Christiantroopers
Tervetuloa, soturi!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

  YONG-DOO KIM      TULIKASTE 2

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 


TAIVAS JA HELVETTI AVAUTUVAT

KIRJA 2

                  

 

 

 

Kirjan takakansi:

 

30 pĂ€ivÀÀ jatkuneiden yöllisten rukoustilaisuuksien aikana  pienessĂ€ etelĂ€-korealaisessa kirkossa seurakunta koki uskomattoman herĂ€tyksen. Rukoillessaan kĂ€det ylhÀÀllĂ€ seurakuntalaisten hengelliset silmĂ€t avautuivat  ja he nĂ€kivĂ€t ilmestyksiĂ€, paranivat, kĂ€vivĂ€t kovaa hengellistĂ€ sodankĂ€yntiĂ€ ja kokivat hengellistĂ€ uudistumista tavatessaan Jeesuksen.

 

 

 

Pastori Young-Doo Kim syntyi EtelĂ€-Koreassa ja opiskeli teologiaa Anyangin yliopistossa vuonna 1991. HĂ€n toimii pastorina Herran Kirkko (The Lord’s Church)-seurakunnassa So Incheonissa. Pastori Kim kĂ€y ulkomailla kertomassa Jumalan voiman ilmenemisestĂ€ kirkossaan.

 

TÀmÀ on Kirja 2 kuuden kirjan kirjasarjasta. Englanninkielinen Kirja 2 on painettu USA:ssa 12. maaliskuuta 2020. KÀÀnnöksen englannista suomeksi on tehnyt Olli Siipola. olli.siipola@welho.com

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

TÀmÀ kirja sisÀltÀÀ Korean So Incheonissa olevan Herran Kirkon jÀsenten todelliset hengelliset kokemukset 30-pÀivÀisen rukoustapahtuman aikana tammikuussa vuonna 2005.

 

                                          SISÄLTÖ

 

Esipuhe 





















 4

Johdanto 




















.. 5

Herran Kirkon rukoussoturit 









..6

16. PÀivÀ .




















. 7

17. PÀivÀ 




















.. 17

18. PÀivÀ 




















.. 35

19. PÀivÀ 




















.. 56

20. PÀivÀ 




















.. 74

21. PÀivÀ 




















.. 82

22. PÀivÀ 




















.. 99

23. pÀivÀ 





















115

24. PÀivÀ 





















138

25. PÀivÀ 





















144

26. PÀivÀ 





















162

27. pÀivÀ 





















174

28. pÀivÀ 





















191

29. pÀivÀ 





















200

30. pÀivÀ 





















214

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

                                                                      ESIPUHE

 

 

Herra puhui selkeĂ€sti: ”TĂ€nĂ€ nykyisenĂ€ aikana kirkkojen ja seurakuntien sisĂ€inen ja ulkoinen uskollisuus armotaloudessa ovat ristiriidassa sen kanssa mitĂ€ MinĂ€ olen tarkoittanut niiden olla. Pastoraalijohto ja kirkon jĂ€senistö palvelevat Minua muodollisesti, muotomenoin, ( in formality)  ja tuntevat Minut vain kirjoitetun teorian mukaisesti. MitĂ€ Minun on tehtĂ€vĂ€? Tule sinĂ€ palavalla halulla ja kohtaa Minut.”

 

Herramme haluaa nÀyttÀÀ meille sen todellisuuden, mikÀ hengellisessÀ sodankÀynnissÀ on menossa taistelussa pahoja henkiÀ vastaan. Herra haluaa myös avata hengelliset silmÀmme niin, ettÀ HÀn voi nÀyttÀÀ suoraan meille taivaan, helvetin, enkelit ja paholaisen.

 

” MinĂ€ kastan teidĂ€t Leimuavalla Tulella ”

 

Me uskomme PyhÀÀn Kolminaisuuteen.

On kolme persoonaa yhdessÀ Jumalassa.

Kaikki nuo persoonat ovat Jumala ja sydÀn, ajatus ja kyvyt ovat tÀssÀ ykseydessÀ.

 

IsÀ Jumala, toisin sanoen taivaallinen IsÀmme, kaataa voitelevaa öljyÀ meidÀn pÀÀllemme,

IsÀn Jumalan PyhÀ poika kuoli meidÀn syntiemme edestÀ ja antaa meille voimaa ja ikuisen elÀmÀn,

PyhÀn Hengen suojelu sallii meidÀn syntyÀ uudesti ylhÀÀltÀ antaen meille monia taivaallisia lahjoja ja auktoriteetin voiman.

 

Siksi meidÀn ei pidÀ levÀtÀ vaan rukoilla pÀÀttymÀttömÀllÀ tulella ahkerasti. MinÀ kastan teidÀt Leimuavalla Tulella!

 

 

 

                                                                 JOHDANTO

 

30 pÀivÀÀ jatkuneet yörukoukset pienessÀ korealaisessa kirkossa johtivat seurakunnan kokemaan uskomattoman herÀtyksen. KÀdet kohotettuina ja rukoillen yöt lÀpeensÀ, seurakunnan hengelliset silmÀt avautuivat ja he kokivat nÀkyjÀ, parantumisia, intensiivistÀ hengellistÀ sodankÀyntiÀ ja uudistumista kohdattuaan Jeesuksen.

 

Hengelliset silmÀt avoimina he kykenivÀt nÀkemÀÀn demonien kanssa taistelut rukoustensa aikana. Heille nÀytettiin kuinka demonit /paholaiset yrittivÀt hÀiritÀ, pelotella ja pettÀÀ heitÀ rukousten aikana. Jokaisen demonisen juonen tarkoitus oli estÀÀ heitÀ rukoilemasta. He kohtasivat ja taistelivat lukuisia lohikÀÀrmeitÀ, demonikuninkaita, vÀÀriÀ enkeleitÀ, vÀÀriÀ kristuksia, sympatiaa etsiviÀ, vampyyreitÀ, pahoja henkiÀ naamioituneina kauniiden naisten valepukuun jne. vastaan.

 

Jeesus otti heidĂ€t myös Taivaaseen ja helvettiin monta kertaa. Paljastui, ettĂ€ keski-yön esirukoukset ( yhdessĂ€ kielillĂ€ puhumisen armolahjan kanssa)  oli voimallisin, vaikein ja hedelmĂ€llisin aika rukoilla.

 

Kirjasarjassa on 6 kirjaa, tÀmÀ on no 2.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

                                                 HERRAN KIRKON

                                 RUKOUSSOTURIT

 

Pastori Kim, Yong-Doo: 45-v. Alkoi kaljuuntua yhÀ enemmÀn. PyöreÀpÀinen?

Kang, Hyun-Ja: 43-v. Pastorin vaimo.  Entinen hallituksen virkailija ja kongressin virkailija. Suopea luonteenlaatu.

Kim, Joosef: 16-v, on 8. lk:lla keskikoulussa. HÀnen kutsumuksensa on tulla pastoriksi. HÀn on itsepÀinen kuin muuli ja rÀmÀpÀinen.

Kim Joo-Eun: 14-v, 6. lk:lla keskikoulussa. On erittÀin suloinen ja ÀlykÀs. Samoin vahvasti itsepÀinen eikÀ anna periksi helpolla.

Sisar Baek, Bong-Nyo: 50-v.  Tosi sisukas. Herra kuvaa hĂ€ntĂ€ ” Kukaan ei voi pysĂ€yttÀÀ hĂ€ntĂ€â€- persoonaksi

Lee, Haak-Sung: 27-v. Sisar Baek, Bong-Nyon poika. On tason 3 neurologisesti vammainen. Rajoituksia ilmaista ajatuksia sanoiksi, mutta psyykkisesti normaali. Fyysisesti heikko. Hampaansa erikoiset.

Lee, Yoo-Kyung: 24-v. Sisar Baek, Bong-Byon toinen tytÀr. On tason 2 neurologisesti vammainen. Jossain mÀÀrin hidas artikuloimaan puhetta, mutta keskustelee upeasti. Erikoisalojaan syöminen ja nukkuminen.

Meena: 5-v Sisar Baek, Bong-Nyon lapsenlapsi. Syö yhtÀ paljon kuin aikuiset. SyntymÀnsÀ on rekisteröity epÀtÀydellisesti, koska dokumentit tehty puutteellisesti.

Diakonissa Shin, Sung-Kyung: 33-v. HĂ€n aloitti kĂ€ymĂ€llĂ€ sunnuntain aamujumalanpalveluksissa, mutta tuli mukaan rukous-ralliin 15. pĂ€ivĂ€nĂ€ ja muuttui. HĂ€nen 9-vuotias  tyttĂ€rensĂ€ Yae-Ji, kĂ€rsii pediatrisesta syövĂ€stĂ€.

Oh, Jung-Min: 8-v. Diakonissa Shin, Sung-Kyungin poika. Harrasti TV:n katselua ja tietokonepelejĂ€, mutta tultuaan rukousralliin, alkoi haaveilla pastorin urasta. Sai ensimmĂ€isenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ kielillĂ€ puhumisen armolahjan. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

                                                              16. pĂ€ivĂ€

 

              Henkilökohtaiset selostukset hengellisistĂ€ kokemuksista

 

 

 

I. Joh. 4:1-3: ” Rakkaani, Ă€lkÀÀ uskoko jokaista henkeĂ€, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta, sillĂ€ monta vÀÀrÀÀ profeettaa on lĂ€htenyt maailmaan. TĂ€stĂ€ te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta.  YksikÀÀn henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta. Sellainen on Antikristuksen henki, jonka te olette kuulleet olevan tulossa ja joka jo nyt on maailmassa.”

 

                                              MinĂ€ rakastan sinua Jeesus

 

Lee, Yoo-Kyung: Olin karkoittanut demoneja jo jonkin aikaa rukoillen kielillĂ€, kun Jeesus kutsui minua nimeltĂ€ ja ilmestyi eteeni: ” Minun rakas Yoo-Kyung! Tule kanssani taivaaseen! ”

 

Taivaassa Jeesus, minĂ€ ja Yae-Ji leikimme iloisina yhdessĂ€. Yae-Ji kysyi Jeesukselta: ”Jeesus, haluaisin ratsastaa pilvellĂ€ sisar Yoo-Kyungin kanssa. Heti Jeesus viittasi pilvelle ja se laskeutui ja liukui pehmeĂ€sti alas ja pysĂ€htyi eteemme. Matkustimme siellĂ€ ja tÀÀllĂ€, kaikkialla taivaan taivaalla aivan kylliksemme.

 

Mutta Jeesus kysyi Ă€kkiĂ€: ”Yoo-Kyung, haluatko vierailla helvetissĂ€?” Vastasin: ”Ei kiitos! En halua koskaan sinne takaisin. En halua nĂ€hdĂ€ helvettiĂ€ enÀÀ ikinĂ€!” Kun marisin, Yae-Ji keskeytti: ”Isosisko, taivaassa on monia jĂ€nnittĂ€viĂ€ kirjoja. Haluaisitko nĂ€hdĂ€ niitĂ€?” Koska pelkĂ€sin, ettĂ€ Jeesus ehdottaisi helvettikĂ€yntiĂ€,  vastasin nopeasti: ”KyllĂ€, mennÀÀn niitĂ€ kirjoja katsomaan!” ja seurasin Yae-JitĂ€.

Jeesus seurasi vastahakoisesti meitÀ isoon huoneeseen joka oli tÀynnÀ kirjoja.

 

Moni enkeli tervehti Yae-JitĂ€ kumartamalla pÀÀtÀÀn. NĂ€imme monia kirjoja. Ne olivat kultaa ja sĂ€dehtivĂ€t kirkkaasti. Sitten menimme samalle rannalle, jolla olimme viime kerralla leikkineet ja siellĂ€ lĂ€iskytimme vettĂ€ ja uimme. Jeesus kysyi minulta: ”Yoo-Kyung, rakastatko minua?” Vastasin hĂ€nelle pontevasti: ”KyllĂ€! Jeesus, minĂ€ rakastan Sinua”. Jeesus vastasi: ”Minun rakas tyttĂ€reni, MinĂ€ rakastan sinua hyvin paljon.”

 

                             Riidat romahduttavat kotiasi taivaassa

 

Kysyin Jeesukselta: ”Jeesus, kun tulin taivaaseen, minulle kerrottiin, ettĂ€ meillĂ€ on siellĂ€ oma koti. Haluaisin nĂ€hdĂ€ omani sekĂ€ veli Haak-Sungin, Joosefin ja Joo-Eunin. ” Jeesus myöntyi: ”KyllĂ€, totta kai. Jos rakas Yoo-Kyung tahtoo nĂ€hdĂ€, MinĂ€ nĂ€ytĂ€n.” Sitten HĂ€n johti meidĂ€t sinne. Kun olimme matkanneet jonkin aikaa, nĂ€in kirkkaana hohtavan kultaisen talon, Jeesus sanoi: ”TĂ€mĂ€ on sinun!” SillĂ€ hetkellĂ€ olin ihastuksesta Ă€imĂ€n kĂ€kenĂ€. Enkelit hyörivĂ€t sinne tĂ€nne kiireisinĂ€ rakentaen taloani.

 

Taloni oli tehty kullasta ja sen ylellinen loistokkuus sokaisi minut. Kun kysyin, montako kerrosta siinĂ€ oli, HĂ€n vastasi, ettĂ€ viides oli melkein valmis ja lisÀÀ kantavia pylvĂ€itĂ€ rakennettiin, jotta rakennus saisi lisÀÀ kerroksia. NĂ€in myös veli Haak-Sungin talon ja sen 7.  kerros oli juuri valmistunut.

 

Kun kysyin Joosefin ja Joo-Eunin taloista, Jeesus nĂ€ytti murehtivan jotain: ”MitĂ€ minun pitÀÀ tehdĂ€? MitĂ€ on tehtĂ€vissĂ€? ” Kysyin Jeesukselta, onko jokin vinossa. HĂ€n selitti, ettĂ€ Joosefin ja Joo-Eunin talojen kolmannet ja neljĂ€nnet kerrokset olivat melkein valmiit, mutta aina kun he riitelivĂ€t, heidĂ€n talonsa romahtivat. Jeesus opetti, ettĂ€ olitpa aikuinen tai lapsi, jos olet itsekĂ€s, riitelet tai kiroilet, sinun talosi taivaassa romahtaa valtavasti. Jeesus kehotti minua kertomaan sekĂ€ Joosefille ettĂ€ Joo-Eunille, etteivĂ€t tappelisi enÀÀ koskaan, vaan yrittĂ€isivĂ€t pÀÀtyĂ€ kompromissiin, jos erimielisyyksiĂ€ ilmenee.

 

Jeesuksen kasvojen ilme tuli valtavan surulliseksi erityisesti silloin, kun HĂ€n katseli romahtanutta rakennusta, HĂ€n ei voinut kĂ€tkeĂ€ suruaan: ”Voi mitĂ€ me teemme? Miksi Joosef ja Joo-Eun riitelevĂ€t niin paljon? Yoo-Kyung, kerro heille, ettĂ€ lopettaisivat tappelunsa! He aloittavat tekemĂ€llĂ€ pilaa toisistaan ja lopettavat tappelulla ja kun he pelaavat palloa yhdessĂ€ pÀÀtyvĂ€t riitelyyn. TĂ€tĂ€ taloa on rakennettu monin vaikeuksin; enkelit ovat toteuttaneet Minun mÀÀrĂ€ykseni
 Kuinka rakennamme kaiken uudestaan?”  HĂ€n murehti suuresti.

 

MinĂ€ tappelen vanhemman veljeni Haak-Sungin kanssa. Nyt ymmĂ€rrĂ€n, ettĂ€ riitelyssĂ€ pitÀÀ olla tarkkana. Jos antaudumme riitelyyn pienimmistĂ€kin asioista, talomme taivaassa epĂ€ilyksittĂ€ kĂ€rsii. Sen olen saanut nyt nĂ€hdĂ€. Jeesus pukee minut kultaiseen asuun siivillĂ€ ja sanoo: ”Kallein Yoo-Kyungini, olet evankelioinut niin monia ja siksi rakastan sinua paljon.” MinĂ€ vastasin vĂ€littömĂ€sti: ”Herra, minĂ€ menen ulos kadulle ja evankelioin huomennakin.” Jeesus vastasi: ”Ihanko totta? Ole palava ja jatka samaa latua. MinĂ€ rakennan talosi nopeasti!”

 

Pyysin Jeesukselta palvelusta: ”Jeesus! TĂ€nÀÀn diakonissa Shinin poika Jung-Min tuli kirkkoon, niin ettĂ€ annathan hĂ€nellekin lempinimen?” Jeesus sanoi: ”Voi tietenkin! Jung-Min rakastaa nukkumista, niin voin sen mukaisesti kutsua hĂ€ntĂ€ ‘Uneliaaksi’.” Jeesus huusi Jung-Minin lempinimen. Sitten palasin kirkkoon Jeesuksen kanssa ja jatkoin kielillĂ€ rukoilemista.

 

                 MitĂ€ syvemmĂ€lle pÀÀsemme hengelliseen maailmaan

                                   sitĂ€ mystisemmĂ€ksi se muuttuu

 

Lee, Haak-Sung: Rukoiltuani noin 10 minuuttia, kolme demonia ilmestyi, yksi kerrallaan. EnsimmĂ€inen oli terve mies, mutta pÀÀtön; en tiennyt mitĂ€ hĂ€nen pÀÀlleen oli tapahtunut. HĂ€n piti lyhythihaista aluspaitaa, mutta paidassa oli reikiĂ€ joka paikassa. HĂ€nen ruumiissaan pullisteli laskimoita, jotka nĂ€yttivĂ€t pöhöttyneiltĂ€ nuudeleilta. Sitten tuli naisdemoni yllÀÀn kaapu, mutta hĂ€nen silmiÀÀn en nĂ€hnyt. NĂ€in vain terĂ€vĂ€n nenĂ€n ja veren tippuvan hĂ€nen suupielistÀÀn. Äkillisen tuulenpuuskan ÀÀni kuului, kun hĂ€n hyökkĂ€si kimppuuni  raapiakseen minua terĂ€villĂ€ kynsillÀÀn.

 

Kolmas demoni oli suunnattoman suuri ja paksu kÀÀrme ja se liukui minua kohti. Se oli noin 10 metrin pituinen ja paksuudeltaan keskivertoaikuisen vyötÀrönmitan. Sen molemmissa pÀissÀ oli suu ja ne kilpailivat, kumpi ehtii puraista ensin.

 

Huusin Herran puoleen: ”Jeesus, pelasta minut. Auta minua!” HĂ€n tuli Ă€kkiĂ€ ja ajoi kaikki demonit tiehensĂ€. Sitten Jeesus tuli kunkin rukoilijan luokse ja kosketti kutakin yhtĂ€ kerrallaan. Erityisesti Jeesus kosketti pastori Kimin pÀÀtĂ€ ja sĂ€rkevÀÀ selkÀÀ, Joosephin jalkaa ja Joo-Eunin selkÀÀ. Jeesus tuli takaisin luokseni ja sanoi: ”Kerro yksi toivomus minulle!” Vastasin: ”Jeesus, auta veli Oh, Jong-Sukia pitĂ€mÀÀn työpaikkansa ja kĂ€ymÀÀn tunnontarkasti kirkossa.” Jeesus myöntyi. HĂ€n osoitti suosiotaaan minulle: ”Haak-Sung, tĂ€nÀÀn oli hyvin kylmÀÀ, mutta sinĂ€ silti menit ulos, todistit ja evankelioit
Teit Minut niin onnelliseksi!”

 

Kun Jeesus lĂ€hti, naisdemoni lĂ€hestyi kaapu yllÀÀn. SillĂ€ oli lyhyt polkkatukka kuin koulutytöllĂ€.  En vĂ€littĂ€nyt siitĂ€ yhtÀÀn, vaan jatkoin kielillĂ€ rukoilemista. Polkkatukka-demoni tĂ€llĂ€ytyi kasvokkain, mutta en nĂ€hnyt sen silmiĂ€, nenÀÀ enkĂ€ suuta.  Demonilla oli kĂ€dessÀÀn pitkĂ€ fasaaninsulka, jolla se kutkutteli sieraimiani, kun rukoilin. TĂ€mĂ€ sai aivastamaan pari kertaa. TĂ€mĂ€n nĂ€htyÀÀn demoni alkoi nauraa ja pitÀÀ hauskaa kustannuksellani.

 

Peitin suuni kaksin kÀsin ja kÀskin Jeesuksen nimessÀ sitÀ hÀipymÀÀn luotani. Sitten rukouskampanjan alun on ollut jos jonkinmoista erilaista demonia ja monia outoja asioita on tapahtunut, kun aloin rukoilla hartaasti. YmmÀrrÀn, ettÀ mitÀ syvemmÀlle hengelliseen maailmaan menee, kohtaa asioita, joita ei luullut olleen olemassa ja asioita, joita ei voi koskaan kokea tai nÀhdÀ ihmismaailmassa. JÀrkytyn yhÀ uudelleen ja uudelleen joka kerralla.

 

 

 

                             Rangaistus salaisuuden paljastamisesta

 

Kim, Yong-Doo: Eilen iltapĂ€ivĂ€llĂ€ lĂ€heiset ystĂ€vĂ€ni, naapurikirkon pastori vaimoineen,  tulivat juttelemaan teekupin ÀÀrellĂ€. Pastorin vaimolla oli monenlaisia ongelmia kirkkonsa ja erÀÀn sen jĂ€senen kanssa, jolle hĂ€n oli lainannut rahaa. He olivat kuulleet jostain hevosmiehen tietotoimistosta, ettĂ€ Herran Kirkolla oli koko yön kestĂ€viĂ€ rukousvigilioita, ja niinpĂ€ hekin olivat pÀÀttĂ€neet tulla mukaan ja halusivat tulla siunatuiksi. Minun kieleni oli sidottu enkĂ€ sanonut mitÀÀn, sillĂ€ rukoustiimin jĂ€senet seisoivat paikalla. Yritin vĂ€lttÀÀ keskustelua aiheesta olematta ilmeisen töykeĂ€.

   

Vastasin rouvalle: ”Ei meidĂ€n kirkolla ole mitÀÀn erikoiskykyjĂ€. Sinulla on pastorisi, joka on hengellinen ja rukoilee rinnallasi. ”  HĂ€n vastasi, ettĂ€ tĂ€mĂ€ on erilaista. HĂ€n halusi, vaikka hĂ€nen sitten olisi tultava ilman miestÀÀn, osallistua rukousvigiliaamme tullakseen siunatuksi. HĂ€n toisti pyyntönsĂ€ enkĂ€ tiennyt mitĂ€ tehdĂ€. En voinut torjua ketÀÀn, joka epĂ€toivoisesti etsi PyhĂ€n Hengen kosketusta; en voinut sanoa, ettĂ€ hĂ€n ei ollut tervetullut. En voinut torjua heidĂ€n pyyntöÀÀn siksikÀÀn, koska ajattelin, ettĂ€ se olisi heitĂ€ kohtaan epĂ€kunnoittavaa, sillĂ€ he olivat vanhempia ihmisiĂ€. Sanoin hiljaisesti: ”KyllĂ€, tietenkin”, mutta sisĂ€isesti olin hyvin ahdistunut tĂ€mĂ€n pÀÀtettyĂ€ni. Sitten papin rouva kyseli minulta yksityiskohtia, missĂ€ ja mihin aikaan rukousvigilia alkaisi ja loppuisi, mutta valitettavasti vastailin hĂ€nelle sen tarkemmin ajattelematta. 

 

Kun he olivat lÀhteneet, vahva ahdistus alkoi. He tulisivat meidÀn kirkkoomme odottaen rukouspalvelua, joka on tyypillinen yksinkertaisessa jumalanpalveluksessa, jossa rukoillaan tunti, pari. SitÀ, mitÀ kirkossamme tapahtui, ei vielÀ voitu paljastaa ulkopuolisille. Kun tunkeudumme hengelliseen maailmaan joka pÀivÀ yhÀ syvemmÀlle, rukoustaistelijamme osallistuvat elÀmÀn ja kuoleman taisteluihin demonihenkien kanssa. Jos jonkin toisen pastorin vaimo ŽulkopuoleltaŽ osallistuu rukousralliimme ja havaitsee hengellisen taistelun olevan kÀynnissÀ, ei ole epÀilystÀkÀÀn, etteivÀtkö demonihyökkÀykset yltyisi. Jeesus tiesi sen jo etukÀteen. HÀn varoitti, ettÀ ennen kuin kirja olisi kirjoitettu ja julkaistu, emme saa kertoa nÀitÀ asioita kenellekÀÀn ulkopuoliselle, vain seurakuntalaisillemme. TÀmÀ koski jopa perheenjÀseniÀ.

 

Kolmiyhteinen IsÀmme oli suunnitellut avaavansa minun hengelliset silmÀni tuon sunnuntain yörukous-rallin aikana, ja HÀn vahvisti asian niille, joiden hengelliset silmÀt jo oli avattu. HÀn kertoi, ettÀ kaikki olisimme valmiit ottamaan asian vastaan. Mutta minÀ olin syvÀsti huolissani. PastoriystÀvÀni vaimo oli kirkkonsa sunnuntai-iltapÀivÀn tilaisuudesta mennyt kotiinsa. LepÀiltyÀÀn aikansa kotonaan hÀn saapui kirkkoomme noin klo 23. TÀmÀ oli aika, jolloin Herran Kirkko alkoi yöllisen rukousvigiliansa, joka jatkui aina aamuun klo 7:30 asti. Sitten jaoimme ja nauhoitimme kaikki kokemuksemme ja minÀ vein nauhoitukset kotiin kirjaa varten.

 

Jeesus siunasi kirkkoamme erityisvoitelulla. Jeesus pyysi, ettÀ olisin luja ja hylkÀÀn pastorin vaimon pyynnön tulla rukousralliin. MinÀ epÀonnistuin. SydÀmeni syvimmÀssÀ syvyydessÀ pelkÀsin, mitÀ tÀstÀ seuraisi, olinhan ollut tottelematon.

 

Sunnuntain yörukouspalvelu pÀÀttyi oudosti pastorin vaimon ei-toivotun lÀsnÀolon vuoksi. Varhain aamulla, noin klo 02, lopetin ensimmÀisen osan rukouksista ja halusin lÀhettÀÀ rouvan kotiin. Mutta hÀn vain istui siellÀ ikÀÀn kuin hÀnellÀ olisi ollut jotain sanottavaa. Tein selvÀksi, ettei yksikÀÀn rukoustiimin jÀsen kertoisi mitÀÀn, mutta jotenkin vaimoni ja minÀ pÀÀdyimme vuotamaan kaikki salaisuuden yksityiskohdatkin. Paljastin, ettÀ me tÀssÀ kirkossa olimme vierailleet taivaassa ja helvetissÀ pyynnöstÀ ja ei vain sitÀ, vaan myös moni oli saanut hengellisen nÀkökykynsÀ avautumisen lahjan. Moni oli saanut profetoimisen lahjan, demoni- ja taivaallisten henkien erottamisen lahjan, kielet, uskon, viisauden ja tiedon sanat. Kerroin vielÀ senkin, ettÀ kirjoitan tapahtumista kirjaa, joka oli mÀÀrÀ julkaista. NiinpÀ rohkaisin hÀntÀ menemÀÀn takaisin omaan kirkkoonsa ja rukoilemaan tunnollisesti. HÀn nÀytti pettyneeltÀ, mutta tiesi, ettÀ tÀmÀ olisi hÀnelle vÀÀjÀÀmÀtön valinta.

 

Kolmiyhteinen IsÀmme raivostui kyvyttömyydestÀni pitÀÀ salaisuus. Yksinkertainen mieleni ajatteli, ettÀ oli OK paljastaa jotain salaisuuksia, koska olin estÀmÀssÀ naapurikirkon pastorin vaimoa enÀÀ tulemasta meille, mutta hengellisessÀ mielessÀ olin tehnyt hirvittÀvÀn suunnattoman virheen. TÀmÀ oli syy, miksi suunnitelma, jonka tarkoituksena oli antaa minulle hengellinen nÀkökyky, peruutettiin.

  

Tuo pastorin vaimo poikkesi huolettomasti kotiini tietĂ€mĂ€ttĂ€ mitÀÀn siitĂ€, kuinka paljon Herra oli raivoissaan hĂ€nen tulostaan meille. Olin hĂ€mmĂ€stynyt ja kysyin, miksi hĂ€n tuli. HĂ€n vastasi: ”Eikös se Joo-Eun saanut profetian lahjan? Olen pahoillani, mutta halusin kysyĂ€ Jeesukselta kirkkomme ongelmista
”  TĂ€mĂ€ pani meidĂ€n kaikki kauheaan vĂ€likĂ€teen. HĂ€n kyseli kirkko-ongelmiensa yksityiskohdista, ja Joo-Eun kysyi hĂ€nen puolestaan. Jeesus antoi Joo-Eunille hĂ€nen vastauksensa. MinĂ€ ja vaimoni katselimme tapahtumia ja meillĂ€ oli tietty ajatus.

 

”Ei kai ole tarpeen ettĂ€ joku, jolla on profetian lahja, rukoilisi meidĂ€n puolestamme, koska me, uskomme kanssa, voimme ajatella ja ymmĂ€rtÀÀ. SiitĂ€ huolimatta, eikö se ole  epĂ€kunnioittavaa Jeesusta kohtaan kysellĂ€ HĂ€neltĂ€ uteliaisuuttaan asioita? Myös, vaikka me teemme vÀÀriĂ€ pÀÀtöksiĂ€ ja erehdyksiĂ€, Jeesus auttaa meitĂ€ ymmĂ€rtĂ€mÀÀn ne! MeidĂ€n tĂ€ytyy oppia tietĂ€mÀÀn, ettĂ€ koettelemusten ja erehdysten kautta me opimme tunnistamaan ja korjaamaan ne.”

 

 Tuo pastorin vaimo jopa kyseli ongelmista, jotka hĂ€n itse voisi helposti ratkaista. HĂ€n lĂ€hti huojentunein ilmein, ikÀÀn kuin kaikki hĂ€nen taakkansa olisivat keventyneet, ja illalla hĂ€n palasi mandariinilaatikko mukanaan osoittaen nĂ€in kiitollisuuttaan. Olin huojentunut, kun hĂ€n lopetti kĂ€yntinsĂ€, mutta Jeesus oli surun valtaama.

 

Rukousten aikana Sisar Baek, Bong-Nyo kysyi ulvovan elÀimen ÀÀnellÀ ja vaimoni jÀrkyttyi:

”Kuinka se, mitĂ€ sanottiin satunnaisesti, on niin suuri juttu?” ja nyyhkytti loputtomasti.  Koska en ollut kyennyt pitĂ€mÀÀn salaisuutta, tulin kuin ihmishylkiöksi. En voinut kestÀÀ syyllisyyttĂ€. MiltĂ€hĂ€n Simsonista tuntui?  Kun Simson paljasti salaisuutensa, ettĂ€ hĂ€n oli nasiiri, hĂ€n petti suhteensa Jumalaan. TĂ€mĂ€n ymmĂ€rrettyÀÀn,  miksi hĂ€n ei tehnyt parannusta ja katumusta ja repĂ€isemĂ€llĂ€ vaatteensa?

 

 

 

 

 

                                   Arkkienkeli Mikaelin Vierailu

 

Sisar Baek, Bong-Nyo: Jumala oli luvannut Pastori Kimille hengellisen nÀkökyvyn lahjan, mutta kun sitÀ ei tapahtunutkaan, olin erittÀin pettynyt. Huusin ja anoin jÀrjettömÀsti Herran puoleen. Olin kuin lapsi, joka pyörii lattialla ja vaatii vanhempiaan ostamaan hÀnelle jotakin. En voinut tehdÀ mitÀÀn muuta kuin itkeÀ ja rukoilla. TÀtÀ tehdessÀni ilmestyi ÀkkiÀ kirkas valo ja suunnattoman suuri enkeli laskeutui taivaasta ratsastaen valkoisella hevosella.

 

Tiesin vaistomaisesti, ettĂ€ se oli Arkkienkeli Mikael. HĂ€n lĂ€hestyi minua ja esittĂ€ytyi. HĂ€n oli minulle tuttu. HĂ€n on aina erittĂ€in komea, iso ja kaunis. HĂ€n puhui minulle: ”Sisar, miksi itket? Jeesuksen sydĂ€n murtuu, kun kuulee sinun itkevĂ€n, ja HĂ€n lĂ€hetti minut erityisesti lohduttamaan sinua. TĂ€ssĂ€ olen ja pyydĂ€n, lopeta itkemisesi.”

 

En voinut pyytÀÀ anteeksi Arkkienkeli Mikaelilta, koska katselin HÀntÀ lumoutuneena. Itkin ja tuijotin, siinÀ ei ollut mieltÀ. Kun nÀin Arkkienkelin jÀlleen etupuolelta, hÀnen silmistÀÀn loisti niin kirkas valo, ettÀ oli vaikea katsoa hÀntÀ suoraan. HÀnen silmÀnsÀ olivat erittÀin kauniit. Hieman myöhemmin Jeesus ilmestyi ja sanoi itse moittivat sanansa.

 

                 Jeesus moittii henkilökohtaisesti pastori KimiĂ€

 

” Rakas Bong-Nyoni! Miksi nyyhkytĂ€t niin paljon? Sinun kirkkosi pastori Kim, Dong-Doo on tehnyt ison virheen, mutta miksi sinĂ€ itket? ” HĂ€n kysyi ankaralla ÀÀnellĂ€: ”Pastori Kimin tĂ€ytyy  tehdĂ€ parannusta ja katua paljon. Kirkkonne tapahtumat tĂ€ytyy taltioida kirjaksi ja sitten julkaistava maailmalla; siihen saakka ne on pidettĂ€vĂ€ salaisina. Mutta, miksi hĂ€n paljasti salaisuudet ja teki syntiĂ€ Minua vastaan? ” Herra oli pettynyt.

 

”TĂ€mĂ€ salaisuus paljastaa paholaisen todellisen identiteetin; siksi taipaleella on oleva monia koettelemuksia. Sinulla ei ole mitÀÀn syytĂ€ itkeĂ€ ja kerro pastori Kimille, mitĂ€ sanoin sinulle.” Jeesuksen pelottava viha jatkui: ”Pastori Kim paljasti monia hĂ€nelle uskottuja, yksityiskohtaisia salaisuuksia naapuripastorin vaimolle, enkĂ€ tiedĂ€ miksi hĂ€n teki noin synnillisen teon. Pastori Kimin rikkomus on suunnaton, niin ettĂ€ Ă€lĂ€ sinĂ€ itke.”

 

Silti jatkoin anomista Jeesukselta, mutta HĂ€n sanoi: ”Rakas Bong-Nyo! Sinun tĂ€ytyy lopettaa itkeminen. Kuivaa kyyneleesi.” En enÀÀ itkenyt. Jeesus selitti yksityiskohtaisesti:

 

”Seurakunnan tapa rukoilla yhteen ÀÀneen, ja kaikki ne tapahtumat, joita olette kokeneet, aiheuttavat ison shokin koko maailmassa. Siksi paholainen ei halua, ettĂ€ hĂ€nen identiteettinsĂ€ paljastuu maailmalle ja he yrittĂ€vĂ€t hellittĂ€mĂ€ttĂ€ pitÀÀ sen salaisuutena. He pelkÀÀvĂ€t niiden todellisten kokemusten,  joita seurakunta on kokenut, paljastumista. Jos nĂ€mĂ€ totuudet heidĂ€n olemassaolostaan ja identiteeteistÀÀn paljastuvat ennen kuin kirja on valmis, paholaisen hyökkĂ€ykset voimistuvat ja teidĂ€n tĂ€ytyy kestÀÀ tosi paljon. Niin kauan kuin kaikki kokemukset rukousvigilioista on tĂ€ysin rekisteröity, ne ovat sinetöity salaisuus. MinĂ€ annan teille toisen mahdollisuuden, niin ettĂ€ herĂ€tkÀÀ. Pastori Kimin tĂ€ytyy keskittyĂ€ rukoukseen ja kirjan kirjoittamiseen. Myös kaikkien, joille on annettu profetoimisen lahja, on pidĂ€ttĂ€ydyttĂ€vĂ€ toisten puolesta rukoilemisesta.”

   

                 Pastorijohtajien On LöydettĂ€vĂ€ Ratkaisu

                            Riidoissa Kirkon SisĂ€llĂ€

 

Jeesus nuhteli pastoreita ja heidĂ€n vaimojaan ankarasti tĂ€rkeimmĂ€n tavoitteen puuttumisesta. Jeesus sanoi ankarasti, ettĂ€ kaikkien kirkkokuntien, jotka rakennettu HĂ€nen nimessÀÀn tĂ€ytyy kyetĂ€ ratkaisemaan sisĂ€iset ongelmansa keskenÀÀn kirkon sisĂ€llĂ€. Ei vĂ€liĂ€ kuinka iso ongelma on: ”Kun ongelma on kirkon sisĂ€llĂ€, pastorin ja hĂ€nen vaimonsa on rukoiltava yhdellĂ€ ÀÀnellĂ€, ja varmasti vastaus tulee Jumalalta. Monilta puuttuu sitkeyttĂ€ ja he menevĂ€t sinne tĂ€nne etsien ihmistĂ€, jolla olisi profetian lahja, ettĂ€ hĂ€n rukoilisi heidĂ€n puolestaan. Sellaisia on teissĂ€ niin paljon, ja se surettaa Minua. Kun pastorien vaimot avustavat ja rukoilevat pastorin kanssa polvistuen kirkkonsa alttarilla, Jumala vastaa heidĂ€n rukouksiinsa. Myös jos te rukoilitte ja panitte kaikki taakkanne Jumalan eteen, ja sitten odotatte, se on todellista uskoa.”

 

IltapĂ€ivĂ€palvelun aikana huolimatta siitĂ€, ettĂ€ pastori Kim johti ylistystĂ€ vilpittömĂ€sti, saarnasi voimakkaasti, Jeesus seisoi saarnapöntön vieressĂ€ kasvoillaan hurjistunut ilme. Saarnan aikana pastori Kimin kasvot uivat kylmĂ€ssĂ€ hiessĂ€, mutta Jeesuksen raivo ei nĂ€yttĂ€nyt talttumisen merkkejĂ€. Minusta pastori nĂ€ytti hylĂ€tyltĂ€ ja sÀÀlittĂ€vĂ€ltĂ€. Henkeni rukoili ja lĂ€hetti hartaan pyynnön Jeesukselle. Jeesus vastasi tiukasti: ”Pastori Kimin ainoa tie on anoa anteeksiantamusta katuvalla sydĂ€mellĂ€.” Ja meidĂ€n taivaallinen IsĂ€mme katsoo ja pÀÀttÀÀ.

 

                            IsĂ€ Jumala Antaa Toisen Mahdollisuuden

 

Jeesus kĂ€ski: ”Jos ikinĂ€ paljastat salaisuuden julkisesti, kaikki hengelliset lahjat otetaan pois.” Pastori Kimin erityisesti tĂ€ytyy vĂ€lttÀÀ tapaamasta muuta sukuaan ja lĂ€heisiĂ€ ystĂ€viÀÀn ja erottaa itsensĂ€ ulkomaailmasta.  Jeesus kehotti, ettĂ€ pastori keskittyisi rukoukseen ja kaiken sen rekisteröimiseen, mitĂ€ Herra oli hĂ€nelle nĂ€yttĂ€nyt, niin ettĂ€ hĂ€n voi nopeasti julkaista kirjan.

 

Kysyin Jeesukselta vielĂ€ kerran: ”Jeesus! Se naapurikirkon pastorin vaimo, joka tuli pastorin kotiin, mitĂ€ jos hĂ€n palaa sunnuntai-iltapĂ€ivĂ€n jumalanpalveluksen jĂ€lkeen puhumaan ja rukoilemaan? MeidĂ€n pastori on niin hellĂ€sydĂ€minen, ettĂ€ ei osaa sanoa EI.”  Jeesus kĂ€ytti Joo-Eunia vĂ€likappaleena lĂ€hettÀÀkseen meille sanoman ÀÀrimmĂ€isen vihaisesta IsĂ€ Jumalasta.  HĂ€n peruuttaisi kaikki henkilahjat ja hengellisten silmien avautumiset ja myös kirjan kirjoittaminen pysĂ€htyisi. Muut pastorit vaimoineen eivĂ€t saa tulla Herran Kirkkoon vaan  he pysyvĂ€t omissa kirkoissaan rukoilemassa hartaasti.

 

Herra moitti minua kiivaasti: ”Olenko MinĂ€ noitatohtori? Miksi te jatkuvasti kysytte Minulta niinkuin MinĂ€ olisin ennustaja-eukko? Monille pastoreille vaimoineen MinĂ€ sanon: ‘TeidĂ€n tĂ€ytyy katua rukouksessa, etsiĂ€ ja itkeĂ€ puoleeni, ja MinĂ€ vastaan teille. En ymmĂ€rrĂ€, miksi te juoksette sinne tĂ€nne hakemassa vastauksia!’”  HĂ€n oli erittĂ€in tyytymĂ€tön tĂ€stĂ€. HĂ€n jatkoi: ”TeidĂ€n pastorinne tĂ€ytyy pyytÀÀ anteeksiantamusta ahkerasti salaisuuden paljastamisesta. Pastori Kimin perhe ja Bong-Nyo, teidĂ€n perheillĂ€nne on taloudellisesti vaikeaa, mutta oikeaan aikaan tulette runsaasti siunatuiksi, joten Ă€lkÀÀ murehtiko sitĂ€.”

 

Herramme vahvisti viimeisen kerran, alkaen Joo-Eunista: jokaisen, joka saa henkilahjoja, on pidettÀvÀ vÀlimatkaa lÀhisukulaisiin, ystÀviin ja oltava varovainen, ettei jaa eikÀ paljasta nÀitÀ lahjoja kenellekÀÀn. Pastori KimiÀ informoitiin erityisesti olemaan varovainen lÀhellÀÀn olevien suhteen. Herra neuvoi tiukasti, ettÀ pastorin ei tule sallia kenenkÀÀn vierailla kirkossaan eikÀ kotonaan. Jos salaisuudet jÀlleen paljastuisivat, suuret koettelemukset ja ahdingot tulisivat meidÀn kaikkien kÀrsittÀviksi, joten meidÀn pitÀisi olla erittÀin varovaisia.

 

 

                                                                          17. pĂ€ivĂ€

 

 

                           Henkilökohtaisia Kertomuksia

                              HengellisistĂ€ Kokemuksista

 

 

Jk. 5:7-15: ” Olkaa siis kĂ€rsivĂ€llisiĂ€ , veljet, Herran tuloon asti. Katsokaa, kuinka maamies odottaa maan kallista hedelmÀÀ ja on kĂ€rsivĂ€llinen, kunnes maa on saanut syyssateen ja kevĂ€tsateen. Olkaa tekin kĂ€rsivĂ€llisiĂ€, vahvistakaa sydĂ€menne, sillĂ€ Herran tulo on lĂ€hellĂ€. Veljet, Ă€lkÀÀ nurisko toisianne vastaan, ettei teitĂ€ tuomittaisi. Katsokaa, tuomari seisoo ovella! Veljet, ottakaa vaivan kestĂ€misessĂ€ ja kĂ€rsivĂ€llisyydessĂ€ esikuvaksenne profeetat, jotka ovat puhuneet Herran nimessĂ€. Kuinka ylistĂ€mmekÀÀn autuaiksi niitĂ€, jotka ovat pysyneet kestĂ€vinĂ€! Olette kuulleet Jobin kestĂ€vyydestĂ€, ja Herran antaman lopputuloksen te tunnette. Herra on laupias ja armahtavainen. Ennen kaikkea, veljeni, Ă€lkÀÀ vannoko, Ă€lkÀÀ taivaan Ă€lkÀÀkĂ€ maan kautta, Ă€lkÀÀ mitÀÀn muutakaan valaa. ‘KyllÀ’ tarkoittakoon teillĂ€ ‘kyllÀ’ ja ‘ei’ tarkoittakoon ‘ei’, ettette joutuisi tuomion alaisiksi. Jos joku teistĂ€ kĂ€rsii vaivaa, rukoilkoon, jos joku on hyvillĂ€ mielin, laulakoon kiitosta. Jos joku teistĂ€ on sairaana, kutsukoon luokseen seurakunnan vanhimmat. NĂ€mĂ€ rukoilkoot hĂ€nen puolestaan voidellen hĂ€ntĂ€ öljyllĂ€ Herran nimessĂ€.”

 

Diakonissa Shin, Sung-Kyung: Sunnuntaista alkaen olen rukoillut kielillÀ kolme pÀivÀÀ, kun ruumiini alkoi ÀkkiÀ tuntua kuumalta ja aloin rukoilla entistÀ voimakkaammin kielillÀ. Sitten kirkas valo loisti alas minuun ja purskahdin kyyneliin ja tunnustusrukoukseen. Kyyneleet, nenÀn tippuminen ja hiki peittivÀt kasvoni kun pitkÀ lista syntejÀ pulppusi sydÀmestÀ.

 

En ollut koskaan pitĂ€nyt sunnuntaita pyhĂ€nĂ€ jumalanpalvelusta varten, vaikka tittelini olikin kirkon diakonissa ja tein pastorini elĂ€mĂ€n hirveĂ€ksi monta kertaa monella tapaa. Pastorini rohkaisi minua lukemattomia kertoja, mutta hĂ€n myös moitti. Ne sanat menivĂ€t toisesta korvastani sisÀÀn ja toisesta ulos ja se oli asenteeni kerta toisensa perĂ€stĂ€. Ulkoinen olemus kyllĂ€ kĂ€vi ”diakonissasta”, mutta sisimpĂ€ni, sydĂ€meni, ei ollut yhteydessĂ€ Jumalaan. TĂ€mĂ€ oli pÀÀsyy siihen, miksi halusin osallistua rukousvigiliaan ja olin pÀÀttĂ€nyt, ettĂ€ muutun. En sanoutunut irti työstĂ€ni. Poikani Jung-Min, alakouluikĂ€inen, aloitti kanssani rukousvigilian sunnuntaiyönĂ€.  Nyt oli mennyt kolme pĂ€ivÀÀ ja me janosimme Herran armoa. Ensin Jung-Min koki ensimmĂ€isen hengellisen lahjansa ja tĂ€nÀÀn Herra antoi minun maistaa HĂ€nen hyvyyttÀÀn. Halleluja!

 

                          Pastori Kim, Yong-Doon Katumus

 

PĂ€ivĂ€, jona minun oli tarkoitus saada hengellisen lahjani, oli lykĂ€tty, koska en totellut Herran kĂ€skyĂ€ pitÀÀ salassa HĂ€nen paljastamansa hengelliset totuudet. Kerroin nĂ€mĂ€ salaisuudet  lĂ€heiselle ystĂ€vĂ€lleni ja se teki Jeesuksen erittĂ€in vihaiseksi. Inhimillisesti puhuen, kyse ei ollut isosta asiasta ja se oli lipsahdus, johon kuka tahansa  olisi voinut sortua, mutta Jumalan ajatukset ovat tĂ€ysin erilaiset kuin meidĂ€n. Kun perehdymme syvemmĂ€lle hengelliseen maailmaan, Herra vaatii meiltĂ€ enemmĂ€n hengellistĂ€ herkkyyttĂ€. Ja siihen saakka, kun kirja oli valmis, HĂ€n vaati eristĂ€ytymistĂ€ ulkopuolisesta maailmasta.

 

Oli vaikeaa katkaista ÀkkiÀ kaikki ihmissuhteet, joita meillÀ oli ollut joka pÀivÀ ja eristÀytyminen ulkopuolisesta maailmasta oli kova juttu. Herra meni niin pitkÀlle, ettÀ kielsi meitÀ lopettamaan kaikki keskustelut lÀhisukulaisten kanssa. Suvussamme me usein jaoimme rakkautta, kunnioitusta ja ystÀvÀllisiÀ tervehdyksiÀ toisillemme puhelimella. On niin paljon vÀlttÀmÀttömiÀ pÀÀtöksiÀ, jotka tehtiin suvussani, mutta kun Kolmiyhteinen Jumala tuli vÀliin, jokŽikinen arkielÀmÀn aspekti keskeytyi. Nyt kaikki kirkkomme sisÀiset tapahtumat ja keskustelut tÀytyi pitÀÀ salaisina ja huulemme sinetöityinÀ.

 

Herramme vaati minulta lÀpikotaisen ja uuvuttavan parannus-katumus-rukouksen. Joka yö alkoi rukousvigilia klo 21:30, mutta minÀ saavuin jo klo 19.00, polvistuin saarnatuolin edessÀ ja nostin kÀsivarteni korkealle ilmaan. Ainoa, mitÀ voin tehdÀ, oli itkeÀ Herran puoleen ja katua syntejÀni:

 

”Herra, olen ollut tottelematon Sinua kohtaa ja paljastanut jumalallisen salaisuutesi. Olen tehnyt syntiĂ€ Sinua vastaan. MinĂ€ jĂ€tin huomiotta Sinun hengellisen jumaluutesi ja avasin suuni lörpöttelyyn, niin ettĂ€ ota pois lihallinen itsekkyyteni. ( 2. Kor. 15:31: ”MinĂ€ kuolen joka pĂ€ivĂ€, niin totta kuin te, veljet, olette kerskaukseni Kristuksessa Jeesuksessa, meidĂ€n Herrassamme.”)  Toivon, ettĂ€ tĂ€mĂ€ vĂ€hentÀÀ kipua, jonka Sinulle aiheutin. Herra! MitĂ€ voi nĂ€in ajattelematon palvelija tehdĂ€? Olet rakastanut palvelijoitasi ja antanut monia hengellisiĂ€ lahjoja ja avannut meidĂ€n hengellisiĂ€ silmiĂ€mme. Jos kaikki tĂ€mĂ€ tulee kĂ€yttökelvottomaksi minun takiani, mitĂ€ minulle tapahtuu? En ikinĂ€ uneksinutkaan, ettĂ€, Herrani, SinĂ€ olit niin tiukasti sitoutunut kirjan loppuun saattamiseen. Anna anteeksi minulle. Herra muutan tapani. MinĂ€ jĂ€tĂ€n humanistiset, maalaismaiset tapani.”

 

Sunnuntai-illasta, maanantai-, ja tiistaipÀivÀt, kolme pÀivÀÀ, olen tehnyt katunut ja katunut yötÀ pÀivÀÀ. Silti nÀyttÀÀ, ettei Herran viha laannu. Jeesus kÀski lopettaa kirjan kirjoittamisen. SydÀmeni tÀyttyi surulla siitÀ mahdollisuudesta, ettÀ tyttÀreni Joo-Eunin kyky tunnistaa henkiÀ, profetoiminen ja kaikki kuusi henkilahjaa otettaisiin pois samoin kuin muitten jÀsenten jumalalliset hengelliset kokemukset PyhÀstÀ Kolminaisuudesta ja siunauksista. Se tuntui kiroukselta.

 

En tiennyt mitĂ€ tehdĂ€: “Kuinka johdan tĂ€tĂ€ kirkkoa? Voisiko olla, ettĂ€ Jumala on hylĂ€nnyt minut?” NĂ€mĂ€ hĂ€peĂ€n sĂ€vyttĂ€mĂ€t ajatukset tĂ€yttivĂ€t sydĂ€meni. En voinut vain istua ja luovuttaa. Itkin, tein parannusta, rukoilin, huusin ja anelin kaikilla mahdollisilla rukoustavoilla ja nyyhkytin ÀÀnekkÀÀsti. Kun pidin iltasaarnan, en nĂ€hnyt mitÀÀn eteeni: silmĂ€ni olivat turvonneet umpeen. 4-5 tunnin saarnat, joita olin pitĂ€nyt yleensĂ€ helposti, olivat vaikeita enkĂ€ tĂ€nĂ€ yönĂ€ kyennyt saarnaamaan lainkaan. Valot sammutettiin ja me kaikki lauloimme katumuslauluja syntiemme tĂ€hden.

 

”Herra, anna minulle toinen mahdollisuus!” KĂ€ytin joka ainoan raamatunlauseen, joka soveltui tilanteeseeni ja juurtajaksain anoin, kerjĂ€sin ja vetosin asiassani. Jokainen rukoustiimin jĂ€sen itki ja rukoili omasta puolestaan ”kuolemaan asti” kanssani. Voi kuinka olinkaan kyyneliin asti kosketettu ja kiitollinen seurakunnalle! Herra oli armollinen noita köyhiĂ€ nuoria jĂ€seniĂ€ kohtaan.

 

Kun Herra kuuli koskettavat rukouksemme, HĂ€n pÀÀtti antaa minulle toisen mahdollisuuden. Herra painotti selkeĂ€sti, ettĂ€ tĂ€stĂ€ lĂ€hin jokÂŽikinen edistys Herran Kirkon seurakunnassa on pidettĂ€vĂ€ sinetöitynĂ€ kuten salaisuus – kunnes kirja on tĂ€ysin valmis. KenenkÀÀn ei pidĂ€ tietÀÀ tĂ€tĂ€ salaisuutta. Edes seurakunnalle Herra ei halunnut jokaista yksityiskohtaa ilmoittaa vaan ainoastaan rajoitetun osan. Jokainen keskustelu aiheesta tĂ€ytyy hyvĂ€ksyttÀÀ pastorilla ja rajoittaa minimiin.

 

 

 

 

 

                                            KĂ€teni muuttuvat 

 

Kun olin rukoillut 30 minuuttia kohotetuin kĂ€sin, kĂ€sivarteni ja kĂ€mmeneni alkoivat liikehtiĂ€ jotain kuviota. Mietin: ”Hei – sen sijaan ettĂ€ saisin jonkin hengellisen lahjan, miksi kĂ€sivarsiini koskee niin paljon?” SillĂ€ hetkellĂ€ kaikki sormenpÀÀt alkoivat vapista. Ensin oikea kĂ€mmen liikkui ulospĂ€in ja kun jatkoin kielillĂ€ rukoilemista, vasenkin kĂ€mmen alkoi liikkua ulospĂ€in.

 

Jonkin aikaa rukoiltuani oikea kÀsi liikkui ja kun taas rukoilin, vasen. Nopeus ja tuntemukset liikkeistÀ olivat hitaita ja ajattelin, ettÀ jos se olisi hengellisen avautumisen nopeus, en kestÀisi sitÀ tuntiakaan. Toisille jÀsenille Jeesus ilmestyi jo lyhyen rukouksen jÀlkeen ja he kykenivÀt nÀkemÀÀn demonihenkiÀ. MinÀ olen pastori, mutta HÀn kohteli minua ankarasti. Kesti keskimÀÀrin 20-30 minuuttia, ennen kuin nÀin mitÀÀn muutoksen merkkiÀ ja tÀllÀ tahdilla pelkÀsin, ettÀ menettÀisin haluni jatkaa.

 

Rukoilin 2-3 tuntia, ja kuten tavallista, kĂ€teni toistivat tiettyĂ€ liikesarjaa. ÄkkiĂ€ tunsin sĂ€hköiskun menevĂ€n armottomasti pÀÀni lĂ€pi. Ajattelin: ”TĂ€mĂ€ se on – hengellisen maailman alku.” Minut tĂ€ytti uteliaisuus. Rukoilin voimakkaammin samalla kun sĂ€hkövirta vĂ€risi kautta koko ruumiini jatkuvasti.

 

                             Parvi Pahoja HenkiĂ€ HyökkÀÀ

 

Kuten tavallista, rukoilin kĂ€det korkealla ilmassa. NĂ€ytti kuluneen neljĂ€ tuntia. ÄkkiĂ€ muodoton ruumis ilmaantui oikealle puolelleni ja vÀÀnsi armottomasti rannettani. Sitten tĂ€mĂ€ demoni iski koko voimallaan jollain terĂ€vĂ€llĂ€ instrumentilla minua oikeaan kylkeen, selkÀÀn ja niskaan. Loput oikeasta selĂ€stĂ€, olkapÀÀstĂ€ alas ristiselkÀÀn asti, tuntuivat kuin partaveitsen terĂ€vĂ€n veitsen silpomalta. Huusin suuressa ahdingossa ja kaaduin eteenpĂ€in  samalla kun ruumiini halvaantui. Taistelin ja kiemurtelin ilman tulosta.

 

Se oli suunnaton shokki ja jĂ€rkytys minulle. Oikea ranteeni oli vÀÀntynyt, en kyennyt liikahtamaankaan ja sillĂ€ hetkellĂ€ tuli mieleen judo-sparraus kuin salaman vĂ€lĂ€yksenĂ€. Demonit tulivat ja pilkkasivat: ”Uskallappa tavoitella hengellistĂ€ nĂ€kökykyĂ€? Jos sinĂ€kin saat sen kyvyn, miten luulet meidĂ€n selviĂ€vĂ€n? Jo nyt meitĂ€ rangaistaan ankarasti, koska te kaikki rukoilette niin paljon! MeillĂ€ ei ole mahdollisuuksia, kun sinĂ€ jatkuvasti ylistĂ€t, saarnaat ja rukoilet. Mutta nĂ€yttÀÀ, ettĂ€ pĂ€ivĂ€ on tullut sinullekin tĂ€nÀÀn. Olet ottanut hoiviisi tĂ€ydellisiĂ€ aivottomia hulluja ja auttanut heitĂ€ saamaan hengellisen nĂ€kökyvyn ja henkilahjoja. NiinpĂ€ saat maksaa teoistasi!” Sitten joukko demonihenkiĂ€ tunkeutui ruumiiseeni.

 

Haukoin henkeĂ€, pyörin eteenpĂ€in ja yritin maata kyljellĂ€ni, mutta jo yritys nousta seisomaan teki kivut vain pahemmiksi. Demonit vaeltelivat hillittömĂ€sti kautta koko ruumiini ja aiheuttivat törkeitĂ€ kipuja. Vaikka lopetin kaiken liikkumisen, kipu jatkui, ja koko ruumiini tuli tunnottomaksi. Jokainen lihas, hermo, nivel ja luu olivat tuskallisen kipeĂ€t. En kyennyt itkemÀÀn, vaikka kivut olivat niin kovat. MitĂ€ enemmĂ€n valitin, sitĂ€ enemmĂ€n puremajĂ€ljet vĂ€risivĂ€t kivusta. 

   

”Herra! Olen niin pahoillani! Pelasta minut! Pelasta minut! En voi kestÀÀ tĂ€tĂ€ kipua!” Rukoileva seurakunta oli jĂ€rkyttynyt ja juoksi heti saarnatuolin luo. Kaikki olivat pelĂ€styneitĂ€. He eivĂ€t tienneet, mitĂ€ tehdĂ€ ja he odottivat avuttomina minulta jotain merkkiĂ€. Huusin: ”Te saastaisen demonit, Jeesuksen Kristuksen Nasaretilaisen nimessĂ€ lĂ€htekÀÀ minusta!” Mutta demonit eivĂ€t lĂ€hteneet. Monissa muissa tilanteissa, kun lausuin Jeesuksen nimen, demonit pakenivat heti, mutta nyt, ei vĂ€liĂ€ kuinka lujaa ulvoin, ne eivĂ€t liikahtaneetkaan.

 

Demonijoukko pÀÀsi ruumiiseeni, kun olin huomiokykyni oli hetken poissa ja olin haavoittuva. Heti ne hyökkÀsivÀt. Ne alkoivat kuristaa minua ja liikkuivat niskasta alas selkÀÀn ja hakkasivat koko ajan kirveellÀÀn ja ruhjoivat molempia kÀsiÀni. Lopulta puhuminenkin oli mahdotonta.

   

Saatoin vain hengittÀÀ, mutta jokainen hengenveto aiheutti suurta tuskaa ja kipu levisi koko ruumiiseen. Kokosin kaikki voimani ja mÀÀrĂ€sin koko seurakunnan istumaan piiriin ympĂ€rilleni ja rukoilemaan puolestani ikÀÀn kuin koko heidĂ€n henkensĂ€ riippuisi siitĂ€. ”Herra! Herra! Pelasta minut! ” NĂ€mĂ€ sanat tulivat minusta tahattomasti.

 

                              Seurakunnan Voimakkaat Rukoukset

 

Pienet karitsamme alkoivat huutaa. Oli kultainen tilaisuus panna heidÀn 17 pÀivÀn harjoittelunsa itkevÀstÀ, huutavasta rukouksesta ja kyvyistÀÀn, testiin. Pyysin niitÀ seurakuntalaisia, joiden hengelliset silmÀt oli avattu, identifioimaan nopeasti, minkÀ kaltainen demoni sisÀllÀni riehui ja he sanoivat yksimielisesti, etteivÀt kyenneet nÀkemÀÀn mitÀÀn. Samaan aikaan oikea ranteeni vÀÀntyi ja halvaantui.

 

Yllytin seurakuntaa huutamaan Jeesuksen nimeĂ€ rukouksissaan, pyytĂ€mÀÀn HĂ€ntĂ€ auttamaan heitĂ€, ettĂ€ nĂ€kisivĂ€t ja identifioisivat ne demonit, jotka olivat sisĂ€llĂ€ni. Ja pyysin, ettĂ€ he taputtelisivat selkÀÀni kĂ€sillÀÀn. Sitten rukoilin hiljaa mielessĂ€ni: ”Herra, anna heille kyky nĂ€hdĂ€ nuo demonit. Auta heitĂ€ nĂ€kemÀÀn ne selvĂ€sti ja yksityiskohtaisesti.” Monia monia ajatuksia tuli mieleeni: ”Ah! En kestĂ€ tĂ€tĂ€ hirvittĂ€vÀÀ kipua! MitĂ€ voin tehdĂ€? Onko tĂ€mĂ€ se syy miksi ihmiset, joilla on parantumattomia ja kivuliaita sairauksia usein turvautuvat itsemurhaan?”  Pastorina minulla ei olisi pitĂ€nyt olla sellaisia ajatuksia, mutta pelkĂ€sin kuolemaa.

 

Rukoilimme pitkĂ€n tovin ennen kuin hengellisen nÀön saaneet alkoivat jakaa keskenÀÀn yksityiskohtia, mitĂ€ itse kukin oli nĂ€hnyt. Joo-Eun, Sisar Baek, Bong-Nyo, Haak-Sung ja Yoo- Kyung,  kaikki kysyivĂ€t Jeesukselta ja HĂ€n nĂ€ytti heille kullekin yhden kerrallaan.

 

Ef. 1:8,19: ”Ja valaisisi teidĂ€n sydĂ€menne silmĂ€t, jotta tietĂ€isitte, mikĂ€ on se toivo, johon HĂ€n on meidĂ€t kutsunut, miten suuri on HĂ€nen perintönsĂ€ kirkkaus hĂ€nen pyhissÀÀn ja miten ÀÀrettömĂ€n suuri on HĂ€nen voimansa meitĂ€ kohtaan, jotka uskomme, HĂ€nen vĂ€kevĂ€n voimansa vaikutuksen mukaan.”

 

SisĂ€llĂ€ni oleva demonien parvi tuli Herran Kirkkoon helvetin pÀÀdemonin erityismÀÀrĂ€yksestĂ€. Niiden nĂ€kymĂ€ttömyys ja kyky muuntautua erilaisiin muotoihin, tekee niiden nĂ€kemisen ilman harrasta rukousta erityisen haastavaksi niillekin, joiden hengelliset silmĂ€t on avattu. Jeesus sanoi: ”Minun kalliit karitsani, teidĂ€n hartaiden esirukousten ja kyynelten takia pastorinne puolesta, MinĂ€ sallin teidĂ€n nĂ€hdĂ€ nĂ€mĂ€ demonit.”

 

NiitĂ€ oli noin 30 ja ne olivat odottaneet tosi pitkÀÀn tilaisuutta hyökĂ€tĂ€. Kun naapurikirkon pastori vaimoineen vieraili kirkossamme ja pastori Kimin kotona, demoneille tarjoutui tilaisuus pujahtaa sisÀÀn heidĂ€n vanavedessÀÀn. Helvetin demonikuningas antoi suoran kĂ€skyn huutaen: ”Kun tulette Herran Kirkkoon, teidĂ€n on oltava paljon varovaisempia kuin muissa kirkoissa. SiellĂ€ monella jĂ€senellĂ€ on hengellisesti avoimet silmĂ€t ja moni alaiseni on ajettu sieltĂ€ pois, koska heidĂ€n todellinen identiteettinsĂ€ on paljastunut. Nyt teidĂ€n on odotettava oikeaa hetkeĂ€, jolloin hyökkÀÀtte pastori Kimin kimppuun. TĂ€mĂ€ hullu on ongelmamme lĂ€hde ja syy. Jos voimme tyrmĂ€tĂ€ hĂ€net, kaikki muu ratkeaa helposti. MenkÀÀ siis ja pankaa toimeksi.”

 

Naapurikirkon pastorin vaimolla ei ole sellaista uskoa, joka vetĂ€isi demoneja hĂ€nen luokseen eikĂ€ niitĂ€ pyöri hĂ€nen ympĂ€rillÀÀn. TietÀÀkseni hĂ€n on rukoussoturi, joka rukoili hartaasti. Ajattelen niin,  ettĂ€ demonit yrittĂ€vĂ€t kovasti salata olemassaolonsa ja ovat jatkuvasti etsimĂ€ssĂ€ vĂ€linettĂ€ kĂ€yttöönsĂ€. TĂ€mĂ€ löytyi, kun demonit tiesivĂ€t naapuripastorin vaimon  haluavan vierailla Herran Kirkossa. NiinpĂ€ ne seurasivat hĂ€ntĂ€ ja kĂ€yttivĂ€t hyvĂ€kseen ihmisen syvÀÀ tarvetta saada sÀÀliĂ€ ja myötĂ€tuntoa.

 

Demonit halusivat johtaa meitĂ€ syyttĂ€mÀÀn naapuripastorin vaimoa siitĂ€, mitĂ€ meille tapahtui. TĂ€mĂ€ on demonien suosima keino, jota ne kĂ€yttĂ€vĂ€t mielellÀÀn. Petollinen demoni kĂ€yttÀÀ mitĂ€ mahdollisuutta se ikinĂ€ voi:( Ef. 4:27) ӀlkÀÀ antako tilaa Paholaiselle.”

 

Kuulin ettÀ naapuripastorin vaimo rukoilee hartaasti ja katuu. Ei ikinÀ, villeimmissÀ kuvitelmissaankaan hÀn tietÀisi, ettÀ minÀ kÀrsin demonien hyökkÀyksistÀ. Ensin hÀn ajatteli, ettÀ meidÀn rukouskampanjamme on pitkÀlti samanlaista rukousta kuin heillÀkin on. Mutta heti kun hÀn osallistui rukouskampanjaamme, hÀn ei koskaan kuvitellut niin voimallista rukousta olevan olemassa.. HÀn ei halunnut Herran salaisuuden eikÀ Herran työn lakkaavan hÀnen toimintansa takia. HÀn tunsi kauheaa syyllisyyttÀ eikÀ tiennyt mitÀ tehdÀ.

 

Niin tai nÀin, minÀ vilpittömÀsti halusin tulla siunatuksi tÀnÀÀn, mutta pÀinvastoin kÀvi, demonit mobilisoivat hyökkÀyksen minua vastaan. MitÀ tehdÀ? SillÀ nyt tÀrkeintÀ oli pÀÀstÀ tÀysin eroon kaikista ruumiissani riehuvista demoneista.

 

” Jeesus! NĂ€ytĂ€ meille demonit! Jeesus! Paljasta ne meille!”  Ja kun kaikki rukoilimme, joku huusi Ă€kkiĂ€: ”Vau! MinĂ€ nĂ€en ne! MinĂ€ voin nĂ€hdĂ€!” SiellĂ€ oli noin 15 pyöreÀÀ pannukakun muotoista demonia, joilla oli monia pyöriviĂ€ silmiĂ€ kaikkialla ruumiissa. Loput olivat eri kokoisia ja – muotoisia. Oli jĂ€ttikokoinen tuhatjalkainen, toukka, musta varjomainen demoni, naispuolinen demoni ja leijona toisesta maailmasta.  KĂ€skin seurakuntalaisia tulemaan tiukasti yhdeksi piiriksi ympĂ€rilleni, rukoilemaan hartaasti kielillĂ€ ja koskettelemaan kivuliaita paikkojani.  He alkoivat taputella ruumistani ja rukoilla.

 

Joku huusi: ”Pastori! Demonit muuttuvat! Ne eivĂ€t hajaannu, vaan yhtyvĂ€t! ” Vastasin: ”Ihanko totta? Rukoilkaa voimakkaasti ja auktoriteetilla ja ajakaa ne ulos!” Niin seurakunta huusi yhdellĂ€ ÀÀnellĂ€: ”Jeesuksen NimessĂ€, lĂ€htekÀÀ ulos pastorin ruumiista! MenkÀÀ takaisin helvettiin!” TĂ€llĂ€ kertaa Joo-Eun huusi: ”NĂ€mĂ€ demonit istuvat sisĂ€ssĂ€si kĂ€sivartensa toisiinsa lukittuneina. Voi ei! MitĂ€ me teemme?” Huusin kovalla ÀÀnellĂ€: ”Jatkakaa rukousta ilman taukoa! Jos lopetatte, olemme suurissa vaikeuksissa!” He kaikki rukoilivat epĂ€toivoisesti.

 

Ef. 6:10,11: ”Lopuksi: vahvistukaa Herrassa ja HĂ€nen vĂ€kevĂ€ssĂ€ voimassaan. Pukekaa yllenne Jumalan koko taisteluvarustus voidaksenne kestÀÀ Paholaisen juonet.”

 

Sisar Baek, Bong-Nyo huusi: ”Pastori, demoni muutti jĂ€lleen muotoaan!” Kysyin: ”MikĂ€ se ulkomuoto on nyt?” ja hĂ€n vastasi: “Voi ettÀ Se on kauhea! Se saa minuun kylmiĂ€ vĂ€reitĂ€. Nyt se muuttui mustaksi tuhatjalkaiseksi. Ja se puree niskaasi kahdella terĂ€vĂ€llĂ€ torahampaalla ja se iski piikillĂ€ sisuksiisi! MitĂ€ tehdÀÀn?  Tuhatjalkainen on  takertunut selkÀÀsi!” Tunsin vĂ€littömĂ€sti sietĂ€mĂ€töntĂ€ kipua ja hyppĂ€sin ylös vain saaden lisÀÀ kipua. Pyörryin ja kaaduin eteenpĂ€in.

 

Huusin taas: ”Herra, auta minua!”. Ja vaikka huusin kuinka kovaa, Herra ei tullut. NiinpĂ€ kehotin seurakuntaa: ”KiirehtikÀÀ ja etsikÀÀ Jeesus! Nyt! ÄkkiĂ€! ”  He huusivat yhteen ÀÀneen:   ”Herra, missĂ€ olet?  Kiirehdi ja auta pastoriamme!” TĂ€mĂ€n ÀÀnekkÀÀn kutsumisen jĂ€lkeen Jeesus ilmestyi meille.

 

Olin vihainen, sillĂ€ minusta tuntui, ettĂ€ Jeesuksen tulo kesti liian kauan. Ajattelin mielessĂ€ni:   ”MissĂ€ Jeesus on ollut, kun HĂ€nen tulonsa kesti nĂ€in pitkÀÀn? ” Silloin Jeesus vastasi minulle: ”MinĂ€ autan sinua, Ă€lĂ€ pelkÀÀ.” Seurakunta nĂ€ki hengellisillĂ€ silmillÀÀn, ettĂ€  Jeesus tuli ruumiiseeni ja he raportoivat, ettĂ€ kun HĂ€n alkoi ajaa riivaajia ulos, demonit yhdistyivĂ€t ja muuttuivat kuminauhoiksi.

 

Jeesus veti demoneita, jotka olivat takertuneet ruumiiseen niin kuin kuminauhat. HÀn veti níitÀ ulos yksi kerrallaan ja kun HÀn veti niitÀ toiselta laidalta, toinen takertui kiinni ja venyi kuin kuminauha tulematta ulos. Vaati paljon aikaa vedellÀ kaikki sitkeÀt demonit ulos. Uskon, ettÀ Jeesus oli kÀytti tarkoituksella aikaa kehittÀÀkseen uskoamme.

 

Jk. 4:7: ”Olkaa siis Jumalalle alamaisia mutta vastustakaa paholaista, niin hĂ€n pakenee luotanne.” 

 

Raamatussa, kun Jeesus puhui,  demonit vapisivat pelosta ja antautuivat HĂ€nelle, mutta tĂ€hĂ€n viipyilemiseen oli oma tĂ€rkeĂ€ syynsĂ€. Jeesus halusi testata seurakuntamme sinnikkyyttĂ€. Saimme kokemuksen demonien ulos ajamisesta yhdessĂ€ toimien. Rukousralli alkoi keskiyöllĂ€ ja jatkui aamuseitsemÀÀn. Ruumiini oli yhĂ€ hirvittĂ€vissĂ€ kivuissa ja seurakuntalaiset jatkoivat rukoiluaan.

 

 

                                  Pierun Kuvottava LöyhkĂ€

 

Kun seurakunta oli kokoontunut tiiviisti  ympĂ€rilleni, vatsani murisi ja tĂ€yttyi kaasulla. Ruumiini sĂ€rki ja vatsaani alkoi sattua niin kovasti, etten voinut enÀÀ kestÀÀ pidempÀÀn. IkĂ€vĂ€ kyllĂ€ rukoilevan seurakunnan puolesta minun oli kiireesti pÀÀstettĂ€vĂ€ hiljainen pieru ja kuvottava löyhkĂ€ levisi ulos. Minusta tuntui kuin jotain mĂ€dĂ€ntynyttĂ€ sisĂ€llĂ€ni olisi tullut ulos.

 

Rukoileva seurakunta sanoi Ă€kkiĂ€: ”MitĂ€ tĂ€mĂ€ löyhkĂ€ on? Vau, se on kamalaa. Kamalaa!” He pidĂ€ttelivĂ€t hengitystÀÀn, tukkivat suunsa ja puristivat neniÀÀn. Ja vaativat: ”Kuka se oli? Kuka tuon myrkyn lykkĂ€si? ÄkkiĂ€ syyllinen esiin!”  HĂ€peissĂ€ni kumarruin ja anelin ohuella ÀÀnellĂ€:     ”Diakonissa, puhu hiljempaa! YritĂ€n sĂ€ilyttÀÀ kasvoni pastorina. Söin eilen liikaa ja liian monenlaisia ruokia niin ettĂ€ antakaa anteeksi. ” Jokaisella tuntui olevan jotain kommentoitavaa asiasta.

 

”Pastori, olemme lĂ€hellĂ€si ja me rukoilemme puolestasi koko voimallamme. Koska sinĂ€ et pysty yhtĂ€ pierua pidĂ€ttelemÀÀn, olet suuresti hĂ€irinneet keskittymistĂ€mme! Pastori, miksi teit niin? Voisitko ystĂ€vĂ€llisesti harrastaa itsekuria.” NĂ€iden ja samanlaisten vitsien myötĂ€ kaikki purskahtivat nauruun. Sitten pastorin vaimo meni vielĂ€ pidemmĂ€lle ja sanoi: ”Pastorillamme on luonnostaan on vahva ruuansulatuskyky ja hĂ€n piereskelee usein huvikseen milloin ja missĂ€ vain.” Kaikki nauroivat hysteerisesti vielĂ€ kerran.

 

Kokosin seurakunnan takaisin ja sanoin: ”Nyt ei ole aika nauraa, vaan jatkaa Jumalamme rukoilemista.” He kokoontuivat varovasti. Lupasin, etten enÀÀ pÀÀstelisi kaasuja ja kehotin heitĂ€ rukoilemaan. ”Joo-Eun, onko Herra yhĂ€ kiskomassa demoneja pois minusta? Kiiruhda katsomaan! ”  VĂ€littömĂ€sti Haak-Sung, Yoo-Kyung ja Joo-Eun raportoivat yhteen ÀÀneen, ettĂ€ Jeesus noukkii demoneja pois yhden kerrallaan. Jeesus vangitsi kaikki demonihenget ja sitoi ne yhteen. Kaksi viimeisintĂ€ olivat tiukassa.

 

Aika kului nopeasti ja oli aika antaa diakonissa Shin, Sung-Kyung:lle kyyti kotiin. Raahasin sĂ€rkevĂ€n ruumiini ohjauspyörĂ€n taakse. Istuin jo kuljettajan paikalla, kun Haak-Sung ja Joosef huusivat: ”Pastori, jos lĂ€hdet yksin, se ei ole hyvĂ€.” He hyppĂ€sivĂ€t kyytiin ja tukivat minua rukoilemalla kielillĂ€ koko matkan ajan. Olin ylpeĂ€ ja ajattelin: ”He tietĂ€vĂ€t jo, kuinka ajatella epĂ€itsekkÀÀsti ja tukea Herran palvelijaa.”  Jeesus jatkoi olemistaan sisĂ€llĂ€ni, koska HĂ€n ei tahtonut, ettĂ€ enÀÀ enempiĂ€ demoneja  tulisi sisÀÀni. HĂ€nellĂ€ oli yhĂ€ töitĂ€ nĂ€iden kahden viimeisimmĂ€n takiaisen kanssa.

 

Kun olin vienyt diakonissan kotiin, palasin kirkkoon ja jatkoin rukoilua rohkeasti, tunsin olevani voimautunut. Olin velassa seurakunnalle sen uhrautuvaisista ja rohkaisevista rukouksista. Lopulta Jeesus sai vangiksi ja sitoi kaikki minua kiduttaneet demonit. HÀn lupasi, ettÀ nÀmÀ niin paljon kipua ja kidutusta minulle aiheuttaneet demonit HÀn heittÀisi helvettiin, sen tuliseen pÀtsiin. Hetken kuluttua HÀn palasi ja selitti selkeÀsti:

 

” Vau! Herran Kirkon pientĂ€ karitsaa ei ole paljon huomioitu. TeidĂ€n huutonne, kyyneleenne ja rukouksenne pastori Kimin puolesta, kun murehditte, rukoilitte, ja olitte hĂ€nen kanssaan, kun hĂ€n ajoi autoa—se oli todella liikuttavaa. Odottakaa vielĂ€ vĂ€hĂ€n aikaa. MinĂ€ avaan pastori Kimin hengelliset silmĂ€t ja hĂ€n on nĂ€kevĂ€ yksityiskohtaisesti taivaan ja helvetin. Sitten hĂ€n voi tallentaa, tehdĂ€ kirjan ja jakaa sen koko maailmalle. Moni kadotettu sielu lukee tĂ€mĂ€n kirjan, pelastuu ja palaa takaisin luokseni.” Kun olin ajanut lopun seurakuntalaisista koteihinsa, olin kotona klo 10.30  illalla.

 

Kol. 4:2: ”Olkaa kestĂ€viĂ€ rukouksessa ja siinĂ€ kiittĂ€en valvokaa. ”

 

                         Todisteet Demonien Raapimista JĂ€ljistĂ€

 

Kun saavuin kotiin ja olin kĂ€ynyt lepÀÀmÀÀn, puremien ja naarmuttamisten haavat olivat sietĂ€mĂ€ttömiĂ€,  hirvittĂ€vĂ€n kivuliaita. Hengitin tai olinpa makuulla, yhtĂ€ samaa kipua, joka pakotti huutamaan ÀÀneen. Vaimoni, Joosef ja Joo-Eun alkoivat hartaasti rukoilla puolestani.

 

Kun Joo-Eun rukoili, hĂ€n kuuli Jeesuksen sanovan: ”Kun demonit jĂ€ttĂ€vĂ€t sinut, ne eivĂ€t poistu hiljaisesti. PĂ€invastoin, ne jĂ€ttĂ€vĂ€t jĂ€lkitiloiksi puremia ja raapimia, jotka vaivaavat monta pĂ€ivÀÀ. Koska vaimosi sai parantamisen lahjan, anna hĂ€nen panna kĂ€tensĂ€ haavojesi ylle ja rukoilla!”  Vaimoni laittoi heti kĂ€tensĂ€ haavojeni pÀÀlle, mutta se ei parantanut tarpeeksi nopeasti. Kierin lattialla tuskissani ja vetosin Herraan: ”Herra, vaimollani on parantamisen armolahja, mutta miksi silti yhĂ€ kĂ€rsin kovasta kivusta?” Herra selitti, ettĂ€ hĂ€nen parantamisvoimansa ovat vielĂ€ heikot, mutta HĂ€n vakuutti, ettĂ€  tulisin vĂ€hitellen paremmaksi. Koska olen kĂ€rsimĂ€tön, en voinut odottaa, vaan ryntĂ€sin lĂ€heisen ortopedisen vastaanoton fysioterapiaan, mutta kipu oli niin kova, ettĂ€ keskeytin hoidon.

 

Palasin kotiin ja syvĂ€sti huoaten menin makaamaan. Vaimo oli huolestunut ja sanoi: ” 20 aviovuotemme aikana en ole nĂ€hnyt sinua nĂ€in kovissa kivuissa enkĂ€ tuskissa.”

                                               

                      Pastorin Perheen Talot Taivaassa

 

Sisar Baek, Bong-Nyo : TÀnÀÀn koko pÀivÀn istuin kotona ja rukoilin hartaasti pastori Kimin puolesta. Rukouksen aikana Herra nÀytti minulle pastorin perheen kodit taivaassa.

 

Joh. 14:2,3: “Minun IsĂ€ni huoneessa on monta asuntoa. Ellei niin olisi, en olisi niistĂ€ kertonut. MinĂ€ menen valmistamaan teille sijaa. Ja jos MinĂ€ menen valmistamaan teille sijaa, MinĂ€ tulen takaisin ja otan teidĂ€t vastaan Minun luokseni, sinne missĂ€ MinĂ€ majailen, jotta tekin saisitte olla siellĂ€ missĂ€ MinĂ€ olen”.

 

Pastori Kimin talo kasvoi 360 krs:sta 370 krs:een, hĂ€nen vaimonsa talossa oli 270 krs., mutta nyt 280 krs. Josefin talossa oli valmiina neljĂ€ kerrosta, mutta viides oli melkein valmis ja Joo-Eunin talon 12. krs oli valmis ja 13. krs. oli työn alla. En voinut olla kysymĂ€ttĂ€ Jeesukselta: ”Herra, Josefin ja Joo-Eunin taloja rakennetaan kerros kerrallaan, kun taas pastorin ja hĂ€nen vaimonsa koteja 10 kerrosta kerrallaan. Miksi? ”

 

Jeesus sanoi: ”Pastori ei vain valmista saarnoja ja siunaa seurakuntaa niillĂ€, vaan myös rukoilee hartaasti heidĂ€n puolestaan. Pastorin rukous on paljon voimakkaampi kuin teidĂ€n. Pastorin palvelutyö seurakuntansa hyvĂ€ksi aiheuttaa sen, ettĂ€ hĂ€nen taloaan voidaan rakentaa nopeammin. Myös pastorin vaimo Kang, Hyun-Ja valmistaa seurakunnalle ruuan öin ja pĂ€ivin. TĂ€mĂ€n lisĂ€ksi kun hĂ€n viikolla ruokkii ja vaatettaa perhettĂ€nne joka pĂ€ivĂ€, niin tietenkin hĂ€nen palkintonsa taivaassa on suuri.”

 

“Joo-Eunilla on tapana huutaa ja vĂ€itellĂ€ ja pieninkin vastoinkĂ€yminen saa hĂ€net Ă€rtymÀÀn. HĂ€n voi myös kĂ€ydĂ€ ylimieliseksi, niin ettĂ€ yrittĂ€kÀÀ pitÀÀ hĂ€net nöyrĂ€nĂ€ ja Joosef on niin varautunut, ettĂ€ nĂ€yttÀÀ usein vihaiselta. Jopa kun nĂ€en hĂ€nen ilmeensĂ€ on epĂ€ystĂ€vĂ€llinen, toivon hĂ€nen muuttavan sitĂ€ mukavammaksi. Kun pastori saarnassaan mainitsee, ettĂ€ Joosef kaipaa tsemppausta, hĂ€n mököttÀÀ ehdotuksen jĂ€lkeen. Haluan, ettĂ€ Joosef hyvĂ€ksyy tuollaisen rakentavan kritiikin uskolla ja tottelevaisuudella. Silloin palkintona on auttaa rakentamaan hĂ€nen taivaallista taloaan korkeammaksi.”

 

Haak-Sungin talo oli 10-kerroksinen ja tukipilarit 11. kerrosta varten olivat valmiit. Yoo-Kyungin talon seitsemÀs kerros oli valmis. Jeesus kertoi, ettÀ koska pastori vaimoineen oli paljastanut kirkon salaisuuden, 50 kerrosta pastorin ja 30 kerrosta vaimon talosta romahti.

 

                           Onneksi Olkoon Morsian Baek, Bong-Nyo

 

Piipahdin pastori Kimin asunnossa tÀnÀÀn ja nÀin, kuinka pastori oli hirvittÀvissÀ kivuissa vuoteenomana. Pastori kertoi minulle, ettÀ mitÀ syvemmin me rukoilemme, sitÀ voimakkaammiksi kÀyvÀt demonien hyökkÀykset. Oli tÀrkeÀÀ, ettÀ emme milloinkaan laskisi suojiamme alas. Totuus on, ettÀ rukoilemme hartaasti, mutta olemme liian köyhiÀ saadaksemme riittÀvÀsti ruokaa, unen ja levon puutteessa. Siksi mielemme uupuvat uupumistaan.

 

Fil. 4:12-14: ”Osaan elÀÀ niukkuudessa, osaa myös elÀÀ runsaudessa. Olen tottunut kaikkeen ja kaikenlaisiin oloihin, olemaan kyllĂ€inen ja nĂ€lkĂ€inen, elĂ€mÀÀn runsaudessa ja puutteessa. Kaiken minĂ€ voin hĂ€nessĂ€, joka minua vahvistaa. Teitte kuitenkin hyvin, kun otitte osaa minun ahdinkoihini.” 

 

PĂ€ivin ja öin rukoillessamme, meillĂ€ oli erikoismotto, jota huusimme : ”EpĂ€toivossa olemme mitĂ€ olemme, ja uskossa.” Ja: “Puhdistakaamme, puunatkaamme ja kaatakaamme voitelevaa öljyĂ€!”  TĂ€ssĂ€ ei vielĂ€ kaikki;  mikĂ€ kuulosti ekstreemiltĂ€, pastori kÀÀnsi shokeeraavaksi sloganiksi ja sai meidĂ€t rukoilemaan. HĂ€n valitsi sanat, jotka kĂ€vivĂ€t jĂ€rkeen, toiset eivĂ€t kĂ€yneet  - ja nyt hĂ€n makasi avuttomana vuoteessa. En tiennyt mitĂ€ tehdĂ€.

 

Kun menin sinÀ iltana yöpalveluun, pastori Kim jo oli siellÀ sairaana ruumiiltaan. HÀn oli hauras ja nÀytti paljon rukoilleelta ja itkeneeltÀ. Ja kuten tavallista, hÀnen silmÀnsÀ olivat jÀlleen umpeen turvonneet niin, ettei hÀn nÀhnyt kunnolla eteensÀ. Oli yksilörukousten aika, joten aloitimme rukoilla.

 

Rukoilin, huusin, anoin Herralta: ”Herra, pastorimme kĂ€rsii niin monista vammoista demonien jĂ€ljiltĂ€ tĂ€nÀÀn. Anna hĂ€nelle voimaa”. Jeesus tuli hellĂ€sti ja lohdutti minua: ”Jokaisella on perheenjĂ€senet lohduttajinaan, mutta Minun rakkaimmalla Baek, Bong-Nyolla ei ole ketÀÀn eikĂ€ mitÀÀn. MinĂ€ lohdutan sinua.” HĂ€n jatkoi: ”SinĂ€ rakastat minua yli kaiken muun ja siksi arvostan sinua niin paljon!”

 

HetkeĂ€ myöhemmin kaksi kaunista enkeliĂ€ laskeutui taivaasta. Ne olivat pitkiĂ€ ja komeita. Yksi heistĂ€ olikin jo tuttu, Arkkienkeli Mikael, ja toinen esitteli itsensĂ€ minulle: ” Sisar Baek, Bong-Nyo, minĂ€ olen Gabriel ja seison IsĂ€ Jumalan edessĂ€. Herra kĂ€ski minun saattaa sinua, joten tĂ€ssĂ€ olen.” Vastasin: ”Oh, kyllĂ€, kiitos Sinulle!”  Kun kumarruin, he veivĂ€t minua ilmakehÀÀn, kun Ă€kkiĂ€ demonit suurena joukkona ilmestyivĂ€t estĂ€en kulkumme.

 

Demonien kasvot olivat kaikkia erilaisia. LohikÀÀrmeen pÀÀstÀ erilaisiin elÀimiin, kaikki pÀÀttÀneinÀ hyökÀtÀ kimppuumme. HeidÀn joukossaan oli kÀÀrmeitÀ, jotka olivat paljon suurempia kuin virtahepo. Ne alkoivat kokoontua yhteen ja pian niiden voima kasvoi suunnattomaksi. YmpÀrillÀmme olevat demonit yhtyivÀt, mutta enkeli Gabriel ja Arkkienkeli Mikael eivÀt olleet lainkaan huolissaan, vaan nÀyttivÀt tyyniltÀ. Kun enkelit Gabriel ja Mikael nostivat kÀtensÀ, demonit katosivat nopeasti.

 

Ilm. 12:7-9: ”Taivaassa syttyi sota. Mikael ja hĂ€nen enkelinsĂ€ ryhtyivĂ€t sotaan lohikÀÀrmettĂ€ vastaan. LohikÀÀrme ja sen enkelit tekivĂ€t vastarintaa, mutta eivĂ€t kestĂ€neet eikĂ€ niillĂ€ enÀÀ ollut sijaa taivaassa. Suuri lohikÀÀrme, se vanha kÀÀrme, jota kutsutaan Paholaiseksi ja Saatanaksi, koko maanpiirin eksyttĂ€jĂ€, heitettiin maan pÀÀlle, ja sen enkelit heitettiin sen kanssa.”

 

Kun demoni olivat hĂ€ipyneet, saavuimme taivaaseen ja Jeesus tervehti minua seisoen kauempana. Sitten HĂ€n huusi: ”MinĂ€ rakastan sinua rakastettuni Baek, Bong-Nyo. MinĂ€ rakastan sinua”.

Jeesus ja minĂ€ ratsastimme pilvillĂ€, sisÀÀn ja ulos Taivaassa. Taivaassa on paljon vuoria, mutta ne kaikki ovat kultaa. Kaikki sen vuoren enkelit huusivat: ”Onneksi olkoon, sisar Baek, Bong-Nyo!”

 

Kun tanssin taivaallisen tanssin, Taivaan taivaat peittyivÀt kukkaloistolla. Kun nÀen taivaat Taivaassa, ajatus kotiinpaluusta hÀviÀÀ mielestÀ.

 

                              Jeesus Itkee Pastori Kimin Kanssa

 

Lee, Haak-Sung: Evankeliointimme kadulla alkoi klo 4 iltapÀivÀllÀ ja loppui seitsemÀn maissa. Menin kirkkoon rukoilemaan. Astuin portaita alas, kun kuulin ylistysmusiikkia. Avasin oven varovasti ja nÀin pastorin polvillaan kÀdet kohotettuina ja hÀn itki rukoillessaan. Mutta Jeesus seisoi pastorin vierellÀ ja HÀnen pÀÀssÀÀn oli orjantappurakruunu. HÀnkin itki kun hÀn katseli alas pastoria.

 

Jeesuksen pÀÀstĂ€ vuoti runsaasti verta, verta tippui HĂ€nen puvulleen ja HĂ€n itse oli veren peitossa. Jeesus halasi pastoria ja jatkoi itkuaan. Kaikki valot olivat pois pÀÀltĂ€ pyhĂ€köstĂ€. Mutta saarnatuolin lĂ€hellĂ€ loisti Jeesuksesta kirkas valo. Laulu ”Ne Kolme Naulaa” kĂ€rsimyksestĂ€ soi taustalla koko ajan.

 

Pujahdin ÀÀnettĂ€ kirkon ovesta ja istuin traktaattipöydĂ€n ÀÀreen rukoilemaan. Rukoilin pitkÀÀn ja menin kurkistamaan ovesta. Jeesus vuoti edelleen verta ja pastori itki ÀÀnekkÀÀsti samalla kun hĂ€n jatkoi rukoustaan. MinĂ€ lĂ€hdin ja jatkoin evankeliointia ja odotin iltapalveluksen alkamista. Iltapalvelun jĂ€lkeen, kun olin kuin tulessa ja rukoilin kielillĂ€ yksittĂ€isrukousten aikana, Jeesus ilmestyi eteeni. HĂ€n halasi minua hyvin lĂ€mpimĂ€sti. HĂ€n halasi jokaista rukoilijaa. Sitten HĂ€n palasi luokseni ja sanoi: ”Haak-Sung, menkÀÀmme taivaaseen, ” ja otti kĂ€destĂ€ni.

 

                              Lee, Haak-Sung Ui Taivaan MeressĂ€ 

 

Me pyyhĂ€lsimme ristin oven kautta lĂ€heltĂ€ saarnatuolia ja Jeesus ja minĂ€ lensimme taivaan korkeuksiin ja saavuimme vĂ€littömĂ€sti Taivaaseen. Yae-Ji tuli onnellisena tervehtimÀÀn ikÀÀn kuin olisi jo odottanut meitĂ€. HĂ€n ehdotti: ”Vanhempi veli, haluatko hiekkarannalle taivaassa? ” Niin Jeesus tuli ja meillĂ€ oli mukava uintireissu. LĂ€iskimme vettĂ€ vesitaisteluissa, leikimme vesipelejĂ€ ym.

 

Jeesus sanoi: ”Olipa sÀÀ kuinka kylmĂ€ tahansa, on parempi rukoilla kevyesti vaatetettuna, polvillaan kĂ€sivarret suoraan ylhÀÀlle kohotettuina. Jos teidĂ€n on kylmĂ€, MinĂ€ lĂ€hetĂ€n Tulen niin ettĂ€ Ă€lkÀÀ etukĂ€teen surko mitÀÀn. Jos pynttĂ€ydytte paksuihin talvitamineisiin, nukahdatte rukoillessanne. YmmĂ€rrĂ€ttekö? ”

 

                                          Minun Isi, Jeesus

 

Lee, Yoo-Kyung: Olin tulessa, rukoilin kielillĂ€, kun Jeesus tuli luokseni. Jostain syystĂ€ kaipasin isÀÀni tĂ€nÀÀn, niinpĂ€ huusin ÀÀnekkÀÀsti Jeesukselle: ” Jeesus, minulla ei ole isÀÀ, isiĂ€. Joo-Eunin isi on pastori Kim, mutta minulla ei ole ketÀÀn. Toivon, ettĂ€ minullakin olisi isi.”  KerĂ€sin kaikki voimani ja huusin niin lujaa kuin pystyin: ”Isi!” ja toistin sen kolmesti. Jeesus vastasi iloisesti: ”KyllĂ€! KyllĂ€! ” – ja puhkesin kyyneliin.

 

Jatkoin itkua ja kutsuin isiĂ€ni. Jeesus lĂ€hestyi minua ja rakastavasti hieroi selkÀÀni ja taputteli pÀÀtĂ€ni. HĂ€nen kosketuksensa oli lĂ€mmin. Jeesus rohkaisi ja sanoi: ”Noniin, noniin. MinĂ€ olen sinun isĂ€si. MinĂ€ rakastan sinua tosi paljon. MinĂ€ rakastan veljeĂ€sikin, Haak-Sungia. Rakas Yoo-Kyung, tiedĂ€n, ettĂ€ on vaikeaa olla ilman isÀÀ.” Jeesus piti minua kĂ€destĂ€ ja me molemmat itkimme. Jatkoin rukoilemista kielillĂ€, kun tunsin, kuinka joku työntÀÀ pÀÀtĂ€ni alas ja heiluttaa sitĂ€. Luulin, ettĂ€ se on pastori, joka oli tullut rukouksen aikana ja pannut kĂ€tensĂ€ pÀÀni pÀÀlle  rukoillen puolestani. Kun avasin silmĂ€ni, nĂ€in pastorin tavallisessa paikassaan ja se olikin Jeesus, joka kosketteli pÀÀtĂ€ni. Jeesuksella oli minua sÀÀli ja HĂ€n halasi minua ja lohdutti. HĂ€n toisti nĂ€mĂ€ ja ennen kuin nousi taivaaseen, HĂ€n huusi: ”Yoo-Kyung, MinĂ€ rakastan sinua!”

 

                                      Katumusta Kuorossa

 

Kim Joo-Eun: Kun rukoilimme kielillĂ€, hirveĂ€ lohikÀÀrmenaamainen demoni, jolla oli  kÀÀrmeen ruumis, hyppĂ€si eteeni. SillĂ€ ei ollut sarvia, mutta kolme lohikÀÀrmeen pÀÀtĂ€. Kussakin pÀÀssĂ€ oli kolme pystysuunnassa vinoa silmÀÀ, jotka sijaitsivat aivan pÀÀn alapÀÀssĂ€. Demoni kĂ€veli edestakaisin pelotellakseen minua, mutta ajoin sen pois: ”Jeesuksen Kristuksen nimessĂ€, sinĂ€ saastainen demoni! Mene tiehesi! LĂ€hde pois luotani!”

 

Jatkoin rukoilua kielillĂ€, kun Jeesus ilmestyi eteeni. TĂ€nÀÀn Jeesus oli erityisen vaitonainen ja sanaakaan sanomatta HĂ€n seisoi pitkĂ€n ajan ja nyyhkytti. Tein monia kysymyksiĂ€, mutta HĂ€n vain vuodatti kyyneliĂ€. TĂ€nÀÀn, iltajumalanpalveluksessa, pastori tunnusti itkien: ”Olen syvĂ€sti ahdistettu, koska olen aiheuttanut Herralle niin suurta kipua ja surua. Herra, olen tehnyt suuren synnin sinua vastaan.”

 

TÀstÀ hetkestÀ lÀhtien koko rukoileva seurakunta alkoi laulaa Golgatasta, kÀrsimyksestÀ, rististÀ ja HÀnen kallisarvoisesta verestÀÀn. Keskityimme laulamiseen ja katumukseen yhteen ÀÀneen. Jeesus, pastori ja me kaikki, itkimme yhdessÀ.

 

1. Joh 5:4: ”Kaikki mikĂ€ on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman. Ja tĂ€mĂ€ on se voitto, joka on voittanut maailman: meidĂ€n uskomme. ”

 

                                                                 

                                                 18. PĂ€ivĂ€  

 

     Henkilökohtaiset Kertomuksemme HengellisistĂ€ Kokemuksistamme

 

 1. Pt. 5:6-10 : ” NöyrtykÀÀ siis Jumalan vĂ€kevĂ€n kĂ€den alle, ettĂ€ HĂ€n ajallaan korottaisi teidĂ€t. HeittĂ€kÀÀ kaikki murheenne HĂ€nen pÀÀlleen, sillĂ€ HĂ€n pitÀÀ teistĂ€ huolen. Olkaa raittiita, valvokaa. TeidĂ€n vastustajanne, Paholainen, kulkee ympĂ€ri kuin Ă€rjyvĂ€ leijona, etsien, kenet voisi niellĂ€. Vastustakaa hĂ€ntĂ€ uskossa lujina! TehĂ€n tiedĂ€tte, ettĂ€ samat kĂ€rsimykset tĂ€ytyy veljiennekin kestÀÀ maailmassa. Kaiken armon Jumala on kutsunut teidĂ€t iankaikkiseen kirkkauteensa Kristuksessa Jeesuksessa. VĂ€hĂ€n aikaa kĂ€rsittyĂ€nne HĂ€n on teidĂ€t valmistava, teitĂ€ tukeva, vahvistava ja lujittava.”

 

                         HyökĂ€tkÀÀ Pahoja Demoneja vastaan!

 

Lee Haak-Sung: Pastori kertoi meille iltasaarnassa: ”Kun demonit hyökkÀÀvĂ€t, Ă€lkÀÀ pelĂ€tkö vaan taistelkaa urhoollisesti niitĂ€ vastaan kasvoista kasvoihin!”  Nuo saastaiset demonit eivĂ€t ole mitÀÀn, niin ettĂ€ meidĂ€n ei tarvitse pelĂ€tĂ€ niitĂ€. Pastori jatkoi: ”Kun menet syvemmĂ€lle hengellisiin todellisuuksiin ja rukoilet urhoollisesti, löydĂ€t jotain. Kun otat demonin kiinni, revi se kappaleiksi ja tuhoa se.”  Ajattelin itsekseni: ”Miten me voimme tehdĂ€ niille, pelottaville demoneille, niin? Pastori Kim liioittelee ja vetÀÀ showÂŽta”.

 

Pastori toisti kaiken vahvalla vakaumuksella: ”Me voimme tehdĂ€ tĂ€mĂ€n! MeitĂ€ vastaan on hyökĂ€tty ja me olemme selviytyneet monista pahoinpitelyistĂ€. On nyt meidĂ€n vuoromme kostaa ja hyökĂ€tĂ€!” Huusin rohkeasti: ”Juuri niin, Amen!” Pastorimme auttoi meidĂ€t itse kunkin seisaalleen ja opetti liikkeillÀÀn, kuinka hyökĂ€tÀÀn. Kun osasimme sitĂ€ oli huonosti, hĂ€n treenasi meitĂ€ luottaen meihin paljon.

 

”Voimmeko todella ottaa kiinni demoneja?” Siihen saakka olimme kyenneet toistamaan Jeesuksen nimeĂ€ aseena, jolla karkoitamme demonit. Mutta me olimme shokissa ja epĂ€uskon vallassa, kun saimme kuulla totena, ettĂ€ me nyt voimme ryhtyĂ€ kĂ€sirysyyn niiden kanssa.

 

Rukoilin kielillÀ jonkin aikaa, kun kaksi jo aiemmin esiintynyttÀ demonia ilmestyi: lihaksikas demoni nuudelilaskimoineen ja toinen, jolla oli pÀÀnsÀ otsalla, takana ja molemmilla sivuilla kasvot. TÀmÀ kiersi kasvojaan kuin pÀÀnsÀ olisi kiertÀnyt tapin pÀÀssÀ ja tÀmÀ pyöriminen sai sen nÀyttÀmÀÀn kauhean luihulta. SillÀ oli, kuten ennenkin, pitkÀ riikinkukon sulka, jota sillÀ oli tapana kÀyttÀÀ sierainten kutittamiseen.

 

Yritin olla lopettamatta rukoustani, suljin toisen sieraimen ja jatkoin kielillĂ€ rukoilua. Sitten se kutitti toista puolta.  ÄkkiĂ€ muistin pastorin iltasaarnan sanat, Jk. 4:7: ”Olkaa siis Jumalalle alamaisia, mutta vastustakaa paholaista, niin hĂ€n pakenee luotanne.”  Tein niin: otin sulan demonipilailijalta: ”Oh – kuinkas tĂ€mĂ€ nĂ€in kĂ€vi? Sulka oli minun kĂ€dessĂ€ni!”

 

Se oli ihmeellistĂ€. Aloin tökkiĂ€ demonia loputtomasti sulan terĂ€vĂ€llĂ€ pÀÀllĂ€. Demoni kirkui kuin ihmislapsi: ”Ouh!” ÄkkiĂ€ hyökkĂ€sin sitĂ€ kohti ja pistelin sulalla armottomasti ja hypin sen pÀÀllĂ€ ylös-alas. Se huusi: ”Ouh! SÀÀstĂ€ minut! ” VihreĂ€ veri pursui sen haavoista. Veri virtasi kuin suihkulĂ€hteistĂ€ kohdista, joita olin keihĂ€stĂ€nyt.

 

Lihaksikas demoni nĂ€ki kaiken. Se oli jĂ€rkyttynyt ja juoksi tiehensĂ€ tĂ€ynnĂ€ pelkoa. SillĂ€ hetkellĂ€ ylistyslaulu ”Glooria, Glooria Hallelujaa” alkoi soida ja aloin laulaa mukana. Lauloin aikani, kun enkelit taivaasta laskeutuivat eteeni ja tanssivat. Jeesuskin seisoi vieressĂ€ ja oli tĂ€ynnĂ€ iloa.

 

Pastori Kim rukoili vaikka hĂ€nen oli siedettĂ€vĂ€ demonien vierailun jĂ€lkikipuja. Jeesus lĂ€hestyi pastoria ja kosketteli hĂ€nen haavojaan ja kĂ€siÀÀn pitkÀÀn. HĂ€n tuli luokseni ja sanoi:   ”Haak-Sung! ÄlĂ€ anna kĂ€siesi laskeutua, vaikka se tuntuu kovalta. Rukous kohotetuin kĂ€sin on paljon voimakkaampaa.” Sanoin Jeesukselle: ”Herra, kaupunginvirasto haluaa palkata minut julkiseksi palvelumieheksi, mitĂ€ teen?” Herra vastasi: ”Ole kĂ€rsivĂ€llinen. Sinulle on parempi mahdollisuus, odota ja rukoile.”

 

Kim, Joo-Eun: ”Rukoilin kielillĂ€, kun iso, pyöreĂ€kasvoinen demoni tuli luokseni huoneen nurkasta. Sen kasvoilla ei ollut muuta kuin monia suita; niiden joukossa suurimmassa oli kuin Draculan kaksi terĂ€vÀÀ torahammasta, joista tippui verta. NĂ€in toisenkin demonin, mutta sillĂ€ oli kasvoissaan vain silmiĂ€ yltÂŽympĂ€riinsĂ€. Se oli todella pahaenteinen. En kestĂ€nyt sen katselemista.

 

TĂ€nÀÀn minulle nĂ€yttĂ€ytyi monia oudon nĂ€köisiĂ€ demoneita jatkuvasti. Huusin voimakkaasti: ”Te kaksi demonia, hĂ€ipykÀÀ Jeesuksen nimessĂ€!” ja ne hĂ€ipyivĂ€t. Palasin rukoukseen. ÄkkiĂ€ miehen nĂ€köinen demoni lĂ€hestyi mutisten: ”Hei! Lopeta rukoileminen! Rukoilet aivan liikaa ollaksesi pieni lapsi!” En kiinnittĂ€nyt siihen mitÀÀn huomiota ja jatkoin rukoilemista, kun se tuli silmineen suoraan eteeni. Sen silmĂ€t kÀÀntyivĂ€t kokovalkoisiksi, sitten takaisin mustiksi ja se hirvitti minua. Kirkaisin lujaa:  ”Hei, sinĂ€ saastainen demoni! Jeesuksen nimessĂ€ pakene!” Niin demoni hĂ€visi.

 

Kun jatkoin rukousta, demoni, joka oli ilmestynyt sisar Baek, Bong-Nyon eteen, pÀÀtti tavata minuakin. Muistin sisar Baekin kertoneen tÀstÀ demonista ja tÀmÀ oli juuri sellainen. TÀmÀ demoni oli kaunis leidi, jolla oli kaksiosainen puku ja se kÀveli kevyesti luokseni. TÀmÀ demoni oli niin viehÀttÀvÀ ja kaunis, etten aluksi voinut ymmÀrtÀÀ hÀntÀ pahaksi demoniksi.

 

2. Kor. 11:14,15: ”EikĂ€ ihme, sillĂ€ itse Saatana tekeytyy valon enkeliksi. Ei siis ole suurein asia, jos hĂ€nen palvelijansakin tekeytyvĂ€t vanhurskauden palvelijoiksi. HeidĂ€n loppunsa on heidĂ€n tekojensa mukainen.”

 

Myös tapa, millĂ€ se puhui, oli hienostunut. HĂ€n puhui minua arvostavasti: “ÄlĂ€ rukoile. Miksi rukoilet? ” En totellut sitĂ€, vaan jatkoin hartaasti kielillĂ€rukoilua. ÄkkiĂ€ sen ÀÀnensĂ€vy ja kielenkĂ€yttö muuttuivat töykeiksi:  ”Hei – miksi rukoilet? Kun rukoilet, nĂ€etkö jotain erikoista?” Sitten se sanoi huutaen: ”Lopeta rukous!” Vastasin: ”Jeesuksen nimessĂ€ jĂ€tĂ€ minut!” ja vĂ€littömĂ€sti se repeytyi pÀÀstĂ€ nivusiin.– Se alkoi repeytyĂ€ kahtia. Vavahdin inhosta: ” Yök, inhottavaa ! Ja kun sen ruumis oli kahtia, sisĂ€ltĂ€ paljastui pelottava demoni. En voinut sietÀÀ nĂ€kemÀÀni,  koska olin niin kauhistunut.

 

Jonkin aikaa meni sulatellessa tuota nÀkymÀÀ mielessÀ, enkÀ vielÀkÀÀn pÀÀse irti siitÀ, kuinka ulkoinen olemus saattoikin olla niin erilainen sisÀisen kanssa. Olet nÀhnyt monia viehÀttÀviÀ ulkomaalaisia, mutta en tÀhÀn mennessÀ niin kaunista kuin tÀmÀ demoni. En ole tÀssÀ maailmassa nÀhnyt yhtÀÀn niin kauneuden tÀydellistymÀÀ kuin oli tÀmÀ demoni: kaunis vartalo, pitkÀt ripset, tÀydelliset kasvot. Sen kÀytös oli kuin suoraan kÀytöksen kultaisesta kirjasta, mutta havaitsin sen sisÀllÀ saastaisen, pahan demonin.

 

Jatkoin rukoilua kun nÀin demonin, joka oli kuin viaton poika punaisessa pÀÀhuivissa. TÀmÀ tuli suoraan eteeni ja alkoi kohdistaa kaiken voimansa silmiinsÀ, jotka vÀlittömÀsti muuttuivat verenpunaisiksi.

 

Rukoilin hermostuneesti edelleen ja kun kurkistin demonia, sen silmÀt olivat tippuneet kannoistaan. Ne riippuivat elastisten kierrejousien varassa ja aina kun se liikahti, silmÀmunatkin liikkuivat. Yritin karkoittaa sen Jeesuksen nimessÀ, mutta se vastusti eikÀ lÀhtenyt helposti. Rukoilin sitkeÀsti ja kiristelin hampaitani. Sitten se hÀvisi.

 

Kokosin itseni ja jatkoin rukoilua. NĂ€in kahden kuunsirpin muotoisen yhtyvĂ€n yhdeksi pyöreĂ€n pannukakun muotoiseksi demoniksi, joka pyöri minua kohti. Se huusi: ”Hei, miksi pilkkaat minua? Lopeta nauraminen! En pidĂ€ siitĂ€!” Aloin nauraa entistĂ€ lujempaa, hymĂ€htelin ”Hum” Ă€rsyttĂ€vĂ€sti. Kun joudumme taisteluun ja kĂ€rsimme tappion, me suutumme ja itkemme.  Samalla tavalla demoni itki kun pyöri se pois.

 

Kun rukoilin lisÀÀ, tajusin, kuinka monia erilaisia demoneja olikaan ja samat demoinit, jotka olivat kiusanneet muita, tulivat kiusaamaan minua. Joka jĂ€sen karkoitti niitĂ€ Jeesuksen nimessĂ€. Demonit tulivat ja menivĂ€t jatkuvasti, mutta ne liikkuivat suuressa  epĂ€jĂ€rjestyksessĂ€. Kun rukoilin, ihmettelin mitĂ€ pastori Kim teki. Katsoin sinnepĂ€in vĂ€lillĂ€, mutten nĂ€hnyt pastoria, vaan liekehtivĂ€n tulen hĂ€nen kohdallaan.

 

 

YllÀttyneenÀ avasin silmÀni varmistaakseni mitÀ nÀin ja nÀin pastorin istuvan tavanomaisella istuimellaan ja rukoilevan. Kun suljin silmÀni ja katsoin, nÀin ison pallon leimuavaa tulta. Demonit seisoivat pastorin vierellÀ kykenemÀttöminÀ hyökkÀÀmÀÀn hÀnen kimppuunsa, katselivat vain. TÀmÀn johdosta ne hajautuivat kiusaamaan seurakuntalaisia. HyökkÀykset eivÀt kestÀneet pitkÀÀn, ne ajettiin nopeasti pois. Kun kÀytimme Jeesuksen nimeÀ , ne poistuivat kiireesti.

 

TÀssÀ vaiheessa pitkÀtukkainen naisdemoni ilmestyi eteeeni ja ilman tuulen puuskaa sen hiukset heiluivat. Ilman varoitus- tai valmistautumisaikaa, demoni hyökkÀsi tÀydellÀ nopeudella. Dracula-hampaat paljastettuina se otti vasemman olkavarteni suuhunsa. Yritin työntÀÀ sitÀ irti minusta mutta en onnistunut siinÀ. En kyennyt kuoolla ajattelemaan, koska kipu oli niin kova. Sitten toinenkin demoni hyökkÀsi. Sen kapeitten silmien sivut olivat vinot ja kohotetut. Olin niin pelÀstynyt, ettÀ huusin keuhkojeni koko voimalla:

 

”Herra, Herra, auta minua.  Auta minua!” Liikuin lĂ€helle pastorin vaimoa ja jatkoin rukoilua kĂ€sivarret ylhÀÀllĂ€. ÄkkiĂ€ nĂ€in pyöreĂ€n demonin jĂ€tti-silmineen, jotka muistuttivat pÀÀtĂ€, joka oli sarven muotoinen ja tĂ€mĂ€ pomppi ympĂ€riinsĂ€ tiellĂ€ni. Noin 100 demonia tuli hĂ€iritsemÀÀn rukoustyötĂ€ni. Tein vastahyökkĂ€yksen rĂ€jĂ€htĂ€mĂ€llĂ€ kovaan ÀÀneen: ”Te saastaiset demonit, miksi elĂ€tte nĂ€in? Miksi kiusaatte minua?”  ÄkkiĂ€ yksi niistĂ€ ryntĂ€si minua kohti pitkine kulmahampaineen ja huusi: ”Haluamme lĂ€hettÀÀ sinut helvettiin!” Vastasin: ” MitĂ€? HelvettiinOlettepa riemastuttavia! Hei – saastaiset demonit ---jĂ€ttĂ€kÀÀ minut! Jeesuksen nimessĂ€, jĂ€ttĂ€kÀÀ minut!” SillĂ€ hetkellĂ€ kaikki ne lĂ€htivĂ€t.

 

Kun kaikki demonit olivat lĂ€hteneet, pÀÀstin huokauksen: ”Hohhoh! TĂ€mĂ€ on vĂ€syttĂ€vÀÀ!” Ajattelin, ettĂ€ koska olin nuori, jos tottelisin pastoria ja rukoilisin uutterasti, hengelliset silmĂ€ni avautuisivat ja voisin vierailla Taivaassa. Mutta ei siinĂ€ kaikki. Oppisin, kuinka taistella nĂ€kymĂ€ttömien demonien kanssa ja pahan voimien kanssa hengellisissĂ€ taisteluissa – ja voittaa – niin silloin vain voisin saada luvan vierailla taivaassa.

 

                              PastorintyönsĂ€ Lopettaneet Pastorit

 

Jatkoin rukoiluani pitkÀÀn, kun Jeesus ilmestyi. HĂ€n kutsui minua lempinimellĂ€ni: ”Sesame! Rakas Sesame! Olet niin etevĂ€ karkoittamaan riivaajia!” Niin vastasin HĂ€nelle kysymĂ€llĂ€: ”Jeesus, muistin juuri, mitĂ€ isĂ€ni pyysi kysymÀÀn Sinulta! On pastoreita, jotka lopettavat kutsumuksensa ja siirtyvĂ€t maallisiin töihin. MitĂ€ noille pastoreille tapahtuu?”  Jeesus vastasi vastahakoisesti: ”Olet niin nuori kuulemaan tĂ€llaista selvitystĂ€, mutta kuuntele siis tarkkaan ja kerro hĂ€nelle  tĂ€smĂ€lleen se, mitĂ€ nyt Minulta kuulet.”   Sitten HĂ€n jatkoi selvitystĂ€:

 

”Pastorit, jotka luopuvat pastorintoimesta siksi, ettĂ€ virka on ollut vaikeahoitoinen, tuomitsee Taivaallinen IsĂ€ni ankarasti. Taivaallinen IsĂ€ nuhtelee heitĂ€ ÀÀnekkÀÀsti tuomiopĂ€ivĂ€nĂ€: ÂŽSinĂ€ se ja tuo pastori, miksi lopetit pastorina olosi? MinĂ€ annoin sinulle kyvyt suoriutua pastorin velvollisuuksista, mutta miksi sinĂ€ teit pÀÀtöksen lopettaa ne ilman minun lupaani? Olet tehnyt ison erehdyksen. Sinun tĂ€ytyy katua paljon! ' Ja tĂ€mĂ€ on se mitĂ€ HĂ€n tulee sanomaan. Sitten jĂ€ljellĂ€ olevan elĂ€mĂ€nsĂ€ ajan hĂ€nen on seurattava kuuliaisesti vaelluksessaan Minua.

 

On myös ihmisiĂ€, jotka eivĂ€t pidĂ€ Herran PĂ€ivÀÀ pyhĂ€nĂ€ ja tekevĂ€t silloin mitĂ€ haluavat. Avaavat liikkeensĂ€ ja he ovat niitĂ€, jotka eivĂ€t ole syntyneet uudesti ylhÀÀltĂ€. Sunnuntaisin ei pitĂ€isi olla mitÀÀn liikkeenharjoittamista, ostoa eikĂ€ myyntiĂ€. Moni julistaa pelastumistaan suillaan, mutta he ovat vÀÀrĂ€ssĂ€. Jos he todella ovat pelastuneet, heidĂ€n elĂ€mĂ€nsĂ€ pitĂ€isi heijastaa sitĂ€ myös. MeidĂ€n IsĂ€mme pitÀÀ teitĂ€ kaikkia tarkasti silmĂ€llĂ€. IsĂ€lle jokainen sielu on arvokas ja kun nuo sielut menevĂ€tkin helvettiin omasta valinnastaan, se loukkaa HĂ€ntĂ€ syvĂ€sti. HĂ€n vuodattaa monia kyyneliĂ€ liian monta kertaa!”

 

                                                 Pastoreita Virasta Erottajat

 

Jk 3:16: ”SillĂ€ missĂ€ on kiivautta ja riitaisuutta, siellĂ€ on myös epĂ€jĂ€rjestystĂ€ ja kaikenlaista pahaa menoa. ”

Tiedustelin: ”Jeesus! TV:ssĂ€ nĂ€en joskus, ettĂ€ kirkot ryhtyvĂ€t taisteluun kirkon sisĂ€llĂ€ ja se todella hĂ€vettÀÀ minua. Miksi seurakunnat ja pastorit taistelevat? NiissĂ€ tapauksissa, kumman puolelle SinĂ€ asetut? ”Jeesus nuhteli minua: ”Olet niin nuori, silti kyselet aina tuollaisia kysymyksiĂ€?” Niin vastasin: ”Herra, minĂ€ olen pastorin tytĂ€r. Minua surettaa, kun nĂ€en, ettĂ€ pastori potkitaan ulos kirkosta!”

 

Jeesus vastasi: ”Pastori usein tekee virheitĂ€ ja se on ongelma. Mutta mikĂ€ tĂ€rkeintĂ€, jos seurakunta vihaa ja ajaa sen takia pastorin ulos, he lankeavat suunnattomaan syntiin. Ja vaikka  pastori on tehnyt jotain syntiĂ€ menneisyydessÀÀn, jos hĂ€n vilpittömĂ€sti tekee parannusta ja katuu syntejÀÀn ja seuraa Jumalaa, hĂ€n voi silti pÀÀstĂ€ taivaaseen. HĂ€n ei ikinĂ€ saa uudelleen tehdĂ€ sellaista syntiĂ€!”

 

Fil. 2:3: ” ÄlkÀÀ tehkö mitÀÀn itsekkyydestĂ€ tai turhan kunnian vuoksi, vaan pitĂ€kÀÀ nöyrĂ€sti toista parempana kuin itseĂ€nne.”

 

                                           Joo-Eun Valitukset

   

”Herra! Minulla on jotakin muuta kysyttĂ€vÀÀ Sinulta!”, minĂ€ vaadin. Sitten Jeesus sanoi: ”Sen jĂ€lkeen kun pikku Sesameni sai profetian lahjan , olet vaivannut minua monin kysymyksin?  Okei, kysy pois!”          ” Jeesus! Me rukoilemme kaikki yhdessĂ€, mutta miksi SinĂ€ otat joka pĂ€ivĂ€ vain Sisar Baek, Bong-Nyon ja hĂ€nen perheensĂ€ vierailuille taivaaseen ja helvettiin? Me olemme pastorin perhe, eikö? PerheellĂ€ni on nĂ€hdĂ€kseni enemmĂ€n uskoa, mutta miksi SinĂ€, Herra, rakastat Haak-Sungia, Yoo-Kyungia ja sisar Baek, Bong-Nyoa enemmĂ€n?”

 

Jeesus purskahti nauramaan kuultuani kysymykseni ja vastasi: ”Rakas Joo-Eun, ei tuo ole totta! HeillĂ€ on niin kova elĂ€mĂ€. Haak-Sungilla ja Yoo-Kungilla on psyykisiĂ€ vaikeuksia, eikö? Sisar Baek, Bong-Nyo on vuoteenomana ja kĂ€rsii selkĂ€kivuista. HeillĂ€ ei ole mitĂ€ syödĂ€ ja he elĂ€vĂ€t pienessĂ€ kellarihuoneessa, mutta he rukoilevat lakkaamatta! He elĂ€vĂ€t jatkuvassa kadulle potkimisen pelossa, silti he uskollisesti rukoilevat Jumalaa.  Rakastan heitĂ€ siksi, ettĂ€ he rajoituksistaan huolimatta rukoilevat hartaasti! He tarvitsevat Minun suojelustani! Sinulla on monia perheenjĂ€seniĂ€, mutta heillĂ€ ei ole edes isÀÀ eikĂ€ puolisoa. Siksi he tarvitsevat erikoista huomiotani!”  Ex. 33:19: ”MinĂ€ annan kaiken ihanuuteni kulkea editsesi ja lausun Herran NimeĂ€ sinun edessĂ€si. MinĂ€ olen suosiollinen, kenelle olen suosiollinen ja armahdan ketĂ€ armahdan.”

   

Kysyin vielĂ€ kerran Herralta: ”Jeesus! Pastori taltioi juuri nyt kaikki hengelliset kokemukset , mutta kun kirja on koottu ja valmis, otatko meiltĂ€ kaikki henkilahjat pois?” Herra sanoi: ”Joo-Eun,  profetian lahja on hyvin tĂ€rkeĂ€ lahja, jota ei hevin anneta eikĂ€ pois oteta! Profetian lahja otetaan pois vain, jos Taivaallinen IsĂ€ pyytÀÀ sen takaisin ja sen saa pitÀÀ, kun HĂ€n sanoo, ettĂ€ sen saa pitÀÀ.”

 

JĂ€lleen kysyin Jeesukselta: ”Jeesus, perheemme talot taivaassa
Montako kerrosta ne voivat saada? ”Silloin HĂ€n vastasi: ”Sen sinĂ€ tulet itse nĂ€kemÀÀn, kun rukoilet uutterasti!” Aina kun kysyin jotain yksityiskohtaista, HĂ€n kĂ€ski rukoilla aina ensin.

 

Jeesus palasi taivaaseen ja jatkoin rukoilemista, kun huomasin, ettÀ sieluni kelluu avaruudessa. VierellÀni taivaalla olivat lukemattomat tÀhdet ja Linnunrata loputtomana edessÀni. Rukoilin seuraavaan aamuun ja kaipasin Jeesusta kun rukoilin, vielÀ silloinkin, kun tulin kotiin.

 

                                         Herran Tuutulaulu

 

Aloin vaivata Herraa valittamalla: ”Jeesus! Onko totta, ettĂ€ sinĂ€ vierailet Yoo-Kyungin luona joka yö ja laulat hĂ€nelle tuutulaulun? Miksi et minullekin laula tuutulaulua? Voitko peitellĂ€ minut ja laulaa minullekin tuutulaulun? ” Jeesus istui vierelleni ja lauloi minulle tuutulaulun. Sitten HĂ€n kuiskasi hellĂ€sti: ” Nuku hyvin! Minun suloinen Sesameni, nuku hyvin.” Ja taputti mahaani.

 

Kehuin Jeesusta: ”Jeesus! Kiitos, ettĂ€ olet työskennellyt niin ankarasti ja olet kuullut rukouksiamme koko  yön.” Jeesus oli niin otettu kuulemastaan, ettĂ€ nauroi iloisesti ÀÀneen. ”Niin, todella, Sesameni, olet tehnyt hyvin. Nyt mene nukkumaan!” HĂ€n kuiskasi uudelleen: “Nuku hyvin, rakkaani. En voi lĂ€hteĂ€, ennenkuin nukut. Joten nuku lapseni.”   Snl. 3:24: ”Kun menet maata, et pelkÀÀ mitÀÀn, kun laskeudut levolle, on unesi makea. ”

 

                                       Demonit PelkÀÀvĂ€t Uskoasi

 

Lee, Yoo-Kyung: Kun rukoilin, demoni, jolla oli lepakon siivet ja kallo, lĂ€hestyi minua. Sen valtavat silmĂ€t olivat hautatuneena kalloon ja sen hĂ€ntĂ€ heilui puolelta toiselle sen tallustellessa minua kohti. TĂ€mĂ€ muunteli itseÀÀn eri tavoin pelotellakseen minua. PelĂ€styneenĂ€ huusin: ”SinĂ€ saastainen demoni! Jeesuksen nimessĂ€ hĂ€ivy luotani!” Ă„Ă€nekkÀÀsti huutaen se hĂ€ipyi. Sitten Jeesus ilmestyi eteeni.

   

”Rakas Yoo-Kyung! MistĂ€ on kysymys? Miksi itket?”, kysyi Jeesus. Vastasin: ”Herra! Demonit  pelĂ€styttĂ€vĂ€t minua kovin!” Mutta Jeesus rauhoitti minua: ”Ei sinun tarvitse pelĂ€tĂ€ niitĂ€! MinĂ€ olen tullut luokseni, enkö olekin?” ”Herra! MinĂ€ karkoitan demonin Sinun kalliin nimesi avulla.” Silloin, hyvĂ€ksyvĂ€sti nauraen ,HĂ€n sanoi: ”KyllĂ€, teit hyvin. Hyvin tehty! Yoo-Kyung, tule kanssani taivaseen!” HĂ€n otti kĂ€teni, kuljimme ristin oven kautta ja saavuimme taivaaseen.

 

Niin pian kuin saavuimme taivaaseen, Jeesus pyysi minua tanssimaan iloisesti. Tanssin ja tanssin jonkin aikaa, kunnes havaitsin piikkikruunun Jeesuksen pÀÀssĂ€. HĂ€n vuoti niin runsaasti verta pÀÀstÀÀn, ettĂ€ hĂ€nen ruumiinsa ja vaatteensakin olivat veren kyllĂ€stĂ€mĂ€t. Vuoto ei loppunut, joten huusin ja pyysin Jeesukselta: ”Please, Jeesus, Ă€lĂ€ vuoda enempÀÀ!” Herra! ÄlĂ€ vuoda enempÀÀ!” 

 

Jeesus vastasi: ”Ei rakas lapseni! Minun tĂ€ytyy vuodattaa vertani!” ja HĂ€n jatkoi vuotamistaan. Ef. 2:13: ”Mutta nyt Kristuksessa Jeesuksessa olette te, jotka ennen olitte kaukana, pÀÀsseet lĂ€helle Kristuksen veressĂ€.” MinĂ€ purskahdin itkuun ja itkin ÀÀnekkÀÀsti.  Itkin niin paljon, ettĂ€ Jeesus lopetti vuotamasta verta ja sanoi: ”Se on tĂ€ytetty, kaikki on tĂ€ytetty!  Lopeta nyt itkeminen.”

 

MitĂ€ pehmeimmĂ€llĂ€ ja hellemmĂ€llĂ€ ÀÀnellÀÀn Jeesus puhui minulle:      ” Yoo-Kyung, MinĂ€ todella rakastan sinua paljon!” Olin tunteiden valtaama ja niinpĂ€ itkin vielĂ€ kerran. Sanoin Jeesukselle: ”Jeesus, ne demonit ovat pelottavia!” HĂ€n vastasi siihen: ” Yoo-Kyung, sinĂ€ voit voittaa demonit, ne pelkÀÀvĂ€t sinun uskoasi, joten Ă€lĂ€ pelkÀÀ. Enkelit suojaavat sinua tÀÀllĂ€ aina!” SillĂ€ hetkellĂ€ enkelit tulivat aivan lĂ€helle ja pukivat minut vaatteeseen, jossa oli  siivet.

 

Kangas tuntui hyvin pehmeĂ€ltĂ€. Minulla oli tuo puku pÀÀllĂ€ni ja lensin Yae-Jin kanssa Taivaan hiekkarannalle, jossa lĂ€iskimme vettĂ€, tanssimme ja leikimme. Yae-Ji kommentoi minua katsellessaan: ”Tuo enkelinsiipi-asusi on todella kaunis ja pukee sinua upeasti!” Jeesus  lupasi minulle: ”Yoo- Kyung! Huomenillalla nĂ€ytĂ€n sinulle IsĂ€mme Kuninkaallisen Valtaistuimen!”  Sitten enkelit saattoivat minut takaisin kirkkoon. Seuraavana aamuna, rukousvigilian jĂ€lkeen, menin kotiin nukkumaan. Jeesus ilmestyi: ”Rakas Yoo- Kyung! Ole terve ja nuku hyvin!  Myös, jos demoneja tulisi, karkoita ne uskollasi! ” ja HĂ€n peitteli minut uneen.

 

                          Pastori Kimin Kimppuun HyökĂ€nneiden

                                            Demonien UlkonĂ€kö

 

Sisar Baek, Bong-Nyo: Rukoilin voimakkaasti kielillĂ€, kunnes en voinut nĂ€hdĂ€ mitÀÀn ja kaikki oli sysimustaa. Yritin kovasti tunkeutua syvemmĂ€lle hengelliseen todellisuuteen, niinpĂ€ rukoilin kovemmalla ÀÀnellĂ€, kun huomasin pyöreitĂ€ objekteja pyörimĂ€ssĂ€ ympĂ€riinsĂ€. Ihmettelin: ”MinkĂ€hĂ€nlaiset demonit hyökkĂ€sivĂ€t pastorimme kimppuun? Rukoilin erityisesti saadakseni tietÀÀ niiden ulkonÀön. Pastori kĂ€rsi kipuja johtessaan ylistystĂ€, saarnatessaan ja rukoillessaan. Kun nĂ€in hĂ€nen kĂ€rsivĂ€n, halusin kostaa tĂ€mĂ€n demoneille ja pÀÀtin kĂ€ydĂ€ taisteluun niiden kanssa. Keskityin intensiivisesti, kun pyöreĂ€t objektit alkoivat pyöriĂ€ ympĂ€rillĂ€ni ja yrittivĂ€t hajottaa keskittymiskykyĂ€ni.

 

Kutsuin Jeesusta ja rukoilin palavasti: ”Herra! Auta minua! Kuinka nĂ€mĂ€ demonit, jotka pyörivĂ€t  ympĂ€rillĂ€ni, voivat olla tuon muotoisia? Onko tĂ€mĂ€ ensimmĂ€inen kerta, kun nĂ€en ne? ” Silloin Jeesus tuli lĂ€hemmĂ€ksi ja opetti selkeĂ€sti: ”Katso niitĂ€ huolellisesti!” Ja kun HĂ€n lopetti puhumisensa, demonit nĂ€yttivĂ€t pannukakuilta. NiitĂ€ oli noin 20 ja ne pyörivĂ€t ympĂ€ri kirkkoa tilaisuutta etsien. Jeesus sanoi: ”Ne olivat nĂ€itĂ€ sÀÀlittĂ€viĂ€ demoneja, jotka purivat ja vÀÀnsivĂ€t pastorin kĂ€sivartta eilen! MinĂ€ otin ne kiinni ja heitin helvetin tulipĂ€tsiin, mutta ne ovat jo palanneet takaisin hyökĂ€tĂ€kseen palvelijaini kimppuun. Bong-Nyo! Sinun tĂ€ytyy olla erityisen varovainen!”

 

Helvetin kuningas-demonilla oli salainen mÀÀrĂ€ys: ” Herran Kirkossa on jĂ€sen nimeltĂ€ Baek, Bong-Nyo, jolla on hengellinen nĂ€kökyky,  ja hĂ€n kykenee erottamaan, keitĂ€ olemme. KeskittykÀÀ hyökkÀÀmÀÀn tĂ€mĂ€n naisen kimppuun!” NĂ€mĂ€ demonit olivat siis tulossa hyökkÀÀmÀÀn minun kimppuuni! Ellei Herra olisi paljastanut nĂ€itĂ€ minulle, niitĂ€ olisi ollut erittĂ€in vaikeaa erottaa, vaikka oli hengellinen nĂ€kökyky. Herra sanoi, ettĂ€ kun rukoilen syvemmin, kykenen erottamaan muodottomiakin henkiĂ€. NiinpĂ€ rukoilin kielillĂ€ voimakkaasti ja tĂ€ytyin tulella, itkin, kun Ă€kkiĂ€ demonit tulivat nĂ€kyviin. Silloin demonit hĂ€visivĂ€t ja enkeleitĂ€ laskeutui taivaasta.

 

                                   Arkkienkelit Mikael Ja Gabriel

 

Loistavat enkelit laskeutuivat taivaasta ja puhuivat minulle, mutta heidĂ€n kirkas loistonsa aina teki minut hermostuneeksi. HeitĂ€ ei voi verrata mihinkÀÀn muuhun enkeliin. Olin tavannut enkeli Mikaelin monta kertaa, joten tunnistin HĂ€net hyvin, mutta hĂ€nen vierellÀÀn seisovaa pitkÀÀ enkeliĂ€, joka oli Gabriel, olin tavannut kerran muutama pĂ€ivĂ€ sitten lyhyesti, jolloin olimme sanoneet Hei ja vaihtaneet pari sanaa. Molemmilla enkeleillĂ€ oli pÀÀssÀÀn kirkas kultainen hamppuhuppu, nenĂ€liinamateriaalin kaltainen ja sitĂ€ reunusti kultainen raita. He loistivat yhĂ€ kirkkaampina. Kysyin: ”Enkeli Mikael! MikĂ€ toi TeidĂ€t tĂ€nne? Ja miksi toit enkelin, joka seisoo vierellĂ€nne? ”

 

Mikaelin vierellĂ€ seisova enkeli sanoi: ”MinĂ€ olen Gabriel, enkeli, joka seisoo Jumalan edessĂ€.” Ja kuten aikaisemmin, HĂ€n esitteli itsensĂ€. HĂ€n jatkoi: ”Rakas Jeesuksemme kĂ€ski, ettĂ€ sisar Baek, Bobg-Nyo tĂ€ytyy saattaa taivaaseen, joten tulimme itse. ”Olin niin syvĂ€sti liikuttunut ja hĂ€mmĂ€stynyt, etten tiennyt mitĂ€ tehdĂ€. Olin niin otettu siitĂ€, kuinka erityisellĂ€ tavalla Herra kohteli jotain niin merkityksetöntĂ€ kuin minua! En tiennyt, miten olisin reagoinut. Tuskin kykenin pysymÀÀn nahoissani ja mieluusti seurasin heitĂ€.

 

Saavuin enkelien kanssa taivaaseen ja he veivÀt minut kukkulalle. Kukkula oli niin kaunis, ettÀ heti hyrisin ihastuksesta. Vaalea kukkula heijasti valoa ja se vilkkui joka suuntaan. Jeesus istui kukkulan laella kÀvelysauva kÀdessÀÀn. HÀn katseli alas syviin ajatuksiin vaipuneena.

 

Heti kun nĂ€in Jeesuksen, olin ilahtunut ja huusin: ”Jeesus! Jeesus! ”  Herra tervehti minua iloisesti: ”Bong-Nyo! SinĂ€kö tÀÀllĂ€?” Tule luokseni! TĂ€mĂ€ on se kuuluisa Eedenin puutarha!” Ja minĂ€ ajattelin: ”TĂ€ssĂ€ se nyt sitten on, josta olen vain kuullut
” Puutarha oli niin henkeĂ€salpaava, etten voinut kuvata sitĂ€ sanoin ja nĂ€kymĂ€ silmieni edessĂ€ oli kuin unelma. KĂ€vely Jeesuksen kanssa puutarhassa oli kuin fantasia-treffeillĂ€ ja hurmioitunut kunnia.

 

Herra puhui minulle hellĂ€sti: ”Bong-Nyo! Eilen oli vaikeaa ajaa ulos riivaajia pastorista. Sinun tĂ€ytyy olla uupunut?  Demonit, jotka olivat pastorin sisĂ€llĂ€ olivat kuin punkit, jotka takertuvat sinuun eivĂ€tkĂ€ hevin lĂ€hde irti. Nuo tuholaiset salaavat ulkonĂ€könsĂ€ ja muuttavat ruumistaan niin, ettĂ€ ne venyvĂ€t ja kutistuvat takaisin kuin kuminauha. Sellaisen kaaoksen keskellĂ€ pastori Kim raahasi kivuliasta ruumistaan ajaakseen autolla sisar Shin Sung-Kyungin kotiinsa ja nuoret karitsat seurasivat mukana, koska heillĂ€ oli sydĂ€ntĂ€ suojella pastoriaan. SinĂ€ hetkenĂ€, kun nĂ€in sen, oli syvĂ€sti liikuttunut ja pÀÀtin liittyĂ€ heidĂ€n seuraansa!” – Vastasin nopeasti: ”KyllĂ€ Herra. MinĂ€ jo tiesin sen. ”

 

”Viimeinen demoni, joka oli takertuneena pastori Kimin sisÀÀn, oli pÀÀttĂ€nyt kiduttaa hĂ€ntĂ€ niin pitkÀÀn kuin voi. NiinpĂ€ Minun oli kĂ€ytettĂ€vĂ€ voimaa vetĂ€essĂ€ni sitĂ€ ulos. IkĂ€vĂ€ kyllĂ€ teidĂ€n kirkossa monien karitsoiden joukossa sinĂ€ olet ainoa, joka voi nĂ€hdĂ€ helvetin. NiinpĂ€ mitĂ€ minĂ€ voin tehdĂ€? TiedĂ€n, ettĂ€ se on sinulle vaikeaa, mutta MinĂ€ arvostan sitĂ€, jos sinĂ€ voit olla hieman enemmĂ€n kĂ€rsivĂ€llinen.”

 

” Juuri nyt pastorinne Kim Yong-Doon on kirjoitettava kirja ja sĂ€ilytettĂ€vĂ€ se tallenteena, ei ole vaihtoehtoa. Helvetti, jonka nĂ€it, ei ole koko alue, vaan vain pieni osa siitĂ€. On Taivaan IsĂ€mme tahto, ettĂ€ moni sielu pelastuu tuon kirjan kautta. Minun sydĂ€meni murtuu, kun Minun pitÀÀ jatkuvasti viedĂ€ sinua helvettiin ja tiedĂ€n, ettĂ€ sinunkin sydĂ€mesi on murtunut myös. TĂ€stĂ€ lĂ€hin nĂ€ytĂ€n sinulle vain pienen osan, niin ettĂ€ tarkkaile huolellisesti ja raportoi tĂ€smĂ€llisesti mitĂ€ nĂ€it pastori Kimille!”

 

Pyysin Jeesukselta palvelusta: ”Jeesus! Jos pyydĂ€t jotain, niin Ă€lĂ€ nĂ€ytĂ€ Ă€itiĂ€ni Ă€lĂ€kĂ€ nuorempaa veljeĂ€ni enÀÀ minulle. En voi kestÀÀ sitĂ€ kipua, joka heidĂ€n nĂ€kemisestÀÀn kidutuksessa aiheuttaa!” Mutta Jeesus vastasi: ”Se ei ole mahdollista! Sinun tĂ€ytyy tarkkailla huolellisesti, jotta voit todistaa totuudenmukaisesti!” Heti kun Herra lopetti puheensa, HĂ€n otti kiinni kĂ€destĂ€ni ja vei minut helvettiin.

 

 

                                            Paluu Takaisin Helvettiin

 

Jokaisen helvetissĂ€ vierailun aikana vallitsee tunnetila, jota emme voi  kuvitellakaan, ja ettĂ€ se on paikka, johon koko maailman viheliĂ€isyys on lukittuna. Se on paikka, johon kukaan ei halua. MeidĂ€n humanistinen, ymmĂ€rtĂ€vĂ€inen, kokonaisvaltainen laki, viisaus ja tieto eivĂ€t pĂ€de tĂ€ssĂ€ pelottavassa paikassa, joka kutsutaan helvetiksi. SiellĂ€ on vain ikuisia kirouksia, kĂ€rsimyksiĂ€, valituksia ja itkun huutoja.

 

Herra ja minÀ pidimme toisiamme kÀdestÀ kiinni, kun astuimme ahtaalle polulle, joka oli niin kapea, ettÀ vain yksi mahtui kulkemaan kerrallaan. En voinut nÀhdÀ polun loppua tai kuinka kauaksi se jatkui. Tosiasiassa se oli loputon. LisÀksi polun molemmin puolin oli nÀkymiÀ sieluista musertavissa kivuissa.

 

Jeesus varoitti: ”PidĂ€ varasi!”ja kun katsoin lĂ€hemmin tien molemmille puolille, siellĂ€ oli pohjattomalta nĂ€yttĂ€vĂ€ syvĂ€ kuilu. Jos jĂ€tti varovaisuuden sekunniksikaan, putosit heti kuiluun. Tunsin huimausta, kun jatkoimme. Puristin tiukasti Herran kĂ€ttĂ€ ja seurasin HĂ€ntĂ€. Kun menimme syvemmĂ€lle, molemmin puolin loputtomissa kuiluissa oli lukematon mÀÀrĂ€ pÀÀkalloja, joiden pino ulottui taivaaseen asti.

 

MikĂ€ oudointa, kallot eivĂ€t olleet kuolleita, vaan ne liikkuivat hitaasti kuin elĂ€vĂ€t ihmiset ja ne huusivat kovaa sanoen jotakin. Molemmin puolin tietĂ€ niiden karjunnat ja huudot lĂ€vistivĂ€t korvamme. Kuulosti kuin mehilĂ€iset olisivat surisseet aivan korvien lĂ€hellĂ€. Kun tarkastelin lĂ€hemmin, kallot liikkuivat ympĂ€riinsĂ€ ja kun ne pÀÀtyivĂ€t tungokseen ja sekamelskaan, osa luiskahti ja putosi alemmaksi. Sitten monet tuuppivat toinen toisiaan kivutakseen takaisin ylemmĂ€ksi. He valittivat ja huusivat toisilleen sanoen: ”Voi ettĂ€ on tukahduttavaa! Te Ă€pĂ€rĂ€t, liikkukaa! Etkö aio liikahtaa? ”

 

Sanoin hĂ€tĂ€isenĂ€ Jeesukselle: “Herra! TĂ€mĂ€ on niin inhottavaa. TĂ€mĂ€ mĂ€dĂ€ntyneen haju menee sietokyvyn yli! Haluan pÀÀstĂ€ ulos tÀÀltĂ€! Kuinka tÀÀllĂ€ voi olla tuollainen mÀÀrĂ€ kalloja? NĂ€mĂ€ kallot, millaisia ihmisiĂ€ he olivat?” Kun kysyin Jeesukselta, HĂ€n vastasi: ”TÀÀllĂ€ on murtovarkaita, jotka yrittivĂ€t varastaa, mutta sytyttivĂ€t vahingossa tulipalon ja paloivat siinĂ€. Sitten on hotellivieraita, jotka paloivat hotellipaloissa nukkuessaan vuoteissaan. IhmisiĂ€, jotka viettelivĂ€t miehiĂ€ ja paloivat tulessa.  IhmisiĂ€, jotka olisivat kyenneet tekemÀÀn työtĂ€, mutta kerjĂ€sivĂ€t.  Vapaa-ajallaan hukkuneita, vanhempiensa murhaajia, peukalokyytilĂ€isiĂ€, jotka kuolivat onnettomuuksissa ja monia muita kaikilta elĂ€mĂ€n alueilta.” Kalloja oli niin paljon, ettei niitĂ€ voinut laskea.

 

En silti voi unohtaa niitĂ€ sanoja, joita ne huusivat.Toisella puolella ne sanoivat: ”Te Ă€pĂ€rĂ€t! TÀÀllĂ€ on liian ahdasta! TĂ€mĂ€ ahtaus tappaa minut!” Sitten kallot alhaalla yhtyivĂ€t huutoon: ”Te Ă€pĂ€rĂ€t siellĂ€ ylhÀÀllĂ€! Te murskaatte minut! Lopettakaa minun murskaaminen!” Noilla kalloilla alhaalla oli monia reikiĂ€ kalloissaan ikÀÀn kuin heitĂ€ olisi isketty.

 

Herra ja minĂ€ jatkoimme kĂ€velyĂ€ eteenpĂ€in, kun mĂ€dĂ€ntyvien ruumiiden haju alkoi. ”Herra mistĂ€ tĂ€tĂ€ löyhkĂ€ tulee? Se haisee mĂ€dĂ€ntyneen lihan hajulta?” Herra vastasi: ”Olet oikeassa. Katso tarkkaan!”  MĂ€tĂ€nevistĂ€ ruumiista tullut neste levisi kuin meri tien molemmille puolille. Jatkoin: ”Herra! TÀÀllĂ€ ei ole luita eikĂ€ kalloja. EnkĂ€ nĂ€e ainuttakaan ruumista tÀÀllĂ€, mutta miksi mĂ€tĂ€nemislöyhkĂ€ on niin kammottava? Jeesus: ”Liha ja luut ovat mĂ€dĂ€ntyneet pois.”

 

  

                               Luihin Tunkeutuvat Hyönteiset

 

KĂ€velimme vĂ€hĂ€n eteenpĂ€in. Oikealla oli laaja, tasainen, kuiva, karu maa-alue. SiellĂ€ kasvoi kaktuksen kaltainen kasvi, joka oli suunnattoman iso. TĂ€llĂ€ kaktuksella ei ollut nĂ€kyviĂ€ piikkejĂ€. Sen edessĂ€ oli parvittain pieniĂ€ hyönteisiĂ€ ja kasvin pinnalla minusta nĂ€ytti jotakin  liikkuvan. Kaktuksen varsi oli paksu ja sen lehdet olivat ohuet ja runsaat. Lehdet vaihtoivat vĂ€riĂ€ hitaasti vihreĂ€stĂ€ punaiseksi.

 

Jeesus kehotti tarkastelemaan lĂ€hempÀÀ. Kun kĂ€velin kasvia kohti, se nĂ€ytti kaktukselta, kunnes nĂ€in nuoremman veljeni lukemattomien alastomien ihmisten keskellĂ€. Ihmiset  olivat pienten hyönteiden peitossa. Ne kaivautuivat heidĂ€n lihansa ja ihonsa lĂ€pi heidĂ€n sisuksiinsa   ihmisten  kirkuessa kivusta.

 

Kaikkien kivuntĂ€yttĂ€mien huutojen joukosta tunnistin veljeni ÀÀnen vielĂ€ selkeĂ€nĂ€: ”–Sisar! Minun rakas Bong-Nyo sisar! Miksi olet tÀÀllĂ€ taas? Ouh! TĂ€mĂ€ on sietĂ€mĂ€töntĂ€! TĂ€mĂ€ on niin kivuliasta!” ja hĂ€n jatkoi ÀÀnekĂ€stĂ€ itkemistĂ€. Kaikenlaiset hyönteiset purivat ja repivĂ€t heidĂ€n lihansa pois ja kaivautuivat heidĂ€n sisÀÀnsĂ€. En nĂ€hnyt heidĂ€n ihostaan enÀÀ senttiĂ€kÀÀn, koska se oli tĂ€ysin tummien hyönteisten peittĂ€mĂ€. Ne aiheuttivat suurta kipua.

 

                                      Perheeni Matokuopassa

 

Katsoin polun vasemmalle puolelle, ja siellĂ€ oli noin ihmisen mitan syvyinen kuoppa. Sen leveys oli jopa puolet maapallon leveydestĂ€. Siihen oli tiheĂ€sti pakattu lukematon mÀÀrĂ€ ihmisiĂ€. He kaikki olivat alasti ja matojen peittĂ€miĂ€. Oli vaikeaa erottaa mikĂ€ oli mato mikĂ€ ihminen. ( Mk. 9:48: ” MissĂ€ ei heidĂ€n matonsa kuole eikĂ€ tuli sammu.”)

 

Luulin, ettĂ€ taas pyörryn, kun Ă€itini ja minun katseeni kohtasivat. ÄitiĂ€ oltiin heittĂ€mĂ€ssĂ€ matojen tĂ€yttĂ€mÀÀn kuoppaan. YllĂ€tykseksi Ă€iti huusi: ”TyttĂ€reni, Bong-Nyo! Kuulin, ettet voi hyvin, mutta miksi olet tÀÀllĂ€ taas? ” Sitten hĂ€n puhkesi itkuun. ”En halua tulla helvettiin, mutta Herra  tuo minut tĂ€nne jatkuvasti niin etten mahda mitÀÀn.” Niin Ă€iti alkoi anella Herralta: ”Herra, miksi sallit tyttĂ€reni nĂ€kevĂ€n kĂ€rsimyksiĂ€ni helvetissĂ€, kun tiedĂ€t, ettĂ€ se satuttaa hĂ€ntĂ€ kovin paljon?” Ja hĂ€n itki ja minĂ€ nyyhkytin loputtomasti.

 

Ӏiti! Vaikka nĂ€en sinun olevan niin kovissa tuskissa, en voi auttaa sinua mitenkÀÀn. Anna anteeksi!” ja Ă€itini pyysi minulta: ”Bong-Nyo!  ÄlĂ€ ikinĂ€ palaa helvettiin! MinĂ€ olen kuollut ja tulin tĂ€nne kĂ€rsimÀÀn, mutta sinun pitÀÀ seurata Herraa loppuun asti! ÄlĂ€ pÀÀdy lopulta tĂ€nne, vaan  mene taivaaseen. ElĂ€ huolista vapaana taivaassa!”

 

MinĂ€ kerjĂ€sin ja vetosin Jeesukseen: ”MinĂ€ olen tehnyt syntiĂ€ paljon enemmĂ€n kuin Ă€itini! Olen heittĂ€nyt kaiken pois, perheeni mukaan lukien, elĂ€nyt itsekkÀÀsti, ja Ă€itini oli se, joka kasvatti koko hylĂ€tyt lapseni! Se kaikki on minun syytĂ€ni, joten pane minut hĂ€nen tilalleen helvettiin! TĂ€mĂ€ on kokonaan minun syytĂ€ni. Eikö ole mitÀÀn, mitĂ€ SinĂ€ voisit tehdĂ€?” Olin turhautunut ja ahdistunut ja puhkesin kyyneliin, itkin ja itkin. Aloin rukoilla Taivaallista IsÀÀkin: ”Rakas Taivaallinen IsĂ€n! En kestĂ€ katsoa Ă€itiĂ€ni niin hirveissĂ€ kivuissa!  Anna hĂ€nelle anteeksi! Voinko mennĂ€ Ă€itini tilalle? On kokonaan minun syytĂ€ni, ettĂ€ hĂ€n on helvetissĂ€ nyt. Auta minua! Jumala! IsĂ€! ” Ja sillĂ€ hetkellĂ€, kun huusin kovempaa, pahat demonit heittivĂ€t Ă€itini armottomasti tuohon kuoppaan.

 

Halusin mennĂ€ ja repiĂ€ tuon demonin kappaleiksi. Äitini kirkaisi: ”Ouh!” samalla kun hĂ€n oli ansassa matojen tĂ€yttĂ€mĂ€ssĂ€ helvetinkuopassa. Heti kun Ă€iti oli heitetty, madot kerÀÀntyivĂ€t nopeasti ja ryömivĂ€t ylös hĂ€nen jalkojaan pitkin, tunkeutuivat hĂ€nen lihaansa ja luihinsa. HĂ€n jatkoi huutoaan ja itkuaan tuskanhĂ€dĂ€ssÀÀn, hyppeli ylös alas kĂ€rsimĂ€ttömĂ€sti, odottaen kuolemaa. Jokainen ihminen oli samanlaisessa myllerryksessĂ€ kuin Ă€itini. Vaikka heistĂ€ oli vain luut jĂ€ljellĂ€, madot jatkoivat sinnikĂ€stĂ€ hyökkĂ€ystÀÀn suurin joukoin ja tunkeutuivat lĂ€pi luiden.

 

Äitini huudot hukkuivat niiden huutoihin, jotka oli heitetty kuoppaan jo aikaisemmin. Pian hĂ€nen ÀÀnensĂ€ heikkeni. Samaan aikaan aloin kuulla pikkuveljeni kĂ€rsivĂ€n oikealla puolella ja kun kÀÀnsin pÀÀtĂ€ni katseemme kohtasivat. Veljeni huusi vihaisena: ”Sisko! ÖtökĂ€t syövĂ€t minut elĂ€vĂ€ltĂ€! Voi kuinka kĂ€rsin nĂ€issĂ€ kivuissa!  Ano Jeesusta auttamaan minua, heti nyt!”

 

Kun ötökĂ€t lĂ€vistivĂ€t veljeni ruumiin kuin neulat, myrkky levisi koko hĂ€nen ruumiiseensa ja muutti hĂ€net mustaksi. VeljenihĂ€n teki itsemurhan, mutta minulla ei ollut mitÀÀn kĂ€sitystĂ€ siitĂ€, ettĂ€ sen rangaistus oli nĂ€in hirvittĂ€vĂ€. Pyysin taas hartaasti Herralta  rukouksessa, ettĂ€ HĂ€n osoittaisi armoa veljeĂ€ni kohtaan, mutta Herra vastasi : ”On liian myöhĂ€istĂ€.” Ja vaikka vetosimme Taivaallisen IsÀÀmme, HĂ€nkin sanoi: ”Ei”. Pian veljeni oli musta luuranko ja sellaisenakin hĂ€n itki. ”Sisko! Kiiruhda ja jĂ€tĂ€ tĂ€mĂ€ paikka! Sinun ei pidĂ€ ikinĂ€ enÀÀ tulla tĂ€hĂ€n paikkaan! YmmĂ€rrĂ€tkö? ”

 

Herra selitti syyn, miksi veljeĂ€ni ja muita kidutettiin: ”NĂ€mĂ€ olivat miehiĂ€, jotka elivĂ€t kahden ja kolmenkin vaimon kanssa, jotka menivĂ€t, naisesta toiseen, miehestĂ€ toiseen, vaihtoivat partnereita ja makasivat kenen kanssa milloinkin, tekivĂ€t itsemurhia, kĂ€vivĂ€t kirkossa, mutta silti tekivĂ€t huorin, vuorilla kuolleita, koirien tappamia, monia muita kuolleita on tÀÀllĂ€.”

 

                             Olkileikkuri, Joka On  Maata Suurempi

 

Taas etenimme kĂ€si Jeesuksen kĂ€dessĂ€. Sitten eteemme tuli laite, joka jĂ€rkytti minut perin pohjin. LĂ€hempÀÀ tarkasteltuna se nĂ€ytti olkileikkurilta, mutta niin isoa ja pelottavaa leikkuria en ollut koskaan nĂ€hnyt. Demoni kĂ€ytti konetta, joka oli suurempi kuin maapallo kaukaa nĂ€htynĂ€.  SitĂ€ valmisteltiin katkomaan ihmisiĂ€. Demoni, joka leikkuria ohjasi, oli myös kooltaan valtava.

 

Jeesus selitti selkeĂ€sti: ”Tuo demoni on helvetin kymmenenneksi suurin.” SillĂ€ oli monta pÀÀtĂ€, jotka lĂ€htivĂ€t sen ruumiista ja se nĂ€ytti tĂ€smĂ€lleen samanlaiselta kuin satukirjojen peikot, haltijat, menninkĂ€iset. PÀÀstĂ€ alkaen sen raajat ja koko vartalo olivat tĂ€ynnĂ€ hirveĂ€n nĂ€köisillĂ€ pienillĂ€ ja suurilla mustilla sarvilla. Koko nĂ€kymĂ€ muistutti Gulliverin tarinoiden Gulliveria kÀÀpiöiden maassa. Samoin tĂ€mĂ€ suunnaton hirvittĂ€vĂ€ demoni kohteli ihmisiĂ€ raa ÂŽasti, ihmiset olivat hĂ€nelle kuin tomua. 

 

                     Pastori Kimin IsĂ€ Kohdataan HelvetissĂ€ JĂ€lleen.

 

Kun katselin pahaa demonia ja monien ihmisten muodostamaa pitkÀÀ jonoa, kuulin jonkun kutsuvan minua: ”Sisar! Sisar! Leidi!Leidi!” – ja niin kÀÀnnyin ÀÀnen suuntaan. Olin yllĂ€ttynyt.  SiellĂ€ oli kuin olikin pastori Kimin isĂ€, jonka jo olin tavannut aiemmin.

 

Pastorin isĂ€ kysyi minulta: ”Miksi ei poikani koskaan kĂ€y tÀÀllĂ€? ” HĂ€n valitti, huokaillen samalla,  kuinka paljon hĂ€n kaipaa poikaansa: ”Yong-Doo! Rakas poikani! Kaipaan sinua kovasti!” Samalla kun hĂ€n huusi, hĂ€n kysyi minulta: ”Sisar, miksi te tulette tĂ€nne niin usein?” Kerroin hĂ€nelle, ettĂ€ Jeesus tuo minut tĂ€nne. Vanha mies jatkoi: ”Onko totta, ettĂ€ poikani on nyt pastori? KĂ€ytkö poikani kirkossa?” Ja kun vastasin: ”KyllĂ€â€, hĂ€n jatkoi: ”Miksi sinĂ€ kĂ€yt tÀÀllĂ€ usein, mutta poikani ei koskaan? MikĂ€ tĂ€hĂ€n on syynĂ€?” HĂ€n kyseli vĂ€ittelynhaluisesti, mutta kun hĂ€n tajusi, ettĂ€ Jeesus seisoi vierellĂ€ni, hĂ€nen sĂ€vynsĂ€ pehmeni.

 

Kun ensimmĂ€isen kerran tapasimme, hĂ€n kutsui pastoria etunimellĂ€. Mutta kun hĂ€n huomasi, ettĂ€ Jeesuksen kasvojen ilme tuli kovemmaksi, hĂ€n muutti tyyliÀÀn ja puhui pojastaan kunnioittavasti. HĂ€n alkoi nyyhkyttÀÀ sanoen: ”Kaipaan Yong-Dootani niin paljon. Kunpa voisin nĂ€hdĂ€ minun pastori Yong-Doon.”

 

Mustanpunainen demoni helvetissĂ€ kĂ€sitteli terĂ€vÀÀ leikkuria ja alkoi leikata ihmisiĂ€ jonosta. En kestĂ€nyt katsella tĂ€tĂ€ silmĂ€t auki. Ihmisten kauhistuttavat huudot kaikuivat ja lĂ€vistivĂ€t helvetin taivaankin. 

 

HĂ€ijyt ja pahat demonit nauttivat tilanteesta.  Sitten tuli pastorin isĂ€n vuoro. Demoni aikoi napata hĂ€net katkoakseen hĂ€net palasiksi. Mies pyysi vakavasti: ”Sisar, voitko kysyĂ€ Herralta, ettĂ€ hĂ€n pelastaisi minut juuri tĂ€llĂ€ hetkellĂ€?  MinĂ€ rukoilen sinua!” – Tiesin vallan hyvin, ettei siitĂ€ ollut hyötyĂ€. Silti tein mahdottoman pyynnön: ”Herra! HĂ€n on pastorin isĂ€. Voisitko tehdĂ€ mitÀÀn hĂ€nen hyvĂ€kseen?” Jeesus vastasi lujasti: ”Ei, en voi tehdĂ€ yhtÀÀn mitÀÀn. On liian myöhĂ€istĂ€!”

 

Kutsuin pastorin isÀÀ herraksi: ” Herra! Minulla ei ole voimaa auttaa teitĂ€. Vaikka itse pastori Kim olisi tÀÀllĂ€, hĂ€nkin voisi vain katsella, mutta ei auttaa teitĂ€. MinĂ€ kerron hĂ€nelle teistĂ€, herra. Olen pahoillani, etten voinut auttaa teitĂ€.” Ennen kuin ehdin lopettaa puheeni, demoni alkoi raivokkaasti katkoa herran varpaita yksi kerrallaan. Sitten demoni jatkoi herran loppujalan katkomista, suikaloimista ja leikkaamista kuin se olisi ollut retiisiĂ€. ”Ouh! Pelasta minut! Lopeta! Anna anteeksi! ” Se oli kauheaa, sillĂ€ jos ihminen leikataan palasiksi olkileikkurilla, ihmiset pyörtyvĂ€t ja lopulta kuolevat. Mutta helvetissĂ€ ei ollut mitÀÀn kuolemaa tai pyörtymisiĂ€, sen sijaan karmeat huudot ja kivun todellisuus tĂ€yttivĂ€t ilman.

 

Kuten fyysisessĂ€ maailmassa, sinĂ€ vuodat helvetissĂ€ verta ja kaikki aistisi ovat tallella koko ajan, siksi tÀÀllĂ€ tunnet jokaisen tuskan ja kĂ€rsimyksen. Kun yksi raaja oli tĂ€ysin silvottu, demoni jatkoi toisesta, En voinut katsoa tĂ€tĂ€ hirvittĂ€vÀÀ nĂ€ytelmÀÀ silmillĂ€ni. En edes tiedĂ€, miten tĂ€tĂ€ kaameutta voisi sanoin kuvata. Katsoin Jeesukseen ja sanoin: ”Herra! Minua pelottaa hirveĂ€sti! Olen tolaltani!”

 

Pastorin isĂ€ huusi ÀÀnekkÀÀsti kĂ€rsimysnĂ€ytelmĂ€nsĂ€ huipulla: ” Voi minua! Kuolin tautiin, ja ajattelin, ettĂ€ saisin levĂ€tĂ€ kaikesta huolettomana. Ajattelin, ettĂ€ lepĂ€isin rauhassa tarvitsematta tehdĂ€ työtĂ€! Mutta tĂ€mĂ€ ei ole sitĂ€! TĂ€mĂ€ ei todellakaan ole sitĂ€!”, ja hĂ€n pudisti pÀÀtÀÀn rajusti molemmille puolille katkerana. Kun jalka oli paloiteltu, demoni huusi: ”Nyt jatkan ruumiisi parissa, jos sopii? ” ja demoni leikkeli keskiruumiin sekĂ€ pituus- ettĂ€ leveyssuunnassa. Se otti isot palat ja leikkeli ne pienemmiksi ja sitten edelleen silppusi niitĂ€ vĂ€hĂ€n lisÀÀ.

 

Voi, miten kuvaisin tĂ€tĂ€ kammottavaa nĂ€kymÀÀ? TĂ€mĂ€ oli helvetin todellisuutta. Kaikki oli yksityiskohtia myöten selvÀÀ  - ei unta. Demoni tiesi tarkasti, ettĂ€ Jeesus ja minĂ€ olimme katselemassa, mutta se ei huomioinut meitĂ€ vaan ryhtyi nopeasti työhönsĂ€.

 

Helvetti on viheliÀinen paikka, jossa ei ymmÀrretÀ mitÀÀn inhimillisen omantunnon kieltÀ, moraaliarvoja tai maalaisjÀrkeÀ. Demoni sekoitteli jo leikeltyjÀ ruumiinkappaleita ja jauhoi niitÀ miten halusi. Joskus myöhemmin kalatorien myyjÀn kalalle tekemÀ fileeraus sai ahdistavat kivut helvetin kauhuista nousemaan sydÀmeeni. JÀÀtynyt kala ja veitsi muistuttivat helvetin leikkuria liikaa.

 

Kaiken lopuksi demoni otti jÀljelle jÀÀneen pÀÀn ja rusautti sen kahtia kÀdessÀÀn. Sitten se hakkasi kallon kappaleiksi ja heitti paistinpannuun, joka oli yhtÀ iso kuin rautapata. Valtavassa paistinpannussa oli öljyÀ, joka roiskui, koska se kiehui niin kuumana. Kuinka se saattoikaan muistuttaa niin lÀheisesti keittiössÀ tapahtuvaa kalan paistoa? En voinut lakata ihmettelemÀstÀ. Kuumat liekit pannun alla nÀyttivÀt punaisilta ja sinisiltÀ ja ne nousivat ja peittivÀt pannun sivut. Monta demonia, joiden vastuulla oli eri ruumiin osien paistaminen, juoksivat kiihtyneinÀ ympÀriinsÀ ja ilmapiiri oli kuin yhtÀ juhlaa.

 

Alkaen pastorin isÀstÀ monet muut ihmiset huusivat tuskissaan, kun heidÀt heitettiin vuorollaan paistinpannuun. KÀsittelyssÀ irtosivat lihat ja silmÀt ja vain luut jÀivÀt kellumaan liemeen. Kirkuvat tuskanhuudot jatkuivat.

 

Paistinpannussa oli leveĂ€ kĂ€densija ja kun ruumiita sekoitettiin, kaikki demonit iloisivat yksissĂ€ tuumin ja kikattelivat: ”JĂ€lleen tĂ€nÀÀn voimme mĂ€ssĂ€illĂ€! MeillĂ€ on paljon syötĂ€vÀÀ!”  Ja ne lauloivat outoa laulua ja taputtivat kĂ€siÀÀn. SillĂ€ hetkellĂ€ ÀÀnekĂ€s huuto tuli padasta: ”Hei, te pahat Ă€pĂ€rĂ€t! Ottakaa minut pois tÀÀltĂ€! Te poltatte minut elĂ€vĂ€ltĂ€! Auttakaa minut ulos heti!”  Yksi demoni lĂ€hestyi kĂ€dessÀÀn iso, laakea riisikauha ja  hĂ€mmensi ihmisiĂ€ pannussa – kuten me kun keitĂ€mme ruokaa – ja sulki kannen. Pian kuului popkornien ÀÀniĂ€ muistuttavat huutoja: ”Hei te pahat Ă€pĂ€rĂ€t, en nĂ€e mitÀÀn! On kuuma! MinĂ€ kuolen tĂ€nne!” ja kiroukset, joita en halua toistaa, jatkuivat.

 

Demonit puhelivat keskenÀÀn:  ”TĂ€nÀÀn olikin hyvĂ€ pĂ€ivĂ€, kun niin monta uutta ihmistĂ€ joutui helvettiin. Eikö olekin juhlaa saada paistaa niitĂ€ ? ” ja he olivat hyvin onnellisia. Olin jĂ€rkyttynyt enkĂ€ halunnut nĂ€hdĂ€ tĂ€tĂ€ yhtÀÀn enempÀÀ: ”Herra!  LĂ€hdetÀÀn pois tÀÀltĂ€ nyt! Haluan pois tÀÀltĂ€ niin pian kuin mahdollista.” Kun anelin Herralta, HĂ€n lopulta suostui: ”KyllĂ€, on aika lĂ€hteĂ€!” Poistuimme tÀÀltĂ€ nopeasti.

   

                              Lootin Kaksi TytĂ€rtĂ€ Ovat HelvetissĂ€

 

Kun Jeesus ja minĂ€ menimme syvemmĂ€lle, Jeesuksen ilme tuli Ă€kkiĂ€ surulliseksi. Kysyin HĂ€neltĂ€: ”Jeesus? MikĂ€ hĂ€tĂ€nĂ€? Onko jokin vialla?" Silloin Jeesus vastasi: ”Seuraava paikka on se osa helvettiĂ€, jossa kaksi tytĂ€rtĂ€ni kĂ€rsii.” Huolestuin ja ajattelin mielessĂ€ni: ”MinĂ€ kuulin, ettei Jeesus ollut koskaan naimisissa, kun HĂ€n oli maan pÀÀllĂ€, mutta mitĂ€ HĂ€n sanoo?” Ihmettelin. Sitten Jeesus vastasi: ”Et ole vielĂ€ kĂ€ynyt kirkossa pitkÀÀn, joten et tiedĂ€ tĂ€tĂ€. Mutta kun palaat maahan, kysele tarkkaan tĂ€stĂ€ mitĂ€ nyt nĂ€ytĂ€n sinulle!”

 

Tarinan sisÀltö on tÀmÀ: Oli kaksi tytÀrtÀ, joiden miehet kuolivat Jumalan tuomion seurauksena. NiinpÀ sisarukset eivÀt enÀÀ voineet saada lapsia. Mutta he juonivat: juottivat isÀnsÀ humalaan. Kun isÀ nukahti, vanhin sisar makasi hÀnet ensiksi ja seuraavana pÀivÀnÀ nuorempi kÀytti samaa menetelmÀÀ ja molemmat tulivat isÀstÀÀn raskaiksi.

 

Tarina on kerrottu 1. Ms. 19:31-38. Niin opin, ettĂ€ Abrahamin veljenpojan Lootin kaksi tytĂ€rtĂ€ olivat tehneet sellaisen teon. Jeesus osoitti minulle sen paikan ja he olivat leimuavan pĂ€tsin keskellĂ€ ja itkivĂ€t ja huusivat epĂ€toivoisesti. Jeesus oli jĂ€rkyttynyt ja ahdistunut niin suuresta kivusta, ettĂ€ HĂ€n pÀÀtti lĂ€hteĂ€ nopeasti. Herra sanoi: ”Bong-Nyo! Minun sydĂ€meni sĂ€rkyy nĂ€iden kahden tyttĂ€ren puolesta, ja minĂ€ tiedĂ€n, ettĂ€ sinunkin sydĂ€mesi murtuu, kun nĂ€et omaa sukuasi helvetissĂ€. Mutta haluan sinun ajattelevan tyynesti mitĂ€ nĂ€it.” Jeesus tunnusti, ettĂ€ joka kerta kun HĂ€n tuo minut helvettiin, HĂ€nenkin sydĂ€mensĂ€ murtuu pahasti, mutta HĂ€n kĂ€tkee sen minulta. Jeesus sanoi: ”LĂ€htekÀÀmme nyt helvetistĂ€!” ja HĂ€n tuli kanssani takaisin kirkkoon.

 

 

 

 

 

                                                    19. pĂ€ivĂ€

 

 

                               Henkilökohtaiset Selonteot

                         HengellisistĂ€ Kokemuksistamme

 

Hebr. 10:35-39: ӀlkÀÀ siis heittĂ€kö pois rohkeuttanne, jonka palkka on suuri. SillĂ€ te tarvitsette kestĂ€vĂ€isyyttĂ€, ettĂ€ tĂ€yttĂ€isitte Jumalan tahdon ja saisitte sen, mikĂ€ on luvattu. VielĂ€ vĂ€hĂ€n aikaa, aivan vĂ€hĂ€n, niin saapuu se, joka on tuleva, eikĂ€ hĂ€n viivyttele. Minun vanhurskaani elÀÀ uskosta, mutta jos hĂ€n vetĂ€ytyy pois, ei minun sieluni mielisty hĂ€neen. Me emme ole kuitenkaan niitĂ€, jotka vetĂ€ytyvĂ€t pois ja joutuvat kadotukseen, vaan niitĂ€, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi. ”

 

 

                            Diakonissa Shin-Sung-Kyung

                            Tanssii Hengellisen Tanssin

 

Olin tulessa, kun rukoilin kielillÀ ja tuntui kuin ruumiini olisi ollut tulipallo. Ulkona oli -10C°, mutta laitoimme kaikki lÀmmittimet pois pÀÀltÀ, kun rukoilimme. Mutta kun yllÀmme oli PyhÀ Henki, jÀÀtÀvÀ kylmyys ei meitÀ haitannut, sillÀ Jumala oli muuttanut meidÀn ruumiimme leimuavaksi tuleksi. MeidÀn oli riisuttava paksun talvitamineet ja jÀtimme yllemme vain kevyet asut ja lyhythihaiset paidat.

 

Minuun oli iskenyt rukouksen tuli. PĂ€ittemme yllĂ€ oli ikÀÀn kuin leimuava aurinko olisi paistaa helottanut sĂ€teitÀÀn niin ettĂ€ hikoilimme kuin kuumassa auringossa. Jos olisi ollut joku muu pĂ€ivĂ€, olisin hytissyt kylmĂ€stĂ€ ja tuskin selvinnyt lĂ€pi rukousvigilian, mutta tĂ€nÀÀn kĂ€teni eivĂ€t olleet lainkaan kylmĂ€t. Tunsin sisĂ€isesti, ettĂ€ rukoukseni menivĂ€t yhĂ€ syvemmĂ€lle. Noin tunnin rukoilun jĂ€lkeen kĂ€teni, ilman ettĂ€ itse niitĂ€ mitenkÀÀn ohjasin, alkoivat liikkua. Molemmat kĂ€sivarret ja kĂ€det alkoivat hitaasti liikkua ylhÀÀllĂ€  tehden jotain kuviota tahdosta riippumatta.  Liikkeet vaihtelivat muodoiltaan ja hahmoiltaan ja olivat sangen pehmeitĂ€.  Olin  hĂ€mmĂ€stynyt tapahtuvasta.

 

TĂ€hĂ€n asti olin vain tarkkaillut pastorin rouvaa ja sisar Baek, Bong-Nyoa heidĂ€n hengessĂ€ tanssiaan ja syvĂ€sti kaivannut itselleni samaa lahjaa: ”Herra! Auta minua tanssimaan hengellistĂ€ tanssia! MinĂ€ janoan tĂ€tĂ€ hengellistĂ€ lahjaa! Herra, minĂ€ vilpittömĂ€sti kaipaan sitĂ€! Auta minua kokemaan, mitĂ€ tuo hengellinen tanssi on!”  MinĂ€ kerjĂ€sin ja anelin.

 

Koko kristittynĂ€ elĂ€miseni ajan, en ollut koskaan kokenut enkĂ€ tĂ€yttynyt HengellĂ€. Olin niin syntinen ja aina hĂ€peissĂ€ni Herran edessĂ€. Hiljattain olen kokenut PyhĂ€n Hengen voimaa ennemmĂ€n arkisin rukousvigilioissa kuin sunnuntain pĂ€ivĂ€jumalanpalveluksessa. Sunnuntain palvelussa omistetaan Jumalalle vain kaksi tuntia ylistyksin, rukouksin, saarnoin – ja sitten on ilmoituksia ja koko tuo pĂ€ivĂ€tilaisuus jĂ€ttÀÀ minut hengellisesti haluamaan lisÀÀ. Se vain ei ole minulle tarpeeksi.

 

Tulin mukaan yörukouksiin myöhemmin kuin toiset ja olen ollut suuresti siunattu joka yö, sillĂ€ joka yö on tĂ€yttynyt Leimuavan Tulen Kasteella (BBF). Kolme- neljĂ€ tuntia palvontaa, rukousta, HengellĂ€ tĂ€yttymistĂ€ ja sitten pastorin vitsikĂ€s huumorilla höystetty  kolmen, neljĂ€n tunnin saarna. Se ei tuntunut tylsĂ€ltĂ€ lainkaan.

 

Pieni poikani, jolle oli annettu sattuva lempinimi  ”torkku”, pysyi hereillĂ€ silmĂ€nsĂ€ loistaen, se oli siunattua aikaa.  Jeesuksemme pysyi kanssamme Herran Kirkossa ja auttoi meitĂ€ avaamaan sydĂ€memme. Aluksi en ymmĂ€rtĂ€nyt, mitĂ€ se merkitsi, mutta osallistuttuani rukousvigilioihin, en voinut muuta kuin olla jĂ€rkyttynyt uskon toiselle puolelle ulottuvista asioista.

 

Jokainen rukoustiimin jĂ€sen huusi kiihkeĂ€sti rukouksessa Herran puoleen, jotta olisi  saanut kohdata HĂ€net. Rukouksen aikana Jeesus kĂ€y jokaisen luona henkilökohtaisesti. HĂ€n liikkuu eripuolilla, koskettelee meitĂ€, ja HĂ€n vie jonkun sitĂ€ tarvitsevan vierailulle taivaaseen ja jonkun helvettiin. Erityisesti taivasvierailut pitĂ€vĂ€t HĂ€net kiireisenĂ€. TĂ€nÀÀn oli minulla erikoinen pĂ€ivĂ€, koska PyhĂ€ Henki antoi minun kokea tĂ€nÀÀn tanssin HengessĂ€.

 

En tiedÀ, kuinka kauan HÀn antaa minun nauttia hengellisestÀ tanssista, mutta olen kiitollinen ja nöyrÀ jokaisesta sellaisesta pÀivÀstÀ. Oh! Ennen minÀ vain katselin ja kuulin kuvauksia hengessÀ tanssimisesta! PyhÀ Henki johti minua ja minÀ tanssin, kunnes sydÀmeni oli tyytyvÀinen. Miksi olen niin iloinen? Miksi mielialani on niin ylevöitynyt? KielillÀ rukoiluni oli erityisen voimakasta ja lÀpi yön en tajunnut ajan kulua. Oli lÀhellÀ poikani Jung-Minin kouluunlÀhtöaika, mutta tunsin, ettÀ jos nyt lopetan rukouksen, menetÀn jotain suurta. Herra tarttui hellÀsti kÀteeni ja silitti tukkaani. Tunsin lÀmpöÀ. Halleluja! Aamen! Annan kaiken kirkkauden ja kunnian Herralle. Pastorikin vilpittömÀsti onnitteli ja osoitti suosiota minulle.

 

 

           Astuminen MeidĂ€n Jumalamme Valtaistuimen Eteen

 

Ilm. 4:2-4: ” SiinĂ€ samassa olin HengessĂ€. Katso, taivaassa oli valtaistuin ja valtaistuimella istuja. Istuja oli nÀöltÀÀn kuin hohtava jaspis ja karneoli, ja valtaistuimen ympĂ€rillĂ€ oli sateenkaari, joka hohti kuin smaragdi. Valtaistuimen ympĂ€rillĂ€ oli 24 valtaistuinta, ja niillĂ€ istui 24 vanhinta yllÀÀn valkeat vaatteet ja pÀÀssÀÀn kultakruunut. ”

 

Lee, Yoo-Kyung: Kun rukoukseni alkoi, kolmisarvinen demoni ilmestyi. Huusin sille jo ennen kuin se lĂ€hestyi: ”Saatana! Demoni! Jeesuksen nimessĂ€ hĂ€ivy!” ja karkoitin sen pois. Sen sijaan huusin:  ”IsĂ€, minĂ€ kaipaan Sinua!”  Samassa Jeesus tuli sanoen: ”Rakas Yoo-Kyung! Kutsuitko isÀÀ? ” Vastasin rohkeasti: ”KyllĂ€! ” Herra kysyi: ”Haluatko kutsua isÀÀsi?” Johon minĂ€: ” KyllĂ€. Halua sitĂ€ tosi paljon!” HetkeĂ€kÀÀn epĂ€röimĂ€ttĂ€ HĂ€n sanoi: ”Kutsu!” Niin kutsuin lakkaamatta: ” IsĂ€!” IsĂ€! ” Jeesus katsoi minua sÀÀlien ja piti lempeĂ€sti kĂ€destĂ€.

 

Heti kun Jeesus oli ottanut minua kĂ€destĂ€, lensimme ilmassa ja saavuimme taivaaseen. On jotain tosi hauskaa, jota haluan tehdĂ€ taivaassa: ratsastaa pilvellĂ€ ja matkustaa ympĂ€riinsĂ€ taivaan taivaalla, ylistÀÀ lauluilla Jeesusta ja myös lĂ€iskyttÀÀ vettĂ€ meren rannalla.  Jeesus sanoi: ”Yoo-Kyung! Muistatko lupauksen, jonka annoin sinulle eilen? Muistatko? Ja minĂ€ vastasin: ” KyllĂ€, Jeesus! SinĂ€ lupasit nĂ€yttÀÀ minulle IsĂ€ Jumalan!” Herra vei minut tapaamaan IsÀÀ. Jeesus ehdottomasti pitÀÀ mitĂ€ lupaa.

 

MeidÀn IsÀ Jumalamme on suurempi kuin voimme kuvitella ja vaikka HÀn istui, HÀn ulottui Taivaan taivaaseen. HÀn loisti kirkkaammin kuin aurinko ja HÀnen Valtaistuimensa oli myös suunnattoman suuri.

 

TĂ€ytyin suurella ilolla ja lauloin ylistyslauluja Jumalan edessĂ€. Lauloin iloisesti sitĂ€ ylistyslaulua, jota laulamme jumalanpalvelusten lopuksi kirkossamme: ”YlistĂ€ Herraa, sieluni.”  Ja IsĂ€ Jumala kuuli minun laulavan. HĂ€n tanssi ilosta ja aina kun HĂ€n liikahti, kĂ€sittĂ€mĂ€ttömĂ€t vĂ€rikkÀÀt valonsĂ€teet sĂ€ihkyivĂ€t kaikkialle kirkkaina.

 

Myös IsĂ€ Jumalan edessĂ€ oli kirja, suurempi kuin vuori, avattuna ja HĂ€n tutki sitĂ€. Jumalan suunnaton kĂ€si ojentautui ja hellĂ€sti taputti pÀÀtĂ€ni. Jumalan kĂ€den suuruutta on mahdoton ilmaista sanoin. Jumalan vartalon ylĂ€osaa peitti sumunkaltainen pilvi. Jeesus pyysi minua laulamaan lisÀÀ ylistyslauluja. Niin aloin laulaa uudelleen. Jumala iloitsi laulustani taputtamalla kĂ€siÀÀn yhteen ja heilutti kĂ€siĂ€ni edestakaisin. Olin niin iloissani, ettĂ€ pyöritin kĂ€siĂ€ni ympĂ€ri, kun Jeesus varoitti sanomalla: ”IsĂ€mme Jumalan edessĂ€ ei saa pyöriĂ€ holtittomasti!” Sen sijaan HĂ€n opetti minua kohottamaan kĂ€teni ylös korkealle ja kumartamaan pÀÀn alas kunnioittavasti.

 

Jeesus otti kÀdestÀni ja ohjasi minut Linnunradalle. Ulkoavaruuden tÀhdet olivat erittÀin kauniita. Sitten vÀhÀn ajan kuluttua Yae-Ji tuli enkelien kanssa ja he sanoivat yhdessÀ nÀkemiin. Jeesus ja minÀ palasimme kirkkoon kÀsikÀdessÀ.

 

Jeesus kosketti ja silitti jokaista kirkon rukoilijaa. HĂ€n kulki ympĂ€riinsĂ€, kosketti pastorin kipeÀÀ selkÀÀ, pastorin vaimoa, diakonissa Shinia, Haak-Sungia, Joosefia ja Joo-Eunia. Jeesus oli lĂ€hti ensiksi ja enkelit aikoivat seurata HĂ€ntĂ€, kun pysĂ€ytin enkelit kysymĂ€llĂ€: ”Rakkaat enkelit! TehĂ€n suojelette minua, eikö?” ja enkelit vastasivat: ”KyllĂ€, sisar Yoo-Kyung, sen teemme. ÄlĂ€ ole huolissasi!” Sitten he lĂ€htivĂ€t.

 

                                           Kukista Demonit!

 

Lee, Haak-Sung: Pastori sanoi, ettĂ€ valitettavasti demonit olivat hyökĂ€nneet hĂ€nen kimppuunsa ja ettĂ€ hĂ€n yhĂ€ kĂ€rsi niiden hyökkĂ€ysten jĂ€lkivaikutuksena kovista kivuista. Pastori kertoi saarnassaan, ettĂ€ meillĂ€ on kyky ottaa demoneja kiinni kĂ€sillĂ€mme tĂ€nĂ€ iltana ja kehotti meitĂ€ valmistautumaan kostoiskuun niitĂ€ vastaan. Huusimme yhteen ÀÀneen ”Aamen” tĂ€hĂ€n. Oli rukouspalvelun aika, niinpĂ€ rukoilin kielillĂ€ tunnollisesti, kun Jeesus saapui sopivasti.

 

Jeesus istui pastorin vaimon edessĂ€ ja kuunteli hĂ€nen rukouksiaan pitkĂ€n ajan ja sitten HĂ€n siirtyi pastorin luo ja sanoi hĂ€nelle: ”Pastori Kim! Mihin sinua sattuu? ” Silloin pastori osoitti ne alueet, joita demonit olivat purreet ja raapineet. Jeesus keskittyi pastorin niskaan ja selkÀÀn ja silitti niitĂ€. Sitten HĂ€n tuli Joosefin luo ja taputti hĂ€nen pÀÀtÀÀn ja hymyili. Juuri silloin Joosef olisi halunnut itkeĂ€ Herran puoleen vilpittömĂ€sti, mutta vaikka hĂ€n yritti kuinka, ei saanut herutetuksi yhtĂ€kÀÀn kyyneltĂ€. NiinpĂ€ hĂ€n otti ja siveli sylkeÀÀn silmiensĂ€ ympĂ€rille. Herra nĂ€ki tĂ€mĂ€n typeryyden ja nauroi. Jeesus meni diakonissa Shinin luo ja toistenkin.

 

Kun Jeesus lĂ€hti, jatkoin kielillĂ€ rukoilemista, kun viisi demonia hyökkĂ€si yhtÂŽaikaa. Muistin pastorin saarnan sanoman ja pÀÀtin lujasti toteuttaa sen sydĂ€messĂ€ni. NiinpĂ€ ojensin molemmat kĂ€teni ja simuloin uintiliikkeitĂ€. Ruumiini alkoi lĂ€mmetĂ€ ja kun avasin kĂ€teni, sain kiinni jotakin. Kun nĂ€in sen hengellisillĂ€ silmillĂ€ni, se oli naisdemoni jolla oli valkoinen kaapu ja hiukset valtoimenaan. Demonin jalka oli tukevasti otteessani ja se oli avuton ( Mk. 3:15 :     

 â€ ja heillĂ€ oli oleva valta ajaa ulos riivaajia.” ).

 

Aloin pyörittÀÀ demonia ympĂ€riinsĂ€. Miten oli mahdollista, ettĂ€ se pyöri kuin helikopterin potkuri? Se oli ihmeellistĂ€. Pyöritin ja pyöritin, kunnes heitin sen nurkkaan, jolloin sen iskeytyessĂ€ seinÀÀn sen niska murtui. Se huusi: ”Ouh! SinĂ€ tapat minut!”  SillĂ€ hetkellĂ€ pastorin saarna kaikui pÀÀssĂ€ni: ”Kun nĂ€ette demoneja, murskatkaa ne sÀÀlimĂ€ttĂ€! Kaivakaa niiden silmĂ€t ulos ja tallatkaa niiden pÀÀlle!”

 

Kun ne hyökkĂ€sivĂ€t vuorotellen, iskin niitĂ€ nyrkeillĂ€ni, ja potkin niitĂ€. Ne valittivat: ”Voi
Ahhh! SÀÀstĂ€ meitĂ€!” ja ne pakenivat. Huusin sisĂ€istĂ€ iloa tĂ€ynnĂ€. Kuuliaisesti olin Ă€sken huutanut ”Aamen!” pastorin saarnatessa  uuden neuvon, mutta kun koin sen todellisuudessa se oli hĂ€mmĂ€styttĂ€vÀÀ! En enÀÀ pelkÀÀ. Vaikka ne hyökkĂ€isivĂ€t parvina, en epĂ€ile, ettenkö olisi valmis lyömÀÀn ne.

 

Usein sain todistaa ihmeellisiÀ nÀkymiÀ enkeleiden laskeutuessa taivaasta ja kaatavan jonkinlaista öljyÀ pastorin pÀÀhÀn hÀnen saarnojensa aikana. Kun tÀtÀ tapahtui, saarnat muuttuivat voimakkaammiksi. Kun saarnat alkoivat koskea demoneja ja niiden paljastumista, nuo demonit salaisissa piilopaikoissaan kirkossa kerÀÀntyivÀt yhteen nurkkaan ja vapisivat pelokkaat ilmeet kasvoillaan.

 

Kokosin itseni ja aloin rukoilla taas, kun jokin pientÀ noppaa muistuttava tepasteli jaloillaan vaappuen minua kohti. Noppademonilla olisilmÀt ja sen nilkka oli ulottuvillani. Tartuin siihen kÀdellÀni ja aloin pyörittÀÀ sitÀ ja heitin sen pÀÀni yli, jolloin sen jalat venyivÀt kuin kuminauha. Kun jatkoin sen pyörittÀmistÀ, sen jalatkin venyivÀt, mutta en vÀlittÀnyt siitÀ, vaan heitin sen kauas pois.

 

Juuri silloin demoni, josta Joo-Eun oli eilen kertonut minulle, tuli kohti ja sillÀ oli kaapu. Se pyöritti valkoisia silmÀmuniaan. Odotin, ettÀ se tulee lÀhemmÀksi. Kun se yritti hÀiritÀ rukoustani, aloin etu-ja keskisormillani armotta tökkiÀ sen silmiÀ. EikÀ siinÀ kaikki: kaivoin silmÀt ulos pÀÀstÀ ja heitin ne lattialle.

 

Nyt silmĂ€ttömĂ€nĂ€ demoni ryömi ympĂ€ri lattiaa tunnustellen ja huusi: ”Voi ei! SilmĂ€ni! MissĂ€ silmĂ€ni ovat? Auttakaa minua löytĂ€mÀÀn ne!” Kun se ne lopulta löysi, se yritti panna niitĂ€ paikoilleen, mutta likaa oli liikaa. Se ei ollut ainoa ongelma; demoni laittoi silmĂ€nsĂ€ vÀÀrinpĂ€in ja sen juoksi silmĂ€t ristissĂ€ kauhuissaan pois.

 

Muutaman hetken kuluttua miespuolinen demoni lĂ€hestyi hitaasti. SillĂ€ oli lyhythihainen valkoinen aluspaita. Mutta paita oli revitty ja risainen. Olin rukouksessa ajatellut pyörittÀÀ tĂ€tĂ€ demonia kuin keilapalloa ja se tuli luokseni kuin minulta merkkiĂ€ odottaen. Kun demoni tuli ulottuvilleni, ojensin kĂ€teni ja toimin kuin se olisi ollut keilapallo: laitoin etu– ja keskisormeni sen silmiin ja peukalon sen sieraimeen ja heitin kuin keilapallon sen kyljelleen. Kuului pamaus kun se kaatui ja hĂ€visi.

 

Taas uudelleen ilmestyi pitkĂ€hiuksinen kaapu-demoni, joka vuoti verta silmistÀÀn jatkuvasti. SillĂ€ oli verta huulien ympĂ€rillĂ€ ja kun se tuli lĂ€helleni, sain siitĂ€ vilunvĂ€ristyksiĂ€ ja ihoni kananlihalle. SillĂ€ oli aidon korealaisen piirteet, en tiedĂ€,  ehkĂ€ Herra antoi minulle rohkeutta, mutta en halunnut vĂ€lttÀÀ kohtaamista, en vĂ€himmĂ€ssĂ€kÀÀn mÀÀrin. JĂ€rkytyin niistĂ€ muutoksista, joita itsessĂ€ni tapahtui.

 

ÄkkiĂ€ minulle tuli tunne, ettĂ€ haluan juosta demonin perÀÀn ja lĂ€imĂ€yttÀÀ sitĂ€ kasvoihin. Koulussa, jos lapset eivĂ€t kuuntele, heitĂ€ nuhdellaan koko luokan edessĂ€ ja heidĂ€n poskiaan nipistetÀÀn ja vedetÀÀn kipua aiheuttaen. Halusin ja pÀÀtin kĂ€yttÀÀ samaa menetelmÀÀ. Mutta vastustava demoni oli sellainen, jota eniten inhosin: naisdemoni, enkĂ€ tiennyt kuinka pĂ€rjĂ€isin sen kanssa. PÀÀtin, etten nĂ€yttĂ€isi heikolta ja ilman estoja hyökkĂ€sin sen kimppuun. Yritin saada otteen sen pitkistĂ€ hiuksista, ja, todella, tĂ€mĂ€n pelottavan demonin hiussuortuvat jĂ€ivĂ€t kĂ€teeni.

 

Itseluottamukseni rÀjÀytti minut liikkeelle. Oikealla kÀdellÀ otin pihtiliikkeen demonin vasemmasta poskesta ja vasemmalla lÀimÀytin sen oikeaa poskea koko voimallani. TÀmÀ jÀrkytti demonia. Ja kun lÀimÀytin sen vasenta poskea oikealla kÀdellÀni koko voimalla, demoni alkoi huutaa. Tunsin voitonriemua ja kÀytin vuoroin oikeaa ja vasenta kÀttÀni möyhentÀessÀni demonin kasvoja sydÀmeni pohjasta.

 

”Lopettakaa tulemasta tĂ€nne! Olette harmittavia! Te demonit!” Kun heidĂ€t oli perusteellisesti pieksetty, demonit juoksivat karkuun huutaen. Rukousten alettua olen nĂ€hnyt kaikenlaisia epĂ€tavallisia asioita.  Joskus se hĂ€mmĂ€styttÀÀ, jĂ€nnittÀÀ ja on hauskaa. Jee! LĂ€imĂ€ytin demonit sekopĂ€isiksi.

 

Jatkoin rukousta kielillÀ, kun joku roteva mies-hahmo ilmestyi ja lÀhestyi minua voimallaan uhoten. SillÀ oli metallinen maski ja vain yksi nÀkyvÀ silmÀ. Kun se kÀveli lÀhemmÀksi, nÀin silmÀn yksityiskohtia. SilmÀn sisÀllÀ oli pieniÀ matoja, pakattuna tÀyteen silmÀn sisÀlle ja nÀytti siltÀ kuin madot söisivÀt koko silmÀmunan.

 

Se oli niin inhottava, kammottava ja paha etten uskaltanut koskea siihen. Huusin: ”Jeesuksen nimessĂ€ hĂ€ivy luotani!” LĂ€htemisen sijasta se alkoi tanssia twistaavin liikkein. Sitten se toistuvasti tuli esiin ja hĂ€visi. Odotin, kunnes se tulisi nĂ€kyviin ja silloin tartuin sen ruumiiseen ja aloin pyörittÀÀ sitĂ€ kuten kiinalaiset taistelulajien harrastajat kierittĂ€vĂ€t pitkÀÀ sauvaa. Spinnattuani sitĂ€ jonkin aikaa, heitin demonin kirkon takaosaan ja se kirkaisi ja hĂ€visi.

TĂ€ssĂ€ vaiheessa Jeesus tuli, antoi aploodit ja sanoi: ”Rakas Haak-Sung, sinĂ€ lopulta olet saavuttanut nĂ€iden demonien kidutustason! Olen ylpeĂ€, hyvin ylpeĂ€ sinusta !” HĂ€n myös sanoi: ”Haak-Sung!  Kerro minulle joku toiveesi, jos sinulla on,  yksikin!”  Niin sanoin: ”KyllĂ€, Jeesus! Haluamme, ettĂ€ veljemme Oh, Jong-Suk voi lopettaa työnsĂ€ kyllin ajoissa, niin ettĂ€ ehtii rukousvigiliaan. Myös haluan, ettĂ€ autat hĂ€ntĂ€ pÀÀsemÀÀn vĂ€symystilastaan. TĂ€mĂ€ on yksi ja sama pyyntö, jonka jo olen tehnyt ennenkin.” Jeesus hymyili ja sanoi: ”KyllĂ€, tiedĂ€n!” Sitten HĂ€n lĂ€hti.

 

Tunsin keskustellessamme Jeesuksen kanssa pahan lÀsnÀolon seinÀllÀ. Demonit vakoilivat Jeesuksen ja minun keskustelua. Kun rukoilen, istun usein seinÀn lÀhellÀ, niin ettÀ kÀteni koskettavat seiniÀ. Nyt ensin en nÀhnyt mitÀÀn. Kun nostin kÀteni tunsin nenÀn ja juuri silloin sormeni tavoittivat sieraimen. KerÀsin kaikki voimani ja vedin nenÀstÀ ja punainen nenÀ venyi kuin kuminauha. KÀtkeytynyt demoni kirkui kivusta. Vedin nenÀstÀ ja sitten ÀkkiÀ irrotin otteen. Venynyt nenÀ kutistui ÀkkiÀ ja löi demonia naamalle. Demonin piilopaikka tuli ilmi. Se hÀvisi verisin nenin ja tuskanhuudoin.

 

Kim, Joo -Eun:  Lauloin hymniĂ€ ”Kunnia, kunnia, halleluja” ja rukoilin hartaasti, kun ruumiini oli tulessa. Ulkona oli pakkasta ja kirkossa kylmÀÀ, mutta hikoilin kuin mieletön.

 

Rukoilin jonkin aikaa, kun ilmestyi suunnattoman isokasvoinen demoni. SiltÀ puuttui nenÀ ja suu, mutta sen silmÀt olivat hyvin suuret ja kasvojen keskellÀ oli sarvi. Demoni hyppÀsi minuun pÀin ja olin kauhuissani ja niinpÀ siirryin Àitini ja sisar Baek, Bon-Nyon vÀliin ja jatkoin rukoilemista. Demoni, joka oli ilmestynyt Haak-Sungille ja oli erehdyksessÀ asentanut silmÀnsÀ ristikkÀin, tuli kohti silmÀt yhÀ lian peitossa.

 

Risti-silmĂ€inen demoni tuli surullisen nĂ€köisenĂ€ ja sanoi: ”Voi, kĂ€rsin tuon Ă€pĂ€rĂ€n Haak-Sungin takia. HĂ€n tĂ€mĂ€n teki!” TĂ€hĂ€n vastasin:          ”SepĂ€ hienoa! On virkistĂ€vÀÀ kuulla tuo!”Silloin demoni alkoi itkeĂ€ ja sanoi: ”Lopeta!  Lopeta tuo!” Niin minĂ€ huusin: ”SinĂ€ saastainen demoni! Jeesuksen nimessĂ€, hĂ€ivy luotani!” Ja se hĂ€ipyi.

 

Jatkoin kielillĂ€ rukoilua, kun sama demoni, jota Haak-Sung oli  kiduttanut, tuli itkien takaisin. Sen silmĂ€t olivat valkoiset, ja se mutisi jotain itsekseen. Kuuntelin tarkemmin ja kuulin: ” Ouh! Minun silmĂ€munani! Ouh! Minun silmĂ€munani! ” Oli itse asiassa huvittavaa nĂ€hdĂ€, kuinka demoni toisensa jĂ€lkeen tuli Haak-Sungin kĂ€sittelyn kĂ€rsineenĂ€ minun luokseni. Oli outoa, ettĂ€ nĂ€mĂ€ demonit tulivat nimenomaan minun luokseni, mutta tuntui todella tyydyttĂ€vĂ€ltĂ€, ettĂ€ Haak-Sung kosti niille vakavasti. En piitannut, kuulivatko demonit vai ei, mutta huusin: ”Vau! TĂ€mĂ€ on mahtavaa! ” Demonit taistelivat vastaan, sanoivat: ”Lopeta tuo! Lopeta tuo!” ja kun ne aikoivat hyökĂ€tĂ€,  sisar Bong-Nyo nĂ€ki tilanteen ja laittoi kĂ€tensĂ€ selkÀÀni ja alkoi rukoilla puolestani. Kokosin kaikki voimani ja huusin: ”Saatana! HĂ€ivy luotani!” ja ne lĂ€htivĂ€t.

 

Sitten, kun jatkoin harrasta rukoilua, tunsin jonkun olevan takanani, vetÀen vaatteistani. Ihmettelin, kuka se saattoi olla ja kurkkasin hengellisillÀ silmillÀni, mutta en nÀhnyt mitÀÀn. Jatkoin rukoilua ja taas tunsin, kuinka vaatteitani kosketeltiin. TÀllÀ kertaa jÀtin asian huomioimatta ja keskityin rukoukseen, kun jokin veti rajusti hiuksistani. Se myös tökki kylkeeni ja veti hiuksistani, eikÀ vain sitÀ, vaan alkoi nykiÀ housujani.

 

Siedin sitĂ€ niin kauan kuin pystyin, kunnes tunsin jÀÀtĂ€vĂ€n kylmĂ€n henkĂ€yksen ja nĂ€in oudon kohteen edessĂ€ni. Sen silmĂ€t peittivĂ€t toinen toistaan ja se pyöri ympĂ€ri kun se pyöri minua kohti. KovaÀÀnisesti sanoin: ”Hei! SinĂ€ demoni! Miksi hĂ€iritset minua? Et edes kykene menemÀÀn kenenkÀÀn muun lĂ€helle! Olen todella kyllĂ€stynyt sinuun! ” TĂ€hĂ€n demoni vastasi: ”Ihanko totta? HyvĂ€, olekin sairas minusta! YritĂ€n saada sinua helvettiin! Miksi rukoilet niin paljon, sinĂ€ pieni kiusanhenki? ” se ivasi minua.

 

PerÀÀntymĂ€ttĂ€ reagoin, kysyin: ”SinĂ€kö kutsuit minua pieneksi kiusankappaleeksi? Saat minut nauramaan! Kuten pastorini mainitsi saarnassaan, sinun demoni-kuninkaasi pakeni tĂ€ynnĂ€ pelkoa, niin ettĂ€ teistĂ€ pikkuapulaisista ei ole mitÀÀn vastusta! Jeesus lyö teidĂ€t ja Saatanan alas! Te olette kuollutta riistaa!” Kun olin sanonut tĂ€mĂ€n, se vieri lĂ€hemmĂ€ksi sanoen: ”SinĂ€kö todella ajattelet noin? ” Se pysĂ€htyi eteeni ja kuiskasi korvaani: ”Lopeta rukoileminen! Saatko jotain syötĂ€vÀÀ, kun rukoilet? Riisikakkua? Miksi rukoilet? ”  Vastasin nopeasti: ”Hei! Kun rukoilen, ihmeitĂ€ tapahtuu ja minulle kertyy aarteita! SinĂ€ demoni! HĂ€ivy luotani!” Heti se vieri pois.

 

Taas kerran jatkoin kielillĂ€ rukoilemista, kun Jeesus, HĂ€n jota rakastan eniten, tuli luokseni. Jeesus sanoi: ”PitĂ€isikö minun kutsua sinua nimellĂ€si? Vai lempinimellĂ€si? ” Vastasin :”Jeesus! PidĂ€n sesamesta!”  “KyllĂ€, kyllĂ€! Kuinka Minun Sesame jaksaa? ” Vastasin: ”Oikein hyvin, Jeesus!” Jeesus sanoi: ”Jos sinulla on mitĂ€ tahansa kysyttĂ€vÀÀ Minulta, Ă€lĂ€ epĂ€röi kysyĂ€.” HetkeĂ€kÀÀn epĂ€röimĂ€ttĂ€ aloitin: ” Herra! Minulla on niin paljon asioita, joita haluaisin tietÀÀ. Diakonissan isĂ€ kuoli, samoin Yae-Ji. Tapaavatko he molemmat toisensa taivaassa?” Herra hymyili ja rauhoitti minua: ”Molemmat tapaavat toisensa taivaassa ja palvovat ja jakavat kokemuksensa yhdessĂ€ taivaassa! Ja vaikka he ovat etÀÀllĂ€ toisistaan, he usein leikkivĂ€t yhdessĂ€ puutarhassa. Minun rakas Sesame! Minun on kĂ€ytĂ€vĂ€ monissa paikoissa, joten Minun tĂ€ytyy nyt lĂ€hteĂ€. Jatka harrasta rukousta!” Sitten HĂ€n Ă€kkiĂ€ hĂ€visi.

 

Kun Jeesus lĂ€hti, demonit palasivat. Aivan Ă€sken kuulin veli Haak-Sungin kokemuksen hĂ€nen rukoillessaan ja luulen ettĂ€ sama demoni minkĂ€ hĂ€n oli kohdannut, lĂ€hestyi nyt minua.  NĂ€in suunnattoman kÀÀrmeen edessĂ€ni ja se sĂ€ikĂ€ytti minut niin, ettĂ€ vapisin pelosta. Se oli suurempi kuin anakonda ja sillĂ€ oli kaksi pÀÀtĂ€. KÀÀrme lĂ€hestyi suu apposen auki ja sen pitkĂ€ kapea kieli meni ulos ja sisÀÀn. Olin niin pelon jĂ€hmettĂ€mĂ€, etten tiennyt mitĂ€ tehdĂ€. KÀÀrme oli hirvittĂ€vĂ€ ja nĂ€in sen kasvot selvĂ€sti. ErityispiirteenĂ€ olivat kiharaiset kulmakarvat, kuin permanentatut. Myös sen silmĂ€t olivat sekoitus mustaa ja sinipunaa ja silmĂ€luomien molemmat pÀÀt olivat kohotetut.

 

Kun keskityin siihen, kÀÀrme syöksyi minua kohti Ă€kkiĂ€ ja aggressiivisesti —ikÀÀn kuin niellĂ€kseen minut kokonaisena. SillĂ€ hetkellĂ€, kun kÀÀrme kirkaisi, minĂ€ epĂ€röimĂ€ttĂ€ huusin: ”Jeesuksen nimessĂ€, hĂ€ivy tÀÀltĂ€!” Huusin kahdesti, mutta sillĂ€ ei ollut aikomustakaan perÀÀntyĂ€. NiinpĂ€ huusin Jeesusta niin kovaa kuin pystyin. ”Jeesus! Auta minua! Karkoita tuo hirveĂ€ kÀÀrme !” Kun huusin Jeesusta, HĂ€n tuli oitis ja otti kÀÀrmeen kĂ€teensĂ€. HĂ€n pyörĂ€ytti kÀÀrmettĂ€ nopeasti ja heitti sen kauas pois. Kumarsin kiitollisuudesta ja sanoin: ”Jeesus! Kiitos Sinulle niin paljon! Olin aivan kauhusta kankea!” Herra vastasi: ”Minun rakas Sesame! Milloin vain kutsut Minun NimeĂ€ni, MinĂ€ aina tulen ja autan. NiinpĂ€ Ă€lĂ€ pelkÀÀ. Kaikki mitĂ€ sinun tulee tehdĂ€, on rukoilla hartaasti. ”

 

                           Kim, Joo-Eun NĂ€kee Lopulta Enkelit

 

Hepr. 1:14 : “EivĂ€tkö he kaikki ole palvelevia henkiĂ€, palvelukseen lĂ€hetettyjĂ€ niitĂ€ varten, jotka saavat periĂ€ pelastuksen?”

 

MinĂ€ voimistin mieleni, voimistin ja aloin rukoilla, kun huomasin enkeleitĂ€, joita olin pitkÀÀn kaivannut nĂ€hdĂ€. Kaksi enkeliĂ€ laskeutui hitaasti ja he tervehtivĂ€t minua kunnioittavasti: ”Tervehdys, sisar Joo-Eun!” ja puhuivat kohteliaasti. Enkelit olivat kauniita ja paljon pitempiĂ€ kuin ihmiset. He pitelivĂ€t kĂ€sissÀÀn kaunista, kirkkaana hohtavaa pukua. Sitten he avasivat sen ja esittelivĂ€t sen sanoen: ”Sisar Joo-Eun! Eikö tĂ€mĂ€ puku olekin kaunis? ”

 

Niin kuin olisin odottanut sitĂ€, vastasin nopeasti: ”MinĂ€ haluankin kokeilla sitĂ€ heti!” Enkelit tulivat lĂ€helle, hellĂ€sti ja varovasti pukivat minut tuohon pukuun. SiinĂ€ oli kauniit siivet takaosassa. Kun enkelit seisoivat molemmin puolin rinnallani ja pitivĂ€t kĂ€sistĂ€ni, tĂ€ytyin voimalla. Nousin ylös kohti taivasta. Kun ohitimme ilmakehĂ€n, ilmestyi musta yötaivas ja maapallo etÀÀntyi etÀÀntymistÀÀn.

 

Jatkoimme lentĂ€mistĂ€ paikkaan, jossa kaikki Linnunradan tĂ€hdet olivat sirottuneena kaikkialla. Molemmat kĂ€teni olivat rentoina sivullani, kun pukuni siivet alkoivat lepattaa. Kuvat, joita olen nĂ€hnyt Linnunradan tĂ€hdistĂ€, eivĂ€t tee oikeutta sen suuremmoiselle kauneudelle. Tuntui, ettĂ€ Linnunradalle saapumisestamme oli jo kulunut aikaa, mutta emme voineet edetĂ€. Ajattelin mielessĂ€ni: ”Olisin halunnut matkata koko matkan taivaaseen asti, mutta mistĂ€ nyt on kysymys?” Silloin enkelit vastasivat ja selittivĂ€t: ”Syy on se, ettĂ€ et ole rukoillut kyllin kovasti ja siksi voimme edetĂ€ vain tĂ€hĂ€n asti.” Olin pettynyt ja tyytymĂ€tön, mutta ei auttanut muu kuin palata enkelien kanssa takaisin.

 

Paluumatkalla Maa nĂ€ytti avaruudesta tosi kauniilta. Oli vaikea uskoa, ettĂ€ asumme noin pienellĂ€ planeetalla. Tuijotin punaista ilmakehÀÀ, joka ympĂ€röi planeettaa, ja lĂ€hestyimme planeettaa ja tulimme kirkkoon.  TĂ€mĂ€ pĂ€ivĂ€ oli tĂ€ynnĂ€ menetettyjĂ€ mahdollisuuksia. Opin rukouksen tĂ€rkeyden ja merkityksen. Jotta pÀÀsisi matkaamaan taivaaseen asti, minun oli koottava kaikki voimani siihen.

 

Kuvittelin taivasta, rukoilin ja olin tĂ€yttynyt tulella,  kun enkelit laskeutuivat alas ja tulivat istumaan vierelleni. Enkelit kerĂ€sivĂ€t kaikki rukoukseni pieneen kultaiseen maljaan, jota he pitivĂ€t kĂ€sissÀÀn. MinĂ€ heittĂ€ydyin keskustelemaan enkelien kanssa:                ” Rakkaat enkelit! Enkelit! MinĂ€ rukoilen paljon enemmĂ€n tĂ€stĂ€ lĂ€hin, niin ettĂ€ muistakaa tuoda isompia kerĂ€ysmaljoja seuraavalla kerralla!” Puhuin heille epĂ€muodollisesti, mutta yksi enkeli vastasi kunnioittavasti: ”KyllĂ€, sisar Joo-Eun, MinĂ€ ymmĂ€rrĂ€n!”   

   

                                   KĂ€vely Jeesuksen kanssa

 

Baek, Bon-Nyo: Kun olin rukoilemassa, Jeesus vei minut helvettiin. KĂ€velin pitkin kapeaa polkua, kun nĂ€in silmieni edessĂ€ demonin, joka nĂ€ytti kilpikonnalta. TĂ€mĂ€ kaivoi sormellaan silmĂ€nsĂ€ kuopastaan ja leikki sillĂ€ kunnes pani sen paikalleen. Se toisti tempun lukemattomia kertoja. Mietin: ”TĂ€mĂ€n demonin tĂ€ytyy olla hullu? ” ja nauroin sille sisĂ€isesti. Jostain, kuin taikuri hihastaan, se aloitti keskustelun. LĂ€hemmin tarkastellen sen toisen silmĂ€n kuopassa ei ollut silmÀÀ lainkaan. Se leikki ainoallaan: ”Hei! SinĂ€ siellĂ€! Sinunkin pitĂ€isi kaivaa silmĂ€si kuopastaan ja panna se takaisin niin kuin minĂ€! Se on todella hauskaa. Kokeile!”  Se jatkoi maanitteluani.

 

Vaikka Jeesus seisoi aivan oikealla puolellani, kirosin demonia: ” SinĂ€ olet yksi hullu demoni-Ă€pĂ€rĂ€! Miksi minun pitĂ€isi kaivella silmiĂ€ni pois kuopistaan? SinĂ€ voit jatkaa huvitteluasi ottamalla silmĂ€si ulos ja panemalla takaisin!” Demoni vastasi tylysti: ”TiedĂ€tkö, kuinka hauskaa tĂ€mĂ€ on?” ja se jatkoi venyttĂ€mĂ€llĂ€ silmĂ€munaansa ja leikkimĂ€llĂ€ sillĂ€. Jeesus neuvoi: ӀlĂ€ vĂ€litĂ€ siitĂ€. Jatketaan matkaa.”  ja me jatkoimme seuraavalle pysĂ€kille.

   

Jeesus ja minÀ jatkoimme tiellÀ, kun suunnattoman pitkÀ ja leveÀ pylvÀs ilmestyi. PylvÀs oli niin leveÀ, etten voinut sanoa oliko se urheilukenttÀ vai pylvÀs. PylvÀÀn pinnalla nÀin heikosti jonkin liikkuvan. Kun katsoin lÀhempÀÀ, pylvÀÀn pinnalla olikin lukematon mÀÀrÀ ihmisiÀ. He olivat alasti ja sidottu köysin, niin etteivÀt voineet liikahtaakaan. HeitÀ oli reilusti yli 10 000.

 

Ihmisten ruumiisiin oli mennyt valkoisia hyönteisiĂ€ ja ne söivĂ€t ahnaasti niiden lihaa. Joka kerta kun ötökĂ€t purivat lihan pois luihin asti, tuskanhuudot kajahtivat. Kuten helvetin muissakin osissa, ihmisistĂ€ jÀÀ lopulta jĂ€ljelle pelkĂ€t luurangot ja kun liha palautuu, hirvittĂ€vĂ€ murhenĂ€ytelmĂ€ alkaa toistua jĂ€lleen. Oli vaikea sanoa, oliko kyseessĂ€ ihminen vai elĂ€in. Kysyin Jeesukselta: ”MistĂ€ synnistĂ€ nĂ€itĂ€ ihmisiĂ€ rangaistaan tÀÀllĂ€? ” Silloin Herra vastasi: ”NĂ€mĂ€ ovat ihmisiĂ€, jotka osallistuivat huolettomasti aamu-jumalanpalveluksiin lyhyeksi ajaksi ja poistuivat nopeasti mennĂ€kseen maailman huvituksiin vain kuollakseen auto-onnettomuudessa. Myöskin tÀÀllĂ€ on ihmisiĂ€, jotka osallistuivat kirkonmenoihin, mutta suljettujen ovien takana juopottelivat ja kĂ€vivĂ€t joskus bordelleissa, kuten myös niitĂ€, jotka kĂ€vivĂ€t muodollisesti kirkossa, mutta eivĂ€t koskaan kohdanneet Herraa!”

 

HeidĂ€n huutonsa olivat sydĂ€ntĂ€ sĂ€rkeviĂ€ enkĂ€ voinut keskittyĂ€ ollenkaan siihen mihin katsoin. ”Voi Herra! En ymmĂ€rrĂ€ kaikkea tĂ€tĂ€ karjumista! En kestĂ€ kaikkia nĂ€itĂ€ hirvittĂ€viĂ€ nĂ€kymiĂ€. Toivon ettĂ€ voisin lĂ€hteĂ€ helvetistĂ€ heti nyt!” En halunnut pidentÀÀ helvetissĂ€- oloaikaani koska en halunnut nĂ€hdĂ€ vanhempiani enkĂ€ nuorempaa veljeĂ€ni kidutuksissa. Olin hermostunut ja niinpĂ€ varmistin ja varmistin Herran kanssa, ettei HĂ€n vain olisi viemĂ€ssĂ€ minua katsomaan sukulaisiani: ”Herra! TĂ€nÀÀn kieltĂ€ydyn menemĂ€stĂ€ sinne, missĂ€ vanhempani ovat! En todellakaan halua!” – Herra otti minua kĂ€destĂ€ ja sanoi: ”HyvĂ€ on! Lopetetaan tĂ€hĂ€n ja mennÀÀn nyt taivaaseen!” SillĂ€ hetkellĂ€, jolloin tartuin Herran kĂ€teen, lensimme jo Taivaan taivaalla ja saavuimme Eedenin puutarhaan.

 

Jeesus ja minĂ€ menimme kĂ€sikynkkÀÀ ja meillĂ€ oli puutarhassa mitĂ€ charmikkain deitti. NĂ€htyÀÀn kuinka onnellinen ja hĂ€mmĂ€stynyt olin, Jeesus kuiskasi ystĂ€vĂ€llisesti minulle: ”Minun rakas Bong-Nyo! Terveytesi ei ole kovin hyvĂ€? Nyt on sinulla todella kovaa, mutta sinun tĂ€ytyy kestÀÀ se!” Jeesuksen sanat aina lohduttavat ja liikuttavat minua ja minĂ€ aina itken kun ajattelen HĂ€nen lohduttamistaan.

( 2. Kor. 1:5:) “Niin kuin Kristuksen kĂ€rsimykset tulevat runsaina osaksemme samoin tulee Kristuksen kautta runsaana osaksemme myös lohdutus.” Jeesus ja minĂ€ vaihdoimme ja jaoimme monia ajatuksia, keskustelimme matkoistani taivaaseen ja helvettiin ja siitĂ€ kuinka elÀÀ oikein tĂ€stĂ€ eteenpĂ€in.

 

                                              Kuin SĂ€hköshokki

 

Pastori Kim, Yong-Doo: ToissapĂ€ivĂ€isen demonien yllĂ€tyshyökkĂ€yksen jĂ€lkeen puremakivut jatkoivat kidutustaan joka pĂ€ivĂ€. Hengitys ja puhuminen aiheuttivat niin suurta kipua, ettĂ€ minun oli usein purtava hampaat yhteen, kunnes kipu hĂ€lveni. Mutta Jumala antoi minulle armollisesti kyvyn pitÀÀ saarnoja ja laulaa ylistystĂ€ sillĂ€ kiputasolla, jonka saatoin sietÀÀ. Kaikella voimallani pidin kĂ€siĂ€ni ylhÀÀllĂ€ ja rukoilin – kun yhtÂŽĂ€kkiĂ€ tunsin sĂ€hköiskun tulevan molempien kĂ€sien kautta. Virta oli niin vahva, ettĂ€ se kulki jokÂŽikisen ruumiini osan kautta.

 

Jumala vuodatti voiteluöljyÀ minuun PyhÀn Hengen kautta, mutta fyysinen kipuni ei hÀvinnyt. Rukoileminen kÀdet kohotettuina oli hirveÀn vaikeaa, ikÀÀn kuin olisi rangaistavana. Oli hetkiÀ, jolloin tunsin terÀvÀÀ kipua, ikÀÀn kuin minua olisi tökitty neulalla. Silloin laskin kÀteni alas. Kun kipu vÀheni, nostin kÀteni taas ylös rukoillakseni. TÀmÀ jatkui ja jatkui.

 

Olin pÀÀttÀnyt rukoilla kohotetuin kÀsin, kun ÀkkiÀ vasen kÀmmeneni liikkui hitaasti sentin ulospÀin. Jatkoin rukoilemista, jolloin kÀmmen liikkui toisen senttimetrin ja tÀllÀ kertaa kÀteni liikkuivat . Sitten liike loppui ja alkoi uudelleen kun aloin taas rukoilla. Noin tuntia myöhemmin vasen kÀsi kÀÀntyi tÀysin sisÀasennosta ulkoasentoon. Samaan aikaan oikea kÀmmen, kuten vasenkin, liikkui hitaasti sisÀ- asennosta ulko-asentoon. TÀydelliseen liikkeeseen meni kolme tuntia. Olin jÀhmettynyt tÀhÀn asentoon joksikin aikaa. Molemmat olka- ja kyynÀrvarteni olivat halvaantuneet ja rukoileminen tÀssÀ tilassa yli neljÀ tuntia oli kidutusta.

 

                               Katumus Joka IkisestĂ€ SynnistĂ€

 

Minulla ei ole harmainta aavistusta, onko työni todella Herran johtamaa. Karkealla ymmĂ€rryksellĂ€ huusin improvisoiden: ”Saatana! HĂ€ivy minusta! HĂ€ivy, jĂ€tĂ€ minut!” Mutta Jeesus ei lausunut sanaakaan. Sen sijaan HĂ€n jatkoi PyhĂ€n Hengen tulen vuodattamista ja ravisteli ruumistani ilolla ja rauhalla. SillĂ€ hetkellĂ€ muistin elĂ€mĂ€ni menneet synnit ja aloin tehdĂ€ niistĂ€ parannusta ja katua. Se alkoi arvottomalla elĂ€mĂ€llĂ€ni pastorina, jatkui hulluun urheilu-addiktiooni, joka johti Herrani palvelemisen laiminlyöntiin. Aloin tehdĂ€ parannusta ja katua joka ainoaa syntiĂ€ni.

 

Rm. 2:5: ”Kovuudellasi ja sydĂ€mesi katumattomuudella sinĂ€ kartutat pÀÀllesi vihaa Jumalan vihan pĂ€ivĂ€ksi, jolloin hĂ€nen vanhurskas tuomionsa ilmestyy.”

 

MinĂ€ rakastan urheilua niin paljon, ettĂ€ kun tutustun uuteen lajiin, opin sen lyhyessĂ€ ajassa.  ElĂ€ydyn urheilulajiin niin syvĂ€sti, ettĂ€ unohdan tĂ€ysin Herran ja nĂ€in loukkaan HĂ€ntĂ€. Addiktioni oli laaja-alainen ja koski monia urheilulajeja: keilailua, jalkapalloa, sulkapalloa, mutta eniten sulkapalloa.

 

Kuten kaikissa urheilulajeissa, ellet koe fanaattisesti paloa siihen, et todella nauti siitĂ€ – et edes harrastuksena. Olin hullaantunut sille sisĂ€iselle ÀÀnelle, joka vakuutti minulle, ettĂ€ minun oli pidettĂ€vĂ€ itseni hyvĂ€ssĂ€ kunnossa ja huolehdittava kropastani. Tuhlasin paljon aikaa ja jos jĂ€i vapaa-aikaa, menin sulkapallopuistoon, joka oli lĂ€hellĂ€ kylpylĂ€laitosta. SiellĂ€ vapauduin kaikesta stressistĂ€ sydĂ€meni kyllyydestĂ€.

 

Urheilun harrastaminen ei  sinĂ€llÀÀn ole pahaa, mutta asiat, joita teemme tuppaavat imemÀÀn meidĂ€t mukaan ja valtaamaan mielet. TĂ€stĂ€ mielentilasta ei ole helppoa vapautua ja se on ikĂ€vĂ€ kyllĂ€ hyvin tunnettu tosiasia. TĂ€mĂ€ on syy siihen, miksi ihmiset investoivat elĂ€mĂ€nsĂ€, pÀÀmÀÀrÀÀnsĂ€ ja sielunsa työhön! Minun, joka koin hengellisen maailman yhĂ€ syvemmin, silmĂ€ni havahtuivat huomaamaan, ettĂ€ olin tullut riippuvaiseksi urheilusta. SiitĂ€ tuli esteitĂ€, jotka jatkoivat kertymistÀÀn ja saivat hengellisen kasvuni kĂ€rsimÀÀn. Nyyhkytin usein ja tein parannusta kaikesta.

 

Oli aika, jolloin kirkkoni jĂ€senet lĂ€htivĂ€t muihin kirkkoihin ja minulle jĂ€i seurakuntaani vain yksi vanha gentlemanni. Kirkko ei kasvanut lainkaan. Onneksi pastori, jonka tunsin hyvin, tarjosi paikkaa Seoulista. Olisin saanut pÀÀpastorin viran seurakunnasta, jossa oli satoja jĂ€seniĂ€. Ajattelin: ”KyllĂ€ – tĂ€mĂ€hĂ€n on hienoa!” ja valmistauduin ottamaan tarjouksen vastaan. PĂ€ivÀÀ ennen lĂ€htöÀni, kun olin rukoilemassa, Jeesus ilmestyi kĂ€dessÀÀn suunnattoman pitkĂ€ sauva, joka taivaasta maahan asti. Jeesus komensi minut polvilleni ja tottelin. Sitten Jeesus otti tuon pitkĂ€n sauvan ja iski sillĂ€ suurella voimalla minuun. Iskun hetkellĂ€ tunsin Herran rakkauden minua kohtaan. Voima ei satuttanut. Mutta Herran kasvot olivat iskun jĂ€lkeen surulliset ja kyyneleet tippuivat alas kasvoiltaan: ”Rakas palvelijani! MitĂ€ sitten tekisit, kun seurakuntasi kasvaa suureksi? Pastori Kim Yong-Doo! Pastori Kim, millaisen uhrin antaisit pyhĂ€kölle? ”  

 

En voinut vastata Herran kysymykseen. Kaikki vastaukset olisivat paljastaneet totuuden hĂ€peĂ€llisen sydĂ€meni tilasta. Kun pastorit kokoontuvat, jokainen puhuu ” Nopeasta kirkon kasvusta” tai ” Kuinka monta jĂ€sentĂ€ on tullut lisĂ€Ă€â€ tai ” Kuinka monta vuotta meni kirkon rakentamiseen” ja ” Kuka pastoreistanne on johtava veli?” – ja tĂ€mĂ€nkaltaisia ovat pastorien keskustelujen aiheet! NĂ€mĂ€ tunsin vastauksia myöten.

 

Polvistuneena ja pÀÀni Herran edessĂ€ kumarassa, en voinut kestÀÀ itseĂ€ni ja hĂ€pesin. En voinut tehdĂ€ mitÀÀn ja vain itkin ja itkin. Jeesus hieroi hellĂ€sti selkÀÀni ja lohdutti minua lĂ€mmöllÀÀn: ” Rakas palvelijani”! Tahdoinko koskaan, ettĂ€ kokoat rakennusrahaston? ”Halusinko koskaan, ettĂ€ sinun kirkossasi tapahtuu suuuri herĂ€tys? ÄlĂ€ haudo nĂ€itĂ€ sydĂ€messĂ€si! Mutta minĂ€ tahdo sinun seuraavan, mitĂ€ minĂ€ haluan. MinĂ€ haluan, ettĂ€ sinĂ€ etsit ja löydĂ€t kadonneet lampaani – viis lukumÀÀristĂ€- olipa se yksi tai sata lammasta, minĂ€ haluan, ettĂ€ sinĂ€ pidĂ€t heistĂ€ hyvÀÀ huolta. Ole pienimmĂ€ssĂ€kin uskollinen. ÄlĂ€ anna ympĂ€rillĂ€si olevien isompien asioiden hajottaa sinua, mutta rukoile hartaasti ja odota Minun aikaani. Lopuksi, ole rohkealla mielellĂ€!”

 

MitÀ tapahtuikin, minun ikÀvöimiseni Herraa kohtaa lisÀÀntyi pÀivÀ pÀivÀltÀ ja oli aika tehdÀ lopullinen pÀÀtös. Rukoilevat jÀsenet kirkossamme huusivat hartaasti Herran puoleen. Molemmat kÀsivarret ja kÀdet ristissÀ jatkoin rukousta kaikella voimallani mitÀ minulla oli kunnes fyysisen kivun intensiteetti pakotti minut kaatumaan eteenpÀin.

 

                                  Katuvan Hengen Rukous

 

Pastorin vaimo Kang, Hyun–Ja: EilisestĂ€ minĂ€kin huomasin, ettĂ€ minunkin kĂ€teni alkoivat vÀÀntyĂ€, kuten pastori oli kertonut. Pyysin Joo-Eunia, jonka hengelliset silmĂ€t olivat avatut, kertomaan, miksi nĂ€in tapahtui. Jeesus selitti meille Joo-Eunin kautta.

 

Ensiksikin pastorille ja vaimolleen on hengellisten silmien avaaminen vaikeampaa ja se on monin verroin kivuliaampi prosessi. On monentyyppisiĂ€ rukouksia, mutta voimakkain rukous on, joka vauhdittaa prosessia, on kyynelin suoritettu katumus. Muihin verrattuna en juurikaan vuodata kyyneliĂ€ usein. Se voi johtua vahvasta persoonallisuudestani, mutta kuinka kokosydĂ€misesti rukoilenkaan ja huudan Herran puoleen, en voi itkeĂ€ – en vaikka yritin.

 

Kerran uskouduin erÀÀlle pastorille ja sanoin: ”Pastori! Miksi en voi itkeĂ€?” Silloin hĂ€n neuvoi, ettĂ€ minulta puuttui katuva sydĂ€n. HĂ€n rohkaisi minua etsimÀÀn sitĂ€ Herralta:  Ps. 34:19: ”Herra on lĂ€hellĂ€ niitĂ€, joilla on sĂ€rkynyt sydĂ€n, ja hĂ€n pelastaa ne, joilla on murtunut mieli”.

 

Joo-Eun on hyvin paljon samanlainen kuin hÀnen pastori-isÀnsÀ ja hÀn rukoilee usein kyynelten tÀyttÀmÀnÀ voimalla, mutta Joosephin persoonallisuus on minun kaltainen: me molemmat kamppailemme saadaksemme kyyneliÀ. Koko iltapÀivÀn rukoilin katuvalla sydÀmellÀ kun Herra kaatoi pÀÀlleni ison kassillisen katumuksen kyyneliÀ. PyhÀ Henki peitti minut kyynelillÀ, hiellÀ ja nenÀ vuoti. Olin tÀynnÀ kyyneliÀ ja itkin kontrolloimattomasti. Kolmiyhteinen Jumala antoi sanoman Joo-Eunin kautta ja sanoi, ettÀ oli saanut runsaasti kyyneliÀ minulta.

 

Jeesus piti meitĂ€ pĂ€ivittĂ€in tukevasti otteessaan. Ilman Jeesusta emme olisi selvinneet pĂ€ivÀÀkÀÀn. Jeesus otti osaa pĂ€ivĂ€palveluksiimme enkeleineen ja siunasi jokaista meitĂ€ henkilökohtaisesti. Pastori KimiĂ€ erityisesti voideltiin leimuavalla pyhĂ€llĂ€ tulella ja jĂ€senet, joilla oli hengellisen nĂ€kemisen lahja, nĂ€kivĂ€t mitĂ€ oli tapahtumassa silmiensĂ€ edessĂ€ ja huudahtelivat kunnioituksesta: ”Vauuu! TĂ€mĂ€ on hĂ€mmĂ€styttĂ€vÀÀ! Pastori, Jeesus juuri astui sinun ruumiiseesi! Enkelit vuodattavat jotain valkoista pÀÀhĂ€si!” Herra ilmestyi joka saarnan aikana ja suojasi meitĂ€, kunnes palasimme turvallisesti koteihimme.

 

Toisaalta  pahat demonit myös ilmestyivĂ€t ja etsivĂ€t tilaisuutta hyökĂ€tĂ€. Emme koskaan voineet laskea vartioitamme alas. Koska demonien ulkonĂ€kö oli paljastunut nuorille jĂ€senille, joiden hengelliset silmĂ€t olivat avatut, heidĂ€n tĂ€ytyi varustautua huolellisesti rukoilemalla.

 

Me olimme taistelukentillĂ€ taistellen elĂ€mĂ€stĂ€ ja kuolemasta, siksi meidĂ€n tĂ€ytyi olla hengellisesti lujina eturintamassa. Emme tiedĂ€, miksi olemme siellĂ€ ja kuinka nĂ€in pitkĂ€lle olimme tulleet. Emme tiedĂ€, miksi Jeesus valitsi meidĂ€t, heikot, arvottomat, merkityksettömĂ€t lampaat taistelemaan vihamielisten, pahojen hengellisten vastustajien kanssa. Mutta Jeesus paljasti sen selvĂ€sti meille kaikille: ”Te pienet Herran Kirkon karitsat! TeidĂ€n uskonne pysyy lujana vain taistelemalla demonien kanssa! Luottakaa minuun! Tarttukaa kĂ€teeni ja antakaa palaa! Olen aina kanssanne, joten Ă€lkÀÀ olko huolissanne Ă€lkÀÀkĂ€ pelĂ€tkö!”

 

Herra oli kanssamme – ei mielikuvituksessamme, vaan HĂ€n oli oikeasti kanssamme todellisuudessa, luonamme. MeillĂ€ ei ollut aikaa viettÀÀ vapaa-aikaa syöden, kĂ€yden suihkussa tai nukkuen. TaistelukentĂ€llĂ€ jokainen hetki on elĂ€mĂ€n ja kuoleman tilanne ja vain hengelliset ammuksemme ja nyrkkimme niin kuin hengellinen voimamme, voi suojella meitĂ€. Kun lapset ylittivĂ€t kadun, söivĂ€t ravintolassa tai olivat evankelioimassa kaduilla ihmisiĂ€, Jeesus oli aina nĂ€kyvĂ€nĂ€ kanssaan ja ohjasi heitĂ€.

 

                                                 20. pĂ€ivĂ€

 

Henkilökohtaiset Kertomuksemme HengellisistÀ Kokemuksista

 

 Apt. 1:8: ”Mutta te saatte voiman, kun PyhĂ€ Henki tulee teidĂ€n pÀÀllenne, ja te tulette olemaan minun todistajiani sekĂ€ Jerusalemissa ettĂ€ koko Juudeassa ja Samariassa aina maan ÀÀriin saakka.”

 

                 Kim, Joo-Eun HyökkÀÀ Demonien kimppuun!

 

Pastori kertoi saarnassaan, ettĂ€ emme pelkĂ€isi, kun demonit ilmestyvĂ€t, vaan pĂ€invastoin, meidĂ€n olisi hyökĂ€ttĂ€vĂ€ niiden kimppuun. Kun pastori saarnasi, hĂ€n huusi nĂ€itĂ€ kehoituksia: ”Astukaa niiden pÀÀlle ja aiheuttakaa kipua! Kaivakaa niiltĂ€ silmĂ€t ja murskatkaa ne! Tarttukaa niihin ja ravistelkaa niitĂ€!” Se oli hauskaa ja antoi minulle energiaa.

 

Koska pelĂ€styn herkĂ€sti ja huudan paniikissa, pastori antoi minulle salaisen ohjeen ja iskosti mieleeni uskoa: ”Joo-Eun! ÄlĂ€ koskaan pelkÀÀ! Jos nĂ€ytĂ€t pelkosi, demonit hyökkÀÀvĂ€t sitĂ€kin enemmĂ€n! Ole vahva! Herra on aina kanssasi”! Olin pÀÀttĂ€nyt olla vahva enkĂ€ aikonut perÀÀntyĂ€ tĂ€nĂ€ iltana.

 

Pian ylistyksen jÀlkeen, saarna loppui ja oli rukouksen aika. Rukoilin kielillÀ jonkin aikaa ja tÀytyin tulella, kun eniten pelkÀÀmÀni ja vihaamani naisdemoni ilmestyi valkoisessa kaavussaan. TÀnÀÀn, pÀinvastoin kuin muina pÀivinÀ, naisdemonin meikki nÀytti erityisen pelottavalta ja se tuli huutaen hirvittÀvÀllÀ ÀÀnellÀ. Ihoni tuli kananlihalle. Kuten tavallista, demoni vuoti verta molemmista silmÀkulmista ja suusta ja sen hiukset olivat niin pitkÀt, ettÀ nÀytti siltÀ kuin hÀn olisi astumaisillaan niiden pÀÀlle.

   Olin ahdistunut ja hermostunut, mutta vakuutin itselleni: ”MinĂ€ yritĂ€n uskossa!” ja ojensin kĂ€teni siihen suuntaan, minne demonikin oli pyrkimĂ€ssĂ€ – ja tunsin jonkin puristavan kĂ€ttĂ€ni ( Mk. 9:23: ”Jeesus sanoi hĂ€nelle: ‘Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo!’” ).

 

SillĂ€ hetkellĂ€ kokosin kaikki voimani ja tartuin demonin tukkaan. Ajattelin demonia, joka hirvitti minua  ja aiheutti minulle hankaluuksia, ja jatkoin sen ravistelua samalla kun pidin kiinni sen tukasta pÀÀstĂ€mĂ€ttĂ€ irti. Mutta jotain outoa tapahtui!  ”Ouh! PÀÀstĂ€ minut menemÀÀn! SinĂ€ vanhingoitat minua! PÀÀstĂ€ irti! Heti! Se vahingoittaa minua!”, saatoin selvĂ€sti kuulla demonin kirkuvan. Armotta ravistelin demonia hiuksista lakkaamatta ja lopulta sain kiskotuksi koko tukan irti. Silloin naisdemoni itki ja sanoi: ”Hiukseni! Hiukseni! ” ja hĂ€ipyi luotani.

 

Sitten isopĂ€inen miesdemoni lĂ€hestyi ja uhkasi minua avaamalla suunsa levĂ€lleen. Odotin, ettĂ€ demoni avaa suunsa uudelleen, ja molemmin sormin revin sen suun rikki. Sitten kaivoin sen silmĂ€t ulos ja tallasin ne kantapĂ€illĂ€ni. Demoni alkoi itkeĂ€ kivusta: “Ouh! SilmĂ€ni! SilmĂ€ni! MissĂ€ ne ovat? Etsi ne! Koskee!” ja se etsi raivokkaasti silmiÀÀn lattialta. Lopulta, kun se ei niitĂ€ löytĂ€nyt, se hĂ€visi.

 

Hetken kuluttua demoni, jolla oli vain yksi kuunsirpin muotoinen silmĂ€, kĂ€veli minua kohti. Sen sijaan, ettĂ€ se olisi kĂ€vellyt jaloillaan, sen kĂ€det toimivat jalkoina ja se tipsutteli kevyesti luokseni. Vaikka se oli yksisilmĂ€inen, kaivoin sen silmĂ€n armotta ulos ja mursin siltĂ€ sormet pois. Silloin se itki ja sanoi: Ouh! Hei! TĂ€mĂ€ on minun  ruumiini! ÄlĂ€ koske minuun! SinĂ€ satutat minua!”  Vastasin ÀÀnekkÀÀsti: ”TĂ€hĂ€n saakka et ole tehnyt mitÀÀn muuta kuin pelotellut, niinpĂ€ nyt on maksun aika!” ja jatkoin repimĂ€llĂ€ sen ruumista kappaleiksi. Kuunsirppidemoni nyyhkytti, kun se juoksi pois ja sanoi: ”MinĂ€ palaan takaisin luoksesi. Saatpa nĂ€hdĂ€!” Sitten demoni kerĂ€si revityt ruumiinsa kappaleet ja lĂ€hti.

 

TĂ€llĂ€ kertaa isosilmĂ€inen demoni ilmestyi ja sen silmien sisĂ€llĂ€ oli vielĂ€ toinen silmĂ€. SilmĂ€t olivat kokonaan valkoiset ja tosi pelottavat. Olin valmiina ja työnsin sormeni sen silmiin ja kun pyöritin sitĂ€ ympĂ€ri, tunsin todella outoa oloa. Se tuntui puuromaiselta, kun sitkeÀÀ ainetta alkoi valua siitĂ€ ulos ja peitti kĂ€teni. Demoni huusi:        ”Oh! Minua huimaa! ” Ja kun se tuota sanoi, heitin sen kauas pois luotani.

 

                                        Demonien HĂ€tĂ€kokous

 

Kun olin rukoilemassa, kuulin jotain nurkasta ja kÀÀnnyin melua kohti ja aloin rukoilla kielillĂ€. SiellĂ€ nĂ€in noin 30 demonia istumassa ympyrĂ€ssĂ€ pitĂ€mĂ€ssĂ€ kokousta. NĂ€in ja kuulin tarkasti, mitĂ€ he keskustelivat.  Aiheena oli seuraava:

 

Korkea-arvoisin demoni puhui vĂ€hemmĂ€n arvokkaille alaisilleen ja sanoi: ” Aiommeko nĂ€in lĂ€hteĂ€ Herran Kirkosta? Pankaa toimeksi ja hĂ€iritkÀÀ heidĂ€n rukoiluansa! TehkÀÀ jotain! Te Idiootit! ” Silloin erĂ€s demoni vastasi: ”TiedĂ€tkö sen tytön? Tuon ruman tytön! Joo-Eun tai jotain sinne pĂ€in, tĂ€mĂ€ tyttö, Sesameksi tai jotain sinne pĂ€in kutsuttu! Eikö olekin hĂ€mmentĂ€vÀÀ hĂ€vitĂ€ tuollaiselle tytölle?” Kun he jatkoivat valituksiaan, yksi huusi: ”EntĂ€ minĂ€? Suuni revittiin auki! Vuodin verta paljon!”

 

ÄkkiĂ€ demoni, joka oli istunut vaiti, sanoi: ”Hei! Miten sinulle kĂ€vi, ei ole mitÀÀn! MinĂ€ menetin kaikki hiukseni ja olen nyt kalju. MitĂ€ me nyt teemme? ” He valittivat ÀÀnekkÀÀsti, kun korkea-arvoisin kallopÀÀdemoni, jolla oli muutama musta karva pÀÀssÀÀn, pyöri paikalle. Kallolla ei ollut silmiĂ€. Aloin Ă€kkiĂ€ rukoilla Herraa: ”Herra! Anna minulle kirves!” ÄkkiĂ€, kun olin lopettanut rukouksen, vierelleni ilmestyi kirves. Kun kallodemoni hyökkĂ€si, otin kirveen ja löin. YhdellĂ€ huudolla ”Oh, Ă€iti!” kallo murtui kappaleiksi.

 

Jatkoin rukoilemista, kun tunsin jotain otteessani ja se hĂ€mmĂ€stytti minua. Sen nĂ€hnyt mitÀÀn, niinpĂ€ pyöritin sitĂ€ ympĂ€ri ja ympĂ€ri ja tupsautin menemÀÀn. Sitten kuulin törmĂ€ysÀÀnen ja ”Ouh!”. Tunsin tyytyvĂ€isyyttĂ€, ettĂ€ nyt kykenin hoitelemaan minkĂ€ vain minua uhkaavan demonin.  Olin tĂ€ynnĂ€ voimaa, kun jatkoin rukoilemista. ÄkkiĂ€ nĂ€in kirkkaasti tuikkivan valon ja suloinen tuoksu tĂ€ytti huoneen.

 

                    Suloinen Tuoksu Ja Jeesuksen Ilmestyminen

 

Tuoksu ei hĂ€vinnyt, vaan jatkoi tunkeutumista nenÀÀni. Olin tuoksun huumaama, kun rakas Jeesus ilmestyi eteeni. MinĂ€ sanoin: ”Jeesus! Kaipasin sinua niin kovasti!”, ja Jeesus vastasi: ”MinĂ€kin kaipasin sinua!”  ja jatkoi: ”Suloinen Sesameni, olet rukoillut tĂ€nÀÀn pitkÀÀn ja hartaasti! Olet tehnyt hyvÀÀ työtĂ€! Jatka harrasta rukoilemista! Anna kaikki mitĂ€ sinulla on! ” Jeesuksen ilme vaihtui. HĂ€n nĂ€ytti murehtivalta ja hĂ€n mutisi hiljaa: ”Kenelle MinĂ€ nĂ€ytĂ€n helvettiĂ€ tĂ€nÀÀn? KyllĂ€! Yoo-Kyung on rukoillut lujasti. MinĂ€ vien Yoo-Kyungin helvettiin ja sallin hĂ€nen vierailla mumminsa luona siellĂ€.” Sitten HĂ€n lĂ€hestyi sisar Yoo-Kyungia.

  

Diakonissa Shin, Sung-Kyung: rukoilin voimakkaasti kielillÀ kÀsivarret kohotettuina ja kÀteni jÀÀtyivÀt kylmÀn sÀÀn takia. Tunnin kuluttua huomasin, ettÀ ruumiini alkoi lÀmmetÀ ja ikÀÀn kuin joku olisi ottanut minua kÀsistÀ kiinni, oli lÀmmintÀ. Olin uppoutunut syvÀsti rukoukseen, kun ÀkkiÀ suloinen tuoksu tÀytti ilman.

 

En voinut keskittyÀ rukoukseen tuoksun takia. Katselin ympÀrilleni monta kertaa, mutta en voinut nÀhdÀ tuoksun lÀhdettÀ. Rukousrallin jÀlkeen kysyin pastorilta tuoksusta ja hÀn selitti, ettÀ ennen kuin Jeesus ilmestyy, suloinen tuoksu usein tulee edeltÀ.

 

Ef. 5:2: ”Vaeltakaa rakkaudessa, niin kuin Kristuskin rakasti meitĂ€ ja antoi itsensĂ€ meidĂ€n puolestamme lahjaksi ja suloisesti tuoksuvaksi uhriksi Jumalalle.”

 

TĂ€nÀÀn Joo-Eun ja minĂ€ olemme ainoat, jotka tunnemme suitsukkeen tuoksun. Joo-Eun kertoi minulle, ettĂ€ hĂ€n nĂ€ki hengellisillĂ€ silmillÀÀn,  ettĂ€ heti kun tuoksu tuli, Jeesus ilmestyi. Jeesus lĂ€hestyi minua ja halasi hellĂ€sti.

 

                       Yoo-Kyung HyökkÀÀ Demonien Kimppuun

 

Lee, Yoo-Kyung: Kun aloin rukoilla, naisdemoni valkoisessa kaavussa dracula-hampaineen ilmestyi verta suussaan. Huusin demonille: ”Jeesuksen nimessĂ€ hĂ€ivy!” Mutta demoni ei lĂ€htenyt, vaan oli pĂ€invastoin valmis hyökkÀÀmÀÀn kimppuuni. Heti muistin pastorin saarnan sanat tĂ€ltĂ€ illalta, jossa kehotettiin olemaan pelkÀÀmĂ€ttĂ€ demoneja ja seisomaan lujina ja taistelemaan. TĂ€mĂ€n muistaen ojensin urhoollisesti kĂ€teni ulos, jolloin tunsin tukon hiuksia kourassani. Lopulta sain demonin kaikki hiukset otteeseeni. Olin iloissani.

 

Aloin vÀÀntÀÀ demonia hiuksista ja se alkoi ulvoa: ” Ouh! PÀÀstĂ€ irti hiuksistani! PÀÀstĂ€ heti!” Demoni alkoi itkeĂ€. Tuntui hyvĂ€ltĂ€ kuulla demonin tuskissaan kerjÀÀvĂ€n minua hellittĂ€mÀÀn otteeni, vedin ja pyöritin sitĂ€ vielĂ€ hurjemmin. Huusin: ”SinĂ€ saastainen demoni! Olen pelĂ€nnyt sinua hirveĂ€sti tĂ€hĂ€n saakka, mutta en enÀÀ!  On sinun vuorosi saada mitĂ€ ansaitset!” Ja minĂ€ pyöritin sitĂ€ jatkuvasti.  Demoni valitti ja sanoi: ”Kun kuolet, raahaan sinut varmasti helvettiin!” Vastasin:         ”MitĂ€ sanoit? MinĂ€kö kuolen? Ota tĂ€stĂ€, saastainen demoni!” ja minĂ€ vedin kaikin voimin sen koko tukan irti. Demoni hĂ€visi.

 

TĂ€llĂ€ kertaa kalju miesdemoni lĂ€hestyi minua, mutta koska sillĂ€ ei ollut hiuksia mistĂ€ vetÀÀ, tartuin sen paljaaseen pÀÀhĂ€n ja painoin lujasti sen alas. Demoni huusi suureen ÀÀneen: ”Ouh! MinĂ€ kuolen tĂ€hĂ€n! Lopeta pÀÀni painaminen!” Minulla oli niin hauskaa, ettĂ€ painoin sen pÀÀtĂ€ alas vielĂ€ kovempaa. PÀÀ aukesi ja veri virtasi ja oudolla ÀÀnellĂ€ silmĂ€t ponkaisivat kuopastaan. Demoni kiljui: ” PÀÀni! SilmĂ€ni!” ja se nĂ€ytti sekavalta. KĂ€ytin tilaisuutta hyvĂ€kseni ja annoin iskun sen rintaan tĂ€ydellĂ€ voimalla ja se huusi ”Ahhh” ja kaatui nurkkaan.

 

Minulla oli tosi hauskaa piestĂ€ demoneja ja kun jatkoin rukoilua, Jeesus ilmestyi eteeni. Jeesus sanoi: ”Rakkahin Yoo-Kyung, uskosi on kasvanut mahtavasti! Voit nyt todella vahingoittaa demoneja nyrkeillĂ€sikin! ja HĂ€n hymyili. Tunsin itseni ylpeĂ€ksi, kun Jeesus kehui minua hyvĂ€stĂ€ työstĂ€.

 

Sanoin Jeesukselle: ”Jeesus! Haluan taivaaseen! Toivon voivani vierailla taivaassa!”  Pyyntöni jĂ€lkeen Jeesus sanoi: ”Koska olet jo nĂ€hnyt taivasta niin paljon, tĂ€nÀÀn haluan, ettĂ€ nĂ€et millaista tuskaa mummisi kĂ€y lĂ€pi helvetissĂ€.” Sitten HĂ€n otti minua kĂ€destĂ€. Niin pian kuin HĂ€n otti minua kĂ€destĂ€, Jeesus ja minĂ€ jo kĂ€velimme pimeÀÀ ja kapeaa helvetin polkua.

 

Tuntui kuin olisimme kĂ€velleet vasta vĂ€hĂ€n matkaa, kun nĂ€in silmieni edessĂ€ ison ja leveĂ€n metallikattilan, joka oli kuumennettu tulella punaiseksi. Pannun sisĂ€llĂ€ oli syvĂ€nsininen tuli ja liekit loimottivat ulkopuolellakin. Jeesus kiinnitti huomioni ja sanoi: ”Yoo-Kyung! Katso tarkasti padan sisĂ€puolelle ja nĂ€e, kuka siellĂ€ on!”  Katsoin tarkasti. NĂ€in mummini pannun sisĂ€llĂ€ ja miehen ja he molemmat hyppivĂ€t ylös-alas ja huusivat: ”Ouh! TÀÀllĂ€ on hirveĂ€n kuuma!” Mummini kirkui. TĂ€ssĂ€ valtavassa padassa oli myös valtavat kahvat.

 

Yritin kovin olla katsomatta mummiini, mutta Jeesus salli minun katsella hĂ€ntĂ€. Kun mummini kĂ€rsi tuskissaan, hĂ€n myös katsahti minuun: ”Yoo-Kyung! En kestĂ€ tĂ€tĂ€ kivuliasta kuumuutta enÀÀ pidempÀÀn!  Auta mummiasi! Kiirehdi ja pyydĂ€ Herraa auttamaan minut pois tÀÀltĂ€!”  Mummini juoksi valkoisessa asussaan ja hĂ€nen vaatteensakin oli tulessa. NĂ€ytti siltĂ€, ettei hĂ€n tiennyt mitĂ€ tehdĂ€ ja hĂ€n hyppi ja pomppi kuin popcornit, joita kuumennetaan.

 

Kuuman padan vierellÀ seisoi pelottava helvetin demoni ja vahti sitÀ tarkasti. SillÀ oli yhdessÀ ruumiissa kolme pÀÀtÀ ja keskimmÀisessÀ pÀÀssÀ oli piirteitÀ sammakon kasvoista ja silmistÀ. Vasen pÀÀ oli kuin kÀÀrmeen ja se availi suutaan ja sihisi nÀyttÀen kieltÀÀn minua kohti. Oikeanpuoleinen pÀÀ nÀytti lepakolta siipineen, jotka avautuivat ja sulkeutuivat. HirvittÀvÀ demoni katseli minua ja huusi minulle:

 

”Hei sinĂ€! Miksi olet tÀÀllĂ€? ”  Vastasin: ”Tulin katsomaan mummiani. Miksi sinĂ€ aiheutat tuollaista tuskaa mummilleni? ” Olin vihainen, mutta koska Jeesus seisoi vierellĂ€ni, demoni ei vastannut. Nyyhkytin, sanoin: ”Mummi! MitĂ€ voin tehdĂ€? SiellĂ€ on niin kuuma, mutta en voi tehdĂ€ mitÀÀn!” ja mummini katsoi minua ja itki.

 

Mummini huusi: ”Yoo-Kyung! Olen iloinen, ettĂ€ olet tÀÀllĂ€!  MinĂ€ kerjÀÀn: ota minut ulos tÀÀltĂ€! En voi kestÀÀ tĂ€tĂ€ kuumuutta kauempaa!” Yritin saada hĂ€net ulos ja siksi ojensin kĂ€teni ja kehotin mummia tulemaan luokseni, mutta Herra muistutti minua tiukasti siitĂ€, ettĂ€ sitĂ€ en voi tehdĂ€. Kuumuus oli niin kova, etten voinut pitÀÀ kĂ€ttĂ€ni ojennettuna kauempaa.

 

” Jeesus! SydĂ€meni sĂ€rkyy, kun nĂ€en hĂ€net niin suurissa tuskissa. MitĂ€ voin tehdĂ€?”  Itkin. Jeesus halasi minua lujasti ja pyyhki pois kyyneleeni. MinĂ€ jatkoin anelua ja kerjÀÀmistĂ€ Jeesukselta, siksi HĂ€n sanoi: ”Yoo-Kyung! Lopeta itkeminen nyt. ÄlĂ€ enÀÀ itke. MinĂ€ tuon sinut takaisin, kun haluat nĂ€hdĂ€ mummisi jĂ€lleen, niin ettĂ€ lopeta itkeminen!”

 

Mummi ei lopettanut juoksemistaan ympĂ€riinsĂ€ eikĂ€ huutelemistaan: ”TĂ€mĂ€ kuumuus tappaa minut! MinĂ€ kuolen tĂ€hĂ€n liekkiin! Eikö joku voisi tulla ja vetÀÀ minua pois? Yoo-Kyung, eikö sinulla ole sÀÀliĂ€ mummiasi kohtaan?” Jeesus otti kĂ€teni ja sanoi: ”EiköhĂ€n tĂ€mĂ€ riitĂ€? MitĂ€ kauemmin viivymme, sitĂ€ pahemmiksi asiat kehittyvĂ€t. LĂ€htekÀÀmme nyt!” SillĂ€ hetkellĂ€ olimme jo Linnunradalla.

 

Kun juttelin Jeesuksen kanssa, pelottava demoni ilmestyi. Jeesus huusi:  ”Jos hĂ€iritset Joo-Eunia tai Yoo-Kyungia, heitĂ€n sinut heti helvetin tulikuiluun.” Demoni riiputti pÀÀtÀÀn alaspĂ€in. Se haavoitti omaa pÀÀtÀÀn ja elehti ikÀÀn kuin olisi kuljettanut palloa. Se pakeni meitĂ€. Jeesus otti kĂ€teni, ohjasi minut takaisin kirkkoon ja palasi taivaaseen.

 

        Rautanaamio-Demonin Matojen TĂ€yttĂ€mĂ€t SilmĂ€t

 

Lee Haak-Sung: Kun olin rukoilemassa, lihaksikas demoni, joka piti rautanaamiota, lĂ€hestyi minua ja heilutti isoa miekkaansa. MiltĂ€ demoni nĂ€yttikÀÀn, en tuntenut pelkoa, sillĂ€ Jeesus oli antanut minulle voiman. Otin demonin miekan oikealla kĂ€dellĂ€ni ja löin miekalla  armotta demonia pÀÀhĂ€n. Se kuulosti kahden raudan kalahdukselta toisiaan vasten, mutta pÀÀ pysyi paikallaan.

 

Seurasin demonia ja irrotin sen rautamaskin.  NĂ€htyĂ€ni, mitĂ€ maskin alla oli, jĂ€rkytyin heti. Sen yksi silmĂ€ oli tĂ€ynnĂ€ matoja ja pian madot peittivĂ€t kasvot ja koko pÀÀn. Se oli niin inhottavaa ja saastaista, etten halunnut olla sen kanssa missÀÀn tekemisissĂ€ enÀÀ hetkeĂ€kÀÀn. Demoni ei ollut millĂ€nsĂ€kÀÀn, vaan tepasteli edessĂ€ni edestakaisin.

 

VielĂ€ toinenkin demoni ilmestyi ja se nĂ€ytti huulipuikolta, kun se seisoi lattialla ja tiheĂ€ musta savu virtasi ulos siitĂ€. Kun savun tulo jatkui, se otti ihmishahmon ja savun sisĂ€llĂ€ nĂ€kyi jotakin liikkuvaa. Katsoin tarkemmin ja havaitsin, ettĂ€ savun sisĂ€llĂ€ oli ansassa ihmisiĂ€. He anelivat apua. Vaistomaisesti tiesin, ettĂ€ tĂ€mĂ€ demoni nieli ihmisiĂ€ ja aloin rukoilla kielillĂ€ huutaen Jeesusta avuksi: ”Jeesus! Auta minua! Demoni yrittÀÀ niellĂ€ minut! Tule kiireesti apuun!” ja kun huusin, Herra ilmestyi heti ja tuhosi demonit.

 

HetkeĂ€ myöhemmin ilmestyi demoni, jolla oli palovamma-arpia koko  ruumis tĂ€ynnĂ€. TĂ€mĂ€ demoni oli muuten terve miesdemoni ja sillĂ€ oli puna-siniraitainen paita. Sitten ilmestyi toinen demoni, jolla oli terĂ€viĂ€ sarvia kaikkialla ruumiissaan. Se raahasi isoa liitutaulua ja alkoi puhua minulle: ”Lopeta rukoileminen! Lopeta rukoileminen!” En vĂ€littĂ€nyt siitĂ€, vaan jatkoin rukoilemista kielillĂ€. Demoni yritti hajottaa keskittymistĂ€ni, mutta ilman tulosta. Sitten se jotenkin tiesi  tehdĂ€ jotain, jota inhosin yli kaiken: se asensi kynsiinsĂ€ terĂ€vĂ€t esineet ja alkoi raapia niillĂ€ liitutaulun pintaa jatkuvasti.

 

En sietĂ€nyt ÀÀntĂ€, vaan suljin korvani ja aloin heiluttaa pÀÀtĂ€ni puolelta toiselle ja huutaa vahvasti: ”Saatana! Jeesuksen nimessĂ€ hĂ€ivy!” Demonilla oli hauskaa ja se jatkoi raaputtamistaan entistĂ€ innokkaammin: ”Hei tĂ€mĂ€ on hauskaa!” – ja raaputti yhĂ€ uudelleen ja uudelleen. MinĂ€ huusin Jeesusta: ”Jeesus!  Auta minua! TĂ€mĂ€ demoni kiduttaa minua!” SillĂ€ hetkellĂ€ Jeesus ilmestyi valossa. Jeesuksen lĂ€snĂ€olo sai demonit juoksemaan karkuun taakseen katsomatta.

   

                                             21. pĂ€ivĂ€

 

Henkilökohtaisia Kertomuksia HengellisistÀ Kokemuksistamme

 

Mk. 16:17,18: ”NĂ€mĂ€ merkit seuraavat niitĂ€, jotka uskovat: Minun nimessĂ€ni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillĂ€, nostavat kĂ€sin kÀÀrmeitĂ€. Jos he juovat jotakin kuolettavaa, se ei vahingoita heitĂ€. He panevat kĂ€tensĂ€ sairaiden pÀÀlle, ja nĂ€mĂ€ tulevat terveiksi.”

 

                                                   Demonijahti

 

Kim, Joo-Eun: Olin tulessa, kun rukoilin hartaasti kielillÀ. Silloin kolme hirvittÀvÀÀ ja uhkaavan nÀköistÀ lohikÀÀrmettÀ ilmestyi. YllÀttÀvÀÀ kyllÀ, en ollut lainkaan peloissani, koska Jeesus oli kanssani. PÀinvastoin kykenin selvÀsti nÀkemÀÀn miltÀ nÀmÀ demonit nÀyttivÀt.

 

EnsimmĂ€isellĂ€ oli erilaisia kuvioita ja pyöreitĂ€ muotoja ympĂ€ri punaista ruumistaan. Toisella oli puna-sinisiĂ€ pystyraitoja toisiinsa yhdistyneinĂ€ ja niiden katsominen teki mielen hajanaiseksi. Kolmannella lohikÀÀrmeellĂ€ oli sinisiĂ€ ja keltaisia vaakaraitoja toisiinsa sekoittuneina. NĂ€mĂ€ kolme tulivat sen oloisina, kuin olisivat halunneet syödĂ€ minut kokonaisena, mutta minĂ€ huusin. ”Jeesuksen nimessĂ€ hĂ€ipykÀÀ luotani!”  ja kun toistin sen kolme kertaa, demonit hĂ€visivĂ€t.

 

Jatkoin rukoilua, kun naisdemoni ilmestyi seuraavaksi. TĂ€mĂ€ demoni tuli kostomielellĂ€ ja sanoi: ”MinĂ€ maksan sinulle siitĂ€ hyvĂ€stĂ€, mitĂ€ teit minulle eilen!” ja se juoksi kohti. Kun se tuli lĂ€helle, otin kiinni sen hiuksista ja pyöritin ympĂ€ri. Se alkoi valittaa kipua. ”Ouh! Se sattuu! PÀÀstĂ€ minut menemÀÀn! Miksi vedĂ€t minua hiuksista? Kiusaat minua!” se ulvoi minulle. Jatkoin sen tukan vÀÀntĂ€mistĂ€, kunnes lopulta kaikki hiukset lĂ€htivĂ€t pois.

 

Palasin rukoilemaan. Silloin havaitsin, ettĂ€ demonit istuivat ympyrĂ€ssĂ€ kokoustamassa. Kuten aikaisemmin, johtava demoni sanoi kaljulle demonille: ”SinĂ€! TĂ€llĂ€ kertaa sinĂ€ menet ja yritĂ€t!” TĂ€mĂ€ demoni lĂ€hestyi minua nopeasti. Kun ei vain kyennyt nĂ€kemÀÀn demoneita, vaan myös kuulemaan niiden jutteluja, oli se kovin tyydyttĂ€vÀÀ ja jĂ€nnittĂ€vÀÀ. Heti kun kalju demoni oli edessĂ€ni, laitoin kĂ€teni sen pÀÀn pÀÀlle ja ravistin sitĂ€ ympĂ€riinsĂ€. SillĂ€ hetkellĂ€ demonin pÀÀ alkoi vuotaa, sen silmĂ€t pomppasivat ulos sijoiltaan.  TökkĂ€sin sormeni sen silmiin ja raavin sitĂ€ armotta. Demoni oli pelĂ€styksestĂ€ suunniltaan ja juoksi pakoon.

 

JĂ€lleen jatkoin rukoilua, kun demoni, joka oli jo vieraillut Haak-Sungin luona, saksi-sorminen, tuli luokseni. Se oli raaputtanut liitutaulua, piti taas outoa ÀÀntĂ€. En voinut sietÀÀ raaputus-ÀÀntĂ€, vaan mursin irti metalliset saksi-sormet ja tĂ€llaisella sormella raavin demonin kasvot ja aiheutin suurta kipua. ”Hei! Anna takaisin sormeni! Miksi otat sormeni?” Vastasin takaisin: ”Minun pastorini opetti minua, kuinka demonit lyödÀÀn. MitĂ€ aiotte sille tehdĂ€?” ” SinĂ€ pieni kiusankappale – Ă€lĂ€ sekaannu asioihini! Kuinka uskoasi on kasvanut noin suureksi? ” – Ja tĂ€mĂ€n sanottuaan se hĂ€visi.

 

Kun saksi-sorminen demoni kĂ€rsi kĂ€sissĂ€ni, tunsin, ettĂ€ joku katsoo meitĂ€ nurkasta. KÀÀnnyin oikeallepĂ€in. PyöreĂ€silmĂ€inen demoni katseli tapahtumia. Huusin: ”SinĂ€ saastainen demoni! Luuletko, etten tiedĂ€, ettĂ€ yritĂ€t piileskellĂ€? Miksi et tule tĂ€nne? Tule tĂ€nne nyt! Vai etkö tulekaan?” Silloin silmĂ€munademoni loittoni minusta ja huusi:      ”Hei! PidĂ€tkö minua hulluna? SinĂ€kö haluat, ettĂ€ minĂ€ tulen sinun luoksesi?  MinĂ€ en ikinĂ€ tule sinun luoksesi!”

 

Jeesus oli tehnyt uskostani vahvemman, ilman ettĂ€ olin sitĂ€ itse huomannut. Demonit todella pelkÀÀvĂ€t tĂ€tĂ€  Sesamea! Olin kovin onnellinen ja innostunut, koska en enÀÀ pelĂ€nnyt demoneita. Rukoilin entistĂ€ voimallisemmin, tulella tĂ€yttyneenĂ€, kun iso kÀÀrme ryömi kohti minua vihaisen nĂ€köisenĂ€. Kun nĂ€in sen ilmeen, ajattelin itsekseni: ”TĂ€mĂ€ demoni oli tekemĂ€ssĂ€ jotain pakosta, koska sitĂ€ ylempi oli niin mÀÀrĂ€nnyt.”

 

Kun kÀÀrme lĂ€hestyi minua, sen ilme tuli vielĂ€ epĂ€miellyttĂ€vĂ€mmĂ€ksi. Sen suomut vaihtoivat vĂ€rejĂ€ ja se liu'utti hĂ€ntÀÀnsĂ€ edestakaisin edessĂ€ni. Tartuin kÀÀrmeeseen ja heitin sen vasten seinÀÀ, karjaisten: ”SinĂ€ saastainen demoni! Jeesuksen nimessĂ€ hĂ€ivy luotani!” Ja kovalla paukahduksella demoni hĂ€visi.

 

Demoni, jonka Haak-Sung oli kaapannut piilostaan seinĂ€llĂ€, vuoti yhĂ€ verta nenĂ€stÀÀn selkĂ€saunan jĂ€ljiltĂ€. Se tuijotti minua.  Niin menin ja raahasin sen mukaani. Sen nenĂ€ oli tĂ€ynnĂ€ veriklönttejĂ€ ja otin niitĂ€ ja töhrin niillĂ€ demonin pÀÀstĂ€ varpaisiin. Silloin se huusi ja kirkui sanoen: ”Yök! Olen likainen!”

 

Vastasin nopeasti: ” MitĂ€ tarkoitat likaisuudella? SinĂ€ olet saastainen! ” Sitten demoni kirkui: ”MitĂ€ sinĂ€ sanoit?  MinĂ€ takaan, ettĂ€ pÀÀdyt helvettiin!” En voinut uskoa, mitĂ€ kuulin: ”MitĂ€? MinĂ€kö helvettiin? ÄlĂ€ naurata! Minun sisĂ€ssĂ€ni on Jeesus—niin ettĂ€ sinĂ€ et voi edes koskettaa minua ikinĂ€!” Samaan aikaan, kun vedin sitĂ€ nenĂ€stĂ€, löin sitĂ€. Demonin nenĂ€ venyi kuin kuminauha. Kuuluvan lĂ€jĂ€yksen myötĂ€ demonin nenĂ€ alkoi vuotaa runsaasti ja sen juoksi pois.

 

Pian demoni, joka oli kÀÀritty siteisiin, lĂ€hestyi. Se muistutti kiinalaista piirroshahmoa Kang-She – demonia. ”Katso, pikkuinen! TĂ€mĂ€ on todella hauskaa! ” Ja se alkoi kuoriutua vaatteistaan. SillĂ€ hetkellĂ€, kun sen kaikki vaatteet olivat poissa, nĂ€in lukemattoman mÀÀrĂ€n erilaisia ötököitĂ€ kaikkialla sen ruumiissa ja demoni lĂ€hestyi minua. ”Hyi
Olet inhottava! Jeesus!  Auta minua!”, huusin kiireesti Herraa ja silloin HĂ€n ilmestyi, kaappasi demonin ja heitti sen syvyyteen.

 

Kiitin HĂ€ntĂ€ vilpittömĂ€sti sanoen: ”Jeesus! Kiitos hyvin paljon!” Jeesus hymyili ja silitti hellĂ€sti pÀÀtĂ€ni: ”Minun rakkaimpani, Sesame, sinun uskosi on kasvanut paljon! Rukoile hartaasti!”  Jeesuksella oli yllÀÀn erikoinen kultainen asu, jossa rinnan kohdalla oli punainen sydĂ€n, joka sĂ€teili monenlaisia valoja.

 

Kun Jeesus jĂ€tti minut, ilmestyi vanhaksi mummeliksi naamioitunut demoni. Mummo oli pukeutunut mustiin ja piti kĂ€dessÀÀn pitkÀÀ kirvestĂ€. Se huusi: ӀlĂ€ rukoile! JĂ€tĂ€ se seuraavaan kertaan! Sinunhan ei tarvitse rukoilla tĂ€nÀÀn, eihĂ€n? Miksi intĂ€t, ettĂ€ sinun on pakko rukoilla vielĂ€ tĂ€nÀÀn? Tee se huomenna! Jeesushan tapaa sinut milloin ikinĂ€ huomenna haluatkaan rukoilla!” Sitten hĂ€n jatkoi vielĂ€ kovemmalla ÀÀnellĂ€: ”Seuraavalla kerralla! Tee se seuraavalla kerralla! Huomenna!”  Ja tĂ€hĂ€n vastasin: ”Hei, sinĂ€ vanha haaska--- Jeesuksen nimessĂ€ hĂ€ivy luotani!” Ja se hĂ€visi!

 

 

 

 

                         Huomiokyvyn Herpaantuminen

               Antaa Demonille Tilaisuuden LĂ€psĂ€istĂ€

 

Lee, Yoo-Kyung:  Kun rukoilin, valko-asuinen demoni huoliteltuine leikattuine hiuksineen ja kumikenkineen ilmestyi ja alkoi puhua:          ”SinĂ€! Hei sinĂ€! Etkö ole minulle anteeksipyynnön velkaa? ”  En ollut uskoa, mitĂ€ kuulin. Vastasin: ”Miksi minun pitĂ€isi pyytÀÀ anteeksi sinulta? SinĂ€ vaivaat minua jatkuvasti joka vĂ€lissĂ€  saadaksesi hĂ€irityksi rukoiluani!” ja demoni jatkoi pilkkaamistani. Tartuin demonia pÀÀstĂ€ ja lĂ€imĂ€ytin sitĂ€ kasvoille. Demoni kosti lĂ€imĂ€yttĂ€mĂ€llĂ€ minua kasvoille.

 

”SinĂ€ uskallat lĂ€imĂ€istĂ€ minua? Tuleppa tĂ€nne! MinĂ€ tapan sinut!” MinĂ€kin olin suuttunut ja niinpĂ€ kaivoin silmĂ€t sen pÀÀstĂ€ ja heitin ne lattialle. Demoni alkoi itkeĂ€ ÀÀnekkÀÀsti ja sanoi: ”Ei, ei, minun silmĂ€ni! Anna silmĂ€ni takaisin!” Ja se polvistui ja etsi kaikkialta silmiÀÀn. Kun se lopulta löysi ne, se laittoi silmĂ€t vÀÀrinpĂ€in kuoppiinsa, jolloin silmĂ€t katsoivat ikÀÀn kuin ristiin. Kun nĂ€in sen kasvot,  purskahdin nauruun.

 

Poski, johon olin saanut tĂ€llin, alkoi turvota pikku hiljaa. En pÀÀssyt yli enkĂ€ ympĂ€ri siitĂ€ tosiasiasta, ettĂ€ hetken herpaantuminen oli johtanut siihen. Vakuutin itselleni, ettĂ€ seuraavalla kerralla kostan demonille pieksĂ€mĂ€llĂ€ sen tunnottomaksi. ÄkkiĂ€ tunsin, ettĂ€ minulla oli jotain kourassani. YllĂ€tyksekseni minĂ€ pidin luurankodemonia jalasta!

 

SĂ€ikĂ€htĂ€neenĂ€ heitin sen vĂ€littömĂ€sti toiselle sivulle, niin ettĂ€ sen kallo halkesi kahtia ja hampaat narskuen se hyökkĂ€si kohti. Kun se painoi kĂ€sillÀÀn kallonpuoliskot yhteen, se tuli ja kirkui: ”Hei sinĂ€! Olet varmaan onnellinen?” Kysyin: ”Miksi? ” Demoni sanoi: ” Koska Jeesus asuu sinussa, en voi tunkeutua sydĂ€meesi – en vaikka haluaisin! MinĂ€ kuolen!” SillĂ€ hetkellĂ€ kun kuulin tĂ€mĂ€n, purskahdin nauruun ja lausuin: ”Se on totta! Olet kuollutta lihaa! NiinpĂ€ Jeesuksen nimessĂ€  - hĂ€ivy luotani!”  NĂ€illĂ€ sanoilla demoni hĂ€ipyi nopeasti.

 

Myöhemmin valko-asuinen naisdemoni lĂ€hestyi kyynelehtien ja pitkĂ€t hiuksensa kuin rĂ€jĂ€htĂ€neinĂ€. ”Voi minua! Se ei ole reilua!” MinĂ€ osoitin etusormellani kutsuvasti – tule tĂ€nne!  Se tuli iloisena lĂ€hemmĂ€ksi. Kysyin: ”MistĂ€ on kysymys? Oletko vahingoittunut? ” Silloin se vastasi:  ” Se Ă€pĂ€rĂ€, Haak-Sung pieksi minut ja se kiusankappale Joo-Eun myös lĂ€psi minua yltÂŽympĂ€riinsĂ€!” Odotin, kunnes demoni tuli lĂ€hemmĂ€ksi. Kun se oli tullut ihan oikealla sivullani, kaivoin sen silmĂ€t ulos sormillani. Demoni hyppĂ€si ylös–alas kivusta ja hĂ€visi.

 

Heti kun edellinen lĂ€hti, tuli toinen naisdemoni lĂ€hemmĂ€ksi hekotellen pilkallisesti: ”Hei! Luuletko karkoittavasi minutkin pois  kuten Ă€skeisen? ”No, minĂ€ sain otteen sen tukasta pÀÀstÀÀn ja pyöritin sitĂ€ ympĂ€riinsĂ€ ja heitin kauas pois. ÄkkiĂ€ suuren pamauksen saattamana kuulin: ”Ouh! PÀÀni!Kasvoni!” Kun se yritti juosta karkuun, kysyin Jeesukselta: ”Jeesus! Annatko minulle kirveen? ” HĂ€n antoi ja sillĂ€ löin demonin pÀÀn irti. Sen pÀÀ hajosi pieniksi kappaleiksi. Vain sen ruumis tuli takaisin luokseni ja sanoi: ”Hei sinĂ€! Etkö tunne mitÀÀn sympatiaa minua kohtaan?”  Sitten se vaelteli ympĂ€riinsĂ€ etsien pÀÀtÀÀn ja sanoi: ”MissĂ€ on minun pÀÀni? MissĂ€ ovat kasvoni? ”

 

Halusin nĂ€hdĂ€ Jeesuksen ja niinpĂ€ huusin HĂ€ntĂ€ kaikin voimin: ”Isi! Isi!” HĂ€n tervehti minua sĂ€teilevĂ€llĂ€ hymyllĂ€: ”Rakkahin Sesame! Olit upea! Minun Yoo-Kyung kykenee menestyksekkÀÀsti voittamaan demonit omin avuin!”  Herra oli erittĂ€in tyytyvĂ€inen siihen tapaan, jolla olin ajanut pois demonit ja oli minusta ÀÀrimmĂ€isen ylpeĂ€. Jeesus sanoi: ”Yoo-Kyung, kun pastori Kim kutsuu sinua ÂŽSesameksiÂŽ saarnansa aikana, vastaa aina kuuluvasti. Ă„Ă€nekĂ€s vahvistaminen on myös uskoa! YmmĂ€rrĂ€tkö?” NiinpĂ€ vastasin: ”KyllĂ€, Herra. Aamen!”

 

Pian enkelit laskeutuivat alas ja sanoivat: ”Sisar Yoo-Kyung! Olet lyönyt demonit,  olet hĂ€mmĂ€styttĂ€vĂ€! Jatka samaan tyyliin! Kun demonit taas hyökkÀÀvĂ€t, puolustaudu yhtĂ€ urheasti kuin tĂ€hĂ€nkin asti!” He kaikki hurrasivat minulle. Jeesus ehdotti, ettĂ€ kĂ€ydÀÀn taivaassa ja niin seurasin Jeesusta ja enkeleitĂ€ taivaaseen.

 

MinĂ€ rakastan ja nautin taivas-kĂ€ynneistĂ€ aina. Saavuttuani taivaaseen Yae-Ji ja minĂ€ aloimme tanssia Herran edessĂ€ ja kauan tanssittuamme kysyin Herralta: ”Herra, vuodata parannuksen ja katumuksen kyyneliĂ€ sisar Shin Sung-Kyungille ja Joosefille! HeidĂ€n molempien tĂ€ytyy rukoilla parannuksen ja katumuksen rukous kyynelin, mutta eivĂ€t kykene itkemÀÀn!” Silloin Herra vastasi: ”MinĂ€ voin antaa katumuksen kyyneleet ainoastaan, jos ihmiset rukoilevat vilpittömĂ€sti parannusta ja katumusta sydĂ€messÀÀn.”

 

Jeesus sanoi, ettĂ€ voin seuraavalla kerralla viipyĂ€ taivaassa pidemmĂ€n aikaa, mutta nyt minun olisi palattava takaisin ja niinpĂ€ minut saatettiin takaisin kirkkoon. Jeesus kosketti sitĂ€ puolta poskeani, johon demoni oli pÀÀssyt lĂ€imĂ€isemÀÀn tĂ€nÀÀn ja sanoi: ”Rakas Yoo-Kyung! Ole vahva! YmmĂ€rrĂ€tkö? ” HĂ€n katosi aallossa. Luulen, ettĂ€ Jeesus on todella huumorintajuinen.

 

                                 Demoni Tuo Moottorisahan

 

Lee, Haak-Sung: Kun rukoilin kielillÀ, kolme demonia hyökkÀsi kimppuuni yhtŽaikaa. HeistÀ vahvimman nÀköinen oli ihmiskasvoinen lohikÀÀrme ja sen rinnassa oli useita muita kasvoja. Toinen oli kallo, jossa oli pitkÀt mustat hiukset ja se heitteli luurangon palasia tielleni. Sitten jo tapaamani metallinaamari-demoni piteli jÀreÀÀ moottorisahaa. Kun se veti kÀynnistinnarusta, moottori alkoi kÀydÀ kovaÀÀnisesti ja terÀvÀt sahanterÀt alkoivat pyöriÀ. Minun piti tukkia korvani moottorimelun takia ja rukoilin kielillÀ, koska ÀÀni oli niin kova.

 

Metallinaamari-demoni halusi sahata kÀteni poikki ja niinpÀ se hyökkÀsi kimppuuni heiluttaen moottorisahaa. En aikonut hÀvitÀ taistelua ja niinpÀ vÀistin ja vÀltin hyökkÀyksen. Taistelun aikana sain jotenkin moottorisahan haltuuni demonilta. Minun piti keskittyÀ tÀydellisesti, sillÀ jos olisin laskenut suojaustasoani sekunniksikin, ruumiini olisi leikelty kappaleiksi.

 

Kun saha oli hallussani, leikkasin armotta demonin kÀdet irti. Se alkoi kirkua kivusta ja kun sen kÀdet ja ruumis olivat hajonneet, se alkoi vÀltellÀ minua. Heilutin moottorisahaa ilmassa ja yritin pyydystÀÀ kahta muuta, mutta demonit vÀistelivÀt minua epÀtoivoisesti. Silloin Jeesus ilmestyi ja todisti kaiken mitÀ tein. Kun nÀin Jeesuksen, tunsin ettÀ rukouksiini tuli enemmÀn voimaa ja myös sain lisÀÀ voimia demonien vastaista taistelua varten.

 

Kun Jeesus jĂ€tti minut, arpakuutio-demoni lĂ€hestyi. Houkuttelin sitĂ€ lĂ€hemmĂ€ksi: ”Hei! Tule tĂ€nne niin opetan sinulle jotain hauskaa! TĂ€tĂ€ tietĂ€! PidĂ€ kiirettĂ€!”  Mutta demoni nĂ€ytti epĂ€ilevĂ€ltĂ€ ja kieltĂ€ytyi kutsustani. ”Hei! Minulla todella on tÀÀllĂ€ jotain tosi hauskaa sinua varten! Tule ja katso!” Mutta demoni ei ostanut ajatusta kuinka tahansa sitĂ€ kaupittelinkin. Sitten Ă€kkiĂ€ demoni kysyi minulta varovasti: ” Lupaatko, ettet rankaise minua? ” Niin vastasin: ”Miksi minĂ€ sinua rankaisisin? MinĂ€ vain halusin nĂ€yttÀÀ sinulle jotain hauskaa. Tule tĂ€nne!” SillĂ€ hetkellĂ€ demoni kiinnostuneena tuli lĂ€helleni. Odotin kĂ€rsivĂ€llisesti, kunnes tunsin demonin vierellĂ€ni ja ulottuvillani, tartuin sen kĂ€sivarteen ja aloin pyörittÀÀ ilmassa. Demonin kĂ€sivarsi venyi kuin kuminauha ja se alkoi törmĂ€illĂ€ seinĂ€stĂ€ toiseen ja sitten pÀÀstin sen irti.

 

Mutta samalla kun taistelin demonin kanssa, muistin ÀkkiÀ vanhoja syntejÀni. Muistin kuinka paljon olin laiminlyönyt mummiani ennen kuin hÀn kuoli. Aloin nyyhkyttÀÀ ja sopertaa ja tehdÀ parannusta ja katumusta Jumalan edessÀ jok ŽikisestÀ synnistÀ mitÀ saatoin muistaa. Kun nyyhkytin ja rukoilin vimmatusti, kuulin ÀkkiÀ ÀÀnekkÀÀt marssin askelten ÀÀnet; sotilaita oli kaikkialla ympÀrillÀ. Sadat askeleet tallasivat maata tahdissa. Sitten vÀhÀn ajan kuluttua iso ryhmÀ demoneja ryntÀsi minua kohti. Kaikilla oli sotilas-univormut pÀÀllÀ.

 

Herran antamin voimin en pelÀnnyt. PÀinvastoin, tunsin itseni rohkeaksi ja vahvaksi miten ikinÀ demonit hyökkÀisivÀtkin. Tiesin senkin, ettÀ nÀmÀ demonit olivat paljon vahvempia kuin edelliset. Mutta ovatpa kuinka vahvoja tahansa, kun lausun Jeesuksen nimen, jokainen demoni juoksee henkensÀ edestÀ. Aina kun nÀen sen tapahtuvan, tajuan kuinka mahtava Jeesus on ja minut valtaa yltÀkyllÀinen ilo. Jopa demoniarmeija pakeni Jeesuksen nimen lÀsnÀoloa.

 

 

 

 

 

      Molemmat KĂ€sivarret Taivutettu Viipurinrinkeliksi

 

Kim, Yong-Doo: Huusin Herran puoleen kĂ€det korkealle kohotettuina ja noin 30 minuuttia myöhemmin molemmat kĂ€teni,  jotka olivat pÀÀni ylĂ€puolella, alkoivat automaattisesti piirtÀÀ ympyrÀÀ kerran toisensa jĂ€lkeen. Kun sormenpÀÀt olivat koskettaa toisiaan, vasen kĂ€teni alkoi jĂ€rjestelmĂ€llisesti kÀÀntyĂ€ sisĂ€puolelta ulospĂ€in sekunnin vĂ€lein. Sitten oikea alkoi tehdĂ€ samoja systemaattisia liikkeitĂ€. ÄkkiĂ€ molemmat kĂ€det alkoivat vÀÀntyĂ€ ulospĂ€in ja niin ne jĂ€ivĂ€t tuollaiseen viipurinrinkeli-asentoon. Se oli kuin kidutusta. Alue, jota demonit viimeksi olivat runnelleet, alkoi sĂ€rkeĂ€ tosi pahasti.

 

Oli vaikea sietÀÀ tÀtÀ epÀluonnollista asentoa. Sitten kÀteni alkoivat vÀÀntyÀ pÀinvastaisella tavalla, ulkoa sisÀÀnpÀin sekunnin vÀlein. Sitten vasen ja sitten oikea, tÀssÀ jÀrjestyksessÀ, molemmat kÀdet vÀÀntyivÀt sisÀÀnpÀin. Olin juuttuneena tÀhÀn asentoon vielÀ 30 minuuttia. Olin tulossa kÀrsimÀttömÀksi sisÀisesti hitaasta edistymisestÀ johtuen ja aloin hitaasti tulla vihaiseksi.

 

 

 

Pastori Kim Haluaa PyhÀn Hengen Lahjat Omaksi Kunniakseen

 

”Herra! Miksi annat minun kĂ€rsiĂ€ niin paljon? SinĂ€ tiedĂ€t aivan hyvin kuinka raatelevan kipeitĂ€ demonien puremajĂ€ljet ovat. Kuitenkin SinĂ€ kutsut metodiksi sitĂ€, mikĂ€ on niin kivulias etten voi sitĂ€ sietÀÀ. Myöskin kysyn, miksi suot minulle niin epĂ€tyydyttĂ€vĂ€n vĂ€hĂ€n taivaallisia lahjojasi?  Jos aiot kÀÀntÀÀ minut ympĂ€ri, tee se nopeasti. Sen sijaan nĂ€yttÀÀ siltĂ€, ettĂ€ leikit kanssani kuin kissa hiirellÀ MitĂ€ SinĂ€ teet minulle? Olen kĂ€rsimĂ€tön, niin ettĂ€ eikö olisi soveliasta meille kummallekin, ettĂ€ SinĂ€ vain antaisit minulle mitĂ€ tarvitsen kertaheitolla? ” Aloin hyökĂ€tĂ€ Herraa vastaan valituksillani.

 

HirveĂ€ luontoni jatkoi valituksiaan. HyökkĂ€sin HĂ€ntĂ€ vastaan lakkaamatta karkeilla sanoilla: ”Herra! Jos vain haluat lyödĂ€ minua pyhĂ€llĂ€ tulellasi, niin ettĂ€ palan ja hengelliset silmĂ€ni avautuvat, eikö siitĂ€ olisi hyötyĂ€ meille molemmille? Kuka voi ottaa vastaan henkilahjoja, jos niiden vastaanottaminen on tehty nĂ€in vaikeaksi? Se on vĂ€syttĂ€vÀÀ ja pitkĂ€veteistĂ€ Sinulle, Herra, ja niin on minullekin, niin ettĂ€ mitĂ€ SinĂ€ sanotkin, kiiruhda ja vuodata hengelliset siunauksesi heti nyt? Heti nyt! Nyt! Aiotko olla vastaisuudessakin samanlainen ( yhtĂ€ hidas)?”

 

Ei ollut vÀliÀ, kuinka paljon vetosin, anelin, vaadin hengellisiÀ lahjoja,

jos Herra pÀÀttÀÀ olla antamatta tĂ€tĂ€ lahjaa minulle, se oli siinĂ€ sitten. Mutta tyytymĂ€ttömĂ€nĂ€ nykyiseen fyysiseen tilaani, tein synnin kun tein kuin tyranni kohtuuttomia vaatimuksia. MinĂ€ huusin ja itkin kaikin voimin, mutta Herra jatkoi toistamalla kĂ€sieni vÀÀntelyĂ€ PyhĂ€n Hengen työnĂ€.  HĂ€n teki sen kymmeniĂ€ kertoja. Ajattelin itsekseni:       ”MitĂ€ henkilahjaa HĂ€n yrittÀÀ minulle antaa? MikĂ€ lahja tĂ€mĂ€                 ( vÀÀntely) on? ” Ja olin tosi Ă€rtynyt. Himoitsin saada heti Leimuavaa PyhĂ€n Tulen lahjaa ( blazing, holy fire) niin ettĂ€ se tulisi kuin myrsky ja löisi minut. Mutta Herra ei jakanut kĂ€sityksiĂ€ni kiireellisyydestĂ€. PĂ€invastoin: HĂ€n turhautti minua jatkamalla vielĂ€ hitaammin.

 

Kuinka pitkÀÀn rukoilin? Ainakin neljĂ€ tuntia. Sitten Ă€kkiĂ€ kĂ€sien vÀÀntyminen loppui. Vasen kĂ€teni alkoi liikehtiĂ€ vĂ€kivaltaisesti edestĂ€ taakse ja  oikea kĂ€teni seurasi samaa kuviota. KĂ€teni tekivĂ€t tuikkivien tĂ€htien ruumiillista palvontaa. Ajattelin, ettĂ€ se mitĂ€ koin johtui siitĂ€, ettĂ€ kĂ€det olivat olleet niin pitkÀÀn ylhÀÀllĂ€ ja niinpĂ€ ajattelin testata asiaa. Yritin rentouttaa ylĂ€raajat tĂ€ysin, mutta liikkeet jatkuivat. Ja vaikka panin kĂ€teni alas ja nostin ne ylös tai vielĂ€pĂ€ kun yritin vastustaa liikettĂ€, kĂ€teni jatkoivat heilumistaan omassa rytmissÀÀn.

 

Olin hÀmmÀstynyt ja asiassa oli humoristinenkin puolensa. Niin avasin silmÀni ja tuijotin kÀsiÀni pitkÀÀn, kun tyttÀreni, Joo-Eun myös yhtyi hÀmmÀstelyyn ja alkoi katsella. Rukousrallin jÀlkeen kysyin Herralta. Herra vahvisti niiden jÀsenten kautta, joilla oli profetian ja hengellisen nÀkökyvyn lahja, ettÀ olin prosessissa, jossa olin vastaanottamassa parantamisen ja voimatekojen armolahjoja.

 

TĂ€hĂ€n mennessĂ€ henkilahjojen kaipuuni oli ollut heikko. Olin vÀÀrin informoitu ja ajattelin, ettĂ€ jos vain lukisin Sanaa ja rukoilisin hartaasti henkilahjoja, saisin sellaisia kuin vain haluaisin. NĂ€in uskoin Raamatussa luvattavan. Mutta rukouskampanjan aikana Herra oli opettamassa meitĂ€ lĂ€pikotaisin ja yksityiskohtaisesti henkilahjojen perusteet. Joka pĂ€ivĂ€ koemme todellisia siunauksia,  pĂ€ivĂ€mme ovat tĂ€ynnĂ€ iloa ja elĂ€mĂ€mme on yltĂ€kyllĂ€istĂ€.

 

                             Herran Kutsu Helvetti-matkalle

 

Sisar Baek, Bong-Nyo:  Nautin hengellisestĂ€ tanssista ja rukoilemisesta kielillĂ€, kun 10 enkeliĂ€ laskeutui taivaasta. Enkelit vaeltelivat edes takaisin rukoilevien jĂ€senten joukossa kunnes tulivat viereeni. Kysyin enkeleiltĂ€ miksi he olivat tÀÀllĂ€ nyt. He vastasivat:       ” Jeesus sanoi: ÂŽHerran Kirkko aloitti juuri rukouskampanjansa. MenkÀÀ ja hakekaa sisar Beak Bong-Nyo. ` HĂ€n kĂ€ski meitĂ€ tuomaan sinut, joten tĂ€ssĂ€ olemme.” 

 

Olin kauhuissani ajatuksesta, ettĂ€ enkelit ottaisivat minut ja veisivĂ€t helvettiin ja siksi kysyin heiltĂ€ vielĂ€ kerran: ”TĂ€mĂ€ jo tapahtui aikaisemmin. Oletteko siis ottamassa minut taivaaseen?” Herran on tĂ€ytynyt kĂ€skeĂ€ vain enkeleitĂ€ tuomaan minut, koska he eivĂ€t tienneet vastausta. Minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin lĂ€hteĂ€ mukaansa tietĂ€mĂ€ttĂ€ mihin olin menossa. Menimme avaruuden ja Linnunradan lĂ€pi, kun Jeesus oli siellĂ€ ja tervehti iloisena minua. Jeesus tarkasteli varovaisesti ilmeitĂ€ni puhuessaan:

 

”Rakkain Bong-Nyo! Kuten tiedĂ€t, pastori Kim on kirjoittamassa kirjaa taivaasta ja helvetistĂ€. Haluaisin ottaa pastori Kimin kanssani helvettiin ja nĂ€yttÀÀ hĂ€nelle mitĂ€ hĂ€nen pitĂ€isi rekisteröidĂ€ siitĂ€, mutta hĂ€nen hengelliset silmĂ€nsĂ€ eivĂ€t ole vielĂ€ avatut. NiinpĂ€ Minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ottaa sinut! Jotta helvetin nĂ€yttĂ€möt tulisivat oikein ja tarkasti dokumentoiduiksi, sinĂ€ olet ainoa, jonka voin ottaa mukaan tĂ€llaiselle vierailulle. NiinpĂ€ pyydĂ€n, ettĂ€ voisit sietÀÀ tĂ€tĂ€ taakkaa vielĂ€ vĂ€hĂ€n aikaa! LĂ€htekÀÀmme yhdessĂ€ vierailemaan helvetissĂ€!”

 

Herra kĂ€yttÀÀ kanssani nĂ€itĂ€ samoja linjauksia joka pĂ€ivĂ€. Kun Jeesus oli tarttunut kĂ€teeni, olimme jo kĂ€velemĂ€ssĂ€ alaspĂ€in helvetin tietĂ€. MĂ€tĂ€nevĂ€n lihan löyhkĂ€ sai vatsani kÀÀntymÀÀn nurin. EdessĂ€mme oli pÀÀttymĂ€tön pimeys niin kauas kuin saatoin nĂ€hdĂ€. Luotin Herraani ja olin tĂ€ysin HĂ€nestĂ€ riippuvainen. KĂ€vellessĂ€mme pidin lujasti kiinni HĂ€nen kĂ€destÀÀn. 

 

                      Kirkuvien PerheenjĂ€senien JĂ€lleennĂ€keminen

                         HeidĂ€n KĂ€rsiessÀÀn Kiduttavaa Kipua

 

Helvetti! Onko helvetille loppua? Milloin kipu loppuu ja missÀ on helvetin loppu? Sellaiseen kysymykseen on vain yksi vastaus. HelvetissÀ kÀrsimys kestÀÀ ikuisesti. Jeesus ja minÀ olimme kÀvelleet lyhyen matkan, kun huomasin apua kirkuvia ihmisiÀ tulisessa kuopassa. Tuli oli niin intensiivinen ja sen liekit niin elÀvÀiset, ettÀ ne kohosivat kuopan reunojen yli. Jokainen ihminen kuopassa oli alasti ja kun tulin lÀhemmÀksi, olin tyrmistynyt siitÀ kurjuudesta ja surullisuudesta, mitÀ ihmisissÀ nÀin. Lukematon mÀÀrÀ ihmisiÀ pomppi ja kiljui sitÀ, ettÀ heillÀ oli kuuma. Kuoppa oli kuin suunnaton rumpu.

 

PelĂ€styin ja kauhistuin taas. Kaikki, mitĂ€ olen helvetissĂ€ nĂ€hnyt, on jĂ€rkyttĂ€vÀÀ, mutta olin tÀÀllĂ€ jĂ€lleen, paikassa, jossa jo olin kokenut suuurimman jĂ€rkytyksen. Olin samalla  nĂ€yttĂ€möllĂ€, jossa olin nĂ€hnyt pastori Kimin isÀÀ leikeltĂ€vĂ€n kuin vihannesta maapallon kokoisella leikkurilla. Nyt tuijotin alastonta isÀÀni. Kun isĂ€ni huomasi minut, hĂ€n alkoi nyyhkyttÀÀ ja kysyi: ”Bong-Nyo! MitĂ€ sinĂ€ teet tÀÀllĂ€? En voi kantaa sitĂ€ sydĂ€men tuskaa joka kerta kun nĂ€en sinut! Olen hirveĂ€n pahoillani kaikesta, mitĂ€ olen tehnyt sinulle! Arvaan, ettĂ€ se on se syy, miksi olen tÀÀllĂ€ maksamassa siitĂ€ mitĂ€ olen tehnyt. ” 

 

En voinut sanoa sanaakaan; sen sijaan itkin loputtomasti. Se tuska ja kipu, joka koetaan helvetissĂ€, on suunnattomasti suurempi kuin se hyvĂ€ksikĂ€yttö ja vaino, mitĂ€ minĂ€ sain maan pÀÀllĂ€ kĂ€rsiĂ€ isĂ€ni puolelta. Maan pÀÀllĂ€ kokemani ei ole mitÀÀn. JĂ€ttilĂ€ismĂ€inen demoni helvetissĂ€ nautti saadessaan leikellĂ€ monia ihmisiĂ€ jĂ€ttileikkurillaan niin, ettĂ€ työtĂ€ tehdessÀÀn hyrĂ€ili laulua iloisena. TĂ€mĂ€ paha demoni sieppasi isĂ€ni ja alkoi katkoa hĂ€ntĂ€ varpaasta alkaen niinkuin minĂ€ kotona leikkaan kotikutoisia noodeleita veitsellĂ€ ohuiksi suikaleiksi. ”Ahh! Pelasta minut! MinĂ€ rukoilen sinua!  Tapa vain minut!”  

 

IsÀni tuskainen itku ja tuskanhuudot olivat loputtomat ja saivat minut tuntemaan heikotusta ja huimausta. Ellei Herra olisi ollut vierellÀni, olisin pyörtynyt jo monta kertaa. Helvetti! KÀrsimyksille ei ole siellÀ mitÀÀn loppua, vaan sinut on kirottu ikuisiin katumuksiin. Ei ole toivoa, ei toivoa ikuisuuksiin asti. Ainoa tapa sÀÀstyÀ helvetiltÀ on hyvÀksyÀ Jeesus pelastajana ja elÀÀ uskollisesti, niin ettÀ voi astua Taivasten valtakuntaan.

 

KerjĂ€sin Herraa ottamaan minut pois nĂ€yttĂ€möltĂ€, jolla jĂ€ttileikkuri ruhjoi isĂ€ni ruumista. Nipin napin kestin sitĂ€. JĂ€tin isĂ€ni tuskanhuudot ja surun taakseni ja etenin Herran kanssa. VĂ€hĂ€n aikaa kĂ€veltyĂ€mme nĂ€in puun edessĂ€ni. Menin lĂ€hemmĂ€ksi saadakseni paremman kuvan ja taas jĂ€rkytyin. Miksi Herra aiheutti minulle yhĂ€ uudestaan sellaisia hirvittĂ€viĂ€ nĂ€kyjĂ€ joita en ikinĂ€ saa muististani pois? Äitini, nuorempi veljeni, lankoni ja veljenpoikani heiluivat kaikki alasti pÀÀ alaspĂ€in nilkoistaan puusta roikkuen.

 

Puu vÀÀntelehti kuin valkoinen kÀÀrme ja liikehti ja sen vierellÀ oli demoni, pitempi kuin vuori. Tuijotin surullisena ÀitiÀni, ja hÀn myös minua, kun hÀn roikkui puussa. Muut suvun jÀsenet myös katsoivat minuun ja huusivat minulle:

 

”Bong-Nyo! Miksi olet tÀÀllĂ€, jos et voi auttaa meitĂ€? Miksi tulit taas? Haluatko nĂ€hdĂ€ minut tĂ€llaisessa tuskassa? ”, Ă€itini itki. Jeesus osoitti demonia ja sanoi, ettĂ€ se oli helvetin toiseksi suurin. TĂ€mĂ€ toiseksi suurin nautti ihmisten pieksĂ€misestĂ€, heidĂ€n lihansa nylkemisestĂ€, kĂ€rsimysten tuottamisesta ihmisille. TyönsĂ€ tehtyÀÀn demoni jatkuvasti heitti ruumiit armottomasti tuleen.

 

Halusin epĂ€toivoisen vimmatusti ottaa kaikki demonit vangeiksi,  repiĂ€ ne kappaleiksi ja heittÀÀ ne tĂ€hĂ€n helvetin tuleen. Heti kun tĂ€mĂ€ toiseksi suurin demoni kĂ€ski, palveleva demoni toi maljan sinne, missĂ€ sukulaiseni roikkuivat ja kĂ€ski tĂ€yttÀÀ maljan mustilla hyönteisillĂ€.

 

Silloin mustat hyönteiset alkoivat ryömiĂ€ ylös perheenjĂ€senteni hiuksiin ja ruumiisiin. Hyönteiset pitivĂ€t armotonta juhlaa, kun ne kaivautuivat syvĂ€lle lihaan, silmiin ja sieraimiin. Ruumiit muuttuivat mustiksi, hyönteisen peittĂ€miksi. ”Ahh! Pelasta minut! Bong-Nyo! Isosisko! Ouh! KĂ€ly! Auta minua! TĂ€ti! Auta minua! Pelasta minut!”   

 

MitĂ€ minĂ€ voin muuta kuin vain kuunnella sukulaisteni itkuja, kivunhuutoja, avunhuutoja? Inhottavat hyönteiset muuttuivat madoiksi. Hyönteisten hampaat olivat niin terĂ€vĂ€t, ettĂ€ ne pÀÀsivĂ€t tunkeutumaan niillĂ€ mihin tahansa ja niiden silmĂ€t kiiluivat kirkkaasti. Kun hyönteiset olivat tunkeutuneet ihmisruumiiseen, liha alkoi sulaa pois, niin ettĂ€ jĂ€ljelle jĂ€i vain luuranko. Sitten hyönteiset kaivautuivat syvĂ€lle luihin ja liuottivat ne. Äitini, veljeni, veljenpoikani ja lankoni jatkoivat kirkumistaan kivusta.

 

TĂ€mĂ€ kammottava kipu jatkuu ikuisuuden enkĂ€ voinut kestÀÀ kipua tĂ€mĂ€n totuuden tuntien. Se repi sydĂ€meni riekaleiksi, TĂ€mĂ€n kaaoksen keskellĂ€ Ă€itini huusi: ”Bong-Nyo! Minua pelottavat eniten hyönteiset. Muistathan kuinka en maan pÀÀllĂ€ uskaltanut koskeakaan hyönteisiin, mutta tÀÀllĂ€ helvetissĂ€ niitĂ€ riittÀÀ! NekÀÀn eivĂ€t ikinĂ€ kuole! Rukoilen sinua, auta minua!”

 

Sukulaiseni katsoivat minuun odottaen minulta apua ja kutsuivat nimeĂ€ni, mutta minĂ€ vain tuijotin heitĂ€ avuttomana. Minun oli kestettĂ€vĂ€ se totuus, ettĂ€ olin voimaton auttamaan perhettĂ€ni. ”Herra! Auta sukulaisiani vapauttamalla heidĂ€t tĂ€stĂ€ hyönteisten paikasta johonkin toiseen helvetin ympĂ€ristöön. Ole armollinen heitĂ€ kohtaan!”  , minĂ€ itkin, pyysin ja nyyhkytin. Mutta, Jeesus vastasi: ”En voi tehdĂ€ sitĂ€. On liian myöhĂ€istĂ€!” MinĂ€ anoin ja vetosin Herraan vielĂ€ kerran. Silloin Herra otti kĂ€teni ja sanoi: ”On aika lĂ€hteĂ€! On tulossa myöhĂ€!“  Liikuimme eteenpĂ€in.

 

Lukemattomien askelten jÀlkeen Jeesus ja minÀ saavuimme suunnattoman isolle vuorelle. KÀvelimme lÀhemmÀksi nÀhdÀksemme tarkemmin. NÀin tÀllÀ vuorella monia esineitÀ, jotka nÀyttivÀt kivenjÀrkÀleiltÀ, joita oli siroteltu ympÀriinsÀ vuoren rinteille. Kaukaa ne nÀyttivÀt kivenjÀrkÀleiltÀ, mutta lÀhempÀÀ tarkastellen ne olivatkin ihmisiÀ seisomassa lohduttoman epÀtoivoisina. He nÀyttivÀt turvonneilta kuin vakavan pahoinpitelyn seurauksena. HeidÀn silmÀnsÀ ja kasvonsa olivat turvonneet ja ruumiinsa lysÀhtÀneet oikealle puolelle uupumuksesta.

 

Ihmisten vieressĂ€ oli pelottava demoni vihaisesti mulkoillen, ja kun se nĂ€ki minut, se nosti katseensa ja alkoi puhua: ”MinĂ€ nĂ€en sinut tÀÀllĂ€ usein? Miksi olet taas tÀÀllĂ€?” Olin niin kyllĂ€stynyt ”julkisuuteeni”, ettĂ€ aloin kirota demonia: ”Hei! SinĂ€ olet Ă€pĂ€rĂ€! Toivon, ettĂ€ voisin repiĂ€ sinut  kuten sukulaisiani on ruhjottu ja heittÀÀ sinut tuliseen kuoppaan! VielĂ€ minĂ€ saan sinut!”

 

Demoni alkoi ilkkua ja pilkata vielĂ€ kovemmalla ÀÀnellĂ€: ” SinĂ€ huutelet vain koska pelkÀÀt minua
mikĂ€ tekee minut onnelliseksi! MitĂ€ aiot tehdĂ€ asialle?  Olin vihainen, kun ajattelin mitĂ€ vanhempani oli tĂ€ytynyt kestÀÀ. En luovuttanut, en senttiĂ€kÀÀn ja taistelin demonia vastaan: ”Jeesus! Haluan tappaa tuon demonin! MinĂ€ vihaan sitĂ€!” Mutta demoni jatkoi pilkkaamista entistĂ€ pontevammin. MinĂ€ jatkoin:   ”Herra! Miksi vain seisot, etkĂ€ tee mitÀÀn? NĂ€ytĂ€ niille jotain!” Anelin Herraa, kun HĂ€n Ă€kkiĂ€ teki oikealla kĂ€dellÀÀn pyörivĂ€n liikkeen. VĂ€littömĂ€sti demonin ruumis halvaantui eikĂ€ se pystynyt liikkumaan.

 

Demoni seisoi hiljaa kuin kivipatsas, kun taas ihmisten ruumiitkin olivat kuin kiveksi jĂ€hmettyneinĂ€ erilaisten hyönteisten syötĂ€vinĂ€. Niille kelpasivat lihat ja luut. Hyönteiset söivĂ€t kaiken muun paitsi silmĂ€t ja ihmisten turhat huudot kaikuivat kautta helvetin taivaitten. Jeesus otti kĂ€destĂ€ni ja sanoi: ”MenkÀÀmme johonkin toiseen paikkaan.”

   

                         Korean Entisen Presidentin Tapaaminen

 

Jeesus sanoi: ”Sielut, joita tapaat seuraavaksi, ovat niitĂ€, jotka tunnet hyvin, joten kiinnitĂ€ lĂ€heistĂ€ huomiota!”  Ennen kuin HĂ€n oli lopettanut, tuli nĂ€kökenttÀÀni entinen Korean presidentti. Olin jĂ€rkyttynyt ja huusin: ”Voi Herra! Se on kamalaa! En voi kestÀÀ tĂ€tĂ€ nĂ€kyĂ€!”  Silloin Herra otti kĂ€teni ja piti niitĂ€ tiukasti. PresidenttiĂ€ ei oltu sidottu mihinkÀÀn, mutta suuri valkoinen kÀÀrme kiersi hĂ€nen vartalonsa ympĂ€ri jaloista niskaan, vain silmĂ€t olivat vapaat.

 

Sitten useita vĂ€rikkĂ€itĂ€ kÀÀrmeitĂ€ lĂ€hestyi valkoista ja ne kiertyivĂ€t valkoisen kÀÀrmeen pÀÀlle. NĂ€mĂ€ kÀÀrmeet ahtautuivat tiukemmin ja tiukemmin toisiaan vasten. NĂ€ytti siltĂ€, ettĂ€ kÀÀrmeet kilpailivat siitĂ€ kuka kiristÀÀ tiukemmin. Presidentti huusi ja alkoi yskiĂ€ ja oli tukehtumaisillaan: ”Ahhh! Lopettakaa kuristaminen! Lopettakaa! Pelastakaa minut!” Ahdinkonsa keskeltĂ€ hĂ€n alkoi puhua minulle:         

 

 â€œKuka sinĂ€ olet? Miksi olet tÀÀllĂ€? MinĂ€ olin Korean presidentti, tĂ€ysin valtuuksin, mutta nyt olen helvetissĂ€ ja kĂ€rsin nĂ€istĂ€ kivuista. Kun olin maan pÀÀllĂ€, moni pastori pyysi ja yritti saada minua osallistumaan jumalanpalveluksiin, mutta jĂ€tin ne kaikki huomioimatta. En kiinnittĂ€nyt huomiota, kun he puhuivat minulle helvetistĂ€ enkĂ€ koskaan uskonut tĂ€llaista paikkaa todella olevan olemassakaan. Leidi, mitĂ€ voin tĂ€ssĂ€ tilanteessa tehdĂ€? MitĂ€ sinĂ€ ajattelet, mitĂ€ minun pitĂ€isi tehdĂ€? Lapseni ei tiedĂ€ Jeesuksesta tĂ€hĂ€n pĂ€ivÀÀn ja olen kovasti huolissani siitĂ€! Minun lapseni tĂ€ytyy hyvĂ€ksyĂ€ Jeesus niin kauan kuin hĂ€n elÀÀ maan pÀÀllĂ€, niin ettĂ€ hĂ€n voi elÀÀ taivaassa. Toivoisin, ettĂ€ voisin juuri nyt mennĂ€ ja kertoa lapselleni tĂ€stĂ€ totuudesta, mutta en voi. MitĂ€ siis voin nyt tehdĂ€? Ahhh! SydĂ€meeni sattuu niin paljon.”

 

HĂ€n pyysi minua kertomaan lapselleen Jeesuksesta. HĂ€nen vetoomuksensa oli niin vilpitön, ettĂ€ kysyin Jeesukselta apua: ”Rakas Herrani! MitĂ€ juuri kuulin hĂ€neltĂ€, on niin sydĂ€ntĂ€ sĂ€rkevÀÀ, ettĂ€ en voi kestÀÀ sitĂ€! Voitko SinĂ€, Herra, nĂ€yttÀÀ presidentin lapselle, miltĂ€ helvetti nĂ€yttÀÀ – vaikka unessa?” Jeesus kuunteli sanomatta sanaakaan.

 

ÄkkiĂ€ ajatuksiini tulvahti kuvia jossain helvetin osassa kĂ€rsivistĂ€ sukulaisistani. Aloin ajatella: “Jos minut vietĂ€isi johonkin paikkaan, jossa ei olisi niin julmia rangaistuksia, se olisi hienoa.” Sen ajatuksen valtaamana aloin itkeĂ€. HĂ€n saattaisi vĂ€heksyĂ€ minua sanomalla, ettei sellaisia paikkoja helvetissĂ€ ole. Mutta voin lyödĂ€ vetoa, ettĂ€ kuka tahansa minun asemassani, joka saa todistaa rakkaimpiensa kĂ€rsimyksiĂ€ niin kĂ€sittĂ€mĂ€ttömissĂ€ kivuissa, reagoisi tĂ€smĂ€lleen samoin kuin minĂ€.

 

Itkin kontrolloimattomasti, vaadin mahdottomia—ettĂ€ sukulaiseni pelastettaisiin helvetistĂ€ ja silloin Jeesus kĂ€ski enkeleitÀÀn tuomaan minut takaisin maahan. Itkin ja valitin ÀÀnekkÀÀsti Jeesukselle: ”Herra! Minun Ă€itini ja sukulaiseni ovat kaikki tulisessa kuopassa helvetissĂ€ ja kĂ€rsivĂ€t kivuista, joita ei voi sanoin kuvata, mutta mitĂ€ hyötyĂ€ on minulle jÀÀdĂ€ tĂ€nne yksin? En halua sitÀ’! Vihaan sitĂ€! Pane minut siihen tuliseen kuoppaan vanhempieni asemasta!” Pyysin hartaasti, mutta siitĂ€ ei ollut hyötyĂ€. Tiesin paremmin kuin kukaan, kuinka hyödytöntĂ€ anelemiseni oli, mutta en tiennyt, mitĂ€ muutakaan olisin tehnyt.

 

Jatkoin itkemistĂ€ koko mieleni, sieluni ja ruumiini voimin, kun 10 enkeliĂ€ ilmestyi ja alkoi kiireesti koota kyyneliĂ€ni kultaiseen maljaan, jota kukin piteli kĂ€sissÀÀn. Aloin rukoilla katumusrukousta: ”Herra! MinĂ€ olin niin vÀÀrĂ€ssĂ€! Please, anna minulle anteeksi!”  Silloin Herra katsoi minuun surullisesti ja sanoi:” Rakas tyttĂ€reni! ÄlĂ€ tee sitĂ€ enÀÀ toiste!” ja hĂ€n lohdutti minua. Mutta kysyin varovasti: ”Herra! Haluan vielĂ€ nĂ€hdĂ€ Ă€itini! Voinko nĂ€hdĂ€ enÀÀ hĂ€ntĂ€? ” Herra ei hevin sallinut minun nĂ€hdĂ€ hĂ€ntĂ€ enÀÀ. NiinpĂ€ vastasin: ”Herra! Lupaan etten enÀÀ koskaan tee niin kuin tein. En enÀÀ itke. ”Sen sanottuani Herra otti kĂ€destĂ€ni ja sanoi: ”SiinĂ€ tapauksessa kĂ€ymme lyhyesti tervehtimĂ€ssĂ€ Ă€itiĂ€si ja palaamme takaisin.”

 

                        Laulan Laulun Äitini EdessĂ€ HelvetissĂ€

 

Äitini kĂ€rsi taas toisessa tulikuopassa, huusi ja hyppeli, kun yritti paeta kaikkialle tunkeutuvaa kuumuutta. Huusin ÀÀnekkÀÀsti: Ӏiti! Se olen minĂ€! TyttĂ€resi, Bong-Nyo tÀÀllĂ€!” Kutsuin Ă€itiĂ€. HĂ€n katsoi suuntaani ja varmisti kuka olen ja alkoi itkeĂ€. HĂ€n sanoi: ”Bong-Nyo! Miksi sinĂ€ tulit uudelleen? Ei tĂ€mĂ€ paikka ole sinua varten. Kiiruhda ja mene takaisin! Terveytesi ei ole vielĂ€ hyvÀ  ÄlĂ€ enÀÀ ikinĂ€ tule tĂ€hĂ€n paikkaan! Ouh, minĂ€ palan! En kestĂ€ tĂ€tĂ€ kipua!”

 

Huusin hĂ€nelle jĂ€lleen: Ӏiti, kaipaan sinua valtavasti! EnkĂ€ tiedĂ€ mitĂ€ tehdĂ€!” Äitini teki toivomuksen keskellĂ€ kaikkia kipujaan: ”Rakkain Bong-Nyo! Kuinka toivoisinkaan kuulla sinun laulavan edes kerran!” Onko tĂ€ssĂ€ mitÀÀn jĂ€rkeĂ€? Äitini kĂ€rsii suunnattomista kivuista tulisessa kolossa ja pyytÀÀ, ettĂ€ saisi kuulla minun laulavan? Uskomatonta. Ei se ole samaa, kuin ettĂ€ minĂ€ nautin ilotulituksesta
Mutta kuinka voin kieltĂ€ytyĂ€? Suuni oli jo valmis laulamaan laulun


 

Kyyneleet alkoivat vieriĂ€ poskiani pitkin ja aloin laulaa, tuijottaen kĂ€rsivÀÀ Ă€itiĂ€ni, joka lĂ€hestyi liekkien lĂ€pi: ”SinĂ€ unohdit synnytykseni tuskat, sitten pidit minusta huolta, uhrasit kaiken mitĂ€ sinulla oli, yötĂ€ pĂ€ivÀÀ. SinĂ€ siirsit minut sĂ€ngyssĂ€ kastuneelta paikalta kuivalle. SinĂ€ kĂ€rsit ja uhrauduit kunnes kĂ€tesi ja jalkasi olivat kuluneet. ” 
.En voinut jatkaa laulun sanoja pidemmĂ€lle, vaan aloin nyyhkyttÀÀ kontrolloimattomasti.  MitĂ€ laulua laulan Ă€idilleni, joka kĂ€rsi mitĂ€ julminta kipua, julminta mitĂ€ voi ajatella! SydĂ€meni tuska oli saavuttanut huippunsa. Kutsuin Ă€itiĂ€ni, itkin, ja sitten kutsuin uudelleen ja itkin enemmĂ€n.

 

MitĂ€ enemmĂ€n ajattelen itseĂ€ni, sitĂ€ enemmĂ€n tajuan, kuinka hirveĂ€ tytĂ€r olin ollut. En huolehtinut kunnolla sairaasta Ă€idistĂ€ni ja minun laiminlyöntini seurauksena hĂ€n ei saanut riittĂ€vÀÀ sairaanhoitoa. Siksi hĂ€n menetti mahdollisuutensa oppia tuntemaan Jeesus ja pelastua ja pÀÀstĂ€ taivaaseen. MinĂ€ olin se, joka oli ansainnut helvetin. Kaiken kukkuraksi Ă€itini vielĂ€ kasvatti au-lapseni ja kuoli kĂ€rsien. MinĂ€ olen se kurjin ja halveksittavin, joka kuuluisi helvettiin ja rakas Ă€itini taivaaseen. Sen sijaan kaikki oli nurinpĂ€in ja mikĂ€ pahinta, ei ollut toista mahdollisuutta. TĂ€mĂ€ saa minut suuttumaan ja tekee vihaiseksi. ÄidillĂ€ni ei ole mitÀÀn toivoa—ikinĂ€! MitĂ€ minun olisi tehtĂ€vĂ€? Tosiasia, ettĂ€ kun kerran olet helvetissĂ€ paluuta ei ole, saa hampaani kirskumaan suuttumuksesta.

 

 

                                            22. pĂ€ivĂ€

 

Henkilökohtaisia Kertomuksia HengellisistÀ Kokemuksista

 

1. Pt. 1:6-9: ”Siksi te riemuitsette, vaikka nyt, jos on tarpeen, vĂ€hĂ€n aikaa joudutte murehtimaan monenlaisissa koettelemuksissa, jotta teidĂ€n uskonne havaittaisiin koetuksissa kestĂ€vĂ€ksi, paljon kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka sekin koetellaan tulessa, ja koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessĂ€. HĂ€ntĂ€ te rakastatte, vaikka ette ole HĂ€ntĂ€ nĂ€hneet, HĂ€neen te uskotte, vaikka ette HĂ€ntĂ€ nyt nĂ€e, ja te riemuitsette sanoinkuvaamattomalla ja kirkastuneella ilolla, sillĂ€ te saavutatte uskonne pÀÀmÀÀrĂ€n, sielujen pelastuksen.” 

 

                                    Demoni Soittaa Pianoa

 

Lee, Yoo-Kyung: Kun rukoilin kielillĂ€, mustakasvoinen nelisilmĂ€inen demoni ilmestyi. Demoni istui Joo-Eunin pianotuolille ja alkoi soittaa pianoa, hullutellen. ÄrsyyntyneenĂ€ huusin: ”Hei! Saastainen demoni! Miksi soitat sisareni Joo-Eunin pianoa? Se on juuri se piano, jota hĂ€n soittaa jumalanpalvelusmenoissa.” Se vastasi likaisin sanoin: ”PidĂ€ suusi kiinni!”  Suutuin entistĂ€ enemmĂ€n: ”MitĂ€? KĂ€ytitkö minusta Ă€sken halventavia sanoja? Olet niin kuollut!” Juoksin kohti demonia, taitoin siltĂ€ niskan ja heitin pÀÀn menemÀÀn. Sitten iskin pÀÀn lattiaan. Silloin ilmestyi toiset kolme demonia. Yksi oli luurangon hahmossa silmĂ€ otsassaan. Se lenteli ympĂ€riinsĂ€ lepakkomaisilla siivillÀÀn. Se laskeutui pianotuolille ja alkoi laulaa samalla kun se soitti pianoa. Se ei pysynyt rytmissĂ€. SĂ€vel muistutti demonien karmivia ÀÀniĂ€. ”Hei! Se piano on Joo-Eunin. Miksi kosketat sitĂ€? En voi keskittyĂ€ rukouksiini!”, huusin. Saatoin kuulla niiden keskustelevan keskenÀÀn: ” Okei! HĂ€n sanoo, ettei voi keskittyĂ€ rukouksiin. Soittakaamme niin paljon kuin sielu sietÀÀ!” Sitten he kaikki pompottivat pianon koskettimia.

 

Olin huolissani, ettĂ€ piano rikkoutuu: ”Ette ilmeisestikÀÀn aio ottaa vaarin sanoistani!” Juoksin heitĂ€ kohti ja sain otteen kaikista kerrallaan. Heitin yhden kauas ja potkin toisen pois. NenĂ€t vuotaen verta ja pÀÀt kolhittuina ne huusivat ja pakenivat.

 

Aloin rukoilla jĂ€lleen, kun valkoasuinen demoni ilmestyi suu verta vuotavana. Se nĂ€ytti hieman jĂ€lkeen jÀÀneeltĂ€ ilman silmiĂ€ ja ilkuin demonia. Se sanoi: ”Haak-Sung tökki silmiĂ€ni ja otti ne pois. Siksi nĂ€ytĂ€n tĂ€llaiselta. Mutta mikĂ€ sinĂ€ olet nauramaan minulle? ” Se  hĂ€rnĂ€si minua taistelemaan.

 

Huusin: ” Mummiani kidutetaan sinun tĂ€htesi. Miksi hĂ€net raahattiin helvettiin? ” Demoni kiusasi ja Ă€rsytti minua: ”HĂ€n kuuluu helvettiin; hĂ€n ansaitsee sen! HĂ€n kokee vielĂ€ lisÀÀkin kidutuksia!” Tulistuneena raavin demonin kasvoja kaikin voimin. Se alkoi vuotaa kynsieni tekemistĂ€ haavoista. Se vuoti runsaasti. Demoni pakeni ja minĂ€ ajoin sitĂ€ takaa kautta huoneen. Lopulta se lĂ€hti.

 

Olin taas rukouksessa. Taas yksi demoni tuli hĂ€iritsemÀÀn. Olin Ă€rsyyntynyt enkĂ€ halunnut mitÀÀn tappelua. PÀÀtin kĂ€yttÀÀ auktoriteettiani: ”Jeesuksen veri!” ÄrsyttĂ€en minua demoni sanoi:          ” Veri? Kenen veri? Jeesuksen veri? Tai, sinun veresi?”

 

”All right, demoni, jos haluat taistella, taistellaan sitten! ”, huusin. Demonit hyökkĂ€sivĂ€t ryhmissĂ€, mutta jostain oudosta syystĂ€, kun löin nyrkillĂ€ yhtĂ€, kaikki kaatuivat. Kun löin demoneita vatsaan, niiden silmĂ€t pompahtivat kuopistaan. Kun löin nenÀÀn, ne alkoivat vuotaa verta. Kun kaappasin niitĂ€ jalasta ja aloin kieputtaa, niiden jalat venyivĂ€t kuin kuminauha!

 

Tappioistaan huolimatta demonit jatkoivat ilmestymistÀÀn ja hĂ€iritsemistÀÀn. Tarkoituksensa oli estÀÀ rukoiluani. Sanoin itsekseni: ”Taistellaan ja katsotaan kuka voittaa.” TökkĂ€sin sieraimiin ja kaappasin hiuksista ja kieputin jokaista demonia, joka tuli lĂ€helleni. KĂ€ytin kĂ€siĂ€ni ja jalkojani aseina. Oli outoa, ettĂ€ kun jatkoin niiden lyömistĂ€, niiden lukumÀÀrĂ€ sen kuin lisÀÀntyi. Lopulta niiden lukumÀÀrÀÀ oli mahdotonta laskea. Ne kaikki olivat tulleet yhtÂŽaikaa. HĂ€dĂ€ssĂ€ni huusin: ”Auta minua! Nopeasti! PyhĂ€ Henki! Auta minua!” Lyhyen ajan sisĂ€llĂ€ Herra ilmestyi. Herra nuhteli kaikkia demoneja ja rauhoitti minua: ” Neiti Pilkku! TiedĂ€n ettĂ€ olet kĂ€ynyt lĂ€pi monia asioita. ”

 

Kun olin aikaisemmin katsastanut muita kirkkoja, useimmat ihmiset olivat sanoneet usein, ettÀ en ollut erityisen lahjakas. Sen sijaan, ettÀ olisivat opettaneet minua evankelioimaan ja rukoilemaan, he olivat antaneet vain ruokaa. He auttoivat vain aineellisissa asioissa. NiinpÀ ajattelin, ettÀ ainoa mitÀ minun oli tehtÀvÀ, oli tuoda Raamattuni jumalanpalvelukseen. Kuitenkin Herran Kirkon pastori Kimin opastuksella aloin rukoilla kielillÀ. Kun jatkoin kielillÀ rukoilua saavutin rukoilemisen syvemmÀn tason. Nyt kykenen nÀkemÀÀn demonit ja taistelemaan niitÀ vastaan. Milloin tahansa tunnen, ettÀ olen hÀviÀmÀssÀ tai vÀsyn taistelussa, kaikki mitÀ minun pitÀÀ tehdÀ on kutsua Herran Jeesuksen nimeÀ. HÀn aina suojelee minua. Aluksi taistelu lukematonta demonijoukkoa vastaan hirvitti. Mutta nyt en enÀÀ ole ollenkaan peloissani, koska Jeesus on kanssani. Tosiasiassa voitto demoneista on tullut hauskaksi ja jÀnnittÀvÀksi.

 

                                      KaljupĂ€inen Demoni

 

Kim Joo-Eun: Rukoiltuani 10 minuuttia kielillÀ kaljupÀinen demoni ilmestyi. Sen kalju oli öljytty ja sen pÀÀ hohti kirkkaasti. SillÀ hetkellÀ muistin isÀni. IsÀnikin oli menettÀnyt hiuksensa ja öljysi aina kaljuaan. Muistan, kuinka isÀni yritti koskettaa minua pÀÀllÀÀn, mutta minÀ kiljuin ja pakenin hÀnen öljyistÀ kaljuaan.

 

KaljupÀÀ lĂ€hestyi minua hitaasti ja pudisti pÀÀtÀÀn. Olin hyvin jĂ€nnittynyt, kun demoni tuli lĂ€helle. PelkĂ€sin, ettĂ€ se koskettaisi kĂ€ttĂ€ni. Huusin: ”Jeesuksen nimessĂ€, hĂ€viĂ€!” Mutta se ei hĂ€ipynyt. Kun se edelleen lĂ€hestyi, huomasin ettĂ€ demonin pÀÀ oli erityisen inhottava. Minulla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin koskettaa sen kasvoja, jotta olisin estĂ€nyt sen lĂ€hestymisen. Huusin: ”Herra!” ja yritin kĂ€siotteella saada sitĂ€ taipumaan alas, mutta demonin silmĂ€t pomppasivat Ă€kkiĂ€ kasvojeni eteen. Sitten, kuin kÀÀrmeellĂ€, sen pitkĂ€ kiemurteleva kieli tuli ulos sen suusta. Demoni nĂ€ytti inhottavalta ja hirveĂ€ltĂ€. Koko voimallani iskin sitĂ€ kerran nyrkillĂ€ ja heitin demonin etÀÀlle.

 

 

Kun kaljupÀÀ oli poissa pelistĂ€, toinen demoni nuoren tytön hahmossa ilmestyi suu apposen auki. TĂ€nÀÀn, jostain syystĂ€, kaikki demonit olivat erityisen inhottavan nĂ€köisiĂ€. Olin hyvin Ă€rsyyntynyt ja niinpĂ€ tarrasin tukun demonin hiuksia yhdellĂ€ kĂ€dellĂ€ ja suuntasin vihani hĂ€neen. Tukka toisessa kĂ€dessĂ€ lĂ€psin vapaalla kĂ€dellĂ€ kovaa sitĂ€ kasvoille. Kaikin voimin lĂ€psin molemmille poskille. Demoni kirkui ja karjui: ”Se sattuu! Se todella sattuu! Lopeta hakkaamiseni! Lopeta se!” Huomasin, ettĂ€ demonin kasvot alkoivat turvota lyöntikohdilta. Jatkoin lyöntejĂ€ ja huusin: ”SinĂ€ lĂ€ppĂ€sit sisar Yoo-Kyungin poskeen, eikö totta? Saat nyt moninkertaisen rangaistuksen! MinĂ€ löylytĂ€n sinut kunnolla! ” Silloin demoni itki ja sanoi: ”Olen pahoillani!” Sitten se alkoi kerjĂ€tĂ€: ”En enÀÀ ikinĂ€ lyö Yoo-Kyungia! Todella! Tosissani!”

 

Halveksuen sanoin: ”KyllĂ€, todella! Olet valehtelija luonnostasi! ” Tarrasin sen hiuspehkoon ja vedin vĂ€littömĂ€sti koko tukan irti. Sitten heitin demonin pianoa pĂ€in. Kun se törmĂ€si pianoon, se hĂ€visi. Toinen demoni, kallon muotoinen, lĂ€hestyi minua. SillĂ€ oli pitkĂ€ valkoinen tukka ja oranssin vĂ€riset silmĂ€t. Se pyöritti silmĂ€muniaan lĂ€hestyessÀÀn. Kun se oli edessĂ€ni, tökkĂ€sin sitĂ€ silmiin. Raastavassa kivussa ja paniikissa demoni hysteerisesti hyppi paikasta toiseen. Sitten se hĂ€ipyi.

 

Kun jatkoin rukousta, tunsin Ă€kkiĂ€ miellyttĂ€vĂ€n tuoksun. Se oli kuin kukkien tuoksu ilmassa. Tuo suloinen tuoksu hurmasi minut niin, ettĂ€ huomioni kiinnittyi siihen tĂ€ysin. Herra ilmestyi. Kysyin: ”Onko tĂ€mĂ€ suloinen tuoksu, joka tĂ€yttÀÀ ilman, Sinusta, Herra?” Herra vastasi:       ”KyllĂ€, on se, Pilkku! PidĂ€tkö aromista?”  Vastasin hurmioituneena:        ”KyllĂ€, Herra. Se tuoksuu todella hyvĂ€ltĂ€!”

 

”SinĂ€ rukoilet innolla tĂ€nÀÀn. Siksi nĂ€ytĂ€n sinulle jotain erikoista. Katselepa tarkoin kirkkosi tilaa ja Korean kirkkojen tilaa!” Heti kun Herra nosti kĂ€tensĂ€, tuli visioita demoneista ja kirkoista. Ne ilmestyivĂ€t yleisnĂ€kymĂ€nĂ€ silmieni eteen.

 

 

 

 

                                        Voittoisat kirkot

 

Katselin maata etÀisyyden pÀÀstÀ. Maapallon molemmin puolin lÀhellÀ maata seisoi kaksi isoa demonia. Ne seisoivat kasvotusten ja maa oli niiden vÀlissÀ. Demoneilla oli kÀsissÀÀn pitkÀ köysi. Kummallakin oli sen pÀÀ kÀdessÀÀn. NÀytti siltÀ kuin he olisivat pyörittÀneet köyttÀ maan ympÀri samaan tapaan kuin lapset leikkiessÀÀn hyppynarua. Jeesus kÀski minun katsomaan lÀhemmin. Menin lÀhemmÀksi nÀhdÀkseni paremmin. JÀrkytyin, mitÀ nÀin ja melkein pyörryin.

 

Köysi, jota demonit pitivĂ€t kĂ€sillÀÀn, ei ollut mikÀÀn köysi. Tosiasiassa se oli suunnaton kÀÀrme.  Toinen demoni piti sitĂ€ pÀÀstĂ€, toinen hĂ€nnĂ€stĂ€. Ne pyörittivĂ€t sitĂ€. Kun  demonit pyörittivĂ€t kÀÀrmettĂ€ maapallon ympĂ€ri saatoin nĂ€hdĂ€ monien Korean kirkkojen hyppÀÀvĂ€n vuorollaan, kun demonit pyöritivĂ€t kÀÀrmeköyttĂ€.  Kirkot olivat rivissĂ€ ja kukin odotti hyppyvuoroaan, kun demonien pyörittĂ€mĂ€ naru tuli kohdalle. Kaikki hyppivĂ€t ja hyppivĂ€t ja yrittivĂ€t selvitĂ€ – tai muuten ne kaatuivat. Useimmat kirkoista eivĂ€t aluksi kaatuneet, mutta kun pyöriminen jatkui, ne kaikki alkoivat kaatuilla. Kaikki kirkot, yksi toisensa jĂ€lkeen, alkoivat kaatua. Kirkkojen joukossa oli myös Herran Kirkko. Sekin hyppi. Useimpien kirkkojen kaatuessa kirkkomme oli yksi poikkeuksista. MeidĂ€n kirkkoamme ei kÀÀrmeen ruumis kaatanut. Herran Kirkko jatkoi hyppelyĂ€ helposti.  Jeesus selitti, ettĂ€ jokainen demonien hyppykierros oli testi. Testi oli tarkoitettu voitettavaksi. Jos kirkko hyppĂ€si eikĂ€ kaatunut, se merkitsi, ettĂ€ se oli kestĂ€nyt testin. Herran Kirkossa oli vĂ€hiten jĂ€seniĂ€. Muissa oli paljon jĂ€seniĂ€ ja ne kaatuivat useimmiten. Jeesus sanoi: ”Nyt Herran Kirkko selviytyy hyvin. Jatkakaa kestĂ€vinĂ€ ja hypĂ€tkÀÀ kun kukin erilainen testi kohtaa teitĂ€. TĂ€nÀÀn olette rukoilleet pitkiĂ€ tunteja torkahtamatta. Siksi MinĂ€ nĂ€ytin tĂ€mĂ€n teille. Rukoilkaa hartaasti.” Sitten Herra palasi.

 

                                       Demonin Neulanpisto

 

Lee Haak-Sung: Kun rukoilin hartaasti, demoni ilmestyi. TĂ€mĂ€ demonin molemmat silmĂ€t olivat kÀÀntyneet nurinpĂ€in. Aina kun nĂ€en demoneja, muistan, kuinka ne kiduttivat mummiani helvetissĂ€. Siksi halusin purkaa raivoni niihin. Kun demoni tuli kyllin lĂ€helle, tökkĂ€sin sitĂ€ silmiin ja kaivoin ne pois ja heitin menemÀÀn. Kummallista, kun ajattelin miekkaa taistelun tiimellyksessĂ€, se ilmestyi kĂ€teeni! Kun ajattelen esimerkiksi liimaa, sitĂ€ ilmestyy kĂ€teeni!  Kerran panin liimaa demonin silmÀÀn ja leikkasin sen kĂ€det miekalla. Aina kun ajattelen eri tyyppisiĂ€ aseita, ne ilmaantuvat kĂ€teeni tai ulottuvilleni. Herra oli varustanut minut aseilla.

 

Olen taistellut demoneja vastaan jo pitkÀÀn. Olen saanut paljon kokemusta siitĂ€ ja itse sitĂ€ tiedostamatta luottamukseni ja urhoollisuuteni ovat lisÀÀntyneet.  Taas kerran oli demoni naamioitunut valko-asuiseksi nuoreksi naiseksi. Kun se lĂ€hestyi, se puri omaa kĂ€sivarttaan koko ajan. TĂ€mĂ€ demoni muistutti paljon TV:ssĂ€ nĂ€ytettyĂ€ kauhuelokuvan hahmoa. Olin hĂ€mmĂ€stynyt, kuinka samanlaisilta demonit nĂ€yttivĂ€t viihdeteollisuuden hahmoissa verrattuina aitoihin demoneihin.  Nuori demonityttö ja se, joka saattaa ihmisiĂ€ helvettiin, nĂ€yttivĂ€t ihan samanlaisilta kuin TV- sarjan hahmot.  Korean televisiossa on kuuluisa sarja, enemmĂ€n tai vĂ€hemmĂ€n kauhusarja, jossa oleva demoni nĂ€yttÀÀ aivan samanlaiselta kun se, joka vie tuomitun sielun helvettiin. Se demoni, joka ilmestyy paikalle jumalattoman kuolinhetkellĂ€, on puettu mustiin vaatteisiin ja perinteiseen korealaiseen hattuun, joka tehty hevosenkarvoista. Sen kasvot on valkaistu valkoisella jauheella. NĂ€mĂ€  demonit ovat tavallisesti niitĂ€, jotka vievĂ€t kadotetut helvettiin. Panin merkille, ettĂ€ jopa se tapa, jolla sielut raahattiin helvettiin, oli ihan sama kuin TV:ssĂ€!

 

NĂ€yssĂ€ nĂ€in iĂ€kkÀÀn miehen makaavan lattialla. HĂ€n vuoti verta alttarin alla. Demoni, joka puri omaa kĂ€ttÀÀn, juoksi vikkelĂ€sti kohti vanhusta. Demoni hyökkĂ€si miehen kimppuun ja kĂ€ytti Draculan hampaitaan ja alkoi imeĂ€ verta. Kun veri oli imetty kuiviin, demoni alkoi jĂ€rsiĂ€ uhrin pÀÀtĂ€. EipĂ€ aikaakaan kun demoni oli syönyt koko pÀÀn. Sitten ilmestyi toinen demoni ruumis tĂ€ynnĂ€ neuloja. Demoni nĂ€ytti siililtĂ€. Uskollani löin sitĂ€ nyrkillĂ€, mutta heti kun nyrkki kosketti demonia, menin melkein tajuttomaksi kivusta. Ajattelin mielessĂ€ni: ”MitĂ€? Varmasti löin sitĂ€ uskossa. Miksi se ei toiminut?” Nyrkkini oli neulojen tĂ€plittĂ€mĂ€.

 

VielÀ rukouskampanjan pÀÀtyttyÀ kÀttÀni sÀrki yhÀ. Tarkastin kÀttÀni kirkkaassa valossa ja se oli punainen ja turvonnut. Saatoin nÀhdÀ neulojen jÀljet selvÀsti. Taistelen demonihenkien kanssa, jotka ovat nÀkymÀttömiÀ, mutta olin hÀmmÀstynyt, kun ne voivat jÀttÀÀ nÀkyviÀ fyysisiÀ merkkejÀ ruumiiseeni ja tuottaa fyysistÀ kipua. NÀytin vammani perheelleni. NÀytin ne myös pastorille ja seurakunnalle. He kaikki vahvistivat merkit omin silmin ja olivat selvÀsti jÀrkyttyneitÀ.

 

                                      KĂ€den Liike Ja Vapina

 

Kim, Yong-Doo: Kun rukoilin palavasti kielillÀ, kÀteni alkoivat tehdÀ pieniÀ liikkeitÀ. Ensin vasen kÀsi liikkuin toistuvasti ylös-alas ja vapisi. Sitten oikea seurasi. LyhyessÀ ajassa kÀmmeneni tulivat yhteen ja tÀrisivÀt intensiivisesti. TÀrinÀ tuli hitaasti voimakkaammaksi.

 

ErĂ€s kirkko oli kutsunut erÀÀn pastorin puhumaan parantamisesta. Olin todistamassa, kun hĂ€n paransi, myös hĂ€nen kĂ€tensĂ€ vapisi voimakkaasti. Parantamisen lisĂ€ksi monia muita ihmeitĂ€ tapahtui. Olin aika varma siitĂ€, ettĂ€ minussa oli kehittymĂ€ssĂ€ PyhĂ€n Hengen parantamisen armolahja. HĂ€n teki voimakkaasti työtÀÀn asiassa. KĂ€sivarteni ja kĂ€mmeneni liikkuivat vapaasti eri liikkeissĂ€ PyhĂ€n Hengen johdossa. Avasin silmĂ€ni seuratakseni liikkeitĂ€ silmillĂ€ni ja ko yritin vastustaa kĂ€sieni ja kĂ€sivarsieni liikkeitĂ€. Mutta PyhĂ€ Henki johti minua, ilman omaa tahtoani tai ajatuksiani. Ne olivat  toisarvoisia.

 

 

                                      Herra Testaa Uskoni

 

Sisar Baek, Bong-Nyo:  Kun olin rukoilemassa, Jeesus tuli ja alkoi puhua minulle: ”Bong Nyo! TĂ€nÀÀn haluan testata sinua ja katsoa kuinka paljon uskosi on kasvanut! Oletko valmis? ” Vastasin luottavasti: ”KyllĂ€, Herra! Olen valmis!”  Sanottuaan testaavansa minua Herra hĂ€visi. Rukoilin voimakkaasti kielillĂ€, kun enkelit laskeutuivat ja pukivat minut siivelliseen asuun. Mielenkiintoista oli, ettĂ€ enkelitkin katosivat nopeasti. TĂ€hĂ€n mennessĂ€ kun rukoilin, Jeesus ja enkelit tulivat viemÀÀn minua kĂ€destĂ€ ja heti kun otin Jeesuksen tai enkelin kĂ€den omaani, minut vietiin taivaaseen tai helvettiin. MennyttĂ€ ajatellen totesin odottavani asioiden tapahtuvan heti vaatiessani. Olin kĂ€yttĂ€nyt hyvĂ€kseni Jeesusta monta kertaa karkealla kĂ€ytöksellĂ€ni. Minussa oli vielĂ€ monia muuttumattomia luonnevikoja. Liian usein kyseenalaistin ja hyökkĂ€sin pyhÀÀ Herramme vastaan epĂ€kunnioittavasti. Rakastava Herramme odotti kĂ€rsivĂ€llisesti epĂ€kypsĂ€n uskoni kypsymistĂ€ ja sieti kaikki valitukseni.

 

Aloitin jÀlleen Herran puoleen huutamisen palavalla sydÀmellÀ. Sieluni lensi kohti taivasta siivellisellÀ varustuksellaan. Mutta mitÀ tapahtuikaan? Vaikka kuinka palavasti rukoilin ja huusin Herraa, lentoni vain hidastui. Hitaus turhautti minua ja tuntui, ettÀ tulen hulluksi. En antanut periksi ja jatkoin rukoilemista hartaasti, mutta pian menin burn-outiin ja uuvuin tÀysin. En nÀhnyt mitÀÀn, kaikkialla oli sysipimeÀÀ.

 

Viime aikoina olin nĂ€hnyt enkeleitĂ€ heti vaatiessani, mutta tĂ€nÀÀn oli harvinaista nĂ€hdĂ€ heitĂ€. Aloin nyt ymmĂ€rtÀÀ, kuinka paljon rakkautta olin saanut Herralta. PÀÀtin sisĂ€isesti: ”Herra sanoi, ettĂ€ HĂ€n halusi testata uskoani. NiinpĂ€ rukoillaan hartaasti ja jatkuvasti.”  Mutta kaikki mahdolliset esteet nĂ€yttivĂ€t kasautuvan eteeni korkeaksi kuin vuori ja huomasin olevani lĂ€htöpisteessĂ€.

 

TĂ€hĂ€n mennessĂ€ milloin vain rukoilin kirkossa, Herra tuli luokseni ja nĂ€ytti kaikenlaista. Tulin ylimieliseksi, röyhkeĂ€ksi – tajuamatta sitĂ€ itse. Muistin kysymyksen, jonka olin tehnyt minua siivelliseen asuun pukeville enkeleille hetki sitten. Kysyin: ”MissĂ€ Jeesus on?” ja he vastasivat: ”Juuri nyt HĂ€n odottaa sinua kohdatakseen sinut Linnunradalla.” Valitettavasti, juuri nyt minĂ€ olen myöhĂ€ssĂ€, koska liikun liian hitaasti eikĂ€ uskoni yksin riitĂ€ antamaan kykyĂ€ lentÀÀ niin korkealle!

 

Rukoilin vilpittömĂ€sti pitkĂ€n aikaa, mutta en edelleenkÀÀn kyennyt nĂ€kemÀÀn mitÀÀn. Monet ajatukset risteilivĂ€t mielessĂ€ni ja aloin tehdĂ€ parannusta ja katua. Ilman Jeesuksen apua mistÀÀn ei tule mitÀÀn! Minusta tuntui kuin olisin jatkuvasti vajonnut johonkin suohon ja tĂ€mĂ€n mielentilan jatkuessa tunsin Ă€kkiĂ€ olevani lukittu johonkin. Jotakin liikkui silmieni edessĂ€, ja tajusin olevani helvetissÀ lukittuna pimeÀÀn selliin!

 

TĂ€ssĂ€ sysipimeydessĂ€ mikÀÀn ei ollut nĂ€kyvÀÀ, vain demonit parveilivat ympĂ€rillĂ€. Lukemattomat demonit pitivĂ€t tiukasti jaloistani ja kieltĂ€ytyivĂ€t pÀÀstĂ€mĂ€stĂ€ minua menemÀÀn. EikĂ€ siinĂ€ kaikki – ne kuristivat minua, vetivĂ€t kĂ€siĂ€, jalkoja, ruumista niin, etten voinut liikkua ollenkaan. Aloin rukoilla kielillĂ€ kun Ă€kkiĂ€, kirouksia alkoi tulvia suustani tahattomasti.

 

”Hei! Saastaiset demonit! Miksi kiusaatte minua? MenkÀÀ helvettiin pois luotani!” En voinut lopettaa kiroiluani ja kaikki se saastainen kieli mitĂ€ tapasin ennen kĂ€yttÀÀ ennen kuin kohtasin Jeesuksen tuli takaisin suuhuni. Mutta vaikka kuinka kirosin demoneja, ne eivĂ€t lopettaneet hellittĂ€mĂ€töntĂ€ hyökkĂ€ilyÀÀn minua vastaan. Kutsuin Jeesusta: ”Jeesus!  Auta minua!”

 

Kuinka pitkÀÀn tÀtÀ oli kestÀnyt? Jatkoin huutamista Herran puoleen ja rukoilin hartaasti kielillÀ ja itse sitÀ tietÀmÀttÀni jotenkin pakenin helvetistÀ. Lensin kohti taivasta, yhÀ korkeammalle. Rukoilin lentÀessÀni ja kun saavuin ilmakehÀÀn, vahvat ja mahtavat demonit alkoivat ajaa minua takaa. Saatoin nÀhdÀ selvÀsti loputtoman demoniparaatin heidÀn perÀssÀÀn. Olin jo luullut pÀÀsseeni turvaan, kun olin paennut helvetistÀ, mutta nyt olinkin vahvimpien vastustavien demonien kanssa kasvotusten. Olin pahassa liemessÀ.

 

En edelleenkÀÀn kyennyt nĂ€kemÀÀn yhtÀÀn enkeliĂ€ enkĂ€ Jeesusta missÀÀn. ”Minun olisi kohdattava tuo demoniarmeija yksin!”  En olisi ikinĂ€ voinut kuvitella, ettĂ€ minun pitĂ€isi kohdata tĂ€mĂ€n kaltainen tilanne. En tiennyt, ettĂ€ ilmakehĂ€ssĂ€ olisi sellaisia demoniarmeijoita, joiden tarkoituksena oli hĂ€iritĂ€ uskovien rukouksia ja estÀÀ niitĂ€ saapumasta taivaaseen. Kuten lapsi iloisesti kĂ€velee pitĂ€en vanhempaansa kĂ€destĂ€, Jeesus aina piti kĂ€ttĂ€ni ja opasti minua niin taivaaseen kuin helvettiin. Olin niin lapsellinen ja ajattelin, ettĂ€ kaikki on helppoa ja rukoilin huolettomana.

 

Demonit laittoivat esteitĂ€ jokaisen edistymiseni tielle ja yrittivĂ€t estÀÀ etenemiseni. Huusin hartaasti rukoillen ja kyyneleet virtasivat ja kastelivat kuin sade kasvoni ja ruumiini. Silloin yksi demoni huusi. ”Hei! Katsopa tĂ€nne! Taas yksi rukous maasta nousemassa!”  Ja toinen demoni: ”Hei! Tuolla rukouksella ei ole voimaa eikĂ€ arvovaltaa!” Ja ikÀÀn kuin olisivat poimineet omenia, demonit noukkivat maasta nousevia rukouksia ja söivĂ€t ne.

 

Silloin tiesin, ettĂ€ voimaton rukous oli hyödytön. Rukous, joka on lausuttu torkahtaneessa tilassa, ei-keskittynyt rukous, rukous tĂ€ynnĂ€ inhimillisiĂ€ tarpeita ja haluja, itsekkÀÀt rukoukset, fyysisten halujen pyynnöt, kaksimieliset rukoukset
YllĂ€ttĂ€vÀÀ kyllĂ€, kykenin erottamaan kaikki erilaiset rukoukset, joita maasta nousi. NĂ€mĂ€ olivat demonien lempi-hedelmiĂ€ ja he söivĂ€t ne heti ja kokonaan.

 

Nyt ymmĂ€rrĂ€n, ettĂ€ vain ne rukoukset, joissa on kyseessĂ€ elĂ€mĂ€n ja kuoleman hĂ€tĂ€, rukoukset, jotka on lausuttu vilpittömĂ€sti, lĂ€pĂ€isevĂ€t ilmakehĂ€n ja avaruuden ja saapuvat ylös Taivaaseen. Nyt opin vĂ€hĂ€n enemmĂ€n siitĂ€, miksi pastori huusi niin voimallisesti ja kiljui epĂ€toivoisesti, kun hĂ€n rukoili. MinĂ€ usein ihmettelin, ehkĂ€ halveksuen, pastoria ja ajattelin: ”TÀÀllĂ€ ei ole montaa ihmistĂ€, mutta miksi hĂ€n huutaa niin kovaa? Miksi hĂ€nen tĂ€ytyy karjua niin lujaa? ”  Rehellisesti sanoen, oli aikoja, jolloin pakottauduin rukoilemaan, vaikka olin Ă€rsyyntynyt pastorin ÀÀnekkĂ€istĂ€ itkuista ja huudoista. Pian kuitenkin, itse sitĂ€ ymmĂ€rtĂ€mĂ€ttĂ€, aloin tehdĂ€ parannusta ja tietÀÀ varmuudella syyn siihen, miksi meidĂ€n tĂ€ytyi rukoilla niin.

 

Kuinka pitkÀÀn rukoilin? Olin nÀÀnnyksissÀ ja voimaton. Juuri silloin nÀin etÀÀltÀ monia Linnunradan tÀhtiÀ, ne loistivat kirkkaampina kuin koskaan! VÀlittömÀsti kokosin kaikki voimieni rippeet ja aloin rukoilla kielillÀ. PÀÀsin hÀdin tuskin Linnunradalle, tÀydellisen uupuneena, ja siellÀ rakas Jeesukseni tervehti minua iloisena.

 

Heti kun Jeesus nĂ€ki minut, HĂ€n hymyili valoisasti ja sanoi: ”Bong-Nyo! Selvisit hienosti! Olen ylpeĂ€ sinusta!” Olin hieman vihainen tuossa kohtaa ja kysyin Jeesukselta asenteellisena: ”Herra! Kuinka voit tehdĂ€ nĂ€in minulle? Olisit voinut selittÀÀ, mutta sen sijaan, kuinka voit jĂ€ttÀÀ minut noin vain, yhtÀÀn varoittamatta?” Kun olin lopettanut, Jeesus vain nauroi. Kun olimme vaihtaneet vain muutaman sanan Herran kanssa, HĂ€n hĂ€visi jĂ€lleen ja sitten kaikki silmien edessĂ€ muuttui sysipimeĂ€ksi ja minĂ€ seisoin helvetin kallionkielekkeen reunalla.

 

Herra jĂ€tti minut toistamiseen testatakseen uskoani. Pian delfiiniltĂ€ nĂ€yttĂ€vĂ€ demoni yritti hyökĂ€tĂ€ ja purra suu apposen auki terĂ€vĂ€t hampaansa paljastaen. NiinpĂ€ tein eleen ikÀÀn kuin aikoisin raapia sitĂ€ ja huusin: ”Tule ja ota, jos voit!” Se vain hĂ€visi.

 

EdessÀni oli kapea tie. Aloin kÀvellÀ polkua eteenpÀin. Olin kÀvellyt jo jonkin aikaa, kun huomasin jonkin lÀhestyvÀn edessÀni. Kun vÀlimatka lyheni, kykenin nÀkemÀÀn sen. Se oli inhottavan nÀköinen demoni, jolla oli vain pÀÀ, mutta ei silmiÀ eikÀ nenÀÀ. Vasemmasta oikeaan korvaan oli iso viilto kasvoissa ja sekÀ ylÀ- ettÀ alahampaat olivat terÀvÀt kuin hailla.

 

Kun tulin kasvokkain tĂ€mĂ€n demonin kanssa, sanoin: ”Hei! Taistelin demonien kanssa ja löin niitĂ€, paljon sinua isompia. Et ole minulle mikÀÀn vastus! SisĂ€ssĂ€ni on tuli, jonka on antanut Kolmiyhteinen Jumala. SinĂ€ palat ja muutut tuhkaksi sillĂ€ hetkellĂ€ kun kosketat minun ruumistani! Tule taistelemaan kanssani, jos uskallat! ” TĂ€mĂ€ demoni  pelĂ€styi ja juoksi pois nopeasti. KĂ€velin loputonta tietĂ€ yksin ja nĂ€ytti siltĂ€, ettĂ€ olin kĂ€velemĂ€ssĂ€ syvemmĂ€lle helvettiin. Olin peloissani ja vapisin sisĂ€isesti, mutta en halunnut nĂ€yttÀÀ pelkoani ja niin minun oli rauhoituttava ja koottava itseni.

 

Jatkoin kĂ€velemistĂ€ pitkin polkua, kun huomasin ison puunlehden edessĂ€ni. Se nĂ€ytti elĂ€vĂ€ltĂ€. Se avautui ja sulkeutui toistuvasti ja yritti nielaista minut. Mutta huusin: ”All right! Olen tullut tĂ€nne erityisesti tappamaan sinut! Katsotaan kumpi selviÀÀ!” HyökkĂ€sin sen kimppuun voimalla,  silloin demoni hĂ€visi pian.

 

Etenin ja havaitsin, ettĂ€ tien molemmin puolin oli parvittain demoneja, kuin hyönteisiĂ€ ja ne yrittivĂ€t tarttua minuun.  Kuulin vertahyytĂ€viĂ€ demonien karjuntoja ja ne puistattivat. Kuulin monia erilaisia huutoja, mutten kiinnittĂ€nyt niihin huomiota, vaan kĂ€velin ja rukoilin kielillĂ€ ÀÀnekkÀÀsti. Huusin vielĂ€ kovempaa: ”Jumala, Kolmiyhteinen! Anna minulle voimaa! Anna minulle voima ja valta sekĂ€ fyysisesti ettĂ€ hengellisesti!” Rukoilin hartaasti. Pian PyhĂ€ Tuli Leimusi sisĂ€llĂ€ni.

 

Kuinka kauas kĂ€velin? Luulin, ettĂ€ jo nĂ€en tien pÀÀn kaukana, kun Ă€kkiĂ€ kirkkaus ilmestyi eteeni ja Jeesus seisoi siinĂ€. Olin ihastuksesta Ă€imĂ€n kĂ€kenĂ€: ”KyllĂ€! Olen lopultakin pelastettu! Herra! Herra!” Juoksin ja halasin HĂ€ntĂ€. Herra otti minut syliinsĂ€ tiukemmin kuin koskaan ja sanoi: ”Rakkahin Bong-Nyo! Olet kĂ€ynyt lĂ€pi monenlaista tĂ€nne pÀÀstĂ€ksesi! Istu viereeni ja MinĂ€ annan sinulle levon!” Pysyin Herran kĂ€sivarsilla ja suljin silmĂ€ni levĂ€tĂ€kseni.

 

MitĂ€ taas tapahtuu? Kun avasin silmĂ€ni, ei Herraa nĂ€kynyt missÀÀn. Kuinka saatoin olla taas tĂ€ssĂ€ pimeĂ€ssĂ€ sellissĂ€ helvetissĂ€? Vaikka kuinka kovasti huusin Herraa, vastauksena oli tyhjyys. MinĂ€ huusin ja huusin Herraa, mutta HĂ€n ei ollut siellĂ€. En voinut uskoa, ettĂ€ Herra petti minut. Jeesus sanoi selvĂ€sti: ”Bong- Nyo! Olet tehnyt hyvin. Olet jo melkein kaiken tehnyt, joten ole kĂ€rsivĂ€llinen ja lepÀÀ tĂ€ssĂ€!” NĂ€mĂ€ sanat sanottuaan ja sen jĂ€lkeen kun jo olin tuntenut oloni turvalliseksi, HĂ€n tĂ€ydellisesti testasi minua taas.

 

Kiukkuni ei ollut laantunut, kun huomasin, ettĂ€ olin lukittu metallihĂ€kkiin kuin elĂ€in elĂ€intarhassa. HĂ€kkiĂ€ni ympĂ€röi lukematon mÀÀrĂ€ erilaisia demoneja. Ne tuijottivat minua ja yrittivĂ€t kuulustella minua. Oli naisdemoni, lohikÀÀrme, sotilas, leijona, erilaisin elĂ€inpĂ€in varustettuja – nĂ€in niitĂ€ kaikenlaisia. Ne tuijottivat, laskivat leikkiĂ€ kustannuksellani ja nauroivat. SiellĂ€ oli satoja tuhansia sotilasdemoneja, jotka kantoivat pÀÀkallokypĂ€riĂ€.

 

Demonit keskittyivĂ€t tarkkailemaan minua, kun olin lukittuna metallihĂ€kkiin. Karjuin: ”Hei Ă€pĂ€rĂ€t! KeitĂ€ te olette? MistĂ€ te tulitte?” Ja ne vastasivat: ”Me tulimme kiertelemĂ€stĂ€ siellĂ€ tÀÀllĂ€! EntĂ€ sinĂ€? Miksi olet tÀÀllĂ€?” Selitin, ettĂ€ Jeesus toi minut helvettiin, mutta HĂ€n jĂ€tti minut ja tĂ€mĂ€ on syy, miksi olen tÀÀllĂ€ yksin. Kuultuaan tĂ€mĂ€n he pilkkasivat minua ja sanoivat: ”Hei! Sinun Herrasi ei palaa luoksesi.! TĂ€mĂ€ on loppusi!”

 

Aloin rukoilla kielillĂ€ ÀÀnekkÀÀsti. ÄkkiĂ€ kallokypĂ€rÀÀ kantavan demonin silmĂ€t alkoivat muuttua punaisiksi. Ne tuijottivat minua vihaisina. KielillĂ€ rukoilemisen voima oli painamassa alas demoneita ja huomasin niiden muodonmuutoksen. Niin rukoilin vielĂ€ ÀÀnekkÀÀmmin: ”Kolmiyhteinen Jumala! Muuta minut Leimuavaksi Tuleksi!” Kaikki demonit hyökkĂ€sivĂ€t hĂ€kkiĂ€ vastaan ja halusivat hajottaa sen. Mutta pyhĂ€ tuli sisĂ€llĂ€ni poltti ne kaikki tuhkaksi. HĂ€kin rautakalterit eivĂ€t olleet vahingoittuneet.

 

JĂ€lleen kerran monenlaiset elĂ€in- ja demoniÀÀnet kaikuivat kaikkialla ja minusta tuntui kuin olisin ollut siellĂ€ jo monta kuukautta. Vaikka kuinka hartaasti itkin, huusin, potkin ja kiljuin, ei ollut mitÀÀn tietĂ€ ulos helvetin hĂ€kistĂ€. VĂ€hitellen sieluni alkoi uupua ja pian Herran harras kaipaaminen muuttui polttavaksi sydĂ€men tuskaksi. Mutta en voinut lopettaa rukoilemista: ”Herra! Anna minulle voimaa! Anna minulle voimaa! Anna minulle parantamisen armolahja ja suo se armo, ettĂ€ tĂ€ytĂ€t minut tulella, joka polttaisi hĂ€kin kalterit, jotta pÀÀsisin pakoon tÀÀltĂ€!” Avasin silmĂ€ni: olin yhĂ€ lukittuna hĂ€kkiin. SiellĂ€ ei ollut mitÀÀn unelmia, toivoa. Ei vĂ€liĂ€, kuinka paljon huusin Herran puoleen, olin yhĂ€ ansassa hĂ€kissĂ€. Voi! TĂ€mĂ€n tĂ€ytyy merkitĂ€ sitĂ€, ettĂ€ kĂ€rsin ikuisesti helvetissĂ€? Minussa ei ollut enÀÀ jĂ€ljellĂ€ voimaa edes sen vertaa, ettĂ€ olisin saanut sormeani nostetuksi. Pyörryin nurkkaan. Jotenkin minulle tuli tunne, ettĂ€ olin ollut vangittuna hĂ€kkiin noin neljĂ€ kuukautta.

 

VĂ€hĂ€n ajan kuluttua aloin huutaa uudelleen: ”Herra! Auta minua! MissĂ€ SinĂ€ olet?”  Mutta minĂ€ en nĂ€hnyt edes vilausta Herrasta. Demonit jatkoivat ruumiini vetĂ€mistĂ€, tuuppimista ja kiusaamista ja minĂ€ taistelin niiden kanssa 15 pĂ€ivÀÀ. HĂ€kissĂ€ tunsin selvĂ€sti pĂ€ivien kulun.

 

”Herra! Auta minua! PÀÀstĂ€ minut ulos tÀÀltĂ€! Auta minua pakenemaan tĂ€stĂ€ paikasta!” Rukoilin itsekseni, kun kuulin Ă€kkiĂ€ jonkun nauravan. Tuo nauru kuulosti tĂ€ysin erilaiselta kuin demonien nauru. Se oli ystĂ€vĂ€llistĂ€, lohduttavaa, erilaista verrattuna demonien nauruun. Vaistomaisesti huusin: ”Vau! Se on Herran ÀÀni!” Herra ilmestyi kirkkaan valon keskellĂ€ ja se valaisi koko hĂ€kin. Koko ympĂ€ristö oli kirkkaasti valaistu.

 

Jeesus alkoi nauraa vielĂ€ ÀÀnekkÀÀmmin kuin hetki sitten ja sanoi:       ”Rakas Bong-Nyo! Millainen oli kokemuksesi helvetissĂ€? ” Kysyin Herralta: ”Voi Herra! Kuinka voit tehdĂ€ minulle nĂ€in? Olitko suunnitellut, ettĂ€ panisit minut kĂ€rsimÀÀn? Miksi teit tĂ€mĂ€n? ” Olin hyvin ahdistunut,  kun vuodatin valituksiani ja Herra vastasi: ”Olen pahoillani. MinĂ€ halusin testata sinua henkilökohtaisesti ---kuinka paljon uskosi oli kypsynyt!” TĂ€hĂ€n minulla ei ollut mitÀÀn sanomista.

 

Kun kyselin, missĂ€ kaikkialla Herra oli ollut ja mitĂ€ tehnyt, HĂ€n vastasi ettĂ€ HĂ€n oli ollut maan pÀÀllĂ€ ja vieraillut monissa kirkoissa niiden perÀÀn katsomassa ja kaitsemassa rakasta laumaansa. Tunnustin Herralle syvimmĂ€t, sisimmĂ€t ajatukseni ja pyysin HĂ€nen anteeksiantamustaan: ”Herra! Olin katkera ja paheksuin Sinua syvĂ€sti, kun olin vangittuna helvetin hĂ€kkiin! Anna minulle anteeksi!” ÄkkiĂ€ ÀÀnensĂ€vyni vaihtui kun tunteeni syttyivĂ€t palamaan valituksin ja itsesÀÀliin: ”Herra! Olin jumissa hĂ€kissĂ€ neljĂ€ kuukautta!” ja aloin itkeĂ€.

 

Herra jatkoi nauruaan entistĂ€ ÀÀnekkÀÀmpĂ€nĂ€ ja kun nĂ€in HĂ€net, huusin: ”Miksi olet niin onnellinen, kun nĂ€et minut surullisena ja onnettomana? KĂ€rsin niin paljon helvetissĂ€ ja SinĂ€ vain naurat ikÀÀn kuin se olisi ollut vain huvittavaa? Onko hauskaa nĂ€hdĂ€ minut kĂ€rsimĂ€ssĂ€?” HĂ€n vastasi hellĂ€sti: ”Bong- Nyo! On vain noin kaksi kuukautta siitĂ€, kun aloit kĂ€ydĂ€ kirkossa, mutta sinun uskosi on kypsynyt tosi paljon. Olen ylpeĂ€ sinusta!” Sitten HĂ€n taputti minua hellĂ€sti selkÀÀn.

 

Jeesus otti  taisteluissa rispaantuneet vaatteeni, joita olin pitĂ€nyt helvetissĂ€ ja kĂ€ski enkeleitĂ€ vaatettamaan minut uusiin, puhtaisiin hohtaviin siivellisiin vaatteisiin. Sitten HĂ€n sanoi: ”Olet saanut kestÀÀ paljon. SiispĂ€ menkÀÀmme taivaaseen!” HĂ€n otti kĂ€destĂ€ni ja lensimme taivaaseen. Se oli elĂ€mĂ€ni rankin pĂ€ivĂ€.

 

Sieluni matkusti kolme vuotta maasta Linnunradalle. Vietin 4,5 kk helvetissĂ€ ja yhteensĂ€ tuntui kuin 3,5 vuotta olisi mennyt nopeasti ohi. Demonit ilmakehĂ€ssĂ€ ja helvetissĂ€ olivat kaikki sitkeitĂ€ ja voimakkaita. Ilman Herran suojelua en olisi kestĂ€nyt niiden kanssa minuuttiakaan, ei, en sekuntiakaan. Kun saavuin taivaaseen, monet enkelit hymyilivĂ€t ja lohduttivat: ” Sisar! Selvisit hyvin! ” Enkelien sanat nostivat alas painunutta mieltĂ€ni ja nÀÀntynyttĂ€ sieluani. Aina kun olen taivaassa, kaikki hankalat kokemukset helvetistĂ€ unohtuvat pois mielestĂ€.

 

En tiedĂ€ paljoa, koska olen ollut vasta kaksi kuukautta kirkon jĂ€sen. Mutta se, mitĂ€ olen nĂ€hnyt elokuvista ja kuullut saarnoista, tiesin vain vĂ€hĂ€n henkilöstĂ€ Mooses, joka halkaisi meren. Kysyin Jeesukselta, saisinko nĂ€hdĂ€ Mooseksen vain kerran. Silloin Jeesus johti minut kultaiselle hiekkarannalle meren rantaan. Enkelit veivĂ€t minut hellĂ€sti sinne. Heti kun Jeesus oli kutsunut Moosesta nimeltĂ€, hĂ€n ilmestyi minulle ja tervehti kunnioittavasti: ”Tervetuloa taivaaseen!” Mooses oli pitkĂ€ ja komea mies.

 

                     Todistan Mooseksen IhmeitĂ€ Taivaassa

 

Jeesus esitteli minulle tĂ€ydellisesti Moosekselle ja HĂ€n lopetti sen sanoillla: ”Minun morsiameni Baek, Bong-Nyo!” ja sen kuuleminen teki minut onnelliseksi. Sanoin Moosekselle: ”Herra Mooses! En tunne teitĂ€ kovin hyvin, mutta vĂ€hĂ€n, koska olen kuullut pastorin teistĂ€ saarnaavan. ”HĂ€n vastasi: ” Ihanko totta?  Sisar, olen iloinen ettĂ€ olet tÀÀllĂ€!” Jatkoin: ”Kun olitte maan pÀÀllĂ€, eikö se kĂ€ynyt niin, ettĂ€ jaoitte meren kahtia ja teitte monia ihmeitĂ€? ” Sitten Mooses vastasi nöyrĂ€sti: ”MinĂ€kö? En minĂ€ tehnyt mitÀÀn! Se oli Jumala, joka antoi minulle voiman ja kaikki mitĂ€ minun piti tehdĂ€, oli totella.”

 

Mooses oli niin nöyrĂ€ ja hĂ€nen ulkonĂ€könsĂ€ oli tĂ€ydellinen. Kyselin lisÀÀ: ”Olen ollut kirkossa vasta kaksi kuukautta, mutta sillĂ€ hetkellĂ€, kun kuulin TeistĂ€ pastorin saarnassa, halusin tavata TeidĂ€t. Mutta, Herra aina vetÀÀ minut helvettiin, niin ettĂ€ siksi tapaamisemme on viivĂ€stynyt aina tĂ€hĂ€n asti! Toivon, ettĂ€ voisitte nĂ€yttÀÀ minulle joitakin ihmeitĂ€nne. Voisitteko nĂ€yttÀÀ minulle?”

 

Jeesus antoi Moosekselle luvan ja niinpĂ€ hĂ€n rakensi suunnattoman vuoren eteeni kultaisesta hiekasta. SilmĂ€nrĂ€pĂ€yksessĂ€ oli kaksi vuorenhuippua. Mooses teki monia ihmeitĂ€, joita on mahdoton sanoin selittÀÀ. Yhden muistan erityisesti: pyysin hĂ€ntĂ€ rakentamaan 600- kerroksisen kodin. HĂ€n yksinkertaisesti nosti kĂ€den ylös ilmaan ja kiersi sitĂ€ kerran ja vĂ€littömĂ€sti 680-kerroksinen asuintalo ilmestyi. Leukani loksahti ja jumittui


 

Mooses teki minkĂ€ ihmeen vain pyysin. HĂ€n teki mm. kultaiset tikkaat maasta taivaaseen. Mooses vastasi kaikkiin kysymyksiini,  nĂ€ytti kaikki ihmeet, mitĂ€ pyysin.  Sanoin Moosekselle: ”Herra Mooses!  PyydĂ€n anteeksi epĂ€kypsÀÀ uskoani. Olen pahoillani ja hĂ€millĂ€ni, kun olen testannut teitĂ€ niin paljon ja kysynyt liian monia kysymyksiĂ€.” HĂ€n vastasi: ӀlĂ€ huoli mistÀÀn ja jos sinulla on vielĂ€ kysymyksiĂ€, Ă€lĂ€ epĂ€röi kysyĂ€!”

 

Sitten kerroin, ettĂ€ halusin nĂ€hdĂ€ meren jakaantumisen, mitĂ€ Raamatussa kuvataan ja Mooses jakoi taivaan meren silmieni edessĂ€. Taivaan meren jakautumisen todistaminen taivaassa paikan pÀÀllĂ€ oli tosi vaikuttavaa! Se oli myös niin jĂ€rkyttĂ€vĂ€ elĂ€mys, etten sitĂ€ koskaan koe elĂ€mĂ€ni aikana. Jeesus tarkkaili tilannetta hiljaa vierellĂ€ni ja kun kaikki ihmeet ja kokemukset olivat loppuneet, Herra,  Mooses ja minĂ€ keskustelimme.

 

”Jeesus! Mooses! Olen uusi uskova enkĂ€ tiedĂ€ paljoakaan ja siksi pelkÀÀn, ettĂ€ olin kysymyksissĂ€ni liian tunkeileva. Antakaa minulle anteeksi! Olen pahoillani. Kun palaan kirkkooni, lupaan taltioida ja jakaa nĂ€mĂ€ kokemukset pastorini kanssa, niin ettĂ€ hĂ€n voi kirjoittaa kirjaansa tĂ€smĂ€llisesti nĂ€mĂ€ asiat koko maailman tiettĂ€vĂ€ksi!” SekĂ€ Jeesus ettĂ€ Mooses ilmaisivat ilonsa ja syvĂ€t tunteensa. Jeesus sanoi Moosekselle: ”Mooses, Sisar Baek, Bong-Nyon tĂ€ytyy palata maahan. Sano hyvĂ€stisi hĂ€nelle!” Mooses kumarsi kunnioittavasti pÀÀnsĂ€ ja sanoi: ”HyvĂ€sti, Sisar!”

 

Jeesus selitti minulle: ”Jopa taivaassa Mooses on aina kiireinen. HĂ€n matkustaa kaikkialla taivaassa, koska hĂ€nelle on uskottu monia asioita hoidettavakseen!” En ikinĂ€ unohda Mooseksen tapaamista Jeesuksen kanssa taivaassa. Jeesus opasti minut takaisin kirkkoon ja vĂ€hĂ€n myöhemmin lopetin rukoilemiseni kielillĂ€.

 

 

                                           23. pĂ€ivĂ€

 

1. Joh. 3:7-10: ”Lapset, Ă€lköön kukaan saako teitĂ€ eksyttÀÀ. Joka noudattaa vanhurskautta, on vanhurskas, niin kuin HĂ€n on vanhurskas. Joka tekee syntiĂ€, on Paholaisesta, sillĂ€ Paholainen on tehnyt syntiĂ€ alusta asti. SitĂ€ varten Jumalan Poika ilmestyi, ettĂ€ HĂ€n tekisi tyhjĂ€ksi Paholaisen teot. Ei yksikÀÀn Jumalasta syntynyt tee syntiĂ€, sillĂ€ Jumalan siemen pysyy HĂ€nessĂ€. HĂ€n ei voi tehdĂ€ syntiĂ€, koska on syntynyt Jumalasta. TĂ€stĂ€ kĂ€y ilmi, ketkĂ€ ovat Jumalan lapsia ja ketkĂ€ Paholaisen lapsia: se, joka ei noudata vanhurskautta, ei ole Jumalasta , ei myöskÀÀn se, joka ei rakasta veljeÀÀn.”

 

                   Rouva Kang, Hyun-Jan valppaus herpaantuu; 

                             demoni saa tilaisuuden hyökĂ€tĂ€

 

Pastori Kim, Yong-Doo: Noin klo 23 illalla vaimoni, Joosef ja Joo-Eun ja minĂ€ seisoimme ravintolan edessĂ€, joka oli KeskinĂ€isen Maanviljelysliiton rakennuksen vieressĂ€. Kun vaimoni otti pari askelta eteenpĂ€in, hĂ€ntĂ€ tönĂ€istiin voimakkaasti ja hĂ€n kaatui maahan. Vaimoni lensi taaksepĂ€in noin 50 cm maanpinnan ylĂ€puolella viisi metriĂ€ poispĂ€in. Sitten hĂ€n putosi kovalle asfalttitielle. NĂ€ytti kuin hĂ€n olisi liukunut jÀÀtĂ€ pitkin. Kaikki tapahtui niin nopeasti, ettei meillĂ€ ollut mahdollisuutta tarttua hĂ€neen, kun hĂ€n lensi pois. Pudottuaan asfaltille vaimo huusi tuskasta. Me kaikki juoksimme auttamaan hĂ€ntĂ€  ylös. HĂ€nen kĂ€mmeniensĂ€ iho oli repeillyt ja kynnet murtuneet. KĂ€det alkoivat olla veren peitossa. Ihmettelimme syytĂ€ niin rajuun kaatumiseen. Katselimme oliko tiellĂ€ ollut mitÀÀn murtumaa tms, mutta tie oli hyvĂ€kuntoinen ja sileĂ€. Me emme löytĂ€neet mitÀÀn syytĂ€ tapahtuneeseen eikĂ€ kaatumiseen.

 

Joo-Eun kysyi Jeesukselta vaimoni vĂ€kivaltaisen onnettomuuden syytĂ€. Herra antoi meille selityksen. Koska pĂ€ivittĂ€iseen rutiiniimme oli kuulunut kirkkoon meno, rukous ja kotiin paluu, meillĂ€ ei ollut mitÀÀn ns. vapaata aikaa. Kun nĂ€in oli, demoneilla ei juurikaan ollut tilaisuutta löytÀÀ mitÀÀn heikkoa hetkeĂ€ kanssamme. Kuitenkin tuona pĂ€ivĂ€nĂ€, ensimmĂ€istĂ€ kertaa vuosiin, perheemme astui ulos hengellisestĂ€ rutiinista ottaakseen vĂ€hĂ€n vapaata aikaa. Normaalirutiinien ulkopuolella vaimoni kaatui vĂ€kivaltaisesti – pahan hengen yksittĂ€isen hyökkĂ€yksen vuoksi.

 

Jeesus kosketteli vaimoni kĂ€sivammoja. MinĂ€ aloin myös lohduttaa vaimoani: ”Rakas vaimo—antakaamme kiitos Jumalalle! MeidĂ€n on tehtĂ€vĂ€ parannusta siitĂ€, ettĂ€ annoimme suojustemme hetkeksi romahtaa. KiitetÀÀn Jumalaa. HĂ€n antaa meille enemmĂ€n armoaan. KestĂ€kÀÀmme voitolliseen loppuun saakka.” Kun nĂ€in hĂ€ntĂ€ lohduttelin, hĂ€n meni polvilleen ja kiitti Herraa haavoittuneet kĂ€tensĂ€ ylös nostaen.

 

Koska demonit hyökkÀÀvÀt ja estÀvÀt meitÀ niinkin paljon, pÀÀtin pysyÀ aina valppaana ja varovaisena joka hetki kristillisessÀ elÀmÀssÀni. SillÀ hetkellÀ, kun valppautemme herpoaa, demonit kÀyttÀvÀt sitÀ hetkeÀ hyvÀkseen ja hyökkÀÀvÀt. Jos jÀtÀmme yhdenkin pÀivÀn vÀliin ilman harrasta rukousta, mielemme löystyy ja altistuu demonien hyökkÀyksille. Demonit odottavat innolla juuri nÀitÀ heikkoja hetkiÀ. Siksi meillÀ on oltava aina hengelliset sota-asut yllÀmme. TÀmÀn pÀivÀn kokemus on opettanut ja valpastanut poikaani Joosefia ja tytÀrtÀni Joo-Eunia. TÀmÀ kokemus on ollut silmiÀ avaava. Olemme kaikki oppineet tÀstÀ, ettÀ meidÀn tÀytyy elÀÀ kristityn elÀmÀÀmme vireinÀ ja varoen. TÀmÀ vÀkivaltainen onnettomuus varusti meidÀt entistÀ pÀÀttÀvÀisemmin pysymÀÀn uskossa lujina ja pyrkimÀÀn siinÀ korkeammalle tasolle.

 

Rukousralliamme oli enÀÀ viikko jÀljellÀ. Kun tÀmÀ viimeinen pÀivÀ alkoi lÀhestyÀ, demonit hyökkÀsivÀt ja estivÀt meitÀ entistÀ sisukkaammin ja sydÀmettömin tavoin. Melkein kaikkien rukoilevien pyhien hengelliset silmÀt alkoivat avautua, yksi kerrallaan. Demonit turhautuivat ja pelkÀsivÀt joutuvansa taisteluissa tappiolle. Vaikka ne tiesivÀt, ettÀ niiden hyökkÀykset rukouksien aikana olivat hyödyttömiÀ, ne hyökkÀsivÀt silti. HyökkÀykset olivat voimattomia. Rukoustemme voima lisÀÀntyi, uskomme kasvoi ja vahvistui. TÀmÀn sanottuani, demonit kostivat lÀhettÀmÀllÀ asialle voimakkaampia demoneja. Siksi pÀivittÀiset taistelumme olivat sÀÀlimÀttömiÀ ja jatkuvia.

 

IltapĂ€ivĂ€n aikana Ă€kkiĂ€ halusin tarkastaa Joosefin jalkaa, joka oli kipeĂ€ syylien takia. Olimme rukoilleet uutterasti sen paranemisen puolesta. Heti kun otimme sukat pois ja tarkastelimme tilannetta, jĂ€rkytyimme. SyylĂ€, joka oli sijainnut ihon sisĂ€ssĂ€, oli nyt paljastanut juurensa jalan ulkopinnalle. Juuret ja syylĂ€ olivat mustia. Sanoin: ”Vau! TĂ€mĂ€pĂ€ hienoa! Joosef, sinun pitÀÀ mennĂ€ ihotautiklinikalle ja antaa todistuksesi tĂ€stĂ€ lÀÀkĂ€rille!”

 

Joosef vastasi: ”Okei, pastori. MinĂ€ todistan! Jalkapohjaani kutittaa aika lailla juuri nyt.” MinĂ€ sanoin: ”Kutitus on merkki siitĂ€, ettĂ€ Herra parantaa jalkaa nyt! Aina kun haava paranee, sitĂ€ kutiaa, eikö? Sinun pitÀÀ silti sietÀÀ sitĂ€ kĂ€rsivĂ€llisesti. Herra parantaa sinut sitten tĂ€ydellisesti ennen kuin talviloma on ohi. Olen kĂ€rsivĂ€llinen loppuun asti!”   HengellisillĂ€ silmillĂ€ni nĂ€in, ettĂ€ Jeesus siveli vertaan pĂ€ivittĂ€in Joosefin jalkapohjaan. Varhain illalla vaimoni yski jatkuvasti ja sylki limaa. Joosef, Joo-Eun ja minĂ€ panimme kĂ€temme hĂ€nen kaulalleen ja rukoilimme hartaasti. Kun rukoilimme, demoni nuoren valkoisiin pukeutuneen tytön muodossa ilmestyi. TĂ€mĂ€ oli se demoni, joka aiheutti vaimon kaatumisen. Demoni oli puskenut hĂ€ntĂ€. Ja nyt tĂ€mĂ€ demoni oli lyönyt vaimoani kaulaan aiheuttaen kipua, yskÀÀ ja limaisuutta!

 

Panin kĂ€teni vaimoni kaulalle ja heilutin toista kĂ€ttĂ€ni kun rukoilin. Pian demoni huusi ÀÀnekkÀÀsti: ”Pastori Kim!  Pankaa kĂ€tenne pois! Pankaa kĂ€tenne pois heti!  Lopettakaa rukoilunne! Ou – on liian kuuma! Luulen, ettĂ€ olen tulossa hulluksi!” Se kirkaisi ja hĂ€visi. Jeesus tuli ja sanoi: ”Lapseni! Paha henki on lĂ€htenyt. Mutta vaikka demoni on poissa, jĂ€lkikipuja vielĂ€ on, joten kestĂ€kÀÀ vielĂ€ hetki. Jos rukoilette jatkuvasti, paranette nopeammin. ÄlkÀÀ olko huolissanne!” Sitten Herra kysyi, oliko meillĂ€ kysyttĂ€vÀÀ.

   

Kim, Joo-Eun: ”Jeesus! Kuinka korkeita ja isoja perheemme talot ja aarrekammio ovat taivaassa? ” Herra vastasi: ”Miksi et rukoile ja nĂ€e niitĂ€ itse taivaassa? En voi nyt niitĂ€ nĂ€yttÀÀ. KĂ€yttĂ€kÀÀ uskoanne ja hartauttanne, halua tietÀÀ vastaus, kunnes hengelliset silmĂ€nne avautuvat. Kun se tapahtuu, tulkaa taivaaseen ja löytĂ€kÀÀ vastaus yksityiskohtia myöten.”

 

”Jeesus! Kuinka pitkĂ€lle ovat isĂ€ni rukoukset kantaneet? ” Herra vastasi: ”Kun pastori Kim rukoilee, PyhĂ€ Henki ilmestyy ja siksi pastorin kĂ€det liikkuvat ja tekevĂ€t erilaisia kuvioita. TĂ€mĂ€ on merkkinĂ€ siitĂ€, ettĂ€ parantamisen lahja on tullut hĂ€nen ylleen. Mutta koska tĂ€mĂ€ on pastori Kimin ensimmĂ€inen kokemus elĂ€mĂ€ssÀÀn,  hĂ€n jatkaa silmiensĂ€ avaamista rukouksen aikana, koska hĂ€n on noviisi. Siksi hĂ€nen rukouksensa eivĂ€t ulotu valtaistuimen eteen asti, vaan jÀÀvĂ€t galaksiin. Jos hĂ€n jatkaisi rukoilemista eikĂ€ murehtisi kĂ€siensĂ€ liikkeitĂ€, hĂ€nen hengelliset silmĂ€nsĂ€ avautuisivat pian ja hĂ€n kykenisi vierailemaan taivaassa.”

 

Herra kertoi edelleen, ettĂ€ veli Joosefin katumus oli hyvin heikko ja siksi siihen ei liittynyt kyyneleitĂ€. Herra on kehottanut hĂ€ntĂ€ tekemÀÀn parannusta ja katumusta vilpittömĂ€sti ja innolla. Kuitenkin Kolmiyhteinen Jumala otti mieluusti vastaan kaikki Ă€itini kyynelten tĂ€yttĂ€mĂ€n katumuksen ja myötĂ€tuntoiset rukoukset. HĂ€nen rukouksensa lĂ€pĂ€isivĂ€t ilmakehĂ€n, avaruuden ja galaksin. MinĂ€ sanoin: ”Jeesus! IsĂ€npuolen mummi on diakonissa, mutta nĂ€yttÀÀ siltĂ€, ettĂ€ hĂ€n juo liikaa.”  Herra vastasi: ”HĂ€nessĂ€ on alkoholismin demoni. Milloin vain pastori KimillĂ€ on aikaa rukoilla, hĂ€nen pitĂ€isi rukoilla tĂ€mĂ€n mummin puolesta.  HĂ€nen pitĂ€isi myös johtaa hĂ€net tunnustamaan syntinsĂ€ ja nĂ€in varmistamaan pelastumisensa ja uskonsa.” 

 

                                     Pastorit Ja Kirkon JĂ€senet,

                                   Jotka TekevĂ€t Aviorikoksen

 

Jk. 4:4-5: ”Te avionrikkojat! Ettekö tiedĂ€, ettĂ€ maailman ystĂ€vyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan. Jos siis tahtoo olla maailman ystĂ€vĂ€, hĂ€nestĂ€ tulee Jumalan vihollinen. Vai luuletteko, ettĂ€ Raamattu turhaan sanoo: ‘Kateuteen asti HĂ€n halajaa henkeĂ€, jonka on pannut meihin asumaan.’”

 

 

Pastori Kim, Yong-Doo: Aina kun papit ovat uutisotsikoissa ja heidĂ€n likaisia salaisuuksiaan paljastetaan TV:ssĂ€, sydĂ€meni kĂ€rsii tuskaa ja hĂ€tÀÀ. Minusta tuntuu kuin minua paljastettaisiin, koska minĂ€kin olen pappi. Minulla ei ole pienintĂ€kÀÀn halua keskustella tai paljastaa mitÀÀn likaista, toisten langenneitten pappien kĂ€tkettyjĂ€ salaisuuksia.  Kuitenkin Herra on kĂ€skenyt minua rekisteröimÀÀn kirjaa varten yksityiskohdat. Kun TV– uutiset tai  lehtien etusivujen otsikot paljastavat pappien moraalisen löysyyden tai seksuaalisen korruptoituneisuuden, panen TV:n kiinni tai revin lehden pelosta, ettĂ€ perhe saa asiasta vihiĂ€. Pappina olen hyvin hĂ€peissĂ€ni ja hĂ€millĂ€ni. Olen ymmĂ€llĂ€ni; en tiedĂ€, mitĂ€ minun pitĂ€isi tehdĂ€.

 

Kun Jeesus oli maininnut aikaisemmin aviorikoksen synnin uskovilla, HĂ€n oli kĂ€skenyt, ettei meidĂ€n pitĂ€isi tehdĂ€ tuota syntiĂ€. Lukemattomien ihmisten joukossa, jotka menevĂ€t helvettiin, on monia avionrikkojia. Herra oli sanonut: ”EivĂ€tkö kirkkosi seurakuntalaiset ole todistaneet, kuinka avionrikkojia kidutetaan helvetissĂ€? Aviorikos on synti, josta on hyvin vaikea tehdĂ€ parannusta.” Herra vihaa ihmisiĂ€, jotka syyllistyvĂ€t hengelliseen haureuteen, mutta HĂ€n myös halveksuu vielĂ€ enemmĂ€n niitĂ€, jotka syyllistyvĂ€t fyysiseen aviorikokseen.”

 

Monet papit ja kirkon jĂ€senet on uskoteltu ajattelemaan, ettĂ€ jos he vain tunnustavat  syntinsĂ€ Jeesuksen nimessĂ€, he ovat saaneet  synninpÀÀstön. Sen seurauksena he jatkavat samaa syntiĂ€ ja jĂ€lleen katuvat ajatellen olevansa armon alla. TĂ€llöin he tallaavat Jumalan armon jalkoihinsa,  eivĂ€tkĂ€ epĂ€röi tehdĂ€ samaa haureellista syntiĂ€ toistuvasti. Herra vihaa tĂ€llaista uskottelua, luuloa. ( Ilm. 2:21-23):

” Olen antanut hĂ€nelle aikaa kÀÀntyĂ€, mutta hĂ€n ei tahdo tehdĂ€ parannusta haureudestaan. MinĂ€ heitĂ€n hĂ€net sairasvuoteeseen, ja ne jotka tekevĂ€t huorin hĂ€nen kanssaan, minĂ€ suistan suureen ahdistukseen, jos eivĂ€t tee parannusta ja luovu hĂ€nen (Isebelin) teoistaan.” Ennenkuin ihminen uskoi Jeesukseen, hĂ€n oli tehnyt pahoja tekoja tietĂ€mĂ€ttömyydestĂ€. Jeesus on hyvin vihainen siitĂ€, ettĂ€ ihmiset ovat hyvĂ€ksyneet HĂ€net Herranaan, mutta jatkavat synnin tekemistĂ€ toistuvasti epĂ€röimĂ€ttĂ€. Herra huusi vihaisesti: ”On oleva hyvin vaikeaa antaa anteeksi papeille, jotka tekevĂ€t huorin salaa. Jos he eivĂ€t kadu vilpittömĂ€sti, he pÀÀtyvĂ€t helvettiin!”

 

MinĂ€ vetosin myötĂ€tuntoisesti: ”Herra! He ovat inhimillisiĂ€ olentoja! He ovat lihaa, siksi, he voivat silti langeta ja tehdĂ€ erehdyksiĂ€, eikö totta? Jos henkilö kuolee, hĂ€nellĂ€ ei ole mahdollisuutta tehdĂ€ parannusta eikĂ€ katua. Mutta niin kauan kuin he elĂ€vĂ€t, eikö heille voida antaa anteeksi, jos he tekevĂ€t parannuksen ja katuvat? Raamatussa on monia jakeita, joissa SinĂ€ annat katuvalle anteeksi.”  Herra vastasi: ”Papit tuntevat kirjoitukset erittĂ€in hyvin ja jos he tekevĂ€t huorin, heidĂ€t tuomitaan ankarasti.  Heille on oleva vaikea antaa anteeksi!” Herra nuhteli minua ankarasti.

 

MinĂ€ sitkeĂ€sti vetosin Herraan ja HĂ€nen armoonsa ja kieltĂ€ydyin perÀÀntymĂ€stĂ€. Vetosin kuten Aabraham oli tehnyt: ”Herra, vaikka olet oikeassa, niin jos SinĂ€ lĂ€hetĂ€t heidĂ€t helvettiin menneistĂ€ synneistÀÀn ilman anteeksiantamusta, se voisi nĂ€yttÀÀ epĂ€oikeudenmukaiselta. Sen ryhmĂ€n joukossa on ehkĂ€ niitĂ€, jotka ovat johdattaneet monia pelastukseen. Ja joitakin, jotka ovat johtaneet kirkkojaan esimerkillisesti. Onko tĂ€llaistenkin joukossa huorintekijöitĂ€?”  Herra nuhteli minua pelottavasti: ”Pastorina etkö tunne kirjoituksia? ” Jeesus auttoi minua muistamaan Fil. 2:12: ”Siksi rakkaani, niin kuin olette aina olleet kuuliaisia, ei vain minun lĂ€snĂ€ ollessani vaan vielĂ€ enemmĂ€n nyt, kun olen poissa, ahkeroikaa pelĂ€ten ja vavisten oman pelastuksenne hyvĂ€ksi
”

 

Vaikka Herra oli nuhdellut minua, jatkoin debattia ja vĂ€ittelyĂ€ HĂ€nen kanssaan: ” Rakas Herrani! EntĂ€pĂ€ nuo papit, jotka ovat uhranneet koko elĂ€mĂ€nsĂ€ Sinulle! He ovat kuluttaneet aikansa maan pÀÀllĂ€ palvellen Sinua. Etkö ajattele, ettĂ€ Sinun tulisi antaa heille mahdollisuuksia katua ja tehdĂ€ parannusta? Jos vĂ€itĂ€n, ettĂ€ pastorit menevĂ€t helvettiin, kuka minua uskoo? ”

 

Seurasi hetken hiljaisuus ja tauko. Sitten Herra puhui hiljaisesti ja kunnioittavasti: ”Jumala, IsĂ€, on samaa mieltĂ€ kanssani. Jos ne papit, jotka ovat syyllistyneet aviorikokseen ( haureuteen), v i l p i t t ö m Ă€ s t i  tekevĂ€t parannuksen ja katuvat pelolla, heille tullaan antamaan anteeksi. Mutta, jos he kÀÀntyvĂ€t pahoille teilleen ja tekevĂ€t saman synnin katumuksensa ja parannuksentekonsa  j Ă€ l k e e n, he syyllistyvĂ€t Jumalan p i l k k a a n. Ei ole vĂ€liĂ€, ovatko johtaneet mega- tai pienempiĂ€ virkoja, suuria tai heikompia – he ovat syyllistyneet syntiin, jota Jumala vihaa eniten. TĂ€mĂ€ Sinun on pidettĂ€vĂ€ mielessĂ€si!”

 

Sitten Herra nĂ€ytti minulle nĂ€yn erÀÀstĂ€ erikoistapahtumasta. Oli pastori, joka oli rakastunut nuorempaan naiseen kirkossaan. He tapasivat hyvin usein ja harrastivat seksiĂ€. Lopulta heidĂ€n suhteensa paljastui pastorin vaimolle. Pastorin vaimo jĂ€rkyttyi niin vakavasti, ettĂ€ hĂ€nen stressitasonsa nousi vaarallisen korkeaksi. Vaimo yritti  taivutella pastoria tekemÀÀn parannuksen, mutta tĂ€mĂ€ ei suostunut kuuntelemaan. Vaimo ei enÀÀ voinut sietÀÀ tuskaa eikĂ€ jĂ€rkytystĂ€. HĂ€nestĂ€ tuli hyvin masentunut. Sen seurauksena hĂ€n teki itsemurhan, uskottoman henkilön valinnan. Nyt hĂ€n on helvetissĂ€ ja suuressa kidutuksessa.

 

Herra kysyi minulta retorisen kysymyksen: ”Milloin ikinĂ€ nĂ€en tĂ€mĂ€n tyttĂ€ren, sydĂ€meni on kuin kahtia revitty. Miten en voisi lĂ€hettÀÀ tĂ€tĂ€ pastoria helvettiin? Tuolla pastorilla on yhĂ€ palveluvirkansa. HĂ€nen katumuksensa ei ollut aito. YhĂ€ tĂ€nÀÀn hĂ€n elÀÀ harhaluulossa ja itsepetoksessa. HĂ€nen ajattelutapansa on korruptoitunut. Kukaan ei voi koskaan pettÀÀ minua. Kukaan ei voi koskaan peittÀÀ totuutta valheilla!”

 

 

 

 

                       Nimien Pyyhkiminen Pois ElĂ€mĂ€n Kirjasta

 

Oli kerran diakonissa kirkossamme. Kun hĂ€n oli erittĂ€in uskollinen, hĂ€n sai monia lahjoja PyhĂ€ltĂ€ HengeltĂ€. Kuitenkin, kaikki ne lahjat otettiin hĂ€neltĂ€ pois. Pian sen jĂ€lkeen hĂ€n alkoi juopotella ja tupakoida sÀÀnnöllisesti. LisĂ€ksi hĂ€n ryhtyi puhumaan erĂ€lle miehelle  puhelimitse. HĂ€n puhui miehelle pĂ€ivittĂ€in ja tapasi miestĂ€ salaa. Yritin sitkeĂ€sti painostaa hĂ€ntĂ€ lopettamaan miehen deittailu. Jopa huusin hĂ€nelle, mutta hĂ€n vain jatkoi tapailujaan. Jumala on kĂ€rsivĂ€llinen ihmisten kanssa. Kuitenkin, jos ihmiset eivĂ€t milloinkaan tee parannusta, he joutuvat Jumalan vihan kohteeksi. Jumala nĂ€ytti minulle nĂ€yssĂ€, ettĂ€ HĂ€n oli pyyhkinyt pois tuon naisen nimen ElĂ€mĂ€n Kirjasta. Kun meille paljastettiin kova totuus, me kaikki vapisimme pelosta.

 

Suurella pelolla me kaiversimme tĂ€mĂ€n totuuden syvĂ€lle sydĂ€miimme yhdessĂ€ sen tosiasian kanssa, ettĂ€ kun Jumala antaa mahdollisuuden, meidĂ€n pitÀÀ ottaa se, oli mitĂ€ oli. Jeesus, vakuuttaen, lisĂ€si siihen mitĂ€ oli meille nĂ€yttĂ€nyt: ”TĂ€mĂ€ kyseinen pyhĂ€ pilkkasi Jumalaa ja vaivasi PyhÀÀ HenkeĂ€. Siksi, jos hĂ€n ei sure, kadu ja vilpittömĂ€sti tee parannusta, hĂ€n ei pÀÀse taivaaseen.” Jos jo seurakunnan jĂ€senten tuomio on ankara, niin kuinka paljon ankarammin Minun tĂ€ytyy tuomita pastoreita, jotka tekevĂ€t huorin? Pappien pitÀÀ tehdĂ€ parannus ja katua kuolemaan asti. Nykypapit pilkkaavat Jumalaa, he sanovat: ”NĂ€mĂ€ ovat armon pĂ€iviĂ€ --- Evankeliumi on vapauttanut meidĂ€t. Kunhan vain kadut, niin saat anteeksi ehdoitta! Mutta nĂ€inĂ€ pĂ€ivinĂ€ tĂ€ytyy olla enemmĂ€n peloissaan kuin Vanhan Testamentin pĂ€ivinĂ€.” Herra varoitti, ettĂ€ se pĂ€ivĂ€ on tulossa, jolloin me kaikki joudumme tekemÀÀn tiliĂ€ teoistamme.

 

Kun kirjoitan tĂ€tĂ€ lukua, tunnen monta tuntia inhoa ja erimielisyyttĂ€. Jeesus sanoi: ”Teemmekö siis lain tyhjĂ€ksi uskollamme? Ei suinkaan!  Vaan me korotamme lain.”(Rm. 3:31) Tosiasiassa elĂ€mme pĂ€ivĂ€stĂ€ toiseen Jumalan ihmeellisen armon sisĂ€llĂ€. Mutta ettĂ€ elĂ€mĂ€mme HĂ€nen armossaan ja armostaan ei merkitse, ettĂ€ syntimme noin vain hĂ€viĂ€isivĂ€t. Me kĂ€ytĂ€mme vÀÀrin Jumalan armoa elĂ€mĂ€ssĂ€mme, jos emme kadu. PĂ€ivittĂ€inen katumus ja parannus on nopein ja lyhin reitti Jumalan armoon ja sÀÀlivÀÀn myötĂ€tuntoon.

   

                             Ihmiset, Jotka  Vastustavat Pastoreita

                                   ( = HengellistĂ€ Auktoriteettia)

 

Voi nĂ€yttÀÀ siltĂ€, ettĂ€ kirjoitan tĂ€tĂ€ kirjaa pastorin nĂ€kökulmasta, koska olen pastori. Mutta minulla ei ole sisimmĂ€ssĂ€ni mitÀÀn halua puolustaa toisten pastorien toimia. MinĂ€ rekisteröin ja kirjoitan, koska minua on kĂ€sketty. Vinoutuneella mielipiteellĂ€ pastoreita ja seurakuntalaisia puolustellen kirjoittelu ei olisi minulle mahdollista. En tekisi sitĂ€ koskaan. Herra oli sanonut: ”MinĂ€ kuritan palvelijoitani.”  Myös Herra oli sanonut, ettei HĂ€n kĂ€ytĂ€ seurakuntaa tai kirkkoa kurittamaan pastoria. HĂ€n tuomitsee ja kurittaa niitĂ€, jotka ovat salamyhkĂ€isiĂ€ synneissÀÀn. Herra antoi 1. Sam. 4:11-22: ”Myös Jumalan liitonarkku ryöstettiin, ja Eelin kaksi poikaa, Hofni ja Piinehas, saivat surmansa. ErĂ€s benjaminilainen mies lĂ€hti juosten taistelukentĂ€ltĂ€ ja tuli samana pĂ€ivĂ€nĂ€ Siiloon, vaatteet revĂ€istynĂ€ ja mutaa pÀÀnsĂ€ pÀÀllĂ€. Tultuaan perille hĂ€n nĂ€ki Eelin istuvan portin pielessĂ€ istuimellaan tĂ€hystellen ympĂ€rilleen, sillĂ€ hĂ€nen sydĂ€mensĂ€ oli levoton Jumalan liitonarkun tĂ€hden. Kun mies meni kaupunkiin ja kertoi, mitĂ€ oli tapahtunut, koko kaupunki huusi hĂ€dissÀÀn. Kuultuaan hĂ€tĂ€huudon Eeli kysyi: 'MitĂ€ tĂ€mĂ€ meteli on?' Niin mies riensi kertomaan asian Eelille. Eeli oli jo 98 vuoden ikĂ€inen. HĂ€nen silmĂ€nsĂ€ olivat hĂ€mĂ€rtyneet, eikĂ€ hĂ€n enÀÀ voinut nĂ€hdĂ€. Mies sanoi Eelille:         'MinĂ€ tulen taistelukentĂ€ltĂ€, olen tĂ€nÀÀn paennut sieltĂ€.' Eeli kysyi:        'Miten asiat ovat, poikani? ' Sanansaattaja vastasi: 'Israel on paennut filistealaisia, ja kansa on kĂ€rsinyt suuret tappiot. Myös sinun molemmat poikasi, Hofni ja Piinehas, ovat saaneet surmansa ja Jumalan liitonarkku on ryöstetty.' Kun mies mainitsi Jumalan arkun, Eeli kaatui istuimeltaan taaksepĂ€in portinpieleen. HĂ€nen niskansa taittui ja hĂ€n kuoli, sillĂ€ hĂ€n oli vanha ja painava mies. Eeli oli jakanut Israelissa oikeutta 40 vuotta. Eelin miniĂ€, Piinehaan vaimo, oli viimeisillÀÀn raskaana. Kun hĂ€n kuuli sanoman Jumalan liitonarkun ryöstöstĂ€ ja appensa ja miehensĂ€ kuolemasta, hĂ€n lyyhistyi maahan. Poltot yllĂ€ttivĂ€t hĂ€net ja hĂ€n synnytti. Kun hĂ€n oli kuolemaisillaan, hĂ€nen luonaan olevat naiset sanoivat: 'Ă€lĂ€ pelkÀÀ, sillĂ€ sinĂ€ olet synnyttĂ€nyt pojan!' Mutta hĂ€n ei vastannut eikĂ€ kiinnittĂ€nyt puheisiin mitÀÀn huomiota vaan sanoi: 'Israelilta on mennyt kunnia.' Ja hĂ€n nimitti pojan Iikabodiksi (=”kunniaton”), koska Jumalan liitonarkku oli ryöstetty ja hĂ€nen appensa ja miehensĂ€ olivat kuolleet. HĂ€n sanoi: 'Israelilta on mennyt kunnia, koska Jumalan liitonarkku oli ryöstetty.'"  

 

Herra myös sanoi, ettĂ€ HĂ€n ei hyvĂ€ksy eikĂ€ siedĂ€ sellaisten kirkon jĂ€senten toimia, jotka muodostavat salaliittoryhmĂ€n vastustamaan pastoria tai jopa hĂ€net erottamaan. HĂ€n rankaisisi suuresti sellaisia ihmisiĂ€, kuten HĂ€n teki Koorahille, Daatanille ja Abiramille: ”Mooses sanoi seurakunnalle: 'SiirtykÀÀ pois nĂ€iden jumalattomien miesten telttojen luota Ă€lkÀÀkĂ€ koskeko mihinkÀÀn heille kuuluvaan, ettette tuhoutuisi heidĂ€n monien syntiensĂ€ tĂ€hden.' Niin kaikki lĂ€htivĂ€t pois Koorahin, Daatanin ja Abiramin majojen ympĂ€riltĂ€, mutta Daatan ja Abiram olivat tulleet ulos ja seisoivat telttojensa ovella vaimoineen poikineen ja pienine lapsineen.. Mooses sanoi: 'TĂ€stĂ€ te tulette tietĂ€mÀÀn, ettĂ€ Herra on lĂ€hettĂ€nyt minut tekemÀÀn kaikki nĂ€mĂ€ teot. Ne eivĂ€t ole lĂ€htöisin omasta sydĂ€mestĂ€ni. Jos nĂ€mĂ€ kuolevat samalla tavalla kuin kaikki muut ihmiset ja jos heidĂ€n kĂ€y niin kuin kaikkien muiden ihmisten, ei Herra ole minua lĂ€hettĂ€nyt. Jos Herra kuitenkin tekee jotakin tavatonta (” tekee luomisteon”)- jos maa avaa kitansa ja nielaisee heidĂ€t ja kaiken heille kuuluvan, niin ettĂ€ he suistuvat elĂ€vĂ€ltĂ€ tuonelaan – niin siitĂ€ te tiedĂ€tte, ettĂ€ nĂ€mĂ€ miehet ovat halveksineet Herraa.' Tuskin hĂ€n oli saanut kaiken tĂ€mĂ€n sanotuksi, kun maa halkesi heidĂ€n allaan. Maa avasi kitansa ja nielaisi heidĂ€t ja heidĂ€n telttansa, kaiken Koorahin vĂ€en ja heidĂ€n omaisuutensa.”( 4.Ms. 16:26-32) 

 

JĂ€lleen minĂ€ anoin ja hartaasti pyysin Herralta: ”Jeesus! Kirkon jĂ€senet muodostavat joskus ryhmĂ€n tietĂ€mĂ€ttömyydestĂ€ ja heidĂ€n pÀÀmÀÀrĂ€nsĂ€ on ollut parantaa kirkkoa. Jos asia on nĂ€in, miksi heidĂ€t tuomittaisiin? ” Herra vastasi: ”Kun ajatellaan kirkkoa, siihen eivĂ€t sovellut inhimilliset ajatukset eikĂ€ ratkaisut. SitĂ€ ei ikinĂ€ saa hyvĂ€ksyĂ€.” Edelleen Herra jatkoi: “Jos seurakunnan jĂ€sen on vahingoittanut hengellistĂ€ auktoriteettia vastustaessaan pastoria menneinĂ€ aikoina tai nykyisinĂ€ aikoina, hĂ€nen tĂ€ytyy katua ja tehdĂ€ parannus pelolla. Muussa tapauksessa hĂ€n on vaarassa joutua helvettiin. Katuneen henkilön on sen jĂ€lkeen elettĂ€vĂ€ uskollisesti, rehellisesti ja varovaisesti. Pastorien, jotka olivat sallineet seurakuntansa sortua hengellisen johtajuuden varantamiseen, tĂ€ytyy myöskin todella vilpittömĂ€sti katua ja tehdĂ€ parannus – enemmĂ€n kuin seurakunnan!” Herra painotti, ettĂ€ koko tĂ€mĂ€n ryhmĂ€n, pastori mukaan lukien, oli tehtĂ€vĂ€ parannus ja kaduttava pelossa. Herra sanoi, ettĂ€ jos kirkko tai pastori olisivat vain rukoilleet HĂ€ntĂ€, HĂ€n olisi vĂ€liintulollaan ratkaissut ongelmansa.

 

                          Herra Vierailee Kirkoissa Kautta Maailman

 

Ilm. 2:1: ”Efeson seurakunnan enkelille kirjoita:`NĂ€in sanoo HĂ€n, joka pitÀÀ niitĂ€ seitsemÀÀ tĂ€hteĂ€ oikeassa kĂ€dessÀÀn ja joka kĂ€yskentelee niiden seitsemĂ€n kultaisen lampunjalan keskellĂ€.` ”

 

Jatkoin Herran kiusaamista kysymyksillĂ€ni: ”Herra, joku on sanonut, ettĂ€ SinĂ€ voit ilmestyĂ€ kaikissa maailman kirkoissa samaan aikaan – onko se totta? ” Herra vastasi: ”Koska MinĂ€ olen henki, en ole tĂ€mĂ€n maailman fysiikan rajoittama. Voin ilmestyĂ€ kaikissa paikoissa, mihin aikaan tahansa, missĂ€ kirkossa tai ryhmĂ€ssĂ€ kirkkoja tahansa. MinĂ€ en ole yhdessĂ€ tietyssĂ€ kirkossa kerrallaan. MinĂ€ valvon kaikkia maailman kirkkoja. Henki on yksi ja sama. Henki ei koskaan vĂ€sy eikĂ€ kulu. MissĂ€ tahansa kirkossa, kun joku rukoilee, kuulen heti rukoukset ja sanomat. Kykenen kuulemaan kaikkia ja olemaan kunkin lapseni vierellĂ€ samaan aikaan. Jos joku rukoilee kiihkeĂ€sti, hĂ€nen hengelliset silmĂ€nsĂ€ avautuvat ja joissakin tapauksissa nĂ€ytĂ€n tĂ€llaiselle henkilölle taivaan ja helvetin. Pastori Kim, sinĂ€ ja vaimosi, jatkakaa sitkeĂ€sti hengellisten silmien avautumisen pyytĂ€mistĂ€.  SinĂ€ ja vaimosi ilahdutatte minua. Koska monesti rukoilette innokkaasti ja kyynelin haluatte sitĂ€, olen harkitsemassa, ettĂ€ nĂ€ytĂ€n teille taivaan ja helvetin. Rukoilkaa palavasti! Alun perin Taivaan IsĂ€ ei sallinut avata sinun eikĂ€ vaimosi hengellisiĂ€ silmiĂ€. Mutta koska sinĂ€ ja vaimosi haluatte sitĂ€ kovin paljon ja olette palvoneet ja palvelleet pĂ€ivittĂ€in varhaisillasta aamuun asti, IsĂ€ Jumala on tullut hyvin vaikuttuneeksi. Olette jopa itkeneet poikkeuksellisesti. IsĂ€ Jumala sanoi: `En ole ikinĂ€ nĂ€hnyt heidĂ€n kaltaisiaan pyhiĂ€`. TĂ€mĂ€ sanottuaan IsĂ€ Jumala sanoi, ettĂ€ HĂ€n avaa teidĂ€n hengelliset silmĂ€nne.”

 

On kahdenlaisia hengellisiÀ herÀÀmisiÀ: EnsimmÀinen on hengelliset silmÀt avoimina ja toinen ilman sitÀ. Useimmat kirkot kokevat hengellisen herÀÀmisen ilman nÀkökykyÀ hengelliseen maailmaan. Melkein kaikki kirkot/seurakunnat tuntevat tÀmÀn herÀÀmisen. TÀmÀn tyyppisessÀ hengellisessÀ herÀÀmisessÀ PyhÀ Henki antaa vaikutelmia, vakaumuksia ja sanoja pyhille tarpeen mukaan.

 

Kun ihmisen hengelliset silmÀt ovat auenneet, hÀn voi kÀydÀ keskusteluja Jeesuksen kanssa. Koreassa, paitsi Herran Kirkossa, on pieni joukko pyhiÀ, joilla on tÀmÀ kyky. NÀmÀ pyhÀt kykenevÀt keskustelemaan Jeesuksen kanssa, kun etsivÀt tai kutsuvat HÀntÀ. Jeesus sanoi, ettÀ Herran Kirkon jÀsenet, joiden hengelliset silmÀt on avattu, voivat keskustella Herran kanssa monia, monia kertoja.

 

1. Joh. 5:1-5: ” Jokainen, joka uskoo, ettĂ€ Jeesus on Kristus, on syntynyt Jumalasta, ja jokainen, joka rakastaa sitĂ€, joka on synnyttĂ€nyt, rakastaa myös sitĂ€, joka hĂ€nestĂ€ on syntynyt. SiitĂ€ me tiedĂ€mme rakastavamme Jumalan lapsia, ettĂ€ rakastamme Jumalaa ja noudatamme HĂ€nen kĂ€skyjĂ€nsĂ€. Rakkaus Jumalaan on sitĂ€, ettĂ€ pidĂ€mme HĂ€nen kĂ€skynsĂ€, eivĂ€tkĂ€ HĂ€nen kĂ€skynsĂ€ ole raskaat. Kaikki mikĂ€ on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman. Ja tĂ€mĂ€ on se voitto, joka on voittanut maailman: meidĂ€n uskomme. Kuka voittaa maailman, ellei se, joka uskoo, ettĂ€ Jeesus on Jumalan Poika?”

 

                EpĂ€toivoinen Taistelu Erilaisten Demonien Kanssa

 

Kim Joo-Eun: Palvoin Jumalaa palavasti, kun  nuoreksi tytöksi naamioitunut demoni liikkui edessĂ€ni. Fyysiset silmĂ€ni auki kurkotin eteenpĂ€in tarratakseni sen hiuksiin. Aloin armotta pyörittÀÀ sitĂ€. Demonityttö kirkui kovaÀÀnisesti. Pyöritin sitĂ€ useita kierroksia ja heitin nurkkaan.

 

Kun ylistin Herraa iloisena, varjon hahmossa oleva demoni lĂ€hestyi. En ensin kiinnittĂ€nyt siihen huomiota. Herran avulla sain siitĂ€ otteen, pyöritin ja humautin lattiaan ja tallasin sen jalkoihini. Taas yksi demoni tuli nĂ€kyviin. Nyt juoksi sitĂ€ pĂ€in, tartuin jalkaan, vÀÀnsin niskaa, löin ja lopulta tallasin jalkoihini. Demoni alkoi vuotaa ja veri valui lattialle. Ilman lepoa löin seuraavaa vatsaan. Se kirkui ja istui lattialle: ”Ouh! Mahani! ”Tartuin sen hiuspehkoon ja ojensin sen sisar Yoo-Kyungille. Sanoin: ”Sisar, tartu tiukasti tĂ€hĂ€n!” Sisar vastasi: ”All right, nĂ€en sen!” HĂ€n sitten heitti sen pois.

 

Jatkoin demonijahtia. NĂ€ytti siltĂ€, ettĂ€ meitĂ€ vastaan olisi tulossa  hyökkĂ€ys tĂ€ysillĂ€. Tavallisesti demonit ilmestyvĂ€t kun rukoilemme yhdessĂ€. NĂ€ytti siltĂ€, ettĂ€ ne olivat muuttamassa strategiaansa ja yrittivĂ€t hĂ€iritĂ€ ja estÀÀ rukoiluamme palvelun alussa. Jostain syystĂ€ nĂ€imme paljon nuoren naisen hahmoisia demoneja. ErĂ€s pelottava demonityttö lĂ€hestyi jĂ€lleen. EpĂ€röimĂ€ttĂ€ tartuin sen hiuspehkoon ja lĂ€psin molemmille poskille armottomasti. Demoni huusi: ” Ouh! Se sattuu!” Sitten vielĂ€ raavin sen kasvoja kynsillĂ€ni.

 

Demonityttö vastusteli ja kykeni kostamaan. Se raapi selkÀÀni. Se hÀmmÀstytti minua. Kun katsoin, havaitsin selÀssÀni sormenkynsien jÀljet. Ne olivat todellisia ja selvÀsti nÀhtÀvillÀ. NÀytin niitÀ pastorille ja seurakunnalle vahvistuksen saamiseksi.

 

Lee, Yoo-Kyung: Kun ylistin Herraa ylistyksen aikana,  kasvoiltaan kaksivĂ€rinen demoni lĂ€hestyi minua.  Toinen puoli kasvoista oli musta, toinen valkoinen. Sitten sinikasvoinen demoni yhtyi leikkiin. Sain heti otteen molempien tukasta ja pyöritin niitĂ€ armotta. Musta-valko-kasvoisen heitin kauas. Sinikasvoinen ei voinut sietÀÀ pyörimistĂ€, vaan raapaisi vihaisena kĂ€mmeneni selkĂ€puolta.

 

Raapaisun jĂ€lkeen se nipisti ja puri minua. Kiljaisin kivusta. Tulin hyvin vihaiseksi ja heitin sen niin kauas kuin pystyin.  Kun katselin vammojani, havaitsin valkoisia raapimisjĂ€lkiĂ€, jotka olivat kuorineet ihoa. Sormi oli alkanut turvota pureman jĂ€ljiltĂ€. Seurakuntalaiset todistivat fyysiset vammat ja olivat Ă€llistyneitĂ€. Merkit ja haavat olivat erittĂ€in kivuliaita. Kyyneleet tulivat silmistĂ€, kun yritin sietÀÀ kipua.

 

                                KÀÀrme Puree Joosefia

 

Lee, Haak-Sung: Yoo-Kyungin, Joo-Eunin ja minun hengelliset silmÀt ovat auki; nÀemme demonit ja niiden toiminnan. Joosef nÀyttÀÀ vÀhÀn stressaantuneella, kun hÀnellÀ ei vielÀ tÀtÀ kykyÀ ole. Joosef kertoo, ettÀ milloin vain hÀn rukoilee, hÀnen ruumiinsa on kuin tulessa PyhÀn Hengen toimesta. HÀn istuu aina vieressÀni palveluksen aikana. NiinpÀ aina kun rukoilen, pyydÀn hÀnelle erityislahjaa.

 

Kun olin palvomassa ja ylistĂ€mĂ€ssĂ€ Herraa Joosefin kanssa, kÀÀrmeen muotoinen demoni luikerteli ÀÀnettömĂ€sti meitĂ€ kohti. Kosketin Joosefia kun kÀÀrme oli kiertynyt hĂ€nen jalkojensa ympĂ€rille:                   ”Joosef! KÀÀrme on kiertymĂ€ssĂ€ ympĂ€rillesi ja nousee ylöspĂ€in ruumiisi ympĂ€rille!” HĂ€n vastasi: ”MitĂ€? En nĂ€e mitÀÀn!” PÀÀtin itse tarttua kÀÀrmettĂ€ niskasta ja tarjosin sitĂ€ Joosefille. Huusin kiihtyneenĂ€:          ”Tartu sitĂ€ tiukasti ja heitĂ€ vasten seinÀÀ!” Joosef nĂ€ytti hĂ€mmentyneeltĂ€, koska ei voinut nĂ€hdĂ€ kÀÀrmettĂ€, minkĂ€ taas minĂ€ nĂ€in. HĂ€n sanoi: ”Veli Haak-Sung! En nĂ€e mitÀÀn!” Toistin: ” Joosef, heilauta se pĂ€in lattiaa!” Joka tapauksessa hĂ€n tarttui kÀÀrmeeseen ja alkoi pyörittÀÀ sitĂ€.

 

Kuka tahansa tarkkailija olisi havainnut, ettÀ Joosef pyörittÀÀ kÀttÀÀn ilmassa teeskennellen pitÀvÀnsÀ jotain kÀdessÀÀn. Mutta jokainen, jolla on hengellinen nÀkökyky, voi todistaa Joosefin tarttuneen kÀÀrmeeseen niskasta ja heiluttavan sitÀ. Joka tapauksessa asiaa on vaikea selittÀÀ pelkin fyysisin silmin.

 

Koska Joosef ei voinut nĂ€hdĂ€ kÀÀrmettĂ€, hĂ€n pyöritti sitĂ€ hitaasti. Sen seurauksena kÀÀrme kykeni suoristautumaan ja alkoi kiertyĂ€ hĂ€nen kĂ€sivartensa ympĂ€rille. Sitten se puri hĂ€ntĂ€ kĂ€teen. Heti purennan jĂ€lkeen nĂ€in Joosefin kasvojen ilmeen. Nyt hĂ€n tajusi, ettĂ€ kyse oli todellisesta tilanteesta.  KĂ€den takaosaan jĂ€ivĂ€t pureman jĂ€ljet. Kaksi pientĂ€ pistettĂ€. Puremakohta alkoi vuotaa verta. Pastori, nĂ€htyÀÀn mitĂ€ oli tapahtunut, pyysi meitĂ€ alttarille.

 

Kohottaen kĂ€tensĂ€ pastori huusi: ”Jeesuksen NimessĂ€!” Sen seurauksena, tuolla yhdellĂ€ komennolla, kÀÀrmeen vatsa halkesi kahtia ja sen pÀÀ rĂ€jĂ€hti. Kun katsoin nĂ€ytelmÀÀ, leukani loksahti auki.

 

TÀnÀÀn taistelimme tuntikausia demonien kanssa. Joko puolustaudumme tai hyökkÀÀmme. KÀytÀmme suuren osan voimistamme ajamalla demoneja pois. Kun kykenemme ottamaan niitÀ kiinni ja viemÀÀn niitÀ pastorille, pastori heikentÀÀ demonien voimia. Pastorilla on PyhÀn Leimuavan Tulen lahja ja hÀnen komennoillaan PyhÀ Tuli tulee hÀnen ruumiistaan ja polttaa pahat henget ja niistÀ tulee tomua ja ne hÀviÀvÀt.

 

                                               Demonijahtia

 

Kun nÀimme kaikki demonit, otimme ne kiinni ja toimme alttarille pastorille. Pastori tuhosi ne PyhÀllÀ Tulella. Tuo yö oli hyvin kuluttava; nÀytti siltÀ, ettÀ meitÀ vastaan hyökÀttiin tÀydellÀ voimalla. Demoneja oli paljon, emme voineet laskea tÀsmÀllistÀ lukumÀÀrÀÀ. Mutta vaikka kuinka monta niitÀ ajoimmekaan pois, yhÀ uusia ilmestyi jatkuvasti. Alttarilta Jeesus katseli taisteluamme hyvÀksyvÀsti. Jeesus seisoi ristin edessÀ.

 

KeskellĂ€ jumalanpalvelusta kĂ€ytimme aikaa demonijahdissa ja – taistelussa. Aiheutime kaaoksen emmekĂ€ kyenneet lopettamaan jumalanpalvelusta. Koko seurakunta oli demonijahdissa. Taistelun aikana Joosef haavoittui kolmeen eri kohtaan. Kaksi tuli kÀÀrmeenpistosta ja kolmas nuoren tytön hahmoisesta demonista, joka raapaisi hĂ€ntĂ€. Kaikki haavat vuotivat verta. NĂ€in selvĂ€sti raapaisu– ja puremisjĂ€ljet, molemmat olivat kĂ€sien selkĂ€puolilla. Seurakunta ja pastori yrittivĂ€t vĂ€hĂ€tellĂ€ niitĂ€, niin ettei Joosef tuntisi itseÀÀn uhriksi. Me kaikki rohkaisimme hĂ€ntĂ€ ja sanoimme, ettĂ€ ne olivat sotilaalle kunnia-arpia taistelusta.

 

Kang, Hyun-Ja: KeskellĂ€ jumalanpalvelusta Haak-Sung, Yoo-Kyung ja Joosef huusivat: ”Pastori! Rouva Kang, Hyun-Ja! Iso joukko demoneja hyökkÀÀ ryhmissĂ€! MitĂ€ teemme?” Pastori sanoi: ӀlkÀÀ pelĂ€tkö! MeillĂ€ on Kolmiyhteinen puolellamme! Kaikkien teidĂ€n pitĂ€isi pystyĂ€ lyömÀÀn ne taistelussa.”  Lapsetkin huusivat innosta: ”Vau! Mahtavaa! Saastaiset demonit! Te kuolette kaikki tĂ€nÀÀn!” Ja ne juoksentelivat ympĂ€riinsĂ€ huoneessa taistellen demoneja vastaan.

 

Fyysisin silmin nĂ€imme lasten juoksevan ympĂ€riinsĂ€ kĂ€sivarret ja kĂ€det ilmaa huitoen. Mutta hengellisin silmin nĂ€emme, mitĂ€ todella tapahtuu. Hetken heikkoudessa ajattelin: ”MitĂ€hĂ€n vieraat tai uudet jĂ€senet ajattelisivat tĂ€stĂ€?” Ei ollut kuitenkaan juuri silloin tĂ€rkeÀÀ huolestua sellaisesta. Kun lapset juoksivat demonien perĂ€ssĂ€, minĂ€ rukoilin kielillĂ€ ja tanssin HengessĂ€. Sitten Ă€kkiĂ€ tunsin oikean kĂ€teni voimautuvan ja tunsin, ettĂ€ olin saanut otteen jostakin. KĂ€teni alkoi pyöriĂ€ ympyrĂ€rataa. Kuin tuulimylly sen vauhti ja voima lisÀÀntyivĂ€t. MitĂ€ oikein tapahtui?

 

Ei ollut aikaa miettiĂ€ mitĂ€ tapahtui, kun kĂ€den pyörintĂ€ nopeutui ja voima lisÀÀntyi. SitĂ€ ei voinut pysĂ€yttÀÀ. En silti voinut jÀÀdĂ€ istumaan ja ihmettelemÀÀn. Nousin ja aloin juosta ympĂ€riinsĂ€. KĂ€teni jatkoivat pyörimistÀÀn. Vilkaisin sisar Baek, Bong-Nyoon pĂ€in, hĂ€nen kĂ€tensĂ€ teki samaa! ÄkkiĂ€ kĂ€teni sattui  kovaa tuolin kulmaan. Fyysisesti en tajunnut koko hommasta mitÀÀn.

 

Kysyin lapsilta, joiden hengelliset silmĂ€t oli avattu: ”Joo-Eun, katsopa mamin kĂ€ttĂ€. Miksi se pyörii? Miksi se ei lopu? ”JĂ€rkyttyneellĂ€ ilmeellĂ€ hĂ€n vastasi: Ӏiti! Olet kaapannut demonin kĂ€siisi! Jatka pyöritystĂ€ niin voit voittaa sen!” Vaikka tilanne ei ollut tahtoni vallassa, yritin pyörittÀÀ vielĂ€ kovempaa. Pastori sanoi: ”Rouva Kang, Hyun-Ja! Tule alttarille, mutta jatka pyörittĂ€mistĂ€! ” KĂ€velin kohti alttaria ja pastori huusi: ”PyhĂ€ Tuli!” KĂ€teni lopettivat pyörittĂ€misen, demoni oli lyöty. Se paloi PyhĂ€n Tulen polttamana tuhkaksi. Se oli todella ihmeellinen ja hĂ€mmĂ€styttĂ€vĂ€ tapahtuma. Kun katselin, kaikki demonit oli lyöty. JĂ€lleen kerran sain todeta kuinka voimakas ja mahtava meissĂ€ oleva hengellinen kyky on.

 

                   Kun Demonit Koskettavat Pastorin Ruumista,

                             Ne Hajoavat Ja Palavat Tuhkaksi

 

Kim, Joo-Eun: Kun iltapalveluksen jĂ€lkeen rukoilin kielillĂ€, demoni lĂ€hestyi minua. Voitin sen Jeesuksen nimessĂ€. Sitten ilmestyi monia demoniryhmiĂ€ valkoisissa asuissa naamioituneina nuoriksi tytöiksi.  HĂ€mmĂ€styin niiden lukumÀÀrÀÀ; niitĂ€ oli lukematon joukko.

 

Demonit marssivat neljĂ€n – viiden ryhmissĂ€ arvojĂ€rjestyksensĂ€ mukaan. Kaikki olivat nuoren tytön hahmossa, kasvot ja olemus olivat yksilölliset. Kykenin erottamaan yksilöt toisistaan. Kun ne kaikki ympĂ€röivĂ€t minut, pÀÀtin kaapata kenet tahansa ulottuvilleni tulisi ja tuhota sen. Kirjaimellisesti löin demoneja. Ajoin niitĂ€ takaa kun ne yrittivĂ€t paeta, mutta kykenin helposti ottamaan ne kiinni. Demonit kirkuivat, kun hakkasin ja pahoinpitelin niitĂ€. Tarrasin kiinni, raavin niitĂ€ kynsillĂ€ni ja hakkasin. Pyöritin niitĂ€ ilmassa kuin rĂ€synukkeja. Vein ne lopulta pastorille.

 

Hengellisin silmin nĂ€in pastorin leimuavana tulipallona. Demonit vihasivat ja pelkĂ€sivĂ€t kovasti pastoria. Kun pidĂ€tin demonin, toin sen pastorille poltettavaksi. Minun ei tarvinnut tehdĂ€ mitÀÀn muuta kuin antaa heikentyneen demonin koskettaa pastorin ruumista. Jokainen demoni, kosketuksen jĂ€lkeen kirkui kivusta ja paloi tuhkaksi. Pastori oli tietĂ€mĂ€tön puuhastani. HĂ€n vain jatkoi rukoustaan. Kesken taistelun tulin sangen Ă€rtyneeksi. Ajattelin mielessĂ€ni: ”TĂ€nÀÀn olin innokas ja pÀÀttĂ€vĂ€inen. Aion rukoilla ja kysyĂ€ Herralta, voinko  vierailla taivaassa. Mutta demoniryhmĂ€t olivat estĂ€neet minua rukoilemasta. En kyennyt keskittymÀÀn enkĂ€ tuomaan toivomustani tiettĂ€vĂ€ksi. En kyennyt vierailemaan taivaassa tĂ€nÀÀn. MikĂ€ sotku! Hienoa – ellen voi vierailla taivaassa tĂ€nÀÀn, suuntaan vihani demoneihin!”  - Voitin kaikki demonit, jotka tulivat nĂ€köpiiriini.

 

Hengellisesti pÀivÀ oli hyvin rankka. NÀytti siltÀ, ettÀ olin kohdannut yli sata demonia. PitkÀn ajan kuluttua Jeesus ilmestyi. Herra ei lÀhestynyt minua, tosiasiassa HÀn meni kohti alttaria, jossa pastori rukoili. Pastori ei ollut vielÀkÀÀn toipunut haavoistaan. Haavat olivat demonien aiheuttamia muutama pÀivÀ sitten. Haavat eivÀt olleet parantuneet ja pastori kÀrsi tuskia. Kivuista huolimatta hÀn jatkoi kirkon palveluksen ja palvonnan johtamista. Jopa rukouksessa hÀn kÀrsi kivuista. HÀn oli tosi riutunut. Jeesus seisoi pastorin vieressÀ ja osaaottaen silitti hÀnen pÀÀtÀÀn, selkÀÀnsÀ, ruumistaan kÀdellÀÀn, erityisesti haavakohtia.

 

Milloin vain Herra nĂ€kee pastorin, HĂ€n tulee leikkisĂ€ksi. Tuntuu kuin Herra tykkĂ€isi kovasti pastorin seurassa olemisesta. Kun Herra seisoi pastorin vieressĂ€, HĂ€n lauloi laulun: ”Huolimatta haavoista SinĂ€ rukoilet tulisesti. Teet suurenmoisesti! HyvĂ€!” Herra oli kovin mielissÀÀn. Kun nĂ€in tĂ€mĂ€n, valppauteni herpaantui hetkeksi. TĂ€tĂ€ hetkeĂ€ hyvĂ€kseen kĂ€yttĂ€en demoni hyökkĂ€si, vÀÀnsi oikeaa kĂ€ttĂ€ni ja kĂ€sivarttani. SormenpĂ€istĂ€ni alkoi nousta demonin kylmĂ€ energia kohti kĂ€sivarttani.

 

VĂ€littömĂ€sti puristin toisella kĂ€dellĂ€ni oikeaa kĂ€ttĂ€ni estÀÀkseni kylmÀÀ energiaa etenemĂ€stĂ€. Tiukalla otteella kykenin estĂ€mÀÀn kylmĂ€n energian leviĂ€misen. Huusin: ”KĂ€sken sinua Jeesuksen nimessĂ€, lĂ€hde minusta sinĂ€ saastainen demoni! HĂ€viĂ€!” Demoninen energia alkoi vĂ€hitellen vĂ€istyĂ€. Kun rukoilin, tunnustelin oikeaa kĂ€sivarttani ja kĂ€ttĂ€ni. Ne olivat normaalit jĂ€lleen.

 

                    Yoo-Kungin KiihkeĂ€ Yritys MetsĂ€stÀÀ Demoneja

 

Mustakasvoinen ja viisiruumiinen demoni lÀhestyi. Sain siitÀ otteen ja pyörÀytin sen pois Jeesuksen nimessÀ. Toinen valkoasuinen miesdemoni ilmestyi. TÀmÀ oli niin pitkÀ, ettÀ tuntui kuin se yltÀisi taivaaseen asti. Heitin ne kaksi menemÀÀn ja aloin rukoilla kielillÀ. Rukouksen aikana pianotuolille istui demoni, jolla oli terÀvÀ sarvi pÀÀssÀÀn. Se alkoi ivata minua. SillÀ oli pitkÀ hÀntÀ ja vastenmielinen ulkonÀkö. Kykenin ottamaan sen kiinni ja olin pelÀstynyt. Se yritti paeta rÀpsimÀllÀ lepakon siipien kaltaisia siipiÀÀn, mutta onnistuin vetÀmÀÀn sen maahan ja tallaamaan sen. Vammautin sen armotta.

 

Kun olin lyömĂ€ssĂ€ demonia, Herra tuli lĂ€helleni: ”Ohhoh! Yoo-Kyung, teet mahtavaa työtĂ€. Voitat demoneja. Olin suunnitellut, ettĂ€ otan sinut taivaaseen ja nĂ€ytĂ€n paikkoja, mutta sinulla on kiireitĂ€ demonien kanssa taistellessa. MitĂ€ tuumit? ” Vastasin: ”Jeesus! ’Voin mennĂ€ taivaaseen myöhemmin. Nyt minun tĂ€ytyy lyödĂ€ kaikki nĂ€mĂ€ demonit! ” Jeesus: ”All right, lyö ne ja ole voitokas.” Herra seisoi ja katseli. Demonit olivat entistĂ€ pelĂ€styneempiĂ€ ja yrittivĂ€t paeta, kun nĂ€kivĂ€t Jeesuksen.

 

Jeesus kĂ€veli alttaria kohti, jossa pastori rukoili. HĂ€n siveli ja taputti pastorin pÀÀtĂ€, erityisesti kaljua osaa. Sitten Herra meni Joosefin luo ja kosketteli hellĂ€sti hĂ€nen jalkojaan ja ruumistaan. Jeesus kosketteli kipukohtia. En ollut mielissĂ€ni siitĂ€, ettĂ€ Jeesus lĂ€hti viereltĂ€ni. Huusin ÀÀnekkÀÀsti: ”Isi! Isi! ”

 

Kun Jeesus oli lĂ€htenyt, demoni ilmestyi alttarille ja lĂ€hestyi minua. Kiihdyin sen ivallisista huomautuksista. Yritin olla vĂ€littĂ€mĂ€ttĂ€ niistĂ€, mutta se jatkoi kiusaamistani ja likaisten sanojen suoltamista. Temperamenttiani testattiin. Tulin erittĂ€in vihaiseksi. Tartuin siihen ja pyörĂ€ytin. Demoni valitti: ”Minua huimaa! Huimaa niin!  PÀÀstĂ€ minut menemÀÀn!” Huomasin, ettĂ€ demonilla oli silmĂ€ silmĂ€ssÀÀn. Molemmat sisĂ€silmĂ€t tuijottivat minua. Se oli karmaiseva. Sanoin karskilla ÀÀnellĂ€: ”Kuinka uskallat tuijottaa minua? ” TökkĂ€sin demonia silmiin sormella. Koska sillĂ€ oli monia sisĂ€isiĂ€ silmiĂ€, oli tökittĂ€vĂ€ monta kertaa. ”Ahh! SilmĂ€ni! SilmĂ€ni!”, demoni kirkui paniikissa, mutta en pÀÀstĂ€nyt sitĂ€ lĂ€htemÀÀn. Jatkoin sen pyörittĂ€mistĂ€. Se huusi: ”JĂ€tĂ€ minut rauhaan! JĂ€tĂ€ minut rauhaan! Ellet, puren sinua!” Kun se uhkaili, pyöritin sitĂ€ lujempaa. Silloin demoni puri minua kĂ€teen kaikella voimallaan.

 

Kun se oli purrut, heitin sen menemÀÀn. Jeesus lĂ€hestyi ja lohdutti ja onnitteli rohkaisevin sanoin: ”Oi, minun Yoo-Kyung on suurenmoinen voittaessaan demonit ja niin viisaskin!” HĂ€n otti hellĂ€sti kĂ€teni ja jatkoi rohkaisuaan: ”Yoo-Kyung! NĂ€en demonin lĂ€hestyvĂ€n sinua. Voita se!” Herra seisoi ja katsoi minua kun taistelin demonin kanssa.

 

Luurangon muotoinen demoni ilmestyi ja huusi: ”Tule helvettiin kanssani!” Pudistin pÀÀtĂ€ni sivulta toiselle ja sanoin: ”Ei! Ei! ” Tartuin siihen ja iskin sen lattiaan kovalla voimalla. Demoni kirkui ja katosi. Jeesus, vieressĂ€ni seisoen taputti ja sanoi: ”Vau! Minun Yoo-Kyung tekee suurenmoista työtĂ€! Uskosi on todella kasvanut paljon!” HĂ€n viipyi hetken onnitellen ja piristĂ€en minua. Jeesus palasi taivaaseen. Rukoilin kielillĂ€ hieman pidempÀÀn. Arvelen, ettĂ€ olin taistellut ja voittanut noin 50 demonia sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€.

 

           Haak-Sungin Uudistuminen PyhĂ€n Hengen Voitelussa

 

Demonien lukumÀÀrÀ lisÀÀntyi vÀhitellen. Ne hyökkÀsivÀt ryhminÀ.

Tökin niitĂ€ silmiin, revin silmiĂ€ pois, löin niitĂ€, pyöritin ympĂ€ri. Koska minulla oli vain kaksi kĂ€ttĂ€, en voinut puolustautua hyökĂ€tessĂ€ni. NiitĂ€ oli liikaa. Voimani alkoi heiketĂ€ ja ajattelin: ”Jos minulla vain olisi PyhĂ€ Miekka, voittaisin ne kaikki varmasti!” Taistelun tiimellyksessĂ€ ajattelin tĂ€tĂ€ usein. Minun piti rukoilla enemmĂ€n saadakseni Jumalan voiman. Minun piti myös tarkasti lukea ja tutkia HĂ€nen Sanaansa. Jos tein nĂ€itĂ€, olisi kykenevĂ€ saamaan haltuuni PyhĂ€n Hengen Miekan. Kun tĂ€nÀÀn taistelin demonien kanssa, olen ymmĂ€rtĂ€nyt monia asioita. MitĂ€ enemmĂ€n taistelen, sitĂ€ enemmĂ€n niitĂ€ ilmestyy ja hyökkÀÀ. En tajua, missĂ€ ne piileskelevĂ€t. Ei vain uusia demoneja ilmesty, vaan jo kerran voitetutkin,  Joosefin, Joo-Eunin ja Yoo- Kyungin voittamat,  palaavat ja hyökkÀÀvĂ€t uudelleen. Ne ovat hĂ€irinneet meitĂ€ sekĂ€ jumalanpalvelusten ettĂ€ rukousten aikana. Rukousten aikana ihmettelimme hyökkÀÀvien suurta lukumÀÀrÀÀ.

 

Ne ovat kuin korppikotkia, ne pyörivÀt saaliinsa ympÀrillÀ ja kerÀÀntyvÀt lisÀÀ. Kun on juhlan aika, ne syöksyvÀt saaliin pÀÀlle. Demonit kÀyttÀytyvÀt samaan tapaan, kaikki yhdessÀ yhtŽaikaa ja nÀkymÀttöminÀ olleet ilmaantuvat nÀkyviin kuin tyhjÀstÀ. KÀtkössÀ luuraavat odottavat oikeaa hyökkÀyshetkeÀ. Kykenin nÀkemÀÀn Saatanan helvetissÀ. Se huusi alaisilleen komentoja, kun ne jÀrjestÀytyivÀt yhtyÀkseen hyökkÀykseen. En ikinÀ ole kokenut taistelua sellaisen demonijoukon kanssa. TÀnÀÀn niitÀ oli parvina kiinnittyneinÀ kirkon seiniin ja kattoihin. NiitÀ oli niin paljon, ettÀ mitÀÀn muuta ei voinut nÀhdÀkÀÀn.

 

Huusin Jumalan puoleen saadakseni PyhĂ€n Tulen: ”Kolmiyhteinen Jumala! Anna minulle PyhĂ€ Tuli---tuli, joka polttaa demonit!” Silloin Jumala varusti minut tulipallolla. Se tuli nopeasti rintaani. Heti kun PyhĂ€ Tuli oli tullut kehooni, demonit alkoivat vĂ€ltellĂ€ minua. Ennen PyhĂ€n Tulen tuloa tunsin itseni tosi vĂ€syneeksi, mutta pian PyhĂ€n Tulen tultua tunsin, ettĂ€ voimani palasivat. Kykenin metsĂ€stĂ€mÀÀn ja voittamaan demoneja summittaisesti. Kun olin voittanut ne kaikki, lausuin kiitosrukouksen Herralle. Olin tĂ€ynnĂ€ kiitosta kaikesta. Silloin muistin ne pĂ€ivĂ€t, jolloin olin murtanut pastorin sydĂ€men ja ne ajatukset tĂ€yttivĂ€t kyynelillĂ€ silmĂ€ni.

 

Kesken jumalanpalvelusta pastori kutsui: ”Sam” ja vastasin heti:

”Aamen”. Pastori johti erittĂ€in voimakasta jumalanpalvelusta. Huomasin, kuinka sieluni ja henkeni kasvoivat ja muuttuivat nopeasti. Olen nykyisin tĂ€ysin erilainen persoona kuin kaksi kuukautta sitten. LisĂ€ksi olen hengellisesti herĂ€nnyt, ja kykenen profetoimaan, erottamaan henget, puhumaan kielillĂ€, saanut tiedon sanat, viisauden sanat ja olen uskossani vahvempi. Kun keskustelen Jeesuksen kanssa, nĂ€en usein IsĂ€n valtaistuimen.

 

PyhÀ Henki on Henki. Olen kykenevÀ jotenkin nÀkemÀÀn HÀnet hengellisillÀ silmillÀni. Rakastan kirkkoon tulemista, se on hauskaa ja innostavaa. Olen ilahtunut siitÀ, ettÀ saan olla palveluksessa lÀpi koko yön. Minun on vaikeaa kuvata sitÀ iloa mitÀ tunnen, kun evankelioin ja rukoilen. PidÀn siitÀ niin kovasti. Palvelu alkaa yöllÀ ja kestÀÀ aamuun, tavallisesti kello kuuteen tai seitsemÀÀn. Se ei kyllÀstytÀ ollenkaan, tosiasiassa se on hauskaa. Rukouskokouksen jÀlkeen me jaamme kokemuksemme kello viiteen asti. Tulemme yhteen syömÀÀn riisipalloja. Varhais-aamiaisen jÀlkeen jatkamme rukousta vielÀ hetken, kunnes auringon sÀteet alkavat loistaa kirkkaina. Kun rukouskampanja loppuu, pastori ajaa meidÀt koteihimme. Jeesus on kanssamme kotimatkalla. Hallelujaa!

 

           Ristiinnaulitsemiskidutus Odottaa HelvetissĂ€

 

Sisar Baek, Bong-Nyo: Kun rukoilin palavasti kielillĂ€, Jeesus ilmestyi. Nopeasti aavistin, ettĂ€ HĂ€n aikoo ottaa minut jĂ€lleen vierailulle helvettiin. NĂ€ytti siltĂ€ kuin Herra olisi epĂ€röinyt matkan pÀÀmÀÀrĂ€n paljastamisessa. Ennen kuin Herra kykeni kysymÀÀn minulta, minĂ€ kysyin HĂ€neltĂ€: ”Jeesus, miksi epĂ€röit?  TiedĂ€n, ettĂ€ aiot ottaa minut vierailulle helvettiin, eikö? ” Jeesuksen ilme oli vaikea. TietenkÀÀn en voinut olla tottelematta Herraa:”Jeesus! Jos et nĂ€ytĂ€ minulle perhettĂ€ni kidutuksessa, seuraan Sinua vaikka helvetin syvimpiin soppiin asti. En vain halua nĂ€hdĂ€ perhettĂ€ni kidutuksessa.” Jeesus otti kĂ€teni, mutta ei sanonut sanaakaan.

 

Kuten tavallista, heti kun Herra oli ottanut kĂ€teni omaansa, me jo olimme helvetissĂ€. Aloimme kĂ€vellĂ€ kapeaa polkua. LyhyessĂ€ ajassa mĂ€tĂ€nevien ruumiiden löyhkĂ€ alkoi tĂ€yttÀÀ ilman. Saavuimme avoimelle aukealle kentĂ€lle. RistejĂ€ oli loputtomassa rivissĂ€. Kaikki ne oli kaivettu syvĂ€lle maahan. RisteillĂ€ riippui jo monia ja vielĂ€ useampi vasta tullut odotti jonossa ristiinnaulitsemistaan. Äitini oli myös paikalla joukon keskellĂ€, odottaen ristiinnaulitsemistaan. HĂ€n seisoi yhden vapaan ristin juurella.

 

Iso, pelottava otus vartioi ristejĂ€. Kun tuli Ă€itini vuoro, olento sitoi Ă€itini ristille ja valmisti naulittavaksi. Otus vilkaisi minuun ja kun se kÀÀntyi Ă€itini puoleen, se sanoi: ”Kerro tyttĂ€rellesi, ettĂ€ lopettaa kirkossa kĂ€ynnit ja lopettaa Jeesukseen uskomisen vĂ€littömĂ€sti! Muussa tapauksessa kuolet oikeasti tĂ€nÀÀn!” Äitini nĂ€ytti tosi pelĂ€styneeltĂ€. Otus katsahti minuun ja puuskahti: ”Jos sanot, ettĂ€ lopetat Jeesukseen uskomisen, sÀÀstĂ€n Ă€itisi enkĂ€ kiduta hĂ€ntĂ€. Sano se! Sano ettĂ€ lopetat uskomisen!”  Se yritti tinkiĂ€ kanssani: ”Sano se nyt! Vakuuta se! PidĂ€ kiirettĂ€!” Otus vaati. Tilanne oli hyvin jĂ€nnittynyt ja hermoja raastava. Otuksella oli ihmisruumis mutta hevosen pÀÀ. Se oli hirvittĂ€vĂ€; en voinut katsoa sitĂ€ suoraan silmiin.

 

HevospĂ€inen olento veti ison vĂ€lkkyvĂ€n miekan ja kĂ€ski alaisiaan. Ne tottelivat ja liikkuivat nopeasti. Sitten olento painosti Ă€itiĂ€ni:                  ” Nopeasti! Kerro tyttĂ€rellesi! Nyt! Helvetti on kaaoksessa tyttĂ€resi ansiosta. Kirkko, jossa tyttĂ€resi kĂ€y, rukoilee yöt lĂ€peensĂ€. MeitĂ€ hĂ€iritÀÀn kaikin tavoin. Ihmiset, joiden oli tarkoitus joutua helvettiin, menevĂ€tkin kirkkoon ja se turhauttaa meitĂ€. Nopeasti! Kysy heti tyttĂ€reltĂ€si! HĂ€nen pastorinsa kirjoittaa kirjaa, joka paljastaa meidĂ€n olemuksemme ja paljastaa helvetin. MeidĂ€n on estettĂ€vĂ€ hĂ€ntĂ€ kirjoittamasta tuota kirjaa. Nyt, nopeasti, kysy tyttĂ€reltĂ€si!”

 

Äitini kyyneleet valuivat loputtomasti alas poskiaan, kun hĂ€n katsoi minuun. Koska Jeesus seisoi vierellĂ€ni, Ă€itini ei kyennyt sanomaan sanaakaan. HĂ€n vain laski pÀÀnsĂ€ ja jatkoi itkuaan. Otuksen kĂ€rsivĂ€llisyys loppui ja se rĂ€jĂ€hti vihassaan. Äitini riisuttiin alasti ja ripustettiin ristille. He sitoivat hĂ€net tiukasti köysillĂ€ siihen. LyhyessĂ€ ajassa pikkuveljeni ja veljenpoikani oli raahattu ja stripattu. HeidĂ€t nostettiin ristille samaan tapaan. Ilman pienintĂ€kÀÀn epĂ€röintiĂ€ paha olento alkoi armotta naulata heitĂ€ kaikkia risteihin. EikĂ€ naulitseminen ollut kyllin; otukset alkoivat viipaloida heidĂ€n lihojaan. Liha fileroitiin kuin kala.

 

HeidĂ€n lihansa oli leikelty pÀÀstĂ€ varpaisiin. HeidĂ€n ruumiinsa oli leikelty luihin asti. Sukulaiseni liha heitettiin kiehuvaan öljypannuun. Pannua kuumensi valtava leimuava tuli. Äitini, pikkuveljeni ja veljenpoikani silmĂ€t ja korvat oli jĂ€tetty paikalleen luurankoihin. Kaikki muu oli leikelty pois. SÀÀlittĂ€vĂ€ssĂ€ muodossaan, he yhĂ€ kykenivĂ€t huutamaan: ”Bong-Nyo! Mene nopeasti pois! MehĂ€n kĂ€skimme jo, ettet enÀÀ saa tulla tĂ€nne. Miksi sitten tulet ja tulet? Etkö yhtÀÀn kĂ€rsi, kun nĂ€et meitĂ€ kidutettavan? ÄlĂ€ enÀÀ tule!”

 

TietĂ€mĂ€ttĂ€ mitĂ€ sanoa huusin: Ӏiti! Äiti- rukkani! Kolmen vierailun jĂ€lkeen, en voi tulla vaikka haluaisin. Jeesus sanoi, ettĂ€ kunhan kolmas vierailu on tehty, HĂ€n ei enÀÀ tuo minua tĂ€nne. SydĂ€meni on tuskassa, kun nĂ€et sinut kidutuksessa!” Otus keskeytti minut ja huusi jĂ€lleen kuin ukkosen ÀÀnellĂ€: ”Kysyn viimeisen kerran! TĂ€mĂ€ on viimeinen mahdollisuutesi! SinĂ€ kerrot tyttĂ€rellesi, ettei enÀÀ usko Jeesukseen. Nopeasti! Pakota hĂ€net lopettamaan rukoilunsa ja kirkossakĂ€yntinsĂ€! Nopeasti!”  Kun otus nalkutti Ă€idilleni, pÀÀtin puhua Ă€itini puolesta:        ”SinĂ€, paha otus! Jos sinulla on jotakin sanottavaa, puhu minulle! Miksi pelĂ€stytĂ€t Ă€itiĂ€ni? Jos ikinĂ€ saan otteen sinusta, kuolet!” Kun nuhtelin otusta, se juoksi nopeasti kuin luoti Ă€itini luo. Se nylki Ă€itini pÀÀnahan, leikkasi korvat ja repi irti silmĂ€t. Äiti huusi kivusta. ”Auttakaa!”

 

En enÀÀ voinut sietÀÀ nÀhdÀ ÀitiÀni kidutuksessa. Ei ole mitÀÀn sanoja kuvaamaan tÀtÀ sÀÀlittÀvÀÀ nÀkymÀÀ! Pikkuveljeni ja veljenpoikani kÀvivÀt lÀpi samat kidutukset kuin Àitini. Otus heitti loput ruumiinosat kiehuvaan öljypannuun. SieltÀ saatoin kuulla sukulaisteni tuskanhuudot.

 

Otuksen raivo ei ollut tyydytetty. TÀllÀ kertaa se tÀytti maljan hyönteisillÀ ja asetti sen juuri sukulaisteni alapuolelle. Hyönteiset nousivat nopeasti kiinnittyÀkseen sukulaisteni ruumiisiin. Hyönteiset nÀykkivÀt ja purivat, tunkeutuivat luihin asti. Sukulaiset huusivat ja kirkuivat. NÀytti siltÀ, ettÀ Àitini koki eniten kipuja.

 

Äiti huusi: ”Paholainen! MinĂ€ jo olen kuollut! Miksi kidutat kuollutta ihmistĂ€? Paholainen! Ota pois nĂ€mĂ€ hyönteiset! Lopeta tĂ€mĂ€ kipu! ” Vaikka tiesin sen mahdottomaksi, kysyin silti Jeesukselta: ”Milloin tĂ€mĂ€ kidutus loppuu?” Itkin ja valitin. Kun Jeesus ilmaisi myötĂ€tuntonsa, HĂ€n tunsi sÀÀliĂ€: ” Kun olet kerran astunut helvettiin, et voi ikinĂ€ pÀÀstĂ€ karkuun tai saada toista mahdollisuutta. Olet oleva kidutuksessa toistuvasti – ikuisesti. ”

 

Vetosin,  kun tarrauduin Herraan, itkien: ”Jeesus! Äitini on kĂ€rsivĂ€ ikuisesti helvetissĂ€. Kuinka minĂ€ voisin elÀÀ onnellisena taivaassa? En enÀÀ kykene nĂ€kemÀÀn Ă€itini onnettomuutta. Anna minun ottaa Ă€itini paikka, niin ettĂ€ hĂ€n pelastuu!” Mutta Jeesus kutsui Ă€kkiĂ€ enkelit paikalle. Melkein menin tajuttomaksi helvetin jĂ€rkytyksistĂ€. Herran kĂ€skystĂ€ arkkienkeli Mikael ja jotkut muut enkelit tulivat ja auttoivat minut palaamaan Herran Kirkkoon. Jeesus jopa pyysi Moosesta lohduttamaan minua. Jeesuksen ja Mooseksen sydĂ€met olivat myös murtuneet. He vetivĂ€t minut lĂ€hemmĂ€ksi rintaansa ja pyyhkivĂ€t kyyneleeni ja lohduttivat minua. Kun he nĂ€kivĂ€t kyyneleitteni virtaavan pitkin poskiani, hekin surivat yhdessĂ€ kanssani.

 

 

                                           24. pĂ€ivĂ€

 

    Henkilökohtaisia Kertomuksia HengellisistĂ€ Kokemuksista

 

2. Tim. 3:1-5: ”Mutta tiedĂ€ se, ettĂ€ viimeisinĂ€ pĂ€ivinĂ€ tulee vaikeita aikoja. Ihmiset ovat silloin itserakkaita ja rahanahneita, kerskailijoita, ylimielisiĂ€, pilkkaajia ja vanhemmilleen tottelemattomia, kiittĂ€mĂ€ttömiĂ€ ja jumalattomia. He ovat rakkaudettomia, leppymĂ€ttömiĂ€, panettelijoita, hillittömiĂ€ ja raakoja, hyvĂ€n vihaajia, petollisia, yltiöpĂ€isiĂ€ ja omahyvĂ€isiĂ€ (”paisuneita”). He rakastavat enemmĂ€n nautintoja kuin Jumalaa. HeillĂ€ on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltĂ€vĂ€t sen voiman. Karta sellaisia!”

 

Kim, Joosef: Kun rukoilin kielillĂ€, purskahdin katumuksen kyyneliin. Olin odottanut pitkĂ€n ajan, ettĂ€ todella tuntisin katumuksen kyynelillĂ€. Ruumiini oli tullut tulipalloksi. ÄkkiĂ€ kÀÀrmeen muotoinen demoni ilmestyi. Tartuin siihen ja heitin ilmaan.

 

Lee, Yoo-Kyung: Kun rukoilin palavasti, luotaantyöntÀvÀ demoni ilmestyi ja lensi ylitseni. Lepakon siivin se leijaili edessÀni. SillÀ oli sammakon silmien kaltaiset silmÀt. Huomasin sen punaisen nenÀn, kun se sihisi minulle pitkÀn kielensÀ kanssa. Se Àrsytti minua. Kun se tuli ulottuvilleni, revin sen siivet irti ja heitin ilmaan. Siivet pois revittynÀ, tummaa punaista verta tippui vahingoittuneelta alueelta.

 

Samaan aikaan tumma, ruma, musta kÀÀrme ilmestyi pianon suunnalta aivan viereltĂ€ni. KÀÀrme sihisi ja lĂ€hestyi hitaasti minua. Kaikista elĂ€imistĂ€ eniten pelkÀÀn kÀÀrmeitĂ€. Ne ovat luotaantyöntĂ€viĂ€ elĂ€imiĂ€. Kun musta kÀÀrme lĂ€hestyi, en voinut tehdĂ€ mitÀÀn. Huusin silmĂ€t suljettuina: ”Herra! Minua pelottaa! TÀÀllĂ€ on kÀÀrme!” Heti avunhuutoni jĂ€lkeen Herra Jeesus ilmestyi. HĂ€n tarttui kÀÀrmeeseen ja heitti sen kauas.

 

Herra kysyi: ”Yoo-Kyung, oletko kunnossa? ÄlĂ€ pelkÀÀ!” Helpottuneena vastasin: ”KyllĂ€, Herra!” Herra kĂ€ski: ”MennÀÀn taivaaseen!” Pidin HĂ€ntĂ€ kĂ€destĂ€ ja menimme taivaaseen. Matkalla taivaaseen Jeesus pyysi minua laulamaan ylistyslauluja samalla kun lensimme lĂ€pi galaksin. TĂ€htiĂ€ oli tosi monia. Lauloimme ” YlistĂ€, Oi sieluni” useita kertoja. Vierailtuamme taivaassa tulimme takaisin Herran kirkkoon. Menin paikalleni rukoilemaan ja Herra lĂ€hestyi pastori KimiĂ€. Jeesus kuunteli tarkasti kun pastori rukoili.

 

Herra kuunteli pastorin rukouksia kauan ja samalla Herra kosketti aluetta, jossa pastori tunsi kipua. Kipu tuntui selĂ€ssĂ€, jonne demoni oli purrut hĂ€ntĂ€. Herra lĂ€hestyi Joosefia ja huusi: ”Kadu enemmĂ€n! EnemmĂ€n! EnemmĂ€n! Valita! Vain itkemĂ€llĂ€ ÀÀneen taivaan ovet avautuvat!”  Joosef valitti paljon tĂ€nÀÀn, hĂ€n koki katumuksen kyynelten armon. Jeesus tuli takaisin luokseni kun enkelit ilmestyivĂ€t. Herra julisti rohkeasti: ”Yoo-Kyung, Ă€lĂ€ ole sairas. Ole aina terve! Piristy! ” Enkelit huusivat: ”PyhĂ€ Yoo-Kyung! ÄlĂ€ ole sairas!”  PÀÀttĂ€vĂ€isin ilmein Herra ja minĂ€ teimme nyrkit. Herra sanoi:                     ”Piristy!” Sitten sanoimme hyvĂ€stit toinen toisillemme.

 

                          Enkelien TekemĂ€ Suojakerros

 

Lee, Haak-Sung: Kun rukoilin, monta enkeliÀ tuli alas ristin oven kautta. Enkelit ympÀröivÀt minut, kun he asensivat suojaavan kerroksen. Kysyin, mitÀ he tekivÀt. He kertoivat, ettÀ he ympÀröivÀt minut suojaavilla kerroksilla. Kun enkelit olivat peittÀneet minut suojakerroksilla, PyhÀ Tuli kuumensi minut. NÀin demonin, joka oli paikalla; se seisoi suojakerroksen ulkopuolella. Demonilla oli veitsi ja se muistutti aivan kauhu-elokuvan hahmoa nimeltÀÀn Chucky. Se lÀhestyi erÀstÀ kiireesti suojakerrosta rakentavaa enkeliÀ. Demoni puukotti enkeliÀ, mutta sen veitsi suli vÀlittömÀsti ja sen kÀsi syttyi palamaan. Sitten minua lÀhestyi toinen paha henki. Se oli vanhan puun nÀköinen. Kun se liikkui hitaasti minua kohti, se työnsi esiin kÀtensÀ ja kosketti suojakerrosta. VÀlittömÀsti sitÀ koskettuaan se syttyi palamaan ja liekit ympÀröivÀt koko puun. Puu kirkui paetessaan.

 

Enkelit asensivat suojakerrokset myös rukoilevan diakonissa Shinin ympĂ€rille. EnkeleitĂ€ oli noin 200. Ne kaikki työskentelivĂ€t suojakerrosten rakentamiseksi kirkon kaikkien jĂ€senten ympĂ€rille. Sitten huomasin demonin aivan oman suojakerrokseni ulkopuolella. Se muistutti lihaksikasta miestĂ€ ja tuli minua kohti. Demoni yritti tulla suojakerrosten lĂ€pi, mutta ne kuumenivat kuin leimuavaksi tuleksi. Se  perĂ€ytyi. Sitten tĂ€mĂ€ demoni suuntasi kulkunsa kohti diakonissa ShiniĂ€. Onneksi hĂ€net oli ehditty myös suojata kerroksilla ja tulella. Demoni ei kyennyt lĂ€pĂ€isemÀÀn hĂ€nen kerroksiaan. Sitten demoni leijui Ă€itini lĂ€hellĂ€. Kun se lĂ€hestyi Ă€itiĂ€ni, se syttyi palamaan ja hĂ€visi.

 

ÄkkiĂ€ suuri kirkas valokeila tuli alas taivaasta. NĂ€in valtavan, kookkaan enkelin tulevan kohti kirkkoa ratsastaen valkoisella hevosella. NĂ€ky oli henkeĂ€salpaava; sydĂ€meni sykki hyvin nopeasti. Enkeli tuli luokseni ja esittĂ€ytyi: ”Hei! MinĂ€ olen Arkkienkeli Mikael. ” Toinen kirkas, hohtava enkeli seurasi aivan Mikaelin takana. TĂ€mĂ€ enkeli oli Arkkienkeli Gabriel. Gabriel piteli tankoa, jonka pÀÀssĂ€ oli iso lippu. He selittivĂ€t minulle, ettĂ€ kun Arkkienkeli Mikael kukistaa pahoja henkiĂ€, Arkkienkeli Gabriel heiluttaa voitonlippua Mikaelin takana.

 

Arkkienkeli Mikael ja Gabriel olivat saman pituisia. He seisoivat ÀÀneti  katsellen pastorin rukousta. Kun nĂ€in tĂ€mĂ€n hĂ€mmĂ€styttĂ€vĂ€n nĂ€kymĂ€n, oli Ă€llikĂ€llĂ€ lyöty. Minun oli vaikea erottaa mikĂ€ oli totta ja mikĂ€ unta.

 

                    Monia Pahoja HenkiĂ€ HyökkÀÀ RyhminĂ€,

                             Mutta  Uskomme Vahvistuu

 

Kim Joo-Eun: Kun viimeksi rukoilin, kuunsirpin muotoinen demoni ilmestyi ja pyöri kohti. TĂ€nÀÀn tĂ€ydenkuun muotoinen paha henki, jolla oli yksi silmĂ€, pyöri kohti. Kun demoni tuli lĂ€helle, tökkĂ€sin sitĂ€ silmÀÀn ja revin sen irti. Sitten vÀÀnsin sormea tyhjĂ€ssĂ€ silmĂ€kuopassa. Demoni rĂ€jĂ€hti hajalle, niin ettĂ€ verta ryöppysi joka suuntaan, kun hyökkĂ€sin sitĂ€ pĂ€in. Pian tĂ€mĂ€n jĂ€lkeen nuoren tytön hahmoon naamioitunut demoni ilmestyi ja pyöritti pÀÀtÀÀn kuin nuken pÀÀtĂ€. Tarrasin sen hiuspehkoon, ravistin , pyöritin sitĂ€ useita kierroksia ja heitin kauas pois.  Jeesus ilmestyi ja onnitteli toimintani johdosta: ”Pisama! Hienoa työtĂ€!”

 

Jeesus jatkoi: ” Pisama! NĂ€ytĂ€t tĂ€nÀÀn erityisen sievĂ€ltĂ€! Kuka laittoi hiuksesi?” Vastasin: “Diakonissa Shin!” Koska diakonissan hengelliset silmĂ€t eivĂ€t vielĂ€ olleet avautuneet, hĂ€n ei tiennyt, ettĂ€ Jeesus seisoi vieressĂ€. Monet enkelit olivat Jeesuksen seurueessa. Aina nĂ€en Jeesuksen seurassa enkeleitĂ€, mutta nyt niitĂ€ oli paljon enemmĂ€n. EnkeleistĂ€ monet muodostivat pareja, jotka tulivat istumaan rukoilijoiden molemmille puolille. Enkelit kantoivat kĂ€sillÀÀn  kultamaljaa, jossa oli laaja suuaukko ja jota he alkoivat nopeasti  tĂ€yttÀÀ pyhien rukouksilla.

 

JÀlleen ryhmÀ demoneja ilmestyi huoneen nurkasta ja tuli meitÀ kohti. Kun ne tulivat lÀhemmÀksi, Sisar Yoo-Kyung tarrasi demoneihin, pyörÀytti niitÀ ja heitti ne pitkÀlle. Veli Haak-Sung ja Veli Joosef taistelivat myös demonien kanssa niihin tarrautuen, niitÀ pyörittÀen ja pois heittÀen. Me kaikki toistimme tuon taktisen kuvion monta kertaa.

 

Kuulin törmĂ€ysÀÀnet, kun demonit törmĂ€sivĂ€t pĂ€in seiniĂ€ ja putosivat  lattialle. Se oli hyvin ÀÀnekĂ€stĂ€. Kun rukouskampanja lĂ€heni loppuaan, huomasimme, ettĂ€ hyökkĂ€ysten mÀÀrĂ€ oli lisÀÀntynyt. Kuitenkin jokainen hyökkĂ€ys kasvatti uskoamme vahvemmaksi ja vahvemmaksi.

 

                        Pastori Kim Saa Jeesuksen Nauramaan

 

Sisar Baek, Bong-Nyo: Olen todistanut ja kokenut monenlaisia hengellisiÀ asioita. TÀmÀ etuoikeus on aiheuttanut minulle myös paljon tuskaa kestettÀvÀksi. Jeesus yllÀtti ottamalla minut Taivaan Kukkatarhaan. HÀn antoi minulle aikaa virkistyÀ jÀrjestÀmÀllÀ kaikenlaista huvia puutarhaan. Sain aikaa viettÀÀ siellÀ niin pitkÀÀn kuin halusin. Puutarhassa pyörin, hypin, leikin kuin lapsi enkelten kanssa. Kukkapuutarhan kukat olivat uskomattoman valtavia ja kauniita. Kukkien suloiset tuoksut olivat niin ihania, etten vaihtaisi niitÀ koko maailman kanssa. Koska ruumiini oli heikko ja nÀÀntynyt, lepÀsin ja menin makuulle, kun olin tullut takaisin Herran Kirkkoon. Aamupalvelun aikana kÀvellen edes takaisin, pastori saarnasi hyvÀÀ Sanaa alttarilta. Kun hÀn saarnasi, Herra Jeesus seurasi lÀhellÀ takana pastorin jalanjÀljissÀ.

 

Pastorimme on niin huvittava, ettĂ€ kun vain ajattelenkin hĂ€ntĂ€, hymyilen tai suorastaan purskahdan nauruun. Uteliaana tein hĂ€nelle kysymyksen: ”Pastori, olitko nĂ€in huvittava jo silloinkin, kun minĂ€ en vielĂ€ kĂ€ynyt tĂ€ssĂ€ kirkossa?” Pastori vastasi: ”Kirkkomme on suhteellisen uusi. Ei ole mitÀÀn tapahtumaa, joka olisi tehnyt minut erityisen onnelliseksi. EdelleenkÀÀn en muista mitÀÀn humoristista sattuneen matkan varrella. Olin aina murtuneella mielellĂ€. Tunsin oloni raskaaksi ja sÀÀlittĂ€vĂ€ksi.”  NiinpĂ€ kysyin: ”Kuinka sitten olet muuttunut niin paljon?” Pastori sanoi: ”En todellakaan tiedĂ€! Olen muuttunut tĂ€mĂ€n rukousrallin aikana! En tiedĂ€, mitĂ€ todella tapahtuu. Jos kysyt minulta, miten minusta tuli tĂ€llainen tai kuka tai mikĂ€ on muuttanut minut, minun tĂ€ytyy vastata, ettĂ€ Herra on luonut iloisen ympĂ€ristön.”

 

Pastorillamme on erikoislahja matkia kaikenlaisia ihmisiĂ€. Itse asiassa ei vain ihmisiĂ€, vaan erilaisia asioita, elĂ€miĂ€ ja elottomia objekteja. Jeesus matki pastoria ja nauroi suureen ÀÀneen. Saarnojen aikana kaksi enkeliĂ€ rekisteröi joka ainoan sanan, mitĂ€ pastori saarnasi. Enkelit istuivat ristin edessĂ€ alttarilla ja heillĂ€ oli suunnaton kirja, johon he kirjoittivat. Enkelien oli mÀÀrĂ€ kirjoittaa vain pastorin sanat. Kuitenkin he saattoivat silloin tĂ€llöin kurkistella ja tiirailla pastorin eleitĂ€. Enkelit saattoivat nauraa niin kovasti, ettĂ€ menivĂ€t melkein pyörryksiin ja menettivĂ€t muutaman pastorin sanan. Kun enkelit tekivĂ€t rekisteröintivirheen, Jeesus nuhteli heitĂ€: ӀlkÀÀ katsoko pastoria --- vain rekisteröikÀÀ hĂ€nen sanansa tunnollisesti!

 

Kun Jeesus hymyilee tai nauraa, kaikki enkelit yhtyvĂ€t hĂ€nen hyvÀÀn tuuleensa. Kuitenkin, kun Jeesus murehtii, enkelit ovat hiljaa. Kesken saarnaa, pastori esitti minulle kysymyksen: ”Sisar! MissĂ€ Jeesus on tĂ€llĂ€ hetkellĂ€? ” Vastasin: ”Seisoo ihan takanasi.” Pastori teki pulassa olevan ilmeen ja sanoi: ” Voi, mitĂ€ minun olisi tehtĂ€vĂ€? Minulta pÀÀsi pieru ja se haisee kamalasti. SitĂ€ on vaikea kenenkÀÀn sietÀÀ. Olen niin pahoillani Herran puolesta, jos HĂ€n olisi juuri nyt takanani, jossa kaasuni haju tuntuu pahiten. MitĂ€ minun olisi tehtĂ€vĂ€?” Herra puhui nauraen: ”Ei sillĂ€ ole mitÀÀn merkitystĂ€, koska MinĂ€ olen henki. Se on OK!” HĂ€n taputteli pastorin pÀÀtĂ€ ja selkÀÀ.

 

Pastori Kim, Yong-Doo: Kirkon jĂ€senet olivat kuluttaneet loppuun  lĂ€hes kaikki fyysiset voimansa rukousten aikana. Mutta sen sijaan, ettĂ€ he olisivat lopettaneet, he kiihkeĂ€sti jatkoivat rukoilemista. Kun Herra nĂ€ki meidĂ€n rukoilevan sellaisella antaumuksella, HĂ€n oli vaikuttunut. HĂ€n työskenteli ja ilmestyi. Minulla oli sietĂ€mĂ€ttömiĂ€ kipuja. Kipu aiheutui demonien kovista hyökkĂ€yksistĂ€. TĂ€llaiset haavat harvoin paranevat . HellittĂ€mĂ€tön kipu piinasi minua. Minulle tuli vaikeaksi rukoilla kĂ€det kohotettuina pidempiĂ€ aikoja. Kuitenkin kipujen keskellĂ€ PyhĂ€ Henki alkoi liikutella kĂ€siĂ€ni ja kĂ€sivarsiani eri tavoin. LiikkeissĂ€ oli hieno koreografia.

 

Molemmat kĂ€teni liikkuivat vakaasti ja vuorotellen. ÄkkiĂ€ ne alkoivat vapista voimakkaasti. Olin myös sietĂ€mĂ€ttömĂ€n kuuma. Sitten nĂ€in Jeesuksen valkoisessa viitassa kĂ€velemĂ€ssĂ€ edestakaisin edessĂ€ni. Kasvoni olivat lĂ€mpimĂ€t kuin kesĂ€isessĂ€ helletuulessa. Tunsin HĂ€nen vahvan lĂ€snĂ€olonsa. SÀÀli, etteivĂ€t hengelliset silmĂ€ni vielĂ€ olleet avatut. NĂ€ytti siltĂ€, kuin Herra olisi tarkkailemassa meidĂ€n tilanteitamme ja reaktioitamme. HĂ€n arvioi meitĂ€.

 

 

 

 

                                               25. pĂ€ivĂ€

 

      Henkilökohtaisia Kertomuksia HengellisistĂ€ Kokemuksista

 

Mt. 16:13-19: ”Kun Jeesus oli tullut Filippoksen Kesarean alueelle, HĂ€n kysyi opetuslapsiltaan: 'Kenen ihmiset sanovat Ihmisen Pojan ( = Messiaan arvonimi)  olevan?' He vastasivat: ' Jotkut Johannes Kastajan, toiset Elian, toiset taas Jeremian tai jonkun muun profeetoista.' Sitten HĂ€n kysyi heiltĂ€: 'EntĂ€ te? Kenen te sanotte Minun olevan?' Simon Pietari vastasi: 'SinĂ€ olet Kristus, elĂ€vĂ€n Jumalan Poika.' Jeesus sanoi hĂ€nelle: 'Autuas olet sinĂ€, Simon, Joonaan poika, sillĂ€ ei liha eikĂ€ veri ole sitĂ€ sinulle ilmoittanut vaan minun IsĂ€ni, joka on taivaissa. Ja MinĂ€ sanon sinulle: SinĂ€ olet Pietari (Petros= Kallionlohkare) ja tĂ€lle kalliolle MinĂ€ rakennan seurakuntani, eivĂ€tkĂ€ tuonelan portit sitĂ€ voita. MinĂ€ olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. MinkĂ€ sinĂ€ sidot maan pÀÀllĂ€, se on sidottu taivaassa, ja minkĂ€ sinĂ€ pÀÀstĂ€t maan pÀÀllĂ€, se on pÀÀstetty taivaassa.'”  

 

                          Pisama Syö Taivaan PikkuleipiĂ€

 

Kim, Joo-Eun: Kun rukoilin kielillĂ€, taistelin ja kukistin pahoja henkiĂ€. Kun rukoilin, suuni tĂ€yttyi jollakin. Aloin jauhaa sitĂ€. Kuulin suuni ryskivĂ€n ja rouskivan. Minulla ei ollut aavistustakaan, mitĂ€ olin puremassa. Kun olin tuhoamassa tuntematonta ruokaa, sanoin itselleni: ”Vau! MitĂ€hĂ€n tĂ€mĂ€ on? Se on herkullista! Kuinka mikÀÀn voi olla nĂ€in herkullista?” Kun jatkoin yksinpuheluani, rakas Herra Jeesus ilmestyi. HĂ€n kutsui nimeltĂ€ ja alkoi jutella:

 

”Pisama, haluatko kokeilla tĂ€tĂ€?” Kysyin uteliaisuuttani: ” Herra, mitĂ€ tĂ€mĂ€ on? ” Herra vastasi: ”NĂ€mĂ€ ovat herkullisia keksejĂ€,  jotka olen tuonut erikoisesti sinulle taivaasta. Sano ÂŽaa`  ja avaa suusi!” Avasin ja Herra laittoi keksin suuhuni.

 

Heti kun keksit koskettivat suutani, ne sulivat pehmeÀsti. Maailmassa on jos minkÀlaisia keksejÀ, mutta nÀmÀ, jotka Herra antoi, rÀjÀyttivÀt mieleni. Ne olivat pyöreitÀ, valkoisia. Ne olivat yhden suupalan kokoisia, tÀydellisiÀ minulle syödÀ yksi kerrallaan.

 

Huusin ihastuneena: ”Vau! Jeesus! Keksi on erittĂ€in herkullinen! Haluan lisÀÀ! Voitko antaa yhden lisÀÀ? ” Herra sanoi: ”Ei, sinun tĂ€ytyy lopettaa nyt tĂ€hĂ€n. ” Vastasin hĂ€mmĂ€styneenĂ€: ”MitĂ€ se oli?” Herra sanoi:           ”TĂ€mĂ€ on pyhien ruokaa taivaassa. TiedĂ€n, ettĂ€ haluaisit lisÀÀ, mutta kun taas tulet vierailulle taivaaseen, varaan sinulle monta lisÀÀ. Rukoile palavasti!” Kyyneleet silmissĂ€ kysyin Herralta: ”Jeesus ota minut taivaaseen!” Jeesus oli kuitenkin jo lĂ€htenyt ennen kuin sain lauseeni loppuun. Saatoin vain nĂ€hdĂ€ ja tuntea HĂ€nen lĂ€htönsĂ€ jĂ€lkitilan. Tunsin lĂ€mpimĂ€n kesĂ€isen tuulen ja kuin kirkkaana loistava valo olisi sĂ€teillyt.

 

KyllĂ€, taivaallisten keksien maku sĂ€ilyy muistissani ikuisesti. En ikinĂ€ unonda tuota ihmeellistĂ€ makua. Tuo yö oli hyvin siunattu, sanoin kuvaamaton. EtÀÀltĂ€ kuulin Jeesuksen ystĂ€vĂ€llisen puheen: ”Pisama, pian otan sinut taivaaseen niin ettet ikĂ€vysty. NĂ€kemiin!” Sitten HĂ€n oli tĂ€ysin poissa.

 

Kun olin saanut voimani takaisin, aloin rukoilla. Kun rukoilin, nĂ€in pahojen henkien tulevan kohti. Joukko kalloja ja luurankoja kaikista suunnista alkoi suunnata minua kohti. Aloin nauraa niiden ulkonÀölle. Demonit rĂ€jĂ€htivĂ€t vihasta reaktioni johdosta. Huusin: ”Kaikki te luut, te nĂ€ytĂ€tte hassunkurisilta, Jeesuksen nimessĂ€, kĂ€sken teitĂ€ lĂ€htemÀÀn, nyt! Ne hĂ€visivĂ€t.

 

Kun olimme innolla rukoilleet pitkiĂ€ tunteja, ryhmĂ€ enkeleitĂ€ tuli taivaasta ja tĂ€ytti kultaisen padan rukouksillamme. Yksi enkeli nosti tĂ€yden padan taivaaseen ja toinen toi tyhjĂ€n tilalle. TĂ€tĂ€ enkeli toistivat. He liikkuivat tosi nopeasti. Padat eivĂ€t tĂ€yttyneet vain rukouksistamme vaan myös kyynelistĂ€mme ja ÀÀnensĂ€vyistĂ€mme.  Ne kaikki kuljetettiin taivaaseen.

 

 

 

 

                    Demonin Vaatteiden Repiminen Pois PÀÀltĂ€

 

Lee, Yoo-Kyung: Kun rukoilin, nĂ€in demonin naamioituneena nuoreksi valkoasuiseksi tytöksi. Juoksin heti kohti ja tarrasin hiuspehkosta. Kun sain siitĂ€ otteen, pyöritin kunnes loputkin hiukset irtosivat. Demoni oli esiintynyt nuorena tyttönĂ€ ennen kuin revin pois sen hiukset ja vaatteet, mutta tukattomana se muuntui mieheksi. NĂ€in demonin peniksen ja anuksen. Se alkoi sitten ulostaa ja virtsata pÀÀlleni. Vihastuin suuresti ja tartuin sen niskaan: ”Saastainen paha henki! Miksi pissaat pÀÀlleni? “ LĂ€imĂ€ytin sitĂ€ ja se alkoi anella: ”Olen pahoillani! Anna anteeksi! Lupaan etten ikinĂ€ enÀÀ tule tĂ€nne!” Kun jatkoin sen lĂ€psimistĂ€ ja pieksĂ€mistĂ€, sanoin vihaisena: ”En voi antaa sinulle anteeksi! Kuole!” Heitin demonin Veli Haak-Sungille; hĂ€nen koko ruumiinsa oli liekeissĂ€, tulipallona. Demoni hajosi tuhkaksi, kun se kosketti Veli Haak-Sungia. Se oli hetkessĂ€ poissa.

 

Jatkoin rukousta. Toinen demoni ilmestyi. TÀllÀ oli kaksi isoa silmÀÀ kasvoillaan. Toinen puoli kasvoista oli naisen, toinen miehen. Sen tukka oli tosi lyhyt. TÀmÀkin paha henki muistutti jonkin kauhufilmin hahmoa. Puhuessaan sillÀ oli kaksi eri ÀÀntÀ: naisen ja miehen. Kuten tavallista, tykkÀsin tarttua sen hiuksiin. Vedin kaikki hiukset ja vaatteet pois. Demoni seisoi alasti.

 

Demoni reagoi ja sanoi: ”Miksi riisuit minut? Kuka minut riisui? Vastasin luottavaisesti: ”Se olin minĂ€. MinĂ€ tein sen! Miksi kysyt? Tunnetko kohdanneesi vĂ€kivaltaa? ”  Demoni itki ja vetosi: ”Pue minut takaisin. Kiiruhda! Minulla on kovin kylmĂ€. Anna minulle jotain vaatetta!”

 

Demoni seisoi ja katseli, kun tuhosin sen vaatteet repimĂ€llĂ€ ne palasiksi. Demoni jatkoi valituksiaan: ”Kuka sanoi, ettĂ€ saat riisua minut? Miksi olet tuhonnut vaatteeni? ” Paha henki alkoi ikĂ€vystyttÀÀ minua. ÄrsyyntyneenĂ€ sanoin: ”Puhut hölynpölyĂ€. Olet kuollut!” Heitin sen lattialle ja aloin pieksÀÀ sitĂ€. Se itki ja huusi: ”Ouh, auta minua! TĂ€mĂ€ sattuu! TiedĂ€n, ettĂ€ voin voittaa sinut sinut, mutta en ymmĂ€rrĂ€ miksi sinĂ€ kukistat minut! Minua pelottaa!” En enÀÀ halunnut kuunnella sen valituksia. Mursin sitten sen raajat ja heitin sen kauas pois. Se rysĂ€hti huoneen nurkkaan ja hajosi kappaleiksi. Kun taistelu oli voitettu ja ohi, Herra ilmestyi ja tuli luoksemme.

 

 

                         Yoo-Kyung Syö Taivaan HedelmiĂ€

 

Jeesuksella oli yllÀÀn kirkkaana hohtava viitta ja HĂ€n kĂ€veli kohti minua. Kun HĂ€n tuli lĂ€hemmĂ€ksi, huomasin, ettĂ€ HĂ€n piti kĂ€dessÀÀn jotain valkoista ja pyöreÀÀ. Jeesus sanoi: ”Yoo-Kyung! Maista tĂ€tĂ€; se on taivaan hedelmĂ€. Olen tuonut niitĂ€ sinulle palkintona kiihkeistĂ€ rukouksistasi. LisĂ€ksi kykysi kukistaa demoneja ovat kasvaneet dramaattisesti. HedelmĂ€ on erityisen herkullinen. Maista pian!” Herra oli puhunut minulle niin rakastavasti, ettĂ€ olin onnellinen. Tunsin oloni suurenmoiseksi: ”Herra, kiitos oikein oikein paljon!” Kun maistoin ensimmĂ€isen palasen, huusin ihastuksesta. Ja sitten söin heti loput hedelmĂ€stĂ€.

 

Herra sanoi: ”Yoo-Kyung, menkÀÀmme vierailulle taivaaseen!” ÄkkiĂ€ totesin, ettĂ€ minulla oli viitta, johon oli kiinnitetty siivet. Me menimme ristin ovesta, joka johti taivaalle. LennettyĂ€mme taivaan halki saavuimme pian taivaaseen.

 

Kun saavuin taivaaseen, tapasin Yeh-Jeen. Me tanssimme Herran edessÀ pitkÀn ajan. Huomasin, ettÀ vieressÀmme oli kultainen piano. Piano oli todella suuri: tuijotin sitÀ pitkÀÀn, se oli todella jÀnnittÀvÀ.

 

Kun tanssin, nÀin IsÀn Jumalan huojuvan valtaistuimellaan. Valtaistuimelta IsÀ Jumala lÀhetti briljantin hohtavan valon. Jumala oli valo. En kyennyt katsomaan HÀntÀ. SiellÀ oli useita enkeleitÀ ja he kaikki olivat kiihkeÀsti kirjoittamassa jotakin kirjoihin, jotka oli avattu valtaistuimen eteen. IsÀ Jumala on suunnattoman suuri. HÀnen kokoaan on mahdotonta kuvata. Vaikka joku yrittÀisi edes vilkaista HÀneen, se ei onnistuisi HÀnen suunnattoman kirkkautensa vuoksi. Valo estÀÀ jokaista katsomasta suoraan HÀneen. IsÀn viitta on hyvin pitkÀ ja se ulottuu HÀnen nilkkoihinsa asti. Kykenin nÀkemÀÀn vain HÀnen jalkansa.

 

Kun IsĂ€ Jumala puhui minulle, ÀÀnensĂ€ kaikui: ”Yoo-Kyung, eikö olekin mahtavaa olla tÀÀllĂ€? Jos jatkat harrasta rukoustasi, minĂ€ tuon sinut tĂ€nne useammin. NiinpĂ€ rukoile innokkaasti ilman taukoa.”  Kumarsin ja vastasin: ”KyllĂ€, Herra, Aamen.” Kun olin puhunut, HĂ€nen suunnaton kĂ€tensĂ€ ilmestyi valosta ja taputteli pÀÀtĂ€ni. Sitten Jeesus sanoi: ”Yoo- Kyung! Katsopa minua!” Kun kÀÀnnyin katsomaan Jeesusta, tulin sangen surulliseksi ja sydĂ€meni murtui. Melkein puhkesin itkuun. HĂ€nen molemmissa ranteissaan nĂ€in valtavat arvet ne lĂ€vistĂ€neitten naulojen jĂ€ljiltĂ€. Myös nĂ€in HĂ€nen arvet HĂ€nen jaloissaan. Herra jatkoi: ”Kun olin antanut kaiken  vereni vuotaa , kuolin sinun puolestasi. Aina ajattele Minua!”

 

Pyysin sitkeĂ€sti Herraa nĂ€yttĂ€mÀÀn minulle kotini taivaassa: ”MinĂ€ haluaisin niin nĂ€hdĂ€ sen. Kotini taivaassa!” Herra sanoi: ”All right. MinĂ€ nĂ€ytĂ€n kotisi.” Herra vei minut katsomaan kotiani. Se oli kokonaan kultaa, 12 kerrosta korkea. EnkeleillĂ€ oli kiire rakentaa sitĂ€ valmiiksi. Hypin kuin kaniini, olin niin innoissani ja juhlatuulella. Aloin laulaa iloisesti: ”Oh, YlistĂ€ Sieluni.” Kun lauloin ja ylistin, Herra puhui: ”Rakas Yoo-Kyung, haluaisin hÀÀseremonian kanssasi”.

 

Yeh-Jee oli seurannut minua mihin ikinĂ€ menin: ”Sisar! Jeesus on hyvin rakastava! HĂ€n antaa minulle paljon ruokaa ja rakastaa niin paljon. Olen onnellinen tÀÀllĂ€.! Sisko, mennÀÀnkö hengailemaan kukkapuutarhaan? ” Menimme sinne ja nautimme. Pyörimme kukkien seassa ja pidimme hauskaa. Vietimme puutarhassa hyvĂ€n aikaa. Sitten Herra sanoi: ” Yoo-Kyung! On aikasi lĂ€hteĂ€. Sano hyvĂ€stit Yeh-Jeelle.” Sisar Yeh-Jee sanoi sitten: ”Sisar, pysy terveenĂ€ ja tavataan jĂ€lleen.” Annoimme toisillemme halauksen ja erosimme.

 

                                 Jeesuksen VerellĂ€ PeitettyĂ€

                              EivĂ€t Demonit Uskalla LĂ€hestyĂ€

 

Lee,Haak-Sung:  Kun olin rukouksessa, PyhĂ€ Henki jatkoi tulen lataamista ruumiiseeni. Ruumiini tuli sietĂ€mĂ€ttömĂ€n kuumaksi. SiitĂ€ tuli tulipallo. Erilaiset demonit hyökkĂ€sivĂ€t, mutta heti kun ne koskettivat ruumistani, ne syttyivĂ€t tuleen ja muuttuivat tuhkaksi. He kaikki sulivat pois.

 

KÀÀrmeen muotoinen demoni liukui luokseni. Tartuin siihen ja revin pÀÀn irti. Sitten panin kÀÀrmeen puutikun nokkaan ja poltin sen. Kun kÀÀrme paloi liekeissÀ, valkoasuinen lyhythiuksinen demoni yritti hyökÀtÀ kimppuuni. Tartuin tÀhÀnkin demoniin ja poltin tulessa. Muut demonit ilmestyivÀt ja alkoivat lÀhestyÀ. Kun yritin ottaa niitÀ kiinni, ne alkoivat paeta, kun PyhÀ Henki sÀteili rinnastani niihin.

 

Lopulta ymmĂ€rsin, miksi demonit vĂ€lttelivĂ€t pastoria. Milloin vain pastori rukoili, hĂ€nen ruumiinsa muuttui tulipalloksi. Demonit tunnistivat vaaran ja tekivĂ€t parhaansa vĂ€lttÀÀkseen hĂ€ntĂ€. TĂ€mĂ€ oli itse asiassa viihdyttĂ€vÀÀ katsella demonien vĂ€istelevĂ€n pastoria! SĂ€hköpiano alkoi soittaa laulua ” Kasta PyhĂ€llĂ€ HengellĂ€â€. Aloin tanssia HengessĂ€ sĂ€velen ja rytmin mukaan. Myös tanssiessani taistelin ja kukistin demoneja. Tunsin huumaavaa riemua.

 

Jeesus oli hyvillÀÀn ja onnitteli minua: ”Hienoa työtĂ€! ” Enkelit ilmestyivĂ€t heti ja alkoivat kiireesti tehdĂ€ suojakerroksia kirkon sisÀÀnkĂ€yntiin ja seiniin. SisÀÀnkĂ€ynnissĂ€ ovi ja kaksi pilaria saivat suojakerroksen. Suojakerroksen pÀÀlle he alkoivat peittÀÀ ja sivellĂ€ Herran verta. Kun veri oli pantu paikalleen ja suojasi meitĂ€, nĂ€in kuinka demonit sisÀÀnkĂ€ynnin luona olivat hĂ€mmentyneitĂ€ ja taistelivat keskenÀÀn, kun yrittivĂ€t pÀÀstĂ€ kirkkoon. Olipa demoneita kuinka paljon tahansa, ne eivĂ€t pÀÀsseet sisÀÀn kirkkoon. NĂ€in ollen saatoin viedĂ€ loppuun rukoukseni kaikessa rauhassa.

 

                     Jumalan Suojatessa En Tuntenut MitÀÀn

                             Kipua Helvetin Kidutuksessa

 

Sisar Baek, Bong-Nyo: Kun olin rukoilemassa, Herra ilmestyi kahden enkelin kanssa. He saattoivat minut galaksiin. Kun saavuimme pÀÀmÀÀrÀÀmme, Herra komensi enkelit takaisin taivaaseen. Sitten Jeesus sanoi: ”Bong-Nyo, menkÀÀmme vierailulle helvettiin.” Heti kun olin tarttunut Herran kĂ€teen, olimme helvetissĂ€.

 

Aloimme kĂ€vellĂ€ kapeaa polkua. Polku oli niin kapea, ettĂ€ minusta tuntui kuin olisin kĂ€vellyt riisipellon pengertĂ€. Polun molemmilla puolin oli pohjaton syvyys. Katsoin alas loputonta kallioseinĂ€mÀÀ. Jos menettĂ€isin tasapainoni, putoaisin tieltĂ€. Saatoin kuulla kuin kaikuna alhaalta huutoja ja valituksia. Kirkuvat ihmiset tuntuivat olevan kovissa kivuissa. LöyhkĂ€ tĂ€ytti ilman ja oli sietĂ€mĂ€tön. Haistoin mĂ€tĂ€nevien ruumiiden ja poltetun lihan hajut. Musta savu nousi ylös lakkaamatta. Oli vaikeaa pitÀÀ tasapainoa. En enÀÀ tiennyt, mikĂ€ suunta oli ”edessĂ€â€.

 

Olin kerran kokenut eron Herrasta, kun olimme helvetissĂ€. PelkĂ€sin, ettĂ€ niin tapahtuisi toistamiseen. PÀÀtin pitÀÀ Jeesuksen kĂ€destĂ€ tiukasti kaikin voimin. Jatkoimme kĂ€velyĂ€. Kapea polku tuli vielĂ€ kapeammaksi. Kun yritin tasapainotella tiukaksi kapenevalla polulla, minun piti hetkeksi irrottaa Herran kĂ€destĂ€. Herra jatkoi kĂ€velyÀÀn ja minĂ€ seurasin perĂ€ssĂ€ tarrautuen hĂ€nen viittansa liepeisiin. Molemmin puolin polkua nousi ylös ikÀÀn kuin miljoonien huudot: ”Auta minua! Pelasta minut! On kuumaa!  Auta minua! ” Miljoonat ÀÀnet kaikuivat alhaalta. Huudot olivat niin ÀÀnekkĂ€itĂ€ ja niitĂ€ oli niin paljon, ettĂ€ tuntui kuin ne olisivat kuuluneet ihan korvan juuresta.

 

Minusta alkoi tuntua, ettÀ meitÀ seurasi joku takana. Myös tunsin, ettÀ joku pitÀÀ minua hameesta. Sitten tunsin ihmisten lÀsnÀolon ympÀrillÀni. Tulin heti hermostuneeksi ja pelÀstyin. Kokosin itseni ja yritin koota rohkeuteni: `Katso vain Herraan! Ajattele vain Herraa!

Jatka vain kĂ€velyĂ€ eteenpĂ€in.`  Kun ajattelin itseĂ€ni, se mitĂ€ eniten pelkĂ€sin, tapahtui: Herra hĂ€visi! Koko helvetti on pimeĂ€ ja siellĂ€ on melkein mahdotonta nĂ€hdĂ€ mitÀÀn. Kuitenkin kykenin nĂ€kemÀÀn pienen valon tuikkeen, mutta se kesti vain sekunnin.

 

Kun nĂ€in valon tuikkeen, ymmĂ€rsin, ettĂ€ se oli Herra, joka Ă€sken oli hĂ€ipynyt. En enÀÀ nĂ€hnyt HĂ€ntĂ€ missÀÀn ympĂ€rillĂ€ni. ”Voi, mitĂ€ nyt olisi tehtĂ€vĂ€? Kuinka voin hukata Jeesuksen helvetissĂ€? Herra on niin sÀÀlimĂ€tön. MissĂ€ HĂ€n voisi olla? Miksi HĂ€n jĂ€tti minut ypöyksin?” Tunsin suurta epĂ€toivoa. ”Jeesus! MissĂ€ olet? Tule takaisin! Auta minua! Olen peloissani! Herra!” Kutsuinpa HĂ€ntĂ€ kuinka paljon tahansa, Herra ei ollut missÀÀn ympĂ€rillĂ€ni. Vaikka halusin jatkaa matkaa, en pimeyden takia voinut.

 

Seisoin jĂ€hmettyneenĂ€ kykenemĂ€ttĂ€ ottamaan askeltakaan. Minulla ei ollut suunnitelmaa ja tunsin eksyneeni. ÄkkiĂ€ tunsin jonkin kiemurtelevan jaloissani. Yritin nĂ€hdĂ€, mikĂ€ siellĂ€ hĂ€iritsee. Katsoin lĂ€hempÀÀ, mutten voinut nĂ€hdĂ€ selvĂ€sti, oli sumuista. Kun lopulta sain selville, mikĂ€ jaloissani oli, melkein pyörryin jĂ€rkytyksestĂ€. SiellĂ€ oli neljĂ€ mustaa kÀÀrmettĂ€ tiukasti jalkojeni ympĂ€rillĂ€ ja ne liikkuivat ylöspĂ€in. Jeesuksen kanssa ollessani tĂ€mĂ€n tapaisia asioita ei koskaan tapahtunut.  Mutta heti kun olin hukannut Jeesuksen, kÀÀrmeet tulivat.

 

Kokosin nopeasti itseni ja huusin: ”Kuinka uskallatte kiertyĂ€ ympĂ€rilleni? ” Samalla kun huusin kÀÀrmeille, tartuin niihin ja heitin kauas. Aloin liikkua pimeydessĂ€. Liikuin hitaasti ja tunnustelin sekĂ€ kĂ€sillĂ€ ettĂ€ jaloilla. Koska liikuin erittĂ€in hitaasti, kÀÀrmeet kykenivĂ€t ottamaan minut kiinni. Kun olivat saavuttaneet, alkoivat heti kiertyĂ€ ympĂ€rille. Taas tartuin niihin ja lennĂ€tin kauas. Jatkoin eteenpĂ€in, taas kÀÀrmeet saavuttivat, kiertyivĂ€t, otin ja heitin pois. Ja niin edelleen. Tuntui kuin olisin ollut painajaisunessa, jossa tapahtumat toistuvat. Outoa oli, ettĂ€ kÀÀrmeet eivĂ€t purreet minua. Ne eivĂ€t myöskÀÀn olleet kovin isoja eivĂ€tkĂ€ pitkiĂ€. Ne olivat keskikokoisia ja eri vĂ€risiĂ€.

 

Taisteltuani kÀÀrmeitten kanssa vĂ€hĂ€n aikaa, kykenin etenemÀÀn polulla. Tavoitin paikan, joka oli tĂ€ynnĂ€ luita ja kalloja. Ne oli pinottu vuoren korkuiseksi kasaksi. Ne olivat elĂ€viĂ€ ja liikkuivat. ÄkkiĂ€ tunsin, kuinka joku oli tarttunut helmoihini. KÀÀnnyin katsomaan kuka siellĂ€ oli. Se oli kallo, joka oli pureutunut helmaan niin kiinni, ettei lĂ€htenyt irti vaikka yritin tyrkĂ€tĂ€ sitĂ€ pois. Sitten se alkoi puhua minulle:            ” Ottakaa minut mukaanne!” 

 

SillĂ€ hetkellĂ€ muistin sukulaiseni, pikkuveljeni, veljenpoikani, kĂ€lyni – jotka kaikki olivat kidutuksessa. Kun muistelin heitĂ€, suutuin ja aloin kiroilla ja kĂ€yttÀÀ saastaista kieltĂ€ itse sitĂ€ tajuamatta.

 

”En voi pitÀÀ huolta nyt edes itsestĂ€ni – kuinka uskallat tarkertua

hameeseeni! MinÀ olen kovin kiireinen etsiessÀni tietÀ ulos ja minulla

on kiire!  Kirottua! Painu pois tieltĂ€ni! PÀÀstĂ€ irti vaatteestani!”

Kun huusin, pompotin kalloa niin, ettÀ se lopulta hajosi kappaleiksi.

TÀllÀ kertaa luinen kÀsi tarttui ja tunki hameeseeni. Yritin pudistaa

sen pois, mutta se vastusteli. NÀitÀ luita ja kalloja oli aivan liikaa

kÀsiteltÀvÀksi, en mitenkÀÀn voinut taistelemalla niitÀ kaikkia

kukistaa. Huusin ÀÀnekkÀÀsti: ”Te saastaiset luut! Minun ruumiissani

palaa PyhÀ Tuli ja Kolmiyhteinen asuu minussa. SillÀ hetkellÀ kun

kosketatte minuun, teistĂ€ tulee tomua ja tuhkaa!  Jos uskallatte koskea

minuun, koskettakaa!” Kallot ja luut eivĂ€t enÀÀ tulleet lĂ€helle. Ne, jotka

olivat kietoutuneet minuun, muuttuivat tuhkaksi. Kun luiden hÀirintÀ

loppui, kykenin etenemÀÀn ilman esteitÀ.

 

Jeesuksen kanssa helvetissÀ liikkuminen oli helppoa. Herra on Valo, ja HÀn valaisi polun. KÀveleminen ilman HÀntÀ oli vaikeaa ja sekavaa. Hapuileminen oli uuvuttavaa. KÀytin kaikki mieleni voimat kun menin lÀpi pimeyden. NÀÀntyneenÀ ja ajattelematta istuin alas. Siipeni, jotka olivat viitassani, olivat vaurioituneet. Tilanne paheni, olin lentokyvytönkin.

 

JĂ€lleen kerran kokosin itseni ja voimani. Etenin, mutta tĂ€llĂ€ kertaa ryömin. Melkein nukahdin, olin tulossa tosi vĂ€syneeksi. Torkahdin muutamiksi sekunneiksi ja kun avasin silmĂ€ni, olin sellin sisĂ€llĂ€. Selli oli tungokseen asti tĂ€ynnĂ€ ja siellĂ€ oli enÀÀ hĂ€din tuskin tilaa yhdelle. Oli yhĂ€ pimeÀÀ, en nĂ€hnyt mitÀÀn. Kun ajattelin, ettei enÀÀ pahemmaksi voisi mennĂ€, joku otus alkoi vedellĂ€ ruumistani ja hiuksiani.  Se pÀÀsti jonkun hirvittĂ€vĂ€n valittavan ÀÀnen. Vihassani rĂ€jĂ€hdin ja taas suustani alkoi tulvia saastaista kieltĂ€. Yritin pÀÀstĂ€ ulos, mutta se tuntui toivottomalta. Yritykseni olivat turhia. MitĂ€ enemmĂ€n vastustelin tilannetta sitĂ€ enemmĂ€n tunsin kĂ€sien kaikista suunnista tulevan vetĂ€mÀÀn ja heiluttamaan ruumistani. Tuntemattomien otusten kĂ€det hĂ€iritsivĂ€t enkĂ€ kyennyt mitenkÀÀn puolustautumaan tĂ€tĂ€ hĂ€irintÀÀ vastaan. NiinpĂ€ kielenkĂ€yttöni muuttui yhĂ€ solvaavammaksi.

 

”MinĂ€ murran kaikki ranteenne! Aiotteko pitÀÀ kaikki kĂ€det itsellĂ€nne? Jos olisitte elĂ€nyt vanhurskasta elĂ€mÀÀ, ette olisi pÀÀtyneet tĂ€nne. Olette kaikki mielettömiĂ€! MinĂ€ olen tÀÀllĂ€, jotta voisin kukistaa helvetin kuninkaan, Saatanan, joka on tĂ€mĂ€n paikan johtaja—Saatanan, joka on pettĂ€nyt ja harhauttanut monia ihmisiĂ€. HĂ€n on johtanut heidĂ€t kaikki helvettiin. MinĂ€ kukistan helvetin kuninkaan, oli miten oli! Ruumiissani, minulla on PyhĂ€  Leimuava Tuli-  yhdessĂ€ Kolmiyhteisen Jumalan kanssa. Jos koskette ruumistani, olette kaikki kuolleita! Sen lisĂ€ksi minut on peitetty Jeesuksen verellĂ€ niin, ettĂ€ kuka tahansa koskeekaan ruumiiseeni, palaa tomuksi ja tuhkaksi.” Kun olin varoittanut heitĂ€, he kaikki astuivat askeleen taaksepĂ€in, pelosta jĂ€rkyttyneinĂ€. Muutamissa sekunneissa kolmanneksi arvokkain paholainen ilmestyi. Luulen, ettĂ€ olin kohdannut hĂ€net aikaisemmin. SillĂ€ oli noin 50 pÀÀtĂ€ ja jalkaa. Paholainen tarttui jalkaani ja repi pois kaikki vaatteeni. Olin alasti.

 

Huusin kuin ukkonen: ” Sinut on kĂ€skenyt itse paholaisten kuningas repimÀÀn vaatteeni! Ota ne kaikki pois, jos uskallat! Ihan sama montako kertaa revit ne pÀÀltĂ€ni, en vĂ€litĂ€. En pelkÀÀ sinua! Paholaiset! Minulla on Kolmiyhteisen Jumala sisĂ€llĂ€ni elossa ja  PyhĂ€ Leimuava Tuli. Ette pelota minua lainkaan! En pelkÀÀ teitĂ€! Kuinka paljon yritĂ€ttekin pelotella minua, en liikahdakaan. Minulla on yksi asia teitĂ€ vastaan! Minun sydĂ€meni sĂ€rkyy, kun tiedĂ€n sukulaisiani kidutettavan helvetissĂ€. Helvetin kuningas on vastuussa  siitĂ€ kivusta, mitĂ€ vanhempieni tĂ€ytyy kestÀÀ. MinĂ€ löydĂ€n hĂ€net, mitĂ€ tapahtuukaan, ja silloin kostan hĂ€nelle vanhempienikin puolesta. Te olette liian heikko haaste minulle! HĂ€ipykÀÀ te hullut! ViekÀÀ minut paholaisten kuninkaan luo! HĂ€ipykÀÀ!”

 

Paholainen huusi vihaisena takaisin: ”MinĂ€ olen se, joka sinun tĂ€ytyy kohdata tĂ€nÀÀn! Veljeni, Saatana, kertoi minulle, ettĂ€ repisin pois vaatteesi ja kaivaisin silmĂ€t pÀÀstĂ€si. Minun on kĂ€sketty leikellĂ€ lihasi luistasi. HĂ€n myös pyysi ettĂ€ antaisin hyönteisten tunkeutua sinuun ja syödĂ€ lihasi. SinĂ€ saat maistaa kuolemaa tĂ€nÀÀn!” Hahahaha!”

 

Kun paholainen oli uhkauksensa uhannut, minĂ€ vastasin: ”MitĂ€? SinĂ€ arvoton paholainen! Tee kuten tahdot! Koska Herra elÀÀ minussa, en tunne mitÀÀn kipua vaikka leikkelisit lihani ja kaivaisit silmĂ€ni ulos! Sinun on parasta olla varovainen koska minulla on PyhĂ€ Leimuava Tuli sisĂ€llĂ€ni! MinĂ€ tunnen sinut. Tulit kirkkoomme monta kertaa ja olet hĂ€irinnyt meitĂ€ vaikka kuinka paljon. Olet hĂ€irinnyt pastoria ja yrittĂ€nyt estÀÀ hĂ€ntĂ€ kirjoittamasta kirjaa, eikö? Well, tee mitĂ€ tykkÀÀt!” Paholainen nĂ€ytti minulle veitsensĂ€, se oli tummansininen. Se nĂ€ytti erittĂ€in terĂ€vĂ€ltĂ€. HĂ€n alkoi leikellĂ€ lihaani kuin tekisi sushia. En rĂ€pĂ€yttĂ€nyt silmÀÀnikÀÀn enkĂ€ tuntenut kipua. ”Ohhoh, tĂ€mĂ€pĂ€ onkin virkistĂ€vÀÀ! Se tuntuu hienolta! Leikkelekin kaikki lihani, jos mielit! En ole huolissani, koska Kolmiyhteinen Jumala suojelee minua. Leikkele hieman lisÀÀ lihaani! ”  Luottamukseni jurppi paholaista. En tuntenut edelleenkÀÀn kipua, tosiasiassa tunsin virvoittuvani. Saatoin kertoa, ettĂ€ Kaikkivaltias Jumala oli suojaamassa minua ja HĂ€nen voimansa oli minun kanssani.

 

Kun silmĂ€ni oli kaivettu ulos, en silloinkaan tuntenut kipua. Tuntui kuin jokin olisi kutittanut. Tunsin itseni virkistyneeksi. MinĂ€ olin lihaton – olin luuranko. 50- pĂ€inen paholainen toi Ă€mpĂ€rillisen matoja ja kaatoi ne kaikki luurankoni pÀÀlle. Madot tunkeutuivat luihini ja alkoivat syödĂ€ luuydintĂ€. Ne myös söivĂ€t leikeltyjĂ€ lihojani.

 

Kun madot tunkeutuivat luihini, en tuntenut mitÀÀn kipua Jumalan erityisen suojauksen vuoksi. Aloin rukoilla tulisesti kielillÀ. Kun rukoilin, katselin surkeaa ulkonÀköÀni.

 

Matojen parvi oli kaikkialla luurankoni pÀÀllĂ€. NiillĂ€ ei ollut mitÀÀn vaikutusta, mutta ainoa asia, mikĂ€ vaikutti oli ajatus Ă€itini kĂ€rsimyksistĂ€. Aloin itkeĂ€. Olen arvoton syntinen, joka on nyt kuiva luuranko. Annoin kiitokset Jumalalle jĂ€lleen kerran, Herralle, joka oli suojannut minua, vaikka paholainen oli tehnyt kaikkensa saadakseen aiheutetuksi minulle kipua ja kidutusta. En tuntenut kipua. Rauhallinen hetkeni oli kuitenkin lyhyt. JĂ€lleen kerran tulin vihaiseksi ajatuksista, ettĂ€ perheeni eli kidutuksissa.  Olin paholaisten syljettĂ€vĂ€nĂ€.

 

                 Helvetin Kuninkaan Saatanan Kohtaaminen

 

Milloin ikinĂ€ ajattelin vanhempiani, tuntuu kuin veri olisi pumpattu pois ruumiistani. Halusin vain kohdata Saatanan ja kostaa perheeni puolesta heidĂ€n kidutuksensa. Se on Saatana, joka komentaa demonilaumojaan kiduttamaan perhettĂ€ni. Koska en kyennyt paikallistamaan hĂ€ntĂ€, olin niin stressaantunut, ettĂ€ tuntui kuin tukehtuisin. Huusin kaikkiin suuntiin, kĂ€ytin saastaista kieltĂ€ saadakseni paholaiselta huomiota.  En voinut heti nĂ€hdĂ€ hĂ€ntĂ€, mutta lopulta kykenin katsomaan hĂ€ntĂ€ silmiin.

 

Heti kun nĂ€in Saatanan, helvetin kuninkaan, rĂ€jĂ€hdin vihasta. YleensĂ€ ihmisten luonnollinen reaktio on vavista ja olla pelon valtaamia, kun he nĂ€kevĂ€t pahoja henkiĂ€, demoneja, tai kuulevat Saatanan ÀÀnen. Mutta koska olen taistellut demonien kanssa rukouksissa, olin tullut immuuniksi pelolle. Kun nĂ€in hĂ€net, en ollut liikuttunut lainkaan—edes silmĂ€ripseni ei vĂ€rĂ€htĂ€nyt. Haastoin ja huusin röyhkeĂ€sti paholaiskuninkaalle:

 

”Hei, oletko se sinĂ€, se koiran paska, Saatana? Paholaisten kuningas? SinĂ€ @#%@#@!” Puhuin hĂ€nelle törkeÀÀ kieltĂ€. En lopettanut, vaan jatkoin samalla tyylilajilla:” SinĂ€ olet se joka ristiinnaulitset vanhempiani risteille helvetissĂ€, kidutat heitĂ€ ja heitĂ€t sitten tuleen. SinĂ€ olet se, joka paistat vanhempiani, heitĂ€t heidĂ€t kiehuvaan öljypannuun, eikö? SinĂ€ olet se, joka kĂ€sket helvetin demoneita vetĂ€mÀÀn monia ihmisiĂ€ helvettiin, eikö? Etkö hĂ€peĂ€! Luotatko suureen kokoosi? MinĂ€ olen tullut koko tĂ€mĂ€n matkan vain saadakseni kohdata sinut tÀÀllĂ€! En lĂ€hde rauhanomaisesti! LĂ€hden tÀÀltĂ€ kun kÀÀnnĂ€n koko helvetin ylösalaisin. Eikö sinulla ole parempaa tekemistĂ€ kuin ihmisten kiduttaminen? SinĂ€ olet vastuussa kaikista onnettomuuksista ja ihmisten vastoinkĂ€ymisistĂ€, niin ettĂ€ ihmiset kuolevat (ennen aikaisesti) ja tulevat helvettiin. SinĂ€ olet vastuussa monien monien ihmisten vetĂ€misestĂ€ helvettiin! Et ole koiraa parempi!”

 

                                             Saatanan UlkonĂ€kö

 

TĂ€mĂ€ oli ensimmĂ€inen kerta, kun pÀÀsin oikein todistamaan Saatanan, helvetin kuninkaan, ulkomuotoa ja olemusta. Ne ovat kaiken mielikuvitukseni ulkopuolella. Kun ensimmĂ€istĂ€ kertaa nĂ€in hĂ€net, tiesin, ettĂ€ hĂ€n matki jotain
HĂ€n matki IsÀÀ Jumalaa! Saatanan koko on erittĂ€in suuri. Kun nostin katseeni, en kyennyt saamaan sen koko muotoaan nĂ€kökenttÀÀni. Saatanan koko ulottui helvetin taivaisiin. Saatanan ruumiin leveys ulottuu helvetin vasemmalta ÀÀrilaidalta sen oikeaan ÀÀrilaitaan. Saatanan valtaistuin on myös erittĂ€in suuri ja ylittÀÀ ihmisen kuvittelukyvyn rajat. Saatanalla on siivet selĂ€ssÀÀn. Ne nĂ€yttĂ€vĂ€t lepakon siiviltĂ€ ja liikkuessaan rĂ€pyttĂ€vĂ€t hitaasti. Katselin Saatanaa kauan pÀÀ takakenossa, niin ettĂ€ niska kipeytyi. NiinpĂ€ asetuin selinmakuulle sen eteen. Siten kykenin nĂ€kemÀÀn Saatanan koko olemuksen. Sen tarkastelu tĂ€llĂ€ tavoin oli mukavampaa ja minulla oli parempi nĂ€köala. Kun makasin sen edessĂ€, Saatana ei sanonut sanaakaan, mutta vain tuijotti minua. Halusin tieten tahtoen Ă€rsyttÀÀ sitĂ€ ja siksi aloin puhua loukkaavasti:

 

” Paholainen! Miksi ihmeessĂ€ olet niin ruma? En voi ymmĂ€rtÀÀ kuinka kukaan voi toimia kuninkaana ja nĂ€yttÀÀ noin rumalta! Katso silmiĂ€si!  Ne ovat vinossa koko matkaltaan. Katso minua! Makaan tĂ€ssĂ€ mukavasti selĂ€llĂ€ni.”  Jatkoin loukkaavaa puhetta hĂ€ntĂ€ kohtaan, mutta se ei tehnyt mitÀÀn vaikutusta – se ei liikahtanut tuumaakaan, edes silmĂ€t eivĂ€t rĂ€psĂ€htĂ€neet.

 

Saatana olisi voinut naamioitua tai muuttaa itsensÀ minkÀ muotoiseksi tahansa, mutta se jatkoi seisomistaan edessÀni valtavana, laajana olentona. Se nÀytti erittÀin luotaantyöntÀvÀltÀ. Sen kasvot nÀyttivÀt myrkylliseltÀ rupisammakolta. Sen ulkonÀkö oli rumuuden huipentuma. Se nÀytti jokseenkin hÀrkÀsammakolta. Sen ruumis oli ihmisen nÀköinen. Karvoitusta oli harvakseltaan kauttaaltaan ruumiissa. Se oli erittÀin lihava. NÀytti siltÀ, ettÀ se ei halunnut liikkua. Paholaiskuningas ei vÀrÀhtÀnytkÀÀn, joten pÀÀtin kirkua ja huutaa sille jÀlleen:

 

”Hei! MinĂ€ olen voimakkaampi ja korkeampi kuin sinĂ€! KyllĂ€, SinĂ€! MinĂ€ palvelen KolmiyhteistĂ€ Jumalaa! HĂ€n suojelee minua! MinĂ€ haastan sinut!”  Lopultakin Saatana puhui: ”SinĂ€ pieni mitĂ€ttömyys, kuinka uskallat tulla tĂ€nne nĂ€yttelemÀÀn hullua!” HyökkĂ€sin vastaan, tĂ€tĂ€ hetkeĂ€ odottaen:  ”SinĂ€ et ole nĂ€hnyt minua koskaan aikaisemmin! Kuinka uskallat puhua epĂ€kunnioittavasti minulle!” Ärsytin sitĂ€ niin paljon, ettĂ€ sen silmĂ€nsĂ€ laajenivat vĂ€hitellen tĂ€yteen suuruuteensa. Sen kahdesta silmĂ€stÀÀn pelottava, punavĂ€rinen valopallo tuli esiin.

 

Saatana nauroi minulle ja sanoi: ”Hei! Eikö niskaasi sĂ€rje? ” MinĂ€ huusin: ”Miksi niskaani sĂ€rkisi? MinĂ€ olen tullut taistelemaan kanssasi ja kukistamaan sinut! Niskani on aivan kunnossa. @#%$#! SinĂ€ tylsĂ€ kömpelöltĂ€ nĂ€yttĂ€vĂ€ kuvatus! SinĂ€ olet niin lihava, ettĂ€ sinĂ€ et voi maata enempÀÀ selĂ€llĂ€si kuin mahallasikaan! Uskotko olevasi jotain? Ruumiisi on ruma ja se nĂ€yttÀÀ rupisammakolta. Ruumiisi ei ole edes sopusuhtainen. ÄlĂ€ petĂ€ itseĂ€si! Tule alas!” 

 

Ulkopuolella minĂ€ huusin, mutta sisĂ€puolellani rukoilin kielillĂ€ ja pyysin KolmiyhteistĂ€ Jumalaa antamaan minulle Voimaa. Anoin myös PyhÀÀ Tulta PyhĂ€ltĂ€ HengeltĂ€. Pyysin HĂ€ntĂ€ kuumentamaan minut. Kun puhuin loukkaavia Saatanalle, se jatkoi pilkkaamistani ja ivaamistani. En antanut periksi. Jatkoin Ă€rsyttĂ€mistĂ€: ”Saatana! Syö ja niele minut! Silloin voin mennĂ€ alas vatsaasi ja kiduttaa sinua useita tuhansia kertoja pahemmin kuin kidutat vanhempiani. MinĂ€ voin leikellĂ€ sinut sisĂ€puolelta kĂ€sin! MinĂ€ kiskon irti kielesi ja heitĂ€n sen helvetin tuleen. PidĂ€ kiirettĂ€! Tule alas! ” Saatana vastasi: ”Miksi minun pitĂ€isi tulla alas? Tule sinĂ€ ylös!” Olin niin hullu ja temperamenttini rĂ€jĂ€hti. Vaikka en voinut nĂ€hdĂ€ Jeesusta, aloin rukoilla HĂ€ntĂ€.

 

         Sisar Baek, Bong-Nyo HyökkÀÀ Saatanan Kimppuun

 

”Jeesus! En voi nyt nĂ€hdĂ€ Sinua, mutta uskon, ettĂ€ olet aina kanssani, Jeesus! Haluan antaa Saatanalle löylytyksen. Se on kuitenkin minulle liian pitkĂ€ ja iso, joten miten minĂ€ voin sitĂ€ löylyttÀÀ? Anna minulle tikkaat, ettĂ€ voin kiivetĂ€ sen pÀÀhĂ€nsĂ€ asti ja hyökĂ€tĂ€!” Kun rukoilin, Herra teki minut takaisin normaalitilaani. Vaikka en voinut nĂ€hdĂ€, kuulin Herran komentavan Arkkienkeli Mikaelia. Herran kĂ€skystĂ€ Arkkienkeli Mikael toi vĂ€littömĂ€sti pitkĂ€t tikkaat taivaasta. Ne ulottuivat helvetin taivaista maahan.

 

Arkkienkelin avustuksella asetimme tikkaat Saatanan selĂ€n puolelle ja aloimme kiivetĂ€ tikkaita. Ne olivat hyvin korkeat ja vaaralliset. En olisi kyennyt kipuamaan huipulle asti ilman Arkkienkeli Mikaelin apua. Oli outoa, ettĂ€ Saatana ei liikauttanut lihastaankaan, kun kiipesimme tikkailla. Kun saavutimme tikkaiden ylĂ€pÀÀn, hyppĂ€sin tikkailta Saatanan harteille. Sitten revin sen ihoa sormenpĂ€illĂ€ni. SillĂ€ ei ollut mitÀÀn vaikutusta. Saatana ei hievahtanutkaan. Saatana jĂ€tti minut kokonaan huomiotta, ikÀÀnkuin en ollut sille yhtÀÀn mitÀÀn. Saatanan selĂ€n iho oli kovaa kuin kivi.  Vaikka kuinka yritin raapia ihoa sormenpĂ€illĂ€ni, se oli hyödytöntĂ€. Huusin kaikin voimin ja jatkoin raapimista: ”SinĂ€ saastainen paholainen, siitĂ€s saat!”  Kun rukoilin kielillĂ€ itsekseni, huusin: ”Kolmiyhteinen Jumala ! Anna minulle voimaa! Anna minulle voimaa!” Kun jatkoin raapimistani, saatoin lopoulta tehdĂ€ merkin sen ihoon.

 

Keskityin raapimiseen ja revin intensiivisesti ihoa. Mutta Saatanan iho on todella paksu, ja sain siitĂ€ irrotetuksi ajan kanssa vain pienen palan. Ajattelin mielessĂ€ni: ”Miksi tĂ€mĂ€ on niin vaikeaa? HĂ€n on niin lihava! HĂ€nen on tĂ€ytynyt ahmia monia ihmisiĂ€!”

 

SillĂ€ hetkellĂ€ viisaus tuli mieleeni ja huusin PyhĂ€n Hengen puoleen:     ” PyhĂ€ Henki! Anna minulle PyhĂ€ Miekka! ”Kun huusin, valtava kullanvĂ€rinen miekka laskeutui. Kun miekka tuli lĂ€helleni, tartuin siihen ja lĂ€vistin Saatanan selĂ€n. Iskin siihen toistuvasti, summittaisesti ja lĂ€vistin selĂ€n monesta kohtaa. Kun leikkelin selkÀÀ, ihonkappaleita tippui maahan. KĂ€ytin kaikki voimani.

 

Seuraavaksi kiipesin Saatanan pÀÀn pÀÀlle ja iskin armotta sen yhteen silmÀÀn! Saatanalla oli silmiĂ€ silmissĂ€ ja niitĂ€ jatkui loputtomasti. Survoin silmiĂ€ jatkuvasti. Se tuntui loputtomalta hommalta. Palasin sen selkÀÀn taas kerran ja hakkasin yhden siiven irti. Paholaiskuningas ei liikahtanutkaan enkĂ€ tehnyt hĂ€neen mitÀÀn vaikutusta kunnes hakkasin siipeĂ€ irti. Kun siipi oli irrotettu, hĂ€n hyppĂ€si valtaistuimeltaan ja kirkui kovalla ÀÀnellĂ€. MinĂ€ huusin paholaiskuninkaalle:”Paholainen! Avaa suusi! MinĂ€ menen mahalaukkuusi ja lopetan sinut! Leikkelen suolesi ja poltan ne!”

 

Juuri kun olin hyökkÀÀmĂ€ssĂ€ uudelleen Saatanaa vastaan, kirkas valo kajasti alas ylhÀÀltĂ€. Herra ilmestyi. Jeesus kutsui minua nimeltĂ€ni ja sanoi: ”Bong-Nyo, olet tehnyt upeaa työtĂ€! Nyt, tulehan alas! RiittÀÀ tĂ€ltĂ€ pĂ€ivĂ€ltĂ€! MennÀÀn yhdessĂ€ nyt.” Vastustelin Herraa ja vastasin nopeasti: ”Herra, mutta kun minĂ€ en halua vielĂ€ lĂ€hteĂ€. Minun tarvitsee tehdĂ€ lisÀÀ. Viha palaa yhĂ€ sisimmĂ€ssĂ€ni. Tarvitsen enemmĂ€n aikaa. EntĂ€ vanhempani? HeitĂ€ paholainen kiduttaa helvetissĂ€ koko ajan. En yksinkertaisesti voi vain lĂ€hteĂ€ nyt! Jos nyt lĂ€htisin, perhettĂ€ni kidutettaisiin entistĂ€ julmemmasti. Miten voin lĂ€hteĂ€ tĂ€mĂ€n tietĂ€en? En mitenkÀÀn nĂ€e mahdolliseksi nyt jo lĂ€hteĂ€!”

 

Herra sanoi: ”Bong-Nyo! MitĂ€ tĂ€nÀÀn olet tehnyt on enemmĂ€n kuin tarpeeksi; se on hyvÀÀ! Jos sinĂ€ olisi ollut kuka muu tahansa, hĂ€n, mies tai nainen, olisi vavissut tai jĂ€hmettynyt pelosta. Saatana olisi pelĂ€styttĂ€nyt hĂ€net eikĂ€ tuosta ihmisestĂ€ olisi ollut mihinkÀÀn – saati taisteluun. Mutta koska sinĂ€ olet rukoillut ja pyytĂ€nyt luottamuksella, MinĂ€ olin sinussa ja autoin sinua hyökkÀÀmÀÀn paholaiskuningasta vastaan. Olen varma siitĂ€, ettĂ€ sinĂ€ olet purkautunut tarpeeksi. MenkÀÀmme!  Bong-Nyo, olen tuonut lukemattomia ihmisiĂ€ todistamaan helvetistĂ€, mutta kukaan muu ei ole uskaltanut hyökĂ€tĂ€ Saatanan kimppuun,  repiĂ€ sen ihoa ja lihaa saati iskenyt miekalla sen silmÀÀn. Olet epĂ€tavallinen pyhĂ€! Mutta nyt riittÀÀ! LĂ€htekÀÀmme! Paholaiskuningas on haavoittunut!”  Sitten Herra ja minĂ€  matkustimme taivaaseen Arkkienkeli Mikaelin saattamana.

 

         Sisar Baek, Bong-Nyo Peseytyy Taivaan LĂ€hdevesissĂ€

 

PÀÀstyĂ€mme taivaaseen, sydĂ€meni oli yhĂ€ raskas ja sĂ€rkynyt ajatuksesta, ettĂ€ Saatana kohdistaisi vihansa ja kostonsa perheeseeni. Ajattelin mielessĂ€ni: ”Minun olisi pitĂ€nyt taistella loppuun asti ja heittÀÀ paholaiskuningas helvetin tuleen. Silloin olisin voinut lĂ€hteĂ€ tyytyvĂ€isenĂ€.” Aina kun vierailen taivaassa, siellĂ€ on sanomattoman kaunista. Se menee kaiken mielikuvituksen ulkopuolelle. Helvetti ja taivas ovat tĂ€ydelliset vastakohdat toisilleen. Herra toi minut korkeaan torniin; se oli hyvin korkea ja oli tehty kullasta. Tornin sisĂ€llĂ€ virtasi kristallinkirkas vesi. HĂ€n vei minut tornin sisÀÀn ja piti huolta. HĂ€n halasi ja tyynnytteli minua, koska olin niin allapĂ€in. Se nĂ€kyi kasvoistani; olin surullinen. ”Bong-Nyo,  tiedĂ€n, ettĂ€ sisimmĂ€ssĂ€si on tuska, olet piinattu ja pelkÀÀt, kun menet helvettiin. Etkö kuitenkaan tunne mitÀÀn hienoa, kun olet taivaassa? ” Vastasin. ” KyllĂ€ tunnen, Herra!”

 

Herra jatkoi: ” Bong-Nyo, sinun tĂ€ytyy olla nyt aika voimaton taisteltuasi paholaiskuninkaan kanssa. Mene ja pese ruumiisi Arkkienkelien Mikael ja Gabriel avustamana. Kun revit ja rikoit Saatanan ruumista, hĂ€nen ruumiinsa nesteet ovat saastuttaneet ruumiisi. Jos palaisit maan pÀÀlle tuossa kunnossa, turpoaisit ja kuolisit myrkystĂ€. Nuo kaksi enkeliĂ€ pesevĂ€t myrkyn ruumiistasi ja puhdistavat sinut!” Kun olin kyvyssĂ€, muut enkelit odottivat ulkopuolella ja valmistivat hyvin pehmeĂ€n valkoisen viitan. Viitaan oli kiinnitetty kahdet siivet.

 

Enkelien avulla pesin ruumiini puhtaaksi kristallinkirkkaissa lĂ€hdevesissĂ€. Vesi tuli arkkienkelin uuman korkeudelle – ja minulle kaulaan asti. Myös uin nĂ€issĂ€ kirkkaissa vesissĂ€. Menin viereiseen vaihtohuoneeseen ja pukeuduin uuteen viittaani. Enkelit auttoivat minut pilven pÀÀlle. Olin hyvin uupunut. Arkkienkelit veivĂ€t minut sitten paikkaan, jossa oli monia muita enkeleitĂ€. Taivaan taivaassa on pieni aukko. Pilvet tehtiin sieltĂ€ kĂ€sin ja niitĂ€ tuli jatkuvasti ulos aukosta. Se oli tosi hĂ€mmĂ€styttĂ€vÀÀ ja ihmeellistĂ€.

 

                                      TULIKASTETUNNELI

 

Jeesus vei minut sitten katsomaan pitkÀÀ tunnelihuonetta, missĂ€ PyhĂ€ LiekehtivĂ€ Tuli sijaitsee. HĂ€n nĂ€ytti sen etÀÀltĂ€. Emme menneet tunneliin. Vaikka katselimme sitĂ€ etÀÀltĂ€, saatoin silti tuntea lĂ€mmön. Se oli erittĂ€in kuuma. En olisi kyennyt menemÀÀn lĂ€hemmĂ€ksi. Tunneli nĂ€ytti loputtomalta – se oli niin pitkĂ€. Tunneli sijaitsi alueella, joka oli suurimmalle osalle sieluista kiellettyĂ€. Kysyin Herralta:              ”Voitko panna minut tunneliin ja ottaa ulos nopeasti? ” Silloin Herra selitti:

 

”Kuka hyvĂ€nsĂ€ astuukaan tunneliin, hĂ€nen on mentĂ€vĂ€ koko matka loppuun asti. Tunnelin tuli on sietĂ€mĂ€ttömĂ€n kuuma. Se on pelottava paikka. Kukaan ei voi koskaan palata samaa tietĂ€, mitĂ€ oli lĂ€htenyt kulkemaan. Vaikka minĂ€ haluaisin, ettĂ€ astut sisÀÀn tunneliin, ruumiisi voimat ovat nyt niin ehtyneet, ettĂ€ et tuossa kunnossa kestĂ€isi sitĂ€ ympĂ€ristöÀ. Tunneli on paikka, jossa kohdehenkilö kastetaan Leimuavalla Tulella.  Kukaan ei kestĂ€ sitĂ€ normaaliolosuhteissa. HenkilöllĂ€ pitÀÀ olla fyysistĂ€ kestĂ€vyyttĂ€ ja voimaa selvitĂ€kseen kuumuudesta ja liekeistĂ€.

 

Sen jÀlkeen kun henkilö on lÀpÀissyt tunnelin ja on kastettu PyhÀllÀ Tulella, hÀnen kauttaan ilmenevÀt voimalliset Tulen teot kun hÀn tekee Herran työtÀ.

 

Tunneli on erittĂ€in voimakas. Kastettavalla ei saa olla heikko sydĂ€n. Muuten hĂ€nen sydĂ€mensĂ€ pettÀÀ. Siksi tunnelin jĂ€lkeinen toipumisaika edellyttÀÀ enemmĂ€n rukousta ja enemmĂ€n ruumiinkunnosta huolehtimista. Sitten myöhemmin minĂ€ annan sinun astua tuohon tunneliin. Koska pastori Kim, Yong- Doo kirjoittaa kirjoja, MinĂ€ asetan hĂ€net tulitunneliin ensimmĂ€isenĂ€ ja annan hĂ€nen tulla kastetuksi Leimuavalla Tulella.  Mutta hĂ€nkin on juuri tĂ€llĂ€ hetkellĂ€ voimaton ja laitan hĂ€net tunneliin vasta, kun ruumiinvoimansa ovat palautuneet. Seuraavana on PyhĂ€ Kang, Hyun-Ja. SinĂ€ olet kolmas henkilö. Pastori kokee tunnelin ensimmĂ€isenĂ€. SinĂ€ ja PyhĂ€ Kang, Hyun-Ja astutte tunneliin melkein samaan aikaan. ÄlkÀÀ olko itsekkĂ€itĂ€, vaan kestĂ€kÀÀ kĂ€rsivĂ€llisesti, kunnes aika tulee. Kaikki kirkon jĂ€senet ovat uupuneita rukousmaratonistaan. Enkelit ja MinĂ€ olemme henkiĂ€, niin ettĂ€ me emme vĂ€sy. Meihin toimintaamme eivĂ€t pĂ€ivĂ€n/yön vaihtelut vaikuta ollenkaan. Mutta teidĂ€n, ihmisten, fyysiset ruumiit ovat fyysisten lainalaisuuksien ja rajoitusten alaisina. Sinun henki/sielu on juuri nyt irti ruumiistasi kokeaksesi kaiken tĂ€mĂ€n. Mutta heti kun sinun henki/sielu jĂ€lleen yhtyy ruumiisi kanssa, koet sietĂ€mĂ€töntĂ€ vĂ€symystĂ€.”

 

Herra kertoi minulle, ettÀ kun menen PyhÀn Leimuavan Tulen tunnelin lÀpi, minulle annettaisiin uusi kestÀvyys ja voima tulesta. TÀllÀ uudella tiedolla varustettuna, anoin Herralta, ettÀ HÀn asettaisi minut tunneliin. Mutta Herra sanoi, ettÀ tarvitsisin IsÀn luvan. HÀn sanoi, ettei nyt vielÀ ollut minun aikani.

 

Uteliaana kysyin Herralta vielĂ€ kerran: ”Herra! Sanoit, ettĂ€ tunneli on hyvin pitkĂ€ ja ettĂ€ se tuntuu loputtomalta. Kuinka pitkĂ€ se on? ”  Herra selitti sen maallisin termein: se oli matka Incheonista Seouliin. Kun henkilö astuu tunneliin, hĂ€nen tĂ€ytyy sekĂ€ mennĂ€ ettĂ€ kulkea sen lĂ€pi yksin. Kun on kerran astunut tunneliin, paluuta ei ole. On kĂ€veltĂ€vĂ€ eteenpĂ€in. Sitten Herra kĂ€ski enkeleitĂ€ saattamaan minut takaisin kirkkoon. Olin aivan nÀÀntynyt. Sitten Herra lĂ€hti muille asioilleen.

 

NĂ€ytti kuin 500 enkeliĂ€ olisi ollut saattojoukossa kotimatkalla. Laskeuduin kirkkoon kaikkien niiden kanssa. Saattaessaan enkelit lohduttivat ja rohkaisivat: ”PyhĂ€ Bong-Nyo! Vaikka et voinutkaan lopettaa Saatanaa, olet lĂ€vistĂ€nyt, repinyt ja antanut hĂ€nelle miekaniskuja. Teit loistavaa työtĂ€! Nyt, voita surusi ja piristy!” Sitten me sanoimme hyvĂ€stit ja hymyilimme toinen toisillemme.

 

 

                                                26. pĂ€ivĂ€

 

 

Mk. 9:23-24: ” Jeesus sanoi hĂ€nelle: ‘ Jos voit! Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.’ Heti lapsen isĂ€ huusi: ‘MinĂ€ uskon! Auta minua voittamaan epĂ€uskoni.’”

 

Henkilökohtaisia Kertomuksia HengellisistÀ Kokemuksistamme

 

Lee, Haak-Sung:  Pian alettuani rukoilla 8-jalkainen demoni ilmestyi. Se syöksyi eteenpĂ€in hyökĂ€tĂ€kseen kimppuuni. Kuin kameleontti, demoni vaihtoi vĂ€rejÀÀn: vihreĂ€stĂ€ harmaaseen ja mustaan jne. Kun se hyökkĂ€si, laitoin kĂ€teni sen eteen. Yritin tökkiĂ€ sitĂ€ silmiin sormillani, mutta kun se vĂ€isti tĂ€mĂ€n, tökin sitĂ€ sieraimiin.

 

Silloin demoni muuntautui dinosaurukseksi. SillĂ€ oli yksi silmĂ€ ja  koko ruumis tĂ€ynnĂ€ pieniĂ€ nystyröitĂ€. NystyrĂ€t nĂ€yttivĂ€t miniatyyrisarvilta. SillĂ€ oli pitkĂ€ uhkaavan nĂ€köinen pyrstö, pitkĂ€ ja vahva. Uskoin, ettĂ€ jos se humauttaisi pyrstöllÀÀn minua pĂ€in, kuolisin heti. Dino nĂ€ytti tosi pelottavalta. Huusin ja ojensin kĂ€teni: ”PyhĂ€ Tuli!” Silloin kĂ€sistĂ€ni lĂ€hti tulipallo kohti dinosaurusta. Tulipallo iski valtavan dinosauruksen maahan. SiellĂ€ se kiemurteli, paljasti krokotiilinhampaansa ja Ă€kkiĂ€ sen ruumiista ryömi iilimadon kaltaisia otuksia.

 

                      Lee, Haak-Sung Syö Taivaan GreippejĂ€

 

Jeesus ilmestyi ja kysyi. ”Haak-Sung, lĂ€hdetÀÀnkö taivaaseen? ” Vastasin kysymĂ€llĂ€: ”Jeesus, voisiko myös diakonissa Shin lĂ€hteĂ€ kanssamme? Herra sanoi, ettĂ€ HĂ€n sallii vain yhden henkilön kerrallaan vierailuille. Kysyin: ”Etkö sitten voisi ottaa diakonissa ShiniĂ€ ensin?” Jeesus kieltĂ€ytyi ehdotuksestani: ”Diakonissa Shinin rukoukset eivĂ€t ole tarpeeksi vahvoja. Siksi en voi ottaa hĂ€ntĂ€ ihan vielĂ€.” NiinpĂ€ Herra ja minĂ€ menimme vierailulle taivaaseen.

 

Kun saavuimme taivaaseen, Herra sanoi: ”Koska lapseni Haak-Sung on kĂ€ymĂ€ssĂ€ taivaassa, haluaisin tarjota sinulle jotain herkullista.” Sitten Herra toi minulle joitain hedelmiĂ€, jotka nĂ€yttivĂ€t greipeiltĂ€. HyvĂ€ksyin ne ja söin ne. Maku oli henkeĂ€salpaavan ihana! On mahdotonta verrata taivaan hedelmĂ€n makua minkÀÀn maallisen hedelmĂ€n parhaimpaankaan makuun.

 

Herra vei minut IsĂ€n Valtaistuimen eteen. On mahdotonta kuvata IsÀÀ Jumalaa. HĂ€n on erittĂ€in mahtava ja suunnattoman kokoinen. HĂ€n nĂ€ytti istuvan jonkinlaisella tuolilla. ErittĂ€in kirkkaan, ylhÀÀltĂ€ tulevan valon johdosta en kyennyt nostamaan pÀÀtĂ€ni. YhtenĂ€ onnellisena hetkenĂ€ luulin, ettĂ€ olisin nĂ€hnyt IsĂ€ Jumalan. HĂ€n oli sumupilvien tai  sumun peittĂ€mĂ€. Mutta IsĂ€n jalat nĂ€in kuitenkin elĂ€vĂ€sti. IsĂ€ Jumalalla oli edessÀÀn pöytĂ€, jolla oli useita isoja kirjoja avattuina. Kun seisoin IsĂ€ Jumalan edessĂ€, ryhmĂ€ enkeleitĂ€ saapui viedĂ€kseen minut Taivaan kristallinkirkkaalle merelle. Uin pitkĂ€n aikaa ja sitten palasin Herran Kirkkoon.

 

                      Jeesuksen Koko Ruumis On VerellĂ€ Peitetty

 

Kun olin palannut kirkkoon, aloin heti rukoilla. Rukouksessani tuotiin eteeni nÀkymÀ kÀrsivÀstÀ Jeesuksesta. NÀyssÀ Jeesus kÀveli ristin kanssa. Kun HÀn kÀveli, HÀntÀ ruoskittiin. NÀkymÀ oli hyvin realistinen. Jeesus jatkoi kÀvelyÀÀn ylös kukkulaa risti selÀssÀÀn. YlÀmÀkeen kÀvely risti selÀssÀ vaati paljon voimia, mutta Herra oli hyvin heikkona. NÀin HÀnen kaatuvan useita kertoja.

 

Sotilas, jolla oli sulka kypÀrÀssÀÀn, ruoski Jeesusta, joka makasi maassa. Ojensin kÀteni, estÀÀkseni ruoskimisen, mutta se oli turhaa. En voinut tarttua ruoskaan, kÀteni vain menivÀt ruoskan lÀpi. He asettivat Jeesuksen ristille ja alkoivat vasaroida isoja nauloja HÀnen kÀsiinsÀ ja jalkoihinsa. Kun he olivat naulanneet naulat HÀneen, veri ei lakannut vuotamasta. Haavoja syntyi, kun piikkikruunun piikit tunkeutuivat syvÀlle HÀnen pÀÀhÀnsÀ. Koko HÀnen ruumiinsa oli veren peittÀmÀ.

 

 

Jeesus oli lĂ€vistetty, ruhjottu ja kuoli hirvittĂ€vĂ€mmĂ€n kuoleman kuin ikinĂ€ voimme kuvitella tai visualisoida elokuvassa. KĂ€rsivĂ€n Jeesuksen nĂ€keminen oli niin kauheaa, ettĂ€ se oli minulle liikaa. Silloin Herra tuli lĂ€hemmĂ€ksi ja lohdutti minua. HĂ€n pyyhki pois kyyneleeni: ”Haak- Sung, Ă€lĂ€ itke.”  Heti kun Jeesus oli jĂ€ttĂ€nyt minut, suuri joukko demoneita ilmestyi. Taistelin ja kukistin demonit ja lopetin rukoukseni.

 

         Demoni, Joka Oli TĂ€ynnĂ€ HyönteisiĂ€ Ja Tuhatjalkaisa

 

Kim, Joo-Eun: Rukousteni aikana ilmaantui kaikenlaisia outoja ja epĂ€tavallisen nĂ€köisiĂ€ demoneja. ErÀÀllĂ€ oli mustat syntymĂ€merkit silmĂ€kulmissaan.  Se muistutti valkoasuista miestĂ€. SilmĂ€t olivat kuin sammakolla ja se silmĂ€ili minua terĂ€vĂ€sti silmĂ€kulmillaan. Sen otsa oli tĂ€ynnĂ€ ryppyjĂ€. Se muistutti kotilomatoa. Sen kasvot olivat kalpeat, matoja ja tuhatjalkaisia tuli ulos sen ruumiista ja kasvoista. Joukottain hyönteisiĂ€ ryömi sen kasvoilla.

 

Halusin tarttua demoniin, mutta sen puistattava ja kauhea ulkomuoto esti minua. Tartuin sen kurkkuun ja ravistin. Mutta kun sen tein, melkein pyörryin. ” Hyönteiset purevat kĂ€ttĂ€ni!”, huusin. Heitin koko demonin kohti Sisar Baek, Bong-Nyoa. Demoni hajosi tuhkaksi, kun se kosketti Sisarta. HĂ€n oli PyhĂ€n Tulen peittĂ€mĂ€.

 

Pian sen jÀlkeen iso kÀÀrme alkoi kiemurrella ja luikerrella kohti minua. Sen luotaantyöntÀvÀ olemus pakotti minut tarraamaan sitÀ hÀnnÀstÀ ja pyöritin sitÀ useita kierroksia ja heitin sen rouva Kang, Hyun-Ja:ta kohti. HÀn tanssi hengessÀ. Kun kÀÀrme lensi kohti rouvaa, se avasi suunsa purrakseen, mutta heti kun se avasi suunsa, liekki hyppÀsi rouva Kang, Hyun-Jasta kohti kÀÀrmettÀ. KÀÀrme muutti vikkelÀsti suuntaansa ja liikkui kohti Sisar Baek, Bong-Nyo: ta. Onneksi Sisar Baek, Bong-Nyokin oli PyhÀn Tulen vallassa. VielÀ kÀÀrme muutti suuntaansa ja tuli Veli Haak-Sungia kohti. Heti kun se oli saavuttanut Veli Haak-Sungin, se kiertyi tiukasti Haak-Sungin ruumiin ympÀrille.

 

 

Sitten Ă€kkiĂ€ tapahtui  odottamatonta.  KÀÀrme alkoi puhua: ”En riitĂ€ sinun voimillesi! Haak-Sung, sinĂ€ nulikka, milloin tulit niin vahvaksi? Minun on kovin vaikeaa kiertyĂ€ ympĂ€rillesi.” Kun se napisi, se suuntasi kulkunsa Sisar Yoo-Kyungia kohti, mutta Sisar koski kÀÀrmettĂ€ pÀÀhĂ€n ja yritti irrottaa sen pÀÀtĂ€ ruumiista.  KÀÀrme liukui takaisin minua kohti.  Huusin: ”SinĂ€ inhottava paha henki! Miksi jatkuvasti hĂ€iritset seurakuntaa? KĂ€ytin kĂ€ttĂ€ni miekkana katkaistakseni sen kahtia. Kun se katkesi, se kirkui. Tuo kokemus oli ihmeellinen.

 

Nyljin sen ja silppusin sen, kuin vihannekset. Panin kappaleet puutikun pÀÀhĂ€n ja paahdoin ne nuotiossa. Paha kÀÀrme kirkui kadotessaan: ”Minun ruumiini! Minun ruumiini!” Paahdoin myös kÀÀrmeen silmĂ€t lĂ€vistĂ€mĂ€llĂ€ ne puutikulla. Outoa oli, ettĂ€ kun kaipasin veistĂ€, se ilmestyi viereeni. Ja aivan samoin kuin olin toivonut nuotiota lĂ€helle, se ilmestyi siihen. Tosiasiassa mitĂ€ vain toivoin tai ajattelin, Herra antoi sen minulle.

 

Kun tĂ€mĂ€ tapahtuma oli ohi, keskityin taas rukoukseen. Kuitenkin, rukouksen aikana, paha henki nuoren tytön muotoon naamioituneena ilmestyi taas. TĂ€llĂ€ kertaa sen hiukset olivat kiharalla, ikÀÀn kuin olisi ottanut permiksen. Sen silmĂ€t kimmelsivĂ€t tĂ€nÀÀn enemmĂ€n kuin muina pĂ€ivinĂ€. Se lensi pĂ€ittemme yli. Olin hyvin pelĂ€stynyt ja huusin Herraa: ” Jeesus! Tuo sama paha henki on tullut jĂ€lleen! Herra!  Auta minua!” Kun huusin, nuori tyttö karjui minulle: ”Voi, tuki suusi! Olet liian meluisa! Pahankurinen lutka!” Nuhtelin sitĂ€ vĂ€littömĂ€sti:             ” MitĂ€? Minullako ei ole tapoja? Ja sinĂ€kö sanot, ettĂ€ minĂ€ olen pahankurinen? Itse olet varsinainen kusipÀÀ!” Minulta purskahti likaisia sanoja.

 

Demoni vastasi: ”Ohhoh! Katsopas tĂ€tĂ€ penikkaa! SinĂ€hĂ€n kĂ€ytĂ€tĂ€ paljon likaisempaa kieltĂ€ kuin minĂ€!” HĂ€n asetti kĂ€tensĂ€ uumoilleen ja alkoi poseerata: ”Hei! Oletko vakavissasi? Kuinka kykenet kĂ€yttĂ€ytymÀÀn noin?” Demoni oli yllĂ€ttynyt kĂ€ytöksestĂ€ni. Juoksin sen luo ja tarrasin hiuksista. Heitin sen pĂ€in pianoa. Sanoin vihaisesti:        ”MitĂ€? Miksi ei? MinĂ€ osaan kĂ€yttĂ€ytyĂ€ sinua kohtaan tĂ€llĂ€ tavalla enemmĂ€n kuin tarpeeksi!” Kun olin kukistanut demonin, Jeesus ilmestyi valkoisessa viitassaan: ”Pisama! MitĂ€ sinulle kuuluu?” MinĂ€ vastasin: ”Jeesus! Miksi tulit nyt? TiedĂ€tkö, olen kaivannut sinua mielettömĂ€sti? ” Herra sanoi: ”All right Pisama! Olen pahoillani. En kai ole pikkuisen myöhĂ€ssĂ€? Nyt kun MinĂ€ olen tÀÀllĂ€, lĂ€htekÀÀmme hengailemaan ulos.” Jeesus tönĂ€isi minua eri puolille. Kun HĂ€n taputti ja silitti pÀÀtĂ€ni, hiukseni liikkuivat hitaasti eteenpĂ€in hius kerrallaan. HĂ€nen kosketuksensa tuntemus oli fantastinen.

 

Koska rakastan Jeesusta niin paljon, hautasin pÀÀni HĂ€nen polviinsa. MinĂ€ halusin hieroa pÀÀtĂ€ni ja kasvojani HĂ€nen polviinsa. Kun hieroin, sanoin: ”Jeesus! Sinun polvesi ovat niin pehmeĂ€t ja lohduttavat: Miten ihmeessĂ€ pukusikin tuntuu niin ÀÀrimmĂ€isen pehmeĂ€ltĂ€ ja sileĂ€ltĂ€? SitĂ€ on ihanaa kosketella.” Herra vastasi: ”Ihanko totta? Kun tulet myöhemmin taivaaseen, saat pitÀÀ tĂ€mĂ€n kaltaisia viittoja niin paljon kuin haluat.”

 

                              Joo-Eun Syö Taivaan HedelmiĂ€

 

TĂ€nÀÀn Jeesus ei tullut tyhjin kĂ€sin. HĂ€n oli tuonut minulle joitakin hedelmiĂ€. Kun HĂ€n ojensi niitĂ€ minulle, HĂ€n sanoi: ”Pisama, maistapa tĂ€tĂ€.” Kysyin Herralta: ”Jeesus, mitĂ€ se on? ” Jeesus vastasi: ”TĂ€mĂ€ hedelmĂ€ on taivaasta, samaa, mitĂ€ pyhĂ€t syövĂ€t. Maista! HedelmĂ€ on erittĂ€in herkullinen.” Puraisin palan: ”Vau! Jeesus! MikĂ€ hedelmĂ€ voi ikinĂ€ olla nĂ€in hyvÀÀ! Se on aavemaisen hyvĂ€Ă€â€Šâ€

 

Taivaallinen hedelmÀ muistutti kooltaan omenaa. VÀri oli kuitenkin valkoinen ja hedelmÀ oli sekÀ makean ettÀ happaman makuinen. Kun hedelmÀ tuli suuhun, se suli pehmeÀsti. Se oli niin herkullinen, etten voinut verrata sitÀ mihinkÀÀn maallisen hedelmÀn makuun. Kun olin maistanut taivaallista hedelmÀÀ, maan hedelmÀt eivÀt ole mitÀÀn sen vertaista.

 

Herraa hymyilytti, kun HĂ€n katseli hedelmĂ€n syöntiĂ€ni. Söin hedelmĂ€n nopeasti yhdellĂ€ istumalla. Jeesus kysyi: ”Pisama, eikö se ollutkin herkullista? ” Innoissani vastasin: ”Herra! Miksi taivaan hedelmĂ€t ja keksit ovat niin suunnattoman herkullisia? Minun on mahdotonta verrata niitĂ€ mihinkÀÀn maallisiin ruokiin.”  Herra kysyi: ”Ihanko niin? Haluaisitko, ettĂ€ tuon sinulle taivaan hedelmiĂ€ joka pĂ€ivĂ€? ”  Vastasin heti: ”KyllĂ€! Tuo niitĂ€ joka pĂ€ivĂ€!  Voitko tuoda hedelmĂ€n myös jokaiselle seurakunnan jĂ€senelle? ”

 

                                     Joo-Eun Vierailee HelvetissĂ€

 

Herra ilmestyi ÀkkiÀ ja vei minut helvettiin sanaakaan sanomatta. Kun saavuimme helvettiin, seisoimme keskellÀ pimeyttÀ, jossa oli iso tuoli. Tuoli oli peitetty ja koristeltu pÀÀkalloilla. PitkÀhiuksinen otus istui tuolilla. Otus oli lihaton: hÀn oli pelkkÀ luuranko. Se nÀytti erittÀin puistattavalta. Havaitsin jotain pientÀ liikkuvan sen kasvoilla. Kun katsoin tarkemmin, nuo pienet olivat hyönteisiÀ ja nÀyttivÀt perhosentoukilta ja madoilta. Hyönteiset liikkuivat kasvoilta muualle sen ruumiiseen.

 

Huusin: ”Herra – kuinka inhottavaa!” Herra ojensi minulle terĂ€vĂ€n kirveen. Sen jĂ€lkeen, kun hyönteiset olivat peittĂ€neet sen kokonaan, ne alkoivat peittÀÀ tuolinkin. Se oli parvi. Otin kirveen kĂ€teeni ja lĂ€hestyin luuranko-otusta. Kun pÀÀsin lyöntietĂ€isyydelle iskin kirveellĂ€ alaspĂ€in. Otus ja hyönteiset hajosivat liekeissĂ€. Luulen, ettĂ€ Herra halusi minun tuhoavan tuon otuksen.

 

Herra osoitti suosiota ja vahvisti minua: ” Pisama, koska uskosi on vahvistunut niin paljon, sinĂ€ kykenet nyt kukistamaan paholaisia. PidĂ€ aina uskosi ja ole luottavainen.” ÄkkiĂ€ palasin Herran Kirkkoon. Kun rukoilin, paha henki ilmestyi. SillĂ€ oli kaksi jalkaa ja vÀÀrĂ€t sÀÀret. Kun se lĂ€hestyi, se sihisi ja nĂ€ytti pitkÀÀ kieltÀÀn. Tartuin kieleen ja heitin demonin nurkkaan. Kun se törmĂ€si seinÀÀn, se kirkui kivusta: ” Ouh! Se sattuu!”

 

Se toipui alta aikayksikön ja hyppĂ€si jaloilleen. Sitten se meni kohti Veli Joosefia. Se alkoi nuolla Joosefin kasvoja inhottavalla kielellÀÀn.     ”Ohh
kuinka herkullista! Tosi maukasta!” En ollut varma josko Veli Joosef tajusi mitĂ€ tapahtui. Joosef jatkoi kiivasta rukoustaan. ÄkkiĂ€ Joosef puhkesi huutamaan: ”Jeesuksen veri! Jeesuksen veri! ” HĂ€nen hengellisiĂ€ silmiÀÀn ei oltu vielĂ€ avattu ja hĂ€nen oli vaikea tietÀÀ, milloin demonit hĂ€iritsivĂ€t hĂ€ntĂ€. Mutta hĂ€n huusi avukseen Jeesuksen verta.

 

Heti kun hĂ€n oli huutanut Jeesuksen verta avukseen, veri alkoi vuotaa hĂ€nen suustaan. Veri sulatti vĂ€littömĂ€sti demonin kielen. Demoni muuttui sinisenkalpeaksi pelĂ€styksestĂ€. Se huusi paetessaan: ”MitĂ€  verta tĂ€mĂ€ on? ”

 

                             Yoo-Kyung Taistelee Vimmatusti

                       Kaikenlaisten Pahojen Henkien Kanssa

 

Lee, Yoo-Kyung: Rukoukseni keskivaiheilla ilmestyi demoni liskon muodossa. Se sihisi kun se lĂ€hestyi minua. PelĂ€styin ja olin kauhuissani. Tartuin sitĂ€ nopeasti niskasta ja heitin kohti Veli Haak-Sungia. HĂ€n otti sen kiinni ja heitti toiseen suuntaan. Lisko tointui sisukkaasti ja tuli takaisin minun luokseni. Tartuin siihen uudelleen ja heitin. ”Paha henki! Jeesuksen Kristuksen nimessĂ€, hĂ€ivy!” Se katosi.

 

Kun lisko oli hĂ€ipynyt, nuoren tytön hahmossa oleva demoni tuli esiin. Sen toinen kasvopuolisko oli musta, toinen valkoinen. Kun se tuli lĂ€hemmĂ€ksi, se teki hyvin ikĂ€vÀÀ ÀÀntĂ€ raapimalla kynsillÀÀn liitutaulua. Huusin useita kertoa: ”En halua kuulla tuota ÀÀntĂ€! Demoni – Jeesuksen NimessĂ€, hĂ€ivy!” Mutta se ei lĂ€htenytkÀÀn vaan pĂ€invastoin voimisti tuota inhottavaa skraaputustaan. Se Ă€rsytti tosi paljon. Juoksin sen luo ja tartuin sen hiuspehkoon ja heitin sen lattialle. Heti iskeydyttyÀÀn lattiaan se hĂ€visi.

 

Kun olin rukouksessa, aloin kyynelehtiĂ€, kun ajattelin Jeesusta. Mutta tĂ€nÀÀn HĂ€n ei tullut kovin nopeasti. Demoni, jonka olin juuri heittĂ€nyt lattiaan, ilmestyi uudelleen. Se alkoi nĂ€lviĂ€ minua: ”Hei! Itketkö sinĂ€?  Miksi sinĂ€ itket?  Itketkö sitĂ€, ettei Jeesus tullutkaan luoksesi? Oletpa sinĂ€ muuttunut juroksi.” Se jatkoi Ă€rsyttĂ€mistĂ€ni. Kun lopulta raivostuin , aloin ehdotella taistelua: ”Haluatko tapella kanssani?” Demoni huusi takaisin: ”SiitĂ€ vaan, tee ensimmĂ€inen siirtosi!” Sitten se muutti muotonsa rotevaksi lyhyttukkaiseksi mieheksi.

 

Kun huusin ÀÀnekkÀÀsti: ”Jeesuksen veri! Jeesuksen veri!” , se nauroi minulle. Se pilkkasi minua: ”MitĂ€? Jeesuksen veri? SiitĂ€ vaan, veri!”  Tulistuin kunnolla ja aloin kutsua KolmiyhteistĂ€ Jumalaa uudelleen ja uudelleen. Paha henki, hĂ€tkĂ€htĂ€mĂ€ttĂ€, sanoi: ”Kuka on Kolminaisuus? MissĂ€ on Kolminaisuus? ÄlĂ€ kutsu sellaista nimeĂ€. Se sĂ€ikyttÀÀ minut!” VielĂ€ kovemmalla ÀÀnellĂ€ huusin: ”Kolmiyhteinen Jumala! Auta minua!” Demoni huusi takaisin: ”MinĂ€hĂ€n sanoin, ettĂ€ se pelottaa minua. ÄlĂ€ huuda tuota nimeĂ€! Miksi jatkat Jumalan puoleen huutamista?” Kun se nalkutti minulle, sen kasvot alkoivat vÀÀristyĂ€. En tiedĂ€ mistĂ€ tulipallo tuli, mutta demoni syttyi hĂ€nnĂ€stÀÀn tuleen. Heti kun tuli oli syttynyt, demoni juoksi edes takaisin huutaen, ettĂ€ oli kuuma. Otin hetkestĂ€ vaarin ja tartuin sitĂ€ vikkelĂ€sti jalasta, pyöritin ja heitin kauaksi pois.

 

Hetken kuluttua ilmestyi valtava demoni. Sen yhdessĂ€ silmĂ€ssĂ€ oli arpi. Arpi nĂ€ytti vanhalta pistohaavalta. Parvi matoja liikkui arven alueella. Kun se lĂ€hestyi, se puhui ÀÀnekkÀÀsti: ”MinĂ€ on vedettĂ€vĂ€ sinut helvettiin!” TĂ€tĂ€ se toisti yhĂ€ uudelleen. Se tuli surulliseksi, kun ei voinut toteuttaa uhkaustaan. Aloin uudelleen huutaa Kolmiyhteisen Jumalan puoleen: ”Kolmiyhteinen Jumala! Auta minua!” Silloin demoni  pakeni sinne, missĂ€ pastori rukoili.

 

Kun se tuli lĂ€helle pastoria, se huusi itsekseen: ”TĂ€mĂ€ se rukoilee joka pĂ€ivĂ€! Miksi sinĂ€ rukoilet niin paljon?” Sitten se meni pastorin vaimon luo: ”TĂ€mĂ€kin rukoilee aina! Hei! Lopeta rukoilusi! Se ei ole hyvĂ€ksi. Ei hauskaa ollenkaan!” Demoni tuli takaisin luokseni ja keskeytti: ”Hei! Rukoileminen on paha asia! ÄlĂ€ rukoile!” MinĂ€ rĂ€jĂ€hdin: ”Se olen minĂ€ joka rukoilen! Miksi jatkuvasti keskeytĂ€t rukoilemiseni? ” Demoni nauroi ja pilkkasi minua: ”MitĂ€ rukoilemista tuo on? Kutsutko sitĂ€ rukoukseksi? Pelataan mieluummin!” Juoksin demonin luo ja kosketin sen kasvoja. Huusin: ”Jeesuksen veri! Jeesuksen veri! ” Demoni alkoi vedota ja valittaa: ”On kuumaa! PÀÀstĂ€ minut irti!  PÀÀstĂ€! PÀÀstĂ€ minut menemÀÀn!”  Heitin sen pois.

 

Sitten ilmestyi toinen paha henki. TĂ€llĂ€ oli valtava sarvi pÀÀssÀÀn. SillĂ€ oli isot silmĂ€t ja korvat. Revin sen korvat irti ja tökkĂ€sin sitĂ€ silmiin. Sitten katkaisin sen sarven ja tartuin sen jalkoihin, pyöritin sitĂ€ monta kierrosta ja sitten linkosin menemÀÀn. Kuitenkin se ilmestyi sisukkaasti uudelleen ja tarrautui minuun. Olin niin Ă€rsyyntynyt sen sisukkuudesta, ettĂ€ aloin puhua saastaista kieltĂ€. ÄkkiĂ€ tunsin jonkin vetĂ€vĂ€n paidastani. Oletin, ettĂ€ se on Jeesus ja iloissani kÀÀnnyin katsomaan. Mutta se ei ollutkaan Jeesus, vaan demoni synkĂ€n varjon muodossa. Varjo takertui paitaani ja ripustautui siihen.

 

Huusin: ”Jeesuksen nimessĂ€, poistu!” Demoni pilkkasi minua: “EnpĂ€s poistu! En poistu!” En voinut perÀÀntyĂ€ vaan huusin kovempaa: ” Kolmiyhteinen Jumala! PyhĂ€ Tuli!” Tulipallo ilmestyi ja poltti demonien ruumiit. Ne kaikki hulmahtivat liekkeihin ja hajosivat. Kun rukous-sessio oli loppumaisillaan, Jeesus ilmestyi. HĂ€n ei tullut minun luokseni vaan kĂ€veli kohti pastoria. Tuokion Jeesus kuunteli pastorin rukouksia. Herra taputteli pastorin selkÀÀ ja ruumista, erityisesti kipualueita. Sitten Jeesus kĂ€veli jokaisen rukoilijan luo ja taputteli kutakin.

 

                          Sisar Baek, Bong-Nyo Tapaa JĂ€lleen Saatanan,

                                              Helvetin Kuninkaan 

 

Sisar Baek, Bong-Nyo:  Kun olin rukoilemassa, tunsin vahvan pimeyden yllĂ€ni. Kuitenkin jatkoin rukoilemista kielillĂ€. TĂ€llĂ€ hetkellĂ€, arvelin, olin rukouksen syvĂ€ssĂ€ vaiheessa. Aloin nĂ€hdĂ€ valon tulevan alas. Se liikkui pyörivin radoin, kuin spiraali. TĂ€stĂ€ valosta alkoi erkaantua enkeleitĂ€. Kun enkelit tulivat esiin, he sanoivat, ettĂ€ Herra oli kĂ€skenyt heitĂ€ saattamaan PyhĂ€n Baek, Bong-Nyoa Herran Kirkosta. Olin enkelien seurassa, kun lensimme kohti pÀÀmÀÀrÀÀmme. Menimme lĂ€pi avaruuden ja sitten Linnunradan. Sen lĂ€pi lentĂ€essĂ€mme nĂ€in Jeesuksen. Olimme ilahtuneita toistemme nĂ€kemisestĂ€. Jeesus tarttui kĂ€teeni ja sanoi: ”Bong-Nyo! MenkÀÀmme helvettiin!”  Herra kulki edellĂ€ tiellĂ€ helvettiin.

 

Heti kun saavuimme sinne, menimme heti paikalle, missĂ€ Ă€itini oli. En tiedĂ€, tiesikö Ă€iti, ettĂ€ olin tulossa. Mutta heti, kun hĂ€n tajusi, ettĂ€ olin saapunut, hĂ€nen kasvonsa muuttuivat vaalean siniseksi ja hĂ€n huusi: ”Voi Bong-Nyo! Miksi olet jĂ€lleen tÀÀllĂ€? LĂ€hde tÀÀltĂ€ heti!” Vastasin:    ”Olen tÀÀllĂ€ taas, koska olen huolissani sinusta! Olen huolissani siitĂ€, ettĂ€ Saatana yrittÀÀ kostaa sinulle, koska minĂ€ vahingoitin sen silmiĂ€ ja minĂ€ myös haavoitin sen selkÀÀ ja revin irti sen siipensĂ€. Siksi olen tullut jĂ€lleen Jeesuksen kanssa. ”Kun olin selittĂ€nyt syyn Ă€idille, hĂ€n anoi: ӀlĂ€ Ă€rsytĂ€ Saatanaa – lĂ€hde vain nyt! ” Kun keskustelimme, kuulin Ă€kkiĂ€ Saatanan ÀÀnen kajahtavan. HĂ€nen aavemainen ÀÀnensĂ€ kaikui kaikkialla.

 

Saatana huusi sellaisella ÀÀnensĂ€vyllĂ€ kuin hĂ€n olisi odottanut juuri tĂ€tĂ€ hetkeĂ€: ”Olen innolla odottanut tĂ€tĂ€ hetkeĂ€ – saada tavata sinua. Tiesin, ettĂ€ tulet takaisin! TĂ€nÀÀn annan sinun nĂ€hdĂ€ jotain tosierikoista. Saat katsella kun sukulaisiasi kidutetaan.” Herra ja minĂ€ seisoimme Saatanan edessĂ€, kun hĂ€n istuutui valtavalle tuolilleen. Sukulaiseni olivat jo jonossa rangaistustaan odottamassa. Kun he seisoivat siellĂ€, sydĂ€ntĂ€ni kylmĂ€si jĂ€rkytys. Se oli jĂ€nnittyneen epĂ€tietoisuuden hetki. Vapisin hermostuksesta. En tiennyt mitÀÀn lopputuloksesta. Mieleni alkoi heiketĂ€.

 

Mutta jopa keskellĂ€ epĂ€varmuutta ja paniikkia, Ă€itini kykeni puhumaan lohdutuksen sanoja: ”Bong-Nyo! Me olemme helvetissĂ€. Me olemme heittĂ€neet toivomme jo ajat sitten. Nytkin tilanne on toivoton. ÄlĂ€ enÀÀ murehdi meistĂ€ enempÀÀ. Jos sinulla on jotain – mitĂ€ tahansa – sanottavaa Saatanalle, sano nyt ja sano se kaikki!” Katselin tarkkaan niitĂ€ haavoittuneita alueita, mihin olin hyökĂ€nnyt. Saatanan vaurioitunut silmĂ€ oli peitetty mustalla materiaalilla. Se oli se silmĂ€, jota olin vahingoittanut. Saatanan toinen silmĂ€ oli liekehti raivoa. HĂ€nen vihansa oli niin hurjaa, ettĂ€ lieskat löivĂ€t hĂ€nestĂ€ ja loimusivat edessĂ€ni. Toisaalta hĂ€n ilmaisi tyytyvĂ€isyyttÀÀn siitĂ€, ettĂ€ oli lopulta kohdannut taas minut. HĂ€n oli pÀÀttĂ€nyt pÀÀstĂ€ kostamaan. Silloin kokosin itseni ja valmistauduin taisteluun.

 

Julistin rohkeasti: ”Saatana! Minulla on Kolmiyhteinen Jumala sisĂ€llĂ€ni. LisĂ€ksi minulla on Leimuava PyhĂ€ Tuli sisĂ€llĂ€ni. MinĂ€ katkaisen sinun pÀÀsi ja heitĂ€n sen helvetin tuleen. Silloin olen tĂ€ysin tyytyvĂ€inen. TĂ€llĂ€ hetkellĂ€ olen erittĂ€in tyytymĂ€tön!” Kun Saatana oli kuunnellut sanani, hĂ€n vastasi: ”OK! HyvĂ€! Olinkin odottanut paluutasi. Tiesin, ettĂ€ tulet. TĂ€mĂ€ kaikki palvelee tarkoitusperiĂ€ni!”

 

                                Saatana Naamioitui Jumaliksi,

  Joita Sisar Baek, Bong-Nyo Kerran Oli Palvonut Ollessaan Noita

 

En pelĂ€nnyt Saatanaa ollenkaan. Huusin ukkosen ÀÀnellĂ€, haastoin hĂ€ntĂ€: ”SinĂ€ paha hirviö! Kuka sinĂ€ todella olet! SinĂ€ rumalta nĂ€yttĂ€vĂ€ paholainen! Miksi kidutat ihmisjoukkoja? Oletko mies vai nainen? SinĂ€ viheliĂ€inen olento! SinĂ€ ilkeĂ€ olento! Miksi et paljasta identiteettiĂ€si? Kun toivuin sairaudestani, aioin antaa sinulle opetuksen. Mutta Herra on pyytĂ€nyt, etten enÀÀ hyökkÀÀ kimppuusi. NiinpĂ€ minulle ei ole jÀÀnyt muuta vaihtoehtoa kuin puhua sinulle loukkaavasti. Mutta lupaan yhden asian: kun toivun tĂ€ydellisesti, leikkaan pÀÀsi irti! MinĂ€ kÀÀnnĂ€n koko helvetin ylösalaisin. MinkĂ€ kaltaiseksi hahmoksi olet suunnitellut muuttaa itsesi? Paljasta identiteettisi! ” 

 

Kun huusin, hÀnen kasvonsa muuttuivat ÀkkiÀ valkoisiksi ja hÀn muuntautui yliluonnolliseksi olennoksi, Vuorinoidaksi, vuoren hengeksi. Korealaiset palvovat vuorinoitia pyhinÀ jumalina.

 

Tunnistin noidan kasvot; se nĂ€ytti hyvin tutulta. Vuorinoidan muodossa se kutsui hellĂ€sti minua nimeltĂ€: ”Bong-Nyo! MenneinĂ€ vuosina olet kohteliaasti palvonut ja palvellut minua kunnioittavasti. Mutta nyt haastat minua ja hyökkÀÀt minua vastaan? SinĂ€ jopa puhut halveksuvasti. ”HĂ€n sitten iski sauvallaan maahan ikÀÀn kuin olisi tullut vÀÀrin kohdelluksi. Ajattelin, ettĂ€ hĂ€nen kasvonsa nĂ€yttivĂ€t hyvin tutuilta ja sillĂ€ hetkellĂ€ muistin sen selvĂ€sti. HĂ€n oli muuntautunut vuorinoidaksi, jonka olin tavannut kauan sitten. Kun minulla oli tapana palvoa ja palvella muita jumalia, halusin saada heiltĂ€ voimaa. Etsin voimaa kaikkein korkea- arvoisimmalta jumalalta. Minulla oli tapana kiivetĂ€ ja vierailla Korean kaikkein kuuluisimmilla vuorilla. Saatana oli muuntautunut samaksi voimakkaaksi vuorinoidaksi, jonka olin aiemmin tavannut.

 

Saatana jatkoi keskustelua viekkaalla, raskaalla ÀÀnellÀÀn. Tunnistin jotain vĂ€rinÀÀ sen ÀÀnessĂ€, mutta tiesin, ettĂ€ se oli petosta ja siksi aloin puhua loukkaavasti: ”SinĂ€ saastainen paholainen!  Miksi palvoisin ikĂ€loppua vanhaa pierua kuten sinĂ€?” Saatana teki vastakysymyksen:   ”Miten et tiedĂ€ kuka olen? Katso ulkonĂ€köÀni! Sinulla oli tapana  palvella minua kunnialla, eikĂ€ ollutkin? ” MinĂ€ jatkoin inttĂ€mistĂ€, etten ollut ikinĂ€ palvonut hĂ€ntĂ€: ”Vanha mies! En koskaan palvonut enkĂ€ palvellut sinua!  HĂ€ivy silmistĂ€ni heti! Ja ellet hĂ€ivy, minĂ€ muutan sinut tuhkaksi Kolmiyhteisen Jumalan voimalla, PyhĂ€n Tulen, voimalla, ja  Herran veren voimalla, jotka ovat minussa! NiinpĂ€ poistu luotani nyt!” Mutta se kesti loppuun asti: ”Mutta olen yhĂ€ se vanha mies, jota palvelet!”

 

Temperamenttini alkoi kiehua: ”Jos tulen luoksesi nyt, olet kuollut! Sinun on parasta hĂ€ipyĂ€ heti!”  Vanhalta nĂ€yttĂ€vĂ€ vuorinoita hĂ€visi ja muuntautui takaisin Saatanaksi. Halusin hĂ€nen paljastavan identiteettinsĂ€ ja huusin hysteerisesti: ”Sinun on turha pröystĂ€illĂ€ suunnattomalla koollasi. Vaikka ulotut helvetin huipulle, en pelkÀÀ sinua! Paljasta identiteettisi! Koska Kolmiyhteinen Jumala elÀÀ minussa, sinussa ei ole mitÀÀn pelĂ€ttĂ€vÀÀ! Kiirehdi! Paljasta todellinen identiteettisi!” En odottanut hĂ€nen muuttuvan toiseksi olennoksi, mutta hĂ€n teki sen. HĂ€n muuntautui valtavaksi, kookkaaksi naiseksi, jolla oli pitkĂ€t hiukset ja jolla oli yllÀÀn musta puku.

 

TĂ€mĂ€kin nainen oli ollut jumala, jonka olin tavannut ja jota palvelin. MenneisyydessĂ€, kun palvoin, minĂ€ kokosydĂ€misesti etsin korkeampaa voimaa erÀÀllĂ€ kuuluisella vuorella. Lopulta tapasin naisen sen jĂ€lkeen, kun olin vihkiytynyt sille. Aloin huutaa ÀÀnekkÀÀsti: ”Olet lopultakin paljastanut itsesi! Minun sanani olivat tĂ€ysin tarkasti oikeat! Miksi olet ilmestynyt niin myöhÀÀn, rumanaama? Olen varmistunut, ettĂ€ se olet sinĂ€. Voit nyt poistua, hĂ€viĂ€ ennen kuin revin silmĂ€t pÀÀstĂ€si!”  Nainen hĂ€visi ja Saatana ilmestyi. Jeesus tarttui kĂ€teeni ja opasti minua: ”Bong-Nyo! TĂ€mĂ€ riittÀÀ tĂ€ltĂ€ pĂ€ivĂ€ltĂ€! MennÀÀn!” Kun Herra vei minua, katsoin Saatanaan ja huusin hysteerisesti: ”SinĂ€ paholainen! Koska Herra vie minut pois, en voi aiheuttaa sinulle kipua nyt. Mutta sinun on parempi olla varuillasi seuraavalla kerralla. Leikkaan pÀÀsi irti ja heitĂ€n helvetin tuleen! Niin kauan kuin elĂ€n, tuhoan sinua! Odotahan vain.”

 

Jeesus vei minut taivaaseen lohduttaakseen ja piristÀÀkseen minua. Me tulimme vuorelle, jossa valtavat valot hohtivat alas. Vuoret sekÀ vasemmalla ettÀ oikealla kÀdellÀmme loistivat kirkkaasti. Vuoret olivat aivan valkoisia ja hohtivat kultaisin vÀrein. Kirkkaus oli sokaisevaa.

 

Kahden vuoren vÀlissÀ oli pyöreitÀ aukkoja. NiistÀ tuli valkoisia pilviÀ ja sumua jotka nousivat ylöspÀin. Sitten nÀin kristallinkirkkaan lammen, jossa vesi virtaili. Virtaavan lammen luota Jeesus kutsui ja kÀski viittÀ enkeliÀ:

 

”Koska Sisar Baek, Bong-Nyo on fyysisesti heikko, antakaa hĂ€nelle kylpy tÀÀllĂ€ ja saattakaa hĂ€net sitten turvallisesti takaisin Herran Kirkkoon.”

 

Kun Jeesus oli antanut kÀskynsÀ, enkelit antoivat heti minulle kylvyn. Sitten he saattoivat minut takaisin kirkkoon. Kun olin tuotu takaisin, aloin rukoilla. Kun ajattelin, mitÀ vanhempani ehkÀ olivat juuri lÀpikÀymÀssÀ, en voinut sietÀÀ ajatusta heidÀn kivuistaan enkÀ kidutuksistaan Saatanan kynsissÀ. Minullakin oli kipuja, ruumiini oli heikko ja sairas. Laittauduin makuulle kirkon penkille ja rukoilin. Lopetin rukoukseni penkillÀ maaten.

 

 

                                                  27. pĂ€ivĂ€.

 

 

Mk 11:22-25 : ”Jeesus vastasi: (Viikunapuun opetuksena) 'PitĂ€kÀÀ usko Jumalaan! Totisesti MinĂ€ sanon teille: 'Jos joku sanoisi tĂ€lle vuorelle: `Nouse ja heittĂ€ydy mereen! ÂŽeikĂ€ epĂ€ilisi sydĂ€messÀÀn, vaan uskoisi sen tapahtuvan, mitĂ€ hĂ€n sanoo, niin se hĂ€nelle tapahtuisi.  

SentÀhden minÀ sanon teille: 'Kaikki, mitÀ te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva.'

Ja kun te seisotte ja rukoilette, niin antakaa anteeksi, jos kenellĂ€ teistĂ€ on jotakin toistanne vastaan, ettĂ€ myös teidĂ€n IsĂ€nne, joka on taivaissa, antaisi teille anteeksi teidĂ€n rikkomuksenne.”  

 

 

 

 

 

    Demoni Menee Diakonissa Shin, Sung-Kyungin Korvan SisÀÀn

 

Diakonissa Shin, Sung-Kyung: Olin rukoillut kielillĂ€ tunteja, kun aloin tuntea jatkuvaa kipua, joka porasi korvani sisĂ€llĂ€. Oli kuin joku tai jokin olisi kĂ€yttĂ€nyt terĂ€vÀÀ esinettĂ€, kuten piikkiĂ€, lĂ€vistÀÀkseni korvaani toistuvasti. Yritin olla huomioimatta kipua ja jatkaa rukousta, mutta kipu muuttui sietĂ€mĂ€ttömĂ€ksi. Kysyin Veli Haak-Sungilta joka rukoili takanani: ”Haak-Sung, tunnen hirveÀÀ kipua korvassani. Voisitko vilkaista, mistĂ€ on kysymys. En itse voi nĂ€hdĂ€ mikĂ€ kivun aiheuttaa.” Haak-Sung huudahti: ”Diakonissa Shin, voi taivas! Pieni demoni on korvasi sisĂ€llĂ€ ja se iskee sinua jollakin terĂ€vĂ€llĂ€! MitĂ€ meidĂ€n pitĂ€isi tehdĂ€?”

 

Rukoilin, ettĂ€ paha henki poistuisi, mutta se ei lĂ€htenyt. Myös Haak-Sung rukoili puolestani, mutta lĂ€vistĂ€vĂ€ kipu jatkui. Koska kykymme ajaa ulos riivaajaa oli tehoton, me juoksimme lopulta alttarille ja etsimme pastoria. Pastori oli rukouksessa, mutta keskeytin hĂ€net ja kysyin kiireesti: ”Pastori, minulla on hirvittĂ€viĂ€ kipuja, korvani ihan soivat. Aja ulos riivaaja minusta!” Pastori huusi: ” Saatana! KĂ€sken sinua Jeesuksen Kristuksen NimessĂ€! HĂ€ivy!” Demoni totteli heti ja hĂ€visi. SiitĂ€ hetkestĂ€ kykenin helposti jatkamaan rukoustani. LisĂ€ksi ruumiini tuli kuumaksi PyhĂ€n Hengen tulesta.

 

                                     Arpajaisvoiton pyytĂ€minen

 

Kim, Joo-Eun: Kun kaikki demonit olivat hĂ€vinneet, Jeesus saapui enkeleineen. Enkelit olivat tuoneet kultaisen maljan, jossa oli kĂ€densijat molemmin puolin. Enkeli istuivat kohteliaasti niiden kirkon jĂ€senten viereen, jotka rukoilivat. He laittoivat rukousten sisĂ€llöt kultaisiin maljoihin. Pienen ajan kuluttua Jeesus lĂ€hestyi minua ja sanoi: ”Pisama! Katsopa Minua!” Herra piti piikkikruunua pÀÀssÀÀn, kun HĂ€n seisoi rinnallani.

   Sitten Jeesus pani jotain suuhuni: ”Pisama – maistahan sitĂ€!” Se maistui aika paljon mansikalta. HedelmĂ€ oli sekĂ€ makea ettĂ€ hapan. Se oli herkullinen. Ei, fantastisen herkullinen! Söin sen kaikki.

 

”Jeesus! Kiitos oikein paljon! ” Kun kiitin Jeesusta, HĂ€n nĂ€ytti onnelliselta. Koska Herra oli hyvĂ€llĂ€ tuulella, kĂ€ytin tilaisuutta hyvĂ€kseni ja pyysin HĂ€neltĂ€ palvelusta: ”Jeesus! MeillĂ€ on taloushuolia joka pĂ€ivĂ€. Olemme köyhiĂ€. Auta meitĂ€ voittamaan arpajaislipulla!” Herra oli vaiti hetken ja purskahti sitten nauramaan. Sitten HĂ€n katsoi minuun ja hymyili. PÀÀtin pyytÀÀ toistakin suosionosoitusta: ”Jeesus, olen luokkani lyhin. Voisitko, please, pidentÀÀ minua? ” HĂ€n ei vastannut mitÀÀn arpajaislipusta, mutta lupasi antaa lisÀÀ pituutta. HĂ€n sanoi: ”All right.”

 

Joo-Eun HyökkÀÀ Helvetin Kuningasta, ItseÀÀn Saatanaa Vastaan

 

Jeesus sanoi minulle: ”Pisama, mennÀÀn vierailemaan helvettiin.” Odottamatta vastaustani, HĂ€n vei minut helvettiin. Kun olimme saapuneet sinne, huomasin, ettĂ€ edessĂ€mme seisoi demonien kuningas, Saatana itse. Se oli todella pelottava. Saatanan koko oli suunnaton. Se ulottui helvetin joka nurkkaan. Sen tuolikin oli valtava. Minun ihoni tuli kananlihalle, kun jouduin katsomaan tĂ€tĂ€ kauhistuttavaa ja hirveÀÀ nĂ€kyĂ€. Olin vĂ€hĂ€llĂ€ pissata housuihini. NĂ€psĂ€ytin pois pelkoni ja ymmĂ€rsin, ettĂ€ Jeesus oli vierellĂ€ni. Jeesus suojaisi minua ja aloin tuntea oloni mukavammaksi ja rauhallisemmaksi. Paniikki ja pelko vĂ€istyivĂ€t.

 

Muistin Sisar Baek, Bong-Nyon todistuksen hyökkÀyksestÀÀn Saatanaa vastaan ja siitÀ tiesin, missÀ sen heikot kohdat olivat. Tunsin itseni luottavaiseksi, tiesin, mihin minÀ voisin haavoittaa sitÀ. Kun katsoin Saatanan silmiin, saatoin nÀhdÀ, ettÀ toista silmÀÀ oli aiemmin puhkottu ja tökÀtty sisÀÀnpÀin. En voinut nÀhdÀ sen silmÀmunaa. Haavoittunut silmÀ oli Sisar Baek, Bong-Nyon tekosia. Niiden jÀlkitila oli selvÀsti nÀhtÀvissÀ. Kun jatkoin Saatanan tarkkailua, aloin tuntea niskakipua. Niska oli jÀykistymÀssÀ jatkuvasta ylöspÀin katsomisesta. Saatanakin nousi ensin tuoliltaan, seisoi ja taas istui. Se toisti tÀtÀ jostain syystÀ. Havaitsin sen narskuttavan hampaitaan ja ettÀ sen siivet oli revitty ja vaurioituneet.

 

”Voi, sellainen nöyryytys! Olen niin vihainen! YritĂ€ttekö sanoa, ettĂ€ vaikka lĂ€hetin armeijan demonejani Herran Kirkkoon, seurakunta oli kukistanut ne? MitĂ€ te teette? Te hullut! Miksi teidĂ€t voitetaan joka pĂ€ivĂ€? Te olette minun alaisiani? Kenet lĂ€hettĂ€isin tĂ€llĂ€ kertaa?” Kun Saatana huusi vihassaan, suutuin Ă€kkiĂ€ ja hyökkĂ€sin sitĂ€ kohti.

 

”PidĂ€ suusi kiinni, Paholainen! MitĂ€ suunnittelet Herran Kirkkoa vastaan?” Se lopulta katsoi suoraan minuun ja kovalla kauhealla ÀÀnellĂ€ sanoi: ”Kuka sinĂ€ luulet olevasi? Kuinka uskallat haastaa minut?” Koska tiesin, ettĂ€ Jeesus on vierellĂ€ni, nuhtelin Saatanaa luottavaisesti: ”Tuki suusi, Paholainen! Et ole mitÀÀn! Olet hullu kakara!”  Kun jatkoin loukkaavaa huutelua sitĂ€ vastaan, Saatana tuli vihaisemmaksi ja vapisi. Kuitenkin se sitten hymyili ja katsoi minua kuin olisin ollut joku vitsi: ”SinĂ€? Kuka sinĂ€ olet? Pikku kakara? MistĂ€ tulit?”

 

En tiedĂ€, mistĂ€ tuli rohkeuteni hyökĂ€tĂ€, mutta kĂ€velin kohti Saatanaa ja kiersin sen taakse. Potkin sen jalkoja ja iskin nyrkillĂ€, mutta se ei hievahtanutkaan. Sen sijaan se alkoi kiihtyĂ€ provosoimalla ja pilkkaamalla minua: ”Voi, kyllĂ€pĂ€ se kutittaa! ” NiinpĂ€ huusin : ”Herra, anna minulle voimaa!” Aloin kiivetĂ€ sen jalkaa pitkin ja lopulta olin sen hartioilla. Saatanan iho oli paksua kuin panssari.

 

Kun ratsastin Saatanan olkapÀÀllĂ€, vetosin ja huusin: ”Jumala! Anna minulle voimaa! Suo minulle PyhĂ€n Hengen Miekka!” Herra antoi minulle PyhĂ€n Hengen Miekan. Heti kun se oli kĂ€dessĂ€ni, huomasin, ettĂ€ kĂ€teni ja kĂ€sivarteni olivat voimistuneet. Lihakseni ja jĂ€nteeni olivat muuttuneet paksuiksi ja kestĂ€viksi. Puhkoin Saatanan selkÀÀ armotta. Saatana oli Ă€rsyyntynyt ja höyrysi kiukusta: ”SinĂ€kö puhkot minua?  Ouh! Se sattuu! Lopeta!”

 

Saatana huusi kaikuvalla ÀÀnellĂ€: ”MinĂ€ tapan sinut! Herran Kirkolla ei ole oleva rauhaa!” Jeesus taputti ja kannusti minua jatkamaan:               ”Pisama! Teet hyvÀÀ jĂ€lkeĂ€! Jatka samaan tahtiin!” Jeesus reagoi toimiini. Saatana oli selvĂ€sti stressaantunut jo haavoista ja arvista, jotka Sisar Baek, Bong-Nyo oli aiemmin tehnyt. Edelliset haavat olivat tuskin vielĂ€ edes parantuneet. Saatanan huolimattomuus antoi minulle mahdollisuuden iskeĂ€ jo haavoitetuille alueille. Saatana kiljui kidutuksesta.

 

Sitten kiipesin alas ja panin maata lattialle demonikuninkaan eteen. Aloin Ă€rsyttÀÀ Saatanaa samaan tapaan kuin Sisar Beak, Bong-Nyo oli tehnyt. ”Vau! Voinkin nĂ€hdĂ€ paljon paremmin. Minun on mukavampaa katsella sinua tĂ€llĂ€ tavalla.” Kun Saatana tuli yhĂ€ kiihtyneemmĂ€ksi ja stressaantuneemmaksi, se alkoi suunnata kiukkunsa alaisiinsa. Se huusi: ”Te kakarat! MitĂ€ tuijotatte? ÄlkÀÀ vain seisoko siellĂ€ – hyökĂ€tkÀÀ vikkelĂ€sti! Nyt!” Silloin Herra puhui kuuluvalla ÀÀnellĂ€:         ”KetĂ€ vastaan te suunnittelette hyökkĂ€ystĂ€? Kuinka uskallatte hyökĂ€tĂ€ ilman Minun lupaani?” Kun Jeesus nuhteli kaikkia pahoja henkiĂ€, ne laskivat pÀÀnsĂ€ alas ja seisoivat hiljaa. Ne eivĂ€t uskaltaneet liikauttaa yhtÀÀn lihasta. Ne olivat kuin sidotut.

 

Aloin hilpeĂ€nĂ€ Ă€rsyttÀÀ Saatanaa edelleen. Saatana karjui ikÀÀn kuin sen sydĂ€n olisi pakahtumaisillaan tuskasta. Koska Jeesus seisoi rinnallani, Saatana oli avuton.  Sitten kiipesin taas Saatanan selkÀÀn ja saavutin sen pÀÀn. Vedin siltĂ€ pois kaikki hiukset ja tein sen kaljuksi. PyhĂ€n Hengen miekalla aloin repiĂ€ sen vahingoittuneita siipiĂ€. Jeesuksen edessĂ€ paholaiskuningas oli nolla. Olin riemuissani ja pÀÀtin pilkata Saatanaa taas, niin ettĂ€ asetuin uudelleen makaamaan sen eteen. Jeesus nauroi koko ajan kuin hyvĂ€stĂ€ showÂŽsta nauttien.  Jeesus nousi ja sanoi: ”Pisama! Tuo nĂ€yttÀÀ huvittavalta! PitĂ€isikö minunkin paneutua maate sinun viereesi?” Nousin ylös ja viittoilin Herralle, ettei: ”Ei missÀÀn tapauksessa, Herra! SinĂ€ olet kaikkein Pyhin. Kuinka voisi olla mahdollista, ettĂ€ SinĂ€ asettuisit makuulle sellaisen ruman otuksen kuin Saatanan eteen? Ei missÀÀn tapauksessa! SiinĂ€ ei olisi mitÀÀn jĂ€rkeĂ€!”

 

Saatana vuoti runsaasti haavoistaan. Saatanan veri oli oudon, kammottavan vĂ€ristĂ€, en osaa selittÀÀ sitĂ€. Saatana tunsi olonsa epĂ€mukavaksi pomppien ylös-alas tuolissaan suuressa vihassa ja kuten tavallista, se narskutti hampaitaan vihassaan. Nyt en tiedĂ€, kuinka minulla oli rohkeutta Ă€rsyttÀÀ paholaista. Jo sen ajatteleminen kauhistutti minua. Kun jatkoin Saatanan Ă€rsyttĂ€mistĂ€, Jeesus sanoi:      ”Pisama! Nyt riittÀÀ! LĂ€hdetÀÀn nyt. Saatana on ehkĂ€ saanut tarpeekseen. EhkĂ€ on oppinut lĂ€ksynsĂ€. On myöhĂ€. MeidĂ€n tĂ€ytyy mennĂ€.” Herra tarttui kĂ€teeni ja saattoi minut takaisin kirkkoon. Sitten Jeesus palasi taivaaseen.

 

                           Pahojen Henkien PĂ€iden Katkaisu

                                          PyhĂ€llĂ€ Miekalla

 

Lee, Yoo-Kyung: Kun olin rukoilemassa, Jeesus ilmestyi. ToissapĂ€ivĂ€nĂ€ Veli Haak-Sung kertoi minulle, ettĂ€ hĂ€n oli saanut herkutella taivaallisilla hedelmillĂ€. HedelmĂ€t olivat nĂ€yttĂ€neet greipeiltĂ€. Herra oli tuonut minulle joitakin hedelmiĂ€: ”Pisama, maistapa nĂ€itĂ€ ja sitten MinĂ€ todella ilahtuisin, jos laulaisit.” Taivaan hedelmĂ€t maistuivat niin herkullisilta, etten olisi hennonut lopettaa niiden syöntiĂ€. Tavallisesti nautin syömisestĂ€, tavallisesti syön isoja annoksia aterioilla. Kuitenkin Jeesus oli tuonut vain muutamia hedelmiĂ€.

 

Kun olin lopettanut hedelmien syönnin, aloin laulaa: ”YlistĂ€, Oi Sieluni”; “Kasta PyhĂ€llĂ€ HengellĂ€â€ sekĂ€  ”Ylös ja Taisteluun Paholaista Vastaan”. Kun lauloin, Jeesus kĂ€veli diakonissa Shinin ja Joosefin luo. Heti kun Jeesus oli lĂ€htenyt vasemmalta puoleltani, demonit ilmestyivĂ€t huoneen nurkasta ja lĂ€hestyivĂ€t minua hitaasti. ”Jeesus! IsĂ€! IsĂ€!” huusin paniikissa Herraa ja HĂ€n ilmestyi heti.

 

”Miksi kutsuit Minua? ” Vastasin: ” Herra!  Demoneja ilmestyi nurkasta!”  Heti kun osoitin sormellani demoneja, ne hĂ€visivĂ€t. Kysyin Herralta:    ”Jeesus! Voinko ottaa Joo-Eunin vierailemaan taivaassa? ” Herra vastasi: ”Et, sallin vierailuille vain yhden kerrallaan.” Jeesus jatkoi puhumistaan: ”Yoo-Kyung! Kun demonit taas tulevat, Ă€lĂ€ pelkÀÀ, koska sinulla on valta karkoittaa ne Minun nimessĂ€ni. NiillĂ€ ei ole muuta vaihtoehtoa kuin poistua. Tee se uskossa!” Sanoin: ”Aamen!”

 

Heti kun Jeesus oli lĂ€htenyt, toinen demoni ilmestyi. Kun huusin: ”Jeesuksen veri!”, demoni lĂ€hti. LĂ€htiessÀÀn se kiroili minua: ”Tuo Ă€pĂ€rĂ€ jatkaa sĂ€ikyttĂ€mistĂ€ni kutsumalla Jeesuksen verta. Paska!” Taas yksi ilmaantui. TĂ€mĂ€ kiipesi hartioilleni ja alkoi painaa niskaa ja pÀÀtĂ€ alaspĂ€in. Oli vaikeaa rukoilla. Huusin voimakkaasti: ”Kolmiyhteinen Jumala, auta minua!” Paha henki huusi: ”MinĂ€ teen sinusta sairaan ja sen jĂ€lkeen otan sinut helvettiin!” SillĂ€ hetkellĂ€ Jeesus ilmestyi ja ajoi pahan hengen pois.

 

Enkelitkin olivat tulleet alas ja ne olivat huolissaan minusta. He kyselivĂ€t, olinko kunnossa. Jeesus onnitteli minua: ”Hienoa! Nyt tiedĂ€t kuinka riivaajia karkoitetaan. Hienoa!” Herra lĂ€hti taas ja tilalle tuli erilainen demoni.  TĂ€llĂ€ kertaa se yritti ensin hĂ€iritĂ€ pastoria: ” SinĂ€ se olet aina rukoilemassa! Joka pĂ€ivĂ€! MitĂ€ sinĂ€ saat rukouksistasi? PihvejĂ€? Ruokaa? Lopeta rukoileminen! MennÀÀn pelaamaan yhdessĂ€!” Pastoria ei pilkka hĂ€irinnyt, hĂ€n ei vĂ€littĂ€nyt, vaan jatkoi rukoustaan. Sitten demoni tuli minun luokseni ja yritti keskeyttÀÀ rukoukseni. Huusin Herralle: ”Herra! Anna minulle PyhĂ€n Hengen miekka!” Huomasin, ettĂ€ miekka jo oli kĂ€dessĂ€ni. Heilautin sitĂ€ ja leikkasin demonin pÀÀn irti. Se kirkui kauhuissaan: ”Ah! PÀÀni !Ahh!” Jatkoin miekkani heiluttamista, katkoin sen kĂ€sivarret ja muut ruumiin osat. Se kirkui: ”Ruumiini! KĂ€sivarteni! Jalkani! ” ja hĂ€visi.

 

                     Demonien VastahyökkĂ€ys TĂ€ydellĂ€ Voimalla

 

Sisar Baek, Bong-Nyo: Jumalanpalveluksen keskivaiheilla iski terÀvÀ, lÀvistÀvÀ kipu ruumiiseeni. Se nÀytti elÀvÀn omaa elÀmÀÀnsÀ ja alkoi liikkua ympÀriinsÀ koko ruumiissani.

 

Pastori keskeytti saarnansa ja juoksi kiireisesti alas alttarilta ja huusi apuun Joo-Eunia ja muita, joiden hengelliset silmĂ€t oli avattu, josko he tietĂ€isivĂ€t, mitĂ€ minulle oli tapahtumassa. Kun Joo-Eun nĂ€ki tapahtuneen, hĂ€n selitti ryhmĂ€lle, ettĂ€ hetkeen en ollut valppaana, jolloin demonit saivat tilaisuuden mennĂ€ ruumiiseeni. Heti kun ensimmĂ€inen paha henki meni minuun, se avasi oven toisille, joita tuli sitten jatkuvasti minuun. Eilen, kun olin ollut helvetissĂ€, olin  lĂ€vistĂ€nyt Saatanan silmiĂ€, haavoittanut ja arpeuttanut sen siipiĂ€ ja selkÀÀ. Saatana oli tullut hyvin vihaiseksi ja kĂ€skenyt demoniensa hyökĂ€tĂ€ minua vastaan tĂ€ydellĂ€ voimalla. Joo-Eun oli selittĂ€nyt kaiken tĂ€mĂ€n.

 

”Paholaiset! Demonit! HyökĂ€tkÀÀ tĂ€ydellĂ€ voimalla! Marssikaa kaikki Herran Kirkkoon ja hyökĂ€tkÀÀ Baek, Bong-Nyn kimppuun!” Useita tusinoita demoneja oli tullut ruumiiseeni. Ne olivat yhtyneet yhdeksi möykyksi. SiitĂ€ kĂ€sin ne alkoivat levitĂ€ ympĂ€ri ruumista. Jotkut nĂ€yttivĂ€t sarvipĂ€isiltĂ€ peikoilta, sitten oli erivĂ€risiĂ€ kÀÀrmeitĂ€ ja joillakin oli tuikkivat silmĂ€t, terĂ€vĂ€t hampaat, terĂ€vĂ€t kynnet ja valkoinen asu. Ne kaikki jatkoivat kivun tuottamista.

 

Ne alkoivat levitÀ kaikkialle ruumiissani: kÀsivarsiin, olkapÀihin, ranteisiin, pÀÀhÀn, mahaan, lanteille, alaraajoihin ja nilkkoihin. Kipu oli sietÀmÀtön. Ne vÀÀnsivÀt kaikkia niveliÀni. Nyt ymmÀrsin, minkÀ koettelemuksen lÀpi pastori oli mennyt. Yritin rukoilla ja vastustaa hyökkÀyksiÀ loppuun asti, mutta lopulta kaaduin eteenpÀin maahan. Rukoustiimi rukoili jatkuvasti varhaisillan palvelusta aamu-viiteen. HeidÀn jatkuva rukoustaistelunsa oli ajanut kaikki demonit pois minusta. Koettelemuksen jÀlkeen kaikki olivat aivan nÀÀnnyksissÀ.

 

Kello viisi aamulla kykenimme yhĂ€ rukoilemaan. Tunsin itseni onnekkaaksi, ettĂ€ sain rukoilla vielĂ€ kaksi tuntia. Demonit olivat vĂ€kivaltaisesti kiduttaneet ruumistani, ja minuun oli jÀÀnyt siitĂ€  jĂ€lkitila. Pyysin Herralta apua piinatulle ruumiilleni. –Aina, kun demoneja on ajettu ulos, uhriin jÀÀ fyysinen jĂ€lkitila, josta toipuminen kestÀÀ. YmmĂ€rrĂ€n, miksi pastori valittaa yhĂ€ kipuja hartioissaan ja selĂ€ssÀÀn. Arvelen, ettĂ€ minussa oli noin 30 demonia.

 

                        Lee, Haak-Sung HyökkÀÀ Saatanan Kimppuun

 

Lee, Haak-Sung: Kun rukoilin kielillĂ€, Jeesus saapui ja kutsui lempinimellĂ€ni: ”Sam Dol, menkÀÀmme vierailulle helvettiin.” Niin pian kuin otin Herraa kĂ€destĂ€, lĂ€hdimme lentĂ€mÀÀn kohti helvettiĂ€. Saavuimme Saatanan valtaistuimen luo. Paholaiskuningas istui hiljaa. Se oli hyvin iso ja valtava. Sen pÀÀ ulottui helvetin taivaaseen. SillĂ€ oli lukematon mÀÀrĂ€ alaisia kontrolloitavanaan. NĂ€in vuorittain kidutusvĂ€lineitĂ€ toinen toisensa pÀÀlle pinottuina. NĂ€mĂ€ vĂ€lineet ympĂ€röivĂ€t paholaiskuninkaan valtaistuinta.

 

KidutusvÀlineitten joukossa nÀin myös maatalouskoneita. Ne nÀyttivÀt ruoppaajilta, lanoilta, rautakoukuilta ja sirpeiltÀ. Oli ampuma-aseita, veitsiÀ, puukkoja, jotka olivat tavallisia kidutusvÀlineitÀ. Mutta oli myös monia muita raudasta tehtyjÀ kidutusvÀlineitÀ. HÀtkÀhdin, kun nÀin Àidinpuolen mummin, sedÀn, serkun ja tÀdin seisomassa Saatanan valtaistuimen edessÀ.

 

Sukulaisteni vieressĂ€ oli ristin muotoisia puita. Saatanan alamaisilla oli kiire, kun he valmistivat sukulaisteni ripustamista puuristeille. Sukulaiseni olivat jĂ€rkyttĂ€vĂ€stĂ€ pelosta jĂ€hmettyneinĂ€, niin ettĂ€ kasvonsa olivat vaaleansiniset ja he vapisivat hysteerisesti. Heti kun he tajusivat lĂ€snĂ€oloni, he alkoivat huutaa minulle. HeidĂ€n huutaessaan minulle, he vilkaisivat Saatanan kasvoihin nĂ€hdĂ€kseen reagoisiko se niihin:  ”Haak- Sung! Miksi olet tÀÀllĂ€ jĂ€lleen?  LĂ€hde heti! Kiireesti! Mene! TĂ€mĂ€ ei ole mikÀÀn vierailupaikka. Mene – pysy poissa!” Paholaiset kiljuivat sukulaisilleni: ”Te kaikki! MitĂ€ te höpisette? Tulette kyllĂ€ olemaan hiljaa!”  Pelosta, sukulaiseni jĂ€hmettyivĂ€t paikalleen ja sitten alkoivat vavista paniikissa.

 

ÄkkiĂ€ Saatana alkoi kiduttaa serkkuani. Luulen, ettĂ€ se yritti tieten tahtoen saada minut kiihtymÀÀn ja reagoimaan. Saatana kĂ€ytti pitkiĂ€ sormenkynsiÀÀn ja repi niillĂ€ serkkuni selĂ€stĂ€ lihan pois. Serkku huusi kivusta ja kaatui maahan. Se ei tyydyttĂ€nyt Saatanan vihaa, vaan se alkoi repiĂ€ serkun pÀÀstĂ€ lihat ja murskasi hĂ€nen kallonsa kappaleiksi. Serkun pÀÀstĂ€ tuli tomua ja hĂ€n huusi tuskissaan: ”Pelastakaa minut!  Ahhh!” Menetin kĂ€rsivĂ€llisyyteni ja juoksin Saatanaa pĂ€in, potkin sen jalkoja, mutta paholaiskuningas ei hievahtanutkaan. Olin avuton, en voinut tehdĂ€ mitÀÀn sen suunnattoman koon vuoksi. Saatana oli vahva ja valtava. Olin tehoton.

 

Jeesus tarkkaili, kuinka toimin tÀssÀ tilanteessa. Muistin Joo-Eunin kertomuksen hyökkÀyksestÀÀn Saatanaa vastaan. HÀn oli kiivennyt ylös sen ruumiista pitkin ja haavoittanut Saatanaa. Tunsin, ettÀ minunkin olisi tehtÀvÀ jotain, en vain voinut katsella siinÀ avuttomana. Aloin kiivetÀ Saatanan ruumista ylöspÀin tarrautumalla sen karvoitukseen. Myös kÀytin kynsiÀni, jotka upotin sen ruumiiseen ja kiipesin. Pian olin sen ylÀpÀÀssÀ. Kun katsoin alas, tuntui kuin olisin ollut jonkun vuoren kielekkeellÀ. Aloin vavista. Pelko alkoi hiipiÀ puseroon tÀmÀn valtavan korkeuden takia.

 

Vaikka halusin vahingoittaa Saatanaa, en voinut tehdĂ€ sitĂ€ ilman asetta. Siksi rukoilin avoimesti: ”Jumala! Anna minulle PyhĂ€n Hengen miekka!”  Heti kun olin rukoillut,  kultainen miekka laskeutui hitaasti alas taivaasta. Tartuin siihen nopeasti ja aloin iskeĂ€ alueisiin, joita jo oli vahingoitettu toisten kirkon jĂ€senten toimesta.

 

Ennen miekkaa en ollut voinut aiheuttaa Saatanalle mitÀÀn vahinkoa, mutta nyt kykenin:

 

”Ahhh! Se sattuu! Kuka minua hĂ€iritsee? Miksi tulet tĂ€hĂ€n paikkaan? Kuinka te pienet ihmiset uskallatte haastaa minut! Odottakaahan vain, niin minĂ€ kostan!” 

 

Jatkoin jo haavoitettujen alueiden lÀvistelyÀ kaikin voimin. Sitten iskin haavoittuneeseen silmÀÀn ja aloin iskeÀ miekalla sen siipiin. Ne olivat jo vaurioituneet, mutta onnistuin katkaisemaan ne tÀysin irti. Nyt se ei voisi kÀyttÀÀ noita siipiÀÀn ikinÀ enÀÀ.

 

Saatana hyppĂ€si istuimeltaan ja alkoi panikoida: ” Ahhh! MitĂ€ sinĂ€ teet minulle? Ellet se ole sinĂ€, se on joku toinen! MinĂ€ olen kivuissa! MinĂ€  kostan tĂ€mĂ€n sinulle! En lepÀÀ, ennen kuin olen kostanut! En anna sinun pÀÀstĂ€ tĂ€stĂ€ vĂ€hĂ€llĂ€! ”Saatana narskutti hampaitaan ja höyrysi vihansa vimmoissa. TyrkkĂ€sin yhden demonin kuoppaan, joka oli tĂ€ynnĂ€ tulta. Kun demoni putosi tuleen, se kirkui ÀÀnekkÀÀsti kivusta  ja kiipesi ylös vikkelĂ€sti.

 

TĂ€mĂ€ demoni tuli hyvin vihaiseksi ja kĂ€veli kohti serkkuani. Paha otus, kĂ€yttĂ€en veistĂ€, leikkeli irt kaikki serkun lihat ja pani ne isoon maljaan. Serkulleni jĂ€i vain luut. Kun katselin serkkuni huutoja ja itkua, ajattelin mielessĂ€ni: `KĂ€rsiiköhĂ€n serkkuni siksi, ettĂ€ hyökkĂ€sin Saatanaa vastaan ja kidutin sitĂ€?` Jeesus sanoi: ”Sam Dol, nyt riittÀÀ. LĂ€hdetÀÀn.” Niin me lĂ€hdimme helvetistĂ€.

 

 

 

 

 

                                     Odota Herran Aikaa

 

Pastori Kim, Yong-Doo: KÀteni jatkoivat liikkumistaan moniin eri liikkein. Olin hÀmmÀstynyt ja uteliaskin tietÀmÀÀn kuinka nuo moninaiset liikkeet tulivatkaan niin luonnollisesti. En voinut kuvitella ketÀÀn muuta kuin PyhÀÀ HenkeÀ noiden liikkeiden takana olevaksi Àlyksi. Se oli ylipÀÀtÀÀn miellyttÀvÀÀ ja vain joskus olin Àllistynyt.

 

Aina kun aloitan rukoilemisen, kysyn itseltĂ€ni: ”MinkĂ€laisiahan liikkeitĂ€ kĂ€teni tekevĂ€t tĂ€nÀÀn?” IkÀÀn kuin estÀÀkseni liikkeitĂ€ laitoin kĂ€sivarret ristiin. Halusin vain keskittyĂ€ rukoukseen. Kun olen PyhĂ€n Hengen valvonnan alla, ÀÀneni, kĂ€teni ja kĂ€mmeneni ovat HĂ€nen vallassaan ja johdettavinaan enkĂ€ siksi voi mitenkÀÀn estÀÀ nĂ€itĂ€ liikkeitĂ€.

 

MikĂ€li ikinĂ€ yritin estÀÀ, minusta tuntui, ettĂ€ tyrkkÀÀn HĂ€net pois ja kiellĂ€n HĂ€net.  Siksi minun tĂ€ytyy totella HĂ€ntĂ€, PyhÀÀ HenkeĂ€. Halusin itse suoriutua kaikesta ja saada kaiken valmiiksi niin nopeasti kuin mahdollista. Mutta kĂ€vi ilmi, ettĂ€ Jumala työskenteli hyvin hitaasti ikÀÀnkuin hĂ€nellĂ€ ei ollut kiirettĂ€. IkÀÀnkuin Jumalan Henki liikkui rauhallisesti vetten pÀÀllĂ€.

 

Koska Herra ei pitÀnyt kiirettÀ, minÀ olin ainoa, joka oli levoton edistymisen nopeudesta. Koska olen kÀrsimÀtön ja haen nopeita, vahvoja tuloksia, olin huolissani siitÀ, ettÀ seurasinko ollenkaan Jumalan sÀÀntöjÀ. ElÀn maailmassa, jossa tehdÀÀn ÀkillisiÀ ja nopeita muutoksia. MikÀ tahansa viivytys saa minut tuntemaan, ettÀ olen jÀÀnyt jÀlkeen. Luulen jo tottuneeni moderniin elÀmÀntyyliin; siksi asiat kirkossa tapahtuvat asiat, erityisesti henkilökohtaiset kokemukset PyhÀn Hengen alueella saivat minut luulemaan, ettÀ edistymiseni oli hyvin hidasta. Jos halusin olla Jumalan tahdossa, minun oli luovuttava entisistÀ tavoistani ja henkilökohtaisista kokemuksistani, mitÀ minulla oli ollut pastorina.

 

Herra jatkaa sitkeĂ€sti kyselemistÀÀn. HĂ€n haluaa minusta vastauksen siihen, aionko johtaa seurakuntaani HĂ€nen tahtonsa mukaan vaiko perustuen omaan ymmĂ€rrykseeni. Oman ymmĂ€rrykseni perusta ovat koulutus, oppiaineet, filosofiat – kaikki vuosien varrella oppimani. MitĂ€ on HĂ€nen tahtonsa mukainen papinviran hoito? Olivatko kaikki vuodet pastorina olleet turhia? MitĂ€ minĂ€ tein kun niin kiihkeĂ€sti hoidin virkaani? Yksi asia on kristallinkirkas. Herra ei tunnusta edellistĂ€ viran hoitoa mitĂ€ olin tehnyt suurella luottamuksella ja oletuksella, ettĂ€ sen mitĂ€ tein, tein Herran tahdon mukaan. Kun tajusin, ettĂ€ virka, jota olin tehnyt koko sydĂ€mestĂ€ni, ei ollut Herran arvostamaa, koko ruumiini alkoi tĂ€ristĂ€ kunnioituksesta. Herra oli paikantanut ja diagnosoinut tilani. Vaikka oli kirjan kirjoittamisprosessissa, Herra oli komentanut, ettĂ€ kirjoittaisin etupÀÀssĂ€ seurakuntalaisten kokemuksista. Ja mikĂ€ tĂ€rkeintĂ€, Herra edellytti minulta tĂ€ydellistĂ€ kuuliaisuutta kirjan kirjoittamisessa. KĂ€rsivĂ€llisyyteni ja sitkeyteni kuuliaisuudessa tuottaisi aidomman kirjan.

 

Kun rukoilin hengellisten silmieni avautumista puolesta, tunsin, ettĂ€ olin melkein lĂ€hellĂ€ taivasta.  Kuitenkin pahat henget yrittivĂ€t estÀÀ minua. PimeĂ€t demonit hyökkĂ€sivĂ€t yhĂ€ suuremmalla voimalla. Itse asiassa ne kĂ€yttivĂ€t sissi-taktikkaa hyökkĂ€yksissÀÀn. Kun rukoukseni syvenivĂ€t, kun pÀÀsin lĂ€helle taivasta, demonit, jotka olin aiemmin kukistanut, alkoivat hyökkĂ€illĂ€ seurakuntalaisten kimppuun. Niiden suunnitelmana oli se, ettĂ€ hyökkÀÀmĂ€llĂ€ seurakuntalaisten kimppuun ja heitĂ€ fyysisesti hĂ€iritsemĂ€llĂ€, he nĂ€in hĂ€iritsivĂ€t minun keskittymistĂ€ni rukoukseen. TĂ€mĂ€ keskittymiskyvyn hajottaminen esti minua saavuttamasta hengellisten silmieni avautumista. Demonit yrittivĂ€t estÀÀ ja tukahduttaa rukoukseni.

 

Ne, joiden hengelliset silmĂ€t oli avattu, nĂ€kivĂ€t Saatanan ja se huomautti: ”Kun pastori Kimin hengelliset silmĂ€t on avattu, se on meidĂ€n loppumme! HyökĂ€tkÀÀ tĂ€ydellĂ€ teholla!” Herran avulla Saatanan hyökkĂ€ys oli tehoton. Ne ryhmittyivĂ€t uudelleen ja hyökkĂ€sivĂ€t toisen kerran. TĂ€llĂ€ kertaa niiden suunnitelmana oli saada seurakunta kĂ€rsimÀÀn maahan kaatava tappio, niin ettĂ€ kaikki pastorin aika kuluu demonien ulos ajamisessa yhdestĂ€ jĂ€senestĂ€ kerrallaan.

 

JÀlleen kerran Sisar Baek, Bong-Nyo oli joutunut tappiolle, kun useat demoniryhmÀt olivat pÀÀsseet hÀnen ruumiiseensa. HÀntÀ kohtaan hyökÀttiin toisen kerran myöhÀÀn yöllÀ ja me lopetimme taistelun klo viisi aamulla. Edellisen hyökkÀyksen jÀljiltÀ oma ruumiini oli yhÀ jatkuvan ja lisÀÀntyvÀn kivun kourissa. Kipujen moninainen kirjo ruumiissani pakotti minut vuoteeseen suurimmaksi osaksi pÀivÀÀ.

 

               Suojelusenkelien Ja Demonien VĂ€linen Taistelu

 

Taistelimme ja karkoitimme riivaajia miltei lĂ€pi koko yön. MeillĂ€ tuskin oli aikaa aloittaa rukouksia ennen aamu-viittĂ€ ja se loppui puoli yhdeksĂ€ltĂ€. Taistelut söivĂ€t suuresti aikaa rukouksiin keskittymiseltĂ€. MinĂ€ vein autolla seurakuntalaisia koteihinsa rukousten jĂ€lkeen. Kun saavuin kotiin, oli kello yhdeksĂ€n. Astuttuani sisÀÀn, tyttĂ€reni huusi hĂ€mmĂ€styneenĂ€: ”Isi! Pastori!  Enkelit ja demonit taistelevat pÀÀmakuuhuoneessa!” HĂ€tkĂ€hdin ja vastasin: ”MitĂ€? MennÀÀn ja autetaan enkeleitĂ€ rukouksin.” Vaimoni ja Joosef tulivat mukaan ja niin kodissamme alkoi toinen rukouskokous.

 

Kun Joosef ja Joo-Eun rukoilivat, he saivat todistaa koko tapahtuman omin hengellisin silmin. He sanoivat, ettĂ€ pimeĂ€t demonit tulevat ryhminĂ€. Vaikka Joosefin hengelliset silmĂ€t eivĂ€t olleet vielĂ€ auki, hĂ€n kykeni taistelemaan demoneja vastaan Joo-Eunin avustuksella:             ”Demonit eivĂ€t ikinĂ€ anna periksi, ne eivĂ€t ikinĂ€ anna meille rauhaa!” Jatkoin kielillĂ€ rukoilemista, mutta pian huomasin kykyjeni rajallisuuden demonien jahdissa ja niiden kukistamisessa.

 

Olimme kovin uupuneita ja kiusattuja demonien jatkuvien hyökkĂ€ysten vuoksi. KĂ€ytimme PyhÀÀ Tulta ja kukistimme niitĂ€. Ne hajosivat ja paloivat. Kun taistelu lopulta taukosi, saimme vihoin viimein mahdollisuuden syödĂ€ aamiaista. Se oli itse asiassa jo lounas-aika. Joo-Eun sanoi: ”Isi, meitĂ€ suojelee neljĂ€ enkeliĂ€.” Kysyin hĂ€neltĂ€:   ”Joo- Eun, luuletko voivasi keskustella enkeleitten kanssa?” HĂ€n vastasi: ”KyllĂ€! Minulla on ollut keskusteluja heidĂ€n kanssan jo jonkin aikaa.” Pyysin Joo-Eunia kertomaan enkeleille, ettĂ€ tĂ€nÀÀn he tekivĂ€t hyvÀÀ työtĂ€. Joo-Eun alkoi kysellĂ€ enkeleiltĂ€ kysymyksiĂ€ heistĂ€ itsestÀÀn. Sillon Herra ilmestyi ja keskustelumme jatkui.

 

                                  Enkelien Siivet Ja Niiden Merkitys

 

Kim, Joo-Eun: ”Jeesus! Kodissamme on neljĂ€ enkeliĂ€. KeitĂ€ he ovat? Miksi he ovat kodissamme?  Jeesus: ”He ovat neljĂ€ suojelusenkeliĂ€, jotka on mÀÀrĂ€tty suojelemaan teidĂ€n perhettĂ€nne. IsĂ€ Jumala on heidĂ€t lĂ€hettĂ€nyt ja he suojelevat teitĂ€ jokaista.”

 

Kim, Joo-Eun: ”Mutta, Jeesus, kuinka heillĂ€, jotka suojelevat Ă€itiĂ€ni, veljeĂ€ni ja minua on vain yksi pari siipiĂ€ eikĂ€ kahta? Miksi pastorin suojelusenkelillĂ€ on kaksi paria siipiĂ€? ”

 

Jeesus: “Pastorit viettĂ€vĂ€t paljon aikaa rukoilussa kirkkonsa jĂ€senten puolesta. Sen lisĂ€ksi pastorit ovat Jumalan palvelijoitten korkeimmalla tasolla. Pastorit työskentelevĂ€t kaikkein ahkerimmin ja tunnollisimmin Herralle. Siksi heitĂ€ suojelee korkeamman tason enkeli. Kahdella siipiparilla varustetut ovat korkeammalla tasolla ja voimakkaampia kuin yhden siipiparin enkelit. Pastoreita, joiden virkaan kuuluu suuren kyvykkyyden vaatimus, suojellaan enkeleillĂ€, joilla on kolme siipiparia. NĂ€mĂ€ ovat vielĂ€ korkeamman tason enkeleitĂ€ ja vielĂ€ voimakkaampia kuin alempien tasojen enkelit.”

 

Kim, Joo-Eun: ”Jeesus, kun tulin kotiin muutama minuutti sitten, totesin kĂ€ynnissĂ€ olevan taistelun demonien ja enkelien vĂ€lillĂ€. Miten enkelit reagoivat, jos isĂ€ ja Ă€iti riitelevĂ€t? Tai kun veljeni ja minĂ€ riitelemme? Itse asiassa veljeni ja minĂ€ riitelemme paljon.”

 

Enkelit: ”(Kun he kuuntelivat keskustelua, he alkoivat puuuttua puheeseen.)  PyhĂ€ Joo-Eun, teidĂ€n ei pitĂ€isi lainkaan riidellĂ€, vĂ€itellĂ€ eikĂ€ tapella. Aina kun pyhĂ€t riitelevĂ€t tai tappelevat keskenÀÀn, heidĂ€n palkintonsa vĂ€henevĂ€t dramaattisesti! ÄlkÀÀ enÀÀ riidelkö! ÄlkÀÀ!”

 

Kim, Joo-Eun: ”Herra, joskus tunnemme raskaan paineen ruumiissamme kun nukumme. MistĂ€ tĂ€mĂ€ fyysinen tunne johtuu? Siis unemme aikana? ”

 

 

 

                                                      Unihalvaus

 

Jeesus: ”Se tapahtuu usein kun demonit painavat raskaasti alas ihmisten ruumiita. Se on mahdollista, jos suojelusenkeli on voitettu. TĂ€tĂ€ ei voi kuitenkaan tapahtua, kun enkelit kukistavat pahoja henkiĂ€. Ajoittain korkeampi-arvoiset demonit yrittĂ€vĂ€t mennĂ€ henkilön ruumiiseen ja ne voivat voittaa suojelusenkelin. Kun ihmiset hyvĂ€ksyvĂ€t Minut Herranaan ja Pelastajanaan ja uskovat kokosydĂ€misesti, henkilölle lĂ€hetetÀÀn vĂ€littömĂ€sti suojelusenkeli. LĂ€hetetty enkeli sitten suojelee tĂ€tĂ€ henkilöÀ hĂ€nen koko elĂ€mĂ€nsĂ€ ajan. Uskovien suojelusenkelit todella suojelevat heitĂ€. EpĂ€uskoisia hĂ€iritsevĂ€t pahat henget.

 

Jonakin aikana ja muutenkin epĂ€uskoisia painetaan alaspĂ€in tai myös vapautetaan unen aikana. Se riippuu demonin kulloisestakin tilasta. Minun lapseni ovat kaikkein haavoittuneimmillaan, kun he ovat tehneet syntiĂ€ monta kertaa tai kun heidĂ€n uskonsa on heikentynyt. He altistuvat hyökkĂ€yksille unen aikana. Jos paha henki on korkeampiarvoinen kuin suojelusenkeli, kohdehenkilö tuntee alhaalle suuntaavaa painetta ruumiissaan. YleensĂ€ ihminen ei voi havaita taistelua enkelin ja demonin vĂ€lillĂ€. Kuitenkin elĂ€mĂ€si on yleensĂ€ turvattu koska suojelusenkelisi kykenee kukistamaan demonit. Muista se aina!”

 

Kim, Joo-Eun: ” Jeesus, mitĂ€ tapahtuu suojelusenkelille, kun henkilö luopuu  ja tai palaa takaisin maailmaan? Sellaisia ihmisiĂ€ on paljon.”

 

Jeesus : ”Kun henkilö on ollut uskollinen mutta pÀÀtyy luopioksi, suojelusenkeli palaa taivaaseen ja hĂ€nen tĂ€ytyy seisoa Jumalan edessĂ€. HeidĂ€n tĂ€ytyy seistĂ€ siellĂ€ kuuntelemassa nuhtelua. Sitten suojelusenkeli vapautetaan takaisin alkuperĂ€iseen tehtĂ€vÀÀnsĂ€. Jos luopio tekee parannuksen ja katuu, enkeli lĂ€hetetÀÀn jĂ€lleen kerran ja hĂ€n suojelee uskovaa kuten ennenkin. Suojelusenkelit suojelevat ja avustavat parhaansa mukaan, mutta sekin riippuu usein kohdehenkilön valinnasta. Enkelin asema ja arvo voi nousta henkilön töistĂ€ riippuen.”

 

Kim, Joo-Eun: ”Kuinka monta siipiparia enkelillĂ€ voi olla? ”

 

Jeesus: ”Maksimi voi enkelillĂ€ olla kolme. LisĂ€ksi on enkeleitĂ€, joilla ei ole siipiĂ€. Siipien lukumÀÀrĂ€ ja koko kuvastavat heidĂ€n asemaa ja arvoa. HeidĂ€n siipensĂ€ voi kasvaa heidĂ€n ruumiistaan. Joissakin erikoistapauksissa MinĂ€ asetan siivet enkelille itse.”

 

Kim, Joo-Eun: ” Jeesus, kun puhumme enkeleistĂ€, he nĂ€yttĂ€vĂ€t hyvin onnellisilta!”

 

Jeesus: ” Se on totta. He nauttivat hengellisten keskustelujen kuuntelemisesta. Ja he tulevat heti surullisiksi, kun kuulevat keskusteluja maallisista aiheista.”

 

Kim, Joo-Eun: ”Jeesus, huomaan neljĂ€n enkelin tanssivan, kun me keskustelemme heistĂ€. Vau! Se nĂ€yttÀÀ aika lailla samanlaiselta kuin Ă€itini tanssi HengessĂ€. Enkeli! Pastori rekisteröi ja panee muistiin teidĂ€n ilmestymisenne ja keskustelunne. Pastori tekee kirjaa meidĂ€n kokemuksistamme.”

 

Enkelit: ” Vau! Ihanko totta? MeidĂ€n tarinammeko kirjoitetaan kirjaan? ”

 

Kim, Joo-Eun: ” KyllĂ€, tietenkin!”

 

Jeesus: ” (Enkelit olivat ekstaasissa ja jatkoivat tanssimistaan vielĂ€ vaikuttavammin. He toivoivat, ettĂ€ keskustelumme jatkuisivat, mutta Herra tuli vĂ€liin, keskeytti) Pisama! Sinun oli tarkoitus keskustella Minun kanssani. Miksi yritĂ€t keskustella enkelien kanssa? ”

 

Enkelit: ( Kun Herra puhui, he kumarsivat pÀÀnsÀ nöyrÀsti ja astuivat kohteliaasti askeleen taakse.)

 

Kim, Joo-Eun: ”Jeesus, mitĂ€ tapahtuu, kun henkilö kuolee? Kuinka monta enkeliĂ€ tulee ja saattaa henkilöÀ? ”

 

Jeesus: ” Uskovat saattaa heidĂ€n suojelusenkelinsĂ€ ja toinen enkeli saattaa henkilön taivaaseen. Kun epĂ€uskoinen kuolee, otus helvetistĂ€ saapuu saattamaan henkilön helvettiin.”

 

Kim, Joo-Eun: ” Jeesus, haluan vierailla kodissani taivaassa!”

 

Jeesus: ” Sinun tĂ€ytyy tulla katsomaan kotiasi taivaassa! Kuitenkin, jotta voit sen tehdĂ€, sinun tulee rukoilla hartaasti. ÄlĂ€ ole omahyvĂ€inen rukouksissasi! TĂ€mĂ€ on syy siihen, etten pÀÀstĂ€ sinua kovin usein taivaaseen. Jos lupaan sinulle mitĂ€ toivot, tulet laiskaksi ja itsetyytyvĂ€iseksi rukouselĂ€mĂ€ssĂ€si!”

 

Kim, Joo-Eun: ” Jeesus, olen pahoillani monista kysymyksistĂ€ni. Olen utelias tietĂ€mÀÀn, itkevĂ€tkö enkelit? Kun menemme taivaaseen, voivatko perheenjĂ€senet nĂ€hdĂ€ toisensa taivaassa? Taistelevatko ja riitelevĂ€tkö pyhĂ€t taivaassa? ”

 

Jeesus: ” Pisama, miksi olet niin utelias monista asioista? Sen jĂ€lkeen kun annoin sinulle profeetallisia lahjoja, sinĂ€ nyt kiusaat minua jossain mÀÀrin --- hahaha. All right, ole hyvĂ€ ja jatka kysymistĂ€, yksi kysymys kerrallaan. Enkelit voivat osoittaa surumielisyytÀÀn kasvonilmein. He eivĂ€t kykene itkemÀÀn eivĂ€tkĂ€ vuodattamaan kyyneliĂ€. Vain Arkkienkelit Mikael ja Gabriel kykenevĂ€t itkemÀÀn kyynelin. Perheen jĂ€senet tapaavat iloisina ja nĂ€kevĂ€t toinen toisensa taivaassa. He eivĂ€t kuitenkaan voi kokoontua kaikki yhdessĂ€, vain erityistilanteissa. Mutta he voivat osallistua taivaassa jumalanpalveluksiin. Taivas on paikka, jossa ei ole tahraa eikĂ€ ryppyĂ€. Se on tĂ€ydellinen paikka! IsĂ€ Jumala valvoo ja johtaa kaikkia asioita Itse. Siksi taivas on tĂ€ydellinen paikka.

 

SiellĂ€ ei ole mitÀÀn syytĂ€ taistella tai riidellĂ€--- ei ollenkaan. Tuollaisia asioita tapahtuu, koska ihmisellĂ€ on synnillinen luonto. Synnillinen luonto voi olla ahdistunut ja huolestunut. NĂ€mĂ€ ovat pÀÀsyyt, miksi ihmiset riitelevĂ€t ja tappelevat. Enkelit eivĂ€t ikinĂ€ tappele. SitĂ€ ei voi tapahtua. Jos niin ikinĂ€ tapahtuisi, tappelevat enkelit heitettĂ€isiin ulos taivaasta ilman mitÀÀn mahdollisuuttakaan katumiseen tai parannuksen tekoon. HeidĂ€t heitettĂ€isiin armottomasti helvettiin. Pelastetut, lunastetut sielut eivĂ€t tappele eivĂ€tkĂ€ riitele. Se on mahdotonta taivaassa. Mutta jos niin ikinĂ€ tapahtuisi, pelastettuja ei heitettĂ€isi ulos helvettiin, koska he ovat Jumalan Armon alla. He elĂ€isivĂ€t iloista ja onnellista elĂ€mÀÀ. ”

 

                                           28. pĂ€ivĂ€

 

 

Hepr. 4:12-16: ”Jumalan Sana on elĂ€vĂ€ ja voimallinen ja terĂ€vĂ€mpi kuin mikÀÀn kaksiterĂ€inen miekka. Se tunkee lĂ€pi, kunnes erottaa sielun ja hengen, nivelet ja ytimet ja tuomitsee sydĂ€men ajatukset ja aikeet. MikÀÀn luotu ei ole HĂ€nelle nĂ€kymĂ€tön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hĂ€nen silmiensĂ€ edessĂ€, ja HĂ€nelle meidĂ€n on tehtĂ€vĂ€ tili. Koska meillĂ€ siis on suuri ylipappi, lĂ€pi taivasten kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, pitĂ€kÀÀmme kiinni tunnustuksesta. EihĂ€n meidĂ€n ylipappimme ole sellainen, ettei HĂ€n voi sÀÀliĂ€ meidĂ€n heikkouksiamme, sillĂ€ HĂ€n on ollut kaikessa kiusattu samalla tavoin kuin mekin, kuitenkin ilman syntiĂ€. KĂ€ykÀÀmme siis rohkeasti armon valtaistuimen eteen, ettĂ€ saisimme laupeuden ja löytĂ€isimme armon avuksemme oikeaan aikaan.”

 

                         Pahojen Henkien HyökkĂ€ys TĂ€ysteholla

 

Pastori Kim, Yong-Doo: Kun rukousrallimme 30- pÀivÀinen loppu alkaa hÀÀmöttÀÀ, taistelut demonien kanssa kiihtyvÀt. Milloin tahansa pienet lampaani rukoilevat rankoissa olosuhteissa, sÀÀssÀ kuin sÀÀssÀ, sydÀmeni tuntee sÀÀliÀ heitÀ kohtaan enkÀ voi muuta kuin itkeÀ. Me olemme lopen uupuneita fyysisesti ja hengellisesti demonien monien pÀllekarkausten jÀljiltÀ. Taistelut vellovat edes takaisin. Joskus saamme maata valloitetuksi ja joskus taas demonit ottavat sitÀ haltuunsa. TÀmÀ ruletti on pyörinyt kerta toisensa jÀlkeen.

 

Vaikka taistelut ovat rankkoja, emme koskaan lakkaa huutamasta Herran puoleen taistelun aikana. Tosiasiassa huudamme HÀntÀ jatkuvasti. Kokoonnuimme noin klo 21. Ennen jumalanpalvelusta lauloimme ja ylistimme Herraa. Kun palvoimme, Sisar Baek, Bong-Nyo tuli hyökkÀyksen kohteeksi. HÀn oli ensimmÀinen demonihyökkÀyksen kohde. HyökkÀyksen aikana hÀn kaatui eteenpÀin. Demonit alkoivat virrata Sisar Baekin ruumiiseen. Ne olivat nÀkymÀttömiÀ, en voinut nÀhdÀ niiden muotoa tai hahmoa silmillÀni. HyökkÀys oli Àkillinen emmekÀ olleet valmistautuneita kohtaamaan pahoja henkiÀ.

 

IhmisenĂ€ epĂ€ilin omaa pastorin kutsumustani. Ajattelin mielessĂ€ni:     ”Minun tĂ€ytyy vaeltaa hengellisessĂ€ pimeydessĂ€. Miksi en voi estÀÀ hengellisiĂ€ hyökkĂ€yksiĂ€? Miksi joudun kohtaamaan asian vasta kun se jo on tapahtunut? ”Kirkon jĂ€senet kaatuivat, pyörivĂ€t lattialla ja huusivat kivusta. Tunsin itseni avuttomaksi ja kykenemĂ€ttömĂ€ksi auttamaan heitĂ€. Sitten Ă€kkiĂ€ vaimoni ei voinut liikkua---hĂ€nen jalkansa olivat halvaantuneet. Sitten poikaani Joosefia vastaan hyökĂ€ttiin ja hĂ€n sai vakavan migreenikohtauksen. TyttĂ€reni Joo-Eun kaatui, ja kĂ€sivartensa murtui. Yoo-Kyung ja Haak-Sung kaatuivat myös lattialle, kun hekin joutuivat demonihyökkĂ€yksen uhreiksi.

 

Jos ajan yhden riivaajan yhdestÀ jÀsenestÀ, se hyppÀÀ toiseen ja edelleen tÀmÀn vierustoveriin. JÀsenemme ovat kaikki piinassa. Pastorina tunne riittÀmÀttömyyttÀ. Tunne, etten oli jÀrin hengellinen. Olen kyvytön tyydyttÀmÀÀn kirkon jÀsenten hengellisen janon. TÀhÀn hetkeen saakka en ole kÀsittÀnyt kuinka epÀpÀtevÀ olen pastorina. TÀmÀn pÀivÀn taistelu heijasti selvÀsti omaa hengellistÀ heikkouttani. Tunsin itseni tÀysin viheliÀiseksi ja onnetttomaksi.

 

Olimme taistelleen demonien kanssa kolme pÀivÀÀ. Niiden seurauksena en kolmeen yöhön ollut nukkunut hyvÀÀ normaalia yöunta. Ei ollut enÀÀ vÀliÀ olinko kirkossa vai kotona. Pahat henget eivÀt suoneet minulle rauhaa kummassakaan. Etenkin edellisyön taistelu oli uuvuttanut meitÀ. Taistelu kesti aamu-kahdeksaan ja oli sunnuntai. Vaikka kÀytin kaiken uskoni ja hengelliset kykyni, olin tehoton.

 

NiinpĂ€ minulla ei ollut vaihtoehtoa. Etsin apua Herralta. Anoin apua Herralta, mutta Herra vaati, ettĂ€ minun on jatkettava demonien kanssa taistelua loppuun asti uskoni varassa. Koska sunnuntain jumalanpalvelus lĂ€heni, tulin kĂ€rsimĂ€ttömĂ€ksi ja painostin Herraa:      ” Jeesus! Auta minua! MinĂ€ kerjÀÀn Sinua! Tule joko itse vĂ€liin tai lĂ€hetĂ€ Arkkienkeli Mikael apuun. Kiirehdi! Ei ole vĂ€liĂ€ kuka meitĂ€ auttaa.” Kun anoin kiireistĂ€ apua, Joosef, Joo-Eun ja Haak-Sung yhtyivĂ€t avunhuutoon. Me kaikki kylvimme kyynelissĂ€. Ruumiimme oli hien kyllĂ€stĂ€miĂ€. Pian sen jĂ€lkeen useita enkeleitĂ€ taivaasta laskeutui ja he seisahtuivat eteemme.

 

                              Arkkienkeli Mikaelilta Saatu Apu

 

NÀytti siltÀ, ettÀ useita satoja, jopa useita tuhansia enkeleitÀ saapui. HeitÀ tuli jatkuvasti ja he kerÀÀntyivÀt ympÀrillemme. MeidÀt ympÀröitiin enkeleillÀ. He alkoivat suojata ja peittÀÀ meitÀ kirkkailla hohtavilla valokerroksilla. Demonit yrittivÀt hyökÀtÀ. Hetken kuluessa nÀin valtavan, hohtavan kirkkaan valon tulevan alas taivaalta. Arkkienkeli Mikael oli lÀhestymÀssÀ meitÀ. HÀn ratsasti valkoisella hevosella, jolla oli siivet. Kun hÀn ratsasti, hÀn piti kÀdessÀÀn valtavaa kirkasta miekkaa. Heti saavuttuaan hÀn parilla miekkansa huitaisulla irroitti parin demonin pÀÀn.

 

JÀljelle jÀÀneet demonit tulivat sekopÀiksi ja niiden rivit alkoivat hajota Arkkienkeli Mikaelin edessÀ. Mikael ratsasti kirkon jÀsenten lÀhelle ja heidÀn ympÀrillÀÀn. Ratsastaessaan lÀhellÀ HÀn hyökkÀsi demoneja vastaan ja löi niiltÀ pÀÀn poikki. Kun pahojen henkien pÀÀt oli poistettu, musta sumu lÀhti niiden ruumiista ja ne hÀvisivÀt.

 

Enkeli levittivÀt siipensÀ levÀlleen ja muodostivat niillÀ puolustussuojan kirkon jÀsenten ympÀrille. Mikael jatkoi ratsastamistaan ja hyökkÀsi miekallaan demoneja vastaan. Demonit kirkuivat ja pakenivat sekopÀisinÀ. HeillÀ oli tÀysi sekasorto. Sitten Jeesus ilmestyi ja tarkkaili tilannetta.

 

                                     PyhĂ€ Tuli Polttaa Demonit

 

Lee, Haak-Sung :  Useita ryhmiĂ€ demoneita meni Ă€itini ruumiiseen. Rukousaikamme lyheni, kun avustimme riivaajien ulos ajamisessa hĂ€nestĂ€. Vaikka tilanne nĂ€ytti sekasortoiselta ja Ă€itini oli piinassa, pastori piti itsensĂ€ koossa ja jatkoi vahvaa, tehokasta palvelua. Pastorin sana yhdistyi Jumalan Voimaan ja voimautui siitĂ€. Sen seurauksena, kun rukouskokouksemme alkoi, PyhĂ€n Hengen Tulen lĂ€snĂ€olo oli hyvin voimakas.

 

PĂ€ivĂ€ oli paljon tavallista kylmempi. Sen seurauksena en ollut hyvĂ€llĂ€ tuulella ja pÀÀni oli tĂ€ynnĂ€ pessimistisiĂ€ ajatuksia. Kuitenkin, kun aloin rukoilla, PyhĂ€n Hengen voimallinen Tuli tĂ€ytti sydĂ€meni. Aloin hikoilla lĂ€mmöstĂ€ ja energiasta. NĂ€in kuinka joukko enkeleitĂ€ laskeutui alas taivaasta.  He olivat tulossa lĂ€pi ristin oven kirkon alttarilta. Demonit olivat yhĂ€ Ă€itini sisĂ€llĂ€ kiduttaen hĂ€ntĂ€. Kipu sai Ă€itini kierimÀÀn lattialla. Äitini oli avuton; hĂ€n ei tiennyt mitĂ€ tehdĂ€ saadakseen sietĂ€mĂ€ttömĂ€n kivun loppumaan. HĂ€n itki ja kirkui jatkuvasti. Kaikki kirkon jĂ€senet yhtyivĂ€t rukoustaisteluun pahojen henkien karkoittamiseksi. Taistelu jatkui aamuun asti. Onneksi, Arkkienkeli Mikaelin avustamana, onnistuimme kukistamaan demonit ja lopettamaan pĂ€ivĂ€n palveluksen.

 

Kun Arkkienkeli Mikael ja Jeesus palasivat taivaaseen, meille jĂ€i hetki aikaa rukoilla henkilökohtaisesti. Kun rukoilin kielillĂ€, nĂ€in ryhmĂ€n mustia varjoja ryömivĂ€t nurkasta. Sekunneissa demoni, joka nĂ€ytti isolta dinosaurukselta, ilmestyi ja alkoi juosta kohti minua. Kun se haastoi minua, sen pÀÀ avautui ja nĂ€in limaisia, punaisia,  kiemurtelevia olioita sen pÀÀn sisĂ€llĂ€. Kun katselin tilannetta, tuntui kuin sieluni olisi jĂ€ttĂ€nyt ruumiin. SillĂ€ sekunnilla, hetken heikkoudessa, demoni hyökkĂ€si minua kohti. SĂ€ikĂ€hdin pahoin ja huusin Herran puoleen: ”Jeesus! Auta minua! Tule Ă€kkiĂ€ ja pelasta minut!”  Herra saapui heti ja tarttui dinosauruksen hĂ€ntÀÀn ja heitti  sen menemÀÀn. Demoni kiljui mennessÀÀn.

 

Seuraavaksi ryhmĂ€ tummia varjoja, demoneita, veti minua liivistĂ€. Yritin irrottautua, mutta en pystynyt ja rukoukseni keskeytyi. Heti kun tajusin, etten omin voimin voinut niitĂ€ kukistaa, pÀÀtin huutaa PyhĂ€n Tulen voimaa. Aloin huutaa: ”PyhĂ€ Tuli! PyhĂ€ Tuli! ” ÄkkiĂ€ leimuava tuli lensi ruumiistani ja hajotti tummat varjo-henget.

 

Kun aloin rukoilla kielillÀ, aloin kuulla laulua. Tanssin ja rukoilin laulun rytmeissÀ. Havaitsin, ettÀ rautanaamio- demoni lÀhestyi minua. Jatkoin rukousta ja kÀteni liikkuivat musiikin rytmissÀ. Rautanaamio-demoni tuli lÀhelle. Irrotin sen naamion, jolloin parvi hyönteisiÀ lÀhti siitÀ ulos. Tuhosin ne PyhÀllÀ Tulella. Kun olin kukistanut demonit, Herra saapui ja ojensi minulle karkin taivaasta. Se oli hyvin makea ja herkullinen. Söin sen liian nopeasti, niin ettÀ aloin yskiÀ.

 

Yoo-Kyung Todistaa JÀlleen Sukulaistensa Kidutusta HelvetissÀ

 

Lee, Yoo-Kyung : Kun Jeesus otti minua kĂ€destĂ€, HĂ€n kysyi: ”Yoo- Kyung, haluaisitko vierailla taivaassa?” Heti kun olin kuullut kysymyksen, sydĂ€meni tĂ€yttyi ilolla. Me lensimme halki ilman. Me liidimme halki avaruuden ja Linnunradan ja jatkoimme lentoa eteenpĂ€in. Kuitenkin, odottamatta, lensimme synkĂ€n tunnelin lĂ€pi ja pÀÀdyimme vasemmalle tielle. Taivas oli oikean tien pÀÀssĂ€.

 

Jeesus tiesi, ettÀ jos HÀn olisi pyytÀnyt minua vierailemaan helvetissÀ, olisin vastustellut. MinÀ rakastan taivaassa vierailuja. Milloin vain saan tilaisuuden vierailla taivaassa, nautin suunnattomasti. Toivon, ettÀ voisin jÀÀdÀ sinne ikuisiksi ajoiksi. Mutta helvetti on hirvittÀvÀ ja pelottava paikka. Se on paikka, jossa en haluaisi vierailla enkÀ edes ajatella sitÀ. Milloin tahansa olen vieraillut helvetissÀ, siitÀ seurauksena on unettomia öitÀ. Ruumiini kokee ja kÀrsii helvetin jÀlkikipuja.

 

Kun ajattelin itseĂ€ni, nĂ€in kuinka sukulaisiani rÀÀkĂ€ttiin. HeidĂ€t oli pakotettu seisomaan rivissĂ€  ja iso otus odotti heitĂ€. Otus oli niin iso, ettĂ€ se ulottui helvetin taivaaseen asti. SiellĂ€ oli monia ristin muotoisia puita pystyssĂ€ pitkinĂ€ suunnattoman olennon edessĂ€.

 

Muut demonit hyörivÀt kiireisinÀ valmistellessaan omaisteni ristiinnaulitsemista. Iso olento nÀytti olevan kuningas. Aina kun se komensi, sen alaiset demonit ja sukulaiseni vapisivat pelosta. Pahan otuksen pelkkÀ suunnaton koko, ukkosenjylinÀÀ muistuttava ÀÀni, ja sen koko olemus pelÀstyttivÀt minut. Lopulta puhkesin itkuun.

 

PelĂ€styneenĂ€ puhkesin kyyneliin. MyötĂ€tuntonsa osoittaen mummini pyyhki kyyneleeni pois. Minun ei oltu ikinĂ€ sallittu pitÀÀ kenenkÀÀn kĂ€destĂ€ kiinni helvetissĂ€, mutta tĂ€llĂ€ kertaa mummin oli sallittu tulla lĂ€hemmĂ€ksi ja pyyhkiĂ€ kyyneleeni. Kun hĂ€n pyyhki niitĂ€, tunsin kylmyyden hohkaavan hĂ€nen kĂ€destÀÀn. Se oli kylmĂ€ kuin jÀÀ: ”Yoo- Kyung! Miksi olet tullut tĂ€nne jĂ€lleen? TĂ€mĂ€ ei ole mikÀÀn vierailupaikka. LĂ€hde nyt! ” Kun hĂ€n puhui, hĂ€n itki kanssani.

 

Jeesus veti minua lĂ€hemmĂ€ksi itseÀÀn ja ojensi minulle punaisen hedelmĂ€n. HĂ€n kertoi, ettĂ€ söisin sen ja lopettaisin sen jĂ€lkeen itkuni. Herra oli tuonut sen taivaasta. Kun söin taivaallista hedelmÀÀ, mummini tuijotti minua. Herra sanoi: ”Yoo- Kyung, kun kosketit mummin kĂ€ttĂ€, miltĂ€ sinusta se tuntui? ” Vastasin: ” Herra, mummini kĂ€si oli erittĂ€in kylmĂ€. NĂ€yttÀÀ niin kuin hĂ€n on kylmissÀÀn ja vapisee.”

 

Kun mummini itki, hĂ€n kumarsi pÀÀnsĂ€ alas Herran edessĂ€ ja sanoi:        ”Rakas Jeesukseni! Kiitos Sinulle, ettĂ€ toit lapsenlapseni, Yoo-Kungin tĂ€nne.” Enoni, joka seisoi mummini vieressĂ€, kysyi: ”Yoo-Kyung! MissĂ€ on Ă€itisi? ” Sanoin: Ӏiti on suurissa tuskissa. HĂ€n ei voi edes rukoilla. HĂ€nen tĂ€ytyy maata kirkon penkillĂ€.” Eno kysyi: ” Ihanko totta? Toivon hĂ€nelle terveyttĂ€ ja kaikkea hyvĂ€Ă€â€Šâ€  HĂ€n oli huolissaan Ă€idistĂ€ni. Sitten nĂ€in isoisĂ€ni ja serkkuni seisomassa heistĂ€ seuraavana. En tiedĂ€, minkĂ€ kidutuksen isoisĂ€ oli lĂ€pikĂ€ynyt ennen tĂ€nne tuloaan, mutta hĂ€nen kasvojensa ja ruumiinsa iho oli revitty pois.

 

Kasvoillaan jĂ€rkytys, enoni ja serkkuni ilmaisivat huolensa: ”Yoo- Kyung, mikĂ€ on vierailusi tarkoitus?  Äiti itki, hĂ€n puhui vielĂ€ kerran:    ”Yoo-Kyung! MinĂ€kin haluaisin jĂ€ttÀÀ tĂ€mĂ€n paikan. Koska olet Jeesuksen kanssa, pyydĂ€ Herralta, ettĂ€ HĂ€n vie minut pois tÀÀltĂ€ sinun kanssasi! Helvetti on paikka, joka on tĂ€ynnĂ€ sietĂ€mĂ€töntĂ€ kidutusta ja tuskaa.  Se on erittĂ€in pelottava paikka. Auta minua pÀÀsemÀÀn tÀÀltĂ€ pois!”

 

Kun katselin mummini itkua ja anelua, pyysin Herralta: ”Jeesus, ota hĂ€net pois tÀÀltĂ€. Minusta tuntuu niin pahalta tietÀÀ, ettĂ€ isomummi on tÀÀllĂ€!”  Huusin IsĂ€ Jumalan puoleen: ”Minun Kolmiyhteinen Jumalani! Auta!” Jeesus sanoi: ”Yoo-Kyung, alkaa jo olla myöhĂ€. LĂ€htekÀÀmme. TĂ€mĂ€ riittÀÀ tĂ€ltĂ€ pĂ€ivĂ€ltĂ€.” HĂ€n tarttui kĂ€teeni ja sillĂ€ hetkellĂ€ kuulin serkkuni kirkunan. Se oli tosi ÀÀnekĂ€s: ”Yoo-Kyung! Auta minua! Pelasta minut!” Kun hĂ€n huusi, punainen, sininen ja keltainen kÀÀrme kietoutui hĂ€nen sÀÀriensĂ€ ympĂ€rille. KÀÀrmeet liukuivat hitaasti hĂ€nen pÀÀtÀÀn kohti.

 

Serkkuni jatkoi kirkumistaan ja huutamistaan: ” Yoo-Kyung! Kun palaat maan pÀÀlle, evankelioi kaikki sukulaisemme ja kerro heille ettĂ€ uskovat  Jeesukseen. Kerro heille, ettĂ€ kĂ€yvĂ€t kirkossa uskollisesti! Kerro heille, etteivĂ€t tule tĂ€hĂ€n paikkaan---vaikka mikĂ€ olisi! YmmĂ€rrĂ€tkö? Kun hĂ€n huusi, demoni jolla oli terĂ€vĂ€ sarvi pÀÀssÀÀn, juoksi heidĂ€n luokseen ja kysyi Ă€rsyttĂ€en: ”MitĂ€ te höpisette? ” HĂ€n nĂ€ytti tosi suuttuneelta. Paha henki puhkaisi sarvellaan mummini rinnan. Mummini kaatui kirkuen maahan. Huusin hysteerisesti: ”Mummi! Mummi! Paholainen, et pÀÀse tĂ€stĂ€ kuin koira verĂ€jĂ€stĂ€, jos se minusta on kiinni! ÄlĂ€ koske mummiini!”  Kun huusin, tajusin jo olevani kirkossa ja rukoilin. Jeesus taputti pÀÀtĂ€ni, puhui ja lohdutti minua, kun itkin ja rukoilin.

 

           Arkkienkeli Mikael Ratsastaa Valkoisella Hevosella

 

Sisar Baek, Bong-Nyo: Palveluksen aikana useita pahoja henkiĂ€ oli jĂ€rjestynyt riviin ja astui ruumiiseeni. Ne aiheuttivat ensin puutuneisuutta vasempaan kĂ€teen. En kyennyt erottamaan niiden ulkomuotoja. Ne jatkoivat sisÀÀntuloaan. Olin niin hirveissĂ€ kivuissa, ettĂ€ kierin lattialla. Pastori ja rouva Kang, Hyun– Ja havaitsivat hĂ€iriön, lopettivat rukouksensa ja riensivĂ€t avukseni. Myös muut seurakunnan jĂ€senet avustivat. He kaikki alkoivat ajaa ulos riivaajia. Kaikkien demonien ulos ajaminen olikin työlĂ€s urakka. RyhmĂ€ kĂ€ytti hyvĂ€n tovin aikaa taisteluun.

 

Taistelu demoneja vastaan jatkui koko yön. Pahat henget ruumiissani tekivÀt vastarintaa, eivÀt hevillÀ lÀhteneet ulos ruumiistani. Pastori ja vaimonsa ajoivat ulos kaikki riivaajat, yhden kerrallaan. He rukoilivat koko yön. SisÀllÀni oli monta demonia. Ne kiduttivat minua koko yön. Ruumiini vÀÀntyi kaikkiin suuntiin. RyhmÀ onnistui ajamaan ulos kaikki riivaajat aamuvarhaiseen mennessÀ. Kun demonit ensimmÀiseksi tunkeutuivat ruumiiseeni, en kyennyt nÀkemÀÀn niiden muotoa enkÀ nÀköÀ. Kuitenkin kun ne ajettiin yksi kerrallaan, silloin kykenin nÀkemÀÀn kunkin muodot selvÀsti.

 

Havaitsin monen tyyppisiÀ kÀÀrmeitÀ; jotkut olivat isoja, toiset pieniÀ. NÀin myös hyönteisiÀ, jotka olivat irvokkaan ja karmaisevan nÀköisiÀ. LisÀksi oli demoni, joka nÀytti nuorelta tytöltÀ ja toisilla oli sarvia. Kaikki ne ajettiin ulos yksi kerrallaan. Niiden lÀhdettyÀ tunsin oloni huojentuneeksi ja vapaaksi. Ruumiini oli arka ja liikkuminen teki kipeÀÀ. Minun piti rukoilla makuuasennossa. Silloin Herra tuli enkeliryhmÀn kanssa vierailulle. PyhÀ Henki tuli myös ja antoi minulle PyhÀn Tulen. Tulipallo tuli sydÀmeeni.

 

Heti kun tulipallo oli tullut sydĂ€meeni, ruumiini tuli hyvin kuumaksi --- sietĂ€mĂ€ttömĂ€n kuumaksi! Olin juuri vĂ€rissyt kylmĂ€stĂ€, mutta saatuani PyhĂ€n Tulen, olin tullut kuumaksi. ÄkkiĂ€ ryöpsĂ€hdin rukoilemaan kielillĂ€ voimakkaasti ja lĂ€mpö tulesta leimusi ulos. Jeesus sanoi: ”Bong-Nyo, tiedĂ€n, ettĂ€ sinulla oli vaikea pĂ€ivĂ€. Siksi en halua viedĂ€ sinua helvettiin tĂ€nÀÀn. SinĂ€ rukoilet huolimatta sĂ€rkevĂ€stĂ€ ruumiistasi. LĂ€hdetÀÀn. Haluan helpottaa sinun kipuasi.” Herra otti kĂ€destĂ€ni ja me lensimme taivaaseen.

 

Herra vei minut taivaaseen. Vierailimme valtamerellĂ€, lumivalkoisella vuorella, ja HĂ€n nĂ€ytti lisÀÀ kaikenlaisia paikkoja: ”KĂ€tesi on jÀÀkylmĂ€. Sinulla tĂ€ytyy olla kipuja. Se on paholaisen työtĂ€.” Herra tarttui kĂ€teeni ja sillĂ€ hetkellĂ€ nĂ€in, kuinka mustia höyryjĂ€ tuli kĂ€destĂ€ni kÀÀrmeen muodossa.  Sitten huurut hĂ€visivĂ€t. Herran lĂ€mmin kosketus sai kĂ€teni lĂ€mpimiksi.  Herra puhui hellĂ€sti: ”Bong-Nyo, sinun fyysinen ruumiisi on rasittunut ja heikko. KĂ€y pitkĂ€ksesi ja lepÀÀ vĂ€hĂ€n. Olet tehnyt tĂ€nÀÀn hyvÀÀ työtĂ€.”

 

Kun olin kylliksi levĂ€nnyt taivaassa, tunsin itseni toipuneeksi. Seurustelin enkelten kanssa ja meillĂ€ oli hauskaa. Palasin kirkkoon ja nĂ€in Arkkienkeli Mikaelin demonijahdissa. HĂ€n ratsasti valkoisella hevosella ja kulki rukoilijoiden vĂ€lissĂ€. Koska pastori oli ajanut riivaajia minusta, hĂ€nellĂ€ ei ollut tilaisuutta rukoilla henkilökohtaisesti yöllĂ€. NiinpĂ€ hĂ€n valmistautui rukoilemaan aamulla. NĂ€in noin 50 demonia ympĂ€röivĂ€n pastoria. Ne odottivat tilaisuutta hyökĂ€tĂ€. Arkkienkeli Mikael tuli lĂ€hemmĂ€ksi pastoria ja huusi: ”Te kaikki saastaiset demonit!  Kuinka uskallatte tulla ja kokoontua kirkkoon! ” Sitten HĂ€n heilautti loistavaa miekkaansa, joka oli kuin kultainen valo. LĂ€himmĂ€t demonit pastorin ympĂ€rillĂ€  menettivĂ€t pÀÀnsĂ€. Ne demonit paloivat tuhkaksi. NĂ€in huurujen nousevat tuhkasta, kun demonit pakenivat helvettiin. Tapahtuma oli hyvin mieliinpainuva. Kun vertaan Joo-Eunia muihin nuoriin, hĂ€n on aina erityisen Ă€lykĂ€s, ilmeikĂ€s, hyvin itseÀÀn ilmaiseva ja aina iloinen.

 

Pastorin perheellÀ oli talousvaikeuksia. Vaikka he olivat aina elÀneet köyhyydessÀ, heidÀn lapsensa ovat kuuliaisia ja hyvin kasvatettuja. He eivÀt ikinÀ valittaneet tilanteestaan. Useimmat kirkkomme jÀsenistÀ ovat muitten kirkkojen hylkÀÀmiÀ. He kaikki ovat asettuneet tÀnne ja tulleet uskossaan vakaiksi.

 

Jeesus palasi kirkkoon ja herĂ€teli Joo-Eunia, joka oli nukahtanut pitkĂ€n rukouskokouksen aikana. Kun tarkkailin Herraa, aloin kyynelehtiĂ€, kun nĂ€in, ettei Joo- Eun reagoinut. Tunsin sÀÀliĂ€ Joo- Eunia kohtaan; hĂ€n oli erittĂ€in vĂ€synyt. Herra sanoi: ”Joo- Eun! Pisama! Se olen MinĂ€, Herra. Olen tullut saattaakseni sinut taivaaseen. HerÀÀ, Joo-Eun! Olen tullut nĂ€yttĂ€mÀÀn sinulle lisÀÀ taivasta. Joo-Eun! Nosta pÀÀsi!” Herra yritti hellĂ€sti taivutella hĂ€ntĂ€. 

 

Joo-Eunin on tĂ€ytynyt olla rĂ€ttivĂ€synyt; hĂ€n ei reagoinut mitenkÀÀn Herralle. Herra huokaisi: ”Olen pahoillani. Sinun palavien rukoustesi vuoksi olisin halunnut nĂ€yttÀÀ sinulle taivasta tĂ€nÀÀn. Olen todella pahoillani. ”HĂ€n hellĂ€sti hyvĂ€ili Joo-Eunin selkÀÀ ja lĂ€hti.

 

RyhmĂ€ demoneja, jotka Arkkienkeli Mikael oli ajanut pois, palasi mennĂ€kseen sisÀÀn rva Kang, Hyun-Jahan. Kaikki 50 kerÀÀntyi yhteen ja kokosi voimansa ja ympĂ€röi hĂ€net. Ne odottivat tilaisuutta hyökĂ€tĂ€. Onneksi Arkkienkeli tuli rouvan viereen ja huusi:”Ettekö ole oppineet?” Mikael heilautti miekkaansa kerran ja demonien pÀÀt olivat irti. Ne hajosivat tuhkaksi.

 

Kun pastori, hÀnen vaimonsa ja diakonissa Shin rukoilivat tauotta, ryhmÀ enkeleitÀ ilmestyi ja suojasi heidÀt siivillÀÀn kuin kilvillÀ. Arkkienkeli Mikael jatkoi taistelua demoneja vastaan katkomalla heidÀn pÀÀnsÀ kultaisella miekallaan.

 

 

 

                                            29. pĂ€ivĂ€

 

 

Henkilökohtaiset Kertomuksemme HengellisistÀ Kokemuksista

 

2. Kor. 6: 1-2 : ”Jumalan työtovereina me kehotamme teitĂ€ ottamaan vastaan Jumalan armon niin, ettei se jÀÀ turhaksi. Sanoohan hĂ€n:  ‘Sopivalla ajalla minĂ€ olen sinua kuullut ja pelastuksen pĂ€ivĂ€nĂ€ auttanut. ’ Nyt on sopiva aika, nyt on pelastuksen pĂ€ivĂ€.”

 

 

                                           Joosefin Toive

 

Kim, Joosef: Rukouskampanjaamme oli jĂ€ljellĂ€ enÀÀ yksi ainoa pĂ€ivĂ€, enkĂ€ ollut vielĂ€kÀÀn kokenut hengellisten silmieni avautumista. Mieleni oli raskas ja rasittunut. Kyyneleet alkoivat valua pitkin kasvoja. Viimeksi, kun ryhmĂ€mme pÀÀtti rukouskokoiksen, sain kuunnella toisten todistuksia avautumisistaan. En voinut olla kadehtimatta heitĂ€. Herra oli yhĂ€ hiljaa enkĂ€ kuullut Herralta mitÀÀn. Joo-Eun ja muut kirkon jĂ€senet selittivĂ€t syyn siihen, miksi en ollut avaamista kokenut. He selittivĂ€t, ettĂ€ minut on kutsuttu toimimaan pastorin virassa.  Siksi minun pitĂ€isi rukoilla niin kauan kunnes Herra olisi tyytyvĂ€inen.

 

En tiennyt, miksi pastoreiden piti rukoilla pitempÀÀn ja kovemmin. EihĂ€n isĂ€nikÀÀn, pastori Kim, ollut saanut hengellistĂ€ nĂ€kökykyĂ€. Ajattelin, ettĂ€ ehkĂ€ hĂ€n saattoi olla sisimmĂ€ssÀÀn epĂ€toivoinen.  Kuitenkaan pastori ei mitenkÀÀn osoittanut pettymyksen tunnettaan, vaan pikemminkin lohdutti ja rohkaisi toisia sanoillaan: ”Rukoillaan ja ollaan kĂ€rsivĂ€llisiĂ€.”

 

Rukoukseni aikana purskahdin itkuun ja sain katumuksen kyyneleet. Itkin hyvĂ€n tovin:  ”Herra! Avaa hengelliset silmĂ€ni! NĂ€ytĂ€ minulle jotakin!” Kun rukoilin kielillĂ€, nĂ€in sinisen valon tuikkivan pimeyden keskeltĂ€. Sitten se hĂ€visi. Rukoilin ja odotin nĂ€kevĂ€ni valon uudelleen. SydĂ€meni janosi sitĂ€. Mutta en kuitenkaan nĂ€hnyt sinistĂ€ valoa. Olin pettynyt, mutta en vihainen.

 

Diakonissa Shin, Sung-Kyungin ja Jung-Minin Uudistuminen

 

Diakonissa Shin, Sung-Kyung: Vaikka olin tehnyt parannusta kyynelin jo pitkÀn ajan, en ollut nÀhnyt mitÀÀn nÀkyjÀ. Kun muistelen rukousöitÀ, ne sinÀllÀÀn ovat ihme. Ilman Herran apua se ei olisi ollut mahdollista. Oma sitoutumiseni rukoilemiseen on sinÀllÀÀn seurausta Jumalan armosta ja myötÀelÀmisestÀ. Kun kuuntelin jÀsenten kertomuksia hengellisestÀ avautumisestaan ja vierailuistaan taivaassa ja helvetissÀ, tunsin hÀpeÀÀ ja kyseenalaistin uskoni. Uskoni oli enemmÀnkin nÀyteltyÀ. Yritin pysyÀ toisten tahdissa. Nykyisin tunnustan syntini palavasti kyynelin ja katumuksin.

 

Aviomieheni seurasi tarkasti poikaani, Jung-MiniĂ€. HĂ€nen kĂ€ytöksensĂ€ muuttui tĂ€ysin. Jung-MinillĂ€ oli ollut helvetti-vierailu ennen minua. Poikani tuijotti minua ja sanoi: Ӏiti, sinun tĂ€ytyy vierailla helvetissĂ€ ja kokea se!”  Minun piti rauhoittua, kun niin hĂ€tkĂ€hdin tĂ€stĂ€ huomautuksesta.

 

Poikani Jung-Min on vain lapsi, joka on valmis menemÀÀn alakouluun. HĂ€n oli riippuvainen internet-peleistĂ€ ja sarjakuvista. Kuitenkin sen jĂ€lkeen, kun hĂ€n koki PyhĂ€n Hengen Tulikasteen, hĂ€n syntyi uudesti ylhÀÀltĂ€ ja sai pyhĂ€n armolahjan. Nyt hĂ€n ei ole lĂ€hes kuukauteen pelannut nettipelejĂ€ eikĂ€ katsonut TV:tĂ€.  Nyt hĂ€n on sitoutunut rukoilemiseen. HĂ€n voi helposti rukoilla kolme tuntia kĂ€det kohotettuina ilmaan. HĂ€nen kiihkeĂ€nĂ€ pyrkimyksenÀÀn on nyt tulla pastoriksi. HĂ€n lukee ja tutkii Raamattua joka pĂ€ivĂ€. ElĂ€n toiveikkaana ja katson mikĂ€ hĂ€nestĂ€ tulee.

 

                                   Herra KĂ€rsii RistillĂ€.

 

Lee, Haak-Sung: Kun olin rukouksessa, kolme demonia ilmestyi yhtÂŽaikaa. Yksi niistĂ€ nĂ€ytti tosi vahvalta. SillĂ€ oli selvĂ€sti havaittavat lihakset. Se oli iso henki, jolla oli kolme pÀÀtĂ€. TĂ€mĂ€ henki juoksi ympĂ€rillĂ€ni saadakseen ajatukseni harhailemaan ja mieleni sekaantumaan. Juoksin sen perÀÀn ja tartuin sen jalkoihin. Heti kun olin saanut otteen, aloin kieputtaa sitĂ€ ilmassa. ÄkkiĂ€ PyhĂ€n Hengen tuli lĂ€hti kĂ€destĂ€ni ja meni demoniin. Se hajosi heti tuhkaksi. Sitten havaitsin mustan olion piileskelevĂ€n diakonissa Shinin takana. Kohtasin tuon demonin ja tein sille saman kuin lihaksikkaalle kaverilleen. Pian tuli demoni dinosauruksen hahmossa. Sen kallo oli murtunut auki. Tartuin siihen armotta ja kieputin useita kierroksia. Se hajosi törmĂ€yksessĂ€ kappaleiksi. Sen tuhoutuneesta ruumiista ryömi ulos monia erilaisia saastaisia, karmaisevia ötököitĂ€. NiistĂ€ tuli parvi. Huusin ÀÀnekkÀÀsti: ”PyhĂ€n Hengen Tuli!” Tuli iski ruumiistani. Tuo tulipallo tuhosi ja poltti kaikki pahat henget ja hyönteisparven.

 

Kun olin kukistanut demonit, Herra ilmestyi. Heti kun nĂ€in HĂ€net, kyyneleet tulivat silmiini. Anoin Jeesukselta: ”Ota Joosef ja Joo-Eun taivaaseen.” Jeesus vastasi: ”All right, MinĂ€ otan. ” HĂ€n kutsui minua lempinimellĂ€ni ja sanoi: ”Sam dol! MennÀÀn taivaaseen yhdessĂ€!”  Pidin Jeesuksen kĂ€ttĂ€ ja me saavuimme kukkapuutarhaan. Minulla oli hienoa, miellyttĂ€vÀÀ aikaa.

 

Kun retkeilin kukkapuutarhassa, Herra sanoi: ”Haak-Sung! MeidĂ€n tĂ€ytyy vierailla myös toisessa paikassa. LĂ€hdetÀÀn nyt. ” Ihmettelin minnehĂ€n olisimme matkalla. Sitten tajusin, ettĂ€ se oli Herran Kirkko. NĂ€yssĂ€ nĂ€in Herran kĂ€velevĂ€n kohti matalaa kukkulaa ja sitten HĂ€n hĂ€visi. ÄkkiĂ€ Herra ilmestyi silmieni eteen. HĂ€n kĂ€veli kantaen ristiÀÀn. Ihmiset ympĂ€rillĂ€ pieksivĂ€t HĂ€ntĂ€. HĂ€n vuoti verta kaikista haavoistaan ja viilloistaan ruumiissaan.

 

He pilkkasivat Herraa. HĂ€nellĂ€ oli pÀÀssÀÀn piikkikruunu. Veri virtasi alas hĂ€nen kasvoilleen pÀÀÀhĂ€n painettujen piikkien haavoista. NĂ€in kuinka Jeesus kĂ€rsi, kun pitkĂ€t terĂ€vĂ€t naulat lĂ€vistivĂ€t HĂ€nen kĂ€tensĂ€ ja jalkansa. Sitten HĂ€n kuoli. Huusin ÀÀnekkÀÀsti, kun nĂ€in Jeesuksen kĂ€rsivĂ€n. NĂ€in piikkikruunun, naulojen lĂ€vistykset, veden ja veren valumisen. Sitten Herra ilmestyi. TĂ€llĂ€ kertaa HĂ€n pyyhki minun kyyneleeni ja sanoi hellĂ€sti: ”Haak-Sung, Ă€lĂ€ itke.” En ikinĂ€ unohda mitĂ€ nĂ€in ilmestyksessĂ€.

 

 

 

                    Taivaan Hedelmien Syönti: Kaikki Kerralla

 

Lee, Yoo-Kyung: TĂ€nÀÀn ei ollut tavallinen pĂ€ivĂ€. Jeesus oli jo odottamassa meitĂ€ kirkossa ennen kuin rukousten oli mÀÀrĂ€ alkaa. HĂ€n seisoi ristin alla. Kun aloin rukoilla, minulla oli kiire kutsua IsÀÀ Jumalaa. Herra tuli eteeni ja tarttui heti kĂ€teeni. Niin me lensimme taivaaseen. Aloin laulaa Jeesuksen katsellessa. Lauloin kolme laulua:     ” YlistĂ€ Oi Sieluni”; Ylös ja Taistelemaan Paholaista vastaan” ja ” Kasta PyhĂ€llĂ€ HengellĂ€â€. Lauloin ne yhĂ€ uudelleen ja uudelleen. Herra taputti kohteliaasti ja sanoi: ”Minun rakas Miss Mole (mole= luomi, syntymĂ€merkki, myyrĂ€)laulaa erittĂ€in hyvin. Se on miellyttĂ€vÀÀ.” HĂ€n

onnitteli minua.

 

Sanoin Herralle: ”Herra, minun kurkkuni on kipeĂ€ ja olen yskinyt hiljattain.” Herra vastasi: ”Todellako? En salli, ettĂ€ olet sairas. Oletko vilustunut? MinĂ€ parannan sinut, Ă€lĂ€ ole huolissasi!” HĂ€n  siveli kĂ€dellÀÀn ruumistani ja halasi minua. Kun Jeesus siveli minua, tunsin lĂ€mmön, ystĂ€vĂ€llisyyden ja hellyyden. En tiennyt mitĂ€ tehdĂ€.

 

Sanoin: ”Jeesus, minulla on myös tukkoinen nenĂ€. ” HĂ€n vastasi: ”MinĂ€ parannan senkin.” Sitten Herra toi taivaan hedelmiĂ€. Ne nĂ€yttivĂ€t paljolti samanlaisilta kuin maankin hedelmĂ€t. Niiden muoto nĂ€ytti samalta ja ne olivat suurin piirtein saman kokoisia ja – vĂ€risiĂ€. Ne hedelmĂ€t, jotka Herra toi minulle nĂ€yttivĂ€t luumuilta, pÀÀrynöiltĂ€, omenilta ja greipeiltĂ€. Mutta makua ei voi verrata mihinkÀÀn maalliseen hedelmÀÀn. Taivaan hedelmĂ€t olivat erittĂ€in herkullisia.

 

Heti kun otat hedelmĂ€n suuhusi, se sulaa sinne. Se oli hĂ€mmĂ€styttĂ€vĂ€ tunne. Jeesus sanoi: ”Yoo- Kyung! Syö niin monta hedelmÀÀ kuin haluat ja tule terveeksi.” ÄkkiĂ€ Yeh-Jee lĂ€hestyi minua ja sanoi: ”Sisar, kuulin ettĂ€ olit vilustunut. ÄlĂ€ ole sairas. Sinun tĂ€ytyy olla terve koko ajan.”

 

Kun Herra ja minĂ€ suuntasimme takaisin kohti Herran Kirkkoa, lensimme galaksin kautta. EtÀÀllĂ€ nĂ€imme tummien, mustien pilvien liikkuvan. Sanoin Herralle: ”Jeesus, en muista nĂ€hneeni aikaisemmin noita mustia pilviĂ€. Miksi ne tulivat Ă€kkiĂ€ tuohon? Ne ovat niin synkkiĂ€. Minua pelottaa.”  Herra lohdutti minua: ”Nuo eivĂ€t ole pilviĂ€. Ne ovat saastaisia pahoja henkiĂ€. Demonit ovat naamioituneet pilviksi. Ne ovat pahoja pettĂ€jiĂ€. ÄlĂ€ ole huolissasi. MinĂ€ suojelen sinua.” Sitten saavuimme kirkkoon.

 

Herra kysyi: ” Yoo-Kyung, oletko vilustunut? ” Sanoin: ” KyllĂ€, Herra, olen  vilustunut. ” Herra silitti ruumistani. Heti kun HĂ€n oli silittĂ€nyt ruumistani, se tuli kuumaksi. Tunsin olevani leimuava tuli. Sanoimme hyvĂ€stit ja heilutimme kĂ€ttĂ€ toisillemme. Valppauteni oli hetken poissa ja demonit kĂ€yttivĂ€t tilaisuutta hyvĂ€kseen ja tunkeutuivat ruumiiseeni. Minua kidutettiin koko yö. Mutta kun pastori rukoili, minĂ€ toivuin.

 

Sisar Baek, Bong-Nyo Kohtaa Saatanan Kolmannen Kerran

 

Sisar Baaek, Bong-Nyo: ”Kun huusin ja itkin Herran puoleen katumuksen kyynelissĂ€, Sisar Joo-Eun istui ja rukoili vierellĂ€ni ja puhkesi katumuksen kyyneliin. Seurasin heti perĂ€ssĂ€. Kun rukoilin, nĂ€in enkeleitĂ€ tulevan alas taivaasta ja he peittivĂ€t  ja ympĂ€röivĂ€t kaikki meidĂ€t kirkon jĂ€senet paksuilla kirkkaan valon kerroksilla. Valon suojakerrokset  olivat niin kirkkaat, etten kyennyt tuijottamaan niitĂ€. Mutta ryhmĂ€ demoneja ilmestyi ja hyökkĂ€si. Ne katselivat ja odottivat tilaisuutta lĂ€pĂ€istĂ€ suojaavat valot.

 

Enkelit olivat tulleet hakemaan minua. Herra oli kĂ€skenyt niitĂ€: ”Herra odottaa galaksissa. Kiiruhda, meidĂ€n on lĂ€hdettĂ€vĂ€ nyt, koska HĂ€n odottaa sinua.” He hoputtivat minua pitĂ€mÀÀn kiirettĂ€. Heti kun tulin ulos suojaavista valokerroksista, enkeli ja minĂ€ lensimme ilmaan. Demonit lensivĂ€t meidĂ€n perÀÀmme ja yrittivĂ€t hyökĂ€tĂ€. Enkelit ja minĂ€ jouduimme tuliseen taisteluun lentĂ€essĂ€mme.

 

Lopulta saavutimme galaksin, mutta Herra ei ollutkaan siellĂ€. EpĂ€varmuuteni ja pelkoni lisÀÀntyivĂ€t. Lensimme tunnelin lĂ€pi; aina jos Herra ei ole vierellĂ€ni, sydĂ€meni hakkaa epĂ€varmuuteni tĂ€hden. ÄkkiĂ€ Herra ilmestyi kuin tyhjĂ€stĂ€ ja tarttui kĂ€teeni. Sitten hĂ€n lohdutti epĂ€varmaa sisintĂ€ni: ”Bong-Nyo, odotitko kauankin? MennÀÀn  vierailemaan helvetissĂ€. ÄlĂ€ pelkÀÀ—MinĂ€ suojaan sinua.” 

 

Herra saattoi minut helvettiin. Odottamatta paholaiskuningas seisoi edessÀni. Ensin en tiennyt minkÀtyyppinen demoni se oli; minulla ei ollut mahdollisuutta sen tunnistamiseen. Kuitenkin tunnistin sen, kun se alkoi keskustella kanssani:

 

”SinĂ€? Olet tÀÀllĂ€ taas! SinĂ€ vahingoitit silmÀÀni ja teloit selkÀÀni. Olet tuhonnut siipeni. Luuletko, ettĂ€ voit elÀÀ elĂ€mÀÀsi jatkuvasti ilman syyllisyyttĂ€? Ruumiini on tuskissa niiden haavojen takia, jotka teit selkÀÀni. Minulla on ollut sinua ikĂ€vĂ€, kun olen odottanut jĂ€lleen-vierailuasi.  Lopultakin olet tÀÀllĂ€!” HĂ€n huusi niin kuin koko helvetti olisi tĂ€rissyt. Paholaiskuningas antoi alaisilleen kĂ€skyn: “Tuokaa hĂ€nen perheensĂ€ jĂ€senet tĂ€nne!” Sen kĂ€skettyĂ€, nĂ€in kuinka perheeni jĂ€senet raahattiin luoksemme. HeidĂ€t asetettiin paholaiskuninkaan eteen samalla kun sen alamaisoliot tekivĂ€t heitĂ€ pelottavia eleitĂ€.  Perheeni jĂ€senet tĂ€risivĂ€t kauhusta ja heidĂ€n kasvonsa olivat kalpeat pelosta. He katsahtivat minuun toivottomina.  Herra seisoi ja katseli vaitonaisena.

 

Kun veljeni itki, hĂ€n sanoi: ”Sisar Bong-Nyo! Haluan nĂ€hdĂ€ tyttĂ€reni, joka syntyi kuolemani jĂ€lkeen!” Äitini puhui heti sen jĂ€lkeen:                    ” TyttĂ€reni Bong-Nyo! MinĂ€kin kaipaan hĂ€nen tyttövauvaansa valtavasti. Pian sen jĂ€lkeen, kun hĂ€nen tyttĂ€rensĂ€ syntyi, minĂ€ kuolin.” HeidĂ€n sanoistaan oli vaikea saada selvÀÀ, koska heitĂ€ kidutettiin. Kuinka he saattoivat kokea ikĂ€vÀÀ lapsiaan kohtaan sellaisessa paikassa? HeidĂ€n kipunsa olivat niin kauhistuttavat, ettĂ€ oli mahdotonta ymmĂ€rtÀÀ, ettĂ€ he saattoivat tuntea sen lisĂ€ksi enÀÀ mitÀÀn muita tunteita.

 

Koska heidÀn kiinnostuksensa sukuaan kohtaan oli niin suurta, minun oli annettava heille tilannepÀivitys. Veljeni tytÀr on yli 20- vuotias. Kerroin veljelleni, ettei hÀn ollut kristitty. Kuitenkin lupasin hÀnelle, ettÀ evankelioisin hÀnet hinnalla millÀ hyvÀnsÀ ja johtaisin hÀnet Herran Kirkkoon.

 

 

 

 

                                        Saatana Kostaa Perheelleni

 

Kun paholaiskuningas kuuli keskustelumme, se tuli erittĂ€in vihaiseksi. Erityisesti sana ”evankelioida” suututti sitĂ€: ”MitĂ€? Evankelioida kenet? MitĂ€ te höpisette? TeillĂ€ ei ole kĂ€sitystĂ€kÀÀn kuinka kipeĂ€ olen teidĂ€n tĂ€htenne! Olen odottanut tĂ€tĂ€ hetkeĂ€! MinĂ€ laitan perheesi kĂ€rsimÀÀn enemmĂ€n. Aloittakaa kidutus!”, se kĂ€ski ja heti sen alaisena oleva otus vastasi: ”KyllĂ€, Herra Kuningas Saatana!” Paha otus kĂ€veli kohti Ă€itiĂ€ni, veljenpoikaani ja veljeĂ€ni.

 

Äitini oli pukeutunut valkoisiin, veljeni ja veljenpoikani mustiin. Otus pani perheenjĂ€senet maahan toinen toisensa viereen. Otus lĂ€visti Ă€itini ruumiin ja aloitti jaloista. Naula oli hyvin terĂ€vĂ€, pitkĂ€ ja paksu. ”Ahhh! Bong-Nyo! Pelasta minut! Auta minua!” Iho nyljettiin irti lihoista ja veri peitti koko hĂ€nen ruumiinsa. Kirkumiset ja huudot kuuluivat paikan joka soppeen. Tuntui kuin tĂ€rykalvoni olisivat rĂ€jĂ€htĂ€mĂ€ssĂ€ ÀÀnekkĂ€istĂ€ valituksista.

 

Helvetin nĂ€kymĂ€t eivĂ€t olleet mielikuvitukseni tuotetta: ne eivĂ€t ole kuvitelmia. Helvetti on reaalinen, todellinen, paikka. MitĂ€ ikinĂ€ nĂ€inkÀÀn siellĂ€, nuo tapahtumat todella tapahtuivat edessĂ€ni. NĂ€kymĂ€t ja kidutusten ÀÀnet ovat todellisia. En edes kykenisi keksimÀÀn omalla mielikuvituksellani sellaista viheliĂ€stĂ€ kurjuutta. Rajoitettu kĂ€rsivĂ€llisyyteni kyllĂ€ loppui ja karjuin kuin mielipuoli: ”Herra! Tee jotakin! Nopeasti! En enÀÀ kestĂ€ nĂ€hdĂ€ enempÀÀ! Miksi et rankaise tuota pahaa Ă€pĂ€rÀÀ, joka kiduttaa Ă€itiĂ€ni? ”, huusin hysteerisenĂ€. 

 

Kyynelehtien huusin: Ӏiti! Äiti- raukka! HĂ€n on sellaisessa kidutuksessa vain koska minĂ€ Ă€rsytin Saatanaa. On minun vikani, ettĂ€ perheeni on nyt suuremmassa kidutuksessa. MitĂ€ minun pitĂ€isi tehdĂ€? Äiti! Anna anteeksi minulle! Se on minun syytĂ€ni!” Saatana kĂ€ski alaisiaan jatkamaan Ă€itini ruumiin lĂ€vistĂ€mistĂ€. Otukset lĂ€vistivĂ€t Ă€idin mahan, rinnan, niskan ja pÀÀn. Ne eivĂ€t osoittaneet mitÀÀn armoa.  Äitini meni tajuttomaksi aika ajoin ja tajuissaan ollen huusi ja itki. Verta ja ihonpalasia oli kaikkialla. HĂ€n ei enÀÀ nĂ€yttĂ€nyt ihmiseltĂ€.

 

Veljeni ja veljenpoikani kĂ€rsivĂ€t hirvittĂ€vĂ€sti joutuessaan seuraamaan kidutustilannetta vierestĂ€. He vapisivat kontrolloimattomasti. Kun otukset olivat lopettaneet Ă€itini kanssa, ne juoksivat veljeni ja veljenpoikani kimppuun. Ne alkoivat lĂ€vistÀÀ nauloilla heidĂ€nkin ruumiitaan kuten olivat juuri tehneet Ă€idilleni. ”Ahh! Sisar Bong-Nyo! Pelasta minut! Auta minua!” 

 

”TĂ€ti! Auta minua! TĂ€ti! PyydĂ€ Herraa, nopeasti!” Pahat otukset jatkoivat lĂ€vistĂ€mistÀÀn armotta. Veljeni ja veljenpoikani kirkuminen kaikui helvetin taivaitten ylle.

 

Saatana huusi ÀÀnekkÀÀsti: ”NĂ€ethĂ€n? MiltĂ€s nyt tuntuu? Eikö olekin siistiĂ€? Koska olet aiheuttanut minulle tuskaa, aiheutan minĂ€ sinulle sitĂ€ perheesi kiduttamisen kautta. Annoin sinun katsella ihan aitiopaikalta!” Yritin ohittaa Saatanan sanat. Katsahdin Ă€itiini ja huusin: Ӏiti! Äiti-parka! Kun viimeksi vierailin helvetissĂ€, olit sen tulessa. Kun nĂ€in sinut tulessa, sydĂ€meni murtui. Yritin kostaa sen hyökkÀÀmĂ€llĂ€ paholaiskuninkaan kimppuun. Mutta minun kostoiskuni  on aiheuttanut suurempaa kidutusta sinulle. Olen pahoillani. Äiti, voitko antaa minulle anteeksi? MitĂ€ minun pitĂ€isi tehdĂ€?”  Itkin ja itkin. Tulin tosi kiukkuiseksi ja aloin kirota paholaiskuningasta.

 

”Saatana! SinĂ€ paholainen! Kolmiyhteinen Jumala elÀÀ minussa. Olen Jumalan tytĂ€r! MinĂ€ vielĂ€ tuhoan tĂ€mĂ€n paikan, lupaan sen sinulle! Ja jos en voi, silloin Jumala kostaa puolestani. SinĂ€ tuhoudut. Sinut heitetÀÀn tulijĂ€rveen. Odotan sitĂ€ pĂ€ivÀÀ kĂ€rsivĂ€llisesti. SinĂ€ saastainen heittiö, paha henki! Saastainen Saatana! SinĂ€ ja kaikki alaisesi, jotka työskentelevĂ€t sinun kĂ€skyistĂ€si, olette IsĂ€n Jumalan kiroamia! ”

 

Herra huomasi, ettĂ€ aloin kĂ€ydĂ€ yhĂ€ kiihtyneemmĂ€ksi ja niinpĂ€ HĂ€n tarttui nopeasti kĂ€teeni. Olin helvetissĂ€, mutta vĂ€littömĂ€sti kirkas valo ilmestyi silmieni eteen. Olin jo taivaassa.  Sen jĂ€lkeen kun olin ollut helvetin pimeydessĂ€, taivaan hurmaava valo sai mieleni tuntemaan tyhjyyttĂ€. Äkillinen ympĂ€ristönvaihdos oli sekoittanut minua.

 

Jeesus selitti lempeĂ€sti: ”Bong-Nyo, vaikka halusin auttaa sinua, se oli mahdotonta. Kun joku menee helvettiin, mies tai nainen, hĂ€n ei voi koskaan lĂ€hteĂ€ sieltĂ€. Minun on mahdotonta poistaa sitĂ€ tosiasiaa. Sinut voidaan pelastaa ainoastaan, kun olet elĂ€vĂ€nĂ€ maan pÀÀllĂ€. Kun ihminen kuolee, ei ole enÀÀ aikaa katua. Se on ohi. Kaikki mitĂ€ voin tehdĂ€ sinulle on itkeĂ€ kanssasi tai viedĂ€ sinut taivaaseen. PerheenjĂ€senesi ovat helvetissĂ€. En voi tehdĂ€ mitÀÀn, se ei ole vallassani. Kukaan ei voi ikinĂ€ auttaa heitĂ€.”  Herra oli hyvin pahoillaan tilanteesta.

 

Vaikka oli taivaassa, ajatus siitĂ€, ettĂ€ perhettĂ€ni rÀÀkĂ€ttiin helvetissĂ€ toi kyyneleet silmiini. En voinut mitÀÀn sille, ettĂ€ ajattelin perhettĂ€ni kidutettavan helvetissĂ€. Koin sietĂ€mĂ€töntĂ€ kipua. SĂ€rkyneeseen sydĂ€meeni ei ollut lohtua. Herra lennĂ€tti minun taivaan taivaan korkeimpaan kohtaan.  NĂ€in ainutlaatuisen pilven: se oli sillan muotoinen. Kun Herra ja minĂ€ kĂ€velimme pilvisiltaa pitkin, HĂ€n piti kĂ€destĂ€ni. Kuitenkin ajatukseni olivat yhĂ€ perheeni kidutuksissa.

 

 Itkun edelleen kuin lapsi. HĂ€pesin itkeĂ€ Herran edessĂ€: ”Herra, olen pahoillani. Olin oppinut, ettĂ€ taivaassa ei itketĂ€. MitĂ€ minun olisi tehtĂ€vĂ€? En voi kontrolloida sitĂ€.”  Herra kutsui kolme enkeliĂ€: ”PyhĂ€ Baek, Bong-Nyo palaa nyt Herran Kirkkoon. Suojelkaa hĂ€ntĂ€ huolellisesti ja pitĂ€kÀÀ hĂ€nestĂ€ huolta.” Enkelit ja minĂ€ palasimme maapallolle. Aina kun palaan kotiin helvetistĂ€, koko ruumistani sĂ€rkee. SelkÀÀni sĂ€rkee tavallisesti pahiten. Rukoilin ja pyysin Herralta: “Herra, minun selĂ€ssĂ€ni on niin paljon kipua.  Minun on vaikea rukoilla polvillani.

 

Saanko rukoilla makuulla kirkon penkillĂ€? Herra vastasi armollisesti.    ”Se olisi hienoa.” IsĂ€ Jumalakin vastasi: ”On aivan OK rukoilla makuulla.”

 

Kun rukoilin makuuasennossa, Jeesus palasi ja vei minut taivaan vuorille. NĂ€in monia kirkkaina hohtavia kivipilareita. Pilarit olivat jĂ€rkyttĂ€vĂ€n kirkkaita. Menin niitĂ€ lĂ€hemmĂ€ksi: ne olivat kuin kristalleja ja lĂ€pinĂ€kyviĂ€. Ne loistivat valoa kaikkiin suuntiin. Ne olivat niin kauniita, ettĂ€ niiden loistoa ei maallisin sanoin voinut kuvata. Se oli mahtava ja uskomaton maisema. Herra tiesi, ettĂ€ olin masentunut, siksi HĂ€n otti minut kaikkiin kauniisiin paikkoihin. Se lohdutti ja piristi minua. HĂ€n teki kaikkensa, jotta tulisin onnelliseksi: ”Bong- Nyo! ÄlĂ€ itke!” En voinut sille mitÀÀn ja hĂ€din tuskin lopetin sen.

 

                                    Vapaaehtoisina Helvettiin

 

Kun palasimme kirkkoon, aloin rukoilla, mutta pian nukahdin. Untani vartioi ja suojeli suojelusenkeli ja kolme muuta enkeliĂ€. Kun herĂ€sin, kysyin enkeleiltĂ€, mihin Herra on mennyt. Herra oli ollut kanssani ennen kuin olin nukahtanut. Enkelit vastasivat: ӀlĂ€ ole huolissasi. Herra tulee pian takaisin.” Heti sen jĂ€lkeen kun he olivat vastanneet, Herra tuli. Kysyin Herralta: ”Herra! MeidĂ€n 30- pĂ€ivĂ€inen rukous-vigilia on ohi huomenna. Minulla ei ole sitten enÀÀ tilaisuutta kĂ€ydĂ€ helvetissĂ€.  Haluaisin kĂ€ydĂ€ siellĂ€ viimeisen kerran.”

 

Herra sanoi: ”Tarkoitatko sitĂ€ todella? Et ole vielĂ€ edellisestĂ€kÀÀn vierailusta tĂ€ysin fyysisesti toipunut. Olet yhĂ€ jĂ€rkyttynyt, shokissa. Bong-Nyo, miksi pÀÀtit palata sinne? Miksi haluaisit vierailla helvetissĂ€ vielĂ€ kerran?”  Herra vaikutti tyrmistyneeltĂ€. MinĂ€ vastasin: ”Olen oppinut tĂ€stĂ€ rukousrallista monia asioita. Kesken saarnaa pastori sanoi monia outoja sanoja. Arvelin, ettĂ€ niiden tarkoituksena oli rohkaista ja vahvistaa uskoamme.” Toistelin pastorin sanoja, joita HĂ€n oli puhunut Herralle. Silloin Herra alkoi nauraa ÀÀnekkÀÀsti ja sanoi.    ” Oih! Olen jo kuullut nuo sanat.” MinĂ€ vastasin: ”Olen oppinut yhden tĂ€rkeĂ€n asian ---- se on vain uskosta!” LisĂ€ksi olen oppinut rukoilemaan tiettyĂ€ asiaa kĂ€rsivĂ€llisesti, erityisesti hengellisen nÀön avautumista. EhkĂ€ moni muu rukoustiimin jĂ€sen ajattelee samoin kuin minĂ€.”

 

Jeesus sanoi: ”Bong-Nyo, MinĂ€ ymmĂ€rrĂ€n aikeesi, mutta jos vierailet helvetissĂ€ vielĂ€ yhden kerran, nĂ€et todennĂ€köisesti vanhempasi jĂ€lleen. Vammaudut jĂ€lleen tunne-elĂ€mĂ€ltĂ€si. Minun sydĂ€meni murtuu, kun tiedĂ€n, etten voi auttaa sinua. Miksi sitkeĂ€sti pyydĂ€t pÀÀstĂ€ helvettiin vielĂ€ kerran? MinĂ€ vastasin kiireisesti: ”Herra, pastori kirjoittaa kirjaa, joka paljastaa totuuden paholaisesta ja helvetistĂ€. Siksi, jos minĂ€ vierailen helvetissĂ€ vielĂ€ kerran,  minĂ€ voin kokea ja todistaa siitĂ€ vielĂ€ yksityiskohtaisemmin. MeillĂ€ olisi vielĂ€ tarkemmat kuvaukset kirjoitettavaksi tuohon kirjaan. MeidĂ€n on pikkutarkasti kuvattava helvetti ja demonit.” Kun kerroin kĂ€sitykseni, Jeesus katsoi minuun vaikuttuneena. Olin polvillani, kun rukoilin. Herra sanoi silloin: ”On ihan OK rukoilla makuuasennossa.” Silloin pyysin Veli Haak-Sungia tuomaan minulle tyynyn. Kun asetuin makuulle, aloin rukoilla.

 

Herra toi minut takaisin helvettiin ja HÀn lÀhti ja jÀtti minut yksin. Aloin kÀvellÀ halki pimeyden. Polku oli kapea, niin ettÀ minun oli edettÀvÀ varovasti. Tunnistin polun ja kykenin löytÀmÀÀn tien ja liikkumaan eteenpÀin. Jatkoin kÀvelyÀ, mutta en kyennyt nÀkemÀÀn mitÀÀn tai tuntemaan mitÀÀn. Ja tietÀmÀttÀni olin ÀkkiÀ hÀkissÀ. Yritin ottaa selville millaiseen ansaan olin joutunut, mutta en nÀhnyt mitÀÀn. LisÀksi tuskin kykenin liikahtamaankaan.

 

                  Kidutuksessa JĂ€lleen - Nyt Kipua Tuntematta

 

Muutaman hetken kuluttua pari demonia ilmestyi. Ne riisuivat minut alasti.  Olin ansassa pienessĂ€ sellissĂ€ tai kammiossa. Tunsin maassa outoja tahmeita olioita. Aloin tuntea, ettĂ€ nuo tahmaiset oliot kiipesivĂ€t ylemmĂ€ksi jalkojani ja ruumistani pitkin. YhĂ€ vain ylemmĂ€ksi. Kun ne olivat tarrautuneet ruumiiseeni, tunsin kuin joku olisi valuttanut supertahmeaa liimaa kaikkialle ruumiiseeni. Reagoin heti ja huusin demoneille: ”Te pahat olennot! Kolmiyhteinen Jumala suojaa minua! En pelkÀÀ teitĂ€! Herran suojelee minua! Kaikki te pahat olennot helvetissĂ€, kuulkaa minua!

 

Ei ole enÀÀ montaa pĂ€ivÀÀ jĂ€ljellĂ€, kun Jumala tuhoaa helvetin! TeidĂ€n tarvitsee vain odottaa tuota hirveÀÀ pĂ€ivÀÀ!” LisĂ€sin tahallisesti joitakin saastaisia sanoja joukkoon.

 

Kun huusin, tahmiot jatkoivat kiipeĂ€mistÀÀn rinnalle, niskaani ja kohti suutani. NĂ€ytti siltĂ€, ettĂ€ ne aikoisivat tahmata ja sulkea nĂ€in suuni. Huusin sitĂ€kin lujemmalla ÀÀnellĂ€: ”Pahat olennot, minĂ€ kiroan teidĂ€t! TeidĂ€n tuhotaan pian! ” Kun huusin, koko ruumiini vapisi.

 

Pian sen jĂ€lkeen tahma-olioiden sisĂ€ltĂ€ alkoi tulla outoja otuksia. Ne nĂ€yttivĂ€t sĂ€tkivĂ€n liikkuessaan. Kun nĂ€in ne, jĂ€rkytyin. Ne olivat mustia tuhatjalkaisia ja niitĂ€ ryömi kaikkialla ruumiissani. NiitĂ€ oli paljon. Sitten ne alkoivat rikkoa ihoa ja lĂ€vistÀÀ sitĂ€. Onneksi oli Jumalan suojaama niin etten tuntenut mitÀÀn kipua.  Siksi nauroin niille ja pilkkasin niitĂ€ piittaamattomasti.

 

Paholaiskuningas oli Ă€rtynyt piittaamattomuudestani. En tuntenut kipua. Kuningas antoi merkin ja pian lukematon mÀÀrĂ€ kÀÀrmeitĂ€  ilmaantui  ja ne kiertyivĂ€t ruumiini ympĂ€rille. Kun ne liukuivat ja kiertyivĂ€t ruumiini ympĂ€rille, ne koko ajan purivat minua.

 

Luottavaisena uskossa, huusin: ”KyllĂ€, se tuntuukin tosi mukavalta. Voisitteko purra vĂ€hĂ€n enemmĂ€n? Te lievitĂ€tte alueita, joita syyhyttÀÀ.” Kun nauroin  ja pilkkasin otuksia ja hyönteisiĂ€, ryhmĂ€ kobra- kÀÀrmeitĂ€ nosti pÀÀnsĂ€ eteeni koko komeudessaan ja alkoi purra minua lakkaamatta.

 

Ei merkinnyt mitÀÀn, kuinka monta kertaa ne purivat tai kovensivat otettaan ympĂ€rilleni, en tuntenut kipua. ÄkkiĂ€ sellini tuli lisÀÀ kÀÀrmeitĂ€. Rukoilin Herraa: ”Herra. Auta minua! MissĂ€ sinĂ€ olet? Tule pian!” Jatkoin HĂ€nen nimensĂ€ huutamista , mutta mitÀÀn ei tapahtunut --- HĂ€n ei ilmestynyt.

 

En tiedĂ€ paljonko aikaa oli kulunut, kun olin rukoillut kielillĂ€. Mutta se oli aika pitkĂ€ tovi. Saatoin nĂ€hdĂ€ Herran ilmestyvĂ€n keskellĂ€ kirkasta valoa. Nopeasti huusin HĂ€ntĂ€: ”Herra! Herra!” Olin ÀÀrimmĂ€isen iloinen nĂ€htyĂ€ni HĂ€net. Kun Jeesus heilautti kĂ€ttÀÀn, selli ja helvetti hĂ€visivĂ€t. Huomasin, ettĂ€ minulla oli kirkkaana hohtava puku ja siihen siivet asennettuina. Ei vĂ€liĂ€ missĂ€ olin – kaikki paikat ilman Jeesusta ovat helvettejĂ€!

 

Minusta tuntui kuin olisin ollut helvetissĂ€ puoli vuotta. HelvettiĂ€ ei voi tavoittaa sanoin eikĂ€ mielikuvin. Se on kivun ja kidutuksen paikka. Yksi pĂ€ivĂ€ helvetissĂ€ vastaa tuhatta muualla, ehkĂ€ jopa kymmentĂ€ tuhatta. En edes halua ajatella helvettiĂ€, en edes sekuntia. Se on ikuisen epĂ€toivon, kirkumisen ja valitusten koti. Kun Jeesus vei minut takaisin kirkkoon, HĂ€n kosketti ruumistani alueilta, joissa aiemmin oli tuntunut kipua. Sitten HĂ€n lohdutti minua ystĂ€vĂ€llisillĂ€ sanoilla:            ”Bong-Nyo, PyhĂ€ Bong-Nyo. Te kaikki olette pieniĂ€ lampaitani. Te kaikki olette sitkeĂ€sti rukoilleet 30 pĂ€ivÀÀ. Tutkikaa edelleen Sanaa ja osallistukaa jumalanpalveluksiin innokkaasti. Kertokaa pastorille, ettĂ€ rekisteröi ja kirjoittaa huolellisesti ylös kaikki teidĂ€n kokemuksenne. ”

 

                                 Pastori Karkoittaa Paholaisia

 

Pastor Kim, Yong-Doo : Eilen, jÀlleen kerran, ryhmÀ demoneja meni sisÀÀn Sisar Baek, Bong-Nyoon. Taistelu demonien karkoittamiseksi kesti koko yön. Oli sunnuntai ja minÀkin tulin demonihyökkÀyksen kohteeksi. Heikkona hetkenÀ, kun mieleni vaelteli keskittymÀttömÀsti, minuun iskettiin fyysisesti.

 

ErÀÀn toisen yövigilian aikana Sisar Baek, Bong-Nyoa kohti oli taas hyökÀtty ja demonit menivÀt hÀnen ruumiiseensa. Erilaiset demonijoukot hÀiriköivÀt ja aiheuttivat kammottavaa kipua Sisarelle. Onneksi ne eivÀt tunkeutuneet hÀnen pÀÀhÀnsÀ.

 

Kuitenkin sietÀmÀtön kipu, joka lisÀÀntyi joka minuutti hÀnen koko ruumiissaan, kaatoi hÀnet lattialle tuskissaan. Kun tÀmÀ tapahtui edellisyönÀ, lÀhdimme kirkosta rauhattomina. Kotiin palattua vietimme kaikki unettoman yön. Huomenna rukousralli olisi ohi, vaikka meitÀ vastaan hyökÀttiinkin jÀlleen. Demonit ovat sitkeitÀ hyökkÀyksissÀÀn. Ne eivÀt hellitÀ. Totta puhuakseni alan olla sairas ja vÀsynyt niiden hyökkÀyksistÀÀn.

 

Taistelu demoneja vastaan ja niiden karkoitus maksaa sekĂ€ hengellisesti ettĂ€ heikentÀÀ fyysisesti. Koko rukoustiimi oli lopen uupunut. Kuitenkin Herra vahvisti meitĂ€ vĂ€hitellen. ”MinĂ€ taistelen vaikka kuolemaan asti, vaikka sen maksaisi henkeni!” Yhden kerrallaan karkoitin pahat henget ÀÀrimmĂ€isen keskittyneenĂ€. Sitten Ă€kkiĂ€ pastorin rouva kaatui lattialle. Kun hĂ€n oli ajamassa demoneja pastorista, demonit hyökkĂ€sivĂ€tkin rouvaan ja tunkeutuivat hĂ€nen ruumiiseensa. HĂ€n oli altistunut heikentyneen fyysisen ja hengellisen tilan takia.

 

Demonit vuorottelivat hyökkÀÀmĂ€llĂ€ pastorin vaimoa ja Sisar Baek, Bong-Nyoa vastaan. NĂ€ytti siltĂ€ , ettĂ€ ne olisivat tahtoneet tieten tahtoen hĂ€mĂ€tĂ€, kuka niiden seuraava kohteensa olisi. Ne pilkkasivat meitĂ€. Taistelu jatkui aamuvarhaiseen. Demonit eivĂ€t totelleet  kĂ€skyjĂ€mme. Silloin Herra tuli vĂ€liin. Ensin HĂ€n seisoi ja seurasi toimiamme, vaikka me huusimme HĂ€neltĂ€ apua. HĂ€n ei ajanut riivaajia pois. Kun Herra tarkkaili taistelua, HĂ€n testasi sitkeyttĂ€mme ja uskoamme  riivaajien karkoittamisessa.  Me komensimme riivaajia kuin yhdellĂ€ yhteisellĂ€ uskolla. HĂ€n jatkoi katselemista ja tarkkailemista. Minusta nĂ€ytti jopa siltĂ€, ettĂ€ olimme joukko mielisairaita hulluja. Ulkopuolinen havainnoitsija olisi leimannut meidĂ€t kaikki ja touhumme mentaalisesti hĂ€iriintyneiden puuhiksi. En voinut ymmĂ€rtÀÀ, miten olimme pÀÀtyneet sen kaltaiseen ahdinkoon. Se ei ollut unta. Se oli totta, enkĂ€ tiennyt, kuinka kauan tĂ€tĂ€ ahdinkoa kestĂ€isi. Mieleni oli heikko ja epĂ€ilevĂ€. Mutta tiesin, ettĂ€ jos tuomitsisin hengelliset tilanteet fyysisillĂ€ johtopÀÀtöksillĂ€, tekisin hirvittĂ€vĂ€n synnin Herran edessĂ€. Siksi kokosin itseni ja kaskitin mieleni.

 

Jatkoin riivaajien ulos ajamista Herran  nimessĂ€. Ulos ajaminen vaati aina Herran apua. Olin uskonut, ettĂ€ riivaajien karkoittaminen edellyttĂ€isi vain tiettyjen Raamatun sanojen kĂ€yttĂ€mistĂ€.  Kuitenkin rukousrallin aikana saatujen ja jaettujen  kokemusten tunnontarkka analyysi johti parannuksen ja katumuksen tekoon Jumalan edessĂ€ koskien hengellisen sodankĂ€ynnin luonnetta. Olin ollut yliolkainen, mitĂ€ tulee riivaajien karkoittamiseen.  Tavallisesti me taistelimme demonien kanssa koko yön lĂ€peensĂ€ aina aamurukouksiin asti. Vasta kun tĂ€mĂ€ taistelu oli kĂ€yty, saatoimme rauhoittua yksilöllisiin rukouksiin. Kuten tavallista Jumala antoi kĂ€sieni liikkeen parantaa. Ilman omia voimiani kĂ€teni liikkuivat eri suuntiin. NĂ€mĂ€ kĂ€sien liikkeet paransivat.

 

15 pĂ€ivÀÀ sitten jouduin vakavan demonien hyökkĂ€yksen kohteeksi. Minua purtiin ja ihooni jĂ€i tuosta merkki. Se oli hirvittĂ€vĂ€n kivulloinen. PuremajĂ€lki ei ottanut parantuakseen ja kipu vain jatkui ja jatkui. Nyt ymmĂ€rrĂ€n hyökkĂ€yksen takana olleen logiikan. Demonit tietĂ€vĂ€t kirja-hankkeestani. Kirjoitan oikealla kĂ€dellĂ€ni. HyökkĂ€ys kohdistui ruumiini oikeaan puoleen.  Oikea kĂ€mmen, ranne, hartiaseutu, selĂ€n oikea puoli ja hermoni olivat kivuissa. Demonit yrittivĂ€t estÀÀ minua saamasta kirjaa valmiiksi.

 

Ennen hyökkĂ€ystĂ€ saatoin puhua vapaasti, palvoa, rukoilla niin paljon kuin halusin. Mutta nyt, joka kerta kun puhun tai liikun, olen sietĂ€mĂ€ttömĂ€n kivun lamaama. Siksi en kykene liikkumaan enkĂ€ toimimaan kunnolla. Kaikki tĂ€mĂ€ on seurausta laiminlyönneistĂ€ni. Herra oli komentanut minua pitĂ€mÀÀn salaisuutena mitĂ€ olin saanut nĂ€hdĂ€ ja kuulla kunnes kirja olisi julkaistu. Mutta olin tottelematon. Laiminlyöntini tuotti minulle hirvittĂ€viĂ€ seurauksia. Siksi olen nyt entistĂ€ varovaisempi kaikissa asioissa. Varovainen ihmisten tapaamisissa. Ennen kuin kirjat ovat tĂ€ydelliset ja jakelussa, vĂ€ltĂ€n mainitsemasta mitÀÀn osia kokemuksista kenenkÀÀn kanssa. Tosiasiassa yritĂ€n vĂ€lttÀÀ kaikenlaisia, lyhyitĂ€ tai pitkiĂ€, keskusteluja perheeni kanssa. MinĂ€ maksan tottelemattomuuteni hintaa. Nyt ymmĂ€rrĂ€n, fyysisten kipujeni kautta,  kuinka peljĂ€ttĂ€vÀÀ voi olla tottelemattomuus HĂ€nen kĂ€skyÀÀn kohtaan. Kun teen parannusta ja kadun joka pĂ€ivĂ€, toivon ettĂ€ paranen niin pian kuin mahdollista.

 

                                                  30. pĂ€ivĂ€

 

Henkilökohtaisia Kertomuksia HengellisistÀ Kokemuksistamme

 

Tess. 5:14-23: ”Kehotamme teitĂ€, veljet: nuhdelkaa kurittomia, rohkaiskaa alakuloisia, tukekaa heikkoja, olkaa kĂ€rsivĂ€llisiĂ€ kaikkia kohtaan. Katsokaa, ettei kukaan kosta kenellekÀÀn pahaa pahalla, vaan pyrkikÀÀ aina tekemÀÀn hyvÀÀ toisillenne ja kaikille. Iloitkaa aina. Rukoilkaa lakkaamatta. KiittĂ€kÀÀ joka tilanteessa, sillĂ€ sitĂ€ Jumala tahtoo teiltĂ€ Kristuksessa Jeesuksessa. HenkeĂ€ Ă€lkÀÀ sammuttako. Profetoimista Ă€lkÀÀ vĂ€heksykö, mutta koetelkaa kaikki ja pitĂ€kÀÀ se, mikĂ€ on hyvÀÀ. Karttakaa kaikenlaista pahaa. Itse Rauhan Jumala pyhittĂ€köön teidĂ€t kokonaan, ja sĂ€ilyköön koko teidĂ€n henkenne, sielunne ja ruumiinne nuhteettomina meidĂ€n Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen.”

 

                               Hengellisten Kokemusten Alku

 

Diakonissa Shin, Sung-Kyung: ” Jeesus! TĂ€ytĂ€ minut voimallasi, sinun HengellĂ€si, niin ettĂ€ voin tanssia HengessĂ€ kuten pastorin rouva Kang, Hyun-Ja ja Sisar Baek, Bong-Nyo. MinĂ€ rukoilen sinua! Haluan sitĂ€ niin paljon!” Kun rukoilin hartaasti, molemmat kĂ€teni tulivat kuumiksi. Kuumuus oli ÀÀrimmĂ€istĂ€. Se oli kuin tulipalloa olisi koskettanut. Kun viimeksi koin tĂ€tĂ€, se oli lyhytaikaista. Mutta tĂ€nÀÀn, koko ruumiini tuli tulikuumaksi ja kĂ€teni nousivat ilmaan automaattisesti. Tunsin, ettĂ€ joku nĂ€kymĂ€tön piti kĂ€siĂ€ni ylhÀÀllĂ€ ja tuo nĂ€kymĂ€tön mÀÀritteli milloin kĂ€teni olivat ylemmĂ€llĂ€ milloin alemmalla. KĂ€teni ja kĂ€sivarteni nousivat ja laskivat jatkuvasti. Se oli ilmiömĂ€istĂ€. Tosiasiassa kĂ€sivarteni ja kĂ€mmeneni sormineen liikkuivat kaikkiin suuntiin eri liikeratoja. SydĂ€meni oli tĂ€ynnĂ€ suurta iloa. Itkin katumuksen kyyneliĂ€.  Kyyneleet virtasivat kasvojani pitkin. Tunsin rukousteni vahvistuvan hengessĂ€. Lensin lĂ€pi yötaivaan.  Olin Ă€llistynyt ihmeellisestĂ€ yöstĂ€.

 

                                        NeljĂ€ SuojelusenkeliĂ€

 

Kim, Joo-Eun: rukouskampanjan aikana Jeesus antoi minulle PyhĂ€n Hengen ja profetoimisen lahjan. Ne olivat HĂ€nen lahjojaan minulle. Rakastan Jeesusta hyvin paljon. Milloin vain suljen silmĂ€ni ja kutsun HĂ€nen NimeÀÀn, HĂ€n tulee heti paikalle. HĂ€n kutsuu minua lempinimeltĂ€ni: “Pisama”. HĂ€n voi sanoa: ”Pisama, mitĂ€ sinĂ€ tarvitset? Onko sinulla kysyttĂ€vÀÀ?” Sitten HĂ€n vastaa lempeĂ€sti ja ystĂ€vĂ€llisesti kysymyksiini.

 

Kuitenkin monta kertaa saastaiset pahat henget naamioituivat ja ilmestyivĂ€t Herrana. Ne tiesivĂ€t senkin, ettĂ€ minulla oli tapana kutsua usein Herraa ja kysellĂ€ kysymyksiĂ€. Aluksi en kyennyt erottamaan Herraa ja demoneita. Minua oli petetty monta kertaa. Mutta nykyisin testaan hengen, joka ilmestyy. Testaamalla varmistun, mikĂ€ on Herra ja mikĂ€ demoni.1)  Demonit eivĂ€t voi vuodattaa vertaan.2)  Demonit eivĂ€t voi kantaa ristiĂ€. Ne ovat kaikki valehtelijoita. Ne valehtelevat joka kerran kun ilmestyvĂ€t. Herra on antanut minulle viisauden tunnistaa pahat henget. Osaa tunnistaa ne hetkessĂ€ nykyisin.

 

Jos minÀ kysyn kysymyksiÀ, jotka koskettelevat fyysisiÀ tarpeitani, ahneutta tai toissijaisia asioita, Herra kÀÀntÀÀ selkÀnsÀ minulle ja on vaiti. Koska ole kypsymÀtön nuori lapsi, Herra haluaa vastata minulle tavalla, jonka ymmÀrrÀn. Olen hyvin kiitollinen Herralle hÀnen ystÀvÀllisyydestÀÀn. Herralla on erittÀin herkkÀ, sensitiivinen, ja kaunis sydÀn. HÀn kauniimpi kuin silkkikankaat. HÀn on myös lÀmmin, huomaavainen, sentimentaalinen. Tosiasiassa HÀn on hyvin pikkutarkka kaikessa. HÀn on kaikkitietÀvÀ, HÀn tietÀÀ mitÀ kaikilla on syvÀllÀ sydÀmien pohjukoissa. Joskus Jeesus paljastaa tietoa Àidille ja isÀlle minun kauttani. En osaa vanhempieni ulkonÀöstÀ pÀÀtellÀ miltÀ heistÀ tuntuu tai mitÀ he ajattelevat. Kuitenkin Jeesus antaa minulle vain sellaisen sanoman, jonka he jo tietÀvÀt, koska se on syvÀllÀ heidÀn sydÀmessÀÀn. Kun annan vanhemmilleni viestin, he ovat tyrmistyneitÀ. Herralta saatu viesti johtaa heidÀt antautumaan ja katumaan.

 

Voin myös keskustella perheeni suojelusenkelien kanssa. HeitĂ€ on neljĂ€, koska perheessĂ€mmekin on neljĂ€ jĂ€sentĂ€. Kun yritĂ€n keskustella enkelien kanssa, Herra tulee vĂ€liin. HĂ€n sanoo: ”Pisama! MinĂ€ olen Herrasi! Jos haluat keskustella tai kysyĂ€ mistĂ€ asiasta tahansa, sinun tĂ€ytyy kutsua Minun nimeĂ€ni ja keskustella – mistĂ€ tahansa – asioista Minun kanssani. Miksi haluat jatkuvasti puhua enkeleille?”  Kun Herra tulee mustasukkaiseksi, minĂ€ olen todella iloinen, koska HĂ€n haluaa auttaa minua.

 

Kykenin ottamaan osaa koko rukouskampanjaan, koska olin koulusta talvilomalla. Kun osallistuin, rukoilin hartaasti. Panin poikki mm. pianotuntini ja kaikki muutkin aktiviteetit, jotta olisin voinut keskittyÀ rukoilemiseen. Sen tuloksena Jeesus siunasi minua valtavasti. Toisaalta koulu vÀhÀn huolestuttikin. Tiesin, ettÀ kun koulu alkaisi, tilaisuuteni rukoilla vÀhenisivÀt. Oli mennyt 9 kk ilman ettÀ olin vilkaissutkaan TV:tÀ tai kÀyttÀnyt tietokonetta. Aluksi noista aktiviteeteista luopuminen oli tuntunut työlÀÀltÀ. Kuitenkin nyt todella nautin Herran ystÀvyydestÀ. Nykyisin se aika mikÀ oli kulunut TV:n ja tietokoneen kanssa, kuluu rukoukseen ja Raamatun opiskeluun. Annan kaiken kunnian Jeesukselle.

 

 

                                              Enkelien SiivistĂ€ 

 

Kun olin lopettanut rukouskampanjan, palasin kotiin ja huomasin, ettĂ€ perheemme suojelusenkelit olivat odottamassa. Pastorin suojelusenkelin siipiparimÀÀrĂ€ oli lisÀÀntynyt kahdesta kolmeen! Kysyin Herralta:  ”Jeesus! Kerroit kerran, ettĂ€ joidenkin mega- seurakuntien johtajien suojelusenkeleillĂ€ oli kolmipariset siivet. Miksi sitten meidĂ€n pastorin suojelusenkelillĂ€ on kolme paria siipiĂ€, vaikka meidĂ€n kirkkomme on kovin pieni? VielĂ€ eilen tĂ€llĂ€ suojelusenkelillĂ€ oli kaksi paria siipiĂ€. Miten nyt kolme? ” Herra vastasi: ”Monet pastorit rukoilevat uutterasti kaikin voimin, kun he ensin aloittavat palveluvirkansa. Kuitenkin kun heidĂ€n kirkkonsa alkaa kasvaa, he eivĂ€t enÀÀ rukoile niin kuin ennen. MinĂ€ olen pettynyt ja hyvin surullinen. Mutta pastori Kim rukoilee palavasti monta kertaa. HĂ€n myös johtaa virkatehtĂ€vÀÀnsĂ€ Jumalan tahdon mukaan. Siksi olen antanut HĂ€nen suojelusenkelilleen yhden siipiparin lisÀÀ.” Äitini suojelusenkelillĂ€ on vain yksi pari.

 

                      Hengelliset SilmĂ€t Avautuivat Puolitiehen

 

Kim, Joosef:  Koska tĂ€nÀÀn on rukousrallin viimeinen, 30. pĂ€ivĂ€, olen valmistautunut rukoilemaan palavasti. Rukoilen antaumuksella ja koko sydĂ€mestĂ€ni. Pidin oikeaa kĂ€ttĂ€ni Veli Haak-Sungin kĂ€dessĂ€; sormemme olivat yhdessĂ€. Vasen kĂ€teni oli nostettu  korkealle ilmaan ja rukoilin kielillĂ€. Rukoilin silmĂ€t kiinni. Tunsin, ettĂ€ joku piti kiinni vasemmasta kĂ€destĂ€ni, kun sormemme olivat yhteenlukittuina.

 

Silloin sÀhköshokki kulki vasemmasta kÀdestÀ koko ruumiiseeni. Tunsin, ettÀ olisin ikÀÀn kuin saanut sÀhköshokin. PelÀstyneenÀ liikutin oikeaa kÀttÀni vasenta vasten mÀÀritellÀkseni mikÀ tunteen oli aiheuttanut.

 

Tunsin jonkun koskettavan: se oli hyvin voimakas. Tunsin, ettĂ€ joku nĂ€kymĂ€tön piteli kĂ€ttĂ€ni. Koska olin  rukouksessa, en ollut avannut silmiĂ€ni ollenkaan. PÀÀtin kuitenkin kysyĂ€ Veli Haak-Sungilta: ”Veli Haak-Sung! Tunnen jonkun pitelevĂ€n vasenta kĂ€ttĂ€ni. TiedĂ€tkö mikĂ€ se on? Voisitko tsekata puolestani? Anna minun tietÀÀ.”  HĂ€n vastasi: ”Veli Joosef, Jeesus pitÀÀ sinua kiinni kĂ€destĂ€si juuri nyt ja on lentĂ€mĂ€ssĂ€ kohti taivasta. ÄlĂ€ avaa silmiĂ€si, mutta jatka rukoustasi! ” 

 

Kun jatkoin rukousta jonkin aikaa, tunsin kuinka olin lentĂ€mĂ€ssĂ€  pimeĂ€n paikan lĂ€pi. ÄkkiĂ€ sininen valo tuli silmieni eteen ja se alkoi vĂ€lkkyĂ€. Parin minuutin kuluttua tĂ€mĂ€ sininen valo lĂ€hestyi minua ja meni ohitse. Se kulki valon nopeudella. Sitten toinen sininen valo ohitti minut, mutta tĂ€mĂ€ oli suuri sininen valo. Kun jatkoin lentĂ€mistĂ€ kauemmaksi, kohtasin lukemattomia tĂ€htien valoja, jotka ohittivat minut. Kun nĂ€in tĂ€mĂ€n vaikuttavan tapahtuman, huusin: ”Vau! MikĂ€ hĂ€mmĂ€styttĂ€vĂ€ nĂ€ky! TĂ€mĂ€ on kaunista! ”

 

Kun rukoukseni kulkivat pitemmĂ€lle, nĂ€in yhĂ€ enemmĂ€n tĂ€htiĂ€. Ne jatkoivat minun ohittamistani valon nopeudella ja saatoin kuulla pamauksen, kun ne rikkoivat ÀÀnennopeuden. Todistin mahtavaa nĂ€kymÀÀ. Kaikki tapahtui silmien edessĂ€. Galaksin tĂ€hdet ovat kauniita. HĂ€mmĂ€styttĂ€vĂ€t nĂ€kymĂ€t jatkuivat. Lensin tosi kovaa.  Minusta tuntui kuin olisi ollut astronautti, joka lensi lĂ€pi avaruuden avaruusaluksessaan. Ajattelin mielessĂ€ni: ` EhkĂ€ nĂ€en unta`. Kun kosketin ja nipistin itseĂ€ni, fyysinen ruumiini oli yhĂ€ Herran kirkossa rukoilemassa, Kuitenkin olin samaan aikaan hengellisessĂ€ todellisuudessa.

 

Fyysinen ruumiini rukoili kielillĂ€ ja kuitenkin lensin lujaa hengellisesti. ÄkkiĂ€ objekti, joka muistutti pennin rahaa - tuli nĂ€kyviin. Tuo pyöreĂ€ objekti oli pÀÀllystetty osittain jnkl mustalla materiaalilla. Se osoittautui olevan kuu, mutta katselin kuunpimennystĂ€. Se nĂ€kyi minulle kuunsirppinĂ€, jonka  kultainen valo oli niin kirkas, etten voinut katsoa siihen suoraan. En ollut koskaan  nĂ€hnyt sellaista kirkkautta. Valo keinui kuin heiluri. Se heilui edes takaisin noin 120 asteen kulmassa. Kun valo heilui edes takaisin, sateenkaaren vĂ€rit loistivat.

 

Ajattelin heti: “ Vau! Olisikohan tĂ€mĂ€ paikka taivaan kaksitoista helmiporttia? “ Oletin, ettĂ€ tĂ€nÀÀn olisi se pĂ€ivĂ€, jolloin saavun taivaaseen. SydĂ€messĂ€ni toivoen rukoilin entistĂ€ palavammin, mutta jostain syystĂ€ rukoukset eivĂ€t  liikuttaneet minua eteenpĂ€in. EikĂ€ auttanut, vaikka rukoilin kuinka ÀÀnekkÀÀsti. En liikkunut eteenpĂ€in.  En lentĂ€nyt suurella nopeudella kuten aikaisemmin. Olin pysĂ€htynyt kun olin nĂ€hnyt sateenkaaren ja vĂ€rivalot. NĂ€ytti kuin aika olisi pysĂ€htynyt.

 

Olin niin lÀhellÀ. Olin niin turhautunut - -- mikÀ hÀpeÀ! En kyennyt enÀÀ etenemÀÀn, joten kÀÀnnyin takaisin. SydÀmeni romahti ja tunsin tyhjyyttÀ. Toivoin, ettÀ saisin vielÀ toisen tilaisuuden nÀhdÀ tuon heilurin. Kun rukousralli loppui, kello oli 07 aamulla.

 

                               Joosef  DemonihyökkĂ€yksen kohteena

 

Kun olimme lopettaneet rukouskampanjan, Veli Haak-Sung ja minĂ€ keskustelimme. Sen aikana pastori ja diakonissa Shin veivĂ€t autolla Jung-Minin kotiin. Veli Haak-sung ja minĂ€ keskustelimme kokemuksistamme rukousten aikana. Sitten Ă€kkiĂ€ ilmestyi musta  objekti, joka liikkui ympĂ€rillĂ€ni suurella nopeudella. Se liikkui ympĂ€rillĂ€ni ja kiihdytti nopeuttaan kunnes se pyöri kuin tornado. SillĂ€ hetkellĂ€ tummeni ympĂ€rillĂ€ni ja tunsin huimausta. Yritin seisoa valppaana ja pitÀÀ kiinni jostakin. Mutta menetin tasapainoni ja kaaduin betonilattialle. PÀÀni iski lattiaan. Menetin tajuntani. Sisar Baek, Bong-Nyo ja Ă€itini kiiruhtivat paikalle.  He olivat pelĂ€styneet ja huolestuneita tilastani. Sain myöhemmin tietÀÀ niiltĂ€, joiden hengelliset silmĂ€t olivat auki, mitĂ€ oli tapahtunut. HeidĂ€n kaikkien selitykset olivat samanlaisia.

 

Vaikka olen hengellisesti herĂ€nnyt, hengellisyyteni on epĂ€kypsÀÀ. Jos rukoilen hieman kauemmin, olen taivaassa tai helvetissĂ€, ja sain profetian armolahjan. Koska demonit tietĂ€vĂ€t nĂ€mĂ€ asiat, olen niiden keskeinen maali. Demonien pÀÀmÀÀrĂ€ on estÀÀ hengellisten silmieni avautuminen. Ne keskeyttĂ€vĂ€t ja hyökkÀÀvĂ€t kaikin tavoin. Kirkon jĂ€senet, joilla oli tĂ€ydellinen hengellinen nĂ€kökyky, sanoivat, ettĂ€ kaatumiseni aiheutti demoni, joka oli naamioitunut enkeliksi. Henki oli hiljaa leijunut ylĂ€puolellani.  Se oli nopeasti pyörinyt ympĂ€rillĂ€ni suurella nopeudella ja pakoittakseen minut lattialle. Kun olin kaatunut, he nĂ€kivĂ€t tĂ€mĂ€n pahan hengen ja kahden muun demonin  menevĂ€n pÀÀhĂ€ni. Ne aiheuttivat minulle pÀÀnsĂ€ryn.

 

Kirkon jĂ€senet auttoivat minua ja nostivat takaisin jaloilleni. Sain migreenin. Kaikki, mitĂ€ muistan, oli saamani selvitykset. Hengellisesti valveutuneet jĂ€senet tulivat ympĂ€rilleni ja alkoivat ajaa ulos riivaajia. Huolimatta heidĂ€n ponnisteluistaan, pÀÀnsĂ€rkyni paheni. 

 

Me kaikki odotimme innolla pastorin paluuta. Minulla oli ollut aiemmin pÀÀnsĂ€rkyjĂ€, siedetysti. Mutta tĂ€mĂ€, demonien aiheuttama, paheni sietĂ€mĂ€ttömĂ€ksi.  Minusta tuntui, ettĂ€ sekoan. Kipu oli niin kova, ettĂ€ huusin ja kiljuin lujaa. Kun huusin kivusta, pastori saapui. HĂ€n nĂ€ki minut lattialla pyytĂ€mĂ€ssĂ€ apua. HĂ€n kysyi minulta, mitĂ€ oli tapahtunut. Kirkon jĂ€senet selittivĂ€t yhteen ÀÀneen, mitĂ€ oli tapahtunut. Kun pastori oli informoitu, hĂ€n huusi railakkaasti:                   ” Kirotut pahat henget,  Jeesuksen mahtavassa nimessĂ€, olkaa sidotut ja lĂ€htekÀÀ!” Heti kun pastori huusi, demonit kaikkosivat kiljuen.  Sen jĂ€lkeen saatoin hengittÀÀ ja asettua aloilleni.  PÀÀnsĂ€rky alkoi vĂ€istyĂ€.

 

                                   Pastori On Pop Taivaassa

 

Sisar Baek, Bong-Nyo: Kun olimme lopettaneet kokoöisen rukousvigilian, pastori saarnasi varhain aamulla. Kun HĂ€n saarnasi, Herra puhui minulle pastorin takana. Saarnan keskivĂ€lissĂ€, Herra sanoi: ”Bong-Nyo! TĂ€mĂ€ 30-pĂ€ivĂ€inen rukousralli miellyttÀÀ minua tosi paljon. Se on nautittavaa!” Herra toisti, ettĂ€  HĂ€n ei voi olla nauramatta  eikĂ€ hymyilemĂ€ttĂ€ taivaassa, aina kun HĂ€n ajattelee meitĂ€.

 

Herra kertoi meille, ettĂ€ kun HĂ€n nauraa ja hymyilee taivaassa, enkelit ja pyhĂ€t ovat hyvin tietoisia, miksi HĂ€n on niin onnellinen. Enkelit ja pyhĂ€t kuulevat mielellÀÀn uutisia meistĂ€. PyhĂ€t olivat painostavat Jeesusta kertomaan, miksi HĂ€n oli niin hyvĂ€llĂ€ tuulella. 

 

Herra sanoi, ettĂ€ Herran Kirkon pastori Kim, Yong-Doosta oli tullut hyvin suosittu taivaassa. Niin pian kuin pastori tulee hengellisesti nĂ€kevĂ€ksi, hĂ€n saa kyvyn vierailla taivaassa Herran kanssa.  Odotan innolla sitĂ€ pĂ€ivÀÀ. Pastori johtaa pientĂ€, köyhtynyttĂ€ kirkkoa maapallolla,  mutta Herra arvostaa HĂ€ntĂ€. Olen sen tĂ€hden hyvin kiitollinen tĂ€stĂ€.

 

Pastori pitÀÀ minunkin perhettÀni omanaan. HÀn kohtelee meitÀ arvostaen ja kunnioittaen. Pastori antaa omastaan meille odottamatta mitÀÀn takaisin saavaksi. Kun olen vieraillut helvetissÀ ja taistellut Saatanan kanssa, Herra on lisÀnnyt palkintojani. Pastorin palkinto ja tuleva koti ovat laajentuneet ja tulleet isommiksi. Tosiasiassa hÀnen kotinsa oli suurempi kuin minun. Kun sain vierailla taivaassa ja minulla oli mahdollisuus nÀhdÀ tuleva kotini, nÀin myös pastorin kodin; siinÀ oli jo 514 kerrosta.

 

Pastorin rouva Kang, Hyun-Jan ja Joo-Eun riitely aiheuttivat heidÀn tulevien kotiensa alenemista vÀhÀn. Rouva Kong, Hyun-Jan koti oli ennen riitaa 319 krs, nyt 318, ja Joo-Eun koti aleni 28 krs:een, Joosefin koti oli 22 krs. ja Haak-Sungin 28 krs. Sen jÀlkeen kun Yoo-Kyung riiteli usein Haak-Sungin kanssa, Yoo-Kyungin koti aleni 20 krs:sta 17:ÀÀn. Diakonissa Shin, Sung-Kyungin koti oli 6 krs. korkea ja sen rakennusmateriaalista on pulaa, koska hyviÀ töitÀ puuttuu.

 

Jokaisella on aarrekammio kotiensa jatkuvaksi rakentamiseksi, mutta materiaalin mÀÀrĂ€ riippuu hyvistĂ€ töistĂ€. Diakonissa Shin, Sung-Kyungin kodin rakennustyö on pysĂ€htynyt. Minun kotini on 70 krs. Veljeni Lee, Haak-Sungilla on yli 300 krs. Kuitenkaan en yhtĂ€ asiaa ymmĂ€rrĂ€; kysyin siksi Herralta: ” Jeesus, Veli Lee, Haak-Hee kĂ€y vain sunnuntaijumalanpalveluksissa Kuinka hĂ€nen kotinsa on niin korkea? ” Herra vastasi: ”Koska jo tunnet Veli Leen, Haak-Hee on yli 70-v ja iĂ€stÀÀn huolimatta ei ole koskaan jÀÀnyt pois ainoastakaan sunnuntain jumalanpalvelusta. Olipa lumisade, myrsky,  hĂ€n ei ole jĂ€ttĂ€nyt tulematta. HĂ€n ajaa moottoripyörĂ€llÀÀn kaukaa, Haak Dongin kaupungista Nam Dongin kaupunkiin. LisĂ€ksi, jos hĂ€nellĂ€ on ylimÀÀrĂ€istĂ€ rahaa, hĂ€n uhraa kirkolle. NĂ€mĂ€ ovat ne syyt, miksi hĂ€nen kodissaan on niin monia kerroksia.”

 

Olen tĂ€mĂ€n kirkon uusi jĂ€sen, mutta en silti tiedĂ€ paljon Veli Lee- Haak-Heesta. En tiedĂ€ sitĂ€kÀÀn, paljonko hĂ€n on kirkkomme hyvĂ€ksi kymmenyksiĂ€ maksanut, mutta pastori on kyllĂ€ selittĂ€nyt Veli Lee, Haak-Heen luonnetta ja olen hĂ€nestĂ€ hyvin perillĂ€. Kuten pastori kertoi,  Veli Lee, Haak-Hee on yli 70-vuotias ja fyysisesti rajoittunut.  IĂ€stĂ€ johtuen hĂ€nellĂ€ on terveysongelmia: hĂ€nellĂ€ on jalassaan ongelmia ja se haittaa kĂ€velyĂ€.  Mutta huolimatta kaikista rajoituksistaan, hĂ€n on uskollisesti kĂ€ynyt kirkossa ja pitĂ€nyt asemansa suntiona.

   

Muut nuoret aikuiset ovat tulleet ja menneet. LĂ€htemisen syyt ovat moninaiset. Jotkut ovat lĂ€hteneet sanoen, ”ettei ole herĂ€tystĂ€â€. Jotkut ovat lĂ€hteneet kiusausten perĂ€ssĂ€ ja toiset minkĂ€ tahansa henkilökohtaisen syyn vuoksi. Kuitenkin veli Lee, Haak-Hee on ollut ainoa, joka on seissyt ja kestĂ€nyt  --- huolimatta olosuhteista tai kiusauksista. HĂ€n on aina auttanut ja tukenut pastoria. Aina tĂ€hĂ€n pĂ€ivÀÀn asti, olen nĂ€hnyt hĂ€net uskollisesti kirkossa oli sÀÀ kuinka huono tahansa. HĂ€n kĂ€yttÀÀ kaikki keinonsa ehtiĂ€kseen kirkkoon. HĂ€n on myös kuuluisa tĂ€smĂ€llisyydestÀÀn, ei myöhĂ€sty. HĂ€n ei koskaan ole tullut jumalanpalvelukseen myöhĂ€ssĂ€.

 

Herra edelleen tunnustaa, ettÀ kirkkomme palvonta ja palvelus ovat hyvin miellyttÀviÀ ja tyydyttÀviÀ. On hyvin harvinaista, ettÀ joku kirkko maapallolla miellyttÀÀ hyvin paljon Herraa. Sitten HÀn onnitteli meitÀ jumalanpalveluksista. Herra sanoi, ettÀ on monia pastoreita, jotka vetÀvÀt pastorinvirkojaan perustuen heidÀn omiin kiintymyksiinsÀ ja visioihinsa. Ja oli vain vÀhÀn pastoreita, jotka johtivat virkojaan Raamatun kÀskyjen mukaan. Siksi minun piti kysyÀ, miten oli meidÀn pastorimme laita. Herra sanoi, ettÀ pastorimme yrittÀÀ tehdÀ Herran kÀskyjen mukaan ja Jumalan tahdon mukaan. Kun olin kertonut pastorille, kuinka Herra arvostaa hÀntÀ, pastori oli hyvin kiitollinen.

 

Herra kertoi meille, ettÀ HÀn ei ollut ajatellut avata meidÀn hengellisiÀ silmiÀmme. Mutta sen jÀlkeen, kun olimme uskollisesti rukoilleet ja toimineet hengellisissÀ taisteluissa demonien kanssa rukous- sotureina, olimme kiinnittÀneet HÀnen huomionsa---heti kun HÀn oli huomannut, ettÀ mehÀn rukoilemme ja taistelemme yö yön jÀlkeen. Herra oli aluksi ajatellut, ettÀ antaisimme periksi muutaman yrityksen jÀlkeen. Mutta kun HÀn nÀki meidÀn rukoilevan uskollisesti, lakkaamatta, HÀn tuli kovin vaikuttuneeksi ja pÀÀtti avata hengelliset silmÀmme! Se tapahtui yksi kerrallaan.

 

Herra pyysi meitĂ€ nyt pitĂ€mÀÀn hyvÀÀ huolta fyysisistĂ€ ruumiistamme, sillĂ€ olimme heikentyneet pitkĂ€n, loputtoman rukoilumaratonin jĂ€lkeen. Kun kampanja oli ohi, pastori sanoi: ”TĂ€stĂ€ lĂ€hin pidĂ€mme koko-öisiĂ€ vigilioita vain keskiviikkoisin, perjantaisin ja sunnuntaisin. Muina pĂ€ivinĂ€ pidĂ€mme vain aamujumalanpalvelukset.” Kun pastori oli julkaissut agendansa, Herra taputti ja sanoi: ”TĂ€mĂ€ on hyvĂ€ suunnitelma! MinĂ€kin hyvĂ€ksyn sen! Kuinka sinĂ€  tiesit, ettĂ€ MinĂ€kin ajattelin sitĂ€ samaa,  kuten sinĂ€ suunnittelit?” Herra oli kovin mielissÀÀn. Me lauloimme, palvoimme, ylistimme: ” YlistĂ€ Oh Minun Sieluni”. Kun olimme kiittĂ€neet Herraa rukouksessa, menimme kotiin.

 

                    JĂ€rkyttĂ€viĂ€ HetkiĂ€ Tulikasteen Kokemisessa

 

Mrs Kang, Hyun-Ja: 30-pÀivÀisen rukousrallin pÀÀtös jÀtti minut hyvin pettyneeksi, olin vastahakoinen lopettamaan, koska tavoitteeni, hengellisten silmieni avautuminen, oli jÀÀnyt saavuttamatta. Teinkin siksi pyynnön pastorille, ettÀ pidentÀisimme ja jatkaisimme vielÀ muutamalla kuukaudella. Kuitenkin Herra komensi minua tottelemaan pastorin pÀÀtöstÀ. Tosiasiassa Herra oli kertonut meille, ettÀ hÀn jo oli diagnosoinut seurakunnan jÀsenet. Mutta olin helpottunut saadessani tietÀÀ, ettÀ meillÀ olisi ainakin kolme rukouskokousta viikossa. Odotin saavani hengellisten silmieni avautumisen nÀiden jatkettujen rukouskokousten aikana.

Olin elÀnyt pastorin vaimona yli10 vuotta. Toimintamme aikana minÀ olin aiheuttanut pastorille monenlaisia vaikeuksia, joiden takia pastorin oli joutunut kÀymÀÀn lÀpi monia kovia koettelemuksia. Siksi minun piti tehdÀ tÀydellinen parannus ja katumus.

 

Suhteemme alusta alkaen pastorilla ja minulla oli eroja uskossamme. Jo nuorena pastorin usko oli vahva ja horjumaton. MitÀ tahansa ongelmia hÀnellÀ oli, hÀn rukoili ja luotti Herraan. HÀn eli tÀydellisessÀ riippuvaisuudessa Herraan. Jos vertaa uskojamme, minun oli tÀynnÀ epÀilyksen railoja, ja sen nÀkyi rukouksissamme.

 

Vaikka pastori luotti tÀydellisesti Herraan, minusta tuntui, ettÀ pastorilla ei ollut ekonomista kykyÀ tukea perhettÀÀn. Kuitenkin kun vuodet vierivÀt ja rukoukseni vahvistuivat, totesin koettuani Herran, ettÀ Jumala rakasti ja arvosti miestÀni uskollisena palvelijanaan. Jumalan rakkaus aviomiestÀni kohtaan oli hyvin syvÀ. MinÀ en ollut koskaan rukoillut pitkiÀ aikoja, jotka olisivat ilahduttaneet Herraa. Viime vuoden heinÀkuussa aloin rukoilla suuremmalla kurilla. Kun vietin useampia tunteja rukouksessa Herran kanssa, vuosi 2005 alkoi kirkastua.

 

MitĂ€ on pappeus? MikĂ€ on pastorin vaimon rooli? MikĂ€ on minun toimintani? Minulla oli tapana kĂ€ydĂ€ Korean rukoushuoneissa löytÀÀkseni vastauksen nĂ€ihin kysymyksiin. Mutta tutkimukseni tulos oli turha.  PĂ€ivĂ€llĂ€ pastori ja minĂ€ evankelioimme paikasta toiseen. Rukoilimme koko yön  tauotta, joka yö. Tulin heikoksi ja terveyteni heikkeni. Tulin vakavasti sairaaksi. Minulla oli keuhkotuberkuloosi ja taistelin sen kanssa pitkÀÀn. Otin jatkuvasti lÀÀkkeitĂ€. Kuitenkin, kun tapasin Jeesuksen, parannuin dramaattisesti tuberkuloosista. Nyt olen tĂ€ysin terve.

 

Tehottoman ja heikon palveluviran johdosta emme löytĂ€neet mitÀÀn tehokasta keinoa kasvattaa kirkon jĂ€senlukua. Rituaalimme ja rutiinimme olivat kuin seisova vesi. ErÀÀnĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ Herra antoi meille erikoisen mahdollisuuden. Rukoilin useita tunteja, mutta se tuntui hedelmĂ€ttömĂ€ltĂ€. Joko rukoukseni olivat liian tehottomia tai niihin ei vastattu. NĂ€ytti, ettĂ€ papin virka oli tehoton ja työmme turhaa. Vuonna 2005 pastori pÀÀtti astua ulos jĂ€mĂ€htĂ€neisyydestĂ€mme. Pastori pÀÀtti muuttaa tuon status quon. Jumalanpalveluksemme alkaisivat palvonnalla ja sitten rukouksella ja lopuksi parannuksen/ katumuksenteolla. Pastori jatkoi voimakkaalla saarnalla. HĂ€nellĂ€ oli  ollut tapanaan saarnata vain tunti, mutta nyt sitten hĂ€nen saarnansa kestivĂ€t 3-4 tuntia. Vaikka palvelut kestivat 3 – 4 tuntia, seurakunta halusi lisÀÀ! Seurakunnan jĂ€senet, jotka ottivat osaa 30 – pĂ€ivĂ€iseen rukousmaratoniin olivat pettyneitĂ€ ja halusivat lisÀÀ. Kun palvontamme muodot pitenivĂ€t, heidĂ€n nĂ€lkĂ€nsĂ€ lisÀÀntyi vielĂ€ enemmĂ€n. Kun he osallistuivat rukouskampanjaan, he palvoivat, rukoilivat, kuuntelivat saarnoja niin paljon kuin halusivat. Aika ei enÀÀ merkinnyt mitÀÀn. Ylistys kesti 3-4 tuntia.  Saarna jatkui vĂ€hintÀÀn kolme tuntia. Rukoukset saattoivat kestÀÀ pĂ€ivittĂ€in aina viisi tuntia. Pastorin saarnat olivat PyhĂ€n Hengen voimauttamia. Saarnat sisĂ€lsivĂ€t aitoa elĂ€vÀÀ Jumalan Sanaa. Voimakkaat saarnat menivĂ€t syvĂ€lle seurakunnan sydĂ€miin ja henkiin. Herra Jeesus sanoi minulle, ettĂ€ HĂ€n antaisi minulle parantamisen armolahjan pyhĂ€n tanssin kautta.

 

Kun minulle kerrottiin kaikesta tÀstÀ, tulin uteliaaksi ja kysyi Herralta erikoisesti parantamisen virasta. Herra vastasi kysymykseeni Sisar Baek, Bong-Nyon kautta. Herra selitti ystÀvÀllisesti esimerkin avulla. PyhÀn tanssin viran kautta voi suorittaa parantamista tietyillÀ hengellisillÀ tasoilla.

 

Esimerkiksi jos olisin juniori keskikoulussa, en olisi sopiva enkÀ kykenevÀ ymmÀrtÀmÀÀn. Mutta jos olisin juniori yliopistossa, minÀ voisin olla sopiva suorittamaan PyhÀn tanssin parantavaa virkaa. Jos Sisar Baek, Bong-Nyo oli vain keskikoulun keltanokka.Mutta kun meistÀ tulee korkeakoulun keltanokka, me nousemme korkeampaan asemaan ja voimme vÀhitellen alkaa virkaa hoitaa. Tanssiminen PyhÀssÀ HengessÀ ei ole jotain, jota voi opiskella tai harjoitella. Kukaan ei voi luoda sitÀ itselleen. Se on jotain, joka voidaan saada ainoastaan Herran Armon kautta.

 

                        Sillan, Jota Pitkin Ei Ole Paluuta, YlittĂ€minen

 

Pastori Kim, Yong-Doo: Herra varoitti meitĂ€ monta kertaa: ” Herran Kirkon rukoustaistelijat ovat kokeneet syvĂ€n hengellisen avautumisen. Ette koskaan enÀÀ elĂ€ normaalia kristillistĂ€ elĂ€mÀÀ. Olette ylittĂ€neet sillan, ettekĂ€ voi koskaan kÀÀntyĂ€ takaisin.”

 

Olen erittÀin kiitollinen Herran erikoislaatuisesta vÀliintulosta. Olin huolissani siitÀ ,kuinka johtaisin heikkoa kirkkoani kunnolla Herran tahdon mukaan. Itseluottamukseni oli matala ja pelkotasoni korkea. Todistin koko ajan, kuinka kirkon jÀseniÀ voitettiin taisteluissa pahojen henkien kanssa. Olin tullut siihen tulokseen, ettÀ ajatteluni perusta lepÀsi tietÀmÀttömyydellÀ ja RaamattutietÀmykseni oli todella rajattu. TietÀmÀttömÀn mielen ja rajoitetun tiedon kanssa olin valmistautumaton taistelemaan hengellisessÀ sodankÀynnissÀ. Kun tÀmÀn tajusin, vapisin hÀpeÀstÀ.

 

Monet korealaiset pastorit kĂ€yttĂ€vĂ€t omia menetelmiÀÀn opettaessaan ja palveluvirkaansa hoitaessaan. Tosiasiassa he loihtivat esiin omat filosofiansa. Ulkoinen pyhyyden muoto hallitsee, ja siinĂ€ vallitsee organisoitu uskonto. TĂ€llöin Herra ei ole enÀÀ yhtÀÀn lĂ€snĂ€ jumalanpalveluksessa. MinĂ€ itse olen syyllinen, sillĂ€ olen ollut mukana organisoidussa uskonnossa. MissĂ€ ikinĂ€ kuulen ”Tapahtukoon Herran tahto”, sydĂ€meni on tĂ€ynnĂ€ kunnioitusta. MinĂ€ olen tĂ€ynnĂ€ kunnioitusta, koska Herra on tarkistanut ja vahvistanut tarkasti monien Korean pastorien ja heidĂ€n seurakuntiensa tilanteet.

 

Herra nÀytti minulle nykyisten kirkkojen todellisuudet. En ole sellaisessa asemassa, ettÀ voisin keskustella ja arvioida nÀitÀ ongelmia. Siksi, minÀ olen odottamassa Herra hoitavan nuo asiat. MinÀ pidÀn nÀmÀ asiat vain omassa sydÀmessÀni. Herra on ratkaissut joitakin yleisiÀ ongelmia, joita itse en olisi kyennyt ratkaisemaan. NÀitÀ ongelmia tulee pastoreille vastaan joka pÀivÀ ja ne kohoavat vaikeiksi haasteiksi. Herra ratkaisi ne kaikki ja antoi minulle niihin tÀydelliset ratkaisut. MeidÀt on valittu elÀmÀÀn koko elÀmÀmme Herralle. Pastorit ja heidÀn seurakuntansa arvioidaan töittensÀ ja tekojensa perusteella. HeidÀn elÀmÀnsÀ arvioidaan; heidÀn ponnistelunsa arvioidaan; heidÀn ajatuksensa arvioidaan. Ei ole vÀliÀ, ovatko pyhÀt mega- vai pikkukirkoista. He kaikki seisovat Herran edessÀ. Kaikki tekomme tuomitaan sinÀ pÀivÀnÀ.

 

Ennen, kun minulla oli tapana kĂ€ydĂ€ seminaareissa tai lukea kirkkojen mainoksia kuinka ne ylpeilivĂ€t uusista vastarakennetuista kirkoistaan,  minĂ€ tulin kateelliseksi ja mustasukkaiseksi. NĂ€mĂ€ uudet kirkot oli rakennettu lyhyessĂ€ ajassa ja niissĂ€ oli suuret seurakunnat. Jotkin uusista kirkoista kasvoivat hyvin nopeassa tahdissa vĂ€ittĂ€en, ettĂ€ heillĂ€ on herĂ€tys.  Saatoin selvĂ€sti nĂ€hdĂ€ heidĂ€n tarkoituksensa ja pÀÀmÀÀrĂ€nsĂ€. Tunsin alemmuutta kaiken heidĂ€n menestymisensĂ€ rinnalla. Olin ÀÀrimmĂ€isen stressattu ja itseni tunsin luuseriksi. Nyt olen kuitenkin pÀÀttĂ€nyt, etten anna tĂ€mĂ€n asian taakoittaa minua.

 

TĂ€mĂ€ ei merkinnyt sitĂ€, ettĂ€ virkani hoitoa suoritetaan passiivisesti tai ilman palavaa sydĂ€ntĂ€. Kovin usein pastorit ja pyhĂ€t aloittavat vaelluksensa uskossa puhtain motiivein ja innoissaan. Kuitenkin, kun aika kuluu, yö ja pĂ€ivĂ€ vaihtuu, pyhĂ€t muuttuvat – itse muutosta huomaamatta – maailman ystĂ€viksi. He alkavat vaeltaa maailman kanssa. NĂ€in he vihastuttavat ja tulistuttavat Herran. Lopulta Herra tuomitsee. ( Jk. 4:4 : "Te avionrikkojat! Ettekö tiedĂ€, ettĂ€ maailman ystĂ€vyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan. Joka siis tahtoo olla maailman  ystĂ€vĂ€, siitĂ€ tulee Jumalan vihollinen").

 

Jokainen ihminen elÀÀ elÀmÀÀnsÀ omien arvojensa ja mittapuittensa mukaan. HeidÀn ajatuksensa ja johtopÀÀtöksensÀ ovat myös erilaiset. Moni kirkkomme jÀsen on kertonut minulle, ettÀ ulkopuoliset ihmiset sanovat kirkkoamme kultiksi.

 

Sallikaa tyypillinen siteeraus:  ”Millainen kirkko sallisi uuden jĂ€senen puhuvan kielillĂ€? Millainen kirkko profetoi, taistelee pahoja henkiĂ€ vastaan, saa ilmestyksiĂ€ taivaasta ja helvetistĂ€? Ihminen menee taivaaseen tai helvettiin vasta kuoltuaan. EhkĂ€ mahdollisuus vierailuun sallitaan unessa tai nĂ€yssĂ€. Mutta vain yhden tai kaksi kertaa voi vierailla. Mutta vierailu taivaassa/helvetissĂ€ pĂ€ivittĂ€in? – mahdotonta! SiinĂ€ ei ole mitÀÀn jĂ€rkeĂ€!”  Sitten he yrittĂ€vĂ€t vetÀÀ kirkkomme jĂ€seniĂ€ omiin kirkkoihinsa.

 

Sanon arastelematta: ”He ovat oikeassa. Me menemme taivaaseen tai helvettiin kuoltuamme. Mutta on Jumalan Kaikkivaltiaassa vallassa, ettĂ€ me voimme vierailla taivaassa ja helvetissĂ€ vaikka vielĂ€ olemme elossa.”  Minua itseĂ€ni on pilkattu ja ivattu oman lĂ€hisukuni toimesta ja syytetty mystiikasta
Taivaat  ja Herramme o v a t  suuri mysteeri. Vaikka sovittu rukouskampanja pÀÀttyi, jatkamme rukoilemista ilman taukoa. Ne jumalaiset kokemukset, mitĂ€ itse olen kokenut ja rekisteröinyt, on tiivistetty tarkoituksella tĂ€hĂ€n kirjaan. Jos olisin rekisteröinyt joka ainoan kokemuksen, informaation mÀÀrĂ€ yhtĂ€ kirjaa kohti olisi ollut kohtuuton, -Siksi puran rekisteröintejĂ€ ja kokemuksia seuraaviin kirjoihin, Herra jatkaa vierailujaan ja töitÀÀn mÀÀrĂ€tyn rukouskampanjan jĂ€lkeenkin. Herra tulee elĂ€mÀÀmme kaiken jokapĂ€ivĂ€isen hyörinĂ€n keskelle. Haak-Sung ja Yoo-Kyung ovat tulleet hyvin Ă€lykkĂ€iksi ja viisaiksi kokemustensa myötĂ€.

 

Herra on kertonut minulle, ettÀ HÀn antaa minulle mahdollisuuden kirjoittaa muustakin kuin taivaasta ja helvetistÀ. EnsimmÀisessÀ kirjassa ei ollut kaikkein uskomattomimpia kohtauksia, mutta Herra lykkÀsi joitakin puuttuvia tapahtumia seuraavaan kirjaan. Seuraava kirja (Tulikaste 3) sisÀltÀÀ runsaasti uskomattomia, jopa jÀrkyttÀviÀ sisÀltöjÀ. Lukekaa niitÀ varoen.

 

JATKUU KIRJASSA NUMERO KOLME


       

Lk. 12:49: “Tulta minĂ€ olen tullut heittĂ€mÀÀn maan pÀÀlle; ja kuinka minĂ€ tahtoisinkaan, ettĂ€ se jo olisi syttynyt!”