme PyhĂ€lle Hengelle vapaat kĂ€det ohjata kokousten kulkua, jumalanpalvelusta, palvontaa, ylistystĂ€, ja saarnattua julistusta.

   

Sunnuntai-aamun jumalanpalvelus alkoi klo 11.00  ja loppui klo 13.30. Saarnalla ei ollut kiinteÀÀ takarajaa, koska toista jumalanpalvelusta ei ollut. Kokoyön vigilioihin osaa ottaneet rukoilijat valittivat alinomaa, ettei sunnuntain pĂ€ivĂ€palvelus riittĂ€nyt tyydyttĂ€mÀÀn heidĂ€n hengellistĂ€ ruokahaluaan. Rukoustaistelijat aloittavat rukoustyön joka ilta klo 9 tai klo 10 aikoihin ja jatkavat sitĂ€ seuraavaan aamuun asti. He ovat tĂ€ysin uppoutuneet ylistykseen, saarnaan ja rukoukseen. Uskon, ettĂ€ heidĂ€n uskonsa ylitti niiden uskon, jotka kĂ€vivĂ€t vain sunnuntain jumalanpalveluksessa. TĂ€mĂ€ uskon kasvun ero aiheutti meille vakavaa huolta.

   

Kaikissa tilanteissa, jumalanpalveluksissa sekÀ rukouskampanjoissa, Jeesus osallistui ja tarkkaili jokaisen saarnan, ylistyksen, rukouksen ja kunkin uskovan asenteen sisÀltöÀ. Jokainen rukoustaistelija nÀkee Jeesuksen lÀsnÀolon koko yön kestÀvÀn rukouksen aikana. NiinpÀ he eivÀt vÀsy, vaikka tilaisuus jatkuisi aamuun asti. Olemme aina valmiina. Ei ollut varaa laskea suojuksia hetkeksikÀÀn, sillÀ paholainen hyökkÀÀ jatkuvasti.

 

 

 

 

 

 

 

 

                        Sunnuntain Yöjumalanpalvelus

 

 Apt. 2:17-21:

”ViimeisinĂ€ pĂ€ivinĂ€, sanoo Jumala, on tapahtuva, etĂ€ minĂ€ vuodatan Henkeni kaiken lihan pÀÀlle. TeidĂ€n poikanne ja tyttĂ€renne profetoivat, nuorukaisenne nĂ€kyjĂ€ nĂ€kevĂ€t ja vanhuksenne unia uneksuvat. Myös palvelijoitteni ja palvelijattarieni pÀÀlle minĂ€ niinĂ€ pĂ€ivinĂ€ vuodatan Henkeni, ja he profetoivat. MinĂ€ annan nĂ€kyĂ€ ihmeitĂ€ ylhÀÀllĂ€ taivaalla ja merkkejĂ€ alhaalla maan pÀÀllĂ€, verta, tulta ja savupatsaita. Aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi , ennen kuin tulee Herran pĂ€ivĂ€, suuri ja loistava. Ja on tapahtuva, ettĂ€ jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeĂ€, pelastuu. ”

 

Kim, Joo-Eun: Rukoilin kielillĂ€ kun Jeesus lĂ€hestyi minua ja sanoi: ”Joo-Eun, MinĂ€ rakastan sinua. HĂ€n jatkoi: “Rukoile uutterasti, ja minĂ€ otan sinua kĂ€destĂ€ ja vien taivaaseen. Rukoile lakkaamatta. MinĂ€ nĂ€ytĂ€n sinulle taivaan. YmmĂ€rrĂ€tkö? ” Sanottuaan tĂ€mĂ€n HĂ€n siirtyi lĂ€helle saarnatuolia, jossa pastori Kim oli saarnaamassa.

 

 DemonihyökkĂ€ykset Hajottivat Keskittymisemme Rukoukseen

 

Kun Jeesus ei ollut kanssamme, demonit ilmestyivĂ€t ryhminĂ€. Yksi nĂ€ytti rĂ€pyttelevĂ€n siipiÀÀn kuin lepakko kaksi pientĂ€ sarvea pÀÀssÀÀn ja silmĂ€t kuin kissalla. Jokaisen silmĂ€n sisĂ€llĂ€ oli terĂ€vĂ€ sarvi. Demoni lensi minua kohti suu auki, suussa oli kuin terĂ€vĂ€t Draculan hampaat. Sen kynnet kĂ€sissĂ€ ja varpaissa olivat pitkĂ€t ja terĂ€vĂ€t. Tuntui, ettĂ€ kaikki mitĂ€ sillĂ€ oli, soveltui leikkaamaan ( to slice) kuoliaaksi. SilmĂ€t olivat verestĂ€vĂ€t. SitkeĂ€ lima valui sen suusta, jolla se haluasi niellĂ€ minut kokonaisena. Huusin: ”Jeesuksen nimessĂ€ minĂ€ komennan sinua saastainen likainen demoni, jĂ€tĂ€ minut!” TĂ€llĂ€ se hĂ€visi.

   

VĂ€hÀÀ myöhemmin sinikasvoinen paholainen, jolla oli nyrkinkokoiset silmĂ€t, lĂ€hestyi minua. Vaikka olin peloissani ja ihoni nousi kananlihalle, huusin: ”Jeesuksen nimessĂ€, jĂ€tĂ€ minut!” Mutta tĂ€mĂ€ paholainen ei liikahtanut. Sen sijaan se vaan tuijotti minua. Huusin ja pelkĂ€sin, mutta sisar Baek, Bong-Nyo, joka istui vierellĂ€ni, yhtyi huutooni: “Jeesuksen nimessĂ€, lĂ€hde tÀÀltĂ€!” Vasta sitten paholainen lĂ€hti.

   

Jatkoin rukousta, kun valtava punainen lohikÀÀrme alkoi lentÀÀ minua kohti. Sen silmĂ€t olivat vihreĂ€t. PitkĂ€t terĂ€vĂ€t sarvet tulivat sen pÀÀstĂ€. Suussaan sillĂ€ oli isot terĂ€vĂ€t hampaat. Sieraimista tuli savua. TĂ€mĂ€n punaisen lohikÀÀrmeen torahampaat olivat erikoisen pelottavia. Se luikerteli minua kohtia kuin niellĂ€kseen minut elĂ€vĂ€ltĂ€. En perÀÀntynyt. Rukoilin uutterasti kielillĂ€ Jeesuksen nimessĂ€ – Ă€kkiĂ€ se lĂ€hti. Se oli mitĂ€ tyydyttĂ€vin tunne. Jeesuksen nimen voimaa ja suuruutta en ollut tĂ€hĂ€n mennessĂ€ kokenut.

   

Seuraavaksi pahantahtoinen, hirvittĂ€vĂ€n paha, kallonmuotoinen demoni kikatteli kasvojeni edessĂ€ ikÀÀn kuin minua ivaten. Kallon keskeltĂ€ nousi kolme sarvea ja se jatkoi pilkkaamistani. JĂ€lleen rukoilin kielillĂ€ ja kĂ€ytin Jeesuksen nimeĂ€ demonin pois ajamiseen. Ajattelin Jeesusta riippumassa ristiltĂ€ kun rukoilin. Silloin Jeesus ilmestyikin, rohkaisi minua ja sanoi: ”Joo-Eun, vain hiukan enemmĂ€n, rukoile hieman pidempÀÀn.”

 

                      Rukous Jalkapohjani Syylien Parantumiseksi

 

Kim, Joosef: Jalkapohjissani oli noin 50 syylÀÀ. Niiden arkuus haittasi kĂ€velyĂ€. Rukoilin uutterasti Jeesusta parantamaan minut ja pyysin ystĂ€viĂ€ni Haak-Sungia ja Yoo-Kyungiakin rukoilemaan. Pastori Kimkin laittoi kĂ€tensĂ€ jalan pÀÀlle ja rukoili. Äitinikin rukoili ahkerasti puolestani. YmmĂ€rsin, ettĂ€ oma rukoukseni kielillĂ€ oli tĂ€rkein, jatkoin sitĂ€ voimakkaalla ÀÀnellĂ€ ja kutsuin Herraa.

   

Sisar Baek, Bong-Nyo, Haak-Sung, Yoo-Kyung ja sisareni Joo-Eun kohtasivat jokainen Jeesuksen  ja saivat monia henkilahjoja.

 

 

 

 

 

 

                                                 9. pĂ€ivĂ€.

 

 

Apt. 2:1-5: ”Kun helluntaipĂ€ivĂ€ oli tullut, he olivat kaikki yhdessĂ€ koolla. YhtÂŽĂ€kkiĂ€ tuli taivaasta humaus, niin kuin olisi kĂ€ynyt raju tuulenpuuska, ja se tĂ€ytti koko huoneen, jossa he istuivat. He nĂ€kivĂ€t ikÀÀn kuin tulisia kieliĂ€, jotka jakautuivat ja laskeutuivat heidĂ€n itse kunkin pÀÀlle ja he tĂ€yttyivĂ€t kaikki PyhĂ€llĂ€ HengellĂ€ ja alkoivat puhua muilla kielillĂ€ sen mukaan, mitĂ€ Henki antoi heille puhuttavaksi.  Jerusalemissa asui juutalaisia, Jumalaa pelkÀÀvĂ€isiĂ€ miehiĂ€, kaikista kansoista, mitĂ€ taivaan alla on.”

 

Lee, Haak-Sung: Paholainen aloitti keskitetyt hyökkÀykset. Punainen lohikÀÀrme, josta Joo- Eun kertoi eilen, ilmestyi eteeni. Sen suunnaton koko pelÀstytti minua. SillÀ oli vihreÀt silmÀt ja sieraimista tuli mustaa savua. Sen hampaat olivat terÀvÀt kuin sarvet, kynnt olivat esillÀ ja hÀntÀ oli tosi pitkÀ. Silti rukoilin rohkeasti ja se hÀvisi.

   

Pian ilmestyi naispuolinen demoni. Se kirkui: ”Hee – hee- hee!” Sen suu oli tĂ€ynnĂ€ kuin suden hampaita. Samalla kuulin takaani saappaissa marssivan sotajoukon askeleita. NĂ€mĂ€ muuttuivat mustiksi varjoiksi ja ympĂ€röivĂ€t minut.

   

Paholaisen kirkuminen ja pimeĂ€n armeijan sotilassaappaiden töminĂ€ pelĂ€styttivĂ€t minut. NiinpĂ€ aloin huutaa: ”Herra, auta minua, auta minua!” Herra ilmaantui kirkkaassa valossa. Heti demonit hĂ€visivĂ€t. Jeesus tarttui kĂ€teeni ja tanssin HĂ€nen ympĂ€rillÀÀn kierroksen toisensa jĂ€lkeen. Sanoin epĂ€röiden: ”Minulla olisi jotain sanottavaa.” Jeesus salli minun jatkaa. ”Pastori Kim kĂ€rsii kovista selkĂ€kivuista, pyydĂ€n, ettĂ€ autat niiden paranemisessa. Myös Ă€itini selkĂ€ on huono,  auta Ă€itiĂ€ni ettĂ€ hĂ€nen selkĂ€kipunsa hellittĂ€isi. Ja Jooseph ja Joo-Eun lopettivat iltapĂ€ivĂ€n opinto-ohjauksensa saadakseen enemmĂ€n aikaa rukoukseen. Auta heitĂ€ selviĂ€mÀÀn koulussa. Josephin jalka tarvitsee myös parantumista.” Jeesus vastasi: ”KyllĂ€, lapseni. ”

 

 

 

                   Lee, Haak-Sung  Nauttii Kovasti Taivasmatkastaan

 

Jeesus sanoi: ”Rakas Haak-Sung, haluatko kĂ€ydĂ€ taivaassa?” Heti kun HĂ€n oli tarttunut kĂ€teeni minut puettiin valkoiseen kaapuun. Leijuin ilmassa ja lensimme kohti taivaallisia enkeleitĂ€, jotka odottivat meitĂ€. Kun lensimme lĂ€pi yötaivaan, oli edessĂ€mme sanomaton, kirkkaana sĂ€teilevĂ€ valo. En kyennyt nostamaan pÀÀtĂ€ni kirkkauden vuoksi. Taivas oli paikka, jossa oli runsaasti tĂ€htiĂ€. Ensin kuvittelin nĂ€kevĂ€ni unta, mutta taivas oli todellisempi kuin maapallo.

   

Kaikki oli pÀÀllystetty kullalla. Joka paikasta sĂ€teili valoa. Kaikkialta sĂ€teili valoa. Monet enkelit ja pelastuneet sielut liikkuivat eri puolilla ahkerasti. Kaikki enkelit tervehtivĂ€t minua iloisesti. Kysyin Jeesukselta: ”Jeesus, tahdon tietÀÀ, onko minulla talo tÀÀllĂ€?” Silloin Jeesus mÀÀrĂ€si kaksi enkeliĂ€ viemÀÀn minut taloni luo. Se ei ollut iso, mutta seinĂ€t oli tehty kultaisista tiilistĂ€.

   

NĂ€in valtavan kukkapuutarhan, mutta en nĂ€hnyt sen alkua enkĂ€ loppua. Kukkia oli monenlaisia. ÄkkiĂ€ minulle tuli halu hypĂ€tĂ€ ja kieriĂ€ kukissa. Kukkien suloiset tuoksut tekivĂ€t iloiseksi ja hyppelin kuin lapsi.

   

En halunnut palata maapallolle. Tunsin ahdistuvani, kun en halunnut Jeesuksen sanovan, ettĂ€ minun on palattava maailmaan. Mutta lopulta Jeesus sanoi: ”Olemme jo ylittĂ€neet aikamme tĂ€ltĂ€ pĂ€ivĂ€ltĂ€. Palataan maapallolle.” HĂ€nen lujaa ÀÀntÀÀn en voinut vastustaa, vaan palasin. Jatkoin rukoilemista palattuani kirkkoon tilaisuuden loppuun asti. Sen jĂ€lkeen söimme riisipalloja ja ruokaa, jota pastori Kimin vaimo oli tehnyt. Se oli makeaa kuin hunaja.

 

 

 

                                       Jeesus, Paranna Haavamme!

 

Lee, Yoo-Kyung: Rukoilin kielillĂ€ kun paholainen lĂ€hestyi minua. Sen oikean silmĂ€n ylĂ€puolella oli X:n muotoinen ommeltu arpi ja vasemmassa silmĂ€ssĂ€ kuin merirosvon musta lappu. Se nĂ€ytti miespuoliselta ja minĂ€ karjuin: ”Poistu Jeesuksen nimessĂ€!”  Se poistui vĂ€littömĂ€sti. Sitten luurankodemoni ilmestyi kolme sarvea pÀÀssÀÀn,  sen ruumis oli vailla lihaksia. TĂ€mĂ€kin hĂ€visi Jeesuksen nimessĂ€, mutta vielĂ€ ilmestyi oudonnĂ€köinen kolmas demoni. Sen ruumista peittivĂ€t lepakon siivet, nenĂ€ toiselle poskelle kÀÀntynyt. SillĂ€ oli koiran hĂ€ntĂ€ ja murtunut siipi ja se rĂ€pytti vammaista siipeÀÀn yrittĂ€en avata keskustelua kanssani. Se polvistui eteeni ja valitti: ”MitĂ€ pahaa olen sinulle tehnyt, ettĂ€ vaivaat minua noin kovin?” Sen terĂ€vĂ€t kynnet tulivat esiin raapimaan minua. Vastasin: ”SinÀ saastainen demoni, Jeesuksen nimessĂ€, katoa nĂ€kyvistĂ€ni!” Se katosi.

   

Olin ajanut pois 3 tai 4 demonia, kun tunsin Ă€kkiĂ€ suloisen tuoksun ympĂ€rillĂ€ni. Jeesus tuli ja kutsui minua nimeltĂ€. Jeesus sanoi: ”Rakas Yoo-Kyung, anna minulle kĂ€tesi!” Ojensin ne HĂ€nelle ja Jeesus piteli niitĂ€ lĂ€mpimĂ€sti ja hellĂ€sti. Sanoin: ”Jeesus, hartiaani sattuu pahasti.” Kun Jeesus pani kĂ€tensĂ€ hartioilleni, kipu hĂ€visi.

   

Jeesuksen kĂ€si oli parantava lÀÀke. Pyysin Jeesukselta: “Jeesus, mene tapaamaan Joo-Eunia ja pidĂ€ hĂ€ntĂ€kin kĂ€sistĂ€.  Joo-Eun kertoi minulle aiemmin, ettĂ€ hĂ€n toivoi kovasti voivansa pitÀÀ sinua kĂ€destĂ€.”  Jeesus kĂ€veli Joo-Eun luokse ja piteli hĂ€ntĂ€ kĂ€destĂ€. Sitten HĂ€n kÀÀntyi minuun pĂ€in ja tuli taas luokseni sanoen: ”Rakas Yoo-Kyung, pidĂ€ kĂ€destĂ€ni.” Heti kun tartuin HĂ€nen kĂ€teensĂ€, olin puettu viittaan ja lensimme pois. Lauloin ylistyslaulua. Jeesus rohkaisi jatkamaan, mutta estelin: ”En ole kovin kummoinen laulaja”. Jeesus maanitteli ja maanitteli. Lopulta vastahakoisesti lauloin ”YlistĂ€ HĂ€ntĂ€, sieluni”. Lauloin sen kahdesti.

 

                                Jeesus Antoi Meille LempinimiĂ€

 

Kukin rukoustaistelija sai lempinimen. Minua HĂ€n kutsui ”Pilkkukasvoksi”. Joo-Eun oli ”Sesame” eli ”Pisama”; hĂ€nen koko kasvonsa olivat pisamaiset. Joo-Eun kysyi: “Herra, miksi SinĂ€ annat vain tytöille lempinimiĂ€ etkĂ€ vanhemmille veljillemme? Anna heille myös lempinimiĂ€.” Silloin Jeesus vastasi: “Rakas Yoo-Kyung ja Sesame, oletteko molemmat onnellisia?”MinĂ€ olin hieman pahoillani ja vastasin: “Ei.” Silloin Jeesus vastasi: “Todellako? Mutta minĂ€hĂ€n vain yritin saada teidĂ€t nauramaan.  Etkö hymyilisi?”, sanoi Jeesus.

    

Sitten Jeesus lohdutti minua syvĂ€sti: ”Voi rakas Yoo-Kyung, sinĂ€ itkit kovasti kun olit tavannut mummisi helvetissĂ€.” Herra muistutti minua: ”Yoo-Kyung, kun menemme seuraavan kerran kĂ€ymÀÀn helvetissĂ€, sinun pitÀÀ muistaa,  ettĂ€ et yritĂ€ edes koskettaa siellĂ€ ketÀÀn, ei edes rakkaan mummisi kĂ€ttĂ€. Ei kenenkÀÀn kĂ€ttĂ€.” HĂ€n sanoi myös minulle: ”En tahdo sinun enÀÀ itkevĂ€n. Vaikka tuntui miltĂ€ tuntui, voisitko aina hymyillĂ€, kun katsot Minuun?

   

Kerroin pastori Kimille Jeesuksen meille antamista lempinimistĂ€ myöhemmin ja siitĂ€ lĂ€htien pastori kutsuu meitĂ€ lakkaamatta nĂ€illĂ€ lempinimillĂ€ jopa saarnansa aikana. Joka kerta kun tĂ€mĂ€ tapahtuu, emme pysty hillitsemÀÀn naurunpyrskĂ€hdyksiĂ€. Pastori on erinomainen imitaattori, matkii jokaista meistĂ€. HĂ€nen saarnansa ovat humoristisia ja hauskoja, hĂ€n on kuin koomikko. Pastori on hyvin huvittava. Vaikka hĂ€n kutsuu meitĂ€ lempinimillĂ€mme, vastaamme ”Aamen”. PyöreĂ€, Possu, Sesame, Pilkkukasvo – ja me neljĂ€ huudamme kuorossa: ”Aamen”.

 

                                     Sisar Baek KĂ€y HelvetissĂ€

 

Sisar Baek, Bong-Nyo: Olin tanssimassa HengessĂ€, kun Jeesus tuli ja tarttui ystĂ€vĂ€llisesti kĂ€destĂ€ni. ”Rakas Bong-Nyo,” HĂ€n sanoi: ”Sinun tĂ€ytyy tulla kanssani johonkin. MennÀÀn yhdessĂ€.”  Heti kun Jeesus oli tarttunut kĂ€teeni, lensimme, kuten ennenkin, halki taivaan. Tunsin Ă€killistĂ€ puistatusta ja tulin hermostuneeksi.  Jeesus oli tietoinen tĂ€stĂ€ ja lohdutti minua:  ӀlĂ€ pelkÀÀ. Olen tĂ€ssĂ€ ihan rinnallasi ja pidĂ€n sinua kĂ€destĂ€, niin ettĂ€ ole ihan rauhallinen.”

   

Saapuessamme helvettiin en nĂ€hnyt aluksi mitÀÀn. MĂ€dĂ€n lihan löyhkĂ€ pisti nenÀÀn ja  vÀÀnsi vatsaa. Vaikka en nĂ€hnyt mitÀÀn, Jeesus kĂ€veli ja opasti. Ainoa asia, joka rauhoitti hermojani ja antoi toivoa, oli Jeesuksen kĂ€si.

  

Tulimme kapealle tielle. Tuntui kuin olisimme kĂ€yneet polkua pitkin kahden avoimen riisipellon vĂ€lissĂ€ maalla. Polku oli liian kapea kahdelle. En nĂ€hnyt tien loppua. Tien molemmin puolin nĂ€kyi satojen metrien syvyiset rotkot. Pienikin horjahdus olisi ollut kohtalokas. Molemmin puolin tien vieressĂ€  oli tuhansittain kÀÀrmeitĂ€, jotka tuijottivat  minua intensiivisesti.

      

Kaikki syvĂ€ssĂ€ laaksossa piirtyi nĂ€kökentĂ€lleni. Olin kovin ahdistunut ja pelokas. Huusin Herralle: ”Minua pelottaa!” Jeesus rohkaisi: ”MinĂ€ olen tĂ€ssĂ€ vierellĂ€si, Ă€lĂ€ pelkÀÀ!” Etenimme eteenpĂ€in, sitten kÀÀnnyin oikealle.  Syvyys oli niin suunnaton, ettĂ€ menin shokkiin.

     

Kuilussa nĂ€in kalloja ja luurankoja toisiinsa kietoutuneina ja kaikki huusivat tuskaisena epĂ€toivossaan. Ne huusivat ja vetosivat suurella ÀÀnellĂ€:  ”Pelastakaa meidĂ€t!”

    

HeidÀn huutonsa jÀivÀt taakse. Nyt ilmestyi valtava lohikÀÀrme eteeni. Sen koko oli mittaamaton. Sen ruumis oli sininen ja sillÀ oli noin 50 hÀntÀÀ ja 40-50 jalkaa. Sen kasvot olivat ihmiskasvot ja sillÀ oli 40-50 pÀÀtÀ. Hampaat olivat kauhistuttavat ja sen jalat olivat kuin sammakon rÀpylÀt. Tuo liskon kaltainen olento ryömi ympÀriinsÀ ja sen sarvet pistivÀt esiin pÀÀn useista kohdista.

    

LohikÀÀrmeen kieli tuli ulos suusta ja se sieppasi uhreja, kietoutui niiden ympĂ€rille ja heitti ne tuleen. Julma ja kauhea nĂ€kymĂ€ oli ihmisen mahdotonta kuvata. ”Katso tarkkaan”, kehotti Jeesus. Katsoin lĂ€hempÀÀ. NĂ€in helvetin toiseksi suurimman paholaisen kiertĂ€mĂ€ssĂ€ kielensĂ€  ihmisten ympĂ€rille  ja heittĂ€mĂ€ssĂ€ heitĂ€ kielellÀÀn tuleen. ErĂ€s nainen ihmisjoukossa kiinnitti huomioni.

 

                                         Tapaan Äitini HelvetissĂ€

 

Ihmettelin: ”Kuka on tuo lady?” Olin syvĂ€sti ajatuksissani kun katselin, mutta kun hĂ€nen katseensa yhtyi omaani, ruumiini jĂ€ykistyi. HĂ€n ei ollut muu kuin se, jota oli kaivannut ja rakastanut syvĂ€sti,  Ă€itini. Olin kovasti halunnut tavata hĂ€net. Kun jĂ€tin perheeni, hĂ€n astui tilalleni ja kasvatti lapseni. Demoni oli kietoutunut tiukasti Ă€itini ympĂ€rille. Heti kun tunnistin hĂ€net aloin huutaa hĂ€nelle: Ӏiti, Ă€iti, miksi olet tÀÀllĂ€?”  Samalla hetkellĂ€ Ă€iti katsoi minuun ja huusi: ”Rakas tyttĂ€reni Bong-Nyo, mitĂ€ sinĂ€ teet tÀÀllĂ€?”

    

Ennen kuin hĂ€n ehti lopettaa kysymystÀÀn, toiseksi korkea-arvoisin demoni heitti Ă€idin kiehuvaan vesiastiaan. HĂ€nen lihansa irtosi luuhun asti. HĂ€n vajosi syvemmĂ€lle ja huusi: ”Ahhh. On niin kuuma. Bong-Nyo, pyytĂ€isitkö Herraa ottamaan minut pois tÀÀltĂ€. Pelasta minut, pyydĂ€n sinua!”  Kun hĂ€n aneli, paholainen aukaisi toisen suunsa ja kietoi toisen kielensĂ€ Ă€idin suun ympĂ€rille. Se ei sallinut Ă€idin silmien upota veteen ja Ă€idin tuskainen katse oli porautuneena minuun.

    

Itkin ja huusin Jeesukselle kuin hullu: ”Jeesus! Minun rakas Jeesus! Pelasta Ă€itini, minĂ€ pyydĂ€n, kerjÀÀn Sinua!” Mutta HĂ€n sanoi lujasti: ”Ei”! Huusin vielĂ€: ”Jeesus, salli ettĂ€ minĂ€ otan Ă€itini paikan niin ettĂ€ anna hĂ€nen tulla pois. ÄidillĂ€ ei ollut syntiĂ€, minulla oli paljon!” – Jeesus vastasi: ”Liian myöhĂ€istĂ€!”

   

TĂ€mĂ€n Jeesus sanoi Ă€idistĂ€ni: ”Rakas Bong-Nyo, jos Ă€itisi maan pÀÀllĂ€ olisi hyvĂ€ksynyt Minut, hĂ€n olisi pelastunut. Kuinka olisinkaan rakkaudella tuonut hĂ€net taivaaseen, mutta hĂ€n ei hyvĂ€ksynyt Minua, eikĂ€ hĂ€nellĂ€ ollut lainkaan uskoa. En voi enÀÀ auttaa hĂ€ntĂ€.” JĂ€lleen Jeesuksen sydĂ€n murtui kun HĂ€n puhui tĂ€tĂ€. En voinut kestÀÀ sydĂ€meni kipua enÀÀ kauempaa.

 

                     Tapaan IsĂ€ni Ja Nuoremman Veljeni HelvetissĂ€

 

Tapasin lisÀÀ tuttuja paholaisen kielen sitomana. Katsoin tarkemmin ja nĂ€in isĂ€ni ja 26-vuotiaan nuoremman veljeni. Veli teki itsemurhan, söi myrkkyĂ€. Katseemme kohtasivat. Veljeni sanoi: ”Vanhempi siskoni Bong-Nyo, kuinka sinĂ€ tulit tĂ€nne? Ei tĂ€mĂ€ ole sinun paikkasi! Ouuhh,  auta minut pois tÀÀltĂ€, auta.” Veljeni kivuliaat tuskanhuudot halvauttivat minut. He olivat molemmat alasti. Veljeni pyysi minulta apua, kun hĂ€ntĂ€ oltiin heittĂ€mĂ€ssĂ€ kiehuvaan veteen: ”Isosisko, rukoile Jumalaa! Pian! Ano Jumalalta, ettĂ€ pÀÀsisin pois tÀÀltĂ€ taivaaseen. Heti!” HĂ€nen itkunsa ja anomisensa jatkuessa hĂ€net heitettiin kiehuvaan veteen. Kuulin kiehuvan veden porinan.

    

Kun olin pieni lapsi, isĂ€ni halveksi minua. HĂ€nen vihansa lisÀÀntyi vuosien saatossa. IsĂ€kin yritti helvetissĂ€ puhua minulle: ”Bong-Nyo, elĂ€essĂ€ni tein sinulle monia inhottavia tekoja, joita nyt kadun syvĂ€sti. Arvelen, ettĂ€ siksi olen tÀÀllĂ€. Olen vilpittömĂ€sti pahoillani. Kun olin nuori, ei isĂ€nikÀÀn saanut omalta isĂ€ltÀÀn rakkautta eikĂ€ hellyyttĂ€. Jos vĂ€ltyin pieksennĂ€ltĂ€, olin onnellinen.”  Muistin nyt kaiken mitĂ€ menneisyydessĂ€ oli tapahtunut enkĂ€ voinut sanoa mitÀÀn. Katselin vain ja itkin:”Onko hĂ€n todella biologinen isĂ€ni”. Mietin menneisyyttĂ€ni, en voinut ymmĂ€rtÀÀ sitĂ€.

     

Kysyin Jeesukselta: ”Herra, miksi isĂ€ni joutui tĂ€nne?” Jeesus vastasi: ”IsĂ€si on tehnyt paljon syntiĂ€. HĂ€n ei uskonut Minuun, pelasi uhkapelejĂ€ pĂ€ivĂ€stĂ€ toiseen. Kun Ă€itisi oli raskaana ja synnytys olisi ollut noin kuukauden kuluttua, jolloin lapsi olisi syntynyt luonnollisesti  ja terveenĂ€, isĂ€si tuhosi kalliin elĂ€mĂ€n kohdussa lyömĂ€llĂ€ nyrkillÀÀn Ă€itiĂ€si mahaan. Sikiö vammautui ja kuoli. IsĂ€si pakotti sinut hautaamaan vielĂ€ elĂ€vĂ€ lapsi vuorelle. Etkö jo tiennyt  tĂ€tĂ€? TĂ€mĂ€n pahan synnin jĂ€lkeen hĂ€n ei ikinĂ€ tunnustanut sitĂ€ eikĂ€ pyytĂ€nyt anteeksi. On oikein, ettĂ€ hĂ€n kuuluu tĂ€nne helvettiin”,  Jeesus sanoi. HĂ€nen ÀÀnensĂ€ oli tĂ€ynnĂ€ raivoa. Heti Jeesuksen selityksen jĂ€lkeen isĂ€ni heitettiin kiehuvaan veteen.

 

 

            Pyyntö HelvetissĂ€ Olevan Pikkusiskon Anopin Puolesta

 

NĂ€in toiset kasvot, jotka tunsin. Ne olivat pikkusiskoni anopin. Siskoni oli hiljattain avioitunut ja hĂ€nen anoppinsa oli nyt kĂ€rsimĂ€ssĂ€ samaa rangaistusta kuin isĂ€ni. Anoppi pyysi hartaasti, ettĂ€ kun palaan Maan pÀÀlle, evankelioisin hĂ€nen miniĂ€nsĂ€ perheineen uskomaan Jeesukseen, ja rukoilemaan uutterasti ja sitĂ€, ettĂ€ hekin saisivat nĂ€hdĂ€ millaista helvetti on, niin ettĂ€ he kaikki pÀÀsisivĂ€t taivaaseen. Sitten hĂ€n jatkoi: ”En tiennyt ettĂ€ helvettiĂ€ onkaan tai kuinka kurjaa ja kuumaa siellĂ€ on. Minulla oli diakonin koulutus, mutta en koskaan ollut työssĂ€ seurakunnassa. Minulla oli maailmassa monia epĂ€jumalia ja ne korruptoivat minut. Siksi olen tÀÀllĂ€. Kadun sitĂ€ kaikkea syvĂ€sti, ” hĂ€n huusi.

 

”HeittĂ€kÀÀ tuo kelvoton palvelija uloimpaan pimeyteen: siellĂ€ on oleva itku ja hammasten kiristys”, Mt. 25:30.

 

   

Anoppi heitettiin kiehuvaan veteen. Olin niin peloissani ja surullinen, ettÀ en kestÀnyt enempÀÀ. Kasvoni olivat mÀrkinÀ kyynelistÀ. Palaneen lihan kÀry teki hengityksen vaikeaksi. Jokainen helvetin nurkka oli suljettu. Voin pahoin ja halusin vain pÀÀstÀ ulos ÀkkiÀ.

   

Olimme kuilun ÀÀrellĂ€. SiinĂ€ oli runsaasti tilaa jopa 10 hengen kĂ€vellĂ€ lĂ€pi, mutta sisĂ€llĂ€ liikkui jotakin. Noin 10 miestĂ€ ja naista fileerasi vĂ€kisin toistensa lihoja! Oli matoja, puolen hirssinsiemenen kokoisia, jotka menivĂ€t heidĂ€n silmistÀÀn, nenĂ€stÀÀn, korvistaan ja suustaan sisÀÀn ja ulos. Matojen silmĂ€t kiiluivat kirkkaasti. Kaikenlaisia ötököitĂ€ marssi sisÀÀn ja ulos, kiduttaen heitĂ€. Aina kun ötökĂ€t tulivat, ihmiset kirkuivat kauhusta hyppien: ”Ahhh, lopettakaa! JĂ€ttĂ€kÀÀ minut rauhaan!”

   

Kysyin Herralta: ”Herra, noilla otuksilla on hohtavat silmĂ€t. EivĂ€tkö ne ikinĂ€ kuole?” HĂ€n muistutti minua: ”Kirjoitettu on, muistathan? ‘Nuo madot ( maggots) eivĂ€t kuole.’” (Mk. 9:48 ”helvetissÀ  matonsa ei kuole eikĂ€ tuli sammu”). Puhuessamme madot olivat kerÀÀntyneet ihmisen mittaisiksi kasoiksi. Sanoin: ”Herra, minua kuvottaa ja pelottaa. Haluan nopeasti pois. En enÀÀ ikinĂ€ halua tulla helvettiin.” Jeesus sanoi: ”TiedĂ€n, lapseni.”

   

Menimme jĂ€ttimĂ€isen rautapadan luo. Sen sisĂ€llĂ€ kiehui jonkinlainen neste, mutta kiehumisen ÀÀni oli hyvin kova. Padan alla oli suunnaton tuli, joka oli kuumentanut padan punahehkuiseksi. Padassa oli ruumiita. Sinne seuraavaksi heitettĂ€vien jonossa oli Ă€itini, veljeni ja anoppi demonien valmistelemana. Äidin ja minun katseet kohtasivat jĂ€lleen. Äiti sani: ” Bong-Nyo, miksi sinĂ€ olet tÀÀllĂ€ taas? MinĂ€hĂ€n sanoin, ettĂ€ Ă€lĂ€ enÀÀ koskaan palaa tĂ€nne, miksi olet nyt tÀÀllĂ€?  Nautitko Ă€itisi kauheiden kipujen katsomisesta? LĂ€hde ja Ă€kkiĂ€!” Anoppi huusi Ă€idin viereltĂ€: ”Ja kun palaat Maahan, Ă€lĂ€ unohda kertoa lapsilleni Jeesuksesta, ettĂ€ pÀÀsisivĂ€t taivaaseen. Ole hyvĂ€ ja tee tĂ€mĂ€n palveluksen minulle?” Ennen kuin hĂ€n ehti lopettaa puhettaan, demonit karjuivat vihaisesti: ”MitĂ€ te luuserit tÀÀllĂ€ lĂ€ssytĂ€tte?” Sitten ne nostivat ja heittivĂ€t Ă€idin ja anopin pataan. Heti heidĂ€n lihansa sulivat pois ja vain luurangot jĂ€ivĂ€t jĂ€ljelle. Ne muuttuivat hirveiksi, muodottomiksi. Kun todistin tĂ€tĂ€ kauhua, ruumiini vĂ€risi ja hampaani kirskuivat. Huudahdin: ”Herra, tee jotain Ă€itini hyvĂ€ksi, teethĂ€n? Pelasta hĂ€net, ole hyvĂ€. MinĂ€ kerjÀÀn sitĂ€.”  Vaikka kuinka huusin, itkin, vetosin ja  tarrauduin Jeesukseen , Jeesus toisti: ”Liian myöhĂ€istĂ€.” 

   

Johtuiko loputtomista kyyneleistĂ€ni, mutta Jeesuskin vuodatti niitĂ€. Herralla oli minulle tĂ€rkeĂ€ lĂ€ksy: ”On vain yksi tie taivaaseen ja se on valittavana kun olet fyysisesti elossa.” En voinut muuta kuin avuttomana katsella Ă€itiĂ€ni ja anoppiani.

   

Kun katsoin Àitini kidutusta, muistin kuinka menimme ravintolaan ja söimme grillikylkikeittoa ja perunakeittoa yhdessÀ NÀhtyÀni Àidin helvetissÀ en enÀÀ voi syödÀ grillikylkikeittoa. Jos nÀen nÀitÀ annoksia ravintolassa, muistan heti Àidin helvetissÀ. Myös kirkkaanpunaiset valot kotona tai muualla muistuttavat tÀstÀ inhottavasta kokemuksesta ja se surettaa. Helvetin tulta ei voi verrata mihinkÀÀn maanpÀÀlliseen tuleen.

   

Jeesus viittasi katsomaan toiselle puolelle, jossa nĂ€in suuren mustan maljan. Tuli maljan alla oli muuttanut sen punavĂ€rin kullankeltaiseksi. Monet alastomat ruumiit huusivat: ”Se on kuuma! En kestĂ€ tĂ€tĂ€!” samalla kun he hyppelivĂ€t ympĂ€riinsĂ€ maljassa.  Kun he törmĂ€ilivĂ€t toisiinsa, he pÀÀstivĂ€t suustaan kirouksia. Tilanne muistutti markkinapaikkaa, jossa kĂ€ytiin kiistaa.

   

Mutta rakas veljeni oli tÀÀllĂ€kin. Katseemme kohtasivat. ”Isosisko, tÀÀllĂ€ on sietĂ€mĂ€ttömĂ€n kuuma. Etkö voi pelastaa minua? Tee jotain, puhu Herralle niin ettĂ€ saisit minut ulos tÀÀltĂ€. Etkö edes sÀÀli minua?” Kuinka paljon ja ÀÀnekkÀÀsti veli huusikaan, mikÀÀn ei auttanut. IsĂ€ni oli veljeni vieressĂ€ ja valitti. HĂ€n ei yrittĂ€nyt puhua minulle tĂ€llĂ€ kertaa. Maljassa kiehui vesi ja vettĂ€ oli ihmisten suihin asti.

   

Tein Jeesukselle hartaan pyynnön: ”Jos et aio auttaa Ă€itiĂ€ni etkĂ€ veljeĂ€ni pois helvetistĂ€, miksi toit minut tĂ€tĂ€ kipua katsomaan?” VĂ€hĂ€n ajan kuluttua Jeesus nosti rĂ€ttivĂ€syneen ruumiini kĂ€sivarsilleen ja vei minut ulos helvetistĂ€. Sanoin HĂ€nelle: ”Herra, tĂ€stĂ€ lĂ€hin Ă€lĂ€ tuo minua enÀÀ uudelleen helvettiin.” HĂ€n toi minut turvallisesti takaisin kirkkoon.

 

                                 Paholainen Naamioituu Jeesukseksi 

 

Lee, Yoo-Kyung : Rukoiltuani aamuun puoli kahdeksaan menin kotiin nukkuakseni kun tunsin, ettĂ€ jokin oli lĂ€snĂ€. En nĂ€hnyt mitÀÀn. Kun suljin silmĂ€ni, Jeesus istui vieressĂ€ni. ÄkkiĂ€ aloin pelĂ€tĂ€ ja ihoni tuli kananlihalle.

     

Rukoilin pontevasti kielillĂ€. ÄkkiĂ€ hahmo, jota olin luullut Jeesukseksi, muuntui mustaksi demoniksi, jolla oli tumman siniset silmĂ€t. Kun se pyöritti silmiÀÀn, se myös kohotti kĂ€tensĂ€ lausuen Herran rukousta. Huusin: ”Kaikki demonit ulos!” Se ei liikahtanutkaan, vaan istui Haak-Sungin ja minun vieressĂ€. Olin kauhuissani. Haak-Sung nukkui. Pakottauduin rauhalliseksi, kokosin itseni ja huusin: ”SinĂ€ paholainen (devil), Jeesuksen nimessĂ€, jĂ€tĂ€ minut!” Se hĂ€visi sillĂ€ hetkellĂ€.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

                                             10. pĂ€ivĂ€

 

Lk. 11:8-9: ” Jeesus sanoo: ‘Vaikka hĂ€n (ystĂ€vĂ€) ei nousekaan antamaan ystĂ€vĂ€lleen sen tĂ€hden, ettĂ€ on ystĂ€vĂ€, hĂ€n nousee kuitenkin siksi, ettĂ€ toinen hellittĂ€mĂ€ttĂ€ pyytÀÀ, ja antaa hĂ€nelle niin paljon kuin tĂ€mĂ€ tarvitsee. NiinpĂ€ MinĂ€kin sanon teille: -Anokaa, niin teille annetaan. EtsikÀÀ, niin te löydĂ€tte. Kolkuttakaa niin teille avataan.-’”

 

 

 

                          Jeesuksen NimessĂ€ LĂ€hde Luotani, Saatana!

 

Kim, Joo-Eun: Kun olin rukoilemassa voimakkaasti kielillĂ€, punainen lohikÀÀrme ilmestyi eteeni. Heti kun havaitsin sen, se yllĂ€ttĂ€en hyppĂ€si minua kohti. SillĂ€ oli uhkaavat silmĂ€t kuin krokotiilillĂ€ ja paksut terĂ€vĂ€t kynnet ja se yritti saada minut paniikkiin työntĂ€mĂ€llĂ€ leukojaan minua kohti. Sen sieraimista tuli tulta ja inhottavaa savua. Huusin: ”Saatana, sinĂ€ paha ilkiö, pakene Jeesuksen nimessĂ€!” Kun huusin kuin hullu nainen, se kÀÀntyi ja katsoi minua ilkeillĂ€ pistĂ€villĂ€ silmillÀÀn ja suuntasi kohti Veli Haak-Sungia.

   

EhkĂ€ Haak-Sung huomasi lohikÀÀrmeen ilmestyneen ja hĂ€tkĂ€hti. HĂ€nen kielillĂ€rukoilunsa voimistui ja tuli ÀÀnekkÀÀmmĂ€ksi. Haak-Sung huusi saman kuin minĂ€: “Saatana, pakene Jeesuksen nimessĂ€.” Kun Veli Haak-Sung huusi, lohikÀÀrme lĂ€hestyi minua ja muuttui sekunneissa mustasta punaiseksi. IlkeĂ€sti nauraen se alkoi puhua: ӀlĂ€ rukoile. Miksi sinĂ€ avaat silmĂ€si niin helposti rukoillessasi? Jos niin on, avaa silmĂ€si. Miksi sinun tĂ€ytyy sulkea silmĂ€si kun rukoilet?  Avaa ne heti! Miksi rukoilet niin voimakkaasti tĂ€nÀÀn?” LohikÀÀrme löntysteli ympĂ€rillĂ€ni koko ajan hĂ€iritĂ€kseen puheellaan keskittymistĂ€ni rukoukseen. Vaikka pelkĂ€sin,  en nĂ€yttĂ€nyt sitĂ€. Huusin uudelleen: ”IlkeĂ€ Saatana, jĂ€tĂ€ minut Jeesuksen nimessĂ€!” Mutta lohikÀÀrme ei niin vain totellut. NiinpĂ€ painotin Jeesuksen nimeĂ€ voimakkaammin. Jeesuksen nimen huutaminen kÀÀnsi lohikÀÀrmeen katsomaan vielĂ€ kerran minua pahoilla, pistĂ€villĂ€ silmillÀÀn, narskutti hampaitaan ja lĂ€hti.

   

Yritin koota itseĂ€ni, hengitin syvÀÀn ja aloin hitaasti rukoilla kielillĂ€ taas. Taas lĂ€hestyi olento. Nurkassa oli valkea henki. Omituisen muotoinen henki tuijotti minua ja alkoi lĂ€hestyĂ€. Se  oli tuttu naisdemoni korealaisista kauhuelokuvista ja televisiosta PelĂ€styin ja menin kananlihalle. Olin pelĂ€stynyt tĂ€tĂ€ kansantarujen naishaamua jo elokuvissa. Kuitenkin jatkoin rukousta ja pelko haihtui pois.

   

Mutta kuitenkin vanhaa pelkoa oli jÀljellÀ. Tiesin, ettÀ jos nÀyttÀisin sen, saisi haamu luottamusta hyökÀtÀ kimppuuni. Kaikki voimani pinnistÀen en nÀyttÀnyt pelkoani ja jatkoin taistelua aavetta vastaan rukoillen.

   

TĂ€stĂ€ taistelusta lĂ€htien laulu ”Up and Fight Against the Devil”  (“Nouse taisteluun paholaista vastaan”)  ja uusi gospel-laulu ”Baptize with the Holy Spirit”  (“Kasta PyhĂ€llĂ€ HengellĂ€â€) ovat  tulleet  teemalauluiksi rukouskokouksissamme demoneja vastaan.

   

En halunnut, ettĂ€ demoni hĂ€iritsee rukoukseen keskittymistĂ€ni. Oletan, ettĂ€ jos monet aikuiset nĂ€kisivĂ€t tĂ€mĂ€n hahmon, he kauhistuisivat kovasti. TĂ€mĂ€n  tarkoitus onkin pelotella ihmiset hengiltĂ€. Siksi niitĂ€ kohtaan ei ikinĂ€ pitĂ€isi osoittaa pelkoa. SillĂ€ oli verta tippuvat suupielet, hiukset takussa ja hoitamatta ja sen epĂ€pyhĂ€ ÀÀni oli jotakin viheliĂ€istĂ€ kikatusta. Voimieni takaa huusin: ”LĂ€hde pois Jeesuksen nimessĂ€!” Henki hĂ€visi. Kyyneleet tulivat silmistĂ€ni. En ollut tajunnut itkuani. Ne olivat katumuksen kyyneleitĂ€ rukoillessani. Sitten Jeesus ilmestyi ja rakkaalla pehmeĂ€llĂ€ ÀÀnellĂ€ lausui lempinimeni.

 

                                   NĂ€ky Jeesuksesta Ristiinnaulittuna

 

Jeesus puhui minulle, ja pian sen jÀlkeen sadat tuhannet ihmiset ilmestyivÀt silmieni eteen. Herra seisoi heidÀn keskellÀÀn ja oli vaiti. Alueella oli isoja rakennuksia kuin linnoja. Ihmiset nÀyttivÀt osoittavan mieltÀÀn jostakin. He huusivat ja heittivÀt Jeesusta kohti kiviÀ.

   

Jotkut joukosta heittivĂ€t kovia esineitĂ€ Herraa kohti, mutta HĂ€n sulki silmĂ€nsĂ€ eikĂ€ puhunut sanaakaan. Aloin huutaa: ”Miksi vainoatte Jeesusta? Lopettakaa!” Tulin hysteeriseksi, juoksin vĂ€kijoukkoon ja yritin estÀÀ heitĂ€, mutta yritykseni olivat turhia. Sitten joku teki orjantappura-piikkikruunun ja painoi sen voimalla Jeesuksen pÀÀhĂ€n. Veri pursui HĂ€nen pÀÀstÀÀn ja hĂ€nen vaatteensa olivat likomĂ€rĂ€t verestĂ€. Veri alkoi valua lattialle asti. NĂ€in tuskan Jeesuksen kasvoilla ja sen kuinka HĂ€n yritti sietÀÀ kipua. Tunsin myötĂ€tuntoista surua Jeesusta kohtaan. En kestĂ€nyt nĂ€hdĂ€ nĂ€ytelmÀÀ enempÀÀ. HĂ€ntĂ€ ruoskittiinkin monta kertaa. Kun HĂ€n kulki ylĂ€mĂ€keĂ€ Golgatan kummulle, Herra, ruumiinsa runneltuna, kaatui maahan monta kertaa. Joka kerta roomalainen sotilas ruoski HĂ€ntĂ€ armotta.

   

Vaikkakin hakattuna, Herra nosti ristinsĂ€ ja jatkoi kohti kukkulaa. Kuten muistan elokuvastakin, roomalainen sadanpÀÀllikkö sulkia kypĂ€rĂ€ssÀÀn alkoi piestĂ€ Jeesusta. PieksentĂ€ oli niin julmaa, ettĂ€ Jeesus ei pÀÀssyt enÀÀ ylös. Kukkulan laella oli kolme reikÀÀ maassa. Ristit laitettiin maahan kolonsa kohdalle  Kolot oli niin kaivettu, ettĂ€ naulojen lyöminen maassa onnistui hyvin. Sitten he asettivat Jeesuksen ristille. He aloittivat naulaamalla Herran kĂ€det ja sitten jalat.

   

Naulat olivat paksuja ja 30-40 cm mittaisia. Kun naulat lÀvistivÀt, Herra huusi tuskissaan. Kun minÀ nÀin nauloja naulattavan, sydÀmeni murtui. Aloin itkeÀ hysteerisesti. Herra ÀÀnnÀhti heikosti ja vÀrisi koska oli niin suuressa tuskassa.

   

Risti nostettiin pystyyn. Kaksi rosvoa, jotka ristiinnaulittiin Jeesuksen molemmille puolille alkoivat menehtyĂ€. Koska Jeesus menetti niin paljon verta, nĂ€ytti, ettĂ€ HĂ€nellĂ€ ei ollut sitĂ€ enempÀÀ annettavanaan. Maa vĂ€rjĂ€ytyi Jeesuksen verestĂ€. Kun itkin, visio hĂ€visi ja Jeesus ilmestyi minulle. HĂ€n sanoi: ”Rakas tyttĂ€reni Joo-Eun, rukoile lakkaamatta!” MinĂ€ vastasin:” KyllĂ€, Jeesus.”. Jatkoin itkua ja kielillĂ€ rukoilemista.

      

VĂ€hĂ€n ajan kuluttua nĂ€ytti siltĂ€, ettĂ€ Herra oli tullut takaisin. Nyt minusta tuntui, ettĂ€ jokin oli vinossa. Tunsin epĂ€mukavuutta ja pelkoa. Muistin pastorin saarnassaan varoittaneen, ettĂ€ paholainen voi ilmestyĂ€ valkeuden enkelinĂ€. HĂ€n oli opettanut, ettĂ€ ellen kykene erottamaan kuka on kyseessĂ€, olisi jatkettava rukousta kielillĂ€ tai testattava henkilö siteeramalla Raamattua.  Heti kun aloitin rukoilla kielillĂ€, Jeesuksen kasvojen muoto alkoi sĂ€rkyĂ€ ja mustui. Paholainen oli siis yrittĂ€nyt naamioitua Herraksi. Paholaisen silmĂ€t pyörivĂ€t kaikkiin suuntiin eikĂ€ olisi hevin lĂ€htenyt, koska halusi hĂ€iritĂ€ keskittymistĂ€ni rukoukseen.

 

 

 

                              Kang, Hyun–Jan  (pastori Kimin vaimon)

                             IsĂ€n ja Äidinpuoleiset Mummit Taivaassa

 

Sisar Baek, Bong-Nyo: Kirkossamme on jokaisena yönĂ€ rukouskokous. Joka yö rukoillessani ajattelen vanhempiani ja veljeĂ€ni, joita kidutetaan helvetissĂ€. Kuinka voin ikinĂ€ unohtaa ja pÀÀstĂ€ tuskasta, joka tĂ€llaisen ajattelemisesta seuraa? TĂ€nÀÀn kun rukoilin kielillĂ€ Jeesus tuli luokseni. Itkin: ”Oi Herra, Herra.” Jeesus tuli, sanoi: ”Lopeta itkeminen. MinĂ€ tulin hakemaan sinua taivaaseen. Tule mukaani!”  Herran kasvoilla oli lĂ€mmin myötĂ€tunto kun HĂ€n tarttui kĂ€teeni.

   

Joka kerta kun kĂ€yn taivaassa hĂ€mmĂ€stelen ihmellisyyksiĂ€, joita on rajattomasti ja jotka ovat ikuisia. OIen hĂ€mmĂ€stynyt ihanien nĂ€kymien ÀÀrellĂ€. Tuntuu, ettĂ€ taivaan kaikkien nĂ€kymien tarkastelu ja kokeminen kestĂ€isi iĂ€isyyden. Jeesus kertoi, ettĂ€ taivaassakin on kirkko, ja ettĂ€ katsomaan sitĂ€. Kysyin Jeesukselta: “Onko taivaassa todella kirkko?” Jeesus vastasi: ”On, on , nĂ€et sen itse.”

     

Aivan niinkuin HĂ€n sanoi, taivaassa oli kirkko.  Kun saavuimme kirkolle, suuni meni ammolleen; se oli Ă€llistyttĂ€vĂ€n iso ja vaikuttava rakennus. Huusin: ”Vau!” Olin huumaantunut. Taivaan kirkkoa ei voi verrata mihinkÀÀn maan pÀÀllĂ€ olevaan suurimpaan, kauneimpaankaan katedraaliin. Se oli niin suuri. Tuntui ettĂ€ se ulottui taivaan taivaaseen asti.

   

Kun saavuimme, nĂ€ytti ettĂ€ jumalanpalvelus olisi ollut pÀÀttymĂ€ssĂ€. Huomasin kaksi nuorta aikuista poistumassa ulos. He olivat onnellisia ja pitivĂ€t toisiaan kĂ€destĂ€. Jeesus opasti heidĂ€n luokseen ja ohjasi minua tervehtimÀÀn. Herra esitteli meidĂ€t. Nuoripari vastasi: ”Emme tunne sinua. Kuka olet?” Koska he nĂ€yttivĂ€t olevan hĂ€millÀÀn, Jeesus esitteli minut uudelleen ja sanoi: ”Sisar Baek, Bong-Nyo on juuri saapunut Maasta. HĂ€n kĂ€y Herran Kirkossa So Incheonissa. HĂ€nen kirkkonsa pastori on Kim, Yong-Doo. Pastorin vaimo on Kang, Hyun-Ja. Sisar Baek, Bong-Nyo on ollut kirkon jĂ€sen kaksi kuukautta.” Nuoripari vastasi: ” Aivan oikein, kĂ€yt tyttĂ€rentyttĂ€reni miehen kirkossa!” He olivat innoissaan. Kohta he kysyivĂ€t: ”MikĂ€ on vierailusi tarkoitus?” Vastasin: ”Pastori ja hĂ€nen vaimonsa halusivat minun varmistavan, ettĂ€ heidĂ€n mumminsa ovat taivaassa.” He olivat liikuttuneita kuultuaan, ettĂ€ aviomies ja tyttĂ€rentytĂ€r olivat heistĂ€  huolissaan.

   

Pastorin isĂ€npuolen mummi kertoi elĂ€mĂ€nsĂ€: ”Kuolin 95-vuotiaana. Tuona vuonna poikani ja miniĂ€ni kertoivat, ettĂ€ he menisivĂ€t katsomaan poikaansa Amerikassa. Asuin poikani kotona, enkĂ€ voinut enÀÀ ikĂ€ni takia matkustaa. NiinpĂ€ minun oli muutettava toisen lapseni kotiin kunnes poikani palaisi. Mutta tuo lapseni ei voinutkaan ottaa minua, he vĂ€ittivĂ€t, ettei heillĂ€ olisi varaa. Minulla ei ollut paikkaa minne mennĂ€. Mutta tyttĂ€rentyttĂ€reni mies, pastori Kim, Yong-Doo tarjoutui majoittamaan minut 15 pĂ€ivĂ€ksi jolloin poika palaisi Amerikasta. En ollut uskovainen. Koska en voinut kĂ€vellĂ€, pastori otti minut selkÀÀnsĂ€ ja toi ja vei joka pĂ€ivĂ€ kirkkoon. Pastori todisti minulle ja sanoi, ettĂ€ jos haluan mennĂ€ taivaaseen tyttĂ€rentyttĂ€reni kanssa, minun tĂ€ytyisi hyvĂ€ksyĂ€ Jeesus. Ja niinpĂ€ sitten sainkin ottaa vastaan Jeesuksen Kristuksen, Herran ja Pelastajan. Minulle oli palkintona taivaassa yksikerroksinen koti. Olin pakana koko elĂ€mĂ€ni. Olin hyvin onnekas, kun pelastuin ennen kuolemaani. NĂ€in pÀÀsin taivaaseen.”

    

Mummi pyysi minua viemÀÀn kiitolliset terveisensÀ tyttÀrentyttÀrensÀ miehelle siitÀ, ettÀ hÀn oli tuonut sanoman Jeesuksesta Kristuksesta hÀnelle.

   

Sisar Kang, Hyun-Jan Àidinpuolen mummi kertoi samanlaisen tarinan pelastumisestaan. Molemmat olivat huolissaan pojistaan, jotka eivÀt vielÀ olleet pelastuneet. He toivoivat, ettÀ sanoma Jeesuksesta Kristuksesta mahdollisimman pian saavuttaisi heidÀt. He toivoivat ettÀ he kerran voisivat tavata lapsensa taivaassa Herran kanssa. HeidÀn ÀÀnistÀÀn kuului huoli.

   

Jeesus kutsui minua: ”Bong-Nyo, mentĂ€isiinkö taivaan korkeimmalle huipulle?” Kun saavuimme korkeimmalle huipulle, nĂ€in monia alueita taivaassa. NĂ€in paljon enkeleitĂ€. NĂ€in valtavan puutarhan tĂ€ynnĂ€ erilaisia kukkia. Minun oli mahdotonta nimetĂ€ ja kuvata kaikkia erilaisia kasveja ja kukkia.  NĂ€in rannattoman valtameren, joka oli tyyni ja kristallinkirkas. MerellĂ€ kellui monia erilaisia kauniita laivoja.

   

Palasimme takaisin Maan kirkkoon. Kun Herra lĂ€hti, aloin jĂ€lleen rukoilla kielillĂ€. Kun rukoilin kielillĂ€, muistin vanhempani ja veljeni helvetissĂ€. Itkin tunteja. Kyyneleet valuivat pitkin poskiani, en tiennyt mitĂ€ tehdĂ€. Pian sen jĂ€lkeen 15 enkeliĂ€ ilmestyi minulle. Kysyin miksi he tulivat juuri minua katsomaan. He vastasivat: ”Herra kĂ€ski meitĂ€ menemÀÀn Maahan lohduttamaan sisar Baek, Bong-Nyoa.  Siksi tulimme. ” Puhuttuaan tĂ€mĂ€n he ympĂ€röivĂ€t minut ja alkoivat lohduttaa lĂ€mpimin sanoin. Tultuani nĂ€in lohdutetuksi, rauhoituin ja kyyneleeni pyyhittiin pois.

 

                     NĂ€kyvĂ€ Ja NĂ€kymĂ€tön Hengellinen HerÀÀminen

 

Baek, Bong-Nyo: Jatkoin rukousta. ÄkkiĂ€ nĂ€in taivaat auenneina ja IsĂ€ Jumala istui taivaallisella valtaistuimellaan. HĂ€n puhui ja sanoi: ”Lopeta itkeminen.” PyhĂ€ Henki tuli ja kuiskasi: ”MinĂ€ annan sinulle ja sisar Kang, Hyun-Jalle sairaiden parantamisen lahjan ja PyhĂ€n Hengen Tulen. Muista kuitenkin rukoilla uutterasti saadaksesi ne!”

   

Jeesus seisoi IsĂ€n vieressĂ€ ja sanoi minulle: ”Bong-Nyo, kun tulet uupuneeksi ja vĂ€syt rukoilemiseen, MinĂ€ voitelen Sinut PyhĂ€n Hengen voimalla.”  HĂ€nen sanansa lohduttivat minua. Kysyin Herralta mitĂ€ on nĂ€kyvĂ€ hengellinen herÀÀminen: ”On vasta pari kuukautta siitĂ€ kun hyvĂ€ksyin Sinut Herrakseni ja Pelastajakseni. Armostasi se pysyy elĂ€vĂ€nĂ€. Miksi parantamisen lahja on annettu minulle eikĂ€ pastorille ja vaimolleen? ”Jeesus vastasi: ” IsĂ€ on niin pÀÀttĂ€nyt, ettei se tĂ€llĂ€ hetkellĂ€ ole heille tarkoitettu.” ”Miksi ei?”, intin. Jeesus vastasi: ”Pastorin ja hĂ€nen vaimonsa tehtĂ€vĂ€ on johtaa lampaita. Jos he saisivat tĂ€mĂ€n lahjan, se voisi hĂ€iritĂ€ heidĂ€n pÀÀtehtĂ€vÀÀnsĂ€, lampaiden kaitsemista ja evankeliointia”.

   

En voinut ymmĂ€rtÀÀ Herran selitystĂ€. Herra nĂ€ki hĂ€mmennykseni. HĂ€n aina tiesi, milloin en ollut ymmĂ€rtĂ€nyt.  Siksi HĂ€n selitti vielĂ€ syvĂ€llisemmin: ӀlĂ€ ole huolissasi. On nĂ€kyviĂ€ ja nĂ€kymĂ€ttömiĂ€ herÀÀmisiĂ€ ( awakening: herÀÀminen, avautuminen).  Pian Sisar Kang, Hyun-Ja saa nĂ€kyvĂ€n hengellisen avautumisen. HĂ€nen pitÀÀ kĂ€rsivĂ€llisesti odottaa sitĂ€ eikĂ€ olla kĂ€rsimĂ€tön. Sinun ei myöskÀÀn pidĂ€ kantaa huolta siitĂ€, ettĂ€ heillĂ€ ei vielĂ€ ole noita lahjoja. Minun etuoikeuteni ja tahtoni on, ettĂ€ annan nĂ€kyvĂ€n hengellisen avautumisen seurakunnalle enkĂ€ pastorille tai hĂ€nen vaimolleen. He rukoilevat lakkaamatta ja heidĂ€n uskonsa on vahva. Mutta seurakunta on nuori uskossaan ja niinpĂ€ sitĂ€ on vahvistettava hengellisen avautumisen kautta. NiinpĂ€ lakkaa huolehtimasta siitĂ€ miten tai missĂ€ jĂ€rjestyksessĂ€ jaan lahjani.”

 

                     Seurakunta Ilahtuu LyhennetystĂ€ Palveluajasta

 

Jeesus lausui kovasĂ€vyisellĂ€ ÀÀnellĂ€, ettĂ€ kirkot ja pastorit palvovat HĂ€ntĂ€ turhaan. He seuraavat ihmisten töitĂ€ ja traditioita. Monet jumalanpalvelukset ovat lyhyitĂ€ ja niiltĂ€ puuttuu sanoma. PitkiĂ€ jumalanpalvelus- ja ylistysaikoja ei hyvĂ€ksytĂ€. Halutaan ettĂ€ kirkkotilaisuus on lyhyt. Saarnat on lyhennetty. Jeesus oli tyytymĂ€tön. YleensĂ€ jumalanpalvelukset kestĂ€vĂ€t tunnin ja yhĂ€ enemmĂ€n alle tunnin. Ne lopetetaan kiireellĂ€. Jeesus haluaisi ilmestyĂ€ pastoreiden ruumiissa, mutta he saarnaavat lihassa ei HengessĂ€. Aikataulu kiinnostaa enemmĂ€n kuin saarnaaminen HengessĂ€. MitĂ€ vĂ€hemmĂ€n jumalanpalveluksiin ja ylistĂ€misiin menee aikaa sitĂ€ enemmĂ€n pastorien vapaa-aika kuluu lounailla, matkoilla seurakunnan kanssa, vĂ€hemmĂ€ntĂ€rkeissĂ€ asioissa. Jotkut pastori ihastuvat kauniisiin seurakuntalaisiin ja antavat heille enemmĂ€n huomiota. Jotkut pastorit eivĂ€t kohtele seurakuntalaisia tasapuolisesti.  Varakkaammat saavat enemmĂ€n huomiota kuin köyhĂ€t. TĂ€llaiset pastorit eivĂ€t vietĂ€ tarpeeksi aikaa Herran luona rukouksessa Jumalan kunniaksi, vaan rukoilevat mitĂ€ttömiĂ€ asioita. Se turhauttaa ja on Herralle vastenmielistĂ€. Saarnaa, sanomaa ei johda PyhĂ€ Henki vaan pastorin lihallinen tieto. Lihallinen saarna on lyhyt ja turha. Saarnaajat eivĂ€t etsi PyhĂ€n Hengen johtoa, vaan ovat seurakunnan tahdon johtamia.

      

Jeesus haluaa, ettĂ€ HĂ€n voisi voidella voimallisesti ja kĂ€yttÀÀ pastoreita Jumalan kunniaksi. Mutta pastorit ovat, omasta tahdostaan, luopuneet etsimĂ€stĂ€ Herran voitelua! HeidĂ€n lihallinen mielensĂ€ hallitsee nyt hengellistĂ€. Moni saarnaaja ei tunne Jumalan mieltĂ€ eikĂ€ tahtoa.  Jumala on syvĂ€sti murheellinen.

      

Laajentaessaan toimitiloja tai rakentaessaan kirkon, jotkut saarnaajat tekevÀt niitÀ saadakseen omaa kunniaa ja ylpeyden aihetta. TÀmÀntyyppiset pastorit viettÀvÀt hyvin vÀhÀn aikaa rukouksessa ja askaroivat tÀmÀn maailman materialistisissa asioissa.

   

Kun Herra puhui minulle nĂ€itĂ€, nĂ€in HĂ€nen kasvoillaan surun. Moni saarnaaja kerskaa upeista kirkkorakennuksistaan, jotka taivaan nĂ€kökulmasta ovat triviaaleja. Taivaan tie on korkeampi kuin Maan. Se mitĂ€ joku pitÀÀ merkittĂ€vĂ€nĂ€ Maassa, voi olla taivaassa mitĂ€tön. Jeesus jatkoi: ”EivĂ€t kaikki pastorit ole pahoja: silti tottelemattomia tĂ€ytyy kurittaa. ElleivĂ€t he tee parannusta, heitĂ€n heidĂ€t helvettiin. HelvetissĂ€ heitĂ€ kidutetaan. Ja nopeammin kuin arvaatkaan vien sinut sinne. SiellĂ€ saat nĂ€hdĂ€ ne, jotka ovat joutuneet sinne ennen heitĂ€.” PelĂ€styin kun Herra puhui minulle, ettĂ€ menisimme vielĂ€ kĂ€ymÀÀn helvetissĂ€.

 

                                     Herran Diagnoosi Kulteista

 

Aina kun kiinnostun jostain, minun on pakko saada selvyyttĂ€ siitĂ€. Olin miettinyt kultti/lahko- kysymystĂ€ ja kysyin Herralta: ”Jeesus, ennen kuin pastori Kim, Yong-Doo evankelioi minut, olin ennustaja ja palvelin epĂ€jumalia. Kuitenkin pastori kantoi erityistĂ€ huolta perheestĂ€ni ja nyt meidĂ€t kaikki on kastettu. Olen oppinut kaikenlaista, mm Kolminaisuudesta, taivaasta, helvetistĂ€, ikuisesta elĂ€mĂ€stĂ€ ja ikuisesta kuolemasta. Pastorin hellittĂ€mĂ€ttömien rukousten ansiosta aloin osallistua hĂ€nen jumalanpalveluksiinsa ensipĂ€ivĂ€stĂ€ lĂ€htien ja minut kastettiin liekehtivĂ€llĂ€ PyhĂ€n Hengen Tulella. TĂ€mĂ€n Tulikasteen jĂ€lkeen aloin rukoilla kielillĂ€. Kun kerroin tĂ€stĂ€ muiden kirkkojen jĂ€senille, he pitivĂ€t minua lahkolaisena ja alkoivat pilkata ja puhua pahaa selĂ€n takana. He kertoivat, ettĂ€ leikin vaarallisilla asioilla ja ettĂ€ minun olisi heti jĂ€tettĂ€vĂ€ pastori Kimin kirkko.” NiinpĂ€ kysyin Herralta ettĂ€ HĂ€n selittĂ€isi minulle mitĂ€ lahkot ovat.

   

On uskovia, jotka ovat olleet uskossa vuosikymmeniĂ€, ja vĂ€ittĂ€vĂ€t olleensa uskollisia. NĂ€mĂ€ selittivĂ€t minulle, ettĂ€ kun ihminen kuolee, hĂ€n astuu joko taivaaseen tai helvettiin. He vĂ€ittivĂ€t, ettĂ€ minun kaltaiseni ihminen – tai kukaan ihminen -  ei voisi kĂ€ydĂ€ taivaassa tai helvetissĂ€ vielĂ€ elĂ€essÀÀn. He pitivĂ€t moisia puheita hölynpölynĂ€. Nuo toisen kirkon jĂ€senet yrittivĂ€t painostaa tytĂ€rtĂ€ni liittymÀÀn heihin. He sanoivat, ettĂ€ minun kirkkoni opissa vikaa. He tekivĂ€t sarkastisia huomautuksia rukouskokouksistamme ja herjasivat niiden pituutta. He vĂ€ittivĂ€t, ettĂ€ minun tĂ€ytyy olla lahko-kultissa, koska rukoilimme aamu-seitsemĂ€stĂ€ ilta-kahdeksaan. Ja ettĂ€ pastori ja kirkkonsa oli lahko.  Rukoilin: ”Herra, mitĂ€ jos kirkkomme onkin lahko, kultti? MitĂ€ perheelleni tapahtuu?”

   

Herra vastasi: ”MikĂ€ on kultti/lahko? Ihmiset kritisoivat ja tuomitsevat toinen toistaan koska heillĂ€ on keskinĂ€isiĂ€ eroja, denominaatioita eli kirkkokuntia, uskonsuuntia, oppi- ja kuppikuntia
ja oppeja. He tekevĂ€t siinĂ€ syntiĂ€. Kuitenkin olen kovin mieltynyt sinun kirkkoosi. SinĂ€ ja kirkkosi jĂ€senet rukoilevat lakkaamatta lĂ€pi yön. Nuo jotka vainoavat teitĂ€ ja kutsuvat teitĂ€ kultiksi/lahkoksi tulevat tietĂ€mÀÀn, ettĂ€ minĂ€ elĂ€n ja olen Herra. Te olette saaneet parantamisen armolahjan ja kyvyn ajaa ulos demoneja ja te myös elĂ€tte seuraamalla PyhÀÀ HenkeĂ€.”

    

Jeesus jatkoi: ” Ihmiset, jotka tuomitsevat ja kritisoivat toisia saavat hirvittĂ€vĂ€n rangaistuksen. ÄlĂ€ anna heidĂ€n johtaa sinua harhaan. Olen syvĂ€sti liikuttunut rukouksistanne. ÄlĂ€ ole huolissasi. MinĂ€ suojaan teitĂ€ ja kirkkoanne. Vaikka on tahtoni paljastaa itseni kaikille omilleni ja haluaisin taata heille henkilahjoja, he eivĂ€t etsi Minua. Moni ei rukoile  tahtoni mukaisia rukouksia. ”

   

Herran kasvoilla oli ahdistus. EpĂ€röiden kysyin kirkostamme: ”Jeesus, mitĂ€ kirkostamme tulee?” Herra puhui: ”Olette onnekkaita kun olette tĂ€yttyneet PyhĂ€llĂ€ HengellĂ€ ja saaneet kielillĂ€ puhumisen lahjat nĂ€in pian. PyhĂ€ Tuli on tunnettavissa ja vastaanotettavissa tĂ€ssĂ€ seurakunnassa.”

 

               Jumala Vuodattaa VoiteluöljyĂ€ Pastori Kimin PÀÀlle

 

Pitkien jumalanpalvelusten aikana Pastori Kim saarnaa voimakkaasti PyhÀn Hengen voimassa ja voitelussa. Moni ajattelee, ettÀ nukahtelisimme niin pitkien saarnojen aikana, mutta vakuuttava saarna, ylistys, laulu, tulinen palvonta kaikki tehtynÀ syvÀsti elÀytyneenÀ ja tÀynnÀ energiaa antoi voimaa jatkaa lÀpi yön seuraavaan aamuun asti. ErÀÀnÀ pÀivÀnÀ pastori Kim puhui niin suurella vakuuttavuudella ja voimalla, ettÀ hÀnen kasvonsa tulivat punaisiksi. Saarna oli kiihkeÀ. Sen aikana nÀin nÀyn Jumalan loistavasta valtaistuimesta. IsÀ Jumala vuodatti voiteluöljyÀ pastorin pÀÀlle. NÀytti siltÀ, ettÀ PyhÀ Henki kastoi pastoria tulella. IsÀ Jumala vuodatti tulta jatkuvasti ja voiteli sillÀ pastoria. Saarnasta tuli voimakas ja ilahduttava.

   

Pastori matki  riisimyllyĂ€. Se erottaa jyvĂ€t akanoista. NĂ€in kuinka Jeesus nauroi ilosta. Herra  kĂ€ski erÀÀn enkelin rekisteröidĂ€ kaikki tapahtumat huolellisesti. Enkeli totteli.

 

                       VÄÄRENNETTYÄ  KRISTILLISYYTTÄ

 

Kysyin Herralta erÀÀstĂ€ toisesta kirkosta: “On kirkko, jolla oli monia haaroja ympĂ€ri maailman ja myös Koreassa. HeillĂ€ oli yhdenmukainen jumalanpalvelus ja risti alttarilla. Jotkut sanoivat, ettĂ€ heitĂ€ on valtavasti historiansa ja perinteensĂ€ takia. Minusta nĂ€yttÀÀ, ettĂ€ he uskovat Jeesukseen kuten mekin. Ovatko he uskovia kuten me?”

      

Jeesus vastasi: ”Jos he uskovat Minuun, he totta kai pelastuvat. Mutta tuo kirkko hajottaa, halventaa ( degrade) Jumalan Sanaa liittĂ€mĂ€llĂ€ (wedding) sen maailmaan.” Kun keskustelimme tuosta toisesta kirkosta, demonien kuningas Ă€kkiĂ€ ilmestyi. Paholainen nĂ€ytti huolestuneelta ja nĂ€ytti pelkÀÀvĂ€n suunnitelmiensa puolesta juuri tuossa kirkossa. HĂ€n nĂ€ytti tosi hermostuneelta ja alkoi kĂ€vellĂ€ minua kohti. 

 

                                Demonien Kuningas Paljastetaan

 

Jeesus sanoi: ”Moni Jumalan ihminen on tietĂ€mĂ€tön paholaisesta ja pahoista hengistĂ€. Monet uskolliseni elĂ€vĂ€t elĂ€mĂ€nsĂ€ piittaamatta suurestikaan vihollisesta. Silti vihollinen yrittÀÀ estÀÀ sinun työtĂ€si. Ole rohkealla mielellĂ€!”

   

Menin pastorin kotiin myöhemmin iltapÀivÀllÀ. Pastori oli kirjoittamassa lehteensÀ artikkelia ja panemassa muistiin viime yön tapahtumia. HÀnellÀ oli ollut hengellinen kokemus yöllisen rukousmaratonin aikana. HÀn oli ensin nauhoittanut sen ja purki nyt sitÀ kirjalliseen muotoon. Pastorin kirjoittaessa polvistuin hÀnen vaimonsa kanssa rukoilemaan. Herran lÀsnÀolo oli suojaamassa meitÀ pahoilta hengiltÀ.

   

Kun rukoilimme, valtava punainen lohikÀÀrme ilmestyi. Se oli niin iso, ettÀ nÀimme vain sen ruumiin. Se oli tullut etuovesta ja oli eteisessÀ. Se tuntui ulottuvan taivaaseen asti. Peto ilmaisi puhdasta vihaa. Sen nenÀ heilui ja tutisi. Tunsin pahoinvointia ja huimausta kun pelkÀsin. LohikÀÀrmeellÀ levitti lepakon siivensÀ. Siipien pÀissÀ oli veitsenmuotoisia terÀviÀ sarvia. Kun se liikutti siipiÀÀn, sarvet osoittivat helvettiin. Ne löivÀt helvetin demoniolentoja ja ne kirkuivat kivusta.

   

Kun jatkoin rukousta pelĂ€styin lisÀÀ, kun minulle nĂ€ytettiin iso tuoli. Sen sivu ja korkeus tuntuivat loputtomilta. Se oli jonkinlainen keinutuoli. LohikÀÀrme puhui: ”YritĂ€n tunkeutua ruumiiseesi. Kuinka uskallat vastustaa minua? MinĂ€ olen helvetin kuningas. Kaikki helvetissĂ€ tottelevat ja pelkÀÀvĂ€t minua. MikĂ€ sinĂ€ luulet olevasi? Et ole mitÀÀn. Sinulla ei ole oikeutta paljastaa identiteettiĂ€ni.”

   

Kun lohikÀÀrme solvasi, sen vihainen ilme muuttui ymmĂ€rtĂ€vĂ€iseksi: ”Aha – nyt tiedĂ€n, kuka sinĂ€ olet. Alaiseni juuri kertoi sinusta. Olin mÀÀrĂ€nnyt Ă€sken hĂ€net pettĂ€mÀÀn ja johdattamaan monia ihmisiĂ€ helvettiin. Kuitenkin hĂ€n palasi epĂ€onnistuneena. Kun kysyin, mikĂ€ oli mennyt pieleen, hĂ€n sanoi: `Kuninkaani, sinun tĂ€ytyy nĂ€hdĂ€ itse kuinka vaikeaa se on. Ensin luulin, ettĂ€ on helppoa houkutella ihmisiĂ€ itsemurhaan. Mutta kristittyjen esirukoukset ovat voimakkaita.’ `MitĂ€ höpiset?` pilkkasin alaistani. Minun oli testattava alaisen vĂ€ite. Totta se oli. Oli miltei mahdotonta taistella rukoilijoita vastaan.”

   

Vaikka lohikÀÀrme peloitteli ja ivasi meitĂ€, olimme turvassa Jeesuksen suojellessa. Paholainen huuteli vulgaarisia hĂ€vyttömyyksiĂ€ ja sanoi: ”Minua on estetty”. Sitten Jeesus sanoi pedolle: ”MissĂ€ kuvittelet olevasi? ÄlĂ€ ole karkea Ă€lĂ€kĂ€ vĂ€kivaltainen. Jos kosket yhtĂ€kÀÀn Herran Kirkon jĂ€sentĂ€, sinua rangaistaan ja IsĂ€ni lyö sinua.” Peto ahdistui ja hĂ€visi Ă€kkiĂ€.

   

Herra Jeesus sanoi: ”Tuo helvetistĂ€ tullut lohikÀÀrme yritti petkuttaa teitĂ€ sanomalla, ettĂ€ hĂ€n olisi helvetin pahojen henkien kuningas. TĂ€mĂ€ on tuon pedon ensimmĂ€inen ilmentymismuoto. HĂ€n lĂ€hettÀÀ aina maan pÀÀlle alaisiaan. Rukoilkaa uutterasti ja lakkaamatta. Olkaa aina varovaisia, mutta Ă€lkÀÀ pelĂ€tkö, koska Kolmiyhteinen Jumala suojelee teitĂ€ aina.”

 

                                Evankeliointi Rohkeasti Ja Uskoen

 

Pastori Kim, Yong-Doo: Oli tiistai-ilta ja lĂ€mpötila -7 astetta. Tuuli pahensi kylmyyttĂ€, tuntui kuin olisi ollut -15 astetta. Tuuli ulvoi.  Kun se osui ihoon, tuntui se kuin hyvin terĂ€viltĂ€ veitsiltĂ€. Huolimatta sÀÀstĂ€ Haak-Sung (27) , Yoo-Kyung, (24),   Joseph (16) ja Joo-Eun (14)  menivĂ€t ulos evankelioimaan.

   

Ennen kuin lĂ€htivĂ€t he rukoilivat ahkerasti PyhĂ€n Hengen voimaa. Herra voitelisi  heidĂ€t pyhĂ€llĂ€ tulella. He varustautuivat lĂ€mpimin ulkoiluvaattein. Vaikka yhdellĂ€ nuorista oli kivuliaita syyliĂ€ jalkapohjassaan eikĂ€ hĂ€n kyennyt kunnolla kĂ€velemÀÀn, hĂ€n lĂ€hti ulos tĂ€ynnĂ€ intoa.

   

Vaikka ei ollut vĂ€lttĂ€mĂ€töntĂ€ lĂ€hteĂ€ noin huonossa sÀÀssĂ€ evakelioimaan, nuo neljĂ€ tekivĂ€t sen kiitollisuudesta Herralle. Nuo neljĂ€ sopivat suunnitelman, kuinka he voisivat  evankelioida tuloksellisemmin ja tehokkaammin. He tiesivĂ€t ettĂ€ vĂ€symĂ€tön työ Herralle palkittaisiin hyvin taivaassa. Hyvin kylmĂ€ssĂ€ sÀÀssĂ€ he menivĂ€t hengitys pakkasessa huuruen voittamaan sieluja Herralle.

   

He palasivat myöhÀÀn. Ajattelin, ettĂ€ he olisivat vĂ€syneitĂ€ ja hyvin kylmĂ€n sÀÀn kohmettamia. Odotin heidĂ€n sanovan, ettĂ€ se olisi viimeinen kerta. Mutta mitĂ€ vielĂ€: he olivat tĂ€ynnĂ€ iloa ja PyhÀÀ HenkeĂ€! Suorastaan kilpailivat kuka saa ensimmĂ€isenĂ€ kertoa. Olivat tavanneet miehen, joka oli aikaisemmin kĂ€ynyt kirkossamme, mutta jÀÀnyt pois.  Olin kehoitellut pĂ€ivittĂ€in hĂ€ntĂ€ palaamaan kirkkoon. HĂ€n ei palannut. Kun nyt mies tapasi neljĂ€ nuorta kadulla evankelioimassa, tuo mies oli antanut heille 10 dollaria, jotta olisivat saaneet lĂ€hikuppilasta keittoa lĂ€mpimikseen. Mies oli niin vaikuttunut nelikon innosta, ettĂ€ lupasi palata kirkkoon hĂ€nkin.

   

He kĂ€vivĂ€t evankeliomassa myös paikallisessa sairaalassa. Toinen mies nĂ€ki nĂ€mĂ€ neljĂ€ nuorta ja antoi myös 10 dollaria heille. HĂ€nkin oli vaikuttunut ja sanoi: ”Kiitos teille sisukkaasta uurastuksesta tĂ€llaisella koiranilmalla!” HĂ€n oli rohkaissut ystĂ€vĂ€llisillĂ€ sanoillaan. NeljĂ€ nuorta sanoivat minulle:”Pastori, emme ennen tienneetkÀÀn ettĂ€ evankeliointi on nĂ€in hauskaa ja nautittavaa.” Herra oli heidĂ€n kanssaan koko pĂ€ivĂ€n.

   

NÀmÀ nuoret tulivat vaikeista taustoista. Pari oli vammaista. NiistÀ huolimatta he uskollisesti ottivat osaa lÀpi yön kestÀviin rukouskokouksiin. Sen lisÀksi he kasvavat Herran armossa.

    

Tuona iltana nuoret ja muu seurakunta jatkoivat yöllistÀ rukousta. Saamistaan rahoista nuoret pÀÀttivÀt antaa kymmenykset kirkolle kiitosuhrina Herralle. Rukousyö jatkui aamuun. He olivat kÀyneet taivaassa. He ovat nyt tÀysin vihkiytyneitÀ Herralle eivÀtkÀ tee koskaan kompromissia uskon eikÀ kuuliaisuuden kysymyksissÀ. He ovat osa Jumalan armeijaa.

 

                                                     

 

                                                  11. pĂ€ivĂ€

 

 

Mk.16:17-18: ”NĂ€mĂ€ merkit seuraavat niitĂ€, jotka uskovat: Minun nimessĂ€ni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillĂ€, nostavat kĂ€sin kÀÀrmeitĂ€, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitĂ€ vahingoita; ja he panevat kĂ€tensĂ€ sairaiden pÀÀlle, ja ne tulevat terveiksi.”

.

Kim, Joosef: Moni seurakuntamme jÀsenistÀ on saanut kÀydÀ taivaassa ja helvetissÀ. Olen kuullut heidÀt keskustelunsa Herran kanssa ja minÀkin haluan hengellistÀ herÀÀmistÀ. Rukoilen uutterasti joka pÀivÀ etsien hengellistÀ herÀÀmistÀ. SydÀmeni kaipaa sitÀ syvÀsti pÀivittÀin.

   

Rukoilin katumuksen henkeĂ€ niin ettĂ€ voisin katua kyynelin. Ei kyyneltĂ€kÀÀn ole tullut. Jalkapohjani syylĂ€t tulevat kivuliaammiksi joka pĂ€ivĂ€. En enÀÀ juuri pÀÀse kĂ€velemÀÀn kivun takia. Rukoilin paranemista. ÄkkiĂ€ tunsin PyhĂ€n Hengen lĂ€snĂ€olon ja ruumiini tuli tulikuumaksi. Sitten lĂ€snĂ€olo tuli eteeni. Se oli erittĂ€in kirkas. Tunsin, ettĂ€ jokin koski pÀÀtĂ€ni ja  jalkojani. Rukouksen jĂ€lkeen kysyin Joo-Eunilta, oliko hĂ€n nĂ€hnyt mitÀÀn: ”Joo, Jeesus syleili sinua”.

 

                         Pahojen Henkien Loputtomat HyökkĂ€ykset

 

Kim, Joo-Eun: Rukoilin kielillĂ€ n.10 minuuttia, kun demoni nĂ€yttĂ€ytyi. Sen silmĂ€t muistuttivat kuun sirppiĂ€. Ne olivat mustat ja punaiset. Hiukset olivat sekaiset ja sotkuiset. Se kikatti kun sekatsoi minua. Huusin: ”Me ajoimme demonien kuninkaan talostamme. Miksi luulet olevasi arvollinen taistelemaan? Alemmasta demonista ei ole vastusta. Jeesuksen nimessĂ€, hĂ€viĂ€!” Se hĂ€visi.

   

Kun jatkoin rukousta, toinen paha henki lohikÀÀrmeen muodossa lĂ€hestyi minua. Aluksi sĂ€psĂ€hdin ja pelĂ€styin, mutta kokosin itseni ja huusin: ”SinĂ€ et ole kunnon vastustaja. JĂ€tĂ€ minut Jeesuksen nimessĂ€.” Se lĂ€hti.

   

SĂ€hköpiano soitti gospel-kappaletta ”Kasta PyhĂ€llĂ€ HengellĂ€â€. Se on nopearytminen. Nostin kĂ€teni ja lauloin mukana. Rukoilin kielillĂ€ ja tunsin PyhĂ€n Hengen lĂ€snĂ€olon. Tunsin PyhĂ€n Tulen jalkapohjissani ja sieltĂ€ se nousi ylös pÀÀhĂ€ni asti. Tunsin liekkien roihun ÀÀnen. Ruumiini tuntui tulipallolta. Vaikka ilma ympĂ€rillĂ€ oli kylmĂ€, tunsin palavani ja oli vaikeaa hengittÀÀ.

   

Kun jatkoin uutteraa rukousta kirkas valo ilmestyi eteeni ja tĂ€mĂ€n valon edessĂ€ seisoi Jeesus. HĂ€n kutsui minua nimeltĂ€ pehmeĂ€llĂ€ ÀÀnellĂ€: ”Joo-Eun, MinĂ€ rakastan sinua. Rukoile lakkaamatta, rukoile tinkimĂ€ttĂ€, rukoile koko sydĂ€mestĂ€si.” Tunsin lĂ€mpöÀ ja nĂ€in Jeesuksen yhĂ€ selvemmin.

   

Ahh, sitten ymmĂ€rsin, miksi Jeesus kehotti nostamaan kĂ€det ylös: nĂ€in Jeesuksen elĂ€vĂ€mmin. Kerroin sen HĂ€nelle: ”Vau, voin nĂ€hdĂ€ Sinut selvĂ€sti Herra. MinĂ€ rakastan Sinua. Kiitos Sinulle!” Kun ylistin, hiuksiini tarttui kuin tuulenpuuska. Se tuntui hyvĂ€ltĂ€. Kun lopetin rukouksen hetkeksi nauttiakseni vain autuaasta olostani, paha henki ilmestyi. SillĂ€ oli kolme pÀÀtĂ€ ja sarvet kunkin pÀÀn pÀÀllĂ€ molemmin puolin. Se oli tummempi kuin pimeys. Paha henki piti maskia ja sen siivet olivat kuin lepakolla. Se yritti pelĂ€styttÀÀ minua kun iski maahan. Mutta minĂ€ huusin: ”Sinusta ei ole minulle mitÀÀn vastusta, Jeesuksen nimessĂ€ hĂ€ivy!” – JĂ€lkeenpĂ€in jatkoin kielillĂ€ rukoilua.

 

Lee, Haak-Sung  (27-vuotias): Kun seurakunta rukoili, oli kuin salama olisi iskenyt minuun ja PyhĂ€ Tuli meni lĂ€pi ruumiini. PyhĂ€ Tuli kuumensi sen. En olisi sietĂ€nyt kuumuutta, jos yllĂ€ni olisi ollut lĂ€mmin vaatetus. Pidin aikaisemmin puseroa. Nykyisin varustaudun pelkĂ€llĂ€ T-paidalla rukouskokouksiin.

   

Kun pÀÀsin syvÀlle rukouksessa, pahat henget alkoivat ilmestyÀ yksitellen. Sitten kolme ilmaantui samaan aikaan. Kukin oli ulkomuodoltaan omanlaatuinen. Aina kun kÀytin Herran nimeÀ, ne hÀipyivÀt. Sitten Herra Jeesus ilmestyi ja lohdutti minua.

 

Lee, Yoo-Kyung: Kun rukoilin kielillĂ€, ilmestyi eteeni paha henki, jolla oli pitkĂ€t silmĂ€ripset. Se itki. Se kerjĂ€si, ettĂ€ kuuntelisin, mitĂ€ sillĂ€ oli sydĂ€mellÀÀn. Se sanoi: ”Ulkona on niin kylmĂ€. Minullakin on kylmĂ€. Voitko mitenkÀÀn lĂ€mmittÀÀ minua?” Vastasin:  ”SinĂ€ saastainen paha henki. Jeesuksen nimessĂ€ hĂ€viĂ€!” – Sitten tuli toinen paha henki. SillĂ€ oli suuret korvat kuin aasilla ja kuin lepakon siivet. Se rĂ€pytti siipiÀÀn koko ajan. Sen silmĂ€t olivat pullistuneina kuin sammakolla ja sen hampaat olivat kuin verenimijĂ€-kreivillĂ€, Draculalla. Sen ruumis oli veren peitossa. SillĂ€ oli pitkĂ€t terĂ€vĂ€t kynnet.  Se yritti saada minut pelkÀÀmÀÀn uhkaamalla terĂ€villĂ€ kynsillÀÀn. PelĂ€styinkin kovin ja sanoin: ”Jeesus, auta minua!” Sitten huusin: ”SinĂ€ paha henki, Jeesuksen nimessĂ€, hĂ€viĂ€!”

   

Pian ilmestyi vielÀ yksi. Se oli ruma ja outo; sillÀ oli vain yksi korva ja silmissÀ vain valkuaiset. Se oli hyvin peloittava. Ihoni tuli kananlihalle kauttaaltaan. Aloin itkeÀ. Jeesus ja HÀnen enkelinsÀ ilmestyivÀt ja paha henki pakeni. Jeesus lohdutti minua ÀÀnellÀÀn.

 

                         Herran Tapaaminen On Aina HyvÀÀ

                           Ja TĂ€ynnĂ€ Toivorikasta Odotusta

 

Herra piti kĂ€ttĂ€ni ja puhui lempeĂ€llĂ€ ÀÀnellĂ€: ”Yoo-Kyung, Ă€lĂ€ pelkÀÀ. Olen aina kanssasi mihin ikinĂ€ menetkin. Siksi ei ole syytĂ€ huoleen. Miksi itket? ÄlĂ€ anna pahojen henkien pelottaa sinua. MinĂ€ suojaan sinua.” Herra puristi kĂ€ttĂ€ni ja sanoi, ettĂ€ meidĂ€n pitĂ€isi mennĂ€ yhdessĂ€ taivaaseen. Sitten HĂ€n vielĂ€ tuli lĂ€helleni ja halasi minua lujasti. Tuli lohdutetuksi ja tunsin lĂ€mmön sylissÀÀn. Olisin halunnut jÀÀdĂ€ olemaan Jeesuksen kanssa aina ja ikuisesti.

   

Jeesus pyysi odottamaan hetken niin HĂ€n palaisi. HĂ€n tuli mukanaan suloinen karitsa. Sen turkki oli kiharainen. Baby-karitsa mÀÀkĂ€isi: ”BĂ€Ă€Ă€â€. Sen turkki oli hyvin pörröinen ja kaunis.

   

Herran kohtaaminen on aina ihanaa. Olen aina tĂ€ynnĂ€ toivorikasta odotusta.  Jeesus sanoi: ”Yoo- Kyung, nyt minun pitÀÀ mennĂ€.” Vastasin: ”Jeesus, minĂ€ rakastan Sinua.” Ilmaisin koko sydĂ€meni HĂ€nelle. Jeesus ilmaisi HĂ€nen sydĂ€mensĂ€ minulle: ”Niin, MinĂ€ rakastan myös Sinua!”  Sitten HĂ€n vei minut takaisin kirkkoon.

 

                                     Jeesuksen Kotitalo Taivaassa

 

Baek, Bong-Nyo: Kun rukoilin intensiivisesti kielillĂ€,  Jeesus tuli luokseni. HĂ€n kutsui minua:   ”Bong-Nyo, haluatko taivaaseen Minun kanssani?” Innoissani vastasin: ”KyllĂ€, Herra.”  Ei voi kuvata taivaan ihanuutta ihmisen sanoin. Herra kertoi minulle: ”Itkit valtavasti kun nĂ€it vanhempiesi kidutusta helvetissĂ€. Siksi otin sinut taivaaseen lohduttaakseni sinua ja pyyhkiĂ€kseni pois kyyneleesi. ÄlĂ€ enÀÀ itke. Ole rohkealla mielellĂ€.” Olin kiitollinen ja rohkaistunut.

 

                           ISÄ JUMALAN OLEMUS JA KOLMINAISUUS

 

 

Rukoilin kielillĂ€ ja aloin kuulla jotain valtavaa. Se oli ÀÀnekĂ€stĂ€. En ollut varma mistĂ€ musiikki tuli. ÄkkiĂ€ PyhĂ€ Henki tuli luokseni lĂ€heltĂ€, missĂ€ Jeesus seisoi. Kun PyhĂ€ Henki ilmestyi, PyhĂ€ Henki seisoi IsĂ€n Valtaistuimen edessĂ€. IsĂ€n majesteettius ja kirkkaus ovat niin suuria, etten voinut nostaa katsettani. Kumarruin HĂ€nen edessÀÀn. IsĂ€n olemus on sanoinkuvaamaton, etten voinut nostaa pÀÀtĂ€ni. HĂ€nen majesteettiutensa oli yli kaikkien rajojen. Yritin nostaa katseeni voidakseni nĂ€hdĂ€ HĂ€nestĂ€ edes vilauksen, mutta valon puhdas kirkkaus esti minua nĂ€kemĂ€stĂ€ HĂ€ntĂ€.

   

IsÀ Jumala on valo eikÀ rajallinen mieli kykene kÀsittÀmÀÀn eikÀ edes kuvittelemaan HÀnen kirkkauttaan. Myös nÀytti siltÀ, ettÀ IsÀ Jumalan hahmo muistutti ihmistÀ. IsÀ Jumalan mittasuhteet nÀyttivÀt tÀyttÀvÀn koko taivaan korkeuden ja syvyyden. HÀnen valtaistuimensa nÀytti ulottuvan taivaan idÀstÀ lÀnteen. IsÀn Jumalan Valtaistuimen yllÀ nÀytti leijuvan muodostelma pilviÀ. SÀteilevÀ valo, aurinkoa kirkkaampi, suihkusi alas.

   

Minusta tuntui kuin olisin ollut tomuhiukkanen, kun seisoin Jumalan edessÀ. Ajattelin, ettÀ PyhÀ Henki on kuin varjo, Tie, varjo, suojaa ihmistÀ tÀmÀn kulkiessa pÀivÀn aikana. PyhÀ Henki nÀyttÀÀ aina sumuiselta ja epÀmÀÀrÀiseltÀ minulle. HÀn nopeampi kuin valon nopeus, ilmestyy ja hÀviÀÀ vÀlittömÀsti. HÀnen ÀÀnensÀ on hyvin pehmeÀ ja ystÀvÀllinen. Ei ollut tarkoitukseni katsoa HÀntÀ silmiin, ne vain osuivat katseeseeni.

   

NĂ€ytti siltĂ€, ettĂ€ ikÀÀn kuin kaikki Kolmiyhteisyyden ajatukset toimivat yhteistuumin. Pian tĂ€mĂ€n jĂ€lkeen Herra sanoi: ”Bong-Nyo, menkÀÀmme kĂ€ymÀÀn helvetissĂ€.” HĂ€n tarttui kĂ€teeni ja ohjasi minua. Olin peloissani jo ajatuksesta palata helvettiin nĂ€kemÀÀn vanhempiani. Vastustin menoa ja sanoin: “Helvetti on hyvin pelottava.” Herra vastasi: ӀlĂ€ murehdi. En vie sinua vanhempiesi luo.” HĂ€n sanoi sen hellĂ€sti hymyillen.

 

                                      Hyönteisparvia HelvetissĂ€

 

Herra ja minÀ saavuimme helvettiin. Olimme jÀttimÀisen kallion edessÀ, se oli vuoren suuruinen. Se oli peitetty piikkipensailla. SiellÀ parveili myrkyllisiÀ hyönteisiÀ ja matoja. NÀin siellÀ lukemattomia ihmisiÀ. Niiden tarkkaa lukumÀÀrÀÀ oli mahdoton arvioida. Ihmiset oli sidottu vuoreen kÀsivarret ojennettuneina. Aluksi he kaikki vaikuttivat normaaleilta ihmisolennoilta. Mutta myrkylliset ötökÀt ja madot söivÀt heidÀn lihaansa kunnes vain raihnaiset luut jÀivÀt jÀljelle.

   

En ole ikinÀ nÀhnyt tÀllaisia hyönteisiÀ tai matoja. Joillakin madoilla oli valkoinen karvoitus ruumiissaan ja nÀyttivÀt perhosen toukilta. Niiden silmÀt sÀteilivÀt kuin salamat. NÀmÀ hirvittÀvÀt ötökÀt ryömivÀt ja peittivÀt vuoren. Matojen massa valkoisine karvoineen teki vuoresta valkoisen. Hyönteisten ja matojen lukumÀÀrÀ oli loputon. Ne pistivÀt ihmisiÀ. Kun ihmiset liikahtivat, hyönteiset porautuivat armottomasti ihon lÀpi. Ihmiset keskittivÀt voimansa siihen, etteivÀt olisi liikkuneet, mutta silti ne ryömivÀt heidÀn pÀÀlleen ja kaikki ihmisten yritykset olivat tuloksettomia. Kun ihmiset tulivat levottomiksi ja heidÀn ruumiinsa liikkeet lisÀÀntyivÀt, madot tunkeutuivat sitÀ hanakammin heihin ja söivÀt lihan luihin asti.

   

Ihmiset kirosivat ja itkivĂ€t kauhuissaan. MitĂ€ enemmĂ€n he tappelivat ja vastustelivat, sitĂ€ pontevammin madot tuhosivat ja söivĂ€t heitĂ€. JĂ€lleen he yrittivĂ€t pysyĂ€ liikkumatta, mutta siitĂ€kÀÀn ei ollut mitÀÀn apua. ÖtökĂ€t tunkeutuivat heihin lihansa, söivĂ€t sen luihin asti. IhmisistĂ€ tuli surkeita luurankoja. Se oli ruma ja hirveĂ€ nĂ€ky. En halunnut nĂ€hdĂ€ tĂ€tĂ€ ihmissyöntiĂ€ enempÀÀ. Pyysin Herralta: ”TĂ€mĂ€ on minulle liikaa. Liian vastenmielistĂ€. En halua nĂ€hdĂ€ tĂ€tĂ€ enempÀÀ. Toivon, ettĂ€ menisimme jonnekin muualle.” Silloin Herra sanoi: “MennÀÀn kĂ€ymÀÀn vielĂ€ yhdessĂ€ paikassa.” Ja niin siirryimme toiseen paikkaan helvetissĂ€.

   

Astuimme pimeÀÀn tunneliin. Olin ahdistunut, koska en voinut nĂ€hdĂ€ mitÀÀn pimeĂ€ssĂ€. Pidin lujasti Herraa kĂ€destĂ€. Olin hyvin peloisssani. Kun kĂ€velimme eteenpĂ€in, pieniĂ€ tulenliekkejĂ€ leimahteli ilmaan. Ihmiset oli puettu valkeisiin vaatteisiin.  Kun Herra ja minĂ€ kuljimme heidĂ€n ohitseen, heidĂ€n valkeat vaattensa muuttuivat mustiksi.

   

Saavuimme luolaan, jossa oli musta ovi. Herra avasi oven. Kuulin ihmisten kirkuvan. Melu ja kirkuminen olivat hirvittĂ€vĂ€n ÀÀnekkĂ€itĂ€. Ne muistuttivat elĂ€inten ulvontaa yössĂ€, susien ja kettujen. Ne parkuivat:  ”Voi! TĂ€mĂ€ ei ole reilua, minua kidutetaan!” Huudot kovenivat. Oli kuin tiikerit olisivat karjuneet.

   

Olin sĂ€ikĂ€htynyt ja peloissani. En voinut mennĂ€ eteenpĂ€in. Kun seisoin mustan oven edessĂ€ huomasin, ettĂ€ sitĂ€ vartioi demoni. Se sanoi: ”Olet tullut jo aikamoisen matkan. Miksi et kĂ€visi hieman peremmĂ€lle? Mene eteenpĂ€in. Luolan sisÀÀn asti!”  Vastasin: ”SinĂ€ olet demoni; te demonit petĂ€tte ja johdatte ihmisiĂ€ harhaan, sairauksiin ja kipuihin. Kun he ovat tulleet harhaanjohdetuiksi, he menettĂ€vĂ€t toivonsa ja pÀÀtyvĂ€t pimeyteen. En astu luolaan.” Katsoin Jeesukseen ja sanoin: ” Jeesus, minua pelottaa. Salli, ettĂ€ lĂ€hdemme tÀÀltĂ€.” Jeesus sanoi: ӀlĂ€ pelkÀÀ.” Herra heilautti kĂ€dellÀÀn ja demoni muuttui tuhkaksi.

 

                    Demonijoukko EstÀÀ Tiemme Herran Kirkkoon

 

 Jeesus sanoi: “OK, riittÀÀ, lĂ€hdetÀÀn tÀÀltĂ€.” Jeesus vei minut takaisin taivaaseen. HĂ€n komensi yhtĂ€ enkeliĂ€ saattamaan minut takaisin Maahan. Matkallamme Maahan joukko pahoja henkiĂ€ ajoi meitĂ€ takaa. Ne olivat erittĂ€in rumia ja pelottavia. Vaikka minua saatteleva enkeli lensi erittĂ€in nopeasti, pahat henget olivat yhtĂ€ nopeita. Yksi nĂ€ytti lohikÀÀrmeeltĂ€ siivet selĂ€ssÀÀn. Sitten oli yksi kÀÀrmeen muotoinen ja kolmannella oli sammakon pÀÀ. ViimeisellĂ€ oli ihmispÀÀ, ja se nauroi minulle. Sitten nĂ€in ihmisen muotoisen pahan hengen, jonka pÀÀ oli halki otsasta poskeen. Halkaistut kasvot muodostivat suun. Huulet olivat punaiset ja sen hampaat muistuttivat hain hampaita. Suu avautui ja sulkeutui jatkuvasti.

   

Olin erittĂ€in peloissani ja kysyin enkeliltĂ€: ”Emmekö voi mennĂ€ lujempaa?” Demonit ohittivat  jo meidĂ€t sulkivat tien, joka johti kirkkoon. Takaa tulevatkin ohittivat meidĂ€t ja blokkasivat tien. Ne valmistautuivat hyökkĂ€ykseen.

   

Silloin muistin pastorin edellisen saarnan. Se kÀsitteli sotaa taivaassa enkelien ja pahojen henkien vÀlillÀ. Kun enkelit rukoilivat, pahat henget yrittivÀt estÀÀ rukousten kulkua IsÀ Jumalan valtaistuimelle.

 

Dan. 10: 12-13: ”Sitten hĂ€n ( Herra) sanoi minulle: ‘ÄlĂ€ pelkÀÀ, Daniel, sillĂ€ sanasi on kuultu ensimmĂ€isestĂ€ pĂ€ivĂ€stĂ€ alkaen, jona kÀÀnsit sydĂ€mesi etsimÀÀn ymmĂ€rrystĂ€ ja nöyrtymÀÀn Jumalasi edessĂ€. Sinun sanojesi tĂ€hden MinĂ€ olen tullut. ’ Persian valtakunnan enkeliruhtinas seisoi minua vastustamassa 21 pĂ€ivÀÀ, mutta sitten Miikael, yksi ensimmĂ€isistĂ€ enkeliruhtinaista, tuli avukseni, sillĂ€ olin jÀÀnyt yksin sinne, Persian kuninkaiden luo. ”

   

EnsimmĂ€inen esteeksi tullut paha henki oli se, jolla oli ihmisen pÀÀ. Olin erittĂ€in peloissani ja hĂ€dissĂ€ni, kun se avasi suunsa. Enkeli huusi nopeasti: ”Herra, tule NYT!” Enkelin tĂ€tĂ€ huutaessa Herra ilmestyi eteemme. Mahtavalla ja voimakkaalla ÀÀnellĂ€ HĂ€n nuhteli demoneja. ”Kuinka te uskallatte hyökĂ€tĂ€ lapseni kimppuun? HĂ€ipykÀÀ heti!” Sekunnissa ne hĂ€visivĂ€t.

 

 

               Kirkkomme Ja Seurakuntamme Muuttui Tulipalloksi

 

Kun saavuin kirkkoon, aloin rukoilla kielillÀ. PyhÀ Henki pyyhkÀisi yli koko seurakunnan PyhÀllÀ Tulella. SÀÀ oli hyvin kylmÀ. Varhaisen aamun tuuli sai sen tuntumaan jÀÀkylmÀltÀ.

   

Myös kirkkomme oli huonosti lĂ€mmennyt. Oli vaikeaa nostaa kĂ€siĂ€ ylös rukouksessa. Ne tuntuivat jÀÀtyvĂ€n. Olosuhteista huolimatta jatkoimme rukoilemista. Kun rukoilimme,  aloimme hikoilla, ruumiinlĂ€mpömme nousi. Oli riisuttava paksut puserot ja vaatteet. PyhĂ€ Henki voiteli meitĂ€ koko ajan PyhĂ€llĂ€ Tulella. PyhĂ€n Hengen Tuli virtasi jatkuvasti sydĂ€meeni, pÀÀhĂ€ni, kĂ€sivarsiini ja muualle ruumiiseeni. Kun lopetimme rukouskokouksen, huomasimme  kellon olevan jo 7 aamulla ja olimme tulleet rukoilleeksi yli14 tuntia.

 

 

 

                                                  12. pĂ€ivĂ€.

 

 

Lk. 11:21-23: “Kun vĂ€kevĂ€ aseellisena vartioitsee kartanoaan, on hĂ€nen omaisuutensa turvassa. Mutta kun hĂ€ntĂ€ vĂ€kevĂ€mpi karkaa hĂ€nen pÀÀllensĂ€ ja voittaa hĂ€net, ottaa hĂ€n hĂ€neltĂ€ kaikki aseet, joihin hĂ€n luotti, ja jakaa hĂ€neltĂ€ riistĂ€mĂ€nsĂ€ saaliin. Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan, ja joka ei minun kanssani kokoa, se hajoittaa.”

 

 

Pastori Kim, Yong-Doo: Ne neljĂ€ teini-ikĂ€istĂ€, Joseph (16), Haak-Sung, (17), Yoo-Kyung (24), ja Joo-Eun (14)  menivĂ€t ulos evankelioimaan kylmĂ€stĂ€ sÀÀstĂ€ piittaamatta. Joseph oli evankelioinut buddhalaista munkkia: ”Usko Jeesukseen Kristukseen, niin pÀÀset taivaaseen. Jos jatkat tuollaisella munkin tiellĂ€, pÀÀdyt helvettiin.” Kun Joseph oli puhunut munkille, tĂ€mĂ€ huusi ylimielisesti: ”Olet vasta opiskelija. Tunnetko edes kansasi historiaa? Kristinusko on ollut tÀÀllĂ€ vasta sata vuotta, mutta buddhismi jo tuhansia vuosia. ÄlĂ€ halveksi esi-isiĂ€si.” Mutta Joseph jatkoi evankeliointia: ”Usko Jeesukseen Kristukseen! HĂ€n on ainoa tie taivaaseen. Usko Jeesukseen niin pelastut!” Kun Jooseph oli lopettanut, munkki vastasi vihaisella ÀÀnellĂ€: Eikö sinulla ole mitÀÀn pelkoa tai kunnioitusta? Mene ja opettele Korean ja buddhismin historia. Mene ja omaksu oikea tieto ja usko”. Munkki kĂ€veli pois harmissaan.

   

Joseph oli hieman itsepÀinen, seurasi perÀssÀ ja evankelioi munkkia. Vaikka munkki kielsi Josephin sanoman, Joseph piti missiotaan voittona. Kaikki neljÀ palasivat kÀdet kylmÀstÀ punottaen. He olivat evankelioineet yli neljÀ tuntia, mutta eivÀt olleet kyllÀstyneet missioonsa. He olivat kÀvelleet marketeissa, sairaaloissa ja liikkeissÀ. TÀtÀ he jatkoivat joka pÀivÀ.

 

       Paholainen Tekeytyy Herran Enkeliksi,  Jopa Jeesukseksi

 

Sisar Baek, Bong-Nyo: Rukoilin kielillĂ€. 30 minuutin kuluttua nĂ€in viisi enkeliĂ€ lentĂ€mĂ€ssĂ€ minua kohti. PÀÀtin testata olivatko ne aitoja vai demoneja. Rukoilin kielillĂ€ kunnes ne olivat edessĂ€ni. LĂ€heltĂ€ nĂ€in heidĂ€n ystĂ€vĂ€lliset kasvonsa ja hymynsĂ€. He esiintyivĂ€t ystĂ€vinĂ€, kun jatkoin ahkeraa rukoustani kielillĂ€. Luulin, ettĂ€ tĂ€mĂ€ todistaisi heidĂ€n ystĂ€vyytensĂ€. Mutta lyhyessĂ€ ajassa heidĂ€n valkoinen viittansa muuttui mustaksi ja siivet hĂ€visivĂ€t. Kun he liikkuivat, heidĂ€n ruumiinsa alkoivat kiemurrella ja vÀÀntelehtiĂ€. Jatkoin voimalla kielillĂ€ rukoilemista ja he alkoivat putoilla kirkon lattialle. HeidĂ€n putoamisensa ÀÀnet olivat hyvin 

kovia. Todella – kielillĂ€ rukoileminen on voimakasta ja saa aikaan suuria.

    

En ollut osannut kuvitella, kuinka voimakasta on rukoilu kielillĂ€. Olin ajatellut: ”Miten voin olla  hyödyksi Jumalan Valtakunnan työn edistĂ€miseksi?” Olin vasta kahden kuukauden ikĂ€inen kristitty. Yritin koota itseĂ€ni, mutta demonit tulivat koko ajan silmieni eteen. He muistuttivat hirviöitĂ€, joita kauhuelokuvissa esiintyy. Joukko koostui useista hĂ€ijyn nĂ€köisistĂ€ olennoista, jotka kaikki olivat pelottavampia kuin olin ennen nĂ€hnyt.

   

Ei ollut vĂ€liĂ€ montako niitĂ€ oli, ajoin ne pois kaikki yksi kerrallaan Jeesuksen Kristuksen nimessĂ€. Kaikki lĂ€htivĂ€t. TĂ€tĂ€ tehdessĂ€ni Jeesus sanoi: ”Bong-Nyo, MinĂ€ olen Herrasi. Luota Minuun.” Kuitenkin hĂ€nen ÀÀnensĂ€ oli outo ja kĂ€ytöksensĂ€ omituinen. Jeesus ei ollut koskaan sanonut: ”MinĂ€ olen Herra.”. Mutta kun aito Jeesus tulee luokseni, HĂ€n tulee lempeĂ€nĂ€ ja hiljaa. HĂ€nen lĂ€snĂ€ ollessaan sydĂ€meni lĂ€mpenee ja tunnen rauhaa. Nyt olin hermostunut ja peloissani. LisĂ€ksi tunsin kuinka hiukseni olisivat alkaneet nousta pystyyn. Ajattelin mielessĂ€ni: ”TĂ€mĂ€n tĂ€ytyy olla Jeesukseksi tekeytyvĂ€ demoni!” Kun tulin tĂ€stĂ€ vakuuttuneeksi, huusin: ”Jeesuksen NimessĂ€, lĂ€hde luotani!”

   

Mutta lÀhtemisen sijaan demoni muuntautui hÀijyksi elÀimeksi, en tuntenut lajia. SillÀ oli silmien sisÀllÀ silmÀt ja tÀtÀ jatkui loputtomiin. Sen kÀdet olivat koukun muotoiset. Se yritti hyökÀtÀ ja raapaista minua koukuillaan. Kun se tunki koukkujaan kohti, pelÀstyin ja huusin Jeesuksen nimeÀ useita kertoja. Se vastusteli, mutta useiden komentojen jÀlkeen lÀhti.

 

                              Demoni Kauniin Naisen Hahmossa

 

Seuraavaa en olisi ikinĂ€ voinut kuvitella demoniksi! Se oli todella viehĂ€ttĂ€vĂ€. Ajattelin: ”Kuinka ikimaailmassa kukaan nainen voi olla noin viehĂ€ttĂ€vĂ€?” TĂ€mĂ€ demoni oli kauniimpi kuin mikÀÀn maailman naisista. HĂ€n oli hyvin tyylikĂ€s ja hienostonut. Hoikka ja kaunisvartaloinen. HĂ€nellĂ€ oli business-tyylinen jakkupuku. KĂ€veli kuin malli ja lĂ€hestyi tyylikkÀÀsti. HĂ€n kumartui tervehtien ja alkoi puhua: ”Kauanko olet kĂ€ynyt Herran Kirkossa? ” En vastannut. Jatkoin rukoilemista kielillĂ€. Sen aikana demoni polvistui eteeni.

   

Vaikka nainen nÀytti elegantilta ja aistikkaalta, ihoni oli kananlihalla. Niin pian kuin se nojautui minuun pÀin sen kasvot menivÀt kahtia otsasta leukaan. Kauniit kasvot muuttuivat hirviömÀisiksi. Sen huulet halkesivat kahtia ja ylÀhuulet alkoivat kieriytyÀ ja avautua kun suu sulkeutui ja avautui. Kummastelin, ettÀ se vielÀ kykeni puhumaan niin runnellun nÀköisellÀ suulla.

   

Demoni huusi: ”Jatka vain rukouksiasi! Se ei tule olemaan helppoa. En aio vetĂ€ytyĂ€.” Halkinaiset kasvot paljastivat valtavat hampaat, terĂ€vĂ€t kuin sahanterĂ€t. YlĂ€- ja alahampaat menivĂ€t toistensa lomiin. Samanlaiset hampaat oli nĂ€hnyt eilen. Harhautus ei estĂ€nyt minua  rukoilemasta. Demoni ei kuitenkaan vĂ€istynyt. Tajusin, ettĂ€ Herra oli tullut. HĂ€n alkoi puhua:  ”Bong-Nyo, Ă€lĂ€ lopeta rukoilemista. Rukoile kiihkeĂ€sti. MinĂ€ nuhtelen ja estĂ€n demonia.” Rukoilin entistĂ€ innokkaammin. ÄkkiĂ€ demoni lensi ilmaan ja muuttui takaisin kauniiksi naiseksi. Nyt sillĂ€ oli kaunis hÀÀasu ja design-kengĂ€t kukkakuvioin. Se nĂ€ytti upealta. Nainen lensi alas luokseni rĂ€pytellen isoja, pyöreitĂ€ silmiĂ€nsĂ€.

   

Herra kuiskasi korvaani ja sanoi: ”Jatka rukoilua ja tarkkaile kuinka tuo kaunis nainen muuttuu taas rumaksi hengeksi.” Tein kuten Herra kĂ€ski.

 

                                 Pastorin MiellyttĂ€vĂ€ Saarna

 

Pastorin saarnat ovat hyvin nautittavia ja miellyttĂ€viĂ€. Vaikka ne jatkuivat varhaiseen aamuun asti, meistĂ€ tuntui ettĂ€ olisimme kuunnelleet lisÀÀ. HĂ€nen saarnatyylinsĂ€ on voimakas, rohkea ja nautittava. ”Tulee kuuma kun hyppii ja pomppii saarnatessa”, virnuili hĂ€n. Ja jatkoi huumorilinjalla.

   

Pastori on hyvin etevĂ€ imitaattori kun hĂ€n matkii toista henkilöÀ. HĂ€nellĂ€ vĂ€hĂ€tteli itseÀÀn:  ”Olen menettĂ€nyt melkein kaikki hiukseni kuivuuden takia. Edes rikkaruohot eivĂ€t kasva pÀÀssĂ€ni. PÀÀni ei ole viehĂ€ttĂ€vĂ€ uloke. MitĂ€ minun pitĂ€isi tehdĂ€?” Ja sitten hĂ€n veti kasvonsa itku-ilmeeseen. TĂ€mĂ€n ja muiden hassujen eleiden takia saimme nauraa katketaksemme; hyvĂ€ ettĂ€ pysyimme penkeillĂ€.

   

Koska pastorin hengelliset silmĂ€t eivĂ€t vielĂ€ olleet avautuneet, hĂ€n ei kyennyt havaitsemaan mitĂ€ tapahtui. HĂ€n tuli iloiseksi kuin pieni lapsi ja nauroi hellyttĂ€vĂ€sti: ”Hehhehhee, Herrani,  taputtaisitko pÀÀtĂ€ni niin monta kertaa kuin haluat niin etten tulisi kaljuksi.”  Kun hĂ€n puhui hĂ€n kĂ€veli edestakaisin.

   

Saarnan jĂ€lkeen aloimme rukoilla. SinĂ€ yönĂ€ rukoillessani Herra tuli luokseni ja sanoi: ”Bong-Nyo, lĂ€hdetÀÀn taivaaseen”. HĂ€n otti kĂ€destĂ€ni ja saavuimme taivaaseen. Vaikka Jeesus on taivaassa, hĂ€n on levoton sekĂ€ pelastettujen ettĂ€ ei-pelastettujen puolesta. Ainoa mitĂ€ voin tehdĂ€ hĂ€ntĂ€ miellyttÀÀkseni, on olla kuuliaisesti mukana jumalanpalveluksissa, ylistÀÀ kiihkeĂ€sti ja rukoilla lakkaamatta.

 

 

         Maa KiertÀÀ Ja Pyörii, NeljĂ€ Vuodenaikaa, SÀÀn Muutokset

 

Seisoin IsĂ€n Valtaistuimen edessĂ€ Herran kanssa. NĂ€in sĂ€teilevĂ€n valon.  Jeesus selitti minulle seikkaperĂ€isesti sen prosessin, kuinka IsĂ€ Jumala loi pĂ€ivĂ€n ja yön ja kuinka Maa pyörii (Gen. 1:16-18): ”Ja Jumala teki kaksi suurta valonlĂ€hdettĂ€, suuremman valonlĂ€hteen hallitsemaan pĂ€ivÀÀ ja pienemmĂ€n hallitsemaan yötĂ€, sekĂ€ tĂ€hdet. Jumalan pani ne taivaanavaruuteen valaisemaan maata, hallitsemaan pĂ€ivÀÀ ja yötĂ€ ja erottamaan valon ja pimeyden toisistaan. Ja Jumala nĂ€ki, ett niin oli hyvĂ€. ” – Herra kehotti tarkkaamaan huolellisemmin. Minulla oli monia kysymyksiĂ€ ja epĂ€ilevĂ€ mieli, mutta olin utelias siitĂ€ mitĂ€ olin nĂ€hnyt koska tietoni ja mieleni olivat rajalliset.

   

Herra antoi minulle lyhyen ja yksinkertaisen selityksen Kolminaisuudesta: ”Bong-Nyo, kuuntele tarkasti. Ihmiset maan pÀÀllĂ€ eivĂ€t voi ymmĂ€rtÀÀ Jumalan korkeampia teitĂ€. HeidĂ€n kykynsĂ€ ovat rajatut. Kun PyhĂ€t kuolevat ja siirtyvĂ€t taivaaseen, heille annetaan tĂ€ysi kyky ymmĂ€rtÀÀ tĂ€ydellisesti. Kuitenkin sen selittĂ€minen sinulle nyt on vaikeaa,  jotta voisit tĂ€ysin ymmĂ€rtÀÀ. Kuuntele vain tarkoin mitĂ€ kuvaan sinulle.”

   

Jeesus jatkoi selittĂ€mistÀÀn: ”Kun IsĂ€ Jumala avaa ja sulkee silmĂ€nsĂ€, valtava sĂ€teilevĂ€ valo kajastaa alas Maahan mÀÀrĂ€ten kylmĂ€t ja kuumat vuodenajat. Jumala hallitsee kaiken tuon. ( Ps. 74:17: ”SinĂ€ mÀÀrĂ€sit kaikki maan rajat, kesĂ€n ja talven olet SinĂ€ tehnyt.”). LisĂ€ksi, IsĂ€ suunnittelee kaikki asiat tahtonsa mukaan ja ennen kuin HĂ€n tekee pÀÀtöksen, asiat on lĂ€pikotaisin loppuun ajateltuja. Se oli IsĂ€, joka lĂ€hetti Poikansa, Jeesuksen, Maan pÀÀlle tulemaan lihaksi, kĂ€rsimÀÀn ja kuolemaan ristillĂ€ koko ihmiskunnan puolesta. Sen tĂ€hden kuka ikinĂ€ haluaa tulla IsĂ€n luokse, Poika tarjoaa oven. PyhĂ€ Henki on Jumalan Henki. HĂ€n on aina meidĂ€n kanssamme.”

   

Kun Jeesus selitti, PyhĂ€ Henki ilmestyi ja seisoi edessĂ€ni. MinĂ€ keskustelin PyhĂ€n Hengen kanssa, kun Jeesus sanoi: ”MenkÀÀmme vierailemaan kerran vielĂ€ helvetissĂ€.” Heti kun HĂ€n otti kĂ€destĂ€ni, olimme helvetin pimeydessĂ€.

 

              Punaisen Valon Alueen Syntiset Kohtaavat Julmuuden

 

Herra oli tuonut minut helvettiin, mutta sitten HĂ€n poistui. Ilman Jeesusta, olin yksin helvetissĂ€. ÄkkiĂ€ pelko sai ylivallan ja aloin vavista. Tunsin oloni epĂ€mukavaksi. Ilman Herraa Jeesusta, olisin tuntenut epĂ€mukavuutta kaikkialla. KĂ€velin eteenpĂ€in pelon vallassa. Valtava harmaa vuori ilmaantui eteeni. Se oli puuton. Saatoin erottaa vuorella kivipareja, kuin ruukkuja. NiitĂ€ oli lukemattomia.

   

Uteliaisuuteni veti minut lÀhemmÀksi niitÀ. LÀhempÀnÀ huomasin, etteivÀt ne olleetkaan kiviÀ, vaan ihmisiÀ! Niiden ruumiit olivat peittyneet valkoisilla ötököillÀ. Vaikka niitÀ oli ruumiitten iholla ihmiset eivÀt tehneet elettÀkÀÀn hÀtistellÀkseen niitÀ pois. Sitten yhÀ suurempi mÀÀrÀ valkoisia ötököitÀ alkoi ryömiÀ heihin, mennÀ lÀpi ihon ja sieraimiin, suuhun, korviin. IhmisistÀ tuli rumia ja lopulta luurankoja. Silmiin ötökÀt eivÀt menneet. LÀhemmin tarkasteltuina ihmiset kÀrsivÀt sanomattomia kipuja.

   

Kysyin Jeesukselta: ”Herra, miksi nĂ€itĂ€ ihmisiĂ€ kidutetaan nĂ€in julmasti?” Jeesus vastasi: ”NĂ€mĂ€ ovat naisia, jotka myivĂ€t ruumiitaan. Miehet ovat niitĂ€, jotka tekivĂ€t huorin heidĂ€n kanssaan. Katso lĂ€hempÀÀ tarkemmin!” Katsoin: heidĂ€n kĂ€tensĂ€ oli sidotut. ( Ilm. 22:15: ”Ulkopuolella ovat koirat ja noidat, haureelliset ja murhaajat, epĂ€jumalanpalvojat ja kaikki, jotka rakastavat ja noudattavat valhetta.”)

   

Oli liian kuuma. Olin tuskainen. En voinut kestÀÀ enempÀÀ. Kuumuuden takia yritin leyhytellĂ€ itseĂ€ni. Mutta se vain levitti minussa olevaa tulta. Silloin minut heitettiin IsĂ€n Jumalan Valtaistuimen eteen. NĂ€in Kolmiyhteisen kerÀÀntyvĂ€n yhteen paikkaan. IsĂ€ sanoi: ”Ihmisen ruumis on rajoitettu ja hauras. Emme voi ylikuormittaa sitĂ€ liialla tulella.” NiinpĂ€ Jeesus kosketti minua ja tunsin kuinka ruumiinlĂ€mpöni laski. Korkea lĂ€mpö toi pÀÀnsĂ€rkyĂ€, mutta Herran kosketus poisti kivun nopeasti.

 

 

 

                            Paholaisen Lukemattomat KĂ€ynnit

 

Lee, Haak-Sung (27-vuotias): Olin kovasti rukoilemassa kielillÀ, kun valtava lohikÀÀrme ilmestyi. Joseph rukoili vieressÀni. LohikÀÀrme oli pelottavan ruma. SillÀ oli kolme pÀÀtÀ, keskimmÀinen suurempi toisia. Sen ruumis oli hyvin suuri ja se alkoi kÀvellÀ minua kohti. Se alkoi työntÀÀ kynsiÀÀn esiin.

   

Demoni, jonka nĂ€in pari pĂ€ivÀÀ sitten, ilmestyi taas. LohikÀÀrme vei huomioni ja koska pelĂ€styin, huusin: ”Jeesuksen nimessĂ€, hĂ€ivy!” ja demoni hĂ€ipyi.

   

Kun olin ajanut demonit pois, Herra Jeesus ilmestyi ja kutsui minua: ”Haak-Sung, MinĂ€ rakastan sinua! Uskosi on kasvanut paljon!”. Sitten Jeesus palasi taivaaseen.

   

Demoneja alkoi ilmestyĂ€ taukoamatta. Aloin rukoilla kielillĂ€ kaikin voimin. Toinen lohikÀÀrme ilmestyi, mutta tĂ€mĂ€ oli erilainen. TĂ€mĂ€kin oli kolmipĂ€inen, kaksi pienempÀÀ pÀÀtĂ€ olivat kÀÀrmeen muotoiset. Demoni, jolla oli kuin lepakon siivet, lensi yli. PelĂ€styin. HĂ€dĂ€ssĂ€ni huusin Herran nimeĂ€ avukseni. ”Jeesus, auta minua.” huusin. – Jeesus ilmestyi pitĂ€en karitsaa sylissÀÀn ja sanoi: ”Kuinka uskallatte tulla tĂ€nne ja saada aikaan kaaosta? HĂ€ipykÀÀ!” Ne hĂ€ipyivĂ€t heti. Herra katseli kun rukoilimme.

   

Herra tuli minua lĂ€helle ja sanoi: ”Haak-Sung, sinĂ€ ja muut nuoret menitte evankelioimaan huolimatta kylmĂ€stĂ€ sÀÀstĂ€. Olen siitĂ€ mielissĂ€ni koko sydĂ€mestĂ€ni -  kaikki te neljĂ€ evankelioitte kiihkeĂ€sti ja vakaumuksella.” NĂ€in Herra kiitteli pyrkimyksiĂ€mme.

 

Kim, Joo-Eun (14-vuotias): Rukoillessani paholainen tuli minua kohti rukoushuoneen nurkasta oikealta puoleltani. SillÀ oli tÀysi ruumis, mutta saatoin erottaa vain sen kasvonpiirteitÀ. SillÀ oli selvÀt kuunsirpin muotoiset silmÀt. Ajoin sen pois Jeesuksen nimessÀ. Heti sen jÀlkeen tuli iso lohikÀÀrme terÀvine kynsineen ja useine pÀineen, joita oli useita satoja. Kaikkien pÀitten suut avautuivat samaan aikaan. NiissÀ oli terÀvÀt uhkaavat hampaat. Ne nÀyttivÀt nÀlkÀisiltÀ ja valmiina syömÀÀn minut.

   

SiinĂ€ hetkessĂ€ kuulin Gospel- laulun ”Kasta PyhĂ€llĂ€ HengellĂ€â€- Se tuli sĂ€hköpianosta ohjelmoidusti. Tanssin laulun rytmeissĂ€ ja huusin: ”SinĂ€ saastainen ruma Saatana, Jeesuksen nimessĂ€ lĂ€hde luotani!” Kun olin lopetin huutamiseni, se poistui. Mutta toinen demoni tuli sen sijalle. Se nĂ€ytti hassulta ja sai minut nauramaan hysteerisesti. SillĂ€ oli pieni ruumis ja suhteettoman suuri pÀÀ. Kuin vesipĂ€inen. SillĂ€ oli monia erikokoisia silmiĂ€, jotka kulkivat sik-sak-linjassa. SillĂ€ oli kuin kotkan siivet taitettuina selĂ€n puolelle. KĂ€vellessÀÀn se vaappui koomisesti. Huusin Jeesuksen nimessĂ€, mutta se ei lĂ€htenyt. Vasta kolmannella komennolla Jeesuksen nimessĂ€ se totteli.

   

Jatkoin kielillĂ€ rukoilemista. Jonkin ajan kuluttua Jeesus ilmestyi ja sanoi: ”Joo-Eun, MinĂ€ rakastan sinua!” HĂ€n puhui pehmeĂ€llĂ€ ja ystĂ€vĂ€llisellĂ€ ÀÀnellĂ€. Kun kuulin Jeesuksen ÀÀnen, ilahduin. Vastasin: ”Jeesus, minĂ€ rakastan sinua hyvin paljon.” Toistin sen ja muodostin kĂ€sillĂ€ni sydĂ€n-kuvion. Jeesus vastasi muodostaen kĂ€sillÀÀn sydĂ€n-kuvion. Nauraen HĂ€n sanoi: ”MinĂ€kin rakastan sinua”. Kysyin: ”Jeesus, voitko viipyĂ€ hetken kanssani?  ÄlĂ€ vielĂ€ lĂ€hde. Jos lĂ€hdet, demonit tulevat heti takaisin.” Herra suostui  jÀÀmÀÀn luokseni.

   

Ajan myötÀ kielillÀ rukoileminen tuli intensiivisemmÀksi. Herra lÀhti ja jÀtti minut rukoilemaan. Pian kuulin hÀiritsevÀn ÀÀnen. RyhmÀ demoneja ilmestyi. En ole ikinÀ nÀhnyt sen tyyppistÀ demoneja. NiillÀ ei ollut ruumiita ja ne olivat kaikki silmÀn muotoisia. Oli eri kokoisia ja muotoisia: pyöreitÀ, kolmioita, vinoja jne. Vaikka niillÀ ei ollut suita, ne kaikki alkoivat puhua.

  

Kun ne olivat edessĂ€ni, ne kaikki huusivat: ӀlĂ€ rukoile! Me aiomme hĂ€iritĂ€ sinua.” Ne toistivat samaa loputtomiin. Tunsin pelkoa ja epĂ€mukavuutta niiden lĂ€snĂ€olosta. Siksi huusin: ” Jeesuksen nimessĂ€, jĂ€ttĂ€kÀÀ minut!”  Ne alkoivat pitÀÀ outoa melua. SillĂ€ hetkellĂ€ Herra palasi ja sanoi: ”Joo-Eun Ă€lĂ€ katso Ă€lĂ€kĂ€ kuuntele mitÀÀn muuta kuin Minua”. Kun Herra puhui HĂ€n peitti korvani kĂ€sillÀÀn. Ja sanoi: ”Joo-Eun, voit puhua Minulle.” Demonit hajaantuivat Herran lĂ€snĂ€ollessa ja poistuivat pian.

 

Lee, Yoo-Kyung (24-vuotias): Kun rukoilin kielillĂ€, tuli demoni, jnka tukka oli oudontyylinen.  SillĂ€ ei ollut ruumista, vain pÀÀ,  jossa oli tukkaa keskellĂ€. PÀÀn sivulla ei ollut hiuksia. PÀÀn keskiosan tukka oli poninhĂ€nnĂ€llĂ€. PÀÀ sanoi: ”Haluatko tanssia kanssani?” Vastasin: ”En, saastainen henki; Jeesuksen nimessĂ€ lĂ€hde pois!” Se lĂ€hti. VĂ€hĂ€n ajan kuluttua toinen demoni, kĂ€sivarret katkaistuina, tanssi minua kohti. Sen kĂ€det oli revitty olkapĂ€istĂ€ ja verta vuoti runsaasti.  Irroitetut kĂ€det roikkuivat ilmassa heiluen edestakaisin.  Se oli irvokas nĂ€ky.  Huusin: ”LĂ€hde luotani Jeesuksen nimessĂ€!” KĂ€det katosivat.

 

Jatkoin vahvaa rukousta. Herra ilmestyi ja kysyi: ”Yoo-Kyung, haluatko kĂ€ydĂ€ taivaassa?”  Vastasin innolla Herralle: ”KyllĂ€, Herra!”

 

                                     Uinti Taivaan ValtameressĂ€

 

Galaksi on ihmeellinen ja kaunis. Ja Taivaan taivas on mahtava. NĂ€ky on sanoin kuvaamaton. Kun tulimme taivaaseen, Herra vei minut erittĂ€in korkealle paikalle. Kun me molemmat nauroimme, enkeli Herran vieressĂ€ tuijotti tutkivasti kasvojani. Kysyin miksi hĂ€n tuijotti minua sillĂ€ lailla. Enkeli vastasi: ”Halusin katsoa sinua lĂ€hemmin.” Me molemmat rupesimme nauramaan.

   

Jeesus sanoi minulle: ”Koska olet uskollisesti evankelioinut kylmĂ€llĂ€kin sÀÀllĂ€, tahdon antaa sinulle suuren palkinnon.” Vastustelin: ”En ole tehnyt mitÀÀn palkan arvoista.” Mutta Jeesus sanoi: ”Ei, olet tehnyt hyvÀÀ työtĂ€.” Vastustelin: ”Evankeliointi on vain työtĂ€ni, en tarvitse palkintoa kutsumustyöstĂ€.” Herra oli vaikuttunut suhtautumisestani: ”Ok. Kiitos Yoo-Kyung. SÀÀ on hyvin kylmĂ€. Muista ottaa mukaan lĂ€mpimiĂ€ vaatteita kun menet evankelioimaan.” Innolla vastasin:  ”Aamen!”

    

Herra alkoi liikuttaa kĂ€ttĂ€ni ympyrĂ€liikkeessĂ€. Sanoin, ettĂ€ rupeaa huimaamaan. Herra nauroi. MinĂ€kin yhdyin iloiseen nauruun. Sitten Herra vei minut taivaan valtamerelle. Hypin ilosta ja huusin: ”Vau, taivaassa on valtamerikin kuten Maassa. Se on kristallinkirkas ja suunnattoman suuri. Herra, nĂ€en sen veden lĂ€vitse.” 

     

Hymyillen HĂ€n vastasi: ”KyllĂ€, tĂ€mĂ€ on se kuuluisa kristallimeri. Et ole tĂ€llaista kristallinkirkasta vettĂ€ nĂ€hnyt ikinĂ€ missÀÀn.” Herra tarttui kĂ€teeni ja meni edeltĂ€. Huusin:” Herra minĂ€ pelkÀÀn vettĂ€. En tiedĂ€ voinko mennĂ€ veteen. ”Kun vastustelin, Herra lohdutteli minua, piti kĂ€destĂ€ni ja vei veteen.

   

Rohkaisten minua Herra sanoi: ”Yoo-Kyung, Ă€lĂ€ mistÀÀn huoli! PidĂ€t vain kĂ€destĂ€ni kun uimme.” Aluksi tuntui kauhealta ja pelkĂ€sin. Kuitenkin kun jatkoin uimista siitĂ€ tuli hauskaa.  Uin ja iloitsin, lĂ€tkin vettĂ€ ja uin, kun karitsa nĂ€kyi kĂ€velevĂ€n hiekkarannalla. Heti Jeesus meni rannalle silittĂ€mÀÀn sitĂ€.

   

Jeesus viittilöi minulla ja sanoi: “Yoo-Kung, tule tĂ€nne ja silitĂ€ karitsaa.” Uin rantaan meni karitsan luokse. Kun silitin karitsaa, huomasin, kuinka sen turkki oli hyvin pehmeĂ€ ja pörröinen ja tasainen. Otin karitsan syliini ja halasin sitĂ€, mutta se kai tunsi olonsa epĂ€mukavaksi kanssani kun se alkoi itkeĂ€. Jeesus ojentautui puoleeni ja sanoi: ”Yoo-Kyung; riittÀÀ tĂ€ltĂ€ pĂ€ivĂ€ltĂ€. Tullaan takaisin toiste.” Katsoin ylöspĂ€in HĂ€ntĂ€ kohti ja sanoin: ”Herra, minĂ€ rakastan sinua.” Herra vastasi minulle: ”KyllĂ€ niin, tiedĂ€n.” HĂ€n saattoi minun takaisin kirkkoon maan pÀÀlle.

 

 

 

                                             13. pĂ€ivĂ€

 

Mt. 16:13-19:  Kun Jeesus tuli Filippoksen Kesarean alueelle, hĂ€n kysyi oppilailtaan: ”Kenen ihmiset sanovat Ihmisen Pojan olevan?”         ( Ihmisen Poika = Jeesuksen messiaaninen arvonimi) He vastasivat: ”Jotkut Johannes Kastajan, toiset Elian, toiset taas Jeremian tai jonkun muun profeetoista”. Sitten HĂ€n kysyi heiltĂ€: ”EntĂ€ te? Kenen te sanotte Minun olevan?”

  

Simon Pietari vastasi: ”SinĂ€ olet Kristus, ElĂ€vĂ€n Jumalan Poika.” Jeesus sanoi hĂ€nelle:  ”Autuas olet sinĂ€ Simon, Joonan poika, sillĂ€ ei liha eikĂ€ veri ole sitĂ€ sinulle ilmoittanut, vaan minun IsĂ€ni, joka on taivaissa.” Ja minĂ€ sanon sinulle: ”SinĂ€ olet Pietari ( Petros= kallionlohkare) ja tĂ€lle kalliolle ( palaselle kalliota) minĂ€ rakennan seurakuntani, eivĂ€tkĂ€ tuonelan portit sitĂ€ voita. MinĂ€ olen antava Sinulle taivasten valtakunnan avaimet. MinkĂ€ sinĂ€ sidot maan pÀÀllĂ€, se on sidottu taivaissa ja minkĂ€ SinĂ€ pÀÀstĂ€t maan pÀÀllĂ€, se on pÀÀstetty taivaissa.”

 

Kim, Joo-Eun: TĂ€nÀÀn saarnassa pastori kehotti keskittĂ€mÀÀn mielemme ja ajatuksemme rukoukseen. Pastori kehoitti Meenaa, joka oli vain viisivuotias: ”Meena, kun rukoilet, Ă€lĂ€ avaa silmiĂ€si. Nosta kĂ€sivartesi korkealle ja rukoile kielillĂ€,  sillĂ€ rukoilemme pitkĂ€n aikaa!” Meena vastasi: ”Aamen”.

   

Saarna tuntui tulisemmalta kuin muina pĂ€ivinĂ€. Vaikka olimme vĂ€syneitĂ€, pastori yritti pitÀÀ meitĂ€ valveilla huumorilla.  Sisar Baek, Bong-Nyo vahvisti muille sen, mitĂ€ minĂ€ olin juuri kokenut.

 

                            Demonien  totaalinen hyökkĂ€ys

 

Rukousaikana koko seurakunta rukoili kielillĂ€ tulisesti. Rukoillessamme kuunsirpin muotoinen paha henki ilmestyi taas luokseni. Se oli myös ruumiiton. Sen toinen silmĂ€ oli kuunsirpin muotoinen ja toisen luomet olivat sisÀÀn - ja taaksepĂ€in kÀÀntyneet. Vaikka sillĂ€ ei ollut ruumista, se vaelsi ympĂ€ri. Ensin sillĂ€ ei ollut suuta, mutta se kykeni repimÀÀn itselleen suun. Se uhkasi uudella suullaan minua huutaen karmivasti. Nuhtelin lujana sitĂ€ monta kertaa Jeesuksen nimessĂ€: ”SinĂ€ saastainen henki, lĂ€hde!” Se lĂ€hti.

   

Rukouksen aikana minut vietiin pimeÀÀn paikkaan. Tunsin heti, ettĂ€ se oli helvetti. Paikka oli pimeĂ€.  Tunsin, ettĂ€ siellĂ€ liikkui jokin iso olio. Pian aloin epĂ€mÀÀrĂ€isesti nĂ€hdĂ€ toisiakin olentoja. Havaitsin monia pahoja henkiĂ€. Ne olivat kerĂ€ytymĂ€ssĂ€ suuren olennon ympĂ€rille. Tulta oli koko paikan ympĂ€rillĂ€. Liekit hulmahtelivat roihuten vĂ€lillĂ€ ylöspĂ€in. Alue oli hyvin laaja. Liekit olivat vĂ€riltÀÀn punaisen eri sĂ€vyjĂ€.  Iso olento nĂ€ytti olevan kiihtynyt ja Ă€rtynyt. Se huusi ja kĂ€veli kaikkiin suuntiin, oli hĂ€mmentynyt ja levoton.

    

Nyt iso olento nÀkyi selvemmin. Se nÀytti luurangolta, jolla oli pitkÀt hiukset hartioille asti. Iso olento oli demonien johtaja. Demoneja oli laskematon mÀÀrÀ. Ne odottivat ohjeita johtajaltaan, joka antaisi heille kÀskyn hyökÀtÀ. Sen saatuaan lukemattomat pahat henget lÀhtivÀt lentoon ja ilmestyivÀt meidÀn kirkkoomme. Se kÀvi sekunnissa.

     

Kaikki demonit hyökkĂ€sivĂ€t seurakunnan jĂ€senten kimppuun, paitsi Meenan. Kun Meena huusi jĂ€mĂ€kĂ€sti kielillĂ€ ”Babaya”, lĂ€hellĂ€ oleva demoni lensi selĂ€lleen. HyökkĂ€ys suuntautui kerralla kaikkiin, jotka rukoilivat kielillĂ€. Pahat henget kaatuivat yksitellen. 

 

                           Pastori Kim HengellisessĂ€ Tulessa

                   Paholainen ei uskalla tulla hĂ€nen lĂ€helleen

 

Demoni karjui komennon: ”Kuulkaa, kaikki! HyökĂ€tkÀÀ pastori Kimin kimppuun. Jos johto kaatuu, muut kaatuvat helposti. Idiootit – mitĂ€ te odotatte? HyökĂ€tkÀÀ pastoria vastaan tĂ€ydellĂ€ voimalla!” ÄkkiĂ€ ilmestyi iso joukko demoneita kirkon sisĂ€ltĂ€ ja ulkopuolelta ja  se hyökkĂ€si Kimin kimppuun. Mutta mitĂ€ seuraavaksi tapahtui, oli hĂ€mmĂ€styttĂ€vÀÀ  - moni hyökkÀÀvistĂ€ demoneista kaatui sille sijoilleen,  haavoittui ja lyötiin. Ne kaikki olivat pelĂ€styneitĂ€ ja ymmĂ€llÀÀn mitĂ€ heille nĂ€in Ă€kkiĂ€ tapahtui.

   

Olin hyvin hĂ€mmĂ€stynyt siitĂ€, mitĂ€ oli tapahtunut ja katsoin pastoriin Ă€llistyneenĂ€.  Demonit uusivat yrityksensĂ€, mutta heidĂ€t torjuttiin kaikista suunnista. HyökkĂ€ykset jatkuivat  samoin tuloksin. He eivĂ€t voineet koskea pastoriin.

   

Ennen tÀtÀ tapahtumaa ajattelin, ettÀ ne askeleet, joita kuulin, kun pastori kÀveli edestakaisin alttarin luona, olivat pastorin aiheuttamia. Sain myöhemmin selville, ettÀ ne olivat ÀÀniÀ, jotka tulivat pahojen henkien kaatuessa lattialle, kun ne yrittivÀt hyökÀtÀ pastorin kimppuun. Kun demonit huomasivat, ettÀ hyökkÀys pastoria vastaan oli hyödytöntÀ, ne kaikki alkoivat pelÀtÀ ja vÀlttÀÀ hÀntÀ. Ne vain leijuivat hÀnen yllÀÀn, mutta eivÀt uskaltaneet mennÀ lÀhelle hÀntÀ.

     

Kun rukoilin kielillĂ€, katsoin samalla pastoria. HĂ€n ei ollut tietoinen, mitĂ€ oli tapahtunut. HĂ€n rukoili palavasti kielillĂ€ polvistuneena ja nostaen kĂ€siÀÀn korkealle.  Olin itse halunnut kovasti saada rukoilla tulta. Kun pahat henget leijuivat pastorin luona, hĂ€n rukoili kielillĂ€ jylisevĂ€llĂ€ ÀÀnellĂ€.  Demonit lensivĂ€t pelĂ€styksissÀÀn pĂ€in seiniĂ€ ja hajosivat kappaleiksi. Ne huusivat paniikissa. Kun nĂ€in niiden pakenevan, nauroin ja tunsin voitonriemua.

   

Sitten johtava paholainen huusi vihaisena: ”Pastori, Ă€lĂ€ rukoile! Luuletko, ettĂ€ jĂ€tĂ€mme asian tĂ€hĂ€n? MinĂ€ tapan sinut, vannon sen!” Sitten se kiristeli hampaitaan, huusi jĂ€lleen, nyt demoneilleen: ”Idiootit. Kaikella voimallanne ette pysty edes yhtĂ€ pastoria hoitelemaan? Kiireesti hyökkÀÀmÀÀn!”

   

Sitten johtava paholainen huusi: ”Ohh, tĂ€mĂ€ pastori on minulle suuri pÀÀnsĂ€rky. Ahh, minusta tuntuu, ettĂ€ tulen hulluksi. JĂ€tetÀÀn pastori rauhaan ja hyökĂ€tÀÀn seurakuntaa vastaan! LiikettĂ€!” Ne hyökkĂ€sivĂ€t, mutta eivĂ€t tĂ€ydellĂ€ voimalla. Ne hyökkĂ€sivĂ€t yhdellĂ€ tai kolmella demonilla yhtĂ€ seurakuntalaista kohti, mutta eivĂ€t tĂ€ydellĂ€ voimalla.

 

 

                           Seurakunta Varustetaan RukouskilvellĂ€

   

Demonit hajautuivat kaikkiin suuntiin ja pÀÀttivÀt hyökÀtÀ kutakin jÀsentÀ kohti kerrallaan. NiitÀ oli eri muotoisia ja kokoisia. Niiden suuren lukumÀÀrÀn takia niitÀ kaikkia ei voi kuvata. Kuitenkin, riippumatta heidÀn hyökkÀysvoimistaan he eivÀt onnistuneet. Seurakunnan voimakas kielillÀ rukoileminen antoi sille voiman ja suojan karkoittaa pahat henget. HyökÀttyÀÀn ne kaatuivat taaksepÀin. Rukousyön kuluessa seurakunnan rukoukset tulivat tehokkaammaksi ja voimakkaammaksi.

     

Pahojen henkien kuningas huusi: “Herran Kirkon ihmiset, lopettakaa rukoilu. Miksi jatkatte rukoilua? Pahat henget, mitĂ€ te teette? Eikö kukaan kykene lopettamaan heidĂ€n rukouksiaan?”  HĂ€nen alaisensa pahat henget juoksentelivat ympĂ€riinsĂ€ sekasorrossa. Ei merkinnyt mitÀÀn kuinka monta pahaa henkeĂ€ kuningas-demoni lĂ€hetti. Urhean seurakunnan rukoukset  kukistivat ne kaikki.

   

5-vuotias Meena rukoili neljĂ€ tuntia ilman taukoa. MinĂ€kin rukoilin tarmokkaasti. Rukoillessani eteeni ilmaantui demoni, jolla oli pitkĂ€, valkea puku, pitkĂ€t mustat hiukset ja pitkĂ€t terĂ€vĂ€t kynnet. Se juoksi minua kohti ja nosti kĂ€tensĂ€ iskeĂ€kseen pitkĂ€t, terĂ€vĂ€t kyntensĂ€ minuun.  Olin hĂ€mmentynyt ja peloissani demonin oudoista ÀÀnistĂ€ ja eleistĂ€. Se liikkui nopeasti minua kohti, muttei voinut hyökĂ€tĂ€ kimppuuni. Olin hyvin peloissani, kun se kaarteli ympĂ€rillĂ€ni. Sitten minĂ€ huusin ÀÀnekkÀÀsti.

   

ÄkkiĂ€ luurangon muotoinen demoni tuli lĂ€hestyi minua. Sen kallon pinnalla oli lukuisia paiseita ja vammoja, kuten lepratautisella. Se hyökkĂ€si kohti. HĂ€tkĂ€hdin sitĂ€kin ja huusin Jeesusta apuun: ”Herra Jeesus, auta minua.” Mutta Jeesus ei tullut. Huusin vielĂ€ kerran koko voimallani: “ Likaiset, kurjat hengetJeesuksen Kristuksen nimessĂ€, lĂ€htekÀÀ luotani nyt!” Kun huusin, pahat henget kalisuttivat hampaitaan ja sanoivat: “Lopeta rukoileminen. MinĂ€ harhautan ja hĂ€iritsen sinua niin, ettet voi rukoilla. Kiroan sinut sairaudella. Ha ha ha” , ne nauroivat ilkeĂ€sti.

    

MinĂ€ vastasin: “MitĂ€? Te kurjat henget.” Voin pahoin. Henki, jolla oli pitkĂ€, valkea puku, ja toinen, luurangon muotoinen, jolla oli irvokas kallo, kiusasivat edelleen minua. Henki, jolla oli pitkĂ€, valkea puku, liikkui nopeasti ilmassa lĂ€helleni. Luuranko hyökkĂ€si uudelleen minua kohti. KĂ€skin vielĂ€ kerran: “Jeesuksen nimessĂ€ lĂ€htekÀÀ, nyt.” Molemmat pahat henget alkoivat liikkua sisar Yoo-Kyungi kohti. Kun ne lĂ€hestyivĂ€t hĂ€ntĂ€, hĂ€nen rukousten ÀÀni voimistui.

   

NĂ€mĂ€ demonit kÀÀntyivĂ€t Meenaa kohti. En tiennyt olivatko Meenan hengelliset silmĂ€t avautuneet vai ei, mutta hĂ€nen rukoustensa ÀÀnitaso voimistui ja hĂ€n huusi kielillĂ€: ”Babaya” -  demonit hĂ€visivĂ€t.

   

Kykenin taas keskittymÀÀn ja jatkoin rukousta. Ilman taukoa uusi demoni ilmestyi pÀÀttömÀn ruumiin muodossa, joka riippui ylhÀÀllÀ, lÀhellÀ kirkon kattoa. Se katsoi minuun. Ajoin sen ulos Jeesuksen nimessÀ.

 

 

 

                   Monet Arkut On TĂ€ytetty Papeilla HelvetissĂ€

 

Kun jatkoin kielillĂ€ rukoilua, silmieni eteen avautui nĂ€kymĂ€ helvetistĂ€. Demoni survoi pitkÀÀ, terĂ€vÀÀ asetta suorakulmaisiin laatikoihin. Saastaisella kielellĂ€ se huusi: ”Oletko olevinasi joku pastori? Millaista elĂ€mÀÀ elit? Minulla on ilo ylimmillÀÀn, kun sain sinut tĂ€nne.” Demoni jatkoi laatikkojen lĂ€vistĂ€mistĂ€ ja kiroilua. Kova kivun aiheuttama kirkuminen kuului laatikoista. Silloin nĂ€in veren vuotavan laatikoista.

   

Itkin tuntitolkulla, kun nĂ€in mistĂ€ oli kysymys. Kutsuin Herraa monta kertaa: ”Herra, missĂ€ SinĂ€ olet? Minua pelottaa.” Jonkin ajan kuluttua Herra ilmestyi ja otti kĂ€destĂ€. Jeesus puhui: ”Joo-Eun, tarkkaile edessĂ€si olevaa nĂ€kymÀÀ tarkasti.” Katsoin lĂ€hemmin suorakulmaisia laatikkoja. Niiden pÀÀllinen oli peitetty purjekankaalla. SiinĂ€ oli iso risti. laatikot olivat hyvĂ€ssĂ€ jĂ€rjestyksessĂ€ ja niiden rivi ulottui loputtomiin. En nĂ€hnyt missĂ€ laatikot loppuivat. Kunkin laatikon molemmissa kyljissĂ€ oli pieniĂ€, pyöreitĂ€ aukkoja. Tajusin ne ruumisarkuiksi. Demonit survoivat pitkillĂ€ terĂ€villĂ€ keihĂ€illÀÀn aukkoihin armottomasti.

   

Uteliaana kysyi Herralta: ”Herra, miksi edellisten pastorien ruumisarkut ovat tÀÀllĂ€? ” Herra vastasi: ”NĂ€mĂ€ pastorit eivĂ€t saarnanneet minun evankeliumiani. He saarnasivat toista evankeliumia, ja jotka seurasivat heitĂ€, turmeltuivat. TĂ€mĂ€ on tuon lopputulos, paikka helvetissĂ€. ” – Sanoin: ” Jeesus, Muistan lukeneeni jostakin kidutuksesta kirjasta ‘Paljastuksia helvetistÀ’. Todistan nyt samaa mistĂ€ olen lukenut aikaisemmin.”  Herra vastasi: ”Olet oikeassa. Rappeutuneille pastoreille on suurempi tuomio.”

 

                         HuorintekijĂ€t KĂ€rsivĂ€t Paistinpannussa 

 

Tulimme pian toiseen paikkaan helvetissĂ€. Heti tulin pahoinvointiseksi rasvan ja palavan öljyn katkuista. Tuo kauhea löyhkĂ€ vÀÀnsi vatsani. Pian eteeni ilmestyi iso paistinpannu. Se hĂ€tkĂ€hdytti minua ja kÀÀnsin pÀÀni poispĂ€in. Kuitenkin uteliaisuuteni voitti, katsoin ja havaitsin paksun, sitkeĂ€n, rasvaisen aineen. Aineen sisĂ€llĂ€ joukko ihmisiĂ€ juoksi pannussa. Juostessaan kaikki kirkuivat kivusta: ”Kuumaa! Kuumaa!”  

   

Paistinpannun pohja loimotti punaisena ÀkÀisestÀ tulesta joka raivosi alapuolella. Kidutus alkoi, kun ihmiset asetettiin riviin vieri viereen kuin sardiinit. Kun lÀmpö lisÀÀntyi, ihmiset pomppivat ylös kivuissaan ja sitten juoksivat ympyrÀssÀ.

   

Kun öljy kosketti ruumiitaan, heidĂ€n lihansa hajosi, vain luu jĂ€i jĂ€ljelle. He juoksivat luurankoina ja kiertokulku jatkui, kun heille tuli taas lihansa takaisin. Tultuaan ehjiksi heidĂ€t  asetettiin uudelleen kylki kyljessĂ€ toistensa viereen ja kidutus jatkui. TĂ€mĂ€ oli loputon kierre. Saatoin kuulla heidĂ€n jatkuvat murinansa, valituksensa ja ÀÀnekkÀÀn itkunsa. Aina kuului: ”Kuumaa. Ahh, auttakaa!”

   

Pelotti, kun he hyppivĂ€t kaoottisesti. Aloin itkeĂ€. Kun itkin, Herra peitti korvani kĂ€sillÀÀn ja sanoi: ”Joo-Eun, Ă€lĂ€ kuuntele heidĂ€n kirkumisiaan Ă€lĂ€kĂ€ itkemisiÀÀn.” Itkien sanoin: ”Herra, palavan lihan haju tukehduttaa minut. Tunnen pahoinvointia, oksettaa.” Silloin Jeesus kosketti nenÀÀni enkĂ€ enÀÀ tuntenut palavan lihan löyhkÀÀ.

   

Oli pakko kysyĂ€ Herralta, mitĂ€ syntiĂ€ nuo olivat tehneet. Herra vastasi: ”Kun he olivat maailmassa, he syyllistyivĂ€t haureuteen puolisoitaan vastaan, he tekivĂ€t sen salaa. Ja tĂ€mĂ€n synnin vuoksi heitĂ€ nyt kidutetaan.”

   

Jeesus piti kÀdestÀni ja ohjasi minut toiseen helvetin paikkaan. Tulimme kuilun ÀÀreen. Se oli iso. En kyennyt nÀkemÀÀn pohjaa. Se oli tÀynnÀ ihmisiÀ. Kuilussa paloi tuli ja lieskoja loimotti sieltÀ. Tuli oli niin polttava, ettÀ tunsin sen lÀmmön jo kaukaa. En uskaltanut mennÀ lÀhelle. Punaisena hehkuvalla tulella tuntui olevan oma elÀmÀnsÀ. Ihmiset juoksivat kuilussa. He kirkuivat intensiivisestÀ kuumuudesta. Ilmassa oli palaneen lihan kÀry. Kuilu tuotti loputonta savua, jossa polttoaineena oli ihmisliha. Savu nousi koko ajan.

   

Jeesus selitti keitĂ€ nĂ€mĂ€ ihmiset olivat: ”NĂ€mĂ€ uskoivat vÀÀrÀÀn uskontoon tai olivat hyljĂ€nneet evankeliumin.”  Herra otti minua kĂ€destĂ€ ja kertoi, ettĂ€ oli aika lĂ€hteĂ€. Olimme kirkossa heti rukoilemassa kielillĂ€,  kun HĂ€n oli lakannut puhumasta.

 

                                Yoo-Kyungin Matka Taivaaseen

 

Lee, Yoo-Kyung: Kun olin rukoilemassa kielillĂ€, demoni, lepakon muotoinen, ilmestyi. Se tuli ja rĂ€pĂ€ytti siipiÀÀn. OlkapĂ€illĂ€ ei ollut lihaa, vain luita. Kaksi silmÀÀ, ei muita rakenteita. Kun se tuli lĂ€helle, karkoitin sen Jeesuksen nimessĂ€. Pian Jeesus ilmestyi, sanoi: ”MennÀÀn taivaaseen.” HĂ€n otti kĂ€destĂ€ni ja nopeasti olimme perillĂ€.

   

Tulin huoneeseen, joka oli tĂ€ynnĂ€ kirjoja. Pian huomasin kultaisen Raamatun ja Gospel-laulukirjan. Löysin mielikappaleeni: ”JouluyĂ¶â€. Aloin laulaa sitĂ€. Monia enkeleitĂ€ oli siellĂ€ töissĂ€.

   

Herra sanoi minulle: ”Yoo-Kyung, olen hyvin kiitollinen sinulle, ettĂ€ evankelioit tĂ€nÀÀn. Siksi nĂ€ytĂ€n kotisi taivaassa. Seuraa minua.” Iloiten ja jĂ€nnittyneenĂ€ seurasin Jeesusta. ÄkkiĂ€ nĂ€in kimaltelevan aarretalon ja korkean talon, kuin pilvenpiirtĂ€jĂ€n.

   

Myöhemmin kerroin Herralle: ”Herra, haluaisin saada vĂ€lĂ€yksen helvetistĂ€.” Jeesus: ”Taivas on tĂ€ynnĂ€ onnea ja iloa, mutta helvetti on sen vastakohta. Se on hirveĂ€ paikka tĂ€ynnĂ€ pelkoa ja kuolemaa. Jos olet usein helvetissĂ€, se vaikuttaa sinuun negatiivisesti etkĂ€ kykene havaitsemaan sitĂ€ tarkasti. Kun tulee sopiva aika, nĂ€ytĂ€n helvettiĂ€ taas. ÄlĂ€ siis murehdi!”

 

                                  Enkelit Puolustavat Nopeasti

 

Lee, Haak-Sung: Kun rukoilin kielillÀ silmÀt kiinni, valo vÀlÀhti edessÀni. Avatuilla hengen silmillÀni nÀin demoneja juoksemassa kohti seurakuntalaisia ja hyökkÀÀmÀssÀ itse kutakin kohti.

   

ÄkkiĂ€ yksi demoni ilmaantui ihmismuodossa. SillĂ€ oli reikĂ€ vasemmassa poskiluussa. Sen vasemmasta kĂ€den sormenpĂ€istĂ€ tuli torakoita. Torakat ryömivĂ€t demoniruumista pitkin tuohon poskiluun reikÀÀn. Samalla ne menivĂ€t demonin kasvojen sisÀÀn ja suuhun. Demoni pureskeli torakoita hĂ€ijy hymy huulillaan. Se oli kammottavaa. Komensin demonin poistumaan Jeesuksen nimessĂ€. Se hĂ€visi. Toinen ihmishahmoinen demoni lĂ€hestyi minua kĂ€vellen. Se oli punkkien peitossa naamasta jalkoihin. Sekin oli hirvittĂ€vĂ€n nĂ€köinen ja se kĂ€veli niin lĂ€helle, ettĂ€ voi koskettaa nenÀÀni.  Ajoin sen ulos Jeesuksen nimessĂ€. Taas ilmestyi yksi, nelikasvoinen; kasvot olivat edessĂ€, takana ja sivuilla, joissa tavallisesti on korvat. Sekin oli hyvin pelottavan ja kammottavan nĂ€köinen. Kaikki kasvot olivat erilaiset. Se alkoi pyörittÀÀ pÀÀtÀÀn hyvin nopeasti. SillĂ€ oli neljĂ€ kĂ€ttĂ€ ja neljĂ€ jalkaa. Se oli ainutlaatuinen. Sen vaurioituneet kippuraiset jĂ€nteet riippuivat nivelistĂ€ ja ihosta. Se oli kuvottava ja pelĂ€styin. Komensin sitĂ€ lĂ€htemÀÀn Jeesuksen nimessĂ€, mutta se ei totellut, vaan pelotti lisÀÀ kĂ€velemĂ€llĂ€ edestakaisin. Rukoilin: ”Jeesus, olen niin peloissani, tule nyt!” Mutta Herra ei tullut. Peloissani rukoilin kielillĂ€ vielĂ€ intensiivisemmin. Silloin Jeesus ilmestyi. Heti kun Jeesus tuli, demoni alkoi pelĂ€tĂ€ ja hĂ€visi.

   

Oli hyvin kylmÀ ilta. Puoli seitsemÀltÀ Joseph, Joo-Eun, Yoo- Kyung ja minÀ kokoonnuimme pastorin kotiin rukoillaksemme ennen evankeliointi-matkalle lÀhtemistÀ. Olimme varustautuneet traktaatein. Herra Jeesus piti Yoo-Kyungia kÀdestÀ lÀhtiessÀmme. Herran enkeleitÀkin tuli meitÀ saattamaan ja he seurasivat joka askelta. Herra suojasi meitÀ kylmÀltÀ, pysyimme lÀmpiminÀ. Evankelioinnin aikana Joosephin kÀvely oli hankalaa. HÀn oli kovin kivuissaan. Se ei estÀnyt hÀntÀ evankelioimasta. Lopetettuamme pÀÀtimme mennÀ kirkkoon rukoilemaan.

   

VĂ€littömĂ€sti kirkkoon astuttuamme huomasin alttarin yllĂ€ lĂ€hellĂ€ kattoa leijuvan ryhmĂ€n demoneja. Menimme kirkon taka-osaan, vÀÀnsimme valot pois, ja aloimme rukoilla kĂ€det ylhÀÀllĂ€. Heti demonit aloittivat kirkua ja hyökĂ€tĂ€ kohti. Kun johtava paholainen huusi, jokainen demoni, piilossakin ollut, tuli ja hyökkĂ€si. Silloin Jeesus ilmestyi ja komensi nopeasti enkeleitĂ€: ”Enkelit, puolustakaa heitĂ€ heti!” Ja heti ne neljĂ€ enkeliĂ€, jotka olivat saattaneet nĂ€itĂ€ neljÀÀ nuorta evankeliointimatkallaan sekĂ€ viisi muuta enkeliĂ€ taivaasta ottivat nopeasti toisiaan kĂ€sistĂ€ ja muodostivat suojamuurin. Demonien hyökkĂ€ys pysĂ€htyi siihen.

   

Jeesus kĂ€ski minun poistamaan Joosephin sukat. Kun olin sen tehnyt, Jeesus siveli vertaan alueelle, jossa kipu oli. Herra sanoi: ”TĂ€stĂ€ hetkestĂ€ alkaen et enÀÀ tunne kipua kĂ€vellessĂ€si. Se paranee vĂ€hitellen ja tunnet kutinaa. ÄlĂ€ raavi jalkojasi. Jos raavit, ongelma palaa. NiinpĂ€ kestĂ€ kutina!”

 

                                Rouva Kang, Hyun-Jan IsĂ€npuolen

                               Ja Äidinpuolen Mummit HelvetissĂ€

 

Sisar Baek, Bong-Nyo: Kun olin rukoilemassa, Jeesus tuli ja vei minut pimeÀÀn paikkaan helvetissĂ€. ÄkkiĂ€ kĂ€velimme hyvin kapeaa polkua. Sen lopussa oli laaja avoin kenttĂ€. Katsoimme suurelle kentĂ€lle pĂ€in. Vaikka oli hyvin pimeÀÀ, jotenkin kykenin nĂ€kemÀÀn ympĂ€rillepĂ€in. KentĂ€llĂ€ seisoi kaksi iĂ€kĂ€stĂ€ herrasmiestĂ€. He olivat liikkumatta. Tuntuivat olevan onnettomia. HeidĂ€n kasvonsa sai minut tuntemaan pahoinvointia. Kun jatkoin heidĂ€n tuijottamistaan, aloin vavista pelosta. Kun vapisin, Herra otti lujemman otteen kĂ€destĂ€ni ja sanoi: ”Olen aina rinnallasi. ÄlĂ€ pelkÀÀ. ”

   

”Jos Herra ikinĂ€ tuo sinut helvettiin, tutki ovatko isĂ€n ja Ă€idinpuoleiset isoisĂ€t siellĂ€â€, pyysi rouva Kang, Hyun-Ja (pastori Kimin 43-vuotias vaimo). Herra jo tiesi mitĂ€ muistelin. Siksi hĂ€n toi minut paikkaan, jossa nĂ€itĂ€ isoisiĂ€ kidutettiin. KÀÀrmeet, jotka olivat isompia kuin anakondat, puristivat heitĂ€ tiukasti. Ne olivat kiertyneet myös isoisien pĂ€itten ympĂ€rille. En voinut tajuta nĂ€kyĂ€. KÀÀrmeet jatkoivat kiemurteluaan ja menivĂ€t kahden isoisĂ€n suihin. Jotenkin ne miehet kykenivĂ€t huutamaan ja kirkumaan: ”Apua!” Kun he huusivat, kÀÀrmeet tiukensivat otteitaan ja nĂ€ytti, ettĂ€ isoisĂ€t tukehtuisivat kohta.

    

Sanoin Herralle: ”Jeesus, rouva Kang Hyun-Ja rukoilee juuri nyt syvĂ€sti. Voitko, antaa hĂ€nen itse nĂ€hdĂ€ nĂ€mĂ€ avatuilla hengellisillĂ€ silmillÀÀn niin ettĂ€ hĂ€n voisi nĂ€hdĂ€ saman mitĂ€ minĂ€ nĂ€en?” Herra ei vastannut. NiinpĂ€ kĂ€rsivĂ€llisesti toistin pyynnön. Silloin Herra vastasi: ”MinĂ€ tuon hĂ€net tĂ€nne nyt, mutta hĂ€n ei tajua olevansa helvetissĂ€. En avaa hĂ€nen hengellisiĂ€ silmiÀÀn, vaan tuon vain hĂ€nen sielunsa tĂ€nne. NĂ€in hĂ€nen fyysinen ruumiinsa kykenee tuntemaan pimeyden.” Ja Herra toi hĂ€net sille paikalle, jossa hĂ€nen isoisiÀÀn kidutettiin.

   

Kun minĂ€ ja Jeesus seisoimme yhdessĂ€, rouva Kang Hyun-Jan sielu seisoi isoisien edessĂ€. Herra puhui isoisille: ”TĂ€mĂ€ tĂ€ssĂ€ edessĂ€nne seisova on tyttĂ€rentyttĂ€renne. Katsokaa tarkkaan. HĂ€n on se, joka eli kanssanne.” Kun Herra oli lopettanut puhumisensa, isoisĂ€t alkoivat huutaa, kun kÀÀrmeet kiristivĂ€t kuristusotettaan.

   

IsoisĂ€t alkoivat puhua: (tosin he ikÀÀn kuin huusivat) ”MitĂ€? Onko se todella meidĂ€n tyttĂ€rentyttĂ€remme? MikĂ€ yllĂ€tys. MitĂ€ sinĂ€ teet tÀÀllĂ€? Miksi tulit nĂ€in kammottavaan paikkaan? Jos katsot kiduttamistamme, kĂ€rsit itsekin. MikĂ€ on vierailusi tarkoitus?” Rouva Kang, Hyun-Ja tuli surulliseksi ja alkoi valittaa. Vaikkei hĂ€nelle tullut kyyneleitĂ€, hĂ€n rukoili surullisena.

   

Kun katselin tĂ€tĂ€ tapahtumaa, kyyneleet virtasivat poskiani pitkin. Herra sanoi: ”Bong-Nyo, olet fyysisesti heikko ja vĂ€synyt, Ă€lĂ€ itke. JĂ€tĂ€mme hĂ€net heidĂ€n luokseen vielĂ€ hetkeksi. Haluan nĂ€yttÀÀ sinulle erÀÀn tietyn menneen tapahtuman. MennÀÀn!” Menimme taivaaseen. Jeesus nĂ€ytti minulle tapahtuman, jossa erÀÀt Jumalan enkelit turmeltuivat. Tapahtumat, jotka nĂ€in, olivat pĂ€ivĂ€nselkeitĂ€.

   

Kun olin todistanut joidenkin enkelien lankeemuksen, palasimme paikalle, jossa rouva Kang, Hyun-Ja oli seisonut. Kun lensimme sinne, Herra sanoi: ”EhkĂ€ sisar Hyun-Ja itkee yhĂ€. Kiiruhdetaan.” Ja niin oli, ettĂ€ kun saavuimme paikalle, rouva Kang,Hyun-Jan sielu seisoi vielĂ€ siellĂ€ ja nyyhki yhĂ€ samalla kun hĂ€n rukoili kielillĂ€. Herra katsoi hĂ€neen tĂ€ynnĂ€ myötĂ€tuntoa ja sÀÀliĂ€.

   

Kaksi isoisĂ€ huusi yhĂ€. Joka kerran kun he avasivat suunsa puhuakseen, nĂ€in kÀÀrmeen pÀÀn sihisevĂ€n  kielineen. En voinut kĂ€sittÀÀ kuinka isoisĂ€ni saattoivat puhua kÀÀrmeitĂ€ suissaan. Mutta kuulin repliikit selvĂ€sti. Äidinpuolen isoisĂ€ huusi: ”Oletko se todella sinĂ€, tyttĂ€rentytĂ€r? MissĂ€ olet? Haluan nĂ€hdĂ€ sinut, mutta en voi kun kÀÀrme kiertyy pÀÀni ympĂ€rille. Kaipaan sinua kovasti. MissĂ€ seisot? Voitko pyytÀÀ Herraa vapauttamaan minut kÀÀrmeestĂ€?  Vapauta minut kÀÀrmeestĂ€. Kun kÀÀrme on poissa, sinĂ€ et nĂ€e minua, mutta minĂ€ nĂ€en sinut. Haluan, ettĂ€ suuni vapautuu ja voin puhua selvemmin ilman ettĂ€ kÀÀrme hĂ€iritsee. Hyuan-Ja, rakas tyttĂ€rentyttĂ€reni, kaipaan sinun kovin paljon. ”IsoisĂ€ valitti ja nyyhkytti.

   

MinĂ€kin itkin katsellessani tapahtumaa. Vaikka aavistin, ettĂ€ kysely olisi turhaa, kysyin kuitenkin: “Herra, salli rouva Kang, Hyun-Jaan nĂ€hdĂ€ isoisĂ€nsĂ€.” Herra ei vastannut. Jatkoin rukoilemista: ”Herra, miksi nĂ€mĂ€ isoisĂ€t ovat tÀÀllĂ€?” Herra selitti: ”Kun he elivĂ€t maan pÀÀllĂ€, he olivat alkoholisteja ja vĂ€kivaltaisia vaimoilleen. Mutta kaikkein tĂ€rkein asia oli, etteivĂ€t he uskonet Minuun.  Siksi he ovat tÀÀllĂ€, ja nyt kaikki on liian myöhĂ€istĂ€.”

   

IsĂ€npuolen isoisĂ€ huusi ja sanoi: “Rakas tyttĂ€rentyttĂ€reni, haluan halata sinua vielĂ€ kerran. Minua kidutetaan helvetissĂ€. Kun olin maailmassa, en tiennyt seurauksista. Et ehkĂ€ tiedĂ€ kuinka kohtelin sinun mummiasi. KĂ€ytin hĂ€ntĂ€ hyvĂ€kseni ja mursin hĂ€nen sydĂ€mensĂ€ monta kertaa. Olit tuolloin hyvin nuori. Olen suuresti pahoillani. Kadun kaikkea. Usko Herraan koko sydĂ€mestĂ€si ja voimastasi. Rukoile hartaasti. Haluan, ettĂ€ menet taivaaseen ja saat iankaikkisen elĂ€mĂ€n. ÄlĂ€ ikinĂ€ enÀÀ tule tĂ€nne. Toivon vain ettĂ€ saisin pitÀÀ sinua kĂ€destĂ€ kiinni ja halata sinua. Mutta kÀÀrme estÀÀ minua. Se on mahdotonta!” Molemmat isoisĂ€t alkoivat itkeĂ€ hysteerisesti.

   

ÄkkiĂ€ kÀÀrmeet ottivat miehistĂ€ lujan otteen ja kuulin kuinka heidĂ€n ruumiinsa rusentuivat. He kiljuivat kun heidĂ€n lihansa rĂ€jĂ€hti ja irtosi luista. Luutkin murskautuivat palasiksi. Ei auttanut, vaikka isoisĂ€t kuinka anelivat armoa. Se oli turhaa. Herra vastasi: ”TeidĂ€n tyttĂ€rentyttĂ€renne nai erÀÀn pastorin otettuaan Minut vastaan Herranaan ja Pelastajanaan. HĂ€n palvelee nyt Minua maailmassa.”

   

Jeesus sanoi minulle: ”Nyt riittÀÀ. MennÀÀn.” Mutta ennen kuin huomasimmekaan, kahden isoisĂ€n ruumiit olivat muuttuneet ennalleen. HeidĂ€n luustonsa, lihansa ja ihonsa nĂ€yttivĂ€t normaaleilta. Mutta tietenkin kÀÀrmeet olivat edelleen kietoutuneina heidĂ€n ympĂ€rilleen tiukasti  ja aloittivat kidutuksen uudelleen. IsoisĂ€t huusivat ja itkivĂ€t taas sÀÀlittĂ€vĂ€sti kivuissaan. Yritin lohduttaa, vaikka tiesin sen hyödyttömĂ€ksi: ”IsoisĂ€t, Ă€lkÀÀ itkekö. Minunkin perheenjĂ€seniĂ€ni kidutetaan liekeissĂ€, heidĂ€nkin kipunsa ovat sietĂ€mĂ€ttömiĂ€ – isĂ€n, Ă€idin ja  veljen. Luulen, ettĂ€ sinun tuskasi on lievempi kuin heidĂ€n liekkiensĂ€ poltto. SydĂ€meni murtuu teidĂ€n molempien puolesta.”

   

Herra sanoi: ”MennÀÀn. MeillĂ€ ei ole paljon aikaa”. HĂ€n tarttui rouva Kang, Hyun-Jan kĂ€teen ja sitten minun kĂ€teeni ja vei meidĂ€t takaisin kirkkoon. Kun saavuimme kirkkoon, nĂ€in rouva Kang, Hyun-Janin fyysisen ruumiin liikkuvan, kun hĂ€n rukoili. HĂ€n heilutti pÀÀtÀÀn puolelta toiselle ja rukoili kielillĂ€. HĂ€nen rukousasentonsa ei ollut tavanomainen. NĂ€in hĂ€nen ilmeensĂ€. NiissĂ€ oli surua. HĂ€nen valitusrukouksensa lĂ€vistivĂ€t sydĂ€meni kun tunsin hĂ€nen kipunsa.

   

Seuraavana pÀivÀnÀ koko ruumiini oli hyvin kivulias. Minun piti rukoilla samalla kun makasin vuoteessa. PyhÀ Henki antoi minulle voimaa rukoilla. Kun rukoilin, sain nÀyn Herralta. HÀn nÀytti minulle helvettiÀ ja kÀski huomioimaan yksityiskohdat. Aina kun vierailen helvetissÀ, koko ruumiini kipuilee. KestÀÀ pari pÀivÀÀ toipua.

 

                Toinen Rukouskokous: YlistĂ€ HĂ€ntĂ€, Oi Sieluni  

 

Mk.10:34-38: ”NĂ€mĂ€ pilkkaavat HĂ€ntĂ€ ja sylkevĂ€t HĂ€nen pÀÀlleen, ruoskivat HĂ€ntĂ€ ja tappavat hĂ€net, mutta kolmantena pĂ€ivĂ€nĂ€ HĂ€n nousee ylös kuolleista”. Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, tulivat Jeesuksen luo ja sanoivat HĂ€nelle: ”Opettaja, me tahdomme, ettĂ€ teet meille sen, mitĂ€ Sinulta pyydĂ€mme.” HĂ€n kysyi heiltĂ€: ”MitĂ€ tahdotte Minun tekevĂ€n teille?” He vastasivat:   ”Anna meidĂ€n istua vierellĂ€si, toisen oikealla ja toisen vasemmalla puolella, Sinun kirkkaudessasi. Mutta Jeesus sanoi heille: ”Te ette tiedĂ€ mitĂ€ te pyydĂ€tte. Voitteko juoda sen maljan, jonka MinĂ€ juon, ja tulla kastetuksi sillĂ€ kasteella, jolla minut kastetaan? ”

 

 

Lee,Yoo-Kyung, (24-v.): Varhaisaamun palvelun jĂ€lkeen aloimme rukoilla. Kun rukoilin palavasti ja huusin Jeesusta, HĂ€n tuli ja otti kĂ€destĂ€: ”Yoo-Kyung, haluaisitko laulaa ylistyslaulun, kun MinĂ€ pidĂ€n sinua kĂ€destĂ€? ”KyllĂ€â€, vastasin. Me lauloimme laulun “YlistĂ€ Herraa, Sieluni” monta kertaa. Jeesus meni rouva Kang, Hyun-Jan luo ja lohdutti hĂ€ntĂ€ hĂ€nen rukoillessaan. HĂ€n rukoili hartaasti kyynelin. Herra istui hĂ€nen viereensĂ€ ja puhui lohduttelevia sanoa. Herra palasi luokseni ja sanoi: ”Yoo-Kyung, tottele rouva Kang, Hyun-Jata”. Sitten Herra palasi rouva Kang, Hyun-Jan luokse.

 

                                      Kalju Sopii Pastorille

 

Kim, Joo-Eun (14-v.): Kun pastori rukoili alttarilla, Herra Jeesus tuli ja seisoi pastorin vieressĂ€. Herra taputteli pastorin kaljua ja sanoi nauraen: ”Ha ha ha ha ha, kalju pastori Kim.” Kun nĂ€in Herran pastorin luona, nauroin salaa samalla kun rukoilin. Ennen rukouksen alkua pastori oli toivonut, ettĂ€ Jeesus tulisi ja kehuisi hĂ€nen kaljuansa. Myöhemmin Herra sanoi: ”Pastori Kim, rukoilet todella tulisesti. NĂ€ytĂ€t itse asiassa hyvĂ€ltĂ€ tuon kaljun kanssa. En tiedĂ€ olisiko mitÀÀn mieltĂ€ auttaa sinua saamaan lisÀÀ hiuksia”,  ja HĂ€n nauroi ÀÀnekkÀÀsti.

   

KylmĂ€stĂ€ ilmasta huolimatta rukoilimme aamuun asti. Herran kanssa keskusteltuani jatkoin kiihkeĂ€sti rukoilua. Kun rukoilin, kuunsirpin muotoinen demoni kĂ€veli  kohti. Sen silmĂ€t olivat eriparia muodon ja koon puolesta, mutta ajoin sen pois rohkeasti Jeesuksen nimessĂ€. Sitten demoni ilmaantui valkeaan pukuun pukeutuneena nuorena naisena. Se nĂ€ytti hyvin peloittavalta. SillĂ€ oli pitkĂ€t tummat hiukset jotka ulottuivat sen uumille asti. Verta tippui sen suupielestĂ€. SillĂ€ oli terĂ€vĂ€t kulmahampaat – kuin verenimijĂ€-kreivillĂ€ (Dracula). Se yritti pelĂ€styttÀÀ minua. Toinen paha henki ilmestyi ja pÀÀsti kauhean ÀÀnen, kuitenkin ajoin ne kaikki pois Jeesuksen nimessĂ€.

   

Rukousten jÀlkeen söimme kaikki riisipalloja. Ne olivat herkullisia. Ja kuten tavallista, kun menimme koteihimme, aurinko tervehti ensisÀteillÀÀn.

 

 

 

 

 

                                                      14. pĂ€ivĂ€

 

Gal. 1: 6-10: ”Minua ihmetyttÀÀ, ettĂ€ te niin pian olette luopumassa HĂ€nestĂ€, joka on kutsunut teidĂ€t Kristukseen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin. Se ei kuitenkaan ole mikÀÀn toinen evankeliumi. Jotkut vain hĂ€mmentĂ€vĂ€t teitĂ€ ja tahtovat vÀÀristellĂ€ Kristuksen evankeliumin. Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitĂ€, minkĂ€ me olemme teille julistaneet, hĂ€n olkoon kirottu. Niinkuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitĂ€, minkĂ€ olette saaneet, hĂ€n olkoon kirottu. Ihmistenkö suosiota minĂ€ nyt etsin vai Jumalan? Tai ihmisillekö pyydĂ€n olla mieliksi Jos minĂ€ vielĂ€ tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija.”

 

                                      Demonit IlmestyvĂ€t Jatkuvasti

 

Kim, Joo-Eun (14-vuotias): Palavan rukoukseni aikana ainutlaatuinen demoni ilmaantui. Se oli irvokas luuranko, jolla oli pitkĂ€t, valkeat hiukset ja hontelot kasvot.  Jatkoin rukousta kielillĂ€ ÀÀneti kun odotin sen tulevan lĂ€helle. Kun se oli lĂ€hellĂ€, huusin: ” Jeesuksen nimessĂ€, lĂ€hde!” Se hĂ€visi vĂ€littömĂ€sti. Kun tuo paha henki oli lĂ€htenyt, tunsin uskoni olevan luotettava ja voittoisa.

    

VĂ€hĂ€n ajan kuluttua ilmestyi nuoren naisen hahmoon naamioitunut paha henki, jolla oli valkoinen puku. Kun se tuli minua kohti, huomasin sen suupielistĂ€ tippuvan verta. Se sanoi: ӀlĂ€ rukoile. MinĂ€ voitan sinut.”  Sitten se liikahti ja aikoi hyökĂ€tĂ€ kimppuuni, mutta vastasin: ”SinĂ€ saastainen paha henki, Jeesuksen nimessĂ€ hĂ€ivy!” Se poistui. JĂ€lleen tuli toinen demoni. TĂ€llĂ€ kertaa se nĂ€ytti punaiselta lohikÀÀrmeeltĂ€ ja se oli tosi vihainen. Se tuli hitaasti minua kohti. SillĂ€ ei ollut ruumista, vaan ainoastaan pÀÀ ja kasvot. Tuntui, ettĂ€ se olisi voinut niellĂ€ minut elĂ€vĂ€ltĂ€. Se katseli minua pahaenteisesti kun se kÀÀnsi pÀÀtÀÀn. Olin hyvin pelĂ€stynyt sen silmien pahuutta.

   

Monia uusia demoneja alkoi ilmaantua. Rukoilin entistĂ€ palavammin. Tunsin, ettĂ€ vielĂ€ vahvempia demoneja ilmaantuu. Tunsin henkeni lĂ€hestyvĂ€n taivasta. Demonit yrittivĂ€t estÀÀ pÀÀsyni taivaaseen pelottelemalla minua. Siksi rukoilin kiihkeĂ€sti kielillĂ€ silmĂ€t kiinni. Sitten ryhdyin ajamaan niitĂ€ ulos: ”Kaikki te saastaiset hengen, Jeesuksen nimessĂ€, jĂ€ttĂ€kÀÀ minut!” Mutta punainen lohikÀÀrme vastusteli. Komensin sitĂ€ voimakkaammalla ÀÀnellĂ€: ”Jeesuksen nimessĂ€, saastainen saatana, poistu! Poistu!” YhĂ€ se vastusteli. Kun jatkoin kĂ€skemistĂ€ Jeesuksen nimessĂ€ antamatta periksi, lopulta paha henki joutui lĂ€htemÀÀn.

   

Herra tuli ja oli vaikuttunut nĂ€kemĂ€stÀÀn: kaltaiseni nuori ajamassa demoneita pois. Jeesus kutsui minua lempi- ja oikealla nimellĂ€ni: ”Joo-Eun, Freckles ( Pisamat), uskosi on kasvanut dramaattisesti. Jatka kiihkeÀÀ rukousta silmĂ€t suljettuina.”

   

Keskityin rukoukseen, kun tunsin yllĂ€ni ylivoimaisen pimeyden: kylmÀÀ ilmaa puhalsi  minua kohti. Kaukana nĂ€in oven auki. ÄkkiĂ€ kirkas valo ilmestyi. Melkein avasin silmĂ€ni kun kirkas valo voimistui, mutta totesin, etten kyennyt avaamaan silmiĂ€ni. Pelko alkoi vallata minua, kun Jeesus ilmestyi ja alkoi selittÀÀ: ”Joo-Eun, kun rukoilit, henkesi oli jo lĂ€hellĂ€ taivasta enkelivartion kanssa. Kuitenkin pahat henget ilmestyivĂ€t peloittelemaan sinua, jotta avaisit silmĂ€si. Tulin ja kĂ€skin demoneja poistumaan. MinĂ€ estin sinua avaamasta silmiĂ€si, Joo-Eun. Luulen, ettĂ€ sinun tĂ€ytyy rukoilla vĂ€hĂ€n lisÀÀ. En usko ettĂ€ menet taivaaseen tĂ€nÀÀn.” Ajattelin: ”Nuo saastaiset henget estivĂ€t minua pÀÀsemĂ€stĂ€ taivaaseen.” Olin hyvin pettynyt. Jeesus lohdutti ja rohkaisi minua: ”Joo-Eun, Ă€lĂ€ ole millĂ€sikÀÀn, lupaan sinulle, ettĂ€ otan sinut taivaaseen ja nĂ€ytĂ€n paikkoja siellĂ€ sinulle.”

   

Tein Herralle tyhmĂ€n kysymyksen: ”Jeesus, kun pastori saarnaa, hĂ€n usein kutsuu Veli Haak-Sungia, Veli Josephia, Sisar Yoo-Kungia ja minua meidĂ€n lempinimillĂ€, mutta aikuisia ei koskaan. Voitko antaa heille lempinimiĂ€? SitĂ€ paitsi pastori kyllĂ€ kutsuu vaimoaan Bong Ja Ya:ksi, Bon Ja Sa Mo:ksi kiusatakseen hĂ€ntĂ€. Mutta luulen, ettei pastorin vaimo tykkÀÀ niistĂ€ lempinimistĂ€.”

   

Jeesus vastasi: ”Bong-Ja? Hmmmm
 Jos hĂ€n ei tykkÀÀ tĂ€stĂ€, kun hĂ€nen oikea nimensĂ€ on Hyun–Ja, miten olisi Sa-Bong tai Sa-Mo? Tarjoapa hĂ€nelle nĂ€itĂ€ kahta!” Lopuksi kysyin: ”Herra, haluatko siunata meitĂ€ taloudellisesti?” Jeesus vastasi:  ”Taloudellinen siunaus tulee, jos rukoilet kiihkeĂ€sti ja uutterasti.”  TĂ€hĂ€n rukouskokouksemme pÀÀttyi.

 

Lee, Haak-Sung  (27-vuotias) : Jonkun aikaa rukoiltuani ilmestyi demoni, joka oli kuin kaksipĂ€inen kÀÀrme.  Se huusi kovalla ÀÀnellĂ€ ja pelĂ€stytti ja kauhistutti minua. Vaikka rukoilin kielillĂ€ luottavaisena ja voimalla,  demoni ei hĂ€vinnyt eikĂ€ lĂ€htenyt. Sen sijaan se alkoi lĂ€hestyĂ€ minua. TĂ€mĂ€ kaksipĂ€inen kÀÀrme oli suurempi kuin mikÀÀn anakonda, jonka saatoin kuvitella  tai olin nĂ€hnyt elokuvissa. KÀÀrmeen pÀÀt muistuttivat pitkĂ€kielistĂ€ kuningas-kobraa. Se sihisi minulle. PelĂ€styin vielĂ€ enemmĂ€n, kun se sihisi kasvojeni edessĂ€.

    

Itkin paljon rukoillessani ja huusin avukseni Herraa: ”Jeesus, Herra, please tule nopeasti. MissĂ€ SinĂ€ olet? Auta minua!” Vaikka kuinka huusin Herraa, HĂ€ntĂ€ ei nĂ€kynyt. Oli kuin demoni olisi odottanut juuri tĂ€tĂ€ hetkeĂ€, sillĂ€ se alkoi kiemurrella hitaasti sÀÀrieni ympĂ€rille, mahani ympĂ€rille, rintani ja sitten kaulani ympĂ€rille. Kaulassa se alkoi kiristÀÀ otettaan. En voinut hengittÀÀ ja demoni jatkoi aikomuksenaan tukehduttaa minua. Vaikka menetin kykyni hengittÀÀ, kykenin silti huutamaan Herran puoleen. Huusin ja huusin ja huusin. Sitten kÀÀrme avasi suunsa apposen auki niellĂ€kseen minut. Suu ammollaan se yritti tunkea pÀÀtĂ€ni sisÀÀnsĂ€. Katselin hermostuneena kun Herra ilmestyi yhtÂŽĂ€kkiĂ€ ja tarttui kÀÀrmeestĂ€ kiinni ja heitti sen pois minusta. Herra kysyi: ”Haak-Sung. Oletko peloissasi? ÄlĂ€ pelkÀÀ! MinĂ€ suojelen sinua.”

 

                Kiehuvan Padan SisĂ€llĂ€ Olevat Huutavat Tuskissaan

 

Jeesus sanoi: ”MinĂ€ nĂ€ytĂ€n sinulle helvetin. Tarkkaile sitĂ€ lĂ€heltĂ€.” Jeesus tarttui kĂ€teeni ja hetkessĂ€ olimme synkĂ€ssĂ€ paikassa. NĂ€in tummanpunaisia liekkejĂ€ ympĂ€rillĂ€mme. Kun jatkoimme kĂ€velyĂ€,  iso pata tuli nĂ€kyviin. Leukani loksahti auki, kun nĂ€in padan suunnattoman koon. Se oli jĂ€risyttĂ€vĂ€. Kun minulle nĂ€ytettiin sen sisĂ€puoli, olin kauhuissani ja peloissani.

   

Valtavan padan sisuksissa kiehui musta vesi. Tulikuumat punaiset lieskat loimottivat padan sivuilla kun se kuumensi vettĂ€. Veden lĂ€mpötila oli yli kiehumispisteen ja höyrykuplat nousivat pinnalle. Höyry nĂ€ytti savulta. SisĂ€llĂ€ pannussa nĂ€in joukoittain ihmisiĂ€. SiellĂ€ kaikki miehet ja naiset huusivat apua. He huusivat koko ajan: ”Ahh! On niin kuuma! En kestĂ€ tĂ€tĂ€ enempÀÀ tuskaa! Auttakaa minua! Lopettakaa tĂ€mĂ€ kidutus!” HeidĂ€n lihansa oli irronnut kiehuvassa vedessĂ€ ja heidĂ€n luunsa kelluivat kuumassa vedessĂ€. Vaikka he olivat menettĂ€neet lihansa ja muotonsa, heidĂ€n luunsa huusivat tuskasta ja jotenkin kykenivĂ€t aistimaan kipua. Haistoin Ă€llöttĂ€vĂ€n, palaneen, keitetyn lihan ja luitten kĂ€ryn. Halusin oksentaa. LöyhkĂ€ teki hengittĂ€misen lĂ€hes mahdottomaksi. Kun pannu alkoi kiehua rajusti. tumma savu tĂ€ytti ilman ja vaikeutti nĂ€kemistĂ€. Ellen olisi ollut siellĂ€ Jeesuksen kanssa, olisin pyörtynyt nĂ€kymĂ€stĂ€ ja katkusta. Herra piti tiukasti kĂ€destĂ€ni ja sanoi: ”MennÀÀn vĂ€hĂ€n pidemmĂ€lle.”  Luotin Herraan ja siirryimme helvetin toiseen paikkaan.

 

                   Ennustajien Ja Itsemurhan Uhrien Kidutuspaikka

 

Kun kÀvelimme pidemmÀlle, siellÀ istui tuolillaan iso paha olento. Sen asento ja kÀytös osoittivat, ettÀ se oli paikan kuningas. Iso luukku oli lattialla otuksen jalkojen edessÀ. Ihmiset seisoivat luukun pÀÀllÀ. Kun olento polkaisi jalkojensa ja luukun vÀliin piirrettyÀ valkoista viivaa, luukku avautui alaspÀin ja ihmiset putosivat. Kykenin katsomaan, mitÀ luukun alla oli: vulkaanista laavaa. Kun ihmiset putosivat kiehuvaan laavaan, he syttyivÀt heti tuleen ja kirkuivat tuskasta.

   

Olin hyvin peloissani siitĂ€ mitĂ€ nĂ€in. Kysyin: ”Jeesus, keitĂ€ nĂ€mĂ€ ihmiset olivat? Miksi heitĂ€ kidutetaan laavassa? Olen niin surullinen heidĂ€n puolestaan. En halua todistaa heidĂ€n tuskiaan enempÀÀ. He hakevat avuttomina toivoa.” – Jeesus vastasi: ”NĂ€mĂ€ ihmiset olivat ennustajia sekĂ€ ennustajien, manaajien ja noitien asiakkaita – ja niitĂ€, jotka tekivĂ€t itsemurhan.”

   

Kun Herra puhui itsemurhan tekijöistĂ€, enoni, joka oli tehnyt itsemurhan lÀÀkkeillĂ€, tuli nĂ€kyviin. Kun saimme katsekontaktin, huusin: ”Eno, se olen minĂ€, Haak-Sung. Miksi seisot luukulla?” Seuraava ryhmĂ€, missĂ€ enonikin oli, raahattiin luukulle seisomaan. Olento nosti jalkaansa tallatakseen merkkiviivaa.

   

Pyysin Herralta armoa: ” Jeesus, enoni on vaarassa pudota laavaan.  Auta hĂ€ntĂ€!”  Tuskaisena huusin vielĂ€ kovempaa: ”Herra , eno oli aina hyvĂ€ minulle. Eno – tule minun puolelleni, nopeasti!” Surullisin ilmein Jeesus vastasi: ”Haak-Sung, on liian myöhĂ€istĂ€. MitÀÀn ei ole tehtĂ€vissĂ€.” Enoni katsoi minua ja sanoi: ”Haak-Sung, tartu minua kĂ€destĂ€!” SillĂ€ hetkellĂ€ kun enoni ojensi kĂ€tensĂ€ eteenpĂ€in, olento polki linjaa ja ovet avautuivat alaspĂ€in. RyhmĂ€ putosi alas laavaan ja vĂ€ki kirkui.

   

TĂ€ssĂ€ kidutusryhmĂ€ssĂ€ – ne jotka eivĂ€t tunteneet Jumalaa – oli monia buddhalaisia munkkeja, joitakin luopiokristityitĂ€ ja sitten sellaisia, jotka kĂ€vivĂ€t kirkossa muista syistĂ€ kuin Jeesuksen tĂ€hden. Jeesus selitti tarkoin mitĂ€ tapahtui. En voinut lakata itkemĂ€stĂ€, se oli hyvin pelottavaa. Kun itkin, Herra rohkaisi kĂ€ymÀÀn vielĂ€ hieman eteenpĂ€in.

   

Kun kÀvelimme, iso laite ilmestyi. Se oli kuin vesipyörÀ tai iso rengas. Iso ja pyöreÀ. Se pyöri koko ajan. Se oli peitetty terÀvÀkÀrkisillÀ terillÀ. Mustanpunainen hehku sÀteili terien pÀistÀ ja tunsin niistÀ lÀhtevÀn lÀmmön.

    

NÀin ihmisiÀ miehiÀ ja naisia, makaamassa pyörivÀn laitteen alapuolella. HeidÀt oli ahdettu sinne kuin sardiinit. Kun objekti pyöri, sen terÀt painuivat ihmisiin armottomasti.

   

En voinut katsoa enempÀÀ. Se oli kauheaa katseltavaa. TerÀvÀt veitset runtelivat ja lÀvistivÀt uhrien ruumiit. Ne rÀjÀhtivÀt kuin ilmapallot. Kun pyörÀ oli tehtÀvÀnsÀ tehnyt, demonit siivosivat paikan ruumiinkappaleista ilman pienintÀkÀÀn kunnioitusta. Ne pitivÀt niitÀ jÀtteinÀ. Kun ne olivat kerÀnneet osat röykkiöiksi, ne heittivÀt ne alas tulivuoren kitaan. Se oli julmaa nÀhtÀvÀÀ.

   

TÀmÀ helvetin seutu oli tÀynnÀ tulivuoria. Ne kaikki nÀyttivÀt olevan valmiina purkautumaan. Alueella oli myös majoitettuina monia olentoja, jotka pitivÀt mustia rannekkeita. Kullakin oli iso rautatanko. Ne kÀyttivÀt sitÀ armottomasti niitÀ kohtaan, jotka vastustelivat tai yrittivÀt paeta tulivuorta.

   

Olin jo tavannut nÀitÀ olentoja rukoillessani kielillÀ Herran Kirkossa. NÀmÀ olivat niitÀ demoneja, jotka yrittivÀt lÀhestyÀ minua. Ne kaikki olivat keskenÀÀn samannÀköisiÀ. Ne nauttivat saadessaan kiduttaa ja polttaa ihmisiÀ.

 

                                           Ailahtelevat ihmiset

 

Jeesus sanoi: ”Haak-Sung, katso tarkkaan!”  NĂ€in monia ihmisiĂ€ pienten ja suurten kÀÀrmeiden ympĂ€röiminĂ€. Ihmiset olivat kokoontuneet tiukasti yhteen. Suuremmat kÀÀrmeet kiemurtelivat ihmisten pĂ€itten ja pienemmĂ€t ruumiiden ympĂ€rille. Pienet purivat ja iskivĂ€t koko ajan. Ihmiset karjuivat kivusta. 

   

Kysyin Herralta: ”Herra, millaiseen syntiin nĂ€mĂ€ olivat syypĂ€itĂ€?” – Herra vastasi: ” HeillĂ€ ei koskaan ollut todellista uskoa minuun.  He eivĂ€t koskaan uskoneet Minuun tĂ€ydestĂ€ sydĂ€mestÀÀn. Ja vaikka he vĂ€ittivĂ€t uskovansa minuun, heidĂ€n tekonsa olivat ristiriitaisia. He olivat arvaamattomia, oikullisia. Se vaikutti heidĂ€n osallistumiseensa jumalanpalveluksiin. He eivĂ€t olleet koskaan todella uudestisyntyneet ylhÀÀltĂ€. Useimmat heistĂ€ kuolivat onnettomuuksissa. He eivĂ€t kyenneet tekemÀÀn parannusta tĂ€ysin. Haak-Sung, sinullakin on oikukas persoonallisuus. Kuitenkin kristillinen vaelluksesi on vakaata”,  Herra sanoi.

   

Monet laavakuopat olivat tĂ€ynnĂ€ tulta. Tulella tuntui olevan oma elĂ€mĂ€nsĂ€. Liekit saattoivat leimahtaa hyvin korkealle. Jeesus kaappasi kĂ€teni ja sanoi: ”LĂ€hdetÀÀn.” KĂ€velimme hyvĂ€n matkaa ja tulimme laajalle paikalle. SiellĂ€ oli useita isoja muureja. Ne olivat niin pitkiĂ€ etten nĂ€hnyt niiden loppua. Muurit pyörivĂ€t myötĂ€pĂ€ivÀÀn, mutta jotkut pĂ€invastoin. Sitten oli toisia jotka vaihtelivat pyörimissuuntaansa alati.

   

Muurien seinillĂ€ oli joukoittain miehiĂ€ ja naisia, jotka makasivat seinÀÀ vasten kĂ€det ja jalat yhteensidottuina. Ihmiset oli sidottu toinen toisiinsa ilman mitÀÀn rakoa heidĂ€n vĂ€lillÀÀn. ÄkkiĂ€ kuulin sihisevĂ€n ÀÀnen kaikilta suunnilta. Sitten ilmaantui tuli,  jossa oli eri vĂ€rejĂ€. Se hehkui punaista, keltaista, sinistĂ€ vĂ€riĂ€. Tuli alkoi polttaa ihmisten lihaa ja vaatteita. Ihmiset kirkuivat ja huusivat apua. Kun muurit pyörivĂ€t, ihmiset kirjaimellisesti paahdettiin kunnes kaikki liha oli poltettu heidĂ€n luistaan. Kun heistĂ€ oli tullut tĂ€ysiĂ€ luurankoja, nĂ€in muurien pyörivĂ€n ja kun he ilmestyivĂ€t uudelleen, heidĂ€n lihansa olivat taas ennallaan. Isot kÀÀrmeet ilmaantuivat ja alkoivat kiertyĂ€ heidĂ€n pĂ€ittensĂ€ ympĂ€rille.

  

Sitten ilmestyi kauhistuttavia vihreitĂ€ otuksia, joilla oli pitkĂ€t,  kapeat silmĂ€t. Silmien katse muistutti ketun silmiĂ€. Otuksella oli kolmionmuotoinen nenĂ€ ja pÀÀn molemmin puolin sarvet. KĂ€sissÀÀn sillĂ€ oli kolmet sormet. Se oli niin lihava, ettĂ€ se nĂ€ytti turvonneelta. Kukin otus kantoi nuijaa, jossa oli terĂ€viĂ€ piikkejĂ€. Ne ryntĂ€sivĂ€t ihmisten kimppuun ja sÀÀlittĂ€ hakkasivat heitĂ€ nuijillaan. Ihmiset itkivĂ€t ja huusivat toivottomina apua.

   

Kun ihmiset huusivat: “Auttakaa!”, otukset iskivĂ€t heitĂ€ pÀÀhĂ€n. Ja kun he huusivat: ” Vapauttakaa meidĂ€t siteistĂ€!”, otukset iskivĂ€t heitĂ€ nuijilla vartaloihin. ErĂ€s nainen itki ja huusi kovalla ÀÀnellĂ€: ”TĂ€mĂ€ on epĂ€oikeudenmukaista! En ansaitse tĂ€mĂ€n kaltaista rangaistusta! ElĂ€mĂ€ni Maan pÀÀllĂ€ oli viheliĂ€istĂ€. En voinut kestÀÀ sitĂ€ kauempaa. Siksi tein itsemurhan! Mutta – tuska helvetissĂ€ on paljon sietĂ€mĂ€ttömĂ€mpÀÀ kuin elĂ€mĂ€ Maan pÀÀllĂ€. Miksi lĂ€hetit minut helvettiin? Se ei ole reilua. En ollut koskaan kuullut helvetin olemassaolosta mitÀÀn. On epĂ€reilua, ettĂ€ olen tÀÀllĂ€.”  SitĂ€ hĂ€n toisteli uudelleen ja uudelleen.

   

Yksi pahoista otuksista nauroi ja vastasi: ”MinĂ€ houkuttelin ja petin sinut itsemurhaan. SinĂ€ et tiennyt totuutta. SinĂ€ jopa kĂ€vit kirkossa, mutta et kuullut koskaan taivaasta etkĂ€ helvetistĂ€. MinĂ€ jopa olin vĂ€hĂ€n peloissani, ettĂ€ jos vaikka kuulisit nĂ€istĂ€ paikoista. Vaikka kĂ€vit kirkossa, surmasit itsesi. Siksi on oikein, ettĂ€ olet tÀÀllĂ€. MinĂ€ liehittelin ja petin sinut. Voitin sielusi. Saat monia oppitunteja ikuisesti.”  Otus alkoi piestĂ€ ja pahoinpidellĂ€ naista armottomasti.

   

Itkin, kun katsoin kauhunĂ€ytelmÀÀ. Olin tosi peloissani. Jeesus tuli lĂ€hemmĂ€ksi ja lohdutti. HĂ€n pyyhki kyyneleeni ja halasi minua. Kidutus ja kipu olisivat loputtomia ja ikuisia. Huudot ja armon anomiset jĂ€isivĂ€t vastaamatta. Se on ikuinen kidutus. Herra ja minĂ€ lĂ€hdimme pois  helvetistĂ€.

   

Kun tulimme kirkkoon, aloin rukoilla kielillĂ€. Herra sanoi minulle: ”Haak- Sung, sinun rukouksesi yöstĂ€ varhaiseen aamuun ovat paljon tehokkaampia kuin pĂ€ivĂ€ajan rukoukset.  NiinpĂ€ yritĂ€ rukoilla enemmĂ€n öisin kuin pĂ€ivisin.”  HĂ€n kehotti minua katsomaan tarkemmin HĂ€ntĂ€. Herralla oli piikkikruunu pÀÀssÀÀn ja nĂ€in reiĂ€t hĂ€nen kĂ€sissÀÀn ja jaloissaan. Jokaisesta haavasta vuoti verta. Tein parannusta ja itkin kun katselin Herran kĂ€rsimystĂ€.

   

Sitten lopetin rukoilemisen. Sen jÀlkeen Jeesus vei minut taivaaseen ja pyyhki pois kyyneleeni. Kun saavuin taivaaseen, olin kristallinkirkkaan valtameren rannalla.

 

                              Voinko JÀÀdĂ€ Taivaaseen?

 

Lee, Yoo-Kyung (24-vuotias): Rukoilin palavasti. Jeesus tuli ja sanoi minulle: ”Kaipasitko Minua?” Vastasin onnellisena: ”KyllĂ€ Herra, oikein paljon”. Herra sanoi: ”Kuinka paljon?” Nostin kĂ€teni yli pÀÀni ja muodostin sydĂ€men kĂ€sillĂ€ni ja sormillani. Kovalla ÀÀnellĂ€ sanoin: ”Jeesus, minĂ€ rakastan Sinua!”

   

Tunsin oloni suurenmoiseksi sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€. Tavallisesti demonit hĂ€iritsevĂ€t minua jo kun alan rukoilla. Mutta tĂ€nÀÀn Herra kohtasi minut. EikĂ€ vain ilmestynyt vaan vei minut taivaaseen. Jeesus sanoi: ”Sinulla on tĂ€nÀÀn loistava olo, eikö? ” Vastasin: ”KyllĂ€, Herra. Tunnen oloni suurenmoiseksi, koska en nĂ€hnyt demoneja tĂ€nÀÀn.”  Kun saavuimme taivaaseen, yksi enkeleistĂ€ nojautui puoleeni ja sanoi: ”Vau! SinĂ€ taas tÀÀllĂ€? Sinulla tĂ€ytyy olla suurenmoinen olo, kun saat tulla tĂ€nne niin usein.” Sitten enkeli hymyili minulle.

   

Herra vei minut erittĂ€in korkealle paikalle ja nĂ€ytti sieltĂ€ minulle maapallon. Maa nĂ€ytti pieneltĂ€ sellaiselta etĂ€isyydeltĂ€. Havaitsin Maan pyörivĂ€n. Jeesus osoitti maapalloa ja sanoi: “Tuossa on sinun kotimaasi, kotikaupunkisi ja kotisi.” Pyysin Jeesukselta: ”Jeesus, haluan elÀÀ taivaassa. En haluaisi mennĂ€ takaisin Maahan.” Jeesus vastasi: ”Ei ole vielĂ€ sinun aikasi. Sinun tĂ€ytyy ensin palvella Minua ja innolla tehdĂ€ Minun työtĂ€ni. MÀÀrĂ€ttynĂ€ hetkenĂ€ tulet tĂ€nne.”

   

Vietimme Herran kanssa laatuaikaa taivaassa. Kerroimme vitsejÀ ja nauroimme paljon. Me viihdyimme. Nautin suunnattomasti. Sitten palasimme kirkkoon.

 

 

                   KorkeajĂ€nnitteisiĂ€ RautapylvĂ€itĂ€ HelvetissĂ€

 

 

Baek, Bong-Nyo: Rukoilimme kun Jeesus ilmestyi keskellemme. HĂ€n lopetti Ă€kkiĂ€ kĂ€velynsĂ€ ja alkoi mutista itsekseen: ”Kenet valitsisin kĂ€ymÀÀn helvetissĂ€?”  Myöhemmin tajusin, ettĂ€ HĂ€n mutisi minun edessĂ€ni, koska HĂ€n oli jo valinnut minut kĂ€ymÀÀn helvetissĂ€. Kun HĂ€n seisahtui kohdalleni, minua pelotti. HĂ€n sanoi minulle: ”Minulla on monenlaisia asioita nĂ€ytettĂ€vĂ€nĂ€ sinulle. MenkÀÀmme yhdessĂ€!”

   

Sitten Herra otti minua kĂ€destĂ€. SillĂ€ hetkellĂ€ muistin keskusteluni pastorin kanssa. Pastori oli sanonut: ”IsĂ€ni ja vanhin sisareni ovat todennĂ€köisesti helvetissĂ€, koska he eivĂ€t olleet hyvĂ€ksyneet Kristusta. Jos Herra ottaa minut helvettiin, ja voin nĂ€hdĂ€ olot siellĂ€ omin silmin,   silloin voin  ja kirjoittaa luotettavasti siitĂ€ yksityiskohtia myöten. En voi ymmĂ€rtÀÀ, miksi Herra ei salli minun kĂ€ydĂ€ helvetissĂ€.” Pastori pyysi minua, ettĂ€ jos Herra antaisi minun kĂ€ydĂ€ helvetissĂ€, niin pyytĂ€isin Herralta lupaa nĂ€hdĂ€ ovatko pastorin isĂ€ ja vanhin sisko siellĂ€.

   

Matkalla helvettiin kysyin Herralta pastorin kysymyksen. Herra lupasi nÀyttÀÀ, missÀ pastorin isÀ ja sisko olivat. Herra otti kÀdestÀni tiukan otteen. HÀn muistutti, etten pelkÀisi. HÀn sanoi, ettÀ nÀkisin joitakin jÀrkyttÀviÀ tapahtumia, mutta ettÀ HÀn suojelisi minua. HÀnen sanottuaan tÀmÀn kÀvelimme kapeaa polkua. Polku oli erittÀin pimeÀ. En nÀhnyt mitÀÀn. Menetin suuntavaistoni. En tiennyt kÀvelinkö suoraan, taaksepÀin vai sivulle. Vain Jeesus ohjasi minua. Herra itse oli valo, joka loisti pimeydessÀ.

   

Kun jatkoimme kulkua, aloin kuulla hyvin ÀÀnekÀstÀ melua kaikkialta. Melu porautui pÀÀhÀn ja korviin niin ettÀ korviani alkoi sÀrkeÀ. Tuntui kuin pÀÀni rÀjÀhtÀisi. Aloin erottaa ÀÀniÀ, ne muuttuivat elÀvÀmmiksi ja selvemmiksi. Erotin itkua ja huutoja. Ne kuulostivat mielenosoitukselta tai mellakalta. Kuulin likaista kielenkÀyttöÀ Jumalaa vastaan. Ihmiset kirosivat toinen toistaan, se kuulosti taistelulta. Se oli ÀÀnten kaaosta. Sanat ja kovaÀÀnisyys koski sekÀ korviini ettÀ sieluuni.

   

Kapea polku tuntui loputtoman pitkĂ€ltĂ€. Tuntui kuin olisimme kĂ€velleet ikuisuuden. ÄkkiĂ€ tunsin lĂ€snĂ€olon, joka ympĂ€röi minut nopeasti. Herra sanoi: ”Katso tarkkaan!” HĂ€n heilautti kĂ€ttÀÀn ja nĂ€in kaiken. Kapean polun molemmin puolin oli isoja, laajoja kammioita. Niin laajoja, etten voinut nĂ€hdĂ€ kattoja. Kammiot olivat rinnatusten. Kussakin oli suuri joukko ihmisiĂ€ tiiviisti yhteen pakattuina. HeillĂ€ ei ollut tilaa liikkua. Kammiot olivat korkeita kuin pilvenpiirtĂ€jĂ€t isoissa kaupungeissa. Niiden edessĂ€ oli rautaiset kalterit kuin vankiselleissĂ€. Kaltereissa oli oli korkea jĂ€nnite. Tuli mieleeni sĂ€hköiset moskiittopyydykset, joissa hyönteinen houkuteltiin kohti valoa ja kuolemaansa.

   

Ihmiset tappelivat ja tönivĂ€t toisiaan epĂ€toivoisena yrityksenÀÀn vĂ€lttÀÀ nĂ€itĂ€ sĂ€hkötolppia. Ihmiset työnnettiin niihin. SĂ€hkö kulutti nĂ€iden lihan ja sytytti tuleen. Uhrit paloivat, jĂ€ljelle jĂ€i tuhkaa. ÄkkiĂ€ kuulin huudon vĂ€kijoukosta. Mies huusi ja anoi apua: ”Herra, kun minĂ€ olin Maan pÀÀllĂ€, menin kirkkoon saadakseni ruokaa. Kuitenkin saarnojen aikana menin ryypylle ja poltin tupakkaa. Mutta kuolin auto-onnettomuudessa ja huomasin olevani helvetissĂ€. Herra, please, minĂ€ kerjÀÀn sinua ottamaan minut ulos tĂ€stĂ€ paikasta. Herra, en enÀÀ ikinĂ€ tee sellaista syntiĂ€ uudelleen.”

   

HĂ€n alkoi itkeĂ€ ja huutaa ÀÀnekkÀÀmmin, kun Herra ei vastannut mitÀÀn. Mutta havaitsin oudon ilmiön. Kun mies oli lopettanut anelemisensa, hĂ€nen lihansa alkoi hajota ja hĂ€nestĂ€ tuli luuranko. Silti hĂ€n kykeni puhumaan: ”Herra, ota minut pois tĂ€stĂ€ paikasta. Jos pelastat minut, en enÀÀ ikinĂ€ ryyppÀÀ enkĂ€ polta. En ikinĂ€ enÀÀ kĂ€ytĂ€ hyvĂ€kseni kirkon ruuanjakelua. Omistan elĂ€mĂ€ni rukoukselle. Jos kĂ€sket, ettĂ€ paastoan, paastoan niin kauan kuin SinĂ€ tahdot. Paastoan tuhat vuotta, tai vaikka 10 000 vuotta. Omistan elĂ€mĂ€ni Sinulle ja rukoukselle! Ota minut tĂ€stĂ€ hirvittĂ€vĂ€stĂ€ paikasta pois!” Kun mies aneli, hĂ€nen luunsa koskettivat sĂ€hköpylvÀÀseen. SillĂ€ hetkellĂ€ hĂ€n syttyi tuleen ja muuttui tuhkaksi.

   

Kuulin toisenkin edellisen vieressĂ€ anelevan. Ă„Ă€ni oli heikko, se oli naisen ÀÀni. Mutta ÀÀni muuttui kovemmaksi ja terĂ€vĂ€mmĂ€ksi: ”Herra, en ansaitse olla tÀÀllĂ€. TĂ€mĂ€ on epĂ€oikeudenmukaista. En tiennyt ettĂ€ tĂ€llaista on olemassakaan. Herra ota minut pois tÀÀltĂ€!” Herra vastasi hĂ€nelle: ”MinĂ€ tiedĂ€n tarkkaan jokaikisen tekemĂ€si synnin. Kuinka uskallat valehdella minulle? ”, Herra nuhteli hĂ€ntĂ€. Nainen vaihtoi Ă€kkiĂ€ ÀÀnensĂ€vyÀÀn: ”HĂ€n muuttui vihaiseksi ja puhui hyökkÀÀviĂ€ sanoja: ”Herra, mitĂ€ hyvÀÀ SinĂ€ olet tehnyt? Jos olet tosi Jumala ja kykenet pelastamaan meidĂ€t, miksi me pÀÀdyimme tĂ€nne helvettiin? Etkö voinutkaan pelastaa meitĂ€?  On sinun syysi, ettĂ€ suuret ihmisjoukot ovat helvetissĂ€. ” HĂ€n oli hyvin julkea Herraa kohtaan.

   

Herra oli vaiti, kun nainen pilkkasi HĂ€ntĂ€. Nainen oli hyvin ylimielinen. TörkeĂ€ nainen jatkoi Herran kiroamista: ”Hei, sinĂ€, mitĂ€ sinĂ€ olet puolestamme tehnyt? ” Sitten hĂ€n muutti puhettaan ja vetosi ystĂ€vĂ€llisesti. HĂ€nen asenteensa muuttui edestakaisin anelemisesta röyhkeyteen. Minulle naisen Herraan kohdistamat syytökset olivat vaikeimpia kestÀÀ. Mutta Herra oli hiljaa ja kuunteli hĂ€ntĂ€. Taas nainen alkoi huutaa ja haukkua Herraa. HĂ€n osoitti Herraa sormellaan ja alkoi kirota ja kĂ€yttÀÀ rumaa kieltĂ€: ”Luuletko olevasi kaikkien Herra? Katso, juuri tĂ€llĂ€kin hetkellĂ€ on hyvin suuri joukko ihmisiĂ€ helvetissĂ€. Jos nĂ€en taivaaseen astuvan muutama sata ihmistĂ€, astuu helvettiin useita satojatuhansia. Katso nĂ€itĂ€ kammioita.  NiissĂ€ on ihmisiĂ€ liikaa, tungokseen asti!”

   

Kun vĂ€kijoukot tajusivat, ettĂ€ Herra oli paikalla, he kaikki yrittivĂ€t saada keskustella HĂ€nen kanssaan. He ojensivat kĂ€siÀÀn HĂ€nen puoleensa. Mutta samalla he koskettivat rautapaaluja ja sĂ€hköisku poltti heidĂ€t tuhkaksi.  VielĂ€ tuhkanakin he yrittivĂ€t rynnĂ€tĂ€ lĂ€hemmĂ€ksi Herraa. Taaempana olevat, jotka eivĂ€t voineet pÀÀstĂ€ lĂ€hemmĂ€ksi Herraa, alkoivat kirota HĂ€ntĂ€.

   

Ihmisten huutaessa Herra pysyi vaiti. HĂ€n kuunteli kun he kirosivat ja huusivat. MinĂ€ anoin Herraa: ”Herra, lĂ€hdetÀÀn pois tÀÀltĂ€. Minulla on paha pÀÀnsĂ€rky ja hengitysvaikeuksia. En kestĂ€ tĂ€tĂ€ enempÀÀ.” Herra vastasi: ”HyvĂ€ on.”  HĂ€n otti lujan otteen kĂ€destĂ€ni ja sanoi:               ”MeidĂ€n tĂ€ytyy jatkaa vielĂ€ vĂ€hĂ€n matkaa.”

 

                                      Minun ÄitiĂ€ni Piinataan

                                 Jokaisessa Helvetin Kolkassa

 

Olimme kĂ€velleet edemmĂ€ksi, kun  edessĂ€ oli toinen hirvittĂ€vĂ€ nĂ€ky. Tulin paikalle, jossa Ă€itiĂ€ni kidutettiin. HĂ€n kĂ€rsi ja oli hirvittĂ€vissĂ€ tuskissa. En ikinĂ€ enÀÀ olisi halunnut olla todistamassa oman Ă€itini kidutusta. Sanoin Herralle: ”Se on Ă€itini. MitĂ€ minun pitĂ€isi tehdĂ€?” ÄitiĂ€ oli kidutettu helvetin eri paikoissa. Minulle oli suotu oikeus todistaa hĂ€nen kidutuksiaan alusta tĂ€hĂ€n asti. Mihin ikinĂ€ me Herran kanssa helvetissĂ€ menimmekÀÀn, aina nĂ€in Ă€itiĂ€ni kidutettavan. Äitini kirkui tuskissaan tulessa ja kuumuudessa. En kestĂ€nyt sitĂ€. Menin shokkiin ja kaaduin. Mutta Herra auttoi minut pystyyn. Jatkoin kauhean nĂ€ytelmĂ€n katselua.

   

Ӏiti! Äiti- raukkani! Oletko yhĂ€ siellĂ€?” Kun huusin, Ă€iti kuuli ja vastasi itkien ja kivusta huutaen: ”Ouuh! On niin kuumaa. Bong-Nyo, soisin, ettĂ€ minua piinattaisiin jollain toisella tavalla. Minua kidutetaan sietĂ€mĂ€ttömĂ€ssĂ€ kuumuudessa! Joko kuumassa vedessĂ€ tai tulessa. Vihaan niitĂ€ niin. Ouuh !  On liian kuumaa! Bong-Nyo, ota minut pois tÀÀltĂ€!” Kun katsoin, Ă€itini liha hajosi ja vain luut jĂ€ivĂ€t jĂ€ljelle. Vaikka tiesin, ettĂ€ kysymykseni oli mahdoton, pÀÀtin silti pyytÀÀ Herralta apua. En voinut enÀÀ kestÀÀ katsella Ă€itini kidutusta. Se oli liikaa minulle. Anoin: ”Herra, auta hĂ€ntĂ€, auta.” Aloin nyyhkyttÀÀ kerjĂ€tessĂ€ni apua Ă€idille Herralta. MitĂ€ enemmĂ€n itkin, sitĂ€ lujemmin tiesin, ettĂ€ pyyntöni oli mahdoton. Herra sanoi: ” On liian myöhĂ€istĂ€. Ei ole mahdollista auttaa hĂ€ntĂ€.” Herra tarttui kĂ€teeni ja alkoi vetÀÀ minua minun vastustellessani. Kun Herra veti minua, katsoin taakseni Ă€itiĂ€ni.

   

Jatkoin: Ӏiti, rakas Ă€iti. MitĂ€ minun pitĂ€isi tehdĂ€? Äiti, mitĂ€ minun pitĂ€isi tehdĂ€?” Kun huusin tuskaisena, Ă€iti vastasi ja itki: ”Bong-Nyo, tyttĂ€reni.” Äiti huusi nimeĂ€ni yhĂ€ uudelleen ja uudelleen. Minuuttien kuluttua saatoin enÀÀ kuulla hĂ€nen kutsunsa heikot kai Ășt.

   

Kun olimme jÀttÀneet tÀmÀn paikan, Herra ja minÀ saavuimme toiseen kidutuspaikkaan. Taas sain nÀhdÀ Àitini piinan. TÀmÀ paikka oli edellistÀ lÀhellÀ, mutta nyt Àiti oli tÀssÀ paikassa. Huomasin suuren, pahan olennon. Se nÀytti olevan paikan jonkinlainen prinssi. Kun otus huomasi, ettÀ katsoin ÀitiÀni, se kiersi kielensÀ Àidin ympÀrille. Sen kieli muistutti kÀÀrmeen kieltÀ.

   

Äiti nĂ€ytti olevan tukehtumaisillaan, mutta silti kykeni huutamaan: ”Bong-Nyo, miksi olet taas tullut? Jos et voi pelastaa tai auttaa , miksi tulet aina uudelleen? ÄlĂ€ vain seiso siellĂ€ ja katsele, tule pelastamaan minut!  Haluatko nĂ€hdĂ€ kidutustani? Kiiruhda pois! ÄlĂ€ enÀÀ ikinĂ€ tule uudelleen!” Kun Ă€iti oli lopettanut huutamisensa, paha olento heitti hĂ€net polttaviin liekkeihin. Kun hĂ€nen ruumiinsa kosketti liekkejĂ€, hĂ€n paloi  vĂ€littömĂ€sti. Kuulin hĂ€nen kaameat huutonsa.

 

                                       Uhkapelureiden Kidutus

 

Herra kĂ€ski minua siirtymÀÀn eteenpĂ€in. Olin hiessĂ€ ja kyynelissĂ€. En halunnut mennĂ€ eteenpĂ€in. Olin nĂ€hnyt tarpeeksi. Tiesin, ettĂ€ Herra halusi nĂ€yttÀÀ minulle lisÀÀ. Taas uusi hirvittĂ€vĂ€ nĂ€ytelmĂ€ odotti minua. NĂ€in joukoittain ihmisiĂ€ istumassa rivissĂ€. HeidĂ€n kĂ€sivartensa ja jalkansa olivat ojennetut eteenpĂ€in.  Suuri otus piteli valtavaa kirvestĂ€ ja asteli edestakaisin heidĂ€n rivistöjensĂ€ edessĂ€. Kirves oli terĂ€vĂ€ ja uhkaava.

   

Otus hakkasi ihmisten kÀdet ja jalat vaiheittain pois. HÀn aloitti sormista ja meni eteenpÀin kÀsi- ja olkavarteen ja edelleen olkapÀÀhÀn. Otus teki saman jaloille. Ensin varpaat ja sitten ylöspÀin jalkaa. Se oli armotonta ja nopeaa. Ihmiset kirkuivat kivusta. Se oli loputonta.

   

Paloitteluaan odottavien kasvot olivat kuoleman merkitsemÀt. Ne olivat kuin pakastejÀÀtÀ. Otus hyrÀili ja lauloi tehdessÀÀn työtÀÀn. Lopuksi otus halkaisi isolla kirveellÀÀn luut. Paksuimmatkin luut rusahtivat kevyesti. HÀn oli kuin motin tekijÀ. Pienten luitten lihat irtosivat nopeasti pois.

   

Oli peloissani. Kun itkin, kysyin Herralta: ”Herra, olen niin peloissani. Miksi nĂ€mĂ€ ihmiset ovat tÀÀllĂ€?” Herra vastasi: ”NĂ€mĂ€ ovat ammattipelureita. He petkuttivat ihmisiĂ€ monin tavoin. He eivĂ€t kuunnelleen koskaan ketÀÀn. Vaikka heidĂ€n kĂ€tensĂ€, jalkansa tai pÀÀnsĂ€ olisi uhattu katkaista pois, he eivĂ€t olisi kuunnelleet ketÀÀn eivĂ€tkĂ€ olisi tehneet parannusta. HeidĂ€n kohtalonsa oli helvetti.”

   

Kun ihmisten kĂ€det ja jalat oli katkottu, ruumiit kierivĂ€t pois. Mutta pian heidĂ€n ruumiinsa tulivat uudelleen kokoon – ja prosessi alkoi alusta. Ihmiset nĂ€yttivĂ€t nukeilta, kun he istuivat kĂ€dettöminĂ€ ja jalattomina. Kaikki itkivĂ€t tuskissaan.

   

Huomasin joukossa tutut kasvot. Menin lĂ€hemmĂ€ksi nĂ€hdĂ€kseni tarkemmin. Sain shokin – se oli isĂ€ni! Katseemme kohtasivat. IsĂ€ni vuoro oli joutua julman kirveen paloiteltavaksi. Minulla oli epĂ€miellyttĂ€viĂ€ muistoja isĂ€stĂ€, kun olin nuori tyttö. Minulla oli hĂ€nen tĂ€htensĂ€ syvĂ€ haava sydĂ€messĂ€ni. HĂ€n vihasi minua. HĂ€n vain vihasi minua perheessĂ€, solvasi ja löi.

   

Nyt isĂ€ni pyysi anteeksi: ”Bong-Nyo, olen tehnyt monia pahoja asioita. Olen hyvin pahoillani. Olen tehnyt sinua vastaan syntiĂ€ monta kertaa. Minulla ei ole sanoja joilla voisin ne hyvittÀÀ. Rangaistus on reilu ja minĂ€ ansaitsen tulla kidutetuksi. En voi olla eri mieltĂ€ tuomiosta. Mutta miksi sinĂ€ olet tÀÀllĂ€? Miksi kĂ€yt helvetissĂ€ niin usein?” – Kun isĂ€ni lopetti puheensa, otus alkoi hakata ja katkoa isĂ€ni raajoja armottomasti. Kun hĂ€n huusi, kÀÀnsin pÀÀni poispĂ€in. En voinut katsoa. Pyysin Herraa: ”Herra, haluan lĂ€hteĂ€ tÀÀltĂ€â€.

 

                                Rahallinen Siunaus Perheelleni

 

Sisar Baek, Bong-Nyo: Rukoilin: ”Herra, miksi et ole pitĂ€nyt lupaustasi siunata meitĂ€ rahallisesti?  SinĂ€ rikoit lupauksesi. Katso meitĂ€. Katso, millaisessa tilassa olemme. Rukoilemme kylmĂ€ssĂ€, koska meillĂ€ ole varaa lĂ€mmittÀÀ. Me tutisemme kylmĂ€stĂ€ rukoillessamme. MeidĂ€n on alinomaa hierottava kĂ€siĂ€mme pysyĂ€ksemme lĂ€mpimĂ€nĂ€. Usein lĂ€mpö on alle 10 astetta. En ymmĂ€rrĂ€, miksi et ole siunannut meitĂ€. Perheeni neljĂ€ jĂ€sentĂ€ asustaa pastorin luona eikĂ€ hĂ€nenkÀÀn raha-asiansa ole hÀÀvisti. HeillĂ€kÀÀn ei ole muuta syötĂ€vÀÀ kuin riisi ja kimchee. Miksi et ole siunannut meitĂ€? ”

   

Jatkoin rukoilua: ”Molemmat perheet ovat erittĂ€in suurissa talousvaikeuksissa. Pastorin ja minun perheillĂ€ ei ole rahaa. Me kidumme. Kuinka odotat meidĂ€n rukoilevan tuntikausia, kun nĂ€emme nĂ€lkÀÀ? Olet antanut meille kyvyn pÀÀstĂ€ sisĂ€lle hengen maailmaan rukoillessamme. Mutta emme kykene jatkamaan jos nĂ€emme nĂ€lkÀÀ. LisĂ€ksi meillĂ€ on hyvin kylmĂ€. On niin kylmĂ€.  Miksi tuot minut jatkuvasti helvettiin nĂ€kemÀÀn toisten kiduttamista? TiedĂ€n, paljonko sattuu kun oma ruumis kĂ€rsii – mutta en osaa kuvitellakaan kuinka paljon sattuu kun he kĂ€rsivĂ€t helvetissĂ€.  Kun kirkkomme ihmiset rukoilevat  koko yön, he ovat jĂ€ykkiĂ€ ja turvoksissa   rukousasennosta johtuen. Ruumiimme kĂ€rsivĂ€t kivusta ja jĂ€ykistyvĂ€t. Ruumiimme eivĂ€t palaudu entiselleen. Koko yön rukoilu on iso haaste. MeidĂ€n ruumiimme eivĂ€t ole vahvoja kunnon ruuan puutteen vuoksi. Miksi annat meidĂ€n jatkaa nĂ€in? Herra, en jaksa enÀÀ tĂ€llaista.”

    

Itkin itkemistĂ€ni  kun valitin Herralle. Paheksuin tilannettani, jota kuvasin jatkaessani rukouksiani: ”Palvoin pahoja henkiĂ€ ja elin 14 vuotta ennustajana. Ota minut helvetin liekkeihin Ă€itini sijasta. MinĂ€ tein vÀÀrin ihmisille. Minun on vastuu siitĂ€, ettĂ€ niin moni joutui helvettiin! HeidĂ€n vertaan on minun kĂ€sissĂ€ni. Herra, SinĂ€ tiedĂ€t, ettĂ€ olin pahojen henkien vaikutuksen alainen. Ne minut ajoivat pois hylkÀÀmÀÀn lapseni ja tulemaan ennustajaksi. Äitini otti vastuun ja kasvatti lapseni. Nyt hĂ€n on helvetissĂ€ kidutettavana. Se ei ole oikeudenmukaista enkĂ€ voi elÀÀ syyllisyyteni kanssa. LĂ€hetĂ€ minut helvettiin ja vapauta Ă€itini.”  MinĂ€ olin kuin jokelteleva lapsi ja valitin ajattelematta ensin asiaa. Mutta Herra vain kuunteli ystĂ€vĂ€llisesti joka sanan. Herra oli todella kĂ€rsivĂ€llinen minua kohtaan. Valitukseni jĂ€lkeen katsoin, mikĂ€ ilme Herralla oli.

   

Odotin, ettĂ€ Herra antaa vastauksen, mutta hĂ€n seisoi ihan hiljaa. HĂ€n mittaili ilmettĂ€ni.  Oli pitkĂ€ tauko ja sitten Herra puhkesi nauruun – ja sanoi: ”Bong-Nyo, olen vienyt monia ihmisiĂ€ katsomaan, mitĂ€ helvetissĂ€ koetaan. Mutta sinĂ€ olet ensimmĂ€inen, joka valittaa talousasioista sen jĂ€lkeen, kun olen nĂ€yttĂ€nyt hĂ€nelle kiduttamista helvetissĂ€.”  Herra nauroi jĂ€lleen. Olin hĂ€peissĂ€ni, kun kuuntelin hĂ€nen kauniita sanojaan. Olisin halunnut kĂ€tkeytyĂ€ johonkin.

   

Olin ollut vasta kaksi kuukautta uskossa. Uskoni oli uusi ja epĂ€kypsĂ€. Olin tietĂ€mĂ€tön Herran opetuksista. Herra alkoi puhua lĂ€mpimin sanoin: ”En vĂ€litĂ€ valituksistasi. MeidĂ€n ei pidĂ€ olla huolissamme mistÀÀn. LĂ€hdetÀÀn liikkeelle. Katsohan tĂ€tĂ€ nĂ€kymÀÀ!” Joku elĂ€in liikkui edessĂ€ni. Se oli suuri kuin vuori. Oli mahdotonta arvioida sen lajia.  Se muistutti krokotiilia tai lohikÀÀrmettĂ€. SillĂ€ oli yli sata hĂ€ntÀÀ ja ihmiskasvot. Se oli satapĂ€inen. Kun se avasi suunsa sĂ€ikeenkaltainen loputon kieli tuli nĂ€kyviin. Vanha mummo yllÀÀn valkoinen vaate seisoi sen edessĂ€.  Peto oli kiertĂ€nyt kielensĂ€ mummon ympĂ€rille. Tajusin, ettĂ€ Ă€itini oli siinĂ€!

    

TĂ€mĂ€ paha otus kĂ€ytti kieltÀÀn sitoakseen uhrinsa. Kun uhri joutui sen suuhun, peto puri ja nieli jokaisen. Olin erittĂ€in ahdistunut, itkin ja itkin. Herra katseli ja sanoi minulle: ”Bong-Nyo, kun itket, tunnen kipusi. Kun sydĂ€mesi suree, niin suree minunkin sydĂ€meni. Kun olet surullinen, minĂ€kin olen. Jos Ă€itisi olisi elossa, olisin voinut auttaa sinua. Kuitenkin, nyt on liian myöhĂ€istĂ€. Jos haluat valittaa ja olla vihainen, voit tehdĂ€ niin. MinĂ€ olen tĂ€ssĂ€ ja kuuntelen, kuinka sinuun koskee. TiedĂ€n, ettĂ€ olet stressaantunut. Haluan, ettĂ€ purat sen kaiken esiin.”

   

Olin hĂ€peissĂ€ni ja kaduin kaikkia ymmĂ€rtĂ€mĂ€ttömiĂ€ puheitani. Itku jatkui. Herra halusi, ettĂ€ katsoisin eteenpĂ€in. Kun nostin katseeni, nĂ€in ison mustan padan. SisĂ€llĂ€ oli mustaa kiehuvaa vettĂ€. SieltĂ€ tuli kamala löyhkĂ€ ylt ÂŽympĂ€riinsĂ€. Se haisi homehtuneelta ruualta. PÀÀni alkoi jyskyttÀÀ ja löyhkĂ€ oksetti. ”Herra, mitĂ€ se on?”, kysyin. Herra vastasi: “Se on iso padallinen paloviinaa. Se on homehtunut ja mĂ€dĂ€ntynyt.” Herra kehotti katsomaan tarkemmin. SiellĂ€ oli suuri joukko ihmisiĂ€ demonien jĂ€rjestĂ€minĂ€ odottamassa paikkaansa padassa.

   

                        

                                 Pastori Kimin IsĂ€, Vanhempi Sisko

                                    Ja Nuorempi Veljeni HelvetissĂ€

 

 Jeesuksen sanat tekivĂ€t minut surulliseksi. Herra alkoi selittÀÀ nĂ€iden riviin asetettujen ihmisten osaa. HeidĂ€n joukossaan oli nuorempi veljeni, pastorin isĂ€ ja hĂ€nen vanhempi siskonsa. He odottivat rivissĂ€ vuoroaan joutua kiehuvaan pataan. Veljeni oli jonossa ensimmĂ€isenĂ€ ja pastorin isĂ€ ja vanhempi siskonsa takanaan. Kun veljeni nĂ€ki minut, hĂ€n alkoi itkeĂ€: ”Sisko, miksi olet tullut taas?” Aloin itkeĂ€ ahdistuneena tietĂ€en ettĂ€ hĂ€n oli ensimmĂ€isenĂ€ joutumassa pataan.

   

Muistan kuinka veljeni kuoli. HĂ€n myrkytti itsensĂ€ tableteilla. Muisto tĂ€stĂ€ sai minut vÀÀntelehtimÀÀn tuskasta. Muistan kuinka hĂ€n huolehti minun ja miehen vĂ€leistĂ€. HĂ€n oli huolissaan avioliitostamme. HĂ€n sanoi: “Sisko, Ă€lĂ€ tappele miehesi kanssa! Kuinka ihmeellistĂ€  olisikaan, jos te kaksi rakastaisitte toisianne ja elĂ€isitte rauhassa?” Miksi tappelette? Etkö ymmĂ€rrĂ€ mitĂ€ yritĂ€n sanoa sinulle? Kuolen ennen sinua, mutta haluan, ettĂ€ sinĂ€ ja miehesi elĂ€isitte pitkĂ€n onnellisen elĂ€mĂ€n.”

    

Yritin saada yhteyttĂ€ veljeeni. Huusin suurella ÀÀnellĂ€: ”Olen pahoillani. En kyennyt pitĂ€mÀÀn lupaustani. Erosin miehestĂ€ni ja minusta tuli ennustaja. Palvoin monia pahoja henkiĂ€ vuosia. Kapinastani maksoivat lapseni hintaa hankalalla elĂ€mĂ€llĂ€.  Anna anteeksi, veli.” HĂ€n ei kuitenkaan nĂ€yttĂ€nyt kuuntelevan.

    

HĂ€n jatkoi kyselemistĂ€:  Sisko, miksi tulet toistuvasti tĂ€nne?” Vastasin: ”Koska Jeesus tuo minut tĂ€nne. ErĂ€s pastori, Kim Yong-Doo, evankelioi minut erÀÀnĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ ja hyvĂ€ksyin Jeesuksen ja minusta tuli kristitty. Kun rukoilen tuntikausia, Herra kĂ€y luonani ja vie minut vierailulle helvettiin.  Herra on valinnut minut nĂ€kemÀÀn helvetin todellisuutta. KĂ€yn kirkossa, se on nimeltÀÀn Herran Kirkko. Pastori pyysi minua katselemaan – jos ikinĂ€ saisin kĂ€ydĂ€ helvetissĂ€ - josko tapaisin helvetissĂ€ hĂ€nen isĂ€nsĂ€ ja vanhemman siskonsa. Jumalan armosta sain nĂ€hdĂ€ heidĂ€t kaikki. En odottanut nĂ€kevĂ€ni teitĂ€ kaikkia samassa paikassa.”

   

Kun olin lopettanut, aluetta vartioiva paha otus huusi: ”SeiskÀÀ rivit suorina!” Kaikki hermostuivat ja jĂ€nnittyivĂ€t. Jostain isĂ€ni ja Ă€itini ilmestyivĂ€t ja pantiin riviin pastorin isĂ€n, siskon ja veljeni kanssa. Kun katsoin padan sisuksiin, mĂ€tĂ€, musta vesi kiehui intensiivisesti. Aivan kuin myrskyssĂ€ nĂ€in salaman iskevĂ€n padan sisĂ€ltĂ€ ukkosen jyristessĂ€ Otus alkoi heittÀÀ isĂ€ni,Ă€itini ja nuoremman veljeni kiehuvaan pataan.

   

Kun kuulin vanhempieni ja veljeni tuskanhuudot, menin shokkiin ja huusin: ”Herra, miksi tĂ€mĂ€ paikka on niin viheliĂ€inen? ” Herra vastasi: ”TĂ€mĂ€ paikka on alkoholisteille, jotka on kirottu. Ne, jotka eivĂ€t ole tehneet parannusta eivĂ€tkĂ€ ole ottaneet vastaan Jeesusta Kristusta joutuvat pataan ainakin kerran.” Riviin asetetut heitettiin pataan nopeasti. HeidĂ€n huutonsa kaikuivat aina helvetin taivaisiin asti. Kun tippuivat pataan, heidĂ€n lihansa hajosivat vĂ€littömĂ€sti. Jos jotkut onnistuivat nousemaan pinnalle, paha otus nuiji heitĂ€ nopeasti pÀÀhĂ€n rautanuijallaan. IhmisiĂ€ estettiin nousemasta kiehuvan veden pinnalle. Kaikki huusivat apua.

   

Herra viittoi minulle saadakseen huomioni. HĂ€n osoitti minulle joitakin ihmisiĂ€ ja kehotti katsomaan tarkemmin. NĂ€in kaksi ihmistĂ€ seisomassa. Toinen nĂ€istĂ€ oli vanha mies, joka oli pastorimme nĂ€köinen. Toinen oli kaunis nuori nainen. Vanhempi mies huusi pastorimme nimeĂ€. Pastorimme oli kertonut minulle, ettĂ€ heitĂ€ oli seitsemĂ€n sisarusta – viisi veljestĂ€ ja kaksi siskoa. Vanhempi sisar oli kuollut jo nuorena tautiin. HĂ€n oli asunut toisessa kaupungissa etÀÀllĂ€ pastorista. Pastorimme nĂ€ytti ihan isĂ€ltÀÀn. He olivat kuin identtiset kaksoset.

   

Vanhempi mies alkoi huutaa: ”Yong-Doo! MissĂ€ on poikani?” Herra kertoi, ettĂ€ HĂ€n oli jo kertonut hĂ€nelle pastoristamme. ”Yong-Doo, missĂ€ sinĂ€ olet?” MinĂ€ kysyin Herralta: ”Herra, miksi pastorin isĂ€ on tÀÀllĂ€?” Herra vastasi:  ”HĂ€n teki paljon syntiĂ€ ja pahoinpiteli vaimoaan. HĂ€n rakasti juopottelua. Alkoholi oli hĂ€nen idolinsa. HĂ€nen alkoholisminsa vaikutti hĂ€nen työhönsĂ€ ja hĂ€n laiminlöi lapsiaan. HĂ€nen lapsillaan oli vaikea elĂ€mĂ€. Siksi hĂ€n saa maistaa kidutusta tĂ€ssĂ€ mĂ€dĂ€ssĂ€ liemessĂ€ ikuisesti.”

   

Pastorin isĂ€ jatkoi huutamistaan: ”Yong-Doo. Mihin sinĂ€ menit? Kuulin, ettĂ€ sinusta oli tullut pastori. Kuinka on mahdollista, ettĂ€ sinusta tuli pastori? Miksi et kĂ€y minua katsomassa helvetissĂ€? Miksi on joku toinen ottanut paikkasi?” Herra vastasi hĂ€nelle: ”Sinun pojastasi on tullut pastori, ja hĂ€n saarnaa evankeliumia.” Pastorin isĂ€ kÀÀntyi puoleeni, joten esittĂ€ydyin.

   

”Hei! Olin ennustaja ja palvoin demoneja. Jouduin onnettomuuteen ja pÀÀdyin sairaalaan. Pastori evankelioi sairaalan potilaita, minua muun muassa. HyvĂ€ksyin Herran heti. Kirkkomme on Incheonin lĂ€nsilaidalla. SitĂ€ kutsutaan Herran Kirkoksi. Pastori on uskollinen ja vihkiytynyt. Rukoilemme pĂ€ivittĂ€in; jopa lĂ€pi yön. Herra tulee luoksemme ja siksi me olemme nyt tÀÀllĂ€. MinĂ€kin kĂ€yn hĂ€nen kirkossaan. Pastori on ollut huolissaan sinusta, ettĂ€ jos vaikka olisit helvetissĂ€. HĂ€n pelkĂ€si, ettĂ€ niin sinĂ€ kuin vanhempi siskonsakin olisivat helvetissĂ€. HĂ€n pyysi minua, ettĂ€ jos Herra sallii minun kĂ€ydĂ€ vierailulla helvetissĂ€, etsisin sinua ja siskoa. HĂ€n toivoi, ettĂ€ minulle tarjoutuisi tilaisuus puhua kanssasi”.

  

Pastorin isĂ€ vastasi: ”Ahaa, nyt ymmĂ€rrĂ€n. Mutta en  ymmĂ€rrĂ€ kuinka hĂ€nestĂ€ on voinut tulla pastori. Kun hĂ€n oli lapsi, hĂ€n oli lapsistani itsepĂ€isin. Jos pyysin hĂ€ntĂ€ tekemÀÀn jotain, hĂ€n ei koskaan kuunnellut eikĂ€ totellut. Kuinka hĂ€n on pÀÀssyt pastoriksi? Kun annoin hĂ€nelle rahaa ostaakseen minulle alkoholia, hĂ€n palasi myöhÀÀn kotiin. En voi kĂ€sittÀÀ kuinka hĂ€nestĂ€ on voinut tulla pastorin mitat tĂ€yttĂ€vĂ€ksi? Jos hĂ€n on pastori, miksi hĂ€n ei kĂ€y katsomassa minua helvetissĂ€? HĂ€nen pitĂ€isi pelastaa minut vĂ€littömĂ€sti tÀÀltĂ€!”

  

Jatkoin keskustelua pastorin isĂ€n kanssa: ”Minun pastorini rukoilee palavasti ja kiihkeĂ€sti seurakunnan hengellisen herĂ€tyksen puolesta. HĂ€n rukoilee monia tunteja lĂ€pi yön aamuun asti. Milloin tahansa hĂ€n rukoilee, demonit hyökkÀÀvĂ€t hĂ€ntĂ€ ja seurakunnan jĂ€seniĂ€ vastaan. Pahat henget yrittĂ€vĂ€t estÀÀ meitĂ€ rukoilemasta ja saamasta hengellisen herĂ€tyksen. Pastori taistelee ja jatkuvasti ajaa pakoon riivaajia kaikin voimin. HĂ€nen rukouksensa ovat voimakkaita ja hartaita.” Kun pastorin isĂ€ itki, hĂ€n puhui minulle ja sanoi: ”Jos olisin yhĂ€ elossa, kuuntelisin poikaani ja hyvĂ€ksyisin Herran Pelastajakseni. KĂ€visin kirkossa kuuliaisesti. Sitten voisin pÀÀstĂ€ taivaaseen. Voi, mutta nyt, se on liian myöhĂ€istĂ€. MitĂ€ voin tehdĂ€? Yong-Doo, poikani, kunpa nĂ€kisin kasvosi vielĂ€ kerran”. HĂ€n oli suuressa sielun hĂ€dĂ€ssĂ€ ja surussa.

   

Pastorimme muistutti isÀÀnsĂ€ hyvin paljon. Kuitenkin isĂ€ oli pitempi ja tanakampi. IsĂ€ alkoi huutaa uudelleen: ”Voi, minĂ€ olen tehnyt monia kauheita asioita. Toivoin, ettĂ€ vaimoni hyvĂ€ksyisi Jeesuksen pelastajanaan ja Herranaan. Niin hĂ€n pÀÀsisi taivaaseen. Kun olin Maan pÀÀllĂ€, pelasin uhkapelejĂ€ ja join pĂ€ivĂ€t pÀÀksytysten. En huolehtinut ikinĂ€ perheestĂ€ni. En edes heidĂ€n perustarpeistaan. Vaimoni työskenteli koko pĂ€ivĂ€n elĂ€ttÀÀkseen lapsemme. MinĂ€ olen vastuussa hĂ€nen vaikeasta elĂ€mĂ€stÀÀn. Synnit jotka tein, maksatetaan minulla nyt. MinĂ€ ansaitsin tulla kirotuksi. Kun palaat Maan pÀÀlle, kehota nuorinta poikaani jatkamaan kirkossa kĂ€ymistÀÀn. Kerro, ettĂ€ on uskollinen Herralle ja uskoo.” – HĂ€n myös pyysi kertomaan pojilleen, ettei pelkkĂ€ kirkossa kĂ€yminen ollut riittĂ€vÀÀ. HeidĂ€n olisi pidettĂ€vĂ€ lepopĂ€ivĂ€ pyhĂ€nĂ€, tehtĂ€vĂ€ vilpitöntĂ€ parannusta, vaellettava uskollisesti  kristittyinĂ€.

   

Pastorin isĂ€ puhui kyynelten lĂ€pi. HĂ€n kykeni puhumaan, koska Jeesus salli sen. VielĂ€ pastorin isĂ€ sanoi: ”MinĂ€ olen helvetissĂ€ ja kidutuksessa. Helvetti on lopullinen loppu, loputon piina. TÀÀllĂ€ ei ole toivoa.  Evankelioi veljesi, siskosi, sukulaisesi niin, ettĂ€ he saavat mahdollisuuden pÀÀstĂ€ taivaaseen.”

   

Pastorin isĂ€n takana oli nuori nainen. HĂ€nellĂ€ oli kalpeat, valkoiset kasvot. HĂ€n oli hyvin kaunis. HĂ€n oli pastorin vanhempi sisar. Kyyneleet silmissĂ€ hĂ€n alkoi puhua: ”Rakkaat sisaret ja veljet,  kerro heille, ettĂ€ hyvĂ€ksyvĂ€t Herran Jeesuksen pelastajanaan. Kerro heille, ettĂ€ ovat  kuuliaisia Herralle niin ettĂ€ he voivat pÀÀstĂ€ taivaaseen. Äiti-paralleni haluan sanoa, ettĂ€ olen pahoillani siitĂ€, ettĂ€ loukkasin hĂ€ntĂ€. Kaipaan hĂ€ntĂ€ valtavasti. ÄidillĂ€ni oli vaikea, viheliĂ€inen elĂ€mĂ€. Haluan, ettĂ€ Ă€itini pÀÀsee taivaaseen hinnalla millĂ€ hyvĂ€nsĂ€. Kerro hĂ€nelle terveiseni. MinĂ€ tein paljon syntiĂ€.” Kun pastorin sisar puhui, iso tuhatjalkainen ilmestyi. Irvokkaalla otuksella oli isot, pyöreĂ€t silmĂ€t ja se oli valmis tuhoamaan uhrinsa. Pastorin sisko huusi:         Ӏiti- parkani, veli-parkani ja sisar-parkani, olen tehnyt niin monia vÀÀriĂ€ tekoja.” Jeesuksen edessĂ€ hĂ€n itki ja teki parannusta. Mutta paha otus huusi: ”SinĂ€ – parannuksen tekeminen on tarjolla vain silloin kun elÀÀ Maan pÀÀllĂ€. Ei enÀÀ tÀÀllĂ€.” Otus kirosi hĂ€ntĂ€.

   

Pastorin siskolla oli pitkĂ€t suorat hiukset ja lapsenpehmeĂ€ iho. Demoni sanoi: ”Sinun on tĂ€ytynyt olla hyvin suosittu, kun elit maan pÀÀllĂ€.”  Tuhatjalkainen valmistautui tuhoamaan hĂ€net, mutta odotti sopivaa hyökkĂ€ysmahdollisuutta. Se tuli lĂ€hemmĂ€ksi ja kiertyi pastorin siskon ruumiin ja pÀÀn ympĂ€rille. Se oli iso ja sillĂ€ oli tuhansia jalkoja. Se kĂ€ytti ruumistaan kiduttamiseen ja sen pisti jatkuvasti uhrejaan terĂ€villĂ€ hampaillaan.

   

Se pisti pastorin siskoa, jonka kasvot muuttuivat vaaleansinisiksi. Myrkky alkoi levitÀ ympÀri ruumista. HÀn muuttui kauhistuttavan nÀköiseksi.

    

Pastorin isĂ€ työnnettiin pataan, jossa oli mĂ€dĂ€ntynyttĂ€ paloviinaa. Tuhatjalkainen kiertyi vanhemman siskon ympĂ€rille. Molemmat kykenivĂ€t vielĂ€ puhumaan: Ӏitini tĂ€ytyi työskennellĂ€ uutterasti huolimatta rankasta kylmĂ€stĂ€ sÀÀstĂ€. Kerro hĂ€nelle, ettĂ€ uskoisi Jeesukseen Kristukseen niin ettĂ€ hĂ€n saattaisi pelastua. Minulla ei ole tunteita isÀÀni kohtaan. IsĂ€ni on vastuussa Ă€itini vaikeasta elĂ€mĂ€stĂ€. IsĂ€ ei ikinĂ€ tehnyt työtĂ€ ruokkiakseen lapsiaan vaan eli baareissa.  Varoita perhettĂ€ni Maan pÀÀllĂ€. Tunnen suurta surua pikkuveljieni, siskojeni ja Ă€idin puolesta. Erityisesti Ă€idin. PikkuveljillĂ€ni ja – siskoillani lienee jo omat perheet maan pÀÀllĂ€. Äitini tĂ€ytyy elÀÀ yksin. SydĂ€meni on raskas hĂ€nen vuokseen. Veljeni ja siskoni ovat todennĂ€köisesti itsekkĂ€itĂ€ eivĂ€tkĂ€ huolehdi hĂ€nestĂ€â€,  hĂ€n valitti isoon ÀÀneen. Ja myös itki. Halusin halata hĂ€ntĂ€ ja itkeĂ€ yhdessĂ€. Herra heti varoitti minua menemĂ€stĂ€ heidĂ€n lĂ€helleen enkĂ€ saanut edes hipaista heitĂ€. NiinpĂ€ matkan pÀÀstĂ€ osoitin halaamis-eleitĂ€ hĂ€nelle.

 

                                     Helvetin Taivaan Ristit

 

Sanoimme hyvĂ€stit pastorin isĂ€lle ja vanhemmalle siskolle. Herra vei minut seuraavalle kidutuspaikalle. Ihmettelin itsekseni: “MinnehĂ€n Herra vie minut tĂ€llĂ€ kertaa?” Seurasin Herraa ja pidin HĂ€ntĂ€ kĂ€destĂ€. Seuraava paikka teki oloni epĂ€mukavaksi ja ahdistuneeksi jo etukĂ€teen.

   

KÀvelimme hetken. Sitten Herra nosti kÀtensÀ ja viittasi sillÀ taivaalle. Kun katsoin helvetin taivasta, olin hÀmmÀstynyt nÀkemÀstÀni. Tuo taivas oli tÀynnÀ ihmisjoukkoja, kaikki riippuivat risteillÀ! IhmisiÀ oli niin paljon, etten nÀhnyt koko taivasta selkeÀsti. NÀky oli sanoinkuvaamaton. Ei löydy sanoja millÀ sitÀ kuvaisi.

   

Ihmisjoukot oli sidottu pareiksi. Jokainen ristillĂ€ olija katsoi toista kasvoihin. Kukin oli naulittu ristille. Ristit olivat puuta. Jeesus kehotti minua katsomaan tarkemmin.  SiellĂ€ oli monia eri kansallisuuksia. Kun katsoin lĂ€hemmin, nĂ€in, ettĂ€ jokainen oli naulittu ristille aivan niin kuin Jeesus. Isot naulat lĂ€vistivĂ€t kĂ€det, ja jalat olivat toinen toisensa pÀÀllĂ€. TerĂ€vĂ€piikkisiĂ€ muratteja kiersi heidĂ€n kaulojensa ympĂ€ri.

   

Kun parit tuijottivat toisiaan, lukuisat piikikkÀÀt hyönteiset peittivĂ€t heidĂ€n ruumiinsa. Outoa kyllĂ€, ihmiset jatkoivat mutinaansa lakkaamatta. Kun katselin heitĂ€ jĂ€rkyttyneenĂ€, kysyin Herralta: ”Herra, tĂ€mĂ€ on hirmuinen paikka. MitĂ€ syntiĂ€ nĂ€mĂ€ ovat tehneet joutuakseen kidutetuksi tÀÀllĂ€?”

 

                            PuolisydĂ€miset (Lihalliset) Uskovat  

 

Kun olin kysynyt, ymmĂ€rsin mitĂ€ syntejĂ€ he olivat tehneet. Kuitenkin Herra alkoi selittÀÀ, ja HĂ€nen ÀÀnensĂ€vynsĂ€ muuttui vihaiseksi: ”NĂ€mĂ€ kyllĂ€ kĂ€vivĂ€t jumalanpalveluksissa sÀÀnnöllisesti. He jopa ottivat Raamattunsa mukaan kirkkoon. Mutta he palvoivat ja rukoilivat turhaan. He olivat teeskentelijöitĂ€, huijareita. Ulkokullattuja. SeurakuntaelĂ€mĂ€n ulkopuolella he olivat juoppoja ja tupakoitsijoita. He eivĂ€t pyhittĂ€neet lepopĂ€ivÀÀ. Kirkonmenojen jĂ€lkeen he menivĂ€t vapaa-ajan aktiviteetteihinsa, kuten vuorikiipeilyyn jne. Jotkut heistĂ€ olivat koronkiskureita: lainasivat rahaa hyvin korkeilla koroilla ja rikastuivat nĂ€in. Moni perhe ei kyennyt maksamaan korkoja vaan teki konkurssin. HeidĂ€n sydĂ€mensĂ€ ja toimensa olivat maalliset, vaikka he sanoissaan tunnustivat uskoa. Jos he olisivat vaeltaneet uskossa kaikesta sydĂ€mestÀÀn ja voimastaan, he olisivat pÀÀsseet taivaaseen. He eivĂ€t olleet syntyneet uudesti ylhÀÀltĂ€ uskottomuutensa vuoksi. He seurasivat traditiota, eivĂ€t Jumalaa. Maalliset aktiviteetit olivat heille tĂ€rkeĂ€mpiĂ€ kuin Jumala. HeidĂ€n tekonsa eivĂ€t heijastaneet aitoa uskoa. He palvelivat puolisydĂ€misesti.”

   

Heti kun Herra oli lopettanut, otus keskeytti kova-ÀÀnisesti ja puhui tuomituille: ”Milloin ikinĂ€ nĂ€enkÀÀn teidĂ€t, se miellyttÀÀ minua. Kun olitte Maan pÀÀllĂ€, olitte olevinanne niin kristittyĂ€, ettÀ Mutta uskonne oli huijausta. MinĂ€ olin se, joka huijasi teitĂ€! NĂ€ytĂ€n teille mikĂ€ on uskottomuutenne hinta!”  Otus antoi kĂ€dellÀÀn merkin ja monentyyppiset ötökĂ€t, pienet ja suuret, alkoivat hyökĂ€tĂ€ taivaalla riippuvien pÀÀlle. Ne alkoivat ryömiĂ€ jaloista ylöspĂ€in. HyönteisillĂ€ oli kaksi sarvea. Ne jyrsivĂ€t jaloista lihat luuhun asti. NĂ€in hyönteiset söivĂ€t tiensĂ€ uhrien aivoihin asti. Ruumiit alkoivat sulaa ja niistĂ€ vuoti jotain mustaa nestettĂ€, kuin verta.

   

Otus komensi ihmisiÀ toistamaan perÀssÀÀn, mitÀ hÀn sanoi. Se piti rautatankoa kÀdessÀÀn valmiina lyömÀÀn. Peloissaan ihmiset toistivat suurella ÀÀnellÀ, mitÀ ikinÀ kÀskettiin.

   

Ihmiset huusivat kivusta, kun musta neste valui ulos heidÀn ruumiistaan. He yrittivÀt kestÀÀ kivun, joka johtui kÀsiin ja jalkoihin isketyistÀ nauloista. HeidÀn piti sietÀÀ kaulojensa ympÀrillÀ olevien piikkien kipu sekÀ kipu, mikÀ aiheutui hyönteisten syödessÀ heidÀn lihansa ja luunsa. Kaiken lisÀksi heidÀn piti toistaa suurella ÀÀnellÀ otuksen komennot. Se oli kidutuksen kidutusta.

   

Jos heidÀn ÀÀnensÀ ei ollut tarpeeksi kuuluva, pahat otukset tulivat yhdessÀ ja pieksivÀt ihmisiÀ armotta ja heittivÀt tuleen. Ihmiset olisivat mieluummin roikkuneet risteillÀÀn kuin tulleet heitetyiksi polttavaan helvetin tuleen. Polttava tuli oli heille kaikkein pelottavin paikka. NÀytti siltÀ kuin he olisivat tulleet kaikki hulluiksi. Hyönteiset söivÀt heidÀn ruumistaan, kuolleiden ruumiitten neste valui helvetin kamaralle. NesteistÀ alkoi tulla lammikoita. Lopulta hyönteiset söivÀt lihat ja luut. Ruumiista jÀi jÀljelle tomua, joka tippui helvetin kamaran lammikoihin.

   

Heti kun heidĂ€n tomunsa tippui saastaiseen veteen,  heistĂ€ tuli jĂ€lleen ihmisen kaltaisia lihoineen ja luineen! Pahat otukset ottivat ja naulitsivat heidĂ€t risteille. PiikikkÀÀt muratit kiedottiin heidĂ€n kaulaansa. Herra kertoi, ettĂ€ tĂ€tĂ€ toistettaisiin uudelleen ja uudelleen, ikuisesti. Herra oli tĂ€ssĂ€ varoituksessaan kivenkova ja selkeĂ€. Sitten HĂ€n kehotti minua katsomaan ihmisiĂ€, jotka uskoivat turhaan. HĂ€nen selityksensĂ€ oli varoitus.

 

                                   IsĂ€ Jumalan Kirkko Taivaassa

 

Vapisin hallitsemattomasti pelosta, kun Herra puhui lempeĂ€sti: ”Bong-Nyo, olet peloissasi. RiittÀÀ tĂ€ltĂ€ pĂ€ivĂ€ltĂ€, mennÀÀn. Bong-Nyo, olet todistanut kuinka perheesi on piinassa. SiinĂ€ on ollutkin kĂ€sittelemistĂ€. Olet itkenyt paljon. Haluan lohduttaa ja virkistÀÀ sinua. Kun saavumme taivaaseen, astumme kirkkoon. Haluan sinun rukoilevan ja katsovan jumalanpalvelusta.” Niin pian kuin Herra oli ottanut kiinni kĂ€destĂ€ni, surujen ja kyynelten maailma jĂ€ivĂ€t taaksemme. Olimme taas kirkkaan loistavan taivaan taivaan alla.

   

Tuo taivas oli  fantastinen. Me olimme Jumalan taivaallisessa kirkossa. Olin kuullut sellaisen olemassaolosta, mutta nyt minulla oli kunnia olla siellĂ€ itse.

   

Jumalan kirkko loisti kirkkain vĂ€rein ja sen valosĂ€teet peittivĂ€t koko Taivaan taivaan.  Temppeli oli suunnaton. Sen kokoa on mahdoton kuvailla. En osaa edes sanoa oliko siinĂ€ toista tai kolmatta kerrosta. Kykenin nĂ€kemÀÀn vain ensimmĂ€isen lattiatason. Se oli tehty puhtaasta kullasta. Alttari oli kultaa. Itse asiassa kaikki oli kultaa.

   

SiellĂ€ oli joukoittain pyhiĂ€ palvomassa. Myös monet enkelit siipineen osallistuivat palvelukseen. Herra alkoi puhua: ”Olen tuonut sisar Baek, Bong-Nyon Maasta. Mutta tĂ€tĂ€ ennen nĂ€ytin hĂ€nelle helvettiĂ€. SiellĂ€ ollessamme sisar Baek, Bong-Nyo todisti ja koki perheensĂ€ piinan. HĂ€n itki paljon ja oli shokissa katseltuaan ihmisruumista vammauttavia tapahtumia. Siksi haluan, ettĂ€ kaikki te enkelit tÀÀllĂ€ lohdutatte hĂ€ntĂ€. Ensin aioin nĂ€yttÀÀ hĂ€nelle pastorinsa isĂ€n ja vanhemman sisaren. Kuitenkin hĂ€nen tĂ€ytyi nĂ€hdĂ€ perheensĂ€ ensimmĂ€iseksi. Enkelit, menkÀÀ sisar Baek, Bong-Nyon luo ja lohduttakaa hĂ€ntĂ€.”

   

ÄkkiĂ€ kuulin tutun musiikkikappaleen soivan joka suunnasta. Me lauloimme sitĂ€ usein kirkossamme. Sen nimi on ”Baptize with the Holy Spirit” ( Kasta meidĂ€t PyhĂ€llĂ€ HengellĂ€). Havaitsin, ettĂ€ ryhmĂ€ enkeleitĂ€ otti osaa jumalanpalvelukseen. He olivat juuri tĂ€yttĂ€neet tehtĂ€vĂ€nsĂ€ Maassa. Nuo enkelit olivat arvo-asemassa alempia kuin muut enkelit. Jeesus kĂ€ski uudelleen kovalla ÀÀnellĂ€ alttarilta: ”Kaikki pyhĂ€t, katsokaa ruumistani. Minut ristiinnaulittiin. MinĂ€ vuodatin vereni ja kuolin teidĂ€n puolestanne.” SillĂ€ hetkellĂ€ kun HĂ€n puhui, HĂ€n riippui ristillĂ€, joka seisoi alttarilla. Kirkas kultainen sĂ€de valaisi ristiĂ€. Tunsin lĂ€pi ruumiini yllĂ€ lĂ€mpimĂ€n virtauksen kun istuin kirkon tuolilla. Monet enkelit tulivat luokseni ja puhuivat suloisesti lohduttavin sanoin. Olin hyvin onnellinen.

   

Herra yritti lohduttaa surun tĂ€yttĂ€mÀÀ sydĂ€ntĂ€ni. Kuinka Herra saattoi yrittÀÀ niin kovasti ja antaa huomiotaan henkilölle, joka on alhaisista alhaisin?  Olin pelkkĂ€ syntinen ja olin ollut kirkon jĂ€sen vasta kaksi kuukautta. Olin tehnyt niin paljon syntiĂ€, ettĂ€ kaikki mitĂ€ olen tehnyt on katumusta ja parannuksentekoa. Olin vain saastainen syntinen ja rukoilin itkien.

 

 

                                             15. pĂ€ivĂ€.

 

 

Jk. 1:2-4: “Veljet, pitĂ€kÀÀ pelkkĂ€nĂ€ ilona, kun joudutte monenlaisiin koetuksiin. TehĂ€n tiedĂ€tte, ettĂ€ uskonne kestĂ€vĂ€isyys koetuksissa saa aikaan kĂ€rsivĂ€llisyyttĂ€, kĂ€rsivĂ€llisyys tuottakoon tĂ€ydellisen teon, jotta olisitte tĂ€ydellisiĂ€ ja eheitĂ€. Ette millÀÀn tavoin vajaita. “

 

Baek, Bong-Nyo: Sunnuntain jumalanpalvelukseen jĂ€lkeen lounastimme kaikki pastorin kotona. SiitĂ€ oli kauan, kun nĂ€in olimme kokoontuneet lounaalle. MeillĂ€ oli hyvĂ€ keskustelu edellisyön rukouskokouksen tapahtumista. Yritin painostaa diakonissa Shin Sung Kyungia liittymÀÀn yörukouksiin. HĂ€n on vasta vĂ€hĂ€n yli 20-vuotias ja on rauhallinen, sisÀÀnpĂ€in kÀÀntynyt persoona. Ajattelin: ”Jos hĂ€n osallistuu yörukouksiin ja kokee PyhĂ€n Hengen tulen niin mitenkĂ€hĂ€n hĂ€nen persoonallisuutensa muuttuu.” Olin hyvin utelias nĂ€kemÀÀn muutoksen. Kun itse osallistun yörukouksiin minusta tuntuu kuin olisin ihan eri planeetalla, koska Jumala ilmestyy niin suurella voimalla. TĂ€ytymme PyhĂ€llĂ€ HengellĂ€ ja HĂ€nen Armollaan.

   

Palvoin epĂ€jumalia ennen pelastumistani. En ikinĂ€ ollut kohdannut Jeesusta. Nyt koen sen kaiken todellisessa elĂ€mĂ€ssĂ€ Herran Kirkossa. Kokemuksieni aikana ihmettelin: ”Kuinka tĂ€mĂ€ voi tapahtua minulle?” Olin usein utelias saamistani kokemuksista. Ajattelin, ettĂ€ minun oli koettava nĂ€mĂ€, koska aiemmin palvoin ja palvelin demoneja. Usein epĂ€ilin kokemuksiani. Aina kun epĂ€ilin, Herra antoi vastaukset. HĂ€n vastasi aina minulle ystĂ€vĂ€llisesti,kuten: ”Bong-Nyo, et ikinĂ€ tule tietĂ€mÀÀn kuinka paljon MinĂ€ sinua rakastan. SinĂ€ pÀÀtit seurata Minua ja uskoa Minua; siksi unohdan aiemmat rikkomuksesi. MinĂ€ aina suojelen sinua erikoisella tavalla. ” Sitten HĂ€n siunasi minua.

   

Aiemmassa elĂ€mĂ€ssĂ€ni olin kĂ€ynyt kirkossa kerran, pari. Se oli iso kirkko. En ollut ikinĂ€ kokenut mitÀÀn hengellistĂ€ aiemmin. Mutta nyt, tĂ€ssĂ€ pienessĂ€ kirkossa, koen nĂ€itĂ€. Usein ajattelin ja murehdin, ettĂ€ osallistunko jonkin lahkon toimintaan. Mutta Herra selitti selkeĂ€sti: ”Pastori Kim ja hĂ€nen vaimonsa Kang, Hyun-Ja, ovat rukoilleet palavasti ja hartaasti. Ei ole vĂ€liĂ€ onko heillĂ€ seurakunta tai ei. Ei ole vĂ€liĂ€ onko ahdistusta tai ei. He eivĂ€t koskaan ole epĂ€illeet Minua. Siksi kĂ€ytin pastoria evankelioimaan sinut.”

   

Tajusin, ettÀ pastori ja vaimonsa olivat aina pitÀneet rukouskokouksia yöt lÀpeensÀ. Jeesus oli heidÀn antaumuksestaan vaikuttunut ja johti minut Herran Kirkkoon. Sain kielillÀ puhumisen armolahjan ensimmÀisenÀ yönÀ. Olin tÀysin tietÀmÀtön henkilahjoista ja ihmettelin, kuinka minunlaiselleni annettiin tÀllainen lahja. Nyt yhden tai kahden tunnin rukoilu ei riitÀ nÀlkÀiselle sielulleni. Voin helposti rukoilla kolme tai neljÀ tuntia. Itse asiassa rukoilen useimmiten seitsemÀn tuntia yhteen menoon.

   

Rukouskokousten jatkuttua 15 pÀivÀn ajan Herra antoi diakonissa Shinille mahdollisuuden tulla seuraamme. HÀn oli tulossa tuon 15. pÀivÀn illan ja yön rukouskokoukseen, mikÀ sai minut hyppimÀÀn ilosta. Kirkkoomme kuuluu vain muutamia ihmisiÀ, mutta Sunnuntaipalveluksissa kokoonnumme perhekunnittain. Kokoontuessamme vaihdamme kokemuksia Herrasta Jeesuksesta iloisin mielin. Kaikki innostuvat.

   

Kun kokoonnumme palvomaan , tilaisuudet ovat fantastisia kun Jeesus ilmestyy. Joukoittain enkeleitĂ€ tulee taivaasta tanssimaan kanssamme. HeillĂ€ on kiire kerĂ€tessÀÀn suitsutuksia, jotka ovat  pyhien rukouksia, joita he vievĂ€t Jumalan eteen taivaassa.  EnkeleillĂ€ on kiire tallentaa pikkutarkasti jumalanpalveluksen tapahtumat, myös ihmisten kĂ€yttĂ€ytyminen ja ympĂ€ristö. En ollut siis ainoa henkilö, joka todisti tapahtumat. Ne, joiden hengelliset silmĂ€t olivat avatut, saivat nĂ€hdĂ€ tapahtumat selkeĂ€sti: Joo- Eun (14-v.),  Haak-Sung (27-v.), Yoo-Kyung (24-v.) saivat katsella hĂ€mmĂ€styttĂ€viĂ€ tapahtumia. Kun he katselivat, he taputtivat kĂ€siÀÀn hĂ€mmĂ€styneinĂ€.

  

                                Saatana kĂ€yttÀÀ TV:tĂ€ Ja Tietokoneita

                                     Saattaakseen Ihmiset SiteisiinsĂ€ 

 

Kim, Joo-Eun: Kun rukoilin hartaasti, eteeni tuli nÀky. Oli henkilö kotioloissaan. NÀin kaiken selkeÀsti. Henkilö oli mies, joka makasi kyljellÀÀn ja katsoi TV:tÀ. Irvokkaalta nÀyttÀvÀ demoni tuli TV:stÀ ja meni miehen sisÀÀn. Henkilö ei olllut tajunnut TV:n katselun hengellistÀ vaikutusta.

   

NĂ€ky vaihtoi maisemaa. Oli huone, jossa monia tietokoneita, internet- kahvila. Se vuokrasi tietokoneita netti-surffaamiseen ja peleihin 24/7. Paikka oli tĂ€ynnĂ€ pelaajia. He pelasivat yöt lĂ€peensĂ€. ErĂ€s mies tuli nĂ€yssĂ€ erityisesti esiin. HĂ€n oli kuin hypnotisoitu ja koko hĂ€nen huomiokykynsĂ€ oli kohdistunut nettipeliin. HĂ€nen oli tĂ€ytynyt pelata tunteja, hĂ€nen silmĂ€nsĂ€ verestivĂ€t. ÄkkiĂ€ luurangon muotoinen demoni hyppĂ€si nettiruudusta ja astui pelaajan ruumiiseen. TĂ€mĂ€n jĂ€lkeen pelaaja addiktoitui peleihin entistĂ€ pahemmin ja pelasi yhĂ€ kuumeisemmin. NĂ€yt jĂ€rkyttivĂ€t minua. ”Vau, kuinka tuo on mahdollista?” kysyin itseltĂ€ni. ”MinĂ€kin tykkÀÀn tietokonepeleistĂ€ ja surffaan joskus netissĂ€, mutta tĂ€stĂ€ lĂ€hin en aio niiden uhreiksi langeta”, pÀÀtin; ja pÀÀtin myös olla entistĂ€ varovaisempi mitĂ€ netistĂ€ katson ja teen.

   

Palasin rukoilemaan kielillĂ€. Rukoillessani ilmestyi puolikuun muotoinen demoni. YleensĂ€ demoni oli kuun sirpin muotoinen, mutta tĂ€mĂ€ oli toisenlainen henki. Puolenkuun muotoisella oli silmĂ€ silmĂ€n sisĂ€ssĂ€. Sen sisempi silmĂ€ oli musta. Sen pÀÀ oli pÀÀkallon muotoinen. SillĂ€ ei ollut huulia, mutta hampaat olivat, yhteen puristetut. Huusin: “Jeesuksen Kristuksen nimessĂ€, jĂ€tĂ€ minut!” Se ei uskaltanut tulla lĂ€hemmĂ€ksi minua. Vihaisella ÀÀnellĂ€ se sanoi: ”Anna minun mennĂ€ nettikahvilaan.” NĂ€in nĂ€yn tĂ€stĂ€ demonista sen mennessĂ€ nettikahvilaa kohti. Tuo kahvila tuli elĂ€vĂ€sti nĂ€köpiiriini. NĂ€in miehen, joka pelasi peliĂ€ intensiivisesti. HĂ€n oli tullut riipuvaiseksi tuosta pelistĂ€. Demoni sanoi: ”Koska olet niin uppoutunut peleihin, minĂ€ tulen ruumiiseesi.” Sitten demoni meni pelaajan ruumiiseen. NĂ€in monia demoneja valmiina kiusaamaan pelaajia. NĂ€mĂ€ olivat riippuvutta aiheuttavia demoneja. Jotkut pyhĂ€tkin  sortuivat tĂ€hĂ€n ansaan. He viettivĂ€t enemmĂ€n aikaa pelien kuin rukouksen parissa. He olivat vihkiytyneitĂ€ kirkossakĂ€vijöitĂ€ ja kuitenkin olivat tulleet riipuvaiseksi netistĂ€ ja TV:stĂ€. Sen seurauksena jumalanpalveluselĂ€mĂ€ ja hengellinen elĂ€mĂ€ kuihtuivat. NĂ€mĂ€ demonit saivat ihmiset rakastumaan TV:oon ja/tai tietokoneisiin ja  internettiin. Olin nĂ€hnyt TV:n ja internetin hengelliset seuraukset. Ihmiset sokeutuvat eivĂ€tkĂ€ tajua, ettĂ€ demonit ovat vastuussa heidĂ€n riippuvuuksistaan ja toimistaan. Ihmiset lankeavat niiden myötĂ€ yhĂ€ syvempiin ansoihin.

   

NĂ€in uuden vision. Kun ihmiset panivat TV- laitteensa pÀÀlle, luurangon muotoiset demonit lensivĂ€t ulos TV:stĂ€. NiillĂ€ oli lepakon siipien kaltaiset siivet ja ne rĂ€pyttelivĂ€t ruudusta uhriensa ruumiisiin. Olin hyvin pelĂ€stynyt ja shokissa. Sanoin itselleni: ”Nyt nĂ€en, kuinka nĂ€mĂ€ demonit työskentelevĂ€t. MitĂ€ tahansa pÀÀtöksiĂ€ teen tai mitĂ€ ylipÀÀtÀÀn teen, kysyn tĂ€stĂ€ lĂ€hin ensin Herralta.”  Sitouduin tĂ€hĂ€n pÀÀtökseen.

 

 

                        Saatana Ei Anna MeidĂ€n Rukoilla Rauhassa 

 

Kun huusin rukouksessa, demoni pitkine terÀvine hampaineen, jotka muistuttivat hain hampaita, ilmestyi. SillÀ oli pitkÀt hiukset ja outo paha nauru. Se oli erittÀin pelottava ja sen takia avasin silmÀni rukouksen aikana monta kertaa. Mutta suljin ne taas ja jatkoin rukousta. Sitten kuulin hirvittÀvÀn ÀÀnen. Sain ihoni kananlihalle. Minun oli juostava alttarille pastorin viereen. Tiesin, ettÀ hÀn rukoili enkÀ halunnut keskeyttÀÀ hÀntÀ. Siksi pÀÀtin olla kÀrsivÀllinen ja jatkoin rukousta. Huusin voimieni takaa ja demoni hÀipyi.

   

Pystyin kokoamaan itseni ja jatkamaan rukousta. Kuunsirpin muotoinen demoni lĂ€hestyi minua, mutta saatoin nuhdella sitĂ€ vĂ€littömĂ€sti. Kun painiskelin tuon demonin kanssa, Herra ilmestyi ja kutsui minua nimeltĂ€: ”Joo-Eun, MinĂ€ vien sinut taivaaseen ja nĂ€ytĂ€n sinulle  useita paikkoja huomenillalla.” Vastasin: ”Herra, en ole nĂ€hnyt helvetistĂ€ vielĂ€ tarpeeksi. Toivon, ettĂ€ voisit ottaa minut helvettiin uudelleen.” Aloin itkeĂ€. Herra sanoi: ”Joo-Eun, kun itket rukouksesi aikana, sydĂ€meni sĂ€rkyy. ” Ja Herra itki kanssani.

  

Kun Jeesus oli lĂ€htenyt, kokosin itseni ja aloin rukoilla. Kun jatkoin, isopĂ€inen demoni lĂ€hestyi. SillĂ€ oli kolme silmÀÀ otsassa, sarvi pÀÀssĂ€ ja suu. Ruumiinsa oli pieni. LĂ€hestyessÀÀn se aukoi ja sulki suutaan kuin olisi halunnut nĂ€ykkiĂ€ minua. Se oli erittĂ€in ruma etenkin suu auki. SitkeÀÀ limaa vuoti sen suusta. SillĂ€ oli uhkaavat, krokotiilin hampaita muistuttavat hampaat. Huusin: ”Jeesuksen nimessĂ€ sinĂ€ saastainen demoni, hĂ€ivy!” Huutaessani se muuttui mustapukuiseksi mieheksi. Se nĂ€ytti vanhan kauhuelokuvan tyypiltĂ€, mutta ajoin sen pois Jeesuksen nimessĂ€.

   

TĂ€llĂ€ kertaa demoni ilmestyi leijonan hahmossa. Se oli niin pelottava, ettĂ€ aloin vapista. SillĂ€ oli isot kasvot ja pÀÀ ja paljon turkkia kaulallaan. Sen hampaat ja kĂ€pĂ€lĂ€t olivat pelottavia. Mutta jatkoin rukoustani. Leijona hiipi lĂ€hemmĂ€ksi ja Ă€rjyi. Se otti hyökkĂ€ysasennon, Demoni sanoi: ”MinĂ€ vien sinut helvetin kammioihin. ” Huusin: ”MitĂ€ sinĂ€ höpiset? SinĂ€ saastainen henki, Jeesuksen Kristuksen nimessĂ€, hĂ€ivy!” Se hĂ€ipyi.

   

Olin helpottunut, kun demoni oli hĂ€ipynyt, mutta suomatta lepoa, seuraava oli jo tulossa. Sanoin itselleni: ”Miksi tĂ€nÀÀn on nĂ€in monia demoneja liikekannalla?” TĂ€mĂ€nkertainen tuli kahden silmĂ€n muodossa. SilmillĂ€ oli niihin kiinnittyneinĂ€ kaksi jalkaa. Se kĂ€veli hassulla tavalla. Nauroin, koska se muistutti ankan kĂ€velyĂ€. Demoni huusi vihaisena: ”Miksi naurat minulle?” Vastasin: ”Koska olet huvittava. Onko se vÀÀrin?” Sitten se vastasi: ӀlĂ€ naura.” Demoni vastasi kĂ€yttĂ€mĂ€llĂ€ lempinimeĂ€ni: ”Hei, Pisama, SinĂ€hĂ€n olet Pisama, eikö? ÄlĂ€ naura, Pisama!” Se yritti olla hauska kustannuksellani. Huusin: ” SinĂ€ saastainen paha henki, Jeesus antoi tuon lempinimen minulle. HĂ€n kutsuu minua siksi koska ihailee minua. Kuinka uskallat kutsua minua lempinimellĂ€ni, jonka Jeesus erityisesti antoi? SinĂ€ hyödytön surkea paha henki, sinĂ€ rumalta nĂ€yttĂ€vĂ€ paha henki – Jeesuksen nimessĂ€ lĂ€hde luotani!”  Se lĂ€hti.

   

Tunsin itseni voittoisaksi ja samalla huvittuneeksi. En voinut olla hymyilemÀttÀ edes rukoillessani. Hetken kuluttua kuulin naisen askeleita. Sen korot iskivÀt sementtiin. Demoni oli naamioituneena naisen hahmoon valkoisessa puvussa. TÀmÀ demoni pelotti minua eniten. HÀnellÀ on aina pitkÀt suorat hiukset ja valkoinen puku. HÀnen silmÀnsÀ olivat pitkÀt ja kapeat ja niistÀ tippui verta. SillÀ oli kuin Draculan kulmahampaat ja verta tippui sen suusta.

    

Tulin kauhistuneemmaksi ja demoni tuli lÀhemmÀksi. Lopulta olimme kasvotuksin ja se avasi suunsa apposen auki. Pelosta avasin silmÀni. Aina kun avaan silmÀni, nÀen muut pyhÀt rukoilemassa.

    

Kun suljin rukoillessani silmÀni, saatoin nÀhdÀ demoneja. Siksi rukoilin lÀhellÀ ÀitiÀni tai pastoria. Kuitenkaan siitÀ ei ollut apua, koska kun suljin rukoillessani silmÀni, olin yhÀ yksin. Pahat henget eivÀt jÀttÀneet minua.

     

Suljin silmĂ€ni taas ja aloin rukoilla kielillĂ€. Rukoillessani demonit valkoisiin pukeutunut paha henki tuijotti minua ilkeĂ€sti. Se hĂ€iritsi keskittymistĂ€ni rukoukseen. Huusin Herran puoleen: ”Herra, minua pelottaa.  Auta minua!” Valkopukuinen demoni poistui katkera ilme kasvoillaan.

   

Helpottuneena huokaisin: ”No, nyt on kaikki hyvin.” Siksi aloin taas rukoilla. Pian kuitenkin demoni, jota sisar Baek, Bong-Nyo oli kuvaillut , ilmestyi. Se oli erittĂ€in ruma. Sen kasvot olivat kuin peikon ja se oli monipĂ€inen. Kasvot ja pÀÀt olivat silmien peitossa ja sillĂ€ oli useita kĂ€siĂ€ ja jalkoja. Reagoin sen ilmestymiseen huudolla: ”SinĂ€ saastainen paha henki, minĂ€ inhoan ulkonĂ€köÀsi. Jeesuksen nimessĂ€, hĂ€ivy!” Se hĂ€visi. SiinĂ€ vaiheessa olin hyvin vĂ€synyt niin monien demonien karkoittamisesta.

   

Voiman puutteen takia en enÀÀ jaksanut pitÀÀ kÀsiÀni ylhÀÀllÀ. Silloin pÀÀni notkahti ja koko kroppani vaipui lattialle rukouksen aikana. En muista kuinka rukoukset pÀÀttyivÀt. Luulen rukoilleeni noin neljÀ tuntia. Rukouskokouksen pÀÀtteeksi söimme riisipalloja.

   

SyödessĂ€ni sisar Baek, Bong-Nyo kuvaili, mitĂ€ oli nĂ€hnyt. Kun olin uuvahtanut, Jeesus tuli kahden enkelin kanssa ja istui minun viereeni. HĂ€n silitti hiuksiani ja sanoi, ettĂ€ oli tullut viemÀÀn minut taivaaseen. Jeesus sanoi: ”Joo-Eun, MinĂ€ olet tullut noutamaan sinua taivaaseen ja nĂ€yttĂ€mÀÀn sen monia paikkoja, mutta sinĂ€ olet kaatunut lattialle vĂ€symyksestĂ€. Nouse ylös, Joo-Eun. Nouse ylös ja mennÀÀn yhdessĂ€ taivaaseen!” Sisar Baek, Bong-Nyo kertoi, etten ollut reagoinut mitenkÀÀn. Kun kuulin tĂ€mĂ€n, olin pettynyt. Mietin mielessĂ€ni: ”Miksi Jeesus tuli kun olin tajuton? HĂ€nen olisi pitĂ€nyt tulla vĂ€hĂ€n aikaisemmin.” SisimpĂ€ni oli vaivaantunut ja oli erittĂ€in pettynyt. Kyyneleet alkoivat virrata silmistĂ€ni.

 

                           Haak-Sung Tanssii Jeesuksen Kanssa

 

Lee, Haak-Sung (27-vuotias): Kun rukoilin kielillĂ€, useita demoneja alkoi hyökĂ€tĂ€ kimppuuni, kuten tavallista. EnsimmĂ€inen oli ison hĂ€rkĂ€sammakon nĂ€köinen, pullea. Se aikoi hypĂ€tĂ€ minua kohti. Sammakolla ei ollut mitÀÀn vĂ€riĂ€. Se oli melkein lĂ€pinĂ€kyvĂ€. SillĂ€ oli kolme silmÀÀ rivissĂ€ ja koko selkĂ€ tĂ€ynnĂ€ mustia tĂ€pliĂ€. Ulkonkö oli epĂ€miellyttĂ€vĂ€. KĂ€skin sitĂ€ jĂ€ttĂ€mÀÀn minut ja kykenin karkoittamaan sen  Jeesuksen nimessĂ€.

   Toinen demoni ilmaantui ihmiskasvoisena. Puolet kasvoista oli pahasti palanut ja siksi sillĂ€ oli vain yksi silmĂ€. SillĂ€ oli aasin korvat ja niiden sisĂ€ssĂ€ toinen korva. Se oli kĂ€detön ja se kĂ€veli paljasjaloin. Se kĂ€veli minua kohti ja nĂ€ytti pahaenteiset hampaansa, jotka muistuttivat Draculan hampailta. PelĂ€styin sen epĂ€tavallista, irvokasta ulkonĂ€köÀ ja huusin Herran nimeĂ€. HĂ€n ilmestyi heti piikkikruunu pÀÀssÀÀn.

   

Demoni lĂ€hti heti nĂ€htyÀÀn Herran. Jeesus lĂ€hestyi minua ja huomasin, ettĂ€ HĂ€n vuotaa verta. HĂ€n seisoi hiljaa ja vuoti edessĂ€ni. Ihmettelin sitĂ€ verimÀÀrÀÀ, minkĂ€ Herra kykeni vuotamaan. Verta tuli kaikkialta pÀÀstĂ€. Vuoto tuntui loputtomalta. Aloin itkeĂ€ ja kysyin Herralta: ” Jeesus, mitĂ€ minun pitĂ€isi tehdĂ€? Jeesus, SinĂ€ kuolit minun edestĂ€ni.” Nyyhkytin hillittömĂ€sti, itkin ja huusin Herran puoleen. Herra ojensi kĂ€tensĂ€ eteeni niin ettĂ€ saatoin nĂ€hdĂ€ HĂ€nen ranteensa ja naulojen reiĂ€t, jotka lĂ€vistivĂ€t hĂ€net ja joista tuo veri pulppusi.

   

Kun itkin hillittömĂ€sti, Herra kĂ€ski minua tanssimaan kanssaan. En ollut ikinĂ€ ennen tanssinut askeltakaan, mutta tiesin ettĂ€ Herran kĂ€skyjĂ€ on parasta totella. Olin peloissani enkĂ€ mitenkÀÀn ” tanssituulella”. Yritin koota itseni etten olisi ollut kuin parkuva vauva. Kyyneleeni virtasivat loputtomasti. Kuitenkin Herra ojensi kĂ€tensĂ€ yhĂ€ verta vuotaen ja me tanssimme. Tanssimme sanomatta sanaakaan, seurasin ja HĂ€n vei.

   

Seurasin Herraa enkĂ€ tiennyt miten tanssin. Herra sanoi: ”Haak-Sung, teit hyvÀÀ työtĂ€ kun evankelioit tĂ€nÀÀn. Myös, kun siivosit kirkkoa. ” HĂ€n tuntui olevan ylpeĂ€ toimistani ja jatkoi kiittĂ€mistÀÀn: ”Minun Haak-Sung, kun evankelioit, sinĂ€ johdit ja huolehdit pikkuveljistĂ€ ja – siskoista. Ilma oli hyvin kylmĂ€, mutta sinĂ€ voitit esteet. Teit hyvÀÀ työtĂ€. Olen oikein ylpeĂ€ sinusta.” Sitten HĂ€n halasi minua.

   

Heti kun Jeesus oli lĂ€htenyt, neljĂ€ demonia ilmestyi ja hyökkĂ€si kimppuuni yhtÂŽaikaa. EnsimmĂ€inen oli luurangon muotoinen. Luut irtosivat erilleen nivelistĂ€ ja alkoivat tanssia. Toinen oli sama, joka ilmestyi ennen Jeesuksen tuloa, puolet sen ihmiskasvoista oli palanut. Se yritti hĂ€iritĂ€ keskittymistĂ€ni rukoukseen ja sanoi: ӀlĂ€ rukoile! Seis. Et voi rukoilla.” Kolmannella oli pitkĂ€t, keltaiseksi vĂ€rjĂ€tyt hiukset. Se yritti hĂ€iritĂ€  minua liikehtimĂ€llĂ€ nopeasti puolelta toiselle. Se liikehti silmieni edessĂ€. VielĂ€ yksi kĂ€den muotoinen demoni  yritti keskeyttÀÀ rukoukseni tanssimalla ja liikehtimĂ€llĂ€ kirkon seinillĂ€ ja katossa. Kaikki nĂ€mĂ€ demonit yrittivĂ€t hĂ€iritĂ€ rukousta. Keskityin koko voimallani rukoukseen ja huusin sisimmĂ€ssĂ€ni. Vetosin voimakkaasti Jeesuksen nimeen rukouksissani. Lopputulos oli, ettĂ€ kaikki pahat henget poistuivat.

 

                                      Alkoholistit HelvetissĂ€

                               KĂ€rsivĂ€t Suuressa Keittopadassa

 

Kun olin karkoittanut demonit, Jeesus ilmestyi. Hymyillen HĂ€n sanoi: ”Haak- Sung, meillĂ€ on paikkoja joissa vierailla. MennÀÀn niihin yhdessĂ€.” Heti kun HĂ€n oli ottanut kĂ€teni omaansa, olimme vĂ€littömĂ€sti helvetissĂ€. NĂ€in valtavan kuumennetun mustan padan. Kun katsoin sen sisĂ€lle, siellĂ€ oli kiehuvaa vettĂ€ ja kuumaa höyryĂ€ nousi ylös siitĂ€. Vesi nĂ€ytti kiehuneen jo jonkin aikaa.

   

Jeesus kĂ€ski katsomaan lĂ€hempÀÀ. Nyt huomasin, ettĂ€ vedessĂ€ oli joukoittain ihmisiĂ€ kirkuen ja huutaen kivusta. Huudot kaikuivat kun tulin lĂ€hemmĂ€ksi. Joukossa tietty mies kiinnitti huomiotani. HĂ€n nosti kĂ€tensĂ€ minua kohti ja kutsui nimeltĂ€: ”Haak-Sung, auta minut pois tÀÀltĂ€. On niin kuuma”. Silloin tajusin, ettĂ€ mies oli serkkuni. HĂ€n yritti tarttua minuun saadakseen apua. TĂ€tĂ€ paikkaa vahtimaan komennettu otus lensi nopeasti pataan ja nuiji serkkuani nuijallaan ja veti hĂ€net takaisin pataan. Otus nĂ€ytti lepakolta.

   

Demonilla tai pahalla otuksella oli pitkĂ€, valtava sarvi otsassaan. TĂ€mĂ€ paikka vilisi demoneja kĂ€velemĂ€ssĂ€ ja lentĂ€mĂ€ssĂ€ joka suuntaan. NiitĂ€ nĂ€ytti olevan loputtomasti. Ne nĂ€yttivĂ€t lohikÀÀrmeiltĂ€, lentĂ€viltĂ€ kÀÀrmeiltĂ€, joilla oli siivet. Jeesus sanoi: ”Haak-Sung, Ă€lĂ€ pelkÀÀ. Demonilaumat eivĂ€t voi vahingoittaa sinua niin kauan kuin MinĂ€ olen vierellĂ€si suojaamassa sinua.”

   

Demonit katsahtivat meihin kun lensivĂ€t ohi. Herra sanoi: ” TĂ€tĂ€ paikkaa kutsutaan ÂŽkiehuvan padan piinaksi.ÂŽ SiellĂ€ piinataan alkoholisteja ja tupakoitsijoita.” – Kun ihmiset joutuivat kiehuvaan veteen, heidĂ€n lihansa hajosi. Outoa kyllĂ€, kiehuvan veden sisĂ€llĂ€ paloi tuli. Kun katselin, Herra osoitti eleellÀÀn, ettĂ€ olisi aika poistua. Sanoin: ”Aamen.” Ennen kuin sekunti oli kulunut olimme takaisin kirkossa.

 

                                     Paholainen Ilmestyy Jatkuvasti

 

Lee, Yoo-Kyung: Kun rukoilin, ilmestyi demoni koripalloilijan hahmossa, jota Veljeni Haak- Sung oli kuvaillut. Se puhui minulle ja nyökytteli pÀÀtÀÀn: ”Haluaisitko pelata erĂ€n korista kanssani? ” Vastasin: ”SinĂ€ saastainen henki, Jeesuksen Kristuksen nimessĂ€, poistu!” Se poistui. Pian toinen demoni ilmestyi. TĂ€mĂ€ muistutti TV:n piirrettyjen hahmoa. Sen puolet kasvoista oli ihmisen, toinen puoli oli naamioitu. SillĂ€ oli sarvi pÀÀssÀÀn. Kuten tavallista, karkoitin sen pois Jeesuksen nimessĂ€.

   

Toinen demoni ilmestyi ja kutsui minua Jeesuksen antamalla lempinimellĂ€. Se hĂ€iritsi minua pirullisella naurullaan ja sanomalla: ”Neiti Moe”. Nuhtelin sitĂ€: ”Tuon lempinimen on Jeesus antanut minulle. Kuinka uskallat kĂ€yttÀÀ sitĂ€?” Demoni vastasi ilkeĂ€llĂ€ kĂ€kĂ€tyksellĂ€: ”MinĂ€ kykenen kuulemaan joka sanasi mitĂ€ puhut. ” Sanoin vihaisena: ” SinĂ€ saastainen henki. Jeesuksen nimessĂ€, hĂ€ivy!”

   

Kun se oli lĂ€htenyt, toinen tuli tilalle. TĂ€llĂ€ kertaa se oli ihmiskĂ€den muotoinen, jonka veli Haak-Sung oli kohdannut. Se yritti pelĂ€styttÀÀ minut kiertelemĂ€llĂ€ sÀÀnnöttömĂ€sti ympĂ€rillĂ€ni. Sitten tuli ” koripalloilija” taas. Se aneli minua pelaamaan: ”Etkö tiedĂ€, kuinka hauskaa koriksen pelaaminen on? Pian nyt, mennÀÀn pelaamaan!” Se jatkoi Ă€rsyttĂ€mistĂ€. Pudistin pÀÀtĂ€ni ja huusin: ”Ei, ei!” Ja ajoin sen pois Jeesuksen nimessĂ€.

   

Pian Jeesus ilmestyi kirkkaassa, hohtavassa asussa. HĂ€n otti kĂ€teni ja sanoi: ”Yoo-Kyung, menkÀÀmme taivaaseen.” Kun tulimme taivaaseen, enkelit tervehtivĂ€t, kuten tavallista. Jeesus aina otti minut huoneeseen, joka oli tĂ€ynnĂ€ kirjoja. HĂ€n halusi, ettĂ€ tutkin ja luen tuon valtavan kirjakokoelman, joka oli elegantisti koottu hyllyilleen. SiellĂ€ oli niin monia kirjoja, ettĂ€ en voinut lopettaa eri aihealueiden tarkastelua. Kirjat olivat kultaa. Olin aina haltioissani pÀÀstessĂ€ni tĂ€hĂ€n huoneeseen. Koskettelin ja katselin lukemattomia kirjoja. Herra sanoi: ”Yoo-Kyung, menkÀÀmme kĂ€ymÀÀn nyt helvetissĂ€.” Vastustelin: ”Ei, en halua. En halua nĂ€hdĂ€ helvettiĂ€.” Kuitenkin Herra hienovaraisesti johdatteli minua ja sanoi, ettĂ€ oli erĂ€s paikka helvetissĂ€, joka minun pitĂ€isi nĂ€hdĂ€. Jeesus sanoi: ”Olen aina kanssasi. ÄlĂ€ pelkÀÀ.”  Kun HĂ€n otti tiukasti kĂ€teni omaansa, me matkasimme helvettiin.

 

                            Ikuinen KĂ€rsimys HelvetissĂ€

 

Minua ei lakannut hÀmmÀstyttÀmÀstÀ kuinka nopeasti me matkasimme paikasta toiseen. Niin kauan kuin pidin Herran kÀdestÀ, olin joko taivaassa, helvetissÀ tai kirkossani sekunnin murto- osassa. Herra ja minÀ seisoimme helvetin keskustassa. Herra otti minut katsomaan helvetin pelottavinta nÀkymÀÀ. PelkÀsin nÀkymÀÀ mummini piinasta.

   

MinÀ nÀin mummini paikassa, jossa tulen liekit paloivat korkeimmillaan. Vaikka seisoin turvallisen matkan pÀÀssÀ, saatoin silti tuntea tulen lÀmmön. Mummini seisoi seuraavana jonossa paistinpannuun. Tuo valtava paistinpannu oli tulikuuma. Suuret punaiset ja siniset liekit valaisivat aluetta. NÀin joukoittain ihmisiÀ, joita oli kÀristettiin öljyssÀ. Kuulin heidÀn kauheat huutonsa. NÀin pelonniiden kasvoissa, jotka odottivat kÀristÀmistÀÀn. He kaikki vapisivat hysteerisesti astuessaan eteenpÀin.

   

Mummini oli ensimmĂ€isenĂ€ jonossa. HĂ€n huusi pelosta. TehtĂ€vÀÀn mÀÀrĂ€tty otus nosti hĂ€net ja heitti paistinpannuun. Sekunnissa hĂ€n kirkui: ”Ahh on niin kuuma! Eikö kukaan voi pelastaa minua?” MinĂ€ melkein pyörryin, kun kuulin tuon kamalan huudon.

   

Mummini kanssa oli valtavia ihmisjoukkoja paistumassa. Kaikki huusivat: ”Pelastakaa minut, auttakaa minut pois tÀÀltĂ€. Apua!” Kun heitĂ€ oli kidutettu pannussa, heidĂ€t heitettiin tuleen. IhmisiĂ€ paloi loputtomasti. HeitĂ€ poltettaisiin ikuisesti. Palaneen lihan kĂ€ry leijui ilmassa ja savu nousi korkealle taivaalle. Oli vaikeaa nĂ€hdĂ€ kaikkea savun takia. Otus veti ihmisiĂ€ pois liekeistĂ€. Heti kun heidĂ€t otettiin liekistĂ€, heidĂ€n lihansa palautui ennalleen kuin mitÀÀn ei olisi tapahtunut. Sitten nĂ€in ison kÀÀrmeen ja se kiertyi mummin ympĂ€rille jaloista kaulaan asti. Se alkoi tiukentaa otettaan.

   

Kun kÀÀrme tiukensi puristustaan, mummi huusi minulle: ”Yoo- Kyung, pyydĂ€ Jeesusta pelastamaan minut. En kestĂ€ tĂ€tĂ€ enÀÀ kauempaa. Voi, en kestĂ€ kidutusta enÀÀ kauempaa.” Sitten kÀÀrme mursi hĂ€nen niskansa. Huusin mitĂ€ keuhkoistani lĂ€hti: ” Mummi! Jeesus, tee jotakin! IsĂ€ Jumala!” – Mutta Herra sanoi: ”Se on liian myöhĂ€istĂ€!”

   

VĂ€kivaltainen otus heitti mummini takaisin paistinpannuun. HĂ€n oli avuton nainen vailla toivoa. Kuitenkin heti kun hĂ€net oli heitetty pannuun, hĂ€n sai jotenkin kerĂ€tyksi voimia huutaa tuskissaan. HĂ€nen lihansa hajosi. NoidankehĂ€ jatkui ja toistui ja toistui
JĂ€lleen joukoittain ihmisiĂ€ sai takaisin inhimillisen rakenteensa. Sitten heidĂ€t heitettiin paistinpannuun ja lihansa irtosi ja jĂ€ljelle jĂ€i vain heidĂ€n luurankonsa.  Otus otti luurangot pois pannusta ja ihmiset palautuivat ennalleen. Lopulta kÀÀrme kiertyi heidĂ€n ympĂ€rilleen ja taittoi heidĂ€n niskansa.

   

Jeesus sanoi: ”Helvetti on ikuisen kidutuksen paikka. Ihmispaljoudet, joukossaan mummisi, ovat ikuisessa piinassa. Kidutus jatkuu ikuisesti tuon noidankehĂ€n tapaan.” Sitten kuulin mummini huutavan minulle: ”Yoo- Kyung, etkö tunne sÀÀliĂ€ minua kohtaan? Kuinka voit vain seistĂ€ ja katsella siellĂ€ kiduttamistani? MinĂ€ vetoan sinuun. Pelasta minut. En kestĂ€ enempÀÀ. On liian kuuma. Yoo-Kyung, tee jotakin.”

   

HĂ€nen surullisten vetoomustensa tĂ€hden aloin itkeĂ€ hillittömĂ€sti. Herra pani kĂ€tensĂ€ ympĂ€rilleni ja lohdutti minua. Huusin pahalle otukselle: ”Otus, Ă€lĂ€ koske mummiini! ÄlĂ€ kiduta hĂ€ntĂ€! ” Mutta vaatimukseni kaikuivat kuuroille korville. Otuksella oli lukematon mÀÀrĂ€ pĂ€itĂ€, joukoittain kĂ€siĂ€ ja jalkoja kiinnittyneenĂ€ kaikkiin ruumiinkohtiin. Jeesus sanoi: ”Yoo- Kyung, sinun ei tarvitse katsoa enempÀÀ.” Herra johdatti toiseen paikkaan. Kun lĂ€hdimme, mummin huudot jĂ€ivĂ€t taakse. MÀÀrĂ€npÀÀssĂ€mme kolme demonia tanssi ilosta.

   

Ne olivat epÀmiellyttÀvÀn nÀköisiÀ henkiÀ. YhdellÀ niistÀ oli valtavan iso pÀÀ ja toisella taas erittÀin pieni. Kolmannella oli tukkaa vain keskellÀ pÀÀtÀ. Demonit olivat matkan pÀÀssÀ, mutta kuulin, ettÀ ne puhuivat likaista kieltÀ. NÀin niiden juoksevan uhriensa luokse ja kuinka ne armottomasti repivÀt heidÀt hampaillaan. Herra ja minÀ menimme lÀhemmÀksi nÀhdÀksemme tarkemmin.

   

Olin kuin rĂ€jĂ€hdyksen lamaama etulinjan sotilas kranaattikauhussa ja pyörtymisen partaalla. Taas siinĂ€ oli mummini. Viimeksi nĂ€in hĂ€net kidutettuna paistinpannussa. Nyt hĂ€ntĂ€ kiduttivat erilaiset demonit. Ne kirosivat hĂ€ntĂ€: ”SinĂ€ kuolet. SinĂ€ kuolet.” He jatkoivat kiroamistaan tauotta. Pahat henget juoksivat hĂ€nen luokseen ja purivat hĂ€neltĂ€ korvat pois. Mummi kirkui kivusta. ”Ouuh!” HĂ€n hyppĂ€si ja kompuroi kĂ€det korvillaan. HĂ€n yritti juosta pakoon, mutta demonit estivĂ€t yrityksen ja purivat hĂ€ntĂ€, kun hĂ€n yritti vĂ€istÀÀ niitĂ€. Halusin nuhdella niitĂ€, mutta tiesin yrityksen turhaksi. SydĂ€meni oli murtunut ja sanoin Herralle: ”Jeesus, tĂ€mĂ€ on hirveĂ€n pelottavaa.” Olin paniikissa. Herra sanoi: ”LĂ€hdetÀÀn. Olemme nĂ€hneet tĂ€ltĂ€ pĂ€ivĂ€ltĂ€ tarpeeksi.” Me poistuimme helvetistĂ€.

   

Helvetti on hirveÀ ja pelottava paikka. Olin syvÀsti helpottunut, kun olin saanut oppia tuntemaan Herran. Kuitenkin kyyneleet valuivat silmistÀni kun muistelin mummi-parkani kohtaloa. Heti kun saavuin takaisin kirkkoon, aloin rukoilla. Pian ilmestyi luuranko-hahmoinen demoni. Sen pÀÀkallo oli matojen peitossa. Kun kÀskin sitÀ hÀipymÀÀn Jeesuksen nimessÀ, se hÀipyi.

   

Kun rukoilin hartaasti, Jeesus tuli takaisin ja vei minut taivaaseen. Jeesus oli ottanut Yeh- Jeen mukaansa. Sitten lensimme halki taivaan ja saavuimme taivaan valtamerelle. Se on kirkasta kuin kristalli. Leikimme vesileikkejÀ, lÀiskyttelimme vettÀ ja uimme. Monta enkeliÀ tuli katsomaan leikkejÀmme. He olivat mielissÀÀn, kun huomasin heidÀn nauravan meitÀ katsellessaan. HeidÀn on tÀytynyt nauttia katselusta. Yeh-Jee ja minÀ hengailtiin enkelien kanssa ja meillÀ oli hauskaa yhdessÀ. Lauloimme monia lauluja yhdessÀ.

   

Herra antoi Ă€idilleni lempinimen ”Kaunis”. HĂ€n on kaunis nainen. HĂ€n antoi myös Meenalle lempinimen ” ItkevĂ€ lapsi”.

 

                           Veljenpoikani Ja Lankoni HelvetissĂ€

 

Baek, Bong-Nyo: Kun rukoilin kielillÀ, kaksi enkeliÀ tuli ylhÀÀltÀ alas. Kysyin, mikÀ oli heidÀn vierailunsa tarkoitus. He ilmoittivat, ettÀ heillÀ oli kÀsky noutaa Baek, Bong-Nyo Herran Kirkosta. Olin innoissani kuultuani uutisen. Mutta he olivat tulleet hakemaan minut vierailulle helvettiin. Iloni oli ennenaikainen.

   

Enkelit ja minÀ kÀvelimme tietÀ pitkin helvettiin. Se oli loputon ja pimeÀ. Olin hermostunut, levoton ja paniikissa. KÀvelimme pitkÀÀn. Tien varsilla oli sienen muotoisia puita. Mutta pian havaitsin, etteivÀt ne olleet puita vaan ihmisiÀ, jotka oli kaivettu maahan. Se oli shokeeraava nÀkymÀ.

   

Kun katsoin lĂ€hempÀÀ, huomasin jotain outoa. NiillĂ€ oli ihmiskasvot, mutta kÀÀrmeen ruumis. Jalkojen asemesta niillĂ€ oli kÀÀrmeen hĂ€ntĂ€. Koko ruumiinsa oli kaivettu maahan. Kun jatkoin tarkastelua sydĂ€meni alkoi hakata ja ihoni nousi kananlihalle. ”Kuinka tĂ€mĂ€ on mahdollista?” mietin mielessĂ€ni. HeidĂ€n kasvoillaan oli outo ilme. Minulla ei ole sanoja sen kuvaamiseen.

   

En huomannut, ettĂ€ Jeesus oli saapunut ja HĂ€n seisoi vierellĂ€ni. Jeesus ja minĂ€ seisoimme kirottujen ihmisten edessĂ€. He pyysivĂ€t ja nyyhkyttivĂ€t Herralle: ”Herra, Herra, palauta meidĂ€t normaaliin ruumiiseemme. ” Kun katselin, kuulin Ă€kkiĂ€ jonkun kutsuvan minua nimeltĂ€: ”Bong- Nyo, katso tĂ€nne. TĂ€nne nĂ€in!” Tunnistin ÀÀnen. Se oli lankoni, joka oli kuollut vuosia sitten.

   

KÀÀnnyin ÀÀnen tulosuuntaan pĂ€in. HĂ€nen vierellÀÀn seisoi toinen mies. Miesten vieressĂ€ virtasi sĂ€hkövirta. NĂ€ytti siltĂ€ kuin olisi heidĂ€n vuoronsa joutua heitetyksi tuohon sĂ€hkövirtaan. Veljenpoikani ja lankoni olivat sinisenharmaita kun he puhuivat. Molemmat kutsuivat minua nimeltĂ€. Mietin mielessĂ€ni: ”MitĂ€ he mahtavat pelĂ€tĂ€ noin pahasti?” En havainnut paikalla mitÀÀn kidutusvĂ€linettĂ€ tai – menetelmÀÀ. He seisoivat avoimella kentĂ€llĂ€. Mutta kun katsoin paikkaa tarkemmin, olivatkin vitsit vĂ€hissĂ€. Jokainen helvetin paikka on pirullinen ja pelottava, tĂ€ynnĂ€ epĂ€toivoa, kipua ja kidutusta.

   

VĂ€hĂ€n ajan kuluttua salamat ja ukkonen valaisivat helvetin taivaan. Kuulosti siltĂ€ kuin taivas olisi revitty  kahtia. Salama iski lĂ€helle veljenpoikaa ja lankoani.

  

 SĂ€ikĂ€hdimme salamaniskua ja vaistomaisesti otimme pari askelta taaksepĂ€in pelosta. Sekunnissa tĂ€tĂ€ paikkaa johtamaan mÀÀrĂ€tty otus toi miehen ja asetti hĂ€net riviin lankoni selĂ€n taakse. Lankoni tutisi pelosta ja huusi: ”Sisar? MitĂ€ voin tehdĂ€? Jos seison tĂ€ssĂ€, kaikki luuni hajoavat ja ruumiini tuhoutuu. Sisar, pyydĂ€ Jeesukselta, ettĂ€  minua ei lĂ€hetetĂ€ tuonne. Voi! MitĂ€ minun pitÀÀ tehdĂ€? Sisar, olen syyllistynyt niin moneen vÀÀrinkĂ€ytökseen sinun isosiskoasi kohtaan. Mene ja kerro isosiskollesi, ettĂ€ minĂ€ pyydĂ€n anteeksi sitĂ€ kipua, minkĂ€ olen aiheuttanut hĂ€nelle. OK?”

   

Lankoni oli viettÀnyt suurimman osan elÀmÀstÀÀn metsÀstÀjÀnÀ, lÀhinnÀ linnusti. HÀn rakasti sitÀ. Siskollani oli vaikeat ajat. Siskoni kÀrsi sanoinkuvaamattomista kivuista. Kerran hÀn komensi siskoni valmistamaan hÀnelle nopeasti aterian ennen metsÀstÀmÀÀn menoa. LisÀksi lounasevÀÀt reppuun matkalle. Kun sisko työskenteli keittiössÀ, lanko otti yliannoksen linnustuksessa kÀytettyÀ myrkkyÀ. Se oli itsemurha.

   

Nyt  hĂ€n on helvetissĂ€ eikĂ€ takaisin ole tulemista. HĂ€n anomalla anoi, ettĂ€ veisin hĂ€nen  viestinsĂ€ siskolleni. HĂ€n sanoi olevansa erittĂ€in pahoillaan kaikista vÀÀryyksistÀÀn mitĂ€ oli tehnyt. Sitten hĂ€n pyysi sanomaan, ettĂ€ sisko ja siskon tytĂ€r uskoisivat Jeesukseen millĂ€ hinnalla hyvĂ€nsĂ€. LisĂ€ksi hĂ€n pyysi minua kertomaan heille, ettĂ€ he rukoilisivat lakkaamatta. HĂ€nen suurin halunsa oli, ettĂ€ he pelastuisivat.

   

Lankoni vieressĂ€ seisoi veljenpoikani. HĂ€n oli työskennellyt kalastuslaivan miehistössĂ€. Työ oli kovaa. Työtoverit kiusasivat ja löivĂ€t hĂ€ntĂ€. HĂ€n ei juuri saanut levĂ€tĂ€ työvuorojen vĂ€lissĂ€. HĂ€n sairastui ja kuoli. HĂ€n huusi minulle: ”TĂ€ti, ajattelin, ettei mitÀÀn kuoleman jĂ€lkeistĂ€ elĂ€mÀÀ ole olemassakaan ja ettĂ€ kuoltuani vain nukun rauhassa. Mutta pÀÀdyin tĂ€hĂ€n pelottavaan paikkaan. He sanovat, ettĂ€ minua kidutetaan ikuisesti. MitĂ€ voin tehdĂ€? TĂ€ti,  pelasta minut. Tee jotain !” HĂ€n nyyhkytti lohduttomasti.

   

Salama ja ukkonen iskivĂ€t heidĂ€n lĂ€helleen ja molemmat paiskautuivat maahan. He huusivat: ”Pelasta minut!” Mutta salama iski heihin ja heistĂ€ tuli lĂ€jĂ€ tuhkaa. Aloin itkeĂ€. Enkelit, jotka seurasivat meitĂ€, yrittivĂ€t lohduttaa, mutta nyyhkytin hysteerisesti. Anoin, kerjĂ€sin, vetosin Herraan: ”Herra, tulin tĂ€hĂ€n paikkaan nĂ€hdĂ€kseni vanhempani ja nuoremman veljeni kidutuksessa. Sen seurauksena itken pĂ€ivĂ€kaudet ja sydĂ€meni ja ruumiini heikentyvĂ€t. En enÀÀ kykene liikkumaan heikentyneen kuntoni takia. Miksi nĂ€ytĂ€t tĂ€tĂ€ kaikkea jĂ€lleen? Kuinka voit nĂ€yttÀÀ tuollaista kidutusnĂ€ytelmÀÀ minulle? Herra, en voi katsoa enempÀÀ. En kestĂ€ sitĂ€. En voi enÀÀ olla kĂ€rsivĂ€llinen.”

 

           Kipu Sukulaisten NĂ€kemisestĂ€ Kauheassa Kidutuksessa

 

Huusin kivusta, kun katselin sukulaisteni kidutusta. Herra piti minua kĂ€destĂ€. Sitten Herra tiukensi otettaan ja vei minut toiseen paikkaan, jossa oleili valtava otus. En kyennyt nĂ€kemÀÀn otuksen pÀÀn toista reunaa, otuksen koko oli jĂ€ttimĂ€inen. Kykenin nĂ€kemÀÀn kaikenlaisia elĂ€imiĂ€ otuksen ruumiin sisĂ€llĂ€. Ne kirkuivat. SiellĂ€ oli susia, kissoja, tiikereitĂ€, leijonia, hevosia ja monia muita. NĂ€mĂ€ villielĂ€imet mourusivat koko ajan. Kun otus avasi suunsa, sen sisĂ€llĂ€ oli toinen suu ja sen sisĂ€llĂ€ taas suu – sitĂ€ jatkui loputtomiin. Suita oli noin 70-100.  Otuksellakin oli 70-100 pÀÀtĂ€. Otus oli musta. Sen kieli ja hampaat olivat kuin hailla. Joukoittain ihmisiĂ€ oli imeytynyt otuksen suihin. NĂ€in Ă€itini ihmisjoukossa.

   

Koin vĂ€litöntĂ€ kipua kun Ă€itini ja minun katseet yhtyivĂ€t. Äiti aneli, ettĂ€ pelastaisin hĂ€net. En ikinĂ€ unohda hĂ€nen ilmettÀÀn enkĂ€ katsettaan hĂ€nen tuijottaessaan minua. Voinko ikinĂ€ poistaa sen muististani? HĂ€n aneli: ”Bong-Nyo, pelasta minut. MinĂ€hĂ€n pyysin sinua olla tulematta enÀÀ tĂ€nne. MikĂ€ on vierailusi tarkoitus? Jos tulet nĂ€in uudelleen, sinun olisi pitĂ€nyt pyytÀÀ  Herraa ottamaan minut pois tÀÀltÀ EikĂ€ vain katselemaan ja itkemÀÀn. Tulitko vain katselemaan kiduttamistani?” HĂ€nen tĂ€tĂ€ itkiessÀÀn otus imi hĂ€net suuhunsa.

   

Itkin tiedostamattani, jolloin pikkuveljeni, joka oli tehnyt itsemurhan, ilmestyi nĂ€kynĂ€. Saatoin kuulla ÀÀnensĂ€ sanovan minulle: ”Sisko, minulla on hirveĂ€ mahakipu. Pelasta minut, sisko. Mahakipuni on sietĂ€mĂ€tön.” Kun veli itki kivuissaan, olin avuton enkĂ€ kyennyt tekemÀÀn mitÀÀn. Vihaisena vetosin Herraan: ”Miksi, Herra? Miksi otat minut toistuvasti helvettiin ja annat minun kokea sietĂ€mĂ€töntĂ€ kipua? Äitini, pikkuveljeni, isĂ€ni, lankoni, veljenpoikani ovat kaikki kirotut ja kidutettavina. Jeesus, kuinka SinĂ€ voit tehdĂ€ tĂ€mĂ€n minulle? Itken joka pĂ€ivĂ€ ja ruumiini heikontuu helvetti-vierailuista. Miksi et ota pastori KimiĂ€ vierailuille taivaaseen ja helvettiin? HĂ€n rukoilee monta tuntia pĂ€ivĂ€ssĂ€, enemmĂ€n kuin minĂ€. Haluaisiko hĂ€n kĂ€ydĂ€ taivaassa ja helvetissĂ€? Miksi olet valinnut minut kokemaan tĂ€mĂ€n tuskan katsella rakkaittensa kĂ€rsimyksiĂ€ kidutuksissa?” – Jeesus seisoi vaiti. Herra nĂ€ytti minulle lisÀÀ kidutuspaikkoja.

   

Kesken rukouskokouksen saimme vierailijan. HÀn oli erÀÀn toisen kirkon pastorin vaimo. HÀn ja hÀnen miehensÀ olivat pastori Kimin lÀheisiÀ ystÀviÀ. Vaimo sanoi tulleensa siksi, kun edellisestÀ rukousillasta hÀn oli tullut niin siunatuksi. LisÀksi hÀnellÀ oli joitakin kysymyksiÀ ja hÀn halusi konsultoida hengellisistÀ kysymyksistÀ. Rukouskokouksemme pÀÀttyi suunniteltua lyhyempÀnÀ odottamattoman vieraan vuoksi. Kun heidÀn keskustelunsa olivat ohi, pastori antoi vieraalleen kyydin kotiin. Sitten aloitimme toisen rukouskokouksen.

    

Kun rukoilin kielillĂ€, perheeni kidutus helvetissĂ€ tuli mieleeni. Aloin itkeĂ€. Herra palasi jĂ€lleen. Vetosin Herraan: ”Herra, seuraavalla kerralla, ota pastori mukaasi minun sijastani. Pastori on soveliaampi kokemaan ja kirjoittamaan tarkan raportin.” Herra vastasi: ”HyvĂ€ on. Ole vielĂ€ hetki kĂ€rsivĂ€llinen.  Sinun on opittava vielĂ€ vĂ€hĂ€n enemmĂ€n.”

 

 

                      Tapaaminen Arkkienkeli Mikaelin Kanssa

 

Kun Jeesus lohdutti minua lĂ€mpimillĂ€ sanoillaan, HĂ€n kĂ€veli lĂ€hemmĂ€ksi ja sanoi: ”MinĂ€ vien sinut taivaaseen tÀÀltĂ€. NĂ€ytĂ€n sinulle enemmĂ€n taivasta. MinĂ€ pyyhin pois kyyneleesi. TiedĂ€n, ettĂ€ olet kokenut kovia kipuja.” HĂ€n piti kĂ€destĂ€ni hellĂ€sti. Kun HĂ€n piti kĂ€destĂ€ni, minut varustettiin kirkkaalla, loistavalla puvulla, jossa oli siivet. Uusilla siivillĂ€ni lensimme lĂ€pi alttarilla seisovan ristin.

   

Matkustaminen taivaaseen on mitÀ kiehtovin elÀmys. Kun olimme lentÀneet Maan ilmakehÀn halki, kuljimme lÀpi avaruuden. Ohitimme joukoittain tÀhtiÀ. Lensimme galaksista toiseen. Jatkoimme lÀpi pimeÀn kuilun. Sen jÀlkeen oli edessÀmme kaksi tietÀ. Toinen vasemmalle, toinen oikealle. Vasen helvettiin, oikea taivaaseen.

   

Jeesus ja minĂ€ menimme oikealle ja tulimme kirkkaana hohtavaan kultaiseen linnaan. Joukoittain enkeleitĂ€ tuli meitĂ€ vastaan toivottamaan meidĂ€t tervetulleiksi. Enkelien joukosta Herra esitteli minut erikoiselle enkelille. Se oli arkkienkeli Mikael, enkeli, josta pastori oli puhunut saarnassaan. Jeesus sanoi arkkienkeli Mikaelille: ”TĂ€mĂ€ pyhĂ€ on ollut uskossa vasta kaksi kuukautta. TĂ€llĂ€ lampaalla on ollut mahdollisuus kokea ja todistaa helvetistĂ€. HĂ€nen hengellinen nĂ€könsĂ€ on avautunut mÀÀrĂ€ttyjen rukouskokousten aikana. HĂ€n on kokenut shokeeraavan elĂ€myksen helvetissĂ€. HĂ€n on todistanut kuinka hĂ€nen sukulaisiaan yhĂ€ kidutetaan. KĂ€sken sinua, Mikael, ottamaan hĂ€net kierrokselle taivaaseen ja nĂ€yttĂ€mÀÀn hĂ€nelle ihmeellisiĂ€ paikkoja. Lohduta hĂ€ntĂ€ myös.”

   

Arkkienkeli kumarsi pÀÀtÀÀn ja sanoi: ”KyllĂ€, Herra.” Sen jĂ€lkeen Mikael ja minĂ€ lensimme taivaan eri paikkoihin. ”Vau! Uskomatonta!”, sanoin enkelille. Alkoi olla ilmeistĂ€, ettei taivaan kaikkia paikkoja voisi nĂ€hdĂ€ vaikka siihen saisi kĂ€yttÀÀ maallisen elinaikansa. Herra saatteli minua nĂ€yttĂ€en muutamia paikkoja. Herra nautti siitĂ€ kun sai nĂ€yttÀÀ minulle henkilökohtaisesti nuo taivaan ihmeelliset paikat.

 

 

 

                                        Taivaan Eristetty Alue

 

Jeesus lohdutit minua: ”Bong-Nyo, heikentyneestĂ€ kunnostasi johtuen sinulla on vaikea olla. TiedĂ€n, ettĂ€ olet emotionaalisesti tyrmistynyt. Mutta minulla on erityinen paikka, jonka nĂ€ytĂ€n sinulle. Tuo paikka on sallittu nĂ€yttÀÀ vain sinulle. Katsele tarkkaan.” Kysyin Herralta: ”Mihin viet minut? ” NĂ€ytĂ€n sinulle IsĂ€ni talon. Kuitenkaan kenenkÀÀn ei ole sallittu mennĂ€ taloon sisÀÀn. Mutta saat nĂ€hdĂ€ sen ulkoseinĂ€t.”

   

Muistan pastorin opetukset Jumalasta. Pastori opetti kerran, ettÀ Jumala on valo. Jumala on sama eilen, tÀnÀÀn ja iankaikkisesti. HÀn ei muutu. HÀn on kanssamme riippumatta siitÀ missÀ me olemme. HÀn suojelee ja pitÀÀ meistÀ huolta.

  

Ajattelin mielessĂ€ni: ”Miten Jumalalla voi olla talo?” Herra veti minua kĂ€destĂ€ ja vei minua. Aloimme matkata kohti taivaan huippua. Tuntui kuin olisimme lentĂ€neet loputtomasti ylöspĂ€in. Tulimme paikkaan, jossa oli kirkkaita valokeiloja. Olimme saavuttaneet seinĂ€t, jotka olivat puhdasta kultaa. Koko seinĂ€, alhaalta ylös, oli puhdasta kultaa.

   

Jeesus kertoi, ettÀ tÀmÀ oli eristetty alue, jonne kenellÀkÀÀn ei ollut lupaa pÀÀstÀ. SeinÀt olivat erittÀin kirkkaat. ValomÀÀrÀn takia en voinut nÀhdÀ tarkasti.

   

Jeesus kuvaili, ettÀ Jumala on omnipresentti, mikÀ tarkoittaa, ettÀ HÀn on kaikkialla kaikkina aikoina. Aika ei vaikuta Jumalaan. HÀn on mukana kaikissa luomakuntansa toiminnoissa. HÀn johtaa tahtonsa mukaan. Herra jatkoi taivaan eri paikkojn nÀyttÀmistÀ minulle. HÀn myös kruunasi minut kultaisella kruunulla. Sitten palasimme Herran Kirkkoon.

   

Kun palasin kirkkoon, jatkoin rukolemista. Rukousteni aikana nĂ€in nĂ€yn. NĂ€in IsĂ€n Jumalan Valtaistuimen. Katseleminen oli vaikeaa. Kirkas, sateenkaaren vĂ€reissĂ€ loistava valo lĂ€visti silmĂ€ni. Valo oli erittĂ€in voimakasta. En kyennyt nostamaan pÀÀtĂ€ni. Rukouksessa ollen kysyin IsĂ€ltĂ€: ”IsĂ€ Jumala, miksi ojentaudut puoleeni? ” Silloin ÀÀni, joka oli kuin ukkosen ÀÀni ja joka kaikui kaikkialla maailmassa,  tuli ylhÀÀltĂ€.  PehmeĂ€, ystĂ€vĂ€llinen ja auktoriteetin omaava ÀÀni sanoi: ”MinĂ€ vain halusin nĂ€yttÀÀ sinulle.” Kun IsĂ€ Jumala ojentautuu, maailma tulee kirkkaammaksi kun valo valaisee sen.

 

                                       Diakonissa Shin, Sung-Kyung

                                 Tulee Mukaan Rukous-kampanjaan

 

Diakonissa Shin, Sung-Kyung (33-vuotias): PÀivÀrukouspalvelun jÀlkeen menimme pastorin kotiin syömÀÀn. Kun olimme aterialla, Sisar Baek, Bong-Nyo kertoi, kuinka hÀn oli tavannut Jeesuksen ja Yeh-Jeen. HÀn sanoi, ettÀ Yeh-Jee oli taivaassa Jeesuksen kanssa. Olin jÀrkyttynyt uutisesta. TyttÀreni Yeh-Jeen elÀmÀ oli ollut vaikea. HÀn oli taistellut syöpÀÀ vastaan jo lastentarhaiÀstÀ alkaen. HÀn kuoli yhdeksÀnvuotiaana Han Yongin yliopistollisessa sairaalassa. Kun hÀn oli kivulloisimmillaan, olin tavannut pastori Kim.

   

Ennen kuin tyttĂ€rellĂ€ni diagnosoitiin syöpĂ€, olin erÀÀn kultin jĂ€sen. Olin syvĂ€sti vihkiytynyt kulttiin. Kuitenkin tyttĂ€reni sairaus sai minut irtoamaan kultista, sillĂ€ minun oli kĂ€ytettĂ€vĂ€ paljon aikaa hĂ€nen hoitamiseensa. TyttĂ€reni pelastui ennen menehtymistÀÀn. Pastori Kim palveli hĂ€ntĂ€ ennen kuin hĂ€n kuoli. HĂ€n tunnusti suullaan, ettĂ€ Jeesus oli hĂ€nen Herransa ja Pelastajansa. HĂ€nellĂ€ oli kipuja koko ajan. Mutta kun pastori Kim tuli ja rukoili hĂ€nen puolestaan, kivut hĂ€visivĂ€t. TyttĂ€reni pyysi ystĂ€vĂ€llisesti, ettĂ€ mieheni ja minĂ€  halaisimme hĂ€ntĂ€. Kun olimme halanneet hĂ€ntĂ€, hĂ€n kuoli ja meni taivaaseen. HĂ€nellĂ€ oli kuolinhetkenÀÀn tĂ€ydellinen rauha ja minĂ€ tiesin sisimmĂ€ssĂ€ni, ettĂ€ on olemassa taivas. Sitten minusta tuli diakonissa ja vihkiydyin kirkon palvelukseen. IkĂ€vĂ€ kyllĂ€ aloin tehdĂ€ työtĂ€ sunnuntaisin jumalanpalveluksen jĂ€lkeen. Joka vuosi, Yeh-Leen kuolinpĂ€ivĂ€nĂ€ aviomieheni ja minĂ€, kĂ€vimme hĂ€nen haudallaan saarella, jonne hĂ€nen tuhkansa oli siroteltu. TĂ€nÀÀn tiedĂ€mme, ettĂ€ nuo haudalla kĂ€ynnit olivat turhia.

   

No, rukouskokouksessa oli yhdeksÀn ihmistÀ ja he rukoilivat lÀpi yön, vaikka ilma oli kylmÀ.

He olivat kertoneet minulle, ettÀ he tapasivat Jeesuksen ja olivat kÀyneet sekÀ taivaassa ettÀ helvetissÀ. Ollakseni rehellinen, en uskonut kerrottuja vÀitteitÀ tosiksi. Kuitenkin he kaikki kertoivat samoin. Jopa nuoret olivat hengellisesti herÀnneet niin, ettÀ he kykenivÀt nÀkemÀÀn taistelun yksityiskohdat ja karkoittamaan riivaajat. Kuuntelin heidÀn nÀkyjÀÀn melkein joka viikko. Olin hÀmmentynyt ja hÀpeissÀni heihin kuulumisestani ja siitÀ, ettÀ minua kutsuttiin diakonissaksi. Sisar, joka oli ollut jÀsen vasta kaksi kuukautta, sai pyhÀn kielillÀ puhumisen armolahjan, ja rukoili yöt lÀpeensÀ. HÀnkin oli hengellisesti herÀnnyt. Tulokkaana huomasin heti, ettÀ hÀnen uskonsa oli kasvanut suuremmaksi omaani. Kukaan ei olisi kyennyt arvioimaan kuka oli uusi jÀsen ja kuka oli diakonissa.

   

Sanouduin irti työstÀni ja pÀÀtin alkaa osallistua kokoyön rukouskokouksiin kokosydÀmisesti. JÀrkytyin lisÀÀ ja kaikki tuo oli mielikuvitukseni ja odotusteni ulkopuolella. Vaikka olin diakonissa, en ollut aikaisemmin osallistunut yöllisiin rukouskokouksiin. Annoin vain puolet kymmenyksiÀ. Koko elÀmÀni aikana olin rukoillut enintÀÀn 10 minuuttia kerrallaan. Sen jÀlkeen kun sain pyhÀt kielet, pakotin itseni rukoilemaan tunnin.

   

Kun saavuin rukouskokouksiin, jÀrkytyin siitÀ mitÀ nÀin. Tilaisuus sinÀllÀÀn teki suuren vaikutuksen. Rukoukset todella jatkuivat koko yön. Kaikki, aikuiset ja lapset, jatkoivat rukousta aamuun saakka ilman taukoa. He eivÀt nÀyttÀneet edes vÀsyneiltÀ. Meena, 5-vuotias, rukoili kolme tuntia yhteen menoon. HÀn ojensi kÀtensÀ ylös ja puhui kielillÀ.

   

Toin jopa poikanikin rukousiltoihin. HÀn oli alaluokalla. HÀn oli ongelmanuori ja jo naapurienkin silmissÀ huonomaineinen. Kuitenkin kun hÀn alkoi osallistua kanssani kirkon tilaisuuksiin, pastori oli hyvin vaikuttunut. Ongelmanuori uudistui.

 

                          Oh, Jung-Min Saa KielillĂ€puhumisen Lahjan

   

Olin osallistunut vain sunnuntai- jumalanpalveluksiin enkÀ tiennyt, kuinka erilaisia pastorin saarnat olivat iltaisin. Oli shokki kuulla ero, ilmestykset ja nÀyt kerrottuina. Yösaarnat eivÀt olleet yhtÀ rauhallisia kuin sunnuntai-saarnat. Saarna PyhÀn Hengen voitelussa jatkui klo 19:stÀ klo 23:een ilman taukoa.

   

Ensin havaitsin muutoksen poikani kĂ€ytöksessĂ€.  Poikani Jung-Min ei yleensĂ€ kyennyt olemaan hiljaa ja liikkumatta sunnuntai-jumalanpalvelusten aikana. Se hermostutti minua ja teki oloni epĂ€mukavaksi. Mutta tĂ€tĂ€ yösaarnaa poika seurasi kuin penkkiin liimattuna. HĂ€n seurasi antaumuksellisesti ja vahvisti ”Aamen , Aamen” – huudahduksillaan.

   

Saarnan jÀlkeen aloimme rukouspalveluksen klo 23. Pastorilla oli erikoispaikka pojalleni. Poikani ei osannut rukoilla. Siksi pastori alkoi opettaa kuinka rukoillaan. Pastori haki lattiatyynyn ja kehoitti poikaa kÀymÀÀn polvilleen tyynylle ja nostamaan kÀtensÀ ylös ja rukoilemaan lakkaamatta. Vaikka poikani on itsepÀinen ja tietÀmÀtön, pastori selitti, ettÀ pojan pitÀisi rukoilla sydÀmensÀ halusta ja pyytÀÀ PyhÀn Hengen lahjana kielillÀ puhumisen armolahjaa. Pastori selitti, ettÀ jos hÀn saisi PyhÀn Hengen armolahjan, hÀn kykenisi rukoilemaan pitempÀÀn ja vastaanottamaan rukoillessaan voimaa. NÀin pastori ohjasi hÀntÀ pyytÀmÀÀn ja haluamaan ensiksi kielten lahjaa.

   

Kaikki rukoilivat palavasti kielillÀ. Pastori asetti pojan vierelleen ja kehotti hÀntÀ rukoilemaan alttarilla. Pastori laittoi kÀtensÀ hÀnen pÀÀlleen ja alkoi rukoilla. Kun pastori voimakkaasti rukoili kÀdet pojan yllÀ, poikani nosti kÀtensÀ ylös ja alkoi itkeÀ. Sitten hÀn alkoi rukoilla kielillÀ. Poikani tuli likomÀrÀksi kyynelistÀ ja hiestÀ.

   

Ajattelin mielessĂ€ni: ”HĂ€n on vasta seitsenvuotias. Kuinka on mahdollista, ettĂ€ hĂ€n tekee parannusta ja rukoilee noin hartaasti?” Rukoilin Herraa sydĂ€n kiitollisuutta tĂ€ynnĂ€. PÀÀtin kokosydĂ€misesti omistaa loppuelĂ€mĂ€ni rukouskokouksille. Sitten lopetin rukoukseni.

 

 

 

 

 

 

 

                                              Kirjailijan tapaaminen

 

Pastori Michael Park  (AMI Mission Church amisbuso@sbcglobal.net):

 

Pastorina olen lukenut monenlaisia kirjoja hengellisestÀ sodankÀynnistÀ. KÀytÀn niitÀ saarnoissa, opetuksessa ja pÀivittÀisessÀ elÀmÀssÀ lÀhetysmatkoilla eri maissa.

   

Kun kuulin ensimmĂ€iseksi kirjasta ”Baptize by Blazing Fire”,(Tulikaste) ajattelin, ettĂ€ se on taas yksi ”tuon tapaista monista” vain eri otsakkeella. Mutta luettuani kirjan, totesin, ettĂ€ kĂ€sitykseni hengellisestĂ€ sodankĂ€ynnistĂ€ oli ollut tĂ€ysin vÀÀrĂ€. Hengelliset silmĂ€ni olivat olleet sidotut. Olen lukenut kaikki viisi pastori Kimin Blazing Fire – sarjan kirjaa.

   

HengellistĂ€ sodankĂ€yntiĂ€ koskevia kirjoja on vaikka millĂ€ mitalla hengellisissĂ€ kirjakaupoissa. Monet nojaavat omiin kokemuksiinsa ja soveltavat jotain Raamatun teoriaa.  (On oikein kĂ€yttÀÀ Raamatun periaatteita kun soditaan demonihenkiĂ€ ja pimeitĂ€ pahan voimia vastaan). Kuitenkin Baptize by Blazing Fire (Tulikaste) on erilainen. Herra Jeesus Kristus ilmestyi tĂ€lle pienelle kirkolle henkilökohtaisesti ja avasi kunkin kirkon jĂ€senen hengelliset silmĂ€t. NĂ€in he voivat nĂ€hdĂ€ Jeesuksen ja demonit. Herra opetti heitĂ€ kuinka kĂ€ydĂ€ hengellistĂ€ taistelua ja kuinka vastustaa paholaista ja hĂ€nen demonejaan ja kuinka nĂ€hdĂ€ ne omin silmin. On innoittavaa nĂ€hdĂ€ kuinka helppoa taistelu paholaista vastaan on sen jĂ€lkeen kun hengelliset silmĂ€t ovat avatut. On niin paljon erilaisia demoneita aiheuttamassa sairauksia, pahoja ajatuksia, perheiden rikkoutumisia, kirkkojen jakautumisia, ja paljon paljon muuta.

   

Lukemani innosti minut vierailemaan Koreassa Herran Kirkossa. Se tapahtui hiljattain. Sain pastori KimiltĂ€ ja hĂ€nen seurakunnaltaan lĂ€mpimĂ€n vastaanoton. EpĂ€ilyni kirjan asioita kohtaan haihtuivat kuin sumu, kun puhuin pastorin Kimin kanssa, sekĂ€ muiden vierailijoiden ja  seurakuntalaisten, nuorten ja vanhempien, kanssa. MikĂ€ hĂ€mmĂ€stytti minua oli, ettĂ€ kirkko on tĂ€pösen tĂ€ynnĂ€ rukoustaistelijoita jo alkaen klo 21.30 aina aamuun klo 5.00 saakka 365 pĂ€ivĂ€nĂ€ vuodessa. He ovat tekevĂ€t esirukoustyötĂ€. Joka ilta on vahva palvonta/ylistys- palvelus, hengellinen tanssi, saarnoja, voitelevan tulen vĂ€littĂ€mistĂ€ ja paljon rukousta.

   

Olen ollut todistamassa, kuinka Herra ottaa varhain aamulla pastori Kimin kanssaan helvettiin joka pĂ€ivĂ€. Herra Jeesus haluaa hĂ€nen kokevan helvetin kĂ€rsimykset ja kidutukset, koska HĂ€n haluaa kertoa maailmalle, ettĂ€ helvetti on todellinen!  HĂ€net on otettu myös taivaaseen monta kertaa. Herra suree sitĂ€, ettĂ€ tĂ€mĂ€n pĂ€ivĂ€n kirkot eivĂ€t enÀÀ usko helvettiin, tai enintÀÀn ottavat sen liian kevyesti.

   

TĂ€mĂ€ hĂ€mmĂ€styttĂ€vĂ€ kirja on must- ( tĂ€ytyy- !) lukemistoa kaikille kristityille. Baptize by Blazing Fire (Tulikaste) rohkaisee sinua voittamaan hengellisen taistelun samoin kuin antaa sinulle ihmeellistĂ€ esimakua taivaasta. Kirkkoni aikoo kÀÀntÀÀ pastorin sarjan englanniksi. NĂ€in kristityt voivat kÀÀntÀÀ sen omille kielilleen. Haluan kiittÀÀ Yoojinia ja Jenaa kÀÀnnöstyöstĂ€ – (he saivat HengessĂ€ tanssimisen lahjan rukouksensa aikana.) 1.Pt. 5:8:             ” Olkaa raittiit, valvokaa. TeidĂ€n vastustajanne, perkele, kĂ€y ympĂ€ri niin kuin kiljuva jalopeura, etsien, kenet hĂ€n saisi niellĂ€.”

-              Jeesuksen Kristuksen orja.

-              Pastori Michael Park

-              AMI Mission Church (714) 537-3397

-              amisbudo@global.net

 

JATKUU KIRJASSA TULIKASTE KAKSI 


 

 

                               Kirjan kÀÀntĂ€jĂ€n loppusanat

 

 

Teksti on vapaasti kopioitavissa, levitettĂ€vissĂ€ ilman rahaa ja hintaa. Muistakaa Herramme sanat: Lk. 12:49: ”Tulta MinĂ€ Olen tullut heittĂ€mÀÀn maan pÀÀlle, ja kuinka tahtoisinkaan, ettĂ€ se jo olisi syttynyt.” Ja 1. Joh. 5:1: ” Jokainen, joka uskoo, ettĂ€ Jeesus on Kristus ,on syntynyt Jumalasta, ja jokainen, joka rakastaa sitĂ€ joka on synnyttĂ€nyt, rakastaa myös sitĂ€, joka on hĂ€nestĂ€ syntynyt.” ja Ilm. 2: 4: ”Se minulla on sinua vastaan, ettĂ€ olet hylĂ€nnyt ensirakkautesi.” Ilm. 3:15: ” Kunpa olisitkin kylmĂ€ tai palava!” Armeijan kivÀÀrikomppanian ohjesÀÀntö: ”Asetta ei koskaan, missÀÀn olosuhteissa saa suunnata muuta kuin vihollista kohtaan. ”

 

HgissĂ€ poikkeusolojen aikana maalis-toukokuussa 2020, englanninkielisen kirjan  kÀÀntĂ€jĂ€: Olli V. V. Siipola; olli.siipola@welho.com

   

Esipuhe                                                                             4

TAPAHTUMASARJA, JOKA AVAA HENGELLISET SILMÄT ( I-V)                          

I   Rukous kielillĂ€                                                                   

II  Demonihenkien vierailut                                                 

III Demonihenget ja niiden suunnitelmat                                       

IV Demonihenkien alati vaihtuva ulkomuoto                                            

V  Herran toimintatapa taisteluissa                                                

Hengellisen nĂ€kökyvyn avautumisen jĂ€lkeen                                            

Pahan voimat hyökkÀÀvĂ€t                                                    

Saatanan pahojen voimien nimet                                                    

NOITA JA VELHO USKOO JEESUKSEEN                                                10

Johdanto. 30-pĂ€ivĂ€inen rukouskampanja. Yhteenveto Pastori Kim Young-Doo                 18

Herran Kirkon rukoussoturit                                                                 23

1. pĂ€ivĂ€. Jumala auttaa pyhimmĂ€ssĂ€ paikassaan (I-III)                            

I   Vastukset ovat mahdollisuuksia kohdata Jumala                                              

II  HĂ€n vastaa TemppelissĂ€, KaikkeinpyhimmĂ€ssĂ€                                                

III Rukouksen kautta Jumala toteuttaa suunnitelmansa                           

2. PĂ€ivĂ€                                                                             27

Lee, Yoo- Kyung kohtaa Jeesuksen ensi kertaa; vierailee Taivaassa                    

Rva Beak, Bong- Nyon Hengellinen nĂ€kökyky avataan                             

PyhĂ€ Henki johti palavaa rukousta                                                 

3. PĂ€ivĂ€                                                                                           33                 

Yoo- Kyung pyytÀÀ sydĂ€mensĂ€ pohjasta apua Jeesukselta                                   

4. PĂ€ivĂ€                                                                               

Yoo- Kyung kohtaa valkopukuisen paholaisen                                          

5. PĂ€ivĂ€                                                                               35

Jeesus ja Sisar Baek vihitÀÀn taivaassa                                                       

Lee, Haek-sung tapaa Ă€idinĂ€itinsĂ€ helvetissĂ€                                            

Haek-Sungin ensikĂ€ynti taivaassa                                                   

6. PĂ€ivĂ€                                                                               40

YhdeksĂ€n rukoustaistelijaa; 4+4 lammasta ja yksi karitsa                                   

Kolmiyhteisen erikoiskokous                                                          

Lahja tanssia PyhĂ€ssĂ€ HengessĂ€                                                      

Sisar Baekin koti taivaassa                                                  

Pastori Kimin ja vaimonsa koti ja aarrekammio taivaassa                                   

II rukousjakso. Yoo- Kyung kohtaa jĂ€lleen Ă€idinĂ€itinsĂ€ helvetissĂ€                      

7. PĂ€ivĂ€                                                                              48

Sisar Baekin toinen tytĂ€r kohtaa Ă€idinĂ€itinsĂ€ uudelleen helvetissĂ€                    

7. PĂ€ivĂ€                                                                              48

Joo- Eunin, 14, Hengellinen nĂ€kökyky avataan                                          

Pahojen henkien nĂ€keminen                                                           

Sisar Baekin toinen tyrĂ€t kohtaa Ă€idinĂ€itinsĂ€ uudelleen helvetissĂ€                    

LĂ€htö helvetistĂ€. Saapuminen taivaaseen                                      

8. PĂ€ivĂ€                                                                             51

Saatana testaa                                                                       

PyhĂ€ Henki johti rentoa ja epĂ€muodollista jumalanpalvelusta                            

Sunnuntain yöjumalanpalvelus                                                       

DemonihyökkĂ€ykset hajottavat keskittymiskyvyn rukoukseen                          

Rukous jalkapohjasyylĂ€n parantamiseksi                                      

9. PĂ€ivĂ€                                                                                                                                                          56

Lee, Haak-Sung nauttii taivasmatkastaan                                      

Jeesus, paranna haavamme!                                                            

Jeesus antoi meille lempinimiĂ€                                                        

Sisar Baek kĂ€y helvetissĂ€                                                     

Sisar Baek tapaa Ă€itinsĂ€ helvetissĂ€                                                 

Sisar Baek tapaa isĂ€nsĂ€ ja nuoremman veljensĂ€ helvetissĂ€                                 

Pyyntö helvetissĂ€ olevan pikkusiskon anopin puolesta                

Paholainen naamioituu Jeesukseksi                                                           

10. PĂ€ivĂ€                                                                          66

Jeesuksen nimessĂ€ lĂ€hde luotani, Saatana!                                    

NĂ€ky Jeesuksesta ristiinnaulittuna                                                 

Pastori Kimin vaimon isĂ€n- ja Ă€idinpuoleiset isoĂ€idit taivaassa                          

NĂ€kyvĂ€ ja nĂ€kymĂ€tön hengellinen herÀÀminen                                         

”Srk ilahtuu lyhennetystĂ€ jumalanpalveluajasta ”(Jeesus varoittaa, kritisoi )  

Herran diagnoosi kulteista                                      

Jumala vuodattaa voiteluöljyĂ€ Pastori Kimin pÀÀlle                                 

VÄÄRENNETTYÄ KRISTILLISYYTTÄ                                              

Demonien Kuningas paljastetaan                                        

Rohkeaa evankeliointia                                                        

11. PĂ€ivĂ€                                                                                    79

Pahojen henkien loputtomat hyökkĂ€ykset                         

Herran hyvĂ€ tapaaminen. TĂ€ynnĂ€ toivorikasta odotusta             

Jeesuksen kotitalo taivaassa                                    

ISÄ JUMALA. OLEMUS. KOLMINAISUUS                 

Hyönteisparvia helvetissĂ€                                        

Demonijoukko estÀÀ tiemme Kirkkoon                              

Kirkkomme ja seurakuntamme muuttuu tulipalloksi                   

12. PĂ€ivĂ€                                                                                  86

Paholainen tekeytyy Herran Enkeliksi, jopa Jeesukseksi              

Demoni kauniin naisen hahmossa                                      

Pastorin miellyttĂ€vĂ€ saarna                                     

IsĂ€ Jumala sÀÀtÀÀ sÀÀt ja neljĂ€ vuodenaikaa                                   

Punaisen Valon alueen syntiset helvetissĂ€                         

Paholaisen lukemattomat kĂ€ynnit                                      

Uinti taivaan valtameressĂ€                                      

13. PĂ€ivĂ€                                                              95

Demonien totaalihyökkĂ€ys                                      

Pastori Kim Hengellisen Tulen suojaamana                                   

Seurakunta varmistetaan rukouskilvellĂ€                           

Monet arkut tĂ€ynnĂ€ pappeja helvetissĂ€                  

HuorintekijĂ€t helvetin paistinpannussa                 

Lee, Yoo- Kyungin taivasmatka                                           

Enkelit puolustavat nopeasti                                               

Rva Kang, Hyun –Jan isĂ€- ja Ă€idinpuolen isoĂ€idit helvetissĂ€                     

II Rukouskokous. Herran ylistystĂ€                                      

Kalju sopii pastorille                                                 

14. PĂ€ivĂ€                                                             109

Demonit ilmestyvĂ€t jatkuvasti                                             

Kiehuva pata helvetissĂ€                                                       

Ennustajat ja itsemurhan tehneet helvetissĂ€                                 

Ailahtelevat helvetissĂ€                                                         

Voinko jÀÀdĂ€ taivaaseen?                                                     

KorkeajĂ€nnitteiset rautapylvÀÀt helvetissĂ€                                   

Sisar Baekin Ă€idin piina helvetin joka kolkassa                 

Uhkapelurien kidutus helvetissĂ€                                         

Sisar Baekin perheen rahallinen siunaus                           

Pastori Kimin isĂ€, vanhempi sisko ja nuorempi veli helvetissĂ€                

Helvetin taivaalla ristit                                                         

PuolisydĂ€miset uskovat helvetissĂ€                                     

IsĂ€ MeidĂ€n Kirkko taivaassa                                                

15. PĂ€ivĂ€                                                          133

Saatana kĂ€yttÀÀ TV:tĂ€ ja tietokoneita sitoakseen ihmiset            

Saatana ei anna meidĂ€n rukoilla rauhassa                         

Haak-Sung tanssii Jeesuksen kanssa                                               

Alkoholistit helvetin suuressa keittopadassa                     

Paholainen ilmestyy jatkuvasti                                           

Ikuinen kĂ€rsimys helvetissĂ€                                    

Veljenpoikani ja lankoni helvetissĂ€                                     

Kipu sukulaisten nĂ€kemisestĂ€ helvetissĂ€                           

Tapaaminen Arkkienkeli Mikaelin kanssa                         

Taivaan eristetty alue: IsĂ€n koti                                          

Diakonissa Shin, Shung-Kyung tulee mukaan                                

Oh, Jung- Min saa kielillĂ€puhumisen lahjan                                   

Kirjailijan tapaaminen                                                              155

Kirjan kÀÀntĂ€jĂ€n loppusanat                                                    156

Aiheitten mukainen sisĂ€llysluettelo ss. 157-159                                                157