YONG-DOO KIM      TULIKASTE 2

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 


TAIVAS JA HELVETTI AVAUTUVAT

KIRJA 2

                  

 

 

 

Kirjan takakansi:

 

30 päivää jatkuneiden yöllisten rukoustilaisuuksien aikana  pienessä etelä-korealaisessa kirkossa seurakunta koki uskomattoman herätyksen. Rukoillessaan kädet ylhäällä seurakuntalaisten hengelliset silmät avautuivat  ja he näkivät ilmestyksiä, paranivat, kävivät kovaa hengellistä sodankäyntiä ja kokivat hengellistä uudistumista tavatessaan Jeesuksen.

 

 

 

Pastori Young-Doo Kim syntyi Etelä-Koreassa ja opiskeli teologiaa Anyangin yliopistossa vuonna 1991. Hän toimii pastorina Herran Kirkko (The Lord’s Church)-seurakunnassa So Incheonissa. Pastori Kim käy ulkomailla kertomassa Jumalan voiman ilmenemisestä kirkossaan.

 

Tämä on Kirja 2 kuuden kirjan kirjasarjasta. Englanninkielinen Kirja 2 on painettu USA:ssa 12. maaliskuuta 2020. Käännöksen englannista suomeksi on tehnyt Olli Siipola. olli.siipola@welho.com

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tämä kirja sisältää Korean So Incheonissa olevan Herran Kirkon jäsenten todelliset hengelliset kokemukset 30-päiväisen rukoustapahtuman aikana tammikuussa vuonna 2005.

 

                                          SISÄLTÖ

 

Esipuhe ………………………………………………………… 4

Johdanto ……………………………………………………….. 5

Herran Kirkon rukoussoturit …………………………..6

16. Päivä .………………………………………………………. 7

17. Päivä ……………………………………………………….. 17

18. Päivä ……………………………………………………….. 35

19. Päivä ……………………………………………………….. 56

20. Päivä ……………………………………………………….. 74

21. Päivä ……………………………………………………….. 82

22. Päivä ……………………………………………………….. 99

23. päivä …………………………………………………………115

24. Päivä …………………………………………………………138

25. Päivä …………………………………………………………144

26. Päivä …………………………………………………………162

27. päivä …………………………………………………………174

28. päivä …………………………………………………………191

29. päivä …………………………………………………………200

30. päivä …………………………………………………………214

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

                                                                      ESIPUHE

 

 

Herra puhui selkeästi: ”Tänä nykyisenä aikana kirkkojen ja seurakuntien sisäinen ja ulkoinen uskollisuus armotaloudessa ovat ristiriidassa sen kanssa mitä Minä olen tarkoittanut niiden olla. Pastoraalijohto ja kirkon jäsenistö palvelevat Minua muodollisesti, muotomenoin, ( in formality)  ja tuntevat Minut vain kirjoitetun teorian mukaisesti. Mitä Minun on tehtävä? Tule sinä palavalla halulla ja kohtaa Minut.

 

Herramme haluaa näyttää meille sen todellisuuden, mikä hengellisessä sodankäynnissä on menossa taistelussa pahoja henkiä vastaan. Herra haluaa myös avata hengelliset silmämme niin, että Hän voi näyttää suoraan meille taivaan, helvetin, enkelit ja paholaisen.

 

” Minä kastan teidät Leimuavalla Tulella ”

 

Me uskomme Pyhään Kolminaisuuteen.

On kolme persoonaa yhdessä Jumalassa.

Kaikki nuo persoonat ovat Jumala ja sydän, ajatus ja kyvyt ovat tässä ykseydessä.

 

Isä Jumala, toisin sanoen taivaallinen Isämme, kaataa voitelevaa öljyä meidän päällemme,

Isän Jumalan Pyhä poika kuoli meidän syntiemme edestä ja antaa meille voimaa ja ikuisen elämän,

Pyhän Hengen suojelu sallii meidän syntyä uudesti ylhäältä antaen meille monia taivaallisia lahjoja ja auktoriteetin voiman.

 

Siksi meidän ei pidä levätä vaan rukoilla päättymättömällä tulella ahkerasti. Minä kastan teidät Leimuavalla Tulella!

 

 

 

                                                                 JOHDANTO

 

30 päivää jatkuneet yörukoukset pienessä korealaisessa kirkossa johtivat seurakunnan kokemaan uskomattoman herätyksen. Kädet kohotettuina ja rukoillen yöt läpeensä, seurakunnan hengelliset silmät avautuivat ja he kokivat näkyjä, parantumisia, intensiivistä hengellistä sodankäyntiä ja uudistumista kohdattuaan Jeesuksen.

 

Hengelliset silmät avoimina he kykenivät näkemään demonien kanssa taistelut rukoustensa aikana. Heille näytettiin kuinka demonit /paholaiset yrittivät häiritä, pelotella ja pettää heitä rukousten aikana. Jokaisen demonisen juonen tarkoitus oli estää heitä rukoilemasta. He kohtasivat ja taistelivat lukuisia lohikäärmeitä, demonikuninkaita, vääriä enkeleitä, vääriä kristuksia, sympatiaa etsiviä, vampyyreitä, pahoja henkiä naamioituneina kauniiden naisten valepukuun jne. vastaan.

 

Jeesus otti heidät myös Taivaaseen ja helvettiin monta kertaa. Paljastui, että keski-yön esirukoukset ( yhdessä kielillä puhumisen armolahjan kanssa)  oli voimallisin, vaikein ja hedelmällisin aika rukoilla.

 

Kirjasarjassa on 6 kirjaa, tämä on no 2.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

                                                 HERRAN KIRKON

                                 RUKOUSSOTURIT

 

Pastori Kim, Yong-Doo: 45-v. Alkoi kaljuuntua yhä enemmän. Pyöreäpäinen?

Kang, Hyun-Ja: 43-v. Pastorin vaimo.  Entinen hallituksen virkailija ja kongressin virkailija. Suopea luonteenlaatu.

Kim, Joosef: 16-v, on 8. lk:lla keskikoulussa. Hänen kutsumuksensa on tulla pastoriksi. Hän on itsepäinen kuin muuli ja rämäpäinen.

Kim Joo-Eun: 14-v, 6. lk:lla keskikoulussa. On erittäin suloinen ja älykäs. Samoin vahvasti itsepäinen eikä anna periksi helpolla.

Sisar Baek, Bong-Nyo: 50-v.  Tosi sisukas. Herra kuvaa häntä ” Kukaan ei voi pysäyttää häntä”- persoonaksi

Lee, Haak-Sung: 27-v. Sisar Baek, Bong-Nyon poika. On tason 3 neurologisesti vammainen. Rajoituksia ilmaista ajatuksia sanoiksi, mutta psyykkisesti normaali. Fyysisesti heikko. Hampaansa erikoiset.

Lee, Yoo-Kyung: 24-v. Sisar Baek, Bong-Byon toinen tytär. On tason 2 neurologisesti vammainen. Jossain määrin hidas artikuloimaan puhetta, mutta keskustelee upeasti. Erikoisalojaan syöminen ja nukkuminen.

Meena: 5-v Sisar Baek, Bong-Nyon lapsenlapsi. Syö yhtä paljon kuin aikuiset. Syntymänsä on rekisteröity epätäydellisesti, koska dokumentit tehty puutteellisesti.

Diakonissa Shin, Sung-Kyung: 33-v. Hän aloitti käymällä sunnuntain aamujumalanpalveluksissa, mutta tuli mukaan rukous-ralliin 15. päivänä ja muuttui. Hänen 9-vuotias  tyttärensä Yae-Ji, kärsii pediatrisesta syövästä.

Oh, Jung-Min: 8-v. Diakonissa Shin, Sung-Kyungin poika. Harrasti TV:n katselua ja tietokonepelejä, mutta tultuaan rukousralliin, alkoi haaveilla pastorin urasta. Sai ensimmäisenä päivänä kielillä puhumisen armolahjan. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

                                                              16. päivä

 

              Henkilökohtaiset selostukset hengellisistä kokemuksista

 

 

 

I. Joh. 4:1-3: ” Rakkaani, älkää uskoko jokaista henkeä, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta, sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan. Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta.  Yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta. Sellainen on Antikristuksen henki, jonka te olette kuulleet olevan tulossa ja joka jo nyt on maailmassa.”

 

                                              Minä rakastan sinua Jeesus

 

Lee, Yoo-Kyung: Olin karkoittanut demoneja jo jonkin aikaa rukoillen kielillä, kun Jeesus kutsui minua nimeltä ja ilmestyi eteeni: ” Minun rakas Yoo-Kyung! Tule kanssani taivaaseen!

 

Taivaassa Jeesus, minä ja Yae-Ji leikimme iloisina yhdessä. Yae-Ji kysyi Jeesukselta: ”Jeesus, haluaisin ratsastaa pilvellä sisar Yoo-Kyungin kanssa. Heti Jeesus viittasi pilvelle ja se laskeutui ja liukui pehmeästi alas ja pysähtyi eteemme. Matkustimme siellä ja täällä, kaikkialla taivaan taivaalla aivan kylliksemme.

 

Mutta Jeesus kysyi äkkiä: ”Yoo-Kyung, haluatko vierailla helvetissä?” Vastasin: ”Ei kiitos! En halua koskaan sinne takaisin. En halua nähdä helvettiä enää ikinä!” Kun marisin, Yae-Ji keskeytti: ”Isosisko, taivaassa on monia jännittäviä kirjoja. Haluaisitko nähdä niitä?” Koska pelkäsin, että Jeesus ehdottaisi helvettikäyntiä,  vastasin nopeasti: ”Kyllä, mennään niitä kirjoja katsomaan!” ja seurasin Yae-Jitä.

Jeesus seurasi vastahakoisesti meitä isoon huoneeseen joka oli täynnä kirjoja.

 

Moni enkeli tervehti Yae-Jitä kumartamalla päätään. Näimme monia kirjoja. Ne olivat kultaa ja sädehtivät kirkkaasti. Sitten menimme samalle rannalle, jolla olimme viime kerralla leikkineet ja siellä läiskytimme vettä ja uimme. Jeesus kysyi minulta: ”Yoo-Kyung, rakastatko minua?” Vastasin hänelle pontevasti: ”Kyllä! Jeesus, minä rakastan Sinua”. Jeesus vastasi: ”Minun rakas tyttäreni, Minä rakastan sinua hyvin paljon.

 

                             Riidat romahduttavat kotiasi taivaassa

 

Kysyin Jeesukselta: ”Jeesus, kun tulin taivaaseen, minulle kerrottiin, että meillä on siellä oma koti. Haluaisin nähdä omani sekä veli Haak-Sungin, Joosefin ja Joo-Eunin. ” Jeesus myöntyi: ”Kyllä, totta kai. Jos rakas Yoo-Kyung tahtoo nähdä, Minä näytän.” Sitten Hän johti meidät sinne. Kun olimme matkanneet jonkin aikaa, näin kirkkaana hohtavan kultaisen talon, Jeesus sanoi: ”Tämä on sinun!” Sillä hetkellä olin ihastuksesta äimän käkenä. Enkelit hyörivät sinne tänne kiireisinä rakentaen taloani.

 

Taloni oli tehty kullasta ja sen ylellinen loistokkuus sokaisi minut. Kun kysyin, montako kerrosta siinä oli, Hän vastasi, että viides oli melkein valmis ja lisää kantavia pylväitä rakennettiin, jotta rakennus saisi lisää kerroksia. Näin myös veli Haak-Sungin talon ja sen 7.  kerros oli juuri valmistunut.

 

Kun kysyin Joosefin ja Joo-Eunin taloista, Jeesus näytti murehtivan jotain: ”Mitä minun pitää tehdä? Mitä on tehtävissä? ” Kysyin Jeesukselta, onko jokin vinossa. Hän selitti, että Joosefin ja Joo-Eunin talojen kolmannet ja neljännet kerrokset olivat melkein valmiit, mutta aina kun he riitelivät, heidän talonsa romahtivat. Jeesus opetti, että olitpa aikuinen tai lapsi, jos olet itsekäs, riitelet tai kiroilet, sinun talosi taivaassa romahtaa valtavasti. Jeesus kehotti minua kertomaan sekä Joosefille että Joo-Eunille, etteivät tappelisi enää koskaan, vaan yrittäisivät päätyä kompromissiin, jos erimielisyyksiä ilmenee.

 

Jeesuksen kasvojen ilme tuli valtavan surulliseksi erityisesti silloin, kun Hän katseli romahtanutta rakennusta, Hän ei voinut kätkeä suruaan: ”Voi mitä me teemme? Miksi Joosef ja Joo-Eun riitelevät niin paljon? Yoo-Kyung, kerro heille, että lopettaisivat tappelunsa! He aloittavat tekemällä pilaa toisistaan ja lopettavat tappelulla ja kun he pelaavat palloa yhdessä päätyvät riitelyyn. Tätä taloa on rakennettu monin vaikeuksin; enkelit ovat toteuttaneet Minun määräykseni… Kuinka rakennamme kaiken uudestaan?”  Hän murehti suuresti.

 

Minä tappelen vanhemman veljeni Haak-Sungin kanssa. Nyt ymmärrän, että riitelyssä pitää olla tarkkana. Jos antaudumme riitelyyn pienimmistäkin asioista, talomme taivaassa epäilyksittä kärsii. Sen olen saanut nyt nähdä. Jeesus pukee minut kultaiseen asuun siivillä ja sanoo: ”Kallein Yoo-Kyungini, olet evankelioinut niin monia ja siksi rakastan sinua paljon.” Minä vastasin välittömästi: ”Herra, minä menen ulos kadulle ja evankelioin huomennakin.” Jeesus vastasi: ”Ihanko totta? Ole palava ja jatka samaa latua. Minä rakennan talosi nopeasti!”

 

Pyysin Jeesukselta palvelusta: ”Jeesus! Tänään diakonissa Shinin poika Jung-Min tuli kirkkoon, niin että annathan hänellekin lempinimen?” Jeesus sanoi: ”Voi tietenkin! Jung-Min rakastaa nukkumista, niin voin sen mukaisesti kutsua häntä ‘Uneliaaksi’.” Jeesus huusi Jung-Minin lempinimen. Sitten palasin kirkkoon Jeesuksen kanssa ja jatkoin kielillä rukoilemista.

 

                 Mitä syvemmälle pääsemme hengelliseen maailmaan

                                   sitä mystisemmäksi se muuttuu

 

Lee, Haak-Sung: Rukoiltuani noin 10 minuuttia, kolme demonia ilmestyi, yksi kerrallaan. Ensimmäinen oli terve mies, mutta päätön; en tiennyt mitä hänen päälleen oli tapahtunut. Hän piti lyhythihaista aluspaitaa, mutta paidassa oli reikiä joka paikassa. Hänen ruumiissaan pullisteli laskimoita, jotka näyttivät pöhöttyneiltä nuudeleilta. Sitten tuli naisdemoni yllään kaapu, mutta hänen silmiään en nähnyt. Näin vain terävän nenän ja veren tippuvan hänen suupielistään. Äkillisen tuulenpuuskan ääni kuului, kun hän hyökkäsi kimppuuni  raapiakseen minua terävillä kynsillään.

 

Kolmas demoni oli suunnattoman suuri ja paksu käärme ja se liukui minua kohti. Se oli noin 10 metrin pituinen ja paksuudeltaan keskivertoaikuisen vyötärönmitan. Sen molemmissa päissä oli suu ja ne kilpailivat, kumpi ehtii puraista ensin.

 

Huusin Herran puoleen: ”Jeesus, pelasta minut. Auta minua!” Hän tuli äkkiä ja ajoi kaikki demonit tiehensä. Sitten Jeesus tuli kunkin rukoilijan luokse ja kosketti kutakin yhtä kerrallaan. Erityisesti Jeesus kosketti pastori Kimin päätä ja särkevää selkää, Joosephin jalkaa ja Joo-Eunin selkää. Jeesus tuli takaisin luokseni ja sanoi: ”Kerro yksi toivomus minulle!” Vastasin: ”Jeesus, auta veli Oh, Jong-Sukia pitämään työpaikkansa ja käymään tunnontarkasti kirkossa.” Jeesus myöntyi. Hän osoitti suosiotaaan minulle: ”Haak-Sung, tänään oli hyvin kylmää, mutta sinä silti menit ulos, todistit ja evankelioit…Teit Minut niin onnelliseksi!”

 

Kun Jeesus lähti, naisdemoni lähestyi kaapu yllään. Sillä oli lyhyt polkkatukka kuin koulutytöllä.  En välittänyt siitä yhtään, vaan jatkoin kielillä rukoilemista. Polkkatukka-demoni tälläytyi kasvokkain, mutta en nähnyt sen silmiä, nenää enkä suuta.  Demonilla oli kädessään pitkä fasaaninsulka, jolla se kutkutteli sieraimiani, kun rukoilin. Tämä sai aivastamaan pari kertaa. Tämän nähtyään demoni alkoi nauraa ja pitää hauskaa kustannuksellani.

 

Peitin suuni kaksin käsin ja käskin Jeesuksen nimessä sitä häipymään luotani. Sitten rukouskampanjan alun on ollut jos jonkinmoista erilaista demonia ja monia outoja asioita on tapahtunut, kun aloin rukoilla hartaasti. Ymmärrän, että mitä syvemmälle hengelliseen maailmaan menee, kohtaa asioita, joita ei luullut olleen olemassa ja asioita, joita ei voi koskaan kokea tai nähdä ihmismaailmassa. Järkytyn yhä uudelleen ja uudelleen joka kerralla.

 

 

 

                             Rangaistus salaisuuden paljastamisesta

 

Kim, Yong-Doo: Eilen iltapäivällä läheiset ystäväni, naapurikirkon pastori vaimoineen,  tulivat juttelemaan teekupin äärellä. Pastorin vaimolla oli monenlaisia ongelmia kirkkonsa ja erään sen jäsenen kanssa, jolle hän oli lainannut rahaa. He olivat kuulleet jostain hevosmiehen tietotoimistosta, että Herran Kirkolla oli koko yön kestäviä rukousvigilioita, ja niinpä hekin olivat päättäneet tulla mukaan ja halusivat tulla siunatuiksi. Minun kieleni oli sidottu enkä sanonut mitään, sillä rukoustiimin jäsenet seisoivat paikalla. Yritin välttää keskustelua aiheesta olematta ilmeisen töykeä.

   

Vastasin rouvalle: ”Ei meidän kirkolla ole mitään erikoiskykyjä. Sinulla on pastorisi, joka on hengellinen ja rukoilee rinnallasi. ”  Hän vastasi, että tämä on erilaista. Hän halusi, vaikka hänen sitten olisi tultava ilman miestään, osallistua rukousvigiliaamme tullakseen siunatuksi. Hän toisti pyyntönsä enkä tiennyt mitä tehdä. En voinut torjua ketään, joka epätoivoisesti etsi Pyhän Hengen kosketusta; en voinut sanoa, että hän ei ollut tervetullut. En voinut torjua heidän pyyntöään siksikään, koska ajattelin, että se olisi heitä kohtaan epäkunnoittavaa, sillä he olivat vanhempia ihmisiä. Sanoin hiljaisesti: ”Kyllä, tietenkin”, mutta sisäisesti olin hyvin ahdistunut tämän päätettyäni. Sitten papin rouva kyseli minulta yksityiskohtia, missä ja mihin aikaan rukousvigilia alkaisi ja loppuisi, mutta valitettavasti vastailin hänelle sen tarkemmin ajattelematta. 

 

Kun he olivat lähteneet, vahva ahdistus alkoi. He tulisivat meidän kirkkoomme odottaen rukouspalvelua, joka on tyypillinen yksinkertaisessa jumalanpalveluksessa, jossa rukoillaan tunti, pari. Sitä, mitä kirkossamme tapahtui, ei vielä voitu paljastaa ulkopuolisille. Kun tunkeudumme hengelliseen maailmaan joka päivä yhä syvemmälle, rukoustaistelijamme osallistuvat elämän ja kuoleman taisteluihin demonihenkien kanssa. Jos jonkin toisen pastorin vaimo ´ulkopuolelta´ osallistuu rukousralliimme ja havaitsee hengellisen taistelun olevan käynnissä, ei ole epäilystäkään, etteivätkö demonihyökkäykset yltyisi. Jeesus tiesi sen jo etukäteen. Hän varoitti, että ennen kuin kirja olisi kirjoitettu ja julkaistu, emme saa kertoa näitä asioita kenellekään ulkopuoliselle, vain seurakuntalaisillemme. Tämä koski jopa perheenjäseniä.

 

Kolmiyhteinen Isämme oli suunnitellut avaavansa minun hengelliset silmäni tuon sunnuntain yörukous-rallin aikana, ja Hän vahvisti asian niille, joiden hengelliset silmät jo oli avattu. Hän kertoi, että kaikki olisimme valmiit ottamaan asian vastaan. Mutta minä olin syvästi huolissani. Pastoriystäväni vaimo oli kirkkonsa sunnuntai-iltapäivän tilaisuudesta mennyt kotiinsa. Lepäiltyään aikansa kotonaan hän saapui kirkkoomme noin klo 23. Tämä oli aika, jolloin Herran Kirkko alkoi yöllisen rukousvigiliansa, joka jatkui aina aamuun klo 7:30 asti. Sitten jaoimme ja nauhoitimme kaikki kokemuksemme ja minä vein nauhoitukset kotiin kirjaa varten.

 

Jeesus siunasi kirkkoamme erityisvoitelulla. Jeesus pyysi, että olisin luja ja hylkään pastorin vaimon pyynnön tulla rukousralliin. Minä epäonnistuin. Sydämeni syvimmässä syvyydessä pelkäsin, mitä tästä seuraisi, olinhan ollut tottelematon.

 

Sunnuntain yörukouspalvelu päättyi oudosti pastorin vaimon ei-toivotun läsnäolon vuoksi. Varhain aamulla, noin klo 02, lopetin ensimmäisen osan rukouksista ja halusin lähettää rouvan kotiin. Mutta hän vain istui siellä ikään kuin hänellä olisi ollut jotain sanottavaa. Tein selväksi, ettei yksikään rukoustiimin jäsen kertoisi mitään, mutta jotenkin vaimoni ja minä päädyimme vuotamaan kaikki salaisuuden yksityiskohdatkin. Paljastin, että me tässä kirkossa olimme vierailleet taivaassa ja helvetissä pyynnöstä ja ei vain sitä, vaan myös moni oli saanut hengellisen näkökykynsä avautumisen lahjan. Moni oli saanut profetoimisen lahjan, demoni- ja taivaallisten henkien erottamisen lahjan, kielet, uskon, viisauden ja tiedon sanat. Kerroin vielä senkin, että kirjoitan tapahtumista kirjaa, joka oli määrä julkaista. Niinpä rohkaisin häntä menemään takaisin omaan kirkkoonsa ja rukoilemaan tunnollisesti. Hän näytti pettyneeltä, mutta tiesi, että tämä olisi hänelle vääjäämätön valinta.

 

Kolmiyhteinen Isämme raivostui kyvyttömyydestäni pitää salaisuus. Yksinkertainen mieleni ajatteli, että oli OK paljastaa jotain salaisuuksia, koska olin estämässä naapurikirkon pastorin vaimoa enää tulemasta meille, mutta hengellisessä mielessä olin tehnyt hirvittävän suunnattoman virheen. Tämä oli syy, miksi suunnitelma, jonka tarkoituksena oli antaa minulle hengellinen näkökyky, peruutettiin.

  

Tuo pastorin vaimo poikkesi huolettomasti kotiini tietämättä mitään siitä, kuinka paljon Herra oli raivoissaan hänen tulostaan meille. Olin hämmästynyt ja kysyin, miksi hän tuli. Hän vastasi: ”Eikös se Joo-Eun saanut profetian lahjan? Olen pahoillani, mutta halusin kysyä Jeesukselta kirkkomme ongelmista…”  Tämä pani meidän kaikki kauheaan välikäteen. Hän kyseli kirkko-ongelmiensa yksityiskohdista, ja Joo-Eun kysyi hänen puolestaan. Jeesus antoi Joo-Eunille hänen vastauksensa. Minä ja vaimoni katselimme tapahtumia ja meillä oli tietty ajatus.

 

”Ei kai ole tarpeen että joku, jolla on profetian lahja, rukoilisi meidän puolestamme, koska me, uskomme kanssa, voimme ajatella ja ymmärtää. Siitä huolimatta, eikö se ole  epäkunnioittavaa Jeesusta kohtaan kysellä Häneltä uteliaisuuttaan asioita? Myös, vaikka me teemme vääriä päätöksiä ja erehdyksiä, Jeesus auttaa meitä ymmärtämään ne! Meidän täytyy oppia tietämään, että koettelemusten ja erehdysten kautta me opimme tunnistamaan ja korjaamaan ne.”

 

 Tuo pastorin vaimo jopa kyseli ongelmista, jotka hän itse voisi helposti ratkaista. Hän lähti huojentunein ilmein, ikään kuin kaikki hänen taakkansa olisivat keventyneet, ja illalla hän palasi mandariinilaatikko mukanaan osoittaen näin kiitollisuuttaan. Olin huojentunut, kun hän lopetti käyntinsä, mutta Jeesus oli surun valtaama.

 

Rukousten aikana Sisar Baek, Bong-Nyo kysyi ulvovan eläimen äänellä ja vaimoni järkyttyi:

Kuinka se, mitä sanottiin satunnaisesti, on niin suuri juttu?” ja nyyhkytti loputtomasti.  Koska en ollut kyennyt pitämään salaisuutta, tulin kuin ihmishylkiöksi. En voinut kestää syyllisyyttä. Miltähän Simsonista tuntui?  Kun Simson paljasti salaisuutensa, että hän oli nasiiri, hän petti suhteensa Jumalaan. Tämän ymmärrettyään,  miksi hän ei tehnyt parannusta ja katumusta ja repäisemällä vaatteensa?

 

 

 

 

 

                                   Arkkienkeli Mikaelin Vierailu

 

Sisar Baek, Bong-Nyo: Jumala oli luvannut Pastori Kimille hengellisen näkökyvyn lahjan, mutta kun sitä ei tapahtunutkaan, olin erittäin pettynyt. Huusin ja anoin järjettömästi Herran puoleen. Olin kuin lapsi, joka pyörii lattialla ja vaatii vanhempiaan ostamaan hänelle jotakin. En voinut tehdä mitään muuta kuin itkeä ja rukoilla. Tätä tehdessäni ilmestyi äkkiä kirkas valo ja suunnattoman suuri enkeli laskeutui taivaasta ratsastaen valkoisella hevosella.

 

Tiesin vaistomaisesti, että se oli Arkkienkeli Mikael. Hän lähestyi minua ja esittäytyi. Hän oli minulle tuttu. Hän on aina erittäin komea, iso ja kaunis. Hän puhui minulle: ”Sisar, miksi itket? Jeesuksen sydän murtuu, kun kuulee sinun itkevän, ja Hän lähetti minut erityisesti lohduttamaan sinua. Tässä olen ja pyydän, lopeta itkemisesi.”

 

En voinut pyytää anteeksi Arkkienkeli Mikaelilta, koska katselin Häntä lumoutuneena. Itkin ja tuijotin, siinä ei ollut mieltä. Kun näin Arkkienkelin jälleen etupuolelta, hänen silmistään loisti niin kirkas valo, että oli vaikea katsoa häntä suoraan. Hänen silmänsä olivat erittäin kauniit. Hieman myöhemmin Jeesus ilmestyi ja sanoi itse moittivat sanansa.

 

                 Jeesus moittii henkilökohtaisesti pastori Kimiä

 

Rakas Bong-Nyoni! Miksi nyyhkytät niin paljon? Sinun kirkkosi pastori Kim, Dong-Doo on tehnyt ison virheen, mutta miksi sinä itket? ” Hän kysyi ankaralla äänellä: ”Pastori Kimin täytyy  tehdä parannusta ja katua paljon. Kirkkonne tapahtumat täytyy taltioida kirjaksi ja sitten julkaistava maailmalla; siihen saakka ne on pidettävä salaisina. Mutta, miksi hän paljasti salaisuudet ja teki syntiä Minua vastaan? ” Herra oli pettynyt.

 

Tämä salaisuus paljastaa paholaisen todellisen identiteetin; siksi taipaleella on oleva monia koettelemuksia. Sinulla ei ole mitään syytä itkeä ja kerro pastori Kimille, mitä sanoin sinulle.” Jeesuksen pelottava viha jatkui: ”Pastori Kim paljasti monia hänelle uskottuja, yksityiskohtaisia salaisuuksia naapuripastorin vaimolle, enkä tiedä miksi hän teki noin synnillisen teon. Pastori Kimin rikkomus on suunnaton, niin että älä sinä itke.”

 

Silti jatkoin anomista Jeesukselta, mutta Hän sanoi: ”Rakas Bong-Nyo! Sinun täytyy lopettaa itkeminen. Kuivaa kyyneleesi.” En enää itkenyt. Jeesus selitti yksityiskohtaisesti:

 

Seurakunnan tapa rukoilla yhteen ääneen, ja kaikki ne tapahtumat, joita olette kokeneet, aiheuttavat ison shokin koko maailmassa. Siksi paholainen ei halua, että hänen identiteettinsä paljastuu maailmalle ja he yrittävät hellittämättä pitää sen salaisuutena. He pelkäävät niiden todellisten kokemusten,  joita seurakunta on kokenut, paljastumista. Jos nämä totuudet heidän olemassaolostaan ja identiteeteistään paljastuvat ennen kuin kirja on valmis, paholaisen hyökkäykset voimistuvat ja teidän täytyy kestää tosi paljon. Niin kauan kuin kaikki kokemukset rukousvigilioista on täysin rekisteröity, ne ovat sinetöity salaisuus. Minä annan teille toisen mahdollisuuden, niin että herätkää. Pastori Kimin täytyy keskittyä rukoukseen ja kirjan kirjoittamiseen. Myös kaikkien, joille on annettu profetoimisen lahja, on pidättäydyttävä toisten puolesta rukoilemisesta.”

   

                 Pastorijohtajien On Löydettävä Ratkaisu

                            Riidoissa Kirkon Sisällä

 

Jeesus nuhteli pastoreita ja heidän vaimojaan ankarasti tärkeimmän tavoitteen puuttumisesta. Jeesus sanoi ankarasti, että kaikkien kirkkokuntien, jotka rakennettu Hänen nimessään täytyy kyetä ratkaisemaan sisäiset ongelmansa keskenään kirkon sisällä. Ei väliä kuinka iso ongelma on: ”Kun ongelma on kirkon sisällä, pastorin ja hänen vaimonsa on rukoiltava yhdellä äänellä, ja varmasti vastaus tulee Jumalalta. Monilta puuttuu sitkeyttä ja he menevät sinne tänne etsien ihmistä, jolla olisi profetian lahja, että hän rukoilisi heidän puolestaan. Sellaisia on teissä niin paljon, ja se surettaa Minua. Kun pastorien vaimot avustavat ja rukoilevat pastorin kanssa polvistuen kirkkonsa alttarilla, Jumala vastaa heidän rukouksiinsa. Myös jos te rukoilitte ja panitte kaikki taakkanne Jumalan eteen, ja sitten odotatte, se on todellista uskoa.

 

Iltapäiväpalvelun aikana huolimatta siitä, että pastori Kim johti ylistystä vilpittömästi, saarnasi voimakkaasti, Jeesus seisoi saarnapöntön vieressä kasvoillaan hurjistunut ilme. Saarnan aikana pastori Kimin kasvot uivat kylmässä hiessä, mutta Jeesuksen raivo ei näyttänyt talttumisen merkkejä. Minusta pastori näytti hylätyltä ja säälittävältä. Henkeni rukoili ja lähetti hartaan pyynnön Jeesukselle. Jeesus vastasi tiukasti: ”Pastori Kimin ainoa tie on anoa anteeksiantamusta katuvalla sydämellä.” Ja meidän taivaallinen Isämme katsoo ja päättää.

 

                            Isä Jumala Antaa Toisen Mahdollisuuden

 

Jeesus käski: ”Jos ikinä paljastat salaisuuden julkisesti, kaikki hengelliset lahjat otetaan pois.” Pastori Kimin erityisesti täytyy välttää tapaamasta muuta sukuaan ja läheisiä ystäviään ja erottaa itsensä ulkomaailmasta.  Jeesus kehotti, että pastori keskittyisi rukoukseen ja kaiken sen rekisteröimiseen, mitä Herra oli hänelle näyttänyt, niin että hän voi nopeasti julkaista kirjan.

 

Kysyin Jeesukselta vielä kerran: ”Jeesus! Se naapurikirkon pastorin vaimo, joka tuli pastorin kotiin, mitä jos hän palaa sunnuntai-iltapäivän jumalanpalveluksen jälkeen puhumaan ja rukoilemaan? Meidän pastori on niin helläsydäminen, että ei osaa sanoa EI.”  Jeesus käytti Joo-Eunia välikappaleena lähettääkseen meille sanoman äärimmäisen vihaisesta Isä Jumalasta.  Hän peruuttaisi kaikki henkilahjat ja hengellisten silmien avautumiset ja myös kirjan kirjoittaminen pysähtyisi. Muut pastorit vaimoineen eivät saa tulla Herran Kirkkoon vaan  he pysyvät omissa kirkoissaan rukoilemassa hartaasti.

 

Herra moitti minua kiivaasti: ”Olenko Minä noitatohtori? Miksi te jatkuvasti kysytte Minulta niinkuin Minä olisin ennustaja-eukko? Monille pastoreille vaimoineen Minä sanon: ‘Teidän täytyy katua rukouksessa, etsiä ja itkeä puoleeni, ja Minä vastaan teille. En ymmärrä, miksi te juoksette sinne tänne hakemassa vastauksia!’”  Hän oli erittäin tyytymätön tästä. Hän jatkoi: ”Teidän pastorinne täytyy pyytää anteeksiantamusta ahkerasti salaisuuden paljastamisesta. Pastori Kimin perhe ja Bong-Nyo, teidän perheillänne on taloudellisesti vaikeaa, mutta oikeaan aikaan tulette runsaasti siunatuiksi, joten älkää murehtiko sitä.”

 

Herramme vahvisti viimeisen kerran, alkaen Joo-Eunista: jokaisen, joka saa henkilahjoja, on pidettävä välimatkaa lähisukulaisiin, ystäviin ja oltava varovainen, ettei jaa eikä paljasta näitä lahjoja kenellekään. Pastori Kimiä informoitiin erityisesti olemaan varovainen lähellään olevien suhteen. Herra neuvoi tiukasti, että pastorin ei tule sallia kenenkään vierailla kirkossaan eikä kotonaan. Jos salaisuudet jälleen paljastuisivat, suuret koettelemukset ja ahdingot tulisivat meidän kaikkien kärsittäviksi, joten meidän pitäisi olla erittäin varovaisia.

 

 

                                                                          17. päivä

 

 

                           Henkilökohtaisia Kertomuksia

                              Hengellisistä Kokemuksista

 

 

Jk. 5:7-15: ” Olkaa siis kärsivällisiä , veljet, Herran tuloon asti. Katsokaa, kuinka maamies odottaa maan kallista hedelmää ja on kärsivällinen, kunnes maa on saanut syyssateen ja kevätsateen. Olkaa tekin kärsivällisiä, vahvistakaa sydämenne, sillä Herran tulo on lähellä. Veljet, älkää nurisko toisianne vastaan, ettei teitä tuomittaisi. Katsokaa, tuomari seisoo ovella! Veljet, ottakaa vaivan kestämisessä ja kärsivällisyydessä esikuvaksenne profeetat, jotka ovat puhuneet Herran nimessä. Kuinka ylistämmekään autuaiksi niitä, jotka ovat pysyneet kestävinä! Olette kuulleet Jobin kestävyydestä, ja Herran antaman lopputuloksen te tunnette. Herra on laupias ja armahtavainen. Ennen kaikkea, veljeni, älkää vannoko, älkää taivaan älkääkä maan kautta, älkää mitään muutakaan valaa. ‘Kyllä’ tarkoittakoon teillä ‘kyllä’ ja ‘ei’ tarkoittakoon ‘ei’, ettette joutuisi tuomion alaisiksi. Jos joku teistä kärsii vaivaa, rukoilkoon, jos joku on hyvillä mielin, laulakoon kiitosta. Jos joku teistä on sairaana, kutsukoon luokseen seurakunnan vanhimmat. Nämä rukoilkoot hänen puolestaan voidellen häntä öljyllä Herran nimessä.”

 

Diakonissa Shin, Sung-Kyung: Sunnuntaista alkaen olen rukoillut kielillä kolme päivää, kun ruumiini alkoi äkkiä tuntua kuumalta ja aloin rukoilla entistä voimakkaammin kielillä. Sitten kirkas valo loisti alas minuun ja purskahdin kyyneliin ja tunnustusrukoukseen. Kyyneleet, nenän tippuminen ja hiki peittivät kasvoni kun pitkä lista syntejä pulppusi sydämestä.

 

En ollut koskaan pitänyt sunnuntaita pyhänä jumalanpalvelusta varten, vaikka tittelini olikin kirkon diakonissa ja tein pastorini elämän hirveäksi monta kertaa monella tapaa. Pastorini rohkaisi minua lukemattomia kertoja, mutta hän myös moitti. Ne sanat menivät toisesta korvastani sisään ja toisesta ulos ja se oli asenteeni kerta toisensa perästä. Ulkoinen olemus kyllä kävi ”diakonissasta”, mutta sisimpäni, sydämeni, ei ollut yhteydessä Jumalaan. Tämä oli pääsyy siihen, miksi halusin osallistua rukousvigiliaan ja olin päättänyt, että muutun. En sanoutunut irti työstäni. Poikani Jung-Min, alakouluikäinen, aloitti kanssani rukousvigilian sunnuntaiyönä.  Nyt oli mennyt kolme päivää ja me janosimme Herran armoa. Ensin Jung-Min koki ensimmäisen hengellisen lahjansa ja tänään Herra antoi minun maistaa Hänen hyvyyttään. Halleluja!

 

                          Pastori Kim, Yong-Doon Katumus

 

Päivä, jona minun oli tarkoitus saada hengellisen lahjani, oli lykätty, koska en totellut Herran käskyä pitää salassa Hänen paljastamansa hengelliset totuudet. Kerroin nämä salaisuudet  läheiselle ystävälleni ja se teki Jeesuksen erittäin vihaiseksi. Inhimillisesti puhuen, kyse ei ollut isosta asiasta ja se oli lipsahdus, johon kuka tahansa  olisi voinut sortua, mutta Jumalan ajatukset ovat täysin erilaiset kuin meidän. Kun perehdymme syvemmälle hengelliseen maailmaan, Herra vaatii meiltä enemmän hengellistä herkkyyttä. Ja siihen saakka, kun kirja oli valmis, Hän vaati eristäytymistä ulkopuolisesta maailmasta.

 

Oli vaikeaa katkaista äkkiä kaikki ihmissuhteet, joita meillä oli ollut joka päivä ja eristäytyminen ulkopuolisesta maailmasta oli kova juttu. Herra meni niin pitkälle, että kielsi meitä lopettamaan kaikki keskustelut lähisukulaisten kanssa. Suvussamme me usein jaoimme rakkautta, kunnioitusta ja ystävällisiä tervehdyksiä toisillemme puhelimella. On niin paljon välttämättömiä päätöksiä, jotka tehtiin suvussani, mutta kun Kolmiyhteinen Jumala tuli väliin, jok´ikinen arkielämän aspekti keskeytyi. Nyt kaikki kirkkomme sisäiset tapahtumat ja keskustelut täytyi pitää salaisina ja huulemme sinetöityinä.

 

Herramme vaati minulta läpikotaisen ja uuvuttavan parannus-katumus-rukouksen. Joka yö alkoi rukousvigilia klo 21:30, mutta minä saavuin jo klo 19.00, polvistuin saarnatuolin edessä ja nostin käsivarteni korkealle ilmaan. Ainoa, mitä voin tehdä, oli itkeä Herran puoleen ja katua syntejäni:

 

Herra, olen ollut tottelematon Sinua kohtaa ja paljastanut jumalallisen salaisuutesi. Olen tehnyt syntiä Sinua vastaan. Minä jätin huomiotta Sinun hengellisen jumaluutesi ja avasin suuni lörpöttelyyn, niin että ota pois lihallinen itsekkyyteni. ( 2. Kor. 15:31: ”Minä kuolen joka päivä, niin totta kuin te, veljet, olette kerskaukseni Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.”)  Toivon, että tämä vähentää kipua, jonka Sinulle aiheutin. Herra! Mitä voi näin ajattelematon palvelija tehdä? Olet rakastanut palvelijoitasi ja antanut monia hengellisiä lahjoja ja avannut meidän hengellisiä silmiämme. Jos kaikki tämä tulee käyttökelvottomaksi minun takiani, mitä minulle tapahtuu? En ikinä uneksinutkaan, että, Herrani, Sinä olit niin tiukasti sitoutunut kirjan loppuun saattamiseen. Anna anteeksi minulle. Herra muutan tapani. Minä jätän humanistiset, maalaismaiset tapani.”

 

Sunnuntai-illasta, maanantai-, ja tiistaipäivät, kolme päivää, olen tehnyt katunut ja katunut yötä päivää. Silti näyttää, ettei Herran viha laannu. Jeesus käski lopettaa kirjan kirjoittamisen. Sydämeni täyttyi surulla siitä mahdollisuudesta, että tyttäreni Joo-Eunin kyky tunnistaa henkiä, profetoiminen ja kaikki kuusi henkilahjaa otettaisiin pois samoin kuin muitten jäsenten jumalalliset hengelliset kokemukset Pyhästä Kolminaisuudesta ja siunauksista. Se tuntui kiroukselta.

 

En tiennyt mitä tehdä: “Kuinka johdan tätä kirkkoa? Voisiko olla, että Jumala on hylännyt minut?” Nämä häpeän sävyttämät ajatukset täyttivät sydämeni. En voinut vain istua ja luovuttaa. Itkin, tein parannusta, rukoilin, huusin ja anelin kaikilla mahdollisilla rukoustavoilla ja nyyhkytin äänekkäästi. Kun pidin iltasaarnan, en nähnyt mitään eteeni: silmäni olivat turvonneet umpeen. 4-5 tunnin saarnat, joita olin pitänyt yleensä helposti, olivat vaikeita enkä tänä yönä kyennyt saarnaamaan lainkaan. Valot sammutettiin ja me kaikki lauloimme katumuslauluja syntiemme tähden.

 

Herra, anna minulle toinen mahdollisuus!” Käytin joka ainoan raamatunlauseen, joka soveltui tilanteeseeni ja juurtajaksain anoin, kerjäsin ja vetosin asiassani. Jokainen rukoustiimin jäsen itki ja rukoili omasta puolestaan ”kuolemaan asti” kanssani. Voi kuinka olinkaan kyyneliin asti kosketettu ja kiitollinen seurakunnalle! Herra oli armollinen noita köyhiä nuoria jäseniä kohtaan.

 

Kun Herra kuuli koskettavat rukouksemme, Hän päätti antaa minulle toisen mahdollisuuden. Herra painotti selkeästi, että tästä lähin jok´ikinen edistys Herran Kirkon seurakunnassa on pidettävä sinetöitynä kuten salaisuus – kunnes kirja on täysin valmis. Kenenkään ei pidä tietää tätä salaisuutta. Edes seurakunnalle Herra ei halunnut jokaista yksityiskohtaa ilmoittaa vaan ainoastaan rajoitetun osan. Jokainen keskustelu aiheesta täytyy hyväksyttää pastorilla ja rajoittaa minimiin.

 

 

 

 

 

                                            Käteni muuttuvat 

 

Kun olin rukoillut 30 minuuttia kohotetuin käsin, käsivarteni ja kämmeneni alkoivat liikehtiä jotain kuviota. Mietin: ”Hei – sen sijaan että saisin jonkin hengellisen lahjan, miksi käsivarsiini koskee niin paljon?” Sillä hetkellä kaikki sormenpäät alkoivat vapista. Ensin oikea kämmen liikkui ulospäin ja kun jatkoin kielillä rukoilemista, vasenkin kämmen alkoi liikkua ulospäin.

 

Jonkin aikaa rukoiltuani oikea käsi liikkui ja kun taas rukoilin, vasen. Nopeus ja tuntemukset liikkeistä olivat hitaita ja ajattelin, että jos se olisi hengellisen avautumisen nopeus, en kestäisi sitä tuntiakaan. Toisille jäsenille Jeesus ilmestyi jo lyhyen rukouksen jälkeen ja he kykenivät näkemään demonihenkiä. Minä olen pastori, mutta Hän kohteli minua ankarasti. Kesti keskimäärin 20-30 minuuttia, ennen kuin näin mitään muutoksen merkkiä ja tällä tahdilla pelkäsin, että menettäisin haluni jatkaa.

 

Rukoilin 2-3 tuntia, ja kuten tavallista, käteni toistivat tiettyä liikesarjaa. Äkkiä tunsin sähköiskun menevän armottomasti pääni läpi. Ajattelin: ”Tämä se on – hengellisen maailman alku.” Minut täytti uteliaisuus. Rukoilin voimakkaammin samalla kun sähkövirta värisi kautta koko ruumiini jatkuvasti.

 

                             Parvi Pahoja Henkiä Hyökkää

 

Kuten tavallista, rukoilin kädet korkealla ilmassa. Näytti kuluneen neljä tuntia. Äkkiä muodoton ruumis ilmaantui oikealle puolelleni ja väänsi armottomasti rannettani. Sitten tämä demoni iski koko voimallaan jollain terävällä instrumentilla minua oikeaan kylkeen, selkään ja niskaan. Loput oikeasta selästä, olkapäästä alas ristiselkään asti, tuntuivat kuin partaveitsen terävän veitsen silpomalta. Huusin suuressa ahdingossa ja kaaduin eteenpäin  samalla kun ruumiini halvaantui. Taistelin ja kiemurtelin ilman tulosta.

 

Se oli suunnaton shokki ja järkytys minulle. Oikea ranteeni oli vääntynyt, en kyennyt liikahtamaankaan ja sillä hetkellä tuli mieleen judo-sparraus kuin salaman väläyksenä. Demonit tulivat ja pilkkasivat: ”Uskallappa tavoitella hengellistä näkökykyä? Jos sinäkin saat sen kyvyn, miten luulet meidän selviävän? Jo nyt meitä rangaistaan ankarasti, koska te kaikki rukoilette niin paljon! Meillä ei ole mahdollisuuksia, kun sinä jatkuvasti ylistät, saarnaat ja rukoilet. Mutta näyttää, että päivä on tullut sinullekin tänään. Olet ottanut hoiviisi täydellisiä aivottomia hulluja ja auttanut heitä saamaan hengellisen näkökyvyn ja henkilahjoja. Niinpä saat maksaa teoistasi!” Sitten joukko demonihenkiä tunkeutui ruumiiseeni.

 

Haukoin henkeä, pyörin eteenpäin ja yritin maata kyljelläni, mutta jo yritys nousta seisomaan teki kivut vain pahemmiksi. Demonit vaeltelivat hillittömästi kautta koko ruumiini ja aiheuttivat törkeitä kipuja. Vaikka lopetin kaiken liikkumisen, kipu jatkui, ja koko ruumiini tuli tunnottomaksi. Jokainen lihas, hermo, nivel ja luu olivat tuskallisen kipeät. En kyennyt itkemään, vaikka kivut olivat niin kovat. Mitä enemmän valitin, sitä enemmän puremajäljet värisivät kivusta. 

   

Herra! Olen niin pahoillani! Pelasta minut! Pelasta minut! En voi kestää tätä kipua!” Rukoileva seurakunta oli järkyttynyt ja juoksi heti saarnatuolin luo. Kaikki olivat pelästyneitä. He eivät tienneet, mitä tehdä ja he odottivat avuttomina minulta jotain merkkiä. Huusin: ”Te saastaisen demonit, Jeesuksen Kristuksen Nasaretilaisen nimessä lähtekää minusta!” Mutta demonit eivät lähteneet. Monissa muissa tilanteissa, kun lausuin Jeesuksen nimen, demonit pakenivat heti, mutta nyt, ei väliä kuinka lujaa ulvoin, ne eivät liikahtaneetkaan.

 

Demonijoukko pääsi ruumiiseeni, kun olin huomiokykyni oli hetken poissa ja olin haavoittuva. Heti ne hyökkäsivät. Ne alkoivat kuristaa minua ja liikkuivat niskasta alas selkään ja hakkasivat koko ajan kirveellään ja ruhjoivat molempia käsiäni. Lopulta puhuminenkin oli mahdotonta.

   

Saatoin vain hengittää, mutta jokainen hengenveto aiheutti suurta tuskaa ja kipu levisi koko ruumiiseen. Kokosin kaikki voimani ja määräsin koko seurakunnan istumaan piiriin ympärilleni ja rukoilemaan puolestani ikään kuin koko heidän henkensä riippuisi siitä. ”Herra! Herra! Pelasta minut! ” Nämä sanat tulivat minusta tahattomasti.

 

                              Seurakunnan Voimakkaat Rukoukset

 

Pienet karitsamme alkoivat huutaa. Oli kultainen tilaisuus panna heidän 17 päivän harjoittelunsa itkevästä, huutavasta rukouksesta ja kyvyistään, testiin. Pyysin niitä seurakuntalaisia, joiden hengelliset silmät oli avattu, identifioimaan nopeasti, minkä kaltainen demoni sisälläni riehui ja he sanoivat yksimielisesti, etteivät kyenneet näkemään mitään. Samaan aikaan oikea ranteeni vääntyi ja halvaantui.

 

Yllytin seurakuntaa huutamaan Jeesuksen nimeä rukouksissaan, pyytämään Häntä auttamaan heitä, että näkisivät ja identifioisivat ne demonit, jotka olivat sisälläni. Ja pyysin, että he taputtelisivat selkääni käsillään. Sitten rukoilin hiljaa mielessäni: ”Herra, anna heille kyky nähdä nuo demonit. Auta heitä näkemään ne selvästi ja yksityiskohtaisesti.” Monia monia ajatuksia tuli mieleeni: ”Ah! En kestä tätä hirvittävää kipua! Mitä voin tehdä? Onko tämä se syy miksi ihmiset, joilla on parantumattomia ja kivuliaita sairauksia usein turvautuvat itsemurhaan?”  Pastorina minulla ei olisi pitänyt olla sellaisia ajatuksia, mutta pelkäsin kuolemaa.

 

Rukoilimme pitkän tovin ennen kuin hengellisen näön saaneet alkoivat jakaa keskenään yksityiskohtia, mitä itse kukin oli nähnyt. Joo-Eun, Sisar Baek, Bong-Nyo, Haak-Sung ja Yoo- Kyung,  kaikki kysyivät Jeesukselta ja Hän näytti heille kullekin yhden kerrallaan.

 

Ef. 1:8,19: ”Ja valaisisi teidän sydämenne silmät, jotta tietäisitte, mikä on se toivo, johon Hän on meidät kutsunut, miten suuri on Hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään ja miten äärettömän suuri on Hänen voimansa meitä kohtaan, jotka uskomme, Hänen väkevän voimansa vaikutuksen mukaan.”

 

Sisälläni oleva demonien parvi tuli Herran Kirkkoon helvetin päädemonin erityismääräyksestä. Niiden näkymättömyys ja kyky muuntautua erilaisiin muotoihin, tekee niiden näkemisen ilman harrasta rukousta erityisen haastavaksi niillekin, joiden hengelliset silmät on avattu. Jeesus sanoi: ”Minun kalliit karitsani, teidän hartaiden esirukousten ja kyynelten takia pastorinne puolesta, Minä sallin teidän nähdä nämä demonit.”

 

Niitä oli noin 30 ja ne olivat odottaneet tosi pitkään tilaisuutta hyökätä. Kun naapurikirkon pastori vaimoineen vieraili kirkossamme ja pastori Kimin kotona, demoneille tarjoutui tilaisuus pujahtaa sisään heidän vanavedessään. Helvetin demonikuningas antoi suoran käskyn huutaen: ”Kun tulette Herran Kirkkoon, teidän on oltava paljon varovaisempia kuin muissa kirkoissa. Siellä monella jäsenellä on hengellisesti avoimet silmät ja moni alaiseni on ajettu sieltä pois, koska heidän todellinen identiteettinsä on paljastunut. Nyt teidän on odotettava oikeaa hetkeä, jolloin hyökkäätte pastori Kimin kimppuun. Tämä hullu on ongelmamme lähde ja syy. Jos voimme tyrmätä hänet, kaikki muu ratkeaa helposti. Menkää siis ja pankaa toimeksi.

 

Naapurikirkon pastorin vaimolla ei ole sellaista uskoa, joka vetäisi demoneja hänen luokseen eikä niitä pyöri hänen ympärillään. Tietääkseni hän on rukoussoturi, joka rukoili hartaasti. Ajattelen niin,  että demonit yrittävät kovasti salata olemassaolonsa ja ovat jatkuvasti etsimässä välinettä käyttöönsä. Tämä löytyi, kun demonit tiesivät naapuripastorin vaimon  haluavan vierailla Herran Kirkossa. Niinpä ne seurasivat häntä ja käyttivät hyväkseen ihmisen syvää tarvetta saada sääliä ja myötätuntoa.

 

Demonit halusivat johtaa meitä syyttämään naapuripastorin vaimoa siitä, mitä meille tapahtui. Tämä on demonien suosima keino, jota ne käyttävät mielellään. Petollinen demoni käyttää mitä mahdollisuutta se ikinä voi:( Ef. 4:27) ”Älkää antako tilaa Paholaiselle.”

 

Kuulin että naapuripastorin vaimo rukoilee hartaasti ja katuu. Ei ikinä, villeimmissä kuvitelmissaankaan hän tietäisi, että minä kärsin demonien hyökkäyksistä. Ensin hän ajatteli, että meidän rukouskampanjamme on pitkälti samanlaista rukousta kuin heilläkin on. Mutta heti kun hän osallistui rukouskampanjaamme, hän ei koskaan kuvitellut niin voimallista rukousta olevan olemassa.. Hän ei halunnut Herran salaisuuden eikä Herran työn lakkaavan hänen toimintansa takia. Hän tunsi kauheaa syyllisyyttä eikä tiennyt mitä tehdä.

 

Niin tai näin, minä vilpittömästi halusin tulla siunatuksi tänään, mutta päinvastoin kävi, demonit mobilisoivat hyökkäyksen minua vastaan. Mitä tehdä? Sillä nyt tärkeintä oli päästä täysin eroon kaikista ruumiissani riehuvista demoneista.

 

” Jeesus! Näytä meille demonit! Jeesus! Paljasta ne meille!”  Ja kun kaikki rukoilimme, joku huusi äkkiä: ”Vau! Minä näen ne! Minä voin nähdä!” Siellä oli noin 15 pyöreää pannukakun muotoista demonia, joilla oli monia pyöriviä silmiä kaikkialla ruumiissa. Loput olivat eri kokoisia ja – muotoisia. Oli jättikokoinen tuhatjalkainen, toukka, musta varjomainen demoni, naispuolinen demoni ja leijona toisesta maailmasta.  Käskin seurakuntalaisia tulemaan tiukasti yhdeksi piiriksi ympärilleni, rukoilemaan hartaasti kielillä ja koskettelemaan kivuliaita paikkojani.  He alkoivat taputella ruumistani ja rukoilla.

 

Joku huusi: ”Pastori! Demonit muuttuvat! Ne eivät hajaannu, vaan yhtyvät! ” Vastasin: ”Ihanko totta? Rukoilkaa voimakkaasti ja auktoriteetilla ja ajakaa ne ulos!” Niin seurakunta huusi yhdellä äänellä: ”Jeesuksen Nimessä, lähtekää ulos pastorin ruumiista! Menkää takaisin helvettiin!” Tällä kertaa Joo-Eun huusi: ”Nämä demonit istuvat sisässäsi käsivartensa toisiinsa lukittuneina. Voi ei! Mitä me teemme?” Huusin kovalla äänellä: ”Jatkakaa rukousta ilman taukoa! Jos lopetatte, olemme suurissa vaikeuksissa!” He kaikki rukoilivat epätoivoisesti.

 

Ef. 6:10,11: ”Lopuksi: vahvistukaa Herrassa ja Hänen väkevässä voimassaan. Pukekaa yllenne Jumalan koko taisteluvarustus voidaksenne kestää Paholaisen juonet.”

 

Sisar Baek, Bong-Nyo huusi: ”Pastori, demoni muutti jälleen muotoaan!” Kysyin: ”Mikä se ulkomuoto on nyt?” ja hän vastasi: “Voi että…Se on kauhea! Se saa minuun kylmiä väreitä. Nyt se muuttui mustaksi tuhatjalkaiseksi. Ja se puree niskaasi kahdella terävällä torahampaalla ja se iski piikillä sisuksiisi! Mitä tehdään?  Tuhatjalkainen on  takertunut selkääsi!” Tunsin välittömästi sietämätöntä kipua ja hyppäsin ylös vain saaden lisää kipua. Pyörryin ja kaaduin eteenpäin.

 

Huusin taas: ”Herra, auta minua!”. Ja vaikka huusin kuinka kovaa, Herra ei tullut. Niinpä kehotin seurakuntaa: ”Kiirehtikää ja etsikää Jeesus! Nyt! Äkkiä! ”  He huusivat yhteen ääneen:   ”Herra, missä olet?  Kiirehdi ja auta pastoriamme!” Tämän äänekkään kutsumisen jälkeen Jeesus ilmestyi meille.

 

Olin vihainen, sillä minusta tuntui, että Jeesuksen tulo kesti liian kauan. Ajattelin mielessäni:   ”Missä Jeesus on ollut, kun Hänen tulonsa kesti näin pitkään? ” Silloin Jeesus vastasi minulle: ”Minä autan sinua, älä pelkää.” Seurakunta näki hengellisillä silmillään, että  Jeesus tuli ruumiiseeni ja he raportoivat, että kun Hän alkoi ajaa riivaajia ulos, demonit yhdistyivät ja muuttuivat kuminauhoiksi.

 

Jeesus veti demoneita, jotka olivat takertuneet ruumiiseen niin kuin kuminauhat. Hän veti níitä ulos yksi kerrallaan ja kun Hän veti niitä toiselta laidalta, toinen takertui kiinni ja venyi kuin kuminauha tulematta ulos. Vaati paljon aikaa vedellä kaikki sitkeät demonit ulos. Uskon, että Jeesus oli käytti tarkoituksella aikaa kehittääkseen uskoamme.

 

Jk. 4:7:Olkaa siis Jumalalle alamaisia mutta vastustakaa paholaista, niin hän pakenee luotanne.” 

 

Raamatussa, kun Jeesus puhui,  demonit vapisivat pelosta ja antautuivat Hänelle, mutta tähän viipyilemiseen oli oma tärkeä syynsä. Jeesus halusi testata seurakuntamme sinnikkyyttä. Saimme kokemuksen demonien ulos ajamisesta yhdessä toimien. Rukousralli alkoi keskiyöllä ja jatkui aamuseitsemään. Ruumiini oli yhä hirvittävissä kivuissa ja seurakuntalaiset jatkoivat rukoiluaan.

 

 

                                  Pierun Kuvottava Löyhkä

 

Kun seurakunta oli kokoontunut tiiviisti  ympärilleni, vatsani murisi ja täyttyi kaasulla. Ruumiini särki ja vatsaani alkoi sattua niin kovasti, etten voinut enää kestää pidempään. Ikävä kyllä rukoilevan seurakunnan puolesta minun oli kiireesti päästettävä hiljainen pieru ja kuvottava löyhkä levisi ulos. Minusta tuntui kuin jotain mädäntynyttä sisälläni olisi tullut ulos.

 

Rukoileva seurakunta sanoi äkkiä: ”Mitä tämä löyhkä on? Vau, se on kamalaa. Kamalaa!” He pidättelivät hengitystään, tukkivat suunsa ja puristivat neniään. Ja vaativat: ”Kuka se oli? Kuka tuon myrkyn lykkäsi? Äkkiä syyllinen esiin!”  Häpeissäni kumarruin ja anelin ohuella äänellä:     ”Diakonissa, puhu hiljempaa! Yritän säilyttää kasvoni pastorina. Söin eilen liikaa ja liian monenlaisia ruokia niin että antakaa anteeksi. ” Jokaisella tuntui olevan jotain kommentoitavaa asiasta.

 

Pastori, olemme lähelläsi ja me rukoilemme puolestasi koko voimallamme. Koska sinä et pysty yhtä pierua pidättelemään, olet suuresti häirinneet keskittymistämme! Pastori, miksi teit niin? Voisitko ystävällisesti harrastaa itsekuria.” Näiden ja samanlaisten vitsien myötä kaikki purskahtivat nauruun. Sitten pastorin vaimo meni vielä pidemmälle ja sanoi: ”Pastorillamme on luonnostaan on vahva ruuansulatuskyky ja hän piereskelee usein huvikseen milloin ja missä vain.” Kaikki nauroivat hysteerisesti vielä kerran.

 

Kokosin seurakunnan takaisin ja sanoin: ”Nyt ei ole aika nauraa, vaan jatkaa Jumalamme rukoilemista.” He kokoontuivat varovasti. Lupasin, etten enää päästelisi kaasuja ja kehotin heitä rukoilemaan. ”Joo-Eun, onko Herra yhä kiskomassa demoneja pois minusta? Kiiruhda katsomaan! ”  Välittömästi Haak-Sung, Yoo-Kyung ja Joo-Eun raportoivat yhteen ääneen, että Jeesus noukkii demoneja pois yhden kerrallaan. Jeesus vangitsi kaikki demonihenget ja sitoi ne yhteen. Kaksi viimeisintä olivat tiukassa.

 

Aika kului nopeasti ja oli aika antaa diakonissa Shin, Sung-Kyung:lle kyyti kotiin. Raahasin särkevän ruumiini ohjauspyörän taakse. Istuin jo kuljettajan paikalla, kun Haak-Sung ja Joosef huusivat: ”Pastori, jos lähdet yksin, se ei ole hyvä.” He hyppäsivät kyytiin ja tukivat minua rukoilemalla kielillä koko matkan ajan. Olin ylpeä ja ajattelin: ”He tietävät jo, kuinka ajatella epäitsekkäästi ja tukea Herran palvelijaa.”  Jeesus jatkoi olemistaan sisälläni, koska Hän ei tahtonut, että enää enempiä demoneja  tulisi sisääni. Hänellä oli yhä töitä näiden kahden viimeisimmän takiaisen kanssa.

 

Kun olin vienyt diakonissan kotiin, palasin kirkkoon ja jatkoin rukoilua rohkeasti, tunsin olevani voimautunut. Olin velassa seurakunnalle sen uhrautuvaisista ja rohkaisevista rukouksista. Lopulta Jeesus sai vangiksi ja sitoi kaikki minua kiduttaneet demonit. Hän lupasi, että nämä niin paljon kipua ja kidutusta minulle aiheuttaneet demonit Hän heittäisi helvettiin, sen tuliseen pätsiin. Hetken kuluttua Hän palasi ja selitti selkeästi:

 

Vau! Herran Kirkon pientä karitsaa ei ole paljon huomioitu. Teidän huutonne, kyyneleenne ja rukouksenne pastori Kimin puolesta, kun murehditte, rukoilitte, ja olitte hänen kanssaan, kun hän ajoi autoa—se oli todella liikuttavaa. Odottakaa vielä vähän aikaa. Minä avaan pastori Kimin hengelliset silmät ja hän on näkevä yksityiskohtaisesti taivaan ja helvetin. Sitten hän voi tallentaa, tehdä kirjan ja jakaa sen koko maailmalle. Moni kadotettu sielu lukee tämän kirjan, pelastuu ja palaa takaisin luokseni.” Kun olin ajanut lopun seurakuntalaisista koteihinsa, olin kotona klo 10.30  illalla.

 

Kol. 4:2: Olkaa kestäviä rukouksessa ja siinä kiittäen valvokaa. ”

 

                         Todisteet Demonien Raapimista Jäljistä

 

Kun saavuin kotiin ja olin käynyt lepäämään, puremien ja naarmuttamisten haavat olivat sietämättömiä,  hirvittävän kivuliaita. Hengitin tai olinpa makuulla, yhtä samaa kipua, joka pakotti huutamaan ääneen. Vaimoni, Joosef ja Joo-Eun alkoivat hartaasti rukoilla puolestani.

 

Kun Joo-Eun rukoili, hän kuuli Jeesuksen sanovan: ”Kun demonit jättävät sinut, ne eivät poistu hiljaisesti. Päinvastoin, ne jättävät jälkitiloiksi puremia ja raapimia, jotka vaivaavat monta päivää. Koska vaimosi sai parantamisen lahjan, anna hänen panna kätensä haavojesi ylle ja rukoilla!”  Vaimoni laittoi heti kätensä haavojeni päälle, mutta se ei parantanut tarpeeksi nopeasti. Kierin lattialla tuskissani ja vetosin Herraan: ”Herra, vaimollani on parantamisen armolahja, mutta miksi silti yhä kärsin kovasta kivusta?” Herra selitti, että hänen parantamisvoimansa ovat vielä heikot, mutta Hän vakuutti, että  tulisin vähitellen paremmaksi. Koska olen kärsimätön, en voinut odottaa, vaan ryntäsin läheisen ortopedisen vastaanoton fysioterapiaan, mutta kipu oli niin kova, että keskeytin hoidon.

 

Palasin kotiin ja syvästi huoaten menin makaamaan. Vaimo oli huolestunut ja sanoi: ” 20 aviovuotemme aikana en ole nähnyt sinua näin kovissa kivuissa enkä tuskissa.”

                                               

                      Pastorin Perheen Talot Taivaassa

 

Sisar Baek, Bong-Nyo : Tänään koko päivän istuin kotona ja rukoilin hartaasti pastori Kimin puolesta. Rukouksen aikana Herra näytti minulle pastorin perheen kodit taivaassa.

 

Joh. 14:2,3: “Minun Isäni huoneessa on monta asuntoa. Ellei niin olisi, en olisi niistä kertonut. Minä menen valmistamaan teille sijaa. Ja jos Minä menen valmistamaan teille sijaa, Minä tulen takaisin ja otan teidät vastaan Minun luokseni, sinne missä Minä majailen, jotta tekin saisitte olla siellä missä Minä olen”.

 

Pastori Kimin talo kasvoi 360 krs:sta 370 krs:een, hänen vaimonsa talossa oli 270 krs., mutta nyt 280 krs. Josefin talossa oli valmiina neljä kerrosta, mutta viides oli melkein valmis ja Joo-Eunin talon 12. krs oli valmis ja 13. krs. oli työn alla. En voinut olla kysymättä Jeesukselta: ”Herra, Josefin ja Joo-Eunin taloja rakennetaan kerros kerrallaan, kun taas pastorin ja hänen vaimonsa koteja 10 kerrosta kerrallaan. Miksi?

 

Jeesus sanoi: ”Pastori ei vain valmista saarnoja ja siunaa seurakuntaa niillä, vaan myös rukoilee hartaasti heidän puolestaan. Pastorin rukous on paljon voimakkaampi kuin teidän. Pastorin palvelutyö seurakuntansa hyväksi aiheuttaa sen, että hänen taloaan voidaan rakentaa nopeammin. Myös pastorin vaimo Kang, Hyun-Ja valmistaa seurakunnalle ruuan öin ja päivin. Tämän lisäksi kun hän viikolla ruokkii ja vaatettaa perhettänne joka päivä, niin tietenkin hänen palkintonsa taivaassa on suuri.”

 

Joo-Eunilla on tapana huutaa ja väitellä ja pieninkin vastoinkäyminen saa hänet ärtymään. Hän voi myös käydä ylimieliseksi, niin että yrittäkää pitää hänet nöyränä ja Joosef on niin varautunut, että näyttää usein vihaiselta. Jopa kun näen hänen ilmeensä on epäystävällinen, toivon hänen muuttavan sitä mukavammaksi. Kun pastori saarnassaan mainitsee, että Joosef kaipaa tsemppausta, hän mököttää ehdotuksen jälkeen. Haluan, että Joosef hyväksyy tuollaisen rakentavan kritiikin uskolla ja tottelevaisuudella. Silloin palkintona on auttaa rakentamaan hänen taivaallista taloaan korkeammaksi.”

 

Haak-Sungin talo oli 10-kerroksinen ja tukipilarit 11. kerrosta varten olivat valmiit. Yoo-Kyungin talon seitsemäs kerros oli valmis. Jeesus kertoi, että koska pastori vaimoineen oli paljastanut kirkon salaisuuden, 50 kerrosta pastorin ja 30 kerrosta vaimon talosta romahti.

 

                           Onneksi Olkoon Morsian Baek, Bong-Nyo

 

Piipahdin pastori Kimin asunnossa tänään ja näin, kuinka pastori oli hirvittävissä kivuissa vuoteenomana. Pastori kertoi minulle, että mitä syvemmin me rukoilemme, sitä voimakkaammiksi käyvät demonien hyökkäykset. Oli tärkeää, että emme milloinkaan laskisi suojiamme alas. Totuus on, että rukoilemme hartaasti, mutta olemme liian köyhiä saadaksemme riittävästi ruokaa, unen ja levon puutteessa. Siksi mielemme uupuvat uupumistaan.

 

Fil. 4:12-14:Osaan elää niukkuudessa, osaa myös elää runsaudessa. Olen tottunut kaikkeen ja kaikenlaisiin oloihin, olemaan kylläinen ja nälkäinen, elämään runsaudessa ja puutteessa. Kaiken minä voin hänessä, joka minua vahvistaa. Teitte kuitenkin hyvin, kun otitte osaa minun ahdinkoihini.” 

 

Päivin ja öin rukoillessamme, meillä oli erikoismotto, jota huusimme : ”Epätoivossa olemme mitä olemme, ja uskossa.” Ja: “Puhdistakaamme, puunatkaamme ja kaatakaamme voitelevaa öljyä!”  Tässä ei vielä kaikki;  mikä kuulosti ekstreemiltä, pastori käänsi shokeeraavaksi sloganiksi ja sai meidät rukoilemaan. Hän valitsi sanat, jotka kävivät järkeen, toiset eivät käyneet  - ja nyt hän makasi avuttomana vuoteessa. En tiennyt mitä tehdä.

 

Kun menin sinä iltana yöpalveluun, pastori Kim jo oli siellä sairaana ruumiiltaan. Hän oli hauras ja näytti paljon rukoilleelta ja itkeneeltä. Ja kuten tavallista, hänen silmänsä olivat jälleen umpeen turvonneet niin, ettei hän nähnyt kunnolla eteensä. Oli yksilörukousten aika, joten aloitimme rukoilla.

 

Rukoilin, huusin, anoin Herralta: ”Herra, pastorimme kärsii niin monista vammoista demonien jäljiltä tänään. Anna hänelle voimaa”. Jeesus tuli hellästi ja lohdutti minua: ”Jokaisella on perheenjäsenet lohduttajinaan, mutta Minun rakkaimmalla Baek, Bong-Nyolla ei ole ketään eikä mitään. Minä lohdutan sinua.” Hän jatkoi: ”Sinä rakastat minua yli kaiken muun ja siksi arvostan sinua niin paljon!

 

Hetkeä myöhemmin kaksi kaunista enkeliä laskeutui taivaasta. Ne olivat pitkiä ja komeita. Yksi heistä olikin jo tuttu, Arkkienkeli Mikael, ja toinen esitteli itsensä minulle: ” Sisar Baek, Bong-Nyo, minä olen Gabriel ja seison Isä Jumalan edessä. Herra käski minun saattaa sinua, joten tässä olen.” Vastasin: ”Oh, kyllä, kiitos Sinulle!”  Kun kumarruin, he veivät minua ilmakehään, kun äkkiä demonit suurena joukkona ilmestyivät estäen kulkumme.

 

Demonien kasvot olivat kaikkia erilaisia. Lohikäärmeen päästä erilaisiin eläimiin, kaikki päättäneinä hyökätä kimppuumme. Heidän joukossaan oli käärmeitä, jotka olivat paljon suurempia kuin virtahepo. Ne alkoivat kokoontua yhteen ja pian niiden voima kasvoi suunnattomaksi. Ympärillämme olevat demonit yhtyivät, mutta enkeli Gabriel ja Arkkienkeli Mikael eivät olleet lainkaan huolissaan, vaan näyttivät tyyniltä. Kun enkelit Gabriel ja Mikael nostivat kätensä, demonit katosivat nopeasti.

 

Ilm. 12:7-9:Taivaassa syttyi sota. Mikael ja hänen enkelinsä ryhtyivät sotaan lohikäärmettä vastaan. Lohikäärme ja sen enkelit tekivät vastarintaa, mutta eivät kestäneet eikä niillä enää ollut sijaa taivaassa. Suuri lohikäärme, se vanha käärme, jota kutsutaan Paholaiseksi ja Saatanaksi, koko maanpiirin eksyttäjä, heitettiin maan päälle, ja sen enkelit heitettiin sen kanssa.

 

Kun demoni olivat häipyneet, saavuimme taivaaseen ja Jeesus tervehti minua seisoen kauempana. Sitten Hän huusi: ”Minä rakastan sinua rakastettuni Baek, Bong-Nyo. Minä rakastan sinua”.

Jeesus ja minä ratsastimme pilvillä, sisään ja ulos Taivaassa. Taivaassa on paljon vuoria, mutta ne kaikki ovat kultaa. Kaikki sen vuoren enkelit huusivat: ”Onneksi olkoon, sisar Baek, Bong-Nyo!”

 

Kun tanssin taivaallisen tanssin, Taivaan taivaat peittyivät kukkaloistolla. Kun näen taivaat Taivaassa, ajatus kotiinpaluusta häviää mielestä.

 

                              Jeesus Itkee Pastori Kimin Kanssa

 

Lee, Haak-Sung: Evankeliointimme kadulla alkoi klo 4 iltapäivällä ja loppui seitsemän maissa. Menin kirkkoon rukoilemaan. Astuin portaita alas, kun kuulin ylistysmusiikkia. Avasin oven varovasti ja näin pastorin polvillaan kädet kohotettuina ja hän itki rukoillessaan. Mutta Jeesus seisoi pastorin vierellä ja Hänen päässään oli orjantappurakruunu. Hänkin itki kun hän katseli alas pastoria.

 

Jeesuksen päästä vuoti runsaasti verta, verta tippui Hänen puvulleen ja Hän itse oli veren peitossa. Jeesus halasi pastoria ja jatkoi itkuaan. Kaikki valot olivat pois päältä pyhäköstä. Mutta saarnatuolin lähellä loisti Jeesuksesta kirkas valo. Laulu ”Ne Kolme Naulaa” kärsimyksestä soi taustalla koko ajan.

 

Pujahdin äänettä kirkon ovesta ja istuin traktaattipöydän ääreen rukoilemaan. Rukoilin pitkään ja menin kurkistamaan ovesta. Jeesus vuoti edelleen verta ja pastori itki äänekkäästi samalla kun hän jatkoi rukoustaan. Minä lähdin ja jatkoin evankeliointia ja odotin iltapalveluksen alkamista. Iltapalvelun jälkeen, kun olin kuin tulessa ja rukoilin kielillä yksittäisrukousten aikana, Jeesus ilmestyi eteeni. Hän halasi minua hyvin lämpimästi. Hän halasi jokaista rukoilijaa. Sitten Hän palasi luokseni ja sanoi: ”Haak-Sung, menkäämme taivaaseen, ” ja otti kädestäni.

 

                              Lee, Haak-Sung Ui Taivaan Meressä 

 

Me pyyhälsimme ristin oven kautta läheltä saarnatuolia ja Jeesus ja minä lensimme taivaan korkeuksiin ja saavuimme välittömästi Taivaaseen. Yae-Ji tuli onnellisena tervehtimään ikään kuin olisi jo odottanut meitä. Hän ehdotti: ”Vanhempi veli, haluatko hiekkarannalle taivaassa? ” Niin Jeesus tuli ja meillä oli mukava uintireissu. Läiskimme vettä vesitaisteluissa, leikimme vesipelejä ym.

 

Jeesus sanoi: ”Olipa sää kuinka kylmä tahansa, on parempi rukoilla kevyesti vaatetettuna, polvillaan käsivarret suoraan ylhäälle kohotettuina. Jos teidän on kylmä, Minä lähetän Tulen niin että älkää etukäteen surko mitään. Jos pynttäydytte paksuihin talvitamineisiin, nukahdatte rukoillessanne. Ymmärrättekö? ”

 

                                          Minun Isi, Jeesus

 

Lee, Yoo-Kyung: Olin tulessa, rukoilin kielillä, kun Jeesus tuli luokseni. Jostain syystä kaipasin isääni tänään, niinpä huusin äänekkäästi Jeesukselle: ” Jeesus, minulla ei ole isää, isiä. Joo-Eunin isi on pastori Kim, mutta minulla ei ole ketään. Toivon, että minullakin olisi isi.”  Keräsin kaikki voimani ja huusin niin lujaa kuin pystyin: ”Isi!” ja toistin sen kolmesti. Jeesus vastasi iloisesti: ”Kyllä! Kyllä! ” – ja puhkesin kyyneliin.

 

Jatkoin itkua ja kutsuin isiäni. Jeesus lähestyi minua ja rakastavasti hieroi selkääni ja taputteli päätäni. Hänen kosketuksensa oli lämmin. Jeesus rohkaisi ja sanoi: ”Noniin, noniin. Minä olen sinun isäsi. Minä rakastan sinua tosi paljon. Minä rakastan veljeäsikin, Haak-Sungia. Rakas Yoo-Kyung, tiedän, että on vaikeaa olla ilman isää.” Jeesus piti minua kädestä ja me molemmat itkimme. Jatkoin rukoilemista kielillä, kun tunsin, kuinka joku työntää päätäni alas ja heiluttaa sitä. Luulin, että se on pastori, joka oli tullut rukouksen aikana ja pannut kätensä pääni päälle  rukoillen puolestani. Kun avasin silmäni, näin pastorin tavallisessa paikassaan ja se olikin Jeesus, joka kosketteli päätäni. Jeesuksella oli minua sääli ja Hän halasi minua ja lohdutti. Hän toisti nämä ja ennen kuin nousi taivaaseen, Hän huusi: ”Yoo-Kyung, Minä rakastan sinua!”

 

                                      Katumusta Kuorossa

 

Kim Joo-Eun: Kun rukoilimme kielillä, hirveä lohikäärmenaamainen demoni, jolla oli  käärmeen ruumis, hyppäsi eteeni. Sillä ei ollut sarvia, mutta kolme lohikäärmeen päätä. Kussakin päässä oli kolme pystysuunnassa vinoa silmää, jotka sijaitsivat aivan pään alapäässä. Demoni käveli edestakaisin pelotellakseen minua, mutta ajoin sen pois: ”Jeesuksen Kristuksen nimessä, sinä saastainen demoni! Mene tiehesi! Lähde pois luotani!”

 

Jatkoin rukoilua kielillä, kun Jeesus ilmestyi eteeni. Tänään Jeesus oli erityisen vaitonainen ja sanaakaan sanomatta Hän seisoi pitkän ajan ja nyyhkytti. Tein monia kysymyksiä, mutta Hän vain vuodatti kyyneliä. Tänään, iltajumalanpalveluksessa, pastori tunnusti itkien: ”Olen syvästi ahdistettu, koska olen aiheuttanut Herralle niin suurta kipua ja surua. Herra, olen tehnyt suuren synnin sinua vastaan.”

 

Tästä hetkestä lähtien koko rukoileva seurakunta alkoi laulaa Golgatasta, kärsimyksestä, rististä ja Hänen kallisarvoisesta verestään. Keskityimme laulamiseen ja katumukseen yhteen ääneen. Jeesus, pastori ja me kaikki, itkimme yhdessä.

 

1. Joh 5:4:Kaikki mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman. Ja tämä on se voitto, joka on voittanut maailman: meidän uskomme. ”

 

                                                                 

                                                 18. Päivä  

 

     Henkilökohtaiset Kertomuksemme Hengellisistä Kokemuksistamme

 

 1. Pt. 5:6-10 : ” Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että Hän ajallaan korottaisi teidät. Heittäkää kaikki murheenne Hänen päälleen, sillä Hän pitää teistä huolen. Olkaa raittiita, valvokaa. Teidän vastustajanne, Paholainen, kulkee ympäri kuin ärjyvä leijona, etsien, kenet voisi niellä. Vastustakaa häntä uskossa lujina! Tehän tiedätte, että samat kärsimykset täytyy veljiennekin kestää maailmassa. Kaiken armon Jumala on kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa Kristuksessa Jeesuksessa. Vähän aikaa kärsittyänne Hän on teidät valmistava, teitä tukeva, vahvistava ja lujittava.”

 

                         Hyökätkää Pahoja Demoneja vastaan!

 

Lee Haak-Sung: Pastori kertoi meille iltasaarnassa: ”Kun demonit hyökkäävät, älkää pelätkö vaan taistelkaa urhoollisesti niitä vastaan kasvoista kasvoihin!”  Nuo saastaiset demonit eivät ole mitään, niin että meidän ei tarvitse pelätä niitä. Pastori jatkoi: ”Kun menet syvemmälle hengellisiin todellisuuksiin ja rukoilet urhoollisesti, löydät jotain. Kun otat demonin kiinni, revi se kappaleiksi ja tuhoa se.”  Ajattelin itsekseni: ”Miten me voimme tehdä niille, pelottaville demoneille, niin? Pastori Kim liioittelee ja vetää show´ta”.

 

Pastori toisti kaiken vahvalla vakaumuksella: ”Me voimme tehdä tämän! Meitä vastaan on hyökätty ja me olemme selviytyneet monista pahoinpitelyistä. On nyt meidän vuoromme kostaa ja hyökätä!” Huusin rohkeasti: ”Juuri niin, Amen!” Pastorimme auttoi meidät itse kunkin seisaalleen ja opetti liikkeillään, kuinka hyökätään. Kun osasimme sitä oli huonosti, hän treenasi meitä luottaen meihin paljon.

 

Voimmeko todella ottaa kiinni demoneja?” Siihen saakka olimme kyenneet toistamaan Jeesuksen nimeä aseena, jolla karkoitamme demonit. Mutta me olimme shokissa ja epäuskon vallassa, kun saimme kuulla totena, että me nyt voimme ryhtyä käsirysyyn niiden kanssa.

 

Rukoilin kielillä jonkin aikaa, kun kaksi jo aiemmin esiintynyttä demonia ilmestyi: lihaksikas demoni nuudelilaskimoineen ja toinen, jolla oli päänsä otsalla, takana ja molemmilla sivuilla kasvot. Tämä kiersi kasvojaan kuin päänsä olisi kiertänyt tapin päässä ja tämä pyöriminen sai sen näyttämään kauhean luihulta. Sillä oli, kuten ennenkin, pitkä riikinkukon sulka, jota sillä oli tapana käyttää sierainten kutittamiseen.

 

Yritin olla lopettamatta rukoustani, suljin toisen sieraimen ja jatkoin kielillä rukoilua. Sitten se kutitti toista puolta.  Äkkiä muistin pastorin iltasaarnan sanat, Jk. 4:7: ”Olkaa siis Jumalalle alamaisia, mutta vastustakaa paholaista, niin hän pakenee luotanne.”  Tein niin: otin sulan demonipilailijalta: ”Oh – kuinkas tämä näin kävi? Sulka oli minun kädessäni!”

 

Se oli ihmeellistä. Aloin tökkiä demonia loputtomasti sulan terävällä päällä. Demoni kirkui kuin ihmislapsi: ”Ouh!” Äkkiä hyökkäsin sitä kohti ja pistelin sulalla armottomasti ja hypin sen päällä ylös-alas. Se huusi: ”Ouh! Säästä minut! ” Vihreä veri pursui sen haavoista. Veri virtasi kuin suihkulähteistä kohdista, joita olin keihästänyt.

 

Lihaksikas demoni näki kaiken. Se oli järkyttynyt ja juoksi tiehensä täynnä pelkoa. Sillä hetkellä ylistyslaulu ”Glooria, Glooria Hallelujaa” alkoi soida ja aloin laulaa mukana. Lauloin aikani, kun enkelit taivaasta laskeutuivat eteeni ja tanssivat. Jeesuskin seisoi vieressä ja oli täynnä iloa.

 

Pastori Kim rukoili vaikka hänen oli siedettävä demonien vierailun jälkikipuja. Jeesus lähestyi pastoria ja kosketteli hänen haavojaan ja käsiään pitkään. Hän tuli luokseni ja sanoi:   ”Haak-Sung! Älä anna käsiesi laskeutua, vaikka se tuntuu kovalta. Rukous kohotetuin käsin on paljon voimakkaampaa.” Sanoin Jeesukselle: ”Herra, kaupunginvirasto haluaa palkata minut julkiseksi palvelumieheksi, mitä teen?” Herra vastasi: ”Ole kärsivällinen. Sinulle on parempi mahdollisuus, odota ja rukoile.

 

Kim, Joo-Eun: ”Rukoilin kielillä, kun iso, pyöreäkasvoinen demoni tuli luokseni huoneen nurkasta. Sen kasvoilla ei ollut muuta kuin monia suita; niiden joukossa suurimmassa oli kuin Draculan kaksi terävää torahammasta, joista tippui verta. Näin toisenkin demonin, mutta sillä oli kasvoissaan vain silmiä ylt´ympäriinsä. Se oli todella pahaenteinen. En kestänyt sen katselemista.

 

Tänään minulle näyttäytyi monia oudon näköisiä demoneita jatkuvasti. Huusin voimakkaasti: ”Te kaksi demonia, häipykää Jeesuksen nimessä!” ja ne häipyivät. Palasin rukoukseen. Äkkiä miehen näköinen demoni lähestyi mutisten: ”Hei! Lopeta rukoileminen! Rukoilet aivan liikaa ollaksesi pieni lapsi!” En kiinnittänyt siihen mitään huomiota ja jatkoin rukoilemista, kun se tuli silmineen suoraan eteeni. Sen silmät kääntyivät kokovalkoisiksi, sitten takaisin mustiksi ja se hirvitti minua. Kirkaisin lujaa:  ”Hei, sinä saastainen demoni! Jeesuksen nimessä pakene!” Niin demoni hävisi.

 

Kun jatkoin rukousta, demoni, joka oli ilmestynyt sisar Baek, Bong-Nyon eteen, päätti tavata minuakin. Muistin sisar Baekin kertoneen tästä demonista ja tämä oli juuri sellainen. Tämä demoni oli kaunis leidi, jolla oli kaksiosainen puku ja se käveli kevyesti luokseni. Tämä demoni oli niin viehättävä ja kaunis, etten aluksi voinut ymmärtää häntä pahaksi demoniksi.

 

2. Kor. 11:14,15:Eikä ihme, sillä itse Saatana tekeytyy valon enkeliksi. Ei siis ole suurein asia, jos hänen palvelijansakin tekeytyvät vanhurskauden palvelijoiksi. Heidän loppunsa on heidän tekojensa mukainen.”

 

Myös tapa, millä se puhui, oli hienostunut. Hän puhui minua arvostavasti: “Älä rukoile. Miksi rukoilet? ” En totellut sitä, vaan jatkoin hartaasti kielillärukoilua. Äkkiä sen äänensävy ja kielenkäyttö muuttuivat töykeiksi:  ”Hei – miksi rukoilet? Kun rukoilet, näetkö jotain erikoista?” Sitten se sanoi huutaen: ”Lopeta rukous!” Vastasin: ”Jeesuksen nimessä jätä minut!” ja välittömästi se repeytyi päästä nivusiin.– Se alkoi repeytyä kahtia. Vavahdin inhosta: ” Yök, inhottavaa ! Ja kun sen ruumis oli kahtia, sisältä paljastui pelottava demoni. En voinut sietää näkemääni,  koska olin niin kauhistunut.

 

Jonkin aikaa meni sulatellessa tuota näkymää mielessä, enkä vieläkään pääse irti siitä, kuinka ulkoinen olemus saattoikin olla niin erilainen sisäisen kanssa. Olet nähnyt monia viehättäviä ulkomaalaisia, mutta en tähän mennessä niin kaunista kuin tämä demoni. En ole tässä maailmassa nähnyt yhtään niin kauneuden täydellistymää kuin oli tämä demoni: kaunis vartalo, pitkät ripset, täydelliset kasvot. Sen käytös oli kuin suoraan käytöksen kultaisesta kirjasta, mutta havaitsin sen sisällä saastaisen, pahan demonin.

 

Jatkoin rukoilua kun näin demonin, joka oli kuin viaton poika punaisessa päähuivissa. Tämä tuli suoraan eteeni ja alkoi kohdistaa kaiken voimansa silmiinsä, jotka välittömästi muuttuivat verenpunaisiksi.

 

Rukoilin hermostuneesti edelleen ja kun kurkistin demonia, sen silmät olivat tippuneet kannoistaan. Ne riippuivat elastisten kierrejousien varassa ja aina kun se liikahti, silmämunatkin liikkuivat. Yritin karkoittaa sen Jeesuksen nimessä, mutta se vastusti eikä lähtenyt helposti. Rukoilin sitkeästi ja kiristelin hampaitani. Sitten se hävisi.

 

Kokosin itseni ja jatkoin rukoilua. Näin kahden kuunsirpin muotoisen yhtyvän yhdeksi pyöreän pannukakun muotoiseksi demoniksi, joka pyöri minua kohti. Se huusi: ”Hei, miksi pilkkaat minua? Lopeta nauraminen! En pidä siitä!” Aloin nauraa entistä lujempaa, hymähtelin ”Hum” ärsyttävästi. Kun joudumme taisteluun ja kärsimme tappion, me suutumme ja itkemme.  Samalla tavalla demoni itki kun pyöri se pois.

 

Kun rukoilin lisää, tajusin, kuinka monia erilaisia demoneja olikaan ja samat demoinit, jotka olivat kiusanneet muita, tulivat kiusaamaan minua. Joka jäsen karkoitti niitä Jeesuksen nimessä. Demonit tulivat ja menivät jatkuvasti, mutta ne liikkuivat suuressa  epäjärjestyksessä. Kun rukoilin, ihmettelin mitä pastori Kim teki. Katsoin sinnepäin välillä, mutten nähnyt pastoria, vaan liekehtivän tulen hänen kohdallaan.

 

 

Yllättyneenä avasin silmäni varmistaakseni mitä näin ja näin pastorin istuvan tavanomaisella istuimellaan ja rukoilevan. Kun suljin silmäni ja katsoin, näin ison pallon leimuavaa tulta. Demonit seisoivat pastorin vierellä kykenemättöminä hyökkäämään hänen kimppuunsa, katselivat vain. Tämän johdosta ne hajautuivat kiusaamaan seurakuntalaisia. Hyökkäykset eivät kestäneet pitkään, ne ajettiin nopeasti pois. Kun käytimme Jeesuksen nimeä , ne poistuivat kiireesti.

 

Tässä vaiheessa pitkätukkainen naisdemoni ilmestyi eteeeni ja ilman tuulen puuskaa sen hiukset heiluivat. Ilman varoitus- tai valmistautumisaikaa, demoni hyökkäsi täydellä nopeudella. Dracula-hampaat paljastettuina se otti vasemman olkavarteni suuhunsa. Yritin työntää sitä irti minusta mutta en onnistunut siinä. En kyennyt kuoolla ajattelemaan, koska kipu oli niin kova. Sitten toinenkin demoni hyökkäsi. Sen kapeitten silmien sivut olivat vinot ja kohotetut. Olin niin pelästynyt, että huusin keuhkojeni koko voimalla:

 

Herra, Herra, auta minua.  Auta minua!” Liikuin lähelle pastorin vaimoa ja jatkoin rukoilua käsivarret ylhäällä. Äkkiä näin pyöreän demonin jätti-silmineen, jotka muistuttivat päätä, joka oli sarven muotoinen ja tämä pomppi ympäriinsä tielläni. Noin 100 demonia tuli häiritsemään rukoustyötäni. Tein vastahyökkäyksen räjähtämällä kovaan ääneen: ”Te saastaiset demonit, miksi elätte näin? Miksi kiusaatte minua?”  Äkkiä yksi niistä ryntäsi minua kohti pitkine kulmahampaineen ja huusi: Haluamme lähettää sinut helvettiin!” Vastasin: ” Mitä? HelvettiinOlettepa riemastuttavia! Hei – saastaiset demonit ---jättäkää minut! Jeesuksen nimessä, jättäkää minut!” Sillä hetkellä kaikki ne lähtivät.

 

Kun kaikki demonit olivat lähteneet, päästin huokauksen: ”Hohhoh! Tämä on väsyttävää!” Ajattelin, että koska olin nuori, jos tottelisin pastoria ja rukoilisin uutterasti, hengelliset silmäni avautuisivat ja voisin vierailla Taivaassa. Mutta ei siinä kaikki. Oppisin, kuinka taistella näkymättömien demonien kanssa ja pahan voimien kanssa hengellisissä taisteluissa – ja voittaa – niin silloin vain voisin saada luvan vierailla taivaassa.

 

                              Pastorintyönsä Lopettaneet Pastorit

 

Jatkoin rukoiluani pitkään, kun Jeesus ilmestyi. Hän kutsui minua lempinimelläni: ”Sesame! Rakas Sesame! Olet niin etevä karkoittamaan riivaajia!” Niin vastasin Hänelle kysymällä: ”Jeesus, muistin juuri, mitä isäni pyysi kysymään Sinulta! On pastoreita, jotka lopettavat kutsumuksensa ja siirtyvät maallisiin töihin. Mitä noille pastoreille tapahtuu?”  Jeesus vastasi vastahakoisesti: ”Olet niin nuori kuulemaan tällaista selvitystä, mutta kuuntele siis tarkkaan ja kerro hänelle  täsmälleen se, mitä nyt Minulta kuulet.”   Sitten Hän jatkoi selvitystä:

 

Pastorit, jotka luopuvat pastorintoimesta siksi, että virka on ollut vaikeahoitoinen, tuomitsee Taivaallinen Isäni ankarasti. Taivaallinen Isä nuhtelee heitä äänekkäästi tuomiopäivänä: ´Sinä se ja tuo pastori, miksi lopetit pastorina olosi? Minä annoin sinulle kyvyt suoriutua pastorin velvollisuuksista, mutta miksi sinä teit päätöksen lopettaa ne ilman minun lupaani? Olet tehnyt ison erehdyksen. Sinun täytyy katua paljon! ' Ja tämä on se mitä Hän tulee sanomaan. Sitten jäljellä olevan elämänsä ajan hänen on seurattava kuuliaisesti vaelluksessaan Minua.

 

On myös ihmisiä, jotka eivät pidä Herran Päivää pyhänä ja tekevät silloin mitä haluavat. Avaavat liikkeensä ja he ovat niitä, jotka eivät ole syntyneet uudesti ylhäältä. Sunnuntaisin ei pitäisi olla mitään liikkeenharjoittamista, ostoa eikä myyntiä. Moni julistaa pelastumistaan suillaan, mutta he ovat väärässä. Jos he todella ovat pelastuneet, heidän elämänsä pitäisi heijastaa sitä myös. Meidän Isämme pitää teitä kaikkia tarkasti silmällä. Isälle jokainen sielu on arvokas ja kun nuo sielut menevätkin helvettiin omasta valinnastaan, se loukkaa Häntä syvästi. Hän vuodattaa monia kyyneliä liian monta kertaa!”

 

                                                 Pastoreita Virasta Erottajat

 

Jk 3:16:Sillä missä on kiivautta ja riitaisuutta, siellä on myös epäjärjestystä ja kaikenlaista pahaa menoa. ”

Tiedustelin: ”Jeesus! TV:ssä näen joskus, että kirkot ryhtyvät taisteluun kirkon sisällä ja se todella hävettää minua. Miksi seurakunnat ja pastorit taistelevat? Niissä tapauksissa, kumman puolelle Sinä asetut? ”Jeesus nuhteli minua: ”Olet niin nuori, silti kyselet aina tuollaisia kysymyksiä?” Niin vastasin: ”Herra, minä olen pastorin tytär. Minua surettaa, kun näen, että pastori potkitaan ulos kirkosta!”

 

Jeesus vastasi: ”Pastori usein tekee virheitä ja se on ongelma. Mutta mikä tärkeintä, jos seurakunta vihaa ja ajaa sen takia pastorin ulos, he lankeavat suunnattomaan syntiin. Ja vaikka  pastori on tehnyt jotain syntiä menneisyydessään, jos hän vilpittömästi tekee parannusta ja katuu syntejään ja seuraa Jumalaa, hän voi silti päästä taivaaseen. Hän ei ikinä saa uudelleen tehdä sellaista syntiä!”

 

Fil. 2:3:Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian vuoksi, vaan pitäkää nöyrästi toista parempana kuin itseänne.”

 

                                           Joo-Eun Valitukset

   

Herra! Minulla on jotakin muuta kysyttävää Sinulta!”, minä vaadin. Sitten Jeesus sanoi: ”Sen jälkeen kun pikku Sesameni sai profetian lahjan , olet vaivannut minua monin kysymyksin?  Okei, kysy pois!”          ” Jeesus! Me rukoilemme kaikki yhdessä, mutta miksi Sinä otat joka päivä vain Sisar Baek, Bong-Nyon ja hänen perheensä vierailuille taivaaseen ja helvettiin? Me olemme pastorin perhe, eikö? Perheelläni on nähdäkseni enemmän uskoa, mutta miksi Sinä, Herra, rakastat Haak-Sungia, Yoo-Kyungia ja sisar Baek, Bong-Nyoa enemmän?”

 

Jeesus purskahti nauramaan kuultuani kysymykseni ja vastasi: ”Rakas Joo-Eun, ei tuo ole totta! Heillä on niin kova elämä. Haak-Sungilla ja Yoo-Kungilla on psyykisiä vaikeuksia, eikö? Sisar Baek, Bong-Nyo on vuoteenomana ja kärsii selkäkivuista. Heillä ei ole mitä syödä ja he elävät pienessä kellarihuoneessa, mutta he rukoilevat lakkaamatta! He elävät jatkuvassa kadulle potkimisen pelossa, silti he uskollisesti rukoilevat Jumalaa.  Rakastan heitä siksi, että he rajoituksistaan huolimatta rukoilevat hartaasti! He tarvitsevat Minun suojelustani! Sinulla on monia perheenjäseniä, mutta heillä ei ole edes isää eikä puolisoa. Siksi he tarvitsevat erikoista huomiotani!”  Ex. 33:19: Minä annan kaiken ihanuuteni kulkea editsesi ja lausun Herran Nimeä sinun edessäsi. Minä olen suosiollinen, kenelle olen suosiollinen ja armahdan ketä armahdan.”

   

Kysyin vielä kerran Herralta: ”Jeesus! Pastori taltioi juuri nyt kaikki hengelliset kokemukset , mutta kun kirja on koottu ja valmis, otatko meiltä kaikki henkilahjat pois?” Herra sanoi: ”Joo-Eun,  profetian lahja on hyvin tärkeä lahja, jota ei hevin anneta eikä pois oteta! Profetian lahja otetaan pois vain, jos Taivaallinen Isä pyytää sen takaisin ja sen saa pitää, kun Hän sanoo, että sen saa pitää.

 

Jälleen kysyin Jeesukselta: ”Jeesus, perheemme talot taivaassa…Montako kerrosta ne voivat saada? ”Silloin Hän vastasi: ”Sen sinä tulet itse näkemään, kun rukoilet uutterasti!” Aina kun kysyin jotain yksityiskohtaista, Hän käski rukoilla aina ensin.

 

Jeesus palasi taivaaseen ja jatkoin rukoilemista, kun huomasin, että sieluni kelluu avaruudessa. Vierelläni taivaalla olivat lukemattomat tähdet ja Linnunrata loputtomana edessäni. Rukoilin seuraavaan aamuun ja kaipasin Jeesusta kun rukoilin, vielä silloinkin, kun tulin kotiin.

 

                                         Herran Tuutulaulu

 

Aloin vaivata Herraa valittamalla: ”Jeesus! Onko totta, että sinä vierailet Yoo-Kyungin luona joka yö ja laulat hänelle tuutulaulun? Miksi et minullekin laula tuutulaulua? Voitko peitellä minut ja laulaa minullekin tuutulaulun? ” Jeesus istui vierelleni ja lauloi minulle tuutulaulun. Sitten Hän kuiskasi hellästi: ” Nuku hyvin! Minun suloinen Sesameni, nuku hyvin.” Ja taputti mahaani.

 

Kehuin Jeesusta: ”Jeesus! Kiitos, että olet työskennellyt niin ankarasti ja olet kuullut rukouksiamme koko  yön.” Jeesus oli niin otettu kuulemastaan, että nauroi iloisesti ääneen. ”Niin, todella, Sesameni, olet tehnyt hyvin. Nyt mene nukkumaan!” Hän kuiskasi uudelleen: “Nuku hyvin, rakkaani. En voi lähteä, ennenkuin nukut. Joten nuku lapseni.”   Snl. 3:24: ”Kun menet maata, et pelkää mitään, kun laskeudut levolle, on unesi makea. ”

 

                                       Demonit Pelkäävät Uskoasi

 

Lee, Yoo-Kyung: Kun rukoilin, demoni, jolla oli lepakon siivet ja kallo, lähestyi minua. Sen valtavat silmät olivat hautatuneena kalloon ja sen häntä heilui puolelta toiselle sen tallustellessa minua kohti. Tämä muunteli itseään eri tavoin pelotellakseen minua. Pelästyneenä huusin: ”Sinä saastainen demoni! Jeesuksen nimessä häivy luotani!” Äänekkäästi huutaen se häipyi. Sitten Jeesus ilmestyi eteeni.

   

Rakas Yoo-Kyung! Mistä on kysymys? Miksi itket?”, kysyi Jeesus. Vastasin: ”Herra! Demonit  pelästyttävät minua kovin!” Mutta Jeesus rauhoitti minua: ”Ei sinun tarvitse pelätä niitä! Minä olen tullut luokseni, enkö olekin?” ”Herra! Minä karkoitan demonin Sinun kalliin nimesi avulla.” Silloin, hyväksyvästi nauraen ,Hän sanoi: ”Kyllä, teit hyvin. Hyvin tehty! Yoo-Kyung, tule kanssani taivaseen!” Hän otti käteni, kuljimme ristin oven kautta ja saavuimme taivaaseen.

 

Niin pian kuin saavuimme taivaaseen, Jeesus pyysi minua tanssimaan iloisesti. Tanssin ja tanssin jonkin aikaa, kunnes havaitsin piikkikruunun Jeesuksen päässä. Hän vuoti niin runsaasti verta päästään, että hänen ruumiinsa ja vaatteensakin olivat veren kyllästämät. Vuoto ei loppunut, joten huusin ja pyysin Jeesukselta: ”Please, Jeesus, älä vuoda enempää!” Herra! Älä vuoda enempää!” 

 

Jeesus vastasi: ”Ei rakas lapseni! Minun täytyy vuodattaa vertani!” ja Hän jatkoi vuotamistaan. Ef. 2:13:Mutta nyt Kristuksessa Jeesuksessa olette te, jotka ennen olitte kaukana, päässeet lähelle Kristuksen veressä.” Minä purskahdin itkuun ja itkin äänekkäästi.  Itkin niin paljon, että Jeesus lopetti vuotamasta verta ja sanoi: ”Se on täytetty, kaikki on täytetty!  Lopeta nyt itkeminen.”

 

Mitä pehmeimmällä ja hellemmällä äänellään Jeesus puhui minulle:      ” Yoo-Kyung, Minä todella rakastan sinua paljon!” Olin tunteiden valtaama ja niinpä itkin vielä kerran. Sanoin Jeesukselle: ”Jeesus, ne demonit ovat pelottavia!” Hän vastasi siihen: ” Yoo-Kyung, sinä voit voittaa demonit, ne pelkäävät sinun uskoasi, joten älä pelkää. Enkelit suojaavat sinua täällä aina!” Sillä hetkellä enkelit tulivat aivan lähelle ja pukivat minut vaatteeseen, jossa oli  siivet.

 

Kangas tuntui hyvin pehmeältä. Minulla oli tuo puku päälläni ja lensin Yae-Jin kanssa Taivaan hiekkarannalle, jossa läiskimme vettä, tanssimme ja leikimme. Yae-Ji kommentoi minua katsellessaan: ”Tuo enkelinsiipi-asusi on todella kaunis ja pukee sinua upeasti!” Jeesus  lupasi minulle: ”Yoo- Kyung! Huomenillalla näytän sinulle Isämme Kuninkaallisen Valtaistuimen!”  Sitten enkelit saattoivat minut takaisin kirkkoon. Seuraavana aamuna, rukousvigilian jälkeen, menin kotiin nukkumaan. Jeesus ilmestyi: ”Rakas Yoo- Kyung! Ole terve ja nuku hyvin!  Myös, jos demoneja tulisi, karkoita ne uskollasi! ” ja Hän peitteli minut uneen.

 

                          Pastori Kimin Kimppuun Hyökänneiden

                                            Demonien Ulkonäkö

 

Sisar Baek, Bong-Nyo: Rukoilin voimakkaasti kielillä, kunnes en voinut nähdä mitään ja kaikki oli sysimustaa. Yritin kovasti tunkeutua syvemmälle hengelliseen todellisuuteen, niinpä rukoilin kovemmalla äänellä, kun huomasin pyöreitä objekteja pyörimässä ympäriinsä. Ihmettelin: ”Minkähänlaiset demonit hyökkäsivät pastorimme kimppuun? Rukoilin erityisesti saadakseni tietää niiden ulkonäön. Pastori kärsi kipuja johtessaan ylistystä, saarnatessaan ja rukoillessaan. Kun näin hänen kärsivän, halusin kostaa tämän demoneille ja päätin käydä taisteluun niiden kanssa. Keskityin intensiivisesti, kun pyöreät objektit alkoivat pyöriä ympärilläni ja yrittivät hajottaa keskittymiskykyäni.

 

Kutsuin Jeesusta ja rukoilin palavasti: ”Herra! Auta minua! Kuinka nämä demonit, jotka pyörivät  ympärilläni, voivat olla tuon muotoisia? Onko tämä ensimmäinen kerta, kun näen ne? ” Silloin Jeesus tuli lähemmäksi ja opetti selkeästi: ”Katso niitä huolellisesti!” Ja kun Hän lopetti puhumisensa, demonit näyttivät pannukakuilta. Niitä oli noin 20 ja ne pyörivät ympäri kirkkoa tilaisuutta etsien. Jeesus sanoi: ”Ne olivat näitä säälittäviä demoneja, jotka purivat ja väänsivät pastorin käsivartta eilen! Minä otin ne kiinni ja heitin helvetin tulipätsiin, mutta ne ovat jo palanneet takaisin hyökätäkseen palvelijaini kimppuun. Bong-Nyo! Sinun täytyy olla erityisen varovainen!”

 

Helvetin kuningas-demonilla oli salainen määräys: ” Herran Kirkossa on jäsen nimeltä Baek, Bong-Nyo, jolla on hengellinen näkökyky,  ja hän kykenee erottamaan, keitä olemme. Keskittykää hyökkäämään tämän naisen kimppuun!” Nämä demonit olivat siis tulossa hyökkäämään minun kimppuuni! Ellei Herra olisi paljastanut näitä minulle, niitä olisi ollut erittäin vaikeaa erottaa, vaikka oli hengellinen näkökyky. Herra sanoi, että kun rukoilen syvemmin, kykenen erottamaan muodottomiakin henkiä. Niinpä rukoilin kielillä voimakkaasti ja täytyin tulella, itkin, kun äkkiä demonit tulivat näkyviin. Silloin demonit hävisivät ja enkeleitä laskeutui taivaasta.

 

                                   Arkkienkelit Mikael Ja Gabriel

 

Loistavat enkelit laskeutuivat taivaasta ja puhuivat minulle, mutta heidän kirkas loistonsa aina teki minut hermostuneeksi. Heitä ei voi verrata mihinkään muuhun enkeliin. Olin tavannut enkeli Mikaelin monta kertaa, joten tunnistin Hänet hyvin, mutta hänen vierellään seisovaa pitkää enkeliä, joka oli Gabriel, olin tavannut kerran muutama päivä sitten lyhyesti, jolloin olimme sanoneet Hei ja vaihtaneet pari sanaa. Molemmilla enkeleillä oli päässään kirkas kultainen hamppuhuppu, nenäliinamateriaalin kaltainen ja sitä reunusti kultainen raita. He loistivat yhä kirkkaampina. Kysyin: ”Enkeli Mikael! Mikä toi Teidät tänne? Ja miksi toit enkelin, joka seisoo vierellänne?

 

Mikaelin vierellä seisova enkeli sanoi: ”Minä olen Gabriel, enkeli, joka seisoo Jumalan edessä.” Ja kuten aikaisemmin, Hän esitteli itsensä. Hän jatkoi: ”Rakas Jeesuksemme käski, että sisar Baek, Bobg-Nyo täytyy saattaa taivaaseen, joten tulimme itse. ”Olin niin syvästi liikuttunut ja hämmästynyt, etten tiennyt mitä tehdä. Olin niin otettu siitä, kuinka erityisellä tavalla Herra kohteli jotain niin merkityksetöntä kuin minua! En tiennyt, miten olisin reagoinut. Tuskin kykenin pysymään nahoissani ja mieluusti seurasin heitä.

 

Saavuin enkelien kanssa taivaaseen ja he veivät minut kukkulalle. Kukkula oli niin kaunis, että heti hyrisin ihastuksesta. Vaalea kukkula heijasti valoa ja se vilkkui joka suuntaan. Jeesus istui kukkulan laella kävelysauva kädessään. Hän katseli alas syviin ajatuksiin vaipuneena.

 

Heti kun näin Jeesuksen, olin ilahtunut ja huusin: ”Jeesus! Jeesus! ”  Herra tervehti minua iloisesti: ”Bong-Nyo! Sinäkö täällä?” Tule luokseni! Tämä on se kuuluisa Eedenin puutarha!” Ja minä ajattelin: ”Tässä se nyt sitten on, josta olen vain kuullut…” Puutarha oli niin henkeäsalpaava, etten voinut kuvata sitä sanoin ja näkymä silmieni edessä oli kuin unelma. Kävely Jeesuksen kanssa puutarhassa oli kuin fantasia-treffeillä ja hurmioitunut kunnia.

 

Herra puhui minulle hellästi: ”Bong-Nyo! Eilen oli vaikeaa ajaa ulos riivaajia pastorista. Sinun täytyy olla uupunut?  Demonit, jotka olivat pastorin sisällä olivat kuin punkit, jotka takertuvat sinuun eivätkä hevin lähde irti. Nuo tuholaiset salaavat ulkonäkönsä ja muuttavat ruumistaan niin, että ne venyvät ja kutistuvat takaisin kuin kuminauha. Sellaisen kaaoksen keskellä pastori Kim raahasi kivuliasta ruumistaan ajaakseen autolla sisar Shin Sung-Kyungin kotiinsa ja nuoret karitsat seurasivat mukana, koska heillä oli sydäntä suojella pastoriaan. Sinä hetkenä, kun näin sen, oli syvästi liikuttunut ja päätin liittyä heidän seuraansa!” – Vastasin nopeasti: ”Kyllä Herra. Minä jo tiesin sen. ”

 

”Viimeinen demoni, joka oli takertuneena pastori Kimin sisään, oli päättänyt kiduttaa häntä niin pitkään kuin voi. Niinpä Minun oli käytettävä voimaa vetäessäni sitä ulos. Ikävä kyllä teidän kirkossa monien karitsoiden joukossa sinä olet ainoa, joka voi nähdä helvetin. Niinpä mitä minä voin tehdä? Tiedän, että se on sinulle vaikeaa, mutta Minä arvostan sitä, jos sinä voit olla hieman enemmän kärsivällinen.”

 

” Juuri nyt pastorinne Kim Yong-Doon on kirjoitettava kirja ja säilytettävä se tallenteena, ei ole vaihtoehtoa. Helvetti, jonka näit, ei ole koko alue, vaan vain pieni osa siitä. On Taivaan Isämme tahto, että moni sielu pelastuu tuon kirjan kautta. Minun sydämeni murtuu, kun Minun pitää jatkuvasti viedä sinua helvettiin ja tiedän, että sinunkin sydämesi on murtunut myös. Tästä lähin näytän sinulle vain pienen osan, niin että tarkkaile huolellisesti ja raportoi täsmällisesti mitä näit pastori Kimille!”

 

Pyysin Jeesukselta palvelusta: ”Jeesus! Jos pyydät jotain, niin älä näytä äitiäni äläkä nuorempaa veljeäni enää minulle. En voi kestää sitä kipua, joka heidän näkemisestään kidutuksessa aiheuttaa!” Mutta Jeesus vastasi: ”Se ei ole mahdollista! Sinun täytyy tarkkailla huolellisesti, jotta voit todistaa totuudenmukaisesti!” Heti kun Herra lopetti puheensa, Hän otti kiinni kädestäni ja vei minut helvettiin.

 

 

                                            Paluu Takaisin Helvettiin

 

Jokaisen helvetissä vierailun aikana vallitsee tunnetila, jota emme voi  kuvitellakaan, ja että se on paikka, johon koko maailman viheliäisyys on lukittuna. Se on paikka, johon kukaan ei halua. Meidän humanistinen, ymmärtäväinen, kokonaisvaltainen laki, viisaus ja tieto eivät päde tässä pelottavassa paikassa, joka kutsutaan helvetiksi. Siellä on vain ikuisia kirouksia, kärsimyksiä, valituksia ja itkun huutoja.

 

Herra ja minä pidimme toisiamme kädestä kiinni, kun astuimme ahtaalle polulle, joka oli niin kapea, että vain yksi mahtui kulkemaan kerrallaan. En voinut nähdä polun loppua tai kuinka kauaksi se jatkui. Tosiasiassa se oli loputon. Lisäksi polun molemmin puolin oli näkymiä sieluista musertavissa kivuissa.

 

Jeesus varoitti: ”Pidä varasi!”ja kun katsoin lähemmin tien molemmille puolille, siellä oli pohjattomalta näyttävä syvä kuilu. Jos jätti varovaisuuden sekunniksikaan, putosit heti kuiluun. Tunsin huimausta, kun jatkoimme. Puristin tiukasti Herran kättä ja seurasin Häntä. Kun menimme syvemmälle, molemmin puolin loputtomissa kuiluissa oli lukematon määrä pääkalloja, joiden pino ulottui taivaaseen asti.

 

Mikä oudointa, kallot eivät olleet kuolleita, vaan ne liikkuivat hitaasti kuin elävät ihmiset ja ne huusivat kovaa sanoen jotakin. Molemmin puolin tietä niiden karjunnat ja huudot lävistivät korvamme. Kuulosti kuin mehiläiset olisivat surisseet aivan korvien lähellä. Kun tarkastelin lähemmin, kallot liikkuivat ympäriinsä ja kun ne päätyivät tungokseen ja sekamelskaan, osa luiskahti ja putosi alemmaksi. Sitten monet tuuppivat toinen toisiaan kivutakseen takaisin ylemmäksi. He valittivat ja huusivat toisilleen sanoen: ”Voi että on tukahduttavaa! Te äpärät, liikkukaa! Etkö aio liikahtaa? ”

 

Sanoin hätäisenä Jeesukselle: “Herra! Tämä on niin inhottavaa. Tämä mädäntyneen haju menee sietokyvyn yli! Haluan päästä ulos täältä! Kuinka täällä voi olla tuollainen määrä kalloja? Nämä kallot, millaisia ihmisiä he olivat?” Kun kysyin Jeesukselta, Hän vastasi: ”Täällä on murtovarkaita, jotka yrittivät varastaa, mutta sytyttivät vahingossa tulipalon ja paloivat siinä. Sitten on hotellivieraita, jotka paloivat hotellipaloissa nukkuessaan vuoteissaan. Ihmisiä, jotka viettelivät miehiä ja paloivat tulessa.  Ihmisiä, jotka olisivat kyenneet tekemään työtä, mutta kerjäsivät.  Vapaa-ajallaan hukkuneita, vanhempiensa murhaajia, peukalokyytiläisiä, jotka kuolivat onnettomuuksissa ja monia muita kaikilta elämän alueilta.” Kalloja oli niin paljon, ettei niitä voinut laskea.

 

En silti voi unohtaa niitä sanoja, joita ne huusivat.Toisella puolella ne sanoivat: ”Te äpärät! Täällä on liian ahdasta! Tämä ahtaus tappaa minut!” Sitten kallot alhaalla yhtyivät huutoon: ”Te äpärät siellä ylhäällä! Te murskaatte minut! Lopettakaa minun murskaaminen!” Noilla kalloilla alhaalla oli monia reikiä kalloissaan ikään kuin heitä olisi isketty.

 

Herra ja minä jatkoimme kävelyä eteenpäin, kun mädäntyvien ruumiiden haju alkoi. ”Herra mistä tätä löyhkä tulee? Se haisee mädäntyneen lihan hajulta?” Herra vastasi: ”Olet oikeassa. Katso tarkkaan!”  Mätänevistä ruumiista tullut neste levisi kuin meri tien molemmille puolille. Jatkoin: ”Herra! Täällä ei ole luita eikä kalloja. Enkä näe ainuttakaan ruumista täällä, mutta miksi mätänemislöyhkä on niin kammottava? Jeesus: ”Liha ja luut ovat mädäntyneet pois.”

 

  

                               Luihin Tunkeutuvat Hyönteiset

 

Kävelimme vähän eteenpäin. Oikealla oli laaja, tasainen, kuiva, karu maa-alue. Siellä kasvoi kaktuksen kaltainen kasvi, joka oli suunnattoman iso. Tällä kaktuksella ei ollut näkyviä piikkejä. Sen edessä oli parvittain pieniä hyönteisiä ja kasvin pinnalla minusta näytti jotakin  liikkuvan. Kaktuksen varsi oli paksu ja sen lehdet olivat ohuet ja runsaat. Lehdet vaihtoivat väriä hitaasti vihreästä punaiseksi.

 

Jeesus kehotti tarkastelemaan lähempää. Kun kävelin kasvia kohti, se näytti kaktukselta, kunnes näin nuoremman veljeni lukemattomien alastomien ihmisten keskellä. Ihmiset  olivat pienten hyönteiden peitossa. Ne kaivautuivat heidän lihansa ja ihonsa läpi heidän sisuksiinsa   ihmisten  kirkuessa kivusta.

 

Kaikkien kivuntäyttämien huutojen joukosta tunnistin veljeni äänen vielä selkeänä: ”–Sisar! Minun rakas Bong-Nyo sisar! Miksi olet täällä taas? Ouh! Tämä on sietämätöntä! Tämä on niin kivuliasta!” ja hän jatkoi äänekästä itkemistä. Kaikenlaiset hyönteiset purivat ja repivät heidän lihansa pois ja kaivautuivat heidän sisäänsä. En nähnyt heidän ihostaan enää senttiäkään, koska se oli täysin tummien hyönteisten peittämä. Ne aiheuttivat suurta kipua.

 

                                      Perheeni Matokuopassa

 

Katsoin polun vasemmalle puolelle, ja siellä oli noin ihmisen mitan syvyinen kuoppa. Sen leveys oli jopa puolet maapallon leveydestä. Siihen oli tiheästi pakattu lukematon määrä ihmisiä. He kaikki olivat alasti ja matojen peittämiä. Oli vaikeaa erottaa mikä oli mato mikä ihminen. ( Mk. 9:48: Missä ei heidän matonsa kuole eikä tuli sammu.”)

 

Luulin, että taas pyörryn, kun äitini ja minun katseeni kohtasivat. Äitiä oltiin heittämässä matojen täyttämään kuoppaan. Yllätykseksi äiti huusi: ”Tyttäreni, Bong-Nyo! Kuulin, ettet voi hyvin, mutta miksi olet täällä taas? ” Sitten hän puhkesi itkuun. ”En halua tulla helvettiin, mutta Herra  tuo minut tänne jatkuvasti niin etten mahda mitään.” Niin äiti alkoi anella Herralta: ”Herra, miksi sallit tyttäreni näkevän kärsimyksiäni helvetissä, kun tiedät, että se satuttaa häntä kovin paljon?” Ja hän itki ja minä nyyhkytin loputtomasti.

 

”Äiti! Vaikka näen sinun olevan niin kovissa tuskissa, en voi auttaa sinua mitenkään. Anna anteeksi!” ja äitini pyysi minulta: ”Bong-Nyo!  Älä ikinä palaa helvettiin! Minä olen kuollut ja tulin tänne kärsimään, mutta sinun pitää seurata Herraa loppuun asti! Älä päädy lopulta tänne, vaan  mene taivaaseen. Elä huolista vapaana taivaassa!

 

Minä kerjäsin ja vetosin Jeesukseen: ”Minä olen tehnyt syntiä paljon enemmän kuin äitini! Olen heittänyt kaiken pois, perheeni mukaan lukien, elänyt itsekkäästi, ja äitini oli se, joka kasvatti koko hylätyt lapseni! Se kaikki on minun syytäni, joten pane minut hänen tilalleen helvettiin! Tämä on kokonaan minun syytäni. Eikö ole mitään, mitä Sinä voisit tehdä?” Olin turhautunut ja ahdistunut ja puhkesin kyyneliin, itkin ja itkin. Aloin rukoilla Taivaallista Isääkin: ”Rakas Taivaallinen Isän! En kestä katsoa äitiäni niin hirveissä kivuissa!  Anna hänelle anteeksi! Voinko mennä äitini tilalle? On kokonaan minun syytäni, että hän on helvetissä nyt. Auta minua! Jumala! Isä! ” Ja sillä hetkellä, kun huusin kovempaa, pahat demonit heittivät äitini armottomasti tuohon kuoppaan.

 

Halusin mennä ja repiä tuon demonin kappaleiksi. Äitini kirkaisi: ”Ouh!” samalla kun hän oli ansassa matojen täyttämässä helvetinkuopassa. Heti kun äiti oli heitetty, madot kerääntyivät nopeasti ja ryömivät ylös hänen jalkojaan pitkin, tunkeutuivat hänen lihaansa ja luihinsa. Hän jatkoi huutoaan ja itkuaan tuskanhädässään, hyppeli ylös alas kärsimättömästi, odottaen kuolemaa. Jokainen ihminen oli samanlaisessa myllerryksessä kuin äitini. Vaikka heistä oli vain luut jäljellä, madot jatkoivat sinnikästä hyökkäystään suurin joukoin ja tunkeutuivat läpi luiden.

 

Äitini huudot hukkuivat niiden huutoihin, jotka oli heitetty kuoppaan jo aikaisemmin. Pian hänen äänensä heikkeni. Samaan aikaan aloin kuulla pikkuveljeni kärsivän oikealla puolella ja kun käänsin päätäni katseemme kohtasivat. Veljeni huusi vihaisena: ”Sisko! Ötökät syövät minut elävältä! Voi kuinka kärsin näissä kivuissa!  Ano Jeesusta auttamaan minua, heti nyt!

 

Kun ötökät lävistivät veljeni ruumiin kuin neulat, myrkky levisi koko hänen ruumiiseensa ja muutti hänet mustaksi. Veljenihän teki itsemurhan, mutta minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, että sen rangaistus oli näin hirvittävä. Pyysin taas hartaasti Herralta  rukouksessa, että Hän osoittaisi armoa veljeäni kohtaan, mutta Herra vastasi : ”On liian myöhäistä.” Ja vaikka vetosimme Taivaallisen Isäämme, Hänkin sanoi: ”Ei”. Pian veljeni oli musta luuranko ja sellaisenakin hän itki. ”Sisko! Kiiruhda ja jätä tämä paikka! Sinun ei pidä ikinä enää tulla tähän paikkaan! Ymmärrätkö?

 

Herra selitti syyn, miksi veljeäni ja muita kidutettiin: ”Nämä olivat miehiä, jotka elivät kahden ja kolmenkin vaimon kanssa, jotka menivät, naisesta toiseen, miehestä toiseen, vaihtoivat partnereita ja makasivat kenen kanssa milloinkin, tekivät itsemurhia, kävivät kirkossa, mutta silti tekivät huorin, vuorilla kuolleita, koirien tappamia, monia muita kuolleita on täällä.”

 

                             Olkileikkuri, Joka On  Maata Suurempi

 

Taas etenimme käsi Jeesuksen kädessä. Sitten eteemme tuli laite, joka järkytti minut perin pohjin. Lähempää tarkasteltuna se näytti olkileikkurilta, mutta niin isoa ja pelottavaa leikkuria en ollut koskaan nähnyt. Demoni käytti konetta, joka oli suurempi kuin maapallo kaukaa nähtynä.  Sitä valmisteltiin katkomaan ihmisiä. Demoni, joka leikkuria ohjasi, oli myös kooltaan valtava.

 

Jeesus selitti selkeästi: ”Tuo demoni on helvetin kymmenenneksi suurin.” Sillä oli monta päätä, jotka lähtivät sen ruumiista ja se näytti täsmälleen samanlaiselta kuin satukirjojen peikot, haltijat, menninkäiset. Päästä alkaen sen raajat ja koko vartalo olivat täynnä hirveän näköisillä pienillä ja suurilla mustilla sarvilla. Koko näkymä muistutti Gulliverin tarinoiden Gulliveria kääpiöiden maassa. Samoin tämä suunnaton hirvittävä demoni kohteli ihmisiä raa ´asti, ihmiset olivat hänelle kuin tomua. 

 

                     Pastori Kimin Isä Kohdataan Helvetissä Jälleen.

 

Kun katselin pahaa demonia ja monien ihmisten muodostamaa pitkää jonoa, kuulin jonkun kutsuvan minua: ”Sisar! Sisar! Leidi!Leidi!” – ja niin käännyin äänen suuntaan. Olin yllättynyt.  Siellä oli kuin olikin pastori Kimin isä, jonka jo olin tavannut aiemmin.

 

Pastorin isä kysyi minulta: ”Miksi ei poikani koskaan käy täällä? ” Hän valitti, huokaillen samalla,  kuinka paljon hän kaipaa poikaansa: ”Yong-Doo! Rakas poikani! Kaipaan sinua kovasti!” Samalla kun hän huusi, hän kysyi minulta: ”Sisar, miksi te tulette tänne niin usein?” Kerroin hänelle, että Jeesus tuo minut tänne. Vanha mies jatkoi: ”Onko totta, että poikani on nyt pastori? Käytkö poikani kirkossa?” Ja kun vastasin: ”Kyllä”, hän jatkoi: ”Miksi sinä käyt täällä usein, mutta poikani ei koskaan? Mikä tähän on syynä?” Hän kyseli väittelynhaluisesti, mutta kun hän tajusi, että Jeesus seisoi vierelläni, hänen sävynsä pehmeni.

 

Kun ensimmäisen kerran tapasimme, hän kutsui pastoria etunimellä. Mutta kun hän huomasi, että Jeesuksen kasvojen ilme tuli kovemmaksi, hän muutti tyyliään ja puhui pojastaan kunnioittavasti. Hän alkoi nyyhkyttää sanoen: ”Kaipaan Yong-Dootani niin paljon. Kunpa voisin nähdä minun pastori Yong-Doon.

 

Mustanpunainen demoni helvetissä käsitteli terävää leikkuria ja alkoi leikata ihmisiä jonosta. En kestänyt katsella tätä silmät auki. Ihmisten kauhistuttavat huudot kaikuivat ja lävistivät helvetin taivaankin. 

 

Häijyt ja pahat demonit nauttivat tilanteesta.  Sitten tuli pastorin isän vuoro. Demoni aikoi napata hänet katkoakseen hänet palasiksi. Mies pyysi vakavasti: ”Sisar, voitko kysyä Herralta, että hän pelastaisi minut juuri tällä hetkellä?  Minä rukoilen sinua!” – Tiesin vallan hyvin, ettei siitä ollut hyötyä. Silti tein mahdottoman pyynnön: ”Herra! Hän on pastorin isä. Voisitko tehdä mitään hänen hyväkseen?” Jeesus vastasi lujasti: ”Ei, en voi tehdä yhtään mitään. On liian myöhäistä!”

 

Kutsuin pastorin isää herraksi: ” Herra! Minulla ei ole voimaa auttaa teitä. Vaikka itse pastori Kim olisi täällä, hänkin voisi vain katsella, mutta ei auttaa teitä. Minä kerron hänelle teistä, herra. Olen pahoillani, etten voinut auttaa teitä.” Ennen kuin ehdin lopettaa puheeni, demoni alkoi raivokkaasti katkoa herran varpaita yksi kerrallaan. Sitten demoni jatkoi herran loppujalan katkomista, suikaloimista ja leikkaamista kuin se olisi ollut retiisiä. ”Ouh! Pelasta minut! Lopeta! Anna anteeksi! ” Se oli kauheaa, sillä jos ihminen leikataan palasiksi olkileikkurilla, ihmiset pyörtyvät ja lopulta kuolevat. Mutta helvetissä ei ollut mitään kuolemaa tai pyörtymisiä, sen sijaan karmeat huudot ja kivun todellisuus täyttivät ilman.

 

Kuten fyysisessä maailmassa, sinä vuodat helvetissä verta ja kaikki aistisi ovat tallella koko ajan, siksi täällä tunnet jokaisen tuskan ja kärsimyksen. Kun yksi raaja oli täysin silvottu, demoni jatkoi toisesta, En voinut katsoa tätä hirvittävää näytelmää silmilläni. En edes tiedä, miten tätä kaameutta voisi sanoin kuvata. Katsoin Jeesukseen ja sanoin: ”Herra! Minua pelottaa hirveästi! Olen tolaltani!

 

Pastorin isä huusi äänekkäästi kärsimysnäytelmänsä huipulla: ” Voi minua! Kuolin tautiin, ja ajattelin, että saisin levätä kaikesta huolettomana. Ajattelin, että lepäisin rauhassa tarvitsematta tehdä työtä! Mutta tämä ei ole sitä! Tämä ei todellakaan ole sitä!”, ja hän pudisti päätään rajusti molemmille puolille katkerana. Kun jalka oli paloiteltu, demoni huusi: ”Nyt jatkan ruumiisi parissa, jos sopii? ” ja demoni leikkeli keskiruumiin sekä pituus- että leveyssuunnassa. Se otti isot palat ja leikkeli ne pienemmiksi ja sitten edelleen silppusi niitä vähän lisää.

 

Voi, miten kuvaisin tätä kammottavaa näkymää? Tämä oli helvetin todellisuutta. Kaikki oli yksityiskohtia myöten selvää  - ei unta. Demoni tiesi tarkasti, että Jeesus ja minä olimme katselemassa, mutta se ei huomioinut meitä vaan ryhtyi nopeasti työhönsä.

 

Helvetti on viheliäinen paikka, jossa ei ymmärretä mitään inhimillisen omantunnon kieltä, moraaliarvoja tai maalaisjärkeä. Demoni sekoitteli jo leikeltyjä ruumiinkappaleita ja jauhoi niitä miten halusi. Joskus myöhemmin kalatorien myyjän kalalle tekemä fileeraus sai ahdistavat kivut helvetin kauhuista nousemaan sydämeeni. Jäätynyt kala ja veitsi muistuttivat helvetin leikkuria liikaa.

 

Kaiken lopuksi demoni otti jäljelle jääneen pään ja rusautti sen kahtia kädessään. Sitten se hakkasi kallon kappaleiksi ja heitti paistinpannuun, joka oli yhtä iso kuin rautapata. Valtavassa paistinpannussa oli öljyä, joka roiskui, koska se kiehui niin kuumana. Kuinka se saattoikaan muistuttaa niin läheisesti keittiössä tapahtuvaa kalan paistoa? En voinut lakata ihmettelemästä. Kuumat liekit pannun alla näyttivät punaisilta ja sinisiltä ja ne nousivat ja peittivät pannun sivut. Monta demonia, joiden vastuulla oli eri ruumiin osien paistaminen, juoksivat kiihtyneinä ympäriinsä ja ilmapiiri oli kuin yhtä juhlaa.

 

Alkaen pastorin isästä monet muut ihmiset huusivat tuskissaan, kun heidät heitettiin vuorollaan paistinpannuun. Käsittelyssä irtosivat lihat ja silmät ja vain luut jäivät kellumaan liemeen. Kirkuvat tuskanhuudot jatkuivat.

 

Paistinpannussa oli leveä kädensija ja kun ruumiita sekoitettiin, kaikki demonit iloisivat yksissä tuumin ja kikattelivat: ”Jälleen tänään voimme mässäillä! Meillä on paljon syötävää!”  Ja ne lauloivat outoa laulua ja taputtivat käsiään. Sillä hetkellä äänekäs huuto tuli padasta: ”Hei, te pahat äpärät! Ottakaa minut pois täältä! Te poltatte minut elävältä! Auttakaa minut ulos heti!”  Yksi demoni lähestyi kädessään iso, laakea riisikauha ja  hämmensi ihmisiä pannussa – kuten me kun keitämme ruokaa – ja sulki kannen. Pian kuului popkornien ääniä muistuttavat huutoja: ”Hei te pahat äpärät, en näe mitään! On kuuma! Minä kuolen tänne!” ja kiroukset, joita en halua toistaa, jatkuivat.

 

Demonit puhelivat keskenään:  ”Tänään olikin hyvä päivä, kun niin monta uutta ihmistä joutui helvettiin. Eikö olekin juhlaa saada paistaa niitä ? ” ja he olivat hyvin onnellisia. Olin järkyttynyt enkä halunnut nähdä tätä yhtään enempää: ”Herra!  Lähdetään pois täältä nyt! Haluan pois täältä niin pian kuin mahdollista.” Kun anelin Herralta, Hän lopulta suostui: ”Kyllä, on aika lähteä!” Poistuimme täältä nopeasti.

   

                              Lootin Kaksi Tytärtä Ovat Helvetissä

 

Kun Jeesus ja minä menimme syvemmälle, Jeesuksen ilme tuli äkkiä surulliseksi. Kysyin Häneltä: ”Jeesus? Mikä hätänä? Onko jokin vialla?" Silloin Jeesus vastasi: ”Seuraava paikka on se osa helvettiä, jossa kaksi tytärtäni kärsii.” Huolestuin ja ajattelin mielessäni: ”Minä kuulin, ettei Jeesus ollut koskaan naimisissa, kun Hän oli maan päällä, mutta mitä Hän sanoo?” Ihmettelin. Sitten Jeesus vastasi: ”Et ole vielä käynyt kirkossa pitkään, joten et tiedä tätä. Mutta kun palaat maahan, kysele tarkkaan tästä mitä nyt näytän sinulle!”

 

Tarinan sisältö on tämä: Oli kaksi tytärtä, joiden miehet kuolivat Jumalan tuomion seurauksena. Niinpä sisarukset eivät enää voineet saada lapsia. Mutta he juonivat: juottivat isänsä humalaan. Kun isä nukahti, vanhin sisar makasi hänet ensiksi ja seuraavana päivänä nuorempi käytti samaa menetelmää ja molemmat tulivat isästään raskaiksi.

 

Tarina on kerrottu 1. Ms. 19:31-38. Niin opin, että Abrahamin veljenpojan Lootin kaksi tytärtä olivat tehneet sellaisen teon. Jeesus osoitti minulle sen paikan ja he olivat leimuavan pätsin keskellä ja itkivät ja huusivat epätoivoisesti. Jeesus oli järkyttynyt ja ahdistunut niin suuresta kivusta, että Hän päätti lähteä nopeasti. Herra sanoi: ”Bong-Nyo! Minun sydämeni särkyy näiden kahden tyttären puolesta, ja minä tiedän, että sinunkin sydämesi murtuu, kun näet omaa sukuasi helvetissä. Mutta haluan sinun ajattelevan tyynesti mitä näit.” Jeesus tunnusti, että joka kerta kun Hän tuo minut helvettiin, Hänenkin sydämensä murtuu pahasti, mutta Hän kätkee sen minulta. Jeesus sanoi: ”Lähtekäämme nyt helvetistä!” ja Hän tuli kanssani takaisin kirkkoon.

 

 

 

 

 

                                                    19. päivä

 

 

                               Henkilökohtaiset Selonteot

                         Hengellisistä Kokemuksistamme

 

Hebr. 10:35-39:Älkää siis heittäkö pois rohkeuttanne, jonka palkka on suuri. Sillä te tarvitsette kestäväisyyttä, että täyttäisitte Jumalan tahdon ja saisitte sen, mikä on luvattu. Vielä vähän aikaa, aivan vähän, niin saapuu se, joka on tuleva, eikä hän viivyttele. Minun vanhurskaani elää uskosta, mutta jos hän vetäytyy pois, ei minun sieluni mielisty häneen. Me emme ole kuitenkaan niitä, jotka vetäytyvät pois ja joutuvat kadotukseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi.

 

 

                            Diakonissa Shin-Sung-Kyung

                            Tanssii Hengellisen Tanssin

 

Olin tulessa, kun rukoilin kielillä ja tuntui kuin ruumiini olisi ollut tulipallo. Ulkona oli -10C°, mutta laitoimme kaikki lämmittimet pois päältä, kun rukoilimme. Mutta kun yllämme oli Pyhä Henki, jäätävä kylmyys ei meitä haitannut, sillä Jumala oli muuttanut meidän ruumiimme leimuavaksi tuleksi. Meidän oli riisuttava paksun talvitamineet ja jätimme yllemme vain kevyet asut ja lyhythihaiset paidat.

 

Minuun oli iskenyt rukouksen tuli. Päittemme yllä oli ikään kuin leimuava aurinko olisi paistaa helottanut säteitään niin että hikoilimme kuin kuumassa auringossa. Jos olisi ollut joku muu päivä, olisin hytissyt kylmästä ja tuskin selvinnyt läpi rukousvigilian, mutta tänään käteni eivät olleet lainkaan kylmät. Tunsin sisäisesti, että rukoukseni menivät yhä syvemmälle. Noin tunnin rukoilun jälkeen käteni, ilman että itse niitä mitenkään ohjasin, alkoivat liikkua. Molemmat käsivarret ja kädet alkoivat hitaasti liikkua ylhäällä  tehden jotain kuviota tahdosta riippumatta.  Liikkeet vaihtelivat muodoiltaan ja hahmoiltaan ja olivat sangen pehmeitä.  Olin  hämmästynyt tapahtuvasta.

 

Tähän asti olin vain tarkkaillut pastorin rouvaa ja sisar Baek, Bong-Nyoa heidän hengessä tanssiaan ja syvästi kaivannut itselleni samaa lahjaa: ”Herra! Auta minua tanssimaan hengellistä tanssia! Minä janoan tätä hengellistä lahjaa! Herra, minä vilpittömästi kaipaan sitä! Auta minua kokemaan, mitä tuo hengellinen tanssi on!”  Minä kerjäsin ja anelin.

 

Koko kristittynä elämiseni ajan, en ollut koskaan kokenut enkä täyttynyt Hengellä. Olin niin syntinen ja aina häpeissäni Herran edessä. Hiljattain olen kokenut Pyhän Hengen voimaa ennemmän arkisin rukousvigilioissa kuin sunnuntain päiväjumalanpalveluksessa. Sunnuntain palvelussa omistetaan Jumalalle vain kaksi tuntia ylistyksin, rukouksin, saarnoin – ja sitten on ilmoituksia ja koko tuo päivätilaisuus jättää minut hengellisesti haluamaan lisää. Se vain ei ole minulle tarpeeksi.

 

Tulin mukaan yörukouksiin myöhemmin kuin toiset ja olen ollut suuresti siunattu joka yö, sillä joka yö on täyttynyt Leimuavan Tulen Kasteella (BBF). Kolme- neljä tuntia palvontaa, rukousta, Hengellä täyttymistä ja sitten pastorin vitsikäs huumorilla höystetty  kolmen, neljän tunnin saarna. Se ei tuntunut tylsältä lainkaan.

 

Pieni poikani, jolle oli annettu sattuva lempinimi  ”torkku”, pysyi hereillä silmänsä loistaen, se oli siunattua aikaa.  Jeesuksemme pysyi kanssamme Herran Kirkossa ja auttoi meitä avaamaan sydämemme. Aluksi en ymmärtänyt, mitä se merkitsi, mutta osallistuttuani rukousvigilioihin, en voinut muuta kuin olla järkyttynyt uskon toiselle puolelle ulottuvista asioista.

 

Jokainen rukoustiimin jäsen huusi kiihkeästi rukouksessa Herran puoleen, jotta olisi  saanut kohdata Hänet. Rukouksen aikana Jeesus käy jokaisen luona henkilökohtaisesti. Hän liikkuu eripuolilla, koskettelee meitä, ja Hän vie jonkun sitä tarvitsevan vierailulle taivaaseen ja jonkun helvettiin. Erityisesti taivasvierailut pitävät Hänet kiireisenä. Tänään oli minulla erikoinen päivä, koska Pyhä Henki antoi minun kokea tänään tanssin Hengessä.

 

En tiedä, kuinka kauan Hän antaa minun nauttia hengellisestä tanssista, mutta olen kiitollinen ja nöyrä jokaisesta sellaisesta päivästä. Oh! Ennen minä vain katselin ja kuulin kuvauksia hengessä tanssimisesta! Pyhä Henki johti minua ja minä tanssin, kunnes sydämeni oli tyytyväinen. Miksi olen niin iloinen? Miksi mielialani on niin ylevöitynyt? Kielillä rukoiluni oli erityisen voimakasta ja läpi yön en tajunnut ajan kulua. Oli lähellä poikani Jung-Minin kouluunlähtöaika, mutta tunsin, että jos nyt lopetan rukouksen, menetän jotain suurta. Herra tarttui hellästi käteeni ja silitti tukkaani. Tunsin lämpöä. Halleluja! Aamen! Annan kaiken kirkkauden ja kunnian Herralle. Pastorikin vilpittömästi onnitteli ja osoitti suosiota minulle.

 

 

           Astuminen Meidän Jumalamme Valtaistuimen Eteen

 

Ilm. 4:2-4: Siinä samassa olin Hengessä. Katso, taivaassa oli valtaistuin ja valtaistuimella istuja. Istuja oli näöltään kuin hohtava jaspis ja karneoli, ja valtaistuimen ympärillä oli sateenkaari, joka hohti kuin smaragdi. Valtaistuimen ympärillä oli 24 valtaistuinta, ja niillä istui 24 vanhinta yllään valkeat vaatteet ja päässään kultakruunut. ”

 

Lee, Yoo-Kyung: Kun rukoukseni alkoi, kolmisarvinen demoni ilmestyi. Huusin sille jo ennen kuin se lähestyi: ”Saatana! Demoni! Jeesuksen nimessä häivy!” ja karkoitin sen pois. Sen sijaan huusin:  ”Isä, minä kaipaan Sinua!”  Samassa Jeesus tuli sanoen: ”Rakas Yoo-Kyung! Kutsuitko isää? ” Vastasin rohkeasti: ”Kyllä! ” Herra kysyi: ”Haluatko kutsua isääsi?” Johon minä: ” Kyllä. Halua sitä tosi paljon!” Hetkeäkään epäröimättä Hän sanoi: ”Kutsu!” Niin kutsuin lakkaamatta: ” Isä!” Isä! ” Jeesus katsoi minua säälien ja piti lempeästi kädestä.

 

Heti kun Jeesus oli ottanut minua kädestä, lensimme ilmassa ja saavuimme taivaaseen. On jotain tosi hauskaa, jota haluan tehdä taivaassa: ratsastaa pilvellä ja matkustaa ympäriinsä taivaan taivaalla, ylistää lauluilla Jeesusta ja myös läiskyttää vettä meren rannalla.  Jeesus sanoi: ”Yoo-Kyung! Muistatko lupauksen, jonka annoin sinulle eilen? Muistatko? Ja minä vastasin: ” Kyllä, Jeesus! Sinä lupasit näyttää minulle Isä Jumalan!” Herra vei minut tapaamaan Isää. Jeesus ehdottomasti pitää mitä lupaa.

 

Meidän Isä Jumalamme on suurempi kuin voimme kuvitella ja vaikka Hän istui, Hän ulottui Taivaan taivaaseen. Hän loisti kirkkaammin kuin aurinko ja Hänen Valtaistuimensa oli myös suunnattoman suuri.

 

Täytyin suurella ilolla ja lauloin ylistyslauluja Jumalan edessä. Lauloin iloisesti sitä ylistyslaulua, jota laulamme jumalanpalvelusten lopuksi kirkossamme: ”Ylistä Herraa, sieluni.”  Ja Isä Jumala kuuli minun laulavan. Hän tanssi ilosta ja aina kun Hän liikahti, käsittämättömät värikkäät valonsäteet säihkyivät kaikkialle kirkkaina.

 

Myös Isä Jumalan edessä oli kirja, suurempi kuin vuori, avattuna ja Hän tutki sitä. Jumalan suunnaton käsi ojentautui ja hellästi taputti päätäni. Jumalan käden suuruutta on mahdoton ilmaista sanoin. Jumalan vartalon yläosaa peitti sumunkaltainen pilvi. Jeesus pyysi minua laulamaan lisää ylistyslauluja. Niin aloin laulaa uudelleen. Jumala iloitsi laulustani taputtamalla käsiään yhteen ja heilutti käsiäni edestakaisin. Olin niin iloissani, että pyöritin käsiäni ympäri, kun Jeesus varoitti sanomalla: ”Isämme Jumalan edessä ei saa pyöriä holtittomasti!” Sen sijaan Hän opetti minua kohottamaan käteni ylös korkealle ja kumartamaan pään alas kunnioittavasti.

 

Jeesus otti kädestäni ja ohjasi minut Linnunradalle. Ulkoavaruuden tähdet olivat erittäin kauniita. Sitten vähän ajan kuluttua Yae-Ji tuli enkelien kanssa ja he sanoivat yhdessä näkemiin. Jeesus ja minä palasimme kirkkoon käsikädessä.

 

Jeesus kosketti ja silitti jokaista kirkon rukoilijaa. Hän kulki ympäriinsä, kosketti pastorin kipeää selkää, pastorin vaimoa, diakonissa Shinia, Haak-Sungia, Joosefia ja Joo-Eunia. Jeesus oli lähti ensiksi ja enkelit aikoivat seurata Häntä, kun pysäytin enkelit kysymällä: ”Rakkaat enkelit! Tehän suojelette minua, eikö?” ja enkelit vastasivat: ”Kyllä, sisar Yoo-Kyung, sen teemme. Älä ole huolissasi!” Sitten he lähtivät.

 

                                           Kukista Demonit!

 

Lee, Haak-Sung: Pastori sanoi, että valitettavasti demonit olivat hyökänneet hänen kimppuunsa ja että hän yhä kärsi niiden hyökkäysten jälkivaikutuksena kovista kivuista. Pastori kertoi saarnassaan, että meillä on kyky ottaa demoneja kiinni käsillämme tänä iltana ja kehotti meitä valmistautumaan kostoiskuun niitä vastaan. Huusimme yhteen ääneen ”Aamen” tähän. Oli rukouspalvelun aika, niinpä rukoilin kielillä tunnollisesti, kun Jeesus saapui sopivasti.

 

Jeesus istui pastorin vaimon edessä ja kuunteli hänen rukouksiaan pitkän ajan ja sitten Hän siirtyi pastorin luo ja sanoi hänelle: ”Pastori Kim! Mihin sinua sattuu? ” Silloin pastori osoitti ne alueet, joita demonit olivat purreet ja raapineet. Jeesus keskittyi pastorin niskaan ja selkään ja silitti niitä. Sitten Hän tuli Joosefin luo ja taputti hänen päätään ja hymyili. Juuri silloin Joosef olisi halunnut itkeä Herran puoleen vilpittömästi, mutta vaikka hän yritti kuinka, ei saanut herutetuksi yhtäkään kyyneltä. Niinpä hän otti ja siveli sylkeään silmiensä ympärille. Herra näki tämän typeryyden ja nauroi. Jeesus meni diakonissa Shinin luo ja toistenkin.

 

Kun Jeesus lähti, jatkoin kielillä rukoilemista, kun viisi demonia hyökkäsi yht´aikaa. Muistin pastorin saarnan sanoman ja päätin lujasti toteuttaa sen sydämessäni. Niinpä ojensin molemmat käteni ja simuloin uintiliikkeitä. Ruumiini alkoi lämmetä ja kun avasin käteni, sain kiinni jotakin. Kun näin sen hengellisillä silmilläni, se oli naisdemoni jolla oli valkoinen kaapu ja hiukset valtoimenaan. Demonin jalka oli tukevasti otteessani ja se oli avuton ( Mk. 3:15 :     

 ” ja heillä oli oleva valta ajaa ulos riivaajia.” ).

 

Aloin pyörittää demonia ympäriinsä. Miten oli mahdollista, että se pyöri kuin helikopterin potkuri? Se oli ihmeellistä. Pyöritin ja pyöritin, kunnes heitin sen nurkkaan, jolloin sen iskeytyessä seinään sen niska murtui. Se huusi: ”Ouh! Sinä tapat minut!”  Sillä hetkellä pastorin saarna kaikui päässäni: ”Kun näette demoneja, murskatkaa ne säälimättä! Kaivakaa niiden silmät ulos ja tallatkaa niiden päälle!”

 

Kun ne hyökkäsivät vuorotellen, iskin niitä nyrkeilläni, ja potkin niitä. Ne valittivat: ”Voi…Ahhh! Säästä meitä!” ja ne pakenivat. Huusin sisäistä iloa täynnä. Kuuliaisesti olin äsken huutanut ”Aamen!” pastorin saarnatessa  uuden neuvon, mutta kun koin sen todellisuudessa se oli hämmästyttävää! En enää pelkää. Vaikka ne hyökkäisivät parvina, en epäile, ettenkö olisi valmis lyömään ne.

 

Usein sain todistaa ihmeellisiä näkymiä enkeleiden laskeutuessa taivaasta ja kaatavan jonkinlaista öljyä pastorin päähän hänen saarnojensa aikana. Kun tätä tapahtui, saarnat muuttuivat voimakkaammiksi. Kun saarnat alkoivat koskea demoneja ja niiden paljastumista, nuo demonit salaisissa piilopaikoissaan kirkossa kerääntyivät yhteen nurkkaan ja vapisivat pelokkaat ilmeet kasvoillaan.

 

Kokosin itseni ja aloin rukoilla taas, kun jokin pientä noppaa muistuttava tepasteli jaloillaan vaappuen minua kohti. Noppademonilla olisilmät ja sen nilkka oli ulottuvillani. Tartuin siihen kädelläni ja aloin pyörittää sitä ja heitin sen pääni yli, jolloin sen jalat venyivät kuin kuminauha. Kun jatkoin sen pyörittämistä, sen jalatkin venyivät, mutta en välittänyt siitä, vaan heitin sen kauas pois.

 

Juuri silloin demoni, josta Joo-Eun oli eilen kertonut minulle, tuli kohti ja sillä oli kaapu. Se pyöritti valkoisia silmämuniaan. Odotin, että se tulee lähemmäksi. Kun se yritti häiritä rukoustani, aloin etu-ja keskisormillani armotta tökkiä sen silmiä. Eikä siinä kaikki: kaivoin silmät ulos päästä ja heitin ne lattialle.

 

Nyt silmättömänä demoni ryömi ympäri lattiaa tunnustellen ja huusi: ”Voi ei! Silmäni! Missä silmäni ovat? Auttakaa minua löytämään ne!” Kun se ne lopulta löysi, se yritti panna niitä paikoilleen, mutta likaa oli liikaa. Se ei ollut ainoa ongelma; demoni laittoi silmänsä väärinpäin ja sen juoksi silmät ristissä kauhuissaan pois.

 

Muutaman hetken kuluttua miespuolinen demoni lähestyi hitaasti. Sillä oli lyhythihainen valkoinen aluspaita. Mutta paita oli revitty ja risainen. Olin rukouksessa ajatellut pyörittää tätä demonia kuin keilapalloa ja se tuli luokseni kuin minulta merkkiä odottaen. Kun demoni tuli ulottuvilleni, ojensin käteni ja toimin kuin se olisi ollut keilapallo: laitoin etu– ja keskisormeni sen silmiin ja peukalon sen sieraimeen ja heitin kuin keilapallon sen kyljelleen. Kuului pamaus kun se kaatui ja hävisi.

 

Taas uudelleen ilmestyi pitkähiuksinen kaapu-demoni, joka vuoti verta silmistään jatkuvasti. Sillä oli verta huulien ympärillä ja kun se tuli lähelleni, sain siitä vilunväristyksiä ja ihoni kananlihalle. Sillä oli aidon korealaisen piirteet, en tiedä,  ehkä Herra antoi minulle rohkeutta, mutta en halunnut välttää kohtaamista, en vähimmässäkään määrin. Järkytyin niistä muutoksista, joita itsessäni tapahtui.

 

Äkkiä minulle tuli tunne, että haluan juosta demonin perään ja läimäyttää sitä kasvoihin. Koulussa, jos lapset eivät kuuntele, heitä nuhdellaan koko luokan edessä ja heidän poskiaan nipistetään ja vedetään kipua aiheuttaen. Halusin ja päätin käyttää samaa menetelmää. Mutta vastustava demoni oli sellainen, jota eniten inhosin: naisdemoni, enkä tiennyt kuinka pärjäisin sen kanssa. Päätin, etten näyttäisi heikolta ja ilman estoja hyökkäsin sen kimppuun. Yritin saada otteen sen pitkistä hiuksista, ja, todella, tämän pelottavan demonin hiussuortuvat jäivät käteeni.

 

Itseluottamukseni räjäytti minut liikkeelle. Oikealla kädellä otin pihtiliikkeen demonin vasemmasta poskesta ja vasemmalla läimäytin sen oikeaa poskea koko voimallani. Tämä järkytti demonia. Ja kun läimäytin sen vasenta poskea oikealla kädelläni koko voimalla, demoni alkoi huutaa. Tunsin voitonriemua ja käytin vuoroin oikeaa ja vasenta kättäni möyhentäessäni demonin kasvoja sydämeni pohjasta.

 

Lopettakaa tulemasta tänne! Olette harmittavia! Te demonit!” Kun heidät oli perusteellisesti pieksetty, demonit juoksivat karkuun huutaen. Rukousten alettua olen nähnyt kaikenlaisia epätavallisia asioita.  Joskus se hämmästyttää, jännittää ja on hauskaa. Jee! Läimäytin demonit sekopäisiksi.

 

Jatkoin rukousta kielillä, kun joku roteva mies-hahmo ilmestyi ja lähestyi minua voimallaan uhoten. Sillä oli metallinen maski ja vain yksi näkyvä silmä. Kun se käveli lähemmäksi, näin silmän yksityiskohtia. Silmän sisällä oli pieniä matoja, pakattuna täyteen silmän sisälle ja näytti siltä kuin madot söisivät koko silmämunan.

 

Se oli niin inhottava, kammottava ja paha etten uskaltanut koskea siihen. Huusin: ”Jeesuksen nimessä häivy luotani!” Lähtemisen sijasta se alkoi tanssia twistaavin liikkein. Sitten se toistuvasti tuli esiin ja hävisi. Odotin, kunnes se tulisi näkyviin ja silloin tartuin sen ruumiiseen ja aloin pyörittää sitä kuten kiinalaiset taistelulajien harrastajat kierittävät pitkää sauvaa. Spinnattuani sitä jonkin aikaa, heitin demonin kirkon takaosaan ja se kirkaisi ja hävisi.

Tässä vaiheessa Jeesus tuli, antoi aploodit ja sanoi: ”Rakas Haak-Sung, sinä lopulta olet saavuttanut näiden demonien kidutustason! Olen ylpeä, hyvin ylpeä sinusta !” Hän myös sanoi: ”Haak-Sung!  Kerro minulle joku toiveesi, jos sinulla on,  yksikin!”  Niin sanoin: ”Kyllä, Jeesus! Haluamme, että veljemme Oh, Jong-Suk voi lopettaa työnsä kyllin ajoissa, niin että ehtii rukousvigiliaan. Myös haluan, että autat häntä pääsemään väsymystilastaan. Tämä on yksi ja sama pyyntö, jonka jo olen tehnyt ennenkin.” Jeesus hymyili ja sanoi: ”Kyllä, tiedän!” Sitten Hän lähti.

 

Tunsin keskustellessamme Jeesuksen kanssa pahan läsnäolon seinällä. Demonit vakoilivat Jeesuksen ja minun keskustelua. Kun rukoilen, istun usein seinän lähellä, niin että käteni koskettavat seiniä. Nyt ensin en nähnyt mitään. Kun nostin käteni tunsin nenän ja juuri silloin sormeni tavoittivat sieraimen. Keräsin kaikki voimani ja vedin nenästä ja punainen nenä venyi kuin kuminauha. Kätkeytynyt demoni kirkui kivusta. Vedin nenästä ja sitten äkkiä irrotin otteen. Venynyt nenä kutistui äkkiä ja löi demonia naamalle. Demonin piilopaikka tuli ilmi. Se hävisi verisin nenin ja tuskanhuudoin.

 

Kim, Joo -Eun:  Lauloin hymniä ”Kunnia, kunnia, halleluja” ja rukoilin hartaasti, kun ruumiini oli tulessa. Ulkona oli pakkasta ja kirkossa kylmää, mutta hikoilin kuin mieletön.

 

Rukoilin jonkin aikaa, kun ilmestyi suunnattoman isokasvoinen demoni. Siltä puuttui nenä ja suu, mutta sen silmät olivat hyvin suuret ja kasvojen keskellä oli sarvi. Demoni hyppäsi minuun päin ja olin kauhuissani ja niinpä siirryin äitini ja sisar Baek, Bon-Nyon väliin ja jatkoin rukoilemista. Demoni, joka oli ilmestynyt Haak-Sungille ja oli erehdyksessä asentanut silmänsä ristikkäin, tuli kohti silmät yhä lian peitossa.

 

Risti-silmäinen demoni tuli surullisen näköisenä ja sanoi: ”Voi, kärsin tuon äpärän Haak-Sungin takia. Hän tämän teki!” Tähän vastasin:          ”Sepä hienoa! On virkistävää kuulla tuo!”Silloin demoni alkoi itkeä ja sanoi: ”Lopeta!  Lopeta tuo!” Niin minä huusin: ”Sinä saastainen demoni! Jeesuksen nimessä, häivy luotani!” Ja se häipyi.

 

Jatkoin kielillä rukoilua, kun sama demoni, jota Haak-Sung oli  kiduttanut, tuli itkien takaisin. Sen silmät olivat valkoiset, ja se mutisi jotain itsekseen. Kuuntelin tarkemmin ja kuulin: ” Ouh! Minun silmämunani! Ouh! Minun silmämunani! ” Oli itse asiassa huvittavaa nähdä, kuinka demoni toisensa jälkeen tuli Haak-Sungin käsittelyn kärsineenä minun luokseni. Oli outoa, että nämä demonit tulivat nimenomaan minun luokseni, mutta tuntui todella tyydyttävältä, että Haak-Sung kosti niille vakavasti. En piitannut, kuulivatko demonit vai ei, mutta huusin: ”Vau! Tämä on mahtavaa! ” Demonit taistelivat vastaan, sanoivat: ”Lopeta tuo! Lopeta tuo!” ja kun ne aikoivat hyökätä,  sisar Bong-Nyo näki tilanteen ja laittoi kätensä selkääni ja alkoi rukoilla puolestani. Kokosin kaikki voimani ja huusin: ”Saatana! Häivy luotani!” ja ne lähtivät.

 

Sitten, kun jatkoin harrasta rukoilua, tunsin jonkun olevan takanani, vetäen vaatteistani. Ihmettelin, kuka se saattoi olla ja kurkkasin hengellisillä silmilläni, mutta en nähnyt mitään. Jatkoin rukoilua ja taas tunsin, kuinka vaatteitani kosketeltiin. Tällä kertaa jätin asian huomioimatta ja keskityin rukoukseen, kun jokin veti rajusti hiuksistani. Se myös tökki kylkeeni ja veti hiuksistani, eikä vain sitä, vaan alkoi nykiä housujani.

 

Siedin sitä niin kauan kuin pystyin, kunnes tunsin jäätävän kylmän henkäyksen ja näin oudon kohteen edessäni. Sen silmät peittivät toinen toistaan ja se pyöri ympäri kun se pyöri minua kohti. Kovaäänisesti sanoin: ”Hei! Sinä demoni! Miksi häiritset minua? Et edes kykene menemään kenenkään muun lähelle! Olen todella kyllästynyt sinuun! ” Tähän demoni vastasi: ”Ihanko totta? Hyvä, olekin sairas minusta! Yritän saada sinua helvettiin! Miksi rukoilet niin paljon, sinä pieni kiusanhenki? ” se ivasi minua.

 

Perääntymättä reagoin, kysyin: ”Sinäkö kutsuit minua pieneksi kiusankappaleeksi? Saat minut nauramaan! Kuten pastorini mainitsi saarnassaan, sinun demoni-kuninkaasi pakeni täynnä pelkoa, niin että teistä pikkuapulaisista ei ole mitään vastusta! Jeesus lyö teidät ja Saatanan alas! Te olette kuollutta riistaa!” Kun olin sanonut tämän, se vieri lähemmäksi sanoen: ”Sinäkö todella ajattelet noin? ” Se pysähtyi eteeni ja kuiskasi korvaani: ”Lopeta rukoileminen! Saatko jotain syötävää, kun rukoilet? Riisikakkua? Miksi rukoilet? ”  Vastasin nopeasti: ”Hei! Kun rukoilen, ihmeitä tapahtuu ja minulle kertyy aarteita! Sinä demoni! Häivy luotani!” Heti se vieri pois.

 

Taas kerran jatkoin kielillä rukoilemista, kun Jeesus, Hän jota rakastan eniten, tuli luokseni. Jeesus sanoi: ”Pitäisikö minun kutsua sinua nimelläsi? Vai lempinimelläsi? ” Vastasin :”Jeesus! Pidän sesamesta!”  “Kyllä, kyllä! Kuinka Minun Sesame jaksaa? ” Vastasin: ”Oikein hyvin, Jeesus!” Jeesus sanoi: ”Jos sinulla on mitä tahansa kysyttävää Minulta, älä epäröi kysyä.” Hetkeäkään epäröimättä aloitin: ” Herra! Minulla on niin paljon asioita, joita haluaisin tietää. Diakonissan isä kuoli, samoin Yae-Ji. Tapaavatko he molemmat toisensa taivaassa?” Herra hymyili ja rauhoitti minua: ”Molemmat tapaavat toisensa taivaassa ja palvovat ja jakavat kokemuksensa yhdessä taivaassa! Ja vaikka he ovat etäällä toisistaan, he usein leikkivät yhdessä puutarhassa. Minun rakas Sesame! Minun on käytävä monissa paikoissa, joten Minun täytyy nyt lähteä. Jatka harrasta rukousta!” Sitten Hän äkkiä hävisi.

 

Kun Jeesus lähti, demonit palasivat. Aivan äsken kuulin veli Haak-Sungin kokemuksen hänen rukoillessaan ja luulen että sama demoni minkä hän oli kohdannut, lähestyi nyt minua.  Näin suunnattoman käärmeen edessäni ja se säikäytti minut niin, että vapisin pelosta. Se oli suurempi kuin anakonda ja sillä oli kaksi päätä. Käärme lähestyi suu apposen auki ja sen pitkä kapea kieli meni ulos ja sisään. Olin niin pelon jähmettämä, etten tiennyt mitä tehdä. Käärme oli hirvittävä ja näin sen kasvot selvästi. Erityispiirteenä olivat kiharaiset kulmakarvat, kuin permanentatut. Myös sen silmät olivat sekoitus mustaa ja sinipunaa ja silmäluomien molemmat päät olivat kohotetut.

 

Kun keskityin siihen, käärme syöksyi minua kohti äkkiä ja aggressiivisesti —ikään kuin nielläkseen minut kokonaisena. Sillä hetkellä, kun käärme kirkaisi, minä epäröimättä huusin: ”Jeesuksen nimessä, häivy täältä!” Huusin kahdesti, mutta sillä ei ollut aikomustakaan perääntyä. Niinpä huusin Jeesusta niin kovaa kuin pystyin. ”Jeesus! Auta minua! Karkoita tuo hirveä käärme !” Kun huusin Jeesusta, Hän tuli oitis ja otti käärmeen käteensä. Hän pyöräytti käärmettä nopeasti ja heitti sen kauas pois. Kumarsin kiitollisuudesta ja sanoin: ”Jeesus! Kiitos Sinulle niin paljon! Olin aivan kauhusta kankea!” Herra vastasi: ”Minun rakas Sesame! Milloin vain kutsut Minun Nimeäni, Minä aina tulen ja autan. Niinpä älä pelkää. Kaikki mitä sinun tulee tehdä, on rukoilla hartaasti.

 

                           Kim, Joo-Eun Näkee Lopulta Enkelit

 

Hepr. 1:14 :Eivätkö he kaikki ole palvelevia henkiä, palvelukseen lähetettyjä niitä varten, jotka saavat periä pelastuksen?”

 

Minä voimistin mieleni, voimistin ja aloin rukoilla, kun huomasin enkeleitä, joita olin pitkään kaivannut nähdä. Kaksi enkeliä laskeutui hitaasti ja he tervehtivät minua kunnioittavasti: ”Tervehdys, sisar Joo-Eun!” ja puhuivat kohteliaasti. Enkelit olivat kauniita ja paljon pitempiä kuin ihmiset. He pitelivät käsissään kaunista, kirkkaana hohtavaa pukua. Sitten he avasivat sen ja esittelivät sen sanoen: ”Sisar Joo-Eun! Eikö tämä puku olekin kaunis? ”

 

Niin kuin olisin odottanut sitä, vastasin nopeasti: ”Minä haluankin kokeilla sitä heti!” Enkelit tulivat lähelle, hellästi ja varovasti pukivat minut tuohon pukuun. Siinä oli kauniit siivet takaosassa. Kun enkelit seisoivat molemmin puolin rinnallani ja pitivät käsistäni, täytyin voimalla. Nousin ylös kohti taivasta. Kun ohitimme ilmakehän, ilmestyi musta yötaivas ja maapallo etääntyi etääntymistään.

 

Jatkoimme lentämistä paikkaan, jossa kaikki Linnunradan tähdet olivat sirottuneena kaikkialla. Molemmat käteni olivat rentoina sivullani, kun pukuni siivet alkoivat lepattaa. Kuvat, joita olen nähnyt Linnunradan tähdistä, eivät tee oikeutta sen suuremmoiselle kauneudelle. Tuntui, että Linnunradalle saapumisestamme oli jo kulunut aikaa, mutta emme voineet edetä. Ajattelin mielessäni: ”Olisin halunnut matkata koko matkan taivaaseen asti, mutta mistä nyt on kysymys?” Silloin enkelit vastasivat ja selittivät: ”Syy on se, että et ole rukoillut kyllin kovasti ja siksi voimme edetä vain tähän asti.” Olin pettynyt ja tyytymätön, mutta ei auttanut muu kuin palata enkelien kanssa takaisin.

 

Paluumatkalla Maa näytti avaruudesta tosi kauniilta. Oli vaikea uskoa, että asumme noin pienellä planeetalla. Tuijotin punaista ilmakehää, joka ympäröi planeettaa, ja lähestyimme planeettaa ja tulimme kirkkoon.  Tämä päivä oli täynnä menetettyjä mahdollisuuksia. Opin rukouksen tärkeyden ja merkityksen. Jotta pääsisi matkaamaan taivaaseen asti, minun oli koottava kaikki voimani siihen.

 

Kuvittelin taivasta, rukoilin ja olin täyttynyt tulella,  kun enkelit laskeutuivat alas ja tulivat istumaan vierelleni. Enkelit keräsivät kaikki rukoukseni pieneen kultaiseen maljaan, jota he pitivät käsissään. Minä heittäydyin keskustelemaan enkelien kanssa:                ” Rakkaat enkelit! Enkelit! Minä rukoilen paljon enemmän tästä lähin, niin että muistakaa tuoda isompia keräysmaljoja seuraavalla kerralla!” Puhuin heille epämuodollisesti, mutta yksi enkeli vastasi kunnioittavasti: ”Kyllä, sisar Joo-Eun, Minä ymmärrän!”   

   

                                   Kävely Jeesuksen kanssa

 

Baek, Bon-Nyo: Kun olin rukoilemassa, Jeesus vei minut helvettiin. Kävelin pitkin kapeaa polkua, kun näin silmieni edessä demonin, joka näytti kilpikonnalta. Tämä kaivoi sormellaan silmänsä kuopastaan ja leikki sillä kunnes pani sen paikalleen. Se toisti tempun lukemattomia kertoja. Mietin: ”Tämän demonin täytyy olla hullu? ” ja nauroin sille sisäisesti. Jostain, kuin taikuri hihastaan, se aloitti keskustelun. Lähemmin tarkastellen sen toisen silmän kuopassa ei ollut silmää lainkaan. Se leikki ainoallaan: ”Hei! Sinä siellä! Sinunkin pitäisi kaivaa silmäsi kuopastaan ja panna se takaisin niin kuin minä! Se on todella hauskaa. Kokeile!”  Se jatkoi maanitteluani.

 

Vaikka Jeesus seisoi aivan oikealla puolellani, kirosin demonia: ” Sinä olet yksi hullu demoni-äpärä! Miksi minun pitäisi kaivella silmiäni pois kuopistaan? Sinä voit jatkaa huvitteluasi ottamalla silmäsi ulos ja panemalla takaisin!” Demoni vastasi tylysti: ”Tiedätkö, kuinka hauskaa tämä on?” ja se jatkoi venyttämällä silmämunaansa ja leikkimällä sillä. Jeesus neuvoi: ”Älä välitä siitä. Jatketaan matkaa.”  ja me jatkoimme seuraavalle pysäkille.

   

Jeesus ja minä jatkoimme tiellä, kun suunnattoman pitkä ja leveä pylväs ilmestyi. Pylväs oli niin leveä, etten voinut sanoa oliko se urheilukenttä vai pylväs. Pylvään pinnalla näin heikosti jonkin liikkuvan. Kun katsoin lähempää, pylvään pinnalla olikin lukematon määrä ihmisiä. He olivat alasti ja sidottu köysin, niin etteivät voineet liikahtaakaan. Heitä oli reilusti yli 10 000.

 

Ihmisten ruumiisiin oli mennyt valkoisia hyönteisiä ja ne söivät ahnaasti niiden lihaa. Joka kerta kun ötökät purivat lihan pois luihin asti, tuskanhuudot kajahtivat. Kuten helvetin muissakin osissa, ihmisistä jää lopulta jäljelle pelkät luurangot ja kun liha palautuu, hirvittävä murhenäytelmä alkaa toistua jälleen. Oli vaikea sanoa, oliko kyseessä ihminen vai eläin. Kysyin Jeesukselta: ”Mistä synnistä näitä ihmisiä rangaistaan täällä? ” Silloin Herra vastasi: ”Nämä ovat ihmisiä, jotka osallistuivat huolettomasti aamu-jumalanpalveluksiin lyhyeksi ajaksi ja poistuivat nopeasti mennäkseen maailman huvituksiin vain kuollakseen auto-onnettomuudessa. Myöskin täällä on ihmisiä, jotka osallistuivat kirkonmenoihin, mutta suljettujen ovien takana juopottelivat ja kävivät joskus bordelleissa, kuten myös niitä, jotka kävivät muodollisesti kirkossa, mutta eivät koskaan kohdanneet Herraa!

 

Heidän huutonsa olivat sydäntä särkeviä enkä voinut keskittyä ollenkaan siihen mihin katsoin. ”Voi Herra! En ymmärrä kaikkea tätä karjumista! En kestä kaikkia näitä hirvittäviä näkymiä. Toivon että voisin lähteä helvetistä heti nyt!” En halunnut pidentää helvetissä- oloaikaani koska en halunnut nähdä vanhempiani enkä nuorempaa veljeäni kidutuksissa. Olin hermostunut ja niinpä varmistin ja varmistin Herran kanssa, ettei Hän vain olisi viemässä minua katsomaan sukulaisiani: ”Herra! Tänään kieltäydyn menemästä sinne, missä vanhempani ovat! En todellakaan halua!” – Herra otti minua kädestä ja sanoi: ”Hyvä on! Lopetetaan tähän ja mennään nyt taivaaseen!” Sillä hetkellä, jolloin tartuin Herran käteen, lensimme jo Taivaan taivaalla ja saavuimme Eedenin puutarhaan.

 

Jeesus ja minä menimme käsikynkkää ja meillä oli puutarhassa mitä charmikkain deitti. Nähtyään kuinka onnellinen ja hämmästynyt olin, Jeesus kuiskasi ystävällisesti minulle: ”Minun rakas Bong-Nyo! Terveytesi ei ole kovin hyvä? Nyt on sinulla todella kovaa, mutta sinun täytyy kestää se!” Jeesuksen sanat aina lohduttavat ja liikuttavat minua ja minä aina itken kun ajattelen Hänen lohduttamistaan.

( 2. Kor. 1:5:)Niin kuin Kristuksen kärsimykset tulevat runsaina osaksemme samoin tulee Kristuksen kautta runsaana osaksemme myös lohdutus.” Jeesus ja minä vaihdoimme ja jaoimme monia ajatuksia, keskustelimme matkoistani taivaaseen ja helvettiin ja siitä kuinka elää oikein tästä eteenpäin.

 

                                              Kuin Sähköshokki

 

Pastori Kim, Yong-Doo: Toissapäiväisen demonien yllätyshyökkäyksen jälkeen puremakivut jatkoivat kidutustaan joka päivä. Hengitys ja puhuminen aiheuttivat niin suurta kipua, että minun oli usein purtava hampaat yhteen, kunnes kipu hälveni. Mutta Jumala antoi minulle armollisesti kyvyn pitää saarnoja ja laulaa ylistystä sillä kiputasolla, jonka saatoin sietää. Kaikella voimallani pidin käsiäni ylhäällä ja rukoilin – kun yht´äkkiä tunsin sähköiskun tulevan molempien käsien kautta. Virta oli niin vahva, että se kulki jok´ikisen ruumiini osan kautta.

 

Jumala vuodatti voiteluöljyä minuun Pyhän Hengen kautta, mutta fyysinen kipuni ei hävinnyt. Rukoileminen kädet kohotettuina oli hirveän vaikeaa, ikään kuin olisi rangaistavana. Oli hetkiä, jolloin tunsin terävää kipua, ikään kuin minua olisi tökitty neulalla. Silloin laskin käteni alas. Kun kipu väheni, nostin käteni taas ylös rukoillakseni. Tämä jatkui ja jatkui.

 

Olin päättänyt rukoilla kohotetuin käsin, kun äkkiä vasen kämmeneni liikkui hitaasti sentin ulospäin. Jatkoin rukoilemista, jolloin kämmen liikkui toisen senttimetrin ja tällä kertaa käteni liikkuivat . Sitten liike loppui ja alkoi uudelleen kun aloin taas rukoilla. Noin tuntia myöhemmin vasen käsi kääntyi täysin sisäasennosta ulkoasentoon. Samaan aikaan oikea kämmen, kuten vasenkin, liikkui hitaasti sisä- asennosta ulko-asentoon. Täydelliseen liikkeeseen meni kolme tuntia. Olin jähmettynyt tähän asentoon joksikin aikaa. Molemmat olka- ja kyynärvarteni olivat halvaantuneet ja rukoileminen tässä tilassa yli neljä tuntia oli kidutusta.

 

                               Katumus Joka Ikisestä Synnistä

 

Minulla ei ole harmainta aavistusta, onko työni todella Herran johtamaa. Karkealla ymmärryksellä huusin improvisoiden: ”Saatana! Häivy minusta! Häivy, jätä minut!” Mutta Jeesus ei lausunut sanaakaan. Sen sijaan Hän jatkoi Pyhän Hengen tulen vuodattamista ja ravisteli ruumistani ilolla ja rauhalla. Sillä hetkellä muistin elämäni menneet synnit ja aloin tehdä niistä parannusta ja katua. Se alkoi arvottomalla elämälläni pastorina, jatkui hulluun urheilu-addiktiooni, joka johti Herrani palvelemisen laiminlyöntiin. Aloin tehdä parannusta ja katua joka ainoaa syntiäni.

 

Rm. 2:5: Kovuudellasi ja sydämesi katumattomuudella sinä kartutat päällesi vihaa Jumalan vihan päiväksi, jolloin hänen vanhurskas tuomionsa ilmestyy.”

 

Minä rakastan urheilua niin paljon, että kun tutustun uuteen lajiin, opin sen lyhyessä ajassa.  Eläydyn urheilulajiin niin syvästi, että unohdan täysin Herran ja näin loukkaan Häntä. Addiktioni oli laaja-alainen ja koski monia urheilulajeja: keilailua, jalkapalloa, sulkapalloa, mutta eniten sulkapalloa.

 

Kuten kaikissa urheilulajeissa, ellet koe fanaattisesti paloa siihen, et todella nauti siitä – et edes harrastuksena. Olin hullaantunut sille sisäiselle äänelle, joka vakuutti minulle, että minun oli pidettävä itseni hyvässä kunnossa ja huolehdittava kropastani. Tuhlasin paljon aikaa ja jos jäi vapaa-aikaa, menin sulkapallopuistoon, joka oli lähellä kylpylälaitosta. Siellä vapauduin kaikesta stressistä sydämeni kyllyydestä.

 

Urheilun harrastaminen ei  sinällään ole pahaa, mutta asiat, joita teemme tuppaavat imemään meidät mukaan ja valtaamaan mielet. Tästä mielentilasta ei ole helppoa vapautua ja se on ikävä kyllä hyvin tunnettu tosiasia. Tämä on syy siihen, miksi ihmiset investoivat elämänsä, päämääräänsä ja sielunsa työhön! Minun, joka koin hengellisen maailman yhä syvemmin, silmäni havahtuivat huomaamaan, että olin tullut riippuvaiseksi urheilusta. Siitä tuli esteitä, jotka jatkoivat kertymistään ja saivat hengellisen kasvuni kärsimään. Nyyhkytin usein ja tein parannusta kaikesta.

 

Oli aika, jolloin kirkkoni jäsenet lähtivät muihin kirkkoihin ja minulle jäi seurakuntaani vain yksi vanha gentlemanni. Kirkko ei kasvanut lainkaan. Onneksi pastori, jonka tunsin hyvin, tarjosi paikkaa Seoulista. Olisin saanut pääpastorin viran seurakunnasta, jossa oli satoja jäseniä. Ajattelin: ”Kyllä – tämähän on hienoa!” ja valmistauduin ottamaan tarjouksen vastaan. Päivää ennen lähtöäni, kun olin rukoilemassa, Jeesus ilmestyi kädessään suunnattoman pitkä sauva, joka taivaasta maahan asti. Jeesus komensi minut polvilleni ja tottelin. Sitten Jeesus otti tuon pitkän sauvan ja iski sillä suurella voimalla minuun. Iskun hetkellä tunsin Herran rakkauden minua kohtaan. Voima ei satuttanut. Mutta Herran kasvot olivat iskun jälkeen surulliset ja kyyneleet tippuivat alas kasvoiltaan: ”Rakas palvelijani! Mitä sitten tekisit, kun seurakuntasi kasvaa suureksi? Pastori Kim Yong-Doo! Pastori Kim, millaisen uhrin antaisit pyhäkölle? ”  

 

En voinut vastata Herran kysymykseen. Kaikki vastaukset olisivat paljastaneet totuuden häpeällisen sydämeni tilasta. Kun pastorit kokoontuvat, jokainen puhuu ” Nopeasta kirkon kasvusta” tai ” Kuinka monta jäsentä on tullut lisää” tai ” Kuinka monta vuotta meni kirkon rakentamiseen” ja ” Kuka pastoreistanne on johtava veli?” – ja tämänkaltaisia ovat pastorien keskustelujen aiheet! Nämä tunsin vastauksia myöten.

 

Polvistuneena ja pääni Herran edessä kumarassa, en voinut kestää itseäni ja häpesin. En voinut tehdä mitään ja vain itkin ja itkin. Jeesus hieroi hellästi selkääni ja lohdutti minua lämmöllään: ” Rakas palvelijani”! Tahdoinko koskaan, että kokoat rakennusrahaston? ”Halusinko koskaan, että sinun kirkossasi tapahtuu suuuri herätys? Älä haudo näitä sydämessäsi! Mutta minä tahdo sinun seuraavan, mitä minä haluan. Minä haluan, että sinä etsit ja löydät kadonneet lampaani – viis lukumääristä- olipa se yksi tai sata lammasta, minä haluan, että sinä pidät heistä hyvää huolta. Ole pienimmässäkin uskollinen. Älä anna ympärilläsi olevien isompien asioiden hajottaa sinua, mutta rukoile hartaasti ja odota Minun aikaani. Lopuksi, ole rohkealla mielellä!”

 

Mitä tapahtuikin, minun ikävöimiseni Herraa kohtaa lisääntyi päivä päivältä ja oli aika tehdä lopullinen päätös. Rukoilevat jäsenet kirkossamme huusivat hartaasti Herran puoleen. Molemmat käsivarret ja kädet ristissä jatkoin rukousta kaikella voimallani mitä minulla oli kunnes fyysisen kivun intensiteetti pakotti minut kaatumaan eteenpäin.

 

                                  Katuvan Hengen Rukous

 

Pastorin vaimo Kang, Hyun–Ja: Eilisestä minäkin huomasin, että minunkin käteni alkoivat vääntyä, kuten pastori oli kertonut. Pyysin Joo-Eunia, jonka hengelliset silmät olivat avatut, kertomaan, miksi näin tapahtui. Jeesus selitti meille Joo-Eunin kautta.

 

Ensiksikin pastorille ja vaimolleen on hengellisten silmien avaaminen vaikeampaa ja se on monin verroin kivuliaampi prosessi. On monentyyppisiä rukouksia, mutta voimakkain rukous on, joka vauhdittaa prosessia, on kyynelin suoritettu katumus. Muihin verrattuna en juurikaan vuodata kyyneliä usein. Se voi johtua vahvasta persoonallisuudestani, mutta kuinka kokosydämisesti rukoilenkaan ja huudan Herran puoleen, en voi itkeä – en vaikka yritin.

 

Kerran uskouduin eräälle pastorille ja sanoin: ”Pastori! Miksi en voi itkeä?” Silloin hän neuvoi, että minulta puuttui katuva sydän. Hän rohkaisi minua etsimään sitä Herralta:  Ps. 34:19:Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli”.

 

Joo-Eun on hyvin paljon samanlainen kuin hänen pastori-isänsä ja hän rukoilee usein kyynelten täyttämänä voimalla, mutta Joosephin persoonallisuus on minun kaltainen: me molemmat kamppailemme saadaksemme kyyneliä. Koko iltapäivän rukoilin katuvalla sydämellä kun Herra kaatoi päälleni ison kassillisen katumuksen kyyneliä. Pyhä Henki peitti minut kyynelillä, hiellä ja nenä vuoti. Olin täynnä kyyneliä ja itkin kontrolloimattomasti. Kolmiyhteinen Jumala antoi sanoman Joo-Eunin kautta ja sanoi, että oli saanut runsaasti kyyneliä minulta.

 

Jeesus piti meitä päivittäin tukevasti otteessaan. Ilman Jeesusta emme olisi selvinneet päivääkään. Jeesus otti osaa päiväpalveluksiimme enkeleineen ja siunasi jokaista meitä henkilökohtaisesti. Pastori Kimiä erityisesti voideltiin leimuavalla pyhällä tulella ja jäsenet, joilla oli hengellisen näkemisen lahja, näkivät mitä oli tapahtumassa silmiensä edessä ja huudahtelivat kunnioituksesta: ”Vauuu! Tämä on hämmästyttävää! Pastori, Jeesus juuri astui sinun ruumiiseesi! Enkelit vuodattavat jotain valkoista päähäsi!” Herra ilmestyi joka saarnan aikana ja suojasi meitä, kunnes palasimme turvallisesti koteihimme.

 

Toisaalta  pahat demonit myös ilmestyivät ja etsivät tilaisuutta hyökätä. Emme koskaan voineet laskea vartioitamme alas. Koska demonien ulkonäkö oli paljastunut nuorille jäsenille, joiden hengelliset silmät olivat avatut, heidän täytyi varustautua huolellisesti rukoilemalla.

 

Me olimme taistelukentillä taistellen elämästä ja kuolemasta, siksi meidän täytyi olla hengellisesti lujina eturintamassa. Emme tiedä, miksi olemme siellä ja kuinka näin pitkälle olimme tulleet. Emme tiedä, miksi Jeesus valitsi meidät, heikot, arvottomat, merkityksettömät lampaat taistelemaan vihamielisten, pahojen hengellisten vastustajien kanssa. Mutta Jeesus paljasti sen selvästi meille kaikille: ”Te pienet Herran Kirkon karitsat! Teidän uskonne pysyy lujana vain taistelemalla demonien kanssa! Luottakaa minuun! Tarttukaa käteeni ja antakaa palaa! Olen aina kanssanne, joten älkää olko huolissanne älkääkä pelätkö!”

 

Herra oli kanssamme – ei mielikuvituksessamme, vaan Hän oli oikeasti kanssamme todellisuudessa, luonamme. Meillä ei ollut aikaa viettää vapaa-aikaa syöden, käyden suihkussa tai nukkuen. Taistelukentällä jokainen hetki on elämän ja kuoleman tilanne ja vain hengelliset ammuksemme ja nyrkkimme niin kuin hengellinen voimamme, voi suojella meitä. Kun lapset ylittivät kadun, söivät ravintolassa tai olivat evankelioimassa kaduilla ihmisiä, Jeesus oli aina näkyvänä kanssaan ja ohjasi heitä.

 

                                                 20. päivä

 

Henkilökohtaiset Kertomuksemme Hengellisistä Kokemuksista

 

 Apt. 1:8: Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teidän päällenne, ja te tulette olemaan minun todistajiani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa aina maan ääriin saakka.”

 

                 Kim, Joo-Eun Hyökkää Demonien kimppuun!

 

Pastori kertoi saarnassaan, että emme pelkäisi, kun demonit ilmestyvät, vaan päinvastoin, meidän olisi hyökättävä niiden kimppuun. Kun pastori saarnasi, hän huusi näitä kehoituksia: ”Astukaa niiden päälle ja aiheuttakaa kipua! Kaivakaa niiltä silmät ja murskatkaa ne! Tarttukaa niihin ja ravistelkaa niitä!” Se oli hauskaa ja antoi minulle energiaa.

 

Koska pelästyn herkästi ja huudan paniikissa, pastori antoi minulle salaisen ohjeen ja iskosti mieleeni uskoa: ”Joo-Eun! Älä koskaan pelkää! Jos näytät pelkosi, demonit hyökkäävät sitäkin enemmän! Ole vahva! Herra on aina kanssasi”! Olin päättänyt olla vahva enkä aikonut perääntyä tänä iltana.

 

Pian ylistyksen jälkeen, saarna loppui ja oli rukouksen aika. Rukoilin kielillä jonkin aikaa ja täytyin tulella, kun eniten pelkäämäni ja vihaamani naisdemoni ilmestyi valkoisessa kaavussaan. Tänään, päinvastoin kuin muina päivinä, naisdemonin meikki näytti erityisen pelottavalta ja se tuli huutaen hirvittävällä äänellä. Ihoni tuli kananlihalle. Kuten tavallista, demoni vuoti verta molemmista silmäkulmista ja suusta ja sen hiukset olivat niin pitkät, että näytti siltä kuin hän olisi astumaisillaan niiden päälle.

   Olin ahdistunut ja hermostunut, mutta vakuutin itselleni: ”Minä yritän uskossa!” ja ojensin käteni siihen suuntaan, minne demonikin oli pyrkimässä – ja tunsin jonkin puristavan kättäni ( Mk. 9:23: Jeesus sanoi hänelle: ‘Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo!’” ).

 

Sillä hetkellä kokosin kaikki voimani ja tartuin demonin tukkaan. Ajattelin demonia, joka hirvitti minua  ja aiheutti minulle hankaluuksia, ja jatkoin sen ravistelua samalla kun pidin kiinni sen tukasta päästämättä irti. Mutta jotain outoa tapahtui!  ”Ouh! Päästä minut menemään! Sinä vanhingoitat minua! Päästä irti! Heti! Se vahingoittaa minua!”, saatoin selvästi kuulla demonin kirkuvan. Armotta ravistelin demonia hiuksista lakkaamatta ja lopulta sain kiskotuksi koko tukan irti. Silloin naisdemoni itki ja sanoi: ”Hiukseni! Hiukseni! ” ja häipyi luotani.

 

Sitten isopäinen miesdemoni lähestyi ja uhkasi minua avaamalla suunsa levälleen. Odotin, että demoni avaa suunsa uudelleen, ja molemmin sormin revin sen suun rikki. Sitten kaivoin sen silmät ulos ja tallasin ne kantapäilläni. Demoni alkoi itkeä kivusta: “Ouh! Silmäni! Silmäni! Missä ne ovat? Etsi ne! Koskee!” ja se etsi raivokkaasti silmiään lattialta. Lopulta, kun se ei niitä löytänyt, se hävisi.

 

Hetken kuluttua demoni, jolla oli vain yksi kuunsirpin muotoinen silmä, käveli minua kohti. Sen sijaan, että se olisi kävellyt jaloillaan, sen kädet toimivat jalkoina ja se tipsutteli kevyesti luokseni. Vaikka se oli yksisilmäinen, kaivoin sen silmän armotta ulos ja mursin siltä sormet pois. Silloin se itki ja sanoi: Ouh! Hei! Tämä on minun  ruumiini! Älä koske minuun! Sinä satutat minua!”  Vastasin äänekkäästi: ”Tähän saakka et ole tehnyt mitään muuta kuin pelotellut, niinpä nyt on maksun aika!” ja jatkoin repimällä sen ruumista kappaleiksi. Kuunsirppidemoni nyyhkytti, kun se juoksi pois ja sanoi: ”Minä palaan takaisin luoksesi. Saatpa nähdä!” Sitten demoni keräsi revityt ruumiinsa kappaleet ja lähti.

 

Tällä kertaa isosilmäinen demoni ilmestyi ja sen silmien sisällä oli vielä toinen silmä. Silmät olivat kokonaan valkoiset ja tosi pelottavat. Olin valmiina ja työnsin sormeni sen silmiin ja kun pyöritin sitä ympäri, tunsin todella outoa oloa. Se tuntui puuromaiselta, kun sitkeää ainetta alkoi valua siitä ulos ja peitti käteni. Demoni huusi:        ”Oh! Minua huimaa! ” Ja kun se tuota sanoi, heitin sen kauas pois luotani.

 

                                        Demonien Hätäkokous

 

Kun olin rukoilemassa, kuulin jotain nurkasta ja käännyin melua kohti ja aloin rukoilla kielillä. Siellä näin noin 30 demonia istumassa ympyrässä pitämässä kokousta. Näin ja kuulin tarkasti, mitä he keskustelivat.  Aiheena oli seuraava:

 

Korkea-arvoisin demoni puhui vähemmän arvokkaille alaisilleen ja sanoi: ” Aiommeko näin lähteä Herran Kirkosta? Pankaa toimeksi ja häiritkää heidän rukoiluansa! Tehkää jotain! Te Idiootit! ” Silloin eräs demoni vastasi: ”Tiedätkö sen tytön? Tuon ruman tytön! Joo-Eun tai jotain sinne päin, tämä tyttö, Sesameksi tai jotain sinne päin kutsuttu! Eikö olekin hämmentävää hävitä tuollaiselle tytölle?” Kun he jatkoivat valituksiaan, yksi huusi: ”Entä minä? Suuni revittiin auki! Vuodin verta paljon!

 

Äkkiä demoni, joka oli istunut vaiti, sanoi: ”Hei! Miten sinulle kävi, ei ole mitään! Minä menetin kaikki hiukseni ja olen nyt kalju. Mitä me nyt teemme? ” He valittivat äänekkäästi, kun korkea-arvoisin kallopäädemoni, jolla oli muutama musta karva päässään, pyöri paikalle. Kallolla ei ollut silmiä. Aloin äkkiä rukoilla Herraa: ”Herra! Anna minulle kirves!” Äkkiä, kun olin lopettanut rukouksen, vierelleni ilmestyi kirves. Kun kallodemoni hyökkäsi, otin kirveen ja löin. Yhdellä huudolla ”Oh, äiti!” kallo murtui kappaleiksi.

 

Jatkoin rukoilemista, kun tunsin jotain otteessani ja se hämmästytti minua. Sen nähnyt mitään, niinpä pyöritin sitä ympäri ja ympäri ja tupsautin menemään. Sitten kuulin törmäysäänen ja ”Ouh!”. Tunsin tyytyväisyyttä, että nyt kykenin hoitelemaan minkä vain minua uhkaavan demonin.  Olin täynnä voimaa, kun jatkoin rukoilemista. Äkkiä näin kirkkaasti tuikkivan valon ja suloinen tuoksu täytti huoneen.

 

                    Suloinen Tuoksu Ja Jeesuksen Ilmestyminen

 

Tuoksu ei hävinnyt, vaan jatkoi tunkeutumista nenääni. Olin tuoksun huumaama, kun rakas Jeesus ilmestyi eteeni. Minä sanoin: ”Jeesus! Kaipasin sinua niin kovasti!”, ja Jeesus vastasi: ”Minäkin kaipasin sinua!”  ja jatkoi: ”Suloinen Sesameni, olet rukoillut tänään pitkään ja hartaasti! Olet tehnyt hyvää työtä! Jatka harrasta rukoilemista! Anna kaikki mitä sinulla on! ” Jeesuksen ilme vaihtui. Hän näytti murehtivalta ja hän mutisi hiljaa: ”Kenelle Minä näytän helvettiä tänään? Kyllä! Yoo-Kyung on rukoillut lujasti. Minä vien Yoo-Kyungin helvettiin ja sallin hänen vierailla mumminsa luona siellä.” Sitten Hän lähestyi sisar Yoo-Kyungia.

  

Diakonissa Shin, Sung-Kyung: rukoilin voimakkaasti kielillä käsivarret kohotettuina ja käteni jäätyivät kylmän sään takia. Tunnin kuluttua huomasin, että ruumiini alkoi lämmetä ja ikään kuin joku olisi ottanut minua käsistä kiinni, oli lämmintä. Olin uppoutunut syvästi rukoukseen, kun äkkiä suloinen tuoksu täytti ilman.

 

En voinut keskittyä rukoukseen tuoksun takia. Katselin ympärilleni monta kertaa, mutta en voinut nähdä tuoksun lähdettä. Rukousrallin jälkeen kysyin pastorilta tuoksusta ja hän selitti, että ennen kuin Jeesus ilmestyy, suloinen tuoksu usein tulee edeltä.

 

Ef. 5:2: ”Vaeltakaa rakkaudessa, niin kuin Kristuskin rakasti meitä ja antoi itsensä meidän puolestamme lahjaksi ja suloisesti tuoksuvaksi uhriksi Jumalalle.

 

Tänään Joo-Eun ja minä olemme ainoat, jotka tunnemme suitsukkeen tuoksun. Joo-Eun kertoi minulle, että hän näki hengellisillä silmillään,  että heti kun tuoksu tuli, Jeesus ilmestyi. Jeesus lähestyi minua ja halasi hellästi.

 

                       Yoo-Kyung Hyökkää Demonien Kimppuun

 

Lee, Yoo-Kyung: Kun aloin rukoilla, naisdemoni valkoisessa kaavussa dracula-hampaineen ilmestyi verta suussaan. Huusin demonille: ”Jeesuksen nimessä häivy!” Mutta demoni ei lähtenyt, vaan oli päinvastoin valmis hyökkäämään kimppuuni. Heti muistin pastorin saarnan sanat tältä illalta, jossa kehotettiin olemaan pelkäämättä demoneja ja seisomaan lujina ja taistelemaan. Tämän muistaen ojensin urhoollisesti käteni ulos, jolloin tunsin tukon hiuksia kourassani. Lopulta sain demonin kaikki hiukset otteeseeni. Olin iloissani.

 

Aloin vääntää demonia hiuksista ja se alkoi ulvoa: ” Ouh! Päästä irti hiuksistani! Päästä heti!” Demoni alkoi itkeä. Tuntui hyvältä kuulla demonin tuskissaan kerjäävän minua hellittämään otteeni, vedin ja pyöritin sitä vielä hurjemmin. Huusin: ”Sinä saastainen demoni! Olen pelännyt sinua hirveästi tähän saakka, mutta en enää!  On sinun vuorosi saada mitä ansaitset!” Ja minä pyöritin sitä jatkuvasti.  Demoni valitti ja sanoi: ”Kun kuolet, raahaan sinut varmasti helvettiin!” Vastasin:         ”Mitä sanoit? Minäkö kuolen? Ota tästä, saastainen demoni!” ja minä vedin kaikin voimin sen koko tukan irti. Demoni hävisi.

 

Tällä kertaa kalju miesdemoni lähestyi minua, mutta koska sillä ei ollut hiuksia mistä vetää, tartuin sen paljaaseen päähän ja painoin lujasti sen alas. Demoni huusi suureen ääneen: ”Ouh! Minä kuolen tähän! Lopeta pääni painaminen!” Minulla oli niin hauskaa, että painoin sen päätä alas vielä kovempaa. Pää aukesi ja veri virtasi ja oudolla äänellä silmät ponkaisivat kuopastaan. Demoni kiljui: ” Pääni! Silmäni!” ja se näytti sekavalta. Käytin tilaisuutta hyväkseni ja annoin iskun sen rintaan täydellä voimalla ja se huusi ”Ahhh” ja kaatui nurkkaan.

 

Minulla oli tosi hauskaa piestä demoneja ja kun jatkoin rukoilua, Jeesus ilmestyi eteeni. Jeesus sanoi: ”Rakkahin Yoo-Kyung, uskosi on kasvanut mahtavasti! Voit nyt todella vahingoittaa demoneja nyrkeilläsikin! ja Hän hymyili. Tunsin itseni ylpeäksi, kun Jeesus kehui minua hyvästä työstä.

 

Sanoin Jeesukselle: ”Jeesus! Haluan taivaaseen! Toivon voivani vierailla taivaassa!”  Pyyntöni jälkeen Jeesus sanoi: ”Koska olet jo nähnyt taivasta niin paljon, tänään haluan, että näet millaista tuskaa mummisi käy läpi helvetissä.” Sitten Hän otti minua kädestä. Niin pian kuin Hän otti minua kädestä, Jeesus ja minä jo kävelimme pimeää ja kapeaa helvetin polkua.

 

Tuntui kuin olisimme kävelleet vasta vähän matkaa, kun näin silmieni edessä ison ja leveän metallikattilan, joka oli kuumennettu tulella punaiseksi. Pannun sisällä oli syvänsininen tuli ja liekit loimottivat ulkopuolellakin. Jeesus kiinnitti huomioni ja sanoi: ”Yoo-Kyung! Katso tarkasti padan sisäpuolelle ja näe, kuka siellä on!”  Katsoin tarkasti. Näin mummini pannun sisällä ja miehen ja he molemmat hyppivät ylös-alas ja huusivat: ”Ouh! Täällä on hirveän kuuma!” Mummini kirkui. Tässä valtavassa padassa oli myös valtavat kahvat.

 

Yritin kovin olla katsomatta mummiini, mutta Jeesus salli minun katsella häntä. Kun mummini kärsi tuskissaan, hän myös katsahti minuun: ”Yoo-Kyung! En kestä tätä kivuliasta kuumuutta enää pidempään!  Auta mummiasi! Kiirehdi ja pyydä Herraa auttamaan minut pois täältä!”  Mummini juoksi valkoisessa asussaan ja hänen vaatteensakin oli tulessa. Näytti siltä, ettei hän tiennyt mitä tehdä ja hän hyppi ja pomppi kuin popcornit, joita kuumennetaan.

 

Kuuman padan vierellä seisoi pelottava helvetin demoni ja vahti sitä tarkasti. Sillä oli yhdessä ruumiissa kolme päätä ja keskimmäisessä päässä oli piirteitä sammakon kasvoista ja silmistä. Vasen pää oli kuin käärmeen ja se availi suutaan ja sihisi näyttäen kieltään minua kohti. Oikeanpuoleinen pää näytti lepakolta siipineen, jotka avautuivat ja sulkeutuivat. Hirvittävä demoni katseli minua ja huusi minulle:

 

Hei sinä! Miksi olet täällä? ”  Vastasin: ”Tulin katsomaan mummiani. Miksi sinä aiheutat tuollaista tuskaa mummilleni? ” Olin vihainen, mutta koska Jeesus seisoi vierelläni, demoni ei vastannut. Nyyhkytin, sanoin: ”Mummi! Mitä voin tehdä? Siellä on niin kuuma, mutta en voi tehdä mitään!” ja mummini katsoi minua ja itki.

 

Mummini huusi: ”Yoo-Kyung! Olen iloinen, että olet täällä!  Minä kerjään: ota minut ulos täältä! En voi kestää tätä kuumuutta kauempaa!” Yritin saada hänet ulos ja siksi ojensin käteni ja kehotin mummia tulemaan luokseni, mutta Herra muistutti minua tiukasti siitä, että sitä en voi tehdä. Kuumuus oli niin kova, etten voinut pitää kättäni ojennettuna kauempaa.

 

” Jeesus! Sydämeni särkyy, kun näen hänet niin suurissa tuskissa. Mitä voin tehdä?”  Itkin. Jeesus halasi minua lujasti ja pyyhki pois kyyneleeni. Minä jatkoin anelua ja kerjäämistä Jeesukselta, siksi Hän sanoi: ”Yoo-Kyung! Lopeta itkeminen nyt. Älä enää itke. Minä tuon sinut takaisin, kun haluat nähdä mummisi jälleen, niin että lopeta itkeminen!”

 

Mummi ei lopettanut juoksemistaan ympäriinsä eikä huutelemistaan: ”Tämä kuumuus tappaa minut! Minä kuolen tähän liekkiin! Eikö joku voisi tulla ja vetää minua pois? Yoo-Kyung, eikö sinulla ole sääliä mummiasi kohtaan?” Jeesus otti käteni ja sanoi: ”Eiköhän tämä riitä? Mitä kauemmin viivymme, sitä pahemmiksi asiat kehittyvät. Lähtekäämme nyt!” Sillä hetkellä olimme jo Linnunradalla.

 

Kun juttelin Jeesuksen kanssa, pelottava demoni ilmestyi. Jeesus huusi:  ”Jos häiritset Joo-Eunia tai Yoo-Kyungia, heitän sinut heti helvetin tulikuiluun.” Demoni riiputti päätään alaspäin. Se haavoitti omaa päätään ja elehti ikään kuin olisi kuljettanut palloa. Se pakeni meitä. Jeesus otti käteni, ohjasi minut takaisin kirkkoon ja palasi taivaaseen.

 

        Rautanaamio-Demonin Matojen Täyttämät Silmät

 

Lee Haak-Sung: Kun olin rukoilemassa, lihaksikas demoni, joka piti rautanaamiota, lähestyi minua ja heilutti isoa miekkaansa. Miltä demoni näyttikään, en tuntenut pelkoa, sillä Jeesus oli antanut minulle voiman. Otin demonin miekan oikealla kädelläni ja löin miekalla  armotta demonia päähän. Se kuulosti kahden raudan kalahdukselta toisiaan vasten, mutta pää pysyi paikallaan.

 

Seurasin demonia ja irrotin sen rautamaskin.  Nähtyäni, mitä maskin alla oli, järkytyin heti. Sen yksi silmä oli täynnä matoja ja pian madot peittivät kasvot ja koko pään. Se oli niin inhottavaa ja saastaista, etten halunnut olla sen kanssa missään tekemisissä enää hetkeäkään. Demoni ei ollut millänsäkään, vaan tepasteli edessäni edestakaisin.

 

Vielä toinenkin demoni ilmestyi ja se näytti huulipuikolta, kun se seisoi lattialla ja tiheä musta savu virtasi ulos siitä. Kun savun tulo jatkui, se otti ihmishahmon ja savun sisällä näkyi jotakin liikkuvaa. Katsoin tarkemmin ja havaitsin, että savun sisällä oli ansassa ihmisiä. He anelivat apua. Vaistomaisesti tiesin, että tämä demoni nieli ihmisiä ja aloin rukoilla kielillä huutaen Jeesusta avuksi: ”Jeesus! Auta minua! Demoni yrittää niellä minut! Tule kiireesti apuun!” ja kun huusin, Herra ilmestyi heti ja tuhosi demonit.

 

Hetkeä myöhemmin ilmestyi demoni, jolla oli palovamma-arpia koko  ruumis täynnä. Tämä demoni oli muuten terve miesdemoni ja sillä oli puna-siniraitainen paita. Sitten ilmestyi toinen demoni, jolla oli teräviä sarvia kaikkialla ruumiissaan. Se raahasi isoa liitutaulua ja alkoi puhua minulle: ”Lopeta rukoileminen! Lopeta rukoileminen!” En välittänyt siitä, vaan jatkoin rukoilemista kielillä. Demoni yritti hajottaa keskittymistäni, mutta ilman tulosta. Sitten se jotenkin tiesi  tehdä jotain, jota inhosin yli kaiken: se asensi kynsiinsä terävät esineet ja alkoi raapia niillä liitutaulun pintaa jatkuvasti.

 

En sietänyt ääntä, vaan suljin korvani ja aloin heiluttaa päätäni puolelta toiselle ja huutaa vahvasti: ”Saatana! Jeesuksen nimessä häivy!” Demonilla oli hauskaa ja se jatkoi raaputtamistaan entistä innokkaammin: ”Hei tämä on hauskaa!” – ja raaputti yhä uudelleen ja uudelleen. Minä huusin Jeesusta: ”Jeesus!  Auta minua! Tämä demoni kiduttaa minua!” Sillä hetkellä Jeesus ilmestyi valossa. Jeesuksen läsnäolo sai demonit juoksemaan karkuun taakseen katsomatta.

   

                                             21. päivä

 

Henkilökohtaisia Kertomuksia Hengellisistä Kokemuksistamme

 

Mk. 16:17,18: ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: Minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä, nostavat käsin käärmeitä. Jos he juovat jotakin kuolettavaa, se ei vahingoita heitä. He panevat kätensä sairaiden päälle, ja nämä tulevat terveiksi.”

 

                                                   Demonijahti

 

Kim, Joo-Eun: Olin tulessa, kun rukoilin hartaasti kielillä. Silloin kolme hirvittävää ja uhkaavan näköistä lohikäärmettä ilmestyi. Yllättävää kyllä, en ollut lainkaan peloissani, koska Jeesus oli kanssani. Päinvastoin kykenin selvästi näkemään miltä nämä demonit näyttivät.

 

Ensimmäisellä oli erilaisia kuvioita ja pyöreitä muotoja ympäri punaista ruumistaan. Toisella oli puna-sinisiä pystyraitoja toisiinsa yhdistyneinä ja niiden katsominen teki mielen hajanaiseksi. Kolmannella lohikäärmeellä oli sinisiä ja keltaisia vaakaraitoja toisiinsa sekoittuneina. Nämä kolme tulivat sen oloisina, kuin olisivat halunneet syödä minut kokonaisena, mutta minä huusin. ”Jeesuksen nimessä häipykää luotani!”  ja kun toistin sen kolme kertaa, demonit hävisivät.

 

Jatkoin rukoilua, kun naisdemoni ilmestyi seuraavaksi. Tämä demoni tuli kostomielellä ja sanoi: ”Minä maksan sinulle siitä hyvästä, mitä teit minulle eilen!” ja se juoksi kohti. Kun se tuli lähelle, otin kiinni sen hiuksista ja pyöritin ympäri. Se alkoi valittaa kipua. ”Ouh! Se sattuu! Päästä minut menemään! Miksi vedät minua hiuksista? Kiusaat minua!” se ulvoi minulle. Jatkoin sen tukan vääntämistä, kunnes lopulta kaikki hiukset lähtivät pois.

 

Palasin rukoilemaan. Silloin havaitsin, että demonit istuivat ympyrässä kokoustamassa. Kuten aikaisemmin, johtava demoni sanoi kaljulle demonille: ”Sinä! Tällä kertaa sinä menet ja yrität!” Tämä demoni lähestyi minua nopeasti. Kun ei vain kyennyt näkemään demoneita, vaan myös kuulemaan niiden jutteluja, oli se kovin tyydyttävää ja jännittävää. Heti kun kalju demoni oli edessäni, laitoin käteni sen pään päälle ja ravistin sitä ympäriinsä. Sillä hetkellä demonin pää alkoi vuotaa, sen silmät pomppasivat ulos sijoiltaan.  Tökkäsin sormeni sen silmiin ja raavin sitä armotta. Demoni oli pelästyksestä suunniltaan ja juoksi pakoon.

 

Jälleen jatkoin rukoilua, kun demoni, joka oli jo vieraillut Haak-Sungin luona, saksi-sorminen, tuli luokseni. Se oli raaputtanut liitutaulua, piti taas outoa ääntä. En voinut sietää raaputus-ääntä, vaan mursin irti metalliset saksi-sormet ja tällaisella sormella raavin demonin kasvot ja aiheutin suurta kipua. ”Hei! Anna takaisin sormeni! Miksi otat sormeni?” Vastasin takaisin: ”Minun pastorini opetti minua, kuinka demonit lyödään. Mitä aiotte sille tehdä?” ” Sinä pieni kiusankappale – älä sekaannu asioihini! Kuinka uskoasi on kasvanut noin suureksi? ” – Ja tämän sanottuaan se hävisi.

 

Kun saksi-sorminen demoni kärsi käsissäni, tunsin, että joku katsoo meitä nurkasta. Käännyin oikeallepäin. Pyöreäsilmäinen demoni katseli tapahtumia. Huusin: ”Sinä saastainen demoni! Luuletko, etten tiedä, että yrität piileskellä? Miksi et tule tänne? Tule tänne nyt! Vai etkö tulekaan?” Silloin silmämunademoni loittoni minusta ja huusi:      ”Hei! Pidätkö minua hulluna? Sinäkö haluat, että minä tulen sinun luoksesi?  Minä en ikinä tule sinun luoksesi!”

 

Jeesus oli tehnyt uskostani vahvemman, ilman että olin sitä itse huomannut. Demonit todella pelkäävät tätä  Sesamea! Olin kovin onnellinen ja innostunut, koska en enää pelännyt demoneita. Rukoilin entistä voimallisemmin, tulella täyttyneenä, kun iso käärme ryömi kohti minua vihaisen näköisenä. Kun näin sen ilmeen, ajattelin itsekseni: ”Tämä demoni oli tekemässä jotain pakosta, koska sitä ylempi oli niin määrännyt.”

 

Kun käärme lähestyi minua, sen ilme tuli vielä epämiellyttävämmäksi. Sen suomut vaihtoivat värejä ja se liu'utti häntäänsä edestakaisin edessäni. Tartuin käärmeeseen ja heitin sen vasten seinää, karjaisten: ”Sinä saastainen demoni! Jeesuksen nimessä häivy luotani!” Ja kovalla paukahduksella demoni hävisi.

 

Demoni, jonka Haak-Sung oli kaapannut piilostaan seinällä, vuoti yhä verta nenästään selkäsaunan jäljiltä. Se tuijotti minua.  Niin menin ja raahasin sen mukaani. Sen nenä oli täynnä veriklönttejä ja otin niitä ja töhrin niillä demonin päästä varpaisiin. Silloin se huusi ja kirkui sanoen: ”Yök! Olen likainen!”

 

Vastasin nopeasti: ” Mitä tarkoitat likaisuudella? Sinä olet saastainen! ” Sitten demoni kirkui: ”Mitä sinä sanoit?  Minä takaan, että päädyt helvettiin!” En voinut uskoa, mitä kuulin: ”Mitä? Minäkö helvettiin? Älä naurata! Minun sisässäni on Jeesus—niin että sinä et voi edes koskettaa minua ikinä!” Samaan aikaan, kun vedin sitä nenästä, löin sitä. Demonin nenä venyi kuin kuminauha. Kuuluvan läjäyksen myötä demonin nenä alkoi vuotaa runsaasti ja sen juoksi pois.

 

Pian demoni, joka oli kääritty siteisiin, lähestyi. Se muistutti kiinalaista piirroshahmoa Kang-She – demonia. ”Katso, pikkuinen! Tämä on todella hauskaa! ” Ja se alkoi kuoriutua vaatteistaan. Sillä hetkellä, kun sen kaikki vaatteet olivat poissa, näin lukemattoman määrän erilaisia ötököitä kaikkialla sen ruumiissa ja demoni lähestyi minua. ”Hyi…Olet inhottava! Jeesus!  Auta minua!”, huusin kiireesti Herraa ja silloin Hän ilmestyi, kaappasi demonin ja heitti sen syvyyteen.

 

Kiitin Häntä vilpittömästi sanoen: ”Jeesus! Kiitos hyvin paljon!” Jeesus hymyili ja silitti hellästi päätäni: ”Minun rakkaimpani, Sesame, sinun uskosi on kasvanut paljon! Rukoile hartaasti!”  Jeesuksella oli yllään erikoinen kultainen asu, jossa rinnan kohdalla oli punainen sydän, joka säteili monenlaisia valoja.

 

Kun Jeesus jätti minut, ilmestyi vanhaksi mummeliksi naamioitunut demoni. Mummo oli pukeutunut mustiin ja piti kädessään pitkää kirvestä. Se huusi: ”Älä rukoile! Jätä se seuraavaan kertaan! Sinunhan ei tarvitse rukoilla tänään, eihän? Miksi intät, että sinun on pakko rukoilla vielä tänään? Tee se huomenna! Jeesushan tapaa sinut milloin ikinä huomenna haluatkaan rukoilla!” Sitten hän jatkoi vielä kovemmalla äänellä: ”Seuraavalla kerralla! Tee se seuraavalla kerralla! Huomenna!”  Ja tähän vastasin: ”Hei, sinä vanha haaska--- Jeesuksen nimessä häivy luotani!” Ja se hävisi!

 

 

 

 

                         Huomiokyvyn Herpaantuminen

               Antaa Demonille Tilaisuuden Läpsäistä

 

Lee, Yoo-Kyung:  Kun rukoilin, valko-asuinen demoni huoliteltuine leikattuine hiuksineen ja kumikenkineen ilmestyi ja alkoi puhua:          ”Sinä! Hei sinä! Etkö ole minulle anteeksipyynnön velkaa? ”  En ollut uskoa, mitä kuulin. Vastasin: ”Miksi minun pitäisi pyytää anteeksi sinulta? Sinä vaivaat minua jatkuvasti joka välissä  saadaksesi häirityksi rukoiluani!” ja demoni jatkoi pilkkaamistani. Tartuin demonia päästä ja läimäytin sitä kasvoille. Demoni kosti läimäyttämällä minua kasvoille.

 

”Sinä uskallat läimäistä minua? Tuleppa tänne! Minä tapan sinut!” Minäkin olin suuttunut ja niinpä kaivoin silmät sen päästä ja heitin ne lattialle. Demoni alkoi itkeä äänekkäästi ja sanoi: ”Ei, ei, minun silmäni! Anna silmäni takaisin!” Ja se polvistui ja etsi kaikkialta silmiään. Kun se lopulta löysi ne, se laittoi silmät väärinpäin kuoppiinsa, jolloin silmät katsoivat ikään kuin ristiin. Kun näin sen kasvot,  purskahdin nauruun.

 

Poski, johon olin saanut tällin, alkoi turvota pikku hiljaa. En päässyt yli enkä ympäri siitä tosiasiasta, että hetken herpaantuminen oli johtanut siihen. Vakuutin itselleni, että seuraavalla kerralla kostan demonille pieksämällä sen tunnottomaksi. Äkkiä tunsin, että minulla oli jotain kourassani. Yllätyksekseni minä pidin luurankodemonia jalasta!

 

Säikähtäneenä heitin sen välittömästi toiselle sivulle, niin että sen kallo halkesi kahtia ja hampaat narskuen se hyökkäsi kohti. Kun se painoi käsillään kallonpuoliskot yhteen, se tuli ja kirkui: ”Hei sinä! Olet varmaan onnellinen?” Kysyin: ”Miksi? ” Demoni sanoi: ” Koska Jeesus asuu sinussa, en voi tunkeutua sydämeesi – en vaikka haluaisin! Minä kuolen!” Sillä hetkellä kun kuulin tämän, purskahdin nauruun ja lausuin: ”Se on totta! Olet kuollutta lihaa! Niinpä Jeesuksen nimessä  - häivy luotani!”  Näillä sanoilla demoni häipyi nopeasti.

 

Myöhemmin valko-asuinen naisdemoni lähestyi kyynelehtien ja pitkät hiuksensa kuin räjähtäneinä. ”Voi minua! Se ei ole reilua!” Minä osoitin etusormellani kutsuvasti – tule tänne!  Se tuli iloisena lähemmäksi. Kysyin: ”Mistä on kysymys? Oletko vahingoittunut? ” Silloin se vastasi:  ” Se äpärä, Haak-Sung pieksi minut ja se kiusankappale Joo-Eun myös läpsi minua ylt´ympäriinsä!” Odotin, kunnes demoni tuli lähemmäksi. Kun se oli tullut ihan oikealla sivullani, kaivoin sen silmät ulos sormillani. Demoni hyppäsi ylös–alas kivusta ja hävisi.

 

Heti kun edellinen lähti, tuli toinen naisdemoni lähemmäksi hekotellen pilkallisesti: ”Hei! Luuletko karkoittavasi minutkin pois  kuten äskeisen? ”No, minä sain otteen sen tukasta päästään ja pyöritin sitä ympäriinsä ja heitin kauas pois. Äkkiä suuren pamauksen saattamana kuulin: ”Ouh! Pääni!Kasvoni!” Kun se yritti juosta karkuun, kysyin Jeesukselta: ”Jeesus! Annatko minulle kirveen? ” Hän antoi ja sillä löin demonin pään irti. Sen pää hajosi pieniksi kappaleiksi. Vain sen ruumis tuli takaisin luokseni ja sanoi: ”Hei sinä! Etkö tunne mitään sympatiaa minua kohtaan?”  Sitten se vaelteli ympäriinsä etsien päätään ja sanoi: ”Missä on minun pääni? Missä ovat kasvoni? ”

 

Halusin nähdä Jeesuksen ja niinpä huusin Häntä kaikin voimin: ”Isi! Isi!” Hän tervehti minua säteilevällä hymyllä: ”Rakkahin Sesame! Olit upea! Minun Yoo-Kyung kykenee menestyksekkäästi voittamaan demonit omin avuin!”  Herra oli erittäin tyytyväinen siihen tapaan, jolla olin ajanut pois demonit ja oli minusta äärimmäisen ylpeä. Jeesus sanoi: ”Yoo-Kyung, kun pastori Kim kutsuu sinua ´Sesameksi´ saarnansa aikana, vastaa aina kuuluvasti. Äänekäs vahvistaminen on myös uskoa! Ymmärrätkö?” Niinpä vastasin: ”Kyllä, Herra. Aamen!”

 

Pian enkelit laskeutuivat alas ja sanoivat: ”Sisar Yoo-Kyung! Olet lyönyt demonit,  olet hämmästyttävä! Jatka samaan tyyliin! Kun demonit taas hyökkäävät, puolustaudu yhtä urheasti kuin tähänkin asti!” He kaikki hurrasivat minulle. Jeesus ehdotti, että käydään taivaassa ja niin seurasin Jeesusta ja enkeleitä taivaaseen.

 

Minä rakastan ja nautin taivas-käynneistä aina. Saavuttuani taivaaseen Yae-Ji ja minä aloimme tanssia Herran edessä ja kauan tanssittuamme kysyin Herralta: ”Herra, vuodata parannuksen ja katumuksen kyyneliä sisar Shin Sung-Kyungille ja Joosefille! Heidän molempien täytyy rukoilla parannuksen ja katumuksen rukous kyynelin, mutta eivät kykene itkemään!” Silloin Herra vastasi: ”Minä voin antaa katumuksen kyyneleet ainoastaan, jos ihmiset rukoilevat vilpittömästi parannusta ja katumusta sydämessään.”

 

Jeesus sanoi, että voin seuraavalla kerralla viipyä taivaassa pidemmän aikaa, mutta nyt minun olisi palattava takaisin ja niinpä minut saatettiin takaisin kirkkoon. Jeesus kosketti sitä puolta poskeani, johon demoni oli päässyt läimäisemään tänään ja sanoi: ”Rakas Yoo-Kyung! Ole vahva! Ymmärrätkö? ” Hän katosi aallossa. Luulen, että Jeesus on todella huumorintajuinen.

 

                                 Demoni Tuo Moottorisahan

 

Lee, Haak-Sung: Kun rukoilin kielillä, kolme demonia hyökkäsi kimppuuni yht´aikaa. Heistä vahvimman näköinen oli ihmiskasvoinen lohikäärme ja sen rinnassa oli useita muita kasvoja. Toinen oli kallo, jossa oli pitkät mustat hiukset ja se heitteli luurangon palasia tielleni. Sitten jo tapaamani metallinaamari-demoni piteli järeää moottorisahaa. Kun se veti käynnistinnarusta, moottori alkoi käydä kovaäänisesti ja terävät sahanterät alkoivat pyöriä. Minun piti tukkia korvani moottorimelun takia ja rukoilin kielillä, koska ääni oli niin kova.

 

Metallinaamari-demoni halusi sahata käteni poikki ja niinpä se hyökkäsi kimppuuni heiluttaen moottorisahaa. En aikonut hävitä taistelua ja niinpä väistin ja vältin hyökkäyksen. Taistelun aikana sain jotenkin moottorisahan haltuuni demonilta. Minun piti keskittyä täydellisesti, sillä jos olisin laskenut suojaustasoani sekunniksikin, ruumiini olisi leikelty kappaleiksi.

 

Kun saha oli hallussani, leikkasin armotta demonin kädet irti. Se alkoi kirkua kivusta ja kun sen kädet ja ruumis olivat hajonneet, se alkoi vältellä minua. Heilutin moottorisahaa ilmassa ja yritin pyydystää kahta muuta, mutta demonit väistelivät minua epätoivoisesti. Silloin Jeesus ilmestyi ja todisti kaiken mitä tein. Kun näin Jeesuksen, tunsin että rukouksiini tuli enemmän voimaa ja myös sain lisää voimia demonien vastaista taistelua varten.

 

Kun Jeesus jätti minut, arpakuutio-demoni lähestyi. Houkuttelin sitä lähemmäksi: ”Hei! Tule tänne niin opetan sinulle jotain hauskaa! Tätä tietä! Pidä kiirettä!”  Mutta demoni näytti epäilevältä ja kieltäytyi kutsustani. ”Hei! Minulla todella on täällä jotain tosi hauskaa sinua varten! Tule ja katso!” Mutta demoni ei ostanut ajatusta kuinka tahansa sitä kaupittelinkin. Sitten äkkiä demoni kysyi minulta varovasti: ” Lupaatko, ettet rankaise minua? ” Niin vastasin: ”Miksi minä sinua rankaisisin? Minä vain halusin näyttää sinulle jotain hauskaa. Tule tänne!” Sillä hetkellä demoni kiinnostuneena tuli lähelleni. Odotin kärsivällisesti, kunnes tunsin demonin vierelläni ja ulottuvillani, tartuin sen käsivarteen ja aloin pyörittää ilmassa. Demonin käsivarsi venyi kuin kuminauha ja se alkoi törmäillä seinästä toiseen ja sitten päästin sen irti.

 

Mutta samalla kun taistelin demonin kanssa, muistin äkkiä vanhoja syntejäni. Muistin kuinka paljon olin laiminlyönyt mummiani ennen kuin hän kuoli. Aloin nyyhkyttää ja sopertaa ja tehdä parannusta ja katumusta Jumalan edessä jok ´ikisestä synnistä mitä saatoin muistaa. Kun nyyhkytin ja rukoilin vimmatusti, kuulin äkkiä äänekkäät marssin askelten äänet; sotilaita oli kaikkialla ympärillä. Sadat askeleet tallasivat maata tahdissa. Sitten vähän ajan kuluttua iso ryhmä demoneja ryntäsi minua kohti. Kaikilla oli sotilas-univormut päällä.

 

Herran antamin voimin en pelännyt. Päinvastoin, tunsin itseni rohkeaksi ja vahvaksi miten ikinä demonit hyökkäisivätkin. Tiesin senkin, että nämä demonit olivat paljon vahvempia kuin edelliset. Mutta ovatpa kuinka vahvoja tahansa, kun lausun Jeesuksen nimen, jokainen demoni juoksee henkensä edestä. Aina kun näen sen tapahtuvan, tajuan kuinka mahtava Jeesus on ja minut valtaa yltäkylläinen ilo. Jopa demoniarmeija pakeni Jeesuksen nimen läsnäoloa.

 

 

 

 

 

      Molemmat Käsivarret Taivutettu Viipurinrinkeliksi

 

Kim, Yong-Doo: Huusin Herran puoleen kädet korkealle kohotettuina ja noin 30 minuuttia myöhemmin molemmat käteni,  jotka olivat pääni yläpuolella, alkoivat automaattisesti piirtää ympyrää kerran toisensa jälkeen. Kun sormenpäät olivat koskettaa toisiaan, vasen käteni alkoi järjestelmällisesti kääntyä sisäpuolelta ulospäin sekunnin välein. Sitten oikea alkoi tehdä samoja systemaattisia liikkeitä. Äkkiä molemmat kädet alkoivat vääntyä ulospäin ja niin ne jäivät tuollaiseen viipurinrinkeli-asentoon. Se oli kuin kidutusta. Alue, jota demonit viimeksi olivat runnelleet, alkoi särkeä tosi pahasti.

 

Oli vaikea sietää tätä epäluonnollista asentoa. Sitten käteni alkoivat vääntyä päinvastaisella tavalla, ulkoa sisäänpäin sekunnin välein. Sitten vasen ja sitten oikea, tässä järjestyksessä, molemmat kädet vääntyivät sisäänpäin. Olin juuttuneena tähän asentoon vielä 30 minuuttia. Olin tulossa kärsimättömäksi sisäisesti hitaasta edistymisestä johtuen ja aloin hitaasti tulla vihaiseksi.

 

 

 

Pastori Kim Haluaa Pyhän Hengen Lahjat Omaksi Kunniakseen

 

Herra! Miksi annat minun kärsiä niin paljon? Sinä tiedät aivan hyvin kuinka raatelevan kipeitä demonien puremajäljet ovat. Kuitenkin Sinä kutsut metodiksi sitä, mikä on niin kivulias etten voi sitä sietää. Myöskin kysyn, miksi suot minulle niin epätyydyttävän vähän taivaallisia lahjojasi?  Jos aiot kääntää minut ympäri, tee se nopeasti. Sen sijaan näyttää siltä, että leikit kanssani kuin kissa hiirellä…Mitä Sinä teet minulle? Olen kärsimätön, niin että eikö olisi soveliasta meille kummallekin, että Sinä vain antaisit minulle mitä tarvitsen kertaheitolla? ” Aloin hyökätä Herraa vastaan valituksillani.

 

Hirveä luontoni jatkoi valituksiaan. Hyökkäsin Häntä vastaan lakkaamatta karkeilla sanoilla: ”Herra! Jos vain haluat lyödä minua pyhällä tulellasi, niin että palan ja hengelliset silmäni avautuvat, eikö siitä olisi hyötyä meille molemmille? Kuka voi ottaa vastaan henkilahjoja, jos niiden vastaanottaminen on tehty näin vaikeaksi? Se on väsyttävää ja pitkäveteistä Sinulle, Herra, ja niin on minullekin, niin että mitä Sinä sanotkin, kiiruhda ja vuodata hengelliset siunauksesi heti nyt? Heti nyt! Nyt! Aiotko olla vastaisuudessakin samanlainen ( yhtä hidas)?”

 

Ei ollut väliä, kuinka paljon vetosin, anelin, vaadin hengellisiä lahjoja,

jos Herra päättää olla antamatta tätä lahjaa minulle, se oli siinä sitten. Mutta tyytymättömänä nykyiseen fyysiseen tilaani, tein synnin kun tein kuin tyranni kohtuuttomia vaatimuksia. Minä huusin ja itkin kaikin voimin, mutta Herra jatkoi toistamalla käsieni vääntelyä Pyhän Hengen työnä.  Hän teki sen kymmeniä kertoja. Ajattelin itsekseni:       ”Mitä henkilahjaa Hän yrittää minulle antaa? Mikä lahja tämä                 ( vääntely) on? ” Ja olin tosi ärtynyt. Himoitsin saada heti Leimuavaa Pyhän Tulen lahjaa ( blazing, holy fire) niin että se tulisi kuin myrsky ja löisi minut. Mutta Herra ei jakanut käsityksiäni kiireellisyydestä. Päinvastoin: Hän turhautti minua jatkamalla vielä hitaammin.

 

Kuinka pitkään rukoilin? Ainakin neljä tuntia. Sitten äkkiä käsien vääntyminen loppui. Vasen käteni alkoi liikehtiä väkivaltaisesti edestä taakse ja  oikea käteni seurasi samaa kuviota. Käteni tekivät tuikkivien tähtien ruumiillista palvontaa. Ajattelin, että se mitä koin johtui siitä, että kädet olivat olleet niin pitkään ylhäällä ja niinpä ajattelin testata asiaa. Yritin rentouttaa yläraajat täysin, mutta liikkeet jatkuivat. Ja vaikka panin käteni alas ja nostin ne ylös tai vieläpä kun yritin vastustaa liikettä, käteni jatkoivat heilumistaan omassa rytmissään.

 

Olin hämmästynyt ja asiassa oli humoristinenkin puolensa. Niin avasin silmäni ja tuijotin käsiäni pitkään, kun tyttäreni, Joo-Eun myös yhtyi hämmästelyyn ja alkoi katsella. Rukousrallin jälkeen kysyin Herralta. Herra vahvisti niiden jäsenten kautta, joilla oli profetian ja hengellisen näkökyvyn lahja, että olin prosessissa, jossa olin vastaanottamassa parantamisen ja voimatekojen armolahjoja.

 

Tähän mennessä henkilahjojen kaipuuni oli ollut heikko. Olin väärin informoitu ja ajattelin, että jos vain lukisin Sanaa ja rukoilisin hartaasti henkilahjoja, saisin sellaisia kuin vain haluaisin. Näin uskoin Raamatussa luvattavan. Mutta rukouskampanjan aikana Herra oli opettamassa meitä läpikotaisin ja yksityiskohtaisesti henkilahjojen perusteet. Joka päivä koemme todellisia siunauksia,  päivämme ovat täynnä iloa ja elämämme on yltäkylläistä.

 

                             Herran Kutsu Helvetti-matkalle

 

Sisar Baek, Bong-Nyo:  Nautin hengellisestä tanssista ja rukoilemisesta kielillä, kun 10 enkeliä laskeutui taivaasta. Enkelit vaeltelivat edes takaisin rukoilevien jäsenten joukossa kunnes tulivat viereeni. Kysyin enkeleiltä miksi he olivat täällä nyt. He vastasivat:       ” Jeesus sanoi: ´Herran Kirkko aloitti juuri rukouskampanjansa. Menkää ja hakekaa sisar Beak Bong-Nyo. ` Hän käski meitä tuomaan sinut, joten tässä olemme.” 

 

Olin kauhuissani ajatuksesta, että enkelit ottaisivat minut ja veisivät helvettiin ja siksi kysyin heiltä vielä kerran: ”Tämä jo tapahtui aikaisemmin. Oletteko siis ottamassa minut taivaaseen?” Herran on täytynyt käskeä vain enkeleitä tuomaan minut, koska he eivät tienneet vastausta. Minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin lähteä mukaansa tietämättä mihin olin menossa. Menimme avaruuden ja Linnunradan läpi, kun Jeesus oli siellä ja tervehti iloisena minua. Jeesus tarkasteli varovaisesti ilmeitäni puhuessaan:

 

”Rakkain Bong-Nyo! Kuten tiedät, pastori Kim on kirjoittamassa kirjaa taivaasta ja helvetistä. Haluaisin ottaa pastori Kimin kanssani helvettiin ja näyttää hänelle mitä hänen pitäisi rekisteröidä siitä, mutta hänen hengelliset silmänsä eivät ole vielä avatut. Niinpä Minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ottaa sinut! Jotta helvetin näyttämöt tulisivat oikein ja tarkasti dokumentoiduiksi, sinä olet ainoa, jonka voin ottaa mukaan tällaiselle vierailulle. Niinpä pyydän, että voisit sietää tätä taakkaa vielä vähän aikaa! Lähtekäämme yhdessä vierailemaan helvetissä!”

 

Herra käyttää kanssani näitä samoja linjauksia joka päivä. Kun Jeesus oli tarttunut käteeni, olimme jo kävelemässä alaspäin helvetin tietä. Mätänevän lihan löyhkä sai vatsani kääntymään nurin. Edessämme oli päättymätön pimeys niin kauas kuin saatoin nähdä. Luotin Herraani ja olin täysin Hänestä riippuvainen. Kävellessämme pidin lujasti kiinni Hänen kädestään. 

 

                      Kirkuvien Perheenjäsenien Jälleennäkeminen

                         Heidän Kärsiessään Kiduttavaa Kipua

 

Helvetti! Onko helvetille loppua? Milloin kipu loppuu ja missä on helvetin loppu? Sellaiseen kysymykseen on vain yksi vastaus. Helvetissä kärsimys kestää ikuisesti. Jeesus ja minä olimme kävelleet lyhyen matkan, kun huomasin apua kirkuvia ihmisiä tulisessa kuopassa. Tuli oli niin intensiivinen ja sen liekit niin eläväiset, että ne kohosivat kuopan reunojen yli. Jokainen ihminen kuopassa oli alasti ja kun tulin lähemmäksi, olin tyrmistynyt siitä kurjuudesta ja surullisuudesta, mitä ihmisissä näin. Lukematon määrä ihmisiä pomppi ja kiljui sitä, että heillä oli kuuma. Kuoppa oli kuin suunnaton rumpu.

 

Pelästyin ja kauhistuin taas. Kaikki, mitä olen helvetissä nähnyt, on järkyttävää, mutta olin täällä jälleen, paikassa, jossa jo olin kokenut suuurimman järkytyksen. Olin samalla  näyttämöllä, jossa olin nähnyt pastori Kimin isää leikeltävän kuin vihannesta maapallon kokoisella leikkurilla. Nyt tuijotin alastonta isääni. Kun isäni huomasi minut, hän alkoi nyyhkyttää ja kysyi: ”Bong-Nyo! Mitä sinä teet täällä? En voi kantaa sitä sydämen tuskaa joka kerta kun näen sinut! Olen hirveän pahoillani kaikesta, mitä olen tehnyt sinulle! Arvaan, että se on se syy, miksi olen täällä maksamassa siitä mitä olen tehnyt. ” 

 

En voinut sanoa sanaakaan; sen sijaan itkin loputtomasti. Se tuska ja kipu, joka koetaan helvetissä, on suunnattomasti suurempi kuin se hyväksikäyttö ja vaino, mitä minä sain maan päällä kärsiä isäni puolelta. Maan päällä kokemani ei ole mitään. Jättiläismäinen demoni helvetissä nautti saadessaan leikellä monia ihmisiä jättileikkurillaan niin, että työtä tehdessään hyräili laulua iloisena. Tämä paha demoni sieppasi isäni ja alkoi katkoa häntä varpaasta alkaen niinkuin minä kotona leikkaan kotikutoisia noodeleita veitsellä ohuiksi suikaleiksi. ”Ahh! Pelasta minut! Minä rukoilen sinua!  Tapa vain minut!”  

 

Isäni tuskainen itku ja tuskanhuudot olivat loputtomat ja saivat minut tuntemaan heikotusta ja huimausta. Ellei Herra olisi ollut vierelläni, olisin pyörtynyt jo monta kertaa. Helvetti! Kärsimyksille ei ole siellä mitään loppua, vaan sinut on kirottu ikuisiin katumuksiin. Ei ole toivoa, ei toivoa ikuisuuksiin asti. Ainoa tapa säästyä helvetiltä on hyväksyä Jeesus pelastajana ja elää uskollisesti, niin että voi astua Taivasten valtakuntaan.

 

Kerjäsin Herraa ottamaan minut pois näyttämöltä, jolla jättileikkuri ruhjoi isäni ruumista. Nipin napin kestin sitä. Jätin isäni tuskanhuudot ja surun taakseni ja etenin Herran kanssa. Vähän aikaa käveltyämme näin puun edessäni. Menin lähemmäksi saadakseni paremman kuvan ja taas järkytyin. Miksi Herra aiheutti minulle yhä uudestaan sellaisia hirvittäviä näkyjä joita en ikinä saa muististani pois? Äitini, nuorempi veljeni, lankoni ja veljenpoikani heiluivat kaikki alasti pää alaspäin nilkoistaan puusta roikkuen.

 

Puu vääntelehti kuin valkoinen käärme ja liikehti ja sen vierellä oli demoni, pitempi kuin vuori. Tuijotin surullisena äitiäni, ja hän myös minua, kun hän roikkui puussa. Muut suvun jäsenet myös katsoivat minuun ja huusivat minulle:

 

”Bong-Nyo! Miksi olet täällä, jos et voi auttaa meitä? Miksi tulit taas? Haluatko nähdä minut tällaisessa tuskassa? ”, äitini itki. Jeesus osoitti demonia ja sanoi, että se oli helvetin toiseksi suurin. Tämä toiseksi suurin nautti ihmisten pieksämisestä, heidän lihansa nylkemisestä, kärsimysten tuottamisesta ihmisille. Työnsä tehtyään demoni jatkuvasti heitti ruumiit armottomasti tuleen.

 

Halusin epätoivoisen vimmatusti ottaa kaikki demonit vangeiksi,  repiä ne kappaleiksi ja heittää ne tähän helvetin tuleen. Heti kun tämä toiseksi suurin demoni käski, palveleva demoni toi maljan sinne, missä sukulaiseni roikkuivat ja käski täyttää maljan mustilla hyönteisillä.

 

Silloin mustat hyönteiset alkoivat ryömiä ylös perheenjäsenteni hiuksiin ja ruumiisiin. Hyönteiset pitivät armotonta juhlaa, kun ne kaivautuivat syvälle lihaan, silmiin ja sieraimiin. Ruumiit muuttuivat mustiksi, hyönteisen peittämiksi. ”Ahh! Pelasta minut! Bong-Nyo! Isosisko! Ouh! Käly! Auta minua! Täti! Auta minua! Pelasta minut!”   

 

Mitä minä voin muuta kuin vain kuunnella sukulaisteni itkuja, kivunhuutoja, avunhuutoja? Inhottavat hyönteiset muuttuivat madoiksi. Hyönteisten hampaat olivat niin terävät, että ne pääsivät tunkeutumaan niillä mihin tahansa ja niiden silmät kiiluivat kirkkaasti. Kun hyönteiset olivat tunkeutuneet ihmisruumiiseen, liha alkoi sulaa pois, niin että jäljelle jäi vain luuranko. Sitten hyönteiset kaivautuivat syvälle luihin ja liuottivat ne. Äitini, veljeni, veljenpoikani ja lankoni jatkoivat kirkumistaan kivusta.

 

Tämä kammottava kipu jatkuu ikuisuuden enkä voinut kestää kipua tämän totuuden tuntien. Se repi sydämeni riekaleiksi, Tämän kaaoksen keskellä äitini huusi: ”Bong-Nyo! Minua pelottavat eniten hyönteiset. Muistathan kuinka en maan päällä uskaltanut koskeakaan hyönteisiin, mutta täällä helvetissä niitä riittää! Nekään eivät ikinä kuole! Rukoilen sinua, auta minua!”

 

Sukulaiseni katsoivat minuun odottaen minulta apua ja kutsuivat nimeäni, mutta minä vain tuijotin heitä avuttomana. Minun oli kestettävä se totuus, että olin voimaton auttamaan perhettäni. ”Herra! Auta sukulaisiani vapauttamalla heidät tästä hyönteisten paikasta johonkin toiseen helvetin ympäristöön. Ole armollinen heitä kohtaan!”  , minä itkin, pyysin ja nyyhkytin. Mutta, Jeesus vastasi: ”En voi tehdä sitä. On liian myöhäistä!” Minä anoin ja vetosin Herraan vielä kerran. Silloin Herra otti käteni ja sanoi: ”On aika lähteä! On tulossa myöhä!“  Liikuimme eteenpäin.

 

Lukemattomien askelten jälkeen Jeesus ja minä saavuimme suunnattoman isolle vuorelle. Kävelimme lähemmäksi nähdäksemme tarkemmin. Näin tällä vuorella monia esineitä, jotka näyttivät kivenjärkäleiltä, joita oli siroteltu ympäriinsä vuoren rinteille. Kaukaa ne näyttivät kivenjärkäleiltä, mutta lähempää tarkastellen ne olivatkin ihmisiä seisomassa lohduttoman epätoivoisina. He näyttivät turvonneilta kuin vakavan pahoinpitelyn seurauksena. Heidän silmänsä ja kasvonsa olivat turvonneet ja ruumiinsa lysähtäneet oikealle puolelle uupumuksesta.

 

Ihmisten vieressä oli pelottava demoni vihaisesti mulkoillen, ja kun se näki minut, se nosti katseensa ja alkoi puhua: ”Minä näen sinut täällä usein? Miksi olet taas täällä?” Olin niin kyllästynyt ”julkisuuteeni”, että aloin kirota demonia: ”Hei! Sinä olet äpärä! Toivon, että voisin repiä sinut  kuten sukulaisiani on ruhjottu ja heittää sinut tuliseen kuoppaan! Vielä minä saan sinut!”

 

Demoni alkoi ilkkua ja pilkata vielä kovemmalla äänellä: ” Sinä huutelet vain koska pelkäät minua…mikä tekee minut onnelliseksi! Mitä aiot tehdä asialle?  Olin vihainen, kun ajattelin mitä vanhempani oli täytynyt kestää. En luovuttanut, en senttiäkään ja taistelin demonia vastaan: ”Jeesus! Haluan tappaa tuon demonin! Minä vihaan sitä!” Mutta demoni jatkoi pilkkaamista entistä pontevammin. Minä jatkoin:   ”Herra! Miksi vain seisot, etkä tee mitään? Näytä niille jotain!” Anelin Herraa, kun Hän äkkiä teki oikealla kädellään pyörivän liikkeen. Välittömästi demonin ruumis halvaantui eikä se pystynyt liikkumaan.

 

Demoni seisoi hiljaa kuin kivipatsas, kun taas ihmisten ruumiitkin olivat kuin kiveksi jähmettyneinä erilaisten hyönteisten syötävinä. Niille kelpasivat lihat ja luut. Hyönteiset söivät kaiken muun paitsi silmät ja ihmisten turhat huudot kaikuivat kautta helvetin taivaitten. Jeesus otti kädestäni ja sanoi: ”Menkäämme johonkin toiseen paikkaan.”

   

                         Korean Entisen Presidentin Tapaaminen

 

Jeesus sanoi: ”Sielut, joita tapaat seuraavaksi, ovat niitä, jotka tunnet hyvin, joten kiinnitä läheistä huomiota!”  Ennen kuin Hän oli lopettanut, tuli näkökenttääni entinen Korean presidentti. Olin järkyttynyt ja huusin: ”Voi Herra! Se on kamalaa! En voi kestää tätä näkyä!”  Silloin Herra otti käteni ja piti niitä tiukasti. Presidenttiä ei oltu sidottu mihinkään, mutta suuri valkoinen käärme kiersi hänen vartalonsa ympäri jaloista niskaan, vain silmät olivat vapaat.

 

Sitten useita värikkäitä käärmeitä lähestyi valkoista ja ne kiertyivät valkoisen käärmeen päälle. Nämä käärmeet ahtautuivat tiukemmin ja tiukemmin toisiaan vasten. Näytti siltä, että käärmeet kilpailivat siitä kuka kiristää tiukemmin. Presidentti huusi ja alkoi yskiä ja oli tukehtumaisillaan: ”Ahhh! Lopettakaa kuristaminen! Lopettakaa! Pelastakaa minut!” Ahdinkonsa keskeltä hän alkoi puhua minulle:         

 

 “Kuka sinä olet? Miksi olet täällä? Minä olin Korean presidentti, täysin valtuuksin, mutta nyt olen helvetissä ja kärsin näistä kivuista. Kun olin maan päällä, moni pastori pyysi ja yritti saada minua osallistumaan jumalanpalveluksiin, mutta jätin ne kaikki huomioimatta. En kiinnittänyt huomiota, kun he puhuivat minulle helvetistä enkä koskaan uskonut tällaista paikkaa todella olevan olemassakaan. Leidi, mitä voin tässä tilanteessa tehdä? Mitä sinä ajattelet, mitä minun pitäisi tehdä? Lapseni ei tiedä Jeesuksesta tähän päivään ja olen kovasti huolissani siitä! Minun lapseni täytyy hyväksyä Jeesus niin kauan kuin hän elää maan päällä, niin että hän voi elää taivaassa. Toivoisin, että voisin juuri nyt mennä ja kertoa lapselleni tästä totuudesta, mutta en voi. Mitä siis voin nyt tehdä? Ahhh! Sydämeeni sattuu niin paljon.

 

Hän pyysi minua kertomaan lapselleen Jeesuksesta. Hänen vetoomuksensa oli niin vilpitön, että kysyin Jeesukselta apua: ”Rakas Herrani! Mitä juuri kuulin häneltä, on niin sydäntä särkevää, että en voi kestää sitä! Voitko Sinä, Herra, näyttää presidentin lapselle, miltä helvetti näyttää – vaikka unessa?” Jeesus kuunteli sanomatta sanaakaan.

 

Äkkiä ajatuksiini tulvahti kuvia jossain helvetin osassa kärsivistä sukulaisistani. Aloin ajatella: “Jos minut vietäisi johonkin paikkaan, jossa ei olisi niin julmia rangaistuksia, se olisi hienoa.” Sen ajatuksen valtaamana aloin itkeä. Hän saattaisi väheksyä minua sanomalla, ettei sellaisia paikkoja helvetissä ole. Mutta voin lyödä vetoa, että kuka tahansa minun asemassani, joka saa todistaa rakkaimpiensa kärsimyksiä niin käsittämättömissä kivuissa, reagoisi täsmälleen samoin kuin minä.

 

Itkin kontrolloimattomasti, vaadin mahdottomia—että sukulaiseni pelastettaisiin helvetistä ja silloin Jeesus käski enkeleitään tuomaan minut takaisin maahan. Itkin ja valitin äänekkäästi Jeesukselle: ”Herra! Minun äitini ja sukulaiseni ovat kaikki tulisessa kuopassa helvetissä ja kärsivät kivuista, joita ei voi sanoin kuvata, mutta mitä hyötyä on minulle jäädä tänne yksin? En halua sitä’! Vihaan sitä! Pane minut siihen tuliseen kuoppaan vanhempieni asemasta!” Pyysin hartaasti, mutta siitä ei ollut hyötyä. Tiesin paremmin kuin kukaan, kuinka hyödytöntä anelemiseni oli, mutta en tiennyt, mitä muutakaan olisin tehnyt.

 

Jatkoin itkemistä koko mieleni, sieluni ja ruumiini voimin, kun 10 enkeliä ilmestyi ja alkoi kiireesti koota kyyneliäni kultaiseen maljaan, jota kukin piteli käsissään. Aloin rukoilla katumusrukousta: ”Herra! Minä olin niin väärässä! Please, anna minulle anteeksi!”  Silloin Herra katsoi minuun surullisesti ja sanoi:” Rakas tyttäreni! Älä tee sitä enää toiste!” ja hän lohdutti minua. Mutta kysyin varovasti: ”Herra! Haluan vielä nähdä äitini! Voinko nähdä enää häntä? ” Herra ei hevin sallinut minun nähdä häntä enää. Niinpä vastasin: ”Herra! Lupaan etten enää koskaan tee niin kuin tein. En enää itke. ”Sen sanottuani Herra otti kädestäni ja sanoi: ”Siinä tapauksessa käymme lyhyesti tervehtimässä äitiäsi ja palaamme takaisin.”

 

                        Laulan Laulun Äitini Edessä Helvetissä

 

Äitini kärsi taas toisessa tulikuopassa, huusi ja hyppeli, kun yritti paeta kaikkialle tunkeutuvaa kuumuutta. Huusin äänekkäästi: ”Äiti! Se olen minä! Tyttäresi, Bong-Nyo täällä!” Kutsuin äitiä. Hän katsoi suuntaani ja varmisti kuka olen ja alkoi itkeä. Hän sanoi: ”Bong-Nyo! Miksi sinä tulit uudelleen? Ei tämä paikka ole sinua varten. Kiiruhda ja mene takaisin! Terveytesi ei ole vielä hyvä… Älä enää ikinä tule tähän paikkaan! Ouh, minä palan! En kestä tätä kipua!”

 

Huusin hänelle jälleen: ”Äiti, kaipaan sinua valtavasti! Enkä tiedä mitä tehdä!” Äitini teki toivomuksen keskellä kaikkia kipujaan: ”Rakkain Bong-Nyo! Kuinka toivoisinkaan kuulla sinun laulavan edes kerran!” Onko tässä mitään järkeä? Äitini kärsii suunnattomista kivuista tulisessa kolossa ja pyytää, että saisi kuulla minun laulavan? Uskomatonta. Ei se ole samaa, kuin että minä nautin ilotulituksesta…Mutta kuinka voin kieltäytyä? Suuni oli jo valmis laulamaan laulun…

 

Kyyneleet alkoivat vieriä poskiani pitkin ja aloin laulaa, tuijottaen kärsivää äitiäni, joka lähestyi liekkien läpi: ”Sinä unohdit synnytykseni tuskat, sitten pidit minusta huolta, uhrasit kaiken mitä sinulla oli, yötä päivää. Sinä siirsit minut sängyssä kastuneelta paikalta kuivalle. Sinä kärsit ja uhrauduit kunnes kätesi ja jalkasi olivat kuluneet. ” ….En voinut jatkaa laulun sanoja pidemmälle, vaan aloin nyyhkyttää kontrolloimattomasti.  Mitä laulua laulan äidilleni, joka kärsi mitä julminta kipua, julminta mitä voi ajatella! Sydämeni tuska oli saavuttanut huippunsa. Kutsuin äitiäni, itkin, ja sitten kutsuin uudelleen ja itkin enemmän.

 

Mitä enemmän ajattelen itseäni, sitä enemmän tajuan, kuinka hirveä tytär olin ollut. En huolehtinut kunnolla sairaasta äidistäni ja minun laiminlyöntini seurauksena hän ei saanut riittävää sairaanhoitoa. Siksi hän menetti mahdollisuutensa oppia tuntemaan Jeesus ja pelastua ja päästä taivaaseen. Minä olin se, joka oli ansainnut helvetin. Kaiken kukkuraksi äitini vielä kasvatti au-lapseni ja kuoli kärsien. Minä olen se kurjin ja halveksittavin, joka kuuluisi helvettiin ja rakas äitini taivaaseen. Sen sijaan kaikki oli nurinpäin ja mikä pahinta, ei ollut toista mahdollisuutta. Tämä saa minut suuttumaan ja tekee vihaiseksi. Äidilläni ei ole mitään toivoa—ikinä! Mitä minun olisi tehtävä? Tosiasia, että kun kerran olet helvetissä paluuta ei ole, saa hampaani kirskumaan suuttumuksesta.

 

 

                                            22. päivä

 

Henkilökohtaisia Kertomuksia Hengellisistä Kokemuksista

 

1. Pt. 1:6-9: Siksi te riemuitsette, vaikka nyt, jos on tarpeen, vähän aikaa joudutte murehtimaan monenlaisissa koettelemuksissa, jotta teidän uskonne havaittaisiin koetuksissa kestäväksi, paljon kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka sekin koetellaan tulessa, ja koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä. Häntä te rakastatte, vaikka ette ole Häntä nähneet, Häneen te uskotte, vaikka ette Häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoinkuvaamattomalla ja kirkastuneella ilolla, sillä te saavutatte uskonne päämäärän, sielujen pelastuksen.” 

 

                                    Demoni Soittaa Pianoa

 

Lee, Yoo-Kyung: Kun rukoilin kielillä, mustakasvoinen nelisilmäinen demoni ilmestyi. Demoni istui Joo-Eunin pianotuolille ja alkoi soittaa pianoa, hullutellen. Ärsyyntyneenä huusin: ”Hei! Saastainen demoni! Miksi soitat sisareni Joo-Eunin pianoa? Se on juuri se piano, jota hän soittaa jumalanpalvelusmenoissa.” Se vastasi likaisin sanoin: ”Pidä suusi kiinni!”  Suutuin entistä enemmän: ”Mitä? Käytitkö minusta äsken halventavia sanoja? Olet niin kuollut!” Juoksin kohti demonia, taitoin siltä niskan ja heitin pään menemään. Sitten iskin pään lattiaan. Silloin ilmestyi toiset kolme demonia. Yksi oli luurangon hahmossa silmä otsassaan. Se lenteli ympäriinsä lepakkomaisilla siivillään. Se laskeutui pianotuolille ja alkoi laulaa samalla kun se soitti pianoa. Se ei pysynyt rytmissä. Sävel muistutti demonien karmivia ääniä. ”Hei! Se piano on Joo-Eunin. Miksi kosketat sitä? En voi keskittyä rukouksiini!”, huusin. Saatoin kuulla niiden keskustelevan keskenään: ” Okei! Hän sanoo, ettei voi keskittyä rukouksiin. Soittakaamme niin paljon kuin sielu sietää!” Sitten he kaikki pompottivat pianon koskettimia.

 

Olin huolissani, että piano rikkoutuu: ”Ette ilmeisestikään aio ottaa vaarin sanoistani!” Juoksin heitä kohti ja sain otteen kaikista kerrallaan. Heitin yhden kauas ja potkin toisen pois. Nenät vuotaen verta ja päät kolhittuina ne huusivat ja pakenivat.

 

Aloin rukoilla jälleen, kun valkoasuinen demoni ilmestyi suu verta vuotavana. Se näytti hieman jälkeen jääneeltä ilman silmiä ja ilkuin demonia. Se sanoi: ”Haak-Sung tökki silmiäni ja otti ne pois. Siksi näytän tällaiselta. Mutta mikä sinä olet nauramaan minulle? ” Se  härnäsi minua taistelemaan.

 

Huusin: ” Mummiani kidutetaan sinun tähtesi. Miksi hänet raahattiin helvettiin? ” Demoni kiusasi ja ärsytti minua: ”Hän kuuluu helvettiin; hän ansaitsee sen! Hän kokee vielä lisääkin kidutuksia!” Tulistuneena raavin demonin kasvoja kaikin voimin. Se alkoi vuotaa kynsieni tekemistä haavoista. Se vuoti runsaasti. Demoni pakeni ja minä ajoin sitä takaa kautta huoneen. Lopulta se lähti.

 

Olin taas rukouksessa. Taas yksi demoni tuli häiritsemään. Olin ärsyyntynyt enkä halunnut mitään tappelua. Päätin käyttää auktoriteettiani: ”Jeesuksen veri!” Ärsyttäen minua demoni sanoi:          ” Veri? Kenen veri? Jeesuksen veri? Tai, sinun veresi?”

 

All right, demoni, jos haluat taistella, taistellaan sitten! ”, huusin. Demonit hyökkäsivät ryhmissä, mutta jostain oudosta syystä, kun löin nyrkillä yhtä, kaikki kaatuivat. Kun löin demoneita vatsaan, niiden silmät pompahtivat kuopistaan. Kun löin nenään, ne alkoivat vuotaa verta. Kun kaappasin niitä jalasta ja aloin kieputtaa, niiden jalat venyivät kuin kuminauha!

 

Tappioistaan huolimatta demonit jatkoivat ilmestymistään ja häiritsemistään. Tarkoituksensa oli estää rukoiluani. Sanoin itsekseni: ”Taistellaan ja katsotaan kuka voittaa.” Tökkäsin sieraimiin ja kaappasin hiuksista ja kieputin jokaista demonia, joka tuli lähelleni. Käytin käsiäni ja jalkojani aseina. Oli outoa, että kun jatkoin niiden lyömistä, niiden lukumäärä sen kuin lisääntyi. Lopulta niiden lukumäärää oli mahdotonta laskea. Ne kaikki olivat tulleet yht´aikaa. Hädässäni huusin: ”Auta minua! Nopeasti! Pyhä Henki! Auta minua!” Lyhyen ajan sisällä Herra ilmestyi. Herra nuhteli kaikkia demoneja ja rauhoitti minua: ” Neiti Pilkku! Tiedän että olet käynyt läpi monia asioita.

 

Kun olin aikaisemmin katsastanut muita kirkkoja, useimmat ihmiset olivat sanoneet usein, että en ollut erityisen lahjakas. Sen sijaan, että olisivat opettaneet minua evankelioimaan ja rukoilemaan, he olivat antaneet vain ruokaa. He auttoivat vain aineellisissa asioissa. Niinpä ajattelin, että ainoa mitä minun oli tehtävä, oli tuoda Raamattuni jumalanpalvelukseen. Kuitenkin Herran Kirkon pastori Kimin opastuksella aloin rukoilla kielillä. Kun jatkoin kielillä rukoilua saavutin rukoilemisen syvemmän tason. Nyt kykenen näkemään demonit ja taistelemaan niitä vastaan. Milloin tahansa tunnen, että olen häviämässä tai väsyn taistelussa, kaikki mitä minun pitää tehdä on kutsua Herran Jeesuksen nimeä. Hän aina suojelee minua. Aluksi taistelu lukematonta demonijoukkoa vastaan hirvitti. Mutta nyt en enää ole ollenkaan peloissani, koska Jeesus on kanssani. Tosiasiassa voitto demoneista on tullut hauskaksi ja jännittäväksi.

 

                                      Kaljupäinen Demoni

 

Kim Joo-Eun: Rukoiltuani 10 minuuttia kielillä kaljupäinen demoni ilmestyi. Sen kalju oli öljytty ja sen pää hohti kirkkaasti. Sillä hetkellä muistin isäni. Isänikin oli menettänyt hiuksensa ja öljysi aina kaljuaan. Muistan, kuinka isäni yritti koskettaa minua päällään, mutta minä kiljuin ja pakenin hänen öljyistä kaljuaan.

 

Kaljupää lähestyi minua hitaasti ja pudisti päätään. Olin hyvin jännittynyt, kun demoni tuli lähelle. Pelkäsin, että se koskettaisi kättäni. Huusin: ”Jeesuksen nimessä, häviä!” Mutta se ei häipynyt. Kun se edelleen lähestyi, huomasin että demonin pää oli erityisen inhottava. Minulla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin koskettaa sen kasvoja, jotta olisin estänyt sen lähestymisen. Huusin: ”Herra!” ja yritin käsiotteella saada sitä taipumaan alas, mutta demonin silmät pomppasivat äkkiä kasvojeni eteen. Sitten, kuin käärmeellä, sen pitkä kiemurteleva kieli tuli ulos sen suusta. Demoni näytti inhottavalta ja hirveältä. Koko voimallani iskin sitä kerran nyrkillä ja heitin demonin etäälle.

 

 

Kun kaljupää oli poissa pelistä, toinen demoni nuoren tytön hahmossa ilmestyi suu apposen auki. Tänään, jostain syystä, kaikki demonit olivat erityisen inhottavan näköisiä. Olin hyvin ärsyyntynyt ja niinpä tarrasin tukun demonin hiuksia yhdellä kädellä ja suuntasin vihani häneen. Tukka toisessa kädessä läpsin vapaalla kädellä kovaa sitä kasvoille. Kaikin voimin läpsin molemmille poskille. Demoni kirkui ja karjui: ”Se sattuu! Se todella sattuu! Lopeta hakkaamiseni! Lopeta se!” Huomasin, että demonin kasvot alkoivat turvota lyöntikohdilta. Jatkoin lyöntejä ja huusin: ”Sinä läppäsit sisar Yoo-Kyungin poskeen, eikö totta? Saat nyt moninkertaisen rangaistuksen! Minä löylytän sinut kunnolla! ” Silloin demoni itki ja sanoi: ”Olen pahoillani!” Sitten se alkoi kerjätä: ”En enää ikinä lyö Yoo-Kyungia! Todella! Tosissani!”

 

Halveksuen sanoin: ”Kyllä, todella! Olet valehtelija luonnostasi! ” Tarrasin sen hiuspehkoon ja vedin välittömästi koko tukan irti. Sitten heitin demonin pianoa päin. Kun se törmäsi pianoon, se hävisi. Toinen demoni, kallon muotoinen, lähestyi minua. Sillä oli pitkä valkoinen tukka ja oranssin väriset silmät. Se pyöritti silmämuniaan lähestyessään. Kun se oli edessäni, tökkäsin sitä silmiin. Raastavassa kivussa ja paniikissa demoni hysteerisesti hyppi paikasta toiseen. Sitten se häipyi.

 

Kun jatkoin rukousta, tunsin äkkiä miellyttävän tuoksun. Se oli kuin kukkien tuoksu ilmassa. Tuo suloinen tuoksu hurmasi minut niin, että huomioni kiinnittyi siihen täysin. Herra ilmestyi. Kysyin: ”Onko tämä suloinen tuoksu, joka täyttää ilman, Sinusta, Herra?” Herra vastasi:       ”Kyllä, on se, Pilkku! Pidätkö aromista?”  Vastasin hurmioituneena:        ”Kyllä, Herra. Se tuoksuu todella hyvältä!”

 

”Sinä rukoilet innolla tänään. Siksi näytän sinulle jotain erikoista. Katselepa tarkoin kirkkosi tilaa ja Korean kirkkojen tilaa!” Heti kun Herra nosti kätensä, tuli visioita demoneista ja kirkoista. Ne ilmestyivät yleisnäkymänä silmieni eteen.

 

 

 

 

                                        Voittoisat kirkot

 

Katselin maata etäisyyden päästä. Maapallon molemmin puolin lähellä maata seisoi kaksi isoa demonia. Ne seisoivat kasvotusten ja maa oli niiden välissä. Demoneilla oli käsissään pitkä köysi. Kummallakin oli sen pää kädessään. Näytti siltä kuin he olisivat pyörittäneet köyttä maan ympäri samaan tapaan kuin lapset leikkiessään hyppynarua. Jeesus käski minun katsomaan lähemmin. Menin lähemmäksi nähdäkseni paremmin. Järkytyin, mitä näin ja melkein pyörryin.

 

Köysi, jota demonit pitivät käsillään, ei ollut mikään köysi. Tosiasiassa se oli suunnaton käärme.  Toinen demoni piti sitä päästä, toinen hännästä. Ne pyörittivät sitä. Kun  demonit pyörittivät käärmettä maapallon ympäri saatoin nähdä monien Korean kirkkojen hyppäävän vuorollaan, kun demonit pyöritivät käärmeköyttä.  Kirkot olivat rivissä ja kukin odotti hyppyvuoroaan, kun demonien pyörittämä naru tuli kohdalle. Kaikki hyppivät ja hyppivät ja yrittivät selvitä – tai muuten ne kaatuivat. Useimmat kirkoista eivät aluksi kaatuneet, mutta kun pyöriminen jatkui, ne kaikki alkoivat kaatuilla. Kaikki kirkot, yksi toisensa jälkeen, alkoivat kaatua. Kirkkojen joukossa oli myös Herran Kirkko. Sekin hyppi. Useimpien kirkkojen kaatuessa kirkkomme oli yksi poikkeuksista. Meidän kirkkoamme ei käärmeen ruumis kaatanut. Herran Kirkko jatkoi hyppelyä helposti.  Jeesus selitti, että jokainen demonien hyppykierros oli testi. Testi oli tarkoitettu voitettavaksi. Jos kirkko hyppäsi eikä kaatunut, se merkitsi, että se oli kestänyt testin. Herran Kirkossa oli vähiten jäseniä. Muissa oli paljon jäseniä ja ne kaatuivat useimmiten. Jeesus sanoi: ”Nyt Herran Kirkko selviytyy hyvin. Jatkakaa kestävinä ja hypätkää kun kukin erilainen testi kohtaa teitä. Tänään olette rukoilleet pitkiä tunteja torkahtamatta. Siksi Minä näytin tämän teille. Rukoilkaa hartaasti.” Sitten Herra palasi.

 

                                       Demonin Neulanpisto

 

Lee Haak-Sung: Kun rukoilin hartaasti, demoni ilmestyi. Tämä demonin molemmat silmät olivat kääntyneet nurinpäin. Aina kun näen demoneja, muistan, kuinka ne kiduttivat mummiani helvetissä. Siksi halusin purkaa raivoni niihin. Kun demoni tuli kyllin lähelle, tökkäsin sitä silmiin ja kaivoin ne pois ja heitin menemään. Kummallista, kun ajattelin miekkaa taistelun tiimellyksessä, se ilmestyi käteeni! Kun ajattelen esimerkiksi liimaa, sitä ilmestyy käteeni!  Kerran panin liimaa demonin silmään ja leikkasin sen kädet miekalla. Aina kun ajattelen eri tyyppisiä aseita, ne ilmaantuvat käteeni tai ulottuvilleni. Herra oli varustanut minut aseilla.

 

Olen taistellut demoneja vastaan jo pitkään. Olen saanut paljon kokemusta siitä ja itse sitä tiedostamatta luottamukseni ja urhoollisuuteni ovat lisääntyneet.  Taas kerran oli demoni naamioitunut valko-asuiseksi nuoreksi naiseksi. Kun se lähestyi, se puri omaa käsivarttaan koko ajan. Tämä demoni muistutti paljon TV:ssä näytettyä kauhuelokuvan hahmoa. Olin hämmästynyt, kuinka samanlaisilta demonit näyttivät viihdeteollisuuden hahmoissa verrattuina aitoihin demoneihin.  Nuori demonityttö ja se, joka saattaa ihmisiä helvettiin, näyttivät ihan samanlaisilta kuin TV- sarjan hahmot.  Korean televisiossa on kuuluisa sarja, enemmän tai vähemmän kauhusarja, jossa oleva demoni näyttää aivan samanlaiselta kun se, joka vie tuomitun sielun helvettiin. Se demoni, joka ilmestyy paikalle jumalattoman kuolinhetkellä, on puettu mustiin vaatteisiin ja perinteiseen korealaiseen hattuun, joka tehty hevosenkarvoista. Sen kasvot on valkaistu valkoisella jauheella. Nämä  demonit ovat tavallisesti niitä, jotka vievät kadotetut helvettiin. Panin merkille, että jopa se tapa, jolla sielut raahattiin helvettiin, oli ihan sama kuin TV:ssä!

 

Näyssä näin iäkkään miehen makaavan lattialla. Hän vuoti verta alttarin alla. Demoni, joka puri omaa kättään, juoksi vikkelästi kohti vanhusta. Demoni hyökkäsi miehen kimppuun ja käytti Draculan hampaitaan ja alkoi imeä verta. Kun veri oli imetty kuiviin, demoni alkoi järsiä uhrin päätä. Eipä aikaakaan kun demoni oli syönyt koko pään. Sitten ilmestyi toinen demoni ruumis täynnä neuloja. Demoni näytti siililtä. Uskollani löin sitä nyrkillä, mutta heti kun nyrkki kosketti demonia, menin melkein tajuttomaksi kivusta. Ajattelin mielessäni: ”Mitä? Varmasti löin sitä uskossa. Miksi se ei toiminut?” Nyrkkini oli neulojen täplittämä.

 

Vielä rukouskampanjan päätyttyä kättäni särki yhä. Tarkastin kättäni kirkkaassa valossa ja se oli punainen ja turvonnut. Saatoin nähdä neulojen jäljet selvästi. Taistelen demonihenkien kanssa, jotka ovat näkymättömiä, mutta olin hämmästynyt, kun ne voivat jättää näkyviä fyysisiä merkkejä ruumiiseeni ja tuottaa fyysistä kipua. Näytin vammani perheelleni. Näytin ne myös pastorille ja seurakunnalle. He kaikki vahvistivat merkit omin silmin ja olivat selvästi järkyttyneitä.

 

                                      Käden Liike Ja Vapina

 

Kim, Yong-Doo: Kun rukoilin palavasti kielillä, käteni alkoivat tehdä pieniä liikkeitä. Ensin vasen käsi liikkuin toistuvasti ylös-alas ja vapisi. Sitten oikea seurasi. Lyhyessä ajassa kämmeneni tulivat yhteen ja tärisivät intensiivisesti. Tärinä tuli hitaasti voimakkaammaksi.

 

Eräs kirkko oli kutsunut erään pastorin puhumaan parantamisesta. Olin todistamassa, kun hän paransi, myös hänen kätensä vapisi voimakkaasti. Parantamisen lisäksi monia muita ihmeitä tapahtui. Olin aika varma siitä, että minussa oli kehittymässä Pyhän Hengen parantamisen armolahja. Hän teki voimakkaasti työtään asiassa. Käsivarteni ja kämmeneni liikkuivat vapaasti eri liikkeissä Pyhän Hengen johdossa. Avasin silmäni seuratakseni liikkeitä silmilläni ja ko yritin vastustaa käsieni ja käsivarsieni liikkeitä. Mutta Pyhä Henki johti minua, ilman omaa tahtoani tai ajatuksiani. Ne olivat  toisarvoisia.

 

 

                                      Herra Testaa Uskoni

 

Sisar Baek, Bong-Nyo:  Kun olin rukoilemassa, Jeesus tuli ja alkoi puhua minulle: ”Bong Nyo! Tänään haluan testata sinua ja katsoa kuinka paljon uskosi on kasvanut! Oletko valmis? ” Vastasin luottavasti: ”Kyllä, Herra! Olen valmis!”  Sanottuaan testaavansa minua Herra hävisi. Rukoilin voimakkaasti kielillä, kun enkelit laskeutuivat ja pukivat minut siivelliseen asuun. Mielenkiintoista oli, että enkelitkin katosivat nopeasti. Tähän mennessä kun rukoilin, Jeesus ja enkelit tulivat viemään minua kädestä ja heti kun otin Jeesuksen tai enkelin käden omaani, minut vietiin taivaaseen tai helvettiin. Mennyttä ajatellen totesin odottavani asioiden tapahtuvan heti vaatiessani. Olin käyttänyt hyväkseni Jeesusta monta kertaa karkealla käytökselläni. Minussa oli vielä monia muuttumattomia luonnevikoja. Liian usein kyseenalaistin ja hyökkäsin pyhää Herramme vastaan epäkunnioittavasti. Rakastava Herramme odotti kärsivällisesti epäkypsän uskoni kypsymistä ja sieti kaikki valitukseni.

 

Aloitin jälleen Herran puoleen huutamisen palavalla sydämellä. Sieluni lensi kohti taivasta siivellisellä varustuksellaan. Mutta mitä tapahtuikaan? Vaikka kuinka palavasti rukoilin ja huusin Herraa, lentoni vain hidastui. Hitaus turhautti minua ja tuntui, että tulen hulluksi. En antanut periksi ja jatkoin rukoilemista hartaasti, mutta pian menin burn-outiin ja uuvuin täysin. En nähnyt mitään, kaikkialla oli sysipimeää.

 

Viime aikoina olin nähnyt enkeleitä heti vaatiessani, mutta tänään oli harvinaista nähdä heitä. Aloin nyt ymmärtää, kuinka paljon rakkautta olin saanut Herralta. Päätin sisäisesti: ”Herra sanoi, että Hän halusi testata uskoani. Niinpä rukoillaan hartaasti ja jatkuvasti.”  Mutta kaikki mahdolliset esteet näyttivät kasautuvan eteeni korkeaksi kuin vuori ja huomasin olevani lähtöpisteessä.

 

Tähän mennessä milloin vain rukoilin kirkossa, Herra tuli luokseni ja näytti kaikenlaista. Tulin ylimieliseksi, röyhkeäksi – tajuamatta sitä itse. Muistin kysymyksen, jonka olin tehnyt minua siivelliseen asuun pukeville enkeleille hetki sitten. Kysyin: ”Missä Jeesus on?” ja he vastasivat: ”Juuri nyt Hän odottaa sinua kohdatakseen sinut Linnunradalla.” Valitettavasti, juuri nyt minä olen myöhässä, koska liikun liian hitaasti eikä uskoni yksin riitä antamaan kykyä lentää niin korkealle!

 

Rukoilin vilpittömästi pitkän aikaa, mutta en edelleenkään kyennyt näkemään mitään. Monet ajatukset risteilivät mielessäni ja aloin tehdä parannusta ja katua. Ilman Jeesuksen apua mistään ei tule mitään! Minusta tuntui kuin olisin jatkuvasti vajonnut johonkin suohon ja tämän mielentilan jatkuessa tunsin äkkiä olevani lukittu johonkin. Jotakin liikkui silmieni edessä, ja tajusin olevani helvetissä…lukittuna pimeään selliin!

 

Tässä sysipimeydessä mikään ei ollut näkyvää, vain demonit parveilivat ympärillä. Lukemattomat demonit pitivät tiukasti jaloistani ja kieltäytyivät päästämästä minua menemään. Eikä siinä kaikki – ne kuristivat minua, vetivät käsiä, jalkoja, ruumista niin, etten voinut liikkua ollenkaan. Aloin rukoilla kielillä kun äkkiä, kirouksia alkoi tulvia suustani tahattomasti.

 

”Hei! Saastaiset demonit! Miksi kiusaatte minua? Menkää helvettiin pois luotani!” En voinut lopettaa kiroiluani ja kaikki se saastainen kieli mitä tapasin ennen käyttää ennen kuin kohtasin Jeesuksen tuli takaisin suuhuni. Mutta vaikka kuinka kirosin demoneja, ne eivät lopettaneet hellittämätöntä hyökkäilyään minua vastaan. Kutsuin Jeesusta: ”Jeesus!  Auta minua!”

 

Kuinka pitkään tätä oli kestänyt? Jatkoin huutamista Herran puoleen ja rukoilin hartaasti kielillä ja itse sitä tietämättäni jotenkin pakenin helvetistä. Lensin kohti taivasta, yhä korkeammalle. Rukoilin lentäessäni ja kun saavuin ilmakehään, vahvat ja mahtavat demonit alkoivat ajaa minua takaa. Saatoin nähdä selvästi loputtoman demoniparaatin heidän perässään. Olin jo luullut päässeeni turvaan, kun olin paennut helvetistä, mutta nyt olinkin vahvimpien vastustavien demonien kanssa kasvotusten. Olin pahassa liemessä.

 

En edelleenkään kyennyt näkemään yhtään enkeliä enkä Jeesusta missään. ”Minun olisi kohdattava tuo demoniarmeija yksin!”  En olisi ikinä voinut kuvitella, että minun pitäisi kohdata tämän kaltainen tilanne. En tiennyt, että ilmakehässä olisi sellaisia demoniarmeijoita, joiden tarkoituksena oli häiritä uskovien rukouksia ja estää niitä saapumasta taivaaseen. Kuten lapsi iloisesti kävelee pitäen vanhempaansa kädestä, Jeesus aina piti kättäni ja opasti minua niin taivaaseen kuin helvettiin. Olin niin lapsellinen ja ajattelin, että kaikki on helppoa ja rukoilin huolettomana.

 

Demonit laittoivat esteitä jokaisen edistymiseni tielle ja yrittivät estää etenemiseni. Huusin hartaasti rukoillen ja kyyneleet virtasivat ja kastelivat kuin sade kasvoni ja ruumiini. Silloin yksi demoni huusi. ”Hei! Katsopa tänne! Taas yksi rukous maasta nousemassa!”  Ja toinen demoni: ”Hei! Tuolla rukouksella ei ole voimaa eikä arvovaltaa!” Ja ikään kuin olisivat poimineet omenia, demonit noukkivat maasta nousevia rukouksia ja söivät ne.

 

Silloin tiesin, että voimaton rukous oli hyödytön. Rukous, joka on lausuttu torkahtaneessa tilassa, ei-keskittynyt rukous, rukous täynnä inhimillisiä tarpeita ja haluja, itsekkäät rukoukset, fyysisten halujen pyynnöt, kaksimieliset rukoukset…Yllättävää kyllä, kykenin erottamaan kaikki erilaiset rukoukset, joita maasta nousi. Nämä olivat demonien lempi-hedelmiä ja he söivät ne heti ja kokonaan.

 

Nyt ymmärrän, että vain ne rukoukset, joissa on kyseessä elämän ja kuoleman hätä, rukoukset, jotka on lausuttu vilpittömästi, läpäisevät ilmakehän ja avaruuden ja saapuvat ylös Taivaaseen. Nyt opin vähän enemmän siitä, miksi pastori huusi niin voimallisesti ja kiljui epätoivoisesti, kun hän rukoili. Minä usein ihmettelin, ehkä halveksuen, pastoria ja ajattelin: ”Täällä ei ole montaa ihmistä, mutta miksi hän huutaa niin kovaa? Miksi hänen täytyy karjua niin lujaa? ”  Rehellisesti sanoen, oli aikoja, jolloin pakottauduin rukoilemaan, vaikka olin ärsyyntynyt pastorin äänekkäistä itkuista ja huudoista. Pian kuitenkin, itse sitä ymmärtämättä, aloin tehdä parannusta ja tietää varmuudella syyn siihen, miksi meidän täytyi rukoilla niin.

 

Kuinka pitkään rukoilin? Olin näännyksissä ja voimaton. Juuri silloin näin etäältä monia Linnunradan tähtiä, ne loistivat kirkkaampina kuin koskaan! Välittömästi kokosin kaikki voimieni rippeet ja aloin rukoilla kielillä. Pääsin hädin tuskin Linnunradalle, täydellisen uupuneena, ja siellä rakas Jeesukseni tervehti minua iloisena.

 

Heti kun Jeesus näki minut, Hän hymyili valoisasti ja sanoi: ”Bong-Nyo! Selvisit hienosti! Olen ylpeä sinusta!” Olin hieman vihainen tuossa kohtaa ja kysyin Jeesukselta asenteellisena: ”Herra! Kuinka voit tehdä näin minulle? Olisit voinut selittää, mutta sen sijaan, kuinka voit jättää minut noin vain, yhtään varoittamatta?” Kun olin lopettanut, Jeesus vain nauroi. Kun olimme vaihtaneet vain muutaman sanan Herran kanssa, Hän hävisi jälleen ja sitten kaikki silmien edessä muuttui sysipimeäksi ja minä seisoin helvetin kallionkielekkeen reunalla.

 

Herra jätti minut toistamiseen testatakseen uskoani. Pian delfiiniltä näyttävä demoni yritti hyökätä ja purra suu apposen auki terävät hampaansa paljastaen. Niinpä tein eleen ikään kuin aikoisin raapia sitä ja huusin: ”Tule ja ota, jos voit!” Se vain hävisi.

 

Edessäni oli kapea tie. Aloin kävellä polkua eteenpäin. Olin kävellyt jo jonkin aikaa, kun huomasin jonkin lähestyvän edessäni. Kun välimatka lyheni, kykenin näkemään sen. Se oli inhottavan näköinen demoni, jolla oli vain pää, mutta ei silmiä eikä nenää. Vasemmasta oikeaan korvaan oli iso viilto kasvoissa ja sekä ylä- että alahampaat olivat terävät kuin hailla.

 

Kun tulin kasvokkain tämän demonin kanssa, sanoin: ”Hei! Taistelin demonien kanssa ja löin niitä, paljon sinua isompia. Et ole minulle mikään vastus! Sisässäni on tuli, jonka on antanut Kolmiyhteinen Jumala. Sinä palat ja muutut tuhkaksi sillä hetkellä kun kosketat minun ruumistani! Tule taistelemaan kanssani, jos uskallat! ” Tämä demoni  pelästyi ja juoksi pois nopeasti. Kävelin loputonta tietä yksin ja näytti siltä, että olin kävelemässä syvemmälle helvettiin. Olin peloissani ja vapisin sisäisesti, mutta en halunnut näyttää pelkoani ja niin minun oli rauhoituttava ja koottava itseni.

 

Jatkoin kävelemistä pitkin polkua, kun huomasin ison puunlehden edessäni. Se näytti elävältä. Se avautui ja sulkeutui toistuvasti ja yritti nielaista minut. Mutta huusin: ”All right! Olen tullut tänne erityisesti tappamaan sinut! Katsotaan kumpi selviää!” Hyökkäsin sen kimppuun voimalla,  silloin demoni hävisi pian.

 

Etenin ja havaitsin, että tien molemmin puolin oli parvittain demoneja, kuin hyönteisiä ja ne yrittivät tarttua minuun.  Kuulin vertahyytäviä demonien karjuntoja ja ne puistattivat. Kuulin monia erilaisia huutoja, mutten kiinnittänyt niihin huomiota, vaan kävelin ja rukoilin kielillä äänekkäästi. Huusin vielä kovempaa: ”Jumala, Kolmiyhteinen! Anna minulle voimaa! Anna minulle voima ja valta sekä fyysisesti että hengellisesti!” Rukoilin hartaasti. Pian Pyhä Tuli Leimusi sisälläni.

 

Kuinka kauas kävelin? Luulin, että jo näen tien pään kaukana, kun äkkiä kirkkaus ilmestyi eteeni ja Jeesus seisoi siinä. Olin ihastuksesta äimän käkenä: ”Kyllä! Olen lopultakin pelastettu! Herra! Herra!” Juoksin ja halasin Häntä. Herra otti minut syliinsä tiukemmin kuin koskaan ja sanoi: ”Rakkahin Bong-Nyo! Olet käynyt läpi monenlaista tänne päästäksesi! Istu viereeni ja Minä annan sinulle levon!” Pysyin Herran käsivarsilla ja suljin silmäni levätäkseni.

 

Mitä taas tapahtuu? Kun avasin silmäni, ei Herraa näkynyt missään. Kuinka saatoin olla taas tässä pimeässä sellissä helvetissä? Vaikka kuinka kovasti huusin Herraa, vastauksena oli tyhjyys. Minä huusin ja huusin Herraa, mutta Hän ei ollut siellä. En voinut uskoa, että Herra petti minut. Jeesus sanoi selvästi: ”Bong- Nyo! Olet tehnyt hyvin. Olet jo melkein kaiken tehnyt, joten ole kärsivällinen ja lepää tässä!” Nämä sanat sanottuaan ja sen jälkeen kun jo olin tuntenut oloni turvalliseksi, Hän täydellisesti testasi minua taas.

 

Kiukkuni ei ollut laantunut, kun huomasin, että olin lukittu metallihäkkiin kuin eläin eläintarhassa. Häkkiäni ympäröi lukematon määrä erilaisia demoneja. Ne tuijottivat minua ja yrittivät kuulustella minua. Oli naisdemoni, lohikäärme, sotilas, leijona, erilaisin eläinpäin varustettuja – näin niitä kaikenlaisia. Ne tuijottivat, laskivat leikkiä kustannuksellani ja nauroivat. Siellä oli satoja tuhansia sotilasdemoneja, jotka kantoivat pääkallokypäriä.

 

Demonit keskittyivät tarkkailemaan minua, kun olin lukittuna metallihäkkiin. Karjuin: ”Hei äpärät! Keitä te olette? Mistä te tulitte?” Ja ne vastasivat: ”Me tulimme kiertelemästä siellä täällä! Entä sinä? Miksi olet täällä?” Selitin, että Jeesus toi minut helvettiin, mutta Hän jätti minut ja tämä on syy, miksi olen täällä yksin. Kuultuaan tämän he pilkkasivat minua ja sanoivat: ”Hei! Sinun Herrasi ei palaa luoksesi.! Tämä on loppusi!”

 

Aloin rukoilla kielillä äänekkäästi. Äkkiä kallokypärää kantavan demonin silmät alkoivat muuttua punaisiksi. Ne tuijottivat minua vihaisina. Kielillä rukoilemisen voima oli painamassa alas demoneita ja huomasin niiden muodonmuutoksen. Niin rukoilin vielä äänekkäämmin: ”Kolmiyhteinen Jumala! Muuta minut Leimuavaksi Tuleksi!” Kaikki demonit hyökkäsivät häkkiä vastaan ja halusivat hajottaa sen. Mutta pyhä tuli sisälläni poltti ne kaikki tuhkaksi. Häkin rautakalterit eivät olleet vahingoittuneet.

 

Jälleen kerran monenlaiset eläin- ja demoniäänet kaikuivat kaikkialla ja minusta tuntui kuin olisin ollut siellä jo monta kuukautta. Vaikka kuinka hartaasti itkin, huusin, potkin ja kiljuin, ei ollut mitään tietä ulos helvetin häkistä. Vähitellen sieluni alkoi uupua ja pian Herran harras kaipaaminen muuttui polttavaksi sydämen tuskaksi. Mutta en voinut lopettaa rukoilemista: ”Herra! Anna minulle voimaa! Anna minulle voimaa! Anna minulle parantamisen armolahja ja suo se armo, että täytät minut tulella, joka polttaisi häkin kalterit, jotta pääsisin pakoon täältä!” Avasin silmäni: olin yhä lukittuna häkkiin. Siellä ei ollut mitään unelmia, toivoa. Ei väliä, kuinka paljon huusin Herran puoleen, olin yhä ansassa häkissä. Voi! Tämän täytyy merkitä sitä, että kärsin ikuisesti helvetissä? Minussa ei ollut enää jäljellä voimaa edes sen vertaa, että olisin saanut sormeani nostetuksi. Pyörryin nurkkaan. Jotenkin minulle tuli tunne, että olin ollut vangittuna häkkiin noin neljä kuukautta.

 

Vähän ajan kuluttua aloin huutaa uudelleen: ”Herra! Auta minua! Missä Sinä olet?”  Mutta minä en nähnyt edes vilausta Herrasta. Demonit jatkoivat ruumiini vetämistä, tuuppimista ja kiusaamista ja minä taistelin niiden kanssa 15 päivää. Häkissä tunsin selvästi päivien kulun.

 

”Herra! Auta minua! Päästä minut ulos täältä! Auta minua pakenemaan tästä paikasta!” Rukoilin itsekseni, kun kuulin äkkiä jonkun nauravan. Tuo nauru kuulosti täysin erilaiselta kuin demonien nauru. Se oli ystävällistä, lohduttavaa, erilaista verrattuna demonien nauruun. Vaistomaisesti huusin: ”Vau! Se on Herran ääni!” Herra ilmestyi kirkkaan valon keskellä ja se valaisi koko häkin. Koko ympäristö oli kirkkaasti valaistu.

 

Jeesus alkoi nauraa vielä äänekkäämmin kuin hetki sitten ja sanoi:       ”Rakas Bong-Nyo! Millainen oli kokemuksesi helvetissä? ” Kysyin Herralta: ”Voi Herra! Kuinka voit tehdä minulle näin? Olitko suunnitellut, että panisit minut kärsimään? Miksi teit tämän? ” Olin hyvin ahdistunut,  kun vuodatin valituksiani ja Herra vastasi: ”Olen pahoillani. Minä halusin testata sinua henkilökohtaisesti ---kuinka paljon uskosi oli kypsynyt!” Tähän minulla ei ollut mitään sanomista.

 

Kun kyselin, missä kaikkialla Herra oli ollut ja mitä tehnyt, Hän vastasi että Hän oli ollut maan päällä ja vieraillut monissa kirkoissa niiden perään katsomassa ja kaitsemassa rakasta laumaansa. Tunnustin Herralle syvimmät, sisimmät ajatukseni ja pyysin Hänen anteeksiantamustaan: ”Herra! Olin katkera ja paheksuin Sinua syvästi, kun olin vangittuna helvetin häkkiin! Anna minulle anteeksi!” Äkkiä äänensävyni vaihtui kun tunteeni syttyivät palamaan valituksin ja itsesääliin: ”Herra! Olin jumissa häkissä neljä kuukautta!” ja aloin itkeä.

 

Herra jatkoi nauruaan entistä äänekkäämpänä ja kun näin Hänet, huusin: ”Miksi olet niin onnellinen, kun näet minut surullisena ja onnettomana? Kärsin niin paljon helvetissä ja Sinä vain naurat ikään kuin se olisi ollut vain huvittavaa? Onko hauskaa nähdä minut kärsimässä?” Hän vastasi hellästi: ”Bong- Nyo! On vain noin kaksi kuukautta siitä, kun aloit käydä kirkossa, mutta sinun uskosi on kypsynyt tosi paljon. Olen ylpeä sinusta!” Sitten Hän taputti minua hellästi selkään.

 

Jeesus otti  taisteluissa rispaantuneet vaatteeni, joita olin pitänyt helvetissä ja käski enkeleitä vaatettamaan minut uusiin, puhtaisiin hohtaviin siivellisiin vaatteisiin. Sitten Hän sanoi: ”Olet saanut kestää paljon. Siispä menkäämme taivaaseen!” Hän otti kädestäni ja lensimme taivaaseen. Se oli elämäni rankin päivä.

 

Sieluni matkusti kolme vuotta maasta Linnunradalle. Vietin 4,5 kk helvetissä ja yhteensä tuntui kuin 3,5 vuotta olisi mennyt nopeasti ohi. Demonit ilmakehässä ja helvetissä olivat kaikki sitkeitä ja voimakkaita. Ilman Herran suojelua en olisi kestänyt niiden kanssa minuuttiakaan, ei, en sekuntiakaan. Kun saavuin taivaaseen, monet enkelit hymyilivät ja lohduttivat: ” Sisar! Selvisit hyvin! ” Enkelien sanat nostivat alas painunutta mieltäni ja nääntynyttä sieluani. Aina kun olen taivaassa, kaikki hankalat kokemukset helvetistä unohtuvat pois mielestä.

 

En tiedä paljoa, koska olen ollut vasta kaksi kuukautta kirkon jäsen. Mutta se, mitä olen nähnyt elokuvista ja kuullut saarnoista, tiesin vain vähän henkilöstä Mooses, joka halkaisi meren. Kysyin Jeesukselta, saisinko nähdä Mooseksen vain kerran. Silloin Jeesus johti minut kultaiselle hiekkarannalle meren rantaan. Enkelit veivät minut hellästi sinne. Heti kun Jeesus oli kutsunut Moosesta nimeltä, hän ilmestyi minulle ja tervehti kunnioittavasti: ”Tervetuloa taivaaseen!” Mooses oli pitkä ja komea mies.

 

                     Todistan Mooseksen Ihmeitä Taivaassa

 

Jeesus esitteli minulle täydellisesti Moosekselle ja Hän lopetti sen sanoillla: ”Minun morsiameni Baek, Bong-Nyo!” ja sen kuuleminen teki minut onnelliseksi. Sanoin Moosekselle: ”Herra Mooses! En tunne teitä kovin hyvin, mutta vähän, koska olen kuullut pastorin teistä saarnaavan. ”Hän vastasi: ” Ihanko totta?  Sisar, olen iloinen että olet täällä!” Jatkoin: ”Kun olitte maan päällä, eikö se käynyt niin, että jaoitte meren kahtia ja teitte monia ihmeitä? ” Sitten Mooses vastasi nöyrästi: ”Minäkö? En minä tehnyt mitään! Se oli Jumala, joka antoi minulle voiman ja kaikki mitä minun piti tehdä, oli totella.”

 

Mooses oli niin nöyrä ja hänen ulkonäkönsä oli täydellinen. Kyselin lisää: ”Olen ollut kirkossa vasta kaksi kuukautta, mutta sillä hetkellä, kun kuulin Teistä pastorin saarnassa, halusin tavata Teidät. Mutta, Herra aina vetää minut helvettiin, niin että siksi tapaamisemme on viivästynyt aina tähän asti! Toivon, että voisitte näyttää minulle joitakin ihmeitänne. Voisitteko näyttää minulle?”

 

Jeesus antoi Moosekselle luvan ja niinpä hän rakensi suunnattoman vuoren eteeni kultaisesta hiekasta. Silmänräpäyksessä oli kaksi vuorenhuippua. Mooses teki monia ihmeitä, joita on mahdoton sanoin selittää. Yhden muistan erityisesti: pyysin häntä rakentamaan 600- kerroksisen kodin. Hän yksinkertaisesti nosti käden ylös ilmaan ja kiersi sitä kerran ja välittömästi 680-kerroksinen asuintalo ilmestyi. Leukani loksahti ja jumittui…

 

Mooses teki minkä ihmeen vain pyysin. Hän teki mm. kultaiset tikkaat maasta taivaaseen. Mooses vastasi kaikkiin kysymyksiini,  näytti kaikki ihmeet, mitä pyysin.  Sanoin Moosekselle: ”Herra Mooses!  Pyydän anteeksi epäkypsää uskoani. Olen pahoillani ja hämilläni, kun olen testannut teitä niin paljon ja kysynyt liian monia kysymyksiä.” Hän vastasi: ”Älä huoli mistään ja jos sinulla on vielä kysymyksiä, älä epäröi kysyä!”

 

Sitten kerroin, että halusin nähdä meren jakaantumisen, mitä Raamatussa kuvataan ja Mooses jakoi taivaan meren silmieni edessä. Taivaan meren jakautumisen todistaminen taivaassa paikan päällä oli tosi vaikuttavaa! Se oli myös niin järkyttävä elämys, etten sitä koskaan koe elämäni aikana. Jeesus tarkkaili tilannetta hiljaa vierelläni ja kun kaikki ihmeet ja kokemukset olivat loppuneet, Herra,  Mooses ja minä keskustelimme.

 

”Jeesus! Mooses! Olen uusi uskova enkä tiedä paljoakaan ja siksi pelkään, että olin kysymyksissäni liian tunkeileva. Antakaa minulle anteeksi! Olen pahoillani. Kun palaan kirkkooni, lupaan taltioida ja jakaa nämä kokemukset pastorini kanssa, niin että hän voi kirjoittaa kirjaansa täsmällisesti nämä asiat koko maailman tiettäväksi!” Sekä Jeesus että Mooses ilmaisivat ilonsa ja syvät tunteensa. Jeesus sanoi Moosekselle: ”Mooses, Sisar Baek, Bong-Nyon täytyy palata maahan. Sano hyvästisi hänelle!” Mooses kumarsi kunnioittavasti päänsä ja sanoi: ”Hyvästi, Sisar!”

 

Jeesus selitti minulle: ”Jopa taivaassa Mooses on aina kiireinen. Hän matkustaa kaikkialla taivaassa, koska hänelle on uskottu monia asioita hoidettavakseen!” En ikinä unohda Mooseksen tapaamista Jeesuksen kanssa taivaassa. Jeesus opasti minut takaisin kirkkoon ja vähän myöhemmin lopetin rukoilemiseni kielillä.

 

 

                                           23. päivä

 

1. Joh. 3:7-10: ”Lapset, älköön kukaan saako teitä eksyttää. Joka noudattaa vanhurskautta, on vanhurskas, niin kuin Hän on vanhurskas. Joka tekee syntiä, on Paholaisesta, sillä Paholainen on tehnyt syntiä alusta asti. Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että Hän tekisi tyhjäksi Paholaisen teot. Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy Hänessä. Hän ei voi tehdä syntiä, koska on syntynyt Jumalasta. Tästä käy ilmi, ketkä ovat Jumalan lapsia ja ketkä Paholaisen lapsia: se, joka ei noudata vanhurskautta, ei ole Jumalasta , ei myöskään se, joka ei rakasta veljeään.”

 

                   Rouva Kang, Hyun-Jan valppaus herpaantuu; 

                             demoni saa tilaisuuden hyökätä

 

Pastori Kim, Yong-Doo: Noin klo 23 illalla vaimoni, Joosef ja Joo-Eun ja minä seisoimme ravintolan edessä, joka oli Keskinäisen Maanviljelysliiton rakennuksen vieressä. Kun vaimoni otti pari askelta eteenpäin, häntä tönäistiin voimakkaasti ja hän kaatui maahan. Vaimoni lensi taaksepäin noin 50 cm maanpinnan yläpuolella viisi metriä poispäin. Sitten hän putosi kovalle asfalttitielle. Näytti kuin hän olisi liukunut jäätä pitkin. Kaikki tapahtui niin nopeasti, ettei meillä ollut mahdollisuutta tarttua häneen, kun hän lensi pois. Pudottuaan asfaltille vaimo huusi tuskasta. Me kaikki juoksimme auttamaan häntä  ylös. Hänen kämmeniensä iho oli repeillyt ja kynnet murtuneet. Kädet alkoivat olla veren peitossa. Ihmettelimme syytä niin rajuun kaatumiseen. Katselimme oliko tiellä ollut mitään murtumaa tms, mutta tie oli hyväkuntoinen ja sileä. Me emme löytäneet mitään syytä tapahtuneeseen eikä kaatumiseen.

 

Joo-Eun kysyi Jeesukselta vaimoni väkivaltaisen onnettomuuden syytä. Herra antoi meille selityksen. Koska päivittäiseen rutiiniimme oli kuulunut kirkkoon meno, rukous ja kotiin paluu, meillä ei ollut mitään ns. vapaata aikaa. Kun näin oli, demoneilla ei juurikaan ollut tilaisuutta löytää mitään heikkoa hetkeä kanssamme. Kuitenkin tuona päivänä, ensimmäistä kertaa vuosiin, perheemme astui ulos hengellisestä rutiinista ottaakseen vähän vapaata aikaa. Normaalirutiinien ulkopuolella vaimoni kaatui väkivaltaisesti – pahan hengen yksittäisen hyökkäyksen vuoksi.

 

Jeesus kosketteli vaimoni käsivammoja. Minä aloin myös lohduttaa vaimoani: ”Rakas vaimo—antakaamme kiitos Jumalalle! Meidän on tehtävä parannusta siitä, että annoimme suojustemme hetkeksi romahtaa. Kiitetään Jumalaa. Hän antaa meille enemmän armoaan. Kestäkäämme voitolliseen loppuun saakka.” Kun näin häntä lohduttelin, hän meni polvilleen ja kiitti Herraa haavoittuneet kätensä ylös nostaen.

 

Koska demonit hyökkäävät ja estävät meitä niinkin paljon, päätin pysyä aina valppaana ja varovaisena joka hetki kristillisessä elämässäni. Sillä hetkellä, kun valppautemme herpoaa, demonit käyttävät sitä hetkeä hyväkseen ja hyökkäävät. Jos jätämme yhdenkin päivän väliin ilman harrasta rukousta, mielemme löystyy ja altistuu demonien hyökkäyksille. Demonit odottavat innolla juuri näitä heikkoja hetkiä. Siksi meillä on oltava aina hengelliset sota-asut yllämme. Tämän päivän kokemus on opettanut ja valpastanut poikaani Joosefia ja tytärtäni Joo-Eunia. Tämä kokemus on ollut silmiä avaava. Olemme kaikki oppineet tästä, että meidän täytyy elää kristityn elämäämme vireinä ja varoen. Tämä väkivaltainen onnettomuus varusti meidät entistä päättäväisemmin pysymään uskossa lujina ja pyrkimään siinä korkeammalle tasolle.

 

Rukousralliamme oli enää viikko jäljellä. Kun tämä viimeinen päivä alkoi lähestyä, demonit hyökkäsivät ja estivät meitä entistä sisukkaammin ja sydämettömin tavoin. Melkein kaikkien rukoilevien pyhien hengelliset silmät alkoivat avautua, yksi kerrallaan. Demonit turhautuivat ja pelkäsivät joutuvansa taisteluissa tappiolle. Vaikka ne tiesivät, että niiden hyökkäykset rukouksien aikana olivat hyödyttömiä, ne hyökkäsivät silti. Hyökkäykset olivat voimattomia. Rukoustemme voima lisääntyi, uskomme kasvoi ja vahvistui. Tämän sanottuani, demonit kostivat lähettämällä asialle voimakkaampia demoneja. Siksi päivittäiset taistelumme olivat säälimättömiä ja jatkuvia.

 

Iltapäivän aikana äkkiä halusin tarkastaa Joosefin jalkaa, joka oli kipeä syylien takia. Olimme rukoilleet uutterasti sen paranemisen puolesta. Heti kun otimme sukat pois ja tarkastelimme tilannetta, järkytyimme. Syylä, joka oli sijainnut ihon sisässä, oli nyt paljastanut juurensa jalan ulkopinnalle. Juuret ja syylä olivat mustia. Sanoin: ”Vau! Tämäpä hienoa! Joosef, sinun pitää mennä ihotautiklinikalle ja antaa todistuksesi tästä lääkärille!”

 

Joosef vastasi: ”Okei, pastori. Minä todistan! Jalkapohjaani kutittaa aika lailla juuri nyt.” Minä sanoin: ”Kutitus on merkki siitä, että Herra parantaa jalkaa nyt! Aina kun haava paranee, sitä kutiaa, eikö? Sinun pitää silti sietää sitä kärsivällisesti. Herra parantaa sinut sitten täydellisesti ennen kuin talviloma on ohi. Olen kärsivällinen loppuun asti!”   Hengellisillä silmilläni näin, että Jeesus siveli vertaan päivittäin Joosefin jalkapohjaan. Varhain illalla vaimoni yski jatkuvasti ja sylki limaa. Joosef, Joo-Eun ja minä panimme kätemme hänen kaulalleen ja rukoilimme hartaasti. Kun rukoilimme, demoni nuoren valkoisiin pukeutuneen tytön muodossa ilmestyi. Tämä oli se demoni, joka aiheutti vaimon kaatumisen. Demoni oli puskenut häntä. Ja nyt tämä demoni oli lyönyt vaimoani kaulaan aiheuttaen kipua, yskää ja limaisuutta!

 

Panin käteni vaimoni kaulalle ja heilutin toista kättäni kun rukoilin. Pian demoni huusi äänekkäästi: ”Pastori Kim!  Pankaa kätenne pois! Pankaa kätenne pois heti!  Lopettakaa rukoilunne! Ou – on liian kuuma! Luulen, että olen tulossa hulluksi!” Se kirkaisi ja hävisi. Jeesus tuli ja sanoi: ”Lapseni! Paha henki on lähtenyt. Mutta vaikka demoni on poissa, jälkikipuja vielä on, joten kestäkää vielä hetki. Jos rukoilette jatkuvasti, paranette nopeammin. Älkää olko huolissanne!” Sitten Herra kysyi, oliko meillä kysyttävää.

   

Kim, Joo-Eun: ”Jeesus! Kuinka korkeita ja isoja perheemme talot ja aarrekammio ovat taivaassa? ” Herra vastasi: ”Miksi et rukoile ja näe niitä itse taivaassa? En voi nyt niitä näyttää. Käyttäkää uskoanne ja hartauttanne, halua tietää vastaus, kunnes hengelliset silmänne avautuvat. Kun se tapahtuu, tulkaa taivaaseen ja löytäkää vastaus yksityiskohtia myöten.”

 

Jeesus! Kuinka pitkälle ovat isäni rukoukset kantaneet? ” Herra vastasi: ”Kun pastori Kim rukoilee, Pyhä Henki ilmestyy ja siksi pastorin kädet liikkuvat ja tekevät erilaisia kuvioita. Tämä on merkkinä siitä, että parantamisen lahja on tullut hänen ylleen. Mutta koska tämä on pastori Kimin ensimmäinen kokemus elämässään,  hän jatkaa silmiensä avaamista rukouksen aikana, koska hän on noviisi. Siksi hänen rukouksensa eivät ulotu valtaistuimen eteen asti, vaan jäävät galaksiin. Jos hän jatkaisi rukoilemista eikä murehtisi käsiensä liikkeitä, hänen hengelliset silmänsä avautuisivat pian ja hän kykenisi vierailemaan taivaassa.”

 

Herra kertoi edelleen, että veli Joosefin katumus oli hyvin heikko ja siksi siihen ei liittynyt kyyneleitä. Herra on kehottanut häntä tekemään parannusta ja katumusta vilpittömästi ja innolla. Kuitenkin Kolmiyhteinen Jumala otti mieluusti vastaan kaikki äitini kyynelten täyttämän katumuksen ja myötätuntoiset rukoukset. Hänen rukouksensa läpäisivät ilmakehän, avaruuden ja galaksin. Minä sanoin: ”Jeesus! Isänpuolen mummi on diakonissa, mutta näyttää siltä, että hän juo liikaa.”  Herra vastasi: ”Hänessä on alkoholismin demoni. Milloin vain pastori Kimillä on aikaa rukoilla, hänen pitäisi rukoilla tämän mummin puolesta.  Hänen pitäisi myös johtaa hänet tunnustamaan syntinsä ja näin varmistamaan pelastumisensa ja uskonsa.” 

 

                                     Pastorit Ja Kirkon Jäsenet,

                                   Jotka Tekevät Aviorikoksen

 

Jk. 4:4-5: Te avionrikkojat! Ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan. Jos siis tahtoo olla maailman ystävä, hänestä tulee Jumalan vihollinen. Vai luuletteko, että Raamattu turhaan sanoo: ‘Kateuteen asti Hän halajaa henkeä, jonka on pannut meihin asumaan.’”

 

 

Pastori Kim, Yong-Doo: Aina kun papit ovat uutisotsikoissa ja heidän likaisia salaisuuksiaan paljastetaan TV:ssä, sydämeni kärsii tuskaa ja hätää. Minusta tuntuu kuin minua paljastettaisiin, koska minäkin olen pappi. Minulla ei ole pienintäkään halua keskustella tai paljastaa mitään likaista, toisten langenneitten pappien kätkettyjä salaisuuksia.  Kuitenkin Herra on käskenyt minua rekisteröimään kirjaa varten yksityiskohdat. Kun TV– uutiset tai  lehtien etusivujen otsikot paljastavat pappien moraalisen löysyyden tai seksuaalisen korruptoituneisuuden, panen TV:n kiinni tai revin lehden pelosta, että perhe saa asiasta vihiä. Pappina olen hyvin häpeissäni ja hämilläni. Olen ymmälläni; en tiedä, mitä minun pitäisi tehdä.

 

Kun Jeesus oli maininnut aikaisemmin aviorikoksen synnin uskovilla, Hän oli käskenyt, ettei meidän pitäisi tehdä tuota syntiä. Lukemattomien ihmisten joukossa, jotka menevät helvettiin, on monia avionrikkojia. Herra oli sanonut: ”Eivätkö kirkkosi seurakuntalaiset ole todistaneet, kuinka avionrikkojia kidutetaan helvetissä? Aviorikos on synti, josta on hyvin vaikea tehdä parannusta.Herra vihaa ihmisiä, jotka syyllistyvät hengelliseen haureuteen, mutta Hän myös halveksuu vielä enemmän niitä, jotka syyllistyvät fyysiseen aviorikokseen.”

 

Monet papit ja kirkon jäsenet on uskoteltu ajattelemaan, että jos he vain tunnustavat  syntinsä Jeesuksen nimessä, he ovat saaneet  synninpäästön. Sen seurauksena he jatkavat samaa syntiä ja jälleen katuvat ajatellen olevansa armon alla. Tällöin he tallaavat Jumalan armon jalkoihinsa,  eivätkä epäröi tehdä samaa haureellista syntiä toistuvasti. Herra vihaa tällaista uskottelua, luuloa. ( Ilm. 2:21-23):

” Olen antanut hänelle aikaa kääntyä, mutta hän ei tahdo tehdä parannusta haureudestaan. Minä heitän hänet sairasvuoteeseen, ja ne jotka tekevät huorin hänen kanssaan, minä suistan suureen ahdistukseen, jos eivät tee parannusta ja luovu hänen (Isebelin) teoistaan.” Ennenkuin ihminen uskoi Jeesukseen, hän oli tehnyt pahoja tekoja tietämättömyydestä. Jeesus on hyvin vihainen siitä, että ihmiset ovat hyväksyneet Hänet Herranaan, mutta jatkavat synnin tekemistä toistuvasti epäröimättä. Herra huusi vihaisesti: ”On oleva hyvin vaikeaa antaa anteeksi papeille, jotka tekevät huorin salaa. Jos he eivät kadu vilpittömästi, he päätyvät helvettiin!”

 

Minä vetosin myötätuntoisesti: ”Herra! He ovat inhimillisiä olentoja! He ovat lihaa, siksi, he voivat silti langeta ja tehdä erehdyksiä, eikö totta? Jos henkilö kuolee, hänellä ei ole mahdollisuutta tehdä parannusta eikä katua. Mutta niin kauan kuin he elävät, eikö heille voida antaa anteeksi, jos he tekevät parannuksen ja katuvat? Raamatussa on monia jakeita, joissa Sinä annat katuvalle anteeksi.”  Herra vastasi: ”Papit tuntevat kirjoitukset erittäin hyvin ja jos he tekevät huorin, heidät tuomitaan ankarasti.  Heille on oleva vaikea antaa anteeksi!” Herra nuhteli minua ankarasti.

 

Minä sitkeästi vetosin Herraan ja Hänen armoonsa ja kieltäydyin perääntymästä. Vetosin kuten Aabraham oli tehnyt: ”Herra, vaikka olet oikeassa, niin jos Sinä lähetät heidät helvettiin menneistä synneistään ilman anteeksiantamusta, se voisi näyttää epäoikeudenmukaiselta. Sen ryhmän joukossa on ehkä niitä, jotka ovat johdattaneet monia pelastukseen. Ja joitakin, jotka ovat johtaneet kirkkojaan esimerkillisesti. Onko tällaistenkin joukossa huorintekijöitä?”  Herra nuhteli minua pelottavasti: ”Pastorina etkö tunne kirjoituksia? ” Jeesus auttoi minua muistamaan Fil. 2:12:Siksi rakkaani, niin kuin olette aina olleet kuuliaisia, ei vain minun läsnä ollessani vaan vielä enemmän nyt, kun olen poissa, ahkeroikaa peläten ja vavisten oman pelastuksenne hyväksi…”

 

Vaikka Herra oli nuhdellut minua, jatkoin debattia ja väittelyä Hänen kanssaan: ” Rakas Herrani! Entäpä nuo papit, jotka ovat uhranneet koko elämänsä Sinulle! He ovat kuluttaneet aikansa maan päällä palvellen Sinua. Etkö ajattele, että Sinun tulisi antaa heille mahdollisuuksia katua ja tehdä parannusta? Jos väitän, että pastorit menevät helvettiin, kuka minua uskoo? ”

 

Seurasi hetken hiljaisuus ja tauko. Sitten Herra puhui hiljaisesti ja kunnioittavasti: ”Jumala, Isä, on samaa mieltä kanssani. Jos ne papit, jotka ovat syyllistyneet aviorikokseen ( haureuteen), v i l p i t t ö m ä s t i  tekevät parannuksen ja katuvat pelolla, heille tullaan antamaan anteeksi. Mutta, jos he kääntyvät pahoille teilleen ja tekevät saman synnin katumuksensa ja parannuksentekonsa  j ä l k e e n, he syyllistyvät Jumalan p i l k k a a n. Ei ole väliä, ovatko johtaneet mega- tai pienempiä virkoja, suuria tai heikompia – he ovat syyllistyneet syntiin, jota Jumala vihaa eniten. Tämä Sinun on pidettävä mielessäsi!

 

Sitten Herra näytti minulle näyn eräästä erikoistapahtumasta. Oli pastori, joka oli rakastunut nuorempaan naiseen kirkossaan. He tapasivat hyvin usein ja harrastivat seksiä. Lopulta heidän suhteensa paljastui pastorin vaimolle. Pastorin vaimo järkyttyi niin vakavasti, että hänen stressitasonsa nousi vaarallisen korkeaksi. Vaimo yritti  taivutella pastoria tekemään parannuksen, mutta tämä ei suostunut kuuntelemaan. Vaimo ei enää voinut sietää tuskaa eikä järkytystä. Hänestä tuli hyvin masentunut. Sen seurauksena hän teki itsemurhan, uskottoman henkilön valinnan. Nyt hän on helvetissä ja suuressa kidutuksessa.

 

Herra kysyi minulta retorisen kysymyksen: ”Milloin ikinä näen tämän tyttären, sydämeni on kuin kahtia revitty. Miten en voisi lähettää tätä pastoria helvettiin? Tuolla pastorilla on yhä palveluvirkansa. Hänen katumuksensa ei ollut aito. Yhä tänään hän elää harhaluulossa ja itsepetoksessa. Hänen ajattelutapansa on korruptoitunut. Kukaan ei voi koskaan pettää minua. Kukaan ei voi koskaan peittää totuutta valheilla!”

 

 

 

 

                       Nimien Pyyhkiminen Pois Elämän Kirjasta

 

Oli kerran diakonissa kirkossamme. Kun hän oli erittäin uskollinen, hän sai monia lahjoja Pyhältä Hengeltä. Kuitenkin, kaikki ne lahjat otettiin häneltä pois. Pian sen jälkeen hän alkoi juopotella ja tupakoida säännöllisesti. Lisäksi hän ryhtyi puhumaan erälle miehelle  puhelimitse. Hän puhui miehelle päivittäin ja tapasi miestä salaa. Yritin sitkeästi painostaa häntä lopettamaan miehen deittailu. Jopa huusin hänelle, mutta hän vain jatkoi tapailujaan. Jumala on kärsivällinen ihmisten kanssa. Kuitenkin, jos ihmiset eivät milloinkaan tee parannusta, he joutuvat Jumalan vihan kohteeksi. Jumala näytti minulle näyssä, että Hän oli pyyhkinyt pois tuon naisen nimen Elämän Kirjasta. Kun meille paljastettiin kova totuus, me kaikki vapisimme pelosta.

 

Suurella pelolla me kaiversimme tämän totuuden syvälle sydämiimme yhdessä sen tosiasian kanssa, että kun Jumala antaa mahdollisuuden, meidän pitää ottaa se, oli mitä oli. Jeesus, vakuuttaen, lisäsi siihen mitä oli meille näyttänyt: ”Tämä kyseinen pyhä pilkkasi Jumalaa ja vaivasi Pyhää Henkeä. Siksi, jos hän ei sure, kadu ja vilpittömästi tee parannusta, hän ei pääse taivaaseen.” Jos jo seurakunnan jäsenten tuomio on ankara, niin kuinka paljon ankarammin Minun täytyy tuomita pastoreita, jotka tekevät huorin? Pappien pitää tehdä parannus ja katua kuolemaan asti. Nykypapit pilkkaavat Jumalaa, he sanovat: ”Nämä ovat armon päiviä --- Evankeliumi on vapauttanut meidät. Kunhan vain kadut, niin saat anteeksi ehdoitta! Mutta näinä päivinä täytyy olla enemmän peloissaan kuin Vanhan Testamentin päivinä.” Herra varoitti, että se päivä on tulossa, jolloin me kaikki joudumme tekemään tiliä teoistamme.

 

Kun kirjoitan tätä lukua, tunnen monta tuntia inhoa ja erimielisyyttä. Jeesus sanoi: ”Teemmekö siis lain tyhjäksi uskollamme? Ei suinkaan!  Vaan me korotamme lain.”(Rm. 3:31) Tosiasiassa elämme päivästä toiseen Jumalan ihmeellisen armon sisällä. Mutta että elämämme Hänen armossaan ja armostaan ei merkitse, että syntimme noin vain häviäisivät. Me käytämme väärin Jumalan armoa elämässämme, jos emme kadu. Päivittäinen katumus ja parannus on nopein ja lyhin reitti Jumalan armoon ja säälivään myötätuntoon.

   

                             Ihmiset, Jotka  Vastustavat Pastoreita

                                   ( = Hengellistä Auktoriteettia)

 

Voi näyttää siltä, että kirjoitan tätä kirjaa pastorin näkökulmasta, koska olen pastori. Mutta minulla ei ole sisimmässäni mitään halua puolustaa toisten pastorien toimia. Minä rekisteröin ja kirjoitan, koska minua on käsketty. Vinoutuneella mielipiteellä pastoreita ja seurakuntalaisia puolustellen kirjoittelu ei olisi minulle mahdollista. En tekisi sitä koskaan. Herra oli sanonut: ”Minä kuritan palvelijoitani.”  Myös Herra oli sanonut, ettei Hän käytä seurakuntaa tai kirkkoa kurittamaan pastoria. Hän tuomitsee ja kurittaa niitä, jotka ovat salamyhkäisiä synneissään. Herra antoi 1. Sam. 4:11-22:Myös Jumalan liitonarkku ryöstettiin, ja Eelin kaksi poikaa, Hofni ja Piinehas, saivat surmansa. Eräs benjaminilainen mies lähti juosten taistelukentältä ja tuli samana päivänä Siiloon, vaatteet reväistynä ja mutaa päänsä päällä. Tultuaan perille hän näki Eelin istuvan portin pielessä istuimellaan tähystellen ympärilleen, sillä hänen sydämensä oli levoton Jumalan liitonarkun tähden. Kun mies meni kaupunkiin ja kertoi, mitä oli tapahtunut, koko kaupunki huusi hädissään. Kuultuaan hätähuudon Eeli kysyi: 'Mitä tämä meteli on?' Niin mies riensi kertomaan asian Eelille. Eeli oli jo 98 vuoden ikäinen. Hänen silmänsä olivat hämärtyneet, eikä hän enää voinut nähdä. Mies sanoi Eelille:         'Minä tulen taistelukentältä, olen tänään paennut sieltä.' Eeli kysyi:        'Miten asiat ovat, poikani? ' Sanansaattaja vastasi: 'Israel on paennut filistealaisia, ja kansa on kärsinyt suuret tappiot. Myös sinun molemmat poikasi, Hofni ja Piinehas, ovat saaneet surmansa ja Jumalan liitonarkku on ryöstetty.' Kun mies mainitsi Jumalan arkun, Eeli kaatui istuimeltaan taaksepäin portinpieleen. Hänen niskansa taittui ja hän kuoli, sillä hän oli vanha ja painava mies. Eeli oli jakanut Israelissa oikeutta 40 vuotta. Eelin miniä, Piinehaan vaimo, oli viimeisillään raskaana. Kun hän kuuli sanoman Jumalan liitonarkun ryöstöstä ja appensa ja miehensä kuolemasta, hän lyyhistyi maahan. Poltot yllättivät hänet ja hän synnytti. Kun hän oli kuolemaisillaan, hänen luonaan olevat naiset sanoivat: 'älä pelkää, sillä sinä olet synnyttänyt pojan!' Mutta hän ei vastannut eikä kiinnittänyt puheisiin mitään huomiota vaan sanoi: 'Israelilta on mennyt kunnia.' Ja hän nimitti pojan Iikabodiksi (=”kunniaton”), koska Jumalan liitonarkku oli ryöstetty ja hänen appensa ja miehensä olivat kuolleet. Hän sanoi: 'Israelilta on mennyt kunnia, koska Jumalan liitonarkku oli ryöstetty.'"  

 

Herra myös sanoi, että Hän ei hyväksy eikä siedä sellaisten kirkon jäsenten toimia, jotka muodostavat salaliittoryhmän vastustamaan pastoria tai jopa hänet erottamaan. Hän rankaisisi suuresti sellaisia ihmisiä, kuten Hän teki Koorahille, Daatanille ja Abiramille: ”Mooses sanoi seurakunnalle: 'Siirtykää pois näiden jumalattomien miesten telttojen luota älkääkä koskeko mihinkään heille kuuluvaan, ettette tuhoutuisi heidän monien syntiensä tähden.' Niin kaikki lähtivät pois Koorahin, Daatanin ja Abiramin majojen ympäriltä, mutta Daatan ja Abiram olivat tulleet ulos ja seisoivat telttojensa ovella vaimoineen poikineen ja pienine lapsineen.. Mooses sanoi: 'Tästä te tulette tietämään, että Herra on lähettänyt minut tekemään kaikki nämä teot. Ne eivät ole lähtöisin omasta sydämestäni. Jos nämä kuolevat samalla tavalla kuin kaikki muut ihmiset ja jos heidän käy niin kuin kaikkien muiden ihmisten, ei Herra ole minua lähettänyt. Jos Herra kuitenkin tekee jotakin tavatonta (” tekee luomisteon”)- jos maa avaa kitansa ja nielaisee heidät ja kaiken heille kuuluvan, niin että he suistuvat elävältä tuonelaan – niin siitä te tiedätte, että nämä miehet ovat halveksineet Herraa.' Tuskin hän oli saanut kaiken tämän sanotuksi, kun maa halkesi heidän allaan. Maa avasi kitansa ja nielaisi heidät ja heidän telttansa, kaiken Koorahin väen ja heidän omaisuutensa.”( 4.Ms. 16:26-32) 

 

Jälleen minä anoin ja hartaasti pyysin Herralta: ”Jeesus! Kirkon jäsenet muodostavat joskus ryhmän tietämättömyydestä ja heidän päämääränsä on ollut parantaa kirkkoa. Jos asia on näin, miksi heidät tuomittaisiin? ” Herra vastasi: ”Kun ajatellaan kirkkoa, siihen eivät sovellut inhimilliset ajatukset eikä ratkaisut. Sitä ei ikinä saa hyväksyä.” Edelleen Herra jatkoi: “Jos seurakunnan jäsen on vahingoittanut hengellistä auktoriteettia vastustaessaan pastoria menneinä aikoina tai nykyisinä aikoina, hänen täytyy katua ja tehdä parannus pelolla. Muussa tapauksessa hän on vaarassa joutua helvettiin. Katuneen henkilön on sen jälkeen elettävä uskollisesti, rehellisesti ja varovaisesti. Pastorien, jotka olivat sallineet seurakuntansa sortua hengellisen johtajuuden varantamiseen, täytyy myöskin todella vilpittömästi katua ja tehdä parannus – enemmän kuin seurakunnan!” Herra painotti, että koko tämän ryhmän, pastori mukaan lukien, oli tehtävä parannus ja kaduttava pelossa. Herra sanoi, että jos kirkko tai pastori olisivat vain rukoilleet Häntä, Hän olisi väliintulollaan ratkaissut ongelmansa.

 

                          Herra Vierailee Kirkoissa Kautta Maailman

 

Ilm. 2:1: ”Efeson seurakunnan enkelille kirjoita:`Näin sanoo Hän, joka pitää niitä seitsemää tähteä oikeassa kädessään ja joka käyskentelee niiden seitsemän kultaisen lampunjalan keskellä.`

 

Jatkoin Herran kiusaamista kysymyksilläni: ”Herra, joku on sanonut, että Sinä voit ilmestyä kaikissa maailman kirkoissa samaan aikaan – onko se totta? ” Herra vastasi: ”Koska Minä olen henki, en ole tämän maailman fysiikan rajoittama. Voin ilmestyä kaikissa paikoissa, mihin aikaan tahansa, missä kirkossa tai ryhmässä kirkkoja tahansa. Minä en ole yhdessä tietyssä kirkossa kerrallaan. Minä valvon kaikkia maailman kirkkoja. Henki on yksi ja sama. Henki ei koskaan väsy eikä kulu. Missä tahansa kirkossa, kun joku rukoilee, kuulen heti rukoukset ja sanomat. Kykenen kuulemaan kaikkia ja olemaan kunkin lapseni vierellä samaan aikaan. Jos joku rukoilee kiihkeästi, hänen hengelliset silmänsä avautuvat ja joissakin tapauksissa näytän tällaiselle henkilölle taivaan ja helvetin. Pastori Kim, sinä ja vaimosi, jatkakaa sitkeästi hengellisten silmien avautumisen pyytämistä.  Sinä ja vaimosi ilahdutatte minua. Koska monesti rukoilette innokkaasti ja kyynelin haluatte sitä, olen harkitsemassa, että näytän teille taivaan ja helvetin. Rukoilkaa palavasti! Alun perin Taivaan Isä ei sallinut avata sinun eikä vaimosi hengellisiä silmiä. Mutta koska sinä ja vaimosi haluatte sitä kovin paljon ja olette palvoneet ja palvelleet päivittäin varhaisillasta aamuun asti, Isä Jumala on tullut hyvin vaikuttuneeksi. Olette jopa itkeneet poikkeuksellisesti. Isä Jumala sanoi: `En ole ikinä nähnyt heidän kaltaisiaan pyhiä`. Tämä sanottuaan Isä Jumala sanoi, että Hän avaa teidän hengelliset silmänne.”

 

On kahdenlaisia hengellisiä heräämisiä: Ensimmäinen on hengelliset silmät avoimina ja toinen ilman sitä. Useimmat kirkot kokevat hengellisen heräämisen ilman näkökykyä hengelliseen maailmaan. Melkein kaikki kirkot/seurakunnat tuntevat tämän heräämisen. Tämän tyyppisessä hengellisessä heräämisessä Pyhä Henki antaa vaikutelmia, vakaumuksia ja sanoja pyhille tarpeen mukaan.

 

Kun ihmisen hengelliset silmät ovat auenneet, hän voi käydä keskusteluja Jeesuksen kanssa. Koreassa, paitsi Herran Kirkossa, on pieni joukko pyhiä, joilla on tämä kyky. Nämä pyhät kykenevät keskustelemaan Jeesuksen kanssa, kun etsivät tai kutsuvat Häntä. Jeesus sanoi, että Herran Kirkon jäsenet, joiden hengelliset silmät on avattu, voivat keskustella Herran kanssa monia, monia kertoja.

 

1. Joh. 5:1-5: ” Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on syntynyt Jumalasta, ja jokainen, joka rakastaa sitä, joka on synnyttänyt, rakastaa myös sitä, joka hänestä on syntynyt. Siitä me tiedämme rakastavamme Jumalan lapsia, että rakastamme Jumalaa ja noudatamme Hänen käskyjänsä. Rakkaus Jumalaan on sitä, että pidämme Hänen käskynsä, eivätkä Hänen käskynsä ole raskaat. Kaikki mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman. Ja tämä on se voitto, joka on voittanut maailman: meidän uskomme. Kuka voittaa maailman, ellei se, joka uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika?”

 

                Epätoivoinen Taistelu Erilaisten Demonien Kanssa

 

Kim Joo-Eun: Palvoin Jumalaa palavasti, kun  nuoreksi tytöksi naamioitunut demoni liikkui edessäni. Fyysiset silmäni auki kurkotin eteenpäin tarratakseni sen hiuksiin. Aloin armotta pyörittää sitä. Demonityttö kirkui kovaäänisesti. Pyöritin sitä useita kierroksia ja heitin nurkkaan.

 

Kun ylistin Herraa iloisena, varjon hahmossa oleva demoni lähestyi. En ensin kiinnittänyt siihen huomiota. Herran avulla sain siitä otteen, pyöritin ja humautin lattiaan ja tallasin sen jalkoihini. Taas yksi demoni tuli näkyviin. Nyt juoksi sitä päin, tartuin jalkaan, väänsin niskaa, löin ja lopulta tallasin jalkoihini. Demoni alkoi vuotaa ja veri valui lattialle. Ilman lepoa löin seuraavaa vatsaan. Se kirkui ja istui lattialle: ”Ouh! Mahani! ”Tartuin sen hiuspehkoon ja ojensin sen sisar Yoo-Kyungille. Sanoin: ”Sisar, tartu tiukasti tähän!” Sisar vastasi: ”All right, näen sen!” Hän sitten heitti sen pois.

 

Jatkoin demonijahtia. Näytti siltä, että meitä vastaan olisi tulossa  hyökkäys täysillä. Tavallisesti demonit ilmestyvät kun rukoilemme yhdessä. Näytti siltä, että ne olivat muuttamassa strategiaansa ja yrittivät häiritä ja estää rukoiluamme palvelun alussa. Jostain syystä näimme paljon nuoren naisen hahmoisia demoneja. Eräs pelottava demonityttö lähestyi jälleen. Epäröimättä tartuin sen hiuspehkoon ja läpsin molemmille poskille armottomasti. Demoni huusi: ” Ouh! Se sattuu!” Sitten vielä raavin sen kasvoja kynsilläni.

 

Demonityttö vastusteli ja kykeni kostamaan. Se raapi selkääni. Se hämmästytti minua. Kun katsoin, havaitsin selässäni sormenkynsien jäljet. Ne olivat todellisia ja selvästi nähtävillä. Näytin niitä pastorille ja seurakunnalle vahvistuksen saamiseksi.

 

Lee, Yoo-Kyung: Kun ylistin Herraa ylistyksen aikana,  kasvoiltaan kaksivärinen demoni lähestyi minua.  Toinen puoli kasvoista oli musta, toinen valkoinen. Sitten sinikasvoinen demoni yhtyi leikkiin. Sain heti otteen molempien tukasta ja pyöritin niitä armotta. Musta-valko-kasvoisen heitin kauas. Sinikasvoinen ei voinut sietää pyörimistä, vaan raapaisi vihaisena kämmeneni selkäpuolta.

 

Raapaisun jälkeen se nipisti ja puri minua. Kiljaisin kivusta. Tulin hyvin vihaiseksi ja heitin sen niin kauas kuin pystyin.  Kun katselin vammojani, havaitsin valkoisia raapimisjälkiä, jotka olivat kuorineet ihoa. Sormi oli alkanut turvota pureman jäljiltä. Seurakuntalaiset todistivat fyysiset vammat ja olivat ällistyneitä. Merkit ja haavat olivat erittäin kivuliaita. Kyyneleet tulivat silmistä, kun yritin sietää kipua.

 

                                Käärme Puree Joosefia

 

Lee, Haak-Sung: Yoo-Kyungin, Joo-Eunin ja minun hengelliset silmät ovat auki; näemme demonit ja niiden toiminnan. Joosef näyttää vähän stressaantuneella, kun hänellä ei vielä tätä kykyä ole. Joosef kertoo, että milloin vain hän rukoilee, hänen ruumiinsa on kuin tulessa Pyhän Hengen toimesta. Hän istuu aina vieressäni palveluksen aikana. Niinpä aina kun rukoilen, pyydän hänelle erityislahjaa.

 

Kun olin palvomassa ja ylistämässä Herraa Joosefin kanssa, käärmeen muotoinen demoni luikerteli äänettömästi meitä kohti. Kosketin Joosefia kun käärme oli kiertynyt hänen jalkojensa ympärille:                   ”Joosef! Käärme on kiertymässä ympärillesi ja nousee ylöspäin ruumiisi ympärille!” Hän vastasi: ”Mitä? En näe mitään!” Päätin itse tarttua käärmettä niskasta ja tarjosin sitä Joosefille. Huusin kiihtyneenä:          ”Tartu sitä tiukasti ja heitä vasten seinää!” Joosef näytti hämmentyneeltä, koska ei voinut nähdä käärmettä, minkä taas minä näin. Hän sanoi: ”Veli Haak-Sung! En näe mitään!” Toistin: ” Joosef, heilauta se päin lattiaa!” Joka tapauksessa hän tarttui käärmeeseen ja alkoi pyörittää sitä.

 

Kuka tahansa tarkkailija olisi havainnut, että Joosef pyörittää kättään ilmassa teeskennellen pitävänsä jotain kädessään. Mutta jokainen, jolla on hengellinen näkökyky, voi todistaa Joosefin tarttuneen käärmeeseen niskasta ja heiluttavan sitä. Joka tapauksessa asiaa on vaikea selittää pelkin fyysisin silmin.

 

Koska Joosef ei voinut nähdä käärmettä, hän pyöritti sitä hitaasti. Sen seurauksena käärme kykeni suoristautumaan ja alkoi kiertyä hänen käsivartensa ympärille. Sitten se puri häntä käteen. Heti purennan jälkeen näin Joosefin kasvojen ilmeen. Nyt hän tajusi, että kyse oli todellisesta tilanteesta.  Käden takaosaan jäivät pureman jäljet. Kaksi pientä pistettä. Puremakohta alkoi vuotaa verta. Pastori, nähtyään mitä oli tapahtunut, pyysi meitä alttarille.

 

Kohottaen kätensä pastori huusi: ”Jeesuksen Nimessä!” Sen seurauksena, tuolla yhdellä komennolla, käärmeen vatsa halkesi kahtia ja sen pää räjähti. Kun katsoin näytelmää, leukani loksahti auki.

 

Tänään taistelimme tuntikausia demonien kanssa. Joko puolustaudumme tai hyökkäämme. Käytämme suuren osan voimistamme ajamalla demoneja pois. Kun kykenemme ottamaan niitä kiinni ja viemään niitä pastorille, pastori heikentää demonien voimia. Pastorilla on Pyhän Leimuavan Tulen lahja ja hänen komennoillaan Pyhä Tuli tulee hänen ruumiistaan ja polttaa pahat henget ja niistä tulee tomua ja ne häviävät.

 

                                               Demonijahtia

 

Kun näimme kaikki demonit, otimme ne kiinni ja toimme alttarille pastorille. Pastori tuhosi ne Pyhällä Tulella. Tuo yö oli hyvin kuluttava; näytti siltä, että meitä vastaan hyökättiin täydellä voimalla. Demoneja oli paljon, emme voineet laskea täsmällistä lukumäärää. Mutta vaikka kuinka monta niitä ajoimmekaan pois, yhä uusia ilmestyi jatkuvasti. Alttarilta Jeesus katseli taisteluamme hyväksyvästi. Jeesus seisoi ristin edessä.

 

Keskellä jumalanpalvelusta käytimme aikaa demonijahdissa ja – taistelussa. Aiheutime kaaoksen emmekä kyenneet lopettamaan jumalanpalvelusta. Koko seurakunta oli demonijahdissa. Taistelun aikana Joosef haavoittui kolmeen eri kohtaan. Kaksi tuli käärmeenpistosta ja kolmas nuoren tytön hahmoisesta demonista, joka raapaisi häntä. Kaikki haavat vuotivat verta. Näin selvästi raapaisu– ja puremisjäljet, molemmat olivat käsien selkäpuolilla. Seurakunta ja pastori yrittivät vähätellä niitä, niin ettei Joosef tuntisi itseään uhriksi. Me kaikki rohkaisimme häntä ja sanoimme, että ne olivat sotilaalle kunnia-arpia taistelusta.

 

Kang, Hyun-Ja: Keskellä jumalanpalvelusta Haak-Sung, Yoo-Kyung ja Joosef huusivat: ”Pastori! Rouva Kang, Hyun-Ja! Iso joukko demoneja hyökkää ryhmissä! Mitä teemme?” Pastori sanoi: ”Älkää pelätkö! Meillä on Kolmiyhteinen puolellamme! Kaikkien teidän pitäisi pystyä lyömään ne taistelussa.”  Lapsetkin huusivat innosta: ”Vau! Mahtavaa! Saastaiset demonit! Te kuolette kaikki tänään!” Ja ne juoksentelivat ympäriinsä huoneessa taistellen demoneja vastaan.

 

Fyysisin silmin näimme lasten juoksevan ympäriinsä käsivarret ja kädet ilmaa huitoen. Mutta hengellisin silmin näemme, mitä todella tapahtuu. Hetken heikkoudessa ajattelin: ”Mitähän vieraat tai uudet jäsenet ajattelisivat tästä?” Ei ollut kuitenkaan juuri silloin tärkeää huolestua sellaisesta. Kun lapset juoksivat demonien perässä, minä rukoilin kielillä ja tanssin Hengessä. Sitten äkkiä tunsin oikean käteni voimautuvan ja tunsin, että olin saanut otteen jostakin. Käteni alkoi pyöriä ympyrärataa. Kuin tuulimylly sen vauhti ja voima lisääntyivät. Mitä oikein tapahtui?

 

Ei ollut aikaa miettiä mitä tapahtui, kun käden pyörintä nopeutui ja voima lisääntyi. Sitä ei voinut pysäyttää. En silti voinut jäädä istumaan ja ihmettelemään. Nousin ja aloin juosta ympäriinsä. Käteni jatkoivat pyörimistään. Vilkaisin sisar Baek, Bong-Nyoon päin, hänen kätensä teki samaa! Äkkiä käteni sattui  kovaa tuolin kulmaan. Fyysisesti en tajunnut koko hommasta mitään.

 

Kysyin lapsilta, joiden hengelliset silmät oli avattu: ”Joo-Eun, katsopa mamin kättä. Miksi se pyörii? Miksi se ei lopu? ”Järkyttyneellä ilmeellä hän vastasi: ”Äiti! Olet kaapannut demonin käsiisi! Jatka pyöritystä niin voit voittaa sen!” Vaikka tilanne ei ollut tahtoni vallassa, yritin pyörittää vielä kovempaa. Pastori sanoi: ”Rouva Kang, Hyun-Ja! Tule alttarille, mutta jatka pyörittämistä! ” Kävelin kohti alttaria ja pastori huusi: ”Pyhä Tuli!” Käteni lopettivat pyörittämisen, demoni oli lyöty. Se paloi Pyhän Tulen polttamana tuhkaksi. Se oli todella ihmeellinen ja hämmästyttävä tapahtuma. Kun katselin, kaikki demonit oli lyöty. Jälleen kerran sain todeta kuinka voimakas ja mahtava meissä oleva hengellinen kyky on.

 

                   Kun Demonit Koskettavat Pastorin Ruumista,

                             Ne Hajoavat Ja Palavat Tuhkaksi

 

Kim, Joo-Eun: Kun iltapalveluksen jälkeen rukoilin kielillä, demoni lähestyi minua. Voitin sen Jeesuksen nimessä. Sitten ilmestyi monia demoniryhmiä valkoisissa asuissa naamioituneina nuoriksi tytöiksi.  Hämmästyin niiden lukumäärää; niitä oli lukematon joukko.

 

Demonit marssivat neljän – viiden ryhmissä arvojärjestyksensä mukaan. Kaikki olivat nuoren tytön hahmossa, kasvot ja olemus olivat yksilölliset. Kykenin erottamaan yksilöt toisistaan. Kun ne kaikki ympäröivät minut, päätin kaapata kenet tahansa ulottuvilleni tulisi ja tuhota sen. Kirjaimellisesti löin demoneja. Ajoin niitä takaa kun ne yrittivät paeta, mutta kykenin helposti ottamaan ne kiinni. Demonit kirkuivat, kun hakkasin ja pahoinpitelin niitä. Tarrasin kiinni, raavin niitä kynsilläni ja hakkasin. Pyöritin niitä ilmassa kuin räsynukkeja. Vein ne lopulta pastorille.

 

Hengellisin silmin näin pastorin leimuavana tulipallona. Demonit vihasivat ja pelkäsivät kovasti pastoria. Kun pidätin demonin, toin sen pastorille poltettavaksi. Minun ei tarvinnut tehdä mitään muuta kuin antaa heikentyneen demonin koskettaa pastorin ruumista. Jokainen demoni, kosketuksen jälkeen kirkui kivusta ja paloi tuhkaksi. Pastori oli tietämätön puuhastani. Hän vain jatkoi rukoustaan. Kesken taistelun tulin sangen ärtyneeksi. Ajattelin mielessäni: ”Tänään olin innokas ja päättäväinen. Aion rukoilla ja kysyä Herralta, voinko  vierailla taivaassa. Mutta demoniryhmät olivat estäneet minua rukoilemasta. En kyennyt keskittymään enkä tuomaan toivomustani tiettäväksi. En kyennyt vierailemaan taivaassa tänään. Mikä sotku! Hienoa – ellen voi vierailla taivaassa tänään, suuntaan vihani demoneihin!”  - Voitin kaikki demonit, jotka tulivat näköpiiriini.

 

Hengellisesti päivä oli hyvin rankka. Näytti siltä, että olin kohdannut yli sata demonia. Pitkän ajan kuluttua Jeesus ilmestyi. Herra ei lähestynyt minua, tosiasiassa Hän meni kohti alttaria, jossa pastori rukoili. Pastori ei ollut vieläkään toipunut haavoistaan. Haavat olivat demonien aiheuttamia muutama päivä sitten. Haavat eivät olleet parantuneet ja pastori kärsi tuskia. Kivuista huolimatta hän jatkoi kirkon palveluksen ja palvonnan johtamista. Jopa rukouksessa hän kärsi kivuista. Hän oli tosi riutunut. Jeesus seisoi pastorin vieressä ja osaaottaen silitti hänen päätään, selkäänsä, ruumistaan kädellään, erityisesti haavakohtia.

 

Milloin vain Herra näkee pastorin, Hän tulee leikkisäksi. Tuntuu kuin Herra tykkäisi kovasti pastorin seurassa olemisesta. Kun Herra seisoi pastorin vieressä, Hän lauloi laulun: ”Huolimatta haavoista Sinä rukoilet tulisesti. Teet suurenmoisesti! Hyvä!” Herra oli kovin mielissään. Kun näin tämän, valppauteni herpaantui hetkeksi. Tätä hetkeä hyväkseen käyttäen demoni hyökkäsi, väänsi oikeaa kättäni ja käsivarttani. Sormenpäistäni alkoi nousta demonin kylmä energia kohti käsivarttani.

 

Välittömästi puristin toisella kädelläni oikeaa kättäni estääkseni kylmää energiaa etenemästä. Tiukalla otteella kykenin estämään kylmän energian leviämisen. Huusin: ”Käsken sinua Jeesuksen nimessä, lähde minusta sinä saastainen demoni! Häviä!” Demoninen energia alkoi vähitellen väistyä. Kun rukoilin, tunnustelin oikeaa käsivarttani ja kättäni. Ne olivat normaalit jälleen.

 

                    Yoo-Kungin Kiihkeä Yritys Metsästää Demoneja

 

Mustakasvoinen ja viisiruumiinen demoni lähestyi. Sain siitä otteen ja pyöräytin sen pois Jeesuksen nimessä. Toinen valkoasuinen miesdemoni ilmestyi. Tämä oli niin pitkä, että tuntui kuin se yltäisi taivaaseen asti. Heitin ne kaksi menemään ja aloin rukoilla kielillä. Rukouksen aikana pianotuolille istui demoni, jolla oli terävä sarvi päässään. Se alkoi ivata minua. Sillä oli pitkä häntä ja vastenmielinen ulkonäkö. Kykenin ottamaan sen kiinni ja olin pelästynyt. Se yritti paeta räpsimällä lepakon siipien kaltaisia siipiään, mutta onnistuin vetämään sen maahan ja tallaamaan sen. Vammautin sen armotta.

 

Kun olin lyömässä demonia, Herra tuli lähelleni: ”Ohhoh! Yoo-Kyung, teet mahtavaa työtä. Voitat demoneja. Olin suunnitellut, että otan sinut taivaaseen ja näytän paikkoja, mutta sinulla on kiireitä demonien kanssa taistellessa. Mitä tuumit? ” Vastasin: ”Jeesus! ’Voin mennä taivaaseen myöhemmin. Nyt minun täytyy lyödä kaikki nämä demonit! ” Jeesus: ”All right, lyö ne ja ole voitokas.” Herra seisoi ja katseli. Demonit olivat entistä pelästyneempiä ja yrittivät paeta, kun näkivät Jeesuksen.

 

Jeesus käveli alttaria kohti, jossa pastori rukoili. Hän siveli ja taputti pastorin päätä, erityisesti kaljua osaa. Sitten Herra meni Joosefin luo ja kosketteli hellästi hänen jalkojaan ja ruumistaan. Jeesus kosketteli kipukohtia. En ollut mielissäni siitä, että Jeesus lähti viereltäni. Huusin äänekkäästi: ”Isi! Isi! ”

 

Kun Jeesus oli lähtenyt, demoni ilmestyi alttarille ja lähestyi minua. Kiihdyin sen ivallisista huomautuksista. Yritin olla välittämättä niistä, mutta se jatkoi kiusaamistani ja likaisten sanojen suoltamista. Temperamenttiani testattiin. Tulin erittäin vihaiseksi. Tartuin siihen ja pyöräytin. Demoni valitti: ”Minua huimaa! Huimaa niin!  Päästä minut menemään!” Huomasin, että demonilla oli silmä silmässään. Molemmat sisäsilmät tuijottivat minua. Se oli karmaiseva. Sanoin karskilla äänellä: ”Kuinka uskallat tuijottaa minua? ” Tökkäsin demonia silmiin sormella. Koska sillä oli monia sisäisiä silmiä, oli tökittävä monta kertaa. ”Ahh! Silmäni! Silmäni!”, demoni kirkui paniikissa, mutta en päästänyt sitä lähtemään. Jatkoin sen pyörittämistä. Se huusi: ”Jätä minut rauhaan! Jätä minut rauhaan! Ellet, puren sinua!” Kun se uhkaili, pyöritin sitä lujempaa. Silloin demoni puri minua käteen kaikella voimallaan.

 

Kun se oli purrut, heitin sen menemään. Jeesus lähestyi ja lohdutti ja onnitteli rohkaisevin sanoin: ”Oi, minun Yoo-Kyung on suurenmoinen voittaessaan demonit ja niin viisaskin!” Hän otti hellästi käteni ja jatkoi rohkaisuaan: ”Yoo-Kyung! Näen demonin lähestyvän sinua. Voita se!” Herra seisoi ja katsoi minua kun taistelin demonin kanssa.

 

Luurangon muotoinen demoni ilmestyi ja huusi: ”Tule helvettiin kanssani!” Pudistin päätäni sivulta toiselle ja sanoin: ”Ei! Ei! ” Tartuin siihen ja iskin sen lattiaan kovalla voimalla. Demoni kirkui ja katosi. Jeesus, vieressäni seisoen taputti ja sanoi: ”Vau! Minun Yoo-Kyung tekee suurenmoista työtä! Uskosi on todella kasvanut paljon!” Hän viipyi hetken onnitellen ja piristäen minua. Jeesus palasi taivaaseen. Rukoilin kielillä hieman pidempään. Arvelen, että olin taistellut ja voittanut noin 50 demonia sinä päivänä.

 

           Haak-Sungin Uudistuminen Pyhän Hengen Voitelussa

 

Demonien lukumäärä lisääntyi vähitellen. Ne hyökkäsivät ryhminä.

Tökin niitä silmiin, revin silmiä pois, löin niitä, pyöritin ympäri. Koska minulla oli vain kaksi kättä, en voinut puolustautua hyökätessäni. Niitä oli liikaa. Voimani alkoi heiketä ja ajattelin: ”Jos minulla vain olisi Pyhä Miekka, voittaisin ne kaikki varmasti!” Taistelun tiimellyksessä ajattelin tätä usein. Minun piti rukoilla enemmän saadakseni Jumalan voiman. Minun piti myös tarkasti lukea ja tutkia Hänen Sanaansa. Jos tein näitä, olisi kykenevä saamaan haltuuni Pyhän Hengen Miekan. Kun tänään taistelin demonien kanssa, olen ymmärtänyt monia asioita. Mitä enemmän taistelen, sitä enemmän niitä ilmestyy ja hyökkää. En tajua, missä ne piileskelevät. Ei vain uusia demoneja ilmesty, vaan jo kerran voitetutkin,  Joosefin, Joo-Eunin ja Yoo- Kyungin voittamat,  palaavat ja hyökkäävät uudelleen. Ne ovat häirinneet meitä sekä jumalanpalvelusten että rukousten aikana. Rukousten aikana ihmettelimme hyökkäävien suurta lukumäärää.

 

Ne ovat kuin korppikotkia, ne pyörivät saaliinsa ympärillä ja kerääntyvät lisää. Kun on juhlan aika, ne syöksyvät saaliin päälle. Demonit käyttäytyvät samaan tapaan, kaikki yhdessä yht´aikaa ja näkymättöminä olleet ilmaantuvat näkyviin kuin tyhjästä. Kätkössä luuraavat odottavat oikeaa hyökkäyshetkeä. Kykenin näkemään Saatanan helvetissä. Se huusi alaisilleen komentoja, kun ne järjestäytyivät yhtyäkseen hyökkäykseen. En ikinä ole kokenut taistelua sellaisen demonijoukon kanssa. Tänään niitä oli parvina kiinnittyneinä kirkon seiniin ja kattoihin. Niitä oli niin paljon, että mitään muuta ei voinut nähdäkään.

 

Huusin Jumalan puoleen saadakseni Pyhän Tulen: ”Kolmiyhteinen Jumala! Anna minulle Pyhä Tuli---tuli, joka polttaa demonit!” Silloin Jumala varusti minut tulipallolla. Se tuli nopeasti rintaani. Heti kun Pyhä Tuli oli tullut kehooni, demonit alkoivat vältellä minua. Ennen Pyhän Tulen tuloa tunsin itseni tosi väsyneeksi, mutta pian Pyhän Tulen tultua tunsin, että voimani palasivat. Kykenin metsästämään ja voittamaan demoneja summittaisesti. Kun olin voittanut ne kaikki, lausuin kiitosrukouksen Herralle. Olin täynnä kiitosta kaikesta. Silloin muistin ne päivät, jolloin olin murtanut pastorin sydämen ja ne ajatukset täyttivät kyynelillä silmäni.

 

Kesken jumalanpalvelusta pastori kutsui: ”Sam” ja vastasin heti:

Aamen”. Pastori johti erittäin voimakasta jumalanpalvelusta. Huomasin, kuinka sieluni ja henkeni kasvoivat ja muuttuivat nopeasti. Olen nykyisin täysin erilainen persoona kuin kaksi kuukautta sitten. Lisäksi olen hengellisesti herännyt, ja kykenen profetoimaan, erottamaan henget, puhumaan kielillä, saanut tiedon sanat, viisauden sanat ja olen uskossani vahvempi. Kun keskustelen Jeesuksen kanssa, näen usein Isän valtaistuimen.

 

Pyhä Henki on Henki. Olen kykenevä jotenkin näkemään Hänet hengellisillä silmilläni. Rakastan kirkkoon tulemista, se on hauskaa ja innostavaa. Olen ilahtunut siitä, että saan olla palveluksessa läpi koko yön. Minun on vaikeaa kuvata sitä iloa mitä tunnen, kun evankelioin ja rukoilen. Pidän siitä niin kovasti. Palvelu alkaa yöllä ja kestää aamuun, tavallisesti kello kuuteen tai seitsemään. Se ei kyllästytä ollenkaan, tosiasiassa se on hauskaa. Rukouskokouksen jälkeen me jaamme kokemuksemme kello viiteen asti. Tulemme yhteen syömään riisipalloja. Varhais-aamiaisen jälkeen jatkamme rukousta vielä hetken, kunnes auringon säteet alkavat loistaa kirkkaina. Kun rukouskampanja loppuu, pastori ajaa meidät koteihimme. Jeesus on kanssamme kotimatkalla. Hallelujaa!

 

           Ristiinnaulitsemiskidutus Odottaa Helvetissä

 

Sisar Baek, Bong-Nyo: Kun rukoilin palavasti kielillä, Jeesus ilmestyi. Nopeasti aavistin, että Hän aikoo ottaa minut jälleen vierailulle helvettiin. Näytti siltä kuin Herra olisi epäröinyt matkan päämäärän paljastamisessa. Ennen kuin Herra kykeni kysymään minulta, minä kysyin Häneltä: ”Jeesus, miksi epäröit?  Tiedän, että aiot ottaa minut vierailulle helvettiin, eikö? ” Jeesuksen ilme oli vaikea. Tietenkään en voinut olla tottelematta Herraa:”Jeesus! Jos et näytä minulle perhettäni kidutuksessa, seuraan Sinua vaikka helvetin syvimpiin soppiin asti. En vain halua nähdä perhettäni kidutuksessa.” Jeesus otti käteni, mutta ei sanonut sanaakaan.

 

Kuten tavallista, heti kun Herra oli ottanut käteni omaansa, me jo olimme helvetissä. Aloimme kävellä kapeaa polkua. Lyhyessä ajassa mätänevien ruumiiden löyhkä alkoi täyttää ilman. Saavuimme avoimelle aukealle kentälle. Ristejä oli loputtomassa rivissä. Kaikki ne oli kaivettu syvälle maahan. Risteillä riippui jo monia ja vielä useampi vasta tullut odotti jonossa ristiinnaulitsemistaan. Äitini oli myös paikalla joukon keskellä, odottaen ristiinnaulitsemistaan. Hän seisoi yhden vapaan ristin juurella.

 

Iso, pelottava otus vartioi ristejä. Kun tuli äitini vuoro, olento sitoi äitini ristille ja valmisti naulittavaksi. Otus vilkaisi minuun ja kun se kääntyi äitini puoleen, se sanoi: ”Kerro tyttärellesi, että lopettaa kirkossa käynnit ja lopettaa Jeesukseen uskomisen välittömästi! Muussa tapauksessa kuolet oikeasti tänään!” Äitini näytti tosi pelästyneeltä. Otus katsahti minuun ja puuskahti: ”Jos sanot, että lopetat Jeesukseen uskomisen, säästän äitisi enkä kiduta häntä. Sano se! Sano että lopetat uskomisen!”  Se yritti tinkiä kanssani: ”Sano se nyt! Vakuuta se! Pidä kiirettä!” Otus vaati. Tilanne oli hyvin jännittynyt ja hermoja raastava. Otuksella oli ihmisruumis mutta hevosen pää. Se oli hirvittävä; en voinut katsoa sitä suoraan silmiin.

 

Hevospäinen olento veti ison välkkyvän miekan ja käski alaisiaan. Ne tottelivat ja liikkuivat nopeasti. Sitten olento painosti äitiäni:                  ” Nopeasti! Kerro tyttärellesi! Nyt! Helvetti on kaaoksessa tyttäresi ansiosta. Kirkko, jossa tyttäresi käy, rukoilee yöt läpeensä. Meitä häiritään kaikin tavoin. Ihmiset, joiden oli tarkoitus joutua helvettiin, menevätkin kirkkoon ja se turhauttaa meitä. Nopeasti! Kysy heti tyttäreltäsi! Hänen pastorinsa kirjoittaa kirjaa, joka paljastaa meidän olemuksemme ja paljastaa helvetin. Meidän on estettävä häntä kirjoittamasta tuota kirjaa. Nyt, nopeasti, kysy tyttäreltäsi!”

 

Äitini kyyneleet valuivat loputtomasti alas poskiaan, kun hän katsoi minuun. Koska Jeesus seisoi vierelläni, äitini ei kyennyt sanomaan sanaakaan. Hän vain laski päänsä ja jatkoi itkuaan. Otuksen kärsivällisyys loppui ja se räjähti vihassaan. Äitini riisuttiin alasti ja ripustettiin ristille. He sitoivat hänet tiukasti köysillä siihen. Lyhyessä ajassa pikkuveljeni ja veljenpoikani oli raahattu ja stripattu. Heidät nostettiin ristille samaan tapaan. Ilman pienintäkään epäröintiä paha olento alkoi armotta naulata heitä kaikkia risteihin. Eikä naulitseminen ollut kyllin; otukset alkoivat viipaloida heidän lihojaan. Liha fileroitiin kuin kala.

 

Heidän lihansa oli leikelty päästä varpaisiin. Heidän ruumiinsa oli leikelty luihin asti. Sukulaiseni liha heitettiin kiehuvaan öljypannuun. Pannua kuumensi valtava leimuava tuli. Äitini, pikkuveljeni ja veljenpoikani silmät ja korvat oli jätetty paikalleen luurankoihin. Kaikki muu oli leikelty pois. Säälittävässä muodossaan, he yhä kykenivät huutamaan: ”Bong-Nyo! Mene nopeasti pois! Mehän käskimme jo, ettet enää saa tulla tänne. Miksi sitten tulet ja tulet? Etkö yhtään kärsi, kun näet meitä kidutettavan? Älä enää tule!”

 

Tietämättä mitä sanoa huusin: ”Äiti! Äiti- rukkani! Kolmen vierailun jälkeen, en voi tulla vaikka haluaisin. Jeesus sanoi, että kunhan kolmas vierailu on tehty, Hän ei enää tuo minua tänne. Sydämeni on tuskassa, kun näet sinut kidutuksessa!” Otus keskeytti minut ja huusi jälleen kuin ukkosen äänellä: ”Kysyn viimeisen kerran! Tämä on viimeinen mahdollisuutesi! Sinä kerrot tyttärellesi, ettei enää usko Jeesukseen. Nopeasti! Pakota hänet lopettamaan rukoilunsa ja kirkossakäyntinsä! Nopeasti!”  Kun otus nalkutti äidilleni, päätin puhua äitini puolesta:        ”Sinä, paha otus! Jos sinulla on jotakin sanottavaa, puhu minulle! Miksi pelästytät äitiäni? Jos ikinä saan otteen sinusta, kuolet!” Kun nuhtelin otusta, se juoksi nopeasti kuin luoti äitini luo. Se nylki äitini päänahan, leikkasi korvat ja repi irti silmät. Äiti huusi kivusta. ”Auttakaa!

 

En enää voinut sietää nähdä äitiäni kidutuksessa. Ei ole mitään sanoja kuvaamaan tätä säälittävää näkymää! Pikkuveljeni ja veljenpoikani kävivät läpi samat kidutukset kuin äitini. Otus heitti loput ruumiinosat kiehuvaan öljypannuun. Sieltä saatoin kuulla sukulaisteni tuskanhuudot.

 

Otuksen raivo ei ollut tyydytetty. Tällä kertaa se täytti maljan hyönteisillä ja asetti sen juuri sukulaisteni alapuolelle. Hyönteiset nousivat nopeasti kiinnittyäkseen sukulaisteni ruumiisiin. Hyönteiset näykkivät ja purivat, tunkeutuivat luihin asti. Sukulaiset huusivat ja kirkuivat. Näytti siltä, että äitini koki eniten kipuja.

 

Äiti huusi: ”Paholainen! Minä jo olen kuollut! Miksi kidutat kuollutta ihmistä? Paholainen! Ota pois nämä hyönteiset! Lopeta tämä kipu! ” Vaikka tiesin sen mahdottomaksi, kysyin silti Jeesukselta: ”Milloin tämä kidutus loppuu?” Itkin ja valitin. Kun Jeesus ilmaisi myötätuntonsa, Hän tunsi sääliä: ” Kun olet kerran astunut helvettiin, et voi ikinä päästä karkuun tai saada toista mahdollisuutta. Olet oleva kidutuksessa toistuvasti – ikuisesti. ”

 

Vetosin,  kun tarrauduin Herraan, itkien: ”Jeesus! Äitini on kärsivä ikuisesti helvetissä. Kuinka minä voisin elää onnellisena taivaassa? En enää kykene näkemään äitini onnettomuutta. Anna minun ottaa äitini paikka, niin että hän pelastuu!” Mutta Jeesus kutsui äkkiä enkelit paikalle. Melkein menin tajuttomaksi helvetin järkytyksistä. Herran käskystä arkkienkeli Mikael ja jotkut muut enkelit tulivat ja auttoivat minut palaamaan Herran Kirkkoon. Jeesus jopa pyysi Moosesta lohduttamaan minua. Jeesuksen ja Mooseksen sydämet olivat myös murtuneet. He vetivät minut lähemmäksi rintaansa ja pyyhkivät kyyneleeni ja lohduttivat minua. Kun he näkivät kyyneleitteni virtaavan pitkin poskiani, hekin surivat yhdessä kanssani.

 

 

                                           24. päivä

 

    Henkilökohtaisia Kertomuksia Hengellisistä Kokemuksista

 

2. Tim. 3:1-5: ”Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä tulee vaikeita aikoja. Ihmiset ovat silloin itserakkaita ja rahanahneita, kerskailijoita, ylimielisiä, pilkkaajia ja vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä ja jumalattomia. He ovat rakkaudettomia, leppymättömiä, panettelijoita, hillittömiä ja raakoja, hyvän vihaajia, petollisia, yltiöpäisiä ja omahyväisiä (”paisuneita”). He rakastavat enemmän nautintoja kuin Jumalaa. Heillä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Karta sellaisia!”

 

Kim, Joosef: Kun rukoilin kielillä, purskahdin katumuksen kyyneliin. Olin odottanut pitkän ajan, että todella tuntisin katumuksen kyynelillä. Ruumiini oli tullut tulipalloksi. Äkkiä käärmeen muotoinen demoni ilmestyi. Tartuin siihen ja heitin ilmaan.

 

Lee, Yoo-Kyung: Kun rukoilin palavasti, luotaantyöntävä demoni ilmestyi ja lensi ylitseni. Lepakon siivin se leijaili edessäni. Sillä oli sammakon silmien kaltaiset silmät. Huomasin sen punaisen nenän, kun se sihisi minulle pitkän kielensä kanssa. Se ärsytti minua. Kun se tuli ulottuvilleni, revin sen siivet irti ja heitin ilmaan. Siivet pois revittynä, tummaa punaista verta tippui vahingoittuneelta alueelta.

 

Samaan aikaan tumma, ruma, musta käärme ilmestyi pianon suunnalta aivan viereltäni. Käärme sihisi ja lähestyi hitaasti minua. Kaikista eläimistä eniten pelkään käärmeitä. Ne ovat luotaantyöntäviä eläimiä. Kun musta käärme lähestyi, en voinut tehdä mitään. Huusin silmät suljettuina: ”Herra! Minua pelottaa! Täällä on käärme!” Heti avunhuutoni jälkeen Herra Jeesus ilmestyi. Hän tarttui käärmeeseen ja heitti sen kauas.

 

Herra kysyi: ”Yoo-Kyung, oletko kunnossa? Älä pelkää!” Helpottuneena vastasin: ”Kyllä, Herra!” Herra käski: ”Mennään taivaaseen!” Pidin Häntä kädestä ja menimme taivaaseen. Matkalla taivaaseen Jeesus pyysi minua laulamaan ylistyslauluja samalla kun lensimme läpi galaksin. Tähtiä oli tosi monia. Lauloimme ” Ylistä, Oi sieluni” useita kertoja. Vierailtuamme taivaassa tulimme takaisin Herran kirkkoon. Menin paikalleni rukoilemaan ja Herra lähestyi pastori Kimiä. Jeesus kuunteli tarkasti kun pastori rukoili.

 

Herra kuunteli pastorin rukouksia kauan ja samalla Herra kosketti aluetta, jossa pastori tunsi kipua. Kipu tuntui selässä, jonne demoni oli purrut häntä. Herra lähestyi Joosefia ja huusi: ”Kadu enemmän! Enemmän! Enemmän! Valita! Vain itkemällä ääneen taivaan ovet avautuvat!”  Joosef valitti paljon tänään, hän koki katumuksen kyynelten armon. Jeesus tuli takaisin luokseni kun enkelit ilmestyivät. Herra julisti rohkeasti: ”Yoo-Kyung, älä ole sairas. Ole aina terve! Piristy! ” Enkelit huusivat: ”Pyhä Yoo-Kyung! Älä ole sairas!”  Päättäväisin ilmein Herra ja minä teimme nyrkit. Herra sanoi:                     ”Piristy!” Sitten sanoimme hyvästit toinen toisillemme.

 

                          Enkelien Tekemä Suojakerros

 

Lee, Haak-Sung: Kun rukoilin, monta enkeliä tuli alas ristin oven kautta. Enkelit ympäröivät minut, kun he asensivat suojaavan kerroksen. Kysyin, mitä he tekivät. He kertoivat, että he ympäröivät minut suojaavilla kerroksilla. Kun enkelit olivat peittäneet minut suojakerroksilla, Pyhä Tuli kuumensi minut. Näin demonin, joka oli paikalla; se seisoi suojakerroksen ulkopuolella. Demonilla oli veitsi ja se muistutti aivan kauhu-elokuvan hahmoa nimeltään Chucky. Se lähestyi erästä kiireesti suojakerrosta rakentavaa enkeliä. Demoni puukotti enkeliä, mutta sen veitsi suli välittömästi ja sen käsi syttyi palamaan. Sitten minua lähestyi toinen paha henki. Se oli vanhan puun näköinen. Kun se liikkui hitaasti minua kohti, se työnsi esiin kätensä ja kosketti suojakerrosta. Välittömästi sitä koskettuaan se syttyi palamaan ja liekit ympäröivät koko puun. Puu kirkui paetessaan.

 

Enkelit asensivat suojakerrokset myös rukoilevan diakonissa Shinin ympärille. Enkeleitä oli noin 200. Ne kaikki työskentelivät suojakerrosten rakentamiseksi kirkon kaikkien jäsenten ympärille. Sitten huomasin demonin aivan oman suojakerrokseni ulkopuolella. Se muistutti lihaksikasta miestä ja tuli minua kohti. Demoni yritti tulla suojakerrosten läpi, mutta ne kuumenivat kuin leimuavaksi tuleksi. Se  peräytyi. Sitten tämä demoni suuntasi kulkunsa kohti diakonissa Shiniä. Onneksi hänet oli ehditty myös suojata kerroksilla ja tulella. Demoni ei kyennyt läpäisemään hänen kerroksiaan. Sitten demoni leijui äitini lähellä. Kun se lähestyi äitiäni, se syttyi palamaan ja hävisi.

 

Äkkiä suuri kirkas valokeila tuli alas taivaasta. Näin valtavan, kookkaan enkelin tulevan kohti kirkkoa ratsastaen valkoisella hevosella. Näky oli henkeäsalpaava; sydämeni sykki hyvin nopeasti. Enkeli tuli luokseni ja esittäytyi: ”Hei! Minä olen Arkkienkeli Mikael. ” Toinen kirkas, hohtava enkeli seurasi aivan Mikaelin takana. Tämä enkeli oli Arkkienkeli Gabriel. Gabriel piteli tankoa, jonka päässä oli iso lippu. He selittivät minulle, että kun Arkkienkeli Mikael kukistaa pahoja henkiä, Arkkienkeli Gabriel heiluttaa voitonlippua Mikaelin takana.

 

Arkkienkeli Mikael ja Gabriel olivat saman pituisia. He seisoivat ääneti  katsellen pastorin rukousta. Kun näin tämän hämmästyttävän näkymän, oli ällikällä lyöty. Minun oli vaikea erottaa mikä oli totta ja mikä unta.

 

                    Monia Pahoja Henkiä Hyökkää Ryhminä,

                             Mutta  Uskomme Vahvistuu

 

Kim Joo-Eun: Kun viimeksi rukoilin, kuunsirpin muotoinen demoni ilmestyi ja pyöri kohti. Tänään täydenkuun muotoinen paha henki, jolla oli yksi silmä, pyöri kohti. Kun demoni tuli lähelle, tökkäsin sitä silmään ja revin sen irti. Sitten väänsin sormea tyhjässä silmäkuopassa. Demoni räjähti hajalle, niin että verta ryöppysi joka suuntaan, kun hyökkäsin sitä päin. Pian tämän jälkeen nuoren tytön hahmoon naamioitunut demoni ilmestyi ja pyöritti päätään kuin nuken päätä. Tarrasin sen hiuspehkoon, ravistin , pyöritin sitä useita kierroksia ja heitin kauas pois.  Jeesus ilmestyi ja onnitteli toimintani johdosta: ”Pisama! Hienoa työtä!”

 

Jeesus jatkoi: ” Pisama! Näytät tänään erityisen sievältä! Kuka laittoi hiuksesi?” Vastasin: “Diakonissa Shin!” Koska diakonissan hengelliset silmät eivät vielä olleet avautuneet, hän ei tiennyt, että Jeesus seisoi vieressä. Monet enkelit olivat Jeesuksen seurueessa. Aina näen Jeesuksen seurassa enkeleitä, mutta nyt niitä oli paljon enemmän. Enkeleistä monet muodostivat pareja, jotka tulivat istumaan rukoilijoiden molemmille puolille. Enkelit kantoivat käsillään  kultamaljaa, jossa oli laaja suuaukko ja jota he alkoivat nopeasti  täyttää pyhien rukouksilla.

 

Jälleen ryhmä demoneja ilmestyi huoneen nurkasta ja tuli meitä kohti. Kun ne tulivat lähemmäksi, Sisar Yoo-Kyung tarrasi demoneihin, pyöräytti niitä ja heitti ne pitkälle. Veli Haak-Sung ja Veli Joosef taistelivat myös demonien kanssa niihin tarrautuen, niitä pyörittäen ja pois heittäen. Me kaikki toistimme tuon taktisen kuvion monta kertaa.

 

Kuulin törmäysäänet, kun demonit törmäsivät päin seiniä ja putosivat  lattialle. Se oli hyvin äänekästä. Kun rukouskampanja läheni loppuaan, huomasimme, että hyökkäysten määrä oli lisääntynyt. Kuitenkin jokainen hyökkäys kasvatti uskoamme vahvemmaksi ja vahvemmaksi.

 

                        Pastori Kim Saa Jeesuksen Nauramaan

 

Sisar Baek, Bong-Nyo: Olen todistanut ja kokenut monenlaisia hengellisiä asioita. Tämä etuoikeus on aiheuttanut minulle myös paljon tuskaa kestettäväksi. Jeesus yllätti ottamalla minut Taivaan Kukkatarhaan. Hän antoi minulle aikaa virkistyä järjestämällä kaikenlaista huvia puutarhaan. Sain aikaa viettää siellä niin pitkään kuin halusin. Puutarhassa pyörin, hypin, leikin kuin lapsi enkelten kanssa. Kukkapuutarhan kukat olivat uskomattoman valtavia ja kauniita. Kukkien suloiset tuoksut olivat niin ihania, etten vaihtaisi niitä koko maailman kanssa. Koska ruumiini oli heikko ja nääntynyt, lepäsin ja menin makuulle, kun olin tullut takaisin Herran Kirkkoon. Aamupalvelun aikana kävellen edes takaisin, pastori saarnasi hyvää Sanaa alttarilta. Kun hän saarnasi, Herra Jeesus seurasi lähellä takana pastorin jalanjäljissä.

 

Pastorimme on niin huvittava, että kun vain ajattelenkin häntä, hymyilen tai suorastaan purskahdan nauruun. Uteliaana tein hänelle kysymyksen: ”Pastori, olitko näin huvittava jo silloinkin, kun minä en vielä käynyt tässä kirkossa?” Pastori vastasi: ”Kirkkomme on suhteellisen uusi. Ei ole mitään tapahtumaa, joka olisi tehnyt minut erityisen onnelliseksi. Edelleenkään en muista mitään humoristista sattuneen matkan varrella. Olin aina murtuneella mielellä. Tunsin oloni raskaaksi ja säälittäväksi.”  Niinpä kysyin: ”Kuinka sitten olet muuttunut niin paljon?” Pastori sanoi: ”En todellakaan tiedä! Olen muuttunut tämän rukousrallin aikana! En tiedä, mitä todella tapahtuu. Jos kysyt minulta, miten minusta tuli tällainen tai kuka tai mikä on muuttanut minut, minun täytyy vastata, että Herra on luonut iloisen ympäristön.”

 

Pastorillamme on erikoislahja matkia kaikenlaisia ihmisiä. Itse asiassa ei vain ihmisiä, vaan erilaisia asioita, elämiä ja elottomia objekteja. Jeesus matki pastoria ja nauroi suureen ääneen. Saarnojen aikana kaksi enkeliä rekisteröi joka ainoan sanan, mitä pastori saarnasi. Enkelit istuivat ristin edessä alttarilla ja heillä oli suunnaton kirja, johon he kirjoittivat. Enkelien oli määrä kirjoittaa vain pastorin sanat. Kuitenkin he saattoivat silloin tällöin kurkistella ja tiirailla pastorin eleitä. Enkelit saattoivat nauraa niin kovasti, että menivät melkein pyörryksiin ja menettivät muutaman pastorin sanan. Kun enkelit tekivät rekisteröintivirheen, Jeesus nuhteli heitä: ”Älkää katsoko pastoria --- vain rekisteröikää hänen sanansa tunnollisesti!

 

Kun Jeesus hymyilee tai nauraa, kaikki enkelit yhtyvät hänen hyvään tuuleensa. Kuitenkin, kun Jeesus murehtii, enkelit ovat hiljaa. Kesken saarnaa, pastori esitti minulle kysymyksen: ”Sisar! Missä Jeesus on tällä hetkellä? ” Vastasin: ”Seisoo ihan takanasi.” Pastori teki pulassa olevan ilmeen ja sanoi: ” Voi, mitä minun olisi tehtävä? Minulta pääsi pieru ja se haisee kamalasti. Sitä on vaikea kenenkään sietää. Olen niin pahoillani Herran puolesta, jos Hän olisi juuri nyt takanani, jossa kaasuni haju tuntuu pahiten. Mitä minun olisi tehtävä?” Herra puhui nauraen: ”Ei sillä ole mitään merkitystä, koska Minä olen henki. Se on OK!” Hän taputteli pastorin päätä ja selkää.

 

Pastori Kim, Yong-Doo: Kirkon jäsenet olivat kuluttaneet loppuun  lähes kaikki fyysiset voimansa rukousten aikana. Mutta sen sijaan, että he olisivat lopettaneet, he kiihkeästi jatkoivat rukoilemista. Kun Herra näki meidän rukoilevan sellaisella antaumuksella, Hän oli vaikuttunut. Hän työskenteli ja ilmestyi. Minulla oli sietämättömiä kipuja. Kipu aiheutui demonien kovista hyökkäyksistä. Tällaiset haavat harvoin paranevat . Hellittämätön kipu piinasi minua. Minulle tuli vaikeaksi rukoilla kädet kohotettuina pidempiä aikoja. Kuitenkin kipujen keskellä Pyhä Henki alkoi liikutella käsiäni ja käsivarsiani eri tavoin. Liikkeissä oli hieno koreografia.

 

Molemmat käteni liikkuivat vakaasti ja vuorotellen. Äkkiä ne alkoivat vapista voimakkaasti. Olin myös sietämättömän kuuma. Sitten näin Jeesuksen valkoisessa viitassa kävelemässä edestakaisin edessäni. Kasvoni olivat lämpimät kuin kesäisessä helletuulessa. Tunsin Hänen vahvan läsnäolonsa. Sääli, etteivät hengelliset silmäni vielä olleet avatut. Näytti siltä, kuin Herra olisi tarkkailemassa meidän tilanteitamme ja reaktioitamme. Hän arvioi meitä.

 

 

 

 

                                               25. päivä

 

      Henkilökohtaisia Kertomuksia Hengellisistä Kokemuksista

 

Mt. 16:13-19:Kun Jeesus oli tullut Filippoksen Kesarean alueelle, Hän kysyi opetuslapsiltaan: 'Kenen ihmiset sanovat Ihmisen Pojan ( = Messiaan arvonimi)  olevan?' He vastasivat: ' Jotkut Johannes Kastajan, toiset Elian, toiset taas Jeremian tai jonkun muun profeetoista.' Sitten Hän kysyi heiltä: 'Entä te? Kenen te sanotte Minun olevan?' Simon Pietari vastasi: 'Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.' Jeesus sanoi hänelle: 'Autuas olet sinä, Simon, Joonaan poika, sillä ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut vaan minun Isäni, joka on taivaissa. Ja Minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari (Petros= Kallionlohkare) ja tälle kalliolle Minä rakennan seurakuntani, eivätkä tuonelan portit sitä voita. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaassa, ja minkä sinä päästät maan päällä, se on päästetty taivaassa.'”  

 

                          Pisama Syö Taivaan Pikkuleipiä

 

Kim, Joo-Eun: Kun rukoilin kielillä, taistelin ja kukistin pahoja henkiä. Kun rukoilin, suuni täyttyi jollakin. Aloin jauhaa sitä. Kuulin suuni ryskivän ja rouskivan. Minulla ei ollut aavistustakaan, mitä olin puremassa. Kun olin tuhoamassa tuntematonta ruokaa, sanoin itselleni: ”Vau! Mitähän tämä on? Se on herkullista! Kuinka mikään voi olla näin herkullista?” Kun jatkoin yksinpuheluani, rakas Herra Jeesus ilmestyi. Hän kutsui nimeltä ja alkoi jutella:

 

Pisama, haluatko kokeilla tätä?” Kysyin uteliaisuuttani: ” Herra, mitä tämä on? ” Herra vastasi: ”Nämä ovat herkullisia keksejä,  jotka olen tuonut erikoisesti sinulle taivaasta. Sano ´aa`  ja avaa suusi!” Avasin ja Herra laittoi keksin suuhuni.

 

Heti kun keksit koskettivat suutani, ne sulivat pehmeästi. Maailmassa on jos minkälaisia keksejä, mutta nämä, jotka Herra antoi, räjäyttivät mieleni. Ne olivat pyöreitä, valkoisia. Ne olivat yhden suupalan kokoisia, täydellisiä minulle syödä yksi kerrallaan.

 

Huusin ihastuneena: ”Vau! Jeesus! Keksi on erittäin herkullinen! Haluan lisää! Voitko antaa yhden lisää? ” Herra sanoi: ”Ei, sinun täytyy lopettaa nyt tähän. ” Vastasin hämmästyneenä: ”Mitä se oli?” Herra sanoi:           ”Tämä on pyhien ruokaa taivaassa. Tiedän, että haluaisit lisää, mutta kun taas tulet vierailulle taivaaseen, varaan sinulle monta lisää. Rukoile palavasti!” Kyyneleet silmissä kysyin Herralta: ”Jeesus ota minut taivaaseen!” Jeesus oli kuitenkin jo lähtenyt ennen kuin sain lauseeni loppuun. Saatoin vain nähdä ja tuntea Hänen lähtönsä jälkitilan. Tunsin lämpimän kesäisen tuulen ja kuin kirkkaana loistava valo olisi säteillyt.

 

Kyllä, taivaallisten keksien maku säilyy muistissani ikuisesti. En ikinä unonda tuota ihmeellistä makua. Tuo yö oli hyvin siunattu, sanoin kuvaamaton. Etäältä kuulin Jeesuksen ystävällisen puheen: ”Pisama, pian otan sinut taivaaseen niin ettet ikävysty. Näkemiin!” Sitten Hän oli täysin poissa.

 

Kun olin saanut voimani takaisin, aloin rukoilla. Kun rukoilin, näin pahojen henkien tulevan kohti. Joukko kalloja ja luurankoja kaikista suunnista alkoi suunnata minua kohti. Aloin nauraa niiden ulkonäölle. Demonit räjähtivät vihasta reaktioni johdosta. Huusin: ”Kaikki te luut, te näytätte hassunkurisilta, Jeesuksen nimessä, käsken teitä lähtemään, nyt! Ne hävisivät.

 

Kun olimme innolla rukoilleet pitkiä tunteja, ryhmä enkeleitä tuli taivaasta ja täytti kultaisen padan rukouksillamme. Yksi enkeli nosti täyden padan taivaaseen ja toinen toi tyhjän tilalle. Tätä enkeli toistivat. He liikkuivat tosi nopeasti. Padat eivät täyttyneet vain rukouksistamme vaan myös kyynelistämme ja äänensävyistämme.  Ne kaikki kuljetettiin taivaaseen.

 

 

 

 

                    Demonin Vaatteiden Repiminen Pois Päältä

 

Lee, Yoo-Kyung: Kun rukoilin, näin demonin naamioituneena nuoreksi valkoasuiseksi tytöksi. Juoksin heti kohti ja tarrasin hiuspehkosta. Kun sain siitä otteen, pyöritin kunnes loputkin hiukset irtosivat. Demoni oli esiintynyt nuorena tyttönä ennen kuin revin pois sen hiukset ja vaatteet, mutta tukattomana se muuntui mieheksi. Näin demonin peniksen ja anuksen. Se alkoi sitten ulostaa ja virtsata päälleni. Vihastuin suuresti ja tartuin sen niskaan: ”Saastainen paha henki! Miksi pissaat päälleni? “ Läimäytin sitä ja se alkoi anella: ”Olen pahoillani! Anna anteeksi! Lupaan etten ikinä enää tule tänne!” Kun jatkoin sen läpsimistä ja pieksämistä, sanoin vihaisena: ”En voi antaa sinulle anteeksi! Kuole!” Heitin demonin Veli Haak-Sungille; hänen koko ruumiinsa oli liekeissä, tulipallona. Demoni hajosi tuhkaksi, kun se kosketti Veli Haak-Sungia. Se oli hetkessä poissa.

 

Jatkoin rukousta. Toinen demoni ilmestyi. Tällä oli kaksi isoa silmää kasvoillaan. Toinen puoli kasvoista oli naisen, toinen miehen. Sen tukka oli tosi lyhyt. Tämäkin paha henki muistutti jonkin kauhufilmin hahmoa. Puhuessaan sillä oli kaksi eri ääntä: naisen ja miehen. Kuten tavallista, tykkäsin tarttua sen hiuksiin. Vedin kaikki hiukset ja vaatteet pois. Demoni seisoi alasti.

 

Demoni reagoi ja sanoi: ”Miksi riisuit minut? Kuka minut riisui? Vastasin luottavaisesti: ”Se olin minä. Minä tein sen! Miksi kysyt? Tunnetko kohdanneesi väkivaltaa? ”  Demoni itki ja vetosi: ”Pue minut takaisin. Kiiruhda! Minulla on kovin kylmä. Anna minulle jotain vaatetta!”

 

Demoni seisoi ja katseli, kun tuhosin sen vaatteet repimällä ne palasiksi. Demoni jatkoi valituksiaan: ”Kuka sanoi, että saat riisua minut? Miksi olet tuhonnut vaatteeni? ” Paha henki alkoi ikävystyttää minua. Ärsyyntyneenä sanoin: ”Puhut hölynpölyä. Olet kuollut!” Heitin sen lattialle ja aloin pieksää sitä. Se itki ja huusi: ”Ouh, auta minua! Tämä sattuu! Tiedän, että voin voittaa sinut sinut, mutta en ymmärrä miksi sinä kukistat minut! Minua pelottaa!” En enää halunnut kuunnella sen valituksia. Mursin sitten sen raajat ja heitin sen kauas pois. Se rysähti huoneen nurkkaan ja hajosi kappaleiksi. Kun taistelu oli voitettu ja ohi, Herra ilmestyi ja tuli luoksemme.

 

 

                         Yoo-Kyung Syö Taivaan Hedelmiä

 

Jeesuksella oli yllään kirkkaana hohtava viitta ja Hän käveli kohti minua. Kun Hän tuli lähemmäksi, huomasin, että Hän piti kädessään jotain valkoista ja pyöreää. Jeesus sanoi: ”Yoo-Kyung! Maista tätä; se on taivaan hedelmä. Olen tuonut niitä sinulle palkintona kiihkeistä rukouksistasi. Lisäksi kykysi kukistaa demoneja ovat kasvaneet dramaattisesti. Hedelmä on erityisen herkullinen. Maista pian!” Herra oli puhunut minulle niin rakastavasti, että olin onnellinen. Tunsin oloni suurenmoiseksi: ”Herra, kiitos oikein oikein paljon!” Kun maistoin ensimmäisen palasen, huusin ihastuksesta. Ja sitten söin heti loput hedelmästä.

 

Herra sanoi: ”Yoo-Kyung, menkäämme vierailulle taivaaseen!” Äkkiä totesin, että minulla oli viitta, johon oli kiinnitetty siivet. Me menimme ristin ovesta, joka johti taivaalle. Lennettyämme taivaan halki saavuimme pian taivaaseen.

 

Kun saavuin taivaaseen, tapasin Yeh-Jeen. Me tanssimme Herran edessä pitkän ajan. Huomasin, että vieressämme oli kultainen piano. Piano oli todella suuri: tuijotin sitä pitkään, se oli todella jännittävä.

 

Kun tanssin, näin Isän Jumalan huojuvan valtaistuimellaan. Valtaistuimelta Isä Jumala lähetti briljantin hohtavan valon. Jumala oli valo. En kyennyt katsomaan Häntä. Siellä oli useita enkeleitä ja he kaikki olivat kiihkeästi kirjoittamassa jotakin kirjoihin, jotka oli avattu valtaistuimen eteen. Isä Jumala on suunnattoman suuri. Hänen kokoaan on mahdotonta kuvata. Vaikka joku yrittäisi edes vilkaista Häneen, se ei onnistuisi Hänen suunnattoman kirkkautensa vuoksi. Valo estää jokaista katsomasta suoraan Häneen. Isän viitta on hyvin pitkä ja se ulottuu Hänen nilkkoihinsa asti. Kykenin näkemään vain Hänen jalkansa.

 

Kun Isä Jumala puhui minulle, äänensä kaikui: ”Yoo-Kyung, eikö olekin mahtavaa olla täällä? Jos jatkat harrasta rukoustasi, minä tuon sinut tänne useammin. Niinpä rukoile innokkaasti ilman taukoa.”  Kumarsin ja vastasin: ”Kyllä, Herra, Aamen.” Kun olin puhunut, Hänen suunnaton kätensä ilmestyi valosta ja taputteli päätäni. Sitten Jeesus sanoi: ”Yoo- Kyung! Katsopa minua!” Kun käännyin katsomaan Jeesusta, tulin sangen surulliseksi ja sydämeni murtui. Melkein puhkesin itkuun. Hänen molemmissa ranteissaan näin valtavat arvet ne lävistäneitten naulojen jäljiltä. Myös näin Hänen arvet Hänen jaloissaan. Herra jatkoi: ”Kun olin antanut kaiken  vereni vuotaa , kuolin sinun puolestasi. Aina ajattele Minua!

 

Pyysin sitkeästi Herraa näyttämään minulle kotini taivaassa: ”Minä haluaisin niin nähdä sen. Kotini taivaassa!” Herra sanoi: ”All right. Minä näytän kotisi.” Herra vei minut katsomaan kotiani. Se oli kokonaan kultaa, 12 kerrosta korkea. Enkeleillä oli kiire rakentaa sitä valmiiksi. Hypin kuin kaniini, olin niin innoissani ja juhlatuulella. Aloin laulaa iloisesti: ”Oh, Ylistä Sieluni.” Kun lauloin ja ylistin, Herra puhui: ”Rakas Yoo-Kyung, haluaisin hääseremonian kanssasi”.

 

Yeh-Jee oli seurannut minua mihin ikinä menin: ”Sisar! Jeesus on hyvin rakastava! Hän antaa minulle paljon ruokaa ja rakastaa niin paljon. Olen onnellinen täällä.! Sisko, mennäänkö hengailemaan kukkapuutarhaan? ” Menimme sinne ja nautimme. Pyörimme kukkien seassa ja pidimme hauskaa. Vietimme puutarhassa hyvän aikaa. Sitten Herra sanoi: ” Yoo-Kyung! On aikasi lähteä. Sano hyvästit Yeh-Jeelle.” Sisar Yeh-Jee sanoi sitten: ”Sisar, pysy terveenä ja tavataan jälleen.” Annoimme toisillemme halauksen ja erosimme.

 

                                 Jeesuksen Verellä Peitettyä

                              Eivät Demonit Uskalla Lähestyä

 

Lee,Haak-Sung:  Kun olin rukouksessa, Pyhä Henki jatkoi tulen lataamista ruumiiseeni. Ruumiini tuli sietämättömän kuumaksi. Siitä tuli tulipallo. Erilaiset demonit hyökkäsivät, mutta heti kun ne koskettivat ruumistani, ne syttyivät tuleen ja muuttuivat tuhkaksi. He kaikki sulivat pois.

 

Käärmeen muotoinen demoni liukui luokseni. Tartuin siihen ja revin pään irti. Sitten panin käärmeen puutikun nokkaan ja poltin sen. Kun käärme paloi liekeissä, valkoasuinen lyhythiuksinen demoni yritti hyökätä kimppuuni. Tartuin tähänkin demoniin ja poltin tulessa. Muut demonit ilmestyivät ja alkoivat lähestyä. Kun yritin ottaa niitä kiinni, ne alkoivat paeta, kun Pyhä Henki säteili rinnastani niihin.

 

Lopulta ymmärsin, miksi demonit välttelivät pastoria. Milloin vain pastori rukoili, hänen ruumiinsa muuttui tulipalloksi. Demonit tunnistivat vaaran ja tekivät parhaansa välttääkseen häntä. Tämä oli itse asiassa viihdyttävää katsella demonien väistelevän pastoria! Sähköpiano alkoi soittaa laulua ” Kasta Pyhällä Hengellä”. Aloin tanssia Hengessä sävelen ja rytmin mukaan. Myös tanssiessani taistelin ja kukistin demoneja. Tunsin huumaavaa riemua.

 

Jeesus oli hyvillään ja onnitteli minua: ”Hienoa työtä! ” Enkelit ilmestyivät heti ja alkoivat kiireesti tehdä suojakerroksia kirkon sisäänkäyntiin ja seiniin. Sisäänkäynnissä ovi ja kaksi pilaria saivat suojakerroksen. Suojakerroksen päälle he alkoivat peittää ja sivellä Herran verta. Kun veri oli pantu paikalleen ja suojasi meitä, näin kuinka demonit sisäänkäynnin luona olivat hämmentyneitä ja taistelivat keskenään, kun yrittivät päästä kirkkoon. Olipa demoneita kuinka paljon tahansa, ne eivät päässeet sisään kirkkoon. Näin ollen saatoin viedä loppuun rukoukseni kaikessa rauhassa.

 

                     Jumalan Suojatessa En Tuntenut Mitään

                             Kipua Helvetin Kidutuksessa

 

Sisar Baek, Bong-Nyo: Kun olin rukoilemassa, Herra ilmestyi kahden enkelin kanssa. He saattoivat minut galaksiin. Kun saavuimme päämääräämme, Herra komensi enkelit takaisin taivaaseen. Sitten Jeesus sanoi: ”Bong-Nyo, menkäämme vierailulle helvettiin.” Heti kun olin tarttunut Herran käteen, olimme helvetissä.

 

Aloimme kävellä kapeaa polkua. Polku oli niin kapea, että minusta tuntui kuin olisin kävellyt riisipellon pengertä. Polun molemmilla puolin oli pohjaton syvyys. Katsoin alas loputonta kallioseinämää. Jos menettäisin tasapainoni, putoaisin tieltä. Saatoin kuulla kuin kaikuna alhaalta huutoja ja valituksia. Kirkuvat ihmiset tuntuivat olevan kovissa kivuissa. Löyhkä täytti ilman ja oli sietämätön. Haistoin mätänevien ruumiiden ja poltetun lihan hajut. Musta savu nousi ylös lakkaamatta. Oli vaikeaa pitää tasapainoa. En enää tiennyt, mikä suunta oli ”edessä”.

 

Olin kerran kokenut eron Herrasta, kun olimme helvetissä. Pelkäsin, että niin tapahtuisi toistamiseen. Päätin pitää Jeesuksen kädestä tiukasti kaikin voimin. Jatkoimme kävelyä. Kapea polku tuli vielä kapeammaksi. Kun yritin tasapainotella tiukaksi kapenevalla polulla, minun piti hetkeksi irrottaa Herran kädestä. Herra jatkoi kävelyään ja minä seurasin perässä tarrautuen hänen viittansa liepeisiin. Molemmin puolin polkua nousi ylös ikään kuin miljoonien huudot: ”Auta minua! Pelasta minut! On kuumaa!  Auta minua! ” Miljoonat äänet kaikuivat alhaalta. Huudot olivat niin äänekkäitä ja niitä oli niin paljon, että tuntui kuin ne olisivat kuuluneet ihan korvan juuresta.

 

Minusta alkoi tuntua, että meitä seurasi joku takana. Myös tunsin, että joku pitää minua hameesta. Sitten tunsin ihmisten läsnäolon ympärilläni. Tulin heti hermostuneeksi ja pelästyin. Kokosin itseni ja yritin koota rohkeuteni: `Katso vain Herraan! Ajattele vain Herraa!

Jatka vain kävelyä eteenpäin.`  Kun ajattelin itseäni, se mitä eniten pelkäsin, tapahtui: Herra hävisi! Koko helvetti on pimeä ja siellä on melkein mahdotonta nähdä mitään. Kuitenkin kykenin näkemään pienen valon tuikkeen, mutta se kesti vain sekunnin.

 

Kun näin valon tuikkeen, ymmärsin, että se oli Herra, joka äsken oli häipynyt. En enää nähnyt Häntä missään ympärilläni. ”Voi, mitä nyt olisi tehtävä? Kuinka voin hukata Jeesuksen helvetissä? Herra on niin säälimätön. Missä Hän voisi olla? Miksi Hän jätti minut ypöyksin?” Tunsin suurta epätoivoa. ”Jeesus! Missä olet? Tule takaisin! Auta minua! Olen peloissani! Herra!” Kutsuinpa Häntä kuinka paljon tahansa, Herra ei ollut missään ympärilläni. Vaikka halusin jatkaa matkaa, en pimeyden takia voinut.

 

Seisoin jähmettyneenä kykenemättä ottamaan askeltakaan. Minulla ei ollut suunnitelmaa ja tunsin eksyneeni. Äkkiä tunsin jonkin kiemurtelevan jaloissani. Yritin nähdä, mikä siellä häiritsee. Katsoin lähempää, mutten voinut nähdä selvästi, oli sumuista. Kun lopulta sain selville, mikä jaloissani oli, melkein pyörryin järkytyksestä. Siellä oli neljä mustaa käärmettä tiukasti jalkojeni ympärillä ja ne liikkuivat ylöspäin. Jeesuksen kanssa ollessani tämän tapaisia asioita ei koskaan tapahtunut.  Mutta heti kun olin hukannut Jeesuksen, käärmeet tulivat.

 

Kokosin nopeasti itseni ja huusin: ”Kuinka uskallatte kiertyä ympärilleni? ” Samalla kun huusin käärmeille, tartuin niihin ja heitin kauas. Aloin liikkua pimeydessä. Liikuin hitaasti ja tunnustelin sekä käsillä että jaloilla. Koska liikuin erittäin hitaasti, käärmeet kykenivät ottamaan minut kiinni. Kun olivat saavuttaneet, alkoivat heti kiertyä ympärille. Taas tartuin niihin ja lennätin kauas. Jatkoin eteenpäin, taas käärmeet saavuttivat, kiertyivät, otin ja heitin pois. Ja niin edelleen. Tuntui kuin olisin ollut painajaisunessa, jossa tapahtumat toistuvat. Outoa oli, että käärmeet eivät purreet minua. Ne eivät myöskään olleet kovin isoja eivätkä pitkiä. Ne olivat keskikokoisia ja eri värisiä.

 

Taisteltuani käärmeitten kanssa vähän aikaa, kykenin etenemään polulla. Tavoitin paikan, joka oli täynnä luita ja kalloja. Ne oli pinottu vuoren korkuiseksi kasaksi. Ne olivat eläviä ja liikkuivat. Äkkiä tunsin, kuinka joku oli tarttunut helmoihini. Käännyin katsomaan kuka siellä oli. Se oli kallo, joka oli pureutunut helmaan niin kiinni, ettei lähtenyt irti vaikka yritin tyrkätä sitä pois. Sitten se alkoi puhua minulle:            ” Ottakaa minut mukaanne!” 

 

Sillä hetkellä muistin sukulaiseni, pikkuveljeni, veljenpoikani, kälyni – jotka kaikki olivat kidutuksessa. Kun muistelin heitä, suutuin ja aloin kiroilla ja käyttää saastaista kieltä itse sitä tajuamatta.

 

”En voi pitää huolta nyt edes itsestäni – kuinka uskallat tarkertua

hameeseeni! Minä olen kovin kiireinen etsiessäni tietä ulos ja minulla

on kiire!  Kirottua! Painu pois tieltäni! Päästä irti vaatteestani!”

Kun huusin, pompotin kalloa niin, että se lopulta hajosi kappaleiksi.

Tällä kertaa luinen käsi tarttui ja tunki hameeseeni. Yritin pudistaa

sen pois, mutta se vastusteli. Näitä luita ja kalloja oli aivan liikaa

käsiteltäväksi, en mitenkään voinut taistelemalla niitä kaikkia

kukistaa. Huusin äänekkäästi: ”Te saastaiset luut! Minun ruumiissani

palaa Pyhä Tuli ja Kolmiyhteinen asuu minussa. Sillä hetkellä kun

kosketatte minuun, teistä tulee tomua ja tuhkaa!  Jos uskallatte koskea

minuun, koskettakaa!” Kallot ja luut eivät enää tulleet lähelle. Ne, jotka

olivat kietoutuneet minuun, muuttuivat tuhkaksi. Kun luiden häirintä

loppui, kykenin etenemään ilman esteitä.

 

Jeesuksen kanssa helvetissä liikkuminen oli helppoa. Herra on Valo, ja Hän valaisi polun. Käveleminen ilman Häntä oli vaikeaa ja sekavaa. Hapuileminen oli uuvuttavaa. Käytin kaikki mieleni voimat kun menin läpi pimeyden. Nääntyneenä ja ajattelematta istuin alas. Siipeni, jotka olivat viitassani, olivat vaurioituneet. Tilanne paheni, olin lentokyvytönkin.

 

Jälleen kerran kokosin itseni ja voimani. Etenin, mutta tällä kertaa ryömin. Melkein nukahdin, olin tulossa tosi väsyneeksi. Torkahdin muutamiksi sekunneiksi ja kun avasin silmäni, olin sellin sisällä. Selli oli tungokseen asti täynnä ja siellä oli enää hädin tuskin tilaa yhdelle. Oli yhä pimeää, en nähnyt mitään. Kun ajattelin, ettei enää pahemmaksi voisi mennä, joku otus alkoi vedellä ruumistani ja hiuksiani.  Se päästi jonkun hirvittävän valittavan äänen. Vihassani räjähdin ja taas suustani alkoi tulvia saastaista kieltä. Yritin päästä ulos, mutta se tuntui toivottomalta. Yritykseni olivat turhia. Mitä enemmän vastustelin tilannetta sitä enemmän tunsin käsien kaikista suunnista tulevan vetämään ja heiluttamaan ruumistani. Tuntemattomien otusten kädet häiritsivät enkä kyennyt mitenkään puolustautumaan tätä häirintää vastaan. Niinpä kielenkäyttöni muuttui yhä solvaavammaksi.

 

”Minä murran kaikki ranteenne! Aiotteko pitää kaikki kädet itsellänne? Jos olisitte elänyt vanhurskasta elämää, ette olisi päätyneet tänne. Olette kaikki mielettömiä! Minä olen täällä, jotta voisin kukistaa helvetin kuninkaan, Saatanan, joka on tämän paikan johtaja—Saatanan, joka on pettänyt ja harhauttanut monia ihmisiä. Hän on johtanut heidät kaikki helvettiin. Minä kukistan helvetin kuninkaan, oli miten oli! Ruumiissani, minulla on Pyhä  Leimuava Tuli-  yhdessä Kolmiyhteisen Jumalan kanssa. Jos koskette ruumistani, olette kaikki kuolleita! Sen lisäksi minut on peitetty Jeesuksen verellä niin, että kuka tahansa koskeekaan ruumiiseeni, palaa tomuksi ja tuhkaksi.” Kun olin varoittanut heitä, he kaikki astuivat askeleen taaksepäin, pelosta järkyttyneinä. Muutamissa sekunneissa kolmanneksi arvokkain paholainen ilmestyi. Luulen, että olin kohdannut hänet aikaisemmin. Sillä oli noin 50 päätä ja jalkaa. Paholainen tarttui jalkaani ja repi pois kaikki vaatteeni. Olin alasti.

 

Huusin kuin ukkonen: ” Sinut on käskenyt itse paholaisten kuningas repimään vaatteeni! Ota ne kaikki pois, jos uskallat! Ihan sama montako kertaa revit ne päältäni, en välitä. En pelkää sinua! Paholaiset! Minulla on Kolmiyhteisen Jumala sisälläni elossa ja  Pyhä Leimuava Tuli. Ette pelota minua lainkaan! En pelkää teitä! Kuinka paljon yritättekin pelotella minua, en liikahdakaan. Minulla on yksi asia teitä vastaan! Minun sydämeni särkyy, kun tiedän sukulaisiani kidutettavan helvetissä. Helvetin kuningas on vastuussa  siitä kivusta, mitä vanhempieni täytyy kestää. Minä löydän hänet, mitä tapahtuukaan, ja silloin kostan hänelle vanhempienikin puolesta. Te olette liian heikko haaste minulle! Häipykää te hullut! Viekää minut paholaisten kuninkaan luo! Häipykää!

 

Paholainen huusi vihaisena takaisin: ”Minä olen se, joka sinun täytyy kohdata tänään! Veljeni, Saatana, kertoi minulle, että repisin pois vaatteesi ja kaivaisin silmät päästäsi. Minun on käsketty leikellä lihasi luistasi. Hän myös pyysi että antaisin hyönteisten tunkeutua sinuun ja syödä lihasi. Sinä saat maistaa kuolemaa tänään!” Hahahaha!”

 

Kun paholainen oli uhkauksensa uhannut, minä vastasin: ”Mitä? Sinä arvoton paholainen! Tee kuten tahdot! Koska Herra elää minussa, en tunne mitään kipua vaikka leikkelisit lihani ja kaivaisit silmäni ulos! Sinun on parasta olla varovainen koska minulla on Pyhä Leimuava Tuli sisälläni! Minä tunnen sinut. Tulit kirkkoomme monta kertaa ja olet häirinnyt meitä vaikka kuinka paljon. Olet häirinnyt pastoria ja yrittänyt estää häntä kirjoittamasta kirjaa, eikö? Well, tee mitä tykkäät!” Paholainen näytti minulle veitsensä, se oli tummansininen. Se näytti erittäin terävältä. Hän alkoi leikellä lihaani kuin tekisi sushia. En räpäyttänyt silmäänikään enkä tuntenut kipua. ”Ohhoh, tämäpä onkin virkistävää! Se tuntuu hienolta! Leikkelekin kaikki lihani, jos mielit! En ole huolissani, koska Kolmiyhteinen Jumala suojelee minua. Leikkele hieman lisää lihaani! ”  Luottamukseni jurppi paholaista. En tuntenut edelleenkään kipua, tosiasiassa tunsin virvoittuvani. Saatoin kertoa, että Kaikkivaltias Jumala oli suojaamassa minua ja Hänen voimansa oli minun kanssani.

 

Kun silmäni oli kaivettu ulos, en silloinkaan tuntenut kipua. Tuntui kuin jokin olisi kutittanut. Tunsin itseni virkistyneeksi. Minä olin lihaton – olin luuranko. 50- päinen paholainen toi ämpärillisen matoja ja kaatoi ne kaikki luurankoni päälle. Madot tunkeutuivat luihini ja alkoivat syödä luuydintä. Ne myös söivät leikeltyjä lihojani.

 

Kun madot tunkeutuivat luihini, en tuntenut mitään kipua Jumalan erityisen suojauksen vuoksi. Aloin rukoilla tulisesti kielillä. Kun rukoilin, katselin surkeaa ulkonäköäni.

 

Matojen parvi oli kaikkialla luurankoni päällä. Niillä ei ollut mitään vaikutusta, mutta ainoa asia, mikä vaikutti oli ajatus äitini kärsimyksistä. Aloin itkeä. Olen arvoton syntinen, joka on nyt kuiva luuranko. Annoin kiitokset Jumalalle jälleen kerran, Herralle, joka oli suojannut minua, vaikka paholainen oli tehnyt kaikkensa saadakseen aiheutetuksi minulle kipua ja kidutusta. En tuntenut kipua. Rauhallinen hetkeni oli kuitenkin lyhyt. Jälleen kerran tulin vihaiseksi ajatuksista, että perheeni eli kidutuksissa.  Olin paholaisten syljettävänä.

 

                 Helvetin Kuninkaan Saatanan Kohtaaminen

 

Milloin ikinä ajattelin vanhempiani, tuntuu kuin veri olisi pumpattu pois ruumiistani. Halusin vain kohdata Saatanan ja kostaa perheeni puolesta heidän kidutuksensa. Se on Saatana, joka komentaa demonilaumojaan kiduttamaan perhettäni. Koska en kyennyt paikallistamaan häntä, olin niin stressaantunut, että tuntui kuin tukehtuisin. Huusin kaikkiin suuntiin, käytin saastaista kieltä saadakseni paholaiselta huomiota.  En voinut heti nähdä häntä, mutta lopulta kykenin katsomaan häntä silmiin.

 

Heti kun näin Saatanan, helvetin kuninkaan, räjähdin vihasta. Yleensä ihmisten luonnollinen reaktio on vavista ja olla pelon valtaamia, kun he näkevät pahoja henkiä, demoneja, tai kuulevat Saatanan äänen. Mutta koska olen taistellut demonien kanssa rukouksissa, olin tullut immuuniksi pelolle. Kun näin hänet, en ollut liikuttunut lainkaan—edes silmäripseni ei värähtänyt. Haastoin ja huusin röyhkeästi paholaiskuninkaalle:

 

”Hei, oletko se sinä, se koiran paska, Saatana? Paholaisten kuningas? Sinä @#%@#@!” Puhuin hänelle törkeää kieltä. En lopettanut, vaan jatkoin samalla tyylilajilla:” Sinä olet se joka ristiinnaulitset vanhempiani risteille helvetissä, kidutat heitä ja heität sitten tuleen. Sinä olet se, joka paistat vanhempiani, heität heidät kiehuvaan öljypannuun, eikö? Sinä olet se, joka käsket helvetin demoneita vetämään monia ihmisiä helvettiin, eikö? Etkö häpeä! Luotatko suureen kokoosi? Minä olen tullut koko tämän matkan vain saadakseni kohdata sinut täällä! En lähde rauhanomaisesti! Lähden täältä kun käännän koko helvetin ylösalaisin. Eikö sinulla ole parempaa tekemistä kuin ihmisten kiduttaminen? Sinä olet vastuussa kaikista onnettomuuksista ja ihmisten vastoinkäymisistä, niin että ihmiset kuolevat (ennen aikaisesti) ja tulevat helvettiin. Sinä olet vastuussa monien monien ihmisten vetämisestä helvettiin! Et ole koiraa parempi!”

 

                                             Saatanan Ulkonäkö

 

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun pääsin oikein todistamaan Saatanan, helvetin kuninkaan, ulkomuotoa ja olemusta. Ne ovat kaiken mielikuvitukseni ulkopuolella. Kun ensimmäistä kertaa näin hänet, tiesin, että hän matki jotain…Hän matki Isää Jumalaa! Saatanan koko on erittäin suuri. Kun nostin katseeni, en kyennyt saamaan sen koko muotoaan näkökenttääni. Saatanan koko ulottui helvetin taivaisiin. Saatanan ruumiin leveys ulottuu helvetin vasemmalta äärilaidalta sen oikeaan äärilaitaan. Saatanan valtaistuin on myös erittäin suuri ja ylittää ihmisen kuvittelukyvyn rajat. Saatanalla on siivet selässään. Ne näyttävät lepakon siiviltä ja liikkuessaan räpyttävät hitaasti. Katselin Saatanaa kauan pää takakenossa, niin että niska kipeytyi. Niinpä asetuin selinmakuulle sen eteen. Siten kykenin näkemään Saatanan koko olemuksen. Sen tarkastelu tällä tavoin oli mukavampaa ja minulla oli parempi näköala. Kun makasin sen edessä, Saatana ei sanonut sanaakaan, mutta vain tuijotti minua. Halusin tieten tahtoen ärsyttää sitä ja siksi aloin puhua loukkaavasti:

 

” Paholainen! Miksi ihmeessä olet niin ruma? En voi ymmärtää kuinka kukaan voi toimia kuninkaana ja näyttää noin rumalta! Katso silmiäsi!  Ne ovat vinossa koko matkaltaan. Katso minua! Makaan tässä mukavasti selälläni.”  Jatkoin loukkaavaa puhetta häntä kohtaan, mutta se ei tehnyt mitään vaikutusta – se ei liikahtanut tuumaakaan, edes silmät eivät räpsähtäneet.

 

Saatana olisi voinut naamioitua tai muuttaa itsensä minkä muotoiseksi tahansa, mutta se jatkoi seisomistaan edessäni valtavana, laajana olentona. Se näytti erittäin luotaantyöntävältä. Sen kasvot näyttivät myrkylliseltä rupisammakolta. Sen ulkonäkö oli rumuuden huipentuma. Se näytti jokseenkin härkäsammakolta. Sen ruumis oli ihmisen näköinen. Karvoitusta oli harvakseltaan kauttaaltaan ruumiissa. Se oli erittäin lihava. Näytti siltä, että se ei halunnut liikkua. Paholaiskuningas ei värähtänytkään, joten päätin kirkua ja huutaa sille jälleen:

 

”Hei! Minä olen voimakkaampi ja korkeampi kuin sinä! Kyllä, Sinä! Minä palvelen Kolmiyhteistä Jumalaa! Hän suojelee minua! Minä haastan sinut!”  Lopultakin Saatana puhui: ”Sinä pieni mitättömyys, kuinka uskallat tulla tänne näyttelemään hullua!” Hyökkäsin vastaan, tätä hetkeä odottaen:  ”Sinä et ole nähnyt minua koskaan aikaisemmin! Kuinka uskallat puhua epäkunnioittavasti minulle!” Ärsytin sitä niin paljon, että sen silmänsä laajenivat vähitellen täyteen suuruuteensa. Sen kahdesta silmästään pelottava, punavärinen valopallo tuli esiin.

 

Saatana nauroi minulle ja sanoi: ”Hei! Eikö niskaasi särje? ” Minä huusin: ”Miksi niskaani särkisi? Minä olen tullut taistelemaan kanssasi ja kukistamaan sinut! Niskani on aivan kunnossa. @#%$#! Sinä tylsä kömpelöltä näyttävä kuvatus! Sinä olet niin lihava, että sinä et voi maata enempää selälläsi kuin mahallasikaan! Uskotko olevasi jotain? Ruumiisi on ruma ja se näyttää rupisammakolta. Ruumiisi ei ole edes sopusuhtainen. Älä petä itseäsi! Tule alas!” 

 

Ulkopuolella minä huusin, mutta sisäpuolellani rukoilin kielillä ja pyysin Kolmiyhteistä Jumalaa antamaan minulle Voimaa. Anoin myös Pyhää Tulta Pyhältä Hengeltä. Pyysin Häntä kuumentamaan minut. Kun puhuin loukkaavia Saatanalle, se jatkoi pilkkaamistani ja ivaamistani. En antanut periksi. Jatkoin ärsyttämistä: ”Saatana! Syö ja niele minut! Silloin voin mennä alas vatsaasi ja kiduttaa sinua useita tuhansia kertoja pahemmin kuin kidutat vanhempiani. Minä voin leikellä sinut sisäpuolelta käsin! Minä kiskon irti kielesi ja heitän sen helvetin tuleen. Pidä kiirettä! Tule alas! ” Saatana vastasi: ”Miksi minun pitäisi tulla alas? Tule sinä ylös!” Olin niin hullu ja temperamenttini räjähti. Vaikka en voinut nähdä Jeesusta, aloin rukoilla Häntä.

 

         Sisar Baek, Bong-Nyo Hyökkää Saatanan Kimppuun

 

”Jeesus! En voi nyt nähdä Sinua, mutta uskon, että olet aina kanssani, Jeesus! Haluan antaa Saatanalle löylytyksen. Se on kuitenkin minulle liian pitkä ja iso, joten miten minä voin sitä löylyttää? Anna minulle tikkaat, että voin kiivetä sen päähänsä asti ja hyökätä!” Kun rukoilin, Herra teki minut takaisin normaalitilaani. Vaikka en voinut nähdä, kuulin Herran komentavan Arkkienkeli Mikaelia. Herran käskystä Arkkienkeli Mikael toi välittömästi pitkät tikkaat taivaasta. Ne ulottuivat helvetin taivaista maahan.

 

Arkkienkelin avustuksella asetimme tikkaat Saatanan selän puolelle ja aloimme kiivetä tikkaita. Ne olivat hyvin korkeat ja vaaralliset. En olisi kyennyt kipuamaan huipulle asti ilman Arkkienkeli Mikaelin apua. Oli outoa, että Saatana ei liikauttanut lihastaankaan, kun kiipesimme tikkailla. Kun saavutimme tikkaiden yläpään, hyppäsin tikkailta Saatanan harteille. Sitten revin sen ihoa sormenpäilläni. Sillä ei ollut mitään vaikutusta. Saatana ei hievahtanutkaan. Saatana jätti minut kokonaan huomiotta, ikäänkuin en ollut sille yhtään mitään. Saatanan selän iho oli kovaa kuin kivi.  Vaikka kuinka yritin raapia ihoa sormenpäilläni, se oli hyödytöntä. Huusin kaikin voimin ja jatkoin raapimista: ”Sinä saastainen paholainen, siitäs saat!”  Kun rukoilin kielillä itsekseni, huusin: ”Kolmiyhteinen Jumala ! Anna minulle voimaa! Anna minulle voimaa!” Kun jatkoin raapimistani, saatoin lopoulta tehdä merkin sen ihoon.

 

Keskityin raapimiseen ja revin intensiivisesti ihoa. Mutta Saatanan iho on todella paksu, ja sain siitä irrotetuksi ajan kanssa vain pienen palan. Ajattelin mielessäni: ”Miksi tämä on niin vaikeaa? Hän on niin lihava! Hänen on täytynyt ahmia monia ihmisiä!”

 

Sillä hetkellä viisaus tuli mieleeni ja huusin Pyhän Hengen puoleen:     ” Pyhä Henki! Anna minulle Pyhä Miekka! ”Kun huusin, valtava kullanvärinen miekka laskeutui. Kun miekka tuli lähelleni, tartuin siihen ja lävistin Saatanan selän. Iskin siihen toistuvasti, summittaisesti ja lävistin selän monesta kohtaa. Kun leikkelin selkää, ihonkappaleita tippui maahan. Käytin kaikki voimani.

 

Seuraavaksi kiipesin Saatanan pään päälle ja iskin armotta sen yhteen silmään! Saatanalla oli silmiä silmissä ja niitä jatkui loputtomasti. Survoin silmiä jatkuvasti. Se tuntui loputtomalta hommalta. Palasin sen selkään taas kerran ja hakkasin yhden siiven irti. Paholaiskuningas ei liikahtanutkaan enkä tehnyt häneen mitään vaikutusta kunnes hakkasin siipeä irti. Kun siipi oli irrotettu, hän hyppäsi valtaistuimeltaan ja kirkui kovalla äänellä. Minä huusin paholaiskuninkaalle:”Paholainen! Avaa suusi! Minä menen mahalaukkuusi ja lopetan sinut! Leikkelen suolesi ja poltan ne!”

 

Juuri kun olin hyökkäämässä uudelleen Saatanaa vastaan, kirkas valo kajasti alas ylhäältä. Herra ilmestyi. Jeesus kutsui minua nimeltäni ja sanoi: ”Bong-Nyo, olet tehnyt upeaa työtä! Nyt, tulehan alas! Riittää tältä päivältä! Mennään yhdessä nyt.” Vastustelin Herraa ja vastasin nopeasti: ”Herra, mutta kun minä en halua vielä lähteä. Minun tarvitsee tehdä lisää. Viha palaa yhä sisimmässäni. Tarvitsen enemmän aikaa. Entä vanhempani? Heitä paholainen kiduttaa helvetissä koko ajan. En yksinkertaisesti voi vain lähteä nyt! Jos nyt lähtisin, perhettäni kidutettaisiin entistä julmemmasti. Miten voin lähteä tämän tietäen? En mitenkään näe mahdolliseksi nyt jo lähteä!”

 

Herra sanoi: ”Bong-Nyo! Mitä tänään olet tehnyt on enemmän kuin tarpeeksi; se on hyvää! Jos sinä olisi ollut kuka muu tahansa, hän, mies tai nainen, olisi vavissut tai jähmettynyt pelosta. Saatana olisi pelästyttänyt hänet eikä tuosta ihmisestä olisi ollut mihinkään – saati taisteluun. Mutta koska sinä olet rukoillut ja pyytänyt luottamuksella, Minä olin sinussa ja autoin sinua hyökkäämään paholaiskuningasta vastaan. Olen varma siitä, että sinä olet purkautunut tarpeeksi. Menkäämme!  Bong-Nyo, olen tuonut lukemattomia ihmisiä todistamaan helvetistä, mutta kukaan muu ei ole uskaltanut hyökätä Saatanan kimppuun,  repiä sen ihoa ja lihaa saati iskenyt miekalla sen silmään. Olet epätavallinen pyhä! Mutta nyt riittää! Lähtekäämme! Paholaiskuningas on haavoittunut!”  Sitten Herra ja minä  matkustimme taivaaseen Arkkienkeli Mikaelin saattamana.

 

         Sisar Baek, Bong-Nyo Peseytyy Taivaan Lähdevesissä

 

Päästyämme taivaaseen, sydämeni oli yhä raskas ja särkynyt ajatuksesta, että Saatana kohdistaisi vihansa ja kostonsa perheeseeni. Ajattelin mielessäni: ”Minun olisi pitänyt taistella loppuun asti ja heittää paholaiskuningas helvetin tuleen. Silloin olisin voinut lähteä tyytyväisenä.” Aina kun vierailen taivaassa, siellä on sanomattoman kaunista. Se menee kaiken mielikuvituksen ulkopuolelle. Helvetti ja taivas ovat täydelliset vastakohdat toisilleen. Herra toi minut korkeaan torniin; se oli hyvin korkea ja oli tehty kullasta. Tornin sisällä virtasi kristallinkirkas vesi. Hän vei minut tornin sisään ja piti huolta. Hän halasi ja tyynnytteli minua, koska olin niin allapäin. Se näkyi kasvoistani; olin surullinen. ”Bong-Nyo,  tiedän, että sisimmässäsi on tuska, olet piinattu ja pelkäät, kun menet helvettiin. Etkö kuitenkaan tunne mitään hienoa, kun olet taivaassa? ” Vastasin. ” Kyllä tunnen, Herra!”

 

Herra jatkoi: ” Bong-Nyo, sinun täytyy olla nyt aika voimaton taisteltuasi paholaiskuninkaan kanssa. Mene ja pese ruumiisi Arkkienkelien Mikael ja Gabriel avustamana. Kun revit ja rikoit Saatanan ruumista, hänen ruumiinsa nesteet ovat saastuttaneet ruumiisi. Jos palaisit maan päälle tuossa kunnossa, turpoaisit ja kuolisit myrkystä. Nuo kaksi enkeliä pesevät myrkyn ruumiistasi ja puhdistavat sinut!” Kun olin kyvyssä, muut enkelit odottivat ulkopuolella ja valmistivat hyvin pehmeän valkoisen viitan. Viitaan oli kiinnitetty kahdet siivet.

 

Enkelien avulla pesin ruumiini puhtaaksi kristallinkirkkaissa lähdevesissä. Vesi tuli arkkienkelin uuman korkeudelle – ja minulle kaulaan asti. Myös uin näissä kirkkaissa vesissä. Menin viereiseen vaihtohuoneeseen ja pukeuduin uuteen viittaani. Enkelit auttoivat minut pilven päälle. Olin hyvin uupunut. Arkkienkelit veivät minut sitten paikkaan, jossa oli monia muita enkeleitä. Taivaan taivaassa on pieni aukko. Pilvet tehtiin sieltä käsin ja niitä tuli jatkuvasti ulos aukosta. Se oli tosi hämmästyttävää ja ihmeellistä.

 

                                      TULIKASTETUNNELI

 

Jeesus vei minut sitten katsomaan pitkää tunnelihuonetta, missä Pyhä Liekehtivä Tuli sijaitsee. Hän näytti sen etäältä. Emme menneet tunneliin. Vaikka katselimme sitä etäältä, saatoin silti tuntea lämmön. Se oli erittäin kuuma. En olisi kyennyt menemään lähemmäksi. Tunneli näytti loputtomalta – se oli niin pitkä. Tunneli sijaitsi alueella, joka oli suurimmalle osalle sieluista kiellettyä. Kysyin Herralta:              ”Voitko panna minut tunneliin ja ottaa ulos nopeasti? ” Silloin Herra selitti:

 

”Kuka hyvänsä astuukaan tunneliin, hänen on mentävä koko matka loppuun asti. Tunnelin tuli on sietämättömän kuuma. Se on pelottava paikka. Kukaan ei voi koskaan palata samaa tietä, mitä oli lähtenyt kulkemaan. Vaikka minä haluaisin, että astut sisään tunneliin, ruumiisi voimat ovat nyt niin ehtyneet, että et tuossa kunnossa kestäisi sitä ympäristöä. Tunneli on paikka, jossa kohdehenkilö kastetaan Leimuavalla Tulella.  Kukaan ei kestä sitä normaaliolosuhteissa. Henkilöllä pitää olla fyysistä kestävyyttä ja voimaa selvitäkseen kuumuudesta ja liekeistä.

 

Sen jälkeen kun henkilö on läpäissyt tunnelin ja on kastettu Pyhällä Tulella, hänen kauttaan ilmenevät voimalliset Tulen teot kun hän tekee Herran työtä.

 

Tunneli on erittäin voimakas. Kastettavalla ei saa olla heikko sydän. Muuten hänen sydämensä pettää. Siksi tunnelin jälkeinen toipumisaika edellyttää enemmän rukousta ja enemmän ruumiinkunnosta huolehtimista. Sitten myöhemmin minä annan sinun astua tuohon tunneliin. Koska pastori Kim, Yong- Doo kirjoittaa kirjoja, Minä asetan hänet tulitunneliin ensimmäisenä ja annan hänen tulla kastetuksi Leimuavalla Tulella.  Mutta hänkin on juuri tällä hetkellä voimaton ja laitan hänet tunneliin vasta, kun ruumiinvoimansa ovat palautuneet. Seuraavana on Pyhä Kang, Hyun-Ja. Sinä olet kolmas henkilö. Pastori kokee tunnelin ensimmäisenä. Sinä ja Pyhä Kang, Hyun-Ja astutte tunneliin melkein samaan aikaan. Älkää olko itsekkäitä, vaan kestäkää kärsivällisesti, kunnes aika tulee. Kaikki kirkon jäsenet ovat uupuneita rukousmaratonistaan. Enkelit ja Minä olemme henkiä, niin että me emme väsy. Meihin toimintaamme eivät päivän/yön vaihtelut vaikuta ollenkaan. Mutta teidän, ihmisten, fyysiset ruumiit ovat fyysisten lainalaisuuksien ja rajoitusten alaisina. Sinun henki/sielu on juuri nyt irti ruumiistasi kokeaksesi kaiken tämän. Mutta heti kun sinun henki/sielu jälleen yhtyy ruumiisi kanssa, koet sietämätöntä väsymystä.”

 

Herra kertoi minulle, että kun menen Pyhän Leimuavan Tulen tunnelin läpi, minulle annettaisiin uusi kestävyys ja voima tulesta. Tällä uudella tiedolla varustettuna, anoin Herralta, että Hän asettaisi minut tunneliin. Mutta Herra sanoi, että tarvitsisin Isän luvan. Hän sanoi, ettei nyt vielä ollut minun aikani.

 

Uteliaana kysyin Herralta vielä kerran: ”Herra! Sanoit, että tunneli on hyvin pitkä ja että se tuntuu loputtomalta. Kuinka pitkä se on? ”  Herra selitti sen maallisin termein: se oli matka Incheonista Seouliin. Kun henkilö astuu tunneliin, hänen täytyy sekä mennä että kulkea sen läpi yksin. Kun on kerran astunut tunneliin, paluuta ei ole. On käveltävä eteenpäin. Sitten Herra käski enkeleitä saattamaan minut takaisin kirkkoon. Olin aivan nääntynyt. Sitten Herra lähti muille asioilleen.

 

Näytti kuin 500 enkeliä olisi ollut saattojoukossa kotimatkalla. Laskeuduin kirkkoon kaikkien niiden kanssa. Saattaessaan enkelit lohduttivat ja rohkaisivat: ”Pyhä Bong-Nyo! Vaikka et voinutkaan lopettaa Saatanaa, olet lävistänyt, repinyt ja antanut hänelle miekaniskuja. Teit loistavaa työtä! Nyt, voita surusi ja piristy!” Sitten me sanoimme hyvästit ja hymyilimme toinen toisillemme.

 

 

                                                26. päivä

 

 

Mk. 9:23-24: ” Jeesus sanoi hänelle: ‘ Jos voit! Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.’ Heti lapsen isä huusi: ‘Minä uskon! Auta minua voittamaan epäuskoni.’”

 

Henkilökohtaisia Kertomuksia Hengellisistä Kokemuksistamme

 

Lee, Haak-Sung:  Pian alettuani rukoilla 8-jalkainen demoni ilmestyi. Se syöksyi eteenpäin hyökätäkseen kimppuuni. Kuin kameleontti, demoni vaihtoi värejään: vihreästä harmaaseen ja mustaan jne. Kun se hyökkäsi, laitoin käteni sen eteen. Yritin tökkiä sitä silmiin sormillani, mutta kun se väisti tämän, tökin sitä sieraimiin.

 

Silloin demoni muuntautui dinosaurukseksi. Sillä oli yksi silmä ja  koko ruumis täynnä pieniä nystyröitä. Nystyrät näyttivät miniatyyrisarvilta. Sillä oli pitkä uhkaavan näköinen pyrstö, pitkä ja vahva. Uskoin, että jos se humauttaisi pyrstöllään minua päin, kuolisin heti. Dino näytti tosi pelottavalta. Huusin ja ojensin käteni: ”Pyhä Tuli!” Silloin käsistäni lähti tulipallo kohti dinosaurusta. Tulipallo iski valtavan dinosauruksen maahan. Siellä se kiemurteli, paljasti krokotiilinhampaansa ja äkkiä sen ruumiista ryömi iilimadon kaltaisia otuksia.

 

                      Lee, Haak-Sung Syö Taivaan Greippejä

 

Jeesus ilmestyi ja kysyi. ”Haak-Sung, lähdetäänkö taivaaseen? ” Vastasin kysymällä: ”Jeesus, voisiko myös diakonissa Shin lähteä kanssamme? Herra sanoi, että Hän sallii vain yhden henkilön kerrallaan vierailuille. Kysyin: ”Etkö sitten voisi ottaa diakonissa Shiniä ensin?” Jeesus kieltäytyi ehdotuksestani: ”Diakonissa Shinin rukoukset eivät ole tarpeeksi vahvoja. Siksi en voi ottaa häntä ihan vielä.” Niinpä Herra ja minä menimme vierailulle taivaaseen.

 

Kun saavuimme taivaaseen, Herra sanoi: ”Koska lapseni Haak-Sung on käymässä taivaassa, haluaisin tarjota sinulle jotain herkullista.” Sitten Herra toi minulle joitain hedelmiä, jotka näyttivät greipeiltä. Hyväksyin ne ja söin ne. Maku oli henkeäsalpaavan ihana! On mahdotonta verrata taivaan hedelmän makua minkään maallisen hedelmän parhaimpaankaan makuun.

 

Herra vei minut Isän Valtaistuimen eteen. On mahdotonta kuvata Isää Jumalaa. Hän on erittäin mahtava ja suunnattoman kokoinen. Hän näytti istuvan jonkinlaisella tuolilla. Erittäin kirkkaan, ylhäältä tulevan valon johdosta en kyennyt nostamaan päätäni. Yhtenä onnellisena hetkenä luulin, että olisin nähnyt Isä Jumalan. Hän oli sumupilvien tai  sumun peittämä. Mutta Isän jalat näin kuitenkin elävästi. Isä Jumalalla oli edessään pöytä, jolla oli useita isoja kirjoja avattuina. Kun seisoin Isä Jumalan edessä, ryhmä enkeleitä saapui viedäkseen minut Taivaan kristallinkirkkaalle merelle. Uin pitkän aikaa ja sitten palasin Herran Kirkkoon.

 

                      Jeesuksen Koko Ruumis On Verellä Peitetty

 

Kun olin palannut kirkkoon, aloin heti rukoilla. Rukouksessani tuotiin eteeni näkymä kärsivästä Jeesuksesta. Näyssä Jeesus käveli ristin kanssa. Kun Hän käveli, Häntä ruoskittiin. Näkymä oli hyvin realistinen. Jeesus jatkoi kävelyään ylös kukkulaa risti selässään. Ylämäkeen kävely risti selässä vaati paljon voimia, mutta Herra oli hyvin heikkona. Näin Hänen kaatuvan useita kertoja.

 

Sotilas, jolla oli sulka kypärässään, ruoski Jeesusta, joka makasi maassa. Ojensin käteni, estääkseni ruoskimisen, mutta se oli turhaa. En voinut tarttua ruoskaan, käteni vain menivät ruoskan läpi. He asettivat Jeesuksen ristille ja alkoivat vasaroida isoja nauloja Hänen käsiinsä ja jalkoihinsa. Kun he olivat naulanneet naulat Häneen, veri ei lakannut vuotamasta. Haavoja syntyi, kun piikkikruunun piikit tunkeutuivat syvälle Hänen päähänsä. Koko Hänen ruumiinsa oli veren peittämä.

 

 

Jeesus oli lävistetty, ruhjottu ja kuoli hirvittävämmän kuoleman kuin ikinä voimme kuvitella tai visualisoida elokuvassa. Kärsivän Jeesuksen näkeminen oli niin kauheaa, että se oli minulle liikaa. Silloin Herra tuli lähemmäksi ja lohdutti minua. Hän pyyhki pois kyyneleeni: ”Haak- Sung, älä itke.”  Heti kun Jeesus oli jättänyt minut, suuri joukko demoneita ilmestyi. Taistelin ja kukistin demonit ja lopetin rukoukseni.

 

         Demoni, Joka Oli Täynnä Hyönteisiä Ja Tuhatjalkaisa

 

Kim, Joo-Eun: Rukousteni aikana ilmaantui kaikenlaisia outoja ja epätavallisen näköisiä demoneja. Eräällä oli mustat syntymämerkit silmäkulmissaan.  Se muistutti valkoasuista miestä. Silmät olivat kuin sammakolla ja se silmäili minua terävästi silmäkulmillaan. Sen otsa oli täynnä ryppyjä. Se muistutti kotilomatoa. Sen kasvot olivat kalpeat, matoja ja tuhatjalkaisia tuli ulos sen ruumiista ja kasvoista. Joukottain hyönteisiä ryömi sen kasvoilla.

 

Halusin tarttua demoniin, mutta sen puistattava ja kauhea ulkomuoto esti minua. Tartuin sen kurkkuun ja ravistin. Mutta kun sen tein, melkein pyörryin. ” Hyönteiset purevat kättäni!”, huusin. Heitin koko demonin kohti Sisar Baek, Bong-Nyoa. Demoni hajosi tuhkaksi, kun se kosketti Sisarta. Hän oli Pyhän Tulen peittämä.

 

Pian sen jälkeen iso käärme alkoi kiemurrella ja luikerrella kohti minua. Sen luotaantyöntävä olemus pakotti minut tarraamaan sitä hännästä ja pyöritin sitä useita kierroksia ja heitin sen rouva Kang, Hyun-Ja:ta kohti. Hän tanssi hengessä. Kun käärme lensi kohti rouvaa, se avasi suunsa purrakseen, mutta heti kun se avasi suunsa, liekki hyppäsi rouva Kang, Hyun-Jasta kohti käärmettä. Käärme muutti vikkelästi suuntaansa ja liikkui kohti Sisar Baek, Bong-Nyo: ta. Onneksi Sisar Baek, Bong-Nyokin oli Pyhän Tulen vallassa. Vielä käärme muutti suuntaansa ja tuli Veli Haak-Sungia kohti. Heti kun se oli saavuttanut Veli Haak-Sungin, se kiertyi tiukasti Haak-Sungin ruumiin ympärille.

 

 

Sitten äkkiä tapahtui  odottamatonta.  Käärme alkoi puhua: ”En riitä sinun voimillesi! Haak-Sung, sinä nulikka, milloin tulit niin vahvaksi? Minun on kovin vaikeaa kiertyä ympärillesi.” Kun se napisi, se suuntasi kulkunsa Sisar Yoo-Kyungia kohti, mutta Sisar koski käärmettä päähän ja yritti irrottaa sen päätä ruumiista.  Käärme liukui takaisin minua kohti.  Huusin: ”Sinä inhottava paha henki! Miksi jatkuvasti häiritset seurakuntaa? Käytin kättäni miekkana katkaistakseni sen kahtia. Kun se katkesi, se kirkui. Tuo kokemus oli ihmeellinen.

 

Nyljin sen ja silppusin sen, kuin vihannekset. Panin kappaleet puutikun päähän ja paahdoin ne nuotiossa. Paha käärme kirkui kadotessaan: ”Minun ruumiini! Minun ruumiini!” Paahdoin myös käärmeen silmät lävistämällä ne puutikulla. Outoa oli, että kun kaipasin veistä, se ilmestyi viereeni. Ja aivan samoin kuin olin toivonut nuotiota lähelle, se ilmestyi siihen. Tosiasiassa mitä vain toivoin tai ajattelin, Herra antoi sen minulle.

 

Kun tämä tapahtuma oli ohi, keskityin taas rukoukseen. Kuitenkin, rukouksen aikana, paha henki nuoren tytön muotoon naamioituneena ilmestyi taas. Tällä kertaa sen hiukset olivat kiharalla, ikään kuin olisi ottanut permiksen. Sen silmät kimmelsivät tänään enemmän kuin muina päivinä. Se lensi päittemme yli. Olin hyvin pelästynyt ja huusin Herraa: ” Jeesus! Tuo sama paha henki on tullut jälleen! Herra!  Auta minua!” Kun huusin, nuori tyttö karjui minulle: ”Voi, tuki suusi! Olet liian meluisa! Pahankurinen lutka!” Nuhtelin sitä välittömästi:             ” Mitä? Minullako ei ole tapoja? Ja sinäkö sanot, että minä olen pahankurinen? Itse olet varsinainen kusipää!” Minulta purskahti likaisia sanoja.

 

Demoni vastasi: ”Ohhoh! Katsopas tätä penikkaa! Sinähän käytätä paljon likaisempaa kieltä kuin minä!” Hän asetti kätensä uumoilleen ja alkoi poseerata: ”Hei! Oletko vakavissasi? Kuinka kykenet käyttäytymään noin?” Demoni oli yllättynyt käytöksestäni. Juoksin sen luo ja tarrasin hiuksista. Heitin sen päin pianoa. Sanoin vihaisesti:        ”Mitä? Miksi ei? Minä osaan käyttäytyä sinua kohtaan tällä tavalla enemmän kuin tarpeeksi!” Kun olin kukistanut demonin, Jeesus ilmestyi valkoisessa viitassaan: ”Pisama! Mitä sinulle kuuluu?” Minä vastasin: ”Jeesus! Miksi tulit nyt? Tiedätkö, olen kaivannut sinua mielettömästi? ” Herra sanoi: ”All right Pisama! Olen pahoillani. En kai ole pikkuisen myöhässä? Nyt kun Minä olen täällä, lähtekäämme hengailemaan ulos.” Jeesus tönäisi minua eri puolille. Kun Hän taputti ja silitti päätäni, hiukseni liikkuivat hitaasti eteenpäin hius kerrallaan. Hänen kosketuksensa tuntemus oli fantastinen.

 

Koska rakastan Jeesusta niin paljon, hautasin pääni Hänen polviinsa. Minä halusin hieroa päätäni ja kasvojani Hänen polviinsa. Kun hieroin, sanoin: ”Jeesus! Sinun polvesi ovat niin pehmeät ja lohduttavat: Miten ihmeessä pukusikin tuntuu niin äärimmäisen pehmeältä ja sileältä? Sitä on ihanaa kosketella.” Herra vastasi: ”Ihanko totta? Kun tulet myöhemmin taivaaseen, saat pitää tämän kaltaisia viittoja niin paljon kuin haluat.”

 

                              Joo-Eun Syö Taivaan Hedelmiä

 

Tänään Jeesus ei tullut tyhjin käsin. Hän oli tuonut minulle joitakin hedelmiä. Kun Hän ojensi niitä minulle, Hän sanoi: ”Pisama, maistapa tätä.” Kysyin Herralta: ”Jeesus, mitä se on? ” Jeesus vastasi: ”Tämä hedelmä on taivaasta, samaa, mitä pyhät syövät. Maista! Hedelmä on erittäin herkullinen.” Puraisin palan: ”Vau! Jeesus! Mikä hedelmä voi ikinä olla näin hyvää! Se on aavemaisen hyvää…

 

Taivaallinen hedelmä muistutti kooltaan omenaa. Väri oli kuitenkin valkoinen ja hedelmä oli sekä makean että happaman makuinen. Kun hedelmä tuli suuhun, se suli pehmeästi. Se oli niin herkullinen, etten voinut verrata sitä mihinkään maallisen hedelmän makuun. Kun olin maistanut taivaallista hedelmää, maan hedelmät eivät ole mitään sen vertaista.

 

Herraa hymyilytti, kun Hän katseli hedelmän syöntiäni. Söin hedelmän nopeasti yhdellä istumalla. Jeesus kysyi: ”Pisama, eikö se ollutkin herkullista? ” Innoissani vastasin: ”Herra! Miksi taivaan hedelmät ja keksit ovat niin suunnattoman herkullisia? Minun on mahdotonta verrata niitä mihinkään maallisiin ruokiin.”  Herra kysyi: ”Ihanko niin? Haluaisitko, että tuon sinulle taivaan hedelmiä joka päivä? ”  Vastasin heti: ”Kyllä! Tuo niitä joka päivä!  Voitko tuoda hedelmän myös jokaiselle seurakunnan jäsenelle? ”

 

                                     Joo-Eun Vierailee Helvetissä

 

Herra ilmestyi äkkiä ja vei minut helvettiin sanaakaan sanomatta. Kun saavuimme helvettiin, seisoimme keskellä pimeyttä, jossa oli iso tuoli. Tuoli oli peitetty ja koristeltu pääkalloilla. Pitkähiuksinen otus istui tuolilla. Otus oli lihaton: hän oli pelkkä luuranko. Se näytti erittäin puistattavalta. Havaitsin jotain pientä liikkuvan sen kasvoilla. Kun katsoin tarkemmin, nuo pienet olivat hyönteisiä ja näyttivät perhosentoukilta ja madoilta. Hyönteiset liikkuivat kasvoilta muualle sen ruumiiseen.

 

Huusin: ”Herra – kuinka inhottavaa!” Herra ojensi minulle terävän kirveen. Sen jälkeen, kun hyönteiset olivat peittäneet sen kokonaan, ne alkoivat peittää tuolinkin. Se oli parvi. Otin kirveen käteeni ja lähestyin luuranko-otusta. Kun pääsin lyöntietäisyydelle iskin kirveellä alaspäin. Otus ja hyönteiset hajosivat liekeissä. Luulen, että Herra halusi minun tuhoavan tuon otuksen.

 

Herra osoitti suosiota ja vahvisti minua: ” Pisama, koska uskosi on vahvistunut niin paljon, sinä kykenet nyt kukistamaan paholaisia. Pidä aina uskosi ja ole luottavainen.” Äkkiä palasin Herran Kirkkoon. Kun rukoilin, paha henki ilmestyi. Sillä oli kaksi jalkaa ja väärät sääret. Kun se lähestyi, se sihisi ja näytti pitkää kieltään. Tartuin kieleen ja heitin demonin nurkkaan. Kun se törmäsi seinään, se kirkui kivusta: ” Ouh! Se sattuu!”

 

Se toipui alta aikayksikön ja hyppäsi jaloilleen. Sitten se meni kohti Veli Joosefia. Se alkoi nuolla Joosefin kasvoja inhottavalla kielellään.     ”Ohh…kuinka herkullista! Tosi maukasta!” En ollut varma josko Veli Joosef tajusi mitä tapahtui. Joosef jatkoi kiivasta rukoustaan. Äkkiä Joosef puhkesi huutamaan: ”Jeesuksen veri! Jeesuksen veri! ” Hänen hengellisiä silmiään ei oltu vielä avattu ja hänen oli vaikea tietää, milloin demonit häiritsivät häntä. Mutta hän huusi avukseen Jeesuksen verta.

 

Heti kun hän oli huutanut Jeesuksen verta avukseen, veri alkoi vuotaa hänen suustaan. Veri sulatti välittömästi demonin kielen. Demoni muuttui sinisenkalpeaksi pelästyksestä. Se huusi paetessaan: ”Mitä  verta tämä on? ”

 

                             Yoo-Kyung Taistelee Vimmatusti

                       Kaikenlaisten Pahojen Henkien Kanssa

 

Lee, Yoo-Kyung: Rukoukseni keskivaiheilla ilmestyi demoni liskon muodossa. Se sihisi kun se lähestyi minua. Pelästyin ja olin kauhuissani. Tartuin sitä nopeasti niskasta ja heitin kohti Veli Haak-Sungia. Hän otti sen kiinni ja heitti toiseen suuntaan. Lisko tointui sisukkaasti ja tuli takaisin minun luokseni. Tartuin siihen uudelleen ja heitin. ”Paha henki! Jeesuksen Kristuksen nimessä, häivy!” Se katosi.

 

Kun lisko oli häipynyt, nuoren tytön hahmossa oleva demoni tuli esiin. Sen toinen kasvopuolisko oli musta, toinen valkoinen. Kun se tuli lähemmäksi, se teki hyvin ikävää ääntä raapimalla kynsillään liitutaulua. Huusin useita kertoa: ”En halua kuulla tuota ääntä! Demoni – Jeesuksen Nimessä, häivy!” Mutta se ei lähtenytkään vaan päinvastoin voimisti tuota inhottavaa skraaputustaan. Se ärsytti tosi paljon. Juoksin sen luo ja tartuin sen hiuspehkoon ja heitin sen lattialle. Heti iskeydyttyään lattiaan se hävisi.

 

Kun olin rukouksessa, aloin kyynelehtiä, kun ajattelin Jeesusta. Mutta tänään Hän ei tullut kovin nopeasti. Demoni, jonka olin juuri heittänyt lattiaan, ilmestyi uudelleen. Se alkoi nälviä minua: ”Hei! Itketkö sinä?  Miksi sinä itket?  Itketkö sitä, ettei Jeesus tullutkaan luoksesi? Oletpa sinä muuttunut juroksi.” Se jatkoi ärsyttämistäni. Kun lopulta raivostuin , aloin ehdotella taistelua: ”Haluatko tapella kanssani?” Demoni huusi takaisin: ”Siitä vaan, tee ensimmäinen siirtosi!” Sitten se muutti muotonsa rotevaksi lyhyttukkaiseksi mieheksi.

 

Kun huusin äänekkäästi: ”Jeesuksen veri! Jeesuksen veri!” , se nauroi minulle. Se pilkkasi minua: ”Mitä? Jeesuksen veri? Siitä vaan, veri!”  Tulistuin kunnolla ja aloin kutsua Kolmiyhteistä Jumalaa uudelleen ja uudelleen. Paha henki, hätkähtämättä, sanoi: ”Kuka on Kolminaisuus? Missä on Kolminaisuus? Älä kutsu sellaista nimeä. Se säikyttää minut!” Vielä kovemmalla äänellä huusin: ”Kolmiyhteinen Jumala! Auta minua!” Demoni huusi takaisin: ”Minähän sanoin, että se pelottaa minua. Älä huuda tuota nimeä! Miksi jatkat Jumalan puoleen huutamista?” Kun se nalkutti minulle, sen kasvot alkoivat vääristyä. En tiedä mistä tulipallo tuli, mutta demoni syttyi hännästään tuleen. Heti kun tuli oli syttynyt, demoni juoksi edes takaisin huutaen, että oli kuuma. Otin hetkestä vaarin ja tartuin sitä vikkelästi jalasta, pyöritin ja heitin kauaksi pois.

 

Hetken kuluttua ilmestyi valtava demoni. Sen yhdessä silmässä oli arpi. Arpi näytti vanhalta pistohaavalta. Parvi matoja liikkui arven alueella. Kun se lähestyi, se puhui äänekkäästi: ”Minä on vedettävä sinut helvettiin!” Tätä se toisti yhä uudelleen. Se tuli surulliseksi, kun ei voinut toteuttaa uhkaustaan. Aloin uudelleen huutaa Kolmiyhteisen Jumalan puoleen: ”Kolmiyhteinen Jumala! Auta minua!” Silloin demoni  pakeni sinne, missä pastori rukoili.

 

Kun se tuli lähelle pastoria, se huusi itsekseen: ”Tämä se rukoilee joka päivä! Miksi sinä rukoilet niin paljon?” Sitten se meni pastorin vaimon luo: ”Tämäkin rukoilee aina! Hei! Lopeta rukoilusi! Se ei ole hyväksi. Ei hauskaa ollenkaan!” Demoni tuli takaisin luokseni ja keskeytti: ”Hei! Rukoileminen on paha asia! Älä rukoile!” Minä räjähdin: ”Se olen minä joka rukoilen! Miksi jatkuvasti keskeytät rukoilemiseni? ” Demoni nauroi ja pilkkasi minua: ”Mitä rukoilemista tuo on? Kutsutko sitä rukoukseksi? Pelataan mieluummin!” Juoksin demonin luo ja kosketin sen kasvoja. Huusin: ”Jeesuksen veri! Jeesuksen veri! ” Demoni alkoi vedota ja valittaa: ”On kuumaa! Päästä minut irti!  Päästä! Päästä minut menemään!”  Heitin sen pois.

 

Sitten ilmestyi toinen paha henki. Tällä oli valtava sarvi päässään. Sillä oli isot silmät ja korvat. Revin sen korvat irti ja tökkäsin sitä silmiin. Sitten katkaisin sen sarven ja tartuin sen jalkoihin, pyöritin sitä monta kierrosta ja sitten linkosin menemään. Kuitenkin se ilmestyi sisukkaasti uudelleen ja tarrautui minuun. Olin niin ärsyyntynyt sen sisukkuudesta, että aloin puhua saastaista kieltä. Äkkiä tunsin jonkin vetävän paidastani. Oletin, että se on Jeesus ja iloissani käännyin katsomaan. Mutta se ei ollutkaan Jeesus, vaan demoni synkän varjon muodossa. Varjo takertui paitaani ja ripustautui siihen.

 

Huusin: ”Jeesuksen nimessä, poistu!” Demoni pilkkasi minua: “Enpäs poistu! En poistu!” En voinut perääntyä vaan huusin kovempaa: ” Kolmiyhteinen Jumala! Pyhä Tuli!” Tulipallo ilmestyi ja poltti demonien ruumiit. Ne kaikki hulmahtivat liekkeihin ja hajosivat. Kun rukous-sessio oli loppumaisillaan, Jeesus ilmestyi. Hän ei tullut minun luokseni vaan käveli kohti pastoria. Tuokion Jeesus kuunteli pastorin rukouksia. Herra taputteli pastorin selkää ja ruumista, erityisesti kipualueita. Sitten Jeesus käveli jokaisen rukoilijan luo ja taputteli kutakin.

 

                          Sisar Baek, Bong-Nyo Tapaa Jälleen Saatanan,

                                              Helvetin Kuninkaan 

 

Sisar Baek, Bong-Nyo:  Kun olin rukoilemassa, tunsin vahvan pimeyden ylläni. Kuitenkin jatkoin rukoilemista kielillä. Tällä hetkellä, arvelin, olin rukouksen syvässä vaiheessa. Aloin nähdä valon tulevan alas. Se liikkui pyörivin radoin, kuin spiraali. Tästä valosta alkoi erkaantua enkeleitä. Kun enkelit tulivat esiin, he sanoivat, että Herra oli käskenyt heitä saattamaan Pyhän Baek, Bong-Nyoa Herran Kirkosta. Olin enkelien seurassa, kun lensimme kohti päämääräämme. Menimme läpi avaruuden ja sitten Linnunradan. Sen läpi lentäessämme näin Jeesuksen. Olimme ilahtuneita toistemme näkemisestä. Jeesus tarttui käteeni ja sanoi: ”Bong-Nyo! Menkäämme helvettiin!”  Herra kulki edellä tiellä helvettiin.

 

Heti kun saavuimme sinne, menimme heti paikalle, missä äitini oli. En tiedä, tiesikö äiti, että olin tulossa. Mutta heti, kun hän tajusi, että olin saapunut, hänen kasvonsa muuttuivat vaalean siniseksi ja hän huusi: ”Voi Bong-Nyo! Miksi olet jälleen täällä? Lähde täältä heti!” Vastasin:    ”Olen täällä taas, koska olen huolissani sinusta! Olen huolissani siitä, että Saatana yrittää kostaa sinulle, koska minä vahingoitin sen silmiä ja minä myös haavoitin sen selkää ja revin irti sen siipensä. Siksi olen tullut jälleen Jeesuksen kanssa. ”Kun olin selittänyt syyn äidille, hän anoi: ”Älä ärsytä Saatanaa – lähde vain nyt! ” Kun keskustelimme, kuulin äkkiä Saatanan äänen kajahtavan. Hänen aavemainen äänensä kaikui kaikkialla.

 

Saatana huusi sellaisella äänensävyllä kuin hän olisi odottanut juuri tätä hetkeä: ”Olen innolla odottanut tätä hetkeä – saada tavata sinua. Tiesin, että tulet takaisin! Tänään annan sinun nähdä jotain tosierikoista. Saat katsella kun sukulaisiasi kidutetaan.” Herra ja minä seisoimme Saatanan edessä, kun hän istuutui valtavalle tuolilleen. Sukulaiseni olivat jo jonossa rangaistustaan odottamassa. Kun he seisoivat siellä, sydäntäni kylmäsi järkytys. Se oli jännittyneen epätietoisuuden hetki. Vapisin hermostuksesta. En tiennyt mitään lopputuloksesta. Mieleni alkoi heiketä.

 

Mutta jopa keskellä epävarmuutta ja paniikkia, äitini kykeni puhumaan lohdutuksen sanoja: ”Bong-Nyo! Me olemme helvetissä. Me olemme heittäneet toivomme jo ajat sitten. Nytkin tilanne on toivoton. Älä enää murehdi meistä enempää. Jos sinulla on jotain – mitä tahansa – sanottavaa Saatanalle, sano nyt ja sano se kaikki!” Katselin tarkkaan niitä haavoittuneita alueita, mihin olin hyökännyt. Saatanan vaurioitunut silmä oli peitetty mustalla materiaalilla. Se oli se silmä, jota olin vahingoittanut. Saatanan toinen silmä oli liekehti raivoa. Hänen vihansa oli niin hurjaa, että lieskat löivät hänestä ja loimusivat edessäni. Toisaalta hän ilmaisi tyytyväisyyttään siitä, että oli lopulta kohdannut taas minut. Hän oli päättänyt päästä kostamaan. Silloin kokosin itseni ja valmistauduin taisteluun.

 

Julistin rohkeasti: ”Saatana! Minulla on Kolmiyhteinen Jumala sisälläni. Lisäksi minulla on Leimuava Pyhä Tuli sisälläni. Minä katkaisen sinun pääsi ja heitän sen helvetin tuleen. Silloin olen täysin tyytyväinen. Tällä hetkellä olen erittäin tyytymätön!” Kun Saatana oli kuunnellut sanani, hän vastasi: ”OK! Hyvä! Olinkin odottanut paluutasi. Tiesin, että tulet. Tämä kaikki palvelee tarkoitusperiäni!

 

                                Saatana Naamioitui Jumaliksi,

  Joita Sisar Baek, Bong-Nyo Kerran Oli Palvonut Ollessaan Noita

 

En pelännyt Saatanaa ollenkaan. Huusin ukkosen äänellä, haastoin häntä: ”Sinä paha hirviö! Kuka sinä todella olet! Sinä rumalta näyttävä paholainen! Miksi kidutat ihmisjoukkoja? Oletko mies vai nainen? Sinä viheliäinen olento! Sinä ilkeä olento! Miksi et paljasta identiteettiäsi? Kun toivuin sairaudestani, aioin antaa sinulle opetuksen. Mutta Herra on pyytänyt, etten enää hyökkää kimppuusi. Niinpä minulle ei ole jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin puhua sinulle loukkaavasti. Mutta lupaan yhden asian: kun toivun täydellisesti, leikkaan pääsi irti! Minä käännän koko helvetin ylösalaisin. Minkä kaltaiseksi hahmoksi olet suunnitellut muuttaa itsesi? Paljasta identiteettisi! ” 

 

Kun huusin, hänen kasvonsa muuttuivat äkkiä valkoisiksi ja hän muuntautui yliluonnolliseksi olennoksi, Vuorinoidaksi, vuoren hengeksi. Korealaiset palvovat vuorinoitia pyhinä jumalina.

 

Tunnistin noidan kasvot; se näytti hyvin tutulta. Vuorinoidan muodossa se kutsui hellästi minua nimeltä: ”Bong-Nyo! Menneinä vuosina olet kohteliaasti palvonut ja palvellut minua kunnioittavasti. Mutta nyt haastat minua ja hyökkäät minua vastaan? Sinä jopa puhut halveksuvasti. ”Hän sitten iski sauvallaan maahan ikään kuin olisi tullut väärin kohdelluksi. Ajattelin, että hänen kasvonsa näyttivät hyvin tutuilta ja sillä hetkellä muistin sen selvästi. Hän oli muuntautunut vuorinoidaksi, jonka olin tavannut kauan sitten. Kun minulla oli tapana palvoa ja palvella muita jumalia, halusin saada heiltä voimaa. Etsin voimaa kaikkein korkea- arvoisimmalta jumalalta. Minulla oli tapana kiivetä ja vierailla Korean kaikkein kuuluisimmilla vuorilla. Saatana oli muuntautunut samaksi voimakkaaksi vuorinoidaksi, jonka olin aiemmin tavannut.

 

Saatana jatkoi keskustelua viekkaalla, raskaalla äänellään. Tunnistin jotain värinää sen äänessä, mutta tiesin, että se oli petosta ja siksi aloin puhua loukkaavasti: ”Sinä saastainen paholainen!  Miksi palvoisin ikäloppua vanhaa pierua kuten sinä?” Saatana teki vastakysymyksen:   ”Miten et tiedä kuka olen? Katso ulkonäköäni! Sinulla oli tapana  palvella minua kunnialla, eikä ollutkin? ” Minä jatkoin inttämistä, etten ollut ikinä palvonut häntä: ”Vanha mies! En koskaan palvonut enkä palvellut sinua!  Häivy silmistäni heti! Ja ellet häivy, minä muutan sinut tuhkaksi Kolmiyhteisen Jumalan voimalla, Pyhän Tulen, voimalla, ja  Herran veren voimalla, jotka ovat minussa! Niinpä poistu luotani nyt!” Mutta se kesti loppuun asti: ”Mutta olen yhä se vanha mies, jota palvelet!”

 

Temperamenttini alkoi kiehua: ”Jos tulen luoksesi nyt, olet kuollut! Sinun on parasta häipyä heti!”  Vanhalta näyttävä vuorinoita hävisi ja muuntautui takaisin Saatanaksi. Halusin hänen paljastavan identiteettinsä ja huusin hysteerisesti: ”Sinun on turha pröystäillä suunnattomalla koollasi. Vaikka ulotut helvetin huipulle, en pelkää sinua! Paljasta identiteettisi! Koska Kolmiyhteinen Jumala elää minussa, sinussa ei ole mitään pelättävää! Kiirehdi! Paljasta todellinen identiteettisi!” En odottanut hänen muuttuvan toiseksi olennoksi, mutta hän teki sen. Hän muuntautui valtavaksi, kookkaaksi naiseksi, jolla oli pitkät hiukset ja jolla oli yllään musta puku.

 

Tämäkin nainen oli ollut jumala, jonka olin tavannut ja jota palvelin. Menneisyydessä, kun palvoin, minä kokosydämisesti etsin korkeampaa voimaa eräällä kuuluisella vuorella. Lopulta tapasin naisen sen jälkeen, kun olin vihkiytynyt sille. Aloin huutaa äänekkäästi: ”Olet lopultakin paljastanut itsesi! Minun sanani olivat täysin tarkasti oikeat! Miksi olet ilmestynyt niin myöhään, rumanaama? Olen varmistunut, että se olet sinä. Voit nyt poistua, häviä ennen kuin revin silmät päästäsi!”  Nainen hävisi ja Saatana ilmestyi. Jeesus tarttui käteeni ja opasti minua: ”Bong-Nyo! Tämä riittää tältä päivältä! Mennään!” Kun Herra vei minua, katsoin Saatanaan ja huusin hysteerisesti: ”Sinä paholainen! Koska Herra vie minut pois, en voi aiheuttaa sinulle kipua nyt. Mutta sinun on parempi olla varuillasi seuraavalla kerralla. Leikkaan pääsi irti ja heitän helvetin tuleen! Niin kauan kuin elän, tuhoan sinua! Odotahan vain.”

 

Jeesus vei minut taivaaseen lohduttaakseen ja piristääkseen minua. Me tulimme vuorelle, jossa valtavat valot hohtivat alas. Vuoret sekä vasemmalla että oikealla kädellämme loistivat kirkkaasti. Vuoret olivat aivan valkoisia ja hohtivat kultaisin värein. Kirkkaus oli sokaisevaa.

 

Kahden vuoren välissä oli pyöreitä aukkoja. Niistä tuli valkoisia pilviä ja sumua jotka nousivat ylöspäin. Sitten näin kristallinkirkkaan lammen, jossa vesi virtaili. Virtaavan lammen luota Jeesus kutsui ja käski viittä enkeliä:

 

Koska Sisar Baek, Bong-Nyo on fyysisesti heikko, antakaa hänelle kylpy täällä ja saattakaa hänet sitten turvallisesti takaisin Herran Kirkkoon.”

 

Kun Jeesus oli antanut käskynsä, enkelit antoivat heti minulle kylvyn. Sitten he saattoivat minut takaisin kirkkoon. Kun olin tuotu takaisin, aloin rukoilla. Kun ajattelin, mitä vanhempani ehkä olivat juuri läpikäymässä, en voinut sietää ajatusta heidän kivuistaan enkä kidutuksistaan Saatanan kynsissä. Minullakin oli kipuja, ruumiini oli heikko ja sairas. Laittauduin makuulle kirkon penkille ja rukoilin. Lopetin rukoukseni penkillä maaten.

 

 

                                                  27. päivä.

 

 

Mk 11:22-25 :Jeesus vastasi: (Viikunapuun opetuksena) 'Pitäkää usko Jumalaan! Totisesti Minä sanon teille: 'Jos joku sanoisi tälle vuorelle: `Nouse ja heittäydy mereen! ´eikä epäilisi sydämessään, vaan uskoisi sen tapahtuvan, mitä hän sanoo, niin se hänelle tapahtuisi.  

Sentähden minä sanon teille: 'Kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva.'

Ja kun te seisotte ja rukoilette, niin antakaa anteeksi, jos kenellä teistä on jotakin toistanne vastaan, että myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaisi teille anteeksi teidän rikkomuksenne.”  

 

 

 

 

 

    Demoni Menee Diakonissa Shin, Sung-Kyungin Korvan Sisään

 

Diakonissa Shin, Sung-Kyung: Olin rukoillut kielillä tunteja, kun aloin tuntea jatkuvaa kipua, joka porasi korvani sisällä. Oli kuin joku tai jokin olisi käyttänyt terävää esinettä, kuten piikkiä, lävistääkseni korvaani toistuvasti. Yritin olla huomioimatta kipua ja jatkaa rukousta, mutta kipu muuttui sietämättömäksi. Kysyin Veli Haak-Sungilta joka rukoili takanani: ”Haak-Sung, tunnen hirveää kipua korvassani. Voisitko vilkaista, mistä on kysymys. En itse voi nähdä mikä kivun aiheuttaa.” Haak-Sung huudahti: ”Diakonissa Shin, voi taivas! Pieni demoni on korvasi sisällä ja se iskee sinua jollakin terävällä! Mitä meidän pitäisi tehdä?”

 

Rukoilin, että paha henki poistuisi, mutta se ei lähtenyt. Myös Haak-Sung rukoili puolestani, mutta lävistävä kipu jatkui. Koska kykymme ajaa ulos riivaajaa oli tehoton, me juoksimme lopulta alttarille ja etsimme pastoria. Pastori oli rukouksessa, mutta keskeytin hänet ja kysyin kiireesti: ”Pastori, minulla on hirvittäviä kipuja, korvani ihan soivat. Aja ulos riivaaja minusta!” Pastori huusi: ” Saatana! Käsken sinua Jeesuksen Kristuksen Nimessä! Häivy!” Demoni totteli heti ja hävisi. Siitä hetkestä kykenin helposti jatkamaan rukoustani. Lisäksi ruumiini tuli kuumaksi Pyhän Hengen tulesta.

 

                                     Arpajaisvoiton pyytäminen

 

Kim, Joo-Eun: Kun kaikki demonit olivat hävinneet, Jeesus saapui enkeleineen. Enkelit olivat tuoneet kultaisen maljan, jossa oli kädensijat molemmin puolin. Enkeli istuivat kohteliaasti niiden kirkon jäsenten viereen, jotka rukoilivat. He laittoivat rukousten sisällöt kultaisiin maljoihin. Pienen ajan kuluttua Jeesus lähestyi minua ja sanoi: ”Pisama! Katsopa Minua!” Herra piti piikkikruunua päässään, kun Hän seisoi rinnallani.

   Sitten Jeesus pani jotain suuhuni: ”Pisama – maistahan sitä!” Se maistui aika paljon mansikalta. Hedelmä oli sekä makea että hapan. Se oli herkullinen. Ei, fantastisen herkullinen! Söin sen kaikki.

 

Jeesus! Kiitos oikein paljon! ” Kun kiitin Jeesusta, Hän näytti onnelliselta. Koska Herra oli hyvällä tuulella, käytin tilaisuutta hyväkseni ja pyysin Häneltä palvelusta: ”Jeesus! Meillä on taloushuolia joka päivä. Olemme köyhiä. Auta meitä voittamaan arpajaislipulla!” Herra oli vaiti hetken ja purskahti sitten nauramaan. Sitten Hän katsoi minuun ja hymyili. Päätin pyytää toistakin suosionosoitusta: ”Jeesus, olen luokkani lyhin. Voisitko, please, pidentää minua? ” Hän ei vastannut mitään arpajaislipusta, mutta lupasi antaa lisää pituutta. Hän sanoi: ”All right.”

 

Joo-Eun Hyökkää Helvetin Kuningasta, Itseään Saatanaa Vastaan

 

Jeesus sanoi minulle: ”Pisama, mennään vierailemaan helvettiin.” Odottamatta vastaustani, Hän vei minut helvettiin. Kun olimme saapuneet sinne, huomasin, että edessämme seisoi demonien kuningas, Saatana itse. Se oli todella pelottava. Saatanan koko oli suunnaton. Se ulottui helvetin joka nurkkaan. Sen tuolikin oli valtava. Minun ihoni tuli kananlihalle, kun jouduin katsomaan tätä kauhistuttavaa ja hirveää näkyä. Olin vähällä pissata housuihini. Näpsäytin pois pelkoni ja ymmärsin, että Jeesus oli vierelläni. Jeesus suojaisi minua ja aloin tuntea oloni mukavammaksi ja rauhallisemmaksi. Paniikki ja pelko väistyivät.

 

Muistin Sisar Baek, Bong-Nyon todistuksen hyökkäyksestään Saatanaa vastaan ja siitä tiesin, missä sen heikot kohdat olivat. Tunsin itseni luottavaiseksi, tiesin, mihin minä voisin haavoittaa sitä. Kun katsoin Saatanan silmiin, saatoin nähdä, että toista silmää oli aiemmin puhkottu ja tökätty sisäänpäin. En voinut nähdä sen silmämunaa. Haavoittunut silmä oli Sisar Baek, Bong-Nyon tekosia. Niiden jälkitila oli selvästi nähtävissä. Kun jatkoin Saatanan tarkkailua, aloin tuntea niskakipua. Niska oli jäykistymässä jatkuvasta ylöspäin katsomisesta. Saatanakin nousi ensin tuoliltaan, seisoi ja taas istui. Se toisti tätä jostain syystä. Havaitsin sen narskuttavan hampaitaan ja että sen siivet oli revitty ja vaurioituneet.

 

”Voi, sellainen nöyryytys! Olen niin vihainen! Yritättekö sanoa, että vaikka lähetin armeijan demonejani Herran Kirkkoon, seurakunta oli kukistanut ne? Mitä te teette? Te hullut! Miksi teidät voitetaan joka päivä? Te olette minun alaisiani? Kenet lähettäisin tällä kertaa?” Kun Saatana huusi vihassaan, suutuin äkkiä ja hyökkäsin sitä kohti.

 

”Pidä suusi kiinni, Paholainen! Mitä suunnittelet Herran Kirkkoa vastaan?” Se lopulta katsoi suoraan minuun ja kovalla kauhealla äänellä sanoi: ”Kuka sinä luulet olevasi? Kuinka uskallat haastaa minut?” Koska tiesin, että Jeesus on vierelläni, nuhtelin Saatanaa luottavaisesti: ”Tuki suusi, Paholainen! Et ole mitään! Olet hullu kakara!”  Kun jatkoin loukkaavaa huutelua sitä vastaan, Saatana tuli vihaisemmaksi ja vapisi. Kuitenkin se sitten hymyili ja katsoi minua kuin olisin ollut joku vitsi: ”Sinä? Kuka sinä olet? Pikku kakara? Mistä tulit?”

 

En tiedä, mistä tuli rohkeuteni hyökätä, mutta kävelin kohti Saatanaa ja kiersin sen taakse. Potkin sen jalkoja ja iskin nyrkillä, mutta se ei hievahtanutkaan. Sen sijaan se alkoi kiihtyä provosoimalla ja pilkkaamalla minua: ”Voi, kylläpä se kutittaa! ” Niinpä huusin : ”Herra, anna minulle voimaa!” Aloin kiivetä sen jalkaa pitkin ja lopulta olin sen hartioilla. Saatanan iho oli paksua kuin panssari.

 

Kun ratsastin Saatanan olkapäällä, vetosin ja huusin: ”Jumala! Anna minulle voimaa! Suo minulle Pyhän Hengen Miekka!” Herra antoi minulle Pyhän Hengen Miekan. Heti kun se oli kädessäni, huomasin, että käteni ja käsivarteni olivat voimistuneet. Lihakseni ja jänteeni olivat muuttuneet paksuiksi ja kestäviksi. Puhkoin Saatanan selkää armotta. Saatana oli ärsyyntynyt ja höyrysi kiukusta: ”Sinäkö puhkot minua?  Ouh! Se sattuu! Lopeta!”

 

Saatana huusi kaikuvalla äänellä: ”Minä tapan sinut! Herran Kirkolla ei ole oleva rauhaa!” Jeesus taputti ja kannusti minua jatkamaan:               ”Pisama! Teet hyvää jälkeä! Jatka samaan tahtiin!” Jeesus reagoi toimiini. Saatana oli selvästi stressaantunut jo haavoista ja arvista, jotka Sisar Baek, Bong-Nyo oli aiemmin tehnyt. Edelliset haavat olivat tuskin vielä edes parantuneet. Saatanan huolimattomuus antoi minulle mahdollisuuden iskeä jo haavoitetuille alueille. Saatana kiljui kidutuksesta.

 

Sitten kiipesin alas ja panin maata lattialle demonikuninkaan eteen. Aloin ärsyttää Saatanaa samaan tapaan kuin Sisar Beak, Bong-Nyo oli tehnyt. ”Vau! Voinkin nähdä paljon paremmin. Minun on mukavampaa katsella sinua tällä tavalla.” Kun Saatana tuli yhä kiihtyneemmäksi ja stressaantuneemmaksi, se alkoi suunnata kiukkunsa alaisiinsa. Se huusi: ”Te kakarat! Mitä tuijotatte? Älkää vain seisoko siellä – hyökätkää vikkelästi! Nyt!” Silloin Herra puhui kuuluvalla äänellä:         ”Ketä vastaan te suunnittelette hyökkäystä? Kuinka uskallatte hyökätä ilman Minun lupaani?” Kun Jeesus nuhteli kaikkia pahoja henkiä, ne laskivat päänsä alas ja seisoivat hiljaa. Ne eivät uskaltaneet liikauttaa yhtään lihasta. Ne olivat kuin sidotut.

 

Aloin hilpeänä ärsyttää Saatanaa edelleen. Saatana karjui ikään kuin sen sydän olisi pakahtumaisillaan tuskasta. Koska Jeesus seisoi rinnallani, Saatana oli avuton.  Sitten kiipesin taas Saatanan selkään ja saavutin sen pään. Vedin siltä pois kaikki hiukset ja tein sen kaljuksi. Pyhän Hengen miekalla aloin repiä sen vahingoittuneita siipiä. Jeesuksen edessä paholaiskuningas oli nolla. Olin riemuissani ja päätin pilkata Saatanaa taas, niin että asetuin uudelleen makaamaan sen eteen. Jeesus nauroi koko ajan kuin hyvästä show´sta nauttien.  Jeesus nousi ja sanoi: ”Pisama! Tuo näyttää huvittavalta! Pitäisikö minunkin paneutua maate sinun viereesi?” Nousin ylös ja viittoilin Herralle, ettei: ”Ei missään tapauksessa, Herra! Sinä olet kaikkein Pyhin. Kuinka voisi olla mahdollista, että Sinä asettuisit makuulle sellaisen ruman otuksen kuin Saatanan eteen? Ei missään tapauksessa! Siinä ei olisi mitään järkeä!”

 

Saatana vuoti runsaasti haavoistaan. Saatanan veri oli oudon, kammottavan väristä, en osaa selittää sitä. Saatana tunsi olonsa epämukavaksi pomppien ylös-alas tuolissaan suuressa vihassa ja kuten tavallista, se narskutti hampaitaan vihassaan. Nyt en tiedä, kuinka minulla oli rohkeutta ärsyttää paholaista. Jo sen ajatteleminen kauhistutti minua. Kun jatkoin Saatanan ärsyttämistä, Jeesus sanoi:      ”Pisama! Nyt riittää! Lähdetään nyt. Saatana on ehkä saanut tarpeekseen. Ehkä on oppinut läksynsä. On myöhä. Meidän täytyy mennä.” Herra tarttui käteeni ja saattoi minut takaisin kirkkoon. Sitten Jeesus palasi taivaaseen.

 

                           Pahojen Henkien Päiden Katkaisu

                                          Pyhällä Miekalla

 

Lee, Yoo-Kyung: Kun olin rukoilemassa, Jeesus ilmestyi. Toissapäivänä Veli Haak-Sung kertoi minulle, että hän oli saanut herkutella taivaallisilla hedelmillä. Hedelmät olivat näyttäneet greipeiltä. Herra oli tuonut minulle joitakin hedelmiä: ”Pisama, maistapa näitä ja sitten Minä todella ilahtuisin, jos laulaisit.” Taivaan hedelmät maistuivat niin herkullisilta, etten olisi hennonut lopettaa niiden syöntiä. Tavallisesti nautin syömisestä, tavallisesti syön isoja annoksia aterioilla. Kuitenkin Jeesus oli tuonut vain muutamia hedelmiä.

 

Kun olin lopettanut hedelmien syönnin, aloin laulaa: ”Ylistä, Oi Sieluni”; “Kasta Pyhällä Hengellä” sekä  ”Ylös ja Taisteluun Paholaista Vastaan”. Kun lauloin, Jeesus käveli diakonissa Shinin ja Joosefin luo. Heti kun Jeesus oli lähtenyt vasemmalta puoleltani, demonit ilmestyivät huoneen nurkasta ja lähestyivät minua hitaasti. ”Jeesus! Isä! Isä!” huusin paniikissa Herraa ja Hän ilmestyi heti.

 

Miksi kutsuit Minua? ” Vastasin: ” Herra!  Demoneja ilmestyi nurkasta!”  Heti kun osoitin sormellani demoneja, ne hävisivät. Kysyin Herralta:    ”Jeesus! Voinko ottaa Joo-Eunin vierailemaan taivaassa? ” Herra vastasi: ”Et, sallin vierailuille vain yhden kerrallaan.” Jeesus jatkoi puhumistaan: ”Yoo-Kyung! Kun demonit taas tulevat, älä pelkää, koska sinulla on valta karkoittaa ne Minun nimessäni. Niillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin poistua. Tee se uskossa!” Sanoin: ”Aamen!”

 

Heti kun Jeesus oli lähtenyt, toinen demoni ilmestyi. Kun huusin: ”Jeesuksen veri!”, demoni lähti. Lähtiessään se kiroili minua: ”Tuo äpärä jatkaa säikyttämistäni kutsumalla Jeesuksen verta. Paska!” Taas yksi ilmaantui. Tämä kiipesi hartioilleni ja alkoi painaa niskaa ja päätä alaspäin. Oli vaikeaa rukoilla. Huusin voimakkaasti: ”Kolmiyhteinen Jumala, auta minua!” Paha henki huusi: ”Minä teen sinusta sairaan ja sen jälkeen otan sinut helvettiin!” Sillä hetkellä Jeesus ilmestyi ja ajoi pahan hengen pois.

 

Enkelitkin olivat tulleet alas ja ne olivat huolissaan minusta. He kyselivät, olinko kunnossa. Jeesus onnitteli minua: ”Hienoa! Nyt tiedät kuinka riivaajia karkoitetaan. Hienoa!” Herra lähti taas ja tilalle tuli erilainen demoni.  Tällä kertaa se yritti ensin häiritä pastoria: ” Sinä se olet aina rukoilemassa! Joka päivä! Mitä sinä saat rukouksistasi? Pihvejä? Ruokaa? Lopeta rukoileminen! Mennään pelaamaan yhdessä!” Pastoria ei pilkka häirinnyt, hän ei välittänyt, vaan jatkoi rukoustaan. Sitten demoni tuli minun luokseni ja yritti keskeyttää rukoukseni. Huusin Herralle: ”Herra! Anna minulle Pyhän Hengen miekka!” Huomasin, että miekka jo oli kädessäni. Heilautin sitä ja leikkasin demonin pään irti. Se kirkui kauhuissaan: ”Ah! Pääni !Ahh!” Jatkoin miekkani heiluttamista, katkoin sen käsivarret ja muut ruumiin osat. Se kirkui: ”Ruumiini! Käsivarteni! Jalkani! ” ja hävisi.

 

                     Demonien Vastahyökkäys Täydellä Voimalla

 

Sisar Baek, Bong-Nyo: Jumalanpalveluksen keskivaiheilla iski terävä, lävistävä kipu ruumiiseeni. Se näytti elävän omaa elämäänsä ja alkoi liikkua ympäriinsä koko ruumiissani.

 

Pastori keskeytti saarnansa ja juoksi kiireisesti alas alttarilta ja huusi apuun Joo-Eunia ja muita, joiden hengelliset silmät oli avattu, josko he tietäisivät, mitä minulle oli tapahtumassa. Kun Joo-Eun näki tapahtuneen, hän selitti ryhmälle, että hetkeen en ollut valppaana, jolloin demonit saivat tilaisuuden mennä ruumiiseeni. Heti kun ensimmäinen paha henki meni minuun, se avasi oven toisille, joita tuli sitten jatkuvasti minuun. Eilen, kun olin ollut helvetissä, olin  lävistänyt Saatanan silmiä, haavoittanut ja arpeuttanut sen siipiä ja selkää. Saatana oli tullut hyvin vihaiseksi ja käskenyt demoniensa hyökätä minua vastaan täydellä voimalla. Joo-Eun oli selittänyt kaiken tämän.

 

”Paholaiset! Demonit! Hyökätkää täydellä voimalla! Marssikaa kaikki Herran Kirkkoon ja hyökätkää Baek, Bong-Nyn kimppuun!” Useita tusinoita demoneja oli tullut ruumiiseeni. Ne olivat yhtyneet yhdeksi möykyksi. Siitä käsin ne alkoivat levitä ympäri ruumista. Jotkut näyttivät sarvipäisiltä peikoilta, sitten oli erivärisiä käärmeitä ja joillakin oli tuikkivat silmät, terävät hampaat, terävät kynnet ja valkoinen asu. Ne kaikki jatkoivat kivun tuottamista.

 

Ne alkoivat levitä kaikkialle ruumiissani: käsivarsiin, olkapäihin, ranteisiin, päähän, mahaan, lanteille, alaraajoihin ja nilkkoihin. Kipu oli sietämätön. Ne väänsivät kaikkia niveliäni. Nyt ymmärsin, minkä koettelemuksen läpi pastori oli mennyt. Yritin rukoilla ja vastustaa hyökkäyksiä loppuun asti, mutta lopulta kaaduin eteenpäin maahan. Rukoustiimi rukoili jatkuvasti varhaisillan palvelusta aamu-viiteen. Heidän jatkuva rukoustaistelunsa oli ajanut kaikki demonit pois minusta. Koettelemuksen jälkeen kaikki olivat aivan näännyksissä.

 

Kello viisi aamulla kykenimme yhä rukoilemaan. Tunsin itseni onnekkaaksi, että sain rukoilla vielä kaksi tuntia. Demonit olivat väkivaltaisesti kiduttaneet ruumistani, ja minuun oli jäänyt siitä  jälkitila. Pyysin Herralta apua piinatulle ruumiilleni. –Aina, kun demoneja on ajettu ulos, uhriin jää fyysinen jälkitila, josta toipuminen kestää. Ymmärrän, miksi pastori valittaa yhä kipuja hartioissaan ja selässään. Arvelen, että minussa oli noin 30 demonia.

 

                        Lee, Haak-Sung Hyökkää Saatanan Kimppuun

 

Lee, Haak-Sung: Kun rukoilin kielillä, Jeesus saapui ja kutsui lempinimelläni: ”Sam Dol, menkäämme vierailulle helvettiin.” Niin pian kuin otin Herraa kädestä, lähdimme lentämään kohti helvettiä. Saavuimme Saatanan valtaistuimen luo. Paholaiskuningas istui hiljaa. Se oli hyvin iso ja valtava. Sen pää ulottui helvetin taivaaseen. Sillä oli lukematon määrä alaisia kontrolloitavanaan. Näin vuorittain kidutusvälineitä toinen toisensa päälle pinottuina. Nämä välineet ympäröivät paholaiskuninkaan valtaistuinta.

 

Kidutusvälineitten joukossa näin myös maatalouskoneita. Ne näyttivät ruoppaajilta, lanoilta, rautakoukuilta ja sirpeiltä. Oli ampuma-aseita, veitsiä, puukkoja, jotka olivat tavallisia kidutusvälineitä. Mutta oli myös monia muita raudasta tehtyjä kidutusvälineitä. Hätkähdin, kun näin äidinpuolen mummin, sedän, serkun ja tädin seisomassa Saatanan valtaistuimen edessä.

 

Sukulaisteni vieressä oli ristin muotoisia puita. Saatanan alamaisilla oli kiire, kun he valmistivat sukulaisteni ripustamista puuristeille. Sukulaiseni olivat järkyttävästä pelosta jähmettyneinä, niin että kasvonsa olivat vaaleansiniset ja he vapisivat hysteerisesti. Heti kun he tajusivat läsnäoloni, he alkoivat huutaa minulle. Heidän huutaessaan minulle, he vilkaisivat Saatanan kasvoihin nähdäkseen reagoisiko se niihin:  ”Haak- Sung! Miksi olet täällä jälleen?  Lähde heti! Kiireesti! Mene! Tämä ei ole mikään vierailupaikka. Mene – pysy poissa!” Paholaiset kiljuivat sukulaisilleni: ”Te kaikki! Mitä te höpisette? Tulette kyllä olemaan hiljaa!”  Pelosta, sukulaiseni jähmettyivät paikalleen ja sitten alkoivat vavista paniikissa.

 

Äkkiä Saatana alkoi kiduttaa serkkuani. Luulen, että se yritti tieten tahtoen saada minut kiihtymään ja reagoimaan. Saatana käytti pitkiä sormenkynsiään ja repi niillä serkkuni selästä lihan pois. Serkku huusi kivusta ja kaatui maahan. Se ei tyydyttänyt Saatanan vihaa, vaan se alkoi repiä serkun päästä lihat ja murskasi hänen kallonsa kappaleiksi. Serkun päästä tuli tomua ja hän huusi tuskissaan: ”Pelastakaa minut!  Ahhh!” Menetin kärsivällisyyteni ja juoksin Saatanaa päin, potkin sen jalkoja, mutta paholaiskuningas ei hievahtanutkaan. Olin avuton, en voinut tehdä mitään sen suunnattoman koon vuoksi. Saatana oli vahva ja valtava. Olin tehoton.

 

Jeesus tarkkaili, kuinka toimin tässä tilanteessa. Muistin Joo-Eunin kertomuksen hyökkäyksestään Saatanaa vastaan. Hän oli kiivennyt ylös sen ruumiista pitkin ja haavoittanut Saatanaa. Tunsin, että minunkin olisi tehtävä jotain, en vain voinut katsella siinä avuttomana. Aloin kiivetä Saatanan ruumista ylöspäin tarrautumalla sen karvoitukseen. Myös käytin kynsiäni, jotka upotin sen ruumiiseen ja kiipesin. Pian olin sen yläpäässä. Kun katsoin alas, tuntui kuin olisin ollut jonkun vuoren kielekkeellä. Aloin vavista. Pelko alkoi hiipiä puseroon tämän valtavan korkeuden takia.

 

Vaikka halusin vahingoittaa Saatanaa, en voinut tehdä sitä ilman asetta. Siksi rukoilin avoimesti: ”Jumala! Anna minulle Pyhän Hengen miekka!”  Heti kun olin rukoillut,  kultainen miekka laskeutui hitaasti alas taivaasta. Tartuin siihen nopeasti ja aloin iskeä alueisiin, joita jo oli vahingoitettu toisten kirkon jäsenten toimesta.

 

Ennen miekkaa en ollut voinut aiheuttaa Saatanalle mitään vahinkoa, mutta nyt kykenin:

 

”Ahhh! Se sattuu! Kuka minua häiritsee? Miksi tulet tähän paikkaan? Kuinka te pienet ihmiset uskallatte haastaa minut! Odottakaahan vain, niin minä kostan!” 

 

Jatkoin jo haavoitettujen alueiden lävistelyä kaikin voimin. Sitten iskin haavoittuneeseen silmään ja aloin iskeä miekalla sen siipiin. Ne olivat jo vaurioituneet, mutta onnistuin katkaisemaan ne täysin irti. Nyt se ei voisi käyttää noita siipiään ikinä enää.

 

Saatana hyppäsi istuimeltaan ja alkoi panikoida: ” Ahhh! Mitä sinä teet minulle? Ellet se ole sinä, se on joku toinen! Minä olen kivuissa! Minä  kostan tämän sinulle! En lepää, ennen kuin olen kostanut! En anna sinun päästä tästä vähällä! ”Saatana narskutti hampaitaan ja höyrysi vihansa vimmoissa. Tyrkkäsin yhden demonin kuoppaan, joka oli täynnä tulta. Kun demoni putosi tuleen, se kirkui äänekkäästi kivusta  ja kiipesi ylös vikkelästi.

 

Tämä demoni tuli hyvin vihaiseksi ja käveli kohti serkkuani. Paha otus, käyttäen veistä, leikkeli irt kaikki serkun lihat ja pani ne isoon maljaan. Serkulleni jäi vain luut. Kun katselin serkkuni huutoja ja itkua, ajattelin mielessäni: `Kärsiiköhän serkkuni siksi, että hyökkäsin Saatanaa vastaan ja kidutin sitä?` Jeesus sanoi: ”Sam Dol, nyt riittää. Lähdetään.” Niin me lähdimme helvetistä.

 

 

 

 

 

                                     Odota Herran Aikaa

 

Pastori Kim, Yong-Doo: Käteni jatkoivat liikkumistaan moniin eri liikkein. Olin hämmästynyt ja uteliaskin tietämään kuinka nuo moninaiset liikkeet tulivatkaan niin luonnollisesti. En voinut kuvitella ketään muuta kuin Pyhää Henkeä noiden liikkeiden takana olevaksi älyksi. Se oli ylipäätään miellyttävää ja vain joskus olin ällistynyt.

 

Aina kun aloitan rukoilemisen, kysyn itseltäni: ”Minkälaisiahan liikkeitä käteni tekevät tänään?” Ikään kuin estääkseni liikkeitä laitoin käsivarret ristiin. Halusin vain keskittyä rukoukseen. Kun olen Pyhän Hengen valvonnan alla, ääneni, käteni ja kämmeneni ovat Hänen vallassaan ja johdettavinaan enkä siksi voi mitenkään estää näitä liikkeitä.

 

Mikäli ikinä yritin estää, minusta tuntui, että tyrkkään Hänet pois ja kiellän Hänet.  Siksi minun täytyy totella Häntä, Pyhää Henkeä. Halusin itse suoriutua kaikesta ja saada kaiken valmiiksi niin nopeasti kuin mahdollista. Mutta kävi ilmi, että Jumala työskenteli hyvin hitaasti ikäänkuin hänellä ei ollut kiirettä. Ikäänkuin Jumalan Henki liikkui rauhallisesti vetten päällä.

 

Koska Herra ei pitänyt kiirettä, minä olin ainoa, joka oli levoton edistymisen nopeudesta. Koska olen kärsimätön ja haen nopeita, vahvoja tuloksia, olin huolissani siitä, että seurasinko ollenkaan Jumalan sääntöjä. Elän maailmassa, jossa tehdään äkillisiä ja nopeita muutoksia. Mikä tahansa viivytys saa minut tuntemaan, että olen jäänyt jälkeen. Luulen jo tottuneeni moderniin elämäntyyliin; siksi asiat kirkossa tapahtuvat asiat, erityisesti henkilökohtaiset kokemukset Pyhän Hengen alueella saivat minut luulemaan, että edistymiseni oli hyvin hidasta. Jos halusin olla Jumalan tahdossa, minun oli luovuttava entisistä tavoistani ja henkilökohtaisista kokemuksistani, mitä minulla oli ollut pastorina.

 

Herra jatkaa sitkeästi kyselemistään. Hän haluaa minusta vastauksen siihen, aionko johtaa seurakuntaani Hänen tahtonsa mukaan vaiko perustuen omaan ymmärrykseeni. Oman ymmärrykseni perusta ovat koulutus, oppiaineet, filosofiat – kaikki vuosien varrella oppimani. Mitä on Hänen tahtonsa mukainen papinviran hoito? Olivatko kaikki vuodet pastorina olleet turhia? Mitä minä tein kun niin kiihkeästi hoidin virkaani? Yksi asia on kristallinkirkas. Herra ei tunnusta edellistä viran hoitoa mitä olin tehnyt suurella luottamuksella ja oletuksella, että sen mitä tein, tein Herran tahdon mukaan. Kun tajusin, että virka, jota olin tehnyt koko sydämestäni, ei ollut Herran arvostamaa, koko ruumiini alkoi täristä kunnioituksesta. Herra oli paikantanut ja diagnosoinut tilani. Vaikka oli kirjan kirjoittamisprosessissa, Herra oli komentanut, että kirjoittaisin etupäässä seurakuntalaisten kokemuksista. Ja mikä tärkeintä, Herra edellytti minulta täydellistä kuuliaisuutta kirjan kirjoittamisessa. Kärsivällisyyteni ja sitkeyteni kuuliaisuudessa tuottaisi aidomman kirjan.

 

Kun rukoilin hengellisten silmieni avautumista puolesta, tunsin, että olin melkein lähellä taivasta.  Kuitenkin pahat henget yrittivät estää minua. Pimeät demonit hyökkäsivät yhä suuremmalla voimalla. Itse asiassa ne käyttivät sissi-taktikkaa hyökkäyksissään. Kun rukoukseni syvenivät, kun pääsin lähelle taivasta, demonit, jotka olin aiemmin kukistanut, alkoivat hyökkäillä seurakuntalaisten kimppuun. Niiden suunnitelmana oli se, että hyökkäämällä seurakuntalaisten kimppuun ja heitä fyysisesti häiritsemällä, he näin häiritsivät minun keskittymistäni rukoukseen. Tämä keskittymiskyvyn hajottaminen esti minua saavuttamasta hengellisten silmieni avautumista. Demonit yrittivät estää ja tukahduttaa rukoukseni.

 

Ne, joiden hengelliset silmät oli avattu, näkivät Saatanan ja se huomautti: ”Kun pastori Kimin hengelliset silmät on avattu, se on meidän loppumme! Hyökätkää täydellä teholla!” Herran avulla Saatanan hyökkäys oli tehoton. Ne ryhmittyivät uudelleen ja hyökkäsivät toisen kerran. Tällä kertaa niiden suunnitelmana oli saada seurakunta kärsimään maahan kaatava tappio, niin että kaikki pastorin aika kuluu demonien ulos ajamisessa yhdestä jäsenestä kerrallaan.

 

Jälleen kerran Sisar Baek, Bong-Nyo oli joutunut tappiolle, kun useat demoniryhmät olivat päässeet hänen ruumiiseensa. Häntä kohtaan hyökättiin toisen kerran myöhään yöllä ja me lopetimme taistelun klo viisi aamulla. Edellisen hyökkäyksen jäljiltä oma ruumiini oli yhä jatkuvan ja lisääntyvän kivun kourissa. Kipujen moninainen kirjo ruumiissani pakotti minut vuoteeseen suurimmaksi osaksi päivää.

 

               Suojelusenkelien Ja Demonien Välinen Taistelu

 

Taistelimme ja karkoitimme riivaajia miltei läpi koko yön. Meillä tuskin oli aikaa aloittaa rukouksia ennen aamu-viittä ja se loppui puoli yhdeksältä. Taistelut söivät suuresti aikaa rukouksiin keskittymiseltä. Minä vein autolla seurakuntalaisia koteihinsa rukousten jälkeen. Kun saavuin kotiin, oli kello yhdeksän. Astuttuani sisään, tyttäreni huusi hämmästyneenä: ”Isi! Pastori!  Enkelit ja demonit taistelevat päämakuuhuoneessa!” Hätkähdin ja vastasin: ”Mitä? Mennään ja autetaan enkeleitä rukouksin.” Vaimoni ja Joosef tulivat mukaan ja niin kodissamme alkoi toinen rukouskokous.

 

Kun Joosef ja Joo-Eun rukoilivat, he saivat todistaa koko tapahtuman omin hengellisin silmin. He sanoivat, että pimeät demonit tulevat ryhminä. Vaikka Joosefin hengelliset silmät eivät olleet vielä auki, hän kykeni taistelemaan demoneja vastaan Joo-Eunin avustuksella:             ”Demonit eivät ikinä anna periksi, ne eivät ikinä anna meille rauhaa!” Jatkoin kielillä rukoilemista, mutta pian huomasin kykyjeni rajallisuuden demonien jahdissa ja niiden kukistamisessa.

 

Olimme kovin uupuneita ja kiusattuja demonien jatkuvien hyökkäysten vuoksi. Käytimme Pyhää Tulta ja kukistimme niitä. Ne hajosivat ja paloivat. Kun taistelu lopulta taukosi, saimme vihoin viimein mahdollisuuden syödä aamiaista. Se oli itse asiassa jo lounas-aika. Joo-Eun sanoi: ”Isi, meitä suojelee neljä enkeliä.” Kysyin häneltä:   ”Joo- Eun, luuletko voivasi keskustella enkeleitten kanssa?” Hän vastasi: ”Kyllä! Minulla on ollut keskusteluja heidän kanssan jo jonkin aikaa.” Pyysin Joo-Eunia kertomaan enkeleille, että tänään he tekivät hyvää työtä. Joo-Eun alkoi kysellä enkeleiltä kysymyksiä heistä itsestään. Sillon Herra ilmestyi ja keskustelumme jatkui.

 

                                  Enkelien Siivet Ja Niiden Merkitys

 

Kim, Joo-Eun: ”Jeesus! Kodissamme on neljä enkeliä. Keitä he ovat? Miksi he ovat kodissamme?  Jeesus: ”He ovat neljä suojelusenkeliä, jotka on määrätty suojelemaan teidän perhettänne. Isä Jumala on heidät lähettänyt ja he suojelevat teitä jokaista.”

 

Kim, Joo-Eun: ”Mutta, Jeesus, kuinka heillä, jotka suojelevat äitiäni, veljeäni ja minua on vain yksi pari siipiä eikä kahta? Miksi pastorin suojelusenkelillä on kaksi paria siipiä? ”

 

Jeesus: “Pastorit viettävät paljon aikaa rukoilussa kirkkonsa jäsenten puolesta. Sen lisäksi pastorit ovat Jumalan palvelijoitten korkeimmalla tasolla. Pastorit työskentelevät kaikkein ahkerimmin ja tunnollisimmin Herralle. Siksi heitä suojelee korkeamman tason enkeli. Kahdella siipiparilla varustetut ovat korkeammalla tasolla ja voimakkaampia kuin yhden siipiparin enkelit. Pastoreita, joiden virkaan kuuluu suuren kyvykkyyden vaatimus, suojellaan enkeleillä, joilla on kolme siipiparia. Nämä ovat vielä korkeamman tason enkeleitä ja vielä voimakkaampia kuin alempien tasojen enkelit.”

 

Kim, Joo-Eun: ”Jeesus, kun tulin kotiin muutama minuutti sitten, totesin käynnissä olevan taistelun demonien ja enkelien välillä. Miten enkelit reagoivat, jos isä ja äiti riitelevät? Tai kun veljeni ja minä riitelemme? Itse asiassa veljeni ja minä riitelemme paljon.”

 

Enkelit: ”(Kun he kuuntelivat keskustelua, he alkoivat puuuttua puheeseen.)  Pyhä Joo-Eun, teidän ei pitäisi lainkaan riidellä, väitellä eikä tapella. Aina kun pyhät riitelevät tai tappelevat keskenään, heidän palkintonsa vähenevät dramaattisesti! Älkää enää riidelkö! Älkää!”

 

Kim, Joo-Eun: ”Herra, joskus tunnemme raskaan paineen ruumiissamme kun nukumme. Mistä tämä fyysinen tunne johtuu? Siis unemme aikana? ”

 

 

 

                                                      Unihalvaus

 

Jeesus: Se tapahtuu usein kun demonit painavat raskaasti alas ihmisten ruumiita. Se on mahdollista, jos suojelusenkeli on voitettu. Tätä ei voi kuitenkaan tapahtua, kun enkelit kukistavat pahoja henkiä. Ajoittain korkeampi-arvoiset demonit yrittävät mennä henkilön ruumiiseen ja ne voivat voittaa suojelusenkelin. Kun ihmiset hyväksyvät Minut Herranaan ja Pelastajanaan ja uskovat kokosydämisesti, henkilölle lähetetään välittömästi suojelusenkeli. Lähetetty enkeli sitten suojelee tätä henkilöä hänen koko elämänsä ajan. Uskovien suojelusenkelit todella suojelevat heitä. Epäuskoisia häiritsevät pahat henget.

 

Jonakin aikana ja muutenkin epäuskoisia painetaan alaspäin tai myös vapautetaan unen aikana. Se riippuu demonin kulloisestakin tilasta. Minun lapseni ovat kaikkein haavoittuneimmillaan, kun he ovat tehneet syntiä monta kertaa tai kun heidän uskonsa on heikentynyt. He altistuvat hyökkäyksille unen aikana. Jos paha henki on korkeampiarvoinen kuin suojelusenkeli, kohdehenkilö tuntee alhaalle suuntaavaa painetta ruumiissaan. Yleensä ihminen ei voi havaita taistelua enkelin ja demonin välillä. Kuitenkin elämäsi on yleensä turvattu koska suojelusenkelisi kykenee kukistamaan demonit. Muista se aina!

 

Kim, Joo-Eun: ” Jeesus, mitä tapahtuu suojelusenkelille, kun henkilö luopuu  ja tai palaa takaisin maailmaan? Sellaisia ihmisiä on paljon.”

 

Jeesus : ”Kun henkilö on ollut uskollinen mutta päätyy luopioksi, suojelusenkeli palaa taivaaseen ja hänen täytyy seisoa Jumalan edessä. Heidän täytyy seistä siellä kuuntelemassa nuhtelua. Sitten suojelusenkeli vapautetaan takaisin alkuperäiseen tehtäväänsä. Jos luopio tekee parannuksen ja katuu, enkeli lähetetään jälleen kerran ja hän suojelee uskovaa kuten ennenkin. Suojelusenkelit suojelevat ja avustavat parhaansa mukaan, mutta sekin riippuu usein kohdehenkilön valinnasta. Enkelin asema ja arvo voi nousta henkilön töistä riippuen.”

 

Kim, Joo-Eun: ”Kuinka monta siipiparia enkelillä voi olla? ”

 

Jeesus: ”Maksimi voi enkelillä olla kolme. Lisäksi on enkeleitä, joilla ei ole siipiä. Siipien lukumäärä ja koko kuvastavat heidän asemaa ja arvoa. Heidän siipensä voi kasvaa heidän ruumiistaan. Joissakin erikoistapauksissa Minä asetan siivet enkelille itse.”

 

Kim, Joo-Eun: ” Jeesus, kun puhumme enkeleistä, he näyttävät hyvin onnellisilta!”

 

Jeesus: ” Se on totta. He nauttivat hengellisten keskustelujen kuuntelemisesta. Ja he tulevat heti surullisiksi, kun kuulevat keskusteluja maallisista aiheista.”

 

Kim, Joo-Eun: ”Jeesus, huomaan neljän enkelin tanssivan, kun me keskustelemme heistä. Vau! Se näyttää aika lailla samanlaiselta kuin äitini tanssi Hengessä. Enkeli! Pastori rekisteröi ja panee muistiin teidän ilmestymisenne ja keskustelunne. Pastori tekee kirjaa meidän kokemuksistamme.”

 

Enkelit: ” Vau! Ihanko totta? Meidän tarinammeko kirjoitetaan kirjaan? ”

 

Kim, Joo-Eun: ” Kyllä, tietenkin!”

 

Jeesus: ” (Enkelit olivat ekstaasissa ja jatkoivat tanssimistaan vielä vaikuttavammin. He toivoivat, että keskustelumme jatkuisivat, mutta Herra tuli väliin, keskeytti) Pisama! Sinun oli tarkoitus keskustella Minun kanssani. Miksi yrität keskustella enkelien kanssa? ”

 

Enkelit: ( Kun Herra puhui, he kumarsivat päänsä nöyrästi ja astuivat kohteliaasti askeleen taakse.)

 

Kim, Joo-Eun: ”Jeesus, mitä tapahtuu, kun henkilö kuolee? Kuinka monta enkeliä tulee ja saattaa henkilöä? ”

 

Jeesus: ” Uskovat saattaa heidän suojelusenkelinsä ja toinen enkeli saattaa henkilön taivaaseen. Kun epäuskoinen kuolee, otus helvetistä saapuu saattamaan henkilön helvettiin.”

 

Kim, Joo-Eun: ” Jeesus, haluan vierailla kodissani taivaassa!”

 

Jeesus: ” Sinun täytyy tulla katsomaan kotiasi taivaassa! Kuitenkin, jotta voit sen tehdä, sinun tulee rukoilla hartaasti. Älä ole omahyväinen rukouksissasi! Tämä on syy siihen, etten päästä sinua kovin usein taivaaseen. Jos lupaan sinulle mitä toivot, tulet laiskaksi ja itsetyytyväiseksi rukouselämässäsi!”

 

Kim, Joo-Eun: Jeesus, olen pahoillani monista kysymyksistäni. Olen utelias tietämään, itkevätkö enkelit? Kun menemme taivaaseen, voivatko perheenjäsenet nähdä toisensa taivaassa? Taistelevatko ja riitelevätkö pyhät taivaassa? ”

 

Jeesus: ” Pisama, miksi olet niin utelias monista asioista? Sen jälkeen kun annoin sinulle profeetallisia lahjoja, sinä nyt kiusaat minua jossain määrin --- hahaha. All right, ole hyvä ja jatka kysymistä, yksi kysymys kerrallaan. Enkelit voivat osoittaa surumielisyytään kasvonilmein. He eivät kykene itkemään eivätkä vuodattamaan kyyneliä. Vain Arkkienkelit Mikael ja Gabriel kykenevät itkemään kyynelin. Perheen jäsenet tapaavat iloisina ja näkevät toinen toisensa taivaassa. He eivät kuitenkaan voi kokoontua kaikki yhdessä, vain erityistilanteissa. Mutta he voivat osallistua taivaassa jumalanpalveluksiin. Taivas on paikka, jossa ei ole tahraa eikä ryppyä. Se on täydellinen paikka! Isä Jumala valvoo ja johtaa kaikkia asioita Itse. Siksi taivas on täydellinen paikka.

 

Siellä ei ole mitään syytä taistella tai riidellä--- ei ollenkaan. Tuollaisia asioita tapahtuu, koska ihmisellä on synnillinen luonto. Synnillinen luonto voi olla ahdistunut ja huolestunut. Nämä ovat pääsyyt, miksi ihmiset riitelevät ja tappelevat. Enkelit eivät ikinä tappele. Sitä ei voi tapahtua. Jos niin ikinä tapahtuisi, tappelevat enkelit heitettäisiin ulos taivaasta ilman mitään mahdollisuuttakaan katumiseen tai parannuksen tekoon. Heidät heitettäisiin armottomasti helvettiin. Pelastetut, lunastetut sielut eivät tappele eivätkä riitele. Se on mahdotonta taivaassa. Mutta jos niin ikinä tapahtuisi, pelastettuja ei heitettäisi ulos helvettiin, koska he ovat Jumalan Armon alla. He eläisivät iloista ja onnellista elämää. ”

 

                                           28. päivä

 

 

Hepr. 4:12-16: ”Jumalan Sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka. Se tunkee läpi, kunnes erottaa sielun ja hengen, nivelet ja ytimet ja tuomitsee sydämen ajatukset ja aikeet. Mikään luotu ei ole Hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmiensä edessä, ja Hänelle meidän on tehtävä tili. Koska meillä siis on suuri ylipappi, läpi taivasten kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, pitäkäämme kiinni tunnustuksesta. Eihän meidän ylipappimme ole sellainen, ettei Hän voi sääliä meidän heikkouksiamme, sillä Hän on ollut kaikessa kiusattu samalla tavoin kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. Käykäämme siis rohkeasti armon valtaistuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon avuksemme oikeaan aikaan.”

 

                         Pahojen Henkien Hyökkäys Täysteholla

 

Pastori Kim, Yong-Doo: Kun rukousrallimme 30- päiväinen loppu alkaa häämöttää, taistelut demonien kanssa kiihtyvät. Milloin tahansa pienet lampaani rukoilevat rankoissa olosuhteissa, säässä kuin säässä, sydämeni tuntee sääliä heitä kohtaan enkä voi muuta kuin itkeä. Me olemme lopen uupuneita fyysisesti ja hengellisesti demonien monien pällekarkausten jäljiltä. Taistelut vellovat edes takaisin. Joskus saamme maata valloitetuksi ja joskus taas demonit ottavat sitä haltuunsa. Tämä ruletti on pyörinyt kerta toisensa jälkeen.

 

Vaikka taistelut ovat rankkoja, emme koskaan lakkaa huutamasta Herran puoleen taistelun aikana. Tosiasiassa huudamme Häntä jatkuvasti. Kokoonnuimme noin klo 21. Ennen jumalanpalvelusta lauloimme ja ylistimme Herraa. Kun palvoimme, Sisar Baek, Bong-Nyo tuli hyökkäyksen kohteeksi. Hän oli ensimmäinen demonihyökkäyksen kohde. Hyökkäyksen aikana hän kaatui eteenpäin. Demonit alkoivat virrata Sisar Baekin ruumiiseen. Ne olivat näkymättömiä, en voinut nähdä niiden muotoa tai hahmoa silmilläni. Hyökkäys oli äkillinen emmekä olleet valmistautuneita kohtaamaan pahoja henkiä.

 

Ihmisenä epäilin omaa pastorin kutsumustani. Ajattelin mielessäni:     ”Minun täytyy vaeltaa hengellisessä pimeydessä. Miksi en voi estää hengellisiä hyökkäyksiä? Miksi joudun kohtaamaan asian vasta kun se jo on tapahtunut? ”Kirkon jäsenet kaatuivat, pyörivät lattialla ja huusivat kivusta. Tunsin itseni avuttomaksi ja kykenemättömäksi auttamaan heitä. Sitten äkkiä vaimoni ei voinut liikkua---hänen jalkansa olivat halvaantuneet. Sitten poikaani Joosefia vastaan hyökättiin ja hän sai vakavan migreenikohtauksen. Tyttäreni Joo-Eun kaatui, ja käsivartensa murtui. Yoo-Kyung ja Haak-Sung kaatuivat myös lattialle, kun hekin joutuivat demonihyökkäyksen uhreiksi.

 

Jos ajan yhden riivaajan yhdestä jäsenestä, se hyppää toiseen ja edelleen tämän vierustoveriin. Jäsenemme ovat kaikki piinassa. Pastorina tunne riittämättömyyttä. Tunne, etten oli järin hengellinen. Olen kyvytön tyydyttämään kirkon jäsenten hengellisen janon. Tähän hetkeen saakka en ole käsittänyt kuinka epäpätevä olen pastorina. Tämän päivän taistelu heijasti selvästi omaa hengellistä heikkouttani. Tunsin itseni täysin viheliäiseksi ja onnetttomaksi.

 

Olimme taistelleen demonien kanssa kolme päivää. Niiden seurauksena en kolmeen yöhön ollut nukkunut hyvää normaalia yöunta. Ei ollut enää väliä olinko kirkossa vai kotona. Pahat henget eivät suoneet minulle rauhaa kummassakaan. Etenkin edellisyön taistelu oli uuvuttanut meitä. Taistelu kesti aamu-kahdeksaan ja oli sunnuntai. Vaikka käytin kaiken uskoni ja hengelliset kykyni, olin tehoton.

 

Niinpä minulla ei ollut vaihtoehtoa. Etsin apua Herralta. Anoin apua Herralta, mutta Herra vaati, että minun on jatkettava demonien kanssa taistelua loppuun asti uskoni varassa. Koska sunnuntain jumalanpalvelus läheni, tulin kärsimättömäksi ja painostin Herraa:      ” Jeesus! Auta minua! Minä kerjään Sinua! Tule joko itse väliin tai lähetä Arkkienkeli Mikael apuun. Kiirehdi! Ei ole väliä kuka meitä auttaa.” Kun anoin kiireistä apua, Joosef, Joo-Eun ja Haak-Sung yhtyivät avunhuutoon. Me kaikki kylvimme kyynelissä. Ruumiimme oli hien kyllästämiä. Pian sen jälkeen useita enkeleitä taivaasta laskeutui ja he seisahtuivat eteemme.

 

                              Arkkienkeli Mikaelilta Saatu Apu

 

Näytti siltä, että useita satoja, jopa useita tuhansia enkeleitä saapui. Heitä tuli jatkuvasti ja he kerääntyivät ympärillemme. Meidät ympäröitiin enkeleillä. He alkoivat suojata ja peittää meitä kirkkailla hohtavilla valokerroksilla. Demonit yrittivät hyökätä. Hetken kuluessa näin valtavan, hohtavan kirkkaan valon tulevan alas taivaalta. Arkkienkeli Mikael oli lähestymässä meitä. Hän ratsasti valkoisella hevosella, jolla oli siivet. Kun hän ratsasti, hän piti kädessään valtavaa kirkasta miekkaa. Heti saavuttuaan hän parilla miekkansa huitaisulla irroitti parin demonin pään.

 

Jäljelle jääneet demonit tulivat sekopäiksi ja niiden rivit alkoivat hajota Arkkienkeli Mikaelin edessä. Mikael ratsasti kirkon jäsenten lähelle ja heidän ympärillään. Ratsastaessaan lähellä Hän hyökkäsi demoneja vastaan ja löi niiltä pään poikki. Kun pahojen henkien päät oli poistettu, musta sumu lähti niiden ruumiista ja ne hävisivät.

 

Enkeli levittivät siipensä levälleen ja muodostivat niillä puolustussuojan kirkon jäsenten ympärille. Mikael jatkoi ratsastamistaan ja hyökkäsi miekallaan demoneja vastaan. Demonit kirkuivat ja pakenivat sekopäisinä. Heillä oli täysi sekasorto. Sitten Jeesus ilmestyi ja tarkkaili tilannetta.

 

                                     Pyhä Tuli Polttaa Demonit

 

Lee, Haak-Sung :  Useita ryhmiä demoneita meni äitini ruumiiseen. Rukousaikamme lyheni, kun avustimme riivaajien ulos ajamisessa hänestä. Vaikka tilanne näytti sekasortoiselta ja äitini oli piinassa, pastori piti itsensä koossa ja jatkoi vahvaa, tehokasta palvelua. Pastorin sana yhdistyi Jumalan Voimaan ja voimautui siitä. Sen seurauksena, kun rukouskokouksemme alkoi, Pyhän Hengen Tulen läsnäolo oli hyvin voimakas.

 

Päivä oli paljon tavallista kylmempi. Sen seurauksena en ollut hyvällä tuulella ja pääni oli täynnä pessimistisiä ajatuksia. Kuitenkin, kun aloin rukoilla, Pyhän Hengen voimallinen Tuli täytti sydämeni. Aloin hikoilla lämmöstä ja energiasta. Näin kuinka joukko enkeleitä laskeutui alas taivaasta.  He olivat tulossa läpi ristin oven kirkon alttarilta. Demonit olivat yhä äitini sisällä kiduttaen häntä. Kipu sai äitini kierimään lattialla. Äitini oli avuton; hän ei tiennyt mitä tehdä saadakseen sietämättömän kivun loppumaan. Hän itki ja kirkui jatkuvasti. Kaikki kirkon jäsenet yhtyivät rukoustaisteluun pahojen henkien karkoittamiseksi. Taistelu jatkui aamuun asti. Onneksi, Arkkienkeli Mikaelin avustamana, onnistuimme kukistamaan demonit ja lopettamaan päivän palveluksen.

 

Kun Arkkienkeli Mikael ja Jeesus palasivat taivaaseen, meille jäi hetki aikaa rukoilla henkilökohtaisesti. Kun rukoilin kielillä, näin ryhmän mustia varjoja ryömivät nurkasta. Sekunneissa demoni, joka näytti isolta dinosaurukselta, ilmestyi ja alkoi juosta kohti minua. Kun se haastoi minua, sen pää avautui ja näin limaisia, punaisia,  kiemurtelevia olioita sen pään sisällä. Kun katselin tilannetta, tuntui kuin sieluni olisi jättänyt ruumiin. Sillä sekunnilla, hetken heikkoudessa, demoni hyökkäsi minua kohti. Säikähdin pahoin ja huusin Herran puoleen: ”Jeesus! Auta minua! Tule äkkiä ja pelasta minut!”  Herra saapui heti ja tarttui dinosauruksen häntään ja heitti  sen menemään. Demoni kiljui mennessään.

 

Seuraavaksi ryhmä tummia varjoja, demoneita, veti minua liivistä. Yritin irrottautua, mutta en pystynyt ja rukoukseni keskeytyi. Heti kun tajusin, etten omin voimin voinut niitä kukistaa, päätin huutaa Pyhän Tulen voimaa. Aloin huutaa: ”Pyhä Tuli! Pyhä Tuli! ” Äkkiä leimuava tuli lensi ruumiistani ja hajotti tummat varjo-henget.

 

Kun aloin rukoilla kielillä, aloin kuulla laulua. Tanssin ja rukoilin laulun rytmeissä. Havaitsin, että rautanaamio- demoni lähestyi minua. Jatkoin rukousta ja käteni liikkuivat musiikin rytmissä. Rautanaamio-demoni tuli lähelle. Irrotin sen naamion, jolloin parvi hyönteisiä lähti siitä ulos. Tuhosin ne Pyhällä Tulella. Kun olin kukistanut demonit, Herra saapui ja ojensi minulle karkin taivaasta. Se oli hyvin makea ja herkullinen. Söin sen liian nopeasti, niin että aloin yskiä.

 

Yoo-Kyung Todistaa Jälleen Sukulaistensa Kidutusta Helvetissä

 

Lee, Yoo-Kyung : Kun Jeesus otti minua kädestä, Hän kysyi: ”Yoo- Kyung, haluaisitko vierailla taivaassa?” Heti kun olin kuullut kysymyksen, sydämeni täyttyi ilolla. Me lensimme halki ilman. Me liidimme halki avaruuden ja Linnunradan ja jatkoimme lentoa eteenpäin. Kuitenkin, odottamatta, lensimme synkän tunnelin läpi ja päädyimme vasemmalle tielle. Taivas oli oikean tien päässä.

 

Jeesus tiesi, että jos Hän olisi pyytänyt minua vierailemaan helvetissä, olisin vastustellut. Minä rakastan taivaassa vierailuja. Milloin vain saan tilaisuuden vierailla taivaassa, nautin suunnattomasti. Toivon, että voisin jäädä sinne ikuisiksi ajoiksi. Mutta helvetti on hirvittävä ja pelottava paikka. Se on paikka, jossa en haluaisi vierailla enkä edes ajatella sitä. Milloin tahansa olen vieraillut helvetissä, siitä seurauksena on unettomia öitä. Ruumiini kokee ja kärsii helvetin jälkikipuja.

 

Kun ajattelin itseäni, näin kuinka sukulaisiani rääkättiin. Heidät oli pakotettu seisomaan rivissä  ja iso otus odotti heitä. Otus oli niin iso, että se ulottui helvetin taivaaseen asti. Siellä oli monia ristin muotoisia puita pystyssä pitkinä suunnattoman olennon edessä.

 

Muut demonit hyörivät kiireisinä valmistellessaan omaisteni ristiinnaulitsemista. Iso olento näytti olevan kuningas. Aina kun se komensi, sen alaiset demonit ja sukulaiseni vapisivat pelosta. Pahan otuksen pelkkä suunnaton koko, ukkosenjylinää muistuttava ääni, ja sen koko olemus pelästyttivät minut. Lopulta puhkesin itkuun.

 

Pelästyneenä puhkesin kyyneliin. Myötätuntonsa osoittaen mummini pyyhki kyyneleeni pois. Minun ei oltu ikinä sallittu pitää kenenkään kädestä kiinni helvetissä, mutta tällä kertaa mummin oli sallittu tulla lähemmäksi ja pyyhkiä kyyneleeni. Kun hän pyyhki niitä, tunsin kylmyyden hohkaavan hänen kädestään. Se oli kylmä kuin jää: ”Yoo- Kyung! Miksi olet tullut tänne jälleen? Tämä ei ole mikään vierailupaikka. Lähde nyt! ” Kun hän puhui, hän itki kanssani.

 

Jeesus veti minua lähemmäksi itseään ja ojensi minulle punaisen hedelmän. Hän kertoi, että söisin sen ja lopettaisin sen jälkeen itkuni. Herra oli tuonut sen taivaasta. Kun söin taivaallista hedelmää, mummini tuijotti minua. Herra sanoi: ”Yoo- Kyung, kun kosketit mummin kättä, miltä sinusta se tuntui? ” Vastasin: ” Herra, mummini käsi oli erittäin kylmä. Näyttää niin kuin hän on kylmissään ja vapisee.”

 

Kun mummini itki, hän kumarsi päänsä alas Herran edessä ja sanoi:        ”Rakas Jeesukseni! Kiitos Sinulle, että toit lapsenlapseni, Yoo-Kungin tänne.” Enoni, joka seisoi mummini vieressä, kysyi: ”Yoo-Kyung! Missä on äitisi? ” Sanoin: ”Äiti on suurissa tuskissa. Hän ei voi edes rukoilla. Hänen täytyy maata kirkon penkillä.” Eno kysyi: ” Ihanko totta? Toivon hänelle terveyttä ja kaikkea hyvää…”  Hän oli huolissaan äidistäni. Sitten näin isoisäni ja serkkuni seisomassa heistä seuraavana. En tiedä, minkä kidutuksen isoisä oli läpikäynyt ennen tänne tuloaan, mutta hänen kasvojensa ja ruumiinsa iho oli revitty pois.

 

Kasvoillaan järkytys, enoni ja serkkuni ilmaisivat huolensa: ”Yoo- Kyung, mikä on vierailusi tarkoitus?  Äiti itki, hän puhui vielä kerran:    ”Yoo-Kyung! Minäkin haluaisin jättää tämän paikan. Koska olet Jeesuksen kanssa, pyydä Herralta, että Hän vie minut pois täältä sinun kanssasi! Helvetti on paikka, joka on täynnä sietämätöntä kidutusta ja tuskaa.  Se on erittäin pelottava paikka. Auta minua pääsemään täältä pois!”

 

Kun katselin mummini itkua ja anelua, pyysin Herralta: ”Jeesus, ota hänet pois täältä. Minusta tuntuu niin pahalta tietää, että isomummi on täällä!”  Huusin Isä Jumalan puoleen: ”Minun Kolmiyhteinen Jumalani! Auta!” Jeesus sanoi: ”Yoo-Kyung, alkaa jo olla myöhä. Lähtekäämme. Tämä riittää tältä päivältä.” Hän tarttui käteeni ja sillä hetkellä kuulin serkkuni kirkunan. Se oli tosi äänekäs: ”Yoo-Kyung! Auta minua! Pelasta minut!” Kun hän huusi, punainen, sininen ja keltainen käärme kietoutui hänen sääriensä ympärille. Käärmeet liukuivat hitaasti hänen päätään kohti.

 

Serkkuni jatkoi kirkumistaan ja huutamistaan: ” Yoo-Kyung! Kun palaat maan päälle, evankelioi kaikki sukulaisemme ja kerro heille että uskovat  Jeesukseen. Kerro heille, että käyvät kirkossa uskollisesti! Kerro heille, etteivät tule tähän paikkaan---vaikka mikä olisi! Ymmärrätkö? Kun hän huusi, demoni jolla oli terävä sarvi päässään, juoksi heidän luokseen ja kysyi ärsyttäen: ”Mitä te höpisette? ” Hän näytti tosi suuttuneelta. Paha henki puhkaisi sarvellaan mummini rinnan. Mummini kaatui kirkuen maahan. Huusin hysteerisesti: ”Mummi! Mummi! Paholainen, et pääse tästä kuin koira veräjästä, jos se minusta on kiinni! Älä koske mummiini!”  Kun huusin, tajusin jo olevani kirkossa ja rukoilin. Jeesus taputti päätäni, puhui ja lohdutti minua, kun itkin ja rukoilin.

 

           Arkkienkeli Mikael Ratsastaa Valkoisella Hevosella

 

Sisar Baek, Bong-Nyo: Palveluksen aikana useita pahoja henkiä oli järjestynyt riviin ja astui ruumiiseeni. Ne aiheuttivat ensin puutuneisuutta vasempaan käteen. En kyennyt erottamaan niiden ulkomuotoja. Ne jatkoivat sisääntuloaan. Olin niin hirveissä kivuissa, että kierin lattialla. Pastori ja rouva Kang, Hyun– Ja havaitsivat häiriön, lopettivat rukouksensa ja riensivät avukseni. Myös muut seurakunnan jäsenet avustivat. He kaikki alkoivat ajaa ulos riivaajia. Kaikkien demonien ulos ajaminen olikin työläs urakka. Ryhmä käytti hyvän tovin aikaa taisteluun.

 

Taistelu demoneja vastaan jatkui koko yön. Pahat henget ruumiissani tekivät vastarintaa, eivät hevillä lähteneet ulos ruumiistani. Pastori ja vaimonsa ajoivat ulos kaikki riivaajat, yhden kerrallaan. He rukoilivat koko yön. Sisälläni oli monta demonia. Ne kiduttivat minua koko yön. Ruumiini vääntyi kaikkiin suuntiin. Ryhmä onnistui ajamaan ulos kaikki riivaajat aamuvarhaiseen mennessä. Kun demonit ensimmäiseksi tunkeutuivat ruumiiseeni, en kyennyt näkemään niiden muotoa enkä näköä. Kuitenkin kun ne ajettiin yksi kerrallaan, silloin kykenin näkemään kunkin muodot selvästi.

 

Havaitsin monen tyyppisiä käärmeitä; jotkut olivat isoja, toiset pieniä. Näin myös hyönteisiä, jotka olivat irvokkaan ja karmaisevan näköisiä. Lisäksi oli demoni, joka näytti nuorelta tytöltä ja toisilla oli sarvia. Kaikki ne ajettiin ulos yksi kerrallaan. Niiden lähdettyä tunsin oloni huojentuneeksi ja vapaaksi. Ruumiini oli arka ja liikkuminen teki kipeää. Minun piti rukoilla makuuasennossa. Silloin Herra tuli enkeliryhmän kanssa vierailulle. Pyhä Henki tuli myös ja antoi minulle Pyhän Tulen. Tulipallo tuli sydämeeni.

 

Heti kun tulipallo oli tullut sydämeeni, ruumiini tuli hyvin kuumaksi --- sietämättömän kuumaksi! Olin juuri värissyt kylmästä, mutta saatuani Pyhän Tulen, olin tullut kuumaksi. Äkkiä ryöpsähdin rukoilemaan kielillä voimakkaasti ja lämpö tulesta leimusi ulos. Jeesus sanoi: ”Bong-Nyo, tiedän, että sinulla oli vaikea päivä. Siksi en halua viedä sinua helvettiin tänään. Sinä rukoilet huolimatta särkevästä ruumiistasi. Lähdetään. Haluan helpottaa sinun kipuasi.” Herra otti kädestäni ja me lensimme taivaaseen.

 

Herra vei minut taivaaseen. Vierailimme valtamerellä, lumivalkoisella vuorella, ja Hän näytti lisää kaikenlaisia paikkoja: ”Kätesi on jääkylmä. Sinulla täytyy olla kipuja. Se on paholaisen työtä.” Herra tarttui käteeni ja sillä hetkellä näin, kuinka mustia höyryjä tuli kädestäni käärmeen muodossa.  Sitten huurut hävisivät. Herran lämmin kosketus sai käteni lämpimiksi.  Herra puhui hellästi: ”Bong-Nyo, sinun fyysinen ruumiisi on rasittunut ja heikko. Käy pitkäksesi ja lepää vähän. Olet tehnyt tänään hyvää työtä.”

 

Kun olin kylliksi levännyt taivaassa, tunsin itseni toipuneeksi. Seurustelin enkelten kanssa ja meillä oli hauskaa. Palasin kirkkoon ja näin Arkkienkeli Mikaelin demonijahdissa. Hän ratsasti valkoisella hevosella ja kulki rukoilijoiden välissä. Koska pastori oli ajanut riivaajia minusta, hänellä ei ollut tilaisuutta rukoilla henkilökohtaisesti yöllä. Niinpä hän valmistautui rukoilemaan aamulla. Näin noin 50 demonia ympäröivän pastoria. Ne odottivat tilaisuutta hyökätä. Arkkienkeli Mikael tuli lähemmäksi pastoria ja huusi: ”Te kaikki saastaiset demonit!  Kuinka uskallatte tulla ja kokoontua kirkkoon! ” Sitten Hän heilautti loistavaa miekkaansa, joka oli kuin kultainen valo. Lähimmät demonit pastorin ympärillä  menettivät päänsä. Ne demonit paloivat tuhkaksi. Näin huurujen nousevat tuhkasta, kun demonit pakenivat helvettiin. Tapahtuma oli hyvin mieliinpainuva. Kun vertaan Joo-Eunia muihin nuoriin, hän on aina erityisen älykäs, ilmeikäs, hyvin itseään ilmaiseva ja aina iloinen.

 

Pastorin perheellä oli talousvaikeuksia. Vaikka he olivat aina eläneet köyhyydessä, heidän lapsensa ovat kuuliaisia ja hyvin kasvatettuja. He eivät ikinä valittaneet tilanteestaan. Useimmat kirkkomme jäsenistä ovat muitten kirkkojen hylkäämiä. He kaikki ovat asettuneet tänne ja tulleet uskossaan vakaiksi.

 

Jeesus palasi kirkkoon ja heräteli Joo-Eunia, joka oli nukahtanut pitkän rukouskokouksen aikana. Kun tarkkailin Herraa, aloin kyynelehtiä, kun näin, ettei Joo- Eun reagoinut. Tunsin sääliä Joo- Eunia kohtaan; hän oli erittäin väsynyt. Herra sanoi: ”Joo- Eun! Pisama! Se olen Minä, Herra. Olen tullut saattaakseni sinut taivaaseen. Herää, Joo-Eun! Olen tullut näyttämään sinulle lisää taivasta. Joo-Eun! Nosta pääsi!” Herra yritti hellästi taivutella häntä. 

 

Joo-Eunin on täytynyt olla rättiväsynyt; hän ei reagoinut mitenkään Herralle. Herra huokaisi: ”Olen pahoillani. Sinun palavien rukoustesi vuoksi olisin halunnut näyttää sinulle taivasta tänään. Olen todella pahoillani. ”Hän hellästi hyväili Joo-Eunin selkää ja lähti.

 

Ryhmä demoneja, jotka Arkkienkeli Mikael oli ajanut pois, palasi mennäkseen sisään rva Kang, Hyun-Jahan. Kaikki 50 kerääntyi yhteen ja kokosi voimansa ja ympäröi hänet. Ne odottivat tilaisuutta hyökätä. Onneksi Arkkienkeli tuli rouvan viereen ja huusi:”Ettekö ole oppineet?” Mikael heilautti miekkaansa kerran ja demonien päät olivat irti. Ne hajosivat tuhkaksi.

 

Kun pastori, hänen vaimonsa ja diakonissa Shin rukoilivat tauotta, ryhmä enkeleitä ilmestyi ja suojasi heidät siivillään kuin kilvillä. Arkkienkeli Mikael jatkoi taistelua demoneja vastaan katkomalla heidän päänsä kultaisella miekallaan.

 

 

 

                                            29. päivä

 

 

Henkilökohtaiset Kertomuksemme Hengellisistä Kokemuksista

 

2. Kor. 6: 1-2 : ”Jumalan työtovereina me kehotamme teitä ottamaan vastaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi. Sanoohan hän:  ‘Sopivalla ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä auttanut. ’ Nyt on sopiva aika, nyt on pelastuksen päivä.

 

 

                                           Joosefin Toive

 

Kim, Joosef: Rukouskampanjaamme oli jäljellä enää yksi ainoa päivä, enkä ollut vieläkään kokenut hengellisten silmieni avautumista. Mieleni oli raskas ja rasittunut. Kyyneleet alkoivat valua pitkin kasvoja. Viimeksi, kun ryhmämme päätti rukouskokoiksen, sain kuunnella toisten todistuksia avautumisistaan. En voinut olla kadehtimatta heitä. Herra oli yhä hiljaa enkä kuullut Herralta mitään. Joo-Eun ja muut kirkon jäsenet selittivät syyn siihen, miksi en ollut avaamista kokenut. He selittivät, että minut on kutsuttu toimimaan pastorin virassa.  Siksi minun pitäisi rukoilla niin kauan kunnes Herra olisi tyytyväinen.

 

En tiennyt, miksi pastoreiden piti rukoilla pitempään ja kovemmin. Eihän isänikään, pastori Kim, ollut saanut hengellistä näkökykyä. Ajattelin, että ehkä hän saattoi olla sisimmässään epätoivoinen.  Kuitenkaan pastori ei mitenkään osoittanut pettymyksen tunnettaan, vaan pikemminkin lohdutti ja rohkaisi toisia sanoillaan: ”Rukoillaan ja ollaan kärsivällisiä.”

 

Rukoukseni aikana purskahdin itkuun ja sain katumuksen kyyneleet. Itkin hyvän tovin:  ”Herra! Avaa hengelliset silmäni! Näytä minulle jotakin!” Kun rukoilin kielillä, näin sinisen valon tuikkivan pimeyden keskeltä. Sitten se hävisi. Rukoilin ja odotin näkeväni valon uudelleen. Sydämeni janosi sitä. Mutta en kuitenkaan nähnyt sinistä valoa. Olin pettynyt, mutta en vihainen.

 

Diakonissa Shin, Sung-Kyungin ja Jung-Minin Uudistuminen

 

Diakonissa Shin, Sung-Kyung: Vaikka olin tehnyt parannusta kyynelin jo pitkän ajan, en ollut nähnyt mitään näkyjä. Kun muistelen rukousöitä, ne sinällään ovat ihme. Ilman Herran apua se ei olisi ollut mahdollista. Oma sitoutumiseni rukoilemiseen on sinällään seurausta Jumalan armosta ja myötäelämisestä. Kun kuuntelin jäsenten kertomuksia hengellisestä avautumisestaan ja vierailuistaan taivaassa ja helvetissä, tunsin häpeää ja kyseenalaistin uskoni. Uskoni oli enemmänkin näyteltyä. Yritin pysyä toisten tahdissa. Nykyisin tunnustan syntini palavasti kyynelin ja katumuksin.

 

Aviomieheni seurasi tarkasti poikaani, Jung-Miniä. Hänen käytöksensä muuttui täysin. Jung-Minillä oli ollut helvetti-vierailu ennen minua. Poikani tuijotti minua ja sanoi: ”Äiti, sinun täytyy vierailla helvetissä ja kokea se!”  Minun piti rauhoittua, kun niin hätkähdin tästä huomautuksesta.

 

Poikani Jung-Min on vain lapsi, joka on valmis menemään alakouluun. Hän oli riippuvainen internet-peleistä ja sarjakuvista. Kuitenkin sen jälkeen, kun hän koki Pyhän Hengen Tulikasteen, hän syntyi uudesti ylhäältä ja sai pyhän armolahjan. Nyt hän ei ole lähes kuukauteen pelannut nettipelejä eikä katsonut TV:tä.  Nyt hän on sitoutunut rukoilemiseen. Hän voi helposti rukoilla kolme tuntia kädet kohotettuina ilmaan. Hänen kiihkeänä pyrkimyksenään on nyt tulla pastoriksi. Hän lukee ja tutkii Raamattua joka päivä. Elän toiveikkaana ja katson mikä hänestä tulee.

 

                                   Herra Kärsii Ristillä.

 

Lee, Haak-Sung: Kun olin rukouksessa, kolme demonia ilmestyi yht´aikaa. Yksi niistä näytti tosi vahvalta. Sillä oli selvästi havaittavat lihakset. Se oli iso henki, jolla oli kolme päätä. Tämä henki juoksi ympärilläni saadakseen ajatukseni harhailemaan ja mieleni sekaantumaan. Juoksin sen perään ja tartuin sen jalkoihin. Heti kun olin saanut otteen, aloin kieputtaa sitä ilmassa. Äkkiä Pyhän Hengen tuli lähti kädestäni ja meni demoniin. Se hajosi heti tuhkaksi. Sitten havaitsin mustan olion piileskelevän diakonissa Shinin takana. Kohtasin tuon demonin ja tein sille saman kuin lihaksikkaalle kaverilleen. Pian tuli demoni dinosauruksen hahmossa. Sen kallo oli murtunut auki. Tartuin siihen armotta ja kieputin useita kierroksia. Se hajosi törmäyksessä kappaleiksi. Sen tuhoutuneesta ruumiista ryömi ulos monia erilaisia saastaisia, karmaisevia ötököitä. Niistä tuli parvi. Huusin äänekkäästi: ”Pyhän Hengen Tuli!” Tuli iski ruumiistani. Tuo tulipallo tuhosi ja poltti kaikki pahat henget ja hyönteisparven.

 

Kun olin kukistanut demonit, Herra ilmestyi. Heti kun näin Hänet, kyyneleet tulivat silmiini. Anoin Jeesukselta: ”Ota Joosef ja Joo-Eun taivaaseen.” Jeesus vastasi: ”All right, Minä otan. ” Hän kutsui minua lempinimelläni ja sanoi: ”Sam dol! Mennään taivaaseen yhdessä!”  Pidin Jeesuksen kättä ja me saavuimme kukkapuutarhaan. Minulla oli hienoa, miellyttävää aikaa.

 

Kun retkeilin kukkapuutarhassa, Herra sanoi: ”Haak-Sung! Meidän täytyy vierailla myös toisessa paikassa. Lähdetään nyt. ” Ihmettelin minnehän olisimme matkalla. Sitten tajusin, että se oli Herran Kirkko. Näyssä näin Herran kävelevän kohti matalaa kukkulaa ja sitten Hän hävisi. Äkkiä Herra ilmestyi silmieni eteen. Hän käveli kantaen ristiään. Ihmiset ympärillä pieksivät Häntä. Hän vuoti verta kaikista haavoistaan ja viilloistaan ruumiissaan.

 

He pilkkasivat Herraa. Hänellä oli päässään piikkikruunu. Veri virtasi alas hänen kasvoilleen pääähän painettujen piikkien haavoista. Näin kuinka Jeesus kärsi, kun pitkät terävät naulat lävistivät Hänen kätensä ja jalkansa. Sitten Hän kuoli. Huusin äänekkäästi, kun näin Jeesuksen kärsivän. Näin piikkikruunun, naulojen lävistykset, veden ja veren valumisen. Sitten Herra ilmestyi. Tällä kertaa Hän pyyhki minun kyyneleeni ja sanoi hellästi: ”Haak-Sung, älä itke.” En ikinä unohda mitä näin ilmestyksessä.

 

 

 

                    Taivaan Hedelmien Syönti: Kaikki Kerralla

 

Lee, Yoo-Kyung: Tänään ei ollut tavallinen päivä. Jeesus oli jo odottamassa meitä kirkossa ennen kuin rukousten oli määrä alkaa. Hän seisoi ristin alla. Kun aloin rukoilla, minulla oli kiire kutsua Isää Jumalaa. Herra tuli eteeni ja tarttui heti käteeni. Niin me lensimme taivaaseen. Aloin laulaa Jeesuksen katsellessa. Lauloin kolme laulua:     ” Ylistä Oi Sieluni”; Ylös ja Taistelemaan Paholaista vastaan” ja ” Kasta Pyhällä Hengellä”. Lauloin ne yhä uudelleen ja uudelleen. Herra taputti kohteliaasti ja sanoi: ”Minun rakas Miss Mole (mole= luomi, syntymämerkki, myyrä)laulaa erittäin hyvin. Se on miellyttävää.” Hän

onnitteli minua.

 

Sanoin Herralle: ”Herra, minun kurkkuni on kipeä ja olen yskinyt hiljattain.” Herra vastasi: ”Todellako? En salli, että olet sairas. Oletko vilustunut? Minä parannan sinut, älä ole huolissasi!” Hän  siveli kädellään ruumistani ja halasi minua. Kun Jeesus siveli minua, tunsin lämmön, ystävällisyyden ja hellyyden. En tiennyt mitä tehdä.

 

Sanoin: ”Jeesus, minulla on myös tukkoinen nenä. ” Hän vastasi: ”Minä parannan senkin.” Sitten Herra toi taivaan hedelmiä. Ne näyttivät paljolti samanlaisilta kuin maankin hedelmät. Niiden muoto näytti samalta ja ne olivat suurin piirtein saman kokoisia ja – värisiä. Ne hedelmät, jotka Herra toi minulle näyttivät luumuilta, päärynöiltä, omenilta ja greipeiltä. Mutta makua ei voi verrata mihinkään maalliseen hedelmään. Taivaan hedelmät olivat erittäin herkullisia.

 

Heti kun otat hedelmän suuhusi, se sulaa sinne. Se oli hämmästyttävä tunne. Jeesus sanoi: ”Yoo- Kyung! Syö niin monta hedelmää kuin haluat ja tule terveeksi.” Äkkiä Yeh-Jee lähestyi minua ja sanoi: ”Sisar, kuulin että olit vilustunut. Älä ole sairas. Sinun täytyy olla terve koko ajan.”

 

Kun Herra ja minä suuntasimme takaisin kohti Herran Kirkkoa, lensimme galaksin kautta. Etäällä näimme tummien, mustien pilvien liikkuvan. Sanoin Herralle: ”Jeesus, en muista nähneeni aikaisemmin noita mustia pilviä. Miksi ne tulivat äkkiä tuohon? Ne ovat niin synkkiä. Minua pelottaa.”  Herra lohdutti minua: ”Nuo eivät ole pilviä. Ne ovat saastaisia pahoja henkiä. Demonit ovat naamioituneet pilviksi. Ne ovat pahoja pettäjiä. Älä ole huolissasi. Minä suojelen sinua.” Sitten saavuimme kirkkoon.

 

Herra kysyi: ” Yoo-Kyung, oletko vilustunut? ” Sanoin: ” Kyllä, Herra, olen  vilustunut. ” Herra silitti ruumistani. Heti kun Hän oli silittänyt ruumistani, se tuli kuumaksi. Tunsin olevani leimuava tuli. Sanoimme hyvästit ja heilutimme kättä toisillemme. Valppauteni oli hetken poissa ja demonit käyttivät tilaisuutta hyväkseen ja tunkeutuivat ruumiiseeni. Minua kidutettiin koko yö. Mutta kun pastori rukoili, minä toivuin.

 

Sisar Baek, Bong-Nyo Kohtaa Saatanan Kolmannen Kerran

 

Sisar Baaek, Bong-Nyo: ”Kun huusin ja itkin Herran puoleen katumuksen kyynelissä, Sisar Joo-Eun istui ja rukoili vierelläni ja puhkesi katumuksen kyyneliin. Seurasin heti perässä. Kun rukoilin, näin enkeleitä tulevan alas taivaasta ja he peittivät  ja ympäröivät kaikki meidät kirkon jäsenet paksuilla kirkkaan valon kerroksilla. Valon suojakerrokset  olivat niin kirkkaat, etten kyennyt tuijottamaan niitä. Mutta ryhmä demoneja ilmestyi ja hyökkäsi. Ne katselivat ja odottivat tilaisuutta läpäistä suojaavat valot.

 

Enkelit olivat tulleet hakemaan minua. Herra oli käskenyt niitä: ”Herra odottaa galaksissa. Kiiruhda, meidän on lähdettävä nyt, koska Hän odottaa sinua.” He hoputtivat minua pitämään kiirettä. Heti kun tulin ulos suojaavista valokerroksista, enkeli ja minä lensimme ilmaan. Demonit lensivät meidän peräämme ja yrittivät hyökätä. Enkelit ja minä jouduimme tuliseen taisteluun lentäessämme.

 

Lopulta saavutimme galaksin, mutta Herra ei ollutkaan siellä. Epävarmuuteni ja pelkoni lisääntyivät. Lensimme tunnelin läpi; aina jos Herra ei ole vierelläni, sydämeni hakkaa epävarmuuteni tähden. Äkkiä Herra ilmestyi kuin tyhjästä ja tarttui käteeni. Sitten hän lohdutti epävarmaa sisintäni: ”Bong-Nyo, odotitko kauankin? Mennään  vierailemaan helvetissä. Älä pelkää—Minä suojaan sinua.” 

 

Herra saattoi minut helvettiin. Odottamatta paholaiskuningas seisoi edessäni. Ensin en tiennyt minkätyyppinen demoni se oli; minulla ei ollut mahdollisuutta sen tunnistamiseen. Kuitenkin tunnistin sen, kun se alkoi keskustella kanssani:

 

”Sinä? Olet täällä taas! Sinä vahingoitit silmääni ja teloit selkääni. Olet tuhonnut siipeni. Luuletko, että voit elää elämääsi jatkuvasti ilman syyllisyyttä? Ruumiini on tuskissa niiden haavojen takia, jotka teit selkääni. Minulla on ollut sinua ikävä, kun olen odottanut jälleen-vierailuasi.  Lopultakin olet täällä!” Hän huusi niin kuin koko helvetti olisi tärissyt. Paholaiskuningas antoi alaisilleen käskyn: “Tuokaa hänen perheensä jäsenet tänne!” Sen käskettyä, näin kuinka perheeni jäsenet raahattiin luoksemme. Heidät asetettiin paholaiskuninkaan eteen samalla kun sen alamaisoliot tekivät heitä pelottavia eleitä.  Perheeni jäsenet tärisivät kauhusta ja heidän kasvonsa olivat kalpeat pelosta. He katsahtivat minuun toivottomina.  Herra seisoi ja katseli vaitonaisena.

 

Kun veljeni itki, hän sanoi: ”Sisar Bong-Nyo! Haluan nähdä tyttäreni, joka syntyi kuolemani jälkeen!” Äitini puhui heti sen jälkeen:                    ” Tyttäreni Bong-Nyo! Minäkin kaipaan hänen tyttövauvaansa valtavasti. Pian sen jälkeen, kun hänen tyttärensä syntyi, minä kuolin.” Heidän sanoistaan oli vaikea saada selvää, koska heitä kidutettiin. Kuinka he saattoivat kokea ikävää lapsiaan kohtaan sellaisessa paikassa? Heidän kipunsa olivat niin kauhistuttavat, että oli mahdotonta ymmärtää, että he saattoivat tuntea sen lisäksi enää mitään muita tunteita.

 

Koska heidän kiinnostuksensa sukuaan kohtaan oli niin suurta, minun oli annettava heille tilannepäivitys. Veljeni tytär on yli 20- vuotias. Kerroin veljelleni, ettei hän ollut kristitty. Kuitenkin lupasin hänelle, että evankelioisin hänet hinnalla millä hyvänsä ja johtaisin hänet Herran Kirkkoon.

 

 

 

 

                                        Saatana Kostaa Perheelleni

 

Kun paholaiskuningas kuuli keskustelumme, se tuli erittäin vihaiseksi. Erityisesti sana ”evankelioida” suututti sitä: ”Mitä? Evankelioida kenet? Mitä te höpisette? Teillä ei ole käsitystäkään kuinka kipeä olen teidän tähtenne! Olen odottanut tätä hetkeä! Minä laitan perheesi kärsimään enemmän. Aloittakaa kidutus!”, se käski ja heti sen alaisena oleva otus vastasi: ”Kyllä, Herra Kuningas Saatana!” Paha otus käveli kohti äitiäni, veljenpoikaani ja veljeäni.

 

Äitini oli pukeutunut valkoisiin, veljeni ja veljenpoikani mustiin. Otus pani perheenjäsenet maahan toinen toisensa viereen. Otus lävisti äitini ruumiin ja aloitti jaloista. Naula oli hyvin terävä, pitkä ja paksu. ”Ahhh! Bong-Nyo! Pelasta minut! Auta minua!” Iho nyljettiin irti lihoista ja veri peitti koko hänen ruumiinsa. Kirkumiset ja huudot kuuluivat paikan joka soppeen. Tuntui kuin tärykalvoni olisivat räjähtämässä äänekkäistä valituksista.

 

Helvetin näkymät eivät olleet mielikuvitukseni tuotetta: ne eivät ole kuvitelmia. Helvetti on reaalinen, todellinen, paikka. Mitä ikinä näinkään siellä, nuo tapahtumat todella tapahtuivat edessäni. Näkymät ja kidutusten äänet ovat todellisia. En edes kykenisi keksimään omalla mielikuvituksellani sellaista viheliästä kurjuutta. Rajoitettu kärsivällisyyteni kyllä loppui ja karjuin kuin mielipuoli: ”Herra! Tee jotakin! Nopeasti! En enää kestä nähdä enempää! Miksi et rankaise tuota pahaa äpärää, joka kiduttaa äitiäni? ”, huusin hysteerisenä. 

 

Kyynelehtien huusin: ”Äiti! Äiti- raukka! Hän on sellaisessa kidutuksessa vain koska minä ärsytin Saatanaa. On minun vikani, että perheeni on nyt suuremmassa kidutuksessa. Mitä minun pitäisi tehdä? Äiti! Anna anteeksi minulle! Se on minun syytäni!” Saatana käski alaisiaan jatkamaan äitini ruumiin lävistämistä. Otukset lävistivät äidin mahan, rinnan, niskan ja pään. Ne eivät osoittaneet mitään armoa.  Äitini meni tajuttomaksi aika ajoin ja tajuissaan ollen huusi ja itki. Verta ja ihonpalasia oli kaikkialla. Hän ei enää näyttänyt ihmiseltä.

 

Veljeni ja veljenpoikani kärsivät hirvittävästi joutuessaan seuraamaan kidutustilannetta vierestä. He vapisivat kontrolloimattomasti. Kun otukset olivat lopettaneet äitini kanssa, ne juoksivat veljeni ja veljenpoikani kimppuun. Ne alkoivat lävistää nauloilla heidänkin ruumiitaan kuten olivat juuri tehneet äidilleni. ”Ahh! Sisar Bong-Nyo! Pelasta minut! Auta minua!” 

 

Täti! Auta minua! Täti! Pyydä Herraa, nopeasti!” Pahat otukset jatkoivat lävistämistään armotta. Veljeni ja veljenpoikani kirkuminen kaikui helvetin taivaitten ylle.

 

Saatana huusi äänekkäästi: ”Näethän? Miltäs nyt tuntuu? Eikö olekin siistiä? Koska olet aiheuttanut minulle tuskaa, aiheutan minä sinulle sitä perheesi kiduttamisen kautta. Annoin sinun katsella ihan aitiopaikalta!” Yritin ohittaa Saatanan sanat. Katsahdin äitiini ja huusin: ”Äiti! Äiti-parka! Kun viimeksi vierailin helvetissä, olit sen tulessa. Kun näin sinut tulessa, sydämeni murtui. Yritin kostaa sen hyökkäämällä paholaiskuninkaan kimppuun. Mutta minun kostoiskuni  on aiheuttanut suurempaa kidutusta sinulle. Olen pahoillani. Äiti, voitko antaa minulle anteeksi? Mitä minun pitäisi tehdä?”  Itkin ja itkin. Tulin tosi kiukkuiseksi ja aloin kirota paholaiskuningasta.

 

”Saatana! Sinä paholainen! Kolmiyhteinen Jumala elää minussa. Olen Jumalan tytär! Minä vielä tuhoan tämän paikan, lupaan sen sinulle! Ja jos en voi, silloin Jumala kostaa puolestani. Sinä tuhoudut. Sinut heitetään tulijärveen. Odotan sitä päivää kärsivällisesti. Sinä saastainen heittiö, paha henki! Saastainen Saatana! Sinä ja kaikki alaisesi, jotka työskentelevät sinun käskyistäsi, olette Isän Jumalan kiroamia!

 

Herra huomasi, että aloin käydä yhä kiihtyneemmäksi ja niinpä Hän tarttui nopeasti käteeni. Olin helvetissä, mutta välittömästi kirkas valo ilmestyi silmieni eteen. Olin jo taivaassa.  Sen jälkeen kun olin ollut helvetin pimeydessä, taivaan hurmaava valo sai mieleni tuntemaan tyhjyyttä. Äkillinen ympäristönvaihdos oli sekoittanut minua.

 

Jeesus selitti lempeästi: ”Bong-Nyo, vaikka halusin auttaa sinua, se oli mahdotonta. Kun joku menee helvettiin, mies tai nainen, hän ei voi koskaan lähteä sieltä. Minun on mahdotonta poistaa sitä tosiasiaa. Sinut voidaan pelastaa ainoastaan, kun olet elävänä maan päällä. Kun ihminen kuolee, ei ole enää aikaa katua. Se on ohi. Kaikki mitä voin tehdä sinulle on itkeä kanssasi tai viedä sinut taivaaseen. Perheenjäsenesi ovat helvetissä. En voi tehdä mitään, se ei ole vallassani. Kukaan ei voi ikinä auttaa heitä.”  Herra oli hyvin pahoillaan tilanteesta.

 

Vaikka oli taivaassa, ajatus siitä, että perhettäni rääkättiin helvetissä toi kyyneleet silmiini. En voinut mitään sille, että ajattelin perhettäni kidutettavan helvetissä. Koin sietämätöntä kipua. Särkyneeseen sydämeeni ei ollut lohtua. Herra lennätti minun taivaan taivaan korkeimpaan kohtaan.  Näin ainutlaatuisen pilven: se oli sillan muotoinen. Kun Herra ja minä kävelimme pilvisiltaa pitkin, Hän piti kädestäni. Kuitenkin ajatukseni olivat yhä perheeni kidutuksissa.

 

 Itkun edelleen kuin lapsi. Häpesin itkeä Herran edessä: ”Herra, olen pahoillani. Olin oppinut, että taivaassa ei itketä. Mitä minun olisi tehtävä? En voi kontrolloida sitä.”  Herra kutsui kolme enkeliä: ”Pyhä Baek, Bong-Nyo palaa nyt Herran Kirkkoon. Suojelkaa häntä huolellisesti ja pitäkää hänestä huolta.” Enkelit ja minä palasimme maapallolle. Aina kun palaan kotiin helvetistä, koko ruumistani särkee. Selkääni särkee tavallisesti pahiten. Rukoilin ja pyysin Herralta: “Herra, minun selässäni on niin paljon kipua.  Minun on vaikea rukoilla polvillani.

 

Saanko rukoilla makuulla kirkon penkillä? Herra vastasi armollisesti.    ”Se olisi hienoa.” Isä Jumalakin vastasi: ”On aivan OK rukoilla makuulla.”

 

Kun rukoilin makuuasennossa, Jeesus palasi ja vei minut taivaan vuorille. Näin monia kirkkaina hohtavia kivipilareita. Pilarit olivat järkyttävän kirkkaita. Menin niitä lähemmäksi: ne olivat kuin kristalleja ja läpinäkyviä. Ne loistivat valoa kaikkiin suuntiin. Ne olivat niin kauniita, että niiden loistoa ei maallisin sanoin voinut kuvata. Se oli mahtava ja uskomaton maisema. Herra tiesi, että olin masentunut, siksi Hän otti minut kaikkiin kauniisiin paikkoihin. Se lohdutti ja piristi minua. Hän teki kaikkensa, jotta tulisin onnelliseksi: ”Bong- Nyo! Älä itke!” En voinut sille mitään ja hädin tuskin lopetin sen.

 

                                    Vapaaehtoisina Helvettiin

 

Kun palasimme kirkkoon, aloin rukoilla, mutta pian nukahdin. Untani vartioi ja suojeli suojelusenkeli ja kolme muuta enkeliä. Kun heräsin, kysyin enkeleiltä, mihin Herra on mennyt. Herra oli ollut kanssani ennen kuin olin nukahtanut. Enkelit vastasivat: ”Älä ole huolissasi. Herra tulee pian takaisin.” Heti sen jälkeen kun he olivat vastanneet, Herra tuli. Kysyin Herralta: ”Herra! Meidän 30- päiväinen rukous-vigilia on ohi huomenna. Minulla ei ole sitten enää tilaisuutta käydä helvetissä.  Haluaisin käydä siellä viimeisen kerran.”

 

Herra sanoi: ”Tarkoitatko sitä todella? Et ole vielä edellisestäkään vierailusta täysin fyysisesti toipunut. Olet yhä järkyttynyt, shokissa. Bong-Nyo, miksi päätit palata sinne? Miksi haluaisit vierailla helvetissä vielä kerran?”  Herra vaikutti tyrmistyneeltä. Minä vastasin: ”Olen oppinut tästä rukousrallista monia asioita. Kesken saarnaa pastori sanoi monia outoja sanoja. Arvelin, että niiden tarkoituksena oli rohkaista ja vahvistaa uskoamme.” Toistelin pastorin sanoja, joita Hän oli puhunut Herralle. Silloin Herra alkoi nauraa äänekkäästi ja sanoi.    ” Oih! Olen jo kuullut nuo sanat.” Minä vastasin: ”Olen oppinut yhden tärkeän asian ---- se on vain uskosta!” Lisäksi olen oppinut rukoilemaan tiettyä asiaa kärsivällisesti, erityisesti hengellisen näön avautumista. Ehkä moni muu rukoustiimin jäsen ajattelee samoin kuin minä.”

 

Jeesus sanoi: ”Bong-Nyo, Minä ymmärrän aikeesi, mutta jos vierailet helvetissä vielä yhden kerran, näet todennäköisesti vanhempasi jälleen. Vammaudut jälleen tunne-elämältäsi. Minun sydämeni murtuu, kun tiedän, etten voi auttaa sinua. Miksi sitkeästi pyydät päästä helvettiin vielä kerran? Minä vastasin kiireisesti: ”Herra, pastori kirjoittaa kirjaa, joka paljastaa totuuden paholaisesta ja helvetistä. Siksi, jos minä vierailen helvetissä vielä kerran,  minä voin kokea ja todistaa siitä vielä yksityiskohtaisemmin. Meillä olisi vielä tarkemmat kuvaukset kirjoitettavaksi tuohon kirjaan. Meidän on pikkutarkasti kuvattava helvetti ja demonit.” Kun kerroin käsitykseni, Jeesus katsoi minuun vaikuttuneena. Olin polvillani, kun rukoilin. Herra sanoi silloin: ”On ihan OK rukoilla makuuasennossa.” Silloin pyysin Veli Haak-Sungia tuomaan minulle tyynyn. Kun asetuin makuulle, aloin rukoilla.

 

Herra toi minut takaisin helvettiin ja Hän lähti ja jätti minut yksin. Aloin kävellä halki pimeyden. Polku oli kapea, niin että minun oli edettävä varovasti. Tunnistin polun ja kykenin löytämään tien ja liikkumaan eteenpäin. Jatkoin kävelyä, mutta en kyennyt näkemään mitään tai tuntemaan mitään. Ja tietämättäni olin äkkiä häkissä. Yritin ottaa selville millaiseen ansaan olin joutunut, mutta en nähnyt mitään. Lisäksi tuskin kykenin liikahtamaankaan.

 

                  Kidutuksessa Jälleen - Nyt Kipua Tuntematta

 

Muutaman hetken kuluttua pari demonia ilmestyi. Ne riisuivat minut alasti.  Olin ansassa pienessä sellissä tai kammiossa. Tunsin maassa outoja tahmeita olioita. Aloin tuntea, että nuo tahmaiset oliot kiipesivät ylemmäksi jalkojani ja ruumistani pitkin. Yhä vain ylemmäksi. Kun ne olivat tarrautuneet ruumiiseeni, tunsin kuin joku olisi valuttanut supertahmeaa liimaa kaikkialle ruumiiseeni. Reagoin heti ja huusin demoneille: ”Te pahat olennot! Kolmiyhteinen Jumala suojaa minua! En pelkää teitä! Herran suojelee minua! Kaikki te pahat olennot helvetissä, kuulkaa minua!

 

Ei ole enää montaa päivää jäljellä, kun Jumala tuhoaa helvetin! Teidän tarvitsee vain odottaa tuota hirveää päivää!” Lisäsin tahallisesti joitakin saastaisia sanoja joukkoon.

 

Kun huusin, tahmiot jatkoivat kiipeämistään rinnalle, niskaani ja kohti suutani. Näytti siltä, että ne aikoisivat tahmata ja sulkea näin suuni. Huusin sitäkin lujemmalla äänellä: ”Pahat olennot, minä kiroan teidät! Teidän tuhotaan pian! ” Kun huusin, koko ruumiini vapisi.

 

Pian sen jälkeen tahma-olioiden sisältä alkoi tulla outoja otuksia. Ne näyttivät sätkivän liikkuessaan. Kun näin ne, järkytyin. Ne olivat mustia tuhatjalkaisia ja niitä ryömi kaikkialla ruumiissani. Niitä oli paljon. Sitten ne alkoivat rikkoa ihoa ja lävistää sitä. Onneksi oli Jumalan suojaama niin etten tuntenut mitään kipua.  Siksi nauroin niille ja pilkkasin niitä piittaamattomasti.

 

Paholaiskuningas oli ärtynyt piittaamattomuudestani. En tuntenut kipua. Kuningas antoi merkin ja pian lukematon määrä käärmeitä  ilmaantui  ja ne kiertyivät ruumiini ympärille. Kun ne liukuivat ja kiertyivät ruumiini ympärille, ne koko ajan purivat minua.

 

Luottavaisena uskossa, huusin: ”Kyllä, se tuntuukin tosi mukavalta. Voisitteko purra vähän enemmän? Te lievitätte alueita, joita syyhyttää.” Kun nauroin  ja pilkkasin otuksia ja hyönteisiä, ryhmä kobra- käärmeitä nosti päänsä eteeni koko komeudessaan ja alkoi purra minua lakkaamatta.

 

Ei merkinnyt mitään, kuinka monta kertaa ne purivat tai kovensivat otettaan ympärilleni, en tuntenut kipua. Äkkiä sellini tuli lisää käärmeitä. Rukoilin Herraa: ”Herra. Auta minua! Missä sinä olet? Tule pian!” Jatkoin Hänen nimensä huutamista , mutta mitään ei tapahtunut --- Hän ei ilmestynyt.

 

En tiedä paljonko aikaa oli kulunut, kun olin rukoillut kielillä. Mutta se oli aika pitkä tovi. Saatoin nähdä Herran ilmestyvän keskellä kirkasta valoa. Nopeasti huusin Häntä: ”Herra! Herra!” Olin äärimmäisen iloinen nähtyäni Hänet. Kun Jeesus heilautti kättään, selli ja helvetti hävisivät. Huomasin, että minulla oli kirkkaana hohtava puku ja siihen siivet asennettuina. Ei väliä missä olin – kaikki paikat ilman Jeesusta ovat helvettejä!

 

Minusta tuntui kuin olisin ollut helvetissä puoli vuotta. Helvettiä ei voi tavoittaa sanoin eikä mielikuvin. Se on kivun ja kidutuksen paikka. Yksi päivä helvetissä vastaa tuhatta muualla, ehkä jopa kymmentä tuhatta. En edes halua ajatella helvettiä, en edes sekuntia. Se on ikuisen epätoivon, kirkumisen ja valitusten koti. Kun Jeesus vei minut takaisin kirkkoon, Hän kosketti ruumistani alueilta, joissa aiemmin oli tuntunut kipua. Sitten Hän lohdutti minua ystävällisillä sanoilla:            ”Bong-Nyo, Pyhä Bong-Nyo. Te kaikki olette pieniä lampaitani. Te kaikki olette sitkeästi rukoilleet 30 päivää. Tutkikaa edelleen Sanaa ja osallistukaa jumalanpalveluksiin innokkaasti. Kertokaa pastorille, että rekisteröi ja kirjoittaa huolellisesti ylös kaikki teidän kokemuksenne. ”

 

                                 Pastori Karkoittaa Paholaisia

 

Pastor Kim, Yong-Doo : Eilen, jälleen kerran, ryhmä demoneja meni sisään Sisar Baek, Bong-Nyoon. Taistelu demonien karkoittamiseksi kesti koko yön. Oli sunnuntai ja minäkin tulin demonihyökkäyksen kohteeksi. Heikkona hetkenä, kun mieleni vaelteli keskittymättömästi, minuun iskettiin fyysisesti.

 

Erään toisen yövigilian aikana Sisar Baek, Bong-Nyoa kohti oli taas hyökätty ja demonit menivät hänen ruumiiseensa. Erilaiset demonijoukot häiriköivät ja aiheuttivat kammottavaa kipua Sisarelle. Onneksi ne eivät tunkeutuneet hänen päähänsä.

 

Kuitenkin sietämätön kipu, joka lisääntyi joka minuutti hänen koko ruumiissaan, kaatoi hänet lattialle tuskissaan. Kun tämä tapahtui edellisyönä, lähdimme kirkosta rauhattomina. Kotiin palattua vietimme kaikki unettoman yön. Huomenna rukousralli olisi ohi, vaikka meitä vastaan hyökättiinkin jälleen. Demonit ovat sitkeitä hyökkäyksissään. Ne eivät hellitä. Totta puhuakseni alan olla sairas ja väsynyt niiden hyökkäyksistään.

 

Taistelu demoneja vastaan ja niiden karkoitus maksaa sekä hengellisesti että heikentää fyysisesti. Koko rukoustiimi oli lopen uupunut. Kuitenkin Herra vahvisti meitä vähitellen. ”Minä taistelen vaikka kuolemaan asti, vaikka sen maksaisi henkeni!” Yhden kerrallaan karkoitin pahat henget äärimmäisen keskittyneenä. Sitten äkkiä pastorin rouva kaatui lattialle. Kun hän oli ajamassa demoneja pastorista, demonit hyökkäsivätkin rouvaan ja tunkeutuivat hänen ruumiiseensa. Hän oli altistunut heikentyneen fyysisen ja hengellisen tilan takia.

 

Demonit vuorottelivat hyökkäämällä pastorin vaimoa ja Sisar Baek, Bong-Nyoa vastaan. Näytti siltä , että ne olisivat tahtoneet tieten tahtoen hämätä, kuka niiden seuraava kohteensa olisi. Ne pilkkasivat meitä. Taistelu jatkui aamuvarhaiseen. Demonit eivät totelleet  käskyjämme. Silloin Herra tuli väliin. Ensin Hän seisoi ja seurasi toimiamme, vaikka me huusimme Häneltä apua. Hän ei ajanut riivaajia pois. Kun Herra tarkkaili taistelua, Hän testasi sitkeyttämme ja uskoamme  riivaajien karkoittamisessa.  Me komensimme riivaajia kuin yhdellä yhteisellä uskolla. Hän jatkoi katselemista ja tarkkailemista. Minusta näytti jopa siltä, että olimme joukko mielisairaita hulluja. Ulkopuolinen havainnoitsija olisi leimannut meidät kaikki ja touhumme mentaalisesti häiriintyneiden puuhiksi. En voinut ymmärtää, miten olimme päätyneet sen kaltaiseen ahdinkoon. Se ei ollut unta. Se oli totta, enkä tiennyt, kuinka kauan tätä ahdinkoa kestäisi. Mieleni oli heikko ja epäilevä. Mutta tiesin, että jos tuomitsisin hengelliset tilanteet fyysisillä johtopäätöksillä, tekisin hirvittävän synnin Herran edessä. Siksi kokosin itseni ja kaskitin mieleni.

 

Jatkoin riivaajien ulos ajamista Herran  nimessä. Ulos ajaminen vaati aina Herran apua. Olin uskonut, että riivaajien karkoittaminen edellyttäisi vain tiettyjen Raamatun sanojen käyttämistä.  Kuitenkin rukousrallin aikana saatujen ja jaettujen  kokemusten tunnontarkka analyysi johti parannuksen ja katumuksen tekoon Jumalan edessä koskien hengellisen sodankäynnin luonnetta. Olin ollut yliolkainen, mitä tulee riivaajien karkoittamiseen.  Tavallisesti me taistelimme demonien kanssa koko yön läpeensä aina aamurukouksiin asti. Vasta kun tämä taistelu oli käyty, saatoimme rauhoittua yksilöllisiin rukouksiin. Kuten tavallista Jumala antoi käsieni liikkeen parantaa. Ilman omia voimiani käteni liikkuivat eri suuntiin. Nämä käsien liikkeet paransivat.

 

15 päivää sitten jouduin vakavan demonien hyökkäyksen kohteeksi. Minua purtiin ja ihooni jäi tuosta merkki. Se oli hirvittävän kivulloinen. Puremajälki ei ottanut parantuakseen ja kipu vain jatkui ja jatkui. Nyt ymmärrän hyökkäyksen takana olleen logiikan. Demonit tietävät kirja-hankkeestani. Kirjoitan oikealla kädelläni. Hyökkäys kohdistui ruumiini oikeaan puoleen.  Oikea kämmen, ranne, hartiaseutu, selän oikea puoli ja hermoni olivat kivuissa. Demonit yrittivät estää minua saamasta kirjaa valmiiksi.

 

Ennen hyökkäystä saatoin puhua vapaasti, palvoa, rukoilla niin paljon kuin halusin. Mutta nyt, joka kerta kun puhun tai liikun, olen sietämättömän kivun lamaama. Siksi en kykene liikkumaan enkä toimimaan kunnolla. Kaikki tämä on seurausta laiminlyönneistäni. Herra oli komentanut minua pitämään salaisuutena mitä olin saanut nähdä ja kuulla kunnes kirja olisi julkaistu. Mutta olin tottelematon. Laiminlyöntini tuotti minulle hirvittäviä seurauksia. Siksi olen nyt entistä varovaisempi kaikissa asioissa. Varovainen ihmisten tapaamisissa. Ennen kuin kirjat ovat täydelliset ja jakelussa, vältän mainitsemasta mitään osia kokemuksista kenenkään kanssa. Tosiasiassa yritän välttää kaikenlaisia, lyhyitä tai pitkiä, keskusteluja perheeni kanssa. Minä maksan tottelemattomuuteni hintaa. Nyt ymmärrän, fyysisten kipujeni kautta,  kuinka peljättävää voi olla tottelemattomuus Hänen käskyään kohtaan. Kun teen parannusta ja kadun joka päivä, toivon että paranen niin pian kuin mahdollista.

 

                                                  30. päivä

 

Henkilökohtaisia Kertomuksia Hengellisistä Kokemuksistamme

 

Tess. 5:14-23: ”Kehotamme teitä, veljet: nuhdelkaa kurittomia, rohkaiskaa alakuloisia, tukekaa heikkoja, olkaa kärsivällisiä kaikkia kohtaan. Katsokaa, ettei kukaan kosta kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää aina tekemään hyvää toisillenne ja kaikille. Iloitkaa aina. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää joka tilanteessa, sillä sitä Jumala tahtoo teiltä Kristuksessa Jeesuksessa. Henkeä älkää sammuttako. Profetoimista älkää väheksykö, mutta koetelkaa kaikki ja pitäkää se, mikä on hyvää. Karttakaa kaikenlaista pahaa. Itse Rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonaan, ja säilyköön koko teidän henkenne, sielunne ja ruumiinne nuhteettomina meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen.”

 

                               Hengellisten Kokemusten Alku

 

Diakonissa Shin, Sung-Kyung: ” Jeesus! Täytä minut voimallasi, sinun Hengelläsi, niin että voin tanssia Hengessä kuten pastorin rouva Kang, Hyun-Ja ja Sisar Baek, Bong-Nyo. Minä rukoilen sinua! Haluan sitä niin paljon!” Kun rukoilin hartaasti, molemmat käteni tulivat kuumiksi. Kuumuus oli äärimmäistä. Se oli kuin tulipalloa olisi koskettanut. Kun viimeksi koin tätä, se oli lyhytaikaista. Mutta tänään, koko ruumiini tuli tulikuumaksi ja käteni nousivat ilmaan automaattisesti. Tunsin, että joku näkymätön piti käsiäni ylhäällä ja tuo näkymätön määritteli milloin käteni olivat ylemmällä milloin alemmalla. Käteni ja käsivarteni nousivat ja laskivat jatkuvasti. Se oli ilmiömäistä. Tosiasiassa käsivarteni ja kämmeneni sormineen liikkuivat kaikkiin suuntiin eri liikeratoja. Sydämeni oli täynnä suurta iloa. Itkin katumuksen kyyneliä.  Kyyneleet virtasivat kasvojani pitkin. Tunsin rukousteni vahvistuvan hengessä. Lensin läpi yötaivaan.  Olin ällistynyt ihmeellisestä yöstä.

 

                                        Neljä Suojelusenkeliä

 

Kim, Joo-Eun: rukouskampanjan aikana Jeesus antoi minulle Pyhän Hengen ja profetoimisen lahjan. Ne olivat Hänen lahjojaan minulle. Rakastan Jeesusta hyvin paljon. Milloin vain suljen silmäni ja kutsun Hänen Nimeään, Hän tulee heti paikalle. Hän kutsuu minua lempinimeltäni: “Pisama”. Hän voi sanoa: ”Pisama, mitä sinä tarvitset? Onko sinulla kysyttävää?” Sitten Hän vastaa lempeästi ja ystävällisesti kysymyksiini.

 

Kuitenkin monta kertaa saastaiset pahat henget naamioituivat ja ilmestyivät Herrana. Ne tiesivät senkin, että minulla oli tapana kutsua usein Herraa ja kysellä kysymyksiä. Aluksi en kyennyt erottamaan Herraa ja demoneita. Minua oli petetty monta kertaa. Mutta nykyisin testaan hengen, joka ilmestyy. Testaamalla varmistun, mikä on Herra ja mikä demoni.1)  Demonit eivät voi vuodattaa vertaan.2)  Demonit eivät voi kantaa ristiä. Ne ovat kaikki valehtelijoita. Ne valehtelevat joka kerran kun ilmestyvät. Herra on antanut minulle viisauden tunnistaa pahat henget. Osaa tunnistaa ne hetkessä nykyisin.

 

Jos minä kysyn kysymyksiä, jotka koskettelevat fyysisiä tarpeitani, ahneutta tai toissijaisia asioita, Herra kääntää selkänsä minulle ja on vaiti. Koska ole kypsymätön nuori lapsi, Herra haluaa vastata minulle tavalla, jonka ymmärrän. Olen hyvin kiitollinen Herralle hänen ystävällisyydestään. Herralla on erittäin herkkä, sensitiivinen, ja kaunis sydän. Hän kauniimpi kuin silkkikankaat. Hän on myös lämmin, huomaavainen, sentimentaalinen. Tosiasiassa Hän on hyvin pikkutarkka kaikessa. Hän on kaikkitietävä, Hän tietää mitä kaikilla on syvällä sydämien pohjukoissa. Joskus Jeesus paljastaa tietoa äidille ja isälle minun kauttani. En osaa vanhempieni ulkonäöstä päätellä miltä heistä tuntuu tai mitä he ajattelevat. Kuitenkin Jeesus antaa minulle vain sellaisen sanoman, jonka he jo tietävät, koska se on syvällä heidän sydämessään. Kun annan vanhemmilleni viestin, he ovat tyrmistyneitä. Herralta saatu viesti johtaa heidät antautumaan ja katumaan.

 

Voin myös keskustella perheeni suojelusenkelien kanssa. Heitä on neljä, koska perheessämmekin on neljä jäsentä. Kun yritän keskustella enkelien kanssa, Herra tulee väliin. Hän sanoo: ”Pisama! Minä olen Herrasi! Jos haluat keskustella tai kysyä mistä asiasta tahansa, sinun täytyy kutsua Minun nimeäni ja keskustella – mistä tahansa – asioista Minun kanssani. Miksi haluat jatkuvasti puhua enkeleille?”  Kun Herra tulee mustasukkaiseksi, minä olen todella iloinen, koska Hän haluaa auttaa minua.

 

Kykenin ottamaan osaa koko rukouskampanjaan, koska olin koulusta talvilomalla. Kun osallistuin, rukoilin hartaasti. Panin poikki mm. pianotuntini ja kaikki muutkin aktiviteetit, jotta olisin voinut keskittyä rukoilemiseen. Sen tuloksena Jeesus siunasi minua valtavasti. Toisaalta koulu vähän huolestuttikin. Tiesin, että kun koulu alkaisi, tilaisuuteni rukoilla vähenisivät. Oli mennyt 9 kk ilman että olin vilkaissutkaan TV:tä tai käyttänyt tietokonetta. Aluksi noista aktiviteeteista luopuminen oli tuntunut työläältä. Kuitenkin nyt todella nautin Herran ystävyydestä. Nykyisin se aika mikä oli kulunut TV:n ja tietokoneen kanssa, kuluu rukoukseen ja Raamatun opiskeluun. Annan kaiken kunnian Jeesukselle.

 

 

                                              Enkelien Siivistä 

 

Kun olin lopettanut rukouskampanjan, palasin kotiin ja huomasin, että perheemme suojelusenkelit olivat odottamassa. Pastorin suojelusenkelin siipiparimäärä oli lisääntynyt kahdesta kolmeen! Kysyin Herralta:  ”Jeesus! Kerroit kerran, että joidenkin mega- seurakuntien johtajien suojelusenkeleillä oli kolmipariset siivet. Miksi sitten meidän pastorin suojelusenkelillä on kolme paria siipiä, vaikka meidän kirkkomme on kovin pieni? Vielä eilen tällä suojelusenkelillä oli kaksi paria siipiä. Miten nyt kolme? ” Herra vastasi: ”Monet pastorit rukoilevat uutterasti kaikin voimin, kun he ensin aloittavat palveluvirkansa. Kuitenkin kun heidän kirkkonsa alkaa kasvaa, he eivät enää rukoile niin kuin ennen. Minä olen pettynyt ja hyvin surullinen. Mutta pastori Kim rukoilee palavasti monta kertaa. Hän myös johtaa virkatehtäväänsä Jumalan tahdon mukaan. Siksi olen antanut Hänen suojelusenkelilleen yhden siipiparin lisää.” Äitini suojelusenkelillä on vain yksi pari.

 

                      Hengelliset Silmät Avautuivat Puolitiehen

 

Kim, Joosef:  Koska tänään on rukousrallin viimeinen, 30. päivä, olen valmistautunut rukoilemaan palavasti. Rukoilen antaumuksella ja koko sydämestäni. Pidin oikeaa kättäni Veli Haak-Sungin kädessä; sormemme olivat yhdessä. Vasen käteni oli nostettu  korkealle ilmaan ja rukoilin kielillä. Rukoilin silmät kiinni. Tunsin, että joku piti kiinni vasemmasta kädestäni, kun sormemme olivat yhteenlukittuina.

 

Silloin sähköshokki kulki vasemmasta kädestä koko ruumiiseeni. Tunsin, että olisin ikään kuin saanut sähköshokin. Pelästyneenä liikutin oikeaa kättäni vasenta vasten määritelläkseni mikä tunteen oli aiheuttanut.

 

Tunsin jonkun koskettavan: se oli hyvin voimakas. Tunsin, että joku näkymätön piteli kättäni. Koska olin  rukouksessa, en ollut avannut silmiäni ollenkaan. Päätin kuitenkin kysyä Veli Haak-Sungilta: ”Veli Haak-Sung! Tunnen jonkun pitelevän vasenta kättäni. Tiedätkö mikä se on? Voisitko tsekata puolestani? Anna minun tietää.”  Hän vastasi: ”Veli Joosef, Jeesus pitää sinua kiinni kädestäsi juuri nyt ja on lentämässä kohti taivasta. Älä avaa silmiäsi, mutta jatka rukoustasi! ” 

 

Kun jatkoin rukousta jonkin aikaa, tunsin kuinka olin lentämässä  pimeän paikan läpi. Äkkiä sininen valo tuli silmieni eteen ja se alkoi välkkyä. Parin minuutin kuluttua tämä sininen valo lähestyi minua ja meni ohitse. Se kulki valon nopeudella. Sitten toinen sininen valo ohitti minut, mutta tämä oli suuri sininen valo. Kun jatkoin lentämistä kauemmaksi, kohtasin lukemattomia tähtien valoja, jotka ohittivat minut. Kun näin tämän vaikuttavan tapahtuman, huusin: ”Vau! Mikä hämmästyttävä näky! Tämä on kaunista! ”

 

Kun rukoukseni kulkivat pitemmälle, näin yhä enemmän tähtiä. Ne jatkoivat minun ohittamistani valon nopeudella ja saatoin kuulla pamauksen, kun ne rikkoivat äänennopeuden. Todistin mahtavaa näkymää. Kaikki tapahtui silmien edessä. Galaksin tähdet ovat kauniita. Hämmästyttävät näkymät jatkuivat. Lensin tosi kovaa.  Minusta tuntui kuin olisi ollut astronautti, joka lensi läpi avaruuden avaruusaluksessaan. Ajattelin mielessäni: ` Ehkä näen unta`. Kun kosketin ja nipistin itseäni, fyysinen ruumiini oli yhä Herran kirkossa rukoilemassa, Kuitenkin olin samaan aikaan hengellisessä todellisuudessa.

 

Fyysinen ruumiini rukoili kielillä ja kuitenkin lensin lujaa hengellisesti. Äkkiä objekti, joka muistutti pennin rahaa - tuli näkyviin. Tuo pyöreä objekti oli päällystetty osittain jnkl mustalla materiaalilla. Se osoittautui olevan kuu, mutta katselin kuunpimennystä. Se näkyi minulle kuunsirppinä, jonka  kultainen valo oli niin kirkas, etten voinut katsoa siihen suoraan. En ollut koskaan  nähnyt sellaista kirkkautta. Valo keinui kuin heiluri. Se heilui edes takaisin noin 120 asteen kulmassa. Kun valo heilui edes takaisin, sateenkaaren värit loistivat.

 

Ajattelin heti: “ Vau! Olisikohan tämä paikka taivaan kaksitoista helmiporttia? “ Oletin, että tänään olisi se päivä, jolloin saavun taivaaseen. Sydämessäni toivoen rukoilin entistä palavammin, mutta jostain syystä rukoukset eivät  liikuttaneet minua eteenpäin. Eikä auttanut, vaikka rukoilin kuinka äänekkäästi. En liikkunut eteenpäin.  En lentänyt suurella nopeudella kuten aikaisemmin. Olin pysähtynyt kun olin nähnyt sateenkaaren ja värivalot. Näytti kuin aika olisi pysähtynyt.

 

Olin niin lähellä. Olin niin turhautunut - -- mikä häpeä! En kyennyt enää etenemään, joten käännyin takaisin. Sydämeni romahti ja tunsin tyhjyyttä. Toivoin, että saisin vielä toisen tilaisuuden nähdä tuon heilurin. Kun rukousralli loppui, kello oli 07 aamulla.

 

                               Joosef  Demonihyökkäyksen kohteena

 

Kun olimme lopettaneet rukouskampanjan, Veli Haak-Sung ja minä keskustelimme. Sen aikana pastori ja diakonissa Shin veivät autolla Jung-Minin kotiin. Veli Haak-sung ja minä keskustelimme kokemuksistamme rukousten aikana. Sitten äkkiä ilmestyi musta  objekti, joka liikkui ympärilläni suurella nopeudella. Se liikkui ympärilläni ja kiihdytti nopeuttaan kunnes se pyöri kuin tornado. Sillä hetkellä tummeni ympärilläni ja tunsin huimausta. Yritin seisoa valppaana ja pitää kiinni jostakin. Mutta menetin tasapainoni ja kaaduin betonilattialle. Pääni iski lattiaan. Menetin tajuntani. Sisar Baek, Bong-Nyo ja äitini kiiruhtivat paikalle.  He olivat pelästyneet ja huolestuneita tilastani. Sain myöhemmin tietää niiltä, joiden hengelliset silmät olivat auki, mitä oli tapahtunut. Heidän kaikkien selitykset olivat samanlaisia.

 

Vaikka olen hengellisesti herännyt, hengellisyyteni on epäkypsää. Jos rukoilen hieman kauemmin, olen taivaassa tai helvetissä, ja sain profetian armolahjan. Koska demonit tietävät nämä asiat, olen niiden keskeinen maali. Demonien päämäärä on estää hengellisten silmieni avautuminen. Ne keskeyttävät ja hyökkäävät kaikin tavoin. Kirkon jäsenet, joilla oli täydellinen hengellinen näkökyky, sanoivat, että kaatumiseni aiheutti demoni, joka oli naamioitunut enkeliksi. Henki oli hiljaa leijunut yläpuolellani.  Se oli nopeasti pyörinyt ympärilläni suurella nopeudella ja pakoittakseen minut lattialle. Kun olin kaatunut, he näkivät tämän pahan hengen ja kahden muun demonin  menevän päähäni. Ne aiheuttivat minulle päänsäryn.

 

Kirkon jäsenet auttoivat minua ja nostivat takaisin jaloilleni. Sain migreenin. Kaikki, mitä muistan, oli saamani selvitykset. Hengellisesti valveutuneet jäsenet tulivat ympärilleni ja alkoivat ajaa ulos riivaajia. Huolimatta heidän ponnisteluistaan, päänsärkyni paheni. 

 

Me kaikki odotimme innolla pastorin paluuta. Minulla oli ollut aiemmin päänsärkyjä, siedetysti. Mutta tämä, demonien aiheuttama, paheni sietämättömäksi.  Minusta tuntui, että sekoan. Kipu oli niin kova, että huusin ja kiljuin lujaa. Kun huusin kivusta, pastori saapui. Hän näki minut lattialla pyytämässä apua. Hän kysyi minulta, mitä oli tapahtunut. Kirkon jäsenet selittivät yhteen ääneen, mitä oli tapahtunut. Kun pastori oli informoitu, hän huusi railakkaasti:                   ” Kirotut pahat henget,  Jeesuksen mahtavassa nimessä, olkaa sidotut ja lähtekää!” Heti kun pastori huusi, demonit kaikkosivat kiljuen.  Sen jälkeen saatoin hengittää ja asettua aloilleni.  Päänsärky alkoi väistyä.

 

                                   Pastori On Pop Taivaassa

 

Sisar Baek, Bong-Nyo: Kun olimme lopettaneet kokoöisen rukousvigilian, pastori saarnasi varhain aamulla. Kun Hän saarnasi, Herra puhui minulle pastorin takana. Saarnan keskivälissä, Herra sanoi: ”Bong-Nyo! Tämä 30-päiväinen rukousralli miellyttää minua tosi paljon. Se on nautittavaa!” Herra toisti, että  Hän ei voi olla nauramatta  eikä hymyilemättä taivaassa, aina kun Hän ajattelee meitä.

 

Herra kertoi meille, että kun Hän nauraa ja hymyilee taivaassa, enkelit ja pyhät ovat hyvin tietoisia, miksi Hän on niin onnellinen. Enkelit ja pyhät kuulevat mielellään uutisia meistä. Pyhät olivat painostavat Jeesusta kertomaan, miksi Hän oli niin hyvällä tuulella. 

 

Herra sanoi, että Herran Kirkon pastori Kim, Yong-Doosta oli tullut hyvin suosittu taivaassa. Niin pian kuin pastori tulee hengellisesti näkeväksi, hän saa kyvyn vierailla taivaassa Herran kanssa.  Odotan innolla sitä päivää. Pastori johtaa pientä, köyhtynyttä kirkkoa maapallolla,  mutta Herra arvostaa Häntä. Olen sen tähden hyvin kiitollinen tästä.

 

Pastori pitää minunkin perhettäni omanaan. Hän kohtelee meitä arvostaen ja kunnioittaen. Pastori antaa omastaan meille odottamatta mitään takaisin saavaksi. Kun olen vieraillut helvetissä ja taistellut Saatanan kanssa, Herra on lisännyt palkintojani. Pastorin palkinto ja tuleva koti ovat laajentuneet ja tulleet isommiksi. Tosiasiassa hänen kotinsa oli suurempi kuin minun. Kun sain vierailla taivaassa ja minulla oli mahdollisuus nähdä tuleva kotini, näin myös pastorin kodin; siinä oli jo 514 kerrosta.

 

Pastorin rouva Kang, Hyun-Jan ja Joo-Eun riitely aiheuttivat heidän tulevien kotiensa alenemista vähän. Rouva Kong, Hyun-Jan koti oli ennen riitaa 319 krs, nyt 318, ja Joo-Eun koti aleni 28 krs:een, Joosefin koti oli 22 krs. ja Haak-Sungin 28 krs. Sen jälkeen kun Yoo-Kyung riiteli usein Haak-Sungin kanssa, Yoo-Kyungin koti aleni 20 krs:sta 17:ään. Diakonissa Shin, Sung-Kyungin koti oli 6 krs. korkea ja sen rakennusmateriaalista on pulaa, koska hyviä töitä puuttuu.

 

Jokaisella on aarrekammio kotiensa jatkuvaksi rakentamiseksi, mutta materiaalin määrä riippuu hyvistä töistä. Diakonissa Shin, Sung-Kyungin kodin rakennustyö on pysähtynyt. Minun kotini on 70 krs. Veljeni Lee, Haak-Sungilla on yli 300 krs. Kuitenkaan en yhtä asiaa ymmärrä; kysyin siksi Herralta: ” Jeesus, Veli Lee, Haak-Hee käy vain sunnuntaijumalanpalveluksissa Kuinka hänen kotinsa on niin korkea? ” Herra vastasi: ”Koska jo tunnet Veli Leen, Haak-Hee on yli 70-v ja iästään huolimatta ei ole koskaan jäänyt pois ainoastakaan sunnuntain jumalanpalvelusta. Olipa lumisade, myrsky,  hän ei ole jättänyt tulematta. Hän ajaa moottoripyörällään kaukaa, Haak Dongin kaupungista Nam Dongin kaupunkiin. Lisäksi, jos hänellä on ylimääräistä rahaa, hän uhraa kirkolle. Nämä ovat ne syyt, miksi hänen kodissaan on niin monia kerroksia.”

 

Olen tämän kirkon uusi jäsen, mutta en silti tiedä paljon Veli Lee- Haak-Heesta. En tiedä sitäkään, paljonko hän on kirkkomme hyväksi kymmenyksiä maksanut, mutta pastori on kyllä selittänyt Veli Lee, Haak-Heen luonnetta ja olen hänestä hyvin perillä. Kuten pastori kertoi,  Veli Lee, Haak-Hee on yli 70-vuotias ja fyysisesti rajoittunut.  Iästä johtuen hänellä on terveysongelmia: hänellä on jalassaan ongelmia ja se haittaa kävelyä.  Mutta huolimatta kaikista rajoituksistaan, hän on uskollisesti käynyt kirkossa ja pitänyt asemansa suntiona.

   

Muut nuoret aikuiset ovat tulleet ja menneet. Lähtemisen syyt ovat moninaiset. Jotkut ovat lähteneet sanoen, ”ettei ole herätystä”. Jotkut ovat lähteneet kiusausten perässä ja toiset minkä tahansa henkilökohtaisen syyn vuoksi. Kuitenkin veli Lee, Haak-Hee on ollut ainoa, joka on seissyt ja kestänyt  --- huolimatta olosuhteista tai kiusauksista. Hän on aina auttanut ja tukenut pastoria. Aina tähän päivään asti, olen nähnyt hänet uskollisesti kirkossa oli sää kuinka huono tahansa. Hän käyttää kaikki keinonsa ehtiäkseen kirkkoon. Hän on myös kuuluisa täsmällisyydestään, ei myöhästy. Hän ei koskaan ole tullut jumalanpalvelukseen myöhässä.

 

Herra edelleen tunnustaa, että kirkkomme palvonta ja palvelus ovat hyvin miellyttäviä ja tyydyttäviä. On hyvin harvinaista, että joku kirkko maapallolla miellyttää hyvin paljon Herraa. Sitten Hän onnitteli meitä jumalanpalveluksista. Herra sanoi, että on monia pastoreita, jotka vetävät pastorinvirkojaan perustuen heidän omiin kiintymyksiinsä ja visioihinsa. Ja oli vain vähän pastoreita, jotka johtivat virkojaan Raamatun käskyjen mukaan. Siksi minun piti kysyä, miten oli meidän pastorimme laita. Herra sanoi, että pastorimme yrittää tehdä Herran käskyjen mukaan ja Jumalan tahdon mukaan. Kun olin kertonut pastorille, kuinka Herra arvostaa häntä, pastori oli hyvin kiitollinen.

 

Herra kertoi meille, että Hän ei ollut ajatellut avata meidän hengellisiä silmiämme. Mutta sen jälkeen, kun olimme uskollisesti rukoilleet ja toimineet hengellisissä taisteluissa demonien kanssa rukous- sotureina, olimme kiinnittäneet Hänen huomionsa---heti kun Hän oli huomannut, että mehän rukoilemme ja taistelemme yö yön jälkeen. Herra oli aluksi ajatellut, että antaisimme periksi muutaman yrityksen jälkeen. Mutta kun Hän näki meidän rukoilevan uskollisesti, lakkaamatta, Hän tuli kovin vaikuttuneeksi ja päätti avata hengelliset silmämme! Se tapahtui yksi kerrallaan.

 

Herra pyysi meitä nyt pitämään hyvää huolta fyysisistä ruumiistamme, sillä olimme heikentyneet pitkän, loputtoman rukoilumaratonin jälkeen. Kun kampanja oli ohi, pastori sanoi: ”Tästä lähin pidämme koko-öisiä vigilioita vain keskiviikkoisin, perjantaisin ja sunnuntaisin. Muina päivinä pidämme vain aamujumalanpalvelukset.” Kun pastori oli julkaissut agendansa, Herra taputti ja sanoi: ”Tämä on hyvä suunnitelma! Minäkin hyväksyn sen! Kuinka sinä  tiesit, että Minäkin ajattelin sitä samaa,  kuten sinä suunnittelit?” Herra oli kovin mielissään. Me lauloimme, palvoimme, ylistimme: ” Ylistä Oh Minun Sieluni”. Kun olimme kiittäneet Herraa rukouksessa, menimme kotiin.

 

                    Järkyttäviä Hetkiä Tulikasteen Kokemisessa

 

Mrs Kang, Hyun-Ja: 30-päiväisen rukousrallin päätös jätti minut hyvin pettyneeksi, olin vastahakoinen lopettamaan, koska tavoitteeni, hengellisten silmieni avautuminen, oli jäänyt saavuttamatta. Teinkin siksi pyynnön pastorille, että pidentäisimme ja jatkaisimme vielä muutamalla kuukaudella. Kuitenkin Herra komensi minua tottelemaan pastorin päätöstä. Tosiasiassa Herra oli kertonut meille, että hän jo oli diagnosoinut seurakunnan jäsenet. Mutta olin helpottunut saadessani tietää, että meillä olisi ainakin kolme rukouskokousta viikossa. Odotin saavani hengellisten silmieni avautumisen näiden jatkettujen rukouskokousten aikana.

Olin elänyt pastorin vaimona yli10 vuotta. Toimintamme aikana minä olin aiheuttanut pastorille monenlaisia vaikeuksia, joiden takia pastorin oli joutunut käymään läpi monia kovia koettelemuksia. Siksi minun piti tehdä täydellinen parannus ja katumus.

 

Suhteemme alusta alkaen pastorilla ja minulla oli eroja uskossamme. Jo nuorena pastorin usko oli vahva ja horjumaton. Mitä tahansa ongelmia hänellä oli, hän rukoili ja luotti Herraan. Hän eli täydellisessä riippuvaisuudessa Herraan. Jos vertaa uskojamme, minun oli täynnä epäilyksen railoja, ja sen näkyi rukouksissamme.

 

Vaikka pastori luotti täydellisesti Herraan, minusta tuntui, että pastorilla ei ollut ekonomista kykyä tukea perhettään. Kuitenkin kun vuodet vierivät ja rukoukseni vahvistuivat, totesin koettuani Herran, että Jumala rakasti ja arvosti miestäni uskollisena palvelijanaan. Jumalan rakkaus aviomiestäni kohtaan oli hyvin syvä. Minä en ollut koskaan rukoillut pitkiä aikoja, jotka olisivat ilahduttaneet Herraa. Viime vuoden heinäkuussa aloin rukoilla suuremmalla kurilla. Kun vietin useampia tunteja rukouksessa Herran kanssa, vuosi 2005 alkoi kirkastua.

 

Mitä on pappeus? Mikä on pastorin vaimon rooli? Mikä on minun toimintani? Minulla oli tapana käydä Korean rukoushuoneissa löytääkseni vastauksen näihin kysymyksiin. Mutta tutkimukseni tulos oli turha.  Päivällä pastori ja minä evankelioimme paikasta toiseen. Rukoilimme koko yön  tauotta, joka yö. Tulin heikoksi ja terveyteni heikkeni. Tulin vakavasti sairaaksi. Minulla oli keuhkotuberkuloosi ja taistelin sen kanssa pitkään. Otin jatkuvasti lääkkeitä. Kuitenkin, kun tapasin Jeesuksen, parannuin dramaattisesti tuberkuloosista. Nyt olen täysin terve.

 

Tehottoman ja heikon palveluviran johdosta emme löytäneet mitään tehokasta keinoa kasvattaa kirkon jäsenlukua. Rituaalimme ja rutiinimme olivat kuin seisova vesi. Eräänä päivänä Herra antoi meille erikoisen mahdollisuuden. Rukoilin useita tunteja, mutta se tuntui hedelmättömältä. Joko rukoukseni olivat liian tehottomia tai niihin ei vastattu. Näytti, että papin virka oli tehoton ja työmme turhaa. Vuonna 2005 pastori päätti astua ulos jämähtäneisyydestämme. Pastori päätti muuttaa tuon status quon. Jumalanpalveluksemme alkaisivat palvonnalla ja sitten rukouksella ja lopuksi parannuksen/ katumuksenteolla. Pastori jatkoi voimakkaalla saarnalla. Hänellä oli  ollut tapanaan saarnata vain tunti, mutta nyt sitten hänen saarnansa kestivät 3-4 tuntia. Vaikka palvelut kestivat 3 – 4 tuntia, seurakunta halusi lisää! Seurakunnan jäsenet, jotka ottivat osaa 30 – päiväiseen rukousmaratoniin olivat pettyneitä ja halusivat lisää. Kun palvontamme muodot pitenivät, heidän nälkänsä lisääntyi vielä enemmän. Kun he osallistuivat rukouskampanjaan, he palvoivat, rukoilivat, kuuntelivat saarnoja niin paljon kuin halusivat. Aika ei enää merkinnyt mitään. Ylistys kesti 3-4 tuntia.  Saarna jatkui vähintään kolme tuntia. Rukoukset saattoivat kestää päivittäin aina viisi tuntia. Pastorin saarnat olivat Pyhän Hengen voimauttamia. Saarnat sisälsivät aitoa elävää Jumalan Sanaa. Voimakkaat saarnat menivät syvälle seurakunnan sydämiin ja henkiin. Herra Jeesus sanoi minulle, että Hän antaisi minulle parantamisen armolahjan pyhän tanssin kautta.

 

Kun minulle kerrottiin kaikesta tästä, tulin uteliaaksi ja kysyi Herralta erikoisesti parantamisen virasta. Herra vastasi kysymykseeni Sisar Baek, Bong-Nyon kautta. Herra selitti ystävällisesti esimerkin avulla. Pyhän tanssin viran kautta voi suorittaa parantamista tietyillä hengellisillä tasoilla.

 

Esimerkiksi jos olisin juniori keskikoulussa, en olisi sopiva enkä kykenevä ymmärtämään. Mutta jos olisin juniori yliopistossa, minä voisin olla sopiva suorittamaan Pyhän tanssin parantavaa virkaa. Jos Sisar Baek, Bong-Nyo oli vain keskikoulun keltanokka.Mutta kun meistä tulee korkeakoulun keltanokka, me nousemme korkeampaan asemaan ja voimme vähitellen alkaa virkaa hoitaa. Tanssiminen Pyhässä Hengessä ei ole jotain, jota voi opiskella tai harjoitella. Kukaan ei voi luoda sitä itselleen. Se on jotain, joka voidaan saada ainoastaan Herran Armon kautta.

 

                        Sillan, Jota Pitkin Ei Ole Paluuta, Ylittäminen

 

Pastori Kim, Yong-Doo: Herra varoitti meitä monta kertaa: ” Herran Kirkon rukoustaistelijat ovat kokeneet syvän hengellisen avautumisen. Ette koskaan enää elä normaalia kristillistä elämää. Olette ylittäneet sillan, ettekä voi koskaan kääntyä takaisin.”

 

Olen erittäin kiitollinen Herran erikoislaatuisesta väliintulosta. Olin huolissani siitä ,kuinka johtaisin heikkoa kirkkoani kunnolla Herran tahdon mukaan. Itseluottamukseni oli matala ja pelkotasoni korkea. Todistin koko ajan, kuinka kirkon jäseniä voitettiin taisteluissa pahojen henkien kanssa. Olin tullut siihen tulokseen, että ajatteluni perusta lepäsi tietämättömyydellä ja Raamattutietämykseni oli todella rajattu. Tietämättömän mielen ja rajoitetun tiedon kanssa olin valmistautumaton taistelemaan hengellisessä sodankäynnissä. Kun tämän tajusin, vapisin häpeästä.

 

Monet korealaiset pastorit käyttävät omia menetelmiään opettaessaan ja palveluvirkaansa hoitaessaan. Tosiasiassa he loihtivat esiin omat filosofiansa. Ulkoinen pyhyyden muoto hallitsee, ja siinä vallitsee organisoitu uskonto. Tällöin Herra ei ole enää yhtään läsnä jumalanpalveluksessa. Minä itse olen syyllinen, sillä olen ollut mukana organisoidussa uskonnossa. Missä ikinä kuulen ”Tapahtukoon Herran tahto”, sydämeni on täynnä kunnioitusta. Minä olen täynnä kunnioitusta, koska Herra on tarkistanut ja vahvistanut tarkasti monien Korean pastorien ja heidän seurakuntiensa tilanteet.

 

Herra näytti minulle nykyisten kirkkojen todellisuudet. En ole sellaisessa asemassa, että voisin keskustella ja arvioida näitä ongelmia. Siksi, minä olen odottamassa Herra hoitavan nuo asiat. Minä pidän nämä asiat vain omassa sydämessäni. Herra on ratkaissut joitakin yleisiä ongelmia, joita itse en olisi kyennyt ratkaisemaan. Näitä ongelmia tulee pastoreille vastaan joka päivä ja ne kohoavat vaikeiksi haasteiksi. Herra ratkaisi ne kaikki ja antoi minulle niihin täydelliset ratkaisut. Meidät on valittu elämään koko elämämme Herralle. Pastorit ja heidän seurakuntansa arvioidaan töittensä ja tekojensa perusteella. Heidän elämänsä arvioidaan; heidän ponnistelunsa arvioidaan; heidän ajatuksensa arvioidaan. Ei ole väliä, ovatko pyhät mega- vai pikkukirkoista. He kaikki seisovat Herran edessä. Kaikki tekomme tuomitaan sinä päivänä.

 

Ennen, kun minulla oli tapana käydä seminaareissa tai lukea kirkkojen mainoksia kuinka ne ylpeilivät uusista vastarakennetuista kirkoistaan,  minä tulin kateelliseksi ja mustasukkaiseksi. Nämä uudet kirkot oli rakennettu lyhyessä ajassa ja niissä oli suuret seurakunnat. Jotkin uusista kirkoista kasvoivat hyvin nopeassa tahdissa väittäen, että heillä on herätys.  Saatoin selvästi nähdä heidän tarkoituksensa ja päämääränsä. Tunsin alemmuutta kaiken heidän menestymisensä rinnalla. Olin äärimmäisen stressattu ja itseni tunsin luuseriksi. Nyt olen kuitenkin päättänyt, etten anna tämän asian taakoittaa minua.

 

Tämä ei merkinnyt sitä, että virkani hoitoa suoritetaan passiivisesti tai ilman palavaa sydäntä. Kovin usein pastorit ja pyhät aloittavat vaelluksensa uskossa puhtain motiivein ja innoissaan. Kuitenkin, kun aika kuluu, yö ja päivä vaihtuu, pyhät muuttuvat – itse muutosta huomaamatta – maailman ystäviksi. He alkavat vaeltaa maailman kanssa. Näin he vihastuttavat ja tulistuttavat Herran. Lopulta Herra tuomitsee. ( Jk. 4:4 : "Te avionrikkojat! Ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan. Joka siis tahtoo olla maailman  ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen").

 

Jokainen ihminen elää elämäänsä omien arvojensa ja mittapuittensa mukaan. Heidän ajatuksensa ja johtopäätöksensä ovat myös erilaiset. Moni kirkkomme jäsen on kertonut minulle, että ulkopuoliset ihmiset sanovat kirkkoamme kultiksi.

 

Sallikaa tyypillinen siteeraus:  ”Millainen kirkko sallisi uuden jäsenen puhuvan kielillä? Millainen kirkko profetoi, taistelee pahoja henkiä vastaan, saa ilmestyksiä taivaasta ja helvetistä? Ihminen menee taivaaseen tai helvettiin vasta kuoltuaan. Ehkä mahdollisuus vierailuun sallitaan unessa tai näyssä. Mutta vain yhden tai kaksi kertaa voi vierailla. Mutta vierailu taivaassa/helvetissä päivittäin? – mahdotonta! Siinä ei ole mitään järkeä!”  Sitten he yrittävät vetää kirkkomme jäseniä omiin kirkkoihinsa.

 

Sanon arastelematta: ”He ovat oikeassa. Me menemme taivaaseen tai helvettiin kuoltuamme. Mutta on Jumalan Kaikkivaltiaassa vallassa, että me voimme vierailla taivaassa ja helvetissä vaikka vielä olemme elossa.”  Minua itseäni on pilkattu ja ivattu oman lähisukuni toimesta ja syytetty mystiikasta…Taivaat  ja Herramme o v a t  suuri mysteeri. Vaikka sovittu rukouskampanja päättyi, jatkamme rukoilemista ilman taukoa. Ne jumalaiset kokemukset, mitä itse olen kokenut ja rekisteröinyt, on tiivistetty tarkoituksella tähän kirjaan. Jos olisin rekisteröinyt joka ainoan kokemuksen, informaation määrä yhtä kirjaa kohti olisi ollut kohtuuton, -Siksi puran rekisteröintejä ja kokemuksia seuraaviin kirjoihin, Herra jatkaa vierailujaan ja töitään määrätyn rukouskampanjan jälkeenkin. Herra tulee elämäämme kaiken jokapäiväisen hyörinän keskelle. Haak-Sung ja Yoo-Kyung ovat tulleet hyvin älykkäiksi ja viisaiksi kokemustensa myötä.

 

Herra on kertonut minulle, että Hän antaa minulle mahdollisuuden kirjoittaa muustakin kuin taivaasta ja helvetistä. Ensimmäisessä kirjassa ei ollut kaikkein uskomattomimpia kohtauksia, mutta Herra lykkäsi joitakin puuttuvia tapahtumia seuraavaan kirjaan. Seuraava kirja (Tulikaste 3) sisältää runsaasti uskomattomia, jopa järkyttäviä sisältöjä. Lukekaa niitä varoen.

 

JATKUU KIRJASSA NUMERO KOLME…

       

Lk. 12:49: “Tulta minä olen tullut heittämään maan päälle; ja kuinka minä tahtoisinkaan, että se jo olisi syttynyt!”