Christiantroopers
Tervetuloa, soturi!

 

      YONG-DOO KIM

 

 

 

 

 

 

 

 TULIKASTE

    

 

 

 

 

 

         TAIVAS JA HELVETTI AVAUTUVAT

 

         KIRJA 3

 

 

 

(AlkuperĂ€inen kirja: Yong-Doo Kim: “Baptize by Blazing Holy Fire”  – Baptize by Blazing Fire book 3) painettu USA:ssa maaliskuussa v. 2020.

Englannista suomeksi kÀÀntÀnyt psykiatri Olli V. V. Siipola. olli.siipola@welho.com

 

Kirjan takakansi:

Pastori Yong-Doo Kim syntyi EtelÀ-Koreassa ja opiskeli teologiaa Anyangin yliopistossa vuonna 1991. Herran Kirkon pastorina So Incheonissa pastori Kim matkustaa myös ulkomailla kertomassa seurakuntansa kokemuksia Jumalan voimasta.

 

TĂ€nÀÀn olemme hengellisesti sokeita ja mitĂ€ pidemmĂ€lle aika kuluu, sitĂ€ epĂ€varmemmaksi maailma tulee. Siksi Herra kastoi meidĂ€t PyhĂ€llĂ€ HengellĂ€ ja tulella – tuoden nĂ€htĂ€vĂ€ksi Herran voiman kadotettujen sielujen pelastamiseksi. “MinĂ€ kastan teidĂ€t vedellĂ€ parannukseen, mutta se, joka minun jĂ€ljessĂ€ni tulee, on minua vĂ€kevĂ€mpi, jonka kenkiĂ€kÀÀn minĂ€ en ole kelvollinen kantamaan; hĂ€n kastaa teidĂ€t PyhĂ€llĂ€ HengellĂ€ ja tulella.” (Matt. 3:11)

 

Koemme PyhĂ€n Hengen kastavan tulella pĂ€ivittĂ€in. Paikasta riippumatta Herran voima on yllĂ€mme missĂ€ kaksi tai kolme meistĂ€ on koolla. “Ja tĂ€mĂ€ on se uskallus, joka meillĂ€ on hĂ€neen, ettĂ€ jos me jotakin anomme hĂ€nen tahtonsa mukaan, niin hĂ€n kuulee meitĂ€.”               (1. Joh. 5:14)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

                                     SISÄLLYSLUETTELO

 

LUKU1                                                                                                 5

KĂ€vely LĂ€pi Kahdentoista Helmiportin                   5

 

 

Helmikuun yhdeksĂ€s 2005                                               5

Helmikuun kymmenes 2005                                     18

Helmikuun yhdestoista2005                                     26

Helmikuun neljĂ€stoista 2005                                    31

Helmikuun viidestoista 2005                                    32

 

LUKU 2                                                                                                39

PyhĂ€n Hengen Myrkylliset Okaat                                      39

 

Helmikuun seitsemĂ€stoista 2005                            39

Helmikuun kahdeksastoista 2005                           43

Helmikuun yhdeksĂ€stoista 2005                                        51

Helmikuun kahdeskymmenesensimmĂ€inen 2005         55

Helmikuun kahdeskymmenesviides 2005                        64

 

LUKU 3                                                                                               77  

PyhĂ€ SĂ€hköisyys                                                                           77

 

Helmikuun kahdeskymmeneskahdeksas 2005               77

Maaliskuun neljĂ€s 2005                                           79

Maaliskuun kuudes 2005                                        89

Maaliskuun yhdeksĂ€s 2005                                              93

Maaliskuun kymmenes 2005                                    96

 

LUKU 4                                                                                               103

Salainen Huone                                               103

Maaliskuun kahdestoista 2005                                 103

Maaliskuun kolmastoista 2005                                106

Maaliskuun viidestoista 2005                                   111

Maaliskuun kahdeskymmenesviides 2005                       132

Huhtikuun kymmenes 2005                                      139

 

LUKU 5                                                                                                145

RyhmĂ€matka Taivaaseen Herran Kanssa               145          

 

Huhtikuun viidestoista 2005                                      145          

Huhtikuun kuudestoista 2005                                   149

Huhtikuun seitsemĂ€stoista 2005                              156

Huhtikuun kahdeskymmenes 2005                         167

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

                                    LUKU YKSI

 

               KĂ€vely LĂ€pi Kahdentoista Helmiportin

 

              Helmikuun yhdeksĂ€s, keskiviikko 2005

 

Uuden Vuoden Siunausten toivotukset

 

Saarnateksti: ”NĂ€in sanoo Herra, maan luoja, Herra, maan muotoilija, sen perustaja, Herra on HĂ€nen nimensĂ€: huuda minun puoleeni ja MinĂ€ vastaan sinulle, ja nĂ€ytĂ€n isot ja mahtavat asiat, joista sinĂ€ et tiedĂ€ mitÀÀn. ” (Jer. 33:2-3).

 

 

                         1. Jumala;  Suhteemme HĂ€neen

 

Kun Jumala puhuu, HÀnen Sanallaan on etu- ja takapuoli. Aivan kuten kÀdessÀ on palmaaripuoli ja selkÀpuoli ja kolikossa kruunu- ja klaava; Herran Sanassakin on tÀmÀ kaksoismerkitys.

 

Jotka ottavat uskossa Herran Sanan vastaan, ottavat vastaan lupauksen pelastuksesta ja he ovat siunatut iankaikkisella elÀmÀllÀ. Mutta, jos olet tÀynnÀ epÀuskoa ja tottelemattomuutta HÀntÀ kohtaan, sinulla on edessÀsi monenlaisia koettelemuksia ja ahdistuksia. Aivan kuten israelilaiset usein unohtivat Jumalansa, ja kun he hylkÀsivÀt HÀnen kutsunsa tulla Valituksi Kansakseen, he kÀrsivÀt monenlaisista sodista ja joutuivat vihollistensa vangitsemiksi. HeidÀn elÀmÀnsÀ tÀyttyi viheliÀisillÀ onnettomuuksilla ja he kokivat monia pahoja iskuja ja kÀrsimyksiÀ.

   

Siksi uskovan on oltava varma, ettÀ suhteensa on lÀpikotaisin yhteydessÀ Jumalan kanssa erityisesti stressin ja vastoinkÀymisten aikoina. Myös vaelluksessa Kristuksen kanssa on oltava kokosydÀmisesti vihkiytyneitÀ, varmuudella ja myönteisellÀ asenteella, jotta tuottaisimme iloa Herralle. MeidÀn Jumalamme IsÀ muistaa aina muistuttaa lastensa laiminlyönneistÀ. Kuten hyrrÀllÀ leikittÀessÀ: mitÀ enemmÀn pelokkaasti ruokkii ylÀpÀÀtÀ sitÀ paremmin ja tasapainoisemmin se hyrrÀÀ. Meille on elintÀrkeÀÀ tietÀÀ jumalasuhteestamme, ettÀ onko se pelastukseen ja ikuiseen elÀmÀÀn tÀhtÀÀvÀ tai viekö se kohti kirousta ja tuomiota.

 

                        2. Jumala TĂ€yttÀÀ Ja PÀÀttÀÀ TyönsĂ€ 

 

Jumala on taivaallisen suunnitelman suunnittelija ja muotoilija. HĂ€n on huolissaan ihmisistĂ€ ja ajattelee ja työskentelee jatkuvasti hyvinvointimme parhaaksi. Siksi Raamattu kuvaa Jumalan savenvalajana, joka tekee monenlaisia astioita savesta. (Jes. 45:9): ”Voi sitĂ€, joka riitelee Luojaansa vastaan, saviastia saviastioiden joukossa! Sanooko savi muovaajalleen: ‘MitĂ€ sinĂ€ pystyt tekemÀÀn? Sinun työsi on kĂ€dettömĂ€n työtĂ€!'”

   

Ennen saviruukun tekoa, savenvalaja suunnittelee etukÀteen ja vaivaa saven paljain kÀsin eikÀ saviastiaa ikinÀ tehdÀ valmistautumatta. Savenvalaja on syvÀsti vihkiytynyt ja keskittynyt projektiin kunnes se on tÀysin valmis. Silloin kun kappaleesta on tulossa masterpiece, mestariluomus, kaikkien sydÀmet tÀyttyvÀt kunnioituksella ja ilolla.

   

”MinĂ€ muotoilen valon ja luon pimeyden, MinĂ€ teen rauhan ja luon pahan, MinĂ€ Herra teen kaikki nĂ€mĂ€ asiat.” ( Jes. 45:7)  SinĂ€ ja minĂ€ olemme erikoisia Jumalan mestariluomuksia, jotka HĂ€n on henkilökohtaisesti luonut.

   

Eri ilmeet kasvoillamme ja persoonallisuutemme piirteet ovat erilaisia ja meidÀt on lÀhetetty tÀhÀn maailmaan uniikkeina tapauksina. Kukaan ei uskalla imitoida sellaista luomusta ja me olemme kaikkein kallisarvoisimpia tÀssÀ maailmassa. NiinpÀ on vÀÀrin, ettÀ me itsekÀÀn asettaisimme itseÀmme mihinkÀÀn alas kuten yhtÀ vÀÀrin on, jos itse nostamme itsemme Luojaamme ylemmÀksi ja nÀin tulemme röyhkeiksi. MeidÀn pitÀÀ aina antaa kiitos ja kunnia Herralle.

 

 

 

 

                             3. Huuda Herran Puoleen Ja Rukoile

 

Voimme sanoa, ettÀ yksi ihmiselÀmÀn arvokkaimmista aspekteista on, ettÀ voimme vaihtaa sanoja ihmisten kesken. Kommunikaatio on tÀrkeÀ vÀline toistemme sisimpien ajatusten ymmÀrtÀmiseen. Jumala sanoi, ettÀ jos me haluamme tietÀÀ HÀnen ajatuksensa, HÀn yllyttÀÀ meitÀ avaamaan suumme, itkemÀÀn ja rukoilemaan. Silloin HÀn lupaa paljastaa salaisuuksia, joita kukaan muu ei tunne.

   

SekĂ€ uusi ettĂ€ vanha testamentti ovat tĂ€ynnĂ€ ihmisten itkuja ja rukouksia sekĂ€ Jumalan antamia vastauksia noihin vilpittömiin rukouksiin. Rukoilimmepa ryhmĂ€nĂ€, perheenĂ€ tai yksilöinĂ€, kun rukoilemme ÀÀnekkÀÀsti ja itkien Jumalalle saamme aina oikeita vastauksia kyseiseen asiaan. Jumala kĂ€yttÀÀ tilaisuutta henkilökohtaiseen vĂ€liintuloon, kun palavasti huudamme puoleensa. Raamattu ilmoittaa, ettĂ€ kun me itkemme ÀÀnekkÀÀsti Jumalalle, HĂ€n sanoo: ”TĂ€ssĂ€ MinĂ€ Olen.” (Jes. 58:9) – eikĂ€ Herra ikinĂ€ ole kaukana vaan aina lĂ€hellĂ€.

   

Jeremia, profeettana, vietti koko elĂ€mĂ€nsĂ€ ajan itkemĂ€llĂ€ ÀÀnekkÀÀsti kansansa puolesta ja ihmisten puolesta. Mutta, ellei olisi ollut tĂ€llaista Jeremiaa, joka rukoili ”itkevĂ€sti” Jumalaa, Jumala olisi valinnut jonkun toisen Jeremian sijalle tuon työn tekemÀÀn. Kun tutkimme profeettojen elĂ€mÀÀ ja työtĂ€ Raamatusta, voimme todeta, ettĂ€ he elivĂ€t elĂ€mĂ€nsĂ€ tĂ€ysin Jumalan palvelijoina kaiken muun poissulkien.

   

Jumala aina katselee ihmisiÀ, jotka sopivat (kuin osa toiseen) tiettyyn ajanjaksoon, jota elÀmme. Kun HÀn löytÀÀ oikean palvelijan, HÀn antaa Voiman ja PyhÀ Henki kaadetaan voitelevana öljynÀ niin ettÀ valittu persoona on hyödyllinen ja voimautettu Jumalan yksilöllisesti valitsemiin palvelutehtÀviin. Kuinka paljon ja miten kutakin kÀytetÀÀn riippuu tuon hengellisen maljan koosta, mutta meidÀn pitÀÀ olla kiitollisia siitÀ, ettÀ Jumala on meidÀt valinnut kÀyttöönsÀ. Siksi meidÀn pitÀÀ uskollisesti vihkiytyÀ tÀhÀn kutsumukseen.

   

TĂ€ssĂ€ elĂ€mĂ€ssĂ€ Jumala voi kĂ€yttÀÀ meitĂ€ vain lyhyen ajan – tai Jumala voi kĂ€yttÀÀ elĂ€mÀÀmme kokonaisuutenaan kuolemaan asti. ”Mutta suuressa talossa ei ole vain kulta- ja hopea-astioita, vaan myös puu- ja maa-astioita, jotkut jaloa, jotkut vĂ€hemmĂ€n jaloa tarkoitusta varten. Jos siis ihminen puhdistautuu nĂ€istĂ€, hĂ€nestĂ€ on tuleva astia jaloa kĂ€yttöÀ varten, kunniaksi, pyhitetyksi ja mestarin kĂ€yttöön sopivaksi, ja jokaiseen hyvÀÀn työhön valmiiksi.” ( 2.Tim. 2:20-21)

 

                                 4. MinĂ€ paljastan salaisuuteni

 

"Totisesti Herra Jumala ei tee mitÀÀn paljastamatta salaisuuttaan palvelijoilleen profeetoille. Kun leijona Ă€rjyy, kuka ei pelkĂ€isi? Herra Jumala puhuu, kuka voi olla profetoimatta?” (Amos 3:7-8)

   

MeidĂ€n Jumalamme, IsĂ€, paljastaa salaisuuksiaan niille, jotka sinnikkÀÀsti etsivĂ€t ja kolkuttavat. Jumalan salaisuuden voivat saada kĂ€yttöönsĂ€ ne,  jotka sitĂ€ uskollisesti ja palavasti etsivĂ€t. TĂ€mĂ€ herĂ€ttÀÀ uteliaisuutemme ja samaan aikaan motivoi meitĂ€. Usko, Sana, rukous ja uuttera halu olla Herran lĂ€snĂ€olossa on hengellinen tila, jossa salaisuus paljastetaan sinulle.

   

TĂ€mĂ€ totuus on Jumalan suunnatonta armoa meitĂ€ kohtaan. On monia selityksiĂ€ siitĂ€ mitĂ€ se tarkoittaa, ettĂ€ salaisuudet paljastetaan, mutta jos poiketaan alkuperĂ€isestĂ€ merkityksestĂ€, puhutaan myös ”testin lĂ€pĂ€isemisestĂ€ syvĂ€ssĂ€, murehtivassa rukouksessa”, mysteerin selittĂ€misessĂ€.

   

Toisin sanoen: ”Se paljastetaan paljolla tiedolla” ja tĂ€tĂ€ se tarkoittaa. Itse asiassa Herra nĂ€ytti minulle monia tapahtumia, joita ei vielĂ€ ole tapahtunut. ” Ja,” HĂ€n sanoi: ”MinĂ€ panen kaiken hyvyyteni kulkemaan ennen sinua, ja MinĂ€ julistan Herran nimeĂ€ ennen sinua; ja MinĂ€ olen armollinen kenelle MinĂ€ olen armollinen ja armahdan ketĂ€ MinĂ€ armahdan.” ( 2. Moos. 33:19).

   

Jumala, IsĂ€ ei yhdellĂ€ kertaa anna meille koko suunnatonta hengellisten salaisuuksiensa mÀÀrÀÀ, vaan monien suurten ja pienten koettelemusten ja testien kautta ne paljastetaan. Herran katselee valmiuttamme joka pĂ€ivĂ€ ja tĂ€mĂ€ koetaan joka pĂ€ivĂ€ sekĂ€ hengellisessĂ€ ettĂ€ fyysisessĂ€ toimeentulossamme. Kuitenkin, mikĂ€ on kivuliaampaa ja vaikeampaa, on se tosiasia, ettĂ€ Jumala ei varoita meitĂ€ ennenaikojaan eikĂ€ meillĂ€ ole ehdottomasti mitÀÀn vihjettĂ€kÀÀn siitĂ€, milloin, missĂ€ ja millĂ€ menetelmĂ€llĂ€ testaus edistyy. Siksi meillĂ€ ei ole keinoa vapautua jĂ€nnitteestĂ€, vaan meidĂ€n tĂ€ytyy rukoilla lakkaamatta. ”Ja Johannes Kastajan pĂ€ivistĂ€ tĂ€hĂ€n pĂ€ivÀÀn Taivasten Valtakunta kĂ€rsii vĂ€kivallasta ja vĂ€kivaltainen ottaa sen vĂ€kisin.”

 (Mt. 11:12)

   

Jumala etsii sieluja, jotka haluavat kurkottaa Taivasten Valtakuntaan ja avata hengellisiÀ salaisuuksia. Sitten lopun aikoina HÀn on kÀyttÀvÀ heitÀ työntekijöinÀ sadonkorjuussa korjaamaan talteen jyvÀt. TÀtÀ työtÀ varten meidÀn pitÀÀ kestÀÀ, sietÀÀ, olla kÀrsivÀllisiÀ, kunnes meillÀ on Herran hyvÀksyntÀ valmiudestamme ja etsiÀ syvemmÀltÀ rukoillen jatkuvaa, loputonta, nöyrÀÀ ja voimakasta uskon rukousta.

   

Tapa, millÀ Jumala nykyisin kÀyttÀÀ kirkkoamme on poikkeuksellisen epÀtavallinen verrattuna toisiin kirkkoihin. Syy siihen on se, ettÀ sillÀ on tekemistÀ sen kanssa, mitÀ lopun aikoina tapahtuu; on voimakkaasti korostuvia ja niitÀ, jotka ovat epÀvarmoja. Kun katsomme oman kansakuntamme jÀrkyttÀviÀ kokemuksia menneisyydessÀ, on mitÀ todennÀköisintÀ, ettÀ enemmistö pitÀÀ niitÀ kielteisinÀ. Siksi aihetta kÀsitellÀÀn varovasti ja vakavasti.

   

TĂ€nÀÀn me olemme hengellisesti sokeita ja mitĂ€ enemmĂ€n menemme eteenpĂ€in, sitĂ€ epĂ€varmemmaksi maailma tulee. Siksi Herra kastoi meidĂ€t PyhĂ€llĂ€ HengellĂ€ ja tulella – paljastaen Herran voiman pelastaa kadotettuja sieluja. ”MinĂ€ todellakin kastan teidĂ€t vedellĂ€ parannukseen. Mutta HĂ€n, joka tulee minun jĂ€ljessĂ€ni, on mahtavampi kuin minĂ€, HĂ€n, jonka kenkiĂ€ en ole arvoinen kantamaan; HĂ€n kastaa teidĂ€t PyhĂ€llĂ€ HengellĂ€ ja tulella.” (Mt. 3:11)

   

Me olemme kokemassa PyhĂ€n Hengen leimuavan kasteen pĂ€ivittĂ€in. Ei ole vĂ€liĂ€ millaisessa paikassa me olemme, Herran Voima on yllĂ€mme, jos kaksi tai enemmĂ€n meitĂ€ on kokoontuneena yhteen. ”Ja tĂ€mĂ€ on se luottamus mikĂ€ meillĂ€ on HĂ€neen, ettĂ€, jos me pyydĂ€mme mitĂ€ tahansa HĂ€nen tahtonsa mukaan, HĂ€n kuulee meitĂ€.” ( 1.Joh. 5:14)  TĂ€mĂ€ on HĂ€nen lupauksensa. Me olemme varmoja, ettĂ€ me voimme uudistua pĂ€ivittĂ€in rukouksen kautta. Halleluja!

 

                                    SuojelusenkeleistĂ€

 

Raamatussa ei ole sanaa ”suojelusenkeli”. Sen sijaan apostoli Pietari mainitsee lyhyesti (Apt. 12:15) sellaisesta enkelistĂ€. KĂ€sitykset suojelusenkeleistĂ€ usein lisÀÀvĂ€t uteliaisuuttamme Raamattua kohtaan. ”SiitĂ€ me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamin sanoin, vaan Hengen opettamin. SelittĂ€en hengelliset asiat hengellisesti.” (1.Kor. 2:13)

   

Me kristityt haluaisimme tietÀÀ, onko meillÀ suojelusenkeleitÀ. Tavallisesti ne meistÀ, joilla on henkilahjoja ja jotka ovat astuneet hengelliseen maailmaan, tietÀvÀt totuuden ja me kerromme todelliset kokemuksemme maailmalle. Hengelliset asiat on vain koettava hengellisesti ja Jeesus kÀski meitÀ, joilla oli henkilahjoja, informoimaan niitÀ kristittyjÀ, joilla nÀitÀ ei ollut, ja taltioida tarkasti, mitÀ oli tullut esille.

 

                           Kim, Joo-Eun kohtaa SuojelusenkelinsĂ€

 

Kim, Joo-Eun: Viikko Uudenvuodenjuhlasta menin Ă€idinpuolen isovanhempien kotiin. IsoisĂ€ ja –Àiti tervehtivĂ€t iloisesti. Pastori-isĂ€ni sanoi: ”Jo-Eun, aivan kohta isovanhempasi lausuvat syntisen katumusrukousta, niin ettĂ€ katsopa tarkasti hengellisillĂ€ silmillĂ€si.” Sitten hĂ€n alkoi valmistella rukousta. IsĂ€ni pyysi isovanhempiani polvistumaan ja toistamaan rukouksen hĂ€nen jĂ€lkeensĂ€. 

 

He molemmat toistivat: “Taivaallinen IsĂ€mme, minĂ€ olen syntinen. En tuntenut sinua ja olen elĂ€nyt tĂ€hĂ€n asti palvellen epĂ€jumalaa. Anna anteeksi kaikki syntini! TĂ€stĂ€ lĂ€htien hyvĂ€ksyn poikasi Jeesuksen Kristuksen pelastajakseni ja palvelen HĂ€ntĂ€.“ Kun he rukoilivat, Jumala lĂ€hetti alas taivaasta kaksi enkeliĂ€, jotka asettuivat isovanhempien viereen.  NĂ€mĂ€ kaksi enkeliĂ€ olivat isovanhempien suojelusenkelit, jotka suojelevat heitĂ€ heidĂ€n maallisen elĂ€mĂ€nsĂ€ loppuun asti.

   

Heti kun enkelit olivat laskeutuneet taivaasta, he kumarsivat kunnioittavasti  Jeesuksen edessĂ€ ja nostivat toisen kĂ€tensĂ€ ikÀÀn kuin lupauksen tekemisen merkiksi. TĂ€mĂ€ nĂ€kymĂ€ oli sekĂ€ sotilaallinen ettĂ€ nöyrĂ€. Jeesus puhui heille kirkastuneella, majesteettisella ÀÀnellÀÀn: ”Teille on uskottu Sisar Kang, Joo-Yongin ja Sisar Haam, Oak-Boomin  suojeleminen, kunnes he lĂ€htevĂ€t tĂ€stĂ€ maasta. YmmĂ€rrĂ€ttekö?” Niin pian kuin kĂ€sky oli annettu, enkelit kumarsivat  ja taivuttivat polviaan ja vastasivat kunnioittavasti: “KyllĂ€, pyhĂ€ Herrani! Teemme kuten sanoit!”

   

Mutta mikĂ€ oli erikoista, ettĂ€ heti kun enkelit olivat vastanneet Jeesukselle, enkelien siivet hĂ€visivĂ€t. MinĂ€ en voinut olla kysymĂ€ttĂ€ heti  Jeesukselta: ”Jeesus! Kun enkelit tulivat taivaasta, heillĂ€ oli siivet. Miksi ne Ă€kkiĂ€ hĂ€visivĂ€t? ”  Jeesus selitti: ”Minun rakas Sesame, kyllĂ€pĂ€ olet utelias? EivĂ€t enkelien siivet mihinkÀÀn hĂ€vinneet.”

 

                                       Enkelien Siivet ja sulat

   

 

“Suojelusenkelien siivillĂ€ ja sulilla on vahva yhteys uskovan uskoon. Kun uskova elÀÀ elĂ€mĂ€nsĂ€   uskollisesti Minun yhteydessĂ€ni, enkelien siivet kasvavat ja myöhemmin ne voivat tulla suuriksi. Myös sulat voivat kasvaa kauniiksi.” “Voi, minĂ€ ymmĂ€rrĂ€n, Herra! Kiitos selityksestĂ€si minulle.” Kun osoitin kiitollisuutta Jeesukselle, HĂ€n hymyili ja nĂ€ytti tyytyvĂ€iseltĂ€.

   

Jeesus selitti, ettÀ taivaassa Àitini isÀn ja Àidinpuolen mummit ovat kanssamme juhlimassa isovanhempien hyvÀksymistÀ pelastetuksi ja Herra oli luvannut heille, ettÀ HÀn tuo minun Àidinpuolen mumminkin Herran Kirkon jumalanpalvelukseen.

   

Kun vĂ€litin tĂ€mĂ€n informaation pastorille, hĂ€n sanoi innoissaan: ”Joo-Eun! TĂ€mĂ€ on arkaluontoinen asia, niin ettĂ€ meidĂ€n pitÀÀ puhua siitĂ€ varovasti. Se voi tuottaa valtavaa vastustusta monien muiden kirkkokuntien taholta.” Niin pian kuin pastori oli tuon ajatuksensa lausunut, Jeesus, joka seisoi minun vierellĂ€ni, sanoi: ”Enkö voi tehdĂ€ mitĂ€ tahansa? Pastori Kim, Ă€lĂ€ murehdi itseĂ€si sairaaksi! Olen kutsunut monia sieluja taivaasta yhtymÀÀn taivaan Herran Kirkon jumalanpalvelukseen, ja tĂ€mĂ€ siksi, ettĂ€ teidĂ€n palveluksenne keskittyy Minuun ja on hengellisesti elĂ€vÀÀ. LĂ€hitulevaisuudessa suunnittelen ottavani monia hyvin tunnettuja Raamatun persoonallisuuksia todistamaan saarnaa Herran Kirkossa ja ne seurakunnan jĂ€senet, joilla on hengellinen nĂ€kökyky, nĂ€kevĂ€t selvĂ€sti ja keskustelevat kanssaan.”

   

Minut tĂ€ytti ylitsepursuava riemu ja tuijotin Jeesusta, huusin: ”Vau! Jeesus! Eikö se merkitse, ettĂ€ meidĂ€n uskomme esi-isĂ€t, Aabraham, Mooses ja Elia osallistuvat kirkkomme jumalanpalvelukseen?”  Jeesus vastasi: ”KyllĂ€, kyllÀ  Totta kai, kyllĂ€! TĂ€llĂ€ hetkellĂ€ he kaikki jĂ€rjestelevĂ€t asioitaan vieraillakseen Herran Kirkossa.” Heti tultuani kotiin kerroin asian veljelleni Joosefille ja hĂ€n vastasi vĂ€littömĂ€sti: ”Vau! Silloin minĂ€ menen ja kohtaan Jobin tyttĂ€ren ensiksi.” Kun kuulin sen, tuli mustasukkaiseksi. Jeesus antoi kauttani taas isĂ€lleni sanottavaksi muistutuksen, ettĂ€ hĂ€nen tulee kirjoittaa tarkasti muistiin kaikki, mitĂ€ tĂ€nÀÀn tapahtui.

 

                           Jeesuksen Vastaanottamisen Prosessi

 

”SillĂ€ jos sinĂ€ suullasi tunnustat , ettĂ€ Jeesus on Herra ja sydĂ€messĂ€si uskot, ettĂ€ Jumala on HĂ€net kuolleista herĂ€ttĂ€nyt, sinĂ€ pelastut, sillĂ€ sydĂ€men uskolla tullaan vanhurskaaksi, mutta ratkaisevan tĂ€rkeÀÀ on omata silpitön sydĂ€n ja mieli. Monet, jotka ovat ottaneet Minut vastaan pÀÀtyvĂ€t helvettiin, koska rukoustunnustamisen aikana he yksinkertaisesti lausuivat rukouksen ilman vilpittömyyttĂ€!” (Room. 10:9-10)

   

Jeesus selitti: ”Sesame! Jotta joku pelastuisi, hĂ€nen tĂ€ytyy uskoa ja ottaa minut vilpittömĂ€sti syvĂ€lle sisimpÀÀnsĂ€, mutta kaikkein tĂ€rkeintĂ€, ratkaisevaa, on omata vilpitön sydĂ€n ja mieli. Monet, jotka ovat ottaneet minut vastaan, pÀÀtyvĂ€t helvettiin, koska he tunnustaessaan syntinsĂ€ vain lausuivat rukouksen ilman vilpittömyyttĂ€!”

  

Jeesus sanoi myös: “Monet vĂ€ittĂ€vĂ€t, ettĂ€ he ovat hyvĂ€ksyneet ja tunnustaneet Minua sydĂ€miinsĂ€, ja puhuvat uskovansa, ettĂ€ ovat pelastuneet, koska ovat uskoneet minuun jo niin kauan. Mutta aika ei merkitse pelastumisessa mitÀÀn. Hedelmien esiin tulo sinun luonteessasi vie sinut lĂ€hemmĂ€ksi pelastumistasi. Monet uskovat sokeasti epĂ€tarkkaa opetusta, ettĂ€ yksinkertainen suulla lausuminen, tunnustaminen, takaa pelastumisen – he elĂ€vĂ€t harhaluulossa, ettĂ€ ovat matkalla taivaaseen.” Jeesuksen sydĂ€n on murtunut ja turhautunut, koska niin moni sielu pÀÀtyy helvettiin, koska he uskoivat virheellisesti.

   

Kysyin Jeesukselta: ”Jeesus! MitĂ€ mitĂ€ voin tehdĂ€? Voinko saavuttaa pelastuksen?” Jeesus tĂ€ynnĂ€ armoa vastasi: ”KyllĂ€, totta kai. Miksi Sesame ei saavuttaisi pelastusta? Mutta sinun myös tĂ€ytyy vilpittömĂ€sti totella ja elÀÀ uskollisesti. YmmĂ€rrĂ€tkö?” MinĂ€ tein lupauksen ja sanoin: ”KyllĂ€ Herra! MinĂ€ elĂ€n kuten sanoit!”

   

” Siksi rakkaani, niin kuin olette aina olleet kuuliaisia, ei vain minun lĂ€snĂ€ ollessani vaan vielĂ€ enemmĂ€n nyt, kun olen poissa, ahkeroikaa pelĂ€ten ja vavisten oman pelastumisenne hyvĂ€ksi ( Fil. 2:12 ), ja (1. Pt. 1:9): ”SillĂ€ te saavutatte uskonne pÀÀmÀÀrĂ€n, sielujen pelastuksen.”

 

                 Joosef Kohtaa Lopulta Naispuolisen Demonin

 

Kim, Joosef : Olin keskittynyt pyytĂ€mÀÀn Herralta hengellisen nĂ€kökykyni avautumista ja olin kuin tulessa, kun rukoilin kielillĂ€. Noin 1,5 metrin pÀÀssĂ€ edessĂ€ni istui valkoasuinen  henkilö selkĂ€ minuun pĂ€in. Kun rukoilin, ajattelin: “Kuka on tuo henkilö, joka istuu edessĂ€ni selkĂ€ minuun pĂ€in?” Henkilö ei nĂ€yttĂ€nyt mieheltĂ€, koska hĂ€nen suorat hiuksensa oli sidottu takaa pitkiksi ja ne heiluivat jonkin verran. Tulin todella uteliaaksi ja myös pelkoni lisÀÀntyi.

   

Olin varma, ettĂ€ se oli demoni, mutta se istui hievahtamatta. MinĂ€ istuin sen selkÀÀ tuijottaen. Pelkoni lisÀÀntyi. ÄkkiĂ€ demoni huusi: ”Ahhh!” ja kÀÀnsi pÀÀnsĂ€ minuun pĂ€in ja tuntui kuin sydĂ€meni olisi lakannut sykkimĂ€stĂ€. Demoni kÀÀnteli pÀÀtÀÀn suunsa auki ja verta pulppusi vuolaasti suun ylĂ€- ja alapuolisista kulmahampaista. Demonin silmĂ€kulmat vuotivat verta, kun se siristi silmiÀÀn ja tuijotti minua sanoen: ”MinĂ€ lĂ€hetĂ€n sinut helvettiin!” Kun kuulin tĂ€mĂ€n, olin pelosta jĂ€ykkĂ€ enkĂ€ tiennyt mitĂ€ tehdĂ€. NiinpĂ€ aloin rukoilla ja puolustautua: ”Hei  sinĂ€ saastainen demoni! Jeesuksen nimessĂ€ hĂ€ivy luotani! LĂ€hde!” 

    

Mutta demoni ei hevin perÀÀntynyt. Sen sijaan se hyökkĂ€si raapaistakseen minua terĂ€villĂ€ kynsillÀÀn. TĂ€llöin usein muistan Raamatun lauseen, jossa kehotetaan aina olemaan valmiina demonihyökkĂ€yksen varalta ja niinpĂ€ huusin: ”Olkaa siis Jumalalle alamaisia, mutta vastustakaa Paholaista, niin hĂ€n pakenee luotanne.”   ( Jk. 4:7)  Mutta edes tĂ€llĂ€kÀÀn naisdemoni ei lĂ€htenyt, sillĂ€ se oli erittĂ€in pahanlaatuinen. Aloin puhua ÀÀnekkÀÀsti (Mk. 16:17) valtuuksilla: ”Ja nĂ€mĂ€ merkit seuraavat niitĂ€, jotka uskovat. Minun nimessĂ€ni he ajavat ulos riivaajia, he puhuvat uusin kielin.” Nyt demoni lĂ€hti heti luotani.

   

Jatkoin rukoilemista.  Lukemattomia naisdemoneja alkoi ilmestyĂ€ jatkuvana virtana. TĂ€hĂ€n asti, ennen hengellisen nĂ€kökyvyn lahjan tuloa, usein hermoilin ja murehdin, etten saakaan tuota lahjaa. Kun  kuulin, kuinka pian rva Baek, Bong-Nyo ja Joo-Eun sen saivat ja tiesin heidĂ€n hengelliset taistelunsa demonien kanssa, en koskaan voinut uneksiakaan, ettĂ€ minĂ€kin kokisin samaa. Niinkuin voimme nĂ€hdĂ€ silmillĂ€mme ja kuulla korvillamme, demonit ovat yhtĂ€ selkeĂ€sti nĂ€kyviĂ€ hengellisille silmillemme. Voimme kokea demonit kaikilla aisteillamme! Demonit, joilta puuttui silmiĂ€ ja pelkĂ€t silmĂ€munat sekĂ€ sininen demoni, jolla oli kissan silmĂ€t, jatkoivat hyökkĂ€yksiÀÀn, mutta kaivoin niiltĂ€ kaikilta silmĂ€t pÀÀstĂ€ ja heitin ne kauas pois luotani.

   

Sitten Ă€kkiĂ€ tuli hiljaista enkĂ€ voinut enÀÀ nĂ€hdĂ€ ketÀÀn vihollista. Jatkoin kielillĂ€ rukoilemista. JĂ€ttimĂ€inen villisika terĂ€vine torahampaineen hyökkĂ€si minua kohti röhkien kovaa: ”Honk!” Kun otuksen nenĂ€n ja suun kuuma höyry saavutti minut, se oli epĂ€miellyttĂ€vÀÀ ja sai voimaan pahoin. Varoittamatta, yllĂ€ttĂ€en minut tĂ€ysin, se yritti puskea minua pÀÀllÀÀn. Silloin Haak-Sung, joka rukoili vieressĂ€ni, huusi: ”Joosef , varo, se on vaarallinen! Suojaudu ja liiku!”   Varoitettuaan minua hĂ€n itse kÀÀntyi kasvotusten tuon pedon kanssa. Veli Haak-Sung otti otusta niskasta ja pakotti sen maahan. Otus  röhkĂ€isi: “Honk!” ja hĂ€visi.

   

Huokasin: ”Ohoh.” JĂ€nnityksen lauettua aloin rukoilla kielillĂ€ jatkuvasti. TĂ€llĂ€ kertaa nĂ€in ison pikimustan kivenlohkareen. Aloin nĂ€hdĂ€ jotain susia muistuttavaa ja ne ulisivat ”Aoooo! Aooo! Aooo!”  Ihoni meni kananlihalle. Samaan aikaan, minun sitĂ€ tajuamatta, tuli anakonda liukuen lĂ€helleni ja se alkoi kiertyĂ€ ympĂ€rilleni ja tukehduttaa minua – se tapahtui sananmukaisesti silmĂ€nrĂ€pĂ€yksessĂ€.

   

Kun hengittĂ€minen alkoi olla työlĂ€stĂ€, silloin ajattelin, ettĂ€ kuolema ei ole kaukana ja siksi potkin ja taistelin, mutta minulla ei ollut pian jĂ€ljellĂ€ voimaa muuhun kuin huutamiseen. ”Herra! Herra! Vahvista minua! Anna minulle Voima!” Heti tĂ€ytyin mahtavalla voimalla. Tartuin anakondaan kaksin kĂ€sin ja heitin sen kauas pois.

    

Lopuksi kukistettuani useita demoneita tunsin, ettÀ olin saanut rukouksiinikin jnkl. siivet ja lensin sanomattomalla nopeudella taivaalla. Tunsin sen niin selvÀsti. IlmakehÀ maapallon ympÀrillÀ oli lievÀsti kellanpunertava ja niin kaunis.

 

                                       Villisikademoni

 

Kim, Joo–Eun: Villisika, joka hyökkĂ€si vĂ€kivaltaisesti veljeĂ€ni Joosephia kohti, alkoi tulla  minua kohti. Se oli vĂ€riltÀÀn harmaa, tuhkan vĂ€rinen. Olin niin kauhuissani, ettĂ€ avasin silmĂ€ni ja otus hĂ€visi. Suljin silmĂ€ni uudelleen ja jatkoin rukousta. EdessĂ€ni oli synkkĂ€ metsĂ€ ja kuljin siihen yksin. Sama villisika ilmestyi ja hyökkĂ€si Ă€kkiĂ€ minua kohti tĂ€ydellĂ€ vauhdilla, yritti törmĂ€tĂ€ minuun. Juoksin kaikin voimin pakoon villisikaa, joka ajoi minua takaa loputtomasti. Sitten nĂ€in leveĂ€n tien ja juoksin sen keskikohtaan, jossa nĂ€in Jeesuksen seisomassa.

   

Huusin HĂ€nelle: ”Jeesus! Jeesus! Please, pelasta minut! Villisika hyökkÀÀ kimppuuni!” Herra lohdutteli minua ja sanoi: ”Rakkahin Joo-Eun, Ă€lĂ€ pelkÀÀ. ” Sitten Jeesus tarttui hyökkĂ€vÀÀn sikaan, irrotti sen turkin, pieksi sen ja sika kiljui kivusta. Sitten Jeesus heitti villisian kauas pois minusta.

 

 

 

                                          Kotini Taivaassa

 

Sanoin: ”Rakas Jeesus! Haluan nĂ€hdĂ€ taivaan kotini. Haluaisin nĂ€hdĂ€ sen. Please, anna minun nĂ€hdĂ€ se edes kerran!”, anoin Herralta. Heti avautui erilainen maisema silmien eteen. NĂ€kymĂ€ oli uskomaton, siinĂ€ loisti valtava valo niin etten voinut pitÀÀ silmiĂ€ni auki. Iso talo etĂ€isyydessĂ€ oli maalattu vaaleanpunaisen sĂ€teilyn eri sĂ€vyillĂ€. Ajattelin itsekseni: "PidĂ€n kyllĂ€ kovasti pinkistĂ€kin, vau! En tiedĂ€ kuka on tĂ€mĂ€n talon omistaja, mutta olen niin kateellinen, kateellinen." Jeesus piti minua kĂ€destĂ€ni ja johdatti lĂ€hemmĂ€ksi taloa ja sanoi, ettĂ€ meidĂ€n pitĂ€isi ottaa selvÀÀ kenen talo se on. NiinpĂ€ seurasin HĂ€ntĂ€ huoletta. Olin niin onnellinen, ettĂ€ olin pyörtyĂ€.

   

Talo ei ollut kenenkÀÀn muun kuin minun!  Ja talon sivussa oli kirjoitus: ”Sesamen talo” lempinimeni mukaan. Kauempaa katsottuna talo nĂ€ytti pinkiltĂ€, mutta  lĂ€heltĂ€ katsoen se oli monivĂ€rinen, loistelias vĂ€rien sekoitelma. Talo taivaassa oli niin mahtava, iso ja korkea, ettĂ€ kun seisoin sen ulko-ovella, tunsin olevani tomuhiukkanen. Sen leveys oli myös merkittĂ€vĂ€. Jeesus tiesi, ettĂ€ lempivĂ€rini oli pinkki ja siksi HĂ€n oli valinnut loisteliaan pinkin vĂ€rin. SisÀÀnkĂ€ytĂ€vÀÀ vartioi kaksi  pitkÀÀ enkeliĂ€ miekkoineen. Kun he nĂ€kivĂ€t minut, he kumarsivat kunnioittavasti:  ”Tervetuloa Joo-Eun!” En astunut sisÀÀn, nautin vain ulkonĂ€kymistĂ€.

    

En ole koskaan ennen nĂ€hnyt niin paljon jalokiviĂ€ ja timantteja, jotka olivat ovessa ja seinissĂ€, niin ettĂ€ valon kimaltaessa niistĂ€ en vĂ€hÀÀn aikaan kyennyt ajattelemaan selvĂ€jĂ€rkisesti. Jotkut talon osat olivat muodoltaan kuin lego-palikoista tehtyjĂ€ ja mitĂ€ korkeammaksi talo nousi, sitĂ€ enemmĂ€n se loisti kuin aamurusko. En tiedĂ€ mistĂ€ se johtui, ehkĂ€ siitĂ€ ettĂ€ tĂ€mĂ€ talo oli minun, mutta kaikki muut talot tuntuivat pienemmiltĂ€ kuin omani. Kiitin Jeesusta pitkÀÀn ja hartaasti: ”Jeesus, rakastettuni Jeesus! Kiitos hirveĂ€n  paljon! Se on mahtava ja kaunis.” Silloin Jeesus vastasi: ”PidĂ€ se hyvĂ€nĂ€si, Joo-Eun! Seuraavalla kerralla vien sinut talosi sisĂ€puolelle, joten rukoile hartaasti!” Myös Jeesus lupasi, ettĂ€ kun teen jotakin uskossa, mitĂ€ tahansa, HĂ€n rakentaa taloni korkeammaksi ja korkeammaksi.

 

 

 

 

                       Rukous Joka Kohoaa Ylös Taivaaseen

 

Lee Haak-Sung: Kun olin rukoilemassa, Jeesus tuli luokseni ja kulki kaikkien rukoilijoitten keskellĂ€, hymyili, samalla kun HĂ€n puheli:          “ Haluan erityisesti nĂ€hdĂ€ kenen rukoukset kohoavat taivaalla korkeimmalle.” Heti HĂ€nen sen sanottuaan me kaikki aloimme rukoilla vimmatusti haluten tĂ€yttyĂ€ PyhĂ€n Hengen leimuavalla tulella. Minusta tuntuu kuin olisimme tulittaneet pistooleilla, kun rukoilimme!

   

Jeesus sanoi ÀÀnekkÀÀsti: ”Katsotaanpa. RiittÀÀ, riittÀÀ! Kuten odotettua, pastori Kim suoriutui hyvin! KyllĂ€, kyllĂ€, tulos on hieno! Ole ÀÀnekkÀÀmpi, tulita enemmĂ€n, paljon hanakammin! Ou, kyllĂ€, sinĂ€kin, hyvÀÀ työtĂ€. Mahtavaa
 Sisar Kang, Hyun-Ja ja tuleva morsiamenikin rukoilevat tosi ÀÀnekkÀÀsti? KyllĂ€, niin on!” Sitten Jeesus keskittyi kuuntelemaan Joosefia, Joo-Eunia, minua, Yoo-Kyungia, Ă€itiĂ€ni ja diakonissaa. Jeesus kulki edestakaisin ja tarkasteli kuinka korkealle rukouksemme matkasivat. Voin nĂ€hdĂ€ kisan tuloksen graafisina pylvĂ€ikköinĂ€.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

                       Helmikuun kymmenes, torstai 2005

 

Saarnateksti (Room. 1:17): ”SiinĂ€ Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niin kuin on kirjoitettu: ‘Vanhurskas on elĂ€vĂ€ uskosta.’”

   

                             Joo-Eun NĂ€kee Helvetin SisÀÀnkĂ€ynnin

 

Kim, Joo-Eun: Rukoilin ÀÀneen, kun hohtava ja sĂ€teilevĂ€ Jeesus lĂ€hestyi minua. Jeesus otti minua kĂ€destĂ€ ja sanoi: ”Minun Sesame! Sinun tĂ€ytyy tulla kanssani, seuraa Minua!  Vastasin: ”KyllĂ€ Jeesus.” Heti kun olin ottanut Jeesuksen kĂ€destĂ€ kiinni, matkustimme pitkÀÀ pimeÀÀ tunnelia ja tajusin heti, ettĂ€ olimme helvetissĂ€.

   

Kuten tavallista, tie helvettiin on aina pimeĂ€ ja vapisen silloin. KĂ€velimme hetken ja kun kĂ€velimme, tien vasemmalla puolella nĂ€in pitkĂ€n nuolen edessĂ€ni. Ensin nĂ€ytti, ettĂ€ nuoli osoittaa tiettyyn suuntaan, mutta pian ymmĂ€rsin, ettei ollut muuta tietĂ€ kuin se johon nuoli osoitti. Kun astuimme syvemmĂ€lle, tuli nĂ€kyviin selkeĂ€  otsikko ”Helvetin SisÀÀnkĂ€ynti” ja sen osuttua silmiini ruumiini alkoi kavahtaa taaksepĂ€in. Herra luki nopeasti mieleni ja sanoi: ”Joo-Eun, Ă€lĂ€ pelkÀÀ! MinĂ€ suojelen sinua!” NĂ€in HĂ€n vahvisti minua.

   

Astuimme syvemmĂ€lle helvettiin. Tie muuttui hohtavan punaiseksi niin etten voinut sietÀÀ sen leimuavaa kuumuutta. NĂ€ytti ettĂ€ kaikki muuttunut kuumaksi hirvittĂ€vĂ€n lĂ€mmön takia. Sinnittelin niin pitkÀÀn kuin kykenin, mutta lopulta tulin liian pelokkaaksi ja menin paniikkiin, huusin. ”Jeesus! Jeesus! On liian kuuma ja  minua pelottaa!” Herra lohdutti minua muistuttamalla, ettei minun tarvinnut pelĂ€tĂ€ eikĂ€ olla huolissani.

   

Lopulta, kun helvetin ovi avautui tulisena kuumuudestaan, lukemattomien ihmisten tuskanhuudot voitiin heti kuulla. Monia pieniÀ teitÀ kulki, jakautui ja yhdistyi toisten kanssa ja molemmin puolin tietÀ oli pohjattomia jyrkÀnteitÀ. Pienet ja suuret tulenliekit olivat elÀviÀ ja kiipesivÀt jyrkÀnteen rinteitÀ ylöspÀin. Vasemmalla oli monia jÀttimÀisiÀ paistinpannuja, joissa oli kÀdensijat molemmin puolin. Olen nÀhnyt aikaisemmin monia ihmisiÀ paistettavan elÀvinÀ paistinpannuissa, mutta niillÀ oli suunnaton kokoero nÀihin nÀhden, mitÀ nyt nÀin. Pannu oli nyt kymmenen kertaa suurempi kuin voimistelusalin pinta-ala.

   

Pannu oli tĂ€ynnĂ€ alastomia ruumiita ja savua oli paljon. Demonit alkoivat vuodattaa öljyĂ€ muistuttavaa ainetta ihmisruumiisiin ja he alkoivat huutaa ja juosta ympĂ€ri yrittĂ€en vĂ€lttÀÀ tuota rasvaa. HeidĂ€n jalkojensa alla pannu muuttui tulipunaiseksi liekistĂ€ ja ylhÀÀltĂ€ demonit hakkasivat heitĂ€ ja kaatoivat öljyĂ€ kaikkiin. NĂ€ytti kuin ihmiset olisivat pukeutuneet rÀÀsyihin, mutta ”rÀÀsyt” olivat heidĂ€n lihaansa, joka halkeili ja lohkeili riekaleina ja  työntyi irti kun he kiristelivĂ€t hampaitaan.

   

Myös toisella puolella oli vuori tĂ€ynnĂ€ muureja; joka muurissa oli lukematon mÀÀrÀÀ koloja. NĂ€mĂ€ kolot olivat yhteydessĂ€ alas aina helvetin pohjaan saakka ja pimeiden tunnelien sisĂ€llĂ€ kuului jatkuva ihmisten kirkuna. LöyhkĂ€ oli niin kauhea, ettĂ€ sanoin: ”Jeesus! Tunnen mahani sairaaksi ja tĂ€mĂ€ on sietĂ€mĂ€töntĂ€.” Niin Jeesus vastasi. ”Niin on, Joo-Eun! MinĂ€ teen sen, ettet tunne mitÀÀn hajua enÀÀ.” Sitten HĂ€n kosketti nenÀÀni ja niin kykenin vain nĂ€kemÀÀn ja tuntemaan ympĂ€ristöÀni.

   

Paistinpannun vierellÀ nÀin monia eri demoneja ympÀröimÀssÀ sitÀ. Oli vanhan naisen nÀköisiÀ, lyhyttukkaisia, valkohapsisia kalloja, erilaisia kÀÀrmeitÀ, elÀinpÀisiÀ demoneja, lepakonsiipisiÀ, joita lenteli ympÀriinsÀ, ja lukematon mÀÀrÀ muita. Jokainen demoni kantoi kuolettavaa asetta.

   

SiellĂ€ oli monia eriskummallisia demoneja, jotka kantoivat  isoa terÀÀ. Kun hirvittĂ€vissĂ€ kivuissa olevat ihmiset osoittavat vastustusta huutamalla ja yrittĂ€mĂ€llĂ€ kiivetĂ€ ulos, nĂ€iden demonien tehtĂ€vĂ€ on puukottaa heitĂ€ tuolla terĂ€llĂ€, murskata heidĂ€n ruumiinsa ja heittÀÀ heidĂ€t takaisin tuleen. 

 

 

 

 

     Ihmisvarras HelvetissĂ€ Muistuttaa Kanavarrasta Maan PÀÀllĂ€

 

Jeesus vei minut toiseen paikkaan, jossa melkein pyörryin siitĂ€ mitĂ€ nĂ€in. Kotimatkalla koulusta olin syönyt paistettuja ja kĂ€ristettyjĂ€ viiriĂ€isenmunia ja kananpoikia.  Mutta kun nyt nĂ€in helvetissĂ€ nĂ€kymĂ€n, joka muistutti kananpoikien kĂ€ristĂ€mistĂ€, aloin vĂ€ristĂ€ kauhusta. Se oli niin pelĂ€styttĂ€vĂ€ ja vapisuttava elĂ€mys, etten muistanut, ettĂ€ Jeesus seisoi vierellĂ€ni.

   

Mies, sitten nainen, taas mies pinottiin vuorotellen pÀÀllekkĂ€in korkeaksi kasaksi.  JĂ€ttidemonit estivĂ€t pakenemisen ja pitelivĂ€t ihmispinon sivuja. Kaikki ihmiset olivat alasti ja pinottu erikorkuisiin kasoihin. Jotkut pinot olivat 39 metrin, toiset jopa 98 metrin ja vielĂ€ jotkut 148  metrin korkuisia.

   

Terrori, pelko, kauhu, oli ihmisissĂ€ silminnĂ€htĂ€vÀÀ. NĂ€ytti, ettei heillĂ€ ollut mitÀÀn mahdollisuutta vastustaa tapahtumia. Kun ihmispino oli valmis, demonit ottivat pitkĂ€n ja terĂ€vĂ€n korkkiruuvin kaltaisen instrumentin, joka oli paljon pidempi kuin ihmispino, ja lĂ€vistivĂ€t niillĂ€ ihmisten rinnan. Pian tuo korkkiruuvi oli lĂ€vistĂ€nyt viimeisenkin kasan uhrien rinnat pinon pÀÀltĂ€ kĂ€sin. SillĂ€ hetkellĂ€ kaikuivat yhtĂ€aikaiset kuolemantuskaiset kirkunat, jotka tuntuivat repivĂ€n helvetin taivaat: ”Ahhhh! Please! Auttakaa minua! Lopettakaa,  lopeta se!”

   

JĂ€ttidemonit pitivĂ€t ihmisiĂ€ paikoillaan. Ne ottivat toisen korkkiruuvin, jolla ne lĂ€vistivĂ€t alavatsan alueen ja pitivĂ€t ihmispinoa paikoillaan. Ihmiset jatkoivat huutamistaan ja anoivat amoa. Ilmestyi muitakin demoneja, irvistellen, kullakin pitkĂ€ seivĂ€s, jolla ne alkoivat ruhjoa ja  tökkiĂ€ ihmisiĂ€. ”Pelastakaa minut! Lopettakaa, please, tuo. Te kirotut demonit!”  Ja ihmisiltĂ€ ryöppysi kirouksia – mutta niistĂ€ ei ollut mitÀÀn hyötyĂ€. Verta alkoi valua ihmisistĂ€. Tilanne nĂ€ytti samanlaiselta kuin Ă€itini olisi keittĂ€mĂ€ssĂ€ perunoita. HĂ€n kĂ€ytti metallista tikkua nĂ€hdĂ€kseen joko perunat olivat kysyneet.

   

Oli puistattavaa nĂ€hdĂ€, ettĂ€ vaikka ihmiset kamppailivat kaikin voimin, potkien ja huutaen, he eivĂ€t pÀÀsseet irti vartaasta. Demonit olivat niin jĂ€ttimĂ€isiĂ€, ettĂ€ ne melkein koskettivat taivasta ja heidĂ€n hiuksensa olivat niin kiemurassa ja kulmakarvat ja silmĂ€ripset niin kierossa, ettĂ€ ne nĂ€yttivĂ€t inhottavilta madoilta. ”YĂ€k! Inhottavaa, Ouuh! Kauheaa!”, ilmaisin tahtomattani totaalisen inhoni. Demonit jatkoivat huutamistaan ja nauramistaan kovaan ÀÀneen. ”Vau! TĂ€mĂ€ on hienoa! Todella upeata.” Ja kirkuminen jatkui jatkumistaan.

 

Demoni oli lĂ€vistĂ€nyt ihmispinon pitkĂ€llĂ€ korkkiruuvilla, jossa oli iso kĂ€densija. Muut demoni tulivat ja nostivat nĂ€mĂ€ ihmiset kohti leimuavaa tulta. Ne asettivat heidĂ€t leimuavaan tuleen ja alkoivat grillata heitĂ€. SillĂ€ hetkellĂ€ korkkiruuvissa olevat alkoivat  kirkua vielĂ€ suuremmasta kivusta. ”Ahhhh. Pelasta minut! Kipu tappaa minut. Ouch, on niin kuuma!” Demonit vĂ€hĂ€t vĂ€littivĂ€t ihmisten tuskanhuudoista ja jatkoivat heidĂ€n paistamistaan elĂ€vĂ€ltĂ€. IhmisillĂ€ oli kaksinkertainen tuska: kebab-vartaan aiheuttama kipu ja elĂ€vĂ€nĂ€ kĂ€ristĂ€misen kipu.

   

Kysyin Jeesukselta: ”Kauanko he kestĂ€vĂ€t tĂ€tĂ€ hirvittĂ€vÀÀ kipua? Minua jĂ€rkyttÀÀ.” Herra vastasi: ”Joo-Eun! MitĂ€ kivulloisia rangaistuksia he kokevatkaan  tÀÀllĂ€ helvetissĂ€, kaikki heidĂ€n aistinsa pysyvĂ€t elĂ€vinĂ€ – kuten maan pÀÀllĂ€kin elĂ€villĂ€. Kuunnellaanpa mitĂ€ demonit sanovat tĂ€llĂ€ hetkellĂ€!”

   

Demonit ottivat tulessa grillatut ihmiset paistinvartaasta ja sanoivat: ”NĂ€yttĂ€vĂ€t herkullisilta. MinkĂ€ nĂ€istĂ€ hulluista minĂ€ söisin ensiksi, tavallisen vai keskikokoisen?” Grillatut eivĂ€t olleet kuolleita. HeidĂ€t oli paahdettu mustiksi, he olivat tĂ€ysin elĂ€viĂ€, mutta lopen uupuneita.

   

Kukin demoni otti vartaan ja sanoi: ”No, mitĂ€ vĂ€liĂ€. MinĂ€ syön ne jĂ€rjestyksessĂ€.” – ja alkoi sitten repiĂ€ lihaa kuin grillivartaasta.  Kuului rouhivaa ÀÀntĂ€ nivelten ja rustojen kohdalla.  Kun demonit pureskelivat ihmisten murskaantuvia luita, rouhintaÀÀnet siirtyivĂ€t suun osasta toiseen. Ihmiset kirkuivat kivusta, kun he hĂ€visivĂ€t demonin suuhun.

   

Seuraava vartaaassa oleva ihminen odotti, pelkĂ€si, potki ja kirkui, mutta se oli hyödytöntĂ€. Kaikki heidĂ€t oli paahdettu mustiksi ja  he tĂ€risivĂ€t villisti pelosta. Yksi kerrallaan nĂ€in demonien syövĂ€n heidĂ€t elĂ€vinĂ€.  Tunsin surua ja kyyneleet vierivĂ€t pitkin poskia. ”Jeesus! Jeesus! Tunnen suurta surua noiden ihmisten puolesta. MitĂ€ voisin tehdĂ€? En voi sietÀÀ tĂ€mĂ€n katselemista enempÀÀ.”, nyyhkytin.

   

Nuo tulessa paahdetut ja demonien syömÀt alkoivat regeneroitua. HeidÀt johdettiin ryhminÀ ja joitakin yksilöinÀkin toisiin ja erilaisiin helvetin paikkoihin. Demonit eivÀt kertoneet, minne heitÀ vietiin, mutta kun yksi kÀrsimys oli pÀÀttynyt, heidÀt heti sijoitettiin taas toiseen paikkaan.

   

Ihmiset huusivat: ”Mihin viette meitĂ€ nyt? Please, jĂ€ttĂ€kÀÀ meidĂ€t yksin. Olkaa armollisia, olisitteko?”  Kun he kysyivĂ€t, demonit vastasivat: ”PitĂ€kÀÀ suunne kiinni, tyhmĂ€t! Voisitteko vain pitÀÀ suunne kiinni ja seurata meitĂ€?” Ne alkoivat leikellĂ€ heitĂ€ sinisillĂ€ sirpeillÀÀn ja pahoinpidellĂ€ vakavasti. Silloin Jeesus johti minut seuraavaan paikkaan.

 

                                Valtava Keko KidutusvĂ€lineitĂ€

 

”Jeesus! Mihin viet minut seuraavaksi?”, kysyin Herralta, HĂ€n vastasi ja sanoi, ettĂ€ tietĂ€isin kun pÀÀsemme sinne. Menimme jĂ€lleen Paholaiskuninkaan luo. HĂ€n istui valtaistuimellaan. Mutta nĂ€htĂ€vĂ€nĂ€ oli jotain erikoista, koska suurella Saatanan eteen katetulla pöydĂ€llĂ€ oli pinottuna lukematon mÀÀrĂ€ kauheita, terĂ€viĂ€, peloittavia työvĂ€lineitĂ€ ja aseita. Sitten esiin marssi loputon ihmisparaati. IhmisiĂ€ oli valtavia joukkoja, minulla ei ollut mitÀÀn kĂ€sitystĂ€ niiden mÀÀrĂ€stĂ€.

   

Kun katsoin pöydÀn työkaluja lÀhemmin, huomasin, ettÀ huomattava osa oli tuttuja maataloustyökaluja. Oli hohtavan sinisiÀ sirppejÀ, kirveitÀ, teriÀ monta kokoa moneen kÀyttöön, koukkuja, jotkut ihmistÀ suurempia, ruoskia, partaveitsenterÀviÀ haarukoita, kuokkia, ruuvimeisseleitÀ, poria, sÀhköporia, keihÀitÀ, tuliaseita, lyönti- ja pistoaseita. RivissÀ olevien ihmisten kasvot kalpenivat aavistaen mitÀ edessÀ odotti.

   

Kun Jeesus ja minĂ€ katselimme Paholaiskuningasta, Saatanaa, suuressa kuopassa, Jeesus sanoi: ”MenkÀÀmme hiukan kauemmaksi.” ja HĂ€n veti minua kĂ€destĂ€.  Osa minusta oli pelokas, mutta toinen puoli turvallinen, koska Jeesus oli vierellĂ€ni. Pian saavuimme sinne missĂ€ Demonien Prinssi oli ja Saatanan ympĂ€rillĂ€ saatoin erottaa monia sieluja.

 

                           Joo-Eun Kohtaa JĂ€lleen Saatanan

 

HelvetissÀ Saatana vuodattaa kirouksia sieluille samalla kun valmistelee heidÀn kiduttamistaan. Katseemme kohtasivat. Kun se tapahtui, hÀn katsoi minua tuijottaen peloittavasti ja karjaisi ÀkkiÀ kovaa:

   

” SINÄ! Miksi olet tÀÀllĂ€ taas? LĂ€hde nyt! Miksi, miksi jĂ€lleen? Huh, miksi tulet tĂ€nne jatkuvasti? Aiotko yrittÀÀ kaivaa silmĂ€t pÀÀstĂ€ni tai repiĂ€ siipeni kuten viime kerralla? Hei! Nyt ei ole siipiĂ€. En tehnyt niitĂ€. Hei sinĂ€ porsas! Hei sinĂ€ huoran pentu! Miksi jatkuvasti hĂ€iritsette minua?” HĂ€n lateli kirouksia, joita en halua toistaa. HĂ€n sylki niitĂ€ suustaan koko ajan. Demonikuningas selvĂ€sti hautoi syvÀÀ vihaa minua kohtaan, mutta hĂ€n oli varuillaan, koska pelkĂ€si, ettĂ€ voisin kĂ€yttÀÀ Jeesuksen auktoriteettia kostaakseni.

   

Saatana ei pitĂ€nyt minua juniorina, pĂ€invastoin kirosi minua lakkaamatta kuten tietĂ€mĂ€ttömĂ€t ja jĂ€rjettömĂ€n vihaiset aikuiset  haukkuvat toisiaan ilman minkÀÀnlaista mieltĂ€. Koko ajan hĂ€n varoi Jeesuksen ilmeitĂ€, alkoi puhua taas,  mutta ei kiroillut, koska pelkĂ€si niin Jeesusta, joka seisoi vierellĂ€ni. Saatana huusi keuhkojensa koko voimalla: ”Ahhhh, ihminen, ahhhh, ihminen!”  SillĂ€ hetkellĂ€ Jeesus  tuijotti hĂ€ntĂ€ ankarannĂ€köisenĂ€, jolloin Saatana muuttui sĂ€yseĂ€ksi ja kesyksi ja laski pÀÀnsĂ€ alas, oli kyvytön puhumaan ja sitten kaatui lattialle kasvoilleen.

   

En halunnut menettÀÀ tilaisuutta vaan huusin Paholaiskuninkaalle: ”Hei sinĂ€ kirottu, Saatana! Haluatko minusta palasen? Ole kirottu!” Kun reagoin pelolla, Jeesus alkoi nauraa! Ja kuten ennenkin, halusin kiivetĂ€ Saatanan pÀÀlle ja sattuneista syistĂ€ repiĂ€ hĂ€net kappaleiksi, mutta Jeesus painosti minua: ”Joo-Eun! Jo riittÀÀ! ” Jeesus jatkoi: ”Minun rakas Sesame! Jos jatkuvasti provosoit nĂ€itĂ€ saastaisia henkiĂ€, ne naamioituvat, hyökkÀÀvĂ€t ja aiheuttavat suurta kipua. Niin ettĂ€ annahan tĂ€llĂ€ kertaa olla.”

   

TĂ€mĂ€n jĂ€lkeen Kuningasdemoni jatkoi kĂ€sittĂ€mĂ€ttömien kiroustensa sylkemistĂ€ pÀÀlleni ja voin rehellisesti sanoa, ettei minua ole maan pÀÀllĂ€ koskaan missÀÀn kirottu niin paljon. Olin jo niin raivoissani, ettĂ€ kosto alkoi jo muotoutua kirouksiksi suussani, kunnes ymmĂ€rsin etten halunnut tĂ€yttÀÀ suutani sellaisella saastalla ja niinpĂ€ pysĂ€hdyin. Sitten anoin Jeesukselta: ”Jeesus! Tuo saastainen Saatana kiroaa minua liian paljon. Olen vihainen ja se tappaa minut sisĂ€ltĂ€pĂ€in.”  Ja juuri silloin Jeesus komensi sitĂ€ kovalla ÀÀnellĂ€: ”KetĂ€ sinĂ€ luulet kiroavasi juuri nyt? Olet pelkkĂ€ saastainen paha henki ja sinĂ€ uskallat kirota minun lastani, Joo-Eunia?” TĂ€hĂ€n Saatana vastasi vapisevalla ÀÀnellĂ€ ja vannoi: ”KyllĂ€, tietenkin. En tee sitĂ€ enÀÀ toiste. Olen pahoillani. En koskaan tee sitĂ€ toistamiseen.”

  

Olin niin haltioissani, ettĂ€ aloin hyökĂ€tĂ€ Saatanaa vastaan toista kertaa loukkauksilla. Saatana tuijotti alas minua avuttomasti, mutta tuijotuksessa oli viesti, ettĂ€ kosto tulisi myöhemmin. HĂ€n sitten toisti heikolla ÀÀnellĂ€. ”Olet kuollut. Saan sinut myöhemmin.” Saatanan varoessa Jeesuksen ilmeitĂ€, minĂ€ provosoin sitĂ€ pistĂ€mĂ€llĂ€ kieleni ulos ja sanoen: ”Oletko niin hullu? Ha-ha!” ja jatkoin hĂ€nen nĂ€lvimistÀÀn. Demoni oli rĂ€jĂ€htĂ€mĂ€isillÀÀn kiukusta. Sanoin Jeesukselle: ”Jeesus! Luulen, ettĂ€ haluan lĂ€hteĂ€ nyt, koska en halua enÀÀ katsella tuon saastaista naamaa!” Sitten Demonikuningas, tĂ€ynnĂ€ Ă€rtymystĂ€, sanoi. ”Paskat! MitĂ€ sanoit?”

   

Jeesus sanoi minulle: ”Joo-Eun, helvetti on paikka, jossa kĂ€rsitÀÀn ikuisesti. Kaikki sielut tÀÀllĂ€ helvetissĂ€ ovat tÀÀllĂ€, koska he kieltĂ€ytyivĂ€t hyvĂ€ksymĂ€stĂ€ Minua maan pÀÀllĂ€ – ja se on anteeksiantamaton synti. MinĂ€ haluan antaa heille anteeksi, mutta he ovat jo menettĂ€neet sen mahdollisuuden. He ovat syntisiĂ€, ja siksi heidĂ€n on siedettĂ€vĂ€ ja kĂ€rsittĂ€vĂ€ mitĂ€ tahansa rangaistuksia ikuisesti. HelvetissĂ€ jotkut rangaistukset on sidottu yksilöön, joillakin asia taas ei ole niin, mutta siitĂ€ huolimatta jokainen kĂ€rsii erilaisia onnettomuuksia ja he elĂ€vĂ€t ikuisesti tĂ€mĂ€n kirouksen sisĂ€llĂ€.” Sen jĂ€lkeen Jeesus halusi ottaa minut toiseen paikkaan ja seurasin hĂ€ntĂ€.

 

                              Myrkyllisten Hyönteisten Huone

 

Jeesus ja minĂ€ astuimme huoneeseen, joka oli tĂ€ynnĂ€ kaikenlaisia erilaisia kiemurtelevia, myrkyllisiĂ€ hyönteisiĂ€ – kun Ă€kkiĂ€ tajusin, ettĂ€ olin siellĂ€ yksin, ansassa! ”Herra! Herra! MissĂ€ SinĂ€ olet”? Ja vaikka kuinka huusin, Herra ei ollut siellĂ€. Nyt ymmĂ€rrĂ€n miltĂ€ Sisar Baek, Bong-Nyosta oli tuntunut. TĂ€mĂ€ luotaantyöntĂ€vĂ€, inhottava ja karmiva nĂ€kymĂ€ tuli todellisuudeksi, jonka kanssa oli tultava toimeen. Olin ansassa pienessĂ€, pimeĂ€ssĂ€ huoneessa ja sakea kostea ilma lĂ€visti sieraimeni. HetkeĂ€ myöhemmin oudot hyönteiset parveilivat ympĂ€rillĂ€ni eikĂ€ minulla ollut pienintĂ€kÀÀn aavistusta, mistĂ€ ne tulivat.

   

Oli ötököitĂ€, jotka nĂ€yttivĂ€t toukilta, laakamadoilta, onkimadoilta, tuhatjalkaisilta ja monilta muilta lajeilta, joita en tunne, ja ne alkoivat ryömiĂ€ pÀÀlleni ja kohota ylöspĂ€in ryömiessÀÀn. Ajattelin, ettĂ€ kohta pyörryn. Huusin epĂ€toivoisesti: ”YĂ€k! Herra, missĂ€ sinĂ€ olet? Hei te  inhottavat ötökĂ€t! PyhĂ€n Hengen Tuli! PyhĂ€n Hengen Tuli polttakoon ne pois!” Ja työnsin ötökĂ€t pois ruumiistani.

   

Mutta lattialla olevat hyönteiset jatkoivat ryömimistÀÀn pitkin ruumistani. ”Jeesus” Jeesus! Please, pelasta minut! MissĂ€ SinĂ€ olet?” - vaikka jatkoin Jeesuksen huutamista, HĂ€ntĂ€ ei nĂ€kynyt missÀÀn. ”Voi, Jeesus! Miksi toit minut tĂ€hĂ€n paikkaan?” Itkin ja huusin. Lopulta Jeesus ilmestyi, otti kĂ€destĂ€ni ja johti minut takaisin kirkkoon.

   

Jeesus kysyi minulta mitĂ€ kuuluu. Vastasin, etten ikinĂ€ enÀÀ halunnut palata siihen huoneeseen takaisin. Vastaukseni jĂ€lkeen Jeesus sanoi: ”SinĂ€ tulet olemaan all right! SinĂ€ olet lapsi, jolla on vahva usko, siksi voit sietÀÀ mitĂ€ tahansa. MinĂ€ voin kĂ€yttÀÀ sinua voimakkaasti.” Herra lupasi ottaa minut helvettiin useammin, koska se on paras keino  avata hengellinen nĂ€kökyky ja helvettikĂ€yntien kautta asiat tulevat pian selvemmiksi.

 

 

 

                   Helmikuun yhdestoista, perjantai 2005

 

Saarnateksti (1. Joh. 2:14-16): ”MinĂ€ kirjoitin teille, lapset, sillĂ€ te olette oppineet tuntemaan IsĂ€n. MinĂ€ kirjoitin teille isĂ€t, sillĂ€ te olette oppineet tuntemaan hĂ€net, joka on ollut alusta asti. MinĂ€ kirjoitin teille nuorukaiset, sillĂ€ te olette voimakkaita. Jumalan Sana pysyy teissĂ€, ja te olette voittaneet Pahan. ÄlkÀÀ rakastako maailmaa, Ă€lkÀÀkĂ€ sitĂ€ mikĂ€ maailmassa on. Jos joku rakastaa maailmaa, IsĂ€n rakkaus ei ole hĂ€nessĂ€. SillĂ€ kaikki mikĂ€ maailmassa on, lihan himo, silmien halu ja elĂ€mĂ€n korskeus, ei ole IsĂ€stĂ€ vaan maailmasta.”

 

                    Sotilasdemoni Astuu Sisar Baek, Bong-Nyohon

 

Pastori Kim, Yong-Doo: Rukousyövigilian aikana, hetken ajan Sisar Baek, Bong-Nyo nÀytti hajamieliseltÀ ja heti demonit syöksyivÀt sisÀÀnsÀ kuin ampiaisparvi. Olin ylistÀnyt noin kolme tuntia ja saarnannut ja minun piti kÀydÀ vessassa. Kun palasin, nÀin demonien jatkavan sisÀÀnmarssiaan Sisar B:hen. HÀn pyöri lattialla ja valitti vakavaa kipua. En voinut jÀÀdÀ vain katselemaan tilannetta. Kokosin rukousryhmÀn hÀtÀrukousta varten ja aloitimme hÀtÀrukouksen yhtÀ vilpittömÀsti kuin siitÀ olisi riippunut oma henkemme.

   

Miksi? Minulla oli ajatus, miksi demonit halusivat tulla Sisar Baek, Bong-Nyon kimppuun, mutta en tiennyt varmuudella kaikkia syitÀ. Se alkoi illalla. Me taistelimme periksi antamatta ja ajoimme ulos demoneja aamuun asti. Jopa omat vahvat hengelliset kykyni, yhdessÀ fyysisten voimieni kanssa, alkoivat pikku hiljaa hiipua ja muittenkin rukoustiimien voimat alkoivat olla lopussa. Yksi toisensa jÀlkeen kaatui lattialle uupumuksesta.

   

Kun ennenkin, Jeesus seisoi sanomatta sanaakaan tarkkaillen meitÀ hyvin hiljaa. Me vuorostamme olimme jatkuvasti kiireisiÀ ja ensiavunluontoisesti pyysimme HÀnen apuaan ja ratkaisujaan, mutta kun kerran Jeesus oli kontrolloimassa, HÀn varmisti, ettÀ kestÀmme jokaisen askeleen alusta saakka. Kun katselin asiaa hengellisten silmieni kautta, olin varma, ettÀ tÀmÀ oli prosessi.

   

Koko yön huusimme, itkimme, jatkoimme hengellistĂ€ taistelua demonien jahtaamisessa – samalla kun demonit jahtasivat meitĂ€. Me taistelimme, perÀÀnnyimme, hyökkĂ€simme, puolustimme, Jeesus tarkkaili kaikki tilanteet syvissĂ€ mietteissÀÀn. Jeesus punnitsi uskoamme ja HĂ€n halusi, ettĂ€ itse teemme työt luottaen uskoomme ja armolahjoihimme. Mutta kun saavuimme tilanteiden rajoille, HĂ€n astui vĂ€liin. Aivan kuten olin olettanut, Jeesus testasi rajojamme. Myöhemmin ymmĂ€rsin, ettĂ€ Jeesus salli kahden enkelin ajavan ulos demoneja mÀÀrĂ€tyn ajan mukaan.

    

Kun kohtasimme demoneja, jouduimme miettimÀÀn puolustukselliset ja hyökkÀykselliset taistelusuunnitelmat minun ja Herran Kirkon muiden jÀsenten kanssa. KÀytimme hyvÀksi yhteiset kokemuksemme. Kun fyysiset tai hengelliset voimavaramme olivat ehtymÀssÀ, mitÀ tapahtuisi, jos taistelet loppuun asti, uskossa, antamatta periksi? Herralla on erittÀin korkeat odotukset suorituksiimme nÀhden, siksi meidÀn tÀytyy yrittÀÀ tehdÀ haastava työmme sisulla, niin ettÀ riittÀvÀsti tÀytÀmme Herran korkeat odotukset kaikkina aikoina.

   

Erityisesti hengellisessĂ€ taistelussa, ainoa suunnitelma, joka hyökkĂ€yksessĂ€ ja puolustuksessa voidaan viedĂ€ voittoisaan lopputulokseen on rukouksen kautta Jeesukseen  luottaminen.  Ei ole muuta tietĂ€, eikĂ€ keinoa. LisĂ€ksi inhimilliset, ajalliset ajatuksemme levosta tai vetĂ€ytymisestĂ€ eivĂ€t saa tulla mieleemme. Kun ajattelimme sitĂ€, meidĂ€n Herran Kirkon perheen jĂ€senet olivat kaikki mielettömĂ€n sitoutuneita rukoukseen ja me nĂ€ytimme aika hullunkurisilta.

   

Ne pahat demonit, jotka olivat menneet Sisar Baek, Bong-Nyon ruumiiseen, joutuivat koko yön kestĂ€vĂ€n eksorkismin kohteiksi. Me ajoimme niitĂ€ ulos yksitellen. Minun on tĂ€ytynyt huutaa: ”Jeesuksen NimessĂ€!”  ja “PyhĂ€n Hengen Tuli!”  tuhansia kertoja! Demoniset voimat vastustivat loppuun asti, vaikka ne paloivat PyhĂ€n Hengen tulessa niin ettĂ€ vain tuhkaa jĂ€i lopulta jĂ€ljelle.

   

NiinpĂ€ ajattelin: “Koska ne on kaikki poltettu PyhĂ€n Hengen tulessa ja muuttuneet tuhkaksi, se on niiden loppu.” Mutta jotain totaalisesti odottamatonta ja kĂ€sittĂ€mĂ€töntĂ€ tapahtui, tuhkista rakentui takaisin elĂ€mĂ€ ja transformoitui erilaisia demoneja jĂ€lleen! Me emme onnistuneet poistamaan tuhkia kyllin kauaksi ja olimme tĂ€ysin keskittyneet voittoisaan lopputulokseemme. Nyt tilanne oli taas kÀÀntynyt pahasta huonommaksi.

   

TĂ€tĂ€ tapahtui lukemattomia kertoja. Siksi, vaikka demoniset voimat on ihmisen sisĂ€llĂ€ poltettu tuhkaksi PyhĂ€n Hengen tulella, meidĂ€n pitÀÀ saada kaikki tuhkat tĂ€ysin ulos ja pois ihmisestĂ€, jotta asia varmistuu. Ulosajettavien demonien ÀÀnet olivat hyvin samanlaisia kuin  ”Manaaja”- elokuvassa. Rekisteröin ÀÀniĂ€ voidakseni verrata ja dokumentoida ne.

 

                          Herra Leikkaa Demonia Isoilla Saksilla

 

Demonisten joukkojen mÀÀrĂ€,joka meni sisÀÀn sisar Baek, Bong-Nyoon, ylitti kaiken ennen kuvittelemani. Se oli jotain, mitĂ€ mielemme ei kyennyt kĂ€sittĂ€mÀÀn. Jokainen meistĂ€ kaatui lattialle uupumuksesta. Ja minĂ€ jopa uskalsin olla vĂ€hĂ€n Ă€rtynyt Jeesukselle. Demonit olivat levinneet kaikkialle Sisar B:n ruumiiseen kuten venyvĂ€t kumikĂ€sineet. ”Jeesus! Etkö, please, voisi auttaa? Emme kykene tekemÀÀn tĂ€tĂ€ enÀÀ kauempaa! MinkĂ€ kaltaisia demoneja nĂ€mĂ€ ovat, itsepĂ€isen sitkeitĂ€ ja takertuvia niin ettemme saa niitĂ€ kuorituksi pois ruumiista. Voi Herra, please auta meitĂ€ tĂ€ssĂ€ tilanteessa! MikĂ€ nyt on?” Valitin Jeesukselle, vaadin HĂ€ntĂ€ auttamaan ja pitkĂ€n ajan kuluttua Jeesus lopulta tuli hĂ€tiin – koska luullakseni nĂ€ytimme aika avuttomilta.

   

Jeesuksella oli kÀdessÀÀn terÀvÀt sakset ja niillÀ HÀn alkoi armotta napsia demoneita, jotka olivat kÀtkeytyneet Sisar B:n ruumiiseen kuminauhojen tapaan. SillÀ hetkellÀ demoninen henki huusi kovalla ÀÀnellÀ, pyysi armoa ja transformoitui tuhaksi ja niin ne paloivat ja hÀvisivÀt.

   

Tiukalla ilmeellĂ€ Jeesus alkoi nuhdella meitĂ€. ”TeidĂ€n tĂ€ytyy jatkaa taistelua uskollanne loppuun asti. Miksi uskonne on nĂ€in heikentynyt? Kun rukoilette uskossa, ei ole mitÀÀn mitĂ€ ette voisi tehdĂ€. Miksi pelkÀÀtte demoneja noin paljon? ”KerÀÀnnyimme, ruumiit ja mielet, yhteen ja ryhmityimme uudelleen ja teimme vilpitöntĂ€ parannusta Jeesuksen edessĂ€. Sitten kun Jeesus oli ottanut vastaan rukouksemme, HĂ€n teki ehdotuksen sanomalla: ”Tanssikaamme ja pitĂ€kÀÀmme hauskaa yhdessĂ€.” Niin nousimme ylös ja tanssimme koko sydĂ€mestĂ€mme.

   

Jeesus muutti ilmapiirin ja rauhoitti meidĂ€t ja HĂ€n puhui sentimentaalisella ja lĂ€mpimĂ€llĂ€ ÀÀnellĂ€: ”Lampaille, jotka rakastavat Herran Kirkkoa: TĂ€stĂ€ lĂ€hin, kun demonit ja heidĂ€n pahat voimansa tunkevat sisÀÀn ruumiisiinne, Ă€lkÀÀ pelĂ€tkö. PĂ€invastoin kukistakaa ne voimalla ja auktoriteetilla, sillĂ€ mikÀÀn ei voi olla mahdotonta uskolle. Olkaa siis urhoollisia ja vahvoja!”

   

MeidÀn Jumalamme Kolmiyhteys on henkilökohtaisesti luonut meidÀt ja HÀn kÀyttÀÀ hyvÀkseen jokaisen erikoislaatua sen tÀyteen mittaan saakka. Tilanteesta huolimatta lapsi on huoleton ja vailla hÀpeÀÀ maineestaan tai ulkonÀöstÀÀn; samoin me seurakuntana tanssimme ja pidÀmme hauskaa jumalanpalveluksen aikana. Jeesus haluaa, ettÀ olemme puhtaita kuin pienet lapset.

   

Moni uskova tĂ€nÀÀn tietÀÀ tĂ€mĂ€n totuuden, mutta kĂ€ytĂ€nnössĂ€ heidĂ€n asenteensa palveluksen aikana on hyvin erilainen verrattuna siihen  palvelukseen, jota Jeesus haluaisi. On alueita, joissa meidĂ€n pitÀÀ olla puhtaita kuin lapset, mutta myös kypsiĂ€ kuten aikuiset.

 â€Ja sanoi: ‘Totisesti totisesti MinĂ€ sanon teille, ellette kÀÀnny ja tule lasten kaltaiseksi, ette pÀÀse sisÀÀn Taivasten valtakuntaan.’” (Mt. 18:3) ”Kun olin lapsi, puhuin kuin lapsi; ajattelin kuin lapsi, jĂ€rkeilin kuin lapsi. Kun tulin aikuiseksi, panin lapsenomaiset tavat taakseni. “   (1. Kor. 13:11)

   

Herra ei ole sellainen, joka vastaa rukouksiimme sillÀ hetkellÀ kuin me haluamme, oli asia mikÀ tahansa. Jopa kun demonit tunkeutuvat sisÀÀn ruumiisiimme varoittamatta, Jeesus ei vÀlittömÀsti ratkaise ongelmaa; pÀinvastoin, HÀn kouluttaa meitÀ taistelemaan demoneja vastaan omalla uskollamme. Herra salli jokaisen tilanteen ruokkivan uskoamme kypsymÀÀn.

 

 

                                 Helvetin Hengellinen Leijona

 

Sisar Baek, Bong-Nyo:  Heti kun olin saapunut kirkkoon, demonit marssivat ruumiiseeni hajamielisyyteni hetkellĂ€. Kun pastori Kim meni vessaan ja tuli takaisin saarnan jĂ€lkeen, demonit tulivat silmĂ€nrĂ€pĂ€yksessĂ€ kĂ€sieni ja jalkojeni kautta. Tajuamatta tilannetta, olin laskenut suojukseni ja tullut hajamieliseksi. Se oli iso virhe. Huusin sisĂ€isesti itselleni: ”Voi ei, Herra! Taas tĂ€nÀÀn! Pastori ja seurakunta eivĂ€t kykene rukoilemaan puolestani. MitĂ€ minun olisi tehtĂ€vĂ€?”

   

Pastori Kim, erityisesti, kÀytti kaikki voimansa ajaakseen pahat henget pois minusta. EikÀ nÀin ollut tapahtunut parina pÀivÀnÀ vaan joka pÀivÀ. Tunsin itseni perin juurin pahaksi enkÀ tiedÀ miten ilmaisisin arvostukseni ja kiitollisuuteni hÀntÀ kohtaan. En ikinÀ voinut kuvitella kuinka vaikea prosessi oli avata hengelliset silmÀt ja demonien hÀirintÀ ja hyökkÀykset verottivat hirvittÀvÀsti voimia. Kun sain yhden, kaksi ja enemmÀn henkilahjoja, menin kalpeaksi ja yllÀtyin. Demonit, joita pastori yksitellen ajoi pois nÀyttivÀt inhottavilta. Nuo saastaiset demonit levittÀytyivÀt ruumiiseeni, sitten kerÀÀntyivÀt yhdeksi möykyksi joka aiheutti hirvittÀvÀÀ fyysistÀ kipua ja ne toistivat tuon prosessin sisÀllÀni.

   

En enÀÀ voinut sietÀÀ kipua selÀssÀni ja pian pyörin kirkon lattialla. Kykenin nÀkemÀÀn sisÀllÀni olevat demonit selvÀsti ja nuo roistot nauroivat ja muuntautuivat eri hahmoihin jatkuvasti. Hulluuden keskellÀ esiintyi yksi erikoisen nÀköinen hengellinen leijona helvetistÀ, joka piti yllÀÀn Korean kansallisvaatetta ja sylinterin muotoista korealaista hattua ( joka tehdÀÀn bambusta tai hevosenkarvoista). Se lÀhestyi minua. Olin kauhusta jÀykkÀnÀ ja ihoni oli kauttaaltaan kananlihalla.

   

TĂ€mĂ€ saastainen demoni tuijotti minua. Sen kasvot olivat kalpeat kuten paperi ja se alkoi puhua: ”SinĂ€! MinĂ€ aion vetÀÀ sinut helvettiin tĂ€nĂ€ iltana, niin ettĂ€ tĂ€ssĂ€ olen. MinĂ€ lopetan sinut tĂ€nĂ€ iltana, niin ettĂ€ yhtĂ€ hyvin voisit luovuttaa heti.” TĂ€mĂ€ peto oli viemĂ€ssĂ€ minua pÀÀttĂ€vĂ€isesti helvettiin ja pysyi kiinni kyljessĂ€ni ja rukoilinpa kuinka paljon tahansa, se ei paikaltaan irronnut. SillĂ€ hetkellĂ€ ajattelin: ”Ou! TĂ€mĂ€ leijona helvetistĂ€ tulee niiden luokse, jotka ovat kuolinvuoteillaan eivĂ€tkĂ€ usko Jeesukseen Kristukseen.” En voi ymmĂ€rtÀÀ, miksi ihmiset eivĂ€t kĂ€sitĂ€ hengellisen olomuodon olevan totta. 

   

MinĂ€ vuorostani, PyhĂ€n Hengen voimalla, jonka Jeesus oli antanut, huusin: ”Hei te saastaiset demonit! MinĂ€ kĂ€sken teitĂ€ Jumalan Kolmiyhteisen NimessĂ€ syöksymÀÀn takaisin siihen helvetin kuiluun, josta olette lĂ€hteneetkin!” Samalla tartuin tuota kiusaavaa demonia kurkusta ja heitin sen kauas pois. 

 

               Helmikuun neljĂ€stoista, maanantai 2005

 

Saarnateksti: ”Varmasti Herra Jumala ei tee mitÀÀn paljastamatta salaisuuttaan palvelijoilleen profeetoille. Leijona on Ă€rjynyt, kuka ei pelkĂ€isi? Herra Jumala on puhunut, kuka voisi olla profetoimatta? ” (Aamos 3:7-8)

 

                 Joosef Saa Lopulta Hengellisen NĂ€kökyvyn Lahjan

 

Joosef, Kim: Olin juuri aloittamassa rukousta kirkossa, kun huomasin tÀhdet yötaivaalla ja universumin silmieni edessÀ ja olin keskellÀ loputonta avointa avaruutta galaksissa. Se hengellinen todellisuus, josta olin kuullut, oli nyt selvÀsti nÀkyvÀnÀ minulle, ja saatoin nÀhdÀ, ettÀ olin yhÀ polvillani ja rukoilin kielillÀ kaatumatta maahan.

   

Fyysinen ruumiini, joka rukoili, tunsi myös hengellisen todellisuuden, ja sieluni koki ehdottomasti jokaisen asian, jonka imin hengellisestÀ todellisuudesta. Ja vaikka astuin hengelliseen todellisuuteen, kun katsoin taaksepÀin, saatoin selvÀsti nÀhdÀ kirkon ja seurakunnan rukoilemassa.

 

                               

 

                             Enkelit Ja HeidĂ€n SiipensĂ€

 

Ensi kertaa elÀmÀssÀni nÀin enkeleitÀ niin selvÀsti niin ettÀ oloni oli sekÀ hÀmmentynyt ettÀ epÀtodellinen. Pastorin ruumis seisoi alttarin takana ja rukoili kielillÀ ja alttarin vasemmalla laidalla oli seisoi lujana enkeli, jolla oli kolme siipiparia. Siivet olivat kolmionmuotoisia ja aika leveitÀ. NÀin heikosti myös muita enkeleitÀ.

   

Pastorin oikealla puolella seisoi enkeli, jolla oli kultainen malja ja tĂ€hĂ€n maljaan enkeli kerĂ€si pastorin rukouksia kuin kerĂ€isi satavaa vettĂ€. ”Ja toinen enkeli tuli ja seisoi alttarilla, piteli kultaista suitsutusastiaa ja hĂ€nelle annettiin siihen runsaasti suitsuketta niin ettĂ€ hĂ€n uhraisi sen yhdessĂ€ kaikkien pyhien rukousten kanssa kultaisen alttarin yllĂ€ joka oli Valtaistuimen edessĂ€. Ja suitsukkeen savu , joka tuli pyhien rukouksista, nousi ylös Jumalan eteen enkelin kĂ€destĂ€.”  (Ilm. 8: 3-4)

 

                                                      Galaksi

 

Palasin takaisin ja jatkoin edemmĂ€s ja syvemmĂ€lle galaksiin. Matkustin aikakoneella. Kun matkustin syvemmĂ€lle huomasin nopeuden kiihtyvĂ€n suunnattomasti. Lukemattomat galaksin tĂ€hdet menivĂ€t ohi oikealta ja vasemmalta puoleltani ”Swoosh”-suhahtavalla ÀÀnellĂ€.  TĂ€llĂ€ ÀÀnekkÀÀllĂ€ suhauksella moni tĂ€hti alkoi liikkua antaen kĂ€sityksen, ettĂ€ ne olivat tulossa kohti ja ympĂ€röimĂ€ssĂ€ minua.

   

Aluksi luulin, ettĂ€ galaksissa on vain musta avaruus ja tĂ€hdet. Mutta kun matkasin syvemmĂ€lle,  taivaan vĂ€ri muuttui vaalean siniseksi ja pian loistavaksi briljantiksi sateenkaaren vĂ€reiksi.  Valo sateenkaaresta  oli valtavaa, kuin fantasiaa.

 

                         Helmikuun viidestoista, tiistai 2005

 

Saarnateksti (Jes. 43:19-21): ”Katso, minĂ€ teen uutta! Nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitĂ€ huomaa? MinĂ€ teen tien autiomaahan, virrat aavikolle. Minua kunnioittavat metsĂ€n elĂ€imet, sakaalit ja strutsit, koska minĂ€ johdan vedet autiomaahan, virrat kuivaan maahan, antaakseni kansani, minun valittuni, juoda. Kansa, jonka olen luonut itseĂ€ni varten, on julistava minun ylistystĂ€ni.”

 

 

  

                     SisÀÀnkĂ€ynti Kahdentoista Helmiportin kautta

 

Joosef, Kim: Pastori ehdotti ensiksi, ettĂ€ rukoiltaisiin. PÀÀtimme, ettĂ€ saarna olisi sen jĂ€lkeen. Koska meitĂ€ oli vain meidĂ€n perhe, hĂ€n halusi tehdĂ€ asiat hieman vapaammin. HyvĂ€ksyin ja huusin innostuksesta: ”KyllĂ€! MinĂ€ haluaisin niin. Aloittakaamme ensin rukouksella!” Eilen, lĂ€hellĂ€ tilaisuuden loppua, rukoukseni oli keskeytynyt ennen aikaisesti ja tunsin tyytymĂ€ttömyyttĂ€ kuin olisin jÀÀnyt jostakin pois.  Aloitin rukoukseni pÀÀttĂ€vĂ€isyydellĂ€, sillĂ€ halusin astua sisÀÀn taivaaseen jĂ€lleen.

   

Vain pastori jĂ€i alttarin taakse rukoilemaan, kun taas Ă€iti, Joo-Eun ja minĂ€ polvistuimme alttarille, kukin rukoukseen keskittyneenĂ€. Niin pian kuin itkin  ÀÀnekkÀÀsti ja rukoilin kielillĂ€, kuten eilen, hengelliset silmĂ€ni avautuivat ja etÀÀltĂ€ nĂ€in taivaan hohtavan kirkkaasti minua kohti. MitĂ€ lĂ€hemmĂ€ksi tulin, sitĂ€ kirkkaammaksi valo muuttui ja sydĂ€meni sykki kovin odotuksen jĂ€nnityksestĂ€. En tiennyt miksi, mutta sydĂ€meni ja ruumiini vapisivat hallitsemattomasti.

   

Lopulta seisoin taivaan kahdentoista helmiportin edessĂ€. Oli valtavan iso, pyöreĂ€ ovi ja sen molemmin puolin seisoi pitkĂ€t enkelit vartioimassa ovea. Nuo enkelit tervehtivĂ€t minua kuin olisivat tunteneet kuka olin: ”Tervetuloa, Veli! Veli, sinĂ€ tarvitset pÀÀsylipun astuaksesi sisÀÀn tĂ€nne. Haluaisin nĂ€hdĂ€ sisÀÀnpÀÀsylippusi, ole hyvĂ€!” Ja sillĂ€ hetkellĂ€ – en tiedĂ€ miten- kĂ€teeni ilmestyi pieni kortti, ja olin tolaltani.

 

                      Taivaan SisÀÀnpÀÀsylippu Ja Sen Kuvaus

 

En tiedĂ€ milloin, mistĂ€ tai miten tuo kaunis kortti,  joka edustaa taivaan sisÀÀnpÀÀsylippua, tuli kĂ€teeni. SiitĂ€ huolimatta kortti oli selvĂ€sti kĂ€dessĂ€ni. NĂ€ytin sitĂ€ ylpeĂ€nĂ€ enkeleille.

   

Kortin ulkoreuna oli koristeltu kullalla, timanteilla ja jalokivillĂ€. KeskellĂ€ oli risti, johon oli painettu verenpuna ja se oli tahmea ikÀÀn kuin veri olisi juuri siihen painettu. Oikealla alhaalla, tyhjĂ€ssĂ€ tilassa, oli kaiverrettu alfa ja omega, kreikkalaiset sanat, ja minun nimeni oli kirjoitettu taivaan kielellĂ€. Myös ylhÀÀllĂ€ olevaan tyhjĂ€ tila oli peitetty kullalla ja sanat ”Jeesus Kristus” oli kirjoitettu siihen erottuvasti.

   

Jeesus selitti, ettĂ€ normaalisti pÀÀsylippu taivaaseen oli nĂ€kymĂ€tön ja vain jos aioit mennĂ€ sisÀÀn taivaan porttien kautta, lippu ilmestyisi kĂ€teesi. Jeesuksen armon kautta olin kykenevĂ€inen kokemaan ainutlaatuisen nĂ€ytelmĂ€n taivaan portin edessĂ€. Jeesus sanoi: ”Minun rakas Possuni! Me menemme porttien lĂ€pi pian etkĂ€ menetĂ€ mitÀÀn, mutta juuri nyt pyydĂ€n ettĂ€ kiinnitĂ€t tarkasti huomiosi hetkeksi jollekin hyvin erikoiselle, joka avautuu silmiesi eteen!” Niin Jeesus ja minĂ€ odotimme taivaan portilla mitĂ€ tapahtuman piti.

   

EdessÀni seisoi sielu, jota kohtaan tunsin myötÀtuntoa koska hÀn nÀytti niin sÀÀlittÀvÀltÀ.

   

Halusin ojentautua hĂ€nen puoleensa ja antaa hĂ€nelle auttavaa kĂ€ttĂ€, mutta Jeesus sanoi: ”Odota, tarkkaile ainoastaan.”  Ja minĂ€ tarkkailin. TĂ€mĂ€ yksilö oli rĂ€ttivĂ€synyt eikĂ€ hengĂ€stykseltÀÀn saanut juuri sanaa suustaan. ”Voi hyvĂ€nen aika, olen lopultakin saavuttanut Taivaan portin. Vauu!  Nyt olen all right.” Kun hĂ€n oli lausumansa lopettanut, valtava enkeli , joka on helmiportti-enkeleitten johtava enkeli, tuijotti hĂ€ntĂ€ tulisesti ja huusi: ”Hei SinĂ€! Kuka sinĂ€ olet ja kuinka uskallat seistĂ€ Taivaan porttien edessĂ€? Sinun on parasta lĂ€hteĂ€ kalppimaan hetipaikalla!” Enkelin olemus oli jyrkkĂ€, tĂ€ynnĂ€ arvokkuutta mutta myös pelottava.

   

Tuolla yksilöllĂ€ oli pÀÀllÀÀn musta puku ja hĂ€n alkoi puhua: ”Enkeli, Sir! Eikö tĂ€mĂ€ olekin Taivaan portti? Ette ikinĂ€ voi ymmĂ€rtÀÀ, kuinka vaikeaa tĂ€nne oli lopulta pÀÀstĂ€, niin ettĂ€ armoa! Minun tĂ€ytyy pÀÀstĂ€ portin lĂ€pi! Ettekö voisi armahtaa minua? ” Ja enkeli vastasi: ”Ihanko totta? SiinĂ€ tapauksessa saisinko nĂ€hdĂ€ pÀÀsylippunne!” ”Huh! MinkĂ€ pÀÀsylipun? MitĂ€ minun pitĂ€isi tehdĂ€, sillĂ€ ei minulla ole mitÀÀn sellaista?” Sitten enkeli vastasi: ”SitĂ€ arvelinkin! Kuinka uskallatte tulla tĂ€nne ilman pÀÀsylippua ja kĂ€yttĂ€ytyĂ€ naurettavasti. HĂ€ipykÀÀ silmistĂ€ni!” Sen sanottuaan enkeli nippasi yksilöÀ sormellaan kuin olisi pelannut kuulapeliĂ€. Kirkuen henkilö lensi nopeammin kuin ohjus ja tippui helvettiin. TĂ€mĂ€ yksilö putosi tĂ€smĂ€lleen tulisen kuopan keskelle ja pian jo huuteli armoa.

   

Kun katselin tĂ€tĂ€ kaikkea, Jeesus puhui minulle: ”Joosef! YmmĂ€rrĂ€tkö nyt? Et voi koskaan pÀÀstĂ€ taivaan porttien sisÀÀn ilman pÀÀsylippua. Sinunkin pitÀÀ elÀÀ valmiudessa ja uskollisuudessa. YmmĂ€rrĂ€tkö? ” Vastasin:  ”KyllĂ€, Jeesus! YmmĂ€rrĂ€n selvĂ€sti!”  Enkelten ilmeet muuttuivat kireistĂ€ ystĂ€vĂ€llisyyteen ja lĂ€mpöön ja he kumarsivat pĂ€itÀÀn.

 

Jeesus sanoi: ”All right, menkÀÀmme sisÀÀn portista. On tulossa myöhĂ€. ” Niin seurasin Jeesuksen takana. NĂ€ytti siltĂ€ kuin pyöreĂ€ helmi olisi hiljaa pyörinyt, kun Ă€kkiĂ€ tajusin ettĂ€ olin jo sisĂ€llĂ€ valaistussa maailmassa.  SilmĂ€ni ja suuni tippuivat lattiaan pelosta ja erityisesti en kyennyt panemaan suutani kiinni. ”Vau! TĂ€mĂ€ on ihmeellistĂ€! Vau!” Yht ÂŽĂ€kkiĂ€ seisoin jonkin jĂ€ttimĂ€isen
jonkin
edessĂ€.

 

                                 Joosef NĂ€kee Jumalan Valtaistuimen

 

JĂ€ttilĂ€ismĂ€inen
JĂ€ttilĂ€inen? HĂ€nen yllÀÀn oli asu, joka oli valkea kuin lumi. HĂ€n istui Valtaistuimella. HĂ€nen ympĂ€rillÀÀn kaikkialla loistivat sateenkaaret eikĂ€ ole sanoja joilla kuvata mitĂ€ nĂ€in. Myös rinnan alue oli peitetty sumumaisilla pilvillĂ€. Kun yritin nostaa pÀÀtĂ€ni, se piti automaattisesti painaa takaisin alas, ja majesteettisuus, kirkkaus ja valo painoivat minut alas.

   

Ajattelin: ”TĂ€mĂ€ on Jahve Jumala!”  ja nostin pÀÀtĂ€ni nĂ€hdĂ€kseni.  Jumalan piirteet olivat saman tapaiset kuin meillĂ€ ihmisillĂ€ ja HĂ€n ulottui taivaan korkeuksiin istuessaan valtaistuimellaan. HĂ€n oli valtavan iso ja nĂ€ytti sanoinkuvaamattomalta.

   

Ilm. 4:2-3: ”SiinĂ€ samassa olin HengessĂ€. Katso taivaassa oli valtaistuin ja valtaistuimella istuja. Istuja oli nÀöltÀÀn kuin hohtava jaspis ja karneoli, ja valtaistuimen ympĂ€rillĂ€ oli sateenkaari, joka hohti kuin smaragdi(emeraldi).”

   

Intensiivinen valo pulppusi IsĂ€n Jumalan kasvojen alueelta ja pÀÀni kumarsi automaattisesti jĂ€lleen. Jumala puhui voimakkaalla ukkosen jylinÀÀ muistuttavalla ÀÀnellĂ€: ”Oh, Joosef, Minun pikku-possuni on tullut.  KĂ€vit lĂ€pi kaikenlaista pÀÀstĂ€ksesi tĂ€nne. MinĂ€ annan sinulle mahtavia kykyjĂ€ niin ettĂ€ jatka yhĂ€ harrasta rukoustasi!” Niin pian kuin kuulin IsĂ€n Jumalan ÀÀnen, ruumiini jĂ€hmettyi paikalleen kuin voimakkaan sĂ€hköiskun saaneena. En kyennyt liikahtamaankaan.

   

Sen jÀlkeen seurasin Jeesusta ja matkustimme ympÀri taivasta, kÀvimme monissa paikoissa ja myös Eedenin Puutarhassa. Se oli hÀmmÀstyttÀvÀ paikka. SiellÀ oli rivistöittÀin tuntemattomia jalokiviÀ ja valot, jotka niistÀ heijastuivat loistivat entistÀ kirkkaampina. Kaukaisuudessa nÀin arkkienkeli Mikaelin ratsastavan valkoisella hevosellaan.

 

                                           Joosef Saa KirjakÀÀrön

 

SinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ aloitimme rukouksella,  ylistys ja pastorin saarna tulivat sen jĂ€lkeen. Kun ylistin  saatoin nĂ€hdĂ€ selvĂ€sti Jumalan Valtaistuimen. NĂ€in sen sekĂ€ silmĂ€t kiinni ettĂ€ avattuina. NĂ€in suunnattoman suuren kirjakÀÀrön ja Jumala IsĂ€ piti sitĂ€ yhdeltĂ€ sivultaan mahtavalla kĂ€dellÀÀn. ÄkkiĂ€ toinen sivu kirjakÀÀröÀ alkoi avautua ja se avautui ja avautui kunnes saavutti paikan jossa ylistimme. Ojensin molemmat kĂ€teni niin pitkĂ€lle kuin yletin ja kunnioittavasti hyvĂ€ksyin kÀÀrön. Sen painon suuruus oli vĂ€littömĂ€sti tunnettavissa.

   

Kun tarkastelin kÀÀröÀ silmillĂ€ni, en tunnistanut saati ymmĂ€rtĂ€nyt sitĂ€ sillĂ€ se oli kirjoitettu tuntemattomalla taivaallisella kielellĂ€. Minulle ne nĂ€yttivĂ€t hieroglyfeiltĂ€ tai nuolenpÀÀkirjoitukselta.  Olikin aikamoista aivovoimistelua tuijottaa kÀÀröÀ, joka oli tĂ€ynnĂ€ taivaallisia kirjoituksia, pieniĂ€ ja suuria. KÀÀrö ei loppunut, mutta oli kiinni taivaassa ja sillĂ€ hetkellĂ€ IsĂ€ Jumala puhui korviini tĂ€ysin selvĂ€sti: ”Joosef! Sinusta tulee erikoisen suuri pastori, ja tĂ€mĂ€ on Minun lahjani sinulle!” Hyppelin ylös alas istuimellani.

   

IsÀ Jumala jatkoi ja lupasi syvÀllÀ sointuvalla ÀÀnellÀÀn vuodattaa mahtavat voimansa, monia kykyjÀÀn minuun. IsÀni, joka on myös pastori, nÀytti katsovan minuun suunnattomasti kadehtien. Jonkin aikaa olin saanut sietÀÀ vaikeuksia, kun en heti saanut hengellisiÀ silmiÀ avatuiksi. Kun kirkon muut jÀsenet saivat hengelliset silmÀnsÀ auki ja muitakin henkilahjoja, tunsin itseni yksinÀiseksi ja loukatuksi. Mutta lopultakin unen lupaus hengellisten silmien avautumisesta kÀvi toteen. En tiennyt miten olisin osoittanut kiitollisuuteni Jumalalleni, Kolminaisuudelle. Aloin taas rukoilla kielin ja heti minut otettiin Jumalan Valtaistuimen eteen. Tunsin itseni vielÀkin merkityksettömÀmmÀksi kuin tomuhiukkanen Jumalan lÀsnÀollessa. Jumala muistutti, ettÀ minulla oli pastorin kutsu tulevaisuudessa ja HÀn antoi minulle toisenkin erikoislahjan ja se oli aarrearkku.

   

Sitten, vaikka olin yhĂ€ Jumalan Valtaistuimen edessĂ€,  nĂ€in tarkkaan neljĂ€ olentoa: leijonan, hĂ€rĂ€n, ihmiskasvoisen olennon ja kotkan joka liiteli suurine siipineen – aivan kuten on kirjoitettu Ilm. 4:7:ssĂ€. SillĂ€ oli kuusi siipeĂ€ ja sekĂ€ edessĂ€ ettĂ€ takana oli lukematon mÀÀrĂ€ silmiĂ€, jotka huomioivat tarkasti, mitĂ€ maan pÀÀllĂ€ tapahtuu. Kun enkelit avasivat ElĂ€mĂ€n Kirjan Jumalan Valtaistuimen edessĂ€, Jumala selasi kirjaa sivu sivulta kuin jotakin etsien.

 

 

                                        Pullo TĂ€ynnĂ€ KyyneliĂ€

 

VĂ€hĂ€n ajan kuluttua Jumalan valtava kĂ€si löysi ja vahvisti ElĂ€mĂ€n Kirjasta asian, mikĂ€ HĂ€nen mielessÀÀn oli ollut. NiinpĂ€ sen löydettyÀÀn HĂ€n osoitti minua ja sanoi: ”Jooseph Kim!” Ja komensi sitten: ”Tuokaa minulle Joosephin kyynelten pullo. Samoin Sisar Shin, Sung-Kyungin kyynelpullo.”

    

Ps. 56:9: ”SinĂ€ olet laskenut pakolaispĂ€ivĂ€ni. Pane leiliisi kyyneleeni, ovathan ne sinun kirjassasi.”

   

Heti kun kÀsky oli annettu, silmÀnrÀpÀyksessÀ, enkeli toi pullot, toiset isoja toiset pieniÀ. En tiennyt syytÀ, miksi Jumala kÀski tuoda diakonissan ja minun kyynelpullot, mutta viime aikoina tÀmÀ on itkenyt usein rukoillessaan, niin ettÀ luulen, ettÀ Jumala oli halunnut vahvistaa minulle asian silmieni edessÀ.

   

Kun olin nÀhnyt kyynelpullot, kykenin nauttimaan sight-seeing- matkasta, jolla nÀimme monia taivaan koteja, mutta et voi muuta kuin pyhÀllÀ pelolla aavistella niiden kokoa ja pinta-alaa. Kuin bamburungot vesisateen jÀlkeen talot nousivat ylös kaikkialle ja niitÀ oli eri kokoja ja muotoja. Myös Jumala antoi pÀÀhÀni kruunun ja se loisti briljantin lailla kauniisti ja kirkkaasti ja sopi tÀydellisesti pÀÀhÀni. Heti kun olin saanut kruunun pÀÀhÀni, ylitsevuotava ilo virtasi sisÀllÀni ja juoksin kaikkialle jatkaakseni sight-seeing- matkaa.

   

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

                                                     LUKU 2 

 

                       PyhĂ€n Hengen Myrkylliset Okaat

 

               Helmikuun seitsemĂ€stoista, torstai  2005 

 

Saarnateksti: ”Maa tuottaa sadon aivan itsestÀÀn: ensin korren, sitten tĂ€hkĂ€n ja viimein tĂ€yden jyvĂ€n tĂ€hkÀÀn. Heti kun sato on kypsĂ€, hĂ€n lĂ€hettÀÀ sirpin, sillĂ€ sadonkorjuun aika on tullut.” ( Mk. 4:28,29)

 

                               Nukahtaminen Jeesuksen KĂ€sivarsille

 

Kim, Joo-Eun: Kun olin rukoilemassa, Jeesus tuli ja seisoi edessĂ€ni. ”Jeesus! Jeesus! Lopultakin valmistuin alkeiskoulusta tĂ€nÀÀn! Jeesus,  valmistujaislahjanani, veisitkö minut taivaaseen tĂ€nÀÀn? ” Pyyntööni Jeesus vastasi: ”Todellako? Kun rukoilet hartaasti, vien varmasti sinut taivaaseen. Rukoile lakkaamatta.” Aloin huutaa avukseni Herraa rukouksessa, ja HĂ€n osoitti suosiotaan minulle sanomalla: ”Minun Sesame, rukoiletkin erityisen hartaasti tĂ€nÀÀn. Oo – teet sen todella hyvin!” Aloin tehdĂ€ parannusta ja katua Jeesukselle kaikkia niitĂ€ syntejĂ€, joihin olin langennut ja itkin HĂ€nelle kunnes oli lopen uupunut. SillĂ€ hetkellĂ€ Jeesus istui edessĂ€ni ja sanoi: ”Sesame! Oletko vĂ€synyt? Tule luokseni!” Ja sitten HĂ€n halasi minua. HĂ€n asetti pÀÀni hellĂ€sti polvelleen ja sanoi: ”Sesame! Koska olet noin vĂ€synyt tĂ€nÀÀn, lykĂ€tkÀÀmme taivas-vierailuasi tuonnemmaksi; sen sijaan lepÀÀ kĂ€sivarsillani.” ja HĂ€n alkoi taputella selkÀÀni.

Kysyin Jeesukselta: ”Jeesus! Jos nukahdan kun rukoilen ja demonit hyökkÀÀvĂ€t minuun
Luuletko, ettĂ€ olen silloin OK?” Herra vastasi: “MinĂ€ suojaan sinua, Ă€lĂ€ ole huolissasi. Nyt, rakas Sesame, alahan nukkua. Nuku
”  MinĂ€ vaivuin syvÀÀn uneen Jeesuksen lĂ€mpimĂ€ssĂ€ syleilyssĂ€. 

 

 

 

 

                      Demoni kauhuelokuvasta ”YlĂ€-asteen Haamu”

 

Joosef, Kim: Musiikin soidessa ylistyslaulua ”Ota vastaan PyhĂ€ Henki” ruumiini tuli tulipalloksi ja kun musiikki vĂ€hitellen rauhoittui pehmeĂ€mmĂ€ksi, rukouksenikin muuttui levĂ€perĂ€isemmĂ€ksi. Tunsin ettĂ€ olin seisomassa saman kauhuelokuvan pimeĂ€ssĂ€ eteisaulassa. ÄkkiĂ€, kaukaa pimeĂ€ssĂ€ nurkassa valkoasuinen demoni seisoi liikkumatta pitkine aaltoilevine hiuksineen, joita tuuli heilutti. Kun nĂ€in demonin, kylmĂ€t vĂ€reet kĂ€vivĂ€t lĂ€pi ruumiini ja vĂ€littömĂ€sti se alkoi haastaa minua tsik-tsak- liikkein kovalla ÀÀnellĂ€: ”Bang, bang, bang, bang” ja sitten se taivutti minut alas. Hiukset peittivĂ€t naisdemonin kasvot; olin tĂ€ysin kauhuissani ja ajattelin, ettĂ€ pian pyörryn, mutta yritin kaikkeni, etten olisi nĂ€yttĂ€nyt pelkoa kasvoillani. Demonin kasvot olivat aivan nenĂ€ni kĂ€rjen pÀÀssĂ€ ja se avasi suunsa terĂ€vine esiin työntyvine draculamaisine hampaineen. SekĂ€ silmĂ€t ettĂ€ suu verta vuotaen demoni tuli kohti uhkaavana. Huusin kovalla ÀÀnellĂ€: ”Jeesuksen nimessĂ€ hĂ€ivy luotani SinĂ€ saastainen demoni!” Ja juuri silloin demoni kirkaisi ja katosi.

   

Jatkoin rukoilemista kun Jumalan Valtaistuin alkoi ilmestyĂ€ silmieni eteen ja nĂ€ytti siltĂ€ kuin Jumala olisi valmistautumassa antamaan minulle jotakin. Ajattelin: ”MitĂ€hĂ€n HĂ€n tĂ€llĂ€ kertaa antaa minulle? ” TĂ€ytyin uteliaisuudesta ja keskityin rukoilemaan hartaammin.

 

                   Taivaasta Laskeutuu Massiivisia KirjakÀÀröjĂ€

 

Saatoin nÀhdÀ lukemattomia kirjakÀÀröjÀ isossa pinossa, joka oli kuin vuori, Jumalan valtaistuimen edessÀ. Niiden joukosta suurin kirjakÀÀrö avautui ja avautui ja laskeutui alas minua kohti. KÀÀrön paksuus oli noin 1,5 metriÀ ja leveys noin 3 m. Se nÀytti isolta ja painavalta. En tiennyt kuinka ottaisin vastaan tuon kirjakÀÀrön, kun se saavuttaisi minut suunnattomalla nopeudella. Ne neljÀ olentoa Jumalan valtaistuimen edessÀ tarkkailivat huolellisesti silmÀnsÀ kiinnitettyinÀ tapahtumaan.

   

Lopulta ojensin kĂ€sivarteni ottaakseni vastaan tĂ€mĂ€n valtavan kirjakÀÀrön, mutta kuinka suuri se olikin, minĂ€ tuskin pÀÀsin hipaisemaankaan sitĂ€ kun se oli niin raskas. Ja niin menin melkein nurin. KÀÀrö oli valkoinen, mutta siinĂ€ oli kullan kimallus ja se meni ruumiini sisÀÀn. Kirjoitus nĂ€ytti heprean kaltaiselta. Kuin ylistin ja kuuntelin saarnaa, lukematon mÀÀrĂ€ kirjakÀÀröjĂ€, kaiken kokoisia, laskeutui alas jatkuvasti minuun. Myöhemmin kÀÀröt tippuivat isoksi pinoksi niin etten aika ajoin tiennyt mitĂ€ minun olisi pitĂ€nyt tehdĂ€. KÀÀröt tulivat pÀÀhĂ€ni, rintaani, suuhuni ja kĂ€siini. ”Vau! Voi minun
.MitĂ€ tĂ€mĂ€ on?” Puhuin suureen ÀÀneen tajuamatta mitĂ€ sanoin. ”Pastori! Pastori! TÀÀllĂ€ on lukemattomia kirjakÀÀröjĂ€, jotka ovat laskeutumassa Jumalan valtaistuimelta alas minun ruumiiseeni juuri nyt!”

   

Kun pastori kuuli ÀÀneni, hĂ€n tuli luokseni ja sanoi lapsenomaista uteliaisuutta ÀÀnessÀÀn:    ”Todellako? Hei! ÄlĂ€ vain ota niitĂ€ pelkĂ€stÀÀn itsellesi – jaa ne kanssani!” Sitten hĂ€n asettui seisomaan eteeni ja alkoi ottaa vastaan kÀÀröjĂ€, jotka oli tarkoitettu minulle. Mutta outoa kyllĂ€, kÀÀröt heijastuivat pois pastorista ja tulivat minun ruumiiseeni. MinĂ€ sanoin: ”Pastori! Ei sillĂ€ ole merkitystĂ€, ettĂ€ seisot edessĂ€ni. KÀÀröt antaa minulle Jumala!” ja minĂ€ nauroin, mutta pastori ilmaisi pettymyksensĂ€. SillĂ€ hetkellĂ€ Jeesus sanoi: ”Pastori Kim on jo saanut ne kaikki.”

 

                       Helvetti. Mummi Vangittuna Lasipulloon

 

Lee, Yoo-Kyung:  Vain pastori perheineen oli kirkossa ja piti omaa palvelustaan ja rukoustaan, mutta minulla oli suuri halua mennĂ€ sinne ja rukoilla. NiinpĂ€ menin kirkkoon palvomaan ja kun olin rukoilemassa Jeesus tuli luokseni ja vei minut helvettiin.

   

Jeesus johdatti minut paikkaan, jossa oli monia lasipulloja, ja niiden sisÀllÀ oli juoksevia ihmisiÀ. Saatoin kuulla heidÀn tuskan- ja avunhuutonsa. Pullojen alla oli tulipunaisia liekkejÀ ja pian pullotkin muuttuivat tulipunaisiksi ja ihmiset pulloissa nÀyttivÀt seonneilta.

   

Kuulin ÀÀnten joukosta tutun ÀÀnen joka muistutti mummin ÀÀntĂ€; ja luulin, ettĂ€ pyörryn. ”Yoo-Kyung? Rakas Yoo-Kyung! TÀÀllĂ€ on hirvittĂ€vĂ€n kuuma! MinĂ€ tukehdun tĂ€nne! Please, pelasta minut! Etkö voisi auttaa mummia pois tĂ€stĂ€ paikasta!  Kiiruhda ja kysy Jeesukselta apua, nopeasti nyt!” Mummi karjui minulle pullon sisĂ€ltĂ€. Katsoin hĂ€ntĂ€ ja vastasin: ”Mummi! Mummi! MitĂ€ minĂ€ teen? Voi, sydĂ€meni! Te saastaiset demonit! Miksi kidutatte mummiani tulella? Mummi!” Vetosin Jeesukseen: ”Jeesus! Please, pelasta mummi, pelastathan?” ja HĂ€n sanoi: ”Yoo-Kyung! Se on vaarallista! ÄlĂ€ mene liian lĂ€helle pulloa! ÄlĂ€ ole liian lĂ€hellĂ€! Se on vaarallista, jopa sinullekin!”  Jeesus piti kĂ€destĂ€ni tiukasti, niin etten voinut kĂ€vellĂ€ liian lĂ€helle pulloa.

 

Kuinka paljon anoinkin, Jeesus ei tehnyt mitĂ€ pyysin. Niin aloin huutaa Jumalalle. ”IsĂ€ Jumala! Voi Minun IsĂ€ Jumala! Please, pelasta mummini, please!” Mutta IsĂ€ Jumala ei sanonut sanaakaan. Mummini alkoi juosta pÀÀttömĂ€sti, kun pullo kuumeni ja pian jalkansa sulivat pullon pohjaan ja vĂ€hitellen hĂ€n muuttui mustaksi kuollessaan. HĂ€nen ÀÀnensĂ€ painui hyvin matalaksi. ÄkkiĂ€ hĂ€n kirkui kovalla ÀÀnellĂ€ koska kuumuus oli niin intensiivinen ja sitten hĂ€n menetti tajuntansa uudelleen. Mummi juoksi kehÀÀ kunnes jalkansa olivat sulaneet ja hĂ€n nĂ€ytti tĂ€ysin jĂ€rkensĂ€ kadottaneelta.

 

Pullon vieressĂ€ oli sarvipĂ€inen demoni vahtimassa ja sanoi: ”Hahahaha! TĂ€nÀÀn meillĂ€ on jĂ€lleen herkku-ateria! Olen niin onnellinen. Hahahaha!” ja se jatkoi nauramistaan. Sama demoni lĂ€visti sarvellaan ihmisiĂ€ ja ohjasi ne putoamaan pulloon ja ihmiset kirkuivat pudotessaan.

   

Demoni alkoi latkia verta, jota oli roiskunut ruumiiseensa ja sanoi: ”Herkullista! Tosi herkullista!” ja jatkoi veren latkimista. Demonit viiltelivĂ€t ihmisiĂ€ ja alkoivat imeĂ€ verta heistĂ€ ja kun veri  loppui, ne tekivĂ€t lisÀÀ lĂ€vistyksiĂ€ ja antoivat veren tulla ulos ja taas jatkoivat veren latkimista.

   

NĂ€ky oli niin karmaiseva, etten halunnut nĂ€hdĂ€ sitĂ€ enempÀÀ, mutta en voinut mihinkÀÀn piiloutuakaan sitĂ€ nĂ€kemĂ€stĂ€. Nyyhkytin jatkuvasti koska mummini oli surun valtaama. Niin Jeesus yritti lohduttaa minua sanomalla: ”Shsss nyt, rauhoitu, rauhoitu!” Ja yritti lohduttaa minua neljĂ€ kertaa. ”Yoo-Kyung! RyhdistĂ€ydy ja lopeta itkeminen! Lopeta itkeminen!”

   

Mutta pahat demonit seisoivat pullon edessĂ€ ja tanssivat onnellisina kĂ€rsivien ihmisten edessĂ€, niin ettĂ€ nĂ€mĂ€ nĂ€kisivĂ€t heidĂ€t. Jeesus sanoi: ”Yoo-Kyung! MennÀÀn nyt taivaaseen!” Ja niin seurasin Jeesusta taivaaseen ja jĂ€tin taakseni kauhukuvat, joissa mummini kĂ€rsi ja huusi tuskissaan. Kun saavuin taivaaseen, söin itseni kyllĂ€iseksi monilla taivaan hedelmillĂ€, joita Jeesus antoi syötĂ€vĂ€ksi. Sitten palasimme kirkkoon.

 

            Helmikuun kahdeksastoista, perjantai 2005

 

Saarnateksti (Ps. 20:1-3): ”Herra kuulkoon sinua hĂ€dĂ€n pĂ€ivĂ€nĂ€, Jaakobin Jumalan Nimi suojatkoon sinua; LĂ€hettĂ€köön HĂ€n sinulle avun pyhĂ€köstĂ€ ja tukensa Siionista. Muistakoon HĂ€n kaikki uhrilahjasi ja olkoon polttouhri lihava HĂ€nen silmissÀÀn.”

 

Joosef, Kim: Kun palvonta alkoi, aloin ylistÀÀ. ÄkkiĂ€ hengelliset silmĂ€ni avautuivat ja aluksi Jumalan valtaistuin nĂ€kyi heikosti, mutta tuli pian kristallinkirkkaaksi. Kuulin IsĂ€ Jumalan ÀÀnen sanovan: ”SinĂ€ olet oleva Minun palvelijani ja tekevĂ€ Minun työni; siksi annan sinulle kyvyn nĂ€hdĂ€ selvĂ€sti ja aina hengellisen todellisuuden silmillĂ€si. ÄlĂ€ ole ylpeĂ€ vaan ole nöyrĂ€ loppuun asti. ”

   

Taivaallisella IsÀllÀmme oli myös jotain mahtavassa kÀdessÀÀn. Se oli kultainen kruunu, jossa oli monenlaisia jalokiviÀ koristamassa ja jonka Jumala itse pani pÀÀhÀni. Niin pian kuin kultainen kruunu oli pÀÀssÀni, tunsin sÀhkövirran ja koska kruunu loisti niin kirkkaasti, en voinut nÀhdÀ sitÀ kunnolla.

 

                                 Jumalan TĂ€ysi Varustus Laskeutuu

 

Suunnaton kirkkaus hohti Jumalan valtaistuimelta, kun kultaisena sĂ€teilevĂ€ PyhĂ€n Hengen miekka alkoi hitaasti laskeutua alas. Ajattelin vaistomaisesti: ”Ohhoh! TĂ€mĂ€n tĂ€ytyy olla se Hengen miekka, josta olen kuullut puhuttavan.” Muistin lukeneeni Ef. 6:n jokin aika sitten ja halusin itselleni Hengen miekkaa ja rukoilinkin sitĂ€ kiihkeĂ€sti. Ja nyt tĂ€mĂ€ Miekka oli laskeutumassa minulle! NĂ€kymĂ€, josta olin haaveillut, tapahtui silmieni edessĂ€.

   

Jos mahdollista, halusin Jumalan koko sota-asun. ”Pue pÀÀllesi Jumalan koko sota-asu, jotta kykenet kestĂ€mÀÀn Paholaisen juonet.” ( Ef. 6:11)

    

Kultaisena sÀihkyvÀ miekka jatkoi laskeutumistaan suoraan minulle ja ÀkkiÀ ajatus sanoi minulle ettÀ minun pitÀÀ niellÀ tuo miekka ja niin avasin suuni apposen auki. Miekka meni suusta sisÀÀn ja asettui mahaan. YllÀttÀvÀÀ kyllÀ, en tuntenut oloani sairaaksi enkÀ kÀrsinyt mitÀÀn kipua.

   

Jotain muutakin alkoi laskeutua ja se oli ihmeellinen kilpi, joka nĂ€ytti tehdyn kullasta ja sekin sĂ€ihkyi tosi kirkkaasti, kun tunkeutui ruumiiseeni. Muitakin Hengen miekkoja laskeutui ja taas nielin ne. NĂ€in myös historiamme kenraalien kypĂ€riĂ€, joita oli kĂ€ytetty sodissa. Ajattelin: ”Ohhoh! Tuon tĂ€ytyy olla Pelastuksen KypĂ€rĂ€.” TĂ€mĂ€kin meni ruumiiseeni.  

   

NĂ€iden jĂ€lkeen Uskon Kilpi laskeutui monine valoineen, jotka loistivat siitĂ€ harmonisesti – monia kultaisia valoja jotka valaisivat kirkkaasti. Kilpikin meni sisÀÀn ruumiiseeni. Alttiuden kengĂ€t rauhan evankeliumille olivat tehty samasta kullasta kuin olivat Vanhurskauden Haarniska ja Totuuden Vyö.

   

VÀhÀn ajan kuluttua elÀvÀ olento juoksi ympÀriinsÀ ja lopulta tuli minua kohti. Tajusin, ettÀ se oli valtavan kokoinen valkoinen hevonen. Ilman pelkoa tai epÀröintiÀ hyppÀsin sen selkÀÀn ja hevonen alkoi lentÀÀ halki taivaan. Tunsin suunnatonta iloa, niin etten osaa sanoin kuvata sen onnellisuuden mÀÀrÀÀ. Samalla kun lensin valkoisella hevosella, jotain laskeutui yhÀ Jumalan valtaistuimelta. NÀin kultaisen sÀkin, jonka sisÀllÀ oli ruokaa ja juomia. Myöskin laskeutui kiinalainen kirjasinmerkki hitaasti ja ojensin kÀteni kÀtkeÀkseni sen turvallisesti rintaani.

  

Ef. 6:16: ”Ottakaa kaikessa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki Pahan palavat nuolet.” 

   

Kuten mainittu, olin nÀin valmistettu tuleviin tulisiin taisteluihin demoneita vastaan. Myös monia voitonlippuja laskeutui taivaasta. Nekin menivÀt ruumiiseeni sekÀ maailmankartta, joka heti meni suuhuni. Trumpetti, joka tarkoittaa Evankeliumin HyviÀ Uutisia, kullasta tehty, myös tuli suuhuni.

   

Seuraavaksi demoneja vastaan suunniteltuja taisteluita varten tuli taivaasta alas kaikenlaisia aseita: miekkoja, keihĂ€itĂ€ kaikkia kokoja, kirveitĂ€, kaksiterĂ€isiĂ€ miekkoja, rautavasaroita, komentavan kenraalin pinssi, kunniakirja,  kolmikĂ€rkinen keihĂ€s, sakset, ilmakivÀÀreitĂ€, sĂ€hkölamauttimia, jousia ja nuolia, kĂ€sikĂ€yttöinen puhallin, kirjoja, kotkia, kiikareita, ohjuksia, tykkejĂ€, liekinheittimiĂ€, lentokoneita, sotalaivoja, tĂ€htiĂ€, tuoleja, sateenkaaria, lusikoita (uistimia), syömĂ€puikkoja, marmorikuulia ja lukematon mÀÀrĂ€ muuta laskeutui tauotta.

   

Halusin tietÀÀ ja varmistua syystĂ€ miksi Taivaan IsĂ€ antoi minulle kaikki nĂ€mĂ€ aseet ja niin kysyin vielĂ€ kerran: ”Taivaallinen IsĂ€ni! Miksi annoit minulle niin monia aseita?”

   

TĂ€hĂ€n Jumala vastasi: ”SinĂ€ tulet matkustamaan ympĂ€ri maailman ja pelastamaan monia sieluja. Siksi annan sinulle nĂ€mĂ€ aseet. Myös vĂ€hĂ€n ajan kuluttua sinĂ€ tulet taistelemaan Kuningasdemonia, Saatanaa, vastaan ja kun taistelet niiden demonien kanssa, tarvitset sellaiset aseet ja minĂ€ annan sinulle vielĂ€kin voimakkaampia aseita. SinĂ€ saat PyhĂ€n Hengen leimuavan tulen (BF) ja sĂ€hköisiĂ€ aseita. Mutta jos tulet arrogantiksi, ylpeĂ€ksi ja korruptoidut minĂ€ vedĂ€n kaikki nuo aseet ja kyvyt pois ja ne saa joku toinen. NiinpĂ€ muista pysyĂ€ nöyrĂ€nĂ€ loppuun asti Ă€lĂ€kĂ€ tule ylpeĂ€ksi Ă€lĂ€kĂ€ röyhkeĂ€ksi. YmmĂ€rrĂ€tkö?”   Kumarsin syvÀÀn kunnioituksesta IsĂ€n Jumalan edessĂ€ ja vastasin: ”KyllĂ€, Jumala.” LisĂ€ksi Jumala lupasi vuodattaa pÀÀlleni kaikki taivaalliset lahjansa, joita tarvitsisin palvelutehtĂ€vĂ€ssĂ€ni tulevana pastorina.

   

Pian sen jĂ€lkeen 12 enkeliĂ€ laskeutui taivaasta valkoisen hevosen vetĂ€millĂ€ vaunuilla ja he julistivat, ettĂ€ ne erikoislahjat  oli tuotu suoraan Jumalalta ja sitten lahjat astuisivat ruumiiseen. NĂ€mĂ€ lahjat edustivat Jumalan Sanoja enemmĂ€n kuin mitkÀÀn muut siihen asti vastaanottamani lahjat. Monia erikokoisia Hengen miekkoja tuli ruumiiseeni tĂ€llĂ€ kertaa.

   

Myös kokoon kÀÀrittyjÀ punaisesti hohtavia mattoja laskeutui, mutta heti kun ne tulivat alas ja avautuivat, niistÀ tulvahti ulos tonneittain jalokiviÀ! Minusta tuntui kuin olisin ollut jonkin satukirjan pÀÀhenkilö. Joukossa oli erittÀin arvokas jalokivilaatikko, joka osui silmiini ja niinpÀ avasin sen. Sokaiseva valojuova tuli ulos ja ajattelin, ettÀ pyörryn.

   

Kaikki nÀmÀ olivat selkeinÀ nÀhtÀvillÀni ja minusta tuntui kuin olisin ollut transsissa koska se mitÀ nÀin oli niin kaunista. Niin kaunista, ettÀ olin vÀhÀllÀ menettÀÀ tajuntani.

 

      Jeesus Varoittaa KĂ€rsimyksistĂ€, Joita Kohtaamme HelvetissĂ€

 

Sisar Baek, Bong-Nyo: Jeesus sanoi: ”Jotta Pastori Kim uudistuu, ennen mitÀÀn muuta, MinĂ€ saatan hĂ€net helvettiin ja hĂ€n tulee olemaan siellĂ€ vangittuna 3 Âœ vuotta ja hĂ€n tulee kokemaan helvetin kĂ€rsimykset omakohtaisesti.” Pastori Kim reagoi jĂ€rkytyksellĂ€: ”Ei Herra,  Ă€lĂ€ salli sitĂ€! SinĂ€ tiedĂ€t mikĂ€ pelkuri olen sisimmĂ€ssĂ€ni. Vaikka ulkoinen olemukseni muuta osoittaisikin, olen herkkĂ€, hellĂ€, lempeĂ€ ja helposti sĂ€ikĂ€htĂ€vĂ€!” Juuri silloin Jeesus purskahti nauruun ja sanoi: ”Olet vahvempi kuin luuletkaan ja MinĂ€ tiedĂ€n sen.” Pastori Kim ja perheensĂ€ ovat hyvin miellyttĂ€viĂ€ joskus. HĂ€n ei ikinĂ€ valita kuinka vĂ€synyt hĂ€n on; pĂ€invastoin, kun todistan hĂ€nen ylitsevuotavaa onneaan olen ollut hĂ€nelle kateellinen enemmĂ€n kuin kerran.

   Viime aikoina olen pannut merkille, ettĂ€ Jeesus on vakiovieras pastorin kotona. Kun kysyn Herralta, missĂ€ HĂ€n on, HĂ€n usein kertoo olevansa pastorin kotona, ja minĂ€ saan vain kuulla HĂ€nen puhuvan minulle.

 

 

 

 

                                    Pastori Kimin Vetoomus

 

Pastorin vaimo, Kang, Hyun-Ja: Jeesus sanoi pastori Kimille: ”SinĂ€ olet pastori, mutta sinulla on myös vastuullasi kirjoittaa maailmalle kirjoja luettavaksi.  Siksi sinun tĂ€ytyy henkilökohtaisesti kokea miltĂ€ helvetti tuntuu. Myös tĂ€mĂ€ antaa sinulle mahdollisuuden tarkata lĂ€heltĂ€ ja tajuta asiat, jotka sinun tulee oikaista. NiinpĂ€ tĂ€stĂ€ eteenpĂ€in ole tĂ€ysin valmis, henkisesti varustautunut, lĂ€htemÀÀn. Sinun tĂ€ytyy erikoisesti ja nimenomaan kĂ€ydĂ€ siellĂ€, minne langenneet palvelijani pÀÀtyvĂ€t. SinĂ€ tulet kĂ€rsimÀÀn suuresti helvetin eri paikoista ja sinĂ€ aloitat sen pohjalta.” TĂ€mĂ€n kuultuaan pastori Kim vapisi vahvasti pelosta.

   

Jeesus salli meidÀn tajuta ja tietÀÀ, miksi HÀn viivytti pastori Kimin ja minun hengellisen nÀkökyvyn lahjojen saamista, ja syy siihen oli se, ettÀ me olimme paljastaneet salaisuuden.

   

Pastori Kim puhui uhmaavalla ÀÀnensĂ€vyllĂ€: ”Jeesus! Ei. Miksi minun pitÀÀ kĂ€rsiĂ€ tuota kipua vain koska olen pastori?  Se ei ole oikein. Jeesus, jos todella kohtelet minua tĂ€llĂ€ tavoin, minĂ€ lopetan kirjan kirjoittamisen!  En todellakaan halua mennĂ€ helvettiin!” hĂ€n huusi. Silloin Jeesus vastasi tiukalla ÀÀnellĂ€: ”Pastori Kim! Ole vahva! Miksi sinĂ€ pelkÀÀt niin paljon? ” Ja Jeesus vahvisti hĂ€ntĂ€.

   

Joosef ja Joo-Eun kuuntelivat minun lisĂ€kseni, ja reagoivat: ”Isi! Oletko todella pastori? Miksi sitten puhut tuolla tavalla? Todella
” Kun lapsillamme on mielipiteitĂ€nsĂ€, pastorin ylpeyttĂ€ loukataan ja hĂ€nen kasvonsa muuttuvat onnettoman nĂ€köisiksi.  Jeesuksemme osoitti sÀÀliĂ€, myötĂ€tuntoa, rakkautta ja lohdutti hĂ€ntĂ€. ”Pastori Kim! MinĂ€ annan sinulle voiman, niin ettĂ€ Ă€lĂ€ murehdi itse tĂ€stĂ€ asiasta liikaa! MinĂ€ vĂ€hennĂ€n niitĂ€ kipuja, joita sinun pitÀÀ kĂ€rsiĂ€

   

SillĂ€ hetkellĂ€ et nĂ€e mitÀÀn ja ruumiisi aistit tuntevat vain pistoksen” ja HĂ€n vahvisti, ettĂ€ sekĂ€ pastori ettĂ€ minĂ€ tulemme kokemaan samanlaiset tuntemukset.  Me molemmat olimme hurjan helpottuneita ja huokasimme syvÀÀn.

 

                                 Jeesuksen Inhimillinen Luonne

 

Se Jeesus, jonka me koimme ja opimme tuntemaan,  osoitti meitĂ€ kohtaan paljon enemmĂ€n inhimillisyyttĂ€ (humaanisuutta) kuin olisimme odottaneet; lĂ€mpöÀ ja huolimatta siitĂ€, ettĂ€ HĂ€n oli Henki, hyvin paljon sentimentaalisuutta. Ja jopa silloin, kun emme tiukasti noudattaneet Raamatun todistusta, ja joka kerta kun kohtasimme vaikeuksia ja kĂ€rsimme uupumuksesta, HĂ€n tunsi rakastavaa myötĂ€elĂ€mistĂ€ meitĂ€ kohtaan ja lohdutti meitĂ€ runsain mitoin.  Jumalan Poikana HĂ€n hallitsee koko luomakuntaa auktoriteetilla, mutta joka sana jonka HĂ€n puhui meille, sulatti sydĂ€memme. Ei ole olemassa ainuttakaan ihmistĂ€, jota sellainen rakkaus ei liikuttaisi. Sellainen rakkaus, joka oli tunnettavissa syvĂ€llĂ€ sisimmĂ€ssĂ€. Jeesus on hyvin sensitiivinen ( = herkkĂ€)  tunteille ja HĂ€nen humaanisuutensa on ylitsepursuavaa.

  

 MeillĂ€ on usein taipumusta nĂ€hdĂ€ Jeesus vain Tuomarina ja tuntea HĂ€net PyhĂ€nĂ€ Herrana. TĂ€mĂ€ ei tarkoita, ettĂ€ ehdottaisin sinulle, ettĂ€ suhtautuisit meidĂ€n PyhÀÀn Herraamme jotenkin huolettomasti tai kevyesti.

   

Useimmat tavalliset kristityt tai kirkot eivÀt tiedÀ, ettÀ Jeesuksella on erittÀin hyvÀ huumorintaju. Myös, kun me olemme suuttuneita ja itkemme, HÀn itkee kanssamme, murehtii kanssamme ja kun me olemme onnellisia, on HÀnkin onnellinen. HÀn on PyhÀ, mutta haluaisin ilmaista, ettÀ Herramme on ÀÀrimmÀisen mustasukkainen, jos mikÀ tahansa maallinen asia nÀyttÀisi syrjÀyttÀvÀn HÀnet mielenkiintomme keskipisteestÀ.

   

Siksi perheemme elĂ€vĂ€t pĂ€ivittĂ€in ja ovat erikoisen varovaisia, niin ettĂ€ emme tuota Kolmiyhteiselle Jumalallemme pettymystĂ€. Kun johdamme keskustelua, varmistamme, ettemme jĂ€tĂ€ Taivaallista IsÀÀmme, Jeesusta tai PyhÀÀ HenkeĂ€ keskustelun ulkopuolelle. Jeesus ja PyhĂ€ Henki – nĂ€hden omistautumisemme, antautumisemme – ovat aina puolellamme ja he sallivat meidĂ€n nĂ€hdĂ€ heidĂ€t ja he vuodattavat kaiken tulen ja energian ruumiisiimme. Sen lisĂ€ksi, sen jĂ€lkeen kun saimme hengellisten silmiemme avautumisen lahjan,  aloimme kokea monia hĂ€mmĂ€styttĂ€viĂ€, jĂ€rkyttĂ€viĂ€  ja mielikuvituksemme ulkopuolelle ulottuvia asioita jokapĂ€ivĂ€isinĂ€ tapahtumina.

 

                                           Jeesuksen Huumori

 

Perheemme istui ja keskusteli taivaasta, jakoi mielipiteitĂ€ Jeesuksesta ja PyhĂ€stĂ€ HengestĂ€ – kun tajusimme, ettĂ€ koko huone oli tĂ€yttynyt Jeesuksella, PyhĂ€llĂ€ HengellĂ€ ja enkeleillĂ€ jotka kaikki nauttivat keskustelustamme.

 

Jeesus nĂ€ytti olevan juuri sellaisella tuulella, ettĂ€ nautti leikinlaskusta mieheni pastori Kimin kustannuksella, ja aloitti puheensa: ”Pastori Kim! SinĂ€ olet pastori ja sinulla on vahva usko, siksi sinun tĂ€ytyy kĂ€rsiĂ€ suurta kipua, jotta hengellinen nĂ€kökykysi avautuisi nopeasti – niin ettĂ€ mitĂ€ ajattelet? Oletko valmis lĂ€htemÀÀn juuri nyt? ” Jeesus kysyi tĂ€tĂ€ Joo-Eunilta, jotta tĂ€mĂ€ vĂ€littĂ€isi kysymyksen pastorille. 

   

TĂ€mĂ€n kuultuaan mieheni hyppĂ€si ylös jĂ€rkyttyneenĂ€ ja huusi: ”Voi Herra! Taasko aloitat tĂ€mĂ€n piinaamisen? Miksi jatkuvasti pelottelet minua? ” Ja me kaikki nauroimme pastorin reagoinnille.  Ja vaikka Jeesuksen kysymys kuulosti vitsiltĂ€, HĂ€nen sanansa sisĂ€lsivĂ€t kĂ€tketyn totuuden.

   

Jeesus selitti, ettĂ€ on valtava ero kahden kokemuksen vĂ€lillĂ€: 1) ettĂ€ yksinkertaisesti vierailee helvetissĂ€; 2) todellisesti kokee helvetin. Ainoa tapa kirjoittaa kirjoja helvetistĂ€ ilman, ettĂ€ tekee totuuden kanssa kompromissia, on tuntea sen tuska ja henkilökohtaisesti kokea kĂ€rsimyksen realiteetti. TĂ€llĂ€ tavalla ja vain tĂ€llĂ€ tavalla kirjan sisĂ€llöstĂ€ tulee autenttinen ja pastori KimiĂ€ tultaisiin kĂ€yttĂ€mÀÀn hyvĂ€ksi valtavasti tulevaisuudessa.  TĂ€mĂ€n selityksen jĂ€lkeen pastori alkoi mennĂ€ paniikkiin. Herra jatkoi, tĂ€llĂ€ kertaa suoraan minulle: ”Koska olet pastorin vaimo, ja olette samassa veneessĂ€, olisiko siinĂ€ mitÀÀn jĂ€rkeĂ€, ettĂ€ menisitte yhdessĂ€ kokemaan helvetin?”  Olin niin yllĂ€ttynyt, ettĂ€ huusin: ”Jeesus! Olen todella ihminen, joka sĂ€ikyn helposti. Minut saadaan helvetistĂ€ helposti paniikkiin. MinĂ€ olen heikko palvelija enkĂ€ kestĂ€isi edes minuuttia, en edes sekuntia.” Juuri silloin Jeesus purskahti nauruun ja sanoi: ”Voi, ei, ei, ei! En usko sitĂ€! SinĂ€ olet vahva!” Pian pastori Kim oli vieressĂ€ni ja nauroi ja ilahtuneena yhtyi Herraan kiusoitellakseen minua: ”Hahahaha! Herra olet niin oikeassa! Sisar Kang, Hyun-Ja on paljon vahvempi kuin nĂ€yttÀÀ. Katsokaa vaikka hĂ€nen kĂ€sivarsiaan! Eikö hĂ€n nĂ€ytĂ€kin siltĂ€, ettĂ€ hĂ€n voisi niillĂ€ aiheuttaa vakavia vaurioita noille demoneille?”

   

Yritin kĂ€yttÀÀ lapsenomaista ÀÀntĂ€ ja viehĂ€tysvoimaa ja anoin: ”Oi Jeesus! TĂ€mĂ€ ei ole oikein. Koska olen niin pelĂ€stynyt, haluaisin vain jÀÀdĂ€ tarkkailijaksi, jos se on mahdollista? ”NiinpĂ€ Jeesus vastasi: ”Okei, okei – ihan kuten haluat! MinĂ€ sallin, ettĂ€ jÀÀt pelkĂ€ksi tarkkailijaksi!” MinĂ€ huusin ilosta.

 

Niin pastori siirtyi viereeni ja tuijotti pienillĂ€ silmillÀÀn minua kuin alas katsoen ja sanoi: ”Hei! MissĂ€ on lojaaliutesi? Kun rakas aviomiehesi kĂ€rsii helvetissĂ€, kaikki rakkauden ja lojaliteetin vuotesi pitĂ€isi saada sinut sanomaan: ÂŽKulta! MinĂ€ olen ihan sinun vierellĂ€si, joten Ă€lĂ€ huolehdi! Me elĂ€mme ja kuolemme yhdessĂ€!ÂŽ Mutta mitĂ€? SinĂ€ olet niin onnellinen, ettĂ€ et haluaisi kĂ€rsiĂ€ tuskaa helvetissĂ€? Voi ihminen
mitĂ€ voin sanoa? ” Ja hĂ€n kihersi. 

  

” Pastori Kim! ÄlĂ€ ole huolissasi. Jeesus on sinun kanssasi ja suojelee sinua niin ettĂ€ mitĂ€ parhainta onnea sinulle helvetissĂ€!” Heti kun olin sanonut tĂ€mĂ€n, Jeesus purskahti nauruun: ”Hahahaha!” Lapset sanoivat kuorossa: ”Isi! Olet pahoissa vaikeuksissa!” ja alkoivat nauraa.

   

ÄkkiĂ€ oli ilmeistĂ€, ettĂ€ pastori oli ÀÀrimmĂ€isen huolissaan siitĂ€, mitĂ€ kokemuksia hĂ€nen pitĂ€isi helvetissĂ€ kĂ€ydĂ€ lĂ€pi. Jeesus meni askeleen edemmĂ€ksi ja sanoi: ”TĂ€stĂ€ lĂ€htien, pastori Kimin tulee lĂ€pikotaisin valmistaa itsensĂ€, mielensĂ€, ja mennĂ€ syvemmĂ€lle rukouksessa.” Pastori kysyi kysymyksen: ”Jeesus! Kun olen vangittuna helvetissĂ€ ja kĂ€rsin kovia tuskia, olisiko palkintoni taivaassa suurempi? ” Jeesus selitti, ettĂ€ kĂ€rsimyksen syyt eivĂ€t olleet palkintoa varten, vaan sitĂ€ varten, ettĂ€ nĂ€istĂ€ kokemuksista kirjoitetuista kirjoista tulisi totuudenmukaisia. Fyysinen taistelu, mikĂ€ pastorin oli kestettĂ€vĂ€ taistelussa demoneja vastaan, oli hĂ€nen osuutensa uskosta, joka hĂ€nen tĂ€ytyi vielĂ€ loppuun. Kun se on tehty, hĂ€n saa palkinnon.

   

Jeesus rohkaisi pastori KimiÀ kestÀmÀÀn ne fyysiset kÀrsimykset, joita tÀmÀn tÀytyy kokea helvetissÀ lÀhitulevaisuudessa. HÀn nÀytti Joo-Eunille pastorin kotia taivaassa. Joo-Eun raportoi, ettÀ pastori Kimin koti olisi jo 900- kerroksinen ja minun 700- kerroksinen ja lukematon mÀÀrÀ enkeleitÀ hyöri talojen rakennustyömailla.

 

                           Hengellinen KĂ€nnykkĂ€ Ja TekstiviestejĂ€

 

Pastori Kim aneli: ”Jeesus! Please herĂ€tĂ€ kirkkomme! ” ja Ă€kkiĂ€ pastorin hengellinen kĂ€nnykkĂ€ alkoi soida. SiinĂ€ oli hengellinen tekstiviesti Jeesukselta koskien pyyntöÀ, ja siinĂ€ sanottiin yksinkertaisesti, ettĂ€ ulos meneminen ja ihmisille todistaminen ei ollut helppoa, siksi meidĂ€n tĂ€ytyy varustaa itsemme paljolla rukouksella ja sillĂ€ voimalla, joka meille annetaan ylhÀÀltĂ€. Myös lapset saattoivat vahvistaa tĂ€mĂ€n omin hengellisin silmin. Jeesus huusi kovalla ÀÀnellĂ€, ettĂ€ Herran Kirkko kokisi herĂ€tyksen, kasvun ja siksi meidĂ€n tĂ€ytyisi rukoilla ja evankelioida hartaasti.

 

             Helmikuun yhdeksĂ€stoista, lauantai 2005

 

Saarnateksti (Mt. 3:11-12): ”MinĂ€ todella kastan teidĂ€t vedessĂ€ parannukseen, mutta minun jĂ€lkeeni tulee toinen, joka on minua vĂ€kevĂ€mpi. MinĂ€ en kelpaa edes kantamaan HĂ€nen kenkiÀÀn. HĂ€n kastaa teidĂ€t PyhĂ€ssĂ€ HengessĂ€ ja tulessa. HĂ€nellĂ€ on kĂ€dessÀÀn viskain, ja HĂ€n puhdistaa puimatantereensa. JyvĂ€t HĂ€n kokoaa aittaansa, mutta ruumenet HĂ€n polttaa sammumattomassa tulessa.”

 

Kim, Joosef: Kun suljen silmÀni tai olen rukouksessa, voin nÀhdÀ Jumalan valtaistuimen aivan selvÀsti edessÀni. Juuri muutama pÀivÀ sitten olin turhautunut, kun kuulin mitÀ kokemuksia silmÀnsÀ hengellisesti avatuilla oli ollut. Itse en ollut lahjaa vielÀ saanut ja olin sekÀ kateellinen ettÀ surullinen. Istuin yksin kirkon nurkassa ja joskus pyyhin salaa kyyneleen silmÀkulmastani. Nyt voin nÀhdÀ Jumalan valtaistuimen kaikessa ylitsevuotavassa majesteettisessa loistossaan omien silmieni edessÀ. Se oli paljon kirkkaampi kuin auringon valo,

10 000 kertaa kirkkaampi.

   

Yritin kovasti nÀhdÀ valtaistuimen vielÀkin selvemmin, mutta joka kerta kun yritin nostaa pÀÀtÀni katsoakseni valaisevaa kirkkautta ja sen majesteettisuutta, jouduin painamaan vÀkisin pÀÀni alas koska kirkkautta ei voinut nÀhdÀ selvÀsti. Kykenin nÀkemÀÀn osan valtavista polvista ja jaloista. Jumala on kÀsittÀmÀttömÀn mahtava ja jÀttilÀismÀinen. Valtaistuimen edessÀ ovat ne neljÀ olentoa tuimine tuijotuksineen ja he katsoivat siihen suuntaan jossa minÀ olin. HeidÀn silmÀnsÀ pyörivÀt ympÀriinsÀ. Myös valtaistuimelta loisti erilaisia valoja, joiden vÀrisÀvyt olivat epÀselviÀ, mutta ne nÀyttivÀt ikÀÀn kuin sateenkaaren epÀtavallisilta sÀvyiltÀ.

 

                                Kultainen, Taivaaseen Johtava Tie 

 

EpĂ€tavallinen, erikoinen kultainen valo alkoi loistaa kirkkaasti edessĂ€ni. Kiinnitin tarkoin huomioni mitĂ€ ilmestyisi. Ajattelematta huusin: ”Vau, se on tie taivaaseen!” MistĂ€ seisoin, en ole koskaan nĂ€hnyt moista loputonta tietĂ€, joka johtaa suoraan taivaaseen. NekÀÀn, joilla on kirkossamme hengellinen nĂ€kökyky, eivĂ€t ole koskaan nĂ€hneet sitĂ€. Minulle Jumala nĂ€ytti sen selvĂ€sti ja tarkasti.

   

Tien leveys ei ollut kovin suuri, mutta se johti suoraan Jumalan Valtaistuimelle, ja tuo kultainen tie alkoi ihan nenÀni edestÀ. Kultaiset valot jatkoivat loistamistaan, ja kaukaa jokin objekti tuli kohti minua.

 

               Taivaalliset Aarteet VĂ€lttĂ€mĂ€ttömiĂ€ Papinvirassa

 

Jokin, mikÀ olikaan, laskeutui taivaasta, ja loisti niin kirkkaasti ettÀ kun katsoin sitÀ saatoin tuskin avata silmiÀni loistonsa vuoksi ja pelkÀsin, ettÀ sokeudun. Objektit olivat yhÀ kaukaa lÀhestymÀssÀ minua ja mitÀ lÀhemmÀksi ne tulivat sitÀ selkeÀmmin identiteettinsÀ paljastuivat. SiellÀ oli kolme, neljÀ enkeliÀ, jotka ajoivat kultaisia vaunuja ja johdossa oli lumivalkoinen hevonen ja enkelit pitivÀt suitsista niin kuin vankkurikuskit ja johtivat vaunut alas.

   

Kultaisten vaunujen sisĂ€llĂ€ oli punaisia vaatekÀÀröjĂ€ ja olin innokas nĂ€kemÀÀn mitĂ€ kÀÀröissĂ€ oli. Kun he saapuivat,  enkelit toivat paketit vaunuista ja puhuivat ystĂ€vĂ€llisesti: ”Tervehdys, Veli Joosef! Jumala kĂ€ski meidĂ€n tuoda nĂ€mĂ€ sinulle, siksi olemme tĂ€ssĂ€. Veli Joosef – sinĂ€ tulet olemaan pastorin virassa ja Jumala sanoi, ettĂ€ kaikki mitĂ€ virkaasi tarvitset, on tĂ€ssĂ€. KĂ€ytĂ€ niitĂ€ hyvĂ€ksesi asian vaatimalla arvolla.” 

   

Aloin avata kutakin pakettia yhtĂ€ kerrallaan sitĂ€ mukaa kuin enkelit niitĂ€ toivat minulle.  NiissĂ€ oli kaikenlaisia jalokiviĂ€ ja kalliita aarteita kĂ€sittĂ€mĂ€ttömiĂ€ mÀÀriĂ€ ja kukin niistĂ€  loisti briljanttia valoa. VielĂ€ senkin jĂ€lkeen kun vaunut ja enkelit olivat nousseet taivaaseen, alas tippui jatkuvasti paketteja. Jumala vuodatti niitĂ€ tauotta minulle.

   

Kysyin Taivaan IsĂ€ltĂ€: ”Taivaallinen IsĂ€! Miksi annat minulle tuollaisia mittaamattoman arvokkaita lahjoja? En tiedĂ€ mitĂ€ sanoa.” Jeesus seisoi vierellĂ€ni ja sanoi hellĂ€sti: ”Joosef!  SinĂ€ tulet seisomaan koko maailman edessĂ€ Herran palvelijana ja sinua kĂ€ytetÀÀn mahtavalla tavalla! Siksi Ă€lĂ€ tule ylpeĂ€ksi, vaan ole nöyrĂ€ loppuun asti. ÄlĂ€ anna vietellĂ€  itseĂ€si harhaan Ă€lĂ€kĂ€ korruptoidu. NĂ€mĂ€ on annettu sinulle siksi, ettĂ€ voit tehdĂ€ paljon enemmĂ€n Nimeni tĂ€hden. Ota ne ja kĂ€ytĂ€ niitĂ€ viisaasti. SinĂ€ olet oleva huomattava henkilöhahmo ja sinulla tulee olemaan valtava vaikutus maailmassa!”

   

TÀmÀn jÀlkeen muita paketteja, joissa oli tuntemattomia lahjoja, laskeutui jatkuvasti taivaasta. Aloin avata suuni ikÀÀn kuin olisin syönyt ruokaa ja nielin kaikki lahjat mitÀ tuli sisÀÀn mahaani yksi kerrallaan. Kun nÀin itseni hengellisin silmin, olin valtavan paisunut ja lihava koska olin niellyt sellaisen mÀÀrÀn tavaraa.

  

                                        Jeesuksen Koskettama

 

Sisar Kang, Hyun-Ja: TÀnÀÀn minua iski suru ja aloin itkeÀ rukoillessani ja ikÀÀn kuin olisi kameran valo vÀlÀhtÀnyt, valo vÀlÀhti pÀÀlle ja pois muutamia kertoja. Olin kuin ÀllikÀllÀ lyöty ja pÀÀtin kysyÀ asiaa tyttÀreltÀni, joka rukoili vieressÀni.

   

VĂ€hĂ€n myöhemmin tunsin, kuinka joku oli lĂ€hellĂ€ ja kosketti toistuvasti pÀÀtĂ€ni, selkÀÀni ja kĂ€siĂ€ni. Jooseph ja Joo-Eun sanoivat sarkastisesti: ӀiskĂ€! Aiotko Ă€rsyttÀÀ jotakuta? Juuri nyt Jeesus koskettelee sinua! Etkö tiedĂ€ sitĂ€? ” Ja he toruivat minua!  

   

Niin pÀÀtin kysyÀ Jeesukselta ja Herra kertoi, etten huolehtisi, vaan jatkaisin rukoustani.

 

                                Haak-Sung Kohtaa Mooseksen

 

Lee, Haak-Sung: Kun olin rukoilemassa, Jeesus tuli ja vei minut taivaaseen. Lopultakin tapasin Mooseksen, jota jo pitkÀÀn olin kaivannut. Heti kun nĂ€in Mooseksen, huusin tĂ€ysin palkein: ”Mooses, Sir! Mooses, Sir! Olen kovasti halunnut tavata teidĂ€t!”  Mooses vastasi: ”A-haa, Veli Haak-Sung! Hauska tavata sinua.” Ja hĂ€n otti minua kĂ€destĂ€.

   

Mooses jatkoi: ”Nykyisin taivaassa puhutaan paljon Herran Kirkosta. Olisin itse erityisesti halunnut tavata pastori Kim, Yong-Doon, mutta miksi hĂ€n ei ole tÀÀllĂ€? Sen sijaan miksi sinĂ€ olet tullut minua tapaamaan, Veli Lee?” Tunsin itseni nöyryytetyksi hĂ€nen kommenttinsa johdosta, enkĂ€ tiennyt, mitĂ€ oikein olisi pitĂ€nyt tehdĂ€. Mooses sanoi, ettĂ€ monet kuuluisat, uskolliset palvelijat Raamatusta odottavat pastori Kimin tapaamista ja  minua pyydettiin viemÀÀn tĂ€mĂ€ sanoma hĂ€nelle rohkaisemaan hĂ€ntĂ€ ottamaan pian vastaan hengellinen nĂ€kökyky, jotta he voisivat tavata hĂ€net taivaassa.

   

SillĂ€ hetkellĂ€, kun Jeesus kuunteli keskustelua, HĂ€n Ă€kkiĂ€ sanoi kovalla ÀÀnellĂ€: ”MinĂ€ olen suurin!”  Ja me molemmat, Mooses ja minĂ€, vĂ€littömĂ€sti painoimme pÀÀmme alas.

   

Palasin kirkkoon ja kun olin rukoillut, sanoin mitĂ€ Mooses oli sanonut. Pastori sanoi: ”Haak-Sung! MinĂ€ olen pastori pienessĂ€ start-up – kirkossa enkĂ€ ole mikÀÀn merkittĂ€vĂ€ henkilö. Miksi siis suuret Jumalan palvelijat haluaisivat nĂ€hdĂ€ minua? En ymmĂ€rrĂ€ sitĂ€.” SillĂ€ hetkellĂ€ Jeesus seisoi vierellĂ€ni ja jĂ€lleen toisti mitĂ€ oli sanonut taivaassa: ”MinĂ€ olen suurempi kuin kukaan huomattava Raamatun palvelija!”

 

 

 

           Helmikuun kahdeskymmenesensimmĂ€inen,

                                 maanantai 2005

 

Saarnateksti (1. Pt. 4:12-13): ”Rakkaani, Ă€lkÀÀ oudoksuko sitĂ€ tulenpoltetta, jossa olette ja jossa teitĂ€ nyt koetellaan, ikÀÀn kuin teille tapahtuisi jotakin outoa. PĂ€invastoin iloitkaa sitĂ€ mukaa kuin olette osallisia Kristuksen kĂ€rsimyksistĂ€, jotta saisitte iloita ja riemuita myös HĂ€nen kirkkautensa ilmestyessĂ€.”

 

                          Rva Kang, Hyun-Ja & Sisar Baek, Bong-Nyo;

                                   Pahojen Henkien Tunkeutuminen

 

Pastori Kim, Yong-Doo: Vaimoni ja Sisar Baek, Bong-Nyo rukoilivat hengellisten silmien avautumisen lahjaa. He aloittivat illalla ja lopettivat tĂ€nĂ€ aamuna klo 9.  Ajatus kotiin menosta oli livahtanut mielestÀÀn; he jatkoivat keskustelua keskenÀÀn. He olivat rukoilleet koko yön ja olivat vĂ€syneitĂ€ ja levon tarpeessa. Mutta he eivĂ€t nĂ€yttĂ€neet vĂ€syneiltĂ€ ja jatkoivat keskustelua.

   

MinĂ€ neuvoin heitĂ€, ettĂ€ Herra kyllĂ€ avaa heidĂ€n hengelliset silmĂ€nsĂ€ ja antaa muitakin henkilahjoja, kun on HĂ€nen aikansa. Kehotin heitĂ€ lopettamaan keskustelun asiasta.  MitĂ€ enemmĂ€n he puhuisivat sitĂ€ suurempi mahdollisuus, ettĂ€ demonit hyökkĂ€isivĂ€t. Siksi kehotin heitĂ€ lopettamaan ja menemÀÀn kotiinsa lepÀÀmÀÀn. Kuitenkin he jatkoivat toistensa vierellĂ€ istumista ja kontrolloimatonta keskusteluaan. Ei merkkiĂ€kÀÀn sen loppumisesta. JĂ€tin heidĂ€t vastahakoisesti ja menin kotiin lepÀÀmÀÀn. Vaimoni seurasi perĂ€ssĂ€ vasta pitkĂ€n ajan kuluttua. Silloin onnettomuus tapahtui.

 

     â€ ÄlkÀÀkĂ€ antako Paholaiselle tilaa.” (Ef. 4: 27)

    â€Kaikki tapahtukoon arvokkaasti ja jĂ€rjestyksessĂ€â€. (1. Kor. 14:40)

    â€Kuuliaisuus on parempi kuin uhri, tottelevaisuus parempi kuin pĂ€ssien rasva.” (1. Sam. 15:22)

   

Sen jÀlkeen kun Sisar Baek, Bong-Nyo oli jÀttÀnyt vaimoni, oli pÀivÀ puolessa, kun hÀn kiiruhti kotia kohti. Kun hÀn kiipesi portaita, tunnistamaton ryhmÀ mustia pahoja voimia hyökkÀsi hÀntÀ vastaan. Ne kietoutuivat hÀnen ruumiinsa ympÀrille ja tuuppasivat kaatumaan.

   

Alunperinkin demonit olivat odotelleet ja leijuneet hĂ€nen ympĂ€rillÀÀn. Kun ne havaitsivat haavoittuvuuden, ne pyörĂ€htivĂ€t kuin pyörremyrsky suurella nopeudella. Ne saivat hĂ€net tuntemaan huimausta. Vaikka hĂ€n tunsi huimauksen ja vaikka hĂ€nen olisi pitĂ€nyt istahtaa portaille, hĂ€n yritti pysyĂ€ pystyssĂ€  hammasta purren. TĂ€ydellĂ€ voimallaan demonit puskivat hĂ€ntĂ€  ja hĂ€n pyöri portaita alas asti. Sen seurauksena hĂ€n mursi selkĂ€nsĂ€ ja otettiin sairaalaan. HĂ€nen oli mentĂ€vĂ€ operaatioon, jossa selkĂ€rankaa tuettiin terĂ€ksellĂ€. TĂ€mĂ€ onnettomuus aiheutui tottelemattomuudesta ja myös vĂ€hĂ€n itsetyytyvĂ€isyydestĂ€.

  

Jeesus ei henkilökohtaisesti parantanut hÀntÀ, mutta HÀn oli kertonut hÀnelle, ettÀ menee operaatioon. Kun kysyimme miksi Herra ei ollut parantanut hÀntÀ, vaan sen sijaan kehottanut menemÀÀn sairaalaan, HÀn sanoi, ettÀ se riippui henkilön uskosta. Joskus Herra saattoi henkilökohtaisesti parantaa ihmisiÀ, mutta HÀn myös kÀytti lÀÀkÀreitÀ ja lÀÀketieteellisiÀ hoitoja. LÀÀkÀrit ovat HÀnen kÀytössÀÀn ihmisten parantamiseksi ja hoitamiseksi. Jeesus sanoi:

  

”PyhĂ€ Bong-Nyo:lla on joitakin luonteenpiirteitĂ€, joita on arvioitava. Joillakin kohdin hĂ€nen ongelmansa on tottelemattomuus. TĂ€llĂ€ kertaa pahan voimat olivat löytĂ€neet hĂ€nestĂ€ monia heikkoja kohtia. Kun pastori puhuu seurakunnalle, seurakunnan on toteltava. Pastori Kim, Ă€lĂ€ ole huolissasi, vaan kĂ€y hĂ€nen luonaan ja kerro sanomani. Minun sanomani on tahtoni hĂ€nen suhteensa. LisĂ€ksi, kerro hĂ€nelle ettĂ€ nöyrtyisi vielĂ€ enemmĂ€n.”  Herra nuhteli vaimoani: ”Kun aika tulee, hengelliset silmĂ€si varmasti avataan. Miksi olet niin kĂ€rsimĂ€tön? HengellisiĂ€ silmiĂ€si ei ole avattu, koska on vielĂ€ hengellisiĂ€ asioita, joista et ole tietoinen. Myöhemmin tulet luonnostasi tajuamaan vastauksen siihen mihin nyt viittaan.”

   

Sisar Baek, Bong-Nyo on todella pysÀyttÀmÀtön ihminen. YleensÀ ihmiset, kun kohtaavat Saatanan, jÀhmettyvÀt ja tulevat epÀvarmoiksi. He pelÀstyvÀt eivÀtkÀ uskalla taistella vihollista vastaan. Kuitenkin Sisar Baek Bong on erittÀin urhea eikÀ edes rÀpsÀytÀ silmÀÀn helvetinkÀÀn eri paikoissa. HÀn on hyvin vahva ja rohkea. HÀn on vÀhitellen vaikuttanut niin, ettÀ muutkin seurakunnan jÀsenet ovat tulleet rohkeiksi Jeesuksen sotilaiksi.

   

Menin sairaalaan katsomaan Sisar Baek, Bong-Nyoa. Kun pÀÀsin sinne, hĂ€n sanoi heti: ”Pastori, olen pahoillani, ettĂ€ olin tottelematon sinulle.”  Sitten hĂ€n kertoi, ettĂ€ operaatio oli sujunut hyvin. Kun hĂ€n oli kaatunut, oli selkĂ€ranka murtunut. Kaksi nikamaa oli murtunut ja repinyt lihaa. SelkĂ€ranka oli juuri saatu tuetuksi terĂ€ssauvoilla: kolme kutakin nikamaa kohti eli yhteensĂ€ kuusi sauvaa.

   

Olin utelias tietÀmÀÀn, miksi tÀmÀ oli sallittu yhdestÀ tottelemattomuudesta. HÀn eli köyhyydessÀ ja sÀÀlin hÀntÀ. Kuinka hÀn ikinÀ selviÀisi sairaalakustannuksista? HÀnen tilanteensa oli sÀÀlittÀvÀ.

   

Herra tarkasteli meitÀ hiljaa. PitkÀn ajan kuluttua HÀn alkoi puhua. HÀn alkoi selittÀÀ yksityiskohtaisesti, ettÀ jokaisella tapahtumalla on jokin syy ja taustalla oleva asia.

 

                          Herran Tie , Kuinka Jeesus Liikkuu

 

Rva Kang, Hyun-Ja:  SydĂ€meni oli piinassa pitkĂ€n aikaa sen jĂ€lkeen kun Sisar Baek, Bong-Nyo oli  demonivoimien hyökĂ€tessĂ€ vammautunut vakavasti. KestĂ€mĂ€tön surullisuus laskeutui ylleni. Tunsin olevani vastuussa onnettomuudesta. Olin kĂ€rsimĂ€tön ja minĂ€ olin se, joka puskin asioita eteenpĂ€in kiireissĂ€ni. Halusin, ettĂ€ hengelliset silmĂ€mme avautuisivat, halusin tosi paljon. Tein parannusta ja kaduin jatkuvasti. Jeesus jo tiesi, ettĂ€ sydĂ€meni oli tuskainen. HĂ€n lohdutti minua hellimĂ€llĂ€ pÀÀtĂ€ni ja selkÀÀni.

   

IltapÀivÀllÀ rukoilin hiljaa pienessÀ huoneessamme ja ikkunan lÀpi loisti nopea valojuova. Valon keskellÀ Jeesus saapui. Aina kun Jeesus astuu sisÀÀn, valojuova hohtaa. Se on kuin laser-sÀde. NÀyttÀÀ kuin HÀn matkustaisi mielikuvituksellisella nopeudella. Ei ole mitÀÀn muuta kokonaisuutta, asiaa, persoonaa, laitetta, joka voisi matkustaa kuten Jeesus. Jeesus on nopeampi kuin minkÀÀn tyyppinen valo. Ja HÀn ei ole vain nopea vaan HÀn matkustaa maksimaalisella tarkkuudella.

   

Koko elÀmÀni ajan Jeesus on ollut kanssani. Kun HÀn koskettaa, tunnen sen aisteillani. TÀnÀÀn hÀn nÀytti minulle erityisen nÀkymÀn. Silloin vasta oikein tajusin kuinka nopeasti Herra matkustaakaan ympÀri maailman niin nopeasti. HÀn matkustaa valon nopeudella. Aikaisemmin olin heiveröisesti aavistellut ideaa. Mutta nyt todella ymmÀrrÀn varmuudella ja uskon sydÀmessÀni. YmmÀrrÀn kuinka HÀn tietÀÀ maailman asiat. Jeesus valvoo ja tarkkailee kaikkia pyhiÀÀn kautta maailman. HÀnen ei tarvitse matkustaa ympÀri maailmaa tietÀÀkseen mitÀ pyhilleen tapahtuu. HÀn tietÀÀ sen jo. HÀn tietÀÀ kaiken informaation kaikista jo alle sekunnissa.

   

Herra sanoi: ”MinĂ€ nĂ€ytĂ€n tĂ€mĂ€n, koska rakastan teitĂ€.” Odottaisi, ettĂ€ Jeesus nĂ€yttĂ€isi muille elossa oleville pyhille eri tapahtumien erikoiset salaisuudet, koska HĂ€n rakastaa jokaista. ”HĂ€n, jolla on kĂ€skyni, ja joka ne pitÀÀ, hĂ€n on se, joka rakastaa Minua; ja hĂ€n joka rakastaa Minua on Minun IsĂ€ni rakastama, ja MinĂ€ rakastan hĂ€ntĂ€ ja teen itseni hĂ€nelle manifestiksi (ilmestyn hĂ€nelle).” (Joh.14:21)    

   

Milloin tahansa Jeesus lĂ€hestyy minua, ympĂ€ristö muuttuu hohtavaksi ja kirkkaaksi. NĂ€yttÀÀ kuin kirkas valopilari olisi edessĂ€ni. Tunnen aina ettĂ€ Jeesus on kanssani ja seurassani. Pastori ilahdutti Herraa: ”Oi Jeesus! MinĂ€ rakastan sinua!” Herra sanoi: ”Pastori Kim! Koska olet rukoillut koko yön, mene ja nuku vĂ€hĂ€n.” Pastori vastasi tyypillinen humoristinen ilme kasvoillaan: ”MinĂ€ rakastan Sinua.” Kaikki perheenjĂ€senet nauroivat ÀÀnekkÀÀsti.

   

Raamatusta ymmĂ€rrĂ€mme Jeesuksen luonteenpiirteiksi pyhyyden, vakavuuden ja armollisuuden. Voi nĂ€yttÀÀ siltĂ€, ettĂ€ HĂ€n on aina hienotunteinen niin ettei hĂ€n voi vitsailla tai laskea leikkiĂ€.  Monet ajattelevat, ettĂ€ Herra ei ole ollenkaan huumorintajuinen, hilpeĂ€ tai leikkisĂ€. Kuitenkin, kun hengelliset silmĂ€mme avautuivat, havaitsimme, ettĂ€ HĂ€n on paljon kuvitelmiamme suurempi. MitĂ€ lĂ€hemmĂ€ksi HĂ€ntĂ€ pÀÀsimme kun hengelliset silmĂ€mme aukenivat yhĂ€ lisÀÀ, sitĂ€ huuumorintajuisempana opimme HĂ€net tuntemaan. Mutta milloin ikinĂ€ lankesimme syntiin, HĂ€n murehti ja valitti.

 

                         Pastori Kim, SinĂ€ Olet Todellinen Morsiameni

 

TĂ€nÀÀn, kun aviomieheni meni nukkumaan, Herra ilmestyi mukanaan jonkinlainen sĂ€kkipuku. Joosef, Joo-Eun ja minĂ€ olimme kovin kummissamme nĂ€hdessĂ€mme Herran sĂ€kkipuvun kera: "MitĂ€ tĂ€mĂ€ on? MitĂ€ Jeesus aikoo?" Katsoimme kaikki tarkkaan. YleensĂ€ se on pastori, joka huvittaa Herraa. Nyt Herra halusi viettÀÀ hÀÀseremonian taivaassa. Herra sanoi: ”MinĂ€  halusin viedĂ€ pastorin Ă€kkiĂ€ hÀÀseremoniaan taivaaseen.” Herra puki sitten pastorin hengen sĂ€kkipukuun ja palasi taivaaseen pastorin hengen kanssa. En tiennyt, oliko pastori itse tietoinen koko tapahtumasta. HĂ€n oli syvĂ€ssĂ€ unessa. Me jo aloimme naureskella keskenĂ€mme.

   

Herralla oli ainutlaatuiset ja humoristiset kasvojen ilmeet, kun HÀn puki pastorin hengen sÀkkipukuun. Me emme kyenneet hillitsemÀÀn nauruamme. Taivaassa taivaan kirkon pyhÀt tulivat ryhminÀ havainnoimaan ja nauramaan nÀytelmÀÀ, jossa Herra tuo pastorin tuolla ainutlaatuisella tavalla taivaaseen. Melkein nÀytti siltÀ kuin Herra olisi kidnapannut hÀnet. Jeesus kÀski enkeliÀ pukemaan ja koristelemaan pastorin. Enkeli veivÀt pastorin toiseen huoneeseen. He pukivat ja koristivat hÀnet kalliilla kivillÀ ja koristeilla. HÀn nÀytti suurenmoiselta. Loistava hÀÀseremonia saattoi lopulta alkaa. Kun seremonia pÀÀttyi, alkoi vastaanotto. HÀÀvastaanotto alkoi kun pastori ja Jeesus tanssivat humoristisesti. He kÀyttivÀt lanteitaan ja liikkuivat sivulta toiselle. Kaikki pyhÀt nauttivat viihteestÀ. Itse asiassa he olivat ilahtuneet siitÀ, ettÀ IsÀ Jumala nauroi isoon ÀÀneen syvÀllÀ ÀÀnellÀÀn.

   

Pastori ja Jeesus tanssivat pitkĂ€n ajan. Herra ilmoitti: ”TĂ€stĂ€ pĂ€ivĂ€stĂ€ alkaen pastori Kim, Yong-Doo on minun todellinen morsiameni!” Kun Herra oli ilmoituksensa antanut, kaikki pyhĂ€t huusivat ja taputtivat. Enkelit puhalsivat trumpetteihin ja lisĂ€sivĂ€t iloisuutta juhlimiseen. Kun Herra tanssi lantio lantiota vasten pastorin kanssa, nĂ€ytti siltĂ€ kuin he olisivat kilpailleet siitĂ€ kumpi tanssii paremmin. Pastorin liikkeet muuttuivat asteettain oudommiksi ja kummallisemmiksi. Herra sanoi humoristisesti, ettĂ€ oli vaikea seurata pastorin tanssiliikkeitĂ€ ja ettĂ€ HĂ€nellĂ€ tĂ€ytyisi harjoitella enemmĂ€n. Sitten Herra palasi takaisin kotiimme.  MinĂ€ kysyin Herralta: ”Herra!  Nautitko hÀÀseremoniasta pastorin kanssa?  Herra vastasi: ”Totta kai nautin! Olen tĂ€ysin paljastanut suurimman osan sydĂ€meni sisimmĂ€stĂ€ Herran Kirkolle!  Kuitenkin toivon, ettĂ€ muut kirkot palvovat Minua vapaasti, suuremmalla mielenkiinnolla ja armollisemmin.”  Jeesus sanoi, ettĂ€ HĂ€n rakastaisi nĂ€hdĂ€ muissa kirkoissa enemmĂ€n palvontaa ja palvelua vapaammin HengessĂ€. Sen sijaan ettĂ€ olisivat  jĂ€ykkiĂ€ ja muodollisia, HĂ€n haluaisi nĂ€hdĂ€ heitĂ€ taipuisampina, viihdyttĂ€vĂ€mpinĂ€ ja siunatuimpina.

 

                              PyhĂ€n Hengen Tulipallot Satavat Alas

 

Kim Joosef: Kun rukoilin, isoja ja pieniĂ€ tulipalloja alkoi liikkua Jumalan Valtaistuimen ympĂ€rillĂ€. Ne alkoivat sataa minua kohti. Aluksi pieniĂ€ tulipalloja satoi alas, mutta kun aikaa kului, tulipallojen koko alkoi suureta. Lopulta niistĂ€ tuli talon kokoisia ja ne lĂ€vistivĂ€t vaivatta ruumiini. Kun niitĂ€ tuli ruumiiseeni, se tuli niin kuumaksi etten voinut sietÀÀ lĂ€mpöÀ. ”Ou, kuumaa! Ou! Kuumaa!” , huusin koko ajan.

   

Saatoin nĂ€hdĂ€ Taivaan Portit tĂ€ysin auenneina, erikoisesti tĂ€nÀÀn. Jeesus sanoi, ettĂ€ tĂ€nÀÀn on erikoispĂ€ivĂ€ taivaan pyhille. He saisivat seurata tapahtumia Herran Kirkossa. Taivaan pyhĂ€t katselisivat palvontaa, palvelusta ja rukouskampanjaa.  Me odotimme tuota tapahtumaa hyvin uteliaina.

 

                         Taivaan PyhĂ€t Laskeutuvat Alas Vierailulle

 

Jeesus piti sanansa. Palvelun keskiosassa tapahtui jotain erikoisen jĂ€risyttĂ€vÀÀ. Kykenin nĂ€kemÀÀn taivaan pyhien laskeutumisen alas taivaasta. Herra kĂ€skystĂ€ he kykenivĂ€t vierailemaan luonamme. Huusin suurella ÀÀnellĂ€ pastorille: ”Pastori! Pastori! Profeetta Elia on tullut alas taivaasta ajaen punaisilla vaunuilla ja tulihevosilla! Vau! Suurenmoista! Katsokaa mikĂ€ nĂ€ytelmĂ€! Kuinka ne leijailevat kirkon seinien liepeillĂ€. Eliaa seurasi Daniel kolmen ystĂ€vĂ€nsĂ€ kanssa. NĂ€en Nooan ja Aabrahaminkin tulevan!” Pastori sĂ€psĂ€hti ja sĂ€ikĂ€hti.

   

Pastori sanoi: ”Joosef! Tapahtuma on jĂ€risyttĂ€vĂ€ ja epĂ€tavallinen. Se voi aiheuttaa myös paljon ristiriitoja. TĂ€mĂ€ tapahtuma on valtava eikĂ€ sitĂ€ ole Raamatussa. SiellĂ€ on yksi samankaltainen tapaus, mutta ei samanlaista.  Se ei koskettanut monia taivaallisia sieluja.” Pastori pyysi minua katselemaan samanlaisia tapahtumia Raamatusta.

   

Pastori löysi Lk. 9:28-31. SiinĂ€ Jeesus rukoili vuorella ja HĂ€nen hahmonsa muuttui. Silloin Elia ja Mooses ilmestyivĂ€t. He keskustelivat HĂ€nen poismenostaan. Pastori oli hieman epĂ€ilevĂ€inen. Kuitenkin  pikkusiskoni Joo-Eun myös nĂ€ki tapahtuman selvĂ€sti. Sisar Baek, Bong-Nyo ja Veli Haak-Sung pitivĂ€t kiirettĂ€ todistaessaan taivaallisten pyhien tuloa.

   

Silloin Jeesus huusi korvien kuullen: ”Onko mitÀÀn mitĂ€ MinĂ€ en voi tehdĂ€? TĂ€mĂ€ on vasta alkua! TĂ€stĂ€ lĂ€hin ja tĂ€stĂ€ eteenpĂ€in MinĂ€ sallin taivaallisten pyhien tulla ja vierailla niin paljon kuin MinĂ€ haluan. Pastori Kim, Sinun tĂ€ytyy uskoa Minua!” Palvonta-osuuden aikana me kaikki tanssimme, lauloimme, palvoimme seisten niin pitkÀÀn kuin halusimme. Herra imitoi tanssejamme.

 

                             IsĂ€n Jumalan Ilmestyminen,

                Kun HĂ€n Ottaa Vastaan Palvontamme

 

IsÀ Jumala, Jeesus ja PyhÀ Henki olivat vaikuttuneet palvonnastamme ja palveluksestamme. Kun kirkkomme palvoo palveluksen aikana, nÀyttÀÀ siltÀ kuin me juhlisimme ja olisimme viihteellÀ. Jumala ilahtui palvonta-palveluumme. Kun Jumala katselee sitÀ, HÀn on hyvin tyytyvÀinen.

   

2. Sam. 6:14-16 : ”Sitten hĂ€n karkeloi kaikin voimin Herran edessĂ€ pellavakasukkaan vyöttĂ€ytyneenĂ€. NĂ€in Daavid ja koko Israelin heimo saattoivat Herran liitonarkkua riemuhuudoin sofar-torven pauhatessa. Kun Herran liitonarkku tuli Daavidin kaupunkiin, Miikal, Saulin tytĂ€r, katseli ikkunasta. NĂ€hdessÀÀn kuningas Daavidin hyppivĂ€n ja karkeloivan Herran edessĂ€ hĂ€n halveksi Daavidia sydĂ€messÀÀn.”

   

Herra sai Joo-Eunin ilmaisemaan liikkeet tanssissa. Jeesus kehotti Joo-Eunia liikkumaan tĂ€smĂ€llisesti kuten HĂ€n liikkui ja opetti hĂ€ntĂ€. Me seurasimme Jeesuksen tanssiliikkeitĂ€ ja liikuimme rytmikkÀÀsti palvontamusiikin tahdissa jota mekaaninen piano soitti. Herra johti meidĂ€t tanssiin ja me palvoimme vapaasti, paljon.  Joukoittain enkeleitĂ€ saapui taivaasta. He istuivat kirkon portailla ja tĂ€yttivĂ€t kirkon. Enkelit myös lensivĂ€t ja tĂ€yttivĂ€t ilmatilan samalla kun katselivat. YleensĂ€, minĂ€ muuna pĂ€ivĂ€nĂ€ tahansa, demonit luurasivat kirkon pimeissĂ€ nurkissa, mutta tĂ€nÀÀn niitĂ€ ei ollut ollenkaan.

   

ÄkkiĂ€ tulin uteliaaksi, kun IsĂ€ Jumala katseli meitĂ€. Halusin nĂ€hdĂ€ HĂ€nen reaktionsa. Kun tanssin, katselin taivaalle. IsĂ€ Jumala ponnahti jaloilleen ja liikahti lyhyesti kummallekin sivulleen. Kun IsĂ€ Jumala liikahti, valtava valon vĂ€lĂ€hdys tai valokimppu hohti alas. Saatoin aistia ja tuntea ettĂ€ IsĂ€ Jumala oli hyvin mielissÀÀn.

   

IsÀ Jumala liikkui ainutlaatuisella ja erikoisella tavalla. Valtavalla kÀdellÀÀn HÀn viittoili vasemmalta oikealle. Sitten HÀn nosti toisen kÀtensÀ ja liikutti sitÀ hitaasti oikealta vasemmalle. IsÀ Jumala jatkoi valtavien kÀsiensÀ heiluttamista ilmassa. Siten HÀn istuutui valtaistuimelleen. Sitten HÀn jyskytti oikealla jalallaan laulun tahdissa, joka soi kirkossa.

   

HĂ€n nauroi syvĂ€llĂ€, sointuvalla ÀÀnellĂ€. Sitten HĂ€n salli meille tosi erikoisen lahjan suoraan valtaistuimeltaan. Iso pallo, taloa isompi, alkoi vieriĂ€ kohti minua. Pallo muuttui Ă€kkiĂ€ tulipalloksi ja astui ruumiiseeni. Minulle tuli niin kuuma, ettĂ€ melkein pyörryin. Leimuavia tulipalloja tuli kaikkien kirkon jĂ€senten ruumiisiin. Kun tulipallot tulivat ruumiisiin, ihmiset huusivat ja kiljuivat: ”Kuumaa!”

 

 

 

 

 

 

                      Hengellisen Todellisuuden NĂ€keminen

                             Omilla FyysisillĂ€ SilmillĂ€mme

 

Jumalanpalveluksen jĂ€lkeen menin kotiin ja nĂ€in siellĂ€ demoneja. Kun avasin pÀÀoven eteiseen, ryhmĂ€ demoneja kuin hiiriĂ€ juoksi pÀÀmakuuhuoneesta muihin pieniin huoneisiin. Kun perheenjĂ€seneni saapuivat, demonit piiloutuivat rynnĂ€ten nurkkiin. NĂ€in kaiken tĂ€mĂ€n fyysisillĂ€ silmillĂ€ni aivan selkeĂ€sti. NĂ€in yhtĂ€ elĂ€vĂ€isesti myös Jeesuksen, joka avasi kirkonmenot. Herra saattoi meidĂ€t kotiin. HĂ€n oli kanssamme. Herra sĂ€teili kultaista valoa. HĂ€nellĂ€ oli ruskeat hiukset. HĂ€n oli pukeutunut sĂ€teilevÀÀn pellavaan joka hohti ja  HĂ€nen kasvojensa rakenne oli fantastinen.

   

Me tunnemme mukavuutta ja rauhaa kun katsomme Herraa, joka nÀyttÀÀ hyvÀntahtoiselta ja ystÀvÀlliseltÀ. HÀnen ulkomuotonsa antaa meille turvallisuuden tunteen.

 

    

Olivatpa silmĂ€ni auki tai suljetut, kykenen nĂ€kemÀÀn Jeesuksen ja IsĂ€n Jumalan valtaistuimen. SilmĂ€t suljettuina nĂ€köhavainto on vĂ€hĂ€n sumeampi, mutta nykyisin silmĂ€t auki ollessa selkeĂ€ ja elĂ€vĂ€inen. Jeesus sanoi: ”Joosef, MinĂ€ valitsin sinut mieheksi, joka tekee suuria tekoja Minulle myöhempĂ€nĂ€ aikana. Siksi olen sallinut sinulle kyvyn nĂ€hdĂ€ hengellisiĂ€ todellisuuksia fyysisin silmin ikÀÀn kuin ne olisivat sinun hengelliset silmĂ€si.”

   

Joskus keskustelen Herran kanssa kun nĂ€en HĂ€net selvĂ€sti fyysisin silmin. Joskus Jeesus nĂ€yttÀÀ fyysiseltĂ€ mieheltĂ€, mutta HĂ€n voi myös luokseni valokiilana. Jeesus sanoi: ”MinĂ€ menen rukoushuoneeseen Hwa Sungin kaupunkiin katsellakseni palvelijoitteni rukousta.  Palvelijani kokoontuvat sinne rukoilemaan yhdessĂ€.” Sitten HĂ€n heti hĂ€visi ja tuli myöhemmin luokseni.

 

 

 

 

 

                              Yhden Kadotetun Sielun Evankeliointi

 

IltapĂ€ivĂ€llĂ€ rukoilin lyhyesti kirkossa ja lĂ€hdin evankelioimaan. Tapasin yhden miehen ja aloin evankelioida hĂ€ntĂ€. HĂ€n kuunteli sanomaani hyvin tarkkaavaisesti, kun piteli traktaattia kĂ€dessÀÀn. HĂ€n nĂ€ytti paljon vanhemmalta kuin minĂ€. Sitten hĂ€n puhui: ”TiedĂ€tkö mitĂ€? MinĂ€ olen mielessĂ€ni vaeltanut erilaisten tapahtumien ympĂ€rillĂ€, joita elĂ€mĂ€ssĂ€ni on tapahtunut. Ne ovat kaikki olleet pahoja. Kiitos erittĂ€in paljon tĂ€mĂ€n sanoman jakamisesta.” HĂ€n tuntui olevan pÀÀttĂ€vĂ€inen ja aikoi tulla kirkkoomme. HĂ€n piti sanansa ja pĂ€rjÀÀ tĂ€nÀÀn hienosti uskossaan.

   

Jeesus sanoi, ettÀ palkinto evankelioinnista on korkein. Kun HÀn puhui, HÀn lisÀsi 150 kerrosta kotiini taivaassa. Olen ollut utelias tietÀmÀÀn tuliko taloni korkeammaksi niistÀ lahjoista, joita sain. Kykenin vahvistamaan, ettÀ asia oli niin.

   

       Helmikuun kahdeskymmenesviides, perjantai 2005

 

Saarnateksti (Sef. 3:17): ”Herra, sinun Jumalasi, keskellĂ€si on mahtava; HĂ€n pelastaa, HĂ€n riemuitsee sinusta ilolla; HĂ€n lepÀÀ rakkaudessaan, HĂ€n iloitsee sinusta laulaen.”

 

                      Jumalanpalvelus Raunioituu Ja Herra LĂ€htee 

      

Rva Kang, Hyun-Ja:  Ennen kuin jumalanpalvelus alkoi, tyttĂ€reni Joo-Eun oli ÀÀrimmĂ€isen pahantuulinen ja rikkoi rauhan. HĂ€nellĂ€ on tulinen temperamentti. Kuumaverinen demoni oli hĂ€nen ruumiissaan. Lopulta hĂ€n romutti koko jumalanpalveluksen. SenkÀÀn jĂ€lkeen Joo-Eun ei lopettanut kiukutteluaan vaan jatkoi vihanpitoaan loppuun asti.  Palvelus muuttui jÀÀkylmĂ€ksi lyhyessĂ€ ajassa ja pian se pÀÀttyi erimielisyyksiin. Palvonnasta oli tullut kiusallinen. Pastori, jolla myös oli tulinen temperamentti, lopulta rĂ€jĂ€hti. HĂ€nen kĂ€rsivĂ€llisyytensĂ€ tytĂ€rtÀÀn kohtaan oli loppunut. Ennen pastorin rĂ€jĂ€hdystĂ€ annoin tyttĂ€relle signaalin, ettĂ€ olisi kĂ€rsivĂ€llinen loppuun asti. Mutta pastorin tulisuus ja lyhytpinnaisuus antoivat demoneille tilaisuuden. Saarna jĂ€i kesken kestettyÀÀn vain viisi minuuttia.

   

Joo-Eunin hysterialla ei nÀyttÀnyt olevan loppua. HÀn oli itsepÀinen ja kinusi koko ajan. Lopulta pastori nuhteli hÀntÀ kovin sanoin.

   

En tiedÀ miksi perheenjÀseneni ja minÀ olemme niin ÀÀrimmÀisen itsepÀisiÀ. Minulla on ollut suuria vaikeuksia junailla asioita tulisuuden ja lyhytpinnaisuuden kanssa.

   

Kirkon jĂ€senet jĂ€hmettyivĂ€t ja heidĂ€n kasvonsa kovettuivat. Kun tĂ€mĂ€ tapahtui, poikani Jooseph, ja jotkut muutkin jĂ€senet, nĂ€kivĂ€t Jumalan valtaistuimen. IsĂ€ Jumala oli ponnahtanut jaloilleen ja kĂ€veli rauhattomana edes takaisin.  Jeesus sanoi: ”Jumalanpalvelusta, jota nyt olette pitĂ€mĂ€ssĂ€, ei oteta vastaan. Vaikka sen pitĂ€isitte sata tai tuhat kertaa – MinĂ€ en ota sitĂ€ vastaan.”  Sen jĂ€lkeen kun Herra oli puhunut, HĂ€n vĂ€littömĂ€sti hĂ€visi.

   

Kirkon jĂ€senet, joiden hengelliset silmĂ€t olivat avatut, eivĂ€t saattaneet nĂ€hdĂ€ Jeesusta eikĂ€ PyhÀÀ HenkeĂ€. He katselivat ympĂ€rilleen, mutta eivĂ€t voineet nĂ€hdĂ€ Herraamme. Sen sijaan pahan voimat parveilivat ja tĂ€yttivĂ€t paikan. Ne huusivat, pitivĂ€t hauskaa ja riemuitsivat samalla kun lĂ€pyttivĂ€t: ”Vau! HyvĂ€! Hienoa työtĂ€! Vau kuinka tuntuu hyvĂ€ltĂ€! TĂ€mĂ€ on niin suurta, ettemme tiedĂ€, mitĂ€ olisi tehtĂ€vĂ€!” Ja ne alkoivat riemuissaan tanssia ja pitÀÀ juhlaa. Pastorista, jokaisesta jĂ€senestĂ€ ja minusta tuntui kuin hengelliset silmĂ€mme olisivat suljetut. Emme kyenneet nĂ€kemÀÀn. SillĂ€ hetkellĂ€ sietĂ€mĂ€tön surullisuus tuli pÀÀlleni. Herra ei voinut ottaa vastaan eikĂ€ ilahtua palveluksesta eikĂ€ saarnasta. Ne olivat tahratut jĂ€senten tulisella temperamentilla. TĂ€mĂ€ oli mitĂ€ inhottavinta Herralle.

 

                                            IsĂ€n Jumalan Viha

 

Kun Veli Haak-Sung nĂ€ki valtaistuimen, IsĂ€ Jumala oli pompannut ylös istuimeltaan ja nĂ€ytti olevan tĂ€ynnĂ€ vihaa. LisĂ€ksi valtavan syvĂ€ ja pelottava ÀÀni kaikuili.  Jumalan Ă„Ă€ni kaikui elĂ€vĂ€isenĂ€ ja soinnukkaana Haak-Sungin korvien ympĂ€rillĂ€. IsĂ€n Jumalan Ă„Ă€ni oli kuin salaman ja ukkosen jylinĂ€t. IsĂ€ Jumala julisti: ”Sen jĂ€lkeen kun avasin hengelliset silmĂ€nne, teistĂ€ on nyt tullut niin arrogantteja, ylpeitĂ€, sekĂ€ omahyvĂ€isiĂ€, ettĂ€ johdatte jumalanpalveluksianne noin huolimattomasti, piittaamattomasti.  Jos ikinĂ€ vielĂ€ johdatte jumalanpalvelusta tĂ€hĂ€n tapaan, MinĂ€ vedĂ€n kaikki henkilahjanne teiltĂ€ pois!” Veli Haak-Sung sanoi, ettei ollut koskaan tuntenut itseÀÀn niin pelĂ€styneeksi Jumalan edessĂ€. TĂ€mĂ€ oli ensimmĂ€inen kerta, jolloin hĂ€n oli ylipÀÀtÀÀn tuntenut pelkoa.

   

Saatoin nÀhdÀ Jumalan vihan elÀvÀsti. Koska olimme saavuttaneet hengellisen syvÀtason, meidÀn tÀytyy todella ottaa vaarin, mitÀ Jumala asioista ajattelee.

   

EnemmĂ€n ikuista armoa olisi meille luvassa, ja meidĂ€n osamme on nöyrtyĂ€ yhĂ€ enemmĂ€n. MeidĂ€n elĂ€mĂ€mme tĂ€ytyy olla pyhÀÀ.  Pienikin pisara omahyvĂ€isyyttĂ€ ja huolettomuutta voi antaa demoneille voimaa manifestoitumisiin ja hyvĂ€ksikĂ€yttöihin.  Demonit kĂ€yttĂ€vĂ€t tilaisuuksia hyvĂ€kseen niin ettĂ€ voivat eskaloida ongelmia tai asioita.

   

Mietin itsekseni epĂ€illen: ”Varmaankaan ei
yksi tuhoutunut jumalanpalvelus aiheuta kaikkien PyhĂ€n Hengen lahjojen menettĂ€mistÀ .eihĂ€n?” Minulla oli tunne, ettĂ€ Jumala halusi antaa meille opetuksen palvonnan ja jumalanpalveluksen suunnattomasta tĂ€rkeydestĂ€.

   

Kaikilla kirkoilla on hieman toisistaan poikkeavat palvonta- ja palvelutavat. Kuitenkin niissĂ€ on aika paljon yhteistĂ€. Jumalanpalvelukset ovat apaattisia ja sekoitus Jumalan Sanaa ja traditioita. NĂ€mĂ€ traditiot ovat jatkumoa ja tulosta sukupolvien ketjun mukanaan tuomista tavoista. Kuitenkin asianmukaisella opetuksella, harjoittelulla ja  Raamatun opiskelulla kristittyjen pitĂ€isi oppia tuntemaan palvonnan ja jumalanpalveluksen tĂ€rkeys. HeidĂ€n pitĂ€isi ymmĂ€rtÀÀ ja tunnistaa jumalanpalveluksen ydin.

 

                       Parannuksen Teko/Katumus Korvapuustein

 

Kun Herran Kirkon seurakunta, kaikki sen jĂ€senet, tekivĂ€t parannusta ja katuivat yhdellĂ€ kuuluvalla ÀÀnellĂ€, kuulin jonkin jatkuvasti lĂ€imivĂ€n itseÀÀn. NiinpĂ€ avasin silmĂ€ni tutkiakseni asiaa. Se oli pastori, joka teki parannusta kyynelin ja lĂ€psi itseÀÀn poskille. ”Herra! Olen kasvattanut lapseni vÀÀrin! En ole kunnolla kurittanut enkĂ€ kasvattanut hĂ€ntĂ€! Sen seurauksena olen tehnyt syntiĂ€ Sinun edessĂ€si, Herra!”

   

Snl. 13:24: ” Joka vitsaa sÀÀstÀÀ vihaa lastaan, joka hĂ€ntĂ€ rakastaa, kurittaa hĂ€ntĂ€ ajoissa.”

   

Pastori sanoi: ”Anna minulle anteeksi, Herra” ja jatkoi poskiensa lĂ€imĂ€yttelyĂ€. Pastori lĂ€psi itseÀÀn armottomasti. Ajattelin mielessĂ€ni: “MitĂ€? Kuinka hĂ€n voi lĂ€imiĂ€ omia poskiaan noin rajusti?” Kun mietin tĂ€tĂ€ mielessĂ€ni, tyttĂ€reni Joo-Eun juoksi kohti alttaria ja polvistui  viereeni. HĂ€n oli syypÀÀ, joka kaaoksen aiheutti. Joo-Eun alkoi sitten tehdĂ€ parannusta, katua ja itkeĂ€. Myös hĂ€n alkoi lĂ€imiĂ€ omia poskiaan.

   

Joo-Eunilla on vaikea ja epĂ€mukava persoonallisuus. Joissakin asioissa hĂ€n on niin itsepĂ€inen, ettĂ€ kun kerran pÀÀttÀÀ tehdĂ€ jotain, sen myös tekee maksoi mitĂ€ maksoi. HĂ€n on siis erittĂ€in itsepĂ€inen. Nyt en kĂ€sitĂ€, kuinka isĂ€ ja tytĂ€r voivat tehdĂ€ parannusta ja katua samalla erikoislaatuisella tavalla. Kun Joo-Eun katui ja lĂ€imi itseÀÀn, hĂ€n huusi: ”Jumala! Jeesus! MinĂ€ olen tehnyt vÀÀrin! Anna anteeksi! Se oli minun syyni, ettĂ€ isĂ€ nyt lĂ€imii itseÀÀn poskiin.  Saata Herra hĂ€net lopettamaan!” Pastori jatkoi armotonta omien poskiensa lĂ€imimistĂ€ ja  huusi: ”Herra! Anna minulle anteeksi! Se on myös minun syyni! Minullakin on tulinen temperamentti!” Huolestuin pastorin jatkuvasta armottomasta poskiensa lĂ€iskimisestĂ€. Seurakunta tarkkaili pastorin ja Joo-Eunin rippiĂ€, katumusta ja itsensĂ€ lĂ€psintÀÀ. Sen seurauksena seurakunta rukoili entistĂ€ hartaammin.

   

Jeesus oli lÀhtenyt jokin aika sitten, mutta HÀn palasi takaisin. HÀn seisoi hiljaa etÀÀllÀ ja katseli meidÀn katumustamme. HÀn katseli pastoria ja Joo-Eunia tarkasti huomioiden. Useita pÀiviÀ myöhemmin Herra puhui meille ystÀvÀllisesti. Herra sanoi, ettÀ IsÀ Jumala oli hyvin vihainen. Herra sitten varoitti meitÀ sanomalla, ettÀ jos me ikinÀ toimitamme samanlaisen jumalanpalveluksen niin huolettomalla ja pahalla tavalla, IsÀ kohtelee meitÀ karskisti.

   

Kun Joo-Eun kuunteli Jeesuksen suoria sanoja, hĂ€n tunnusti: ”Jeesus! Jeesus!  MinĂ€ olen erittĂ€in pahoillani. MinĂ€ olen tehnyt vÀÀrin! Anna minulle anteeksi!” Herra puhui hĂ€nelle ja halasi tiukasti: ”Allright, Ă€lĂ€kĂ€ enÀÀ ilmoisina ikinĂ€ kĂ€yttĂ€ydy sillĂ€ tavalla.”  Jeesus  halasi myös pastoria ja neuvoi hĂ€ntĂ€ olemaan nuhtelematta lapsiaan jokaisessa yksittĂ€isessĂ€ asiassa, vaan kasvattamaan heitĂ€ rakkaudella. Jeesus sanoi, ettĂ€ jotta lievittĂ€isimme IsĂ€n Jumalan vihaa ja lepyttĂ€isimme sydĂ€ntÀÀn tĂ€ydellisesti,  meidĂ€n oli syytĂ€ rukoilla parannusta ja katua vielĂ€ vĂ€hĂ€n lisÀÀ.

   

Kun aikaa oli kulunut ja aamu saapunut, Herra kertoi, ettÀ voisimme lopettaa paaston ja syödÀ vÀhÀn vÀlipalaa. Sitten HÀn komensi meitÀ palvomaan jÀlleen ilolla.

   

Kim, Joosef: Kun olin rukouksissa, Jeesus palasi. Toisin kuin muina pÀivinÀ HÀnen kasvojensa ilme ilmaisi vihaa. Se oli itse asiassa vÀhÀn pelottava. Olin ahdistunut ja peloissani. En ollut ikinÀ nÀhnyt Herran kasvoilla sellaista ilmettÀ. Luulen, ettÀ se johtui siitÀ, ettÀ Joo-Eunin ja pastorin tunnetilat olivat pilanneet jumalanpalveluksen.

   

Jeesus sanoi: ”Joosef, menkÀÀmme helvettiin!” Heti kun Jeesus tarttui kĂ€teeni, olin helvetissĂ€. Joskus Herra vei minut suoraan helvetin keskustaan tai HĂ€n otti mukaansa matkalle, jonka aikana pikkutarkasti selitti eri kokemuksia. Kun saavutimme helvetin keskustan, tuijotin koko ajan, jotta olisin nĂ€hnyt istuimen, jolla Saatana istui. Keskityin tarkkailemaan tapahtumia ja ympĂ€ristöjĂ€. Samalla kun tarkkailin, en enÀÀ uskonut nĂ€kemÀÀni: nĂ€yttĂ€mö oli niin hirvittĂ€vĂ€ ja julma.

 

                                Huone TĂ€ynnĂ€ Tappavia Aseita

 

Kuningasdemoni, Saatana, istui valtaistuimellaan ja kÀskytti alaisiaan. NiillÀ oli kiirettÀ hÀnen kÀskyjensÀ noudattamisessa. Jotkut kÀvelivÀt, jotkut lensivÀt. NiitÀ oli mahdoton laskea ja operaatio oli hienostunut; en kÀsittÀnyt mitÀ oli tekeillÀ. Demonit olivat jÀrjestÀytyneet hierarkkisen systeemin mukaisesti. Yksi antoi kÀskyn, toinen otti vastaan ja pani toimeen. Kaikilla tasoilla oli arvonsa.

   

Saatanan edessÀ oli pöytÀ. SiinÀ oli erilaisia kuolettavia aseita. Itse asiassa niitÀ oli niin paljon, ettÀ niistÀ muodostui iso, vuoren kaltainen lÀjÀ. Aseissa oli vanhanaikaisia, menneen maailman maatalouden varusteita, konventionaalisia aseita ja kÀsiaseita. Myös muita erilaisia aseita oli esillÀ. Saatanan alaiset noukkivat pöydÀltÀ aseita puukottaakseen, haavoittaakseen ja keihÀstÀÀkseen uhrinsa. Kuitenkaan pahat henget eivÀt olleet tyytyvÀisiÀ. Ne menivÀt helvetin toisiin paikkoihin ja toivat lisÀÀ mitÀ erilaisempia ja erityyppisempiÀ tappavia aseita.

   

Olin suunnattomassa huoneessa, jota jakoi monet seinÀt. SeinillÀ riippui monia brutaaleja aseita. Sellaisia nÀkee vain elokuvissa, kirjoissa, SciFi:ssa ja fiktiivisissÀ tarinoissa. Ne olivat maan mielikuvitusaseita. Kun tarkastelin asearsenaalia seinillÀ, minusta tuntui kuin olisin katsellut jotain vÀlineitten esittelydraamaa. Kun demonit kaappasivat jonkin aseen, typistÀÀkseen jonkun ihmisen raajan, se muistutti minua ystÀvistÀ, jotka joskus olivat kiduttaneet elÀimiÀ ja muurahaisia. Pahat henget iloitsivat ja viihtyivÀt kun katkoivat ihmisten raajoja ja seurasivat uhrejaan kidutuksissa.

   

Kun Jeesus osoitti ihmisiĂ€, jotka oli jĂ€rjestetty riviin seuraavana kidutettaviksi, HĂ€n sanoi: ”NĂ€iden sielujen joukossa on joitakin, jotka ottivat osaa kultteihin. Jotkut olivat alkoholisteja ja jotkut viettivĂ€t sapatteja ja pyhĂ€pĂ€iviĂ€ huolettomasti. Sunnuntaisin he saattoivat tuhlata rahaa nautintoihinsa. Useimmat nĂ€istĂ€ ihmisistĂ€ eivĂ€t pitĂ€neet sunnuntaita pyhinĂ€ pĂ€ivinĂ€. SiellĂ€ on business- ihmisiĂ€ ja sellaisia, jotka ajattelivat, ettĂ€ Herra antaisi heille anteeksi. HeidĂ€t petettiin.”  Herra jatkoi ja selitti, ettĂ€ nĂ€iden joukossa oli vanhemmistoveljiĂ€ ja diakonissoja, itse asiassa lukematon mÀÀrĂ€ diakoneja, diakonissoja ja pastoreita. HĂ€n nĂ€ytti tĂ€mĂ€n minulle selvĂ€sti. Oli myös eri etnisiĂ€ ryhmiĂ€, kaikkia eri rotuja. Oli mustia, valkoisia, oman maani ihmisiĂ€. Olin yllĂ€ttynyt kun nĂ€in niin monia kaltaisiani ihmisiĂ€. Suuri enemmistö oli aasialaisia. Olin hĂ€mmĂ€stynyt, ettĂ€ kykenin erottamaan erilaiset etniset ryhmĂ€t.

   

ÄkkiĂ€ pelĂ€styin ja sĂ€ikĂ€hdin. Kiljuin ÀÀnekkÀÀsti: ”Jeesus! Jeesus ! MinĂ€ todella vihaan helvettiĂ€! ÄlĂ€ anna pahojen henkien tulla minua kohti!” Silloin Jeesus tarttui kĂ€teeni. Tulin takaisin kirkkoon ja jatkoin rukousta.

   

Koska emme miellyttÀneet Herraa ensimmÀisessÀ jumalanpalveluksessamme, aloimme toisen. Ennen toisen alkua teimme parannusta ja kaduimme. Katumuksen kautta toinen palvontamme oli tulinen ja harmoninen. Palvontamme ja palveluksemme olivat kunnossa.

  

                                    Sanomalehti ja Kuva Taivaassa

 

Ajattelin Jeesusta kun tanssin ja palvoin. Tanssin vapaasti. Kaikki jÀsenet, joiden hengelliset silmÀt olivat avatut huusivat pian, koska jotain oli tullut alas taivaasta.

   

”Vau! MitĂ€ se on? Sanomalehti? MitĂ€! Taivaassako olisi sanomalehti? Vau! SanomalehtiĂ€ tulee alas taivaasta!” Olin ensimmĂ€isiĂ€ huutajista. Kultainen valo hohti sanomalehden kulmista. Ne oli myös koristeltu jalokivillĂ€. Sanat oli painettu helmin. Lehden keskusaukeamalla oli elĂ€viĂ€ kuvia Herran Kirkon palvontamenoista, palvelusta ja tanssista HengessĂ€.

   

Kun katselin nĂ€kymÀÀ, olin hĂ€mmĂ€stynyt kaikesta tapahtuneesta. Se oli epĂ€todellista.  JĂ€senet, joiden hengelliset silmĂ€t eivĂ€t olleet avatut, olivat pelĂ€styneitĂ€. HeillĂ€ oli suuria vaikeuksia ymmĂ€rtÀÀ, mitĂ€ heille kuvailtiin. Tapahtuma oli huomattava ja liian hyvĂ€ menetettĂ€vĂ€ksi. KĂ€vi sÀÀliksi niitĂ€, joiden silmĂ€t eivĂ€t olleet avatut, sillĂ€ jotain suurta jĂ€i heiltĂ€ kokematta.

   

Kun katsoin kuvia, huomasin, ettĂ€ kullakin jĂ€senellĂ€ oli uniikki ulkomuoto ja tyylinsĂ€. Taivaan Sanomalehden pÀÀotsikko julisti: ”Herran Kirkon rukoukset”. PÀÀotsikon kirjainten koko oli valtava. YhdessĂ€ kuvista oli pastorin kasvot keskellĂ€. Kuvat olivat aika lailla samanlaisia kuin maanpÀÀllisten lehtien. Me hymyilimme kuin olisimme sanoneet ”Cheese”.

 

                                 Jeesus mainostaa Herran Kirkkoa

 

Jeesus sanoi: ”Joosef! MitĂ€ ajattelet? Et ole ikinĂ€ nĂ€hnyt tĂ€tĂ€, ethĂ€n?” Jeesus oli henkilökohtaisesti kĂ€skenyt enkeleitĂ€ painamaan sanomalehden ja komentanut taivaan pyhĂ€t jakelemaan ne luettaviksi. Jeesus sanoi, ettĂ€ jos HĂ€n komentaa pyhĂ€t taivaassa lukemaan, heillĂ€ ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lukea. LisĂ€ksi HĂ€n sanoi, ettĂ€ on hyvin harvinaista, ettĂ€ maan pÀÀllinen kirkko pÀÀsisi taivaan lehteen. Kuitenkin Herran Kirkko on usein taivaan uutislehdessĂ€.

   

Jeesus kysyi minulta taas: ”Katso tarkkaan! Luuletko, ettĂ€ kuvat on aseteltu hyvin? ” Kun katsoin lĂ€hempÀÀ, nauroin pitkÀÀn. Huomasin niiden jĂ€senten ilmeet, joiden hengelliset silmĂ€t oli avattu: ilmeet olivat uniikit. Kuvat olivat hĂ€mmĂ€styttĂ€viĂ€. NĂ€mĂ€ jĂ€senet selittivĂ€t parhaansa mukaan kiireellĂ€ ja innostuksella kuvia niille, joiden hengellisiĂ€ silmiĂ€ ei oltu avattu.

   

Jeesus selitti, kuinka HĂ€n matkusti taivaassa eri paikoissa, ilmoitti ja mainosti isÀÀni, pastoria. Jeesus selitti, kuinka HĂ€n esitteli pastoria: ”Suhin Incheonin kaupungissa on uusi pieni kirkko. Sen nimi on Herran Kirkko. SitĂ€ johtaa yksi pastori. Aina kun hĂ€n saarnaa tai palvoo, hĂ€n tekee humoristisia ilmeitĂ€ ja eleitĂ€.”  Olen samaa mieltĂ€. IsĂ€ni todella tekee monia koomisia kasvojen ilmeitĂ€ ja eleitĂ€.

 

                                       PyhĂ€n Hengen Tuli

 

Pastori, Kim, Yong-Doo: Kun rukoilin, keskityin Herraan mennÀkseni syvemmÀlle. Huusin ja itkin Herralle. TÀtÀ ennen vÀhÀn aikaa sitten, olin tehnyt parannusta ja katunut lÀpsimÀllÀ poskiani. Sen seurauksena posket olivat turvoksissa ja kuumottivat. Tuntui kuin ne olisivat olleet tulessa.

   

Ilman PyhÀn Hengen tulta poskeni olivat jo kuumat. Mutta kun PyhÀ Tuli astui ruumiiseeni, tuntui kuin poskiani paistettaisiin. Tuntui kuin koko ruumiini olisi asetettu kuumien kivien pÀÀlle, kivien, joissa oli valtava lÀmmitysvoima. Parantavan kÀden liikkeet tulivat vÀhitellen voimakkaammiksi ja nopeammiksi. KÀteni tuottivat monenlaisia liikkeitÀ. Kahden tunnin kuluttua valtavat, kuumat tulipallot tulivat ÀkkiÀ sisÀÀn ruumiiseeni sormenpÀitteni kautta. En voinut kestÀÀ sitÀ. Tuli levisi vÀhitellen koko ruumiiseeni.

   

Ruumiini oli niin kuuma, ettĂ€ minun on tĂ€ytynyt höyrytĂ€. Jalkani potkivat ja sĂ€tkivĂ€t intensiivisen kuumuuden takia. Raja tuli vastaan, olin kuolla janosta. ”VettĂ€! VettĂ€! Eikö kenellĂ€kÀÀn ole vettĂ€? ” Ja sitten minĂ€ join kuin ihminen, joka on ollut pĂ€ivĂ€kausia janoissaan.

 

                                 PyhĂ€n Hengen Myrkylliset Okaat

 

Kim, Joosef:  Kun hengelliset silmĂ€ni olivat avatut ja kun jatkoin hengellisesti yhĂ€ syvemmĂ€lle menemistĂ€, demonit asettivat raivoissaan kaikenlaisia esteitĂ€ tielleni. Esteet olivat tuntemattomia ja niitĂ€ oli niin monia, etten enÀÀ kyennyt laskemaan niitĂ€. Muihin kirkon jĂ€seniin verrattuna minulla kesti kauan pÀÀstĂ€ hengellisesti syvemmĂ€lle. Herra selitti, ettĂ€ minulla oli pastorin kutsumus. Olin vĂ€hitellen ymmĂ€rtĂ€nyt, mikĂ€ suunnaton hinta on maksettava ihmisen hengellisten silmien avautumisesta. Aina kun kaipasin ja janosin pÀÀstĂ€ syvemmĂ€lle hengellisesti, jouduin armottomien hyökkĂ€ysten kohteeksi. Pahat henget etsivĂ€t mitĂ€ tahansa heikkoutta tai rakoja mihin hyökĂ€tĂ€. NĂ€iden heikkouksien ja murtumakohtien kautta tulin aika ajoin demonien lyömĂ€ksi.

   

Demonit halusivat usein astua ruumiiseeni. Muutkin kirkkomme jĂ€senet olivat jatkuvasti demonien hyökkĂ€ysten kohteina.  Heti kun paha henki pÀÀsee astumaan sisÀÀn ruumiiseen, alkaa kestĂ€mĂ€tön kipu ja kidutus.

   

Kysyin Herralta: ”Jeesus! Heti kun demoni pÀÀsee sisÀÀn ruumiiseemme, alkaa kipu ja kidutus. Kokevatko muitten kirkkojen jĂ€senet samaa kipua kuin me?” Herra vastasi: ”Jotkut voivat kokea kipua ja kidutusta, mutta ei sillĂ€ tasolla kuin Herran Kirkon jĂ€senet kokevat. Yleisesti ottaen, useimmat ihmiset eivĂ€t koe kipua eikĂ€ kidutusta. Pahat henget piiloutuvat huomaamatta heidĂ€n ruumiisiinsa ja toteuttavat juoniaan salaa.”

   

Kysyin uudelleen: ”Herra! Suo meille myrkyllinen PyhĂ€n Hengen oka, niin etteivĂ€t demonit pÀÀse tulemaan sisĂ€lle meidĂ€n ruumiisiimme. Voisimmeko kĂ€yttÀÀ sellaista estĂ€mÀÀn ruumiimme valtaamisia? ” Silloin Jeesus komensi meitĂ€ huutamaan yhteen ÀÀneen:                      ” Myrkylliset PyhĂ€n Hengen Okaat! Anna meille PyhĂ€n Hengen Myrkylliset Okaat!”

   

Kun pyysin Herralta PyhĂ€n Hengen myrkyllisiĂ€ okaita, olin leikillinen, en vakavissani. Mutta havaitsin, ettĂ€ sellainen Voiman lahja todella on olemassa! En ollut voinut ikinĂ€ edes unissa kuvitella sellaista. ”Pastori! Pastori! Onko Raamatussa sellaista sanaa kuin ÂŽ PyhĂ€n Hengen myrkylliset okaatÂŽ ?”  Pastori vastasi: ”Joosef! Ei sellaisia sanoja ole Raamatussa. “ ”Kuitenkin Herra ei ole ainoastaan nĂ€yttĂ€nyt meille, vaan HĂ€n itse sanoi, ettĂ€ vaikka niistĂ€ ei ole mainintaa Raamatussa, PyhĂ€n Hengen myrkylliset okaat ovat olemassa. ”

   

Jeesus antoi meille ne. Nuo myrkylliset okaat tulivat esiin ruumiistamme kuin terĂ€vĂ€t piikit.  Pastori sanoi: ” Joosef! Miksi ruumistani pistelee? ” Kun tutkin pastorin ruumista, se oli peitetty monin okain. HĂ€n muistutti siiliĂ€. Selitin pastorille, ettĂ€ hĂ€nen piikkinsĂ€ olivat paljon isommat ja vahvemmat. Itse asiassa ne olivat myös myrkyllisemmĂ€t kuin muiden seurakuntalaisten. Herra antoi pastorille aina vahvemmat lahjat ja voimat.

   

Muillakin seurakuntalaisilla oli nĂ€mĂ€ okaat. Aina kun huusimme: ”PyhĂ€n Hengen Myrkylliset Okaat!”  useat okaat ilmestyivĂ€t nĂ€kyviin ruumiistamme.

 

                                Myrkyllisten Okaitten PistĂ€mĂ€

 

Pastori Kim, Yong-Doo: Ilman hengellisiÀ silmiÀ, en voinut nÀhdÀ PyhÀn Hengen myrkyllisiÀ okaita. Kuitenkin halusin ottaa selvÀÀ, mistÀ nÀissÀ okaissa ruumiissani oli kysymys. TÀtÀ sanaa ei löydy Raamatusta. Halusin varmistaa Joosephin ja muitten seurakuntalaisten sanat. Fyysiset aistini kertoivat, ettÀ minulla oli pistelevÀ tuntemus. Mutta minÀ olen sen tyypin ihminen, ettÀ minun pitÀÀ nÀhdÀ, tuntea ja kokea ollakseni varma. Mieleni oli tÀynnÀ pÀÀttÀvÀisyyttÀ asian selvittÀmiseen.

   

Kun demonit hyökkĂ€sivĂ€t, koimme pĂ€ivittĂ€in myrkkypiikkien voiman ruumiissamme. Demonit muuttuivat tuhkaksi. Kerran pyysin nuoria sulkemaan silmĂ€nsĂ€. Kun heidĂ€n silmĂ€nsĂ€ olivat kiinni, kosketin kevyesti tyttĂ€reni Joo-Eunin kĂ€ttĂ€ sormenpÀÀllĂ€ni. SillĂ€ hetkellĂ€ kun kosketin hĂ€ntĂ€, Joo-Eun kirkaisi kovaa ja kaatui lattialle. ”Outsh! Pastori! IsĂ€! Miksi pistĂ€t minua myrkkypiikeillĂ€? ” HĂ€n kirkui ja huusi. Sen jĂ€lkeen kun olin ”pistĂ€nyt”  Joo-Eunia, saivat pistonsa Yoo-Kyung, ja Haak-Sung ja Joosef. MinĂ€ tuskin edes hipaisin heitĂ€. Alue, mihin olin sormenpÀÀllĂ€ni hipaissut, alkoi turvota ja myrkky levitĂ€ hitaasti koko ruumiisiinsa. He halvaantuivat. Olen henkilökohtaisesti todistanut nĂ€in tapahtuneen.

   

”Pastori, Pastori!  Kiiruhda! Kiiruhda! Rukoile puolestamme, nyt! PysĂ€ytĂ€ myrkyn leviĂ€minen ruumiisiimme!”  MinĂ€ vastasin: ”MitĂ€? Kuinka minĂ€ voin muka sen pysĂ€yttÀÀ?” He huusivat: ”PysĂ€ytĂ€ se! Kosketa meitĂ€ kĂ€sillĂ€si!” MinĂ€ huusin vastaan: ”Ei! Jos kosketan teitĂ€ uudestaan, myrkky tulee teihin uudelleen ja leviÀÀ ehkĂ€ vielĂ€ nopeammin! Ettekö ole samaa mieltĂ€?”  Nuoret huusivat ja kaatuivat kanveesiin yksi kerrallaan. He sanoivat: ”Ei! Se on all right, ettĂ€ panet kĂ€tesi pÀÀllemme yhdessĂ€ sydĂ€men rukouksen kanssa!” Kun rukoilin, saatoin hĂ€din tuskin estÀÀ myrkkyĂ€ leviĂ€mĂ€stĂ€ kaikkialle ruumiissaan ja kipunsa hĂ€visivĂ€t.

   

Kun mietin mielessÀni, en tiennyt, miten suhtautua koko tapahtumaan. En kyennyt selittÀmÀÀn, mitÀ juuri oli tapahtunut. Olin pelÀstynyt ja tilanne tuntui absurdilta. TÀmÀn vÀlikohtauksen jÀlkeen nuoret vÀlttelivÀt minua eivÀtkÀ uskaltaneet tulla lÀhelleni.

   

Kun rukoilimme, ruumiimme peittyi myrkkypiikeistĂ€. Demonit, asiasta tietĂ€mĂ€ttĂ€, hyökkĂ€sivĂ€t ja muuttuivat tuhkalĂ€jiksi, kun saivat piikeistĂ€ piston. Kuitenkaan vahvat demonit eivĂ€t niin vain muuttuneetkaan tuhkaksi. He olivat kykeneviĂ€ tekemÀÀn useita yrityksiĂ€ tunkeutua meihin, osa jopa myrkkypiikin saatuaan. Herra otti joskus myrkkypiikit pois, jotta emme olisi tulleet rukouksissamme liian omahyvĂ€isiksi. Me emme voineet tukeutua pelkkiin myrkkypiikkeihin, vaan meidĂ€n oli liitettĂ€vĂ€ niihin harras rukoilu. Herra sanoi: ”Herran Kirkon ihmiset! Myrkkypiikit eivĂ€t ole kaikki kaikessa. Niihin ei saa luottaa 100%:sti. Ne olivat vĂ€liaikainen etu demoneja vastaan taistellessa. Kukistakaa demonit pikemminkin vahvalla uskollanne kuin tulemalla riippuvaiseksi myrkkypiikeistĂ€. ”    

 

                   PyhĂ€ Kang, Hyun–Ja On Herran Erikoismorsian

 

Rva Kang, Hyun-Ja: Useita vuosia sitten, Herran armosta, minut johdatettiin taivaaseen. Siihen aikaan , kun katson itseÀni, minussa ei ollut juuri katsottavaa. Kuitenkin, lukematon joukko kauniita kaasoja, morsiusneitoja, ilmestyi ja lÀhestyi minua. He pukivat minut kauniisti.

   

Jeesuksen status on olla Sulhanen, josta tulee YlkÀ. Minun statukseni on olla morsian. MeillÀ on sellainen suhde, jota kukaan ei voi koskaan rikkoa. Me olemme niin toisiimme rakastuneet. Minun fyysinen rakkauteni aviomiestÀni kohtaan ei ole mitÀÀn verrattuna siihen rakkauteen, mitÀ minulla on Herraan.

    

PĂ€ivittĂ€isten huolien tĂ€hden olin unohtanut taivaallisen vierailuni. Myöhemmin huomasin, ettei Herra ollut unohtanut minua. Rakastettu Herrani oli aina ollut seurassani. LisĂ€ksi HĂ€n oli joskus katsellut untani. Aina kun nukuin liian pitkÀÀn, HĂ€n saattoi sanoa: ”Morsiameni, miksi nukut niin pitkÀÀn?  Miksi jĂ€tĂ€t Minut yksin?” Kun HĂ€n ilmaisee mustasukkaisen rakkautensa, minĂ€ joudun vĂ€littömĂ€sti hurmioon. Se on onnellisuutta, jota ei voi sanoin kuvailla.

   

Rakastettu Herrani on aina kaikkien uskovien kanssa. HengellisillÀ silmillÀni, olen selvÀsti nÀhnyt, ettÀ HÀn todella seurustelee kaikkien uskoviensa kanssa. Kun kerroin aviomiehelleni kokemukseni, hÀn sanoi, ettÀ Herra rakastaa kaikkia uskovia samanarvoisesti.

    

Kun Herra hiljaa kuunteli keskusteluamme, HÀn kosketti pÀÀtÀni ja lÀhetti minulle signaalin. PyhÀ Henki on pastorin kanssa usein. HÀn koskettaa pastorin pÀÀtÀ ja kasvoja monia kertoja. Herrakin on minun kanssani monia kertoja myös. MinÀ menen asteittain syvemmÀlle nyt, kun hengelliset silmÀni on osittain avattu.

   

Milloin vain pastori on koominen ja vĂ€hĂ€n liian kova vitseissÀÀn, Herra aina tulee vĂ€liin. ”Pastori Kim, Ă€lĂ€ kohtele morsiantani niin kovakouraisesti!” Kun Herra kommentoi, mieheni sanoi epĂ€röiden: “MinĂ€ elĂ€n vaimon kanssa, jonka sydĂ€n on kaukana minusta.” Pastori nauroi ÀÀnekkÀÀsti. Herra ja minĂ€ sitten nauroimme yhdessĂ€. Kun kaikki nauroimme yhdessĂ€, ymmĂ€rsin, ettĂ€ yksi pĂ€ivĂ€ ei ole tarpeeksi aikaa viettÀÀ Herran kanssa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

                                           LUKU 3

 

                                PYHÄ SÄHKÖISYYS

 

      Helmikuun kahdeskymmeneskahdeksas,

                         maanantai 2005

 

Saarnateksti (Hes. 36:26-27): ”MinĂ€ annan teille uuden sydĂ€men ja uuden hengen minĂ€ annan sisimpÀÀnne. MinĂ€ otan kivisydĂ€men pois teidĂ€n sisĂ€ltĂ€nne ja annan teille lihasydĂ€men. MinĂ€ annan Henkeni teidĂ€n sisimpÀÀnne ja vaikutan sen, ettĂ€ te vaellatte minun lakieni mukaan, noudatatte minun sÀÀdöksiĂ€ni ja toimitte niiden mukaan.”

 

                     Pinkin VĂ€risiĂ€, SydĂ€men Muotoisia Kuplia,

                          Jotka IlmentĂ€vĂ€t Rakkauden SydĂ€ntĂ€

 

Kim, Joosef: Kun olin hartaasti rukoilemassa Jeesusta, joitain epĂ€tavallisia olioita tuli ruumiistani. Olin hĂ€mmĂ€stynyt ja pidin tiukasti silmĂ€ni kiinni ja rukoilin, mutta ilmiö ei poistunut. Pinkin vĂ€risiĂ€ kuplia tuli ruumiistani. Ne olivat loistavia ja sĂ€teileviĂ€. Kun niitĂ€ vain tuli tulemistaan, ne muuttuivat sydĂ€men muotoisiksi. Ne lensivĂ€t ylös Jumalan valtaistuimen luo. Kun ne menivĂ€t avaruuteen, ne ohittivat galaksin ja lopulta saavuttivat Jumalan Valtaistuimen. Ne nĂ€yttivĂ€t haurailta kuin tavalliset saippuakuplat ja nĂ€ytti, ettĂ€ ne poksahtavat pienestĂ€kin kosketuksesta. Kun katselin tunsin itseni hermostuneeksi niiden puolesta, toivoin ettĂ€ sĂ€ilyisivĂ€t ehjĂ€nĂ€.  Onneksi eivĂ€t poksahtaneet.

    

SyvĂ€llĂ€ kaikuvalla vaikuttavalla ÀÀnellÀÀn IsĂ€ Jumala sanoi: ”Hmmmm! Joosephin sydĂ€n tulee ylös. HyvĂ€ on, kiitos sinulle!” Sitten HĂ€n otti vastaan nuo sydĂ€menmuotoiset kuplat. Jumala oli hyvin iloinen ja tyytyvĂ€inen, kun HĂ€n nauroi. Pinkki sydĂ€n edusti minun sydĂ€ntĂ€ni Jumalaa kohtaan. Heti kun se oli saavuttanut IsĂ€ Jumalan, niistĂ€ kuohahti fantastinen valo Jumalan edessĂ€. LyhyessĂ€ ajassa samanlaisia kuplia alkoi tulla Jumalasta minuun pĂ€in.

   

”Koska olet antanut rakastavan sydĂ€mesi minulle, MinĂ€kin annan omani sinulle!” Jumalan sylistĂ€ laskeutui kauniin muotoisia pink-sydĂ€miĂ€ loputtomasti. NiitĂ€ ei voinut verrata omiin sydĂ€menmuotoisiin kupliini. Kun Jumalan sydĂ€menmuotoiset kuplat tulivat ruumiiseeni, tĂ€ytyin kiintymyksellĂ€ ja ylitsevuotavalla onnellisuudella.

   

Sanoin IsĂ€ Jumalalle: ”IsĂ€ Jumala! Kiitos, ettĂ€ rakastit minua niin paljon. Minulla oli tapana olla kade ja pahantuulinen. Olin kĂ€rsimĂ€tön ja halusin, ettĂ€ hengelliset silmĂ€ni avautuisivat nopeasti.” Ennenkuin saatoin lopettaa lauseeni. IsĂ€ Jumala sanoi: ”Se on ihan all right! TĂ€nÀÀn tĂ€mĂ€ ilmiö todistaa, ettĂ€ sinulla ja Minulla on sama rakastava sydĂ€n ja saman uskon manifestaatio.” TĂ€mĂ€n kokemuksen jĂ€lkeen minĂ€ aina ajattelen Jumalaa ja olen aina rukouksessa.

 

                                Herra Joka Antaa Unen Pyhilleen

 

Rva Kang, Hyun-Ja: ”Herra! NĂ€inĂ€ pĂ€ivinĂ€ minulla on ollut vaikeuksia vaipua uneen kokoöisten rukousten jĂ€lkeen. Haluan nukkua, mutta olen ahdistettu enkĂ€ voi. Herra, tarvitsen nukkua hyvin, jotta selviĂ€n vĂ€symyksestĂ€. Please, auta minua nukkumaan hyvin!” TyttĂ€reni, joka oli vieressĂ€ni, huusi: Ӏiti! Jeesus antaa sinulle halin!” Heti kun HĂ€n oli kietonut minut kĂ€sivarsilleen, vaivuin hellĂ€sti uneen. Uneen pÀÀsy tapahtui ihan niin kuin olisin ottanut jotain nukahtamislÀÀkettĂ€ tai saanut yleisnukutuksen. Vaivuin syvĂ€uneen ja PyhĂ€ Henki oli kuuma, pehmeĂ€ energia joka tĂ€ytti ja lĂ€mmitti ruumiini.

   

Ps. 127:2: ”Turhaan te nousette varhain, istutte yömyöhÀÀn ja syötte murehtien leipĂ€nne. HĂ€n kyllĂ€ antaa ystĂ€villeen unen.”

   

Jeesus jatkoi kertomistaan Herran Kirkon jÀsenille, ettÀ HÀnen sydÀmensÀ oli avautunut laajasti Herran Kirkon puoleen. Herra oli tehnyt erityisesti minut ja lapseni erittÀin iloisiksi. HÀn on joskus leikkisÀ ja tulee hilpeÀksi. Herra pitÀÀ joskus epÀtavallisia asuja ja ilmestyy koomisina hahmoina. NÀiden teatraalisten temppujen tarkoituksena on tehdÀ meidÀt onnellisiksi. Joskus menen sekaisin siitÀ kuka tekee kenet onnelliseksi. Herra rakasti palvontaamme ja jumalanpalvelustamme hyvin paljon. HÀn sanoi aina odottavansa juuri meidÀn Kirkkomme palvontaa ja palvelusta.

   

Koska Herran Kirkko ja perheeni hellittÀmÀttÀ keskittyi Kolmiyhteiseen Jumalaan, naurumme ei koskaan loppunut. SydÀmemme puhuu Herralle. TÀrkeÀt keskustelun aiheemme ovat aina Herra. Kaikkien keskustelujemme keskipisteenÀ on Jumala. Me havaitsemme ettÀ Herra aina ja enimmÀkseen on yhdessÀ PyhÀn Hengen kanssa, mutta joskus HÀn operoi yksin.

 

                            Maaliskuun neljĂ€s, perjantai  2005

 

Saarnateksti Mk. 6:7-13: ”Ja HĂ€n kutsui luokseen ne kaksitoista ja alkoi lĂ€hettÀÀ heitĂ€ kaksitellen ja antoi heille voiman yli saastaisten henkien: Ja kĂ€ski heitĂ€ etteivĂ€t ottaisi mitÀÀn matkalleen, paitsi ainoastaan sauvan, ei kirjoituksia, ei leipÀÀ, ei rahaa: Mutta sitokaa sandaalit; Ă€lĂ€kĂ€ ottako kahta paitaa. Ja hĂ€n sanoi heille: ‘Mihin tahansa tulettekin, menkÀÀ taloon sisÀÀn ja asukaa siellĂ€ niin kauan kuin lĂ€hdette siltĂ€ paikkakunnalta. Ja missĂ€ teitĂ€ ei oteta teitĂ€ vastaan eikĂ€ teitĂ€ kuunnella,  lĂ€htekÀÀ sieltĂ€ ja pudistakaa tomu kenkienne pohjista todistukseksi heitĂ€ vastaan. Totisesti MinĂ€ sanon teille: Sodomalla ja Gomorralla (ollaan kĂ€rsivĂ€llisempiĂ€) on helpompaa tuomiopĂ€ivĂ€nĂ€ (Mt 10:15; Mt 11:24) kuin tuolla kaupungilla.’ Ja he lĂ€htivĂ€t ja saarnasivat, jotta ihmiset tekisivĂ€t parannuksen ja katuisivat. Ja he ajoivat ulos monia demoneja ja voitelivat öljyllĂ€ monia sairaita ja ne paranivat”.

 

                                        Paholaisen Kieli

 

Rva Kang, Hyun-Ja: Varhaisen aamun rukouskokouksessa, kun rukoilin hartaasti kielillÀ, outo ÀÀni alkoi tulla suustani. Meni kaksi tuntia. Aluksi olin kiihtynyt ja kiintynyt uudesta ja erilaisesta kielestÀ. Mutta kielen sointi tuli vÀhitellen yhÀ oudommaksi. Intuitioni kertoi, ettÀ jokin oli vialla.

   

Ruumiini tuli tĂ€ysin kananlihalle. Lopulta nuoren naisen pahantahtoinen nauru tuli ulos. ”Oh, hohohoho, hohoholoholoholo, eeheeeheeeeheee,ehehehehe”.  Kaikki pahan naurun variaatiot pulppusivat jatkuvasti ulos. Samaan aikaan Sisar Baek, Bong-Nyo alkoi myös puhua paholaiskielellĂ€. HĂ€n kuulosti tĂ€smĂ€lleen samanlaiselta kuin tuo demonisoitunut tyttö suositussa elokuvassa ”Eksorkisti”.

   

Ajattelin mielessĂ€ni: ”Kuinka voi Paholaisen kieltĂ€ tulla suustani?” Vaikka kuinka pohdin asiaa, en voinut ymmĂ€rtÀÀ sitĂ€. Paholaisen kieli ei millÀÀn loppunut. VĂ€hĂ€n ajan kuluttua pÀÀni alkoi heilua sivulta toiselle. Sitten nopeus kiihtyi. PÀÀni alkoi ravistella vĂ€kivaltaisesti enkĂ€ voinut pysĂ€yttÀÀ sitĂ€.

   

Avasin silmĂ€ni ja nĂ€in Sisar Baek, Bong-Nyon. HĂ€nkin vapisi rajusti. Lopulta pastorimme, joka oli rukouksessa, jotenkin tunsi mitĂ€ oli tapahtumassa, riensi luoksemme ja alkoi ajaa demoneja ulos. ”Saatana, lĂ€hde! Sekaannuksen henki – lĂ€hde Jeesuksen nimessĂ€!”

   

Ennen nÀitÀ manifestaatioita, en ollut kontrolloinut kielillÀpuhumistani. Ajattelin aivan muita asioita. TÀnÀ heikkouden hetkenÀ demonit kÀyttivÀt tilaisuutta hyvÀkseen ja tulivat ruumiiseeni. Siksi kieleni muuttuivat demonisiksi. Aina kun demonit tulevat sisÀÀn ruumiiseeni, olen kidutuksessa. En kohtaa vÀkivaltaa vain fyysisesti, vaan sekoan mentaalisesti ja tulen ÀÀrimmÀisen vÀsyneeksi. Kun pastori kÀveli edestakaisin Sisar Baek, Bong-Nyon ja minun vÀlillÀ, hÀn rukoili kÀdet yllÀmme. Ja aina kun pastori rukoili kÀdet yllÀni, tulin normaaliksi. Kuitenkin, kun hÀn kÀveli poispÀin sisar Baek, Bong-Nyon luo ja rukoili kÀdet hÀnen yllÀÀn, paholaisen glossolalia alkoi pulputa jÀlleen suustani.

 

          Pahoja HenkiĂ€  Menee Rva Kang, Hyun-Jan Ruumiiseen

 

”Jeesus! Jeesus! Miksi paholaisen kielet manifestoituvat jatkuvasti?” Mutta Jeesus pysyi vaiti. Herra on suloinen ja kiltti, mutta HĂ€n ei puhunut Sanaa tĂ€llĂ€ kertaa. HĂ€n seisoi vaitonaisena ja tarkkaili meitĂ€.

   

JÀlleen kerran tarkkaavaisuuteni murtui ja ajattelin jotain muuta. SillÀ hetkellÀ pahat henget tulivat takaisin ruumiiseeni ryhmÀnÀ. Melkein pyörryin. Ruumiini alkoi mennÀ tunnottomaksi. Sitten aloin kieriÀ lattialla kivuissani. Kuinka paljon tahansa itkin, huusin, anoin Herran puoleen, Herra ei reagoinut. Se oli turhaa.

   

Sisar Baek, Bong-Nyo myös kieri lattialla ja itki kivusta. Pastori tuli hermostuneeksi ja hĂ€nen kasvonsa kalpenivat. HĂ€n jatkoi edes takaista kĂ€velyÀÀn vĂ€lillĂ€mme ja rukoili. HĂ€nenkin fyysisillĂ€ voimillaan oli rajansa.  HĂ€n oli totaalisen loppu. Pastori on yleensĂ€ luottavainen kestĂ€vyyteensĂ€ ja sisuunsa. Kuitenkin, kun hĂ€n kĂ€veli edes takaisin ja rukoili ulos pahoja henkiĂ€ sekĂ€ rouva Baek, Bong-Nyosta ettĂ€ minusta, hĂ€n tuli lopen vĂ€syneeksi. SitĂ€ paitsi pastorin haavat edellisistĂ€ demonitaisteluista johtuen eivĂ€t nekÀÀn olleet tĂ€ysin parantuneet. Sen tĂ€hden hĂ€n kĂ€rsi kĂ€rsimysten pÀÀlle. Mutta huolimatta haavoistaan, hĂ€n jatkoi lakkaamatta rukouksia meidĂ€n puolestamme. MinĂ€ sÀÀlin pastoria ja halusin, ettĂ€ hĂ€n lepĂ€isi, mutta ei ennen kuin hĂ€n olisi auttanut minua
 Pyysin hĂ€ntĂ€ rukoilemaan puolestani, koska kipuni olivat sietĂ€mĂ€ttömiĂ€.  HyökkĂ€ykset olivat olleet jatkuvia. NiitĂ€ oli ollut jo neljĂ€- viisi pĂ€ivÀÀ. HyökkĂ€ykset olivat jatkuneet armottomina. Minua kiusattiin yötĂ€ pĂ€ivÀÀ. En kyennyt syömÀÀn enkĂ€ juomaan tai nukkumaan ollenkaan. Olen ollut armottomien hyökkĂ€ysten kohteena enemmĂ€n kuin muut, en voinut levĂ€tĂ€.

   

                                  Herran Alustava Ilmoitus

                   PyhĂ€n Tulen Virasta ja Vuodattamisesta

 

Jeesus alkoi selittÀÀ vaitonaisuutensa syitÀ, kun me anoimme, vetosimme ja sÀÀlittÀvinÀ huusimme HÀnen puoleensa. Me huusimme ja pyysimme apua samalla kun ajoimme ulos riivaajahenkiÀ.

   

Kysyin Herralta, miksi HĂ€n salli demonien astua sisÀÀn ruumiiseeni jatkuvasti. Kerroin HĂ€nelle, ettĂ€ se kipu, jonka ne aiheuttivat, oli kestĂ€mĂ€töntĂ€, sietĂ€mĂ€töntĂ€. Herra alkoi selittÀÀ: ”On useita syitĂ€ miksi sallin nĂ€mĂ€ tapahtumat. EnsimmĂ€inen on se, ettĂ€ muuttaisitte tapanne joissa pakonomaisesti puhutte ja pulputatte tietoa. PyhĂ€ Kang, Hyun-Ja! Olet rakastettu morsiameni! Kun tulee sopiva aika, kaikki paljastetaan. Hengelliset salaisuudet tĂ€ytyy pitÀÀ salaisuuksina, mutta te menette ja kierrĂ€tte ympĂ€riinsĂ€ kertomassa jokaiselle joka paikassa! EttekĂ€ ajattele, ettĂ€ teidĂ€n pitĂ€isi muuttaa tapojanne? Te todellakaan ette muutu Minun sanoistani! Siksi sallin nĂ€iden tapahtumien kurittaa teitĂ€. NĂ€iden kivuliaiden kokemusten kautta te muututte!”

   

Kun muistelin toimintaani, havaitsin olevani kaukana muuttumisesta. Ihmettelen, kuinka paljon enemmÀn surkealta nÀytinkÀÀn Herran silmissÀ. Kun olin ymmÀrtÀnyt tÀmÀn, olin niin hÀpeissÀni, ettÀ halusin piiloutua.

   

Jeesus jatkoi: ”Tulevaisuudessa on oleva aika, jolloin ihmiset kokevat PyhĂ€n Leimuavan Tulen maailmanlaajuisesti. Herran Kirkko johtaa PyhĂ€n Hengen työn liikettĂ€. MinĂ€ teen teistĂ€ Tulen palveluviran johtajia ja suorittajia. Kuitenkin teidĂ€n tĂ€ytyy ottaa vastaan ja kokea monia koettelemuksia, jotta harjaantuisitte. Mutta Ă€lkÀÀ pelĂ€tkö, kun kohtaatte monia koettelemuksia. KestĂ€kÀÀ ne urhoollisesti!”

   

Herra lisĂ€si: ”TeidĂ€n tĂ€ytyy tietÀÀ ja ymmĂ€rtÀÀ demonien suunnitelmat ja strategiat, jotta voitte ehkĂ€istĂ€ ne ja ajaa ne ulos. TeidĂ€n tĂ€ytyy tuntea heidĂ€n suunnitelmansa syvĂ€llisesti. Te tulette kokemaan kidutukset ja painostukset ensi kĂ€dessĂ€ niin ettĂ€ voitte ymmĂ€rtÀÀ sen kivun ja kidutuksen minkĂ€ painostuksen toisetkin ihmiset kokevat pimeyden voimien puristuksessa. Te pystytte aidosti suremaan ja sÀÀlimÀÀn heitĂ€, kun tiedĂ€tte heidĂ€n tuskansa. Teille syntyy motivaatio parantaa ja vapauttaa heidĂ€t. Siksi olen sallinut kokemuksenne!”

   

Ilm.  2:24-25: ”Mutta teille ja muille Tyatirassa oleville, kaikille, joilla ei ole tĂ€tĂ€ oppia, teille, jotka ette ole oppineet tuntemaan – niin kuin sanotaan- Saatanan syvyyksiĂ€, MinĂ€ sanon: muuta kuormaa en sĂ€lytĂ€ teidĂ€n pÀÀllenne. PitĂ€kÀÀ tiukasti kiinni siitĂ€, mitĂ€ teillĂ€ on, kunnes MinĂ€ tulen.”

   

Kaikki asiat, jotka tapahtuvat maan pÀÀllÀ, tarvitsevat jonkinlaista uhria. YleensÀ asiat ja tapahtumat eivÀt suju kitkatta ilman uhria. HengellisessÀ todellisuudessa joudutaan maksamaan suunnaton hinta, jotta opittaisiin tai ansaittaisiin jotakin. Herran Kirkko on erityisesti kohdannut monia pahoja henkiÀ, joiden kanssa taistelemme loputtomasti.

   

Ellemme ole valmistautuneet taisteluun demoneja vastaan, meidÀt lopulta kukistetaan. MinÀ olen tullut ymmÀrtÀmÀÀn, ettÀ tÀmÀ seurakunta meidÀn Kirkossamme on nimitetty erÀÀnlaiseksi koeryhmÀksi. Joka pÀivÀ taistelemme pahoja henkiÀ vastaan hengellisessÀ todellisuudessa. Ja joka pÀivÀ meidÀt kastetaan myöskin PyhÀllÀ Tulella. Me emme olleet vain koeryhmÀ, sillÀ tÀmÀ kokemus valmensi meitÀ henkien erottelukyvyssÀ ja vastustuskyvyssÀ.

   

Kuitenkin toisaalta hengelliset taistelut ovat olleet jotain odottamatonta ja kaiken mielikuvituksemme ulkopuolella. Kun taistelut ovat jatkuvia ja loputtomia, fyysiset ruumiimme nÀÀntyivĂ€t ja nyt kadehdin niitĂ€ kristittyjĂ€, jotka saavat elÀÀ normaalia elĂ€mÀÀ. Ne nĂ€yttĂ€ytyvĂ€t minulle onnellisina. Kun me otamme vastaan monia hengellisiĂ€ lahjoja, monta joka pĂ€ivĂ€ ja kun hengellisiĂ€ silmiĂ€mme avataan jatkuvasti, tulemme Paholaisen hyökkĂ€ysten maalitaulun keskukseen. MeistĂ€ tulee maaleja. TĂ€mĂ€ sanottuani, me tulemme myöskin toisten ihmisten kritiikin maalittamiksi. MeitĂ€ ymmĂ€rretÀÀn vÀÀrin ja ihmiset tulevat mustasukkaisiksi meille. MeistĂ€ tulee kaikkien taisteluiden keskipiste – sekĂ€ hengellisten ettĂ€ inhimillisten. Taistelutkin ovat armottomia: ne ovat pĂ€ivittĂ€isiĂ€. Nykyisin jo olemme tottuneet tĂ€hĂ€n asioidentilaan.

   

YleensÀ ihmiset tuntuvat ajattelevan, ettÀ kun heidÀn hengelliset silmÀnsÀ avataan, elÀmÀ olisi suurta ja riemukasta. Se voi nÀyttÀÀ jostakin hyvÀltÀ, mutta todellisuudessa se on tÀysin pÀinvastaista. Kun henkilö on hengellisessÀ todellisuudessa, hÀnen tÀytyy tulla paljon vahvemmaksi kuin ollessaan fyysisessÀ maailmassa. HengellisessÀ maailmassa yksilö voi olla hyvÀksytty, jos voittaa taistelun joka pÀivÀ. On kuitenkin vaikeaa elÀÀ hengellisesti kaikilla alueilla. On mitÀ vaikeinta ja hankalinta, kun fyysinen ruumis ei voi pysyÀ mukana Hengen tapahtumissa ja tahdissa.

   

Huolimatta nÀistÀ vaikeuksista, on silti hienoa saada erikoisia suosionosoituksia, palveluksia ja huomiota. MeitÀ kaikkia HÀn arvostaa. Meille on suotu kyky maistaa miellyttÀviÀ voiton ja ilon tunteita. LisÀksi se on erinomaisen jÀnnittÀvÀÀ. Tuota kiihtymystÀ ei voida kokea maailmassa. Itse asiassa se on ikuista onnellisuutta.

   

Ennen kuin omia hengellisiÀ silmiÀni avattiin, olin tÀysin tietÀmÀtön kaikista tapahtumista ja kokemuksista, joita olin kohdannut. Uskoni oli perustunut akateemisiin teorioihin. Yksi asia on varma: kukaan ei voi itse pÀÀtellÀ, ettÀ hÀnen hengelliset silmÀnsÀ ovat auki, jos hÀn on saanut jonkun henkilahjan. Kun taistelet pahoja henkiÀ vastaan, sinun tÀytyy kukistaa ne; muussa tapauksessa tulet itse vÀlittömÀsti lyödyksi. Ellet vahingoita vastapuolta, ne vahingoittavat sinua suunnattomasti enemmÀn.

   

Vihollisen suorittama hengellinen sodankÀynti on johtanut monet pastorit ja heidÀn vaimonsa harhaan. Sen seurauksena heidÀn eksymyksensÀ, epÀonnistumisensa ja petetyksi joutumisensa ovat johtaneet heidÀt helvettiin. Me olemme todistaneet ja kokeneet hengellisen sodan. MinÀkin olen pastorin vaimo. Ja pastorin vaimona halusin tukea ja palvella pastoriani paremmin kuin kukaan toinen pastorin vaimo. Itse asiassa tuo pÀÀmÀÀrÀ on tosi hankalasti saavutettavissa. Ennen sattui tosi usein, ettÀ esitin tai tuomitsin asioita omien kokemusteni ja lihan mukaan. Ennen oli sydÀmeni humanismin lÀpÀisemÀ, siksi tuomitsin kaikki asiat omien nÀkökohtieni mukaan.

   

Aina kun jouduin pahojen henkien painostamaksi tai ilman toivoa heidÀn hyökkÀystensÀ kohteeksi useiden pÀivien ajaksi, minut lopulta lyötiin. En kyennyt syömÀÀn ja viheliÀinen olotilani vain jatkui. Ja kuten hullu, menetin mieleni kontrollin ja ruumiini alkoi vavista rajusti. Kun koin nuo kiputilat, kykenen nyt suhtautumaan siihen kipuun ja viheliÀisyyteen, mistÀ sellaiset ihmisjoukot kÀrsivÀt, joita pahat henget ahdistavat ja painostavat kautta maailman.

   

Kun itse olin sietĂ€mĂ€ttömĂ€ssĂ€ kidutuksessa, anoin apua Herralta. NĂ€in Herran kasvot, HĂ€n katsoi minua kivettynein kasvoin. Sen nĂ€keminen toi minulle paljon surua. EhkĂ€ Jeesus antaa minun vielĂ€ kokea joitakin  koettelemuksia, joita tarvitaan tulevaisuutta varten.  

 

                150 Pahaa HenkeĂ€ Menee SisÀÀn JĂ€lleen Kerran

 

Kuinka paljon vielÀ Herra jatkaa meidÀn testaamistamme ja mihin asti? Toisen rukous-kokouksen aikana, noin 150 demonia astui ruumiiseeni kerralla, taas. Pahojen henkien kielet alkoivat tulla suustani loputtomasti. Demonit puuduttivat koko ruumiini, sekÀ nivelet ettÀ luut. Se alkoi klo 21 ja pastori ja minÀ tappelimme demoneja vastaan seuraavaan pÀivÀÀn klo 12:een.

   

MinĂ€ huusin ja itkin Herran puoleen. Kun tajusin, ettĂ€ itsellĂ€ni ei ollut tarpeeksi uskoa ajaa demoneita ulos ruumiistani, minĂ€ itkin ja huusin. HĂ€pesin. Pastorin vaimona uskoni oli vain keskivertotasoa. TĂ€mĂ€ takia minua saattoivat pahat henget jatkuvasti hĂ€iritĂ€. Kun pohdin nĂ€itĂ€ asioita itsekseni, itkin ja huusin vielĂ€ lujempaa. Miksi nuo demonit hyökkĂ€sivĂ€t minuun, juuri minuun? Miksi en omalla uskollani kyennyt ajamaan niitĂ€ ulos? Tulin emotionaaliseksi,  vaivuin itsesÀÀliin ja mieleni murtui. Sieluni ja henkeni vapisivat epĂ€varmuudessa. Loppuun vĂ€symisen takia toiset menivĂ€t koteihinsa. Pastori ja minĂ€ olimme ainoat, jotka jĂ€imme. Pastori otti muutamia askeleita taaksepĂ€in ja sanoi: ”Ah! Ne ovat kauheita! Olen tehnyt monia eksorkismeja, mutta en ikinĂ€ ole tavannut nĂ€in sitkeitĂ€ pahoja henkiĂ€ aikaisemmin – erittĂ€in itsepĂ€isiĂ€!” 

   

Kun itkin, anelin pastorilta: ”Kulta! MitĂ€ minun pitĂ€isi tehdĂ€? Sinun tĂ€ytyy ajaa ne ulos!” Pastori vastasi: ”All right, minĂ€ ymmĂ€rrĂ€n kyllĂ€! Kuitenkin, sallisitko hetken levon ja sitten yritĂ€n uudelleen.” Kun pastori oli pitĂ€nyt breikkinsĂ€, hĂ€n istui pÀÀlleni penkissĂ€ niin ettĂ€ hĂ€n istui takanani ja piti jalkojaan olkapĂ€illĂ€ni. Sitten pastori laittoi kĂ€tensĂ€ minun pÀÀlleni ja alkoi rukoilla. Kun hĂ€n rukoili, hĂ€n avasi suuni sormillaan ja kaikenlaisia erilaisia pahoja henkiĂ€ alkoi tulvia ulos yksi kerrallaan.

   

Pastori ja minĂ€ uuvuimme vĂ€hitellen. Olimme molemmat pyörtymĂ€isillĂ€mme. LisĂ€ksi Herra vain jatkoi katseluamme. Minusta tuntuu kuin HĂ€n olisi halunnut nĂ€hdĂ€, kunnes saavuttaisimme rajamme. Saastaisilla pahoilla hengillĂ€ ei nĂ€yttĂ€nyt olevan mitÀÀn rajaa, ei merkkiĂ€kÀÀn vĂ€symyksestĂ€. Itse asiassa heidĂ€n kiljuntansa kĂ€vi voimakkaammaksi. Nyt ne hyökkĂ€ilivĂ€t kuten villipedot haaskan ympĂ€rillĂ€. Emme enÀÀ jaksaneet pidempÀÀn. Me olimme kuluttaneet kaikki hengelliset ja fyysiset voimamme. Kun Pastori huusi: ”PyhĂ€ Tuli!” me kuulimme demonien jatkuvat huudot: ”Ah, kuumaa! Ah kuumaa! Ah kuumaa! ”
 Mutta kun pastorin ÀÀni heikkeni, pahat henget tulivat vielĂ€ vĂ€kivaltaisemmiksi ruumiissani. Taistelun keskellĂ€ ÀÀnitimme henkien poistumisÀÀniĂ€.

   

Kun Herra katseli, HĂ€nen on tĂ€ytynyt tuntea sÀÀliĂ€ meitĂ€ kohtaan, koska HĂ€n lopulta tuli vĂ€liin. Jeesus tuli pastorin ruumiiseen. Heti sen jĂ€lkeen pastorin voimat palautuivat jĂ€lleen kerran ja hĂ€n tĂ€yttyi PyhĂ€n Hengen tĂ€ydellĂ€ voimalla. Sitten pastori ajoi kaikki demonit ulos.  MinĂ€ saatoin lopultakin levĂ€tĂ€.  Herra sanoi: ”Kaikki nĂ€mĂ€ kokemukset ovat vĂ€lttĂ€mĂ€ttömiĂ€, niin ettĂ€ teitĂ€ voidaan kĂ€yttÀÀ maailmanlaajuisesti myöhempĂ€nĂ€ aikana.” Herra sitten selitti sen yksityiskohtaisemmin.

   

Ilman Herran apua, olemme vain heikkoja astioita, joilla ei ole mitÀÀn kykyÀ tehdÀ mitÀÀn tiettynÀ aikana. Me voimme toimia oikein vain jos Herra tulee vÀliin tai tekee työn puolestamme. Ruumiimme olivat erittÀin vÀsyneet ja uupuneet. Mutta me kiitimme Jumalaa. Lopulta selvisimme kotiin klo 15:n maissa.

 

                                     Kokeiluun nimetyt

 

Pastori Kim, Yong-Doo: Vaimoni ja Sisar Baek, Bong-Nyo olivat demonihyökkÀysten pÀÀkohteina. Taistelin melkein pÀivittÀin epÀtoivoisesti demonien kanssa nÀmÀ kun röyhkeÀsti menivÀt sisÀÀn heidÀn ruumiisiinsa. Tavallisesti, kun demonit infiltroituvat ihmisten ruumiisiin, ne vilahtavat sisÀÀn helposti ja nopeasti. Kuitenkin kun ne sen olivat tehneet, niiden poistaminen ei ollut ikinÀ helppoa.

  

Jotkut demonit ovat erittÀin voimakkaita ja niillÀ on oma strategiansa puolustautumisessa. Ne vastustavat ankarasti ja kirkuvat, kun PyhÀ Tuli polttaa niitÀ. Milloin vain pahoja henkiÀ pakotetaan jÀttÀmÀÀn ruumis, ne voivat vahingoittaa ruumista ja aiheuttaa sivuvaikutuksia ja vakaviakin jÀlkitiloja.

   

Herran armosta kykenin laskemaan demonien tarkan lukumÀÀrĂ€n. Joo-Eun, Haak-Sung ja Yoo-Kyung pÀÀsivĂ€t hengellisesti korkeammalle tasolle ja he kykenevĂ€t nykyÀÀn taistelemaan demoneja vastaan. Herra on erityisesti suojellut nuorukaisia, mutta aikuiset, kuten vaimoni, Sisar Baek, Bong-Nyo ja minĂ€ olemme saaneet jÀÀdĂ€ vaikeimpien tilanteiden hoitajiksi. Sen jĂ€lkeen kun olemme taistelleet demonien kanssa joka pĂ€ivĂ€, minĂ€ olen tuntenut itseni rĂ€ttivĂ€syneeksi, kuin jokainen tuumakin voimistani olisi kulutettu. Silti Herra vain katseli tilanteita eikĂ€ tullut apuun. Vaimoni suusta tuli kaikenlaisia kaameita ÀÀniĂ€: nuoren tytön valitusta ja villipetojen  karjuntaa. En ollut koskaan voinut kuvitellakaan, ettĂ€ tĂ€llaisia nĂ€in erilaisia ja erikoisia pahoja henkiĂ€ on olemassakaan; erityisesti kun oma vaimoni sihisi kuin kÀÀrme omalla kielellÀÀn. Kun nĂ€in sen, ihoni tuli kananlihalle ja hiukseni nousivat pystyyn. ”Shhhh...Shhhh! Ohohohoh! ” Kun kuulin nuoren naisen ÀÀnen valittavan itkun, vapisin pelosta – se oli jotain niin karmaisevaa ja outoa.

   

Havaitsin myöhemmin, ettÀ kaikki seurakuntalaisemme olivat kokeilussa. Herra selitti sen meille myöhemmin selkeÀsti auttaakseen meidÀt ymmÀrtÀmÀÀn mistÀ oli ollut kysymys.

 

                         Pahojen Henkien Tuhkat HerÀÀvĂ€t Eloon

 

Pahoilla hengillĂ€ oli kyky palautua ennalleen sen jĂ€lkeen kun tuli oli polttanut ne tuhkaksi – PyhĂ€n Hengen tuli. Olin ajanut ja polttanut tuhkaksi kaikki demonit vaimoni ja Sisar B:n ruumiista. Kuitenkin sen sijaan, ettĂ€ pahat henget olisivat palaneet ja poistuneet, ne alkoivatkin kirkua!

   

Ne huusivat kuin ihmisÀÀnin: ”Ei, Ei! En halua lĂ€hteĂ€! Miksi lĂ€htisin kun tÀÀllĂ€ on niin siistiĂ€? Miksi lĂ€htisin? Ouch! Ouch! Kuumaa! Kuumaa! PyhĂ€ Tuli tulee taas! Ouch! Kuumaa! En kestĂ€ tĂ€tĂ€!  Pastori Kim, sinĂ€ @#%#@%$! Ota kĂ€tesi pois! All right! All right! MinĂ€ lĂ€hden. MinĂ€ lĂ€hden, minĂ€ lĂ€hden!”  Ne sanoivat, ettĂ€ lĂ€htisivĂ€t, monia kertoja, jopa satoja kertoja. Myöhemmin niistĂ€ tuli tuhkaa.

   

Kun niistĂ€ tuli tuhkaa, minĂ€ rentouduin, myös vartioinnistani, ja ajattelin: ”Nyt sen tĂ€ytyy todella loppua!” Mutta tuhkasta alkoikin muodostua uudelleen toisenlainen paha henki. Se elpyi! ”MitĂ€ nyt? Kuinka tĂ€mĂ€ on mahdollista? MitĂ€ nĂ€mĂ€ ovat? Olen sairas ja vĂ€synyt!” Myös lapseni alkoivat kiljua: ”Pastori! MeillĂ€ on vakava ongelma! Pahat henget ovat elpyneet! Paha ongelma! MitĂ€ meidĂ€n pitĂ€isi tehdĂ€? ” Kuuluvalla ÀÀnellĂ€ sanoin heille rohkaisun sanoja: ”MitĂ€ tarkoitatte, mitĂ€ meidĂ€n pitĂ€isi tehdĂ€? Aloitamme kaiken alusta! Ajamme ne kaikki ulos!”  Sitten aloitin taistelun pahoja henkiĂ€ vastaan, jotka olivat Sisar Baek, Bong-Nyossa ja vaimossani. Minusta tuntui kuin taistelu olisi loputon. ”Hei kaverit, Ă€lkÀÀ hellittĂ€kö! KerÀÀntykÀÀ Ă€lkÀÀkĂ€ olko esteenĂ€ henkien poistumiselle! SeiskÀÀ lĂ€hellĂ€ minua ja rukoilkaa. ”

    

Aina kun demonit jĂ€ttĂ€vĂ€n jonkun pyhĂ€n ruumiin, ne menevĂ€t pyhiin, joiden usko on sillĂ€ hetkellĂ€ heikko. Muiden heikkouskoisten ei pitĂ€isi olla lĂ€hellĂ€. HeidĂ€n pitĂ€isi olla valmiudessa ja valppaina toimimaan. Kun jatkoin hyökkĂ€yksiĂ€ poltettuja demoneja vastaan, niistĂ€ tuli lĂ€jĂ€ tuhkaa, joka lopuilta muuttui mustaksi savuksi. Savu kiemurteli ja meni lopulta helvettiin. Vaimoni kĂ€rsi noin neljĂ€ pĂ€ivÀÀ jĂ€lkivaivoista. Kuitenkin kun iltajumalanpalvelus alkoi, Herra  aina antoi heille armon toipua. Herran toistuvan armon avulla, nuo kaksi nĂ€yttivĂ€t erittĂ€in rauhallisilta ja olivat tĂ€ydessĂ€ sisĂ€isessĂ€ rauhan tilassa tanssiessaan PyhĂ€ssĂ€ HengessĂ€.

 

                                          IsĂ€ Jumala Tanssii

 

Lee, Haak-Sung: Sen jÀlkeen kun olimme ajaneet kaikki pahat henget Rva Kangista ja ÀidistÀni, lauloimme palavasti ylistyslauluja jÀlleen kerran. Sitten aloimme yksityiset rukoukset. Silmieni eteen alkoi ilmestyÀ nÀky. NÀky Jumalan valtaistuimesta. Jooseph ja minÀ katselimme Jumalan valtaistuinta samaan aikaan.

   

IsÀ Jumala oli noussut valtaistuimeltaan ja jÀljitteli meitÀ kun tanssimme palvonta- osuudessa. Valokiilan takia emme voineet nÀhdÀ IsÀn kasvoja, mutta me nÀimme HÀnen tanssivan. IsÀ ojensi valtaisan oikean etusormen ja pudisteli sitÀ sivulta toiselle. HÀn liikkui ja tanssi. Sitten HÀn otti vasemman etusormen ja ravisteli sitÀ sivulta toiselle. IsÀ heijasi jalkojaan ja kun HÀn nÀin teki, kaiken muotoiset ja vÀriset sateenkaaret vÀrit pulppusivat alas.

   

Mooses tuli IsĂ€n valtaistuimen luo ja sanoi itsekseen: ”Voi, eihĂ€n IsĂ€ Jumala kĂ€yttĂ€ydy sellaisella tyylillĂ€. Miksi IsĂ€ tanssii? ” IsĂ€ Jumala puhui vĂ€littömĂ€sti ja komensi Moosesta: ”Mooses! Mooses! Olen hyvin ilahtunut Herran Kirkon palvonnasta. MinĂ€ riemuitsen! Miksi et sinĂ€kin yhdy tanssiin?” Heti kun Jumala oli puhunut, Mooses tanssi Jumalan kanssa aika tovin. Jumala sanoi: ”Minulla on tĂ€nÀÀn suurenmoinen olo!” Jumala oli iloinen ja tyytyvĂ€inen. Mooses tanssi ensin kankeasti, mutta tanssi jo pian kauniisti. MinĂ€ olin ajatellut, ettĂ€ IsĂ€ Jumala vain ottaa vastaan meidĂ€n palveluksiamme, palvontaamme ja rukouksiamme. Kuitenkin HĂ€n ilmaisee iloisuutensa ja tanssii.  NĂ€kymĂ€ oli todella uskomaton.

   

Sellaisen valtavan nÀytelmÀn todistamisen jÀlkeen IsÀ Jumala jatkaa tanssejaan aina kun me palvomme kirkossamme Jumalaa. IsÀ Jumala myös lyö innokkaasti jalallaan tahtia musiikin mukana. Jalkojen jyske kaikui kautta koko taivaan ja ilon valo levisi kaikkiin suuntiin. Aina kun Jumala ilahtui, 24 vanhinta edessÀÀn, taivaan PyhÀt ja enkelitkin ilahtuivat. Enkelit puhalsivat trumpetteihinsa.

 

 

                           Maaliskuun kuudes, sunnuntai 2005

 

Saarnateksti  Jes. 61:1: ”Herran Herran Henki on minun pÀÀllĂ€ni, sillĂ€ Herra on voidellut minut julistamaan ilosanomaa nöyrille( köyhille). HĂ€n on lĂ€hettĂ€nyt minut sitomaan sĂ€rjettyjĂ€ sydĂ€miĂ€, julistamaan vangituille vapautta ja avaamaan vankila niille, jotka ovat  sidotut.”

 

                               Taivaan Nauhuri Ja Videokamera

 

Kim, Joo-Eun: Palvoin palavana palvontapalvelun aikana. Jumalanpalveluksen puolivĂ€lissĂ€ tuli Ă€kkiĂ€ valo maahan. NĂ€in valon lisÀÀntyvĂ€t ja sen mukana enkelijoukkojen laskeutuvan alas. ”Vau!  Pastori, sisaret, veljet, monia enkeleitĂ€ tulee alas!” huusin.

   

Enkelit toivat erilaisia tavaroita mukanaan. PienempiĂ€ he pitelivĂ€t kĂ€sissÀÀn kun taas isompia kantoivat harteillaan. Tavarat olivat ÀÀnitys– ja videointilaitteita, joissa oli jalokiviĂ€ ja jotka oli tehty puhtaasta kullasta. Itse asiassa ne olivat tosi kauniin nĂ€köisiĂ€. Heti kun nĂ€in ne, halusin yhden kameroista.

   

Enkelit rekisteröivĂ€t kaikki kirkkomme tapahtumat. ”Vau! Kuinka tĂ€mĂ€ on mahdollista? En olisi koskaan arvannut, ettĂ€ taivaassa on samanlaisia audio-visuaalisia vĂ€lineitĂ€ kuin meillĂ€ maan pÀÀllĂ€! ” Olin hĂ€mmĂ€stynyt ajattelin, ettĂ€ tĂ€mĂ€ oli jotain todella uutta. Jatkoin huutamista. En ollut nĂ€hnyt ikinĂ€ samanlaista elĂ€issĂ€ni. ”Veli Joosef! Veli Haak-Sung! Sisar Yoo-Kung!  Katsokaa ! Vau! HĂ€mmĂ€styttĂ€vÀÀ!”  

   

Jotkut enkelit rekisteröivĂ€t pastorin humoristisia kasvojen ilmeitĂ€ ja eleitĂ€ hĂ€nen saarnansa ja palvontansa aikana. NĂ€ytti ikÀÀn kuin ihmiset lĂ€hetysstudiosta olisivat  valikoineet kohtauksia. Kun Jeesus seurasi pastoria, HĂ€n imitoi pastorin humoristisia ja ainutlaatuisia kasvonilmeitĂ€. Enkelit taas suuntasivat kamerat seurakuntalaisten kasvojen ilmeisiin ja eleisiin.

   

Kamerat, videonauhurit ja nauhurit nĂ€yttivĂ€t kaikki samanlaisilta kuin mihin me maan pÀÀllĂ€ olimme tottuneet – paitsi ettĂ€ ne oli tehty kullasta ja koristeltu taivaan jalokivin. Me emme kuitenkaan tienneet koko dokumentoimisen merkitystĂ€.  Jotkut enkelit rekisteröivĂ€t pastorin saarnat  ja kirjoittivat muistiin saarnan sanat. He dokumentoivat kaiken tunnontarkasti, mitĂ€ kirkossa tapahtui.

   

Pastori oli erittÀin vÀsynyt taisteltuaan demonien kanssa useita viikkoja. Pastori ei saanut unta. HÀnen uupumuksensa esti hÀntÀ syömÀstÀ, hÀn joi vain vettÀ. NiinpÀ hÀnen huulensa alkoivat sierottua ja mennÀ rakoille. Lopulta pastori pyörtyi lattialle lÀhelle alttaria uupumuksesta. HÀn ei kyennyt nousemaan ylös.

   

Jeesus seisoi pastorin takana ja ojensi hÀnen kÀsiÀÀn ja kÀmmeniÀÀn koskettaakseen pastorin selkÀÀ. Heti kun Herra oli koskettanut hÀnen selkÀÀnsÀ, lÀpikuultava salaman valo meni pastorin ruumiiseen. Kaksi valoriviÀ pienten ympyröitten muodossa jatkoi pastorin ruumiiseen menemistÀ.

   

TĂ€stĂ€ hetkestĂ€ eteenpĂ€in, pastorin heikko saarna muuttui voimalliseksi palveluksi. Pastori saarnasi yli neljĂ€ tuntia.  Saarna pÀÀttyi juhlaan.

 

                                 Profetian PyhĂ€n Lahjan Testaamista

 

Jeesus sanoi: ”KerÀÀ kokoon seurakuntalaiset, joilla on profetian armolahja, saamaan opetusta.  On pastorin tehtĂ€vĂ€ opettaa heitĂ€.” HĂ€n sanoi, ettĂ€ tĂ€nÀÀn maailmassa on liikkeellĂ€ monia vÀÀriĂ€ profetioita. Siksi meidĂ€n pitÀÀ olla varovaisia ja olla kyllin varustautuneena Jumalan Sanalla testaamaan profetiat. HĂ€n sanoi edelleen, ettĂ€ ihmisten, joilla on profetian lahja, ei pitĂ€isi olla ylpeitĂ€ eikĂ€ puhua huolettomasti. HeidĂ€n tĂ€ytyy pysyĂ€ nöyrinĂ€. HeidĂ€n ei pidĂ€ mennĂ€ ympĂ€riinsĂ€ eikĂ€ kerskua lahjallaan muille ihmisille.

  

TĂ€rkeintĂ€ on, ettĂ€ he rukoilisivat enemmĂ€n ja useammin eivĂ€tkĂ€ olisi Raamatun lukemisessaan laiskoja. Pahat henget pettĂ€vĂ€t ihmiset profetoimaan vÀÀrin. Siksi, joka kerta kun he profetoivat, heidĂ€n pitÀÀ profetoimisessaan olla tarkkoja. Kysyin Herralta: ”Jeesus ! Jeesus! MitĂ€ jos minĂ€ huutaisin sinulle testatakseni sinua: `Paholainen, vĂ€isty!` Herra vastasi: ”Se olisi all right. Se on tĂ€rkeĂ€mpÀÀ, ettei sinua petetĂ€. Sinun on testattava se Sanalla. Vaikka sen olisin MinĂ€. YmmĂ€rrĂ€tkö?” Vastasin: ”KyllĂ€, Herra!”

   

Herra puhui minulle ja sanoi: ”Joo-Eun! TĂ€nÀÀn Ă€itisi, Kang, Hyun-Ja vĂ€ltti tĂ€pĂ€rĂ€sti pahan tilanteen. Kolmanneksi ylimmĂ€ksi rankattu demoni astui hĂ€nen ruumiiseensa alaisineen. HĂ€nen on tĂ€ytynyt kestÀÀ hirveÀÀ kipua. Siksi ole hyvin tarkka tĂ€mĂ€npĂ€ivĂ€isen tapauksen suhteen. Ihmiset, jotka ovat saaneet profetian lahjan, joutuvat suurempiin kiusauksiin ja houkutuksiin. Kun jonkun lahjat vĂ€hitellen avautuvat, vahvemmat demonit voivat hyökĂ€tĂ€! Ellei ole tietoinen tĂ€stĂ€ vaarasta, moni pyhĂ€ pyytÀÀ lahjaa huolettomasti. SinĂ€ et saa profetoida varomattomasti tai epĂ€muodollisesti. YmmĂ€rrĂ€tkö? ” MinĂ€ pÀÀtin olla varovainen.

 

                         Ă„lĂ€ KĂ€ytĂ€ HengellistĂ€ Voimaa EpĂ€hienosti

 

Rva Kang, Hyun-Ja: Palvelun jÀlkeen palasin kotiin, mutta pahat henget olivat seuranneet minua kotiin asti. Sitten noin 50 demonia tuli jÀlleen sisÀÀn ruumiiseeni. Suuren kivun vuoksi aloin kieriskellÀ lattialla ja kontata. Huusin uskossa, mutta se nÀytti riittÀmÀttömÀltÀ, kun demonit eivÀt olleetkaan helposti karkotettavissa.

  

TĂ€llĂ€ hetkellĂ€ Jeesus sanoi: ”Sinun on ajettava ne ulos omalla uskollasi! Siksi sinĂ€ kykenet menemÀÀn hengellisesti syvemmĂ€lle ja sinun uskosi lisÀÀntyy.”  Pyysin Joo-Eunilta: ”Joo-Eun! Please, rukoile Ă€itisi puolesta! Nopeasti! ” Kun Joo-Eun asetti kĂ€tensĂ€ rinnalleni rukoili, PyhĂ€ Leimuava Tuli muutti vĂ€littömĂ€sti ruumiini tulipalloksi. Joo-Eun Ă€kkiĂ€ vaikeroi ja sanoi: Ӏiti! Äiti! En voi sietÀÀ sitĂ€ ettĂ€ PyhĂ€ Tuli tulee ulos ruumiistani! Minun kĂ€siini sattuu niin hirvittĂ€vĂ€sti ja hengellinen voimani on heikkenemĂ€ssĂ€. MitĂ€ minun pitĂ€isi tehdĂ€? Mene ja kutsu isĂ€ – hĂ€n kirjoittaa parÂŽaikaa kirjaa.”

   

Silloin Herra huusi vĂ€littömĂ€sti:  “Ei! Pastori Kim on kirjoittamassa kirjaa, jonka olen kĂ€skenyt. Koska hĂ€n on keskittyneenĂ€ kirjan kirjoittamiseen, sinĂ€ et saa kĂ€yttÀÀ hĂ€nen hengellistĂ€ voimaansa ajamaan ulos pahoja henkiĂ€ juuri nyt. Jos hĂ€n kĂ€yttÀÀ henkilahjojaan demonien ulosajamiseen, hĂ€nelle ei jĂ€isi aikaa eikĂ€ voimia kirjoittaa kirjaa kunnolla. Joo-Eun, ota kĂ€tesi pois! Olet myös vaarallisessa asemassa, mikĂ€li hengelliset voimasi ovat heikentyneet. PyhĂ€ Hyun-Ja, sinun tĂ€ytyy selvittÀÀ tĂ€mĂ€ asia omalla uskollasi.”

   

Sen jÀlkeen kun olin kivulloisesti ajanut kaikki pahat henget, menimme, Joo-Eun ja minÀ, pastorin huoneeseen, jossa hÀn kiireesti kirjoitti kirjaa. Hengellisin silmin nÀimme, kuinka pastori vaikeroi ja puri hampaitaan samalla kun kirjoitti kirjaa. Pastorin oikea kÀsi ja selkÀ olivat riekaleisina ja revittyjÀ pahojen henkien hyökkÀysten jÀljiltÀ. HÀnellÀ oli selÀssÀ muutamia kuin kynnettyjÀ vakoja, jotka oli revitty ja raavittu. Kun pastori kirjoitti, sietÀmÀtön kipu toi kyyneleet hÀnen silmiinsÀ. Jeesus lohdutti pastoria, kun HÀn hellitteli pastorin selkÀÀ. PyhÀ Henki ja Jeesus seisoivat pastorin vieressÀ samalla kun suojasivat hÀntÀ. He tulivat hÀnelle kuin kilveksi, niin etteivÀt demonit kyenneet hyökkÀÀmÀÀn hÀntÀ vastaan enÀÀ.

   

NÀhtyÀmme tuon, olimme tosi hiljaisia kun katselimme miten pastori kirjoitti kirjaansa. Perheemme jÀsenet kulkivat varpaisillaan talossa, jotta eivÀt olisi hÀirinneet pastoria. Jopa hengitimme niin hiljaa kuin mahdollista. Autoimme hÀntÀ keskittymÀÀn siten, ettÀ teimme talossa kaikki askareet mahdollisimman melutta. Herrakin oli meitÀ kehottanut olemaan erityisen varovaisia toimissamme tÀnÀ aikana. Yritimme olla hÀiritsemÀttÀ pastoria ja me olimme tulleet jopa hieman hermostuneiksi kun hÀn nukkui tai lepÀsi.

 

                               Katumus/parannus/mielenmuutos

 

Diakonissa Shin, Sung-Kyung: Heti kun aloin rukoilla, kirkkaat kipinÀt alkoivat vÀlÀhdellÀ. Aloin heti tehdÀ parannusta. En yleensÀ helpolla itke, mutta lopulta vuodin vuolaasti kyyneliÀ. Koko tÀmÀn ajan olin ollut vÀlinpitÀmÀtön ja laiska. Kaduin kaikkea ja kaikesta. TÀnÀÀn rukoukseni oli erityisen keskittynyttÀ. Kun aikaa kului, rukoukseni alkoi nopeutua. Sitten ÀkkiÀ suunnaton kirkkaan sininen objekti sÀteili kohti minua ja meni ohitseni. Tunsin kuinka rukoukseni kohosivat jatkuvasti yhÀ ylemmÀksi taivaaseen ja loputtomaan avaruuteen.

 

                 Maaliskuun yhdeksĂ€s, keskiviikko 2005

 

Ps. 3:5-6: â€Ă„Ă€neen minĂ€ huudan Herraa, ja HĂ€n vastaa minulle pyhĂ€ltĂ€ vuoreltaan. Sela. MinĂ€ kĂ€yn levolle ja nukun, minĂ€ herÀÀn, sillĂ€ Herra tukee minua.”

 

                                          PyhĂ€n Hengen SĂ€hkövoima

 

Kim, Joo-Eun:  Iltapalvelun aikana Jeesus puhui: ”TĂ€nÀÀn suon teille kaikille erikoisvoiman. Siksi valmistautukaa ottamaan se vastaan halulla uskossa!” Kysyin: ”MitĂ€ SinĂ€ lupaat meille?” Herra vastasi: ” PyhĂ€n Hengen sĂ€hkövoiman!”

   

KÀÀnnyin ja sanoin pastorille: ”Jeesus sanoi, ettĂ€ HĂ€n lupaa meille PyhĂ€n Hengen sĂ€hkövoiman. Herra suo kaikkein voimakkaimman sinulle, meille muille vĂ€hemmĂ€n.” Pastori vastasi: ”Sanaa ‘PyhĂ€n Hengen sĂ€hkövoima’ ei ole Raamatussa
” Ennen kuin pastori ehti sanoa virkettĂ€ loppuun, Jeesus tuli vĂ€liin: ”On olemassa paljon Voimaa, josta ei Raamatussa mainita. On monia muitakin mielikuvituksenne ylittĂ€viĂ€ voimia olemassa.”

   

Herra komensi jĂ€seniĂ€ tulemaan eteen ja levittĂ€mÀÀn kĂ€tensĂ€. Koko seurakunta meni alttarin eteen. Me muodostimme ympyrĂ€n Ristin eteen.  Me aloimme rukoilla kielin ja kaipasimme armoa. Hengellisin silmin nĂ€in PyhĂ€n Hengen sĂ€hköisen voiman tulevan esiin. Ensin se alkoi virrata pastoriin ja vĂ€littömĂ€sti huusin: ”Vau! Vaikuttavaa!”

   

Eri muotoja PyhÀn Hengen sÀhköisyydestÀ tuli alas ylhÀÀltÀ. Yksi muoto tuli salamana. Toinen pyöreÀn ympyrÀn muodossa. Virtaus jatkui pastoriin ja meihin kipinöiden ja salamoiden. Mieleeni muistui erÀs SciFi-elokuva, jossa oli jatkuvasti sÀhkön purkauksia. SÀhkö loisti eri vÀreissÀ, myös kullan. Sitten ilmaantui toisia sÀhkön muotoja.

   

Koska saimme jatkuvasti PyhĂ€n Hengen sĂ€hkönpurkauksia, huusimme kaikki yhteen ÀÀneen. PyhĂ€ Henki  ja Jeesus jatkoivat sĂ€hkön antamistaan meille. Kaikki hyvĂ€ksyimme sen. Jeesus varoitti, ettemme menisi lĂ€helle pastoria silloin, kun hĂ€nelle annettaisi PyhĂ€n Hengen sĂ€hköisyys. Jeesus selitti, ettĂ€ PyhĂ€n Hengen sĂ€hköisyys oli hĂ€nessĂ€ niin voimakas ja vahva, ettĂ€ jos vahingossa koskettaisimme sitĂ€, me joko pyörtyisimme tai halvaantuisimme. Se oli vaarallista. Pastori sai sĂ€hkönsĂ€ tĂ€ydellĂ€ voimalla, koska hĂ€n oli Jumalan palvelija.

   

Kun uskomme ja hengellisyytemme kasvaa ja tulee vahvemmaksi, me saamme suurempia sĂ€hköenergioita. Herra sanoi, ettĂ€ tulee pĂ€ivĂ€, jolloin Herran Kirkon pyhiĂ€ kĂ€ytetÀÀn kansainvĂ€lisesti ja globaalimittakaavassa. MinĂ€ kysyin Herralta: ”Onko PyhĂ€n Hengen sĂ€hköisyydessĂ€ eri asteita?” Herra vastasi: ”Totta kai. Koska olet utelias ja innokas, miksi et testaa sitĂ€ itse itsellĂ€si? ÄlĂ€ kuitenkaan pane kĂ€ttĂ€si pastori Kimin pÀÀlle. Aseta kĂ€tesi Ă€itisi, Kang Hyun-Jan pÀÀlle. Mutta kosketa kevyesti.”

   

Varovaisesti, kevyesti hipaisin sormellani Ă€idin sormea. Aloin tuntea puutuneisuutta kĂ€dessĂ€ni ja se nousi ylös pitkin kĂ€sivarttani. Puutuneisuuteen liittyi valtaisa kipu. Ne levisivĂ€t koko ruumiiseen. ”Ahhhhh!” Heti aloin kirkua eikĂ€ kipu mennyt pois. ”Jeesus! Jeesus! Pelasta minut !Auta minua!” Kun huusin, Herra sanoi. ”Joo-Eun! ÄlĂ€ ole niin ahne! Olet yhĂ€ heikko ja nuori ja sinun pitÀÀ kasvaa ja kypsyĂ€ enemmĂ€n.” Kun Herra pehmeĂ€sti kosketti kĂ€sivarttani ja kĂ€ttĂ€ni, puutuneisuus alkoi hitaasti hĂ€vitĂ€ ja pian olin toipunut.

   

Aloin ymmÀrtÀÀ PyhÀn Hengen sÀhkövoimaa. Se oli ÀidissÀni erittÀin voimakas. Kuitenkin pastorille annettu voima oli suurin ja vahvin. IsÀni leikkisyys tuli ilmi ja hÀn kosketteli kaikkia meitÀ ja me tulimme puutuneiksi. PÀÀtimme olla varuillamme, kun pastori tulisi lÀhelle. Ja kun rukoilimme, varmistimme, ettemme rukoilleet pastorin vieressÀ.

   

Pastori Kim, Yong-Doo: Kun Herra suo meille jonkin uudentyyppisen voiman, HÀn vie meidÀn rukouksessa syvemmÀlle asteelle. Ja kun rukoilemme syvÀllÀ HengessÀ, koemme erilaisia ilmestyksiÀ. Viime yönÀ oli sellainen. PyhÀ Henki lahjoitti meille tulensa ja sÀhköisyytensÀ jumalanpalveluksen keskivaiheilla. Kirkon kaikki jÀsenet olivat tulleet alttarin eteen saadakseen uuden aseen, PyhÀn Hengen sÀhkön.

   

Aseen vastaanottamiseen meni noin kaksi tuntia. Ansaitsematon palvelija, kuten minĂ€, otin sen vastaan ja tulin kastetuksi  PyhĂ€n Hengen voimakkaimmalla ja vahvimmalla sĂ€hkövoimalla. SydĂ€meni hakkasi rajusti. Se ehkĂ€ johtui tuosta sĂ€hkövoimasta, joka virtasi kautta koko ruumiini. SĂ€hkö virtasi syvĂ€llĂ€ sisuksissani kĂ€yden lĂ€pi kaikki elimeni. Herra ja PyhĂ€ Henki kastoivat minut uudelleen ja uudelleen sĂ€hkövoimalla aina siihen pisteeseen asti, jota saatoin sietÀÀ. Ennen tĂ€tĂ€ olimme kohdanneet pahoja henkiĂ€ ja taistelleet niitĂ€ vastaan ilman erikoisia aseita. Nyt, lopultakin, Herra antoi meille aseen, jota saatoimme absoluuttisesti kĂ€yttÀÀ hengellisillĂ€ taistelukentillĂ€. PyhĂ€ Leimuava Tuli sekĂ€ PyhĂ€ SĂ€hkö ovat suunnattoman, kuvittelemattoman voimakkaita aseita, joita voidaan kĂ€yttÀÀ hyökkĂ€ysaseina. Me osaamme kĂ€yttÀÀ nyt niitĂ€ taistelussa demoneja vastaan.

   

Ruumiimme olivat myrkyllisten piikkien peitossa, joissa oli PyhÀÀ myrkkyÀ sisÀltÀviÀ okaita. Pienikin töytÀisy poltti demonin kuin demonin tuhkaksi. Myrkky oli niin tehokasta. Demonit alkoivat vÀltellÀ meitÀ. Mutta jotkut demoneista yrittivÀt penetroitua myrkkypiikkien lÀpi. Ne olivat voimakkaampia demoneita ja niitÀkin tuli monia. Tajusin, ettÀ demoniryhmÀt hyökkÀsivÀt suunnitellusti ja jÀrjestyneesti. Ne toimivat hierarkkisesti.

   

”Lopuksi, veljeni, olkaa vahvoja Herrassa ja HĂ€nen mahtinsa voimassa. Pankaa yllenne Jumalan koko sota-asu, jotta kykenette seisomaan vastoin paholaisen juonia. SillĂ€ me emme taistele lihaa ja verta vastaan, vaan hallituksia, voimia, tĂ€mĂ€n maailman pimeyden ruhtinaita ja hengellistĂ€ vÀÀryyttĂ€ vastaan korkeilla paikoilla.” ( Ef. 6:10-13)

   

Me aloimme rukoilla sekÀ yksityisesti ettÀ yhteen ÀÀneen. Sitten me saimme vastaanottaa PyhÀn Tulen ja SÀhkön toisen kerran. TÀllÀ kertaa ne molemmat olivat voimakkaampia ja vahvempia. PyhÀn Tulen ja SÀhkön voima olivat niin suuret, ettemme kyenneet liikahtamaankaan. TÀmÀ kokemuksen jÀlkeen, kun kohotimme kÀtemme korkealle ja huusimme Herran NimeÀ, tuli ja sÀhkö johtuivat ruumiisiimme. Ruumiimme vapisivat kun voima manifestoitui meissÀ.

   

Milloin tahansa kun otamme vastaan tulen ja sÀhkön, hengityksemme tulee raskaaksi ja meistÀ tulee tulipalloja. Luottamuksemme on lisÀÀntynyt dramaattisesti taistellessamme pahoja henkiÀ vastaan. MeistÀ on Jumala tehnyt paljon voimakkaampia.

 

                     Maaliskuun kymmenes, torstai 2005

 

Saarnateksti (Fil. 3:13-14): ”Veljet, minĂ€ en katso sitĂ€ vielĂ€ saavuttaneeni. Yhden minĂ€ kuitenkin teen: unohtaen sen mikĂ€ on takana, ja kurottautuen sitĂ€ kohti mikĂ€ on edessĂ€, minĂ€ riennĂ€n kohti pÀÀmÀÀrÀÀ saadakseni voittopalkinnon , jonka omistamiseen Jumala on minut kutsunut taivaallisella kutsulla Kristuksessa Jeesuksessa.”

 

 

                                         Oh! Pastori Kim, Yong Gun

 

Pastori Kim, Yong-Doo: Sung Minin keskussairaala sijaitsee naapurustossani. Pastori Kim, Young Gun, on evankelioinut ja palvellut tÀtÀ sairaalaa. Jouduin kerran itsekin tuohon sairaalaan. Kun olin siellÀ potilaana, pastori ja minÀ tervehdimme ja me tutustuimme. Olen joskus kutsunut hÀnet Herran Kirkkoon vierailevana puhujana.

   

Pastori Kim, Young Gun kertoi kerran minulle tarinan. HÀn oli vÀhÀn yli 50-v. HÀn oli aina evankelioinut sairaaloita. HÀn oli myös tunnettu katutyöntekijÀ. ErÀÀnÀ pÀivÀnÀ hÀnen maksansa ja vatsansa turposivat ja hÀn tuli keltaiseksi. HÀnet otettiin sairaalaan evankelioimisreissultaan.

   

Pastori Kim, Young Gun lĂ€hetettiin ensin Filippiineille kirkkonsa lĂ€hetiksi. FilippiineillĂ€ hĂ€n teki liikaa töitĂ€, uupui ja vĂ€syi. Pastori sai kirkoltaan suuria paineita ja stressaantui. Kirkko halusi tuloksia ja kutsui hĂ€net usein keskusteluihin. ”Kuinka monta ihmistĂ€ olet evankelioinut? Montako uusia jĂ€seniĂ€ on rekisteröitynyt kirkkoon?” He kĂ€yttivĂ€t erilaisia taktiikoita,  painostivat ja kuulustelivat  hĂ€ntĂ€. Painostus ja stressi johtivat lopulta siihen, ettĂ€ hĂ€n sairastui fyysisesti. HĂ€n kuoli Koreassa hoidon aikana.

 

                                             HautajaishymnejĂ€

 

Pastori Kim, Young Gun selitti kokemustaan, jossa hÀnen henkensÀ irtosi ruumiista. HÀn sanoi, ettÀ kun hÀn oli henkÀissyt viimeisen henkÀyksensÀ, hÀn koki, ettÀ hÀnen henkensÀ erosi fyysisestÀ ruumiista. Tosiasiassa hÀnen henkensÀ nÀytti tÀysin samanlaiselta kuin hÀnen ruumiinsa. Pastori nÀki, kuinka lÀÀkÀri kÀytti sydÀmen sÀhköistÀ kÀynnistintÀ hÀnen ruumiiseensa. LÀÀkÀrit yrittivÀt resuskitoida hÀntÀ useaan otteeseen defibrillaattorilla. Ei tulosta. LÀÀkÀrit vahvistivat kuolinajan ja peittivÀt hÀnen ruumiinsa ja kasvonsa valkoisella liinavaatteella.

   

Pastorin perhe ja sukulaiset olivat tulleet liian myöhÀÀn ja saivat tiedon kuolemasta vasta pÀÀstyÀÀn sairaalaan. HautajaispĂ€ivĂ€nĂ€ ihmiset lauloivat hymnejĂ€. Hymnit olivat hitaita ja niiden hidastempoisuus teki pĂ€ivĂ€stĂ€ masentavan. Hautajaiset olivat enemmĂ€n vĂ€hemmĂ€n surullinen marssi alas hautauspaikalle. Pastori jatkoi ja kertoi, ettĂ€ kun ihmiset lauloivat hitaita lauluja, hĂ€nen henkensĂ€kin heikkeni. Vaikka hĂ€n tahtoi heti lentÀÀ taivaaseen, hĂ€n ei kyennyt. Se olisi edellyttĂ€nyt, ettĂ€ hautajaisyleisö olisi alkanut laulaa nopeampia, voimakkaampia, rytmikkÀÀmpiĂ€ lauluja. Koska hĂ€nen henkensĂ€ ei saanut voimaa, hĂ€n oli turhautunut ja huolissaan. Onneksi joku muisti hymnin 388 ja he alkoivat laulaa rytmikkÀÀsti. Heti kun reipas musiikki alkoi, hĂ€n lensi suurella nopeudella ja saapui taivaan portille. Pastori sanoi, ettĂ€ taivaan portit muodostuivat 12 helmiportista ja olivat mahtava nĂ€ky. Pastorin ensivaikutelma oli hĂ€mmĂ€stys: ”Kirjaimellisesti fantastista!”

   

Kun pastori Kim, Young Gun yritti astua helmiportista taivaaseen, kaksi enkeliĂ€ vartioi ja katsoi hĂ€neen ankaralla, pelottavalla katseella. Pastori pelĂ€styi ja sydĂ€mensĂ€ tĂ€ytti kauhu. Kummallakin enkelillĂ€ oli iso miekka sivuillaan. He olivat sangen pitkiĂ€ ja saattoivat yhdellĂ€ katseella nĂ€hdĂ€ kaikki sisÀÀn tulijat. Enkeli kysyi pastorilta: ”Kuinka uskallat kĂ€vellĂ€ nĂ€in lĂ€hellĂ€ porttia? Kuka sinĂ€ olet? MikĂ€ on sinun arvonimesi ja mitĂ€ teit, kun olit maan pÀÀllĂ€?” Pastori vastasi: ”Kuolin juuri sairauteen, maksani turposi. Olin pastori ja työskentelin lĂ€hetyssaarnaajana.” Enkelit tivasivat pÀÀsylippua. ” HyvĂ€ on, esittĂ€kÀÀ pÀÀsylippunne taivaaseen. Nyt!” Vastasin shokissa: ”MitĂ€! Tarvitaanko taivaaseen pÀÀsyyn pÀÀsylippua? En ole koskaan kuullut moisesta! Ei minulla ole mitÀÀn.” Yksi enkeleistĂ€ vastasi vĂ€littömĂ€sti: ”MitĂ€? MitĂ€ sinĂ€ sanot? Kuinka uskallat kulkea portin lĂ€pi ilman pÀÀsylippua!” Kun enkeli nuhteli minua, toinen potkaisi minua kuin olisin ollut jalkapallo. SillĂ€ hetkellĂ€ pastori ajatteli, ettĂ€ se potku saattoi kantaakin pitkĂ€lle. Sitten sama potkaisija-enkeli otti minut kiinni kuin pallon ja potkaisi toisen kerran vielĂ€ pidemmĂ€lle.

   

Pastori potkaistiin Ă€kkiĂ€ kohti helvettiĂ€ ja hĂ€n taiteili jonkin kiikkerĂ€n kalliojyrkĂ€nteen pÀÀllĂ€. Pastori kykeni nĂ€kemÀÀn helvetin onnettomat nĂ€kymĂ€t. Kun pastori tasapainoili kielekkeellĂ€, hĂ€n vetosi johonkin, jotta pelastuisi. Enkeli silloin osoitti ja sanoi: ”Katsohan noita sieluja! Katso hyvin tarkkaan noita helvettiin meneviĂ€ sieluja! Kaikki nuo sielut kĂ€vivĂ€t kirkoissa ja elivĂ€t uskollista elĂ€mÀÀ, mutta erehdykset heidĂ€n pastorinsa opetuksessa johtivat heidĂ€t helvettiin! MinĂ€ nĂ€ytĂ€n sinulle tĂ€mĂ€n nĂ€kymĂ€n, koska sinĂ€kin olet pastori, joka hoiti virkaansa. Sinulle ei voida antaa anteeksi, sillĂ€ sinĂ€ olet syyllistynyt samaan julmuuteen. He eivĂ€t pitĂ€neet sunnuntaita pyhĂ€nĂ€ eivĂ€tkĂ€ pitĂ€neet kunnolla huolta uskostaan. He pilkkasivat Jumalaa ja uskoivat mitĂ€ itse katsoivat parhaakseen uskoa ja perustivat uskonsa siihen, mitĂ€ heillĂ€ oli mielessÀÀn.”

   

SillÀ hetkellÀ kun pastoria jo oltiin heittÀmÀssÀ helvettiin, tuli ÀkkiÀ kaksi henkeÀ, jotka ottivat innolla otteen hÀnestÀ. Pastori sai myöhemmin tietÀÀ, ettÀ nuo kaksi olivat sukulaisiaan, jotka olivat rukous-sotureita. HeidÀn hartaiden pyyntöjensÀ tuloksena Herra oli suonut hÀnelle seitsemÀn ylimÀÀrÀistÀ elinvuotta. Pastori sai erikois-armon. HÀnelle annettiin toinen mahdollisuus ja hÀn vÀltti joutumasta heitetyksi helvettiin.

   

Pastori tuli maan pinnalle yhdistyÀkseen kuolleeseen ruumiiseensa. Kun hÀn tuli takaisin, sukulaisensa lauloivat yhÀ hymnejÀ. Taas siis laulut olivat hidastempoisia ja surullisia. Ne kuulostivat jÀÀhyvÀislauluilta ikÀÀn kuin ystÀvÀt olisivat eroamassa ikuisesti. Pastori suuttui lauluista. Kun uskova nukkuu ja menee taivaaseen, pitÀisi hautajaisissa juhlia nopeilla, iloisilla, elÀvÀisillÀ ja voitollisilla lauluilla. MeidÀn uskovien pitÀisi kaivertaa tÀmÀ sydÀmiimme.

    

HĂ€n oli kokenut yliluonnollisen tapahtuman. Jumalan avulla, pastori oli tullut takaisin elĂ€mÀÀn. Nyt on se seitsemĂ€s vuosi. VĂ€symys ja sairaus ovat jĂ€lleen kerran uusineet. HĂ€nen maksansa turposi ja hĂ€net oli siirrettĂ€vĂ€ tehohoitoon. Pastori Kim, Young Gun vetosi: ”Pastori Kim, Yong-Doo, olin hyvin ylpeĂ€ itsestĂ€ni. TĂ€hĂ€n mennessĂ€ ajattelin, ettĂ€ olin evankelioinut kunnolla koko ikĂ€ni ja uskossa. Myöhemmin ymmĂ€rsin, ettĂ€ olin tehnyt sen kaiken omalla voimallani ja innollani sen sijaan, ettĂ€ olisin tehnyt sen PyhĂ€n Hengen avulla ja johdatuksessa.  Pastori Kim, Yong-Doo, sinun tĂ€ytyy etsiĂ€ apua PyhĂ€ltĂ€ HengeltĂ€ joka asiassa. MinĂ€ haluan, ettĂ€ hoidat palveluvirkaasi PyhĂ€n Hengen avulla ja voimalla.” Pastori Kim Young Gun pyysi sitten minua laulamaan monia voimakkaita ja vahvistavia lauluja. Joo-Eun, Sisar Baek, Bong-Nyo, vaimoni ja minĂ€ kerÀÀnnyimme pastori Kim, Yong Gunin vuoteen ympĂ€rille. Herra, Jeesus, oli myös seurassamme. Jeesus, PyhĂ€ Henki ja suojelusenkelit katselivat  ja valmistautuivat ottamaan pastorin taivaaseen.

   

TÀnÀÀn on torstai ja Herra ilmoitti, ettÀ HÀn on menossa ottamaan pastori Kim, Young Gunin pian taivaaseen. HÀn kotinsa taivaassa oli jo melkein valmis. Viimeinen asia oli pastorin hengen saapuminen taivaaseen. Koti jo odotti. Pastori Kim, Young Gun ja hÀnen vaimonsa olivat erittÀin iloisia uutiset kuultuaan.

 

                              Haluan Kuolla Saarnatessani Lavalla

 

On monia pastoreita, minĂ€ mukaan luettuna, jotka toivovat tiettyĂ€ asiaa. Olen ollut utelias tietĂ€mÀÀn miten Herra suhtautuu tĂ€hĂ€n asiaan ja miten hĂ€n reagoi tĂ€hĂ€n tiettyyn asiaan: ”Rakas Jeesus! Koreassa on monia pastoreita ja moni on erikoisesti Sinun armosi tĂ€yttĂ€mĂ€. He sanovat usein, ettĂ€ viimeisenĂ€ toiveena maan pÀÀllĂ€ on kuolla alttarilla keskellĂ€ saarnaansa. MinĂ€kin toivon niin. Nyt pastori Kim, Young Gun on kaatunut ylenmÀÀrĂ€isen uupumuksen ja ylirasittumisen johdosta seuranneeseen maksan turpoamiseen. HĂ€n ei ollut huolehtinut terveydestÀÀn fyysisesti kovin hyvin. MitĂ€ SinĂ€ Herra ajattelet tĂ€stĂ€?”

   

Herra alkoi selvittÀÀ tĂ€tĂ€ asiaa liittyen pastori Kim, Young Guniin: “Se on todella valitettavaa. On hupsua ajatella ja toimia siten! Pastori Kim, Young Gun on palvelija, jota todella arvostan. Mutta evankeliumin kannalta, hĂ€n meni lĂ€pi tulen ja veden eikĂ€ pitĂ€nyt huolta terveydestÀÀn. Siksi hĂ€n sairastui. IsĂ€ Jumala, PyhĂ€ Henki ja MinĂ€ olemme yhtĂ€ mieltĂ€ tĂ€ssĂ€ asiassa. TeidĂ€n nĂ€kökulmastanne se voi nĂ€yttĂ€ytyĂ€ siunauksena.  Voi nĂ€yttÀÀ uskollisuudelta, kun pyörtyy uupumuksesta tai ylirasituksesta kesken evankelioinnin tai saarnan – jopa perĂ€ti kuolee kesken evankeliointi- tai saarnakampanjoiden. TĂ€ssĂ€ ei ole kuitenkaan kaikki! EttĂ€ on uskollinen kaikesta voimastaan, on erittĂ€in tĂ€rkeÀÀ, mutta ei ruumiillisen terveyden kustannuksella. TeidĂ€n on pidettĂ€vĂ€ ruumiistanne huolta, jotta kykenette palvelemaan Minua pitkĂ€n ajan. Ruumiinne teille on antanut IsĂ€ Jumala. On oltava aikaa levolle ja sitĂ€ tarvitaan ja on pidettĂ€vĂ€ sopiva mÀÀrĂ€.”

   

”Ei ole viisasta tehdĂ€ Minun työtĂ€ni vain ehdottomalla innolla. Uskovan tulee tehdĂ€ työtĂ€ viisaudella. Pastori Kim, Young Gun oli vain vĂ€hĂ€n yli 50-vuotias ja hĂ€n olisi voinut jatkaa työskentelyĂ€ paljon pidempÀÀn. HĂ€n oli hyvin typerĂ€ eikĂ€ tarpeeksi viisas. HĂ€n ei tajunnut kuinka paljon hĂ€ntĂ€ arvostin! Nyt se on kuitenkin liian myöhĂ€istĂ€â€.

   

Ajattelin, ettÀ olisi ollut herttaista, jos Jeesus olisi parantanut hÀnet. Kuitenkin nÀytti siltÀ, ettÀ Herra olisi pÀÀttÀnyt ottaa hÀnet kotiin taivaaseen. Herra teki ehdottoman selvÀksi, ettÀ HÀnen työnsÀ tekeminen uskollisena ja koko olemuksellamme on erittÀin tÀrkeÀÀ. Sen lisÀksi fyysisestÀ ruumiistamme huolehtiminen jatkuvasti on yhtÀ tÀrkeÀÀ. Enemmistö todella ajattelee, ettÀ ihmisen usko on todella hyvÀÀ, jos menemme lÀpi tulen ja veden Herran töissÀ ja vastuissa, mutta se ei ole kaikki, vaikkakin tÀrkeÀÀ.

   

Herra sanoi: ”Pastori Kim, Young Gunin fyysinen ruumis tuli sairaaksi ja ylirasittuneeksi. On syytĂ€ aika-ajoin levĂ€htÀÀ.”  Sitten Herra katsoi minuun ja sanoi: ”Pastori Kim, Yong-Doo, sinunkin tĂ€ytyy kuunnella tarkkaavaisesti! YmmĂ€rrĂ€tkö? Jotta voisit palvella pitkĂ€hkön ajan, sinun on jatkuvasti pidettĂ€vĂ€ huolta terveydestĂ€si.”  Vastasin: ”Aamen!”

   

Joo-Eun nĂ€ki ilmestyksen Jumalan valtaistuimesta. IsĂ€ Jumala myös sanoi: ”Rakas palvelijani! Miksi ylirasitat itseĂ€si niin, ettĂ€ saatat ruumiisi tĂ€hĂ€n pisteeseen? ” Kun IsĂ€ puhui, HĂ€n tunsi sÀÀliĂ€ ja myötĂ€tuntoa pastoria kohtaan. Sitten hĂ€n kĂ€ski enkeleitĂ€: ”Valmistautukaa toivottamaan tervetulleeksi pastori Kim, Young Gun”.  Kun pastori oli asetettu vuoteeseen, Jeesus huolehti hĂ€nestĂ€ ja sanoi rohkaisevia sanoja: ”SinĂ€ astut hyvin pian taivaaseen. Taivaassa kaikki sielut ja enkelit ovat valmistamassa suurta tervetulojuhlaasi. Vaikkakin hetken voi tuntua vaikealta, odotan, ettĂ€ kestĂ€t sen.”

   

Kun pastori Kim, Young Gun kuunteli keskustelua, hÀnen kasvonsa kirkastuivat. Pastorin suojelusenkelillÀ oli kolme siipiparia. Pastorilla oli koti, joka odotti hÀntÀ taivaassa. Koti oli korkea kuin taivaan taivaat. Kodin sisÀllÀ enkeleillÀ oli yhÀ kiireitÀ valmistusten tekemisessÀ ja hÀnen tuloaan valmistamassa. Joo-Eun halusi tietÀÀ, milloin pastori Kim, Young Gun menisi taivaaseen ja kysyi tÀtÀ Jeesukselta. Herra sanoi, ettÀ HÀn ottaisi hÀnet taivaaseen kahden pÀivÀn pÀÀstÀ.

  

Selostin Young Gun Kimille tunnontarkasti joitakin ilmestyksiĂ€, joita kirkossa tapahtui. Pastori vastasi yllĂ€ttyneellĂ€ ilmeellĂ€: ”MitĂ€! Kun olen vieraillut kirkossasi ja saarnannut, mitÀÀn tuollaisia kokemuksia tai ilmestyksiĂ€ ei ollut. Nyt kirkkosi kokee suuria ilmestyksiĂ€.” Vastasin hĂ€nelle ja painotin, ettĂ€ se kaikki oli ollut Herran armoa. Jatkoin ja kysyin pastori Kim, Young Gunilta: ”Pastori Kim! Ennen kuin jĂ€tĂ€t maan, haluaisin jakaa kanssasi Herran PyhÀÀ Ehtoollista viimeisen kerran.”  Pastori Kim hyvĂ€ksyi sen ilahtuen. Silloin Herra puhui Joo-Eunin kautta: ”VĂ€hĂ€n ajan kuluttua astut taivaaseen. Sen takia juhlikaamme!” Tottelin ja sanoin: ”Aamen!”

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

                                                 LUKU 4

 

                                       Salainen Huone

 

                    Maaliskuun kahdestoista, lauantai 2005

 

Saarnateksti (Snl. 4: 9-11): ”Kaksin on parempi kuin yksin, sillĂ€ kumpikin saa vaivannÀöstÀÀn hyvĂ€ palkan. Jos he kaatuvat, niin toinen nostaa toverinsa ylös, mutta voi yksinĂ€istĂ€, jos hĂ€n kaatuu! Ei ole toista nostamassa hĂ€ntĂ€ ylös. Ja jos kaksi makaa yhdessĂ€, heillĂ€ on lĂ€mmin, mutta kuinka voisi yksinĂ€isellĂ€ olla lĂ€mmin. YksinĂ€isen kimppuun voi joku kĂ€ydĂ€, mutta kaksi pitÀÀ puolensa. KolmisĂ€ikeinen lanka ei helposti katkea.”

 

                                    Pastori Kim, Young Gun Taivaassa

 

Pastori Kim, Young-Doo: Sung Minin sairaala oli ottanut minuun yhteyttĂ€ ja ilmoittanut, ettĂ€ Pastori Kim,Young Gun oli juuri kuollut. Satoi rankasti koko pĂ€ivĂ€n. MyöhÀÀn iltapĂ€ivĂ€llĂ€ taivas oli peittynyt mustiin pilviin. Salamat vĂ€lĂ€htelivĂ€t ja ukkosen jylinĂ€t vavisuttivat koko taivasta. Jumala puhui Joo-Eunille kuuluvalla ÀÀnellĂ€: ”Minun sydĂ€meni on surullinen koska rakkaan ja arvostamani palvelijan elĂ€mĂ€ on loppunut! Mutta Ă€lkÀÀ pelĂ€tkö tĂ€mĂ€nkÀÀn dokumentoimista. Juuri tĂ€llaisia tapauksia kirjaan pitÀÀkin dokumentoida! Sade edustaa kyyneliĂ€ni. Tahdon kaiken ilmentĂ€vĂ€n mielialaani.”

   

Jeesus seisoi vierellĂ€ni ja puhui lempeĂ€sti: ”Monia pyhiĂ€ ja pastoreita ei voida kĂ€yttÀÀ, koska he ovat laiskoja ja itsetyytyvĂ€isiĂ€. Sitten on toisia, jotka ylikuormittavat itseÀÀn ja sen seurauksena sairastuvat. TĂ€mĂ€kin on ongelma! Toisaalta tarpeeton oman ruumiinsa jumalointi on myös  iso synti”.

   

Herra selitti, kuinka jotkut pyhĂ€t nauttivat rentouttavista urheiluaktiviteeteista. ”Noista toiminnoista tulee heille tĂ€rkeĂ€mpiĂ€ kuin MinĂ€. Olen siitĂ€ hyvin surullinen!”

   

Itse asiassa me sekaannumme moniin bisneksiin ja tai rentouttaviin aktiviteetteihin ja sitten pyytelemme anteeksi Herralta, kun meillĂ€ ei ole aikaa HĂ€nelle. Usein unohdamme Herran. Sen sijaan ettĂ€ heittĂ€ytyisimme Jumalan Valtakunnan varaan, me lepÀÀmme nykyisessĂ€ fyysisessĂ€ maailmassa. Sen seurauksena me kadotamme Jumalan ÀÀnen kuulemisen. VĂ€hitellen ja asteittain me muutumme ja alamme seurata elĂ€mÀÀ, joka on turhaa  Jumalalle.

   

TÀnÀÀn Herran Kirkon jÀsenet elÀvÀn totaalisesti erilaista elÀmÀÀ kuin mitÀ elivÀt aiemmin. Uskomme on vaihtunut tÀysin hengellisesti. Koska nyt tiedÀmme mikÀ Herran tahto on, kirkon jÀsenet, perheenjÀsenet, oma perheeni, emme edes itsekÀÀn voisi enÀÀ elÀÀ Herran suhteen huolettomasti tai vÀlinpitÀmÀttömÀsti. Me asetamme aina Herran ja HÀnen asiansa ykkösiksi.

 

                          KuningaskÀÀrme Kierrejousen Muodossa

 

Sisar Baek, Bong-Nyo: Kun olin palavassa rukouksessa, Herra nÀytti minulle ilmestyksen. SiinÀ monta pientÀ kÀÀrmettÀ peitti maapallon. Olin pelÀstynyt ja voin pahoin kÀÀrmeiden vastenmielisestÀ olemuksesta johtuen. Pienet kÀÀrmeet olivat muodostaneet kierteen niin ettÀ niiden ruumiit olivat linjassa. Tuo linja oli loputon. Kauempaa katsottuna tuo kierrelinja nÀytti kuin yhdeltÀ suunnattomalta kÀÀrmeeltÀ. Linja oli yhteydessÀ helvettiin. Kun katsoin pieniÀ kÀÀrmeitÀ ne kaikki nÀyttivÀt kierrejousilta.

   

Kun kÀÀrmeet olivat kiertyneet maan ympĂ€ri, toukkien kaltaisia pieniĂ€ hyönteisiĂ€ tuli ulos kÀÀrmeiden ruumiista. Hyönteiset tarttuivat kukin ihmisiin ja raahasivat heidĂ€t helvettiin linjan muodostaman polun mukaisesti. Toukilla oli satoja pikkujalkoja, jotka tarttuivat ihmisten ruumiisiin eivĂ€tkĂ€ lĂ€hteneet pois millÀÀn. Herra antoi selityksen  nĂ€iden ihmisten luonteesta. NĂ€mĂ€ olivat sieluja, jotka eivĂ€t uskoneet Jeesukseen. Herra oli antanut nĂ€ille ihmisille lukemattomia tilaisuuksia uskoa HĂ€neen, mutta he eivĂ€t vĂ€littĂ€neet niistĂ€.

   

 

                 Pastori Kim, Young Gunin Tapaaminen Taivaassa

 

Lee, Haak-Sung: Sen jĂ€lkeen kun sairaala oli ilmoittanut pastorin poismenosta, mietin mielessĂ€ni: `TĂ€nĂ€ yönĂ€ olen pÀÀttĂ€nyt  tavata pastori Kim, Young Gunin taivaassa!` Aloimme rukoilla heti pastorimme saarnan jĂ€lkeen. Kun aloin rukoilla, astuin Herran kanssa taivaaseen. Olin erittĂ€in kiihtynyt ja innoissani, kun ajattelin kohtaamista pastori Kim, Young Gunin kanssa. Kysyin Jeesukselta: ”Herra! Salli minun tavata pastori Kim, Young Gun.  HĂ€n kuoli tĂ€nÀÀn, mutta minĂ€ jo kaipaan hĂ€ntĂ€ suuresti.” Jeesus sanoi: ”HĂ€n on vasta tullut ja hĂ€nellĂ€ on monenlaisia kiireitĂ€ katsellessaan ja tutustuessaan paikkoihin taivaassa.” Kun kÀÀnsin pÀÀni alas, kysyin uudelleen: ”Herra, etkö voisi johtaa minua hĂ€nen luokseen?” Herra vastasi: ”Olkoon menneeksi. ”

   

Herra osoitti kukkapuutarhaan. ”Katsopa sinne!” Herran osoittamassa suunnassa katsoin kukkapuutarhaan ja siellĂ€ nĂ€in pastori  Kim, Young Gunin juoksevan ympĂ€riinsĂ€ kuin pikku poika. MinĂ€ juoksin pastorin luo ja huusin: ”Pastori! Pastori! Pastori Kim, Young Gun, se olen minĂ€, Haak-Sung!”

   

Mutta pastori vastasi: ”Kuka? En taida tuntea teitĂ€. ” MinĂ€ vuorostani sanoin: ”MinĂ€ kĂ€yn Herran Kirkossa ja nimeni on Lee, Haak-Sung. Tapasimme kerran, kun olitte sairaalassa. Minun pastorini on Kim, Yong-Doo.” Silloin hĂ€n tunnisti minut ja sanoi: ”KyllĂ€, kyllĂ€! Aivan oikein! Herran Kirkko on hyvin tunnettu taivaassa. En tiedĂ€ kuinka hyvin Herran Kirkko onkaan maan pÀÀllĂ€ tunnettu, mutta tajuan sen merkityksen vasta taivaaseen tultuani. Se on mahtava kirkko. Vie mitĂ€ parhaimmat terveiseni pastori Kim, Yong-Doolle! Kerro hĂ€nelle, ettĂ€ haluaisin tavata hĂ€net lĂ€hitulevaisuudessa. Siksi toivon, ettĂ€ hĂ€nen hengelliset silmĂ€nsĂ€ avataan niin pian kuin se on mahdollista.” Kun katselin, pastori leikki kuin pieni poika. HĂ€n juoksi kaikkialla ja katseli innolla uusia maisemia ja nĂ€kymiĂ€.

 

  

Sisar Baek, Bong-Nyo: Sen jÀlkeen kun olin todistanut helvetin inhottavia nÀkymiÀ, menin taivaaseen. SiellÀ tapasin pastori Kim, Young Gunin. HÀn oli juuri poistunut maapallolta tÀnÀÀn, mutta nÀytti komealta nuorukaiselta.

   

Heti kun pastori nĂ€ki minut, hĂ€n taputti kĂ€sillÀÀn ja sanoi: ”Tervetuloa! Sisar Baek, Bong-Nyo. Olen kuullut sinusta ja kirkostasi monta kertaa. Olen niin riemuissani, etten tiedĂ€ mitĂ€ tekisin. Kun pÀÀsin pois, lauloin monia suuria virsiĂ€ ja olin kiitollinen. Vaella innolla uskossa Herran Kirkossa. Voi – unohdin suositella pastori Kim, Yong-Doota seuraajakseni senioripastorina. MinĂ€ olen todella pahoillani, ettĂ€ unohdin viimeiset toiveeni kun olin sairaalassa. Sen jĂ€lkeen kun saavuin taivaaseen ja nĂ€in Herran Kirkon taivaan jĂ€tti-screeniltĂ€, ymmĂ€rsin kuinka hyvin tunnettu Herran Kirkko on.”

   

Sanoimme toisillemme jÀÀhyvÀiset ja minÀ palasin Herran Kirkkoon. Sitten aloin rukoilla. Kerroin pastori Kim, Yong-Doolle kollegansa kohtaamisesta taivaassa.

 

                    Maaliskuun kolmastoista,sunnuntai 2005

 

Saarnateksti (Hoos. 6:6,7): ”SillĂ€ laupeutta minĂ€ tahdon enkĂ€ uhria ja Jumalan tuntemista enemmĂ€n kuin polttouhreja, mutta he ovat ihmisten tavoin rikkoneet liiton. SiinĂ€ he ovat olleet minulle uskottomia.”

 

                                      Koiran Lihan Syöminen

 

Pastori Kim, Young-Doo: ”Jeesus! Monet ihmiset Koreassa nauttivat koiranlihasopasta. MinĂ€kin olen syönyt koiranlihaa monta kertaa. Jotkut ihmiset sanovat, ettĂ€ jos syö koiranlihaa, muuttuu hengellisesti myrskyisĂ€ksi ja humalaiseksi. Herra mikĂ€ on vastauksesi tĂ€hĂ€n? ”

Herra oli vaiti pitkÀÀn. Olin hyvin utelias. Lopulta Jeesus sanoi: ”Et voi syödĂ€ mitĂ€ tahansa, et vaikka nuo ruuat olisivat hyviĂ€ ruumiillesi. Koiran liha ei ole hengellisesti hyvĂ€nlaatuista. Siksi: yritĂ€ olla sitĂ€ syömĂ€ttĂ€. Koirat ovat elĂ€imiĂ€, jotka tekevĂ€t irstaita ja epĂ€puhtaita tekoja. Koirien lihan syöminen voi tehdĂ€ sinut hengellisesti heikoksi.”

 

                     Sunnuntai-pĂ€ivien PyhĂ€nĂ€ PitĂ€minen

                           Ă„lĂ€ Kuluta Rahaa Sunnuntaisin

 

PÀÀtin kysyĂ€ Herralta sunnuntai-pĂ€ivistĂ€, sapatista; kuinka me pidĂ€mme sen pyhĂ€nĂ€ ja onko meidĂ€n lupa kĂ€yttÀÀ rahaa sunnuntaisin. MinĂ€ ihmettelin kuinka Herra ajatteli siitĂ€: ”Herra! TĂ€nÀÀn nĂ€en, ettĂ€ monet pyhĂ€t ja kirkot eivĂ€t pidĂ€ sunnuntaita pyhĂ€nĂ€. Sunnuntaisin perheet menevĂ€t ulos syömÀÀn, pitĂ€vĂ€t sitĂ€ rentoutumis- ja lomapĂ€ivĂ€nĂ€ sekĂ€ keskittĂ€vĂ€t harrastuksensa niihin. He sanovat, ettĂ€ jos nuo aktiviteetit on tehty evankeliumin vuoksi, ne ovat oikeutettuja. HeidĂ€n vakaumuksensa pitÀÀ sunnuntait pyhinĂ€ on parhaimmillankin laodikealaista. LisĂ€ksi heidĂ€n uskollaan ei ole mitÀÀn Jumalan Sanaan pitĂ€ytyvÀÀ vakaumusta.  Jumalan palvelijat eivĂ€t korosta tĂ€mĂ€n aiheen merkitystĂ€ saarnoissaan. LisĂ€ksi sunnuntai-iltojen jumalanpalvelukset vĂ€hitellen vĂ€henevĂ€t ja loppuvat. Useimmilla on vain pĂ€ivĂ€palveluksia. Please, kerro ajatuksesi tĂ€stĂ€ aiheesta.”  

   

Heti kun olin kysynyt, Herra tuli vihaiseksi. HĂ€nen ilmeensĂ€ vaihtui ja HĂ€n osoitti vihansa kasvoillaan. Herra halusi, ettĂ€ referoin Raamatun kirjoituksia –  kirjoituksia, jotka kuvaavat niiden tuleen sytyttĂ€mistĂ€, jotka eivĂ€t pidĂ€ sunnuntaipĂ€iviĂ€ pyhinĂ€.

   

Jer. 17:27: ”Mutta jos ette ole kuuliaisia minulle ettekĂ€ pyhitĂ€ sapattia, vaan kuljette sapattina Jerusalemin porteista kantaen taakkoja, niin minĂ€ sytytĂ€n tuleen sen portit. Tuli kuluttaa Jerusalemin palatsit, eikĂ€ se sammu”.

   

Jes. 58:13-14: ”Jos sinĂ€ sapatin vuoksi pidĂ€tĂ€t jalkasi, niin ettet toimita omia asioitasi minun pyhĂ€nĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ni, ja kutsut sapatin ilopĂ€ivĂ€ksi, Herran pyhĂ€pĂ€ivÀÀ kunnioitettavaksi, ja kunnioitat sitĂ€, niin ettet kulje omilla asioillasi, et aja omaa etuasi etkĂ€ puhu joutavia, silloin on ilosi oleva Herrassa. MinĂ€ kuljetan sinua maan kukkuloilla ja annan sinulle elannon isĂ€si Jaakobin perintöosasta. SillĂ€ Herran suu on puhunut. ”

    

Mt. 12:8: ”SillĂ€ Ihmisen Poika on jopa Sapatin Herra”. Mt. 12:12: ” Kuinka paljon arvokkaampi onkaan ihminen kuin lammas! Sapattina on siis lupa tehdĂ€ hyvÀÀ.”

   

Herra on kÀskenyt meitÀ pitÀmÀÀn sunnuntait pyhinÀ kaikin tavoin. HÀn nuhteli TV:n viihteen katsomisesta, perheen ulos syömÀÀn viemisestÀ, ja muista sekulaareista aktiviteeteista. LisÀksi Herra kielsi kristittyjÀ harjoittamasta mitÀÀn liiketoimintaa tai mitÀÀn toimintaa voiton saamiseksi sunnuntaisin. HÀn myös kielsi kaikenlaisen kaupassa asioinnin sunnuntaisin.

   

Itse asiassa vain harva pyhÀ tuskin pÀÀsisi taivaaseen, niin harva piti sunnuntait pyhinÀ kunnolla. Ja pÀinvastoin oli kasvava joukko pyhiÀ helvetissÀ, niitÀ, jotka eivÀt pitÀneet sunnuntai-pÀiviÀ pyhinÀ. PyhÀt helvetissÀ huusivat tuskissaan. He kokivat lukemattomia eri kidutuksen asteita.

   

Herra komensi: ”Katso noita sieluja! Nuo sielut eivĂ€t pitĂ€neet Minun pĂ€ivÀÀni mitenkÀÀn merkityksellisenĂ€. He tekivĂ€t pĂ€ivĂ€stĂ€ni epĂ€puhtaan. Katso tarkkaan!” Kirkon jĂ€senet ja minĂ€ olimme todistaneet jĂ€rkyttĂ€vÀÀ nĂ€kymÀÀ. Olimme tĂ€ysin shokissa. Tuon nĂ€kymĂ€n todistamisen jĂ€lkeen, minĂ€ aloin ripittĂ€ytyĂ€ siitĂ€, etten ollut pitĂ€nyt sunnuntaipĂ€iviĂ€ pyhinĂ€ kaikin tavoin.

    

MeidÀn tÀytyy oikaista kÀsitystÀmme sunnuntaista. On liian monia pyhiÀ, joiden mielestÀ rahan tuhlaaminen sunnuntaisin on oikeutettua, kunhan se tapahtuu evankeliumin hyvÀksi. TÀtÀ ajatellen he tuhlaavat rahojaan myös sunnuntaisin.

   

”Ja HĂ€n sanoi heille: `Sapatti tehtiin ihmistĂ€ varten eikĂ€ ihmistĂ€ Sapattia varten: Siksi Ihmisen Poika on myös Sapatin Herra.

( Mk. 2:27-28)’”

   

Jos me yksinkertaisesti oikeutamme rahan kÀyttÀmisen evankeliumin tÀhden ja ihmisten tÀhden, silloin kukin vahvistaa oman jÀrkeilynsÀ ja kÀyttÀÀ rahaa myös sunnuntaisin. Lopulta he jatkuvasti luovat yhÀ uusia erikoistapauksia tai jÀrkisyitÀ rahan kÀyttÀmiseen. Ajan myötÀ ihmiset itse luovat omat poikkeuksensa ja keksityt syynsÀ rahan kuluttamiseen sunnuntaisin.

 

         Herra Oli SelvĂ€sti TĂ€smentĂ€nyt Kirkon Harhautumisen

                                    ( Petoksen, Deception).

 

Herra sanoi: ”Ihmiset hĂ€mÀÀvĂ€t, vÀÀristelevĂ€t, kĂ€yttĂ€vĂ€t vÀÀrin sunnuntai-kĂ€skyĂ€ muka evankeliumin vuoksi. He tekevĂ€t sitĂ€ jatkuvasti. ÄlkÀÀ kĂ€yttĂ€kö rahaa sunnuntaisin! Kun ihmiset kerran ovat sydĂ€missÀÀn pÀÀttĂ€neet mitĂ€ tekevĂ€t, he esittĂ€vĂ€t syynsĂ€, jĂ€rkeilynsĂ€ tai oikeutuksensa rikkoa kĂ€sky hinnalla millĂ€ hyvĂ€nsĂ€.” Herra nĂ€ytti hyvin vakavalta. HĂ€nen majesteettisuutensa oli ylitsevuotavainen. HĂ€nen vakavuutensa ja majesteettisuutensa koskettivat minua elĂ€vĂ€sti.

   

LisÀksi, sunnuntaisin Jeesus ei halunnut meidÀn kuluttavan rahaa kahviautomaatteihin ennen tai jÀlkeen jumalanpalveluksen. Herra halusi, ettÀ kokoaisimme rahaa lÀhetykseen ja lÀhetyssaarnaajille arkipÀivinÀ eikÀ sunnuntaisin. Herra kÀski minua dokumentoimaan tÀmÀn ongelman. Nykyisin ihmiset kautta kirkkokuntien itkevÀt ja huutavat herÀtystÀ ja reformaatiota, mutta Sanan palvelijoiden, (ministers) ja kirkkojen seurakuntien tÀytyisi ensin muuttua. HeidÀn pitÀisi tehdÀ tÀssÀ parannus ja katua pelokkain sydÀmin. He eivÀt opeta eivÀtkÀ saarnaa kunnolla sunnuntaipÀivÀn pyhyydestÀ. Tosiasiassa he laiminlyövÀt koko tÀtÀ asiaa. Herra on antanut vakavan, jyrkÀn varoituksen.

   

Kaikkien tapahtumien Jumalan huoneessa tĂ€ytyy olla maksuttomia. Monet kirkot tĂ€nÀÀn myyvĂ€t ruokakuponkeja, koska sunnuntaisin heillĂ€ on runsaasti osallistujia kirkossa. Ruokakuponkien myynti ei ole sunnuntain pitĂ€mistĂ€ pyhĂ€nĂ€. Herra pikkutarkasti osoitti minulle, kuinka Korean kirkot ja pyhĂ€t niissĂ€ eivĂ€t ole PyhĂ€n Jumalamme arvostamia – vain koska ne eivĂ€t pidĂ€ sunnuntaipĂ€iviĂ€ pyhinĂ€.

   

Herra halusi myös, ettÀ kirkko ruokkii kunkin vieraspuhujan joko pastorin kodissa tai jonkun pyhÀn kodissa, jos erikoistapahtuma pidetÀÀn sunnuntaisin. Herra ei halunnut, ettÀ vieraspuhuja otettaisiin syömÀÀn ulos ravintolaan sunnuntaisin. Jos kirkolla on oma keittiö, vieraat voisi ruokkia siellÀ. Herra pÀÀtti nuhtelunsa sanomalla, ettÀ HÀn kielsi rahan kuluttamisen sunnuntaisin.

   

Haluaisin lopettaa tapahtumaan, jonka erĂ€s kirkkomme jĂ€sen koki. Poikani Jooseph evankelioi ystĂ€vÀÀnsĂ€, Oh, Seung-Yongin. HĂ€n oli kutsunut tĂ€mĂ€n kirkkoomme.  Kun olimme laittaneet kĂ€temme hĂ€nen pÀÀlleen ja rukoilimme, hĂ€nen hengelliset silmĂ€nsĂ€ avautuivat. HĂ€n ei ollut tietoinen sunnuntain pitĂ€misestĂ€ pyhĂ€nĂ€. Tapansa mukaan hĂ€n jatkoi ajoittaista purukumin pureskeluaan sunnuntaisin. Sitten erÀÀnĂ€ sunnuntaipalveluksen iltana hĂ€net tuotiin Jumalan istuimen eteen.

   

Jumala sanoi heti: ”Seung-Young! Miksi olet tehnyt pĂ€ivĂ€stĂ€ni epĂ€puhtaan? Miksi et ole pitĂ€nyt sunnuntaita pyhĂ€nĂ€? SydĂ€meni on murheellinen ja murtuu.”  Jumala sitten laittoi hĂ€net vatsansa pÀÀlle ja piiskasi hĂ€ntĂ€ kuusi kertaa. Seung-Young tunsi pistelyitĂ€ pakaroissaan kun hĂ€n makasi Jumalan mahan pÀÀllĂ€. Sitten Jumala mÀÀrĂ€si hĂ€net tekemÀÀn punnerruksia.

   

Kun Seung-Youngia kuritettiin, muut kirkon pyhĂ€t rukoilivat ja profetoivat. Young myös oli fyysisessĂ€ ruumiissaan rukoilemassa. Kun me kaikki rukoilimme, Seung-Young yllĂ€ttĂ€en haukkoi henkeÀÀn. Kysyin. ”MitĂ€ sinĂ€ teet? Eikö sinun pitĂ€isi rukoilla? ”Seung-Yong huusi: ”Pastori! Ostin tĂ€nÀÀn iltapĂ€ivĂ€llĂ€ purukumia, ja nyt Jumala rankaisee minua siitĂ€, ettĂ€ rikoin HĂ€nen sunnuntainsa pyhĂ€nĂ€ pitĂ€misen kĂ€skyÀÀn! Minua rangaistaan parhaillaan!”

   

Kurituksen jĂ€lkeen IsĂ€ Jumala sanoi: ”Seung-Young! Koska sydĂ€meni on murheellinen, piristĂ€ Minua nyt! Tyynnyttele ja ilahduta Minua!” Seung-Young lopetti punnerruksensa ja alkoi tanssia humoristisella tavalla Herran edessĂ€. Jumala ilahtui kovin.

   

Jumala kĂ€ski Seung-Youngia olemaan ikinĂ€ enÀÀ ostamatta purukumia tai vĂ€lipaloja sunnuntaisin. Jumala julisti, ettĂ€ sunnuntait ovat pyhiĂ€ ja ne on pidettĂ€vĂ€ pyhinĂ€. Seung-Young toisti koko ajan:  ”Aamen!” HĂ€n totteli Jumalaa.

   

Pastorina en ollut koskaan kunnolla opettanut seurakuntaani sunnuntain pitÀmistÀ pyhÀnÀ. En sitÀ ollut tehnyt minÀ itsekÀÀn. Siksi tein parannuksen ja kaduin. Nykyisin pelokkaalla ja vapisevalla sydÀmellÀ pidÀn sunnuntait pyhinÀ. Perheeni ja minÀ mukaan lukien seurakuntani, vÀlttÀvÀt menemÀstÀ minkÀÀnlaisiin yksityisiin virkistystapahtumiin. Nykyisin sunnuntaisin me kokoonnumme kirkkoon jumalanpalvelukseen ja evankeliointiin. Me saamme lepomme siitÀ.

 

 

 

                     Maaliskuun viidestoista, tiistai 2005  

 

Saarnateksti (Jooel 2:12-13): ”Mutta vielĂ€ nytkin, sanoo Herra, palatkaa minun luokseni kaikesta sydĂ€mestĂ€nne, paastoten, itkien ja valittaen. RevĂ€iskÀÀ rikki sydĂ€menne, Ă€lkÀÀ vaatteitanne, palatkaa Herran, teidĂ€n Jumalanne luo.  HĂ€n on armahtavainen ja laupias, pitkĂ€mielinen ja hyvin armollinen, ja HĂ€n katuu pahaa.” 

 

                            Perheeni Ja HeidĂ€n Sukulaistensa Pelastus

 

Pastori Kim, Yong-Doo:  Vaimoni, Jooseph, Joo-Eun ja minĂ€ istuimme yhdessĂ€ ympyrĂ€n muodossa. SiitĂ€ oli jo kauan kun viimeksi olimme viettĂ€neet laatuaikaa yhdessĂ€ nelisin. Jeesus istui keskellĂ€mme. PyhĂ€ Henki ympĂ€röi perhettĂ€ suojaavalla valolla. Tuon suojaavan valon sisĂ€ssĂ€ voimme keskustella Herran ja PyhĂ€n Hengen kanssa. Puhuimme omaistemme pelastuksesta. Ihmettelimme olivatko he kuolemassa nĂ€ihin aikoihin ja jos, pelastuisivatko he. Pohjimmiltaanhan kysymys oli siitĂ€ oliko heidĂ€n hengellinen statuksensa hyvĂ€ksyttĂ€vĂ€. Perheeni ja minĂ€ kĂ€vimme todella syvĂ€llisen keskustelun tĂ€stĂ€ asiasta.

   

Suojaavan valon ulkopuolella seisoi enkeleitÀ taivaasta ynnÀ suojelusenkelit. Molemmat enkeliryhmÀt kykenivÀt kohtaamaan Saatanan pimeÀt voimat. Pahat henget eivÀt kyenneet kuulemaan niiden keskustelujen sisÀltöjÀ, joita suojavalon sisÀllÀ kÀsiteltiin. Tosiasiassa demonit eivÀt voineet tulla lÀhellekÀÀn tuota valoa.

   

Joo-Eun oli ensimmĂ€inen, joka uskalsi kysyĂ€ Jeesukselta ison kysymyksen: ”Rakas Jeesuksemme! Kuten jo tiedĂ€t, me olemme pastorin perhe. Olemmeko kaikki pelastettuja? Salli, ettĂ€ isĂ€, Ă€iti, isoveli ja minĂ€ kaikki pÀÀsemme taivaaseen, oli miten oli! RiittÀÀkö nykyinen uskomme laatu taivaaseen pÀÀsyyn?” Herra vastasi: ”Totta kai! TeidĂ€n uskonne on kyllin hyvÀÀ taivaaseen pÀÀsyyn. Mutta Ă€lkÀÀ tulko ylpeiksi: pysykÀÀ aina nöyrinĂ€! Sen lisĂ€ksi – tehkÀÀ enemmĂ€n minun tekojani – ymmĂ€rrĂ€ttekö?” Kaikki perheenjĂ€senet sanoivat yhteen ÀÀneen: ”Aamen!”

  

Ongelma alkoi nousta seuraavasta kysymyksestĂ€. Vastaus tĂ€hĂ€n kysymykseen teki minut todella stressaantuneeksi. Olin tosi utelias tietĂ€mÀÀn sukulaistemme pelastuksesta: “Kuinka moni heistĂ€ pelastuisi?” Olin utelias tietĂ€mÀÀn Herran nĂ€kökulman etenkin veljieni suhteen. ”Jeesus, Jeesus! Äitini, vanhemman veljeni perhe, vanhemman siskoni perhe, veljenpoikani ja – tyttĂ€reni kaikki kĂ€yvĂ€t omissa kirkoissaan. Haluaisin kysyĂ€ Sinulta, Herra. Opeta ja anna vastaus, joka on tarkka ja definitiivinen (lopullinen). Jos SinĂ€ kykenet vastaamaan tĂ€hĂ€n, minĂ€ lupaan vierailla heidĂ€n luonaan henkilökohtaisesti rohkaistakseni heitĂ€, eikö?”- Kun kysyin nĂ€in vakavaa asiaa, Herra oli hetken vaiti.

   

Jonkin ajan kuluttua Herra lopulta puhui: ”Pastori Kim! MinĂ€ tiedĂ€n, ettĂ€ tĂ€tĂ€ voi olla vaikea hyvĂ€ksyĂ€ ja voi olla sydĂ€ntĂ€ sĂ€rkevÀÀ, mutta sinun tĂ€ytyy kuunnella Minua tarkasti. IkĂ€vĂ€ kyllĂ€, sinun suvussasi on noin kolme tai neljĂ€ sielua, joiden usko kvalifioi heidĂ€t astumaan taivaaseen.” YllĂ€ttyneenĂ€ minĂ€ vastasin: ”MitĂ€? Herra! MitĂ€ SinĂ€ olet sanomassa? Sukulaiseni ovat oppinutta vĂ€keĂ€, paljon lukeneita ja harjaantuneita ihmisiĂ€. Tosiasiassa joka aamu jotkut heistĂ€ opiskelevat ja meditoivat Jumalan Sanaa pĂ€ivittĂ€in. He ovat antaneet koko elĂ€mĂ€nsĂ€ Sanan tutkimiseen palavalla uskolla. He ainakin nĂ€yttĂ€vĂ€t olevan tosi uskollisia. En voi uskoa mitĂ€ juuri kuulin. Herra! Tutki heidĂ€n sydĂ€mensĂ€ vielĂ€ kerran ja anna minulle vastaus uudelleen, Herra!” 

 

 

 

 

 

                                       Torjuva Asenne Herraa Kohtaan

 

Jeesus sanoi: ”Ongelma on syvempi ja sinun ymmĂ€rryksesi ulkopuolella. Pastori Kim, kuuntele hyvin tarkkaan, mitĂ€ Minulla on nyt sinulle sanottavaa. MinĂ€ en katsele ihmisen ulkoisia olemuksia kuten sinĂ€. MinĂ€ nĂ€en heidĂ€n sydĂ€mensĂ€. MinĂ€ nĂ€en sisĂ€puolen. MinĂ€ tunnen jokaisen tuuman ihmisen ajatuksista ja sisimmĂ€stĂ€. Kukaan ei koskaan voi pettÀÀ Minua, IsÀÀ tai PyhÀÀ HenkeĂ€. ÄlkÀÀ kuormittako itseĂ€nne kysymyksellĂ€ moniko menee Taivaaseen! Sinun veljesi ja sukulaisesi uskovat, ettĂ€ he ovat palvelemassa Minua, mutta heillĂ€ ei ole rakkautta eikĂ€ vilpittömyyttĂ€ sydĂ€missÀÀn. Jos he myöhemmin tekevĂ€t parannusta, katuvat, he tulevat kykeneviksi pÀÀsemÀÀn taivaaseen. Mutta heidĂ€n tĂ€ytyy tehdĂ€ parannusta ja katua vilpittömĂ€sti ja elÀÀ Minun Sanojeni mukaan. SiitĂ€ huolimatta he jatkavat elĂ€mÀÀnsĂ€ pinnallisella uskolla eivĂ€tkĂ€ vapise Sanani ÀÀrellĂ€! HeillĂ€ on monia alueita, jotka edellyttĂ€vĂ€t totista parannusta ja katumusta.” 

Vrt. Jes. 66:2: ”Minun kĂ€teni on kaikki nĂ€mĂ€ tehnyt, ja niin ne ovat olemassa, sanoo Herra. Mutta MinĂ€ katson sen puoleen, joka on nöyrĂ€, jolla on sĂ€rkynyt henki ja arka tunto minun sanani edessĂ€.”  

   

TÀhÀn hetkeen asti, minun nÀkökulmastani, veljeni ja sukulaiseni olivat nÀyttÀneet uskollisilta. En koskaan epÀillyt heidÀn uskoaan. Itse asiassa olin jopa luottavainen heidÀn uskonsa suhteen. Kuitenkin minun ja Herran perspektiivien vÀlillÀ oli iso ero.

   

Minulla on Ă€iti, jolla oli neljĂ€ poikaa ja yksi tytĂ€r. Olin nuorin veljistĂ€. Muut kolme veljeĂ€ni ovat  hekin pastoreita. Muut sukulaiseni ovat toisten kirkkojen maallikkoja. Kaikki he tekevĂ€t parhaansa palvellakseen kirkkojaan.

   

Jos sisĂ€llytĂ€n lukuun kaikki veljenpojat ja – tyttĂ€ret, sukulaisteni kokonaismÀÀrĂ€ lĂ€henee kahtakymmentĂ€. Mutta vain kolme, neljĂ€ pelastuisi? Kuinka ihmeessĂ€ Herra voi sanoa noin? Kuinka minĂ€ voin hyvĂ€ksyĂ€ tĂ€llaisen todellisuuden? Olin sisĂ€isesti tosi kiihtynyt. Ja aivan lyhyen ajan sisĂ€llĂ€ paha tuuleni aiheutti rĂ€jĂ€hdyksen.

   

Aloin puhua Jeesukselle karkeasti: ”Herra! Jos asia on niin, kuinka monien ihmisten uskot menevĂ€t taivaaseen? Kuka edes haluaisi mennĂ€ sinne? Jos joku olisi elĂ€nyt koko elĂ€mĂ€nsĂ€ siinĂ€ vakaumuksessa, uskossa ja varmuudessa, ettĂ€ menee taivaaseen, mutta ei saisikaan pelastusta kuolemansa jĂ€lkeen, eivĂ€tkö he ajattelisi ettĂ€ se olisi epĂ€reilua? En todellakaan ikimaailmassa voi ymmĂ€rtÀÀ. Minun veljeni, veljenpoikani, veljentyttĂ€reni eivĂ€t koskaan juoneet eivĂ€tkĂ€ polttaneet. He kaikki kĂ€vivĂ€t joka sunnuntaisin kirkossa. LisĂ€ksi he palvelevat kirkkojaan ja tekevĂ€t vapaaehtoistyötĂ€ niiden kĂ€ytĂ€nnöllisissĂ€ asioissa. He odottavat ja iloiten odottavat sitĂ€ pĂ€ivÀÀ, jolloin astuvat taivaaseen. MitĂ€ heidĂ€n vielĂ€ nĂ€iden lisĂ€ksi tĂ€ytyy tehdĂ€ sen lisĂ€ksi mitĂ€ jo nyt tekevĂ€t? Herra! TĂ€stĂ€ pĂ€ivĂ€stĂ€ alkaen lopetan kirjan kirjoittamisen. En kirjoita kirjaa.”  Olin itsepĂ€isesti vastahankainen. Useaan pĂ€ivÀÀn en jatkanut kirjaa.

   

Herra puhui minulle kaikuvalla, pelottavalla ÀÀnellĂ€: ”Pastori Kim! ÄlĂ€ lopeta kirjan kirjoittamista! Et voi lopettaa sitĂ€! Jos teet vastarintaa, sinĂ€ annat voiton Paholaiselle! Nopeasti, teroita kynĂ€si ja ala kirjoittaa! Sinun tĂ€ytyy paljastaa Paholaisten identiteetit!” – Kun Herra puhui, HĂ€n yritti rauhoittaa minua. Kuitenkin olin kestĂ€mĂ€ttömĂ€ssĂ€ shokissa siitĂ€ tiedosta, ettĂ€ veljeni eivĂ€t olisikaan menossa taivaaseen. Useiden pĂ€ivien ajan sydĂ€meni oli vaivattu ja löi vakavasti. Vihasin tĂ€tĂ€ asioidentilaa ja olin tulossa hermoraunioksi.

   

Olin vastahangassa Herraan melkein joka pÀivÀ. Rajallinen mieleni ei kyennyt ymmÀrtÀmÀÀn. KÀyttÀydyin irrationaalisesti ja paha alkoi vÀhitellen ryömiÀ sisimpÀÀni. Pelastus ei ollut jotain mistÀ voisin neuvotella Herran kanssa. Mutta minÀ olin pÀÀttÀnyt, ettÀ teen diilin, sopimuksen, Herran kanssa. Vaikkakin tiesin, ettÀ se oli mahdotonta, ajattelin, ettÀ voisin kÀyttÀÀ kirjaa pontimena sukulaisteni pelastuskysymyksessÀ. MinÀ aioin lopettaa kirjan kirjoittamisen, jos Herra ei antaisi minulle vastauksia, joita halusin. TiesivÀtköhÀn veljeni missÀ piinassa olin?

   

”SillĂ€ MinĂ€ haluan laupeutta, en uhria, ja Jumalan tunteminen on enemmĂ€n kuin polttouhrit.”(Hoos. 6:6)

”Sitten saamme tietÀÀ, jos me jatkamme Herran tuntemisen tiellĂ€: HĂ€nen menemisensĂ€ eteenpĂ€in on valmista kuin aamu, ja HĂ€n tulee luoksemme kuin sade, kuin myöhempi ja varhaisempi sade maan pÀÀlle.” (Hoos 6:3)

   

”KylvĂ€kÀÀ itsellenne vanhurskauden kylvö, niin saatte korjata laupeuden satoa; raivatkaa itsellenne uudispelto. Nyt on aika etsiĂ€ Herraa, kunnes HĂ€n tulee ja antaa teille vanhurskauden sateen. Mutta te olette kyntĂ€neet jumalattomuutta, leikanneet vÀÀryyttĂ€ ja syöneet valheen hedelmiĂ€. SinĂ€ olet luottanut omaan tiehesi, sankariesi paljouteen.” (Hoos. 10: 12,13)

   

Jeesuksen Sana jatkui: ”Monissa kirkoissa kautta maailman, sisĂ€ltĂ€en Korean kirkot, on lisÀÀntyvĂ€ fariseusten tulva, jotka ovat ylpeitĂ€ ja tyytyvĂ€isiĂ€ omaan vanhurskauteensa, mutta MinĂ€ haluan sĂ€rkyviĂ€ sydĂ€miĂ€.”

 

(Ps. 34:19) ”Herra on lĂ€hellĂ€ niitĂ€, joilla on sĂ€rkynyt sydĂ€n, Herra pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.”

   

Kirjan keskivaiheilla minĂ€ vastustelin ja lopetin kirjoittamisen. TĂ€ssĂ€ vaiheessa ahdistukseni ja hermoni olivat saavuttaneet lakipisteensĂ€. En enÀÀ kestĂ€nyt ajatusta ja kipua siitĂ€, ettĂ€ pikkuveljeni ei pÀÀsisikÀÀn taivaaseen. Minulla oli tapana katsoa perÀÀnsĂ€ ja olla babysitterinĂ€ hĂ€nelle. Saatoin muistaa ilahduttavat muistot suloisesta lapsesta. Ja kaiken huippuna: ei Ă€itinikÀÀn pÀÀse taivaaseen! Herra sanoi, ettĂ€ moni kristitty on enemmĂ€n huolissaan maanpÀÀllisistĂ€ materiaalisista siunauksista kuin ettĂ€ etsisivĂ€t hengellistĂ€ siunausta ja elĂ€mÀÀ. Fyysiset tarpeet ovat tulleet heille elĂ€mĂ€ntavaksi. “Valitettavasti”, sanoi Herra, ”pyhĂ€t ovat tulleet ahneiksi materiaalisten siunausten suhteen.” TĂ€mĂ€ oli HĂ€nen diagnoosinsa kirkosta.

   

Sitten Herra puhui virkapapeista, Jumalan valtakunnan työntekijöistÀ. Olin jÀrkyttynyt, kun HÀn kuvasi ongelmat. Ongelmat olivat mitÀ vakavimpia. Olin pÀÀttÀnyt dokumentoida nÀmÀ ja jÀttÀÀ myöhempÀÀn aikaan. Halusin, ettÀ nÀiden asioiden puolesta rukoilemiseen olisi jÀÀnyt enemmÀn aikaa. Mutta ennen kaikkea perheeni pelastus nousi ykkösasiaksi. Vaikka veljeni perheineen elivÀt uskon elÀmÀÀ, Herra sanoi, ettÀ heidÀn nykyinen hengellinen tilansa teki vaikeaksi heidÀn pÀÀstÀ taivaaseen. Siksi minÀ halusin vastustella tÀmÀn kirjan kirjoittamista ja olla vastustavalla kannalla loppuun asti. Olin jopa valmistautunut ottamaan vastaan Herralta rangaistuksen. Ja vaikka tuo rangaistus olisi yhtÀ vakava kuin kuolema, olin pÀÀttÀvÀinen.

   

Aloitin protestini huutamalla Herralle. Joosef ja Joo-Eun istuivat minua vastapÀÀtĂ€, kun he yrittivĂ€t vĂ€littÀÀ Herran sanoman minulle. Kun lapseni kertoivat minulle tuon sanoman, he myös yrittivĂ€t rauhoitella minua. MinĂ€ sanoin: ”Herra! Kuinka se oikein on? Miksi teet niin? En voi olla kanssasi samaa mieltĂ€. En voi hyvĂ€ksyĂ€ sitĂ€. Kuinka ikinĂ€ se voisi olla totta? Veljieni ja heidĂ€n perheittensĂ€ joukosta ei muka voisi pÀÀstĂ€ taivaaseen kuin muutama harva? Miksi niin pieni lukumÀÀrĂ€? ”Minun törkeĂ€ kysymykseni teki Herran hĂ€mmentyneeksi ja surulliseksi. Mutta minĂ€ en vĂ€littĂ€nyt Herran tunteista, vaan jatkoin HĂ€nen painostamistaan aggressiivisesti: ”MinĂ€ tiedĂ€n, ettĂ€ he tutkivat palavasti Raamattua joka sunnuntai. Sen lisĂ€ksi he eivĂ€t kĂ€ytĂ€ rahaa omiin huvituksiinsa tai haluihinsa. He viettĂ€vĂ€t sunnuntait antaumuksella. EivĂ€tkö he elĂ€ niin kuin Raamattu edellyttÀÀ? Oletko siis sanomassa, ettĂ€ Raamatun Sana on erehtyvĂ€istĂ€? MitkĂ€ ovat syyt siihen, ettĂ€ he eivĂ€t kykene pÀÀsemÀÀn taivaaseen? ”

   

Kun jatkoin vastarintaa useita pÀiviÀ, Herra lopulta pÀÀtti auttaa minua ymmÀrtÀmÀÀn ja tajuamaan, mitÀ minun tarvitsi tietÀÀ. Herra pani minut vÀlittömÀsti uneen. Kun ruumiini oli tajuttomuuden tilassa, HÀn alkoi toimia ja nÀyttÀÀ minulle vastauksia, jotka voisin ymmÀrtÀÀ selkeÀsti.

 

   Pastori Kim Seisoo Lopultakin Jumalan Valtaistuimen EdessĂ€

 

Herra itse otti minut taivaaseen. Jeesus ja minÀ kÀvelimme kohti Valtaistuinta, jossa IsÀ Jumala istui. Minulla ei ollut mitÀÀn kÀsitystÀ, miten tai mitÀ toimenpiteitÀ, vaiheita, reittejÀ tai toimia minun oli kÀytÀvÀ lÀpi, kun olin saapunut taivaaseen. Vaikka fyysinen ruumiini oli syvÀssÀ unessa, hengellÀni oli kaikki aistit ja nÀin asiat ikÀÀn kuin olisin ollut fyysisessÀ ruumiissani.

   

Olin paikassa, jossa suunnaton valo loisti kuvittelemattoman kirkkaasti. Tajusin, ettÀ minÀ seison IsÀn edessÀ. SitÀ on mahdotonta kuvailla sanoin; en ikinÀ kykenisi mittaamaan HÀnen mahtavuuttaan. HÀnen ÀÀnensÀ oli hyvin syvÀ ja se kaikui lÀpi ruumiini kuin tuuli. IsÀn Jumalan ÀÀni oli se, mitÀ olin aina innolla kaivannut kuulla.

   

Kun seisoin HĂ€nen edessÀÀn, olin ainoastaan avuton syntinen. Olin selkeĂ€sti ja lopullisesti löytĂ€nyt oman itseni kokonaisuuden. Koko ruumiini vapisi. Jumalan pyhyys ja majesteettisuus kuohui lakkaamatta alas vĂ€rien ryhminĂ€. IsĂ€ Jumala sanoi: ”Oi! Rakas pastori Kim! SinĂ€ tulit! Sinun tĂ€ytyy olla vĂ€synyt niin pitkĂ€stĂ€ matkasta tĂ€nne asti! ” Kun IsĂ€ puhui, tulin ÀÀrimmĂ€isen jĂ€rkytyksen valtaamaksi ja koin sanoinkuvaamattomia tunteita.

   

Olin dokumentoinut vain toisten ihmisten kokemuksia heidÀn todistustensa kautta. Olin tuntenut Jumalan Sanan lukemalla, puhumalla tai kuuntelemalla. Mutta nyt, olin tosiasiassa katselemassa Jumalaa persoonana ja minun sieluni oli tÀynnÀ suunnatonta onnellisuutta ja iloa.

   

MinĂ€ tunsin ikÀÀn kuin olisin vĂ€hemmĂ€n kuin vĂ€hĂ€isin olento, jolla ei ollut tomuhiukkasenkaan arvoa. Seisoin IsĂ€n edessĂ€, tĂ€ysin paljastettuna ja murtuneena. Olin haavoitettu luotu. IsĂ€n Jumalan edessĂ€ seisominen aiheutti tunteen, ettĂ€ olin syntinen joka odottaa vain kuolemantuomiotaan. Minun karkea kĂ€yttĂ€ytymiseni rukouksessa ja vastarintani hĂ€visivĂ€t tĂ€ydellisesti – mitkĂ€ olivat niin ilmiselviĂ€ vielĂ€ hetki sitten Jumalan Pojalle, Jeesukselle. Nyt olin tilanteessa, jossa odotettiin Jumalan kuritusta ja laupeutta.

 

                                            Taivaan Temppeli 

 

Jumalan valtava kĂ€si tuli alas taputtelemaan pÀÀtĂ€ni. HĂ€nen erittĂ€in syvĂ€, vĂ€reilevĂ€ puheensa jatkui. Kun seisoin Jumalan Valtaistuimen edessĂ€, todistin niitĂ€ tuomioita, joita langetettiin suurelle joukolle sieluja. HeidĂ€t mÀÀrĂ€ttiin joko taivaaseen tai helvettiin. Todistin myös henkiolentojen IsĂ€n Jumalan valtaistuimen edessĂ€ kumartuvan kunnioittavasti ja palvovan soittamalla trumpeteilla. Henkiolentoja oli niin lukuisia, etten kyennyt laskemaan niiden mÀÀrÀÀ. Myös todistin erikoista nĂ€kymÀÀ. Kun seisoin IsĂ€n Jumalan Valtaistuimen edessĂ€, vasemmalla puolella HĂ€nen Valtaistuintaan, pidin Jeesusta kĂ€destĂ€ ja nĂ€in kuin uusintanĂ€ytöksenĂ€  nĂ€kymÀÀ, joka on kuvattu Job 1:6 ja 2:1-3:  ”ErÀÀnĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ kun Jumalan pojat tulivat ja asettuivat Herran eteen, tuli heidĂ€n joukossaan myös Saatana / ErÀÀnĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€, kun Jumalan pojat taas tulivat ja asettuivat Herran eteen, myös Saatana tuli heidĂ€n joukossaan ja asettui Herran eteen. Herra kysyi Saatanalta: ‘MistĂ€ sinĂ€ tulet?’ Saatana vastasi Herralle:    ‘Maata kiertĂ€mĂ€stĂ€ ja siellĂ€ kuljeskelemasta.’  Herra kysyi Saatanalta: ‘Oletko pannut merkille palvelijani Jobin? Ei ole hĂ€nen vertaistaan Maan pÀÀllĂ€. HĂ€n on nuhteeton ja oikeamielinen mies, pelkÀÀ Jumalaa ja karttaa pahaa. YhĂ€ hĂ€n pysyy nuhteettomuudessaan , vaikka sinĂ€ olet yllyttĂ€nyt minut hĂ€ntĂ€ vastaan, tuhoamaan hĂ€net ilman syytĂ€.’ 

   

ÄkkiĂ€ tunsin kylmĂ€n voimakentĂ€n ympĂ€rillĂ€ni, kun ruma, pahantahtoinen, villinnĂ€köinen olento ilmestyi Jumalan Valtaistuimen eteen. TĂ€mĂ€ paikka loisti yltĂ€kyllĂ€istĂ€ Jumalan majesteettiutta, pyhyyttĂ€ ja kirkkautta. Kuitenkin ruman olennon ilmestyessĂ€, kykenin aistimaan löyhkĂ€n ja tuntemaan pahan energian.

   

Paha kumarteli kĂ€vellessÀÀn maahan saakka ja jatkoi kohti IsÀÀ. Jotenkin samalla tĂ€mĂ€ paha olento lakkaamatta nurisi ja valitti jostain asiasta. SillĂ€ hetkellĂ€ tiesin heti: ”TĂ€mĂ€ olento on se, joka on johtanut joukoittain ihmisiĂ€ harhaan ja vietellyt koko maailman – Saatana!”

   

SitĂ€ en tiennyt, kuinka Saatana oli onnistunut jĂ€rjestĂ€mÀÀn audienssin Jumalan Valtaistuimen eteen. MikĂ€ oli hĂ€nen toimintansa tarkoitus tai oikeus? EhkĂ€ Job 1:6 on oikea kuvaus tĂ€stĂ€ tilanteesta: ”Oli pĂ€ivĂ€, jolloin Jumalan pojat tulivat ja esittĂ€ytyivĂ€t Herran edessĂ€ ja Saatana myös tuli heidĂ€n joukossansa.” Saatana esiintyi ihmisen ja hirviön hybridinĂ€, ehkĂ€ siksi, koska hĂ€net oli kirottu. Saatanalla oli muodottomaksi ruhjoutuneen elĂ€imen kasvot. HĂ€nen kasvoistaan tuli esille monenlaisia sarvia ja pahanlaatuisia kasvaimia. HĂ€nen suunsa muistutti sammakon suuta. Saatanan ruumista peitti luotaantyöntĂ€vĂ€, inhottava neulojenmuotoinen karvoitus. Huomasin myös paksun hĂ€nnĂ€n ja se muistutti apinan pitkÀÀ hĂ€ntÀÀ. HĂ€n elehti kiusallisesti kĂ€sillÀÀn ja jaloillaan. Sen lisĂ€ksi hĂ€n kĂ€ytti erilaisia ruumiin liikkeitĂ€ ilmaistakseen argumenttinsa Jumalalle. Ruumistani puistatti, kun nĂ€in hĂ€nen terĂ€vĂ€t sormien ja varpaiden kynnet. Ne nĂ€yttivĂ€t villipedon kynsiltĂ€.

   

Saatana yritti hankkia jonkinlaista erikoislupaa IsĂ€ltĂ€ Jumalalta. Vaikka IsĂ€ Jumala ja Jeesus olivat aivan vieressĂ€ni, tunsin silti itseni hermostuneeksi. Olin niin hermona, ettĂ€ pelkĂ€sin saavani paniikkikohtauksen. Herra havaitsi ahdistuneisuuteni ja puristi tiukasti kĂ€ttĂ€ni lohduttaakseen ja rohkaistakseen minua: ӀlĂ€ pelkÀÀ.”  IsĂ€n Jumalan auktoriteetin ja voiman edessĂ€ Saatana nöyryytti itsensĂ€. Kun Saatanan pÀÀ alkoi painua alas, hĂ€n katsahti minuun pahalla katseella. HĂ€n kirskutti hampaitaan vihassaan ja saatoin kuulla mitĂ€ hĂ€n ajatteli: ”Pastori Kim! Odotahan niin nĂ€et! MinĂ€ revin sinut palasiksi. Kuinka uskallat paljastaa minun identiteettini? En anna sinulle anteeksi, en kirkollesi enkĂ€ perheellesi.” Melkein tunsin halvaantuvani, kun kuulin hĂ€nen uhkauksensa.

   

Kun aloin vavista pelosta, IsÀ Jumala nuhteli Saatanaa suunnattomalla ÀÀnellÀÀn. Paholainen lÀhti vÀlittömÀsti karkuun. Kun IsÀn Jumalan ÀÀni karjui Saatanalle, taivaan taivaat vÀrisivÀt kuin salamat ja ukkonen. IsÀn Jumalan ÀÀni kaikui kautta koko taivaan, avaruuden ja aina maahan asti.

   

TÀmÀ lyhyt tapahtuma sai minut vapisemaan IsÀn Jumalan pelosta. Ne sielut, jotka odottivat IsÀn Jumalan tuomiota ja olivat Valtaistuimen edessÀ pÀÀnsÀ alas painettuina, olivat suuren pelon vallassa. Sitten aloin kuulla IsÀ Jumalan puhuvan. HÀnen ÀÀnensÀ oli paljon syvempi kuin baritonin ÀÀni, se oli pehmeÀÀ ja vÀrÀhtelevÀÀ. Heti kun kuulin IsÀn ÀÀnen, pelon ja ahdistuksen tunteet hÀvisivÀt vÀlittömÀsti. Ruumiini lakkasi vÀrisemÀstÀ. YstÀvÀllinen energia tuli ylleni kuin pehmeÀ peitto ja tunsin HÀnen myötÀtuntonsa. Olin nyt tÀydellisessÀ rauhan tilassa.

   

IsĂ€ Jumala puhui: ”Pastori Kim, Yong-Doo, Herran Kirkon paimen, koska et uskonut, MinĂ€ komensin sinut tĂ€nne. MinĂ€ osoitan asian sinulle niin selvĂ€sti, ettĂ€ sinĂ€ uskot ja ymmĂ€rrĂ€t. Kuuntele hyvin tarkasti!  ViekÀÀ nyt hĂ€net pyhĂ€kön salaiseen huoneeseen! Minulla on jotain erikoista nĂ€ytettĂ€vÀÀ hĂ€nelle! MinĂ€ selitĂ€n sen hĂ€nelle henkilökohtaisesti!” IsĂ€n komennosta, Herra  johti minut taivaalliseen pyhĂ€kköön, jossa salainen huone oli.

 

                                             Salainen huone

 

Taivaassa kenellĂ€kÀÀn ei ole lupaa mennĂ€ salaiseen huoneeseen. Minulla ei ole lupa todistaa, mitĂ€ nĂ€in salaisessa huoneessa. Alunperin minulla ei ollut mitÀÀn ajatustakaan mistÀÀn taivaallisesta pyhĂ€köstĂ€ saati siellĂ€ olevasta salaisesta huoneesta. ErehdyksessĂ€ livautin ja puhuin tĂ€stĂ€ paikasta lapsilleni. Useita kuukausia pyysin hartaasti lupaa dokumentoida ja mainita jotain tĂ€stĂ€ salaisesta huoneesta. SitĂ€ kĂ€ytetÀÀn myös tapaamishuoneena. Erityisesti Mooses ja Kolmiyhteinen Jumala tapaavat tÀÀllĂ€. Herra selitti, ettĂ€ yksikÀÀn muu ihmissielu kuin Mooses ei ole astunut tuohon huoneeseen. HĂ€n sanoi, ettĂ€ tuo alue on eristetty alue. ”Kukaan ei ole koskaan astunut tĂ€hĂ€n huoneeseen paitsi Mooses. Ja nyt sinĂ€ olet ainoa toinen henkilö, jonka on sallittu tulla tĂ€nne, pastori Kim.” Kun astuin huoneeseen, Mooses oli jo odottamassa.

   

Jeesus ja Mooses menivÀt huoneen nurkkaan ja istuivat kirkkaasti hohtaviin kultaisiin tuoleihin. He olivat kasvotusten ja alkoivat keskustella keskenÀÀn. Herran ja Mooseksen vÀlissÀ oli Liitonarkki. Arkki nÀytti tÀsmÀlleen samanlaiselta kuin se, jota viidessÀ Mooseksen kirjassa oli kuvattu. Arkki oli tehty kullasta ja se nÀytti niin uudelta kuin olisi vasta rakennettu.

   

Kun katselin huonetta, se ei nÀyttÀnyt kovin isolta. Kuitenkin huone oli koristeltu monin arvokkain ja harvinaisin jalokivin. Huone oli tÀynnÀ jalokiviÀ, kultaa, timantteja. YllÀttÀen lattia oli laatoitettu neliönmuotoisilla marmoritiilillÀ, joita nÀkee maan pÀÀllÀkin. Yhden sivun seinÀ oli lÀpinÀkyvÀ. Kun katsoin siihen, kykenin nÀkemÀÀn voimakkaan Loimuavan PyhÀn Tulen palamassa. Huoneen toisen sivun on tÀytynyt olla aika kaukana.

 

 

 

                               Jumalan Erikoinen NĂ€yttĂ€ytyminen

 

Kun Jeesus ja Mooses keskustelivat keskenÀÀn, minÀ kÀvelin hiljaa sinne tÀnne marmorilattialla. Jeesus ja Mooses ajoittain katsahtivat minuun ja heillÀ nÀytti olevan kÀynnissÀ miellyttÀvÀ, nautittava keskustelu. Minun mieleni oli laukalla ja olin tÀynnÀ erilaisia kysymyksiÀ: "Kuinka oikein tulin tÀhÀn pisteeseen? MitÀ tÀÀllÀ tapahtuu? " Olin hyvin utelias.

   

Olin vastahankainen Jumalalle koska kysymys oli rakkaan Ă€itini ja veljieni pelastuksesta. Siksi olin tÀÀllĂ€. Minun oli estettĂ€vĂ€ perhettĂ€ni joutumasta helvettiin, kĂ€ytinpĂ€ sitten korrekteja menetelmiĂ€ tai kenties jonkinlaista pettĂ€mistĂ€. HeidĂ€n tĂ€ytyy mennĂ€ taivaaseen kanssani. Miksi Herra kertoi, ettĂ€ vain muutama heistĂ€ pÀÀsisi taivaaseen? MikĂ€ oli syynĂ€ sellaiseen lausuntoon? Kun mieleni laukkasi ja kaikki nĂ€mĂ€ kysymykset ja ajatukset tunkeutuivat mieleeni, suunnaton, loistava valo hohti ylleni. IsĂ€ Jumala sanoi: ”Pastori Kim, katso Minuun.” HĂ€nen kĂ€skystÀÀn nostin pÀÀni katsoakseni HĂ€neen. IsĂ€ oli kirkkaan sĂ€teen sisĂ€llĂ€. HĂ€n alensi kirkkauttaan, niin ettĂ€ kykenin nĂ€kemÀÀn HĂ€nen jalkansa ja jalkaterĂ€nsĂ€. Itse asiassa en kyennyt nĂ€kemÀÀn enempÀÀ kuin jalkansa ja jalkaterĂ€nsĂ€.

   

”Herra puhui heille tulen keskeltĂ€. Te kuulitte sanat, mutta ette nĂ€hneet mitÀÀn hahmoa, kuulitte vain ÀÀnen.” (Dt, 4:12)

”Jolla on kuolemattomuus, joka asuu valossa minne kukaan ihminen ei voi tulla, jota yksikÀÀn ihminen ei ole nĂ€hnyt eikĂ€ voi nĂ€hdĂ€, jolle kunnia ja voima iankaikkisesti.” ( Jn.1:18)

” Ja hĂ€n sanoi: ÂŽSinĂ€ et voi nĂ€hdĂ€ kasvojani, sillĂ€ kukaan ihminen, joka ne nĂ€kee, ei voi elÀÀ.’” (Ex. 33:20)

”Ei niin ettĂ€ yksikÀÀn ihminen olisi nĂ€hnyt IsÀÀ, on kuitenkin hĂ€n, joka on Jumalasta, hĂ€n on nĂ€hnyt IsĂ€n.” ( Jn. 6:46)

   

Kun olet lukenut yllÀolevat Raamatun jakeet, ymmÀrrÀt, ettÀ kukaan ei voi nÀhdÀ koko IsÀÀ Jumalaa. Vaikka kysyisin jatkuvasti, se ei muuttaisi mitÀÀn; en voisi nÀhdÀ kaikkea IsÀstÀ Jumalasta. TiedÀn, ettÀ sitÀ vastaan mitÀ dokumentoin, nousee suunnatonta kritiikkiÀ. Silti minun tÀytyy dokumentoida sen mitÀ nÀen ja kuulen. Sen on suonut minulle Jumalan armo ja myötÀtunto. En todellakaan voi sanoa, ettÀ nÀin kaiken IsÀ Jumalasta. NÀin vain sen, minkÀ HÀn salli nÀyttÀÀ. Jumala on kaikkien aikakausien Jumala. HÀn elÀÀ lÀpi ikuisuuden. Syntiset, kuten minÀ, emme uskalla lÀhestyÀ kovin lÀhelle HÀntÀ. Kuitenkin minÀ voin nÀhdÀ ja tuntea IsÀn Jumalan. TiedÀn myös, ettÀ olen Kirjoitusten mukaan nÀhdessÀni Jeesuksen nÀhnyt myös IsÀn Jumalan.

   

Kohotin katseeni nĂ€hdĂ€kseni mahtoiko IsĂ€n Jumalan kanssa istumassa valtaistuimellaan olla Jeesus. Mutta Jeesus istui yhĂ€ huoneen nurkassa ja kĂ€vi miellyttĂ€vÀÀ keskustelua Mooseksen kanssa. IsĂ€ Jumala ajatukseni tuntien, sanoi: ”MinĂ€ Olen Jahve!” Sitten HĂ€n nauroi. IsĂ€ jatkoi hyvĂ€ntuulisella ÀÀnellĂ€: ”Rakas palvelijani! Mene makaamaan kasvoillesi!” MinĂ€ laittauduin makaamaan keskelle huonetta, minne risti oli piirretty marmorilattiaan. Kun makasin, ojensin kĂ€teni niin ettĂ€ ruumiini muodosti ristin.

   

Jumalan valtava kĂ€si tuli minua kohti ja HĂ€n asetti sen selkĂ€ni pÀÀlle ja sanoi: ”MinĂ€ annan sinulle voiman! SinĂ€ saat Tulen voiman!  SinĂ€ ja laumasi olette palveleva Tulella ( fire ministry).”

   

Niin pian kuin IsĂ€ oli rukoillut minun yllĂ€ni, aloin kieriskellĂ€ lattialla, minĂ€ paloin. Kuumuuden aistiminen ohella tulin tunteiltani kovin surulliseksi. Huusin voimakkaalla ÀÀnellĂ€: ”IsĂ€ Jumala! Olet vuodattanut kaiken voimasi minuun. MitĂ€ jos voima korruptoi minut ylpeĂ€ksi ja kĂ€ytĂ€n voimaasi vÀÀrin? Auta minua niin etten tule korruptoiduksi tai ylpeĂ€ksi. IsĂ€ Jumala, SinĂ€ tunnet minun menneisyyteni, nykyisyyteni ja tulevaisuuteni. Eikö? MiltĂ€ tulevaisuuteni nĂ€yttÀÀ? NĂ€ytĂ€ minulle! Auta minua tĂ€mĂ€n voiman kanssa. En halua tulla korruptoituneeksi. MinĂ€ haluan pÀÀstĂ€ taivaaseen.” Kun IsĂ€ Jumala katseli aneluani, HĂ€n sanoi: ”Oikein hyvin sinun kanssasi kĂ€y.”

   

En ollut tyytyvĂ€inen hĂ€nen vastaukseensa. KĂ€ytin tilaisuutta hyvĂ€ksi ja jatkoin itkuani sukuni pelastuksen puolesta. Aloin itkeĂ€ kaikin voimin ja kieriskellĂ€ marmorilattialla. Toimieni johdosta salaisen huoneen ilmapiiri tĂ€yttyi hetkessĂ€ osittain surullisella energialla. Itkin jatkuvasti parannusta ja katumusta ja jatkoin esirukouksia: ”IsĂ€ Jumala! MinĂ€ pyydĂ€n Sinua! MikĂ€ on lopputulos Ă€itini ja veljieni pelastuksessa? Monet sukuni jĂ€senet uskovat ja palvelevat Sinua! Miksi heistĂ€ vain kolme tai neljĂ€ pelastuu? Miksi on niin? EntĂ€ pikkuveljeni? Ellei hĂ€n pelastu, vaihtoehto on helvetti
Pelasta hĂ€net! Please! MinĂ€ kasvatin hĂ€net kuin omani. Herra! IsĂ€ Jumala!” Itkin lakkaamatta. Kun itkin, vapisin ja kieriskelin lattialla.

  

Kun jatkoin pyörimistĂ€, vapisemista, vÀÀntelehtimistĂ€ ja itkua, IsĂ€ alkoi lohduttaa minua: ”No hyvĂ€ on! HyvĂ€ on! Pastori Kim! MinĂ€ tiedĂ€n miksi itket. Tunnen sinun sydĂ€mesi tosi hyvin. MinĂ€ annan suvullesi mahdollisuuden. Sen tĂ€hden, tarkkaa huolellisesti mitĂ€ nyt aion nĂ€yttÀÀ sinulle.”

                            ElĂ€mĂ€n Puun Oksat Ja Lehdet LiikehtivĂ€t

 

Salaisen huoneen sisĂ€llĂ€ tietyn puun lehdet liikkuivat niin kuin olisivat olleet elĂ€viĂ€. Puu nĂ€ytti erittĂ€in terveeltĂ€, raikkaalta ja elĂ€vĂ€isen vihreĂ€ltĂ€. Oli erittĂ€in huomionarvoista, kuinka juuri tĂ€mĂ€ nimenomainen puu nĂ€ytti niin raikkaalta. Minulla ei ollut aavistustakaan, ettĂ€ puu, jota katselin oli itse ElĂ€mĂ€n Puu. Oksat alkoivat kiemurrella minua kohti. Oksat nĂ€yttivĂ€t samanlaisilta kuin maksaruoho tai muratin tyvi. Kun oksat olivat saavuttaneet minut, ne alkoivat kosketella pÀÀtĂ€ni ja ruumistani. Minua alkoi pistellĂ€ jopa kiusaksi asti. IsĂ€ Jumala, Jeesus ja Mooses seurasivat, miten reagoisin. Ensin olin itkenyt ja stressaantunut perheeni pelastuksen puolesta ja nyt puu pisteli minua. Sanoin: ”MikĂ€ puu tĂ€mĂ€ oikein onkaan? Miksi se kiusaa minua? Miksi se koskee ja Ă€rsyttÀÀ minua?” Kun puhuin ja olin Ă€rtynyt, kaappasin yhdestĂ€ oksasta, revin sen ja heitin lattialle.

   

IsĂ€ Jumala oli yllĂ€ttynyt odottamattomasta kĂ€ytöksestĂ€ni ja sanoi: ”Oh, Pastori Kim! Miksi teit tuon? Miksi? MinĂ€ arvostan tĂ€tĂ€ puuta ja sen oksia. MinĂ€ arvostan ja kunnioitan tĂ€tĂ€ puuta kovasti. Miksi teit sellaisen teon?” SillĂ€ hetkellĂ€ ajattelin mielessĂ€ni: “Ahhh! TĂ€mĂ€n tĂ€ytyy olla ElĂ€mĂ€n Puu, josta Jumala ajattelee niin kunnioittavasti ja pitÀÀ huolta.” Olin shokissa ja hĂ€peissĂ€ni. Aloin perÀÀntyĂ€.  Se tapahtui sekunnissa.

   

Kuinka ikimaailmassa puu voi liikkua tuolla tavalla ja Ă€rsyttÀÀ minua? VĂ€littömĂ€sti kaduin tekojani. Minun olisi pitĂ€nyt ensin kysyĂ€ IsĂ€ltĂ€ Jumalalta puusta. Olen tehnyt julkisen nĂ€ytöksen kĂ€rsimĂ€ttömyydestĂ€ni ja huonosta tuulestani taivaallisessa pyhĂ€kössĂ€. Jeesus mutisi pettyneenĂ€. Tuo tapahtuma johtui tietĂ€mĂ€ttömyydestĂ€ni. Vajosin nopeasti polvilleni ja kallistin pÀÀni alas ja pyysin lakkaamatta anteeksiantamusta. IsĂ€ Jumala sitten pyyhkĂ€isi pois hermostuneisuuteni. HĂ€n alkoi selittÀÀ: ”Pastori Kim, kuuntele tarkkaan! Sinun huolimattomuutesi johdosta useita ElĂ€mĂ€n Puun LehtiĂ€ on pudonnut siitĂ€ alas. Kaikki puut ja kasvit tĂ€ssĂ€ huoneessa ovat Minulle hyvin rakkaita. Kuitenkin kaiken kasvimaailman joukosta MinĂ€ erikoisesti arvostan ElĂ€mĂ€n Puun lehtiĂ€. MinĂ€ pidĂ€n niistĂ€ erikoisen rakasta huolta. ElĂ€mĂ€n puun lehdet edustavat ihmisten sieluja. Itse asiassa, ne ovat suorassa yhteydessĂ€ ihmis-sieluihin. Lehdet lattialla , jotka sinĂ€ sait putoamaan, edustavat ihmisten sieluja. Katso!” Kun IsĂ€ Jumala tunnontarkasti selitti, olin erittĂ€in pahoillani teostani. Olin hĂ€mmĂ€stynyt HĂ€nen hyvyydestÀÀn.

   

SiitÀ huolimatta, ettÀ oksa oli menettÀnyt lehtiÀ, puu jatkuvasti liikkui minua kohti ja nÀytti niin kuin se olisi halunnut ilmaista minulle jotakin. Se yritti ilmaista jotain koskettamalla pÀÀtÀni, kasvojani ja muita ruumiin osiani. MitÀhÀn tÀmÀ tarkoittaa? MitÀ puun liikkeet edustavat? Olin todella pelÀstynyt ja utelias.

 

 

  

                              Onko Sukulaisteni Usko Aitoa?

 

Suunnattomalla rakkaudella IsĂ€ Jumala kosketti minua ja sanoi: ”HyvĂ€ on, katsotaanpa nyt onko veljiesi usko aitoa vai ei. Olet itsepintaisesti kysynyt ja sinulle tullaan nĂ€yttĂ€mÀÀn heidĂ€n uskonsa.” Olin hyvin pelokas kuulemaan vastausta, joka minulle nĂ€ytettĂ€isiin. Pulssini kiihtyi, mutta olin silti utelias. Lehdet, jotka olivat pudonneet lattialle, alkoivat hitaasti liikkua ja transformoitua. Ne muuttuivat veljikseni, veljenpojikseni ja veljentyttĂ€rikseni. Kun todistin nĂ€yttĂ€möÀ, jĂ€rkytyin ja vĂ€littömĂ€sti huusin. Kaikista lehdistĂ€, vain kolme jĂ€i ja loput alkoivat hĂ€vitĂ€ yksi kerrallaan. ”Ah! Veljet! Minun pikkuveljeni! Kuinka tĂ€mĂ€ voi olla mahdollista?” Tunsin toivottomuutta ja jĂ€lleen kerran viha alkoi raivota. VĂ€littömĂ€sti vajosin marmorilattialle ja aloin itkeĂ€ hysteerisesti. Ja taas kierin ja konttasin kaikkialla lattialla.

   

”Jumala! Jeesus! Kolmiyhteinen Jumala!  Kuinka voitte tehdĂ€ tĂ€mĂ€n minulle? MistĂ€ syystĂ€ olette tuoneet minut tĂ€nne antaaksenne minulle tĂ€llaisen tuskan? Ellen olisi nĂ€hnyt tĂ€tĂ€, olisi silti voinut uskoa heidĂ€n pelastuneen. MitĂ€ teette minulle?” En kyennyt kontrolloimaan suruani ja itkin lakkaamatta. TietĂ€mĂ€ttĂ€ kuinka kauan itkin, lopulta pyörryin.

   

Milloin tahansa olin rohkaissut veljiĂ€ni ja toisia ihmisiĂ€ heidĂ€n uskossaan, olin aina neuvonut ja rohkaissut heitĂ€ yliolkaisesti. Saatoin sanoa: ”Ole uskollinen!” En mennyt tuon lausuman taakse, koska olin enemmĂ€n huolissani heidĂ€n tunteistaan. En halunnut astua heidĂ€n varpailleen, toisin sanoen, heidĂ€n ylpeydelleen. Kuitenkin sen jĂ€lkeen kun minulle oli nĂ€ytetty heidĂ€n tĂ€mĂ€nhetkisen uskonsa todellinen luonto, oli tĂ€ydellisesti hukassa. En tiennyt mitĂ€ tehdĂ€. Olin totaalisesti jĂ€rkyttynyt.

    

IsĂ€ Jumala taputteli hellĂ€sti pÀÀtĂ€ni sillĂ€ vĂ€lin kuin olin pyörryksissĂ€. Kun toivuin, HĂ€n sanoi: ”Pastori Kim, lopeta itkeminen nyt. SinĂ€ hyvin tiedĂ€t, ettĂ€ tĂ€mĂ€ on paikka, jossa ei ole kyyneleitĂ€ eikĂ€ surua. Etkö tiedĂ€kin?”  Mutta jĂ€lleen kerran jatkoin veljieni pelastumisen anelua. HĂ€n sanoi: ”HyvĂ€ on, hyvĂ€ on. Lopeta pyytĂ€misesi ja tarkastele veljiesi salaisia syntejĂ€. Katso tarkkaan!” IsĂ€ Jumala nĂ€ytti minulle selkeĂ€n kuvan. LisĂ€ksi HĂ€n sanoi: ” Sinun veljesi ovat katuneet. Tosiasiassa, he tietĂ€vĂ€t katuneensa, kuitenkaan heiltĂ€ ei löydy katumuksen hedelmiĂ€. He ovat katuneet ilman mitÀÀn todistetta siitĂ€. Ei ole sĂ€rkynyttĂ€ sydĂ€ntĂ€, ei vilpittömyyttĂ€!” Ahdistuneena anoin sydĂ€meni pohjasta: ”IsĂ€, mutta silti, sÀÀli heitĂ€. Tunne myötĂ€tuntoa heitĂ€ kohtaan. ”

   

”SillĂ€ nĂ€in sanoo Herra: ‘Sinun naarmusi eivĂ€t parane ja haavasi ovat pahat. Ei ole ketÀÀn vetoamassa puolestasi niin ettĂ€ voisit tulla sidotuksi, sinulla ei ole parantajaa. ’”(Jer. 30:12-13)

   â€SydĂ€n on petollisempi kaikkea muuta ja parantumaton paha. Kuka sen tuntee? MinĂ€ Herra tutkin sydĂ€met ja koettelen sisimmĂ€n antaakseni jokaiselle palkan hĂ€nen vaelluksensa mukaan, hĂ€nen tekojensa hedelmĂ€n mukaan.”(Jer. 17:9-10)

   

En tiedĂ€, kuinka kauan anoin. Tuntuu kuin olisin vedonnut ikuisesti. Konttasin ja pyörin lattialla, joka peittyi kyyneliini. Kasvoni ja nenĂ€ni olivat liman peitossa. Silloin IsĂ€ Jumala  lopulta lupasi, ettĂ€ HĂ€n tulisi valvomaan ja olemaan kanssani. ”HyvĂ€ on, MinĂ€ ymmĂ€rrĂ€n sydĂ€ntĂ€si! TiedĂ€n, ettĂ€ huolehdit erittĂ€in paljon veljistĂ€si. MinĂ€ vastaan sinun rukouksiisi. Mutta minĂ€ halveksun heidĂ€n uskonnollista uskoaan ja uskonnollisia tapojaan. NiitĂ€ MinĂ€ vihaan eniten.” IsĂ€ Jumala lupasi, ettĂ€ HĂ€n pelastaisi veljeni ja heidĂ€n perheittensĂ€ jĂ€senet. Oli kuitenkin yksi ehto. HeidĂ€n oli hyvĂ€ksyttĂ€vĂ€ se mahdollisuus uskossa ( the opportunity in faith). Kiitin IsÀÀ Jumalaa suureen ÀÀneen ja sitten palvoin HĂ€ntĂ€ samalla kun itkin.

   

Jonkin ajan kuluttua aloin tarkkailla lĂ€pinĂ€kyvÀÀ seinÀÀ, joka kulki huoneen poikki. Sen sisĂ€llĂ€ PyhĂ€ Tuli leimusi voimakkaasti. Saatoin tuntea sen intensiivisen lĂ€mmön siihen missĂ€ seisoin. Se oli erittĂ€in kuuma; ruumiini tunsi polttavan tunteen. Kun tuijotin sitĂ€, IsĂ€ Jumala sanoi: ”Pastori Kim! SinĂ€ tulet pian astumaan tuohon huoneeseen. Siksi, valmista itsesi riittĂ€villĂ€ rukouksilla. Sinun on muutenkin vakavasti valmistauduttava, niin fyysisesti kuin hengellisestikin. YmmĂ€rrĂ€tkö?” EpĂ€röimĂ€ttĂ€ vastasin: ”Aamen!”

   

Koska IsĂ€ Jumala henkilökohtaisesti puhui minulle, pÀÀtin tĂ€yttÀÀ lupaukseni: ”Minun tĂ€ytyy pÀÀstĂ€ tuon huoneen lĂ€pi loppuun asti.” Sitten kysyin Jumalalta: ”Onko taivaassa muitakin tulitunneleita tai PyhiĂ€ leimuavia huoneita?” IsĂ€ vastasi: ”KyllĂ€, onhan tÀÀllĂ€ moniakin sellaisia huoneita! Pastori Kim, sinĂ€ astut PyhÀÀn Leimuavan Tulen huoneeseen ja sitten toiseen tulihuoneeseen ja niin edelleen. EnsimmĂ€inen huone ei ole yhtĂ€ intensiivinen kuin seuraavat. MinĂ€ vuodatan kaikki voimani pÀÀllesi. Sinun ei pidĂ€ tulla ylpeĂ€ksi eikĂ€ korskeaksi. Lukemattomat palvelijani ovat tulleet hyvin ylpeiksi sen voiman johdosta, jonka olen heille antanut. Sen seuraukseni moni heistĂ€ on pÀÀtynyt helvettiin. Olen tĂ€stĂ€ hyvin stressaantunut! Pastori Kim, sinun jos kenenkÀÀn tĂ€ytyy nöyrtyĂ€ enemmĂ€n kuin koskaan! Kun ihmeet, merkit ja voima manifestoituvat ja lisÀÀntyvĂ€t dramaattisesti, ihmiset alkavat ylistÀÀ sinua. Siksi sinun tĂ€ytyy olla varovaisempi kuin ikinĂ€. Ole hyvin varovainen niiden hengellisten voimien kanssa mitkĂ€ saat.”

   

Minulla ei ole mitÀÀn kĂ€sitystĂ€ siitĂ€, miksi Jumala sallii tĂ€mĂ€n suunnattoman tehtĂ€vĂ€n ja armon palvelijalleen, joka on heikko ja epĂ€pĂ€tevĂ€. En uskonut voivani hallita niin suurta vastuuta. Ennen kuin mitÀÀn tapahtui, olin jo murehtimassa. MinĂ€ en saa tulla arrogantiksi eli ylpeĂ€ksi. Kun huolet tĂ€yttivĂ€t mieleni, IsĂ€ Jumala puhui minulle samalla kun hyvĂ€ili selkÀÀni: ”Pastori Kim! Sen muistoksi, ettĂ€ vierailit taivaan salaisessa huoneessa, saat nyt vierailla helvetissĂ€ tarkkaillaksesi minkĂ€ pitÀÀ tulla tarkkailluksi!”

   

JĂ€rkytyin tuosta IsĂ€n Jumalan kĂ€skystĂ€ ja sanoin: ”IsĂ€ Jumala! En voi vierailla helvetissĂ€! En pysty tekemÀÀn sitĂ€. Fyysinen olemukseni ei ole sitĂ€ miltĂ€ nĂ€yttÀÀ. Olen hyvin arka ihminen. SĂ€ikĂ€hdĂ€n helposti. EnkĂ€ todellakaan edes halua vierailla helvetissĂ€!” Nauraen ÀÀneen IsĂ€ Jumala sanoi: ”Se on ihan OK! Nykyinen uskosi on enemmĂ€n kuin tarpeeksi tilanteen hoitamiseen!”  Mutta minĂ€ vastustelin ponnekkaasti ja sanoin kovalla ÀÀnellĂ€: ”Jumala! Ei missÀÀn tapauksessa! Olen erittĂ€in peloissani!” Kun Jeesus laittoi kĂ€tensĂ€ minun pÀÀlleni, HĂ€n rukoili ja sanoi: ”MinĂ€ takaan Sinulle kaikki voimat.” Edes HĂ€nen rohkaisevat sanansa eivĂ€t lopettaneet vastustustani loppuun asti. Sen seurauksena minun ei tarvinnut vierailla helvetissĂ€.

   

IsĂ€ Jumala ja Jeesus sanoivat: ”Pastori Kim! No uskotko nyt kaiken, minkĂ€ olemme nĂ€yttĂ€neet sinulle? TĂ€stĂ€ lĂ€hin et voi enÀÀ pidĂ€ttĂ€ytyĂ€ dokumentoimasta kaikkia asioita, jotka MinĂ€ nĂ€ytĂ€n sinulle, asioita, joita Minun pitÀÀ ja joita haluan nĂ€yttÀÀ sinulle taivaasta, helvetistĂ€ ja Paholaisen identiteeteistĂ€. Sinun tĂ€ytyy tehdĂ€ työsi loppuun asti; kyseessĂ€ on monien sielujen kohtalo. HeidĂ€n tĂ€ytyy asianmukaisesti ja oikein uskoa Minuun. Jos teet kuten MinĂ€ komennan, suunnattoman suuri siunaus on taattu sinulle. Ole tottelevainen loppuun asti!” 

   

IsĂ€ Jumala ja Jeesus vuorottelivat, kun he paijasivat minua. Jostain syystĂ€ minulle oli suotu aivan erikoinen armo. MinĂ€ puolestani pidĂ€n itseĂ€ni syntisenĂ€ ja tyhmĂ€nĂ€ palvelijana. IsĂ€n Jumala Majesteetti on kaiken mielikuvituksen ylĂ€puolella. SitĂ€ on aivan liian vaikeata kuvailla fyysisin silmin tai rajallisella mielellĂ€. Jollain erikoisella tavalla IsĂ€ Jumala on kohdannut tĂ€llaisen syntisen kuin minĂ€. Kuinka voin ikinĂ€ ilmaista inhimillisin sanoin kokemukseni mahtavan Jumalan kanssa? SitĂ€ – IsĂ€ Jumalaa - on mahdotonta kuvailla, kirjoittaa tai mÀÀritellĂ€ inhimillisin termein, joita minun kuitenkin tĂ€ytyy kĂ€yttÀÀ ilmaistessani HĂ€ntĂ€.

   

IsĂ€ Jumala kertoi minulle, ettĂ€ pitĂ€isin tĂ€mĂ€n huoneen salaisuutena enkĂ€ paljastaisi siitĂ€ mitÀÀn kenellekÀÀn. Olen saanut selville myöhempinĂ€ aikoina, ettĂ€ tĂ€mĂ€ salainen huone oli taivaallinen pyhĂ€kkö. Olin todella tietĂ€mĂ€tön paikan luonteesta.  Vasta useita kuukausia myöhemmin Herra selitti minulle yksityiskohtaisesti sen tĂ€rkeyden. Sitten HĂ€n komensi, etten paljasta sitĂ€ informaatiota julkisesti. Se oli otsikoitu: ”Salainen Huone.” Aloin kirjoittaa kolmatta kirjaa ja se kĂ€sitteli salaista huonetta.

   

Tulin ulos pyhÀköstÀ ja seisoin Jumalan Valtaistuimen edessÀ pitkÀn ajan. Kun siinÀ seisoin, katselin nÀkymiÀ yli avaruuden ja galaksien. Kun IsÀ Jumala istui Valtaistuimelleen, ei ollut mitÀÀn paikkaa mihin HÀn ei voisi ulottua: ei taivaassa, ei galaksien joukossa, avaruudessa eikÀ maassa. NÀytti siltÀ, ettÀ koko luomakunta kaikessa universumissa oli Jumalan jalkojen alla.

   

”Mutta nyt, nĂ€in sanoo Herra, joka loi sinut, Jaakob, joka muovasi sinut Israel: ÄlĂ€ pelkÀÀ, sillĂ€ minĂ€ olen sinun lunastajasi, MinĂ€ olen sinut nimeltĂ€ kutsunut, sinĂ€ olet Minun. Jos kuljet vetten halki, MinĂ€ olen sinun kanssasi, jos virtojen poikki, ne eivĂ€t tempaa sinua mukaansa. Jos kuljet tulen lĂ€pi, et kĂ€rvennyt eikĂ€ liekki sinua polta. SillĂ€ MinĂ€ Olen Herra, sinun Jumalasi, Israelin PyhĂ€, sinun pelastajasi. MinĂ€ annan sinun lunnaiksesi Egyptin, sinun sijastasi Kuusin ja Seban. ”

 (Jes. 43:1-3)

   

IsÀ Jumala on nimittÀnyt ja kutsunut minunlaiseni. Itse arvioin itseÀni hyvin epÀilyttÀvÀksi persoonaksi kaikin tavoin. Olen hyvin kiitollinen HÀnen kutsustaan, mutta samaan hengenvetoon tÀytyy sanoa, ettÀ olen hyvin hermostunut. Koska olen nyt todistanut ja kokenut omaisteni pelastustilanteen, en enÀÀ voi sitÀ kyseenalaistaa. Huolimatta minun synnillisestÀ, karkeasta ja valittelevasta asenteestani, HÀn on ystÀvÀllisesti nÀyttÀnyt ja selittÀnyt sen termein, jotka olen ymmÀrtÀnyt. Jumalan tiet ovat korkeammat. Johtuen rajallisesta ymmÀrrykseni tasosta, HÀnen oli havainnollistettava asia tavalla, jolla minÀ kykenin asian ymmÀrtÀmÀÀn. En koskaan unohda kohtaamistani Kolmiyhteisen Jumalan kanssa taivaallisessa pyhÀkössÀ. Aina ne pysyvÀt kuin kaiverrettuina muistiini: innostukseni ja vaikutelmani, joita koin.

 

                                Rva Kang, Hyun-Ja Kiusaa Jumalaa

 

Rva Kang, Hyun–Ja: Sisar Baek, Bong-Nyo oli taas otettu sairaalaan selkĂ€kipujen takia. Jeesus tuli kanssani katsomaan sisar Baekia. Jeesus astui edellĂ€ni, kun menimme sairaalaan. Kun tulimme, istuimme hĂ€nen vuoteensa reunalle ja aloimme puhua hĂ€nen kassaan. MinĂ€ tivasin Jeesukselta: “Herra! Pastorin koti on taivaan yhdessĂ€ sen parhaimmassa paikassa. Miksi minun kotini on niin kaukana pastorin kodista? Herra! Voitko siirtÀÀ taloni taivaassa tuolle  kauniille alueelle?” Jeesus vastasi: ”Sinun on ansaittava palkkioita, jotta saisit kotisi sijoitetuksi sinne.” Sisar Baek, Bong-Nyo nauroi ja sanoi: ”Rouva Kang, Hyun-Ja, sinulla on niin korkea talo. MitĂ€ enemmĂ€n haluat?” Herra kutristi kulmiaan ja sanoi. ”PyhĂ€ Bong-Nyo, Ă€lĂ€ sinĂ€kin aloita tuota kuten morsiameni Kang, Hyun-Jan! Sen jĂ€lkeen, kun takasin hĂ€nelle profetian lahjan ja avasin hĂ€nen hengelliset silmĂ€nsĂ€, hĂ€n on jatkuvasti pyydellyt erilaisia lisĂ€-suosionosoituksia koko pĂ€ivĂ€n.” Ja Herra sanoi: ”Siksi minĂ€ nyt nĂ€in sanoin!”

   

Kysyin toisen kysymyksen: ”Rakastettu Jeesus! Viimeksi sanoit, ettĂ€ taivaan pyhĂ€t olivat laskeutuneet alas maan pÀÀlle. Onko se totta? TiedĂ€n ettĂ€ taivaan enkelit ovat tulleen maan pÀÀlle suojelemaan pyhiĂ€. Jos muistan oikein, Kirjoitukset vahvistavat tĂ€mĂ€n. Sielut , jotka ovat jo kuolleet, voivat tulla takaisin maan pÀÀlle? Onko se totta?

   

Jeesus sanoi: ”MikĂ€ olisi minulle mahdotonta? Kuitenkaan ne sielut, jotka ovat menneet helvettiin, eivĂ€t voi palata maan pÀÀlle. IsĂ€ Jumala valvoo vierailuja.”

    

Sisar Baek, Bong-Nyo ja minĂ€ kysyimme: ”Herra! Voitko tuoda Raamatun miehiĂ€ alas nyt?” Herra sanoi: ”Ei vielĂ€! Arvostan Herran Kirkon pyhiĂ€. NĂ€inĂ€ pĂ€ivinĂ€ puhun heistĂ€ taivaassa joka pĂ€ivĂ€. Herran kirkon pyhĂ€t rukoilevat ja palvovat Jumalaa erikoisella tavalla. Taivaalliset pyhĂ€t haluavat nĂ€hdĂ€ ja tavata Herran Kirkon pyhiĂ€. Taivaassa pyhillĂ€ on vain mahdollisuus katsoa teitĂ€ enkelien videokameroilla kuvaamana kuvaruuduilla. Palvontanne ja palveluksenne ilahduttavat IsÀÀ Jumalaa hyvin paljon. Herra Kirkko on top-uutinen.

   

MinĂ€ kysyin Herralta: ”Teetkö meistĂ€ julkkiksia taivaassa? ”Herra vastasi: ”Totta kai. MinĂ€ teen sen itse. NĂ€in kaikki taivaan pyhĂ€t saavat tietÀÀ teistĂ€. He ovat todella kiinnostuneita teistĂ€. He pyytĂ€vĂ€t pÀÀstĂ€ mukaan aina kun olen tulossa alas Herran Kirkkoon.”

    

Otin taas puheeksi kotini siirtĂ€misen taivaan parhaalle alueelle. Kun kysyin tĂ€tĂ€, Herra vastasi: ”TĂ€stĂ€ illasta alkaen saat miellyttÀÀ minua.  Aloita tekemĂ€llĂ€ rakkaudentunnustus minulle mikĂ€ sinulla on Minua kohtaan ja miellytĂ€ Minua. Voitko tehdĂ€ sen?” Rakkaudellisilla eleillĂ€ vastasin ”KyllĂ€â€ pehmeĂ€llĂ€ charmikkaalla ÀÀnellĂ€ni. Jeesus sanoi: ”PyhĂ€ Kang, Hyun-Ja, kaikki sinĂ€ tiedĂ€t Minusta! Jos sinĂ€ rakastat vain Minua, entĂ€ sitten pastori Kim?” Sitten Herra nauroi. Herra muutti kotini taivaan parhaaseen ympĂ€ristöön.

   

EhkÀ kyse oli uskostani, ehkÀ jatkuvista pyynnöistÀni. YhdellÀ kÀskyllÀ Herra oli muuttanut taivaallisen kotini sijoituksen. Kuitenkin Herra tarvitsi nÀiden muutosten tulla ansaituiksi ja rukousten jatkamista.

 

                                     Pahat Hengen Provosoituvat

 

Sisar Baek, Bong-Nyo:  SelĂ€ssĂ€ni oli hirvittĂ€vĂ€ kipu ja pÀÀtin tarkistuttaa tilani sairaalassa. Sain fysioterapiaa pĂ€ivittĂ€in, jolla kipu muuttui siedettĂ€vĂ€ksi. Pastori ja rouvansa vierailivat sairaalassa. Hengellisin silmin kykenin nĂ€kemÀÀn Jeesuksen ja PyhĂ€n Hengen heidĂ€n mukanaan. Heti kun Jeesus tuli, kaikki huoneessa olevat demonit hĂ€tkĂ€htivĂ€t ja alkoivat paeta joka suuntaan. Muutamassa hetkessĂ€ ne kaikki olivat lĂ€hteneet huoneesta. Pastori ja vaimonsa lohduttivat ja rohkaisivat minua. Herra kohteli pastorin vaimoa morsiamenaan ja HĂ€n kohteli tĂ€tĂ€ erittĂ€in hyvin. Olin hyvin kateellinen hĂ€nen Herralta saamastaan erityiskohtelusta. Rouva Kang, Hyun–Ja ilmaisi aina rakkautensa Jeesusta kohtaan. Herra rakasti hĂ€nen ilmaisullisuuttaan. HĂ€n ei vĂ€littĂ€nyt, jos ihmiset sairaalassa nĂ€kivĂ€t kuinka hĂ€n kohteli Jeesusta. HĂ€n osoitti rakkautensa Jeesusta kohtaan milloin tahansa.

   

Kun pastori palvoi ja lauloi, hĂ€n katsahti olivatko toiset mukana. Sitten hĂ€n alkoi tanssia humoristisella tavalla. Vaimonsa meni mukaan samaan kuvioon, mutta vaimo tanssi HengessĂ€. Jeesus imitoi pastoria. Kun Jeesus nauraa, se on tosi ÀÀnekĂ€stĂ€. Kun Jeesus nauraa oikein ÀÀnekkÀÀsti, ajattelen mielessĂ€ni: “Herra on Henki. Kuinka Henki, joka Herra on , voi nauraa samalla tavalla kuin ihminen?” YmmĂ€rsin, ettĂ€ IsĂ€ Jumala, Jeesus ja PyhĂ€ Henki kaikki omistavat samat ominaisuudet kuin me. Kolmiyhteinen Jumala voi  ilmaista joko iloa tai surua.

 

                 Herra Sanoi, EttĂ€ Olemme Luodut HĂ€nen Kuvakseen

 

Iloinen aika kesti vain hetken. Kun pastori vaimoineen oli poistunut, demonit palasivat Ă€kkiĂ€. Huoneessani oli seitsemĂ€n muuta sĂ€nkyĂ€. IĂ€kkÀÀmpi sairas nainen oli kussakin pedissĂ€. Demoni yritti majoittua kunkin vuoteen pÀÀpuoleen. Pahat henget kikattivat, kun ne vilkuilivat ympĂ€rilleen pahasti tuijotellen. ”Hei! SinĂ€ voit mennĂ€ taivaaseen, mutta nĂ€mĂ€ minĂ€ otan kanssani helvettiin. Toivon, ettĂ€ olen saanut provosoida sinua. Evankelioi parhaan kykysi mukaan, se on oleva hyvin vaikeaa. Hehehehe!” Nuo demonit olivat aivan saman nĂ€köisiĂ€ kuin Korean TV:n nĂ€yttĂ€mien kauhusarjojen  demonihahmot. Ne olivat niitĂ€ demoneja, jotka saattoivat tuomittuja sieluja helvettiin. Se oli hyvin karmivaa. Ihoni nousi kananlihalle.

   

Koska olin sairaalassa, en saanut huutaa enkÀ puhua kuuluvalla ÀÀnellÀ. Sen sijaan rukoilin kielillÀ. Aina kun nÀin epÀuskoisen, nÀin hÀnen ruumiinsa olevan tÀynnÀ demoneja. Tuon demoniryhmÀn joukossa, joka vie tuomitut helvettiin, on sellaisia demoneja, jotka vastaavat henkilön pysymisestÀ epÀuskossa. Ne aiheuttavat hengellistÀ sokeutta evankeliumille. He aiheuttavat onnettomuuksia, jotka tappavat epÀuskoisia ja vievÀt heidÀt helvettiin. Kaikki uskovat, joiden hengelliset silmÀt on avattu kuten minun, nÀkevÀt tÀllaiset asiat selkeÀsti.

 

                 Maaliskuun kahdeskymmenesviides,

                                 perjantai 2005

 

Saarnateksti: ”Kun sotilaat olivat viemĂ€ssĂ€ Jeesusta pois, he ottivat kiinni Simonin, erÀÀn kyrenelĂ€isen miehen, joka oli tulossa pellolta, ja panivat hĂ€net kantamaan ristiĂ€ Jeesuksen jĂ€ljessĂ€.” (Lk. 23: 26)

 

Kim, Joosef: tÀnÀ iltana muistelemme Herramme Jeesuksen kÀrsimystÀ. HÀn kuoli ristillÀ ja vuodatti verensÀ meidÀn puolestamme. Jeesuksen ristillÀ oloa muistellen seurakunta ja minÀ kuuntelimme saarnaa.

 

               Jeesuksen KĂ€rsimysnĂ€ytelmĂ€ Ja Sen Uusintaesitys

 

Pastori saarnasi Simon KyrenelĂ€isestĂ€, joka oli tullut vierailemaan maaseudulta ja kuinka hĂ€n oli katsellut ja tullut kaapatuksi kantamaan Jeesuksen ristiĂ€. Saarnan keskivaiheilla pastori puhui tulisesti, minĂ€ nĂ€in nĂ€yn. NĂ€in joukoittain ihmisiĂ€ ja kuulin voimakkaan ÀÀnten sorinan. Jeesus seisoi vĂ€kijoukon keskellĂ€ ja HĂ€nellĂ€ oli pÀÀssÀÀn piikkikruunu. Herran koko ruumista vuosi runsaasti verta. NĂ€ky oli hyvin selkeĂ€ silmieni edessĂ€, kuin elokuvissa. Seisoin itse  vĂ€kijoukon keskellĂ€.  Herra katsoi minuun ja katseemme yhtyivĂ€t. Useita pĂ€iviĂ€ aikaisemmin, kun Herran kĂ€rsimyksen muistelu alkoi, keskityin rukoukseen. Rukoilin, ettĂ€ olisin kuin Simon joka otti ristin kannettavakseen. Rukoilin, ettĂ€ saisin kokea raskaan ristin painon kun kantaisin sitĂ€ ja kokisin myös kivun siitĂ€.

   

Jeesus, minun edessĂ€ni, oli ruoskittu niin pahoin, ettĂ€ HĂ€nen haavansa olivat syvĂ€t ja niitĂ€ oli HĂ€nen ruumiinsa joka puolella. HĂ€n vuoti verta lakkaamatta ja ylen mÀÀrin. Veri tippui maahan ja muodosti pieniĂ€ lammikkoja. Juoksin hysteerisesti ympĂ€ri vĂ€kijoukon ja huusin:      ”Miksi teette tĂ€mĂ€n? ÄlkÀÀ lyökö Jeesustani! ” Jatkoin huutamistani pakottaakseni ihmiset lopettamaan Jeesuksen piinaamisen ja lyömisen. Mutta he eivĂ€t vĂ€littĂ€neet. He jatkoivat Jeesuksen lyömistĂ€ ja nauttivat siitĂ€.

   

Pahinta oli, kun ihmiset sylkivĂ€t irvaillessaan HĂ€ntĂ€. He sylkivĂ€t ikĂ€viĂ€, sitkeitĂ€ limaklönttejĂ€ Herraan. Herran kasvot ja tukka peittyivĂ€t sylkeen ja limaan. Kun tulin lĂ€hemmĂ€ksi Jeesusta, yritin tukea HĂ€ntĂ€ kun HĂ€n oli maassa. Herra tarttui minua kĂ€dellÀÀn, joka oli veren peitossa. HĂ€n katseli minua ja sanoi: ”Oh, se olet sinĂ€, Joosef! MinĂ€ kĂ€rsin. Ihmiset ympĂ€rillĂ€ pilkkaavat ja lyövĂ€t minua. TĂ€mĂ€ kaikki on sinun puolestasi! Seuraa Minua ja pidĂ€ katseesi vain Minussa.”

   

Kun Jeesus nousi ylös seisaalleen ottaen ristinsĂ€, HĂ€n sanoi: ”Herran Kirkon pyhĂ€t, seuratkaa Minua,  seuratkaa nyt Minua!” Kun Jeesus komensi, pastori lopetti saarnaamisensa ja astui alas alttarilta. Me kaikki jĂ€rjestyimme yksinkertaiseen riviin. Kun Jeesus otti ristin takaisin selkÀÀnsĂ€, HĂ€n kĂ€veli edessĂ€mme ja julisti: ”Herran Kirkko, Minun laumani, KeskittykÀÀ Minuun, pitĂ€kÀÀ silmĂ€nne Minussa, kun seuraatte minua. Kun nĂ€ette minun kaatuvan, kun otan ristini, teidĂ€n tĂ€ytyy tĂ€ydellisesti katua juuri sillĂ€ paikalla mihin kaaduin. MinĂ€ nĂ€ytĂ€n uudelleen koko nĂ€ytöksen erityisesti teille.” TĂ€mĂ€n sanottuaan HĂ€n otti ristinsĂ€ ja alkoi kĂ€vellĂ€ linjassa ensimmĂ€isenĂ€ ja otti ristinsĂ€ selkÀÀnsĂ€.

   

Herra kĂ€veli pitkin penkkirivejĂ€ ja kirkon sisĂ€llĂ€. Hengellisin silmin nĂ€in tapahtumat elĂ€vĂ€sti. Ne jatkuivat. Seurasin Jeesusta ja pastori oli takanani. Pastoria seurasivat hĂ€nen rouvansa Kang, Hyun-Ja, Sisar Baek, Bong-Nyu ja diakonissa Shin. Kaikkien silmĂ€t olivat kyynelissĂ€. Kun Jeesus kantoi ristiÀÀn, hĂ€n kaatui monta kertaa, sillĂ€ hĂ€n oli heikentynyt ruoskimisista ja lyönneistĂ€ ja ristin painosta.  Kun seurasimme Jeesusta kulkueena, ne, joiden hengelliset silmĂ€t oli avatut, nĂ€kivĂ€t Jeesuksen koko kĂ€rsimysnĂ€ytelmĂ€n.

 

                                           14 Kaatumista

 

Risti selÀssÀÀn, Herra kÀveli ja kaatui. Mekin heittÀydyimme vÀlittömÀsti polvillemme ja kaduimme kyynelin pitkÀn aikaa juuri siinÀ kohdassa, mihin Jeesus oli kaatunut. Herralta kesti pitkÀÀn pÀÀstÀ vaivoin maasta ylös. Taas kerran Herra otti ristin, laittoi sen selkÀÀnsÀ ja alkoi ottaa askelia. Herra hoippuroi ja huojui, kun HÀn jatkoi kÀvelyÀÀn. HÀn otti askeleen kerrallaan. KÀvelin aivan Herran takana ja nÀin kaiken lÀheltÀ. En kyennyt kestÀmÀÀn kaikkea tuskaa ja ahdistusta sisÀllÀni. Kun katsoin taivaalle ja maahan, itkin ylen runsaasti.

   

Kaduin ja tein parannusta. Myös kaikki muut kirkon jÀsenet tekivÀt niin.

   

Herra kaatui tuon tuostakin matkallaan Golgatalle. Herra kykeni ottamaan vain muutaman askeleen ennen kuin HÀn kaatui taas. Aina kun Jeesus kaatui, roomalainen sotilas ruoski HÀntÀ armotta. Herra voihki tuskasta kun veri rÀiskÀhteli HÀnen ruumiistaan. Veren peittÀmÀ maa oli selvÀsti nÀhtÀvissÀ. Pahojen ihmisten huudot olivat kaoottiset ja tÀyttÀ mekastusta. ÄÀnet koskivat korviini. NÀytti kuin ihmiset olisivat saaneet nautintoa Jeesuksen kÀrsimyksistÀ. Fyysisin silmin olisi seurakuntalaisten nÀhty vain kulkevan ympÀri kirkkoa, hengellisin silmin todistimme Herran ruoskintaa ja kidutusta Via Dolorosallaan.

   

Menetin malttini! En enÀÀ voinut vain katsella hiljaa. ”Hei! Te pahat ihmiset! ÄlkÀÀ tehkö sitĂ€! Miksi kidutatte Herraa? Miksi? ” Vetoomukseni kuolivat joukkojen mylvinnĂ€n keskellĂ€. Herra jatkoi kaatumistaan ja vaivalloista ylös nousemistaan. Kun katselimme HĂ€ntĂ€, Herra kaatui yhteensĂ€ 14 kertaa.  Jokaisessa kaatumiskohdassa me kaduimme palavasti ja kyynelin syntejĂ€mme. Aika oli mennyt nopeasti- kolme, neljĂ€ tuntia oli jo kulunut..

   

Jeesus voihki yhĂ€ enemmĂ€n. TĂ€llĂ€ kertaa alkoi nĂ€yttÀÀ siltĂ€, ettĂ€ Jeesus ei pÀÀsisi ylös. Huusin kuuluvasti: ”Pastori! Siskot ja Veljet! Jeesus on kaatunut ja HĂ€n nĂ€yttÀÀ niin voipuneelta, ettei enÀÀ pÀÀse ylös. MitĂ€ minun pitĂ€isi tehdĂ€?”

 

 

 

 

                           Joosef Ottaa Kantaakseen Jeesuksen Ristin

 

SÀÀli ja myötĂ€tunto valtasivat sydĂ€meni, kun nĂ€in Herran kaatuvan maahan. Halusin auttaa Herraa. Ja kun yritin auttaa HĂ€ntĂ€, erĂ€s roomalainen sotilas osoitti etusormellaan minua, kehotti tulemaan. ”Hei ! SinĂ€ siellĂ€! Tulehan tĂ€nne! ” Kun sotilas huusi, pelĂ€styin Ă€kkiĂ€. Olin shokissa. Ajattelin, ettĂ€ sydĂ€meni pysĂ€htyy. Sitten ajattelin, ettĂ€ tĂ€mĂ€ on vain nĂ€ky eikĂ€ todellinen tilanne.  EpĂ€röin ja pÀÀtin olla noudattamatta  roomalaisen sotilaan mÀÀrĂ€ystĂ€. Silloin sotilas veti esiin miekkansa ja ryntĂ€si minua kohti. Vastustin hĂ€ntĂ€, kamppailin, potkin. ”Ah! MitĂ€ luulet tekevĂ€si?” Rooman sotilas asetti miekan kaulalleni ja uhkasi: ”SinĂ€ otat tuon ristin vĂ€littömĂ€sti! NYT! Ellet tottele, katkaisen kaulasi. Ota se risti – NYT!” Ajattelin mielessĂ€ni: ”Kuinka tĂ€mĂ€ voi tapahtua?” Olin sekava ja peloissani. Aloin pikkutarkasti selittÀÀ isĂ€lleni, pastorille, mitĂ€ tapahtui. Pastori kehotti minua tottelemaan Jeesuksen komentoa.

   

TĂ€mĂ€n illan saarna kĂ€sitteli Simon KyrenelĂ€istĂ€, joka kantoi ristiĂ€ Jeesuksen puolesta. Kuten Simon, minun oli kannettava ristiĂ€ ja seurattava Jeesusta. Olin vaarassa saada kaulani katkaistuksi, jos tein virheen. Olin rukoillut itselleni mahdollisuutta Simonin tavoin kantaa Jeesuksen ristiĂ€. En ollut ikinĂ€ odottanut sen tulevan todeksi, en edes unissani. En odottanut, ettĂ€ rukouksiini vastattaisiin nopeasti. Olin hĂ€mmĂ€stynyt ja  jĂ€rkyttynyt enkĂ€ tiennyt miten olisi pitĂ€nyt reagoida. Kun tilanne paljastettiin silmieni eteen, en aluksi uskaltanut kantaa ristiĂ€. Mutta nyt tilannetta ei voinut vĂ€lttÀÀ: minun oli kannettava Jeesuksen ristiĂ€. Ristin paino oli sanoinkuvaamaton, se oli tosi raskas. Aloin nĂ€hdĂ€ Golgatan etÀÀltĂ€. Se oli vielĂ€ jonkin matkan pÀÀssĂ€.

   

Kun kannoin ristiÀ , oikea olkapÀÀni alkoi turvota. Se kipeytyi. En tiennyt mitÀ tehdÀ. TÀhÀn asti en ollut ymmÀrtÀnyt kuinka raskas risti todella oli. Sen kantaminen vaati kaiken voimani ja ponnisteluni. TÀmÀ ymmÀrrettyÀni itkin ja kaduin. Ristin painon kantaminen oli hyvin kivuliasta.

   

Samana iltana kun rukouskampanjamme oli ohi, tarkastelin oikeaa olkapÀÀtÀni kotiin palattuani. Se oli turvoksissa ja punainen. Tulin sairaaksi ja kovasti kivuliaaksi. Melkein jouduin jÀÀmÀÀn pois koulusta. Aamulla Àiti laittoi jotain lihasrelaksanttisalvaa olkapÀÀhÀni, jotta turvotus hÀviÀisi. Kuitenkin kipu oli intensiivinen eikÀ lakannut, vaan kesti useita pÀiviÀ.

   

Kun olin rukouksessa, Jeesus tuli ja sanoi: ”Rakastettu Joosefini! Olit ottanut ristin ja kantanut sen. Se oli erittĂ€in vaikeaa. Eikö ollutkin? Kaikkien teidĂ€n edestĂ€nne olen vuodattanut vereni ja veteni ja kuollut ristillĂ€. Siksi Joosef, aina , kun tulee tiukkoja tilanteita, ajattele Minua. ÄlĂ€ unohda sitĂ€! Mutta jos muistat sen, olipa tilanne miten tiukka tahansa, sinĂ€ kestĂ€t. YmmĂ€rrĂ€tkö?” 

   

”KyllĂ€, Herra! Kiitos Sinulle! Oli kunnia saada kantaa sinun ristiĂ€si. Kiitos hyvin paljon siitĂ€, ettĂ€ annoit tilaisuuden minulle sen kantamiseen.” Kun Herra pehmeĂ€sti kosketti turvonnutta olkapÀÀtĂ€ni, HĂ€n sanoi: ”Tulevaisuudessa sinĂ€ olet Minun palvelijani ja MinĂ€ kĂ€ytĂ€n Sinua suuresti kautta maailman. Saat suuren voiman. Siksi nöyrry ja ole nopea tottelemaan loppuun asti.”

   

 

 

                                     Taivaan VĂ€hĂ€isin KylĂ€

 

Kim, Joo-Eun: Äitini kĂ€ski minun selvittÀÀ, millaisessa paikassa taivaassa Ă€itini isĂ€nĂ€iti ja Ă€itini Ă€idinĂ€iti elivĂ€t. MinĂ€ kysyin asiaa Herralta. Mainitut sukulaiset hyvĂ€ksyivĂ€t Jeesuksen Pelastajanaan ja Kuninkaanaan juuri ennen kuin kuolivat. Siksi he olivat taivaassa. He eivĂ€t olleet tehneet juuri mitÀÀn Herran hyvĂ€ksi ja siksi he elivĂ€t taivaan ulommilla reunoilla nykyisin. HeidĂ€n asuntoalueellaan kodit oli rakennettu taloittain. HeillĂ€ oli yksi taso ja kaikki tasot nĂ€yttivĂ€t samanlaisilta.

   

Jeesus sanoi, ettÀ HÀn rakensi Àitini isÀn isoÀidin kodin yksikerroksiseksi sen jÀlkeen kun HÀn oli nÀhnyt hÀnen evankelioivan joitakin ihmisiÀ puistossa muutamana pÀivÀnÀ. TÀmÀ oli tapahtunut juuri ennen hÀnen kuolemaansa. Olin vieraillut taivaassa ja tarkistanut asian itse.

   

Taivaassa kenen tahansa pyhĂ€n suurin ilo on saada vastaanottaa Herran rakkautta. Se on parasta onnellisuutta. Taivaassa isomummit eivĂ€t saaneet  tĂ€ydellistĂ€ Jumalan tĂ€yteyttĂ€, mutta he olivat kunnioitettuja ja hyvin onnellisia vain siksi, ettĂ€ olivat taivaassa. Osa palkinnostamme on ottaa vastaan Herran rakkauden tĂ€yteys. IsoĂ€idit olivat hyvin lĂ€hellĂ€ helvettiin joutumista ja vain heidĂ€n viimeiset pĂ€ivĂ€nsĂ€ tekivĂ€t eron. Taivaassa he nĂ€yttivĂ€t niin nuorekkailta ja heidĂ€t oli transformoitu kauniisti. He nĂ€yttivĂ€t upeilta!

   

TÀmÀnhetken taivaan puheenaihe oli Herran Kirkko. SiitÀ puhuttiin joka paikassa. Kun saavuin taivaaseen tavatakseni Àidinpuolen isoÀidit, heidÀn naapurinsa ryntÀsivÀt ryhmÀnÀ katsomaan ihmetellen minua.

   

Tunsin olevani jonkinlainen supertĂ€hti. Olin onnesta riemastunut. En tiennyt mitĂ€ tehdĂ€. ”PyhĂ€t isoĂ€idit! Tunnetteko, kuka minĂ€ olen? ” He vastasivat: ”Totta kai me tunnemme. Ei ole taivaassa ketÀÀn pyhÀÀ, joka ei tuntisi Herran Kirkon pyhiĂ€. Rakastettu Jeesuksemme puhuu Herran Kirkosta pĂ€ivittĂ€in. Kuulemme teistĂ€ uutisia joka pĂ€ivĂ€. Jeesus on tosi mielissÀÀn. Jumalanpalvelus Herran Kirkossa on epĂ€tavallisen erinomaista ja Herra ylpeilee ympĂ€ri taivasta kuinka jumalanpalveluksenne pyörii ilahduttavasti ja iloisesti. Mutta, Ă€lĂ€ kutsu meitĂ€ mummeiksi. Kutsu meitĂ€ pyhiksi. On kunnia, ettĂ€ sinĂ€ vierailet luonamme.”  He olivat erittĂ€in nöyriĂ€.

   

Kysyin: ”TiedĂ€tte varmaan Ă€itini, PyhĂ€ Kang, Hyun-Jan, eikö vaan? HĂ€n on pyytĂ€nyt minua tarkistamaan, missĂ€ pĂ€in taivaassa olette ja tapaamaan teitĂ€. PyhĂ€t, siitĂ€ on kaksi vuotta kun poistuitte maapallolta. KĂ€ykö Jeesus usein luonanne? ”

 

He vastasivat: ”Me nĂ€emme tavallisesti Jeesuksen etÀÀltĂ€. Tosiasiassa Jeesus ei ole koskaan vieraillut luonamme henkilökohtaisesti. ”Kysyin miksi ei. He vastasivat, ettĂ€ se johtuu siitĂ€, ettĂ€ he eivĂ€t koskaan olleet tehneet todellista Herran työtĂ€ maan pÀÀllĂ€. NiinpĂ€ he olivat nippa nappa pÀÀsseet taivaaseen. Se taas johtui siitĂ€, ettĂ€ he olivat hyvĂ€ksyneet Jeesuksen Pelastajanaan ja Kuninkaanaan juuri ennen kuin kuolivat. Siksi he eivĂ€t saa mitÀÀn erikoista huomiota tai rakkautta Herralta. He sanoivat, ettĂ€ olivat taivaan keskivertokansalaisia.

   

He sanoivat: ”Kun jatkat Herra työssĂ€, tee niin paljon kuin kykenet. Kotisi ja palkintosi ovat oleva suuret perustuen työsi mÀÀrÀÀn HĂ€nelle. PyhĂ€ Joo-Eun! Tee työtĂ€ niin paljon kuin voit. Se jolla on korkeampi koti saa Herralta enemmĂ€n rakkautta. MitĂ€ korkeampi talo sitĂ€ enemmĂ€n rakkautta otat vastaan. Sinun ja Herran Kirkon pyhien tĂ€ytyy olla tosi onnellisia, siunattuja!” Kun he puhuivat, heidĂ€n puheensa oli vaatimatonta. Ja silti he sanoivat, ettĂ€ taivas on upea paikka ja he rakastivat sitĂ€ hyvin paljon. Aina kun yritin kysyĂ€ tai keskustella heidĂ€n kanssaan maallisista asioistaan ja tapahtumistaan, he heiluttivat kĂ€siÀÀn ja sanoivat, etteivĂ€t halunneet keskustella eivĂ€tkĂ€ ajatella niitĂ€. MinĂ€ olin pelkĂ€stÀÀn utelias.

   

Sanoin: ”PyhĂ€t mummit! Haluaisitteko, ettĂ€ kysyisin teidĂ€n puolestanne Jeesukselta mitĂ€ tahansa erikoispalvelusta, esimerkiksi, ettĂ€ HĂ€n vierailisi luonanne useammin?” Kun tĂ€mĂ€n olin kysynyt, he pomppivat ylös alas  ja tanssivat riemusta. ”MitĂ€? Todellako? Ah! Se olisi tosi upea asia!  Emme mitÀÀn muuta niin haluaisikaan!” MinĂ€ kysyin Jeesukselta: ”Minun rakastettu Jeesus! Voisitko vierailla isĂ€n ja Ă€idinpuolen isovanhempien kodeissa?” Herra oli vaiti. Kun toistin ja anelin pyyntöÀ lakkaamatta, HĂ€n vastasi ja sanoin, ettĂ€ HĂ€n voisi tehdĂ€ sen. Molemmat isoĂ€itini olivat riemuissaan. He olivat haltioissaan. Ja kunnioittavasti kumarsivat Jeesukselle.

   

Sanoin Jeesukselle: ”Herra, minĂ€ tulen myöhemmin kysymÀÀn mummeilta, oletko vieraillut heidĂ€n kodeissaan vai etkö.” Jeesus nauroi ja sanoi: ”Olkoon menneeksi, sinulla on Ă€itisi itsepĂ€isyyys.” NiinpĂ€ minĂ€ vastasin: ”Se on totta, Herra! Äitini kasvatti minut nĂ€in ja hĂ€n antoi minulle salaisen tehtĂ€vĂ€n, jossa minun tulee kysyĂ€ Sinulta erikoispalvelua.” Herra ja minĂ€ nauroimme ÀÀneen.

  

Muut mummien naapurisielut tulivat ja todistivat, kuinka Herra vieraili mummieni luona. He olivat kateellisia vierailusta. Iloisesti sanoin mummeilleni: ”PyhĂ€t! MinĂ€ pyydĂ€n, ettĂ€ Herra kĂ€visi luonanne useammin.” Molemmat mummit hyppivĂ€t ilosta kun kuulivat sanani.

 

 

            Huhtikuun kymmenes, sunnuntai- ilta 2005

  

”Kaiken on IsĂ€ni uskonut minun haltuuni. Poikaa ei tunne kukaan muu kuin IsĂ€ eikĂ€ IsÀÀ tunne kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo hĂ€net ilmoittaa. ”(Mt. 11:27)

 

                           Uinti Kristallinkirkkaassa ValtameressĂ€

 

Kim, Joo-Eun: Kutsuen minua lempinimellĂ€ni rakastettu Jeesus kutsui ja pyysi minua: ”Pisama, haluaisitko lĂ€hteĂ€ kanssani taivaaseen? ” MinĂ€ vastasin heti: ”KyllĂ€, Jeesus!” Kun tartuin Herran kĂ€teen, me saavuimme Taivaan Portille. SisÀÀnkulkua vartioivat enkelit avasivat portit apposen auki, kun nĂ€kivĂ€t meidĂ€n tulevan heitĂ€ kohti. Herra vei minut Kristallimerelle. Nyt sain itse todistaa mistĂ€ olin muilta kuullut. Nyt minulla oli tilaisuus nĂ€hdĂ€ tuo kuuluisa Kristallimeri henkilökohtaisesti. Meri oli kuin jalokivi. Kun Sisar B. oli saapunut aiemmin, hĂ€n oli lĂ€iskyttĂ€nyt vettĂ€ ja uinut. HĂ€n ja Yeh Jee olivat pitĂ€neet hauskaa.  Yeh Jee oli diakonissa Shin tytĂ€r. Rakastin vettĂ€, mutta en tiennyt kuinka uidaan.

   

Aluksi arkailin astua Kristallimereen. Se oli uutta minulle. Herra havaitsi sen ja sanoi: ”Pisama! ÄlĂ€ pelkÀÀ! Katso Yeh JeetĂ€ ja Yoo-Kyungia. He uivat hyvin, eivĂ€tkö uikin? ÄlĂ€ huolestu. Haluaisitko uida Minun kanssani? PidĂ€ kiirettĂ€!” Jeesus tarttui kĂ€teeni ja ohjasi minut merelle vastusteluistani huolimatta. Kun Herra tarttui kĂ€teeni, pelkoni helpotti, mutta ei kokonaan.

   

Sain lisÀÀ itseluottamusta, kun Herra opetti minut uimaan. Kun vĂ€hitellen opin, tunsin upeaa oloa. Sain vuorotellen kĂ€sistĂ€ni työntövoimaa. Herra piti kĂ€sistĂ€ni ja potkin jaloillani. Leikin ja lĂ€iskyttelin vettĂ€ iloissani. Herra onnitteli: ”HyvĂ€ on! Teet sen upeasti! HyvÀÀ työtĂ€!” Kun uin Herran kanssa, Yoo-Kyung ja Yeh Jee vilkaisivat, mitĂ€ olin tekemĂ€ssĂ€. He nauroivat huvittuneina vĂ€hĂ€n aikaa. Kun he uivat, Yoo-Kyung huuteli: ” Joo-Eun! Olet vĂ€hĂ€n myöhĂ€ssĂ€! Mutta olkoon! ÄlĂ€ pelkÀÀ! Jatka samaan tahtiin!”  Yeh Jee huuteli: ” Sisar Joo-Eun! Se olen minĂ€, Yeh Jee!”

   

Yeh Jee nÀytti hyvin kauniilta uidessaan. HÀn piti aina hohtavaa hiussidettÀ pÀÀnsÀ ympÀrillÀ. Maan pÀÀllÀ ollessaan hÀn oli hirvittÀvÀn sairas. HÀnen mahansa oli tÀynnÀ vettÀ ja kasvonsa aina kalpeanvalkoiset. Kemoterapia oli vienyt hiukset. HÀn oli aina surullinen. Kuitenkin Yeh Jeen ulkonÀkö oli taivaassa aina erittÀin kaunis, kauniimpi kuin minkÀÀn satukirjan prinsessoilla.

   

Kristallimeri oli niin puhdas, ettÀ se hohti valoa itsestÀÀn. Se oli aivan ihmeellinen. Huomasin yhden uniikin asian: meren pohjalla oli kuusikulmion muotoisia linjoja. Kunkin kuusikulmion sisÀllÀ oli yhdet Herran Kirkon jÀsenen kasvot! Kasvokuvat oli kaiverrettu heksagonien sisÀÀn. Kun pidimme hauskaa, kun ilmensimme kaikkein hassuimpia kasvojen ilmeitÀmme, ne kaapattiin ja kaiverrettiin kuusikulmioihin. Ne nÀyttivÀt tosi todenmukaisilta, kuin passikuvilta. Olin niistÀ yllÀttynyt. Kysyin Herralta:

   

”Jeesus, miksi Herran Kirkon jĂ€senten kasvot on kaiverrettu Kristallimeren pohjaan?” Herra vastasi: ”MinĂ€ kaiversin ne. Herran Kirkon jĂ€senet tekevĂ€t minun niin onnellisiksi. Tein ne kun olin tuntenut itseni niin ilahtuneeksi. MiltĂ€ ne sinusta tuntuvat?  TekevĂ€tkö niiden nĂ€keminen sinut onnelliseksi?”  Vastasin kovalla ÀÀnellĂ€: ”KyllĂ€, Herra!”

   

Minulla piti kiirettĂ€ uida Herran kanssa. En ollut ikinĂ€ kokenut mitÀÀn tĂ€llaista koko elinaikanani. Sisar Yoo-Kyung vierailee taivaassa joka pĂ€ivĂ€ ja kun hĂ€n palaa, kerskuu aina uineensa KristallimeressĂ€. HĂ€n ylpeilee ÀÀnekkÀÀsti jonkin aikaa ja minĂ€ tulen niin kateelliseksi hĂ€nelle matkoistaan. Nyt oli toiveeni tullut todeksi. Nyt ymmĂ€rrĂ€n, miksi hĂ€n niin kerskui KristallimerestĂ€ maan pÀÀllĂ€. SiinĂ€, uidessa ja leikkiessĂ€  tuntee Korkeimman siunauksen. Tosiasiassa saatoin keskustella kaikkien erilaisten kalojenkin kanssa. En ikinĂ€ unohda tuota hetkeĂ€, erityisesti puhumista kaloille.

 

 

 

                                              Alkoholi Ja Savukkeet

 

Kim, Joosef: Sen jÀlkeen kun omat hengelliset silmÀni ovat avautuneet, olen useimmiten yllÀttynyt toisten ihmisten hengellisestÀ tilasta. NÀen heidÀt tilansa milloin tahansa: kÀvellessÀ, jutellessa. Ei vÀliÀ ovatko fyysiset silmÀni kiinni vai auki. Herra osoittaa toisten ihmisten hengelliset tilat.

   

Herra myös opettaa milloin puhua ja milloin vaieta. HÀn on teroittanut nÀiden kahden asian tiukkaa erottamista. Kun oli varomaton, tietÀmÀtön, ja puhuin vapaasti, Herra nuhteli minua. Minun oli saatava lupa Herralta mitÀ pienimpÀÀnkin asiaan. Se oli vaikeaa ja vÀsyttÀvÀÀ. Kuitenkin samanikÀisten lasten kanssa seurusteluun Herra ei koskaan puuttunut.

   

Herra kertoi, ettÀ voisin olla heidÀn kanssaan ja pitÀÀ hauskaa heidÀn kanssaan, mutta varoitti heidÀn pettÀvistÀ hengistÀÀn. Noin keskipÀivÀn aikaan matkalla kirkkoon, satuin kulkemaan ohi erÀÀn baarin, joka oli auki. Ihmiset joivat viinoja ja oluita. HeillÀ oli hauskaa. EpÀmiellyttÀvÀ tupakan ja alkoholin lemu aiheuttivat minulle oksettavan olon. Menin ohi henkeÀni pidÀtellen. Kuitenkin pÀÀtin mennÀ takaisin ja katsoa baarin ulkopuolelta tarkkaan juopuneita ihmisiÀ. Halusin tutkia hengellisin silmin mitÀ heidÀn laseissaan oli ja tarkkailla tilannetta.

   

Juopuneet pitelivÀt isoja olutkolpakoita. Olin yllÀttynyt kun katsoin noita kolpakoita hengellisin silmin. En ollut varma mitÀ nÀin ja niinpÀ tupla-tarkistin avaamalla silmÀni laajemmaksi. Olutlaseissa saatoin nÀhdÀ kiemurtelevia kÀÀrmeitÀ. Ne nÀyttivÀt kuningas- kobrilta. PienissÀ terÀvissÀ laseissa oli pieniÀ pistÀviÀ kÀÀrmeitÀ. NÀkymÀ oli kuvottava. En voinut katsella enempÀÀ.

   

Ihmiset eivĂ€t vĂ€littĂ€neet mistÀÀn muusta kuin siitĂ€, ettĂ€ saisivat juoda enemmĂ€n. Itse asiassa he nĂ€yttivĂ€t kilpailevan siitĂ€ kuka kykenee juomaan nopeammin tai enemmĂ€n. Kun heillĂ€ oli ryyppyputki, pienet pistĂ€vĂ€t kÀÀrmeet, jotka nĂ€yttivĂ€t kuningas-kobrilta, sanoivat: ”Oi kuinka suurenmoinen olo!” KÀÀrmeet vĂ€risyttivĂ€t hĂ€ntiÀÀn ja menivĂ€t alas juoman mukana juomareihin. Jeesus ilmestyi viereeni ja sanoi: ”Joosef! Katso tĂ€tĂ€ nĂ€kymÀÀ hyvin tarkkaavaisesti ja paina se mieleesi. Sitten mene ja kerro pastorille, ettĂ€ kirjoittaa sen kirjaansa.” Ihmiset onnittelivat ja huusivat kun skoolasivat lasejaan ja joivat.

   

LisĂ€ksi nĂ€in, kun jotkut ottivat esiin savukkeensa ja sytyttivĂ€t ne, he inhaloivat savun ja puhalsivat sitten savun ulos. Kun he puhalsivat savua, sitĂ€ tuli myös heidĂ€n suistaan ja nenistÀÀn. ÄkkiĂ€, hetkessĂ€, savu muuttui kobra-kÀÀrmeeksi. KÀÀrmeet tulivat ulos sieraimista ja suusta, mutta hĂ€ipyivĂ€t ihmisen sisÀÀn tupakoijan inhaloidessa.

   

Outoa kyllÀ, kun kÀÀrmeet tulivat sisÀÀnhengityksessÀ uudelleen tupakoitsijan ruumiiseen, kÀÀrmeitten ulkomuoto tuli pahanlaatuisemmaksi kuin mitÀ ne olivat olleet sieraimissa ja suussa uloshengityksen aikana. Kun kÀÀrmeet saapuivat uudelleen tupakoitsijan ruumiiseen, kÀÀrmeitten kasvojenilmeet muuttuivat pahoiksi. Kun juhlat jatkuivat, tupakoitsijoitten lukumÀÀrÀkin kasvoi. Vahvan viinan lasit tÀyttyivÀt erilaisilla pistÀvillÀ kÀÀrmeillÀ ja savukkeista tulevilla kÀÀrmeillÀ. Ihmiset todella joivat ja polttivat kÀÀrmeitÀ. Juhlat olivat oikeat kÀÀrmejuhlat. Kun juhlat olivat lopussa, tajusin, ettei niissÀ ihmiset juoneet ja polttaneet, vaan kÀÀrmeet söivÀt niissÀ ihmisiÀ! NÀkymÀ oli niin kuvottava, ettÀ se teki minut sairaaksi ja pÀÀtin poistua.

   

Aina kun nĂ€en humalaisia ihmisiĂ€ kĂ€velevĂ€n epĂ€tasaisesti, nĂ€en erilaisia isoja ja pieniĂ€ kÀÀrmeitĂ€ kiertyneinĂ€ juopuneiden ympĂ€rille pÀÀstĂ€ varpaisiin. Juopuneen molemmissa silmissĂ€ on kietoutuneena kÀÀrme, joka sihisee. NĂ€in myös humalaisen pÀÀn pÀÀlle kietoutuneen  kÀÀrmeen, joka vilkaisi minua pahasti samalla sihisten minulle kielellÀÀn.

   

Kun tupakoijat ohittivat minut, savu kierteli ilmassa ja fyysisillÀ silmillÀ nÀin sen harvenevan ja sitten hÀviÀvÀn. Mutta tosiasiassa savu muuttuu kÀÀrmeiksi, joka tulee tupakoivan suusta ja vÀlittömÀsti palaa takaisin tupakoivan ruumiiseen. Kun kÀÀrmeet tulevat tupakoivan ruumiiseen, ne eivÀt enÀÀ lÀhdekÀÀn siitÀ pois, vaan laskevat munansa tupakoijan ruumiiseen ja sen seurauksena enemmÀn kÀÀrmeitÀ pesiytyy ruumiin sisÀÀn. Ajan myötÀ parvittain kÀÀrmeitÀ majoittuu tupakoijan ruumiisiin.

   

Ajattelin, ettĂ€ voisin todistaa tĂ€llaisia tapahtumia demonisista kÀÀrmeistĂ€ vain kirkon ulkopuolisessa maailmassa. Kuitenkin, kun jotkut etelĂ€korealaiset kristityt tulevat  kirkkoomme, jotta tulisivat rukoilluksi ja siunatuiksi, moni heistĂ€ alkaa kirkua. He kirkuvat ja kaatuvat lattialle ja sihisevĂ€t kielillÀÀn, kun pastori tulee heidĂ€n lĂ€helleen rukoillakseen heidĂ€n puolestaan. Olen todistanut lukemattomia tĂ€llaisia tapauksia ja yhĂ€ todistan tĂ€hĂ€n pĂ€ivÀÀn asti.

    

Kun juopot ja tupakoijat puhuvat, saatan kuulla kuinka he puhuvat ikÀÀn kuin vÀÀntyneellÀ kielellÀ. HeidÀn sanojensa sointi on vÀÀntynyt. Kun nÀen ja kuulen heidÀn puhuvan hengellisillÀ aisteillani, voin nÀhdÀ, ettÀ kÀÀrmeet olivat sihisemÀssÀ ja puhumassa heidÀn sijastaan. Kun todistan nÀitÀ, olen koko ajan sÀikÀhtÀnyt. Kun juoppo oksentaa maahan, voin nÀhdÀ kokoon kiertyneitÀ kÀÀrmeitÀ oksennuksen pÀÀllÀ. Marketeissa, joissa myydÀÀn kaikenlaisia alkoholijuomia, saatan nÀhdÀ parvittain pistÀviÀ kÀÀrmeitÀ uivan ja tanssivan pulloissa. Kykenen nÀkemÀÀn ne aina.

   

       Demonit HyökkÀÀvĂ€t  Jatkuvasti Pastori Kimin  Kimppuun

 

Pastori Kim, Yong-Doo:  SiitĂ€ on pitkĂ€ aika, kun aloin ilman lepoa tĂ€mĂ€n kirjan julkaisu-projektin, jonka tarkoitus oli paljastaa paholaisen identiteetit. En vain tiedĂ€, miksi edistyminen on ollut niinkin hidasta. Kuitenkin tiedĂ€n, ettĂ€ Jeesus ja PyhĂ€ Henki ovat aina suojanneet minua. TĂ€stĂ€ huolimatta pahan voimat etsivĂ€t jatkuvasti tilaisuutta hyökĂ€tĂ€. Loputtomasti, hellittĂ€mĂ€ttömĂ€sti. MinĂ€ hetkenĂ€ tahansa hajamielisyys tai mielen heikkous avaa viholliselle aukon ja vihollinen hyökkÀÀ silloin armoa tuntematta. Pahan voimat  puukottavat minua terĂ€villĂ€ esineillĂ€.

   

Ellei minulla olisi sisÀllÀni PyhÀÀ HenkeÀ, en olisi kyennyt saattamaan loppuun kirjasarjaa. LisÀksi ilman PyhÀn Hengen apua kirjojen kirjoittaminen olisi ollut mahdotonta. Aika ajoin Herra sallii demonien hyökkÀykset testatakseen tai parantaakseen ja vahvistaakseen uskoani. Joka tapauksessa oikea mÀÀrÀ painetta ja testiÀ ovat tuottaneet monia hengellisiÀ etuja.

   

Esimerkiksi erÀÀnÀ pÀivÀnÀ rukoilin ja kirjoitin samaan aikaan. Olin syvÀssÀ keskittyneisyyden tilassa, kun demoni puukotti minua oikean kÀteni takaosaan jollain terÀvÀllÀ astalolla. Demoni teki sen ohi kulkiessaan. Se tapahtui niin nopeasti, ettei minulla ollut aikaa reagoida mitenkÀÀn. Olin usean tunnin ajan kivuissa ja tuskissa ja ne olivat infernaaliset. Verta alkoi vuotaa pistoalueelta. TiedÀn, ettÀ ihmisten, jotka eivÀt ole kokeneet tai nÀhneet tÀllaisia hengellisiÀ hyökkÀyksiÀ, on vaikeaa uskoa tÀllaista tapausta todeksi.

   

Kysyin Herralta: “Herra! Miksi tĂ€mĂ€ntyyppiset hyökkĂ€ykset tulevat lĂ€pi, vaikka SinĂ€ minua suojelet?” Herra oli hiljaa jonkin aikaa. PitkĂ€n hiljaisuuden jĂ€lkeen, Herra vastasi minulle: ”Sellaiset hyökkĂ€ykset koituvat Kuningaskunnan eduksi ja sinut palkitaan. SinĂ€ et kykene kirjoittamaan erilaisista demonien hyökkĂ€yksistĂ€ ennen kuin olet itse kokenut niitĂ€.” Herra sitten kosketteli kipualuetta. Milloin vain olin kirjan kirjoitusprosessissa Herra nĂ€yttĂ€ytyi minulle elĂ€vĂ€sti. HĂ€n myös puhui eloisasti minulle. HĂ€n teki niin myös erikoistilanteissa. Oli aikoja, jolloin HĂ€n ei niin tehnyt. Herra oli kertonut minulle, ettĂ€ olin tehnyt syntiĂ€ kun olin paljastanut jotain luottamuksellista tietoa jokin aika sitten. Siksi minulla oli vielĂ€ paljon opittavaa ja ymmĂ€rrettĂ€vÀÀ. VielĂ€ nytkin voin nĂ€illĂ€ fyysisillĂ€ silmillĂ€kin nĂ€hdĂ€ joitakin demonien aktiviteetteja. Milloin vain demonit hyökkÀÀvĂ€t, ne kĂ€yttĂ€vĂ€t sissitaktiikkaa. Ne ovat ohittavinaan minut lĂ€heltĂ€ ja kun ovat ohittaneet, heittĂ€vĂ€tkin keihÀÀllĂ€, joka lĂ€vistÀÀ ruumiin. Jos ne olisivat kyllin lĂ€hellĂ€, ne heittelisivĂ€t kiviĂ€ koko ajan. Pahojen henkien vahvojen hyökkĂ€ysten jĂ€lkeen olen saanut kĂ€rsiĂ€ vakavia kipuja ja kidutusta. Joissakin vakavissa tapauksissa olen kirkuen vajonnut lattialle sietĂ€mĂ€ttömĂ€n kivun ottaessa otteeseensa koko ruumiini.

 

 

 

 

 

 

                                               LUKU 5

 

    Taivasvierailu RyhmĂ€matkana Herran Kanssa

 

                  Huhtikuun viidestoista, perjantai 2005

 

Saarnateksti: ”Rakkaani, koska te siis tiedĂ€tte tĂ€mĂ€n jo ennalta, olkaa varuillanne, ettei jumalattomien eksytys tempaa teitĂ€ mukaansa, ettekĂ€ lankea pois omalta lujalta pohjaltanne. Kasvakaa meidĂ€n Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. HĂ€nelle kunnia nyt aina ja iankaikkisuuden pĂ€ivÀÀn! Aamen.” ( 2. Pt. 3:17-18).

 

                                     Jeesus Rankaisi IsÀÀni

 

Kim, Joosef:  Kun palasin kotiin koulusta, kuulin isĂ€n ja Ă€idin riitelevĂ€n jostakin, jota olin luullut triviaaliseksi asiaksi. Kuuntelin tarkkaavaisesti viereisestĂ€ huoneesta. He riitelivĂ€t palveluajan vaihtamisesta. Ei ole ehkĂ€ minun paikkani kommentoida, mutta taistelu triviaali-asioista on hĂ€peĂ€llistĂ€ ja tunsin surua heitĂ€ kohtaan.

   

Aikuiset ovat outoja. Yleisesti ottaen isÀllÀni ja ÀidillÀni on upea suhde, mutta pahat siemenet voivat kasvaa. He kastelevat pahaa siementÀ kÀrsimÀttömyydellÀ ja pian he jo taistelevat kuin olisivat tuhoamassa toisiaan. En ymmÀrrÀ. Ihmettelen onko muillakin vanhemmilla, jotka ovat Herran palveluvirassa, samoja ongelmia. Se alkaa siten, ettÀ he ensin kommentoivat muutamalla kielteisellÀ sanalla toinen toisiaan ja sitten alkaa erimielisyys. Kun keskustelu jatkuu, heidÀn ÀÀnensÀ nousee. Vaikka heidÀn hengelliset silmÀnsÀ ovat auki, luulen ettÀ fyysinen lihallinen taistelu on vÀÀjÀÀmÀttÀ edessÀ. Pikkusiskoni Joo-Eun ja minÀ joskus riitelemme mekin.

   

Juoksin heti Ă€idin ja isĂ€n luo ja huusin: ”Seis! Miksi kĂ€yttĂ€ydytte kuin pikkukakarat? Jeesus katselee riitelyĂ€nne, HĂ€n seisoo aivan vierellĂ€nne! Herra nĂ€yttÀÀ vaivautuneelta. Jos jatkatte riitelyĂ€nne, minĂ€ lĂ€hden kotoa tĂ€llĂ€ hetkellĂ€!” Olin rĂ€jĂ€htĂ€mĂ€isillĂ€ni vihasta. Mutta Herra vinkkasi minulle, ettĂ€ olisin kĂ€rsivĂ€llinen. Vajosin polvilleni sĂ€ngyn viereen ja laitoin pÀÀni sĂ€ngylle. Suljin silmĂ€ni, kun vanhempani seisoivat vierellĂ€ni katselemassa. Jeesus komensi isÀÀ ja Ă€itiĂ€ polvilleen tekemÀÀn parannusta ja katumaan. Vanhempani ovat aina kovin kuuliaisia Herran Sanaa kohtaan. HeillĂ€ ei ollut muuta mahdollisuutta kuin totella HĂ€nen komentoaan. Kasvojen ilmeistĂ€ pÀÀtellen Jeesus ei ollut perin hyvillÀÀn. HĂ€n oli tuonut mukanaan pitkĂ€n kepin, joka tuntui ulottuvan taivaaseen asti. Se oli tosi pitkĂ€. Sitten HĂ€n komensi isÀÀni menemÀÀn makaamaan mahalleen kasvot lattiaan. Heti kun isĂ€ni oli laskenut kasvonsa lattiaan, Jeesus kĂ€ytti keppiĂ€ ja iski sillĂ€ isĂ€n niskaa ja selkÀÀ. Herra keskittyi kahteen spesifiseen alueeseen. ”Pastori Kim, tee parannusta, kadu! Pastori Kim, lopeta jÀÀrĂ€pĂ€isyytesi, muuta luonteesi! Pastori Kim! ÄlĂ€ anna temperamenttisi rĂ€jĂ€htÀÀ!” MinĂ€ sanoin: ”IsĂ€! Jeesus kurittaa sinua. Sinun on tehtĂ€vĂ€ parannusta ja kaduttava paljon.”  IsĂ€ni huusi: ”Herra! MinĂ€ ansaitsen rangaistuksen: lyö minua lakkaamatta! Lyö kovempaa!”

   

Jeesus oli pÀÀttĂ€nyt ojentaa ja korjata pastorin pahoja tapoja. TĂ€llĂ€ kertaa Jeesus löi isÀÀ kullanvĂ€risellĂ€ ruoskalla. HĂ€n löi noin 10 kertaa. IsĂ€ ei niistĂ€ juurikaan kipuja saanut. TĂ€mĂ€n jĂ€lkeen Herra toi ison kepin ja alkoi huitoa isĂ€n selkÀÀ. IsĂ€ itki ja huusi. ”Herra! Olen kovin pahoillani! Anna minulle anteeksi! MinĂ€ yritĂ€n korjata tapani, mutta se on vaikeaa. Herra minĂ€ ansaitsen tulla ankarasti rangaistuksi. Ojenna minua kovempaa!”

   

Yksi asia nĂ€ytti minusta oudolta. Äitinikin oli polvillaan ja teki parannusta ja katui. Kuitenkin Jeesus pikemminkin kehotti Ă€itiĂ€ kuin rankaisi tĂ€tĂ€. Herra oli rankaissut vakavasti vain isÀÀ. VĂ€littömĂ€sti ollin utelias tietĂ€mÀÀn, mitĂ€ isĂ€n suojelusenkeli mahtoi puuhata. HĂ€n vain katseli isĂ€n kuritusta.  Enkeli nĂ€ytti vĂ€hĂ€n hĂ€mmentyneeltĂ€ seisoen parin metrin pÀÀssĂ€ Jeesuksen selĂ€n takana. IsĂ€ Jumala oli murheissaan tĂ€mĂ€n pĂ€ivĂ€n tapahtumasta. HĂ€n ojensi Ă€kkiĂ€ suunnattoman kĂ€tensĂ€ ja osoitti sillĂ€ pastoria. SyvĂ€llĂ€, kaikuvalla ÀÀnellĂ€ IsĂ€ Jumala puhui: ”Pastori Kim! Sinulla on huono luonteenlaatu!” IsĂ€ Jumala varoitti isÀÀ. Koska sekĂ€ perheemme ettĂ€ kirkkomme seurakunta oli Jumalan erityisen huomion kohteena, pienimmĂ€tkin syntimme riittivĂ€t saamaan Jumalan reagoimaan.

   

IsĂ€ni hautasi pÀÀnsĂ€ sĂ€nkyyn ja itki. Jeesus istui lĂ€hellĂ€ isÀÀ. NĂ€ytti kuin isĂ€ni pÀÀ olisi Herran polvien vĂ€lissĂ€. Kun itkin, anelin: ”Jeesus! Jeesus! Anna anteeksi isĂ€lleni! Lopeta hĂ€nen lyömisensĂ€. Anna anteeksi hĂ€nelle. MinĂ€ pyydĂ€n anteeksi hĂ€nen puolestaan.”  Silloin Herra lopetti isĂ€n rankaisemisen. HĂ€n alkoi hellĂ€sti taputella hĂ€ntĂ€, pÀÀtÀÀn ja ruumistaan. Herran ÀÀnensĂ€vy vaihtui, siitĂ€ tuli pehmeĂ€ ja rohkaiseva. ”Pastori Kim, huomio! Miksi sinĂ€ kĂ€yt aina niin kuumana?”

   

Huoneen toisella laidalla oli useita sian nĂ€köisiĂ€ demoneita. Ne seisoivat ja katselivat meitĂ€. Ne olivat vahingoniloisia ja huusivat: ”Oh! SiinĂ€ nĂ€ette! Miksi yritĂ€tte pidĂ€tellĂ€ vihaanne? TeidĂ€n pitĂ€isi vihastua useammin ja enemmĂ€n!” IsĂ€ Jumalakin oli pahastunut. Mutta kun Jeesus muuttui ystĂ€vĂ€lliseksi, IsĂ€ Jumalakin tuli ja taputteli pastorin pÀÀtĂ€ isolla kĂ€dellÀÀn ja sanoi: ӀlĂ€ reagoi sillĂ€ tavalla ikinĂ€ enÀÀ! Mene kirkkosi temppeliin usean tunnin parannus-katumukseen.”  Jeesus pani Ă€idin kĂ€den isĂ€n kĂ€den pÀÀlle ja HĂ€n sovitti heidĂ€t. IsĂ€ni ja Ă€itini  pyysivĂ€t toisiltaan anteeksi.

   

”PehmeĂ€ vastaus kÀÀntÀÀ vihan pois, mutta vihaiset sanat yllyttĂ€vĂ€t vihaan. ” (Sananalaskut 15:1)

   â€Vihaa tĂ€ynnĂ€  oleva yllyttÀÀ riidan, mutta hĂ€n joka on hidas vihaan, tyynnyttÀÀ riidan.” (Sananlaskut 15:8)

”Vihastukaa, mutta Ă€lkÀÀ syntiĂ€ tehkö, Ă€lköön aurinko laskeko vihanne yli. Kumpikaan niistĂ€ ei anna Paholaiselle sijaa.” (Ef. 4:26-27)

   

                                    KÀÀrmeen Ruumis hyppynaruna

 

Kim, Joo-Eun: Kun havainnoin isĂ€ni ja Ă€itini riitelyĂ€ hengellisin silmin, minĂ€ nĂ€in kirkkomme  olevan kahden ison olennon vĂ€lissĂ€, jotka pyörittĂ€vĂ€t hyppynaruna kÀÀrmettĂ€. Toinen otus piti kÀÀrmettĂ€ pÀÀstĂ€ ja toinen piti sitĂ€ hĂ€nnĂ€stĂ€. He heiluttivat kÀÀrmettĂ€ ja Herran Kirkko oli siinĂ€ keskellĂ€. Herran Kirkon jĂ€senet  hyppĂ€sivĂ€t, kun kÀÀrme viuhahti heidĂ€n jalkojensa alta. Jokainen seurakuntalainen hyppĂ€si, hyppy edusti koettelemusta, ja ne jatkuivat.  IsĂ€ ja Ă€iti hyppivĂ€t joukon etunenĂ€ssĂ€. Kun he hyppĂ€sivĂ€t, kÀÀrme osui heihin. Heti kun vanhempani kaatuivat, kÀÀrmettĂ€ pyörittĂ€vĂ€t olennot huusivat ja riemuitsivat: ”Oh! Totta, Pastori Kim lopulta kaatui! Olemme vahvoilla. PyöritetÀÀn lujempaa!  Nyt kun pastori on kaatunut, seurakunnan pitĂ€isi olla pikku juttu. JĂ€senet kaatuvat yksi kerrallaan. ” Sitten olennot alkoivat pyörittÀÀ kÀÀrmettĂ€ entistĂ€ nopeammin.

   

Mutta kun isĂ€ ja Ă€iti olivat tehneet parannuksen ja katuneet, he alkoivat hyppiĂ€ nopeammin ja uudella voimalla.  Tosiasiassa heillĂ€ oli sekĂ€ enemmĂ€n energiaa ettĂ€ olivat nopeampia kuin aikaisemmin. Sen jĂ€lkeen kun olemme tehneet parannuksen synneistĂ€mme , HĂ€n ennallistaa meidĂ€t ja HĂ€n lataa suuremmalla voimalla. NĂ€kemĂ€ni tapahtuman jĂ€lkeen Herra ja perheeni kokoonnuimme ja istuimme isoon makuuhuoneeseen. Jeesus taputteli Ă€itini huulia ja sanoi:    ”Minun Rakas Morsiameni, Kang, Hyun–Ja! Suusikin on myös ongelma.”  Sitten Herra taputteli Ă€itini huulia muutamia kertoja: ”Koska hengelliset silmĂ€si on avattu, sinun pitĂ€isi olla uudistunut. Sinun uudistumaton persoonasi on ongelma. SydĂ€meni on ahdistunut. Minun tĂ€ytyy saada taivaassa raitista ilmaa.” Sitten HĂ€n katosi.

 

                                            Puberteettidemoni

 

Rva Kang, Hyun-Ja: Kun olimme tehneet sovinnon mieheni kanssa, tyttĂ€reni, Joo-Eunin temperamentti alkoi kuohahdella. En tiennyt syytĂ€ siihen. EhkĂ€ jotain oli sattunut koulussa. HĂ€n oli sulkeutunut ja haluton puhumaan. Juuri hetki sitten koimme sellaisia siunauksen hetkia, mutta nyt en tajunnut, kuinka taas olimme nĂ€in helposti emotionaalisia. Sanoin: ”Joosef, katsohan siskoasi, Joo-Eunia! Katso mitĂ€ hĂ€nen sisĂ€llÀÀn on !” Heti kun olin kehoittanut Joosefia, pastori puhui: ”HĂ€nen sisĂ€lleen ei tarvitse enÀÀ katsoa, siellĂ€ on puberteetin demoni sisĂ€puolella!”  EpĂ€illen sanoin: ”Ei, mahdotonta! En usko, ettĂ€ sellaista demonia kuin puberteetin demoni on olemassakaan. ”

   

Mutta Joosef huusi kiihtyneenĂ€: ”IsĂ€! Pastori! Kuinka tiesit sen? Olet oikeassa! Joo-Eunissa on puberteetti-demoni. Se tekee hĂ€nestĂ€ sulkeutuneen ja oikullisen.”  Joosef oli innoissaan uudesta havainnostaan.

   

Kun kuulin tÀstÀ uudesta nÀystÀ, en silti voinut uskoa siihen. Me yleensÀ tunnemme, ettÀ puberteetti kuuluu normaaliin kasvutapahtumaan kohti aikuisuutta. Se on yksi nuoruuden vaihe, jonka jokainen kÀy lÀpi. SiinÀ vaiheessa alkaa nuoren kiinnostus vastakkaisesta sukupuolesta ja ihmettely rakkauden löytymisestÀ. Oletin, ettÀ se oli normaali vaihe kasvuprosessissa kohti aikuisuutta. Puberteetti-demoni? En voinut ymmÀrtÀÀ sellaista.

   

Joosef tuijotti Joo-Eunin ruumista tarkasti. Kun hĂ€n katsoi tĂ€mĂ€n sisÀÀn,  demoni esittĂ€ytyi valkopukuiseksi nuoreksi, lyhyttukkaiseksi tytöksi naamioituneena, ja oli syyllinen hĂ€nen oikkuiluunsa. LisĂ€ksi demoni oli samannĂ€köinen kuin Joo-Eun. TĂ€mĂ€ demoni teki hĂ€net Ă€rtyisĂ€ksi ja sai valittamaan joka asiasta. Sen lisĂ€ksi demoni teki hĂ€net sulkeutuneeksi, tottelemattomaksi ja sai hĂ€net tuijottamaan pahalla tavalla. MitĂ€ hĂ€n tekikÀÀn, demoni muutti joka tilanteen ongelmaksi ja esteeksi. Yksimielisin sydĂ€min rukoilimme ja keskityimme Joo- Euniin. Paha henki lĂ€hti ja Joo-Eun tuli omaksi itsekseen.

 

               Huhtikuun kuudestoista, sunnuntai 2005

 

Saarnateksti: ”Ihmisten sydĂ€met huutavat Herran puoleen! TytĂ€r Siionin muuri! Anna kyyneltesi vuotaa virtana pĂ€ivĂ€t ja yöt, Ă€lĂ€ suo itsellesi lepoa, Ă€lkööt silmĂ€si ummistuko! Nouse, huuda ja valita yöllĂ€, kun vartiohetket alkavat. Vuodata sydĂ€mesi kuin vesi Herran kasvojen eteen!  Kohota kĂ€tesi HĂ€nen puoleensa pienten lastesi elĂ€mĂ€n puolesta, jotka nÀÀntyvĂ€t nĂ€lkÀÀn kaikkien katujen kulmissa. ” (Val. 2: 18-19)

 

                                     Helvettivierailu RyhmĂ€nĂ€

 

Pastori Kim, Yong-Doo:  Aloitimme rukousrallin odottamatta; sitĂ€ ei suunniteltu. Kaikki kirkon pyhĂ€t tulivat mukaan siihen. Herra sanoi: ”Koska te kaikki haluatte hengellisten silmienne avautumista, minĂ€ otan teidĂ€n kaikki ryhmĂ€nĂ€ helvettiin tĂ€nÀÀn. Ne, joiden hengelliset silmĂ€t ovat auki, voivat nĂ€hdĂ€ ja aistia, mutta muut vain aistia. Helvetti on hyvin vaarallinen paikka, mutta Ă€lkÀÀ olko pelokkaita tai hermostuneita. Seuratkaa minua ja keskittykÀÀ minuun.” Herra kulki Joosefin edellĂ€, sitten tulin minĂ€, vaimoni Kang, Hyun-Ja, Joo-Eun; Sisar Baek, Bong- Nyo; Lee, Yoo-Kyung, Haak-Sung; diakonissa Shin; Lee Kyung-Eun. Me kaikki seurasimme Herraa.

   

Me kuljimme lĂ€pi galaksin ja tulimme pimeĂ€n spiraalinmuotoisen tunnelin sisÀÀn. Kun astuimme sisÀÀn pimeÀÀn tunneliin, Herra jĂ€rjesti meidĂ€t tiukkaan jonoon ja kertoi, ettemme jĂ€ttĂ€isi mitÀÀn aukkoja toinen toistemme vĂ€lille. Herra kertoi, ettĂ€ pitĂ€isimme kĂ€siĂ€mme edellĂ€ olevan kĂ€sissĂ€. HĂ€n sanoi: ”Ihmisten ottaminen ryhmĂ€nĂ€ helvettiin ei ole mikÀÀn tavallinen tapahtuma.” Sitten HĂ€n varovaisesti johti meitĂ€.

   

Kun olimme menneet pimeĂ€n tunnelin lĂ€pi, nĂ€imme selvĂ€sti kaksi eri tietĂ€. Oikea johti taivaaseen ja vasen helvettiin. Me kĂ€velimme kohti helvettiin menevÀÀ tietĂ€.  Oli kylmĂ€.  Outo voima aiheutti vilunvĂ€ristyksiĂ€. Se oli hirveĂ€ tunne.

   

”SisÀÀnkĂ€ynti Helvettiin” oli kirjoitettuna opastimeen. Kun tulimme sen lĂ€helle, Jeesus kĂ€ski, ettemme saa antaa kĂ€siemme irtaantua toisistaan. HĂ€n toisti vaatimuksensa pitÀÀ kiinni toistemme kĂ€sistĂ€ lujasti eikĂ€ pÀÀstÀÀ niitĂ€ erilleen. Kun Herra puhui, ne kirkon jĂ€senet, jotka eivĂ€t olleet kĂ€yneet helvetissĂ€, olivat hyvin hermostuneita. HeidĂ€n olonsa tuntui epĂ€mukavalta kun he kĂ€velivĂ€t eteenpĂ€in. Sisar Baek, Bong-Nyo; Haak-Sung; Yoo-Kyung ja Joo-Eun jo olivat kĂ€yneet helvetissĂ€ ja he nĂ€yttivĂ€t olevan rauhallisia kĂ€ynnin aikana. He toimivat tilanteessa varmasti.

 

                                     Helvetti Joosefin Silmin

 

Kim, Joosef: Helvettiin vievÀ tie oli kuvaamattoman leveÀ. Helvettiin kÀveli lukematon mÀÀrÀ ihmisiÀ. NÀytti siltÀ kuin he eivÀt olisi halunneet mennÀ, mutta jokin voima pakotti heidÀt vain jatkamaan matkaansa alas helvettiin. Valtavan leveÀ tie alkoi vÀhitellen kaventua. Tosi asiassa se kapeni niin, ettÀ tuotti vaikeuksia edes kÀvellÀ sitÀ.

   

Tie kapeni niin, ettĂ€ oli hĂ€din tuskin tilaa kĂ€vellĂ€ sitĂ€. Sen seurauksena moni ihminen alkoi pudota jyrkĂ€nteeltĂ€. He kirkuivat pudotessaan pÀÀ edellĂ€. Jokainen teki kaikkensa, ettĂ€ pysyisi polulla. Jotkut tarrasivat toisiin ihmisiin, joko edessĂ€ tai takana oleviin,  yrittĂ€essÀÀn tasapainotella. Kuitenkin hekin lopulta putosivat. Molemmin puolin kapeaa tietĂ€ monet putosivat. Kun katselin nĂ€kymÀÀ, pelĂ€styin ja ihoni tuli kananlihalle. Saatoin kuulla tulen ÀÀnen kapean tien alapuolelta. Se kuulosti sytytettyjen soihtujen liekeiltĂ€. Liekkien sisĂ€ltĂ€ kuulin ihmisten kirkunaa. ”Pelastakaa meidĂ€t! Kuumaa! ErittĂ€in kuumaa!” HeidĂ€n avunhuutonsa kaikuivat selvĂ€sti korvissamme. Liekit alkoivat nousta kapean tien laidoille. Palavan lihan haju oli hyvin inhottavaa. Liekkien keskeltĂ€ saatoin kuulla  ihmisten kirkuvan:   “ Auttakaa minua!! Kuumaa! Hyvin kuumaa!” HeidĂ€n avunpyyntönsĂ€ kaikuivat kuuluvasti korviimme. Liekit alkoivat ympĂ€röidĂ€ kapeaa tietĂ€ ja aloimme pelĂ€tĂ€. Emme voineet jatkaa. Kuulimme kuin pommien rĂ€jĂ€hdyksiĂ€, mutta myöhemmin nĂ€imme, ettĂ€ tulivuori rĂ€jĂ€hteli. Ne rĂ€jĂ€hdykset, jotka kuulin, tulivat tulivuoresta. NĂ€in monia alastomia ihmisiĂ€ hyppimĂ€ssĂ€ ylös alas polttavissa liekeissĂ€. Oli vaikeaa kuvata sitĂ€ piinaa mitĂ€ he kĂ€rsivĂ€t. Musta savu ja lĂ€mpö nousivat ja kirjaimellisesti koskettivat meidĂ€nkin ruumiisiimme. Kun nĂ€kymĂ€mme pimeni, epĂ€röimme kulkea eteenpĂ€in. Herra kehotti meitĂ€ koko ajan olemaan varovaisia. Kun HĂ€n hitaasti johti meitĂ€ eteenpĂ€in, HĂ€n selosti yksityiskohtia myöten, mitĂ€ kulloinkin tapahtui. Ja joissakin tapauksissa HĂ€n johdatti paikkoihin, joista HĂ€n ei antanut mitÀÀn selitystĂ€.

 

                                            Helvetin Matopaikka

 

Kun astuimme varovasti eteenpĂ€in, askel kerrallaan, joku kirkui: ”Ahhhh! MitĂ€ se on?” Ihmiset, joiden hengelliset silmĂ€t olivat auki, saattoivat nĂ€hdĂ€ kaiken, kun taas toiset vain aistivat muuten, mitĂ€ tapahtuu. Me kuljimme halki alueen, missĂ€ asusti lukematon mÀÀrĂ€ matoja. NiitĂ€ oli isoja ja pieniĂ€ kaikkialla. Ne alkoivat kiertyĂ€ sÀÀrtemme ympĂ€ri niin kuin kÀÀrmeet. VĂ€hitellen ne ryömivĂ€t ylös kohti pĂ€itĂ€mme. NiitĂ€ oli kaikkialla. NiitĂ€ oli lĂ€jinĂ€, jotka tuntuivat vuorilta. Ne hakeutuivat koloihin ja onkaloihin. Olipa kolo kuinka kapea tai pieni tahansa, ne tunkivat niihin. Helvetin madot olivat nÀöltÀÀn vielĂ€ inhottavampia kuin kÀÀrmeet maan pÀÀllĂ€. Kun koimme madot, me kaikki huusimme paniikissa. Jokainen oli huutanut tai sanonut ainakin yhden kommentin niiden johdosta: ”Minua inhottavat madot eniten !!Ahhhhh! Kaikista eniten vihaan matoja, vihaan
”  Juuri silloin pastori sanoi ÀÀnekkÀÀsti. ”Joosef!! PerĂ€suoltani kutisee. Voitko katsoa?” Katsoin ja sanoin: ”Pastori! Valtava mato ryömii perĂ€aukkoosi!” Pastori huusi paniikissa. ”MITÄ! MitĂ€ minun nyt olisi tehtĂ€vĂ€? ”  MinĂ€ sanoin: ”En ole varma. Miksi et yritĂ€ tarttua siihen ja kĂ€dellĂ€si ja vedĂ€ sitĂ€ ulos? ” Mutta pastori vastasi: ”Mutta kun en nĂ€e mitÀÀn!” 

   

Muut kirkon jĂ€senet taistelivat kukin matojensa kanssa kun seurasimme Herraa. Kun Jeesus oli tarkkaillut meitĂ€ hetken, HĂ€n sanoi: ”Herran Kirkon pyhĂ€t! TeillĂ€ on sisĂ€llĂ€nne PyhĂ€ Tuli. Huutakaa ‘PyhĂ€ Tuli’ ÀÀnekkÀÀsti. Kun huudatte PyhÀÀ Tulta, kaikki madot palavat”. Me kaikki huusimme ÀÀnekkÀÀsti:”PyhĂ€ tuli!” Madoista tuli tuhkaa. Joskus huusimme yhtĂ€aikaa. Mutta kĂ€vellessĂ€mme itse kukin huusimme aika ajoin ”PyhĂ€ Tuli!”   PyhĂ€n Hengen tuli syöksyi ulos ruumiistamme ja tappoi kaikki madot ympĂ€riltĂ€mme. Madot eivĂ€t antaneet periksi helpolla. Niiden hyökkĂ€ystoiminta jatkui hellittĂ€mĂ€ttĂ€. Minulla ei ollut aavistustakaan, mistĂ€ nuo kaikki madot tulivat. EnkĂ€ ymmĂ€rtĂ€nyt sitĂ€kÀÀn, miksi ne tulivat jatkuvasti meitĂ€ kohti. Me olimme tympÀÀntyneitĂ€ ja vĂ€syneitĂ€ niiden loputtomiin hyökkĂ€yksiin. Tunnin kuluttua olimme hĂ€din tuskin pÀÀsseet matoalueen ulkopuolella.

 

                Valkoisten Toukkien ja Matojen Paikka HelvetissĂ€

 

JĂ€lleen kerran Herra johti meidĂ€t hiukan syvemmĂ€lle helvettiin. Me kaikki olimme hermostuneita. En osaa sanoa pitkĂ€nkö matkan kĂ€velimme. Joo-Eun huusi ensimmĂ€isenĂ€: ”Ahhhh!” Paikka oli tĂ€ynnĂ€ toukkia ja matoja. Oh! Inhottavaa! Niiden mÀÀrĂ€ ylitti kaikki mielikuvituksen rajat. Tajusin, ettĂ€ niitĂ€ oli lanteillemme asti.

   

Heti kun toukat ja madot havaitsivat meidĂ€t, ne pitivĂ€t meitĂ€ ruokanaan. Ne kerÀÀntyivĂ€t ympĂ€rillemme ja alkoivat pistellĂ€ meitĂ€. Kiljuimme ja viskoimme niitĂ€ pois. Hypin ylös alas ja tallasin ötököitĂ€. Vaikka me tallasimme niitĂ€, ne eivĂ€t hellittĂ€neet. ”NiitĂ€ on liikaa.” Tappelimme niiden kanssa pitkÀÀn, mutta lopulta vĂ€syimme ja annoimme periksi. Kun katselimme toisiamme, pÀÀmme olivat matojen peitossa ja ne alkoivat pistellĂ€ meitĂ€.

   

Tunne siitĂ€, ettĂ€ toukat ja madot kiemusivat ruumiillamme oli kammottava. LisĂ€ksi ne kiemurrellessaan pistivĂ€t meitĂ€. Niiden hampaat olivat kuin  hammasrattaat, terĂ€viĂ€ ja pieniĂ€. Kun ne hyökkĂ€sivĂ€t ne purivat palan lihaa. Raavimme itseĂ€mme ja kivuliaat pistot jatkuivat. Niiden pistojen kuumuus oli sietĂ€mĂ€tön, se pani meidĂ€n raapimaan itseĂ€mme vielĂ€ enemmĂ€n.

   

Äitini inhosi hyönteisiĂ€. Kun katsoin Ă€itiĂ€ni, hĂ€n kirkui hysteerisesti: ”Ohh! HyönteisiĂ€ vihaan eniten! Vihaan matoja, mutta nĂ€itĂ€ toukkia eniten! MitĂ€ minun pitĂ€isi tehdĂ€?” NĂ€ytti siltĂ€, ettĂ€ Ă€itini inhosi eniten hyönteisiĂ€ yleensĂ€. MeillĂ€ meni monta tuntia nyppiessĂ€mme toukkia ja matoja irti ruumiistamme.

 

                KÀÀrmeitten Ja Tuhatjalkaisten Paikka HelvetissĂ€

 

Kun kiljuimme ja tappelimme matojen kanssa, Jeesus kÀveli kohti toista paikkaa. HÀn johti, me seurasimme. Ihmettelimme ja olimme uteliaita nÀkemÀÀn, mihin HÀn meidÀt seuraavaksi johtaakaan. Olimme kuitenkin peloissamme. Tien reunalla ei ollut muuta kuin pitkÀ jyrkkÀ pudotus. MeidÀn on tÀytynyt kulkea jyrkÀnteen reunalla. Vihaiset liekit roihusivat pohjalta. Liekit olivat niin laajoja, niin ettÀ pelkÀsimme niiden nielevÀn meidÀtkin. Varovaisesti kaikkialle kurkistelleen etenimme hitaasti. Jonkin aikaa kÀveltyÀmme tunsin, ettÀ meihin kietoutui nopeasti jokin. Sitten se armotta pisti niskaani.

   

TĂ€mĂ€ paikka oli tĂ€ynnĂ€ erilaisia kÀÀrmeitĂ€ ja tuhatjalkaisia. NiitĂ€ oli keko toisensa jĂ€lkeen. Olimme niin peloissamme, ettĂ€ aloimme kĂ€vellĂ€ takaperin, mutta ne lĂ€hestyivĂ€t meitĂ€. KÀÀrmeet ja tuhatjalkaiset kiertyivĂ€t sÀÀriimme, reisiimme, niskoihimme. Kun kÀÀrme kiertyi erÀÀn jĂ€senen niskan ympĂ€ri tiukasti, henkilö oli tukehtua. Tappelimme niitĂ€ vastaan. Ne purivat ja repivĂ€t meitĂ€. VĂ€syimme taistelussa totaalisesti. Vaikka olimme energiamme tuhlanneet ja nÀÀnnyksissĂ€, jatkoimme huutoa: ” PyhĂ€ Tuli!” yhĂ€ uudelleen ja uudelleen.

 

                         Toiseksi Korkea-Arvoisin Paholainen

                                     Nappaa Pastorin Pois

 

Kun Herra katsahti ja nĂ€ki meidĂ€t rĂ€ttivĂ€syneiksi, HĂ€n rohkaisi meitĂ€: ”PitĂ€kÀÀ pintanne, kallisarvoinen lauma!” Sitten HĂ€n johti meidĂ€t toiseen paikkaan. Kun Jeesus johti meitĂ€ kohti toista paikkaa, helvetin toiseksi arvokkain Paholainen tuli ja nappasi pastorin pois. Olimme kaikki Ă€llikĂ€llĂ€ lyötyjĂ€: ”Jeesus! Jeesus! Jotain hirvittĂ€vÀÀ on tapahtunut! Kuningaspaholainen on napannut pastorin pois! Kiiruhda, pelasta hĂ€net! MikÀÀn ei ole Sinulle, Herra, mahdotonta!” Sen jĂ€lkeen kun olimme vedonneet Herraan, HĂ€n sanoi: ӀlkÀÀ huolehtiko. Tarkastelkaamme tilannetta hetki. Katsotaanpa, mitĂ€ Paholainen aikoo
”

   

Kun Paholainen huusi: ”Lopultakin olet tullut helvettiin! Kuinka kauan olenkaan sinua odottanut? MinĂ€ kostan kaikkien niiden pĂ€ivien puolesta, joina sinĂ€ kukistit meidĂ€t. TĂ€nÀÀn on minun kostoni pĂ€ivĂ€. Pastori Kim, sinĂ€ olet ongelma!” Paholainen riisui kaikki hĂ€nen vaatteensa.

   

Paholainen toi esiin pelottavan terĂ€vĂ€n puukkonsa ja alkoi nylkeĂ€ sillĂ€ pastoria. Kun hengelliset silmĂ€nsĂ€ avatut kirkon jĂ€senet sen nĂ€kivĂ€t, he alkoivat huutaa paniikissa. ”Ahhhh! Jeesus! Pelasta Ă€kkiĂ€ pastori!”

    

Jeesus katseli vaitonaisena tapahtumaa. Paholainen ei ollut tietoinen lĂ€snĂ€olostamme. Kun Paholainen puukotti ja nylki pastorin ruumiin lihaa, se puhui itsekseen, mutisten hĂ€vyttömyyksiĂ€. Pastori huusi: ”Hei! Paholainen! Herra suojelee minua enkĂ€ tunne mitÀÀn kipua! Sinun kidutuksesi on hyödytöntĂ€ ja turhaa!” Olin sĂ€ikĂ€htĂ€nyt ja kysyin pastorilta: ”IsĂ€! Pastori! Etkö tunne kipua?” Pastori vastasi: ”Joosef, tunnen pistelyĂ€. Se tuntuu hyvĂ€ltĂ€ aivan pÀÀstĂ€ varpaisiin asti.” 

   

Pastori jatkoi huutamistaan: ”Hei! Paholainen! SinĂ€ hoidit alueitani, joita kutitti. Onko tuo parasta mitĂ€ voit tehdĂ€? Minulla on sisĂ€ssĂ€ni Kolmiyhteinen Jumala. Ei merkitse mitÀÀn kuinka paljon yritĂ€tkin aiheuttaa kipua minulle, se ei vaikuta mitÀÀn. Paholainen! Hahahaha! Minulla ei ole lainkaan kipuja! Tosiasiassa tunnen oloni virkistyneeksi.” Pastori nĂ€ytti nauttivan kokemuksestaan.

 

Sisar Baek, Bong-Nyo: Toiseksi rankattu paholainen oli nylkemÀssÀ pastorin elÀvÀnÀ. Sitten paholainen otti hÀneltÀ pÀÀnahan. Kykenin nÀkemÀÀn vain luurangon ja luut. Kun nÀin pastorin ulkomuodon, ajattelin mielessÀni, ettÀ nÀkymÀ oli kauhea. Mutta myös ratkiriemukas ja aloin nauraa kontrolloimattomasti. Ja vaikka pastori oli nyljetty elÀvÀnÀ ja hÀnen pÀÀnahkansa oli poistettu, hÀnkin nauroi ja heitteli vitsejÀ paholaiselle.

 

 Pastori kysyi: ”Jeesus! MiltĂ€ minĂ€ nĂ€ytĂ€n? Sisar Baek, Bong-Nyo? Olenko komea?” MinĂ€ kysyin: ”EntĂ€s sinĂ€? MiltĂ€s nyt tuntuu, pastori?” Luurankona pastori vastasi: ”Koko ruumiini tuntuu virkistyneeltĂ€! Olen kivuton. Itse asiassa minua kutittaa.” Pastori puhkesi isoÀÀniseen nauruun.

   

Jeesuskin nauroi ja sanoi: ”Pastori Kim, sinĂ€ se osaat huvittaa helvetissĂ€kin.” Rukousrallin jĂ€lkeen minĂ€ sanoin pastorille: ”Pastori! En katsonut alas enkĂ€ nĂ€hnyt sinun yksityisiĂ€ osiasi.”  Pastori vastasi: ”Hei! ÄlĂ€ sano noin!” Rouva Kang, Hyun-Ja ja me kaikki muut nauroimme hysteerisesti!

                                                    Hirviökihokki

 

Kim, Joosef: Kesken pastorin kidutusta, Jeesus osoitti toista paikkaa ja kehotti kaikkia katsomaan tarkasti. Se nÀytti kielekkeen reunalta. KielekkeellÀ seisoi alastomia miehiÀ ja naisia yhteen ahtautuneina. Se oli niin tiheÀksi ahtautunut ihmisjoukko, ettÀ mitÀÀn tilaa ei ollut kenenkÀÀn ympÀrillÀ. He eivÀt kyenneet ottamaan askeltakaan. KielekkeellÀ seisovat ihmiset alkoivat pudota yksi kerrallaan. He kirkuivat pudotessaan. Peloissaan he kaikki tarttuivat toisiinsa, rimpuillen niin etteivÀt putoaisi. En voinut katsella enempÀÀ vaan kÀÀnnyin pois.

   

Jeesus selitti, ettĂ€ nuo ihmiset eivĂ€t olleet palvelleet Jumalaa uskollisesti eikĂ€ kunnolla. He olivat tehneet huorin monta kertaa. JyrkĂ€nteen pohjalla heitĂ€ odotti jĂ€ttilĂ€ismĂ€inen simpukka, joka oli vuortakin suurempi. Kun ihmisiĂ€ tippui se avasi ja sulki suunsa. Heti kun ihmiset putosivat sen suuhun, se nieli heidĂ€t. Kun se avasi suunsa, saatoin nĂ€hdĂ€ siinĂ€ monia terĂ€viĂ€ hampaita. Ne olivat pienehköjĂ€ ja niitĂ€ oli suu tĂ€ynnĂ€. YlĂ€- ja alahampaat toimivat lomittain ryhmittyneinĂ€ kun suu sulkeutui tiukasti. NiinpĂ€ kun ihmiset tippuivat suuhunsa ja suu meni kiinni, terĂ€vĂ€t hampaat murskasivat ihmisten ruumiit. Ne nĂ€yttivĂ€t kuin lihanmureuttajan lĂ€pi menneiltĂ€. Kivunhuudot suljetun simpukan suusta olivat vielĂ€ hirvittĂ€vĂ€mpiĂ€ kuin putoavien huudot. Muistan kuinka jokin aika sitten nĂ€in TV:stĂ€ kĂ€rpĂ€sloukun nimeltÀÀn ”Kihokki”.  Kasvi metsĂ€stÀÀ kĂ€rpĂ€siĂ€ ja tuhoaa ne. Se, mitĂ€ nĂ€in TV:stĂ€ silloin, oli samaa mitĂ€ nyt nĂ€in helvetissĂ€.

   

Pelko alkoi kuluttaa minua kun katselin jĂ€rkyttĂ€vÀÀ nĂ€kymÀÀ. Jeesus sanoi: ”Rakas laumani Herran kirkosta, miltĂ€ helvetin olemassaolon todistaminen tuntuu? Te olette sinnikÀÀsti vaatineet pÀÀstĂ€ vierailemaan helvetissĂ€. MinĂ€ olen henkilökohtaisesti opastanut teitĂ€ ja nĂ€yttĂ€nyt teille helvetin. TĂ€stĂ€ lĂ€htien, otan teidĂ€t tĂ€nne useammin. Koko maailmassa on harvinaista saada tehdĂ€ ryhmĂ€matkaa helvettiin. Me alamme nyt lĂ€hteĂ€ pois helvetistĂ€ niin ettĂ€ ottakaa kĂ€sistĂ€nne kiinni ja seuratkaa Minua varovaisesti.” Kun Jeesus oli lopettanut puheensa, pastori palasi luoksemme normaalin nĂ€köisenĂ€. Me seurasimme Jeesusta ja aloimme poistua helvetistĂ€. Herra sanoi: ”Jos mielenne harhailee tai katseenne irtautuu Minusta, olette vaarassa. ÄlkÀÀ kadottako Minua nĂ€kyvistĂ€! PysykÀÀ ryhmĂ€ssĂ€ ja seuratkaa Minua! ”  Me kĂ€velimme lĂ€hekkĂ€in ja varoen, kun poistuimme helvetistĂ€. Me jĂ€timme helvetin.

 

      Huhtikuun seitsemĂ€stoista, sunnuntai- ilta 2005

 

Saarnateksti: ”SisĂ€ltĂ€, ihmisen sydĂ€mestĂ€, lĂ€htevĂ€t pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahnehtimiset, hĂ€ijyys, petollisuus, irstaus, pahansuopuus, jumalanpilkka, ylpeys ja mielettömyys. Kaikki tĂ€mĂ€ paha lĂ€htee sisĂ€ltĂ€ ja saastuttaa ihmisen. ” (Mk 7:21-23)

 

Pastori Kim, Yong-Doo: NĂ€iden pĂ€ivien aikana Herra puhui minulle usein unissa ja visioissa. ”Pastori Kim! SinĂ€ et ole rukoillut tarpeeksi nĂ€inĂ€ pĂ€ivinĂ€! Sinun tĂ€ytyy rukoilla vĂ€hĂ€n useammin ja palavammin!” Herra ei salli meidĂ€n olevan vailla rukousta. MitĂ€ hyvĂ€nsĂ€ aiomme tehdĂ€, sen perustuksena on aina oltava rukous – tĂ€tĂ€ Herra painotti minulle. Olin ajatellut lopettavani saarnan pikkuisen varhaisemmin tĂ€nÀÀn ja menevĂ€ni levolle, mutta Herra johti minut tĂ€ysin eri suuntaan.

   

Vaikka fyysinen ruumiini tuli sietÀmÀttömÀn vÀsyneeksi, Herra lÀhestyi meitÀ tosi erikoisella suunnitelmalla. MehÀn olemme aina hyvin kiitollisia ja haltioissamme, kun Herra yllÀttÀÀ meidÀt lahjoillaan. Herra johdattaa tai luo olosuhteita, jotka ovat meille ennakoimattomia ja HÀn jatkaa meidÀn pitÀmistÀmme hÀmmÀstyksen tilassa. Rukouksen ja Apostolinen uskontunnustuksen vÀlityksellÀ jumalanpalveluksen alussa ja voimallisen jumalanpalveluksen kautta Herra tekee meistÀ tulipalloja.

   

Palvonta tulessa tuottaa sanoinkuvaamatonta iloa ja Herra tarkkailee meitĂ€ yhĂ€ kiinteĂ€mmin. Jeesus tanssi ilahtuneena, kun lauloimme ylistyslauluja. HĂ€n tanssi noin tunnin. Sitten Herra sanoi kovalla ÀÀnellĂ€: ”MinĂ€ suon teille erikoislahjoja. Tulkaa kaikki eteen riviin. LĂ€htekÀÀmme tĂ€nÀÀn ryhmĂ€nĂ€ taivaaseen!”  Kaikki huusivat ja iloitsivat: ”KyllĂ€! Iloitaan ja riemuitaan!”

 

                         RyhmĂ€matka Taivaaseen Herran Kanssa

 

Kysyin Herralta: ”Herra, muistan kun sanoit, ettet voi ottaa kuin yhden henkilön kerrallaan taivaaseen.” Herra vastasi: ”KyllĂ€, niin sanoin. Mutta te olette tehneet minut tĂ€nÀÀn todella onnelliseksi. Haluan ottaa teidĂ€t kaikki ryhmĂ€nĂ€ taivaaseen! Miksi valitat?” Vastasin: ”Ei, en ollenkaan! En valita! Pikemminkin kiitĂ€n sinua. Kuitenkin joukossa on joitain, joiden hengelliset silmĂ€t eivĂ€t vielĂ€ ole avatut – kuinka he voivat nĂ€hdĂ€?” Herra vastasi: ӀlĂ€ ole huolissasi siitĂ€ asiasta. PyhĂ€t, joiden silmĂ€t ovat auki, seisovat rivissĂ€ niiden kanssa, joiden ei ole. He seisovat rivissĂ€ niin ettĂ€ joka toisen silmĂ€t ovat auki ja joka toisen ei. TĂ€ten ne, joiden silmĂ€t ovat auki, kykenevĂ€t selittĂ€mÀÀn kaikille mitĂ€ taivaassa nĂ€kevĂ€t.” Jatkoin kysellen monia asioita ja monien uteliaisuuttani herĂ€ttĂ€neiden asioiden selvittelyĂ€. Herra vastasi: ”Pastori Kim! Miksi olet niin uskonnollinen? Sinusta on tullut hyvin uskonnollinen ja nyt se on tullut tavaksesi.  Miksi et murtaudu ulos tuosta uskonnollisesta tilastasi ja rutiinistasi ja anna minulle aitoa palvontaa ja palvelua?” En kyennyt sanomaan mitÀÀn. Seurasin HĂ€ntĂ€ hiljaisuudessa.

   

Herra puhui: ”MinĂ€ rakastan palvontaa mitĂ€ sinun kirkkosi antaa Minulle. Olen erittĂ€in ilahtunut, iloinen, ja hĂ€mmĂ€stynyt teidĂ€n ylistyksestĂ€nne. Lopetetaan puhuminen ja seuratkaa Minua. TĂ€nÀÀn pastori Kim kokee erikoisen tapahtuman. HĂ€n saarnaa taivaan kirkossa. Saarnaa humoristisesti ja tuottaa IsĂ€lle ja Minulle iloa. Nyt taivaan pyhĂ€t ovat hyvin innoissaan.  He tietĂ€vĂ€t, ettĂ€ ryhmĂ€ pyhiĂ€ Herran Kirkosta on tulossa vierailemaan taivaassa. He aikovat pitÀÀ juhlat.  He riemuitsevat saadessaan nĂ€hdĂ€ teidĂ€t!  He valmistelevat suurta juhlaa! Pastori Kim tulee saarnaamaan vaikuttavasti. TĂ€hĂ€n mennessĂ€ MinĂ€ olen ollut ainoa, joka nĂ€ki teidĂ€t ja kĂ€vi luonanne. TĂ€nÀÀn lukemattomat vĂ€kevĂ€t enkelit ja taivaalliset pyhĂ€t kuuntelevat saarnaasi, henkilökohtaisesti. He nauttivat siitĂ€. Pastori Kim,  saarnaathan kuten olet saarnannut Maan pÀÀllĂ€. ÄlĂ€ hermostu Ă€lĂ€kĂ€ jĂ€hmety, vaan ole ja puhu vapaasti sellaisena kuin olet. Tee IsĂ€, Minut ja PyhĂ€ Henki iloiseksi!”, minua muistutettiin tĂ€stĂ€ jĂ€lleen. Kysyin Jeesukselta: ”Herra, hengellisiĂ€ silmiĂ€ni ei ole tĂ€ysin avattu. Millaisen saarnan SinĂ€ haluat, ettĂ€ pidĂ€n? ” Herra hymyili ja sanoi, ettĂ€ kyllĂ€ se hyvin menee.

   

Kim, Joosef: Me liikuimme taivasta kohti Jeesuksen johtamana. Me kuljimme ilmakehĂ€n ja avaruuden halki ja sitten saavuimme galaksiin. Joo-Eun huusi rivin pÀÀstĂ€: ”Vau! Pastori! Olemme galaksissa!” TĂ€llĂ€ kertaa Sisar Baek, Bong-Nyo kiljaisi: ”SehĂ€n on galaksi!” Vaikka sen nĂ€kisi kuinka monta kertaa, galaksi on aina hĂ€mmĂ€styttĂ€vĂ€ nĂ€ky. Se on suuremmoinen ja mahtava.

   

Jeesus sanoi: ”Te kaikki – pitĂ€kÀÀ tiukasti kiinni toistenne kĂ€sistĂ€! TÀÀltĂ€ me menemme pimeÀÀn tunneliin.” Milloin ikinĂ€ menen tĂ€mĂ€n pimeĂ€n tunnelin lĂ€pi, tunnen hyytĂ€vÀÀ kylmyyttĂ€ ja vakavoidun. Myös koko ihoni nousee kananlihalle ja alan vapista. TĂ€stĂ€ tunteesta en todellakaan pidĂ€. Herra huusi. ”Kallisarvoinen lammaslaumani Herran Kirkosta, te olette todella sÀÀlittĂ€viĂ€ ja köyhiĂ€. Jopa vaikeassa tilassanne, olette kaikki antaumuksellisia rukoilijoita. Siksi nĂ€ytĂ€n teille taivaan ja taivasta niin paljon kuin haluatte sitĂ€ nĂ€hdĂ€! Olemme melkein perillĂ€.” Saavuimme taivaan portille. SiellĂ€ oli kaiken mielikuvituksen ylittĂ€vĂ€ mÀÀrĂ€ mahtavia enkeleitĂ€ ja taivaan pyhiĂ€ toivottamassa meidĂ€t tervetulleiksi: ”Hallelujaa! Vau! Tervetuloa taivaaseen! On tĂ€ytynyt olla vĂ€syttĂ€vĂ€ matka tulla tĂ€nne taivaaseen asti. Oi  - tuo pyhĂ€ on Pisama! Olen aina kuullut sinusta! Neiti SyntymĂ€merkki! ( Miss Mole). NĂ€en sinut taas! ” Tervetulojuhlijoiden keskellĂ€ saatoin nĂ€hdĂ€ jo ennestÀÀn taivaassa usein tapaamiani henkilöitĂ€, ja myös monia, joita en ollut ennen tavannut. He toivottivat tervetulleiksi ja halasivat meitĂ€. HeillĂ€ piti kiirettĂ€ pÀÀstĂ€ tervehtimÀÀn meitĂ€ kaikkia.

   

Ensiksi astuimme IsĂ€n Valtaistuimen eteen ja kumarsimme syvÀÀn kunnioittavasti. Pastori sanoi: ”IsĂ€ Jumala, me, jotka olemme tĂ€ynnĂ€ syntiĂ€, olemme tÀÀllĂ€.  Anna syntimme anteeksi.” IsĂ€ sanoi: ”TeidĂ€n tĂ€ytyy olla matkastanne vĂ€syneitĂ€. HaHaHa!” HĂ€n nauroi syvĂ€llĂ€ ÀÀnellÀÀn kovin ilahtuneena.

   

Niin pian kuin IsÀ Jumala ja Jeesus sallivat meidÀn keskustella taivaan pyhien kanssa, suuri joukko pyhiÀ kerÀÀntyi ympÀrillemme puhuakseen meidÀn kanssamme. Taivaassa, Jumalan ilahduttamiseksi, oli suunniteltu neljÀ erilaista erikoistapahtumaa. MeidÀn tuli johtaa nÀitÀ tapahtumia. MeistÀ nÀytti tulleen hyvin suosittuja. Mutta pastori nÀytti olevan ryhmÀmme vetonaula.

   

YhĂ€ enemmĂ€n taivaallisia pyhiĂ€ kerÀÀntyi pastorin ympĂ€rille. He tulivat innolla kĂ€ttelemÀÀn hĂ€ntĂ€. Maan pÀÀllĂ€ monet ihmiset jahtaavat filmitĂ€htejĂ€ ja yrittĂ€vĂ€t saada heidĂ€n nimikirjoituksensa. He tulevat yhdestĂ€ nimmarista innostuneeksi ja onnelliseksi. Me tunsimme olevamme samankaltaisessa tilanteessa,  joka oli taivaassa. Olin erittĂ€in yllĂ€ttynyt. Kun katsoin isÀÀni, joka puhui Jeesukselle, isĂ€ni alkoi kyynelehtiĂ€:

   

” Rakas Jeesukseni! Maan pÀÀllĂ€ olen Mr. Nobody ( Herra Ei-kukaan). Minut tunnetaan vain pienen kirkon pastorina. Olen pastori, joka ei todellakaan johda mitÀÀn suurta kirkkoa. En ymmĂ€rrĂ€, miksi taivaalliset pyhĂ€t haluavat tavata meitĂ€ ja juhlia takiamme. En ymmĂ€rrĂ€ tĂ€tĂ€ hetkeĂ€â€, maallinen isĂ€ni sanoi. Herra vastasi: ”Enkelit ovat jo taltioineet jumalanpalveluksesi taivaallisella videokameralla ja sitĂ€ nĂ€ytetÀÀn taivaassa. LisĂ€ksi kasvonne ja kaikki tarinanne ovat  taivaan sanomalehdessĂ€.  Jaan taivaan sanomalehden kaikille pyhille. Siksi teistĂ€ kaikista on tullut suosittuja”.

   

Kun todistin tuota nÀkymÀÀ, minusta tuntui, ettÀ olisin pikemminkin nÀhnyt unta kuin todellisuutta. Taivaalliset pyhÀt kertoivat, ettÀ Jeesus tuntee jokaisen yksittÀisen tekomme ja taltioi sen. Sitten HÀn kertoo taivaallisille pyhille meistÀ. LÀsnÀ oli joukoittain Raamatussa mainittuja uskon ihmisiÀ, jotka tulivat tapaamaan meitÀ. Mekin saatoimme puristaa heidÀn kÀsiÀÀn ja halata heistÀ jokaista.

   

MinĂ€ myös tapasin pastori Kim, Young Gunin, joka oli ollut kirkossamme vieraspuhujana. HĂ€n sanoi: ”Vau! Joosef, olet tullut tĂ€nne! Ennen kuin olin tullut taivaaseen, en tiennytkÀÀn, ettĂ€ Herran kirkko on nĂ€in kuuluisa taivaassa.”  Me kaikki nauroimme yhdessĂ€ ja halasimme toisiamme. Olimme haltioissamme. MinĂ€ kÀÀnsin pastori Kim Young Gunin keskustelun isĂ€lleni. Tarkistin, miten muilla kirkon jĂ€senillĂ€ meni. He kaikki kĂ€vivĂ€t vilkasta keskustelua lukemattomien taivaan pyhien kanssa.

   

Halusin keskustella erityisesti Mooseksen kanssa enemmĂ€n kuin kenenkÀÀn muun pyhĂ€n tai profeetan kanssa. Olin aiemmin jo pÀÀttĂ€nyt, ettĂ€ jos ikinĂ€ saisin vielĂ€ vierailla taivaassa, haluaisin tavata juuri Mooseksen. NiinpĂ€ huusin: ”Profeetta Mooses!” Heti kun olin huutanut, Profeetta Mooses ilmestyi ja tervehti minua. ”Tervetuloa, PyhĂ€ Joosef! MinĂ€ todella toivotan sinut tervetulleeksi taivaaseen.” Mooses nyökkĂ€si kevyesti pÀÀllÀÀn tervetulemisen merkiksi. Mooses jatkoi: ” EthĂ€n vain ylistĂ€ minua Ă€lĂ€kĂ€ kutsu minua Profeetta Moosekseksi.  Kutsu minua PyhĂ€ksi Moosekseksi.”

   

Pastori ja Mooses tervehtivĂ€t toisiaan myös. Pastori sanoi: ”Mooses, me olemme tavanneet Jumalan pyhĂ€kössĂ€, eikö vain?” Mooses vastasi: ”Ah ha! Oikein!” Pastori sanoi: ”Me tapasimme salaisessa huoneessa, jossa on Liiton Arkku. Herra oli siellĂ€ kanssamme myös. Muistelen, ettĂ€ siellĂ€ oli joitakin muitakin asioita, olenko oikeassa?” Niin pian kuin pastori puhui aiheesta, Mooses torjui sen kĂ€dellÀÀn yllĂ€ttyneenĂ€ ja sanoi: ”Sinun ei pidĂ€ puhua tuosta paikasta. Tuosta paikasta puhuminen on kielletty – Jumala ei salli sitĂ€!” Pastori lopetti vĂ€littömĂ€sti.

 

   

Pastori Kim, Yong-Doo: ”Poikani Joosefin tulkkaamana kykenin puhumaan pastori Kim, Young Gunin kanssa, joka kuoli jo useita pĂ€iviĂ€ sitten.” Pastori Kim, Young Gun sanoi vĂ€liin: ”MinĂ€ ylirasitin fyysistĂ€ ruumistani Herralle. Minun elĂ€mĂ€ntoiveeni oli saada kuolla saarnan aikana alttarille. Ajattelin, ettĂ€ jos työni on Herralle, ylirasittumiseni olisi upea teko. Olin kuitenkin vÀÀrĂ€ssĂ€. Kun tĂ€ytin 61, kuolin ja saavuin taivaaseen. YmmĂ€rsin, ettĂ€ työni Herralle olisi ollut kyllin hyvÀÀ vielĂ€ sen iĂ€n jĂ€lkeenkin. Hoidin terveyttĂ€ni vastuuttomasti ja elĂ€mĂ€ni pÀÀttyi 61- vuotiaana. Tajusin sen vasta saavuttuani taivaaseen. Pastori Kim Yong – Doo, Ă€lĂ€ hoida terveyttĂ€si yhtĂ€ huonosti kuin minĂ€. PidĂ€ siitĂ€ hyvĂ€ huoli. Jatka työtĂ€si kuten sinut on mÀÀrĂ€tty jatkamaan, pelasta monia sieluja ja johdata heidĂ€t taivaaseen. MinĂ€ pyydĂ€n sinua, Ă€lĂ€ ole kuten minĂ€?” Lukematon mÀÀrĂ€ taivaallisia pyhiĂ€ kosketti kĂ€siĂ€ni ja ruumistani. Aina kun he koskettivat, ruumiini tunsi kosketuksen ja kĂ€teni liikkuivat spontaanisti.

   

Tapasimme taivaassa lukemattomia ihmisiĂ€ ja keskustelimme heidĂ€n kanssaan. KĂ€ttelimme ja tervehdimme pitkÀÀn kunkin kanssa kuten olisimme maassakin tehneet. Herra itse vei meidĂ€t eri paikkoihin taivaassa nĂ€yttÀÀkseen ympĂ€ristöÀ. Vain hengelliset silmĂ€nsĂ€ auki saaneet kykenivĂ€t kaiken nĂ€kemÀÀn ja kertoivat toisille mitĂ€ tapahtui; nĂ€mĂ€ toiset olisivat muuten  saaneet tyytyĂ€ vain tuntoaisteihinsa. Esimerkiksi kun taivaalliset PyhĂ€t pitivĂ€t kĂ€siĂ€mme, nykivĂ€t vaatteitamme tai halasivat meitĂ€, saatoimme selkeĂ€sti tuntea nuo aistimuksina.

 

 

 

 

 

     Keskustelut Mooseksen, Jobin, Samuelin Ja Simsonin Kanssa

 

Mooses seisoi rinnallani kautta koko vierailun, joka antoi meille mahdollisuuden keskustella monista Raamatun tapahtumista. Poikani Joosef oli yhteyshenkilö vĂ€lillĂ€mme. Kysyin: ”PyhĂ€ Mooses, minulla on kuuma temperamentti ja suutun helposti. Kuinka ikimaailmassa onnistuit johtamaan sellaisen ihmisjoukon Kanaanin maahan? Kun katsomme Moos.2: 17:1-6, niin siellĂ€ kerrotaan tapahtumasta, jossa iskit kalliota ja vettĂ€ alkoi virrata. MiltĂ€ se Sinusta tuntui?” Mooses vastasi: ”Minulla oli enemmĂ€n ongelmia kuin teillĂ€ nykypastoreilla on. MinĂ€kin olin temperamentikas ihminen. Itse asiassa en halua keskustella mistÀÀn mitĂ€ minulle maan pÀÀllĂ€ tapahtui.”

    

Mooses on todella suuri pyhÀ. HÀn on aina nöyrÀ, eikÀ milloinkaan ylistele hyvillÀ töillÀÀn. Myös muut taivaalliset pyhÀt olivat ihan samanlaisia. Yritin haastaa Moosesta keskustelemaan kysymÀllÀ selityksiÀ joihinkin Sanan kohtiin, joita itse en ymmÀrtÀnyt tÀysin. Ihmettelin ja odotin mitÀ hÀn vastaisi niihin. Mutta joka kerta kun yritin kysyÀ, hÀn vain vastasi, ettei halua keskustella asioista, joita hÀnelle tapahtui maan pÀÀllÀ.

   

Kun olin lopettanut Mooseksen kanssa, tapasin Jobin. HĂ€n on uskon mies. MeillĂ€ oli hyvĂ€ keskustelu. Sanoin: ”PyhĂ€ Job! Jobin kirjan nĂ€itĂ€ sanoja on erityisesti kehuttu maan pÀÀllĂ€: ‘Kun alkusi ovat nöyriĂ€, tulevaisuutesi kukoistaa.’ (Job 8:7). Muut kirkon jĂ€senet ja minĂ€ kĂ€ytĂ€mme tuota sanaa usein.” Job reagoi: ”Todellako? ” MinĂ€: ”Kuinka selviydyit niin monesta koetuksesta ja kĂ€rsimyksestĂ€?  Olit suurenmoinen.” Job vastasi: ”En tehnyt mitÀÀn. Kaikki mikĂ€ tapahtui, tapahtui IsĂ€n Jumalan Armon kautta.”

   

Jatkoin kyselyjĂ€ni: ”PyhĂ€ Job, elĂ€mĂ€si oli niin dramaattinen. Ruumiisi oli peittynyt matoihin ja  rupiin ( Job 7:5). Olit kivuliaitten haavojen peitossa pÀÀstĂ€ varpaisiin. Otit jopa palasen rikkoutunutta saviastian palaa ja raavit sillĂ€ itseĂ€si.  ( Job 2:7-8) . Haluaisin kuulla miltĂ€ sinusta tuntui. Haluan lohduttaa maan pÀÀllĂ€ sinun sanoillasi niitĂ€ pyhiĂ€, jotka kĂ€rsivĂ€t erilaisissa koettelemuksissa.” Mutta Job pysyi itsepintaisesti kannassaan, ettĂ€ kaikki mikĂ€ tapahtui ja tehtiin oli tehty ja tapahtui Herran armon kautta.

   

Taas kerran kysyin Jobilta tapahtumasta Jobin kirjan lopussa:”Kaikki lapsesi kuolivat Saatanan kĂ€destĂ€, mutta Sinua siunattiin monilla lapsilla. Olivatko nuo seuraavat lapset vaimosta, joka kirosi Sinua vai oliko Sinulla toinen vaimo?”  Job vastasi ikÀÀn kuin olisi harmissaan ja hĂ€n kysyi, miksi minulle oli niin tĂ€rkeÀÀ saada kysellĂ€ tuollaisia. MinĂ€ siis pÀÀtin keskustelun hĂ€nen kanssaan viimeiseen lausahdukseen: ”Kun HĂ€n on koetellut minua, minĂ€ tulen esiin kuin kulta.” Selitin Jobille, kuinka monet Sanan palvelijat hellivĂ€t juuri tĂ€tĂ€ lausetta.

   

Jobin jĂ€lkeen keskustelin Samuelin kanssa: ”PyhĂ€ Samuel, pidĂ€n lauseesta ‘MitĂ€ minuun tulee, olkoon se minusta kaukana, ettĂ€ tekisin syntiĂ€ Herraa vastaan laiminlyömĂ€llĂ€ rukouksen Sinulle. Ja minĂ€ opetan sinulle tien, joka on hyvĂ€ ja oikea.’ YritĂ€n elÀÀ tĂ€mĂ€n lauseen mukaan.” Samuel vastasi suurella ilolla: ”Ah! Ihanko totta? Kiitos sinulle! Rukoile lakkaamatta. Kun rukoilet, vastaukset aina tulevat.”

   

Tapasin ja keskustelin monen Raamatun henkilön kanssa. IkĂ€vĂ€ kyllĂ€ en tuntenut taivaan todellisuutta, koska hengelliset silmĂ€ni eivĂ€t olleet avatut ja minun oli kĂ€ytĂ€vĂ€ keskustelu Joosefin tulkkauksen avulla. Taivaassa oli iso juhla koska kirkkomme jĂ€senet olivat paikalla. Jeesus yllytti meitĂ€: ”Kiiruhtakaa, lopettakaa keskustelunne taivaallisten pyhien kanssa. MenkÀÀmme eri taivaan paikkoihin. Minulla on teille monia paikkoja nĂ€ytettĂ€vĂ€nĂ€.” Siksi en voinut kysyĂ€ kaikista Sanan paikoista, joita mielessĂ€ni oli. JĂ€i vielĂ€ monia jakeita, joiden merkitystĂ€ en tiennyt. Ne olivat vaikeita ja niille kullekin oli erilaisia tulkintoja. Halusin saada yksimielisyyden eri mielipiteisiin niistĂ€. Mutta kykenin vain lyhyesti puristamaan kĂ€ttĂ€ pyhien kanssa ja sanomaan hyvĂ€stit heille. Kun hyvĂ€stelimme lupasimme, ettĂ€ vielĂ€ tapaamme toisemme.

   

HyvĂ€stien aikana jatkoin kysymyksiĂ€ Paavalille, Eenokille, Samuelille, Moosekselle ja Simsonille. Simsonin kanssa yritin nuuskia hĂ€nen suhteestaan Delilahin kanssa. Kysyin kuinka kaunis Delilah oli, ettĂ€ Simsonin tĂ€ytyi paljastaa salaisuus hĂ€nelle. Simson vastasi, ettei hĂ€n halua keskustella tĂ€stĂ€ asiasta, koska se oli niin hĂ€mmentĂ€vĂ€. YmmĂ€rsin, ettĂ€ olin iskenyt sensitiiviseen asiaan enkĂ€ ottanut HĂ€nen tunteitaan huomioon. Kun ymmĂ€rsin tĂ€mĂ€n, kaduin kysymystĂ€ni. Joosef sanoi: ”Pastori, lopeta nyt! Simson on hĂ€mmentynyt ja ymmĂ€llÀÀn.”  Olin pÀÀttĂ€nyt keskustelun nolosti.

 

                                       Tulitunnelin SisÀÀnkĂ€ynti

 

Jeesus sanoi: ”Seuratkaa Minua. MenkÀÀmme Tulitunnelin sisÀÀnkĂ€ynti-ovelle. Tunneli on tĂ€ynnĂ€ PyhÀÀ Leimuavaa Tulta”.  Seurasimme Herran kĂ€skystĂ€. Olin aiemmin pyytĂ€nyt henkilökohtaista palvelusta Herralta koskien tĂ€tĂ€ tunnelimatkaa. Nyt pyyntöni oli hyvĂ€ksytty. Herra sanoi: ”Pastori Kim, koska sinulta puuttuu vielĂ€ rukousta, sinun on rukoiltava hieman enemmĂ€n saadaksesi tulla viedyksi tuohon tunneliin. TĂ€nÀÀn, lastesi ja kirkon niiden jĂ€senten kautta, joiden hengelliset silmĂ€t on avattu, voit kysyĂ€ Tulitunnelista. Me vain seisomme tunnelin sisÀÀnkĂ€ynnin edessĂ€ ja sitten palaamme.”

   

Herra seisoi tulitunnelin sisÀÀnkĂ€ynnin edessĂ€. MinĂ€ seisoin Herran takana. Me kaikki tunsimme leimuavien liekkien lĂ€mmön kun se henkĂ€ili tunnelista. SĂ€teilylĂ€mpö oli niin kuumaa, ettĂ€ jouduimme kÀÀntymÀÀn poispĂ€in siitĂ€. Kysyin Herralta: ”Vaikka me seisomme vasta sisÀÀnkĂ€ynnin edessĂ€, lĂ€mpö on valtava. Kuinka voin kestÀÀ kuumuuden? En ymmĂ€rrĂ€ kuinka voisin sen kestÀÀ.” Herra vastasi:

 â€Ă„lĂ€ huolehdi itse siitĂ€. MinĂ€ teen mahdolliseksi sinulle kestÀÀ kuumuus. Jotta Sinusta tulisi Tulipallo, sinun on astuttava sisÀÀn Tulitunneliin. Vain siten ja sen jĂ€lkeen sinulle voidaan suoda Tulen palveluvirka, joka kattaa monia alueita. SinĂ€ kĂ€yt lĂ€pi kunkin vaiheen kerrallaan. Siksi huolehdi siitĂ€, ettĂ€ valmistaudut jokaiseen vaiheeseen riittĂ€vĂ€llĂ€ rukouksella. PidĂ€ itsesi hyvĂ€ssĂ€ fyysisessĂ€ kunnossa ja – voimassa. ÄlĂ€kĂ€ unohda neuvojani.”

 

 

 

 

 

 

        Pyhien Kodit Taivaassa Sijaitsevat Samassa Naapurustossa

 

Kim Joo-Eun: Kun Jeesus nÀytti meille taivaalliset kotimme, HÀn selitti kunkin yksityiskohtia. Pastorin koti oli oli niin korkea, etten nÀhnyt sen huippua. Rva Kang, Hyun-Jan koti oli hieman matalampi kuin pastorin. Mutta hÀnenkin kotinsa oli ÀllistyttÀvÀn korkea ja leveÀ.

   

NĂ€in myös Veli Haak-Sungin , Sisar Yoo-Kyungin, veli Joosefin, diakonissa Shinin, Jung Minin, Miinan, PyhĂ€n Lee, Kyung-Eunin ja omani kodit. Koska PyhĂ€ Lee, Kyung-Eun oli juuri tehnyt parannuksen ja katunut ja tullut takaisin Herran luo, hĂ€nen kotinsa perustukset oli juuri tehty puhtaasta kullasta. NĂ€ytti siltĂ€, ettĂ€ Jeesus oli pÀÀttĂ€nyt nĂ€yttÀÀ meille todella monia paikkoja taivaassa. Herra oli siirtĂ€nyt seurakunnan jĂ€senten kodit erÀÀlle taivaan parhaimmista alueista. Nyt saatoimme elÀÀ lĂ€heisessĂ€ yhteydessĂ€ toisiimme ja nauttia toistemme ystĂ€vyydestĂ€ useammin. NĂ€ytti siltĂ€, ettĂ€ mitĂ€ korkeammaksi kodit tulivat sitĂ€ leveĂ€mpiĂ€ ne olivat. Niiden muodot muistuttivat erÀÀn kukan, ”Aamun Kirkkaus ”, muotoa. Jotkin kodit olivat kuitenkin erilaisia muodoiltaan.

   

Herra antoi meille myös hieman vapaa-aikaa kÀvellÀ ja katsella. SitÀ annettiin myös taivaan pyhille. Istuin nurmikolla ja lepÀsin. Sitten pelailimme ja juoksimme ympÀriinsÀ niin paljon kuin halusimme. Me kaikki hajaannuimme ja kÀvimme taivaan eri paikoissa. Aika maassa oli yli puolenyön, mutta taivaassa aika tuntui pysÀhtyneen. Ei ollut kÀsitettÀ ajalle.

   

2. Piet. 3:8: ”TĂ€mĂ€ yksi Ă€lköön kuitenkaan olko teiltĂ€ salassa, rakkaani; Herralle yksi pĂ€ivĂ€ on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi pĂ€ivĂ€.”

 

                                   Saarna Taivaan Kirkossa

 

Sisar Baek, Bong-Nyo: Jeesus kutsui meidĂ€t kaikki kokoon. HĂ€n pani meidĂ€t kaikki jonoon ja johti kohti taivaan kirkkoa. Sen jĂ€lkeen kun HĂ€n oli kĂ€vellyt aika pitkĂ€n ajan, Herra sanoi: ”No niin, tĂ€ssĂ€ on taivaan kirkko! Se on jo monien sielujen tĂ€yttĂ€mĂ€. Mahtavat enkelitkin ovat tulleet. Nopeasti, kĂ€ykÀÀ sisÀÀn!” Me kĂ€vimme nopeasti sisÀÀn kirkkoon.

  

Taivaan kirkko oli uskomattoman iso ja mahtava. Se oli upea ja sanoinkuvaamaton. Joosef ja Joo-Eun olivat hyvin vaikuttuneita. He huudahtelivat kun katselivat kirkon kokoa ja mittoja. Pastori ja vaimonsa, joiden hengelliset silmĂ€t eivĂ€t olleet avatut, eivĂ€t voineet nĂ€hdĂ€ mitĂ€ tapahtui. Kysyin Herralta: ”Herra, jos SinĂ€ avaisit tĂ€ysin pastorin ja hĂ€nen vaimonsa silmĂ€t ja antaisit heille mahdollisuuden saarnata, se olisi upeaa. On tosi valitettavaa, ettĂ€ he eivĂ€t nĂ€e.”

   

Herra sanoi: ”Pastori ja rouva Kang, Hyun-Ja saavat myöhemmin mitĂ€ syvimmĂ€n ja suurimman hengellisen uudistumisen. Vaikka he eivĂ€t nykyisin nĂ€e hengellisillĂ€ silmillÀÀn, he tulevat silti saarnaamaan innolla ja luovasti kuten tavallisesti.”

   

Minusta tuntui, ettĂ€ taivaan kirkko olisi ollut suurempi kuin koko maapallo. Kirkkoa eivĂ€t tĂ€yttĂ€neet vain taivaan pyhĂ€t vaan myös enkelit osallistuivat.  Molemmista syntyi valtaisa joukko. Jeesus meni alttarille, jossa IsĂ€n valtaistuin sijaitsi ja HĂ€n sai kaikki meidĂ€t kumartumaan IsĂ€n edessĂ€. Me kohteliaasti kumarsimme ja palvoimme. Sitten me kumarruimme maahan asti.

   

Kun Jeesus seisoi alttarin ristin edessÀ, HÀn esitteli kunkin meistÀ taivaallisten pyhien joukolle. Jeesus seisoi alttarin keskellÀ. EnsimmÀinen rivi vasemmalla, oli Mooseksen johtama. Enkelit Gabriel ja Mikael seisoivat kummallakin sivulla, yksi vasemmalla ja toinen oikealla.

   

He kaikki olivat kiinnittĂ€neet katseensa meihin. Pastori meni alttarille ja tervehti joukkoa. Kun lauluja esitettiin koko ajan, ylistys ja palvonta alkoivat. Ihan kuten meidĂ€n kirkossa, ihmiset tanssivat PyhĂ€ssĂ€ HengessĂ€ ja liikkuivat eteen. Ylistyksen ja palvonnan kuuluessa he tanssivat. Laulettiin lauluja kuten” Ota Vastaan PyhĂ€ Henki”, ”Nouse ja Taistele Paholaista Vastaan” ym. Laulut jatkuivat kertoen PyhĂ€stĂ€ HengestĂ€ ja sitten Jeesuksen VerestĂ€.

   

NĂ€ytti siltĂ€, ettĂ€ rouva Kang, Hyun-Jan PyhĂ€n Hengen tanssi olisi saavuttanut tĂ€yden kypsyytensĂ€. HĂ€n tanssi kuten vesi, joka virtaa rauhallisena. HĂ€n aloitti tanssin voimalla, jossa hĂ€nen liikkeensĂ€ muuttuivat rauhallisuudesta voimaan, kun PyhĂ€ Henki vuodatti Tulen hĂ€nen ylleen. Kun hĂ€n kuumeni PyhĂ€n Tulen vaikutuksesta, hĂ€nen kasvonsa punehtuivat vĂ€hitellen. Taivaalliset sielut olivat kiinnittĂ€neet katseensa rouva Kang, Hyun-Jan PyhĂ€n Hengen tanssiin.  Jeesus nauroi ilahtuneena ÀÀnekkÀÀsti. HĂ€n oli erittĂ€in tyytyvĂ€inen: ”Rouva Kang, Hyun-Ja on rakastunut Minuun tĂ€ysin.”  Kun meillĂ€ oli jumalanpalvelus maan pÀÀllĂ€, Herra oli tuonut profeetta Elian monta kertaa katsomaan palvelustamme. Jumalanpalvelusten jĂ€lkeen Elia saattoi lĂ€hestyĂ€ rouva Kang, Hyun–Jata ja hĂ€n sanoi: ”Kuinka ikimaailmassa osaat tanssia noin kauniisti PyhĂ€ssĂ€ HengessĂ€? MinĂ€ rakastan erityisesti kĂ€siliikkeitĂ€si.” Ja sitten Elia sitten kosketti hĂ€nen kĂ€siÀÀn.

   

Rouva Kang, Hyun-Ja tanssi PyhÀssÀ HengessÀ pitkÀÀn. Tanssin keskiosassa taivaan sielut ja enkelit huusivat innoissaan onnitellen kaikki yhteen ÀÀneen. He myös tanssivat ja palvoivat Jumalaa yhdessÀ. Sitten pastori tuli ylös alttarille ja aloitti saarnansa Jeesuksen katsellessa sivulta. Kun pastori saarnasi, taivaalliset sielut nauroivat tai kuuntelivat vakavina sen mukaan mitÀ pastorin ilmeet antoivat aihetta. HÀn saarnasi juuri samoin kuin maan pÀÀllÀ. HÀn oli humoristinen kuten tavallista. HÀn jopa kÀytti ruumiinsa eleitÀ saarnatessaan. Joka kerta kun hÀn keekoili ruumiillaan, se synnytti rÀjÀhdysmÀisen naurumyrskyn.

 

            Huhtikuun kahdeskymmenes, keskiviikko 2005

 

Saarnateksti: ”NĂ€ky odottaa vielĂ€ aikaansa ja rientÀÀ pÀÀmÀÀrÀÀnsĂ€ eikĂ€ petĂ€. Jos se viipyy, odota sitĂ€, sillĂ€ varmasti se toteutuu eikĂ€ myöhĂ€sty. MitĂ€ tulee tuohon kopeaan kansaan, sen sielu ei ole vilpitön. Mutta vanhurskas on elĂ€vĂ€ uskostaan.” (Hab. 2:3,4) 

 

Pastori Kim, Yong-Doo: Talomme myytiin huutokaupalla. Sen jĂ€lkeen kun se oli myyty, saimme tusinoittain puheluja joka pĂ€ivĂ€. He halusivat meidĂ€t ulos. He puhuivat meistĂ€ epĂ€kunnioittavasti ja uhkasivat meitĂ€ julmin puhein. Me liisasimme kodin ja meillĂ€ oli sÀÀstöjĂ€. Nyt olimme vaarassa tulla potkituiksi ulos ja menettÀÀ sÀÀstömme. MeillĂ€ oli enÀÀ yksi ainoa mahdollisuus: lĂ€hteĂ€. Se oli vain ajan kysymys. TĂ€nÀÀn oli pahimmista pahin pĂ€ivĂ€: saimme puhelimitse viimeisen varoituksen. He olivat kertoneet meille yhdessĂ€ lauseessa: ”LĂ€htekÀÀ tĂ€llĂ€ viikolla.” Ja sulkeneet puhelimen. SydĂ€meni oli tuskassa ja stressissĂ€. Pukeuduin voimisteluasuuni ja menin puistoon haukkaamaan raitista ilmaa. Silti sydĂ€meni oli raskaasti taakoitettu.

   

                               PĂ€ivĂ€llispöydĂ€ssĂ€ Vetosimme Herraan

 

Herra puhui Joo-Eunin kautta: ”Pastori Kim! TĂ€ssĂ€ tilanteessa, jos uskosi tulee heikoksi, minun on kuritettava sinua! Ne vaikeat koettelemukset, joita koet, eivĂ€t ole mitÀÀn verrattuna niihin siunauksiin, joita saat tulevaisuudessa. Siksi, ole kĂ€rsivĂ€llinen ja kestĂ€.” Kun olin kuullut Herran sanat, tulin suuresti voimautetuksi ja lohdutetuksi. Herran sanat antavat minulle aina sanomattoman ilon, toivon ja lohdutuksen.

   

”Nyt meidĂ€n Herra Jeesus Kristus itse, ja Jumala, jopa meidĂ€n IsĂ€mme, joka on meitĂ€ rakastanut, ja on antanut meille ikuisen lohdutuksen ja hyvĂ€n toivon armonsa kautta, lohduttakoot sydĂ€miĂ€nne ja valmistakoot teidĂ€t jokaiseen hyvÀÀ sanaan ja tekoon.”

 ( 2. Tess. 2:16-17)

 

              Paholainen Syö Ja Pureskelee Ihmisen Kokonaisena

 

Kim, Joosef: Veli Haak-Sung ja minĂ€ pidimme kĂ€siĂ€mme yhdessĂ€ ja seurasimme Jeesusta helvettiin. Jeesus sanoi: ”Joosef ja Haak-Sung, teidĂ€n molempien tĂ€ytyy pitÀÀ tiukasti Minun kĂ€sistĂ€ni kiinni! TĂ€nÀÀn nĂ€ytĂ€n teille helvetin toisen paikan.” Jeesus keskellĂ€mme me molemmat pidimme HĂ€nen kĂ€sistÀÀn tiukasti kiinni. Kun kuljimme kapeaa polkua, saatoimme nĂ€hdĂ€ sen molemmille puolille. Madot alkoivat lisÀÀntyĂ€ kuin korkeiksi vuoriksi.

   

Vaikka pidimme Jeesuksen kĂ€sistĂ€, madot alkoivat hyökkĂ€illĂ€ ja pistellĂ€ meitĂ€. Tiukasti Jeesuksen kĂ€sistĂ€ kiinni pitĂ€en huusimme: ”PyhĂ€ Tuli!”  ja madot alkoivat putoilla pois. Mutta jos emme pitĂ€neet Jeesuksen kĂ€destĂ€ tiukasti, madot alkoivat pistÀÀ meitĂ€ uudestaan. Me kuljimme tuon paikan lĂ€pi ja kĂ€velimme jonkun matkaa kun Jeesus sanoi: ”Katsokaa tuohon suuntaan!” Kun kÀÀnsin katseeni Jeesuksen osoittamaan suuntaan, melkein pyörryin siitĂ€ mitĂ€ nĂ€in.

   

SiellÀ oli muutama demoni, joilla oli suunnattoman suuri ruumis. Niiden koko nÀytti olevan kymmeniÀ tuhansia kertoja suurempi kuin ihmisten. NiitÀ oli viisi tai kuusi ja ne melusivat juhliessaan. Niiden ÀÀnet kantautuivat korviimme ja kuuluivat selvÀsti. Koko ruumiini tuli kananlihalle. SiellÀ oli musta pata, jossa oli ihmisten verta. He olivat pusertaneet ihmisistÀ veren pataansa. Pata oli tÀynnÀ kiehuvaa verta. Veren vÀri oli tummanpunainen ja se kiehui kuumuudesta.

   

SiellĂ€ oli lukematon mÀÀrĂ€ ihmisiĂ€, kaikki alastomia ja sidottu. HeidĂ€t oli pantu riviin jĂ€ttien vierelle ja jĂ€tit kiduttivat ihmisiĂ€ brutaalisti. Kun ihmiset odottivat vuoroaan, he kiljuivat ja vapisivat pelosta. Demonit kaappasivat muutamia ihmisiĂ€ yhteen valtavaan kĂ€teensĂ€ ja sitten toisella kĂ€dellÀÀn raapivat koko ruumiin ja repivĂ€t lihoiksi. Veri juoksi nopeammin kun haavat olivat isoja. Ensin veri juoksutettiin pataan ja sitten demonit alkoivat syödĂ€ ihmisiĂ€ elĂ€vinĂ€ pĂ€istÀÀn alkaen. Ihmisten kirkumiset nousivat helvetin taivaisiin asti. ”Ah! Auttakaa! JĂ€ttĂ€kÀÀ meidĂ€t rauhaan! Paholaiset. Demonit. Ah!!”  Paholainen ei ollut kiinnostunut ihmisten huudoista eikĂ€ aneluista. Aina kun demoni halusi syödĂ€ ihmisen elĂ€vĂ€nĂ€, saatoin kuulla ÀÀnen, joka muistutti kanan ruston pureskelua. ”Vau! Herkullista! En voi uskoa, ettĂ€ onkin niin hyvÀÀ!” Ne söivĂ€t kuin pahantapaiset olennot, pÀÀstellen hirmuisia ÀÀniĂ€ syödessÀÀn ihmisiĂ€ elĂ€vĂ€ltĂ€.

   

Seuraavaksi ne kaatoivat kiehuvasta padasta verta lasikuppeihin. Ne skoolasivat keskenÀÀn ja joivat verta. ” Hei! NĂ€mĂ€ ovat todella onnenpĂ€iviĂ€. Juokaamme niin paljon kuin haluamme!” Ne juopuivat uhriensa verestĂ€. Skoolaten kuppejaan ne nauroivat. Aika pitkĂ€n ajan ne nauttivat ja nauroivat.

   

Peloissamme veli Haak-Sung ja minĂ€ kerroimme Herralle: ”Jeesus! Nuo demonit ovat kovin pelottavia. Emme kestĂ€ tuota pelkoa. Emme enÀÀ kykene katsomaan. MitĂ€ jos ne kaappaavat meidĂ€tkin?” Herra lohdutti meitĂ€: ”Kaikki kĂ€y hyvin, sillĂ€ MinĂ€ olen teidĂ€n kanssanne.” Demonit vilkaisivat meihin silloin tĂ€llöin, kun ne juttelivat keskenÀÀn. Aina kun ne katsahtivat meihin, tulimme hyvin hermostuneiksi, mutta koska Herra oli vieressĂ€mme, tunsimme olevamme turvassa ja pystyimme sietĂ€mÀÀn nuo peloittavat tilanteet.

   

Demonien ulkonÀkö muistutti kuvitettujen satukirjojen hahmoja. NiillÀ oli sarvi pÀÀssÀÀn ja yksi iso silmÀ keskellÀ otsaa. Ne muistuttivat yksisilmÀisiÀ menninkÀis-hirviöitÀ. Sen jÀlkeen kun ne olivat syöneet tarpeekseen ja mahansa olivat tulleet tÀyteen, ne nÀyttivÀt tyytyvÀisiltÀ. Ne pitivÀt nuijaa kÀdessÀÀn ja laittautuivat lattialle selinmakuulle. Ei nÀyttÀnyt siltÀ, ettÀ he herÀisivÀt vÀhÀÀn aikaan. Kun veli Haak-Sung ja minÀ tulimme hyvin pelokkaiksi, emme tienneet mitÀ tehdÀ. Peloissamme hautasimme kasvomme Jeesukseen.

   

SillĂ€ hetkellĂ€ IsĂ€n Jumalan valtaistuimelta tuli kirjakÀÀrö. Heti kun Jeesus oli katsonut sen, HĂ€n vĂ€littömĂ€sti otti meidĂ€t taivaaseen. 

    

PyhĂ€ Lee, Kyung-Eun: En ollut puhunut kielillĂ€ pitkÀÀn aikaan. Mutta nyt, kun puhuin kielillĂ€, kieleni pyöri taaksenpĂ€in ja olin tukehtua siihen. Silloin peityn kylmÀÀn hikeen ja olin lionnut kuin olisin juuri sateesta tullut. Ajattelin mielessĂ€ni: ”Ah! TĂ€ltĂ€ tuntuu ihmisistĂ€, jotka tukehtuvat kuoliaaksi.” Kun taistelin ja vÀÀntelehdin, saatoin töin tuskin hengittÀÀ. Sitten aloin tehdĂ€ parannusta, katua. En tiennyt, mutta pastori oli jo tiennyt, ettĂ€ minun oli vaikea hengittÀÀ. HĂ€n tuli ja pani kĂ€tensĂ€ pÀÀlleni ja rukoili. Heti kun pastori oli rukoillut, kieleni tuli normaaliksi ja olin nipin napin vĂ€lttĂ€nyt tukehtumiskuoleman. Rouva Kang, Hyuin-Ja ja Sisar Baek, Bong-Nyo istuivat takanani ja he rukoilivat puolestani. En ollut kĂ€ynyt kirkossa pitkÀÀn aikaan. Olin jĂ€ttĂ€nyt Herran kauan aikaa sitten ja nyt olin palannut. Olin kerran saanut kaikenlaisia henkilahjoja, joita olin tottunut kĂ€yttĂ€mÀÀn. Nyt kun palasin, kaikki lahjat oli otettu pois. PitkĂ€n ajan lahjojen menetys oli ollut seurausta pahojen henkien petoksesta. Tahtoni ja ajatukseni olivat olleet pitkĂ€n ajan yhteydessĂ€ demoneihin monilla alueilla ja nyt tunnustin sen. TĂ€nÀÀn pÀÀtin elÀÀ elĂ€mĂ€ni uskossa ja Jumalan edessĂ€. Siksi pahat henget jatkuvasti kiinnittyivĂ€t minuun kaikin voimin. Mutta tĂ€mĂ€ vĂ€likohtaus teki uskostani pÀÀttĂ€vĂ€isemmĂ€n ja vahvemman niin ettĂ€ olin valmis koko tahdollani seuraamaan Jumalaa.

   

Herran Kirkossa ilmentyneitÀ tapahtumia on ollut vaikea löytÀÀ muista kirkoista. NÀmÀ kokemukset jÀrkyttivÀt minua. Kun kirkon jÀsenten hengelliset silmÀt avautuivat yksi toisensa jÀlkeen, nÀin, ettÀ he keskittyivÀt puhtaasti Herraan. Kun katselin heitÀ, olin kovin hÀmmentynyt pienen uskoni takia. Olin luullut, ettÀ uskoni olisi vahva ja ettÀ minÀ vaeltaisin palavasti. EnsimmÀinen asia minulle oli ensirakkauteni uudelleen löytÀminen. NiinpÀ tein parannuksen ja kaduin kyynelin.

   

”MinĂ€ sanon teille: `Samoin on taivaassa suurempi ilo yhdestĂ€ syntisestĂ€, joka kÀÀntyy, kuin 99 vanhurskaasta, jotka eivĂ€t parannusta tarvitse.`” ( Lk. 15:7)

 

JATKUU KIRJASSA NUMERO NELJÄ