Christiantroopers » Tulikaste kirja 3

YONG-DOO KIM

TULIKASTE

TAIVAS JA HELVETTI AVAUTUVAT

KIRJA 3

(Alkuperäinen kirja: Yong-Doo Kim: “Baptize by Blazing Holy Fire” – Baptize by Blazing Fire book 3) painettu USA:ssa maaliskuussa v. 2020.

Englannista suomeksi kääntänyt psykiatri Olli V. V. Siipola. olli.siipola@welho.com

Kirjan takakansi:

Pastori Yong-Doo Kim syntyi Etelä-Koreassa ja opiskeli teologiaa Anyangin yliopistossa vuonna 1991. Herran Kirkon pastorina So Incheonissa pastori Kim matkustaa myös ulkomailla kertomassa seurakuntansa kokemuksia Jumalan voimasta.

Tänään olemme hengellisesti sokeita ja mitä pidemmälle aika kuluu, sitä epävarmemmaksi maailma tulee. Siksi Herra kastoi meidät Pyhällä Hengellä ja tulella – tuoden nähtäväksi Herran voiman kadotettujen sielujen pelastamiseksi. “Minä kastan teidät vedellä parannukseen, mutta se, joka minun jäljessäni tulee, on minua väkevämpi, jonka kenkiäkään minä en ole kelvollinen kantamaan; hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.” (Matt. 3:11)

Koemme Pyhän Hengen kastavan tulella päivittäin. Paikasta riippumatta Herran voima on yllämme missä kaksi tai kolme meistä on koolla. “Ja tämä on se uskallus, joka meillä on häneen, että jos me jotakin anomme hänen tahtonsa mukaan, niin hän kuulee meitä.” (1. Joh. 5:14)

SISÄLLYSLUETTELO

LUKU1 5

Kävely Läpi Kahdentoista Helmiportin 5

Helmikuun yhdeksäs 2005 5

Helmikuun kymmenes 2005 18

Helmikuun yhdestoista2005 26

Helmikuun neljästoista 2005 31

Helmikuun viidestoista 2005 32

LUKU 2 39

Pyhän Hengen Myrkylliset Okaat 39

Helmikuun seitsemästoista 2005 39

Helmikuun kahdeksastoista 2005 43

Helmikuun yhdeksästoista 2005 51

Helmikuun kahdeskymmenesensimmäinen 2005 55

Helmikuun kahdeskymmenesviides 2005 64

LUKU 3 77

Pyhä Sähköisyys 77

Helmikuun kahdeskymmeneskahdeksas 2005 77

Maaliskuun neljäs 2005 79

Maaliskuun kuudes 2005 89

Maaliskuun yhdeksäs 2005 93

Maaliskuun kymmenes 2005 96

LUKU 4 103

Salainen Huone 103

Maaliskuun kahdestoista 2005 103

Maaliskuun kolmastoista 2005 106

Maaliskuun viidestoista 2005 111

Maaliskuun kahdeskymmenesviides 2005 132

Huhtikuun kymmenes 2005 139

LUKU 5 145

Ryhmämatka Taivaaseen Herran Kanssa 145

Huhtikuun viidestoista 2005 145

Huhtikuun kuudestoista 2005 149

Huhtikuun seitsemästoista 2005 156

Huhtikuun kahdeskymmenes 2005 167

LUKU YKSI

Kävely Läpi Kahdentoista Helmiportin

Helmikuun yhdeksäs, keskiviikko 2005

Uuden Vuoden Siunausten toivotukset

Saarnateksti: ”Näin sanoo Herra, maan luoja, Herra, maan muotoilija, sen perustaja, Herra on Hänen nimensä: huuda minun puoleeni ja Minä vastaan sinulle, ja näytän isot ja mahtavat asiat, joista sinä et tiedä mitään. ” (Jer. 33:2-3).

1. Jumala; Suhteemme Häneen

Kun Jumala puhuu, Hänen Sanallaan on etu- ja takapuoli. Aivan kuten kädessä on palmaaripuoli ja selkäpuoli ja kolikossa kruunu- ja klaava; Herran Sanassakin on tämä kaksoismerkitys.

Jotka ottavat uskossa Herran Sanan vastaan, ottavat vastaan lupauksen pelastuksesta ja he ovat siunatut iankaikkisella elämällä. Mutta, jos olet täynnä epäuskoa ja tottelemattomuutta Häntä kohtaan, sinulla on edessäsi monenlaisia koettelemuksia ja ahdistuksia. Aivan kuten israelilaiset usein unohtivat Jumalansa, ja kun he hylkäsivät Hänen kutsunsa tulla Valituksi Kansakseen, he kärsivät monenlaisista sodista ja joutuivat vihollistensa vangitsemiksi. Heidän elämänsä täyttyi viheliäisillä onnettomuuksilla ja he kokivat monia pahoja iskuja ja kärsimyksiä.

Siksi uskovan on oltava varma, että suhteensa on läpikotaisin yhteydessä Jumalan kanssa erityisesti stressin ja vastoinkäymisten aikoina. Myös vaelluksessa Kristuksen kanssa on oltava kokosydämisesti vihkiytyneitä, varmuudella ja myönteisellä asenteella, jotta tuottaisimme iloa Herralle. Meidän Jumalamme Isä muistaa aina muistuttaa lastensa laiminlyönneistä. Kuten hyrrällä leikittäessä: mitä enemmän pelokkaasti ruokkii yläpäätä sitä paremmin ja tasapainoisemmin se hyrrää. Meille on elintärkeää tietää jumalasuhteestamme, että onko se pelastukseen ja ikuiseen elämään tähtäävä tai viekö se kohti kirousta ja tuomiota.

2. Jumala Täyttää Ja Päättää Työnsä

Jumala on taivaallisen suunnitelman suunnittelija ja muotoilija. Hän on huolissaan ihmisistä ja ajattelee ja työskentelee jatkuvasti hyvinvointimme parhaaksi. Siksi Raamattu kuvaa Jumalan savenvalajana, joka tekee monenlaisia astioita savesta. (Jes. 45:9): ”Voi sitä, joka riitelee Luojaansa vastaan, saviastia saviastioiden joukossa! Sanooko savi muovaajalleen: ‘Mitä sinä pystyt tekemään? Sinun työsi on kädettömän työtä!'”

Ennen saviruukun tekoa, savenvalaja suunnittelee etukäteen ja vaivaa saven paljain käsin eikä saviastiaa ikinä tehdä valmistautumatta. Savenvalaja on syvästi vihkiytynyt ja keskittynyt projektiin kunnes se on täysin valmis. Silloin kun kappaleesta on tulossa masterpiece, mestariluomus, kaikkien sydämet täyttyvät kunnioituksella ja ilolla.

”Minä muotoilen valon ja luon pimeyden, Minä teen rauhan ja luon pahan, Minä Herra teen kaikki nämä asiat.” ( Jes. 45:7) Sinä ja minä olemme erikoisia Jumalan mestariluomuksia, jotka Hän on henkilökohtaisesti luonut.

Eri ilmeet kasvoillamme ja persoonallisuutemme piirteet ovat erilaisia ja meidät on lähetetty tähän maailmaan uniikkeina tapauksina. Kukaan ei uskalla imitoida sellaista luomusta ja me olemme kaikkein kallisarvoisimpia tässä maailmassa. Niinpä on väärin, että me itsekään asettaisimme itseämme mihinkään alas kuten yhtä väärin on, jos itse nostamme itsemme Luojaamme ylemmäksi ja näin tulemme röyhkeiksi. Meidän pitää aina antaa kiitos ja kunnia Herralle.

3. Huuda Herran Puoleen Ja Rukoile

Voimme sanoa, että yksi ihmiselämän arvokkaimmista aspekteista on, että voimme vaihtaa sanoja ihmisten kesken. Kommunikaatio on tärkeä väline toistemme sisimpien ajatusten ymmärtämiseen. Jumala sanoi, että jos me haluamme tietää Hänen ajatuksensa, Hän yllyttää meitä avaamaan suumme, itkemään ja rukoilemaan. Silloin Hän lupaa paljastaa salaisuuksia, joita kukaan muu ei tunne.

Sekä uusi että vanha testamentti ovat täynnä ihmisten itkuja ja rukouksia sekä Jumalan antamia vastauksia noihin vilpittömiin rukouksiin. Rukoilimmepa ryhmänä, perheenä tai yksilöinä, kun rukoilemme äänekkäästi ja itkien Jumalalle saamme aina oikeita vastauksia kyseiseen asiaan. Jumala käyttää tilaisuutta henkilökohtaiseen väliintuloon, kun palavasti huudamme puoleensa. Raamattu ilmoittaa, että kun me itkemme äänekkäästi Jumalalle, Hän sanoo: ”Tässä Minä Olen.” (Jes. 58:9) – eikä Herra ikinä ole kaukana vaan aina lähellä.

Jeremia, profeettana, vietti koko elämänsä ajan itkemällä äänekkäästi kansansa puolesta ja ihmisten puolesta. Mutta, ellei olisi ollut tällaista Jeremiaa, joka rukoili ”itkevästi” Jumalaa, Jumala olisi valinnut jonkun toisen Jeremian sijalle tuon työn tekemään. Kun tutkimme profeettojen elämää ja työtä Raamatusta, voimme todeta, että he elivät elämänsä täysin Jumalan palvelijoina kaiken muun poissulkien.

Jumala aina katselee ihmisiä, jotka sopivat (kuin osa toiseen) tiettyyn ajanjaksoon, jota elämme. Kun Hän löytää oikean palvelijan, Hän antaa Voiman ja Pyhä Henki kaadetaan voitelevana öljynä niin että valittu persoona on hyödyllinen ja voimautettu Jumalan yksilöllisesti valitsemiin palvelutehtäviin. Kuinka paljon ja miten kutakin käytetään riippuu tuon hengellisen maljan koosta, mutta meidän pitää olla kiitollisia siitä, että Jumala on meidät valinnut käyttöönsä. Siksi meidän pitää uskollisesti vihkiytyä tähän kutsumukseen.

Tässä elämässä Jumala voi käyttää meitä vain lyhyen ajan – tai Jumala voi käyttää elämäämme kokonaisuutenaan kuolemaan asti. ”Mutta suuressa talossa ei ole vain kulta- ja hopea-astioita, vaan myös puu- ja maa-astioita, jotkut jaloa, jotkut vähemmän jaloa tarkoitusta varten. Jos siis ihminen puhdistautuu näistä, hänestä on tuleva astia jaloa käyttöä varten, kunniaksi, pyhitetyksi ja mestarin käyttöön sopivaksi, ja jokaiseen hyvään työhön valmiiksi.” ( 2.Tim. 2:20-21)

4. Minä paljastan salaisuuteni

"Totisesti Herra Jumala ei tee mitään paljastamatta salaisuuttaan palvelijoilleen profeetoille. Kun leijona ärjyy, kuka ei pelkäisi? Herra Jumala puhuu, kuka voi olla profetoimatta?” (Amos 3:7-8)

Meidän Jumalamme, Isä, paljastaa salaisuuksiaan niille, jotka sinnikkäästi etsivät ja kolkuttavat. Jumalan salaisuuden voivat saada käyttöönsä ne, jotka sitä uskollisesti ja palavasti etsivät. Tämä herättää uteliaisuutemme ja samaan aikaan motivoi meitä. Usko, Sana, rukous ja uuttera halu olla Herran läsnäolossa on hengellinen tila, jossa salaisuus paljastetaan sinulle.

Tämä totuus on Jumalan suunnatonta armoa meitä kohtaan. On monia selityksiä siitä mitä se tarkoittaa, että salaisuudet paljastetaan, mutta jos poiketaan alkuperäisestä merkityksestä, puhutaan myös ”testin läpäisemisestä syvässä, murehtivassa rukouksessa”, mysteerin selittämisessä.

Toisin sanoen: ”Se paljastetaan paljolla tiedolla” ja tätä se tarkoittaa. Itse asiassa Herra näytti minulle monia tapahtumia, joita ei vielä ole tapahtunut. ” Ja,” Hän sanoi: ”Minä panen kaiken hyvyyteni kulkemaan ennen sinua, ja Minä julistan Herran nimeä ennen sinua; ja Minä olen armollinen kenelle Minä olen armollinen ja armahdan ketä Minä armahdan.” ( 2. Moos. 33:19).

Jumala, Isä ei yhdellä kertaa anna meille koko suunnatonta hengellisten salaisuuksiensa määrää, vaan monien suurten ja pienten koettelemusten ja testien kautta ne paljastetaan. Herran katselee valmiuttamme joka päivä ja tämä koetaan joka päivä sekä hengellisessä että fyysisessä toimeentulossamme. Kuitenkin, mikä on kivuliaampaa ja vaikeampaa, on se tosiasia, että Jumala ei varoita meitä ennenaikojaan eikä meillä ole ehdottomasti mitään vihjettäkään siitä, milloin, missä ja millä menetelmällä testaus edistyy. Siksi meillä ei ole keinoa vapautua jännitteestä, vaan meidän täytyy rukoilla lakkaamatta. ”Ja Johannes Kastajan päivistä tähän päivään Taivasten Valtakunta kärsii väkivallasta ja väkivaltainen ottaa sen väkisin.”

(Mt. 11:12)

Jumala etsii sieluja, jotka haluavat kurkottaa Taivasten Valtakuntaan ja avata hengellisiä salaisuuksia. Sitten lopun aikoina Hän on käyttävä heitä työntekijöinä sadonkorjuussa korjaamaan talteen jyvät. Tätä työtä varten meidän pitää kestää, sietää, olla kärsivällisiä, kunnes meillä on Herran hyväksyntä valmiudestamme ja etsiä syvemmältä rukoillen jatkuvaa, loputonta, nöyrää ja voimakasta uskon rukousta.

Tapa, millä Jumala nykyisin käyttää kirkkoamme on poikkeuksellisen epätavallinen verrattuna toisiin kirkkoihin. Syy siihen on se, että sillä on tekemistä sen kanssa, mitä lopun aikoina tapahtuu; on voimakkaasti korostuvia ja niitä, jotka ovat epävarmoja. Kun katsomme oman kansakuntamme järkyttäviä kokemuksia menneisyydessä, on mitä todennäköisintä, että enemmistö pitää niitä kielteisinä. Siksi aihetta käsitellään varovasti ja vakavasti.

Tänään me olemme hengellisesti sokeita ja mitä enemmän menemme eteenpäin, sitä epävarmemmaksi maailma tulee. Siksi Herra kastoi meidät Pyhällä Hengellä ja tulella – paljastaen Herran voiman pelastaa kadotettuja sieluja. ”Minä todellakin kastan teidät vedellä parannukseen. Mutta Hän, joka tulee minun jäljessäni, on mahtavampi kuin minä, Hän, jonka kenkiä en ole arvoinen kantamaan; Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.” (Mt. 3:11)

Me olemme kokemassa Pyhän Hengen leimuavan kasteen päivittäin. Ei ole väliä millaisessa paikassa me olemme, Herran Voima on yllämme, jos kaksi tai enemmän meitä on kokoontuneena yhteen. ”Ja tämä on se luottamus mikä meillä on Häneen, että, jos me pyydämme mitä tahansa Hänen tahtonsa mukaan, Hän kuulee meitä.” ( 1.Joh. 5:14) Tämä on Hänen lupauksensa. Me olemme varmoja, että me voimme uudistua päivittäin rukouksen kautta. Halleluja!

Suojelusenkeleistä

Raamatussa ei ole sanaa ”suojelusenkeli”. Sen sijaan apostoli Pietari mainitsee lyhyesti (Apt. 12:15) sellaisesta enkelistä. Käsitykset suojelusenkeleistä usein lisäävät uteliaisuuttamme Raamattua kohtaan. ”Siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamin sanoin, vaan Hengen opettamin. Selittäen hengelliset asiat hengellisesti.” (1.Kor. 2:13)

Me kristityt haluaisimme tietää, onko meillä suojelusenkeleitä. Tavallisesti ne meistä, joilla on henkilahjoja ja jotka ovat astuneet hengelliseen maailmaan, tietävät totuuden ja me kerromme todelliset kokemuksemme maailmalle. Hengelliset asiat on vain koettava hengellisesti ja Jeesus käski meitä, joilla oli henkilahjoja, informoimaan niitä kristittyjä, joilla näitä ei ollut, ja taltioida tarkasti, mitä oli tullut esille.

Kim, Joo-Eun kohtaa Suojelusenkelinsä

Kim, Joo-Eun: Viikko Uudenvuodenjuhlasta menin äidinpuolen isovanhempien kotiin. Isoisä ja –äiti tervehtivät iloisesti. Pastori-isäni sanoi: ”Jo-Eun, aivan kohta isovanhempasi lausuvat syntisen katumusrukousta, niin että katsopa tarkasti hengellisillä silmilläsi.” Sitten hän alkoi valmistella rukousta. Isäni pyysi isovanhempiani polvistumaan ja toistamaan rukouksen hänen jälkeensä.

He molemmat toistivat: “Taivaallinen Isämme, minä olen syntinen. En tuntenut sinua ja olen elänyt tähän asti palvellen epäjumalaa. Anna anteeksi kaikki syntini! Tästä lähtien hyväksyn poikasi Jeesuksen Kristuksen pelastajakseni ja palvelen Häntä.“ Kun he rukoilivat, Jumala lähetti alas taivaasta kaksi enkeliä, jotka asettuivat isovanhempien viereen. Nämä kaksi enkeliä olivat isovanhempien suojelusenkelit, jotka suojelevat heitä heidän maallisen elämänsä loppuun asti.

Heti kun enkelit olivat laskeutuneet taivaasta, he kumarsivat kunnioittavasti Jeesuksen edessä ja nostivat toisen kätensä ikään kuin lupauksen tekemisen merkiksi. Tämä näkymä oli sekä sotilaallinen että nöyrä. Jeesus puhui heille kirkastuneella, majesteettisella äänellään: ”Teille on uskottu Sisar Kang, Joo-Yongin ja Sisar Haam, Oak-Boomin suojeleminen, kunnes he lähtevät tästä maasta. Ymmärrättekö?” Niin pian kuin käsky oli annettu, enkelit kumarsivat ja taivuttivat polviaan ja vastasivat kunnioittavasti: “Kyllä, pyhä Herrani! Teemme kuten sanoit!”

Mutta mikä oli erikoista, että heti kun enkelit olivat vastanneet Jeesukselle, enkelien siivet hävisivät. Minä en voinut olla kysymättä heti Jeesukselta: ”Jeesus! Kun enkelit tulivat taivaasta, heillä oli siivet. Miksi ne äkkiä hävisivät? ” Jeesus selitti: ”Minun rakas Sesame, kylläpä olet utelias? Eivät enkelien siivet mihinkään hävinneet.”

Enkelien Siivet ja sulat

“Suojelusenkelien siivillä ja sulilla on vahva yhteys uskovan uskoon. Kun uskova elää elämänsä uskollisesti Minun yhteydessäni, enkelien siivet kasvavat ja myöhemmin ne voivat tulla suuriksi. Myös sulat voivat kasvaa kauniiksi.” “Voi, minä ymmärrän, Herra! Kiitos selityksestäsi minulle.” Kun osoitin kiitollisuutta Jeesukselle, Hän hymyili ja näytti tyytyväiseltä.

Jeesus selitti, että taivaassa äitini isän ja äidinpuolen mummit ovat kanssamme juhlimassa isovanhempien hyväksymistä pelastetuksi ja Herra oli luvannut heille, että Hän tuo minun äidinpuolen mumminkin Herran Kirkon jumalanpalvelukseen.

Kun välitin tämän informaation pastorille, hän sanoi innoissaan: ”Joo-Eun! Tämä on arkaluontoinen asia, niin että meidän pitää puhua siitä varovasti. Se voi tuottaa valtavaa vastustusta monien muiden kirkkokuntien taholta.” Niin pian kuin pastori oli tuon ajatuksensa lausunut, Jeesus, joka seisoi minun vierelläni, sanoi: ”Enkö voi tehdä mitä tahansa? Pastori Kim, älä murehdi itseäsi sairaaksi! Olen kutsunut monia sieluja taivaasta yhtymään taivaan Herran Kirkon jumalanpalvelukseen, ja tämä siksi, että teidän palveluksenne keskittyy Minuun ja on hengellisesti elävää. Lähitulevaisuudessa suunnittelen ottavani monia hyvin tunnettuja Raamatun persoonallisuuksia todistamaan saarnaa Herran Kirkossa ja ne seurakunnan jäsenet, joilla on hengellinen näkökyky, näkevät selvästi ja keskustelevat kanssaan.”

Minut täytti ylitsepursuava riemu ja tuijotin Jeesusta, huusin: ”Vau! Jeesus! Eikö se merkitse, että meidän uskomme esi-isät, Aabraham, Mooses ja Elia osallistuvat kirkkomme jumalanpalvelukseen?” Jeesus vastasi: ”Kyllä, kyllä… Totta kai, kyllä! Tällä hetkellä he kaikki järjestelevät asioitaan vieraillakseen Herran Kirkossa.” Heti tultuani kotiin kerroin asian veljelleni Joosefille ja hän vastasi välittömästi: ”Vau! Silloin minä menen ja kohtaan Jobin tyttären ensiksi.” Kun kuulin sen, tuli mustasukkaiseksi. Jeesus antoi kauttani taas isälleni sanottavaksi muistutuksen, että hänen tulee kirjoittaa tarkasti muistiin kaikki, mitä tänään tapahtui.

Jeesuksen Vastaanottamisen Prosessi

”Sillä jos sinä suullasi tunnustat , että Jeesus on Herra ja sydämessäsi uskot, että Jumala on Hänet kuolleista herättänyt, sinä pelastut, sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi, mutta ratkaisevan tärkeää on omata silpitön sydän ja mieli. Monet, jotka ovat ottaneet Minut vastaan päätyvät helvettiin, koska rukoustunnustamisen aikana he yksinkertaisesti lausuivat rukouksen ilman vilpittömyyttä!” (Room. 10:9-10)

Jeesus selitti: ”Sesame! Jotta joku pelastuisi, hänen täytyy uskoa ja ottaa minut vilpittömästi syvälle sisimpäänsä, mutta kaikkein tärkeintä, ratkaisevaa, on omata vilpitön sydän ja mieli. Monet, jotka ovat ottaneet minut vastaan, päätyvät helvettiin, koska he tunnustaessaan syntinsä vain lausuivat rukouksen ilman vilpittömyyttä!”

Jeesus sanoi myös: “Monet väittävät, että he ovat hyväksyneet ja tunnustaneet Minua sydämiinsä, ja puhuvat uskovansa, että ovat pelastuneet, koska ovat uskoneet minuun jo niin kauan. Mutta aika ei merkitse pelastumisessa mitään. Hedelmien esiin tulo sinun luonteessasi vie sinut lähemmäksi pelastumistasi. Monet uskovat sokeasti epätarkkaa opetusta, että yksinkertainen suulla lausuminen, tunnustaminen, takaa pelastumisen – he elävät harhaluulossa, että ovat matkalla taivaaseen.” Jeesuksen sydän on murtunut ja turhautunut, koska niin moni sielu päätyy helvettiin, koska he uskoivat virheellisesti.

Kysyin Jeesukselta: ”Jeesus! Mitä mitä voin tehdä? Voinko saavuttaa pelastuksen?” Jeesus täynnä armoa vastasi: ”Kyllä, totta kai. Miksi Sesame ei saavuttaisi pelastusta? Mutta sinun myös täytyy vilpittömästi totella ja elää uskollisesti. Ymmärrätkö?” Minä tein lupauksen ja sanoin: ”Kyllä Herra! Minä elän kuten sanoit!”

” Siksi rakkaani, niin kuin olette aina olleet kuuliaisia, ei vain minun läsnä ollessani vaan vielä enemmän nyt, kun olen poissa, ahkeroikaa peläten ja vavisten oman pelastumisenne hyväksi ( Fil. 2:12 ), ja (1. Pt. 1:9): ”Sillä te saavutatte uskonne päämäärän, sielujen pelastuksen.”

Joosef Kohtaa Lopulta Naispuolisen Demonin

Kim, Joosef : Olin keskittynyt pyytämään Herralta hengellisen näkökykyni avautumista ja olin kuin tulessa, kun rukoilin kielillä. Noin 1,5 metrin päässä edessäni istui valkoasuinen henkilö selkä minuun päin. Kun rukoilin, ajattelin: “Kuka on tuo henkilö, joka istuu edessäni selkä minuun päin?” Henkilö ei näyttänyt mieheltä, koska hänen suorat hiuksensa oli sidottu takaa pitkiksi ja ne heiluivat jonkin verran. Tulin todella uteliaaksi ja myös pelkoni lisääntyi.

Olin varma, että se oli demoni, mutta se istui hievahtamatta. Minä istuin sen selkää tuijottaen. Pelkoni lisääntyi. Äkkiä demoni huusi: ”Ahhh!” ja käänsi päänsä minuun päin ja tuntui kuin sydämeni olisi lakannut sykkimästä. Demoni käänteli päätään suunsa auki ja verta pulppusi vuolaasti suun ylä- ja alapuolisista kulmahampaista. Demonin silmäkulmat vuotivat verta, kun se siristi silmiään ja tuijotti minua sanoen: ”Minä lähetän sinut helvettiin!” Kun kuulin tämän, olin pelosta jäykkä enkä tiennyt mitä tehdä. Niinpä aloin rukoilla ja puolustautua: ”Hei sinä saastainen demoni! Jeesuksen nimessä häivy luotani! Lähde!”

Mutta demoni ei hevin perääntynyt. Sen sijaan se hyökkäsi raapaistakseen minua terävillä kynsillään. Tällöin usein muistan Raamatun lauseen, jossa kehotetaan aina olemaan valmiina demonihyökkäyksen varalta ja niinpä huusin: ”Olkaa siis Jumalalle alamaisia, mutta vastustakaa Paholaista, niin hän pakenee luotanne.” ( Jk. 4:7) Mutta edes tälläkään naisdemoni ei lähtenyt, sillä se oli erittäin pahanlaatuinen. Aloin puhua äänekkäästi (Mk. 16:17) valtuuksilla: ”Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat. Minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, he puhuvat uusin kielin.” Nyt demoni lähti heti luotani.

Jatkoin rukoilemista. Lukemattomia naisdemoneja alkoi ilmestyä jatkuvana virtana. Tähän asti, ennen hengellisen näkökyvyn lahjan tuloa, usein hermoilin ja murehdin, etten saakaan tuota lahjaa. Kun kuulin, kuinka pian rva Baek, Bong-Nyo ja Joo-Eun sen saivat ja tiesin heidän hengelliset taistelunsa demonien kanssa, en koskaan voinut uneksiakaan, että minäkin kokisin samaa. Niinkuin voimme nähdä silmillämme ja kuulla korvillamme, demonit ovat yhtä selkeästi näkyviä hengellisille silmillemme. Voimme kokea demonit kaikilla aisteillamme! Demonit, joilta puuttui silmiä ja pelkät silmämunat sekä sininen demoni, jolla oli kissan silmät, jatkoivat hyökkäyksiään, mutta kaivoin niiltä kaikilta silmät päästä ja heitin ne kauas pois luotani.

Sitten äkkiä tuli hiljaista enkä voinut enää nähdä ketään vihollista. Jatkoin kielillä rukoilemista. Jättimäinen villisika terävine torahampaineen hyökkäsi minua kohti röhkien kovaa: ”Honk!” Kun otuksen nenän ja suun kuuma höyry saavutti minut, se oli epämiellyttävää ja sai voimaan pahoin. Varoittamatta, yllättäen minut täysin, se yritti puskea minua päällään. Silloin Haak-Sung, joka rukoili vieressäni, huusi: ”Joosef , varo, se on vaarallinen! Suojaudu ja liiku!” Varoitettuaan minua hän itse kääntyi kasvotusten tuon pedon kanssa. Veli Haak-Sung otti otusta niskasta ja pakotti sen maahan. Otus röhkäisi: “Honk!” ja hävisi.

Huokasin: ”Ohoh.” Jännityksen lauettua aloin rukoilla kielillä jatkuvasti. Tällä kertaa näin ison pikimustan kivenlohkareen. Aloin nähdä jotain susia muistuttavaa ja ne ulisivat ”Aoooo! Aooo! Aooo!” Ihoni meni kananlihalle. Samaan aikaan, minun sitä tajuamatta, tuli anakonda liukuen lähelleni ja se alkoi kiertyä ympärilleni ja tukehduttaa minua – se tapahtui sananmukaisesti silmänräpäyksessä.

Kun hengittäminen alkoi olla työlästä, silloin ajattelin, että kuolema ei ole kaukana ja siksi potkin ja taistelin, mutta minulla ei ollut pian jäljellä voimaa muuhun kuin huutamiseen. ”Herra! Herra! Vahvista minua! Anna minulle Voima!” Heti täytyin mahtavalla voimalla. Tartuin anakondaan kaksin käsin ja heitin sen kauas pois.

Lopuksi kukistettuani useita demoneita tunsin, että olin saanut rukouksiinikin jnkl. siivet ja lensin sanomattomalla nopeudella taivaalla. Tunsin sen niin selvästi. Ilmakehä maapallon ympärillä oli lievästi kellanpunertava ja niin kaunis.

Villisikademoni

Kim, Joo–Eun: Villisika, joka hyökkäsi väkivaltaisesti veljeäni Joosephia kohti, alkoi tulla minua kohti. Se oli väriltään harmaa, tuhkan värinen. Olin niin kauhuissani, että avasin silmäni ja otus hävisi. Suljin silmäni uudelleen ja jatkoin rukousta. Edessäni oli synkkä metsä ja kuljin siihen yksin. Sama villisika ilmestyi ja hyökkäsi äkkiä minua kohti täydellä vauhdilla, yritti törmätä minuun. Juoksin kaikin voimin pakoon villisikaa, joka ajoi minua takaa loputtomasti. Sitten näin leveän tien ja juoksin sen keskikohtaan, jossa näin Jeesuksen seisomassa.

Huusin Hänelle: ”Jeesus! Jeesus! Please, pelasta minut! Villisika hyökkää kimppuuni!” Herra lohdutteli minua ja sanoi: ”Rakkahin Joo-Eun, älä pelkää. ” Sitten Jeesus tarttui hyökkävään sikaan, irrotti sen turkin, pieksi sen ja sika kiljui kivusta. Sitten Jeesus heitti villisian kauas pois minusta.

Kotini Taivaassa

Sanoin: ”Rakas Jeesus! Haluan nähdä taivaan kotini. Haluaisin nähdä sen. Please, anna minun nähdä se edes kerran!”, anoin Herralta. Heti avautui erilainen maisema silmien eteen. Näkymä oli uskomaton, siinä loisti valtava valo niin etten voinut pitää silmiäni auki. Iso talo etäisyydessä oli maalattu vaaleanpunaisen säteilyn eri sävyillä. Ajattelin itsekseni: "Pidän kyllä kovasti pinkistäkin, vau! En tiedä kuka on tämän talon omistaja, mutta olen niin kateellinen, kateellinen." Jeesus piti minua kädestäni ja johdatti lähemmäksi taloa ja sanoi, että meidän pitäisi ottaa selvää kenen talo se on. Niinpä seurasin Häntä huoletta. Olin niin onnellinen, että olin pyörtyä.

Talo ei ollut kenenkään muun kuin minun! Ja talon sivussa oli kirjoitus: ”Sesamen talo” lempinimeni mukaan. Kauempaa katsottuna talo näytti pinkiltä, mutta läheltä katsoen se oli monivärinen, loistelias värien sekoitelma. Talo taivaassa oli niin mahtava, iso ja korkea, että kun seisoin sen ulko-ovella, tunsin olevani tomuhiukkanen. Sen leveys oli myös merkittävä. Jeesus tiesi, että lempivärini oli pinkki ja siksi Hän oli valinnut loisteliaan pinkin värin. Sisäänkäytävää vartioi kaksi pitkää enkeliä miekkoineen. Kun he näkivät minut, he kumarsivat kunnioittavasti: ”Tervetuloa Joo-Eun!” En astunut sisään, nautin vain ulkonäkymistä.

En ole koskaan ennen nähnyt niin paljon jalokiviä ja timantteja, jotka olivat ovessa ja seinissä, niin että valon kimaltaessa niistä en vähään aikaan kyennyt ajattelemaan selväjärkisesti. Jotkut talon osat olivat muodoltaan kuin lego-palikoista tehtyjä ja mitä korkeammaksi talo nousi, sitä enemmän se loisti kuin aamurusko. En tiedä mistä se johtui, ehkä siitä että tämä talo oli minun, mutta kaikki muut talot tuntuivat pienemmiltä kuin omani. Kiitin Jeesusta pitkään ja hartaasti: ”Jeesus, rakastettuni Jeesus! Kiitos hirveän paljon! Se on mahtava ja kaunis.” Silloin Jeesus vastasi: ”Pidä se hyvänäsi, Joo-Eun! Seuraavalla kerralla vien sinut talosi sisäpuolelle, joten rukoile hartaasti!” Myös Jeesus lupasi, että kun teen jotakin uskossa, mitä tahansa, Hän rakentaa taloni korkeammaksi ja korkeammaksi.

Rukous Joka Kohoaa Ylös Taivaaseen

Lee Haak-Sung: Kun olin rukoilemassa, Jeesus tuli luokseni ja kulki kaikkien rukoilijoitten keskellä, hymyili, samalla kun Hän puheli: “ Haluan erityisesti nähdä kenen rukoukset kohoavat taivaalla korkeimmalle.” Heti Hänen sen sanottuaan me kaikki aloimme rukoilla vimmatusti haluten täyttyä Pyhän Hengen leimuavalla tulella. Minusta tuntuu kuin olisimme tulittaneet pistooleilla, kun rukoilimme!

Jeesus sanoi äänekkäästi: ”Katsotaanpa. Riittää, riittää! Kuten odotettua, pastori Kim suoriutui hyvin! Kyllä, kyllä, tulos on hieno! Ole äänekkäämpi, tulita enemmän, paljon hanakammin! Ou, kyllä, sinäkin, hyvää työtä. Mahtavaa… Sisar Kang, Hyun-Ja ja tuleva morsiamenikin rukoilevat tosi äänekkäästi? Kyllä, niin on!” Sitten Jeesus keskittyi kuuntelemaan Joosefia, Joo-Eunia, minua, Yoo-Kyungia, äitiäni ja diakonissaa. Jeesus kulki edestakaisin ja tarkasteli kuinka korkealle rukouksemme matkasivat. Voin nähdä kisan tuloksen graafisina pylväikköinä.

Helmikuun kymmenes, torstai 2005

Saarnateksti (Room. 1:17): ”Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niin kuin on kirjoitettu: ‘Vanhurskas on elävä uskosta.’”

Joo-Eun Näkee Helvetin Sisäänkäynnin

Kim, Joo-Eun: Rukoilin ääneen, kun hohtava ja säteilevä Jeesus lähestyi minua. Jeesus otti minua kädestä ja sanoi: ”Minun Sesame! Sinun täytyy tulla kanssani, seuraa Minua! Vastasin: ”Kyllä Jeesus.” Heti kun olin ottanut Jeesuksen kädestä kiinni, matkustimme pitkää pimeää tunnelia ja tajusin heti, että olimme helvetissä.

Kuten tavallista, tie helvettiin on aina pimeä ja vapisen silloin. Kävelimme hetken ja kun kävelimme, tien vasemmalla puolella näin pitkän nuolen edessäni. Ensin näytti, että nuoli osoittaa tiettyyn suuntaan, mutta pian ymmärsin, ettei ollut muuta tietä kuin se johon nuoli osoitti. Kun astuimme syvemmälle, tuli näkyviin selkeä otsikko ”Helvetin Sisäänkäynti” ja sen osuttua silmiini ruumiini alkoi kavahtaa taaksepäin. Herra luki nopeasti mieleni ja sanoi: ”Joo-Eun, älä pelkää! Minä suojelen sinua!” Näin Hän vahvisti minua.

Astuimme syvemmälle helvettiin. Tie muuttui hohtavan punaiseksi niin etten voinut sietää sen leimuavaa kuumuutta. Näytti että kaikki muuttunut kuumaksi hirvittävän lämmön takia. Sinnittelin niin pitkään kuin kykenin, mutta lopulta tulin liian pelokkaaksi ja menin paniikkiin, huusin. ”Jeesus! Jeesus! On liian kuuma ja minua pelottaa!” Herra lohdutti minua muistuttamalla, ettei minun tarvinnut pelätä eikä olla huolissani.

Lopulta, kun helvetin ovi avautui tulisena kuumuudestaan, lukemattomien ihmisten tuskanhuudot voitiin heti kuulla. Monia pieniä teitä kulki, jakautui ja yhdistyi toisten kanssa ja molemmin puolin tietä oli pohjattomia jyrkänteitä. Pienet ja suuret tulenliekit olivat eläviä ja kiipesivät jyrkänteen rinteitä ylöspäin. Vasemmalla oli monia jättimäisiä paistinpannuja, joissa oli kädensijat molemmin puolin. Olen nähnyt aikaisemmin monia ihmisiä paistettavan elävinä paistinpannuissa, mutta niillä oli suunnaton kokoero näihin nähden, mitä nyt näin. Pannu oli nyt kymmenen kertaa suurempi kuin voimistelusalin pinta-ala.

Pannu oli täynnä alastomia ruumiita ja savua oli paljon. Demonit alkoivat vuodattaa öljyä muistuttavaa ainetta ihmisruumiisiin ja he alkoivat huutaa ja juosta ympäri yrittäen välttää tuota rasvaa. Heidän jalkojensa alla pannu muuttui tulipunaiseksi liekistä ja ylhäältä demonit hakkasivat heitä ja kaatoivat öljyä kaikkiin. Näytti kuin ihmiset olisivat pukeutuneet rääsyihin, mutta ”rääsyt” olivat heidän lihaansa, joka halkeili ja lohkeili riekaleina ja työntyi irti kun he kiristelivät hampaitaan.

Myös toisella puolella oli vuori täynnä muureja; joka muurissa oli lukematon määrää koloja. Nämä kolot olivat yhteydessä alas aina helvetin pohjaan saakka ja pimeiden tunnelien sisällä kuului jatkuva ihmisten kirkuna. Löyhkä oli niin kauhea, että sanoin: ”Jeesus! Tunnen mahani sairaaksi ja tämä on sietämätöntä.” Niin Jeesus vastasi. ”Niin on, Joo-Eun! Minä teen sen, ettet tunne mitään hajua enää.” Sitten Hän kosketti nenääni ja niin kykenin vain näkemään ja tuntemaan ympäristöäni.

Paistinpannun vierellä näin monia eri demoneja ympäröimässä sitä. Oli vanhan naisen näköisiä, lyhyttukkaisia, valkohapsisia kalloja, erilaisia käärmeitä, eläinpäisiä demoneja, lepakonsiipisiä, joita lenteli ympäriinsä, ja lukematon määrä muita. Jokainen demoni kantoi kuolettavaa asetta.

Siellä oli monia eriskummallisia demoneja, jotka kantoivat isoa terää. Kun hirvittävissä kivuissa olevat ihmiset osoittavat vastustusta huutamalla ja yrittämällä kiivetä ulos, näiden demonien tehtävä on puukottaa heitä tuolla terällä, murskata heidän ruumiinsa ja heittää heidät takaisin tuleen.

Ihmisvarras Helvetissä Muistuttaa Kanavarrasta Maan Päällä

Jeesus vei minut toiseen paikkaan, jossa melkein pyörryin siitä mitä näin. Kotimatkalla koulusta olin syönyt paistettuja ja käristettyjä viiriäisenmunia ja kananpoikia. Mutta kun nyt näin helvetissä näkymän, joka muistutti kananpoikien käristämistä, aloin väristä kauhusta. Se oli niin pelästyttävä ja vapisuttava elämys, etten muistanut, että Jeesus seisoi vierelläni.

Mies, sitten nainen, taas mies pinottiin vuorotellen päällekkäin korkeaksi kasaksi. Jättidemonit estivät pakenemisen ja pitelivät ihmispinon sivuja. Kaikki ihmiset olivat alasti ja pinottu erikorkuisiin kasoihin. Jotkut pinot olivat 39 metrin, toiset jopa 98 metrin ja vielä jotkut 148 metrin korkuisia.

Terrori, pelko, kauhu, oli ihmisissä silminnähtävää. Näytti, ettei heillä ollut mitään mahdollisuutta vastustaa tapahtumia. Kun ihmispino oli valmis, demonit ottivat pitkän ja terävän korkkiruuvin kaltaisen instrumentin, joka oli paljon pidempi kuin ihmispino, ja lävistivät niillä ihmisten rinnan. Pian tuo korkkiruuvi oli lävistänyt viimeisenkin kasan uhrien rinnat pinon päältä käsin. Sillä hetkellä kaikuivat yhtäaikaiset kuolemantuskaiset kirkunat, jotka tuntuivat repivän helvetin taivaat: ”Ahhhh! Please! Auttakaa minua! Lopettakaa, lopeta se!”

Jättidemonit pitivät ihmisiä paikoillaan. Ne ottivat toisen korkkiruuvin, jolla ne lävistivät alavatsan alueen ja pitivät ihmispinoa paikoillaan. Ihmiset jatkoivat huutamistaan ja anoivat amoa. Ilmestyi muitakin demoneja, irvistellen, kullakin pitkä seiväs, jolla ne alkoivat ruhjoa ja tökkiä ihmisiä. ”Pelastakaa minut! Lopettakaa, please, tuo. Te kirotut demonit!” Ja ihmisiltä ryöppysi kirouksia – mutta niistä ei ollut mitään hyötyä. Verta alkoi valua ihmisistä. Tilanne näytti samanlaiselta kuin äitini olisi keittämässä perunoita. Hän käytti metallista tikkua nähdäkseen joko perunat olivat kysyneet.

Oli puistattavaa nähdä, että vaikka ihmiset kamppailivat kaikin voimin, potkien ja huutaen, he eivät päässeet irti vartaasta. Demonit olivat niin jättimäisiä, että ne melkein koskettivat taivasta ja heidän hiuksensa olivat niin kiemurassa ja kulmakarvat ja silmäripset niin kierossa, että ne näyttivät inhottavilta madoilta. ”Yäk! Inhottavaa, Ouuh! Kauheaa!”, ilmaisin tahtomattani totaalisen inhoni. Demonit jatkoivat huutamistaan ja nauramistaan kovaan ääneen. ”Vau! Tämä on hienoa! Todella upeata.” Ja kirkuminen jatkui jatkumistaan.

Demoni oli lävistänyt ihmispinon pitkällä korkkiruuvilla, jossa oli iso kädensija. Muut demoni tulivat ja nostivat nämä ihmiset kohti leimuavaa tulta. Ne asettivat heidät leimuavaan tuleen ja alkoivat grillata heitä. Sillä hetkellä korkkiruuvissa olevat alkoivat kirkua vielä suuremmasta kivusta. ”Ahhhh. Pelasta minut! Kipu tappaa minut. Ouch, on niin kuuma!” Demonit vähät välittivät ihmisten tuskanhuudoista ja jatkoivat heidän paistamistaan elävältä. Ihmisillä oli kaksinkertainen tuska: kebab-vartaan aiheuttama kipu ja elävänä käristämisen kipu.

Kysyin Jeesukselta: ”Kauanko he kestävät tätä hirvittävää kipua? Minua järkyttää.” Herra vastasi: ”Joo-Eun! Mitä kivulloisia rangaistuksia he kokevatkaan täällä helvetissä, kaikki heidän aistinsa pysyvät elävinä – kuten maan päälläkin elävillä. Kuunnellaanpa mitä demonit sanovat tällä hetkellä!”

Demonit ottivat tulessa grillatut ihmiset paistinvartaasta ja sanoivat: ”Näyttävät herkullisilta. Minkä näistä hulluista minä söisin ensiksi, tavallisen vai keskikokoisen?” Grillatut eivät olleet kuolleita. Heidät oli paahdettu mustiksi, he olivat täysin eläviä, mutta lopen uupuneita.

Kukin demoni otti vartaan ja sanoi: ”No, mitä väliä. Minä syön ne järjestyksessä.” – ja alkoi sitten repiä lihaa kuin grillivartaasta. Kuului rouhivaa ääntä nivelten ja rustojen kohdalla. Kun demonit pureskelivat ihmisten murskaantuvia luita, rouhintaäänet siirtyivät suun osasta toiseen. Ihmiset kirkuivat kivusta, kun he hävisivät demonin suuhun.

Seuraava vartaaassa oleva ihminen odotti, pelkäsi, potki ja kirkui, mutta se oli hyödytöntä. Kaikki heidät oli paahdettu mustiksi ja he tärisivät villisti pelosta. Yksi kerrallaan näin demonien syövän heidät elävinä. Tunsin surua ja kyyneleet vierivät pitkin poskia. ”Jeesus! Jeesus! Tunnen suurta surua noiden ihmisten puolesta. Mitä voisin tehdä? En voi sietää tämän katselemista enempää.”, nyyhkytin.

Nuo tulessa paahdetut ja demonien syömät alkoivat regeneroitua. Heidät johdettiin ryhminä ja joitakin yksilöinäkin toisiin ja erilaisiin helvetin paikkoihin. Demonit eivät kertoneet, minne heitä vietiin, mutta kun yksi kärsimys oli päättynyt, heidät heti sijoitettiin taas toiseen paikkaan.

Ihmiset huusivat: ”Mihin viette meitä nyt? Please, jättäkää meidät yksin. Olkaa armollisia, olisitteko?” Kun he kysyivät, demonit vastasivat: ”Pitäkää suunne kiinni, tyhmät! Voisitteko vain pitää suunne kiinni ja seurata meitä?” Ne alkoivat leikellä heitä sinisillä sirpeillään ja pahoinpidellä vakavasti. Silloin Jeesus johti minut seuraavaan paikkaan.

Valtava Keko Kidutusvälineitä

”Jeesus! Mihin viet minut seuraavaksi?”, kysyin Herralta, Hän vastasi ja sanoi, että tietäisin kun pääsemme sinne. Menimme jälleen Paholaiskuninkaan luo. Hän istui valtaistuimellaan. Mutta nähtävänä oli jotain erikoista, koska suurella Saatanan eteen katetulla pöydällä oli pinottuna lukematon määrä kauheita, teräviä, peloittavia työvälineitä ja aseita. Sitten esiin marssi loputon ihmisparaati. Ihmisiä oli valtavia joukkoja, minulla ei ollut mitään käsitystä niiden määrästä.

Kun katsoin pöydän työkaluja lähemmin, huomasin, että huomattava osa oli tuttuja maataloustyökaluja. Oli hohtavan sinisiä sirppejä, kirveitä, teriä monta kokoa moneen käyttöön, koukkuja, jotkut ihmistä suurempia, ruoskia, partaveitsenteräviä haarukoita, kuokkia, ruuvimeisseleitä, poria, sähköporia, keihäitä, tuliaseita, lyönti- ja pistoaseita. Rivissä olevien ihmisten kasvot kalpenivat aavistaen mitä edessä odotti.

Kun Jeesus ja minä katselimme Paholaiskuningasta, Saatanaa, suuressa kuopassa, Jeesus sanoi: ”Menkäämme hiukan kauemmaksi.” ja Hän veti minua kädestä. Osa minusta oli pelokas, mutta toinen puoli turvallinen, koska Jeesus oli vierelläni. Pian saavuimme sinne missä Demonien Prinssi oli ja Saatanan ympärillä saatoin erottaa monia sieluja.

Joo-Eun Kohtaa Jälleen Saatanan

Helvetissä Saatana vuodattaa kirouksia sieluille samalla kun valmistelee heidän kiduttamistaan. Katseemme kohtasivat. Kun se tapahtui, hän katsoi minua tuijottaen peloittavasti ja karjaisi äkkiä kovaa:

” SINÄ! Miksi olet täällä taas? Lähde nyt! Miksi, miksi jälleen? Huh, miksi tulet tänne jatkuvasti? Aiotko yrittää kaivaa silmät päästäni tai repiä siipeni kuten viime kerralla? Hei! Nyt ei ole siipiä. En tehnyt niitä. Hei sinä porsas! Hei sinä huoran pentu! Miksi jatkuvasti häiritsette minua?” Hän lateli kirouksia, joita en halua toistaa. Hän sylki niitä suustaan koko ajan. Demonikuningas selvästi hautoi syvää vihaa minua kohtaan, mutta hän oli varuillaan, koska pelkäsi, että voisin käyttää Jeesuksen auktoriteettia kostaakseni.

Saatana ei pitänyt minua juniorina, päinvastoin kirosi minua lakkaamatta kuten tietämättömät ja järjettömän vihaiset aikuiset haukkuvat toisiaan ilman minkäänlaista mieltä. Koko ajan hän varoi Jeesuksen ilmeitä, alkoi puhua taas, mutta ei kiroillut, koska pelkäsi niin Jeesusta, joka seisoi vierelläni. Saatana huusi keuhkojensa koko voimalla: ”Ahhhh, ihminen, ahhhh, ihminen!” Sillä hetkellä Jeesus tuijotti häntä ankarannäköisenä, jolloin Saatana muuttui säyseäksi ja kesyksi ja laski päänsä alas, oli kyvytön puhumaan ja sitten kaatui lattialle kasvoilleen.

En halunnut menettää tilaisuutta vaan huusin Paholaiskuninkaalle: ”Hei sinä kirottu, Saatana! Haluatko minusta palasen? Ole kirottu!” Kun reagoin pelolla, Jeesus alkoi nauraa! Ja kuten ennenkin, halusin kiivetä Saatanan päälle ja sattuneista syistä repiä hänet kappaleiksi, mutta Jeesus painosti minua: ”Joo-Eun! Jo riittää! ” Jeesus jatkoi: ”Minun rakas Sesame! Jos jatkuvasti provosoit näitä saastaisia henkiä, ne naamioituvat, hyökkäävät ja aiheuttavat suurta kipua. Niin että annahan tällä kertaa olla.”

Tämän jälkeen Kuningasdemoni jatkoi käsittämättömien kiroustensa sylkemistä päälleni ja voin rehellisesti sanoa, ettei minua ole maan päällä koskaan missään kirottu niin paljon. Olin jo niin raivoissani, että kosto alkoi jo muotoutua kirouksiksi suussani, kunnes ymmärsin etten halunnut täyttää suutani sellaisella saastalla ja niinpä pysähdyin. Sitten anoin Jeesukselta: ”Jeesus! Tuo saastainen Saatana kiroaa minua liian paljon. Olen vihainen ja se tappaa minut sisältäpäin.” Ja juuri silloin Jeesus komensi sitä kovalla äänellä: ”Ketä sinä luulet kiroavasi juuri nyt? Olet pelkkä saastainen paha henki ja sinä uskallat kirota minun lastani, Joo-Eunia?” Tähän Saatana vastasi vapisevalla äänellä ja vannoi: ”Kyllä, tietenkin. En tee sitä enää toiste. Olen pahoillani. En koskaan tee sitä toistamiseen.”

Olin niin haltioissani, että aloin hyökätä Saatanaa vastaan toista kertaa loukkauksilla. Saatana tuijotti alas minua avuttomasti, mutta tuijotuksessa oli viesti, että kosto tulisi myöhemmin. Hän sitten toisti heikolla äänellä. ”Olet kuollut. Saan sinut myöhemmin.” Saatanan varoessa Jeesuksen ilmeitä, minä provosoin sitä pistämällä kieleni ulos ja sanoen: ”Oletko niin hullu? Ha-ha!” ja jatkoin hänen nälvimistään. Demoni oli räjähtämäisillään kiukusta. Sanoin Jeesukselle: ”Jeesus! Luulen, että haluan lähteä nyt, koska en halua enää katsella tuon saastaista naamaa!” Sitten Demonikuningas, täynnä ärtymystä, sanoi. ”Paskat! Mitä sanoit?”

Jeesus sanoi minulle: ”Joo-Eun, helvetti on paikka, jossa kärsitään ikuisesti. Kaikki sielut täällä helvetissä ovat täällä, koska he kieltäytyivät hyväksymästä Minua maan päällä – ja se on anteeksiantamaton synti. Minä haluan antaa heille anteeksi, mutta he ovat jo menettäneet sen mahdollisuuden. He ovat syntisiä, ja siksi heidän on siedettävä ja kärsittävä mitä tahansa rangaistuksia ikuisesti. Helvetissä jotkut rangaistukset on sidottu yksilöön, joillakin asia taas ei ole niin, mutta siitä huolimatta jokainen kärsii erilaisia onnettomuuksia ja he elävät ikuisesti tämän kirouksen sisällä.” Sen jälkeen Jeesus halusi ottaa minut toiseen paikkaan ja seurasin häntä.

Myrkyllisten Hyönteisten Huone

Jeesus ja minä astuimme huoneeseen, joka oli täynnä kaikenlaisia erilaisia kiemurtelevia, myrkyllisiä hyönteisiä – kun äkkiä tajusin, että olin siellä yksin, ansassa! ”Herra! Herra! Missä Sinä olet”? Ja vaikka kuinka huusin, Herra ei ollut siellä. Nyt ymmärrän miltä Sisar Baek, Bong-Nyosta oli tuntunut. Tämä luotaantyöntävä, inhottava ja karmiva näkymä tuli todellisuudeksi, jonka kanssa oli tultava toimeen. Olin ansassa pienessä, pimeässä huoneessa ja sakea kostea ilma lävisti sieraimeni. Hetkeä myöhemmin oudot hyönteiset parveilivat ympärilläni eikä minulla ollut pienintäkään aavistusta, mistä ne tulivat.

Oli ötököitä, jotka näyttivät toukilta, laakamadoilta, onkimadoilta, tuhatjalkaisilta ja monilta muilta lajeilta, joita en tunne, ja ne alkoivat ryömiä päälleni ja kohota ylöspäin ryömiessään. Ajattelin, että kohta pyörryn. Huusin epätoivoisesti: ”Yäk! Herra, missä sinä olet? Hei te inhottavat ötökät! Pyhän Hengen Tuli! Pyhän Hengen Tuli polttakoon ne pois!” Ja työnsin ötökät pois ruumiistani.

Mutta lattialla olevat hyönteiset jatkoivat ryömimistään pitkin ruumistani. ”Jeesus” Jeesus! Please, pelasta minut! Missä Sinä olet?” - vaikka jatkoin Jeesuksen huutamista, Häntä ei näkynyt missään. ”Voi, Jeesus! Miksi toit minut tähän paikkaan?” Itkin ja huusin. Lopulta Jeesus ilmestyi, otti kädestäni ja johti minut takaisin kirkkoon.

Jeesus kysyi minulta mitä kuuluu. Vastasin, etten ikinä enää halunnut palata siihen huoneeseen takaisin. Vastaukseni jälkeen Jeesus sanoi: ”Sinä tulet olemaan all right! Sinä olet lapsi, jolla on vahva usko, siksi voit sietää mitä tahansa. Minä voin käyttää sinua voimakkaasti.” Herra lupasi ottaa minut helvettiin useammin, koska se on paras keino avata hengellinen näkökyky ja helvettikäyntien kautta asiat tulevat pian selvemmiksi.

Helmikuun yhdestoista, perjantai 2005

Saarnateksti (1. Joh. 2:14-16): ”Minä kirjoitin teille, lapset, sillä te olette oppineet tuntemaan Isän. Minä kirjoitin teille isät, sillä te olette oppineet tuntemaan hänet, joka on ollut alusta asti. Minä kirjoitin teille nuorukaiset, sillä te olette voimakkaita. Jumalan Sana pysyy teissä, ja te olette voittaneet Pahan. Älkää rakastako maailmaa, älkääkä sitä mikä maailmassa on. Jos joku rakastaa maailmaa, Isän rakkaus ei ole hänessä. Sillä kaikki mikä maailmassa on, lihan himo, silmien halu ja elämän korskeus, ei ole Isästä vaan maailmasta.”

Sotilasdemoni Astuu Sisar Baek, Bong-Nyohon

Pastori Kim, Yong-Doo: Rukousyövigilian aikana, hetken ajan Sisar Baek, Bong-Nyo näytti hajamieliseltä ja heti demonit syöksyivät sisäänsä kuin ampiaisparvi. Olin ylistänyt noin kolme tuntia ja saarnannut ja minun piti käydä vessassa. Kun palasin, näin demonien jatkavan sisäänmarssiaan Sisar B:hen. Hän pyöri lattialla ja valitti vakavaa kipua. En voinut jäädä vain katselemaan tilannetta. Kokosin rukousryhmän hätärukousta varten ja aloitimme hätärukouksen yhtä vilpittömästi kuin siitä olisi riippunut oma henkemme.

Miksi? Minulla oli ajatus, miksi demonit halusivat tulla Sisar Baek, Bong-Nyon kimppuun, mutta en tiennyt varmuudella kaikkia syitä. Se alkoi illalla. Me taistelimme periksi antamatta ja ajoimme ulos demoneja aamuun asti. Jopa omat vahvat hengelliset kykyni, yhdessä fyysisten voimieni kanssa, alkoivat pikku hiljaa hiipua ja muittenkin rukoustiimien voimat alkoivat olla lopussa. Yksi toisensa jälkeen kaatui lattialle uupumuksesta.

Kun ennenkin, Jeesus seisoi sanomatta sanaakaan tarkkaillen meitä hyvin hiljaa. Me vuorostamme olimme jatkuvasti kiireisiä ja ensiavunluontoisesti pyysimme Hänen apuaan ja ratkaisujaan, mutta kun kerran Jeesus oli kontrolloimassa, Hän varmisti, että kestämme jokaisen askeleen alusta saakka. Kun katselin asiaa hengellisten silmieni kautta, olin varma, että tämä oli prosessi.

Koko yön huusimme, itkimme, jatkoimme hengellistä taistelua demonien jahtaamisessa – samalla kun demonit jahtasivat meitä. Me taistelimme, peräännyimme, hyökkäsimme, puolustimme, Jeesus tarkkaili kaikki tilanteet syvissä mietteissään. Jeesus punnitsi uskoamme ja Hän halusi, että itse teemme työt luottaen uskoomme ja armolahjoihimme. Mutta kun saavuimme tilanteiden rajoille, Hän astui väliin. Aivan kuten olin olettanut, Jeesus testasi rajojamme. Myöhemmin ymmärsin, että Jeesus salli kahden enkelin ajavan ulos demoneja määrätyn ajan mukaan.

Kun kohtasimme demoneja, jouduimme miettimään puolustukselliset ja hyökkäykselliset taistelusuunnitelmat minun ja Herran Kirkon muiden jäsenten kanssa. Käytimme hyväksi yhteiset kokemuksemme. Kun fyysiset tai hengelliset voimavaramme olivat ehtymässä, mitä tapahtuisi, jos taistelet loppuun asti, uskossa, antamatta periksi? Herralla on erittäin korkeat odotukset suorituksiimme nähden, siksi meidän täytyy yrittää tehdä haastava työmme sisulla, niin että riittävästi täytämme Herran korkeat odotukset kaikkina aikoina.

Erityisesti hengellisessä taistelussa, ainoa suunnitelma, joka hyökkäyksessä ja puolustuksessa voidaan viedä voittoisaan lopputulokseen on rukouksen kautta Jeesukseen luottaminen. Ei ole muuta tietä, eikä keinoa. Lisäksi inhimilliset, ajalliset ajatuksemme levosta tai vetäytymisestä eivät saa tulla mieleemme. Kun ajattelimme sitä, meidän Herran Kirkon perheen jäsenet olivat kaikki mielettömän sitoutuneita rukoukseen ja me näytimme aika hullunkurisilta.

Ne pahat demonit, jotka olivat menneet Sisar Baek, Bong-Nyon ruumiiseen, joutuivat koko yön kestävän eksorkismin kohteiksi. Me ajoimme niitä ulos yksitellen. Minun on täytynyt huutaa: ”Jeesuksen Nimessä!” ja “Pyhän Hengen Tuli!” tuhansia kertoja! Demoniset voimat vastustivat loppuun asti, vaikka ne paloivat Pyhän Hengen tulessa niin että vain tuhkaa jäi lopulta jäljelle.

Niinpä ajattelin: “Koska ne on kaikki poltettu Pyhän Hengen tulessa ja muuttuneet tuhkaksi, se on niiden loppu.” Mutta jotain totaalisesti odottamatonta ja käsittämätöntä tapahtui, tuhkista rakentui takaisin elämä ja transformoitui erilaisia demoneja jälleen! Me emme onnistuneet poistamaan tuhkia kyllin kauaksi ja olimme täysin keskittyneet voittoisaan lopputulokseemme. Nyt tilanne oli taas kääntynyt pahasta huonommaksi.

Tätä tapahtui lukemattomia kertoja. Siksi, vaikka demoniset voimat on ihmisen sisällä poltettu tuhkaksi Pyhän Hengen tulella, meidän pitää saada kaikki tuhkat täysin ulos ja pois ihmisestä, jotta asia varmistuu. Ulosajettavien demonien äänet olivat hyvin samanlaisia kuin ”Manaaja”- elokuvassa. Rekisteröin ääniä voidakseni verrata ja dokumentoida ne.

Herra Leikkaa Demonia Isoilla Saksilla

Demonisten joukkojen määrä,joka meni sisään sisar Baek, Bong-Nyoon, ylitti kaiken ennen kuvittelemani. Se oli jotain, mitä mielemme ei kyennyt käsittämään. Jokainen meistä kaatui lattialle uupumuksesta. Ja minä jopa uskalsin olla vähän ärtynyt Jeesukselle. Demonit olivat levinneet kaikkialle Sisar B:n ruumiiseen kuten venyvät kumikäsineet. ”Jeesus! Etkö, please, voisi auttaa? Emme kykene tekemään tätä enää kauempaa! Minkä kaltaisia demoneja nämä ovat, itsepäisen sitkeitä ja takertuvia niin ettemme saa niitä kuorituksi pois ruumiista. Voi Herra, please auta meitä tässä tilanteessa! Mikä nyt on?” Valitin Jeesukselle, vaadin Häntä auttamaan ja pitkän ajan kuluttua Jeesus lopulta tuli hätiin – koska luullakseni näytimme aika avuttomilta.

Jeesuksella oli kädessään terävät sakset ja niillä Hän alkoi armotta napsia demoneita, jotka olivat kätkeytyneet Sisar B:n ruumiiseen kuminauhojen tapaan. Sillä hetkellä demoninen henki huusi kovalla äänellä, pyysi armoa ja transformoitui tuhaksi ja niin ne paloivat ja hävisivät.

Tiukalla ilmeellä Jeesus alkoi nuhdella meitä. ”Teidän täytyy jatkaa taistelua uskollanne loppuun asti. Miksi uskonne on näin heikentynyt? Kun rukoilette uskossa, ei ole mitään mitä ette voisi tehdä. Miksi pelkäätte demoneja noin paljon? ”Keräännyimme, ruumiit ja mielet, yhteen ja ryhmityimme uudelleen ja teimme vilpitöntä parannusta Jeesuksen edessä. Sitten kun Jeesus oli ottanut vastaan rukouksemme, Hän teki ehdotuksen sanomalla: ”Tanssikaamme ja pitäkäämme hauskaa yhdessä.” Niin nousimme ylös ja tanssimme koko sydämestämme.

Jeesus muutti ilmapiirin ja rauhoitti meidät ja Hän puhui sentimentaalisella ja lämpimällä äänellä: ”Lampaille, jotka rakastavat Herran Kirkkoa: Tästä lähin, kun demonit ja heidän pahat voimansa tunkevat sisään ruumiisiinne, älkää pelätkö. Päinvastoin kukistakaa ne voimalla ja auktoriteetilla, sillä mikään ei voi olla mahdotonta uskolle. Olkaa siis urhoollisia ja vahvoja!”

Meidän Jumalamme Kolmiyhteys on henkilökohtaisesti luonut meidät ja Hän käyttää hyväkseen jokaisen erikoislaatua sen täyteen mittaan saakka. Tilanteesta huolimatta lapsi on huoleton ja vailla häpeää maineestaan tai ulkonäöstään; samoin me seurakuntana tanssimme ja pidämme hauskaa jumalanpalveluksen aikana. Jeesus haluaa, että olemme puhtaita kuin pienet lapset.

Moni uskova tänään tietää tämän totuuden, mutta käytännössä heidän asenteensa palveluksen aikana on hyvin erilainen verrattuna siihen palvelukseen, jota Jeesus haluaisi. On alueita, joissa meidän pitää olla puhtaita kuin lapset, mutta myös kypsiä kuten aikuiset.

”Ja sanoi: ‘Totisesti totisesti Minä sanon teille, ellette käänny ja tule lasten kaltaiseksi, ette pääse sisään Taivasten valtakuntaan.’” (Mt. 18:3) ”Kun olin lapsi, puhuin kuin lapsi; ajattelin kuin lapsi, järkeilin kuin lapsi. Kun tulin aikuiseksi, panin lapsenomaiset tavat taakseni. “ (1. Kor. 13:11)

Herra ei ole sellainen, joka vastaa rukouksiimme sillä hetkellä kuin me haluamme, oli asia mikä tahansa. Jopa kun demonit tunkeutuvat sisään ruumiisiimme varoittamatta, Jeesus ei välittömästi ratkaise ongelmaa; päinvastoin, Hän kouluttaa meitä taistelemaan demoneja vastaan omalla uskollamme. Herra salli jokaisen tilanteen ruokkivan uskoamme kypsymään.

Helvetin Hengellinen Leijona

Sisar Baek, Bong-Nyo: Heti kun olin saapunut kirkkoon, demonit marssivat ruumiiseeni hajamielisyyteni hetkellä. Kun pastori Kim meni vessaan ja tuli takaisin saarnan jälkeen, demonit tulivat silmänräpäyksessä käsieni ja jalkojeni kautta. Tajuamatta tilannetta, olin laskenut suojukseni ja tullut hajamieliseksi. Se oli iso virhe. Huusin sisäisesti itselleni: ”Voi ei, Herra! Taas tänään! Pastori ja seurakunta eivät kykene rukoilemaan puolestani. Mitä minun olisi tehtävä?”

Pastori Kim, erityisesti, käytti kaikki voimansa ajaakseen pahat henget pois minusta. Eikä näin ollut tapahtunut parina päivänä vaan joka päivä. Tunsin itseni perin juurin pahaksi enkä tiedä miten ilmaisisin arvostukseni ja kiitollisuuteni häntä kohtaan. En ikinä voinut kuvitella kuinka vaikea prosessi oli avata hengelliset silmät ja demonien häirintä ja hyökkäykset verottivat hirvittävästi voimia. Kun sain yhden, kaksi ja enemmän henkilahjoja, menin kalpeaksi ja yllätyin. Demonit, joita pastori yksitellen ajoi pois näyttivät inhottavilta. Nuo saastaiset demonit levittäytyivät ruumiiseeni, sitten kerääntyivät yhdeksi möykyksi joka aiheutti hirvittävää fyysistä kipua ja ne toistivat tuon prosessin sisälläni.

En enää voinut sietää kipua selässäni ja pian pyörin kirkon lattialla. Kykenin näkemään sisälläni olevat demonit selvästi ja nuo roistot nauroivat ja muuntautuivat eri hahmoihin jatkuvasti. Hulluuden keskellä esiintyi yksi erikoisen näköinen hengellinen leijona helvetistä, joka piti yllään Korean kansallisvaatetta ja sylinterin muotoista korealaista hattua ( joka tehdään bambusta tai hevosenkarvoista). Se lähestyi minua. Olin kauhusta jäykkänä ja ihoni oli kauttaaltaan kananlihalla.

Tämä saastainen demoni tuijotti minua. Sen kasvot olivat kalpeat kuten paperi ja se alkoi puhua: ”Sinä! Minä aion vetää sinut helvettiin tänä iltana, niin että tässä olen. Minä lopetan sinut tänä iltana, niin että yhtä hyvin voisit luovuttaa heti.” Tämä peto oli viemässä minua päättäväisesti helvettiin ja pysyi kiinni kyljessäni ja rukoilinpa kuinka paljon tahansa, se ei paikaltaan irronnut. Sillä hetkellä ajattelin: ”Ou! Tämä leijona helvetistä tulee niiden luokse, jotka ovat kuolinvuoteillaan eivätkä usko Jeesukseen Kristukseen.” En voi ymmärtää, miksi ihmiset eivät käsitä hengellisen olomuodon olevan totta.

Minä vuorostani, Pyhän Hengen voimalla, jonka Jeesus oli antanut, huusin: ”Hei te saastaiset demonit! Minä käsken teitä Jumalan Kolmiyhteisen Nimessä syöksymään takaisin siihen helvetin kuiluun, josta olette lähteneetkin!” Samalla tartuin tuota kiusaavaa demonia kurkusta ja heitin sen kauas pois.

Helmikuun neljästoista, maanantai 2005

Saarnateksti: ”Varmasti Herra Jumala ei tee mitään paljastamatta salaisuuttaan palvelijoilleen profeetoille. Leijona on ärjynyt, kuka ei pelkäisi? Herra Jumala on puhunut, kuka voisi olla profetoimatta? ” (Aamos 3:7-8)

Joosef Saa Lopulta Hengellisen Näkökyvyn Lahjan

Joosef, Kim: Olin juuri aloittamassa rukousta kirkossa, kun huomasin tähdet yötaivaalla ja universumin silmieni edessä ja olin keskellä loputonta avointa avaruutta galaksissa. Se hengellinen todellisuus, josta olin kuullut, oli nyt selvästi näkyvänä minulle, ja saatoin nähdä, että olin yhä polvillani ja rukoilin kielillä kaatumatta maahan.

Fyysinen ruumiini, joka rukoili, tunsi myös hengellisen todellisuuden, ja sieluni koki ehdottomasti jokaisen asian, jonka imin hengellisestä todellisuudesta. Ja vaikka astuin hengelliseen todellisuuteen, kun katsoin taaksepäin, saatoin selvästi nähdä kirkon ja seurakunnan rukoilemassa.

Enkelit Ja Heidän Siipensä

Ensi kertaa elämässäni näin enkeleitä niin selvästi niin että oloni oli sekä hämmentynyt että epätodellinen. Pastorin ruumis seisoi alttarin takana ja rukoili kielillä ja alttarin vasemmalla laidalla oli seisoi lujana enkeli, jolla oli kolme siipiparia. Siivet olivat kolmionmuotoisia ja aika leveitä. Näin heikosti myös muita enkeleitä.

Pastorin oikealla puolella seisoi enkeli, jolla oli kultainen malja ja tähän maljaan enkeli keräsi pastorin rukouksia kuin keräisi satavaa vettä. ”Ja toinen enkeli tuli ja seisoi alttarilla, piteli kultaista suitsutusastiaa ja hänelle annettiin siihen runsaasti suitsuketta niin että hän uhraisi sen yhdessä kaikkien pyhien rukousten kanssa kultaisen alttarin yllä joka oli Valtaistuimen edessä. Ja suitsukkeen savu , joka tuli pyhien rukouksista, nousi ylös Jumalan eteen enkelin kädestä.” (Ilm. 8: 3-4)

Galaksi

Palasin takaisin ja jatkoin edemmäs ja syvemmälle galaksiin. Matkustin aikakoneella. Kun matkustin syvemmälle huomasin nopeuden kiihtyvän suunnattomasti. Lukemattomat galaksin tähdet menivät ohi oikealta ja vasemmalta puoleltani ”Swoosh”-suhahtavalla äänellä. Tällä äänekkäällä suhauksella moni tähti alkoi liikkua antaen käsityksen, että ne olivat tulossa kohti ja ympäröimässä minua.

Aluksi luulin, että galaksissa on vain musta avaruus ja tähdet. Mutta kun matkasin syvemmälle, taivaan väri muuttui vaalean siniseksi ja pian loistavaksi briljantiksi sateenkaaren väreiksi. Valo sateenkaaresta oli valtavaa, kuin fantasiaa.

Helmikuun viidestoista, tiistai 2005

Saarnateksti (Jes. 43:19-21): ”Katso, minä teen uutta! Nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Minä teen tien autiomaahan, virrat aavikolle. Minua kunnioittavat metsän eläimet, sakaalit ja strutsit, koska minä johdan vedet autiomaahan, virrat kuivaan maahan, antaakseni kansani, minun valittuni, juoda. Kansa, jonka olen luonut itseäni varten, on julistava minun ylistystäni.”

Sisäänkäynti Kahdentoista Helmiportin kautta

Joosef, Kim: Pastori ehdotti ensiksi, että rukoiltaisiin. Päätimme, että saarna olisi sen jälkeen. Koska meitä oli vain meidän perhe, hän halusi tehdä asiat hieman vapaammin. Hyväksyin ja huusin innostuksesta: ”Kyllä! Minä haluaisin niin. Aloittakaamme ensin rukouksella!” Eilen, lähellä tilaisuuden loppua, rukoukseni oli keskeytynyt ennen aikaisesti ja tunsin tyytymättömyyttä kuin olisin jäänyt jostakin pois. Aloitin rukoukseni päättäväisyydellä, sillä halusin astua sisään taivaaseen jälleen.

Vain pastori jäi alttarin taakse rukoilemaan, kun taas äiti, Joo-Eun ja minä polvistuimme alttarille, kukin rukoukseen keskittyneenä. Niin pian kuin itkin äänekkäästi ja rukoilin kielillä, kuten eilen, hengelliset silmäni avautuivat ja etäältä näin taivaan hohtavan kirkkaasti minua kohti. Mitä lähemmäksi tulin, sitä kirkkaammaksi valo muuttui ja sydämeni sykki kovin odotuksen jännityksestä. En tiennyt miksi, mutta sydämeni ja ruumiini vapisivat hallitsemattomasti.

Lopulta seisoin taivaan kahdentoista helmiportin edessä. Oli valtavan iso, pyöreä ovi ja sen molemmin puolin seisoi pitkät enkelit vartioimassa ovea. Nuo enkelit tervehtivät minua kuin olisivat tunteneet kuka olin: ”Tervetuloa, Veli! Veli, sinä tarvitset pääsylipun astuaksesi sisään tänne. Haluaisin nähdä sisäänpääsylippusi, ole hyvä!” Ja sillä hetkellä – en tiedä miten- käteeni ilmestyi pieni kortti, ja olin tolaltani.

Taivaan Sisäänpääsylippu Ja Sen Kuvaus

En tiedä milloin, mistä tai miten tuo kaunis kortti, joka edustaa taivaan sisäänpääsylippua, tuli käteeni. Siitä huolimatta kortti oli selvästi kädessäni. Näytin sitä ylpeänä enkeleille.

Kortin ulkoreuna oli koristeltu kullalla, timanteilla ja jalokivillä. Keskellä oli risti, johon oli painettu verenpuna ja se oli tahmea ikään kuin veri olisi juuri siihen painettu. Oikealla alhaalla, tyhjässä tilassa, oli kaiverrettu alfa ja omega, kreikkalaiset sanat, ja minun nimeni oli kirjoitettu taivaan kielellä. Myös ylhäällä olevaan tyhjä tila oli peitetty kullalla ja sanat ”Jeesus Kristus” oli kirjoitettu siihen erottuvasti.

Jeesus selitti, että normaalisti pääsylippu taivaaseen oli näkymätön ja vain jos aioit mennä sisään taivaan porttien kautta, lippu ilmestyisi käteesi. Jeesuksen armon kautta olin kykeneväinen kokemaan ainutlaatuisen näytelmän taivaan portin edessä. Jeesus sanoi: ”Minun rakas Possuni! Me menemme porttien läpi pian etkä menetä mitään, mutta juuri nyt pyydän että kiinnität tarkasti huomiosi hetkeksi jollekin hyvin erikoiselle, joka avautuu silmiesi eteen!” Niin Jeesus ja minä odotimme taivaan portilla mitä tapahtuman piti.

Edessäni seisoi sielu, jota kohtaan tunsin myötätuntoa koska hän näytti niin säälittävältä.

Halusin ojentautua hänen puoleensa ja antaa hänelle auttavaa kättä, mutta Jeesus sanoi: ”Odota, tarkkaile ainoastaan.” Ja minä tarkkailin. Tämä yksilö oli rättiväsynyt eikä hengästykseltään saanut juuri sanaa suustaan. ”Voi hyvänen aika, olen lopultakin saavuttanut Taivaan portin. Vauu! Nyt olen all right.” Kun hän oli lausumansa lopettanut, valtava enkeli , joka on helmiportti-enkeleitten johtava enkeli, tuijotti häntä tulisesti ja huusi: ”Hei Sinä! Kuka sinä olet ja kuinka uskallat seistä Taivaan porttien edessä? Sinun on parasta lähteä kalppimaan hetipaikalla!” Enkelin olemus oli jyrkkä, täynnä arvokkuutta mutta myös pelottava.

Tuolla yksilöllä oli päällään musta puku ja hän alkoi puhua: ”Enkeli, Sir! Eikö tämä olekin Taivaan portti? Ette ikinä voi ymmärtää, kuinka vaikeaa tänne oli lopulta päästä, niin että armoa! Minun täytyy päästä portin läpi! Ettekö voisi armahtaa minua? ” Ja enkeli vastasi: ”Ihanko totta? Siinä tapauksessa saisinko nähdä pääsylippunne!” ”Huh! Minkä pääsylipun? Mitä minun pitäisi tehdä, sillä ei minulla ole mitään sellaista?” Sitten enkeli vastasi: ”Sitä arvelinkin! Kuinka uskallatte tulla tänne ilman pääsylippua ja käyttäytyä naurettavasti. Häipykää silmistäni!” Sen sanottuaan enkeli nippasi yksilöä sormellaan kuin olisi pelannut kuulapeliä. Kirkuen henkilö lensi nopeammin kuin ohjus ja tippui helvettiin. Tämä yksilö putosi täsmälleen tulisen kuopan keskelle ja pian jo huuteli armoa.

Kun katselin tätä kaikkea, Jeesus puhui minulle: ”Joosef! Ymmärrätkö nyt? Et voi koskaan päästä taivaan porttien sisään ilman pääsylippua. Sinunkin pitää elää valmiudessa ja uskollisuudessa. Ymmärrätkö? ” Vastasin: ”Kyllä, Jeesus! Ymmärrän selvästi!” Enkelten ilmeet muuttuivat kireistä ystävällisyyteen ja lämpöön ja he kumarsivat päitään.

Jeesus sanoi: ”All right, menkäämme sisään portista. On tulossa myöhä. ” Niin seurasin Jeesuksen takana. Näytti siltä kuin pyöreä helmi olisi hiljaa pyörinyt, kun äkkiä tajusin että olin jo sisällä valaistussa maailmassa. Silmäni ja suuni tippuivat lattiaan pelosta ja erityisesti en kyennyt panemaan suutani kiinni. ”Vau! Tämä on ihmeellistä! Vau!” Yht ´äkkiä seisoin jonkin jättimäisen…jonkin…edessä.

Joosef Näkee Jumalan Valtaistuimen

Jättiläismäinen…Jättiläinen? Hänen yllään oli asu, joka oli valkea kuin lumi. Hän istui Valtaistuimella. Hänen ympärillään kaikkialla loistivat sateenkaaret eikä ole sanoja joilla kuvata mitä näin. Myös rinnan alue oli peitetty sumumaisilla pilvillä. Kun yritin nostaa päätäni, se piti automaattisesti painaa takaisin alas, ja majesteettisuus, kirkkaus ja valo painoivat minut alas.

Ajattelin: ”Tämä on Jahve Jumala!” ja nostin päätäni nähdäkseni. Jumalan piirteet olivat saman tapaiset kuin meillä ihmisillä ja Hän ulottui taivaan korkeuksiin istuessaan valtaistuimellaan. Hän oli valtavan iso ja näytti sanoinkuvaamattomalta.

Ilm. 4:2-3: ”Siinä samassa olin Hengessä. Katso taivaassa oli valtaistuin ja valtaistuimella istuja. Istuja oli näöltään kuin hohtava jaspis ja karneoli, ja valtaistuimen ympärillä oli sateenkaari, joka hohti kuin smaragdi(emeraldi).”

Intensiivinen valo pulppusi Isän Jumalan kasvojen alueelta ja pääni kumarsi automaattisesti jälleen. Jumala puhui voimakkaalla ukkosen jylinää muistuttavalla äänellä: ”Oh, Joosef, Minun pikku-possuni on tullut. Kävit läpi kaikenlaista päästäksesi tänne. Minä annan sinulle mahtavia kykyjä niin että jatka yhä harrasta rukoustasi!” Niin pian kuin kuulin Isän Jumalan äänen, ruumiini jähmettyi paikalleen kuin voimakkaan sähköiskun saaneena. En kyennyt liikahtamaankaan.

Sen jälkeen seurasin Jeesusta ja matkustimme ympäri taivasta, kävimme monissa paikoissa ja myös Eedenin Puutarhassa. Se oli hämmästyttävä paikka. Siellä oli rivistöittäin tuntemattomia jalokiviä ja valot, jotka niistä heijastuivat loistivat entistä kirkkaampina. Kaukaisuudessa näin arkkienkeli Mikaelin ratsastavan valkoisella hevosellaan.

Joosef Saa Kirjakäärön

Sinä päivänä aloitimme rukouksella, ylistys ja pastorin saarna tulivat sen jälkeen. Kun ylistin saatoin nähdä selvästi Jumalan Valtaistuimen. Näin sen sekä silmät kiinni että avattuina. Näin suunnattoman suuren kirjakäärön ja Jumala Isä piti sitä yhdeltä sivultaan mahtavalla kädellään. Äkkiä toinen sivu kirjakääröä alkoi avautua ja se avautui ja avautui kunnes saavutti paikan jossa ylistimme. Ojensin molemmat käteni niin pitkälle kuin yletin ja kunnioittavasti hyväksyin käärön. Sen painon suuruus oli välittömästi tunnettavissa.

Kun tarkastelin kääröä silmilläni, en tunnistanut saati ymmärtänyt sitä sillä se oli kirjoitettu tuntemattomalla taivaallisella kielellä. Minulle ne näyttivät hieroglyfeiltä tai nuolenpääkirjoitukselta. Olikin aikamoista aivovoimistelua tuijottaa kääröä, joka oli täynnä taivaallisia kirjoituksia, pieniä ja suuria. Käärö ei loppunut, mutta oli kiinni taivaassa ja sillä hetkellä Isä Jumala puhui korviini täysin selvästi: ”Joosef! Sinusta tulee erikoisen suuri pastori, ja tämä on Minun lahjani sinulle!” Hyppelin ylös alas istuimellani.

Isä Jumala jatkoi ja lupasi syvällä sointuvalla äänellään vuodattaa mahtavat voimansa, monia kykyjään minuun. Isäni, joka on myös pastori, näytti katsovan minuun suunnattomasti kadehtien. Jonkin aikaa olin saanut sietää vaikeuksia, kun en heti saanut hengellisiä silmiä avatuiksi. Kun kirkon muut jäsenet saivat hengelliset silmänsä auki ja muitakin henkilahjoja, tunsin itseni yksinäiseksi ja loukatuksi. Mutta lopultakin unen lupaus hengellisten silmien avautumisesta kävi toteen. En tiennyt miten olisin osoittanut kiitollisuuteni Jumalalleni, Kolminaisuudelle. Aloin taas rukoilla kielin ja heti minut otettiin Jumalan Valtaistuimen eteen. Tunsin itseni vieläkin merkityksettömämmäksi kuin tomuhiukkanen Jumalan läsnäollessa. Jumala muistutti, että minulla oli pastorin kutsu tulevaisuudessa ja Hän antoi minulle toisenkin erikoislahjan ja se oli aarrearkku.

Sitten, vaikka olin yhä Jumalan Valtaistuimen edessä, näin tarkkaan neljä olentoa: leijonan, härän, ihmiskasvoisen olennon ja kotkan joka liiteli suurine siipineen – aivan kuten on kirjoitettu Ilm. 4:7:ssä. Sillä oli kuusi siipeä ja sekä edessä että takana oli lukematon määrä silmiä, jotka huomioivat tarkasti, mitä maan päällä tapahtuu. Kun enkelit avasivat Elämän Kirjan Jumalan Valtaistuimen edessä, Jumala selasi kirjaa sivu sivulta kuin jotakin etsien.

Pullo Täynnä Kyyneliä

Vähän ajan kuluttua Jumalan valtava käsi löysi ja vahvisti Elämän Kirjasta asian, mikä Hänen mielessään oli ollut. Niinpä sen löydettyään Hän osoitti minua ja sanoi: ”Jooseph Kim!” Ja komensi sitten: ”Tuokaa minulle Joosephin kyynelten pullo. Samoin Sisar Shin, Sung-Kyungin kyynelpullo.”

Ps. 56:9: ”Sinä olet laskenut pakolaispäiväni. Pane leiliisi kyyneleeni, ovathan ne sinun kirjassasi.”

Heti kun käsky oli annettu, silmänräpäyksessä, enkeli toi pullot, toiset isoja toiset pieniä. En tiennyt syytä, miksi Jumala käski tuoda diakonissan ja minun kyynelpullot, mutta viime aikoina tämä on itkenyt usein rukoillessaan, niin että luulen, että Jumala oli halunnut vahvistaa minulle asian silmieni edessä.

Kun olin nähnyt kyynelpullot, kykenin nauttimaan sight-seeing- matkasta, jolla näimme monia taivaan koteja, mutta et voi muuta kuin pyhällä pelolla aavistella niiden kokoa ja pinta-alaa. Kuin bamburungot vesisateen jälkeen talot nousivat ylös kaikkialle ja niitä oli eri kokoja ja muotoja. Myös Jumala antoi päähäni kruunun ja se loisti briljantin lailla kauniisti ja kirkkaasti ja sopi täydellisesti päähäni. Heti kun olin saanut kruunun päähäni, ylitsevuotava ilo virtasi sisälläni ja juoksin kaikkialle jatkaakseni sight-seeing- matkaa.

LUKU 2

Pyhän Hengen Myrkylliset Okaat

Helmikuun seitsemästoista, torstai 2005

Saarnateksti: ”Maa tuottaa sadon aivan itsestään: ensin korren, sitten tähkän ja viimein täyden jyvän tähkään. Heti kun sato on kypsä, hän lähettää sirpin, sillä sadonkorjuun aika on tullut.” ( Mk. 4:28,29)

Nukahtaminen Jeesuksen Käsivarsille

Kim, Joo-Eun: Kun olin rukoilemassa, Jeesus tuli ja seisoi edessäni. ”Jeesus! Jeesus! Lopultakin valmistuin alkeiskoulusta tänään! Jeesus, valmistujaislahjanani, veisitkö minut taivaaseen tänään? ” Pyyntööni Jeesus vastasi: ”Todellako? Kun rukoilet hartaasti, vien varmasti sinut taivaaseen. Rukoile lakkaamatta.” Aloin huutaa avukseni Herraa rukouksessa, ja Hän osoitti suosiotaan minulle sanomalla: ”Minun Sesame, rukoiletkin erityisen hartaasti tänään. Oo – teet sen todella hyvin!” Aloin tehdä parannusta ja katua Jeesukselle kaikkia niitä syntejä, joihin olin langennut ja itkin Hänelle kunnes oli lopen uupunut. Sillä hetkellä Jeesus istui edessäni ja sanoi: ”Sesame! Oletko väsynyt? Tule luokseni!” Ja sitten Hän halasi minua. Hän asetti pääni hellästi polvelleen ja sanoi: ”Sesame! Koska olet noin väsynyt tänään, lykätkäämme taivas-vierailuasi tuonnemmaksi; sen sijaan lepää käsivarsillani.” ja Hän alkoi taputella selkääni.

Kysyin Jeesukselta: ”Jeesus! Jos nukahdan kun rukoilen ja demonit hyökkäävät minuun…Luuletko, että olen silloin OK?” Herra vastasi: “Minä suojaan sinua, älä ole huolissasi. Nyt, rakas Sesame, alahan nukkua. Nuku…” Minä vaivuin syvään uneen Jeesuksen lämpimässä syleilyssä.

Demoni kauhuelokuvasta ”Ylä-asteen Haamu”

Joosef, Kim: Musiikin soidessa ylistyslaulua ”Ota vastaan Pyhä Henki” ruumiini tuli tulipalloksi ja kun musiikki vähitellen rauhoittui pehmeämmäksi, rukouksenikin muuttui leväperäisemmäksi. Tunsin että olin seisomassa saman kauhuelokuvan pimeässä eteisaulassa. Äkkiä, kaukaa pimeässä nurkassa valkoasuinen demoni seisoi liikkumatta pitkine aaltoilevine hiuksineen, joita tuuli heilutti. Kun näin demonin, kylmät väreet kävivät läpi ruumiini ja välittömästi se alkoi haastaa minua tsik-tsak- liikkein kovalla äänellä: ”Bang, bang, bang, bang” ja sitten se taivutti minut alas. Hiukset peittivät naisdemonin kasvot; olin täysin kauhuissani ja ajattelin, että pian pyörryn, mutta yritin kaikkeni, etten olisi näyttänyt pelkoa kasvoillani. Demonin kasvot olivat aivan nenäni kärjen päässä ja se avasi suunsa terävine esiin työntyvine draculamaisine hampaineen. Sekä silmät että suu verta vuotaen demoni tuli kohti uhkaavana. Huusin kovalla äänellä: ”Jeesuksen nimessä häivy luotani Sinä saastainen demoni!” Ja juuri silloin demoni kirkaisi ja katosi.

Jatkoin rukoilemista kun Jumalan Valtaistuin alkoi ilmestyä silmieni eteen ja näytti siltä kuin Jumala olisi valmistautumassa antamaan minulle jotakin. Ajattelin: ”Mitähän Hän tällä kertaa antaa minulle? ” Täytyin uteliaisuudesta ja keskityin rukoilemaan hartaammin.

Taivaasta Laskeutuu Massiivisia Kirjakääröjä

Saatoin nähdä lukemattomia kirjakääröjä isossa pinossa, joka oli kuin vuori, Jumalan valtaistuimen edessä. Niiden joukosta suurin kirjakäärö avautui ja avautui ja laskeutui alas minua kohti. Käärön paksuus oli noin 1,5 metriä ja leveys noin 3 m. Se näytti isolta ja painavalta. En tiennyt kuinka ottaisin vastaan tuon kirjakäärön, kun se saavuttaisi minut suunnattomalla nopeudella. Ne neljä olentoa Jumalan valtaistuimen edessä tarkkailivat huolellisesti silmänsä kiinnitettyinä tapahtumaan.

Lopulta ojensin käsivarteni ottaakseni vastaan tämän valtavan kirjakäärön, mutta kuinka suuri se olikin, minä tuskin pääsin hipaisemaankaan sitä kun se oli niin raskas. Ja niin menin melkein nurin. Käärö oli valkoinen, mutta siinä oli kullan kimallus ja se meni ruumiini sisään. Kirjoitus näytti heprean kaltaiselta. Kuin ylistin ja kuuntelin saarnaa, lukematon määrä kirjakääröjä, kaiken kokoisia, laskeutui alas jatkuvasti minuun. Myöhemmin kääröt tippuivat isoksi pinoksi niin etten aika ajoin tiennyt mitä minun olisi pitänyt tehdä. Kääröt tulivat päähäni, rintaani, suuhuni ja käsiini. ”Vau! Voi minun….Mitä tämä on?” Puhuin suureen ääneen tajuamatta mitä sanoin. ”Pastori! Pastori! Täällä on lukemattomia kirjakääröjä, jotka ovat laskeutumassa Jumalan valtaistuimelta alas minun ruumiiseeni juuri nyt!”

Kun pastori kuuli ääneni, hän tuli luokseni ja sanoi lapsenomaista uteliaisuutta äänessään: ”Todellako? Hei! Älä vain ota niitä pelkästään itsellesi – jaa ne kanssani!” Sitten hän asettui seisomaan eteeni ja alkoi ottaa vastaan kääröjä, jotka oli tarkoitettu minulle. Mutta outoa kyllä, kääröt heijastuivat pois pastorista ja tulivat minun ruumiiseeni. Minä sanoin: ”Pastori! Ei sillä ole merkitystä, että seisot edessäni. Kääröt antaa minulle Jumala!” ja minä nauroin, mutta pastori ilmaisi pettymyksensä. Sillä hetkellä Jeesus sanoi: ”Pastori Kim on jo saanut ne kaikki.”

Helvetti. Mummi Vangittuna Lasipulloon

Lee, Yoo-Kyung: Vain pastori perheineen oli kirkossa ja piti omaa palvelustaan ja rukoustaan, mutta minulla oli suuri halua mennä sinne ja rukoilla. Niinpä menin kirkkoon palvomaan ja kun olin rukoilemassa Jeesus tuli luokseni ja vei minut helvettiin.

Jeesus johdatti minut paikkaan, jossa oli monia lasipulloja, ja niiden sisällä oli juoksevia ihmisiä. Saatoin kuulla heidän tuskan- ja avunhuutonsa. Pullojen alla oli tulipunaisia liekkejä ja pian pullotkin muuttuivat tulipunaisiksi ja ihmiset pulloissa näyttivät seonneilta.

Kuulin äänten joukosta tutun äänen joka muistutti mummin ääntä; ja luulin, että pyörryn. ”Yoo-Kyung? Rakas Yoo-Kyung! Täällä on hirvittävän kuuma! Minä tukehdun tänne! Please, pelasta minut! Etkö voisi auttaa mummia pois tästä paikasta! Kiiruhda ja kysy Jeesukselta apua, nopeasti nyt!” Mummi karjui minulle pullon sisältä. Katsoin häntä ja vastasin: ”Mummi! Mummi! Mitä minä teen? Voi, sydämeni! Te saastaiset demonit! Miksi kidutatte mummiani tulella? Mummi!” Vetosin Jeesukseen: ”Jeesus! Please, pelasta mummi, pelastathan?” ja Hän sanoi: ”Yoo-Kyung! Se on vaarallista! Älä mene liian lähelle pulloa! Älä ole liian lähellä! Se on vaarallista, jopa sinullekin!” Jeesus piti kädestäni tiukasti, niin etten voinut kävellä liian lähelle pulloa.

Kuinka paljon anoinkin, Jeesus ei tehnyt mitä pyysin. Niin aloin huutaa Jumalalle. ”Isä Jumala! Voi Minun Isä Jumala! Please, pelasta mummini, please!” Mutta Isä Jumala ei sanonut sanaakaan. Mummini alkoi juosta päättömästi, kun pullo kuumeni ja pian jalkansa sulivat pullon pohjaan ja vähitellen hän muuttui mustaksi kuollessaan. Hänen äänensä painui hyvin matalaksi. Äkkiä hän kirkui kovalla äänellä koska kuumuus oli niin intensiivinen ja sitten hän menetti tajuntansa uudelleen. Mummi juoksi kehää kunnes jalkansa olivat sulaneet ja hän näytti täysin järkensä kadottaneelta.

Pullon vieressä oli sarvipäinen demoni vahtimassa ja sanoi: ”Hahahaha! Tänään meillä on jälleen herkku-ateria! Olen niin onnellinen. Hahahaha!” ja se jatkoi nauramistaan. Sama demoni lävisti sarvellaan ihmisiä ja ohjasi ne putoamaan pulloon ja ihmiset kirkuivat pudotessaan.

Demoni alkoi latkia verta, jota oli roiskunut ruumiiseensa ja sanoi: ”Herkullista! Tosi herkullista!” ja jatkoi veren latkimista. Demonit viiltelivät ihmisiä ja alkoivat imeä verta heistä ja kun veri loppui, ne tekivät lisää lävistyksiä ja antoivat veren tulla ulos ja taas jatkoivat veren latkimista.

Näky oli niin karmaiseva, etten halunnut nähdä sitä enempää, mutta en voinut mihinkään piiloutuakaan sitä näkemästä. Nyyhkytin jatkuvasti koska mummini oli surun valtaama. Niin Jeesus yritti lohduttaa minua sanomalla: ”Shsss nyt, rauhoitu, rauhoitu!” Ja yritti lohduttaa minua neljä kertaa. ”Yoo-Kyung! Ryhdistäydy ja lopeta itkeminen! Lopeta itkeminen!”

Mutta pahat demonit seisoivat pullon edessä ja tanssivat onnellisina kärsivien ihmisten edessä, niin että nämä näkisivät heidät. Jeesus sanoi: ”Yoo-Kyung! Mennään nyt taivaaseen!” Ja niin seurasin Jeesusta taivaaseen ja jätin taakseni kauhukuvat, joissa mummini kärsi ja huusi tuskissaan. Kun saavuin taivaaseen, söin itseni kylläiseksi monilla taivaan hedelmillä, joita Jeesus antoi syötäväksi. Sitten palasimme kirkkoon.

Helmikuun kahdeksastoista, perjantai 2005

Saarnateksti (Ps. 20:1-3): ”Herra kuulkoon sinua hädän päivänä, Jaakobin Jumalan Nimi suojatkoon sinua; Lähettäköön Hän sinulle avun pyhäköstä ja tukensa Siionista. Muistakoon Hän kaikki uhrilahjasi ja olkoon polttouhri lihava Hänen silmissään.”

Joosef, Kim: Kun palvonta alkoi, aloin ylistää. Äkkiä hengelliset silmäni avautuivat ja aluksi Jumalan valtaistuin näkyi heikosti, mutta tuli pian kristallinkirkkaaksi. Kuulin Isä Jumalan äänen sanovan: ”Sinä olet oleva Minun palvelijani ja tekevä Minun työni; siksi annan sinulle kyvyn nähdä selvästi ja aina hengellisen todellisuuden silmilläsi. Älä ole ylpeä vaan ole nöyrä loppuun asti. ”

Taivaallisella Isällämme oli myös jotain mahtavassa kädessään. Se oli kultainen kruunu, jossa oli monenlaisia jalokiviä koristamassa ja jonka Jumala itse pani päähäni. Niin pian kuin kultainen kruunu oli päässäni, tunsin sähkövirran ja koska kruunu loisti niin kirkkaasti, en voinut nähdä sitä kunnolla.

Jumalan Täysi Varustus Laskeutuu

Suunnaton kirkkaus hohti Jumalan valtaistuimelta, kun kultaisena säteilevä Pyhän Hengen miekka alkoi hitaasti laskeutua alas. Ajattelin vaistomaisesti: ”Ohhoh! Tämän täytyy olla se Hengen miekka, josta olen kuullut puhuttavan.” Muistin lukeneeni Ef. 6:n jokin aika sitten ja halusin itselleni Hengen miekkaa ja rukoilinkin sitä kiihkeästi. Ja nyt tämä Miekka oli laskeutumassa minulle! Näkymä, josta olin haaveillut, tapahtui silmieni edessä.

Jos mahdollista, halusin Jumalan koko sota-asun. ”Pue päällesi Jumalan koko sota-asu, jotta kykenet kestämään Paholaisen juonet.” ( Ef. 6:11)

Kultaisena säihkyvä miekka jatkoi laskeutumistaan suoraan minulle ja äkkiä ajatus sanoi minulle että minun pitää niellä tuo miekka ja niin avasin suuni apposen auki. Miekka meni suusta sisään ja asettui mahaan. Yllättävää kyllä, en tuntenut oloani sairaaksi enkä kärsinyt mitään kipua.

Jotain muutakin alkoi laskeutua ja se oli ihmeellinen kilpi, joka näytti tehdyn kullasta ja sekin säihkyi tosi kirkkaasti, kun tunkeutui ruumiiseeni. Muitakin Hengen miekkoja laskeutui ja taas nielin ne. Näin myös historiamme kenraalien kypäriä, joita oli käytetty sodissa. Ajattelin: ”Ohhoh! Tuon täytyy olla Pelastuksen Kypärä.” Tämäkin meni ruumiiseeni.

Näiden jälkeen Uskon Kilpi laskeutui monine valoineen, jotka loistivat siitä harmonisesti – monia kultaisia valoja jotka valaisivat kirkkaasti. Kilpikin meni sisään ruumiiseeni. Alttiuden kengät rauhan evankeliumille olivat tehty samasta kullasta kuin olivat Vanhurskauden Haarniska ja Totuuden Vyö.

Vähän ajan kuluttua elävä olento juoksi ympäriinsä ja lopulta tuli minua kohti. Tajusin, että se oli valtavan kokoinen valkoinen hevonen. Ilman pelkoa tai epäröintiä hyppäsin sen selkään ja hevonen alkoi lentää halki taivaan. Tunsin suunnatonta iloa, niin etten osaa sanoin kuvata sen onnellisuuden määrää. Samalla kun lensin valkoisella hevosella, jotain laskeutui yhä Jumalan valtaistuimelta. Näin kultaisen säkin, jonka sisällä oli ruokaa ja juomia. Myöskin laskeutui kiinalainen kirjasinmerkki hitaasti ja ojensin käteni kätkeäkseni sen turvallisesti rintaani.

Ef. 6:16: ”Ottakaa kaikessa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki Pahan palavat nuolet.”

Kuten mainittu, olin näin valmistettu tuleviin tulisiin taisteluihin demoneita vastaan. Myös monia voitonlippuja laskeutui taivaasta. Nekin menivät ruumiiseeni sekä maailmankartta, joka heti meni suuhuni. Trumpetti, joka tarkoittaa Evankeliumin Hyviä Uutisia, kullasta tehty, myös tuli suuhuni.

Seuraavaksi demoneja vastaan suunniteltuja taisteluita varten tuli taivaasta alas kaikenlaisia aseita: miekkoja, keihäitä kaikkia kokoja, kirveitä, kaksiteräisiä miekkoja, rautavasaroita, komentavan kenraalin pinssi, kunniakirja, kolmikärkinen keihäs, sakset, ilmakivääreitä, sähkölamauttimia, jousia ja nuolia, käsikäyttöinen puhallin, kirjoja, kotkia, kiikareita, ohjuksia, tykkejä, liekinheittimiä, lentokoneita, sotalaivoja, tähtiä, tuoleja, sateenkaaria, lusikoita (uistimia), syömäpuikkoja, marmorikuulia ja lukematon määrä muuta laskeutui tauotta.

Halusin tietää ja varmistua syystä miksi Taivaan Isä antoi minulle kaikki nämä aseet ja niin kysyin vielä kerran: ”Taivaallinen Isäni! Miksi annoit minulle niin monia aseita?”

Tähän Jumala vastasi: ”Sinä tulet matkustamaan ympäri maailman ja pelastamaan monia sieluja. Siksi annan sinulle nämä aseet. Myös vähän ajan kuluttua sinä tulet taistelemaan Kuningasdemonia, Saatanaa, vastaan ja kun taistelet niiden demonien kanssa, tarvitset sellaiset aseet ja minä annan sinulle vieläkin voimakkaampia aseita. Sinä saat Pyhän Hengen leimuavan tulen (BF) ja sähköisiä aseita. Mutta jos tulet arrogantiksi, ylpeäksi ja korruptoidut minä vedän kaikki nuo aseet ja kyvyt pois ja ne saa joku toinen. Niinpä muista pysyä nöyränä loppuun asti äläkä tule ylpeäksi äläkä röyhkeäksi. Ymmärrätkö?” Kumarsin syvään kunnioituksesta Isän Jumalan edessä ja vastasin: ”Kyllä, Jumala.” Lisäksi Jumala lupasi vuodattaa päälleni kaikki taivaalliset lahjansa, joita tarvitsisin palvelutehtävässäni tulevana pastorina.

Pian sen jälkeen 12 enkeliä laskeutui taivaasta valkoisen hevosen vetämillä vaunuilla ja he julistivat, että ne erikoislahjat oli tuotu suoraan Jumalalta ja sitten lahjat astuisivat ruumiiseen. Nämä lahjat edustivat Jumalan Sanoja enemmän kuin mitkään muut siihen asti vastaanottamani lahjat. Monia erikokoisia Hengen miekkoja tuli ruumiiseeni tällä kertaa.

Myös kokoon käärittyjä punaisesti hohtavia mattoja laskeutui, mutta heti kun ne tulivat alas ja avautuivat, niistä tulvahti ulos tonneittain jalokiviä! Minusta tuntui kuin olisin ollut jonkin satukirjan päähenkilö. Joukossa oli erittäin arvokas jalokivilaatikko, joka osui silmiini ja niinpä avasin sen. Sokaiseva valojuova tuli ulos ja ajattelin, että pyörryn.

Kaikki nämä olivat selkeinä nähtävilläni ja minusta tuntui kuin olisin ollut transsissa koska se mitä näin oli niin kaunista. Niin kaunista, että olin vähällä menettää tajuntani.

Jeesus Varoittaa Kärsimyksistä, Joita Kohtaamme Helvetissä

Sisar Baek, Bong-Nyo: Jeesus sanoi: ”Jotta Pastori Kim uudistuu, ennen mitään muuta, Minä saatan hänet helvettiin ja hän tulee olemaan siellä vangittuna 3 ½ vuotta ja hän tulee kokemaan helvetin kärsimykset omakohtaisesti.” Pastori Kim reagoi järkytyksellä: ”Ei Herra, älä salli sitä! Sinä tiedät mikä pelkuri olen sisimmässäni. Vaikka ulkoinen olemukseni muuta osoittaisikin, olen herkkä, hellä, lempeä ja helposti säikähtävä!” Juuri silloin Jeesus purskahti nauruun ja sanoi: ”Olet vahvempi kuin luuletkaan ja Minä tiedän sen.” Pastori Kim ja perheensä ovat hyvin miellyttäviä joskus. Hän ei ikinä valita kuinka väsynyt hän on; päinvastoin, kun todistan hänen ylitsevuotavaa onneaan olen ollut hänelle kateellinen enemmän kuin kerran.

Viime aikoina olen pannut merkille, että Jeesus on vakiovieras pastorin kotona. Kun kysyn Herralta, missä Hän on, Hän usein kertoo olevansa pastorin kotona, ja minä saan vain kuulla Hänen puhuvan minulle.

Pastori Kimin Vetoomus

Pastorin vaimo, Kang, Hyun-Ja: Jeesus sanoi pastori Kimille: ”Sinä olet pastori, mutta sinulla on myös vastuullasi kirjoittaa maailmalle kirjoja luettavaksi. Siksi sinun täytyy henkilökohtaisesti kokea miltä helvetti tuntuu. Myös tämä antaa sinulle mahdollisuuden tarkata läheltä ja tajuta asiat, jotka sinun tulee oikaista. Niinpä tästä eteenpäin ole täysin valmis, henkisesti varustautunut, lähtemään. Sinun täytyy erikoisesti ja nimenomaan käydä siellä, minne langenneet palvelijani päätyvät. Sinä tulet kärsimään suuresti helvetin eri paikoista ja sinä aloitat sen pohjalta.” Tämän kuultuaan pastori Kim vapisi vahvasti pelosta.

Jeesus salli meidän tajuta ja tietää, miksi Hän viivytti pastori Kimin ja minun hengellisen näkökyvyn lahjojen saamista, ja syy siihen oli se, että me olimme paljastaneet salaisuuden.

Pastori Kim puhui uhmaavalla äänensävyllä: ”Jeesus! Ei. Miksi minun pitää kärsiä tuota kipua vain koska olen pastori? Se ei ole oikein. Jeesus, jos todella kohtelet minua tällä tavoin, minä lopetan kirjan kirjoittamisen! En todellakaan halua mennä helvettiin!” hän huusi. Silloin Jeesus vastasi tiukalla äänellä: ”Pastori Kim! Ole vahva! Miksi sinä pelkäät niin paljon? ” Ja Jeesus vahvisti häntä.

Joosef ja Joo-Eun kuuntelivat minun lisäkseni, ja reagoivat: ”Isi! Oletko todella pastori? Miksi sitten puhut tuolla tavalla? Todella…” Kun lapsillamme on mielipiteitänsä, pastorin ylpeyttä loukataan ja hänen kasvonsa muuttuvat onnettoman näköisiksi. Jeesuksemme osoitti sääliä, myötätuntoa, rakkautta ja lohdutti häntä. ”Pastori Kim! Minä annan sinulle voiman, niin että älä murehdi itse tästä asiasta liikaa! Minä vähennän niitä kipuja, joita sinun pitää kärsiä.

Sillä hetkellä et näe mitään ja ruumiisi aistit tuntevat vain pistoksen” ja Hän vahvisti, että sekä pastori että minä tulemme kokemaan samanlaiset tuntemukset. Me molemmat olimme hurjan helpottuneita ja huokasimme syvään.

Jeesuksen Inhimillinen Luonne

Se Jeesus, jonka me koimme ja opimme tuntemaan, osoitti meitä kohtaan paljon enemmän inhimillisyyttä (humaanisuutta) kuin olisimme odottaneet; lämpöä ja huolimatta siitä, että Hän oli Henki, hyvin paljon sentimentaalisuutta. Ja jopa silloin, kun emme tiukasti noudattaneet Raamatun todistusta, ja joka kerta kun kohtasimme vaikeuksia ja kärsimme uupumuksesta, Hän tunsi rakastavaa myötäelämistä meitä kohtaan ja lohdutti meitä runsain mitoin. Jumalan Poikana Hän hallitsee koko luomakuntaa auktoriteetilla, mutta joka sana jonka Hän puhui meille, sulatti sydämemme. Ei ole olemassa ainuttakaan ihmistä, jota sellainen rakkaus ei liikuttaisi. Sellainen rakkaus, joka oli tunnettavissa syvällä sisimmässä. Jeesus on hyvin sensitiivinen ( = herkkä) tunteille ja Hänen humaanisuutensa on ylitsepursuavaa.

Meillä on usein taipumusta nähdä Jeesus vain Tuomarina ja tuntea Hänet Pyhänä Herrana. Tämä ei tarkoita, että ehdottaisin sinulle, että suhtautuisit meidän Pyhään Herraamme jotenkin huolettomasti tai kevyesti.

Useimmat tavalliset kristityt tai kirkot eivät tiedä, että Jeesuksella on erittäin hyvä huumorintaju. Myös, kun me olemme suuttuneita ja itkemme, Hän itkee kanssamme, murehtii kanssamme ja kun me olemme onnellisia, on Hänkin onnellinen. Hän on Pyhä, mutta haluaisin ilmaista, että Herramme on äärimmäisen mustasukkainen, jos mikä tahansa maallinen asia näyttäisi syrjäyttävän Hänet mielenkiintomme keskipisteestä.

Siksi perheemme elävät päivittäin ja ovat erikoisen varovaisia, niin että emme tuota Kolmiyhteiselle Jumalallemme pettymystä. Kun johdamme keskustelua, varmistamme, ettemme jätä Taivaallista Isäämme, Jeesusta tai Pyhää Henkeä keskustelun ulkopuolelle. Jeesus ja Pyhä Henki – nähden omistautumisemme, antautumisemme – ovat aina puolellamme ja he sallivat meidän nähdä heidät ja he vuodattavat kaiken tulen ja energian ruumiisiimme. Sen lisäksi, sen jälkeen kun saimme hengellisten silmiemme avautumisen lahjan, aloimme kokea monia hämmästyttäviä, järkyttäviä ja mielikuvituksemme ulkopuolelle ulottuvia asioita jokapäiväisinä tapahtumina.

Jeesuksen Huumori

Perheemme istui ja keskusteli taivaasta, jakoi mielipiteitä Jeesuksesta ja Pyhästä Hengestä – kun tajusimme, että koko huone oli täyttynyt Jeesuksella, Pyhällä Hengellä ja enkeleillä jotka kaikki nauttivat keskustelustamme.

Jeesus näytti olevan juuri sellaisella tuulella, että nautti leikinlaskusta mieheni pastori Kimin kustannuksella, ja aloitti puheensa: ”Pastori Kim! Sinä olet pastori ja sinulla on vahva usko, siksi sinun täytyy kärsiä suurta kipua, jotta hengellinen näkökykysi avautuisi nopeasti – niin että mitä ajattelet? Oletko valmis lähtemään juuri nyt? ” Jeesus kysyi tätä Joo-Eunilta, jotta tämä välittäisi kysymyksen pastorille.

Tämän kuultuaan mieheni hyppäsi ylös järkyttyneenä ja huusi: ”Voi Herra! Taasko aloitat tämän piinaamisen? Miksi jatkuvasti pelottelet minua? ” Ja me kaikki nauroimme pastorin reagoinnille. Ja vaikka Jeesuksen kysymys kuulosti vitsiltä, Hänen sanansa sisälsivät kätketyn totuuden.

Jeesus selitti, että on valtava ero kahden kokemuksen välillä: 1) että yksinkertaisesti vierailee helvetissä; 2) todellisesti kokee helvetin. Ainoa tapa kirjoittaa kirjoja helvetistä ilman, että tekee totuuden kanssa kompromissia, on tuntea sen tuska ja henkilökohtaisesti kokea kärsimyksen realiteetti. Tällä tavalla ja vain tällä tavalla kirjan sisällöstä tulee autenttinen ja pastori Kimiä tultaisiin käyttämään hyväksi valtavasti tulevaisuudessa. Tämän selityksen jälkeen pastori alkoi mennä paniikkiin. Herra jatkoi, tällä kertaa suoraan minulle: ”Koska olet pastorin vaimo, ja olette samassa veneessä, olisiko siinä mitään järkeä, että menisitte yhdessä kokemaan helvetin?” Olin niin yllättynyt, että huusin: ”Jeesus! Olen todella ihminen, joka säikyn helposti. Minut saadaan helvetistä helposti paniikkiin. Minä olen heikko palvelija enkä kestäisi edes minuuttia, en edes sekuntia.” Juuri silloin Jeesus purskahti nauruun ja sanoi: ”Voi, ei, ei, ei! En usko sitä! Sinä olet vahva!” Pian pastori Kim oli vieressäni ja nauroi ja ilahtuneena yhtyi Herraan kiusoitellakseen minua: ”Hahahaha! Herra olet niin oikeassa! Sisar Kang, Hyun-Ja on paljon vahvempi kuin näyttää. Katsokaa vaikka hänen käsivarsiaan! Eikö hän näytäkin siltä, että hän voisi niillä aiheuttaa vakavia vaurioita noille demoneille?”

Yritin käyttää lapsenomaista ääntä ja viehätysvoimaa ja anoin: ”Oi Jeesus! Tämä ei ole oikein. Koska olen niin pelästynyt, haluaisin vain jäädä tarkkailijaksi, jos se on mahdollista? ”Niinpä Jeesus vastasi: ”Okei, okei – ihan kuten haluat! Minä sallin, että jäät pelkäksi tarkkailijaksi!” Minä huusin ilosta.

Niin pastori siirtyi viereeni ja tuijotti pienillä silmillään minua kuin alas katsoen ja sanoi: ”Hei! Missä on lojaaliutesi? Kun rakas aviomiehesi kärsii helvetissä, kaikki rakkauden ja lojaliteetin vuotesi pitäisi saada sinut sanomaan: ´Kulta! Minä olen ihan sinun vierelläsi, joten älä huolehdi! Me elämme ja kuolemme yhdessä!´ Mutta mitä? Sinä olet niin onnellinen, että et haluaisi kärsiä tuskaa helvetissä? Voi ihminen…mitä voin sanoa? ” Ja hän kihersi.

” Pastori Kim! Älä ole huolissasi. Jeesus on sinun kanssasi ja suojelee sinua niin että mitä parhainta onnea sinulle helvetissä!” Heti kun olin sanonut tämän, Jeesus purskahti nauruun: ”Hahahaha!” Lapset sanoivat kuorossa: ”Isi! Olet pahoissa vaikeuksissa!” ja alkoivat nauraa.

Äkkiä oli ilmeistä, että pastori oli äärimmäisen huolissaan siitä, mitä kokemuksia hänen pitäisi helvetissä käydä läpi. Jeesus meni askeleen edemmäksi ja sanoi: ”Tästä lähtien, pastori Kimin tulee läpikotaisin valmistaa itsensä, mielensä, ja mennä syvemmälle rukouksessa.” Pastori kysyi kysymyksen: ”Jeesus! Kun olen vangittuna helvetissä ja kärsin kovia tuskia, olisiko palkintoni taivaassa suurempi? ” Jeesus selitti, että kärsimyksen syyt eivät olleet palkintoa varten, vaan sitä varten, että näistä kokemuksista kirjoitetuista kirjoista tulisi totuudenmukaisia. Fyysinen taistelu, mikä pastorin oli kestettävä taistelussa demoneja vastaan, oli hänen osuutensa uskosta, joka hänen täytyi vielä loppuun. Kun se on tehty, hän saa palkinnon.

Jeesus rohkaisi pastori Kimiä kestämään ne fyysiset kärsimykset, joita tämän täytyy kokea helvetissä lähitulevaisuudessa. Hän näytti Joo-Eunille pastorin kotia taivaassa. Joo-Eun raportoi, että pastori Kimin koti olisi jo 900- kerroksinen ja minun 700- kerroksinen ja lukematon määrä enkeleitä hyöri talojen rakennustyömailla.

Hengellinen Kännykkä Ja Tekstiviestejä

Pastori Kim aneli: ”Jeesus! Please herätä kirkkomme! ” ja äkkiä pastorin hengellinen kännykkä alkoi soida. Siinä oli hengellinen tekstiviesti Jeesukselta koskien pyyntöä, ja siinä sanottiin yksinkertaisesti, että ulos meneminen ja ihmisille todistaminen ei ollut helppoa, siksi meidän täytyy varustaa itsemme paljolla rukouksella ja sillä voimalla, joka meille annetaan ylhäältä. Myös lapset saattoivat vahvistaa tämän omin hengellisin silmin. Jeesus huusi kovalla äänellä, että Herran Kirkko kokisi herätyksen, kasvun ja siksi meidän täytyisi rukoilla ja evankelioida hartaasti.

Helmikuun yhdeksästoista, lauantai 2005

Saarnateksti (Mt. 3:11-12): ”Minä todella kastan teidät vedessä parannukseen, mutta minun jälkeeni tulee toinen, joka on minua väkevämpi. Minä en kelpaa edes kantamaan Hänen kenkiään. Hän kastaa teidät Pyhässä Hengessä ja tulessa. Hänellä on kädessään viskain, ja Hän puhdistaa puimatantereensa. Jyvät Hän kokoaa aittaansa, mutta ruumenet Hän polttaa sammumattomassa tulessa.”

Kim, Joosef: Kun suljen silmäni tai olen rukouksessa, voin nähdä Jumalan valtaistuimen aivan selvästi edessäni. Juuri muutama päivä sitten olin turhautunut, kun kuulin mitä kokemuksia silmänsä hengellisesti avatuilla oli ollut. Itse en ollut lahjaa vielä saanut ja olin sekä kateellinen että surullinen. Istuin yksin kirkon nurkassa ja joskus pyyhin salaa kyyneleen silmäkulmastani. Nyt voin nähdä Jumalan valtaistuimen kaikessa ylitsevuotavassa majesteettisessa loistossaan omien silmieni edessä. Se oli paljon kirkkaampi kuin auringon valo,

10 000 kertaa kirkkaampi.

Yritin kovasti nähdä valtaistuimen vieläkin selvemmin, mutta joka kerta kun yritin nostaa päätäni katsoakseni valaisevaa kirkkautta ja sen majesteettisuutta, jouduin painamaan väkisin pääni alas koska kirkkautta ei voinut nähdä selvästi. Kykenin näkemään osan valtavista polvista ja jaloista. Jumala on käsittämättömän mahtava ja jättiläismäinen. Valtaistuimen edessä ovat ne neljä olentoa tuimine tuijotuksineen ja he katsoivat siihen suuntaan jossa minä olin. Heidän silmänsä pyörivät ympäriinsä. Myös valtaistuimelta loisti erilaisia valoja, joiden värisävyt olivat epäselviä, mutta ne näyttivät ikään kuin sateenkaaren epätavallisilta sävyiltä.

Kultainen, Taivaaseen Johtava Tie

Epätavallinen, erikoinen kultainen valo alkoi loistaa kirkkaasti edessäni. Kiinnitin tarkoin huomioni mitä ilmestyisi. Ajattelematta huusin: ”Vau, se on tie taivaaseen!” Mistä seisoin, en ole koskaan nähnyt moista loputonta tietä, joka johtaa suoraan taivaaseen. Nekään, joilla on kirkossamme hengellinen näkökyky, eivät ole koskaan nähneet sitä. Minulle Jumala näytti sen selvästi ja tarkasti.

Tien leveys ei ollut kovin suuri, mutta se johti suoraan Jumalan Valtaistuimelle, ja tuo kultainen tie alkoi ihan nenäni edestä. Kultaiset valot jatkoivat loistamistaan, ja kaukaa jokin objekti tuli kohti minua.

Taivaalliset Aarteet Välttämättömiä Papinvirassa

Jokin, mikä olikaan, laskeutui taivaasta, ja loisti niin kirkkaasti että kun katsoin sitä saatoin tuskin avata silmiäni loistonsa vuoksi ja pelkäsin, että sokeudun. Objektit olivat yhä kaukaa lähestymässä minua ja mitä lähemmäksi ne tulivat sitä selkeämmin identiteettinsä paljastuivat. Siellä oli kolme, neljä enkeliä, jotka ajoivat kultaisia vaunuja ja johdossa oli lumivalkoinen hevonen ja enkelit pitivät suitsista niin kuin vankkurikuskit ja johtivat vaunut alas.

Kultaisten vaunujen sisällä oli punaisia vaatekääröjä ja olin innokas näkemään mitä kääröissä oli. Kun he saapuivat, enkelit toivat paketit vaunuista ja puhuivat ystävällisesti: ”Tervehdys, Veli Joosef! Jumala käski meidän tuoda nämä sinulle, siksi olemme tässä. Veli Joosef – sinä tulet olemaan pastorin virassa ja Jumala sanoi, että kaikki mitä virkaasi tarvitset, on tässä. Käytä niitä hyväksesi asian vaatimalla arvolla.”

Aloin avata kutakin pakettia yhtä kerrallaan sitä mukaa kuin enkelit niitä toivat minulle. Niissä oli kaikenlaisia jalokiviä ja kalliita aarteita käsittämättömiä määriä ja kukin niistä loisti briljanttia valoa. Vielä senkin jälkeen kun vaunut ja enkelit olivat nousseet taivaaseen, alas tippui jatkuvasti paketteja. Jumala vuodatti niitä tauotta minulle.

Kysyin Taivaan Isältä: ”Taivaallinen Isä! Miksi annat minulle tuollaisia mittaamattoman arvokkaita lahjoja? En tiedä mitä sanoa.” Jeesus seisoi vierelläni ja sanoi hellästi: ”Joosef! Sinä tulet seisomaan koko maailman edessä Herran palvelijana ja sinua käytetään mahtavalla tavalla! Siksi älä tule ylpeäksi, vaan ole nöyrä loppuun asti. Älä anna vietellä itseäsi harhaan äläkä korruptoidu. Nämä on annettu sinulle siksi, että voit tehdä paljon enemmän Nimeni tähden. Ota ne ja käytä niitä viisaasti. Sinä olet oleva huomattava henkilöhahmo ja sinulla tulee olemaan valtava vaikutus maailmassa!”

Tämän jälkeen muita paketteja, joissa oli tuntemattomia lahjoja, laskeutui jatkuvasti taivaasta. Aloin avata suuni ikään kuin olisin syönyt ruokaa ja nielin kaikki lahjat mitä tuli sisään mahaani yksi kerrallaan. Kun näin itseni hengellisin silmin, olin valtavan paisunut ja lihava koska olin niellyt sellaisen määrän tavaraa.

Jeesuksen Koskettama

Sisar Kang, Hyun-Ja: Tänään minua iski suru ja aloin itkeä rukoillessani ja ikään kuin olisi kameran valo välähtänyt, valo välähti päälle ja pois muutamia kertoja. Olin kuin ällikällä lyöty ja päätin kysyä asiaa tyttäreltäni, joka rukoili vieressäni.

Vähän myöhemmin tunsin, kuinka joku oli lähellä ja kosketti toistuvasti päätäni, selkääni ja käsiäni. Jooseph ja Joo-Eun sanoivat sarkastisesti: ”Äiskä! Aiotko ärsyttää jotakuta? Juuri nyt Jeesus koskettelee sinua! Etkö tiedä sitä? ” Ja he toruivat minua!

Niin päätin kysyä Jeesukselta ja Herra kertoi, etten huolehtisi, vaan jatkaisin rukoustani.

Haak-Sung Kohtaa Mooseksen

Lee, Haak-Sung: Kun olin rukoilemassa, Jeesus tuli ja vei minut taivaaseen. Lopultakin tapasin Mooseksen, jota jo pitkään olin kaivannut. Heti kun näin Mooseksen, huusin täysin palkein: ”Mooses, Sir! Mooses, Sir! Olen kovasti halunnut tavata teidät!” Mooses vastasi: ”A-haa, Veli Haak-Sung! Hauska tavata sinua.” Ja hän otti minua kädestä.

Mooses jatkoi: ”Nykyisin taivaassa puhutaan paljon Herran Kirkosta. Olisin itse erityisesti halunnut tavata pastori Kim, Yong-Doon, mutta miksi hän ei ole täällä? Sen sijaan miksi sinä olet tullut minua tapaamaan, Veli Lee?” Tunsin itseni nöyryytetyksi hänen kommenttinsa johdosta, enkä tiennyt, mitä oikein olisi pitänyt tehdä. Mooses sanoi, että monet kuuluisat, uskolliset palvelijat Raamatusta odottavat pastori Kimin tapaamista ja minua pyydettiin viemään tämä sanoma hänelle rohkaisemaan häntä ottamaan pian vastaan hengellinen näkökyky, jotta he voisivat tavata hänet taivaassa.

Sillä hetkellä, kun Jeesus kuunteli keskustelua, Hän äkkiä sanoi kovalla äänellä: ”Minä olen suurin!” Ja me molemmat, Mooses ja minä, välittömästi painoimme päämme alas.

Palasin kirkkoon ja kun olin rukoillut, sanoin mitä Mooses oli sanonut. Pastori sanoi: ”Haak-Sung! Minä olen pastori pienessä start-up – kirkossa enkä ole mikään merkittävä henkilö. Miksi siis suuret Jumalan palvelijat haluaisivat nähdä minua? En ymmärrä sitä.” Sillä hetkellä Jeesus seisoi vierelläni ja jälleen toisti mitä oli sanonut taivaassa: ”Minä olen suurempi kuin kukaan huomattava Raamatun palvelija!”

Helmikuun kahdeskymmenesensimmäinen,

maanantai 2005

Saarnateksti (1. Pt. 4:12-13): ”Rakkaani, älkää oudoksuko sitä tulenpoltetta, jossa olette ja jossa teitä nyt koetellaan, ikään kuin teille tapahtuisi jotakin outoa. Päinvastoin iloitkaa sitä mukaa kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, jotta saisitte iloita ja riemuita myös Hänen kirkkautensa ilmestyessä.”

Rva Kang, Hyun-Ja & Sisar Baek, Bong-Nyo;

Pahojen Henkien Tunkeutuminen

Pastori Kim, Yong-Doo: Vaimoni ja Sisar Baek, Bong-Nyo rukoilivat hengellisten silmien avautumisen lahjaa. He aloittivat illalla ja lopettivat tänä aamuna klo 9. Ajatus kotiin menosta oli livahtanut mielestään; he jatkoivat keskustelua keskenään. He olivat rukoilleet koko yön ja olivat väsyneitä ja levon tarpeessa. Mutta he eivät näyttäneet väsyneiltä ja jatkoivat keskustelua.

Minä neuvoin heitä, että Herra kyllä avaa heidän hengelliset silmänsä ja antaa muitakin henkilahjoja, kun on Hänen aikansa. Kehotin heitä lopettamaan keskustelun asiasta. Mitä enemmän he puhuisivat sitä suurempi mahdollisuus, että demonit hyökkäisivät. Siksi kehotin heitä lopettamaan ja menemään kotiinsa lepäämään. Kuitenkin he jatkoivat toistensa vierellä istumista ja kontrolloimatonta keskusteluaan. Ei merkkiäkään sen loppumisesta. Jätin heidät vastahakoisesti ja menin kotiin lepäämään. Vaimoni seurasi perässä vasta pitkän ajan kuluttua. Silloin onnettomuus tapahtui.

” Älkääkä antako Paholaiselle tilaa.” (Ef. 4: 27)

”Kaikki tapahtukoon arvokkaasti ja järjestyksessä”. (1. Kor. 14:40)

”Kuuliaisuus on parempi kuin uhri, tottelevaisuus parempi kuin pässien rasva.” (1. Sam. 15:22)

Sen jälkeen kun Sisar Baek, Bong-Nyo oli jättänyt vaimoni, oli päivä puolessa, kun hän kiiruhti kotia kohti. Kun hän kiipesi portaita, tunnistamaton ryhmä mustia pahoja voimia hyökkäsi häntä vastaan. Ne kietoutuivat hänen ruumiinsa ympärille ja tuuppasivat kaatumaan.

Alunperinkin demonit olivat odotelleet ja leijuneet hänen ympärillään. Kun ne havaitsivat haavoittuvuuden, ne pyörähtivät kuin pyörremyrsky suurella nopeudella. Ne saivat hänet tuntemaan huimausta. Vaikka hän tunsi huimauksen ja vaikka hänen olisi pitänyt istahtaa portaille, hän yritti pysyä pystyssä hammasta purren. Täydellä voimallaan demonit puskivat häntä ja hän pyöri portaita alas asti. Sen seurauksena hän mursi selkänsä ja otettiin sairaalaan. Hänen oli mentävä operaatioon, jossa selkärankaa tuettiin teräksellä. Tämä onnettomuus aiheutui tottelemattomuudesta ja myös vähän itsetyytyväisyydestä.

Jeesus ei henkilökohtaisesti parantanut häntä, mutta Hän oli kertonut hänelle, että menee operaatioon. Kun kysyimme miksi Herra ei ollut parantanut häntä, vaan sen sijaan kehottanut menemään sairaalaan, Hän sanoi, että se riippui henkilön uskosta. Joskus Herra saattoi henkilökohtaisesti parantaa ihmisiä, mutta Hän myös käytti lääkäreitä ja lääketieteellisiä hoitoja. Lääkärit ovat Hänen käytössään ihmisten parantamiseksi ja hoitamiseksi. Jeesus sanoi:

”Pyhä Bong-Nyo:lla on joitakin luonteenpiirteitä, joita on arvioitava. Joillakin kohdin hänen ongelmansa on tottelemattomuus. Tällä kertaa pahan voimat olivat löytäneet hänestä monia heikkoja kohtia. Kun pastori puhuu seurakunnalle, seurakunnan on toteltava. Pastori Kim, älä ole huolissasi, vaan käy hänen luonaan ja kerro sanomani. Minun sanomani on tahtoni hänen suhteensa. Lisäksi, kerro hänelle että nöyrtyisi vielä enemmän.” Herra nuhteli vaimoani: ”Kun aika tulee, hengelliset silmäsi varmasti avataan. Miksi olet niin kärsimätön? Hengellisiä silmiäsi ei ole avattu, koska on vielä hengellisiä asioita, joista et ole tietoinen. Myöhemmin tulet luonnostasi tajuamaan vastauksen siihen mihin nyt viittaan.”

Sisar Baek, Bong-Nyo on todella pysäyttämätön ihminen. Yleensä ihmiset, kun kohtaavat Saatanan, jähmettyvät ja tulevat epävarmoiksi. He pelästyvät eivätkä uskalla taistella vihollista vastaan. Kuitenkin Sisar Baek Bong on erittäin urhea eikä edes räpsäytä silmään helvetinkään eri paikoissa. Hän on hyvin vahva ja rohkea. Hän on vähitellen vaikuttanut niin, että muutkin seurakunnan jäsenet ovat tulleet rohkeiksi Jeesuksen sotilaiksi.

Menin sairaalaan katsomaan Sisar Baek, Bong-Nyoa. Kun pääsin sinne, hän sanoi heti: ”Pastori, olen pahoillani, että olin tottelematon sinulle.” Sitten hän kertoi, että operaatio oli sujunut hyvin. Kun hän oli kaatunut, oli selkäranka murtunut. Kaksi nikamaa oli murtunut ja repinyt lihaa. Selkäranka oli juuri saatu tuetuksi terässauvoilla: kolme kutakin nikamaa kohti eli yhteensä kuusi sauvaa.

Olin utelias tietämään, miksi tämä oli sallittu yhdestä tottelemattomuudesta. Hän eli köyhyydessä ja säälin häntä. Kuinka hän ikinä selviäisi sairaalakustannuksista? Hänen tilanteensa oli säälittävä.

Herra tarkasteli meitä hiljaa. Pitkän ajan kuluttua Hän alkoi puhua. Hän alkoi selittää yksityiskohtaisesti, että jokaisella tapahtumalla on jokin syy ja taustalla oleva asia.

Herran Tie , Kuinka Jeesus Liikkuu

Rva Kang, Hyun-Ja: Sydämeni oli piinassa pitkän aikaa sen jälkeen kun Sisar Baek, Bong-Nyo oli demonivoimien hyökätessä vammautunut vakavasti. Kestämätön surullisuus laskeutui ylleni. Tunsin olevani vastuussa onnettomuudesta. Olin kärsimätön ja minä olin se, joka puskin asioita eteenpäin kiireissäni. Halusin, että hengelliset silmämme avautuisivat, halusin tosi paljon. Tein parannusta ja kaduin jatkuvasti. Jeesus jo tiesi, että sydämeni oli tuskainen. Hän lohdutti minua hellimällä päätäni ja selkääni.

Iltapäivällä rukoilin hiljaa pienessä huoneessamme ja ikkunan läpi loisti nopea valojuova. Valon keskellä Jeesus saapui. Aina kun Jeesus astuu sisään, valojuova hohtaa. Se on kuin laser-säde. Näyttää kuin Hän matkustaisi mielikuvituksellisella nopeudella. Ei ole mitään muuta kokonaisuutta, asiaa, persoonaa, laitetta, joka voisi matkustaa kuten Jeesus. Jeesus on nopeampi kuin minkään tyyppinen valo. Ja Hän ei ole vain nopea vaan Hän matkustaa maksimaalisella tarkkuudella.

Koko elämäni ajan Jeesus on ollut kanssani. Kun Hän koskettaa, tunnen sen aisteillani. Tänään hän näytti minulle erityisen näkymän. Silloin vasta oikein tajusin kuinka nopeasti Herra matkustaakaan ympäri maailman niin nopeasti. Hän matkustaa valon nopeudella. Aikaisemmin olin heiveröisesti aavistellut ideaa. Mutta nyt todella ymmärrän varmuudella ja uskon sydämessäni. Ymmärrän kuinka Hän tietää maailman asiat. Jeesus valvoo ja tarkkailee kaikkia pyhiään kautta maailman. Hänen ei tarvitse matkustaa ympäri maailmaa tietääkseen mitä pyhilleen tapahtuu. Hän tietää sen jo. Hän tietää kaiken informaation kaikista jo alle sekunnissa.

Herra sanoi: ”Minä näytän tämän, koska rakastan teitä.” Odottaisi, että Jeesus näyttäisi muille elossa oleville pyhille eri tapahtumien erikoiset salaisuudet, koska Hän rakastaa jokaista. ”Hän, jolla on käskyni, ja joka ne pitää, hän on se, joka rakastaa Minua; ja hän joka rakastaa Minua on Minun Isäni rakastama, ja Minä rakastan häntä ja teen itseni hänelle manifestiksi (ilmestyn hänelle).” (Joh.14:21)

Milloin tahansa Jeesus lähestyy minua, ympäristö muuttuu hohtavaksi ja kirkkaaksi. Näyttää kuin kirkas valopilari olisi edessäni. Tunnen aina että Jeesus on kanssani ja seurassani. Pastori ilahdutti Herraa: ”Oi Jeesus! Minä rakastan sinua!” Herra sanoi: ”Pastori Kim! Koska olet rukoillut koko yön, mene ja nuku vähän.” Pastori vastasi tyypillinen humoristinen ilme kasvoillaan: ”Minä rakastan Sinua.” Kaikki perheenjäsenet nauroivat äänekkäästi.

Raamatusta ymmärrämme Jeesuksen luonteenpiirteiksi pyhyyden, vakavuuden ja armollisuuden. Voi näyttää siltä, että Hän on aina hienotunteinen niin ettei hän voi vitsailla tai laskea leikkiä. Monet ajattelevat, että Herra ei ole ollenkaan huumorintajuinen, hilpeä tai leikkisä. Kuitenkin, kun hengelliset silmämme avautuivat, havaitsimme, että Hän on paljon kuvitelmiamme suurempi. Mitä lähemmäksi Häntä pääsimme kun hengelliset silmämme aukenivat yhä lisää, sitä huuumorintajuisempana opimme Hänet tuntemaan. Mutta milloin ikinä lankesimme syntiin, Hän murehti ja valitti.

Pastori Kim, Sinä Olet Todellinen Morsiameni

Tänään, kun aviomieheni meni nukkumaan, Herra ilmestyi mukanaan jonkinlainen säkkipuku. Joosef, Joo-Eun ja minä olimme kovin kummissamme nähdessämme Herran säkkipuvun kera: "Mitä tämä on? Mitä Jeesus aikoo?" Katsoimme kaikki tarkkaan. Yleensä se on pastori, joka huvittaa Herraa. Nyt Herra halusi viettää hääseremonian taivaassa. Herra sanoi: ”Minä halusin viedä pastorin äkkiä hääseremoniaan taivaaseen.” Herra puki sitten pastorin hengen säkkipukuun ja palasi taivaaseen pastorin hengen kanssa. En tiennyt, oliko pastori itse tietoinen koko tapahtumasta. Hän oli syvässä unessa. Me jo aloimme naureskella keskenämme.

Herralla oli ainutlaatuiset ja humoristiset kasvojen ilmeet, kun Hän puki pastorin hengen säkkipukuun. Me emme kyenneet hillitsemään nauruamme. Taivaassa taivaan kirkon pyhät tulivat ryhminä havainnoimaan ja nauramaan näytelmää, jossa Herra tuo pastorin tuolla ainutlaatuisella tavalla taivaaseen. Melkein näytti siltä kuin Herra olisi kidnapannut hänet. Jeesus käski enkeliä pukemaan ja koristelemaan pastorin. Enkeli veivät pastorin toiseen huoneeseen. He pukivat ja koristivat hänet kalliilla kivillä ja koristeilla. Hän näytti suurenmoiselta. Loistava hääseremonia saattoi lopulta alkaa. Kun seremonia päättyi, alkoi vastaanotto. Häävastaanotto alkoi kun pastori ja Jeesus tanssivat humoristisesti. He käyttivät lanteitaan ja liikkuivat sivulta toiselle. Kaikki pyhät nauttivat viihteestä. Itse asiassa he olivat ilahtuneet siitä, että Isä Jumala nauroi isoon ääneen syvällä äänellään.

Pastori ja Jeesus tanssivat pitkän ajan. Herra ilmoitti: ”Tästä päivästä alkaen pastori Kim, Yong-Doo on minun todellinen morsiameni!” Kun Herra oli ilmoituksensa antanut, kaikki pyhät huusivat ja taputtivat. Enkelit puhalsivat trumpetteihin ja lisäsivät iloisuutta juhlimiseen. Kun Herra tanssi lantio lantiota vasten pastorin kanssa, näytti siltä kuin he olisivat kilpailleet siitä kumpi tanssii paremmin. Pastorin liikkeet muuttuivat asteettain oudommiksi ja kummallisemmiksi. Herra sanoi humoristisesti, että oli vaikea seurata pastorin tanssiliikkeitä ja että Hänellä täytyisi harjoitella enemmän. Sitten Herra palasi takaisin kotiimme. Minä kysyin Herralta: ”Herra! Nautitko hääseremoniasta pastorin kanssa? Herra vastasi: ”Totta kai nautin! Olen täysin paljastanut suurimman osan sydämeni sisimmästä Herran Kirkolle! Kuitenkin toivon, että muut kirkot palvovat Minua vapaasti, suuremmalla mielenkiinnolla ja armollisemmin.” Jeesus sanoi, että Hän rakastaisi nähdä muissa kirkoissa enemmän palvontaa ja palvelua vapaammin Hengessä. Sen sijaan että olisivat jäykkiä ja muodollisia, Hän haluaisi nähdä heitä taipuisampina, viihdyttävämpinä ja siunatuimpina.

Pyhän Hengen Tulipallot Satavat Alas

Kim Joosef: Kun rukoilin, isoja ja pieniä tulipalloja alkoi liikkua Jumalan Valtaistuimen ympärillä. Ne alkoivat sataa minua kohti. Aluksi pieniä tulipalloja satoi alas, mutta kun aikaa kului, tulipallojen koko alkoi suureta. Lopulta niistä tuli talon kokoisia ja ne lävistivät vaivatta ruumiini. Kun niitä tuli ruumiiseeni, se tuli niin kuumaksi etten voinut sietää lämpöä. ”Ou, kuumaa! Ou! Kuumaa!” , huusin koko ajan.

Saatoin nähdä Taivaan Portit täysin auenneina, erikoisesti tänään. Jeesus sanoi, että tänään on erikoispäivä taivaan pyhille. He saisivat seurata tapahtumia Herran Kirkossa. Taivaan pyhät katselisivat palvontaa, palvelusta ja rukouskampanjaa. Me odotimme tuota tapahtumaa hyvin uteliaina.

Taivaan Pyhät Laskeutuvat Alas Vierailulle

Jeesus piti sanansa. Palvelun keskiosassa tapahtui jotain erikoisen järisyttävää. Kykenin näkemään taivaan pyhien laskeutumisen alas taivaasta. Herra käskystä he kykenivät vierailemaan luonamme. Huusin suurella äänellä pastorille: ”Pastori! Pastori! Profeetta Elia on tullut alas taivaasta ajaen punaisilla vaunuilla ja tulihevosilla! Vau! Suurenmoista! Katsokaa mikä näytelmä! Kuinka ne leijailevat kirkon seinien liepeillä. Eliaa seurasi Daniel kolmen ystävänsä kanssa. Näen Nooan ja Aabrahaminkin tulevan!” Pastori säpsähti ja säikähti.

Pastori sanoi: ”Joosef! Tapahtuma on järisyttävä ja epätavallinen. Se voi aiheuttaa myös paljon ristiriitoja. Tämä tapahtuma on valtava eikä sitä ole Raamatussa. Siellä on yksi samankaltainen tapaus, mutta ei samanlaista. Se ei koskettanut monia taivaallisia sieluja.” Pastori pyysi minua katselemaan samanlaisia tapahtumia Raamatusta.

Pastori löysi Lk. 9:28-31. Siinä Jeesus rukoili vuorella ja Hänen hahmonsa muuttui. Silloin Elia ja Mooses ilmestyivät. He keskustelivat Hänen poismenostaan. Pastori oli hieman epäileväinen. Kuitenkin pikkusiskoni Joo-Eun myös näki tapahtuman selvästi. Sisar Baek, Bong-Nyo ja Veli Haak-Sung pitivät kiirettä todistaessaan taivaallisten pyhien tuloa.

Silloin Jeesus huusi korvien kuullen: ”Onko mitään mitä Minä en voi tehdä? Tämä on vasta alkua! Tästä lähin ja tästä eteenpäin Minä sallin taivaallisten pyhien tulla ja vierailla niin paljon kuin Minä haluan. Pastori Kim, Sinun täytyy uskoa Minua!” Palvonta-osuuden aikana me kaikki tanssimme, lauloimme, palvoimme seisten niin pitkään kuin halusimme. Herra imitoi tanssejamme.

Isän Jumalan Ilmestyminen,

Kun Hän Ottaa Vastaan Palvontamme

Isä Jumala, Jeesus ja Pyhä Henki olivat vaikuttuneet palvonnastamme ja palveluksestamme. Kun kirkkomme palvoo palveluksen aikana, näyttää siltä kuin me juhlisimme ja olisimme viihteellä. Jumala ilahtui palvonta-palveluumme. Kun Jumala katselee sitä, Hän on hyvin tyytyväinen.

2. Sam. 6:14-16 : ”Sitten hän karkeloi kaikin voimin Herran edessä pellavakasukkaan vyöttäytyneenä. Näin Daavid ja koko Israelin heimo saattoivat Herran liitonarkkua riemuhuudoin sofar-torven pauhatessa. Kun Herran liitonarkku tuli Daavidin kaupunkiin, Miikal, Saulin tytär, katseli ikkunasta. Nähdessään kuningas Daavidin hyppivän ja karkeloivan Herran edessä hän halveksi Daavidia sydämessään.”

Herra sai Joo-Eunin ilmaisemaan liikkeet tanssissa. Jeesus kehotti Joo-Eunia liikkumaan täsmällisesti kuten Hän liikkui ja opetti häntä. Me seurasimme Jeesuksen tanssiliikkeitä ja liikuimme rytmikkäästi palvontamusiikin tahdissa jota mekaaninen piano soitti. Herra johti meidät tanssiin ja me palvoimme vapaasti, paljon. Joukoittain enkeleitä saapui taivaasta. He istuivat kirkon portailla ja täyttivät kirkon. Enkelit myös lensivät ja täyttivät ilmatilan samalla kun katselivat. Yleensä, minä muuna päivänä tahansa, demonit luurasivat kirkon pimeissä nurkissa, mutta tänään niitä ei ollut ollenkaan.

Äkkiä tulin uteliaaksi, kun Isä Jumala katseli meitä. Halusin nähdä Hänen reaktionsa. Kun tanssin, katselin taivaalle. Isä Jumala ponnahti jaloilleen ja liikahti lyhyesti kummallekin sivulleen. Kun Isä Jumala liikahti, valtava valon välähdys tai valokimppu hohti alas. Saatoin aistia ja tuntea että Isä Jumala oli hyvin mielissään.

Isä Jumala liikkui ainutlaatuisella ja erikoisella tavalla. Valtavalla kädellään Hän viittoili vasemmalta oikealle. Sitten Hän nosti toisen kätensä ja liikutti sitä hitaasti oikealta vasemmalle. Isä Jumala jatkoi valtavien käsiensä heiluttamista ilmassa. Siten Hän istuutui valtaistuimelleen. Sitten Hän jyskytti oikealla jalallaan laulun tahdissa, joka soi kirkossa.

Hän nauroi syvällä, sointuvalla äänellä. Sitten Hän salli meille tosi erikoisen lahjan suoraan valtaistuimeltaan. Iso pallo, taloa isompi, alkoi vieriä kohti minua. Pallo muuttui äkkiä tulipalloksi ja astui ruumiiseeni. Minulle tuli niin kuuma, että melkein pyörryin. Leimuavia tulipalloja tuli kaikkien kirkon jäsenten ruumiisiin. Kun tulipallot tulivat ruumiisiin, ihmiset huusivat ja kiljuivat: ”Kuumaa!”

Hengellisen Todellisuuden Näkeminen

Omilla Fyysisillä Silmillämme

Jumalanpalveluksen jälkeen menin kotiin ja näin siellä demoneja. Kun avasin pääoven eteiseen, ryhmä demoneja kuin hiiriä juoksi päämakuuhuoneesta muihin pieniin huoneisiin. Kun perheenjäseneni saapuivat, demonit piiloutuivat rynnäten nurkkiin. Näin kaiken tämän fyysisillä silmilläni aivan selkeästi. Näin yhtä eläväisesti myös Jeesuksen, joka avasi kirkonmenot. Herra saattoi meidät kotiin. Hän oli kanssamme. Herra säteili kultaista valoa. Hänellä oli ruskeat hiukset. Hän oli pukeutunut säteilevään pellavaan joka hohti ja Hänen kasvojensa rakenne oli fantastinen.

Me tunnemme mukavuutta ja rauhaa kun katsomme Herraa, joka näyttää hyväntahtoiselta ja ystävälliseltä. Hänen ulkomuotonsa antaa meille turvallisuuden tunteen.

Olivatpa silmäni auki tai suljetut, kykenen näkemään Jeesuksen ja Isän Jumalan valtaistuimen. Silmät suljettuina näköhavainto on vähän sumeampi, mutta nykyisin silmät auki ollessa selkeä ja eläväinen. Jeesus sanoi: ”Joosef, Minä valitsin sinut mieheksi, joka tekee suuria tekoja Minulle myöhempänä aikana. Siksi olen sallinut sinulle kyvyn nähdä hengellisiä todellisuuksia fyysisin silmin ikään kuin ne olisivat sinun hengelliset silmäsi.”

Joskus keskustelen Herran kanssa kun näen Hänet selvästi fyysisin silmin. Joskus Jeesus näyttää fyysiseltä mieheltä, mutta Hän voi myös luokseni valokiilana. Jeesus sanoi: ”Minä menen rukoushuoneeseen Hwa Sungin kaupunkiin katsellakseni palvelijoitteni rukousta. Palvelijani kokoontuvat sinne rukoilemaan yhdessä.” Sitten Hän heti hävisi ja tuli myöhemmin luokseni.

Yhden Kadotetun Sielun Evankeliointi

Iltapäivällä rukoilin lyhyesti kirkossa ja lähdin evankelioimaan. Tapasin yhden miehen ja aloin evankelioida häntä. Hän kuunteli sanomaani hyvin tarkkaavaisesti, kun piteli traktaattia kädessään. Hän näytti paljon vanhemmalta kuin minä. Sitten hän puhui: ”Tiedätkö mitä? Minä olen mielessäni vaeltanut erilaisten tapahtumien ympärillä, joita elämässäni on tapahtunut. Ne ovat kaikki olleet pahoja. Kiitos erittäin paljon tämän sanoman jakamisesta.” Hän tuntui olevan päättäväinen ja aikoi tulla kirkkoomme. Hän piti sanansa ja pärjää tänään hienosti uskossaan.

Jeesus sanoi, että palkinto evankelioinnista on korkein. Kun Hän puhui, Hän lisäsi 150 kerrosta kotiini taivaassa. Olen ollut utelias tietämään tuliko taloni korkeammaksi niistä lahjoista, joita sain. Kykenin vahvistamaan, että asia oli niin.

Helmikuun kahdeskymmenesviides, perjantai 2005

Saarnateksti (Sef. 3:17): ”Herra, sinun Jumalasi, keskelläsi on mahtava; Hän pelastaa, Hän riemuitsee sinusta ilolla; Hän lepää rakkaudessaan, Hän iloitsee sinusta laulaen.”

Jumalanpalvelus Raunioituu Ja Herra Lähtee

Rva Kang, Hyun-Ja: Ennen kuin jumalanpalvelus alkoi, tyttäreni Joo-Eun oli äärimmäisen pahantuulinen ja rikkoi rauhan. Hänellä on tulinen temperamentti. Kuumaverinen demoni oli hänen ruumiissaan. Lopulta hän romutti koko jumalanpalveluksen. Senkään jälkeen Joo-Eun ei lopettanut kiukutteluaan vaan jatkoi vihanpitoaan loppuun asti. Palvelus muuttui jääkylmäksi lyhyessä ajassa ja pian se päättyi erimielisyyksiin. Palvonnasta oli tullut kiusallinen. Pastori, jolla myös oli tulinen temperamentti, lopulta räjähti. Hänen kärsivällisyytensä tytärtään kohtaan oli loppunut. Ennen pastorin räjähdystä annoin tyttärelle signaalin, että olisi kärsivällinen loppuun asti. Mutta pastorin tulisuus ja lyhytpinnaisuus antoivat demoneille tilaisuuden. Saarna jäi kesken kestettyään vain viisi minuuttia.

Joo-Eunin hysterialla ei näyttänyt olevan loppua. Hän oli itsepäinen ja kinusi koko ajan. Lopulta pastori nuhteli häntä kovin sanoin.

En tiedä miksi perheenjäseneni ja minä olemme niin äärimmäisen itsepäisiä. Minulla on ollut suuria vaikeuksia junailla asioita tulisuuden ja lyhytpinnaisuuden kanssa.

Kirkon jäsenet jähmettyivät ja heidän kasvonsa kovettuivat. Kun tämä tapahtui, poikani Jooseph, ja jotkut muutkin jäsenet, näkivät Jumalan valtaistuimen. Isä Jumala oli ponnahtanut jaloilleen ja käveli rauhattomana edes takaisin. Jeesus sanoi: ”Jumalanpalvelusta, jota nyt olette pitämässä, ei oteta vastaan. Vaikka sen pitäisitte sata tai tuhat kertaa – Minä en ota sitä vastaan.” Sen jälkeen kun Herra oli puhunut, Hän välittömästi hävisi.

Kirkon jäsenet, joiden hengelliset silmät olivat avatut, eivät saattaneet nähdä Jeesusta eikä Pyhää Henkeä. He katselivat ympärilleen, mutta eivät voineet nähdä Herraamme. Sen sijaan pahan voimat parveilivat ja täyttivät paikan. Ne huusivat, pitivät hauskaa ja riemuitsivat samalla kun läpyttivät: ”Vau! Hyvä! Hienoa työtä! Vau kuinka tuntuu hyvältä! Tämä on niin suurta, ettemme tiedä, mitä olisi tehtävä!” Ja ne alkoivat riemuissaan tanssia ja pitää juhlaa. Pastorista, jokaisesta jäsenestä ja minusta tuntui kuin hengelliset silmämme olisivat suljetut. Emme kyenneet näkemään. Sillä hetkellä sietämätön surullisuus tuli päälleni. Herra ei voinut ottaa vastaan eikä ilahtua palveluksesta eikä saarnasta. Ne olivat tahratut jäsenten tulisella temperamentilla. Tämä oli mitä inhottavinta Herralle.

Isän Jumalan Viha

Kun Veli Haak-Sung näki valtaistuimen, Isä Jumala oli pompannut ylös istuimeltaan ja näytti olevan täynnä vihaa. Lisäksi valtavan syvä ja pelottava ääni kaikuili. Jumalan Ääni kaikui eläväisenä ja soinnukkaana Haak-Sungin korvien ympärillä. Isän Jumalan Ääni oli kuin salaman ja ukkosen jylinät. Isä Jumala julisti: ”Sen jälkeen kun avasin hengelliset silmänne, teistä on nyt tullut niin arrogantteja, ylpeitä, sekä omahyväisiä, että johdatte jumalanpalveluksianne noin huolimattomasti, piittaamattomasti. Jos ikinä vielä johdatte jumalanpalvelusta tähän tapaan, Minä vedän kaikki henkilahjanne teiltä pois!” Veli Haak-Sung sanoi, ettei ollut koskaan tuntenut itseään niin pelästyneeksi Jumalan edessä. Tämä oli ensimmäinen kerta, jolloin hän oli ylipäätään tuntenut pelkoa.

Saatoin nähdä Jumalan vihan elävästi. Koska olimme saavuttaneet hengellisen syvätason, meidän täytyy todella ottaa vaarin, mitä Jumala asioista ajattelee.

Enemmän ikuista armoa olisi meille luvassa, ja meidän osamme on nöyrtyä yhä enemmän. Meidän elämämme täytyy olla pyhää. Pienikin pisara omahyväisyyttä ja huolettomuutta voi antaa demoneille voimaa manifestoitumisiin ja hyväksikäyttöihin. Demonit käyttävät tilaisuuksia hyväkseen niin että voivat eskaloida ongelmia tai asioita.

Mietin itsekseni epäillen: ”Varmaankaan ei…yksi tuhoutunut jumalanpalvelus aiheuta kaikkien Pyhän Hengen lahjojen menettämistä….eihän?” Minulla oli tunne, että Jumala halusi antaa meille opetuksen palvonnan ja jumalanpalveluksen suunnattomasta tärkeydestä.

Kaikilla kirkoilla on hieman toisistaan poikkeavat palvonta- ja palvelutavat. Kuitenkin niissä on aika paljon yhteistä. Jumalanpalvelukset ovat apaattisia ja sekoitus Jumalan Sanaa ja traditioita. Nämä traditiot ovat jatkumoa ja tulosta sukupolvien ketjun mukanaan tuomista tavoista. Kuitenkin asianmukaisella opetuksella, harjoittelulla ja Raamatun opiskelulla kristittyjen pitäisi oppia tuntemaan palvonnan ja jumalanpalveluksen tärkeys. Heidän pitäisi ymmärtää ja tunnistaa jumalanpalveluksen ydin.

Parannuksen Teko/Katumus Korvapuustein

Kun Herran Kirkon seurakunta, kaikki sen jäsenet, tekivät parannusta ja katuivat yhdellä kuuluvalla äänellä, kuulin jonkin jatkuvasti läimivän itseään. Niinpä avasin silmäni tutkiakseni asiaa. Se oli pastori, joka teki parannusta kyynelin ja läpsi itseään poskille. ”Herra! Olen kasvattanut lapseni väärin! En ole kunnolla kurittanut enkä kasvattanut häntä! Sen seurauksena olen tehnyt syntiä Sinun edessäsi, Herra!”

Snl. 13:24: ” Joka vitsaa säästää vihaa lastaan, joka häntä rakastaa, kurittaa häntä ajoissa.”

Pastori sanoi: ”Anna minulle anteeksi, Herra” ja jatkoi poskiensa läimäyttelyä. Pastori läpsi itseään armottomasti. Ajattelin mielessäni: “Mitä? Kuinka hän voi läimiä omia poskiaan noin rajusti?” Kun mietin tätä mielessäni, tyttäreni Joo-Eun juoksi kohti alttaria ja polvistui viereeni. Hän oli syypää, joka kaaoksen aiheutti. Joo-Eun alkoi sitten tehdä parannusta, katua ja itkeä. Myös hän alkoi läimiä omia poskiaan.

Joo-Eunilla on vaikea ja epämukava persoonallisuus. Joissakin asioissa hän on niin itsepäinen, että kun kerran päättää tehdä jotain, sen myös tekee maksoi mitä maksoi. Hän on siis erittäin itsepäinen. Nyt en käsitä, kuinka isä ja tytär voivat tehdä parannusta ja katua samalla erikoislaatuisella tavalla. Kun Joo-Eun katui ja läimi itseään, hän huusi: ”Jumala! Jeesus! Minä olen tehnyt väärin! Anna anteeksi! Se oli minun syyni, että isä nyt läimii itseään poskiin. Saata Herra hänet lopettamaan!” Pastori jatkoi armotonta omien poskiensa läimimistä ja huusi: ”Herra! Anna minulle anteeksi! Se on myös minun syyni! Minullakin on tulinen temperamentti!” Huolestuin pastorin jatkuvasta armottomasta poskiensa läiskimisestä. Seurakunta tarkkaili pastorin ja Joo-Eunin rippiä, katumusta ja itsensä läpsintää. Sen seurauksena seurakunta rukoili entistä hartaammin.

Jeesus oli lähtenyt jokin aika sitten, mutta Hän palasi takaisin. Hän seisoi hiljaa etäällä ja katseli meidän katumustamme. Hän katseli pastoria ja Joo-Eunia tarkasti huomioiden. Useita päiviä myöhemmin Herra puhui meille ystävällisesti. Herra sanoi, että Isä Jumala oli hyvin vihainen. Herra sitten varoitti meitä sanomalla, että jos me ikinä toimitamme samanlaisen jumalanpalveluksen niin huolettomalla ja pahalla tavalla, Isä kohtelee meitä karskisti.

Kun Joo-Eun kuunteli Jeesuksen suoria sanoja, hän tunnusti: ”Jeesus! Jeesus! Minä olen erittäin pahoillani. Minä olen tehnyt väärin! Anna minulle anteeksi!” Herra puhui hänelle ja halasi tiukasti: ”Allright, äläkä enää ilmoisina ikinä käyttäydy sillä tavalla.” Jeesus halasi myös pastoria ja neuvoi häntä olemaan nuhtelematta lapsiaan jokaisessa yksittäisessä asiassa, vaan kasvattamaan heitä rakkaudella. Jeesus sanoi, että jotta lievittäisimme Isän Jumalan vihaa ja lepyttäisimme sydäntään täydellisesti, meidän oli syytä rukoilla parannusta ja katua vielä vähän lisää.

Kun aikaa oli kulunut ja aamu saapunut, Herra kertoi, että voisimme lopettaa paaston ja syödä vähän välipalaa. Sitten Hän komensi meitä palvomaan jälleen ilolla.

Kim, Joosef: Kun olin rukouksissa, Jeesus palasi. Toisin kuin muina päivinä Hänen kasvojensa ilme ilmaisi vihaa. Se oli itse asiassa vähän pelottava. Olin ahdistunut ja peloissani. En ollut ikinä nähnyt Herran kasvoilla sellaista ilmettä. Luulen, että se johtui siitä, että Joo-Eunin ja pastorin tunnetilat olivat pilanneet jumalanpalveluksen.

Jeesus sanoi: ”Joosef, menkäämme helvettiin!” Heti kun Jeesus tarttui käteeni, olin helvetissä. Joskus Herra vei minut suoraan helvetin keskustaan tai Hän otti mukaansa matkalle, jonka aikana pikkutarkasti selitti eri kokemuksia. Kun saavutimme helvetin keskustan, tuijotin koko ajan, jotta olisin nähnyt istuimen, jolla Saatana istui. Keskityin tarkkailemaan tapahtumia ja ympäristöjä. Samalla kun tarkkailin, en enää uskonut näkemääni: näyttämö oli niin hirvittävä ja julma.

Huone Täynnä Tappavia Aseita

Kuningasdemoni, Saatana, istui valtaistuimellaan ja käskytti alaisiaan. Niillä oli kiirettä hänen käskyjensä noudattamisessa. Jotkut kävelivät, jotkut lensivät. Niitä oli mahdoton laskea ja operaatio oli hienostunut; en käsittänyt mitä oli tekeillä. Demonit olivat järjestäytyneet hierarkkisen systeemin mukaisesti. Yksi antoi käskyn, toinen otti vastaan ja pani toimeen. Kaikilla tasoilla oli arvonsa.

Saatanan edessä oli pöytä. Siinä oli erilaisia kuolettavia aseita. Itse asiassa niitä oli niin paljon, että niistä muodostui iso, vuoren kaltainen läjä. Aseissa oli vanhanaikaisia, menneen maailman maatalouden varusteita, konventionaalisia aseita ja käsiaseita. Myös muita erilaisia aseita oli esillä. Saatanan alaiset noukkivat pöydältä aseita puukottaakseen, haavoittaakseen ja keihästääkseen uhrinsa. Kuitenkaan pahat henget eivät olleet tyytyväisiä. Ne menivät helvetin toisiin paikkoihin ja toivat lisää mitä erilaisempia ja erityyppisempiä tappavia aseita.

Olin suunnattomassa huoneessa, jota jakoi monet seinät. Seinillä riippui monia brutaaleja aseita. Sellaisia näkee vain elokuvissa, kirjoissa, SciFi:ssa ja fiktiivisissä tarinoissa. Ne olivat maan mielikuvitusaseita. Kun tarkastelin asearsenaalia seinillä, minusta tuntui kuin olisin katsellut jotain välineitten esittelydraamaa. Kun demonit kaappasivat jonkin aseen, typistääkseen jonkun ihmisen raajan, se muistutti minua ystävistä, jotka joskus olivat kiduttaneet eläimiä ja muurahaisia. Pahat henget iloitsivat ja viihtyivät kun katkoivat ihmisten raajoja ja seurasivat uhrejaan kidutuksissa.

Kun Jeesus osoitti ihmisiä, jotka oli järjestetty riviin seuraavana kidutettaviksi, Hän sanoi: ”Näiden sielujen joukossa on joitakin, jotka ottivat osaa kultteihin. Jotkut olivat alkoholisteja ja jotkut viettivät sapatteja ja pyhäpäiviä huolettomasti. Sunnuntaisin he saattoivat tuhlata rahaa nautintoihinsa. Useimmat näistä ihmisistä eivät pitäneet sunnuntaita pyhinä päivinä. Siellä on business- ihmisiä ja sellaisia, jotka ajattelivat, että Herra antaisi heille anteeksi. Heidät petettiin.” Herra jatkoi ja selitti, että näiden joukossa oli vanhemmistoveljiä ja diakonissoja, itse asiassa lukematon määrä diakoneja, diakonissoja ja pastoreita. Hän näytti tämän minulle selvästi. Oli myös eri etnisiä ryhmiä, kaikkia eri rotuja. Oli mustia, valkoisia, oman maani ihmisiä. Olin yllättynyt kun näin niin monia kaltaisiani ihmisiä. Suuri enemmistö oli aasialaisia. Olin hämmästynyt, että kykenin erottamaan erilaiset etniset ryhmät.

Äkkiä pelästyin ja säikähdin. Kiljuin äänekkäästi: ”Jeesus! Jeesus ! Minä todella vihaan helvettiä! Älä anna pahojen henkien tulla minua kohti!” Silloin Jeesus tarttui käteeni. Tulin takaisin kirkkoon ja jatkoin rukousta.

Koska emme miellyttäneet Herraa ensimmäisessä jumalanpalveluksessamme, aloimme toisen. Ennen toisen alkua teimme parannusta ja kaduimme. Katumuksen kautta toinen palvontamme oli tulinen ja harmoninen. Palvontamme ja palveluksemme olivat kunnossa.

Sanomalehti ja Kuva Taivaassa

Ajattelin Jeesusta kun tanssin ja palvoin. Tanssin vapaasti. Kaikki jäsenet, joiden hengelliset silmät olivat avatut huusivat pian, koska jotain oli tullut alas taivaasta.

”Vau! Mitä se on? Sanomalehti? Mitä! Taivaassako olisi sanomalehti? Vau! Sanomalehtiä tulee alas taivaasta!” Olin ensimmäisiä huutajista. Kultainen valo hohti sanomalehden kulmista. Ne oli myös koristeltu jalokivillä. Sanat oli painettu helmin. Lehden keskusaukeamalla oli eläviä kuvia Herran Kirkon palvontamenoista, palvelusta ja tanssista Hengessä.

Kun katselin näkymää, olin hämmästynyt kaikesta tapahtuneesta. Se oli epätodellista. Jäsenet, joiden hengelliset silmät eivät olleet avatut, olivat pelästyneitä. Heillä oli suuria vaikeuksia ymmärtää, mitä heille kuvailtiin. Tapahtuma oli huomattava ja liian hyvä menetettäväksi. Kävi sääliksi niitä, joiden silmät eivät olleet avatut, sillä jotain suurta jäi heiltä kokematta.

Kun katsoin kuvia, huomasin, että kullakin jäsenellä oli uniikki ulkomuoto ja tyylinsä. Taivaan Sanomalehden pääotsikko julisti: ”Herran Kirkon rukoukset”. Pääotsikon kirjainten koko oli valtava. Yhdessä kuvista oli pastorin kasvot keskellä. Kuvat olivat aika lailla samanlaisia kuin maanpäällisten lehtien. Me hymyilimme kuin olisimme sanoneet ”Cheese”.

Jeesus mainostaa Herran Kirkkoa

Jeesus sanoi: ”Joosef! Mitä ajattelet? Et ole ikinä nähnyt tätä, ethän?” Jeesus oli henkilökohtaisesti käskenyt enkeleitä painamaan sanomalehden ja komentanut taivaan pyhät jakelemaan ne luettaviksi. Jeesus sanoi, että jos Hän komentaa pyhät taivaassa lukemaan, heillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lukea. Lisäksi Hän sanoi, että on hyvin harvinaista, että maan päällinen kirkko pääsisi taivaan lehteen. Kuitenkin Herran Kirkko on usein taivaan uutislehdessä.

Jeesus kysyi minulta taas: ”Katso tarkkaan! Luuletko, että kuvat on aseteltu hyvin? ” Kun katsoin lähempää, nauroin pitkään. Huomasin niiden jäsenten ilmeet, joiden hengelliset silmät oli avattu: ilmeet olivat uniikit. Kuvat olivat hämmästyttäviä. Nämä jäsenet selittivät parhaansa mukaan kiireellä ja innostuksella kuvia niille, joiden hengellisiä silmiä ei oltu avattu.

Jeesus selitti, kuinka Hän matkusti taivaassa eri paikoissa, ilmoitti ja mainosti isääni, pastoria. Jeesus selitti, kuinka Hän esitteli pastoria: ”Suhin Incheonin kaupungissa on uusi pieni kirkko. Sen nimi on Herran Kirkko. Sitä johtaa yksi pastori. Aina kun hän saarnaa tai palvoo, hän tekee humoristisia ilmeitä ja eleitä.” Olen samaa mieltä. Isäni todella tekee monia koomisia kasvojen ilmeitä ja eleitä.

Pyhän Hengen Tuli

Pastori, Kim, Yong-Doo: Kun rukoilin, keskityin Herraan mennäkseni syvemmälle. Huusin ja itkin Herralle. Tätä ennen vähän aikaa sitten, olin tehnyt parannusta ja katunut läpsimällä poskiani. Sen seurauksena posket olivat turvoksissa ja kuumottivat. Tuntui kuin ne olisivat olleet tulessa.

Ilman Pyhän Hengen tulta poskeni olivat jo kuumat. Mutta kun Pyhä Tuli astui ruumiiseeni, tuntui kuin poskiani paistettaisiin. Tuntui kuin koko ruumiini olisi asetettu kuumien kivien päälle, kivien, joissa oli valtava lämmitysvoima. Parantavan käden liikkeet tulivat vähitellen voimakkaammiksi ja nopeammiksi. Käteni tuottivat monenlaisia liikkeitä. Kahden tunnin kuluttua valtavat, kuumat tulipallot tulivat äkkiä sisään ruumiiseeni sormenpäitteni kautta. En voinut kestää sitä. Tuli levisi vähitellen koko ruumiiseeni.

Ruumiini oli niin kuuma, että minun on täytynyt höyrytä. Jalkani potkivat ja sätkivät intensiivisen kuumuuden takia. Raja tuli vastaan, olin kuolla janosta. ”Vettä! Vettä! Eikö kenelläkään ole vettä? ” Ja sitten minä join kuin ihminen, joka on ollut päiväkausia janoissaan.

Pyhän Hengen Myrkylliset Okaat

Kim, Joosef: Kun hengelliset silmäni olivat avatut ja kun jatkoin hengellisesti yhä syvemmälle menemistä, demonit asettivat raivoissaan kaikenlaisia esteitä tielleni. Esteet olivat tuntemattomia ja niitä oli niin monia, etten enää kyennyt laskemaan niitä. Muihin kirkon jäseniin verrattuna minulla kesti kauan päästä hengellisesti syvemmälle. Herra selitti, että minulla oli pastorin kutsumus. Olin vähitellen ymmärtänyt, mikä suunnaton hinta on maksettava ihmisen hengellisten silmien avautumisesta. Aina kun kaipasin ja janosin päästä syvemmälle hengellisesti, jouduin armottomien hyökkäysten kohteeksi. Pahat henget etsivät mitä tahansa heikkoutta tai rakoja mihin hyökätä. Näiden heikkouksien ja murtumakohtien kautta tulin aika ajoin demonien lyömäksi.

Demonit halusivat usein astua ruumiiseeni. Muutkin kirkkomme jäsenet olivat jatkuvasti demonien hyökkäysten kohteina. Heti kun paha henki pääsee astumaan sisään ruumiiseen, alkaa kestämätön kipu ja kidutus.

Kysyin Herralta: ”Jeesus! Heti kun demoni pääsee sisään ruumiiseemme, alkaa kipu ja kidutus. Kokevatko muitten kirkkojen jäsenet samaa kipua kuin me?” Herra vastasi: ”Jotkut voivat kokea kipua ja kidutusta, mutta ei sillä tasolla kuin Herran Kirkon jäsenet kokevat. Yleisesti ottaen, useimmat ihmiset eivät koe kipua eikä kidutusta. Pahat henget piiloutuvat huomaamatta heidän ruumiisiinsa ja toteuttavat juoniaan salaa.”

Kysyin uudelleen: ”Herra! Suo meille myrkyllinen Pyhän Hengen oka, niin etteivät demonit pääse tulemaan sisälle meidän ruumiisiimme. Voisimmeko käyttää sellaista estämään ruumiimme valtaamisia? ” Silloin Jeesus komensi meitä huutamaan yhteen ääneen: ” Myrkylliset Pyhän Hengen Okaat! Anna meille Pyhän Hengen Myrkylliset Okaat!”

Kun pyysin Herralta Pyhän Hengen myrkyllisiä okaita, olin leikillinen, en vakavissani. Mutta havaitsin, että sellainen Voiman lahja todella on olemassa! En ollut voinut ikinä edes unissa kuvitella sellaista. ”Pastori! Pastori! Onko Raamatussa sellaista sanaa kuin ´ Pyhän Hengen myrkylliset okaat´ ?” Pastori vastasi: ”Joosef! Ei sellaisia sanoja ole Raamatussa. “ ”Kuitenkin Herra ei ole ainoastaan näyttänyt meille, vaan Hän itse sanoi, että vaikka niistä ei ole mainintaa Raamatussa, Pyhän Hengen myrkylliset okaat ovat olemassa. ”

Jeesus antoi meille ne. Nuo myrkylliset okaat tulivat esiin ruumiistamme kuin terävät piikit. Pastori sanoi: ” Joosef! Miksi ruumistani pistelee? ” Kun tutkin pastorin ruumista, se oli peitetty monin okain. Hän muistutti siiliä. Selitin pastorille, että hänen piikkinsä olivat paljon isommat ja vahvemmat. Itse asiassa ne olivat myös myrkyllisemmät kuin muiden seurakuntalaisten. Herra antoi pastorille aina vahvemmat lahjat ja voimat.

Muillakin seurakuntalaisilla oli nämä okaat. Aina kun huusimme: ”Pyhän Hengen Myrkylliset Okaat!” useat okaat ilmestyivät näkyviin ruumiistamme.

Myrkyllisten Okaitten Pistämä

Pastori Kim, Yong-Doo: Ilman hengellisiä silmiä, en voinut nähdä Pyhän Hengen myrkyllisiä okaita. Kuitenkin halusin ottaa selvää, mistä näissä okaissa ruumiissani oli kysymys. Tätä sanaa ei löydy Raamatusta. Halusin varmistaa Joosephin ja muitten seurakuntalaisten sanat. Fyysiset aistini kertoivat, että minulla oli pistelevä tuntemus. Mutta minä olen sen tyypin ihminen, että minun pitää nähdä, tuntea ja kokea ollakseni varma. Mieleni oli täynnä päättäväisyyttä asian selvittämiseen.

Kun demonit hyökkäsivät, koimme päivittäin myrkkypiikkien voiman ruumiissamme. Demonit muuttuivat tuhkaksi. Kerran pyysin nuoria sulkemaan silmänsä. Kun heidän silmänsä olivat kiinni, kosketin kevyesti tyttäreni Joo-Eunin kättä sormenpäälläni. Sillä hetkellä kun kosketin häntä, Joo-Eun kirkaisi kovaa ja kaatui lattialle. ”Outsh! Pastori! Isä! Miksi pistät minua myrkkypiikeillä? ” Hän kirkui ja huusi. Sen jälkeen kun olin ”pistänyt” Joo-Eunia, saivat pistonsa Yoo-Kyung, ja Haak-Sung ja Joosef. Minä tuskin edes hipaisin heitä. Alue, mihin olin sormenpäälläni hipaissut, alkoi turvota ja myrkky levitä hitaasti koko ruumiisiinsa. He halvaantuivat. Olen henkilökohtaisesti todistanut näin tapahtuneen.

”Pastori, Pastori! Kiiruhda! Kiiruhda! Rukoile puolestamme, nyt! Pysäytä myrkyn leviäminen ruumiisiimme!” Minä vastasin: ”Mitä? Kuinka minä voin muka sen pysäyttää?” He huusivat: ”Pysäytä se! Kosketa meitä käsilläsi!” Minä huusin vastaan: ”Ei! Jos kosketan teitä uudestaan, myrkky tulee teihin uudelleen ja leviää ehkä vielä nopeammin! Ettekö ole samaa mieltä?” Nuoret huusivat ja kaatuivat kanveesiin yksi kerrallaan. He sanoivat: ”Ei! Se on all right, että panet kätesi päällemme yhdessä sydämen rukouksen kanssa!” Kun rukoilin, saatoin hädin tuskin estää myrkkyä leviämästä kaikkialle ruumiissaan ja kipunsa hävisivät.

Kun mietin mielessäni, en tiennyt, miten suhtautua koko tapahtumaan. En kyennyt selittämään, mitä juuri oli tapahtunut. Olin pelästynyt ja tilanne tuntui absurdilta. Tämän välikohtauksen jälkeen nuoret välttelivät minua eivätkä uskaltaneet tulla lähelleni.

Kun rukoilimme, ruumiimme peittyi myrkkypiikeistä. Demonit, asiasta tietämättä, hyökkäsivät ja muuttuivat tuhkaläjiksi, kun saivat piikeistä piston. Kuitenkaan vahvat demonit eivät niin vain muuttuneetkaan tuhkaksi. He olivat kykeneviä tekemään useita yrityksiä tunkeutua meihin, osa jopa myrkkypiikin saatuaan. Herra otti joskus myrkkypiikit pois, jotta emme olisi tulleet rukouksissamme liian omahyväisiksi. Me emme voineet tukeutua pelkkiin myrkkypiikkeihin, vaan meidän oli liitettävä niihin harras rukoilu. Herra sanoi: ”Herran Kirkon ihmiset! Myrkkypiikit eivät ole kaikki kaikessa. Niihin ei saa luottaa 100%:sti. Ne olivat väliaikainen etu demoneja vastaan taistellessa. Kukistakaa demonit pikemminkin vahvalla uskollanne kuin tulemalla riippuvaiseksi myrkkypiikeistä. ”

Pyhä Kang, Hyun–Ja On Herran Erikoismorsian

Rva Kang, Hyun-Ja: Useita vuosia sitten, Herran armosta, minut johdatettiin taivaaseen. Siihen aikaan , kun katson itseäni, minussa ei ollut juuri katsottavaa. Kuitenkin, lukematon joukko kauniita kaasoja, morsiusneitoja, ilmestyi ja lähestyi minua. He pukivat minut kauniisti.

Jeesuksen status on olla Sulhanen, josta tulee Ylkä. Minun statukseni on olla morsian. Meillä on sellainen suhde, jota kukaan ei voi koskaan rikkoa. Me olemme niin toisiimme rakastuneet. Minun fyysinen rakkauteni aviomiestäni kohtaan ei ole mitään verrattuna siihen rakkauteen, mitä minulla on Herraan.

Päivittäisten huolien tähden olin unohtanut taivaallisen vierailuni. Myöhemmin huomasin, ettei Herra ollut unohtanut minua. Rakastettu Herrani oli aina ollut seurassani. Lisäksi Hän oli joskus katsellut untani. Aina kun nukuin liian pitkään, Hän saattoi sanoa: ”Morsiameni, miksi nukut niin pitkään? Miksi jätät Minut yksin?” Kun Hän ilmaisee mustasukkaisen rakkautensa, minä joudun välittömästi hurmioon. Se on onnellisuutta, jota ei voi sanoin kuvailla.

Rakastettu Herrani on aina kaikkien uskovien kanssa. Hengellisillä silmilläni, olen selvästi nähnyt, että Hän todella seurustelee kaikkien uskoviensa kanssa. Kun kerroin aviomiehelleni kokemukseni, hän sanoi, että Herra rakastaa kaikkia uskovia samanarvoisesti.

Kun Herra hiljaa kuunteli keskusteluamme, Hän kosketti päätäni ja lähetti minulle signaalin. Pyhä Henki on pastorin kanssa usein. Hän koskettaa pastorin päätä ja kasvoja monia kertoja. Herrakin on minun kanssani monia kertoja myös. Minä menen asteittain syvemmälle nyt, kun hengelliset silmäni on osittain avattu.

Milloin vain pastori on koominen ja vähän liian kova vitseissään, Herra aina tulee väliin. ”Pastori Kim, älä kohtele morsiantani niin kovakouraisesti!” Kun Herra kommentoi, mieheni sanoi epäröiden: “Minä elän vaimon kanssa, jonka sydän on kaukana minusta.” Pastori nauroi äänekkäästi. Herra ja minä sitten nauroimme yhdessä. Kun kaikki nauroimme yhdessä, ymmärsin, että yksi päivä ei ole tarpeeksi aikaa viettää Herran kanssa.

LUKU 3

PYHÄ SÄHKÖISYYS

Helmikuun kahdeskymmeneskahdeksas,

maanantai 2005

Saarnateksti (Hes. 36:26-27): ”Minä annan teille uuden sydämen ja uuden hengen minä annan sisimpäänne. Minä otan kivisydämen pois teidän sisältänne ja annan teille lihasydämen. Minä annan Henkeni teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun lakieni mukaan, noudatatte minun säädöksiäni ja toimitte niiden mukaan.”

Pinkin Värisiä, Sydämen Muotoisia Kuplia,

Jotka Ilmentävät Rakkauden Sydäntä

Kim, Joosef: Kun olin hartaasti rukoilemassa Jeesusta, joitain epätavallisia olioita tuli ruumiistani. Olin hämmästynyt ja pidin tiukasti silmäni kiinni ja rukoilin, mutta ilmiö ei poistunut. Pinkin värisiä kuplia tuli ruumiistani. Ne olivat loistavia ja säteileviä. Kun niitä vain tuli tulemistaan, ne muuttuivat sydämen muotoisiksi. Ne lensivät ylös Jumalan valtaistuimen luo. Kun ne menivät avaruuteen, ne ohittivat galaksin ja lopulta saavuttivat Jumalan Valtaistuimen. Ne näyttivät haurailta kuin tavalliset saippuakuplat ja näytti, että ne poksahtavat pienestäkin kosketuksesta. Kun katselin tunsin itseni hermostuneeksi niiden puolesta, toivoin että säilyisivät ehjänä. Onneksi eivät poksahtaneet.

Syvällä kaikuvalla vaikuttavalla äänellään Isä Jumala sanoi: ”Hmmmm! Joosephin sydän tulee ylös. Hyvä on, kiitos sinulle!” Sitten Hän otti vastaan nuo sydämenmuotoiset kuplat. Jumala oli hyvin iloinen ja tyytyväinen, kun Hän nauroi. Pinkki sydän edusti minun sydäntäni Jumalaa kohtaan. Heti kun se oli saavuttanut Isä Jumalan, niistä kuohahti fantastinen valo Jumalan edessä. Lyhyessä ajassa samanlaisia kuplia alkoi tulla Jumalasta minuun päin.

”Koska olet antanut rakastavan sydämesi minulle, Minäkin annan omani sinulle!” Jumalan sylistä laskeutui kauniin muotoisia pink-sydämiä loputtomasti. Niitä ei voinut verrata omiin sydämenmuotoisiin kupliini. Kun Jumalan sydämenmuotoiset kuplat tulivat ruumiiseeni, täytyin kiintymyksellä ja ylitsevuotavalla onnellisuudella.

Sanoin Isä Jumalalle: ”Isä Jumala! Kiitos, että rakastit minua niin paljon. Minulla oli tapana olla kade ja pahantuulinen. Olin kärsimätön ja halusin, että hengelliset silmäni avautuisivat nopeasti.” Ennenkuin saatoin lopettaa lauseeni. Isä Jumala sanoi: ”Se on ihan all right! Tänään tämä ilmiö todistaa, että sinulla ja Minulla on sama rakastava sydän ja saman uskon manifestaatio.” Tämän kokemuksen jälkeen minä aina ajattelen Jumalaa ja olen aina rukouksessa.

Herra Joka Antaa Unen Pyhilleen

Rva Kang, Hyun-Ja: ”Herra! Näinä päivinä minulla on ollut vaikeuksia vaipua uneen kokoöisten rukousten jälkeen. Haluan nukkua, mutta olen ahdistettu enkä voi. Herra, tarvitsen nukkua hyvin, jotta selviän väsymyksestä. Please, auta minua nukkumaan hyvin!” Tyttäreni, joka oli vieressäni, huusi: ”Äiti! Jeesus antaa sinulle halin!” Heti kun Hän oli kietonut minut käsivarsilleen, vaivuin hellästi uneen. Uneen pääsy tapahtui ihan niin kuin olisin ottanut jotain nukahtamislääkettä tai saanut yleisnukutuksen. Vaivuin syväuneen ja Pyhä Henki oli kuuma, pehmeä energia joka täytti ja lämmitti ruumiini.

Ps. 127:2: ”Turhaan te nousette varhain, istutte yömyöhään ja syötte murehtien leipänne. Hän kyllä antaa ystävilleen unen.”

Jeesus jatkoi kertomistaan Herran Kirkon jäsenille, että Hänen sydämensä oli avautunut laajasti Herran Kirkon puoleen. Herra oli tehnyt erityisesti minut ja lapseni erittäin iloisiksi. Hän on joskus leikkisä ja tulee hilpeäksi. Herra pitää joskus epätavallisia asuja ja ilmestyy koomisina hahmoina. Näiden teatraalisten temppujen tarkoituksena on tehdä meidät onnellisiksi. Joskus menen sekaisin siitä kuka tekee kenet onnelliseksi. Herra rakasti palvontaamme ja jumalanpalvelustamme hyvin paljon. Hän sanoi aina odottavansa juuri meidän Kirkkomme palvontaa ja palvelusta.

Koska Herran Kirkko ja perheeni hellittämättä keskittyi Kolmiyhteiseen Jumalaan, naurumme ei koskaan loppunut. Sydämemme puhuu Herralle. Tärkeät keskustelun aiheemme ovat aina Herra. Kaikkien keskustelujemme keskipisteenä on Jumala. Me havaitsemme että Herra aina ja enimmäkseen on yhdessä Pyhän Hengen kanssa, mutta joskus Hän operoi yksin.

Maaliskuun neljäs, perjantai 2005

Saarnateksti Mk. 6:7-13: ”Ja Hän kutsui luokseen ne kaksitoista ja alkoi lähettää heitä kaksitellen ja antoi heille voiman yli saastaisten henkien: Ja käski heitä etteivät ottaisi mitään matkalleen, paitsi ainoastaan sauvan, ei kirjoituksia, ei leipää, ei rahaa: Mutta sitokaa sandaalit; äläkä ottako kahta paitaa. Ja hän sanoi heille: ‘Mihin tahansa tulettekin, menkää taloon sisään ja asukaa siellä niin kauan kuin lähdette siltä paikkakunnalta. Ja missä teitä ei oteta teitä vastaan eikä teitä kuunnella, lähtekää sieltä ja pudistakaa tomu kenkienne pohjista todistukseksi heitä vastaan. Totisesti Minä sanon teille: Sodomalla ja Gomorralla (ollaan kärsivällisempiä) on helpompaa tuomiopäivänä (Mt 10:15; Mt 11:24) kuin tuolla kaupungilla.’ Ja he lähtivät ja saarnasivat, jotta ihmiset tekisivät parannuksen ja katuisivat. Ja he ajoivat ulos monia demoneja ja voitelivat öljyllä monia sairaita ja ne paranivat”.

Paholaisen Kieli

Rva Kang, Hyun-Ja: Varhaisen aamun rukouskokouksessa, kun rukoilin hartaasti kielillä, outo ääni alkoi tulla suustani. Meni kaksi tuntia. Aluksi olin kiihtynyt ja kiintynyt uudesta ja erilaisesta kielestä. Mutta kielen sointi tuli vähitellen yhä oudommaksi. Intuitioni kertoi, että jokin oli vialla.

Ruumiini tuli täysin kananlihalle. Lopulta nuoren naisen pahantahtoinen nauru tuli ulos. ”Oh, hohohoho, hohoholoholoholo, eeheeeheeeeheee,ehehehehe”. Kaikki pahan naurun variaatiot pulppusivat jatkuvasti ulos. Samaan aikaan Sisar Baek, Bong-Nyo alkoi myös puhua paholaiskielellä. Hän kuulosti täsmälleen samanlaiselta kuin tuo demonisoitunut tyttö suositussa elokuvassa ”Eksorkisti”.

Ajattelin mielessäni: ”Kuinka voi Paholaisen kieltä tulla suustani?” Vaikka kuinka pohdin asiaa, en voinut ymmärtää sitä. Paholaisen kieli ei millään loppunut. Vähän ajan kuluttua pääni alkoi heilua sivulta toiselle. Sitten nopeus kiihtyi. Pääni alkoi ravistella väkivaltaisesti enkä voinut pysäyttää sitä.

Avasin silmäni ja näin Sisar Baek, Bong-Nyon. Hänkin vapisi rajusti. Lopulta pastorimme, joka oli rukouksessa, jotenkin tunsi mitä oli tapahtumassa, riensi luoksemme ja alkoi ajaa demoneja ulos. ”Saatana, lähde! Sekaannuksen henki – lähde Jeesuksen nimessä!”

Ennen näitä manifestaatioita, en ollut kontrolloinut kielilläpuhumistani. Ajattelin aivan muita asioita. Tänä heikkouden hetkenä demonit käyttivät tilaisuutta hyväkseen ja tulivat ruumiiseeni. Siksi kieleni muuttuivat demonisiksi. Aina kun demonit tulevat sisään ruumiiseeni, olen kidutuksessa. En kohtaa väkivaltaa vain fyysisesti, vaan sekoan mentaalisesti ja tulen äärimmäisen väsyneeksi. Kun pastori käveli edestakaisin Sisar Baek, Bong-Nyon ja minun välillä, hän rukoili kädet yllämme. Ja aina kun pastori rukoili kädet ylläni, tulin normaaliksi. Kuitenkin, kun hän käveli poispäin sisar Baek, Bong-Nyon luo ja rukoili kädet hänen yllään, paholaisen glossolalia alkoi pulputa jälleen suustani.

Pahoja Henkiä Menee Rva Kang, Hyun-Jan Ruumiiseen

”Jeesus! Jeesus! Miksi paholaisen kielet manifestoituvat jatkuvasti?” Mutta Jeesus pysyi vaiti. Herra on suloinen ja kiltti, mutta Hän ei puhunut Sanaa tällä kertaa. Hän seisoi vaitonaisena ja tarkkaili meitä.

Jälleen kerran tarkkaavaisuuteni murtui ja ajattelin jotain muuta. Sillä hetkellä pahat henget tulivat takaisin ruumiiseeni ryhmänä. Melkein pyörryin. Ruumiini alkoi mennä tunnottomaksi. Sitten aloin kieriä lattialla kivuissani. Kuinka paljon tahansa itkin, huusin, anoin Herran puoleen, Herra ei reagoinut. Se oli turhaa.

Sisar Baek, Bong-Nyo myös kieri lattialla ja itki kivusta. Pastori tuli hermostuneeksi ja hänen kasvonsa kalpenivat. Hän jatkoi edes takaista kävelyään välillämme ja rukoili. Hänenkin fyysisillä voimillaan oli rajansa. Hän oli totaalisen loppu. Pastori on yleensä luottavainen kestävyyteensä ja sisuunsa. Kuitenkin, kun hän käveli edes takaisin ja rukoili ulos pahoja henkiä sekä rouva Baek, Bong-Nyosta että minusta, hän tuli lopen väsyneeksi. Sitä paitsi pastorin haavat edellisistä demonitaisteluista johtuen eivät nekään olleet täysin parantuneet. Sen tähden hän kärsi kärsimysten päälle. Mutta huolimatta haavoistaan, hän jatkoi lakkaamatta rukouksia meidän puolestamme. Minä säälin pastoria ja halusin, että hän lepäisi, mutta ei ennen kuin hän olisi auttanut minua… Pyysin häntä rukoilemaan puolestani, koska kipuni olivat sietämättömiä. Hyökkäykset olivat olleet jatkuvia. Niitä oli ollut jo neljä- viisi päivää. Hyökkäykset olivat jatkuneet armottomina. Minua kiusattiin yötä päivää. En kyennyt syömään enkä juomaan tai nukkumaan ollenkaan. Olen ollut armottomien hyökkäysten kohteena enemmän kuin muut, en voinut levätä.

Herran Alustava Ilmoitus

Pyhän Tulen Virasta ja Vuodattamisesta

Jeesus alkoi selittää vaitonaisuutensa syitä, kun me anoimme, vetosimme ja säälittävinä huusimme Hänen puoleensa. Me huusimme ja pyysimme apua samalla kun ajoimme ulos riivaajahenkiä.

Kysyin Herralta, miksi Hän salli demonien astua sisään ruumiiseeni jatkuvasti. Kerroin Hänelle, että se kipu, jonka ne aiheuttivat, oli kestämätöntä, sietämätöntä. Herra alkoi selittää: ”On useita syitä miksi sallin nämä tapahtumat. Ensimmäinen on se, että muuttaisitte tapanne joissa pakonomaisesti puhutte ja pulputatte tietoa. Pyhä Kang, Hyun-Ja! Olet rakastettu morsiameni! Kun tulee sopiva aika, kaikki paljastetaan. Hengelliset salaisuudet täytyy pitää salaisuuksina, mutta te menette ja kierrätte ympäriinsä kertomassa jokaiselle joka paikassa! Ettekä ajattele, että teidän pitäisi muuttaa tapojanne? Te todellakaan ette muutu Minun sanoistani! Siksi sallin näiden tapahtumien kurittaa teitä. Näiden kivuliaiden kokemusten kautta te muututte!”

Kun muistelin toimintaani, havaitsin olevani kaukana muuttumisesta. Ihmettelen, kuinka paljon enemmän surkealta näytinkään Herran silmissä. Kun olin ymmärtänyt tämän, olin niin häpeissäni, että halusin piiloutua.

Jeesus jatkoi: ”Tulevaisuudessa on oleva aika, jolloin ihmiset kokevat Pyhän Leimuavan Tulen maailmanlaajuisesti. Herran Kirkko johtaa Pyhän Hengen työn liikettä. Minä teen teistä Tulen palveluviran johtajia ja suorittajia. Kuitenkin teidän täytyy ottaa vastaan ja kokea monia koettelemuksia, jotta harjaantuisitte. Mutta älkää pelätkö, kun kohtaatte monia koettelemuksia. Kestäkää ne urhoollisesti!”

Herra lisäsi: ”Teidän täytyy tietää ja ymmärtää demonien suunnitelmat ja strategiat, jotta voitte ehkäistä ne ja ajaa ne ulos. Teidän täytyy tuntea heidän suunnitelmansa syvällisesti. Te tulette kokemaan kidutukset ja painostukset ensi kädessä niin että voitte ymmärtää sen kivun ja kidutuksen minkä painostuksen toisetkin ihmiset kokevat pimeyden voimien puristuksessa. Te pystytte aidosti suremaan ja säälimään heitä, kun tiedätte heidän tuskansa. Teille syntyy motivaatio parantaa ja vapauttaa heidät. Siksi olen sallinut kokemuksenne!”

Ilm. 2:24-25: ”Mutta teille ja muille Tyatirassa oleville, kaikille, joilla ei ole tätä oppia, teille, jotka ette ole oppineet tuntemaan – niin kuin sanotaan- Saatanan syvyyksiä, Minä sanon: muuta kuormaa en sälytä teidän päällenne. Pitäkää tiukasti kiinni siitä, mitä teillä on, kunnes Minä tulen.”

Kaikki asiat, jotka tapahtuvat maan päällä, tarvitsevat jonkinlaista uhria. Yleensä asiat ja tapahtumat eivät suju kitkatta ilman uhria. Hengellisessä todellisuudessa joudutaan maksamaan suunnaton hinta, jotta opittaisiin tai ansaittaisiin jotakin. Herran Kirkko on erityisesti kohdannut monia pahoja henkiä, joiden kanssa taistelemme loputtomasti.

Ellemme ole valmistautuneet taisteluun demoneja vastaan, meidät lopulta kukistetaan. Minä olen tullut ymmärtämään, että tämä seurakunta meidän Kirkossamme on nimitetty eräänlaiseksi koeryhmäksi. Joka päivä taistelemme pahoja henkiä vastaan hengellisessä todellisuudessa. Ja joka päivä meidät kastetaan myöskin Pyhällä Tulella. Me emme olleet vain koeryhmä, sillä tämä kokemus valmensi meitä henkien erottelukyvyssä ja vastustuskyvyssä.

Kuitenkin toisaalta hengelliset taistelut ovat olleet jotain odottamatonta ja kaiken mielikuvituksemme ulkopuolella. Kun taistelut ovat jatkuvia ja loputtomia, fyysiset ruumiimme nääntyivät ja nyt kadehdin niitä kristittyjä, jotka saavat elää normaalia elämää. Ne näyttäytyvät minulle onnellisina. Kun me otamme vastaan monia hengellisiä lahjoja, monta joka päivä ja kun hengellisiä silmiämme avataan jatkuvasti, tulemme Paholaisen hyökkäysten maalitaulun keskukseen. Meistä tulee maaleja. Tämä sanottuani, me tulemme myöskin toisten ihmisten kritiikin maalittamiksi. Meitä ymmärretään väärin ja ihmiset tulevat mustasukkaisiksi meille. Meistä tulee kaikkien taisteluiden keskipiste – sekä hengellisten että inhimillisten. Taistelutkin ovat armottomia: ne ovat päivittäisiä. Nykyisin jo olemme tottuneet tähän asioidentilaan.

Yleensä ihmiset tuntuvat ajattelevan, että kun heidän hengelliset silmänsä avataan, elämä olisi suurta ja riemukasta. Se voi näyttää jostakin hyvältä, mutta todellisuudessa se on täysin päinvastaista. Kun henkilö on hengellisessä todellisuudessa, hänen täytyy tulla paljon vahvemmaksi kuin ollessaan fyysisessä maailmassa. Hengellisessä maailmassa yksilö voi olla hyväksytty, jos voittaa taistelun joka päivä. On kuitenkin vaikeaa elää hengellisesti kaikilla alueilla. On mitä vaikeinta ja hankalinta, kun fyysinen ruumis ei voi pysyä mukana Hengen tapahtumissa ja tahdissa.

Huolimatta näistä vaikeuksista, on silti hienoa saada erikoisia suosionosoituksia, palveluksia ja huomiota. Meitä kaikkia Hän arvostaa. Meille on suotu kyky maistaa miellyttäviä voiton ja ilon tunteita. Lisäksi se on erinomaisen jännittävää. Tuota kiihtymystä ei voida kokea maailmassa. Itse asiassa se on ikuista onnellisuutta.

Ennen kuin omia hengellisiä silmiäni avattiin, olin täysin tietämätön kaikista tapahtumista ja kokemuksista, joita olin kohdannut. Uskoni oli perustunut akateemisiin teorioihin. Yksi asia on varma: kukaan ei voi itse päätellä, että hänen hengelliset silmänsä ovat auki, jos hän on saanut jonkun henkilahjan. Kun taistelet pahoja henkiä vastaan, sinun täytyy kukistaa ne; muussa tapauksessa tulet itse välittömästi lyödyksi. Ellet vahingoita vastapuolta, ne vahingoittavat sinua suunnattomasti enemmän.

Vihollisen suorittama hengellinen sodankäynti on johtanut monet pastorit ja heidän vaimonsa harhaan. Sen seurauksena heidän eksymyksensä, epäonnistumisensa ja petetyksi joutumisensa ovat johtaneet heidät helvettiin. Me olemme todistaneet ja kokeneet hengellisen sodan. Minäkin olen pastorin vaimo. Ja pastorin vaimona halusin tukea ja palvella pastoriani paremmin kuin kukaan toinen pastorin vaimo. Itse asiassa tuo päämäärä on tosi hankalasti saavutettavissa. Ennen sattui tosi usein, että esitin tai tuomitsin asioita omien kokemusteni ja lihan mukaan. Ennen oli sydämeni humanismin läpäisemä, siksi tuomitsin kaikki asiat omien näkökohtieni mukaan.

Aina kun jouduin pahojen henkien painostamaksi tai ilman toivoa heidän hyökkäystensä kohteeksi useiden päivien ajaksi, minut lopulta lyötiin. En kyennyt syömään ja viheliäinen olotilani vain jatkui. Ja kuten hullu, menetin mieleni kontrollin ja ruumiini alkoi vavista rajusti. Kun koin nuo kiputilat, kykenen nyt suhtautumaan siihen kipuun ja viheliäisyyteen, mistä sellaiset ihmisjoukot kärsivät, joita pahat henget ahdistavat ja painostavat kautta maailman.

Kun itse olin sietämättömässä kidutuksessa, anoin apua Herralta. Näin Herran kasvot, Hän katsoi minua kivettynein kasvoin. Sen näkeminen toi minulle paljon surua. Ehkä Jeesus antaa minun vielä kokea joitakin koettelemuksia, joita tarvitaan tulevaisuutta varten.

150 Pahaa Henkeä Menee Sisään Jälleen Kerran

Kuinka paljon vielä Herra jatkaa meidän testaamistamme ja mihin asti? Toisen rukous-kokouksen aikana, noin 150 demonia astui ruumiiseeni kerralla, taas. Pahojen henkien kielet alkoivat tulla suustani loputtomasti. Demonit puuduttivat koko ruumiini, sekä nivelet että luut. Se alkoi klo 21 ja pastori ja minä tappelimme demoneja vastaan seuraavaan päivään klo 12:een.

Minä huusin ja itkin Herran puoleen. Kun tajusin, että itselläni ei ollut tarpeeksi uskoa ajaa demoneita ulos ruumiistani, minä itkin ja huusin. Häpesin. Pastorin vaimona uskoni oli vain keskivertotasoa. Tämä takia minua saattoivat pahat henget jatkuvasti häiritä. Kun pohdin näitä asioita itsekseni, itkin ja huusin vielä lujempaa. Miksi nuo demonit hyökkäsivät minuun, juuri minuun? Miksi en omalla uskollani kyennyt ajamaan niitä ulos? Tulin emotionaaliseksi, vaivuin itsesääliin ja mieleni murtui. Sieluni ja henkeni vapisivat epävarmuudessa. Loppuun väsymisen takia toiset menivät koteihinsa. Pastori ja minä olimme ainoat, jotka jäimme. Pastori otti muutamia askeleita taaksepäin ja sanoi: ”Ah! Ne ovat kauheita! Olen tehnyt monia eksorkismeja, mutta en ikinä ole tavannut näin sitkeitä pahoja henkiä aikaisemmin – erittäin itsepäisiä!”

Kun itkin, anelin pastorilta: ”Kulta! Mitä minun pitäisi tehdä? Sinun täytyy ajaa ne ulos!” Pastori vastasi: ”All right, minä ymmärrän kyllä! Kuitenkin, sallisitko hetken levon ja sitten yritän uudelleen.” Kun pastori oli pitänyt breikkinsä, hän istui päälleni penkissä niin että hän istui takanani ja piti jalkojaan olkapäilläni. Sitten pastori laittoi kätensä minun päälleni ja alkoi rukoilla. Kun hän rukoili, hän avasi suuni sormillaan ja kaikenlaisia erilaisia pahoja henkiä alkoi tulvia ulos yksi kerrallaan.

Pastori ja minä uuvuimme vähitellen. Olimme molemmat pyörtymäisillämme. Lisäksi Herra vain jatkoi katseluamme. Minusta tuntuu kuin Hän olisi halunnut nähdä, kunnes saavuttaisimme rajamme. Saastaisilla pahoilla hengillä ei näyttänyt olevan mitään rajaa, ei merkkiäkään väsymyksestä. Itse asiassa heidän kiljuntansa kävi voimakkaammaksi. Nyt ne hyökkäilivät kuten villipedot haaskan ympärillä. Emme enää jaksaneet pidempään. Me olimme kuluttaneet kaikki hengelliset ja fyysiset voimamme. Kun Pastori huusi: ”Pyhä Tuli!” me kuulimme demonien jatkuvat huudot: ”Ah, kuumaa! Ah kuumaa! Ah kuumaa! ”… Mutta kun pastorin ääni heikkeni, pahat henget tulivat vielä väkivaltaisemmiksi ruumiissani. Taistelun keskellä äänitimme henkien poistumisääniä.

Kun Herra katseli, Hänen on täytynyt tuntea sääliä meitä kohtaan, koska Hän lopulta tuli väliin. Jeesus tuli pastorin ruumiiseen. Heti sen jälkeen pastorin voimat palautuivat jälleen kerran ja hän täyttyi Pyhän Hengen täydellä voimalla. Sitten pastori ajoi kaikki demonit ulos. Minä saatoin lopultakin levätä. Herra sanoi: ”Kaikki nämä kokemukset ovat välttämättömiä, niin että teitä voidaan käyttää maailmanlaajuisesti myöhempänä aikana.” Herra sitten selitti sen yksityiskohtaisemmin.

Ilman Herran apua, olemme vain heikkoja astioita, joilla ei ole mitään kykyä tehdä mitään tiettynä aikana. Me voimme toimia oikein vain jos Herra tulee väliin tai tekee työn puolestamme. Ruumiimme olivat erittäin väsyneet ja uupuneet. Mutta me kiitimme Jumalaa. Lopulta selvisimme kotiin klo 15:n maissa.

Kokeiluun nimetyt

Pastori Kim, Yong-Doo: Vaimoni ja Sisar Baek, Bong-Nyo olivat demonihyökkäysten pääkohteina. Taistelin melkein päivittäin epätoivoisesti demonien kanssa nämä kun röyhkeästi menivät sisään heidän ruumiisiinsa. Tavallisesti, kun demonit infiltroituvat ihmisten ruumiisiin, ne vilahtavat sisään helposti ja nopeasti. Kuitenkin kun ne sen olivat tehneet, niiden poistaminen ei ollut ikinä helppoa.

Jotkut demonit ovat erittäin voimakkaita ja niillä on oma strategiansa puolustautumisessa. Ne vastustavat ankarasti ja kirkuvat, kun Pyhä Tuli polttaa niitä. Milloin vain pahoja henkiä pakotetaan jättämään ruumis, ne voivat vahingoittaa ruumista ja aiheuttaa sivuvaikutuksia ja vakaviakin jälkitiloja.

Herran armosta kykenin laskemaan demonien tarkan lukumäärän. Joo-Eun, Haak-Sung ja Yoo-Kyung pääsivät hengellisesti korkeammalle tasolle ja he kykenevät nykyään taistelemaan demoneja vastaan. Herra on erityisesti suojellut nuorukaisia, mutta aikuiset, kuten vaimoni, Sisar Baek, Bong-Nyo ja minä olemme saaneet jäädä vaikeimpien tilanteiden hoitajiksi. Sen jälkeen kun olemme taistelleet demonien kanssa joka päivä, minä olen tuntenut itseni rättiväsyneeksi, kuin jokainen tuumakin voimistani olisi kulutettu. Silti Herra vain katseli tilanteita eikä tullut apuun. Vaimoni suusta tuli kaikenlaisia kaameita ääniä: nuoren tytön valitusta ja villipetojen karjuntaa. En ollut koskaan voinut kuvitellakaan, että tällaisia näin erilaisia ja erikoisia pahoja henkiä on olemassakaan; erityisesti kun oma vaimoni sihisi kuin käärme omalla kielellään. Kun näin sen, ihoni tuli kananlihalle ja hiukseni nousivat pystyyn. ”Shhhh...Shhhh! Ohohohoh! ” Kun kuulin nuoren naisen äänen valittavan itkun, vapisin pelosta – se oli jotain niin karmaisevaa ja outoa.

Havaitsin myöhemmin, että kaikki seurakuntalaisemme olivat kokeilussa. Herra selitti sen meille myöhemmin selkeästi auttaakseen meidät ymmärtämään mistä oli ollut kysymys.

Pahojen Henkien Tuhkat Heräävät Eloon

Pahoilla hengillä oli kyky palautua ennalleen sen jälkeen kun tuli oli polttanut ne tuhkaksi – Pyhän Hengen tuli. Olin ajanut ja polttanut tuhkaksi kaikki demonit vaimoni ja Sisar B:n ruumiista. Kuitenkin sen sijaan, että pahat henget olisivat palaneet ja poistuneet, ne alkoivatkin kirkua!

Ne huusivat kuin ihmisäänin: ”Ei, Ei! En halua lähteä! Miksi lähtisin kun täällä on niin siistiä? Miksi lähtisin? Ouch! Ouch! Kuumaa! Kuumaa! Pyhä Tuli tulee taas! Ouch! Kuumaa! En kestä tätä! Pastori Kim, sinä @#%#@%$! Ota kätesi pois! All right! All right! Minä lähden. Minä lähden, minä lähden!” Ne sanoivat, että lähtisivät, monia kertoja, jopa satoja kertoja. Myöhemmin niistä tuli tuhkaa.

Kun niistä tuli tuhkaa, minä rentouduin, myös vartioinnistani, ja ajattelin: ”Nyt sen täytyy todella loppua!” Mutta tuhkasta alkoikin muodostua uudelleen toisenlainen paha henki. Se elpyi! ”Mitä nyt? Kuinka tämä on mahdollista? Mitä nämä ovat? Olen sairas ja väsynyt!” Myös lapseni alkoivat kiljua: ”Pastori! Meillä on vakava ongelma! Pahat henget ovat elpyneet! Paha ongelma! Mitä meidän pitäisi tehdä? ” Kuuluvalla äänellä sanoin heille rohkaisun sanoja: ”Mitä tarkoitatte, mitä meidän pitäisi tehdä? Aloitamme kaiken alusta! Ajamme ne kaikki ulos!” Sitten aloitin taistelun pahoja henkiä vastaan, jotka olivat Sisar Baek, Bong-Nyossa ja vaimossani. Minusta tuntui kuin taistelu olisi loputon. ”Hei kaverit, älkää hellittäkö! Kerääntykää älkääkä olko esteenä henkien poistumiselle! Seiskää lähellä minua ja rukoilkaa. ”

Aina kun demonit jättävän jonkun pyhän ruumiin, ne menevät pyhiin, joiden usko on sillä hetkellä heikko. Muiden heikkouskoisten ei pitäisi olla lähellä. Heidän pitäisi olla valmiudessa ja valppaina toimimaan. Kun jatkoin hyökkäyksiä poltettuja demoneja vastaan, niistä tuli läjä tuhkaa, joka lopuilta muuttui mustaksi savuksi. Savu kiemurteli ja meni lopulta helvettiin. Vaimoni kärsi noin neljä päivää jälkivaivoista. Kuitenkin kun iltajumalanpalvelus alkoi, Herra aina antoi heille armon toipua. Herran toistuvan armon avulla, nuo kaksi näyttivät erittäin rauhallisilta ja olivat täydessä sisäisessä rauhan tilassa tanssiessaan Pyhässä Hengessä.

Isä Jumala Tanssii

Lee, Haak-Sung: Sen jälkeen kun olimme ajaneet kaikki pahat henget Rva Kangista ja äidistäni, lauloimme palavasti ylistyslauluja jälleen kerran. Sitten aloimme yksityiset rukoukset. Silmieni eteen alkoi ilmestyä näky. Näky Jumalan valtaistuimesta. Jooseph ja minä katselimme Jumalan valtaistuinta samaan aikaan.

Isä Jumala oli noussut valtaistuimeltaan ja jäljitteli meitä kun tanssimme palvonta- osuudessa. Valokiilan takia emme voineet nähdä Isän kasvoja, mutta me näimme Hänen tanssivan. Isä ojensi valtaisan oikean etusormen ja pudisteli sitä sivulta toiselle. Hän liikkui ja tanssi. Sitten Hän otti vasemman etusormen ja ravisteli sitä sivulta toiselle. Isä heijasi jalkojaan ja kun Hän näin teki, kaiken muotoiset ja väriset sateenkaaret värit pulppusivat alas.

Mooses tuli Isän valtaistuimen luo ja sanoi itsekseen: ”Voi, eihän Isä Jumala käyttäydy sellaisella tyylillä. Miksi Isä tanssii? ” Isä Jumala puhui välittömästi ja komensi Moosesta: ”Mooses! Mooses! Olen hyvin ilahtunut Herran Kirkon palvonnasta. Minä riemuitsen! Miksi et sinäkin yhdy tanssiin?” Heti kun Jumala oli puhunut, Mooses tanssi Jumalan kanssa aika tovin. Jumala sanoi: ”Minulla on tänään suurenmoinen olo!” Jumala oli iloinen ja tyytyväinen. Mooses tanssi ensin kankeasti, mutta tanssi jo pian kauniisti. Minä olin ajatellut, että Isä Jumala vain ottaa vastaan meidän palveluksiamme, palvontaamme ja rukouksiamme. Kuitenkin Hän ilmaisee iloisuutensa ja tanssii. Näkymä oli todella uskomaton.

Sellaisen valtavan näytelmän todistamisen jälkeen Isä Jumala jatkaa tanssejaan aina kun me palvomme kirkossamme Jumalaa. Isä Jumala myös lyö innokkaasti jalallaan tahtia musiikin mukana. Jalkojen jyske kaikui kautta koko taivaan ja ilon valo levisi kaikkiin suuntiin. Aina kun Jumala ilahtui, 24 vanhinta edessään, taivaan Pyhät ja enkelitkin ilahtuivat. Enkelit puhalsivat trumpetteihinsa.

Maaliskuun kuudes, sunnuntai 2005

Saarnateksti Jes. 61:1: ”Herran Herran Henki on minun päälläni, sillä Herra on voidellut minut julistamaan ilosanomaa nöyrille( köyhille). Hän on lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä, julistamaan vangituille vapautta ja avaamaan vankila niille, jotka ovat sidotut.”

Taivaan Nauhuri Ja Videokamera

Kim, Joo-Eun: Palvoin palavana palvontapalvelun aikana. Jumalanpalveluksen puolivälissä tuli äkkiä valo maahan. Näin valon lisääntyvät ja sen mukana enkelijoukkojen laskeutuvan alas. ”Vau! Pastori, sisaret, veljet, monia enkeleitä tulee alas!” huusin.

Enkelit toivat erilaisia tavaroita mukanaan. Pienempiä he pitelivät käsissään kun taas isompia kantoivat harteillaan. Tavarat olivat äänitys– ja videointilaitteita, joissa oli jalokiviä ja jotka oli tehty puhtaasta kullasta. Itse asiassa ne olivat tosi kauniin näköisiä. Heti kun näin ne, halusin yhden kameroista.

Enkelit rekisteröivät kaikki kirkkomme tapahtumat. ”Vau! Kuinka tämä on mahdollista? En olisi koskaan arvannut, että taivaassa on samanlaisia audio-visuaalisia välineitä kuin meillä maan päällä! ” Olin hämmästynyt ajattelin, että tämä oli jotain todella uutta. Jatkoin huutamista. En ollut nähnyt ikinä samanlaista eläissäni. ”Veli Joosef! Veli Haak-Sung! Sisar Yoo-Kung! Katsokaa ! Vau! Hämmästyttävää!”

Jotkut enkelit rekisteröivät pastorin humoristisia kasvojen ilmeitä ja eleitä hänen saarnansa ja palvontansa aikana. Näytti ikään kuin ihmiset lähetysstudiosta olisivat valikoineet kohtauksia. Kun Jeesus seurasi pastoria, Hän imitoi pastorin humoristisia ja ainutlaatuisia kasvonilmeitä. Enkelit taas suuntasivat kamerat seurakuntalaisten kasvojen ilmeisiin ja eleisiin.

Kamerat, videonauhurit ja nauhurit näyttivät kaikki samanlaisilta kuin mihin me maan päällä olimme tottuneet – paitsi että ne oli tehty kullasta ja koristeltu taivaan jalokivin. Me emme kuitenkaan tienneet koko dokumentoimisen merkitystä. Jotkut enkelit rekisteröivät pastorin saarnat ja kirjoittivat muistiin saarnan sanat. He dokumentoivat kaiken tunnontarkasti, mitä kirkossa tapahtui.

Pastori oli erittäin väsynyt taisteltuaan demonien kanssa useita viikkoja. Pastori ei saanut unta. Hänen uupumuksensa esti häntä syömästä, hän joi vain vettä. Niinpä hänen huulensa alkoivat sierottua ja mennä rakoille. Lopulta pastori pyörtyi lattialle lähelle alttaria uupumuksesta. Hän ei kyennyt nousemaan ylös.

Jeesus seisoi pastorin takana ja ojensi hänen käsiään ja kämmeniään koskettaakseen pastorin selkää. Heti kun Herra oli koskettanut hänen selkäänsä, läpikuultava salaman valo meni pastorin ruumiiseen. Kaksi valoriviä pienten ympyröitten muodossa jatkoi pastorin ruumiiseen menemistä.

Tästä hetkestä eteenpäin, pastorin heikko saarna muuttui voimalliseksi palveluksi. Pastori saarnasi yli neljä tuntia. Saarna päättyi juhlaan.

Profetian Pyhän Lahjan Testaamista

Jeesus sanoi: ”Kerää kokoon seurakuntalaiset, joilla on profetian armolahja, saamaan opetusta. On pastorin tehtävä opettaa heitä.” Hän sanoi, että tänään maailmassa on liikkeellä monia vääriä profetioita. Siksi meidän pitää olla varovaisia ja olla kyllin varustautuneena Jumalan Sanalla testaamaan profetiat. Hän sanoi edelleen, että ihmisten, joilla on profetian lahja, ei pitäisi olla ylpeitä eikä puhua huolettomasti. Heidän täytyy pysyä nöyrinä. Heidän ei pidä mennä ympäriinsä eikä kerskua lahjallaan muille ihmisille.

Tärkeintä on, että he rukoilisivat enemmän ja useammin eivätkä olisi Raamatun lukemisessaan laiskoja. Pahat henget pettävät ihmiset profetoimaan väärin. Siksi, joka kerta kun he profetoivat, heidän pitää profetoimisessaan olla tarkkoja. Kysyin Herralta: ”Jeesus ! Jeesus! Mitä jos minä huutaisin sinulle testatakseni sinua: `Paholainen, väisty!` Herra vastasi: ”Se olisi all right. Se on tärkeämpää, ettei sinua petetä. Sinun on testattava se Sanalla. Vaikka sen olisin Minä. Ymmärrätkö?” Vastasin: ”Kyllä, Herra!”

Herra puhui minulle ja sanoi: ”Joo-Eun! Tänään äitisi, Kang, Hyun-Ja vältti täpärästi pahan tilanteen. Kolmanneksi ylimmäksi rankattu demoni astui hänen ruumiiseensa alaisineen. Hänen on täytynyt kestää hirveää kipua. Siksi ole hyvin tarkka tämänpäiväisen tapauksen suhteen. Ihmiset, jotka ovat saaneet profetian lahjan, joutuvat suurempiin kiusauksiin ja houkutuksiin. Kun jonkun lahjat vähitellen avautuvat, vahvemmat demonit voivat hyökätä! Ellei ole tietoinen tästä vaarasta, moni pyhä pyytää lahjaa huolettomasti. Sinä et saa profetoida varomattomasti tai epämuodollisesti. Ymmärrätkö? ” Minä päätin olla varovainen.

Älä Käytä Hengellistä Voimaa Epähienosti

Rva Kang, Hyun-Ja: Palvelun jälkeen palasin kotiin, mutta pahat henget olivat seuranneet minua kotiin asti. Sitten noin 50 demonia tuli jälleen sisään ruumiiseeni. Suuren kivun vuoksi aloin kieriskellä lattialla ja kontata. Huusin uskossa, mutta se näytti riittämättömältä, kun demonit eivät olleetkaan helposti karkotettavissa.

Tällä hetkellä Jeesus sanoi: ”Sinun on ajettava ne ulos omalla uskollasi! Siksi sinä kykenet menemään hengellisesti syvemmälle ja sinun uskosi lisääntyy.” Pyysin Joo-Eunilta: ”Joo-Eun! Please, rukoile äitisi puolesta! Nopeasti! ” Kun Joo-Eun asetti kätensä rinnalleni rukoili, Pyhä Leimuava Tuli muutti välittömästi ruumiini tulipalloksi. Joo-Eun äkkiä vaikeroi ja sanoi: ”Äiti! Äiti! En voi sietää sitä että Pyhä Tuli tulee ulos ruumiistani! Minun käsiini sattuu niin hirvittävästi ja hengellinen voimani on heikkenemässä. Mitä minun pitäisi tehdä? Mene ja kutsu isä – hän kirjoittaa par´aikaa kirjaa.”

Silloin Herra huusi välittömästi: “Ei! Pastori Kim on kirjoittamassa kirjaa, jonka olen käskenyt. Koska hän on keskittyneenä kirjan kirjoittamiseen, sinä et saa käyttää hänen hengellistä voimaansa ajamaan ulos pahoja henkiä juuri nyt. Jos hän käyttää henkilahjojaan demonien ulosajamiseen, hänelle ei jäisi aikaa eikä voimia kirjoittaa kirjaa kunnolla. Joo-Eun, ota kätesi pois! Olet myös vaarallisessa asemassa, mikäli hengelliset voimasi ovat heikentyneet. Pyhä Hyun-Ja, sinun täytyy selvittää tämä asia omalla uskollasi.”

Sen jälkeen kun olin kivulloisesti ajanut kaikki pahat henget, menimme, Joo-Eun ja minä, pastorin huoneeseen, jossa hän kiireesti kirjoitti kirjaa. Hengellisin silmin näimme, kuinka pastori vaikeroi ja puri hampaitaan samalla kun kirjoitti kirjaa. Pastorin oikea käsi ja selkä olivat riekaleisina ja revittyjä pahojen henkien hyökkäysten jäljiltä. Hänellä oli selässä muutamia kuin kynnettyjä vakoja, jotka oli revitty ja raavittu. Kun pastori kirjoitti, sietämätön kipu toi kyyneleet hänen silmiinsä. Jeesus lohdutti pastoria, kun Hän hellitteli pastorin selkää. Pyhä Henki ja Jeesus seisoivat pastorin vieressä samalla kun suojasivat häntä. He tulivat hänelle kuin kilveksi, niin etteivät demonit kyenneet hyökkäämään häntä vastaan enää.

Nähtyämme tuon, olimme tosi hiljaisia kun katselimme miten pastori kirjoitti kirjaansa. Perheemme jäsenet kulkivat varpaisillaan talossa, jotta eivät olisi häirinneet pastoria. Jopa hengitimme niin hiljaa kuin mahdollista. Autoimme häntä keskittymään siten, että teimme talossa kaikki askareet mahdollisimman melutta. Herrakin oli meitä kehottanut olemaan erityisen varovaisia toimissamme tänä aikana. Yritimme olla häiritsemättä pastoria ja me olimme tulleet jopa hieman hermostuneiksi kun hän nukkui tai lepäsi.

Katumus/parannus/mielenmuutos

Diakonissa Shin, Sung-Kyung: Heti kun aloin rukoilla, kirkkaat kipinät alkoivat välähdellä. Aloin heti tehdä parannusta. En yleensä helpolla itke, mutta lopulta vuodin vuolaasti kyyneliä. Koko tämän ajan olin ollut välinpitämätön ja laiska. Kaduin kaikkea ja kaikesta. Tänään rukoukseni oli erityisen keskittynyttä. Kun aikaa kului, rukoukseni alkoi nopeutua. Sitten äkkiä suunnaton kirkkaan sininen objekti säteili kohti minua ja meni ohitseni. Tunsin kuinka rukoukseni kohosivat jatkuvasti yhä ylemmäksi taivaaseen ja loputtomaan avaruuteen.

Maaliskuun yhdeksäs, keskiviikko 2005

Ps. 3:5-6: ”Ääneen minä huudan Herraa, ja Hän vastaa minulle pyhältä vuoreltaan. Sela. Minä käyn levolle ja nukun, minä herään, sillä Herra tukee minua.”

Pyhän Hengen Sähkövoima

Kim, Joo-Eun: Iltapalvelun aikana Jeesus puhui: ”Tänään suon teille kaikille erikoisvoiman. Siksi valmistautukaa ottamaan se vastaan halulla uskossa!” Kysyin: ”Mitä Sinä lupaat meille?” Herra vastasi: ” Pyhän Hengen sähkövoiman!”

Käännyin ja sanoin pastorille: ”Jeesus sanoi, että Hän lupaa meille Pyhän Hengen sähkövoiman. Herra suo kaikkein voimakkaimman sinulle, meille muille vähemmän.” Pastori vastasi: ”Sanaa ‘Pyhän Hengen sähkövoima’ ei ole Raamatussa…” Ennen kuin pastori ehti sanoa virkettä loppuun, Jeesus tuli väliin: ”On olemassa paljon Voimaa, josta ei Raamatussa mainita. On monia muitakin mielikuvituksenne ylittäviä voimia olemassa.”

Herra komensi jäseniä tulemaan eteen ja levittämään kätensä. Koko seurakunta meni alttarin eteen. Me muodostimme ympyrän Ristin eteen. Me aloimme rukoilla kielin ja kaipasimme armoa. Hengellisin silmin näin Pyhän Hengen sähköisen voiman tulevan esiin. Ensin se alkoi virrata pastoriin ja välittömästi huusin: ”Vau! Vaikuttavaa!”

Eri muotoja Pyhän Hengen sähköisyydestä tuli alas ylhäältä. Yksi muoto tuli salamana. Toinen pyöreän ympyrän muodossa. Virtaus jatkui pastoriin ja meihin kipinöiden ja salamoiden. Mieleeni muistui eräs SciFi-elokuva, jossa oli jatkuvasti sähkön purkauksia. Sähkö loisti eri väreissä, myös kullan. Sitten ilmaantui toisia sähkön muotoja.

Koska saimme jatkuvasti Pyhän Hengen sähkönpurkauksia, huusimme kaikki yhteen ääneen. Pyhä Henki ja Jeesus jatkoivat sähkön antamistaan meille. Kaikki hyväksyimme sen. Jeesus varoitti, ettemme menisi lähelle pastoria silloin, kun hänelle annettaisi Pyhän Hengen sähköisyys. Jeesus selitti, että Pyhän Hengen sähköisyys oli hänessä niin voimakas ja vahva, että jos vahingossa koskettaisimme sitä, me joko pyörtyisimme tai halvaantuisimme. Se oli vaarallista. Pastori sai sähkönsä täydellä voimalla, koska hän oli Jumalan palvelija.

Kun uskomme ja hengellisyytemme kasvaa ja tulee vahvemmaksi, me saamme suurempia sähköenergioita. Herra sanoi, että tulee päivä, jolloin Herran Kirkon pyhiä käytetään kansainvälisesti ja globaalimittakaavassa. Minä kysyin Herralta: ”Onko Pyhän Hengen sähköisyydessä eri asteita?” Herra vastasi: ”Totta kai. Koska olet utelias ja innokas, miksi et testaa sitä itse itselläsi? Älä kuitenkaan pane kättäsi pastori Kimin päälle. Aseta kätesi äitisi, Kang Hyun-Jan päälle. Mutta kosketa kevyesti.”

Varovaisesti, kevyesti hipaisin sormellani äidin sormea. Aloin tuntea puutuneisuutta kädessäni ja se nousi ylös pitkin käsivarttani. Puutuneisuuteen liittyi valtaisa kipu. Ne levisivät koko ruumiiseen. ”Ahhhhh!” Heti aloin kirkua eikä kipu mennyt pois. ”Jeesus! Jeesus! Pelasta minut !Auta minua!” Kun huusin, Herra sanoi. ”Joo-Eun! Älä ole niin ahne! Olet yhä heikko ja nuori ja sinun pitää kasvaa ja kypsyä enemmän.” Kun Herra pehmeästi kosketti käsivarttani ja kättäni, puutuneisuus alkoi hitaasti hävitä ja pian olin toipunut.

Aloin ymmärtää Pyhän Hengen sähkövoimaa. Se oli äidissäni erittäin voimakas. Kuitenkin pastorille annettu voima oli suurin ja vahvin. Isäni leikkisyys tuli ilmi ja hän kosketteli kaikkia meitä ja me tulimme puutuneiksi. Päätimme olla varuillamme, kun pastori tulisi lähelle. Ja kun rukoilimme, varmistimme, ettemme rukoilleet pastorin vieressä.

Pastori Kim, Yong-Doo: Kun Herra suo meille jonkin uudentyyppisen voiman, Hän vie meidän rukouksessa syvemmälle asteelle. Ja kun rukoilemme syvällä Hengessä, koemme erilaisia ilmestyksiä. Viime yönä oli sellainen. Pyhä Henki lahjoitti meille tulensa ja sähköisyytensä jumalanpalveluksen keskivaiheilla. Kirkon kaikki jäsenet olivat tulleet alttarin eteen saadakseen uuden aseen, Pyhän Hengen sähkön.

Aseen vastaanottamiseen meni noin kaksi tuntia. Ansaitsematon palvelija, kuten minä, otin sen vastaan ja tulin kastetuksi Pyhän Hengen voimakkaimmalla ja vahvimmalla sähkövoimalla. Sydämeni hakkasi rajusti. Se ehkä johtui tuosta sähkövoimasta, joka virtasi kautta koko ruumiini. Sähkö virtasi syvällä sisuksissani käyden läpi kaikki elimeni. Herra ja Pyhä Henki kastoivat minut uudelleen ja uudelleen sähkövoimalla aina siihen pisteeseen asti, jota saatoin sietää. Ennen tätä olimme kohdanneet pahoja henkiä ja taistelleet niitä vastaan ilman erikoisia aseita. Nyt, lopultakin, Herra antoi meille aseen, jota saatoimme absoluuttisesti käyttää hengellisillä taistelukentillä. Pyhä Leimuava Tuli sekä Pyhä Sähkö ovat suunnattoman, kuvittelemattoman voimakkaita aseita, joita voidaan käyttää hyökkäysaseina. Me osaamme käyttää nyt niitä taistelussa demoneja vastaan.

Ruumiimme olivat myrkyllisten piikkien peitossa, joissa oli Pyhää myrkkyä sisältäviä okaita. Pienikin töytäisy poltti demonin kuin demonin tuhkaksi. Myrkky oli niin tehokasta. Demonit alkoivat vältellä meitä. Mutta jotkut demoneista yrittivät penetroitua myrkkypiikkien läpi. Ne olivat voimakkaampia demoneita ja niitäkin tuli monia. Tajusin, että demoniryhmät hyökkäsivät suunnitellusti ja järjestyneesti. Ne toimivat hierarkkisesti.

”Lopuksi, veljeni, olkaa vahvoja Herrassa ja Hänen mahtinsa voimassa. Pankaa yllenne Jumalan koko sota-asu, jotta kykenette seisomaan vastoin paholaisen juonia. Sillä me emme taistele lihaa ja verta vastaan, vaan hallituksia, voimia, tämän maailman pimeyden ruhtinaita ja hengellistä vääryyttä vastaan korkeilla paikoilla.” ( Ef. 6:10-13)

Me aloimme rukoilla sekä yksityisesti että yhteen ääneen. Sitten me saimme vastaanottaa Pyhän Tulen ja Sähkön toisen kerran. Tällä kertaa ne molemmat olivat voimakkaampia ja vahvempia. Pyhän Tulen ja Sähkön voima olivat niin suuret, ettemme kyenneet liikahtamaankaan. Tämä kokemuksen jälkeen, kun kohotimme kätemme korkealle ja huusimme Herran Nimeä, tuli ja sähkö johtuivat ruumiisiimme. Ruumiimme vapisivat kun voima manifestoitui meissä.

Milloin tahansa kun otamme vastaan tulen ja sähkön, hengityksemme tulee raskaaksi ja meistä tulee tulipalloja. Luottamuksemme on lisääntynyt dramaattisesti taistellessamme pahoja henkiä vastaan. Meistä on Jumala tehnyt paljon voimakkaampia.

Maaliskuun kymmenes, torstai 2005

Saarnateksti (Fil. 3:13-14): ”Veljet, minä en katso sitä vielä saavuttaneeni. Yhden minä kuitenkin teen: unohtaen sen mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti mikä on edessä, minä riennän kohti päämäärää saadakseni voittopalkinnon , jonka omistamiseen Jumala on minut kutsunut taivaallisella kutsulla Kristuksessa Jeesuksessa.”

Oh! Pastori Kim, Yong Gun

Pastori Kim, Yong-Doo: Sung Minin keskussairaala sijaitsee naapurustossani. Pastori Kim, Young Gun, on evankelioinut ja palvellut tätä sairaalaa. Jouduin kerran itsekin tuohon sairaalaan. Kun olin siellä potilaana, pastori ja minä tervehdimme ja me tutustuimme. Olen joskus kutsunut hänet Herran Kirkkoon vierailevana puhujana.

Pastori Kim, Young Gun kertoi kerran minulle tarinan. Hän oli vähän yli 50-v. Hän oli aina evankelioinut sairaaloita. Hän oli myös tunnettu katutyöntekijä. Eräänä päivänä hänen maksansa ja vatsansa turposivat ja hän tuli keltaiseksi. Hänet otettiin sairaalaan evankelioimisreissultaan.

Pastori Kim, Young Gun lähetettiin ensin Filippiineille kirkkonsa lähetiksi. Filippiineillä hän teki liikaa töitä, uupui ja väsyi. Pastori sai kirkoltaan suuria paineita ja stressaantui. Kirkko halusi tuloksia ja kutsui hänet usein keskusteluihin. ”Kuinka monta ihmistä olet evankelioinut? Montako uusia jäseniä on rekisteröitynyt kirkkoon?” He käyttivät erilaisia taktiikoita, painostivat ja kuulustelivat häntä. Painostus ja stressi johtivat lopulta siihen, että hän sairastui fyysisesti. Hän kuoli Koreassa hoidon aikana.

Hautajaishymnejä

Pastori Kim, Young Gun selitti kokemustaan, jossa hänen henkensä irtosi ruumiista. Hän sanoi, että kun hän oli henkäissyt viimeisen henkäyksensä, hän koki, että hänen henkensä erosi fyysisestä ruumiista. Tosiasiassa hänen henkensä näytti täysin samanlaiselta kuin hänen ruumiinsa. Pastori näki, kuinka lääkäri käytti sydämen sähköistä käynnistintä hänen ruumiiseensa. Lääkärit yrittivät resuskitoida häntä useaan otteeseen defibrillaattorilla. Ei tulosta. Lääkärit vahvistivat kuolinajan ja peittivät hänen ruumiinsa ja kasvonsa valkoisella liinavaatteella.

Pastorin perhe ja sukulaiset olivat tulleet liian myöhään ja saivat tiedon kuolemasta vasta päästyään sairaalaan. Hautajaispäivänä ihmiset lauloivat hymnejä. Hymnit olivat hitaita ja niiden hidastempoisuus teki päivästä masentavan. Hautajaiset olivat enemmän vähemmän surullinen marssi alas hautauspaikalle. Pastori jatkoi ja kertoi, että kun ihmiset lauloivat hitaita lauluja, hänen henkensäkin heikkeni. Vaikka hän tahtoi heti lentää taivaaseen, hän ei kyennyt. Se olisi edellyttänyt, että hautajaisyleisö olisi alkanut laulaa nopeampia, voimakkaampia, rytmikkäämpiä lauluja. Koska hänen henkensä ei saanut voimaa, hän oli turhautunut ja huolissaan. Onneksi joku muisti hymnin 388 ja he alkoivat laulaa rytmikkäästi. Heti kun reipas musiikki alkoi, hän lensi suurella nopeudella ja saapui taivaan portille. Pastori sanoi, että taivaan portit muodostuivat 12 helmiportista ja olivat mahtava näky. Pastorin ensivaikutelma oli hämmästys: ”Kirjaimellisesti fantastista!”

Kun pastori Kim, Young Gun yritti astua helmiportista taivaaseen, kaksi enkeliä vartioi ja katsoi häneen ankaralla, pelottavalla katseella. Pastori pelästyi ja sydämensä täytti kauhu. Kummallakin enkelillä oli iso miekka sivuillaan. He olivat sangen pitkiä ja saattoivat yhdellä katseella nähdä kaikki sisään tulijat. Enkeli kysyi pastorilta: ”Kuinka uskallat kävellä näin lähellä porttia? Kuka sinä olet? Mikä on sinun arvonimesi ja mitä teit, kun olit maan päällä?” Pastori vastasi: ”Kuolin juuri sairauteen, maksani turposi. Olin pastori ja työskentelin lähetyssaarnaajana.” Enkelit tivasivat pääsylippua. ” Hyvä on, esittäkää pääsylippunne taivaaseen. Nyt!” Vastasin shokissa: ”Mitä! Tarvitaanko taivaaseen pääsyyn pääsylippua? En ole koskaan kuullut moisesta! Ei minulla ole mitään.” Yksi enkeleistä vastasi välittömästi: ”Mitä? Mitä sinä sanot? Kuinka uskallat kulkea portin läpi ilman pääsylippua!” Kun enkeli nuhteli minua, toinen potkaisi minua kuin olisin ollut jalkapallo. Sillä hetkellä pastori ajatteli, että se potku saattoi kantaakin pitkälle. Sitten sama potkaisija-enkeli otti minut kiinni kuin pallon ja potkaisi toisen kerran vielä pidemmälle.

Pastori potkaistiin äkkiä kohti helvettiä ja hän taiteili jonkin kiikkerän kalliojyrkänteen päällä. Pastori kykeni näkemään helvetin onnettomat näkymät. Kun pastori tasapainoili kielekkeellä, hän vetosi johonkin, jotta pelastuisi. Enkeli silloin osoitti ja sanoi: ”Katsohan noita sieluja! Katso hyvin tarkkaan noita helvettiin meneviä sieluja! Kaikki nuo sielut kävivät kirkoissa ja elivät uskollista elämää, mutta erehdykset heidän pastorinsa opetuksessa johtivat heidät helvettiin! Minä näytän sinulle tämän näkymän, koska sinäkin olet pastori, joka hoiti virkaansa. Sinulle ei voida antaa anteeksi, sillä sinä olet syyllistynyt samaan julmuuteen. He eivät pitäneet sunnuntaita pyhänä eivätkä pitäneet kunnolla huolta uskostaan. He pilkkasivat Jumalaa ja uskoivat mitä itse katsoivat parhaakseen uskoa ja perustivat uskonsa siihen, mitä heillä oli mielessään.”

Sillä hetkellä kun pastoria jo oltiin heittämässä helvettiin, tuli äkkiä kaksi henkeä, jotka ottivat innolla otteen hänestä. Pastori sai myöhemmin tietää, että nuo kaksi olivat sukulaisiaan, jotka olivat rukous-sotureita. Heidän hartaiden pyyntöjensä tuloksena Herra oli suonut hänelle seitsemän ylimääräistä elinvuotta. Pastori sai erikois-armon. Hänelle annettiin toinen mahdollisuus ja hän vältti joutumasta heitetyksi helvettiin.

Pastori tuli maan pinnalle yhdistyäkseen kuolleeseen ruumiiseensa. Kun hän tuli takaisin, sukulaisensa lauloivat yhä hymnejä. Taas siis laulut olivat hidastempoisia ja surullisia. Ne kuulostivat jäähyväislauluilta ikään kuin ystävät olisivat eroamassa ikuisesti. Pastori suuttui lauluista. Kun uskova nukkuu ja menee taivaaseen, pitäisi hautajaisissa juhlia nopeilla, iloisilla, eläväisillä ja voitollisilla lauluilla. Meidän uskovien pitäisi kaivertaa tämä sydämiimme.

Hän oli kokenut yliluonnollisen tapahtuman. Jumalan avulla, pastori oli tullut takaisin elämään. Nyt on se seitsemäs vuosi. Väsymys ja sairaus ovat jälleen kerran uusineet. Hänen maksansa turposi ja hänet oli siirrettävä tehohoitoon. Pastori Kim, Young Gun vetosi: ”Pastori Kim, Yong-Doo, olin hyvin ylpeä itsestäni. Tähän mennessä ajattelin, että olin evankelioinut kunnolla koko ikäni ja uskossa. Myöhemmin ymmärsin, että olin tehnyt sen kaiken omalla voimallani ja innollani sen sijaan, että olisin tehnyt sen Pyhän Hengen avulla ja johdatuksessa. Pastori Kim, Yong-Doo, sinun täytyy etsiä apua Pyhältä Hengeltä joka asiassa. Minä haluan, että hoidat palveluvirkaasi Pyhän Hengen avulla ja voimalla.” Pastori Kim Young Gun pyysi sitten minua laulamaan monia voimakkaita ja vahvistavia lauluja. Joo-Eun, Sisar Baek, Bong-Nyo, vaimoni ja minä keräännyimme pastori Kim, Yong Gunin vuoteen ympärille. Herra, Jeesus, oli myös seurassamme. Jeesus, Pyhä Henki ja suojelusenkelit katselivat ja valmistautuivat ottamaan pastorin taivaaseen.

Tänään on torstai ja Herra ilmoitti, että Hän on menossa ottamaan pastori Kim, Young Gunin pian taivaaseen. Hän kotinsa taivaassa oli jo melkein valmis. Viimeinen asia oli pastorin hengen saapuminen taivaaseen. Koti jo odotti. Pastori Kim, Young Gun ja hänen vaimonsa olivat erittäin iloisia uutiset kuultuaan.

Haluan Kuolla Saarnatessani Lavalla

On monia pastoreita, minä mukaan luettuna, jotka toivovat tiettyä asiaa. Olen ollut utelias tietämään miten Herra suhtautuu tähän asiaan ja miten hän reagoi tähän tiettyyn asiaan: ”Rakas Jeesus! Koreassa on monia pastoreita ja moni on erikoisesti Sinun armosi täyttämä. He sanovat usein, että viimeisenä toiveena maan päällä on kuolla alttarilla keskellä saarnaansa. Minäkin toivon niin. Nyt pastori Kim, Young Gun on kaatunut ylenmääräisen uupumuksen ja ylirasittumisen johdosta seuranneeseen maksan turpoamiseen. Hän ei ollut huolehtinut terveydestään fyysisesti kovin hyvin. Mitä Sinä Herra ajattelet tästä?”

Herra alkoi selvittää tätä asiaa liittyen pastori Kim, Young Guniin: “Se on todella valitettavaa. On hupsua ajatella ja toimia siten! Pastori Kim, Young Gun on palvelija, jota todella arvostan. Mutta evankeliumin kannalta, hän meni läpi tulen ja veden eikä pitänyt huolta terveydestään. Siksi hän sairastui. Isä Jumala, Pyhä Henki ja Minä olemme yhtä mieltä tässä asiassa. Teidän näkökulmastanne se voi näyttäytyä siunauksena. Voi näyttää uskollisuudelta, kun pyörtyy uupumuksesta tai ylirasituksesta kesken evankelioinnin tai saarnan – jopa peräti kuolee kesken evankeliointi- tai saarnakampanjoiden. Tässä ei ole kuitenkaan kaikki! Että on uskollinen kaikesta voimastaan, on erittäin tärkeää, mutta ei ruumiillisen terveyden kustannuksella. Teidän on pidettävä ruumiistanne huolta, jotta kykenette palvelemaan Minua pitkän ajan. Ruumiinne teille on antanut Isä Jumala. On oltava aikaa levolle ja sitä tarvitaan ja on pidettävä sopiva määrä.”

”Ei ole viisasta tehdä Minun työtäni vain ehdottomalla innolla. Uskovan tulee tehdä työtä viisaudella. Pastori Kim, Young Gun oli vain vähän yli 50-vuotias ja hän olisi voinut jatkaa työskentelyä paljon pidempään. Hän oli hyvin typerä eikä tarpeeksi viisas. Hän ei tajunnut kuinka paljon häntä arvostin! Nyt se on kuitenkin liian myöhäistä”.

Ajattelin, että olisi ollut herttaista, jos Jeesus olisi parantanut hänet. Kuitenkin näytti siltä, että Herra olisi päättänyt ottaa hänet kotiin taivaaseen. Herra teki ehdottoman selväksi, että Hänen työnsä tekeminen uskollisena ja koko olemuksellamme on erittäin tärkeää. Sen lisäksi fyysisestä ruumiistamme huolehtiminen jatkuvasti on yhtä tärkeää. Enemmistö todella ajattelee, että ihmisen usko on todella hyvää, jos menemme läpi tulen ja veden Herran töissä ja vastuissa, mutta se ei ole kaikki, vaikkakin tärkeää.

Herra sanoi: ”Pastori Kim, Young Gunin fyysinen ruumis tuli sairaaksi ja ylirasittuneeksi. On syytä aika-ajoin levähtää.” Sitten Herra katsoi minuun ja sanoi: ”Pastori Kim, Yong-Doo, sinunkin täytyy kuunnella tarkkaavaisesti! Ymmärrätkö? Jotta voisit palvella pitkähkön ajan, sinun on jatkuvasti pidettävä huolta terveydestäsi.” Vastasin: ”Aamen!”

Joo-Eun näki ilmestyksen Jumalan valtaistuimesta. Isä Jumala myös sanoi: ”Rakas palvelijani! Miksi ylirasitat itseäsi niin, että saatat ruumiisi tähän pisteeseen? ” Kun Isä puhui, Hän tunsi sääliä ja myötätuntoa pastoria kohtaan. Sitten hän käski enkeleitä: ”Valmistautukaa toivottamaan tervetulleeksi pastori Kim, Young Gun”. Kun pastori oli asetettu vuoteeseen, Jeesus huolehti hänestä ja sanoi rohkaisevia sanoja: ”Sinä astut hyvin pian taivaaseen. Taivaassa kaikki sielut ja enkelit ovat valmistamassa suurta tervetulojuhlaasi. Vaikkakin hetken voi tuntua vaikealta, odotan, että kestät sen.”

Kun pastori Kim, Young Gun kuunteli keskustelua, hänen kasvonsa kirkastuivat. Pastorin suojelusenkelillä oli kolme siipiparia. Pastorilla oli koti, joka odotti häntä taivaassa. Koti oli korkea kuin taivaan taivaat. Kodin sisällä enkeleillä oli yhä kiireitä valmistusten tekemisessä ja hänen tuloaan valmistamassa. Joo-Eun halusi tietää, milloin pastori Kim, Young Gun menisi taivaaseen ja kysyi tätä Jeesukselta. Herra sanoi, että Hän ottaisi hänet taivaaseen kahden päivän päästä.

Selostin Young Gun Kimille tunnontarkasti joitakin ilmestyksiä, joita kirkossa tapahtui. Pastori vastasi yllättyneellä ilmeellä: ”Mitä! Kun olen vieraillut kirkossasi ja saarnannut, mitään tuollaisia kokemuksia tai ilmestyksiä ei ollut. Nyt kirkkosi kokee suuria ilmestyksiä.” Vastasin hänelle ja painotin, että se kaikki oli ollut Herran armoa. Jatkoin ja kysyin pastori Kim, Young Gunilta: ”Pastori Kim! Ennen kuin jätät maan, haluaisin jakaa kanssasi Herran Pyhää Ehtoollista viimeisen kerran.” Pastori Kim hyväksyi sen ilahtuen. Silloin Herra puhui Joo-Eunin kautta: ”Vähän ajan kuluttua astut taivaaseen. Sen takia juhlikaamme!” Tottelin ja sanoin: ”Aamen!”

LUKU 4

Salainen Huone

Maaliskuun kahdestoista, lauantai 2005

Saarnateksti (Snl. 4: 9-11): ”Kaksin on parempi kuin yksin, sillä kumpikin saa vaivannäöstään hyvä palkan. Jos he kaatuvat, niin toinen nostaa toverinsa ylös, mutta voi yksinäistä, jos hän kaatuu! Ei ole toista nostamassa häntä ylös. Ja jos kaksi makaa yhdessä, heillä on lämmin, mutta kuinka voisi yksinäisellä olla lämmin. Yksinäisen kimppuun voi joku käydä, mutta kaksi pitää puolensa. Kolmisäikeinen lanka ei helposti katkea.”

Pastori Kim, Young Gun Taivaassa

Pastori Kim, Young-Doo: Sung Minin sairaala oli ottanut minuun yhteyttä ja ilmoittanut, että Pastori Kim,Young Gun oli juuri kuollut. Satoi rankasti koko päivän. Myöhään iltapäivällä taivas oli peittynyt mustiin pilviin. Salamat välähtelivät ja ukkosen jylinät vavisuttivat koko taivasta. Jumala puhui Joo-Eunille kuuluvalla äänellä: ”Minun sydämeni on surullinen koska rakkaan ja arvostamani palvelijan elämä on loppunut! Mutta älkää pelätkö tämänkään dokumentoimista. Juuri tällaisia tapauksia kirjaan pitääkin dokumentoida! Sade edustaa kyyneliäni. Tahdon kaiken ilmentävän mielialaani.”

Jeesus seisoi vierelläni ja puhui lempeästi: ”Monia pyhiä ja pastoreita ei voida käyttää, koska he ovat laiskoja ja itsetyytyväisiä. Sitten on toisia, jotka ylikuormittavat itseään ja sen seurauksena sairastuvat. Tämäkin on ongelma! Toisaalta tarpeeton oman ruumiinsa jumalointi on myös iso synti”.

Herra selitti, kuinka jotkut pyhät nauttivat rentouttavista urheiluaktiviteeteista. ”Noista toiminnoista tulee heille tärkeämpiä kuin Minä. Olen siitä hyvin surullinen!”

Itse asiassa me sekaannumme moniin bisneksiin ja tai rentouttaviin aktiviteetteihin ja sitten pyytelemme anteeksi Herralta, kun meillä ei ole aikaa Hänelle. Usein unohdamme Herran. Sen sijaan että heittäytyisimme Jumalan Valtakunnan varaan, me lepäämme nykyisessä fyysisessä maailmassa. Sen seurauksena me kadotamme Jumalan äänen kuulemisen. Vähitellen ja asteittain me muutumme ja alamme seurata elämää, joka on turhaa Jumalalle.

Tänään Herran Kirkon jäsenet elävän totaalisesti erilaista elämää kuin mitä elivät aiemmin. Uskomme on vaihtunut täysin hengellisesti. Koska nyt tiedämme mikä Herran tahto on, kirkon jäsenet, perheenjäsenet, oma perheeni, emme edes itsekään voisi enää elää Herran suhteen huolettomasti tai välinpitämättömästi. Me asetamme aina Herran ja Hänen asiansa ykkösiksi.

Kuningaskäärme Kierrejousen Muodossa

Sisar Baek, Bong-Nyo: Kun olin palavassa rukouksessa, Herra näytti minulle ilmestyksen. Siinä monta pientä käärmettä peitti maapallon. Olin pelästynyt ja voin pahoin käärmeiden vastenmielisestä olemuksesta johtuen. Pienet käärmeet olivat muodostaneet kierteen niin että niiden ruumiit olivat linjassa. Tuo linja oli loputon. Kauempaa katsottuna tuo kierrelinja näytti kuin yhdeltä suunnattomalta käärmeeltä. Linja oli yhteydessä helvettiin. Kun katsoin pieniä käärmeitä ne kaikki näyttivät kierrejousilta.

Kun käärmeet olivat kiertyneet maan ympäri, toukkien kaltaisia pieniä hyönteisiä tuli ulos käärmeiden ruumiista. Hyönteiset tarttuivat kukin ihmisiin ja raahasivat heidät helvettiin linjan muodostaman polun mukaisesti. Toukilla oli satoja pikkujalkoja, jotka tarttuivat ihmisten ruumiisiin eivätkä lähteneet pois millään. Herra antoi selityksen näiden ihmisten luonteesta. Nämä olivat sieluja, jotka eivät uskoneet Jeesukseen. Herra oli antanut näille ihmisille lukemattomia tilaisuuksia uskoa Häneen, mutta he eivät välittäneet niistä.

Pastori Kim, Young Gunin Tapaaminen Taivaassa

Lee, Haak-Sung: Sen jälkeen kun sairaala oli ilmoittanut pastorin poismenosta, mietin mielessäni: `Tänä yönä olen päättänyt tavata pastori Kim, Young Gunin taivaassa!` Aloimme rukoilla heti pastorimme saarnan jälkeen. Kun aloin rukoilla, astuin Herran kanssa taivaaseen. Olin erittäin kiihtynyt ja innoissani, kun ajattelin kohtaamista pastori Kim, Young Gunin kanssa. Kysyin Jeesukselta: ”Herra! Salli minun tavata pastori Kim, Young Gun. Hän kuoli tänään, mutta minä jo kaipaan häntä suuresti.” Jeesus sanoi: ”Hän on vasta tullut ja hänellä on monenlaisia kiireitä katsellessaan ja tutustuessaan paikkoihin taivaassa.” Kun käänsin pääni alas, kysyin uudelleen: ”Herra, etkö voisi johtaa minua hänen luokseen?” Herra vastasi: ”Olkoon menneeksi. ”

Herra osoitti kukkapuutarhaan. ”Katsopa sinne!” Herran osoittamassa suunnassa katsoin kukkapuutarhaan ja siellä näin pastori Kim, Young Gunin juoksevan ympäriinsä kuin pikku poika. Minä juoksin pastorin luo ja huusin: ”Pastori! Pastori! Pastori Kim, Young Gun, se olen minä, Haak-Sung!”

Mutta pastori vastasi: ”Kuka? En taida tuntea teitä. ” Minä vuorostani sanoin: ”Minä käyn Herran Kirkossa ja nimeni on Lee, Haak-Sung. Tapasimme kerran, kun olitte sairaalassa. Minun pastorini on Kim, Yong-Doo.” Silloin hän tunnisti minut ja sanoi: ”Kyllä, kyllä! Aivan oikein! Herran Kirkko on hyvin tunnettu taivaassa. En tiedä kuinka hyvin Herran Kirkko onkaan maan päällä tunnettu, mutta tajuan sen merkityksen vasta taivaaseen tultuani. Se on mahtava kirkko. Vie mitä parhaimmat terveiseni pastori Kim, Yong-Doolle! Kerro hänelle, että haluaisin tavata hänet lähitulevaisuudessa. Siksi toivon, että hänen hengelliset silmänsä avataan niin pian kuin se on mahdollista.” Kun katselin, pastori leikki kuin pieni poika. Hän juoksi kaikkialla ja katseli innolla uusia maisemia ja näkymiä.

Sisar Baek, Bong-Nyo: Sen jälkeen kun olin todistanut helvetin inhottavia näkymiä, menin taivaaseen. Siellä tapasin pastori Kim, Young Gunin. Hän oli juuri poistunut maapallolta tänään, mutta näytti komealta nuorukaiselta.

Heti kun pastori näki minut, hän taputti käsillään ja sanoi: ”Tervetuloa! Sisar Baek, Bong-Nyo. Olen kuullut sinusta ja kirkostasi monta kertaa. Olen niin riemuissani, etten tiedä mitä tekisin. Kun pääsin pois, lauloin monia suuria virsiä ja olin kiitollinen. Vaella innolla uskossa Herran Kirkossa. Voi – unohdin suositella pastori Kim, Yong-Doota seuraajakseni senioripastorina. Minä olen todella pahoillani, että unohdin viimeiset toiveeni kun olin sairaalassa. Sen jälkeen kun saavuin taivaaseen ja näin Herran Kirkon taivaan jätti-screeniltä, ymmärsin kuinka hyvin tunnettu Herran Kirkko on.”

Sanoimme toisillemme jäähyväiset ja minä palasin Herran Kirkkoon. Sitten aloin rukoilla. Kerroin pastori Kim, Yong-Doolle kollegansa kohtaamisesta taivaassa.

Maaliskuun kolmastoista,sunnuntai 2005

Saarnateksti (Hoos. 6:6,7): ”Sillä laupeutta minä tahdon enkä uhria ja Jumalan tuntemista enemmän kuin polttouhreja, mutta he ovat ihmisten tavoin rikkoneet liiton. Siinä he ovat olleet minulle uskottomia.”

Koiran Lihan Syöminen

Pastori Kim, Young-Doo: ”Jeesus! Monet ihmiset Koreassa nauttivat koiranlihasopasta. Minäkin olen syönyt koiranlihaa monta kertaa. Jotkut ihmiset sanovat, että jos syö koiranlihaa, muuttuu hengellisesti myrskyisäksi ja humalaiseksi. Herra mikä on vastauksesi tähän? ”

Herra oli vaiti pitkään. Olin hyvin utelias. Lopulta Jeesus sanoi: ”Et voi syödä mitä tahansa, et vaikka nuo ruuat olisivat hyviä ruumiillesi. Koiran liha ei ole hengellisesti hyvänlaatuista. Siksi: yritä olla sitä syömättä. Koirat ovat eläimiä, jotka tekevät irstaita ja epäpuhtaita tekoja. Koirien lihan syöminen voi tehdä sinut hengellisesti heikoksi.”

Sunnuntai-päivien Pyhänä Pitäminen

Älä Kuluta Rahaa Sunnuntaisin

Päätin kysyä Herralta sunnuntai-päivistä, sapatista; kuinka me pidämme sen pyhänä ja onko meidän lupa käyttää rahaa sunnuntaisin. Minä ihmettelin kuinka Herra ajatteli siitä: ”Herra! Tänään näen, että monet pyhät ja kirkot eivät pidä sunnuntaita pyhänä. Sunnuntaisin perheet menevät ulos syömään, pitävät sitä rentoutumis- ja lomapäivänä sekä keskittävät harrastuksensa niihin. He sanovat, että jos nuo aktiviteetit on tehty evankeliumin vuoksi, ne ovat oikeutettuja. Heidän vakaumuksensa pitää sunnuntait pyhinä on parhaimmillankin laodikealaista. Lisäksi heidän uskollaan ei ole mitään Jumalan Sanaan pitäytyvää vakaumusta. Jumalan palvelijat eivät korosta tämän aiheen merkitystä saarnoissaan. Lisäksi sunnuntai-iltojen jumalanpalvelukset vähitellen vähenevät ja loppuvat. Useimmilla on vain päiväpalveluksia. Please, kerro ajatuksesi tästä aiheesta.”

Heti kun olin kysynyt, Herra tuli vihaiseksi. Hänen ilmeensä vaihtui ja Hän osoitti vihansa kasvoillaan. Herra halusi, että referoin Raamatun kirjoituksia – kirjoituksia, jotka kuvaavat niiden tuleen sytyttämistä, jotka eivät pidä sunnuntaipäiviä pyhinä.

Jer. 17:27: ”Mutta jos ette ole kuuliaisia minulle ettekä pyhitä sapattia, vaan kuljette sapattina Jerusalemin porteista kantaen taakkoja, niin minä sytytän tuleen sen portit. Tuli kuluttaa Jerusalemin palatsit, eikä se sammu”.

Jes. 58:13-14: ”Jos sinä sapatin vuoksi pidätät jalkasi, niin ettet toimita omia asioitasi minun pyhänä päivänäni, ja kutsut sapatin ilopäiväksi, Herran pyhäpäivää kunnioitettavaksi, ja kunnioitat sitä, niin ettet kulje omilla asioillasi, et aja omaa etuasi etkä puhu joutavia, silloin on ilosi oleva Herrassa. Minä kuljetan sinua maan kukkuloilla ja annan sinulle elannon isäsi Jaakobin perintöosasta. Sillä Herran suu on puhunut. ”

Mt. 12:8: ”Sillä Ihmisen Poika on jopa Sapatin Herra”. Mt. 12:12: ” Kuinka paljon arvokkaampi onkaan ihminen kuin lammas! Sapattina on siis lupa tehdä hyvää.”

Herra on käskenyt meitä pitämään sunnuntait pyhinä kaikin tavoin. Hän nuhteli TV:n viihteen katsomisesta, perheen ulos syömään viemisestä, ja muista sekulaareista aktiviteeteista. Lisäksi Herra kielsi kristittyjä harjoittamasta mitään liiketoimintaa tai mitään toimintaa voiton saamiseksi sunnuntaisin. Hän myös kielsi kaikenlaisen kaupassa asioinnin sunnuntaisin.

Itse asiassa vain harva pyhä tuskin pääsisi taivaaseen, niin harva piti sunnuntait pyhinä kunnolla. Ja päinvastoin oli kasvava joukko pyhiä helvetissä, niitä, jotka eivät pitäneet sunnuntai-päiviä pyhinä. Pyhät helvetissä huusivat tuskissaan. He kokivat lukemattomia eri kidutuksen asteita.

Herra komensi: ”Katso noita sieluja! Nuo sielut eivät pitäneet Minun päivääni mitenkään merkityksellisenä. He tekivät päivästäni epäpuhtaan. Katso tarkkaan!” Kirkon jäsenet ja minä olimme todistaneet järkyttävää näkymää. Olimme täysin shokissa. Tuon näkymän todistamisen jälkeen, minä aloin ripittäytyä siitä, etten ollut pitänyt sunnuntaipäiviä pyhinä kaikin tavoin.

Meidän täytyy oikaista käsitystämme sunnuntaista. On liian monia pyhiä, joiden mielestä rahan tuhlaaminen sunnuntaisin on oikeutettua, kunhan se tapahtuu evankeliumin hyväksi. Tätä ajatellen he tuhlaavat rahojaan myös sunnuntaisin.

”Ja Hän sanoi heille: `Sapatti tehtiin ihmistä varten eikä ihmistä Sapattia varten: Siksi Ihmisen Poika on myös Sapatin Herra.

( Mk. 2:27-28)’”

Jos me yksinkertaisesti oikeutamme rahan käyttämisen evankeliumin tähden ja ihmisten tähden, silloin kukin vahvistaa oman järkeilynsä ja käyttää rahaa myös sunnuntaisin. Lopulta he jatkuvasti luovat yhä uusia erikoistapauksia tai järkisyitä rahan käyttämiseen. Ajan myötä ihmiset itse luovat omat poikkeuksensa ja keksityt syynsä rahan kuluttamiseen sunnuntaisin.

Herra Oli Selvästi Täsmentänyt Kirkon Harhautumisen

( Petoksen, Deception).

Herra sanoi: ”Ihmiset hämäävät, vääristelevät, käyttävät väärin sunnuntai-käskyä muka evankeliumin vuoksi. He tekevät sitä jatkuvasti. Älkää käyttäkö rahaa sunnuntaisin! Kun ihmiset kerran ovat sydämissään päättäneet mitä tekevät, he esittävät syynsä, järkeilynsä tai oikeutuksensa rikkoa käsky hinnalla millä hyvänsä.” Herra näytti hyvin vakavalta. Hänen majesteettisuutensa oli ylitsevuotavainen. Hänen vakavuutensa ja majesteettisuutensa koskettivat minua elävästi.

Lisäksi, sunnuntaisin Jeesus ei halunnut meidän kuluttavan rahaa kahviautomaatteihin ennen tai jälkeen jumalanpalveluksen. Herra halusi, että kokoaisimme rahaa lähetykseen ja lähetyssaarnaajille arkipäivinä eikä sunnuntaisin. Herra käski minua dokumentoimaan tämän ongelman. Nykyisin ihmiset kautta kirkkokuntien itkevät ja huutavat herätystä ja reformaatiota, mutta Sanan palvelijoiden, (ministers) ja kirkkojen seurakuntien täytyisi ensin muuttua. Heidän pitäisi tehdä tässä parannus ja katua pelokkain sydämin. He eivät opeta eivätkä saarnaa kunnolla sunnuntaipäivän pyhyydestä. Tosiasiassa he laiminlyövät koko tätä asiaa. Herra on antanut vakavan, jyrkän varoituksen.

Kaikkien tapahtumien Jumalan huoneessa täytyy olla maksuttomia. Monet kirkot tänään myyvät ruokakuponkeja, koska sunnuntaisin heillä on runsaasti osallistujia kirkossa. Ruokakuponkien myynti ei ole sunnuntain pitämistä pyhänä. Herra pikkutarkasti osoitti minulle, kuinka Korean kirkot ja pyhät niissä eivät ole Pyhän Jumalamme arvostamia – vain koska ne eivät pidä sunnuntaipäiviä pyhinä.

Herra halusi myös, että kirkko ruokkii kunkin vieraspuhujan joko pastorin kodissa tai jonkun pyhän kodissa, jos erikoistapahtuma pidetään sunnuntaisin. Herra ei halunnut, että vieraspuhuja otettaisiin syömään ulos ravintolaan sunnuntaisin. Jos kirkolla on oma keittiö, vieraat voisi ruokkia siellä. Herra päätti nuhtelunsa sanomalla, että Hän kielsi rahan kuluttamisen sunnuntaisin.

Haluaisin lopettaa tapahtumaan, jonka eräs kirkkomme jäsen koki. Poikani Jooseph evankelioi ystäväänsä, Oh, Seung-Yongin. Hän oli kutsunut tämän kirkkoomme. Kun olimme laittaneet kätemme hänen päälleen ja rukoilimme, hänen hengelliset silmänsä avautuivat. Hän ei ollut tietoinen sunnuntain pitämisestä pyhänä. Tapansa mukaan hän jatkoi ajoittaista purukumin pureskeluaan sunnuntaisin. Sitten eräänä sunnuntaipalveluksen iltana hänet tuotiin Jumalan istuimen eteen.

Jumala sanoi heti: ”Seung-Young! Miksi olet tehnyt päivästäni epäpuhtaan? Miksi et ole pitänyt sunnuntaita pyhänä? Sydämeni on murheellinen ja murtuu.” Jumala sitten laittoi hänet vatsansa päälle ja piiskasi häntä kuusi kertaa. Seung-Young tunsi pistelyitä pakaroissaan kun hän makasi Jumalan mahan päällä. Sitten Jumala määräsi hänet tekemään punnerruksia.

Kun Seung-Youngia kuritettiin, muut kirkon pyhät rukoilivat ja profetoivat. Young myös oli fyysisessä ruumiissaan rukoilemassa. Kun me kaikki rukoilimme, Seung-Young yllättäen haukkoi henkeään. Kysyin. ”Mitä sinä teet? Eikö sinun pitäisi rukoilla? ”Seung-Yong huusi: ”Pastori! Ostin tänään iltapäivällä purukumia, ja nyt Jumala rankaisee minua siitä, että rikoin Hänen sunnuntainsa pyhänä pitämisen käskyään! Minua rangaistaan parhaillaan!”

Kurituksen jälkeen Isä Jumala sanoi: ”Seung-Young! Koska sydämeni on murheellinen, piristä Minua nyt! Tyynnyttele ja ilahduta Minua!” Seung-Young lopetti punnerruksensa ja alkoi tanssia humoristisella tavalla Herran edessä. Jumala ilahtui kovin.

Jumala käski Seung-Youngia olemaan ikinä enää ostamatta purukumia tai välipaloja sunnuntaisin. Jumala julisti, että sunnuntait ovat pyhiä ja ne on pidettävä pyhinä. Seung-Young toisti koko ajan: ”Aamen!” Hän totteli Jumalaa.

Pastorina en ollut koskaan kunnolla opettanut seurakuntaani sunnuntain pitämistä pyhänä. En sitä ollut tehnyt minä itsekään. Siksi tein parannuksen ja kaduin. Nykyisin pelokkaalla ja vapisevalla sydämellä pidän sunnuntait pyhinä. Perheeni ja minä mukaan lukien seurakuntani, välttävät menemästä minkäänlaisiin yksityisiin virkistystapahtumiin. Nykyisin sunnuntaisin me kokoonnumme kirkkoon jumalanpalvelukseen ja evankeliointiin. Me saamme lepomme siitä.

Maaliskuun viidestoista, tiistai 2005

Saarnateksti (Jooel 2:12-13): ”Mutta vielä nytkin, sanoo Herra, palatkaa minun luokseni kaikesta sydämestänne, paastoten, itkien ja valittaen. Reväiskää rikki sydämenne, älkää vaatteitanne, palatkaa Herran, teidän Jumalanne luo. Hän on armahtavainen ja laupias, pitkämielinen ja hyvin armollinen, ja Hän katuu pahaa.”

Perheeni Ja Heidän Sukulaistensa Pelastus

Pastori Kim, Yong-Doo: Vaimoni, Jooseph, Joo-Eun ja minä istuimme yhdessä ympyrän muodossa. Siitä oli jo kauan kun viimeksi olimme viettäneet laatuaikaa yhdessä nelisin. Jeesus istui keskellämme. Pyhä Henki ympäröi perhettä suojaavalla valolla. Tuon suojaavan valon sisässä voimme keskustella Herran ja Pyhän Hengen kanssa. Puhuimme omaistemme pelastuksesta. Ihmettelimme olivatko he kuolemassa näihin aikoihin ja jos, pelastuisivatko he. Pohjimmiltaanhan kysymys oli siitä oliko heidän hengellinen statuksensa hyväksyttävä. Perheeni ja minä kävimme todella syvällisen keskustelun tästä asiasta.

Suojaavan valon ulkopuolella seisoi enkeleitä taivaasta ynnä suojelusenkelit. Molemmat enkeliryhmät kykenivät kohtaamaan Saatanan pimeät voimat. Pahat henget eivät kyenneet kuulemaan niiden keskustelujen sisältöjä, joita suojavalon sisällä käsiteltiin. Tosiasiassa demonit eivät voineet tulla lähellekään tuota valoa.

Joo-Eun oli ensimmäinen, joka uskalsi kysyä Jeesukselta ison kysymyksen: ”Rakas Jeesuksemme! Kuten jo tiedät, me olemme pastorin perhe. Olemmeko kaikki pelastettuja? Salli, että isä, äiti, isoveli ja minä kaikki pääsemme taivaaseen, oli miten oli! Riittääkö nykyinen uskomme laatu taivaaseen pääsyyn?” Herra vastasi: ”Totta kai! Teidän uskonne on kyllin hyvää taivaaseen pääsyyn. Mutta älkää tulko ylpeiksi: pysykää aina nöyrinä! Sen lisäksi – tehkää enemmän minun tekojani – ymmärrättekö?” Kaikki perheenjäsenet sanoivat yhteen ääneen: ”Aamen!”

Ongelma alkoi nousta seuraavasta kysymyksestä. Vastaus tähän kysymykseen teki minut todella stressaantuneeksi. Olin tosi utelias tietämään sukulaistemme pelastuksesta: “Kuinka moni heistä pelastuisi?” Olin utelias tietämään Herran näkökulman etenkin veljieni suhteen. ”Jeesus, Jeesus! Äitini, vanhemman veljeni perhe, vanhemman siskoni perhe, veljenpoikani ja – tyttäreni kaikki käyvät omissa kirkoissaan. Haluaisin kysyä Sinulta, Herra. Opeta ja anna vastaus, joka on tarkka ja definitiivinen (lopullinen). Jos Sinä kykenet vastaamaan tähän, minä lupaan vierailla heidän luonaan henkilökohtaisesti rohkaistakseni heitä, eikö?”- Kun kysyin näin vakavaa asiaa, Herra oli hetken vaiti.

Jonkin ajan kuluttua Herra lopulta puhui: ”Pastori Kim! Minä tiedän, että tätä voi olla vaikea hyväksyä ja voi olla sydäntä särkevää, mutta sinun täytyy kuunnella Minua tarkasti. Ikävä kyllä, sinun suvussasi on noin kolme tai neljä sielua, joiden usko kvalifioi heidät astumaan taivaaseen.” Yllättyneenä minä vastasin: ”Mitä? Herra! Mitä Sinä olet sanomassa? Sukulaiseni ovat oppinutta väkeä, paljon lukeneita ja harjaantuneita ihmisiä. Tosiasiassa joka aamu jotkut heistä opiskelevat ja meditoivat Jumalan Sanaa päivittäin. He ovat antaneet koko elämänsä Sanan tutkimiseen palavalla uskolla. He ainakin näyttävät olevan tosi uskollisia. En voi uskoa mitä juuri kuulin. Herra! Tutki heidän sydämensä vielä kerran ja anna minulle vastaus uudelleen, Herra!”

Torjuva Asenne Herraa Kohtaan

Jeesus sanoi: ”Ongelma on syvempi ja sinun ymmärryksesi ulkopuolella. Pastori Kim, kuuntele hyvin tarkkaan, mitä Minulla on nyt sinulle sanottavaa. Minä en katsele ihmisen ulkoisia olemuksia kuten sinä. Minä näen heidän sydämensä. Minä näen sisäpuolen. Minä tunnen jokaisen tuuman ihmisen ajatuksista ja sisimmästä. Kukaan ei koskaan voi pettää Minua, Isää tai Pyhää Henkeä. Älkää kuormittako itseänne kysymyksellä moniko menee Taivaaseen! Sinun veljesi ja sukulaisesi uskovat, että he ovat palvelemassa Minua, mutta heillä ei ole rakkautta eikä vilpittömyyttä sydämissään. Jos he myöhemmin tekevät parannusta, katuvat, he tulevat kykeneviksi pääsemään taivaaseen. Mutta heidän täytyy tehdä parannusta ja katua vilpittömästi ja elää Minun Sanojeni mukaan. Siitä huolimatta he jatkavat elämäänsä pinnallisella uskolla eivätkä vapise Sanani äärellä! Heillä on monia alueita, jotka edellyttävät totista parannusta ja katumusta.”

Vrt. Jes. 66:2: ”Minun käteni on kaikki nämä tehnyt, ja niin ne ovat olemassa, sanoo Herra. Mutta Minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särkynyt henki ja arka tunto minun sanani edessä.”

Tähän hetkeen asti, minun näkökulmastani, veljeni ja sukulaiseni olivat näyttäneet uskollisilta. En koskaan epäillyt heidän uskoaan. Itse asiassa olin jopa luottavainen heidän uskonsa suhteen. Kuitenkin minun ja Herran perspektiivien välillä oli iso ero.

Minulla on äiti, jolla oli neljä poikaa ja yksi tytär. Olin nuorin veljistä. Muut kolme veljeäni ovat hekin pastoreita. Muut sukulaiseni ovat toisten kirkkojen maallikkoja. Kaikki he tekevät parhaansa palvellakseen kirkkojaan.

Jos sisällytän lukuun kaikki veljenpojat ja – tyttäret, sukulaisteni kokonaismäärä lähenee kahtakymmentä. Mutta vain kolme, neljä pelastuisi? Kuinka ihmeessä Herra voi sanoa noin? Kuinka minä voin hyväksyä tällaisen todellisuuden? Olin sisäisesti tosi kiihtynyt. Ja aivan lyhyen ajan sisällä paha tuuleni aiheutti räjähdyksen.

Aloin puhua Jeesukselle karkeasti: ”Herra! Jos asia on niin, kuinka monien ihmisten uskot menevät taivaaseen? Kuka edes haluaisi mennä sinne? Jos joku olisi elänyt koko elämänsä siinä vakaumuksessa, uskossa ja varmuudessa, että menee taivaaseen, mutta ei saisikaan pelastusta kuolemansa jälkeen, eivätkö he ajattelisi että se olisi epäreilua? En todellakaan ikimaailmassa voi ymmärtää. Minun veljeni, veljenpoikani, veljentyttäreni eivät koskaan juoneet eivätkä polttaneet. He kaikki kävivät joka sunnuntaisin kirkossa. Lisäksi he palvelevat kirkkojaan ja tekevät vapaaehtoistyötä niiden käytännöllisissä asioissa. He odottavat ja iloiten odottavat sitä päivää, jolloin astuvat taivaaseen. Mitä heidän vielä näiden lisäksi täytyy tehdä sen lisäksi mitä jo nyt tekevät? Herra! Tästä päivästä alkaen lopetan kirjan kirjoittamisen. En kirjoita kirjaa.” Olin itsepäisesti vastahankainen. Useaan päivään en jatkanut kirjaa.

Herra puhui minulle kaikuvalla, pelottavalla äänellä: ”Pastori Kim! Älä lopeta kirjan kirjoittamista! Et voi lopettaa sitä! Jos teet vastarintaa, sinä annat voiton Paholaiselle! Nopeasti, teroita kynäsi ja ala kirjoittaa! Sinun täytyy paljastaa Paholaisten identiteetit!” – Kun Herra puhui, Hän yritti rauhoittaa minua. Kuitenkin olin kestämättömässä shokissa siitä tiedosta, että veljeni eivät olisikaan menossa taivaaseen. Useiden päivien ajan sydämeni oli vaivattu ja löi vakavasti. Vihasin tätä asioidentilaa ja olin tulossa hermoraunioksi.

Olin vastahangassa Herraan melkein joka päivä. Rajallinen mieleni ei kyennyt ymmärtämään. Käyttäydyin irrationaalisesti ja paha alkoi vähitellen ryömiä sisimpääni. Pelastus ei ollut jotain mistä voisin neuvotella Herran kanssa. Mutta minä olin päättänyt, että teen diilin, sopimuksen, Herran kanssa. Vaikkakin tiesin, että se oli mahdotonta, ajattelin, että voisin käyttää kirjaa pontimena sukulaisteni pelastuskysymyksessä. Minä aioin lopettaa kirjan kirjoittamisen, jos Herra ei antaisi minulle vastauksia, joita halusin. Tiesivätköhän veljeni missä piinassa olin?

”Sillä Minä haluan laupeutta, en uhria, ja Jumalan tunteminen on enemmän kuin polttouhrit.”(Hoos. 6:6)

”Sitten saamme tietää, jos me jatkamme Herran tuntemisen tiellä: Hänen menemisensä eteenpäin on valmista kuin aamu, ja Hän tulee luoksemme kuin sade, kuin myöhempi ja varhaisempi sade maan päälle.” (Hoos 6:3)

”Kylväkää itsellenne vanhurskauden kylvö, niin saatte korjata laupeuden satoa; raivatkaa itsellenne uudispelto. Nyt on aika etsiä Herraa, kunnes Hän tulee ja antaa teille vanhurskauden sateen. Mutta te olette kyntäneet jumalattomuutta, leikanneet vääryyttä ja syöneet valheen hedelmiä. Sinä olet luottanut omaan tiehesi, sankariesi paljouteen.” (Hoos. 10: 12,13)

Jeesuksen Sana jatkui: ”Monissa kirkoissa kautta maailman, sisältäen Korean kirkot, on lisääntyvä fariseusten tulva, jotka ovat ylpeitä ja tyytyväisiä omaan vanhurskauteensa, mutta Minä haluan särkyviä sydämiä.”

(Ps. 34:19) ”Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, Herra pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.”

Kirjan keskivaiheilla minä vastustelin ja lopetin kirjoittamisen. Tässä vaiheessa ahdistukseni ja hermoni olivat saavuttaneet lakipisteensä. En enää kestänyt ajatusta ja kipua siitä, että pikkuveljeni ei pääsisikään taivaaseen. Minulla oli tapana katsoa peräänsä ja olla babysitterinä hänelle. Saatoin muistaa ilahduttavat muistot suloisesta lapsesta. Ja kaiken huippuna: ei äitinikään pääse taivaaseen! Herra sanoi, että moni kristitty on enemmän huolissaan maanpäällisistä materiaalisista siunauksista kuin että etsisivät hengellistä siunausta ja elämää. Fyysiset tarpeet ovat tulleet heille elämäntavaksi. “Valitettavasti”, sanoi Herra, ”pyhät ovat tulleet ahneiksi materiaalisten siunausten suhteen.” Tämä oli Hänen diagnoosinsa kirkosta.

Sitten Herra puhui virkapapeista, Jumalan valtakunnan työntekijöistä. Olin järkyttynyt, kun Hän kuvasi ongelmat. Ongelmat olivat mitä vakavimpia. Olin päättänyt dokumentoida nämä ja jättää myöhempään aikaan. Halusin, että näiden asioiden puolesta rukoilemiseen olisi jäänyt enemmän aikaa. Mutta ennen kaikkea perheeni pelastus nousi ykkösasiaksi. Vaikka veljeni perheineen elivät uskon elämää, Herra sanoi, että heidän nykyinen hengellinen tilansa teki vaikeaksi heidän päästä taivaaseen. Siksi minä halusin vastustella tämän kirjan kirjoittamista ja olla vastustavalla kannalla loppuun asti. Olin jopa valmistautunut ottamaan vastaan Herralta rangaistuksen. Ja vaikka tuo rangaistus olisi yhtä vakava kuin kuolema, olin päättäväinen.

Aloitin protestini huutamalla Herralle. Joosef ja Joo-Eun istuivat minua vastapäätä, kun he yrittivät välittää Herran sanoman minulle. Kun lapseni kertoivat minulle tuon sanoman, he myös yrittivät rauhoitella minua. Minä sanoin: ”Herra! Kuinka se oikein on? Miksi teet niin? En voi olla kanssasi samaa mieltä. En voi hyväksyä sitä. Kuinka ikinä se voisi olla totta? Veljieni ja heidän perheittensä joukosta ei muka voisi päästä taivaaseen kuin muutama harva? Miksi niin pieni lukumäärä? ”Minun törkeä kysymykseni teki Herran hämmentyneeksi ja surulliseksi. Mutta minä en välittänyt Herran tunteista, vaan jatkoin Hänen painostamistaan aggressiivisesti: ”Minä tiedän, että he tutkivat palavasti Raamattua joka sunnuntai. Sen lisäksi he eivät käytä rahaa omiin huvituksiinsa tai haluihinsa. He viettävät sunnuntait antaumuksella. Eivätkö he elä niin kuin Raamattu edellyttää? Oletko siis sanomassa, että Raamatun Sana on erehtyväistä? Mitkä ovat syyt siihen, että he eivät kykene pääsemään taivaaseen? ”

Kun jatkoin vastarintaa useita päiviä, Herra lopulta päätti auttaa minua ymmärtämään ja tajuamaan, mitä minun tarvitsi tietää. Herra pani minut välittömästi uneen. Kun ruumiini oli tajuttomuuden tilassa, Hän alkoi toimia ja näyttää minulle vastauksia, jotka voisin ymmärtää selkeästi.

Pastori Kim Seisoo Lopultakin Jumalan Valtaistuimen Edessä

Herra itse otti minut taivaaseen. Jeesus ja minä kävelimme kohti Valtaistuinta, jossa Isä Jumala istui. Minulla ei ollut mitään käsitystä, miten tai mitä toimenpiteitä, vaiheita, reittejä tai toimia minun oli käytävä läpi, kun olin saapunut taivaaseen. Vaikka fyysinen ruumiini oli syvässä unessa, hengelläni oli kaikki aistit ja näin asiat ikään kuin olisin ollut fyysisessä ruumiissani.

Olin paikassa, jossa suunnaton valo loisti kuvittelemattoman kirkkaasti. Tajusin, että minä seison Isän edessä. Sitä on mahdotonta kuvailla sanoin; en ikinä kykenisi mittaamaan Hänen mahtavuuttaan. Hänen äänensä oli hyvin syvä ja se kaikui läpi ruumiini kuin tuuli. Isän Jumalan ääni oli se, mitä olin aina innolla kaivannut kuulla.

Kun seisoin Hänen edessään, olin ainoastaan avuton syntinen. Olin selkeästi ja lopullisesti löytänyt oman itseni kokonaisuuden. Koko ruumiini vapisi. Jumalan pyhyys ja majesteettisuus kuohui lakkaamatta alas värien ryhminä. Isä Jumala sanoi: ”Oi! Rakas pastori Kim! Sinä tulit! Sinun täytyy olla väsynyt niin pitkästä matkasta tänne asti! ” Kun Isä puhui, tulin äärimmäisen järkytyksen valtaamaksi ja koin sanoinkuvaamattomia tunteita.

Olin dokumentoinut vain toisten ihmisten kokemuksia heidän todistustensa kautta. Olin tuntenut Jumalan Sanan lukemalla, puhumalla tai kuuntelemalla. Mutta nyt, olin tosiasiassa katselemassa Jumalaa persoonana ja minun sieluni oli täynnä suunnatonta onnellisuutta ja iloa.

Minä tunsin ikään kuin olisin vähemmän kuin vähäisin olento, jolla ei ollut tomuhiukkasenkaan arvoa. Seisoin Isän edessä, täysin paljastettuna ja murtuneena. Olin haavoitettu luotu. Isän Jumalan edessä seisominen aiheutti tunteen, että olin syntinen joka odottaa vain kuolemantuomiotaan. Minun karkea käyttäytymiseni rukouksessa ja vastarintani hävisivät täydellisesti – mitkä olivat niin ilmiselviä vielä hetki sitten Jumalan Pojalle, Jeesukselle. Nyt olin tilanteessa, jossa odotettiin Jumalan kuritusta ja laupeutta.

Taivaan Temppeli

Jumalan valtava käsi tuli alas taputtelemaan päätäni. Hänen erittäin syvä, väreilevä puheensa jatkui. Kun seisoin Jumalan Valtaistuimen edessä, todistin niitä tuomioita, joita langetettiin suurelle joukolle sieluja. Heidät määrättiin joko taivaaseen tai helvettiin. Todistin myös henkiolentojen Isän Jumalan valtaistuimen edessä kumartuvan kunnioittavasti ja palvovan soittamalla trumpeteilla. Henkiolentoja oli niin lukuisia, etten kyennyt laskemaan niiden määrää. Myös todistin erikoista näkymää. Kun seisoin Isän Jumalan Valtaistuimen edessä, vasemmalla puolella Hänen Valtaistuintaan, pidin Jeesusta kädestä ja näin kuin uusintanäytöksenä näkymää, joka on kuvattu Job 1:6 ja 2:1-3: ”Eräänä päivänä kun Jumalan pojat tulivat ja asettuivat Herran eteen, tuli heidän joukossaan myös Saatana / Eräänä päivänä, kun Jumalan pojat taas tulivat ja asettuivat Herran eteen, myös Saatana tuli heidän joukossaan ja asettui Herran eteen. Herra kysyi Saatanalta: ‘Mistä sinä tulet?’ Saatana vastasi Herralle: ‘Maata kiertämästä ja siellä kuljeskelemasta.’ Herra kysyi Saatanalta: ‘Oletko pannut merkille palvelijani Jobin? Ei ole hänen vertaistaan Maan päällä. Hän on nuhteeton ja oikeamielinen mies, pelkää Jumalaa ja karttaa pahaa. Yhä hän pysyy nuhteettomuudessaan , vaikka sinä olet yllyttänyt minut häntä vastaan, tuhoamaan hänet ilman syytä.’

Äkkiä tunsin kylmän voimakentän ympärilläni, kun ruma, pahantahtoinen, villinnäköinen olento ilmestyi Jumalan Valtaistuimen eteen. Tämä paikka loisti yltäkylläistä Jumalan majesteettiutta, pyhyyttä ja kirkkautta. Kuitenkin ruman olennon ilmestyessä, kykenin aistimaan löyhkän ja tuntemaan pahan energian.

Paha kumarteli kävellessään maahan saakka ja jatkoi kohti Isää. Jotenkin samalla tämä paha olento lakkaamatta nurisi ja valitti jostain asiasta. Sillä hetkellä tiesin heti: ”Tämä olento on se, joka on johtanut joukoittain ihmisiä harhaan ja vietellyt koko maailman – Saatana!”

Sitä en tiennyt, kuinka Saatana oli onnistunut järjestämään audienssin Jumalan Valtaistuimen eteen. Mikä oli hänen toimintansa tarkoitus tai oikeus? Ehkä Job 1:6 on oikea kuvaus tästä tilanteesta: ”Oli päivä, jolloin Jumalan pojat tulivat ja esittäytyivät Herran edessä ja Saatana myös tuli heidän joukossansa.” Saatana esiintyi ihmisen ja hirviön hybridinä, ehkä siksi, koska hänet oli kirottu. Saatanalla oli muodottomaksi ruhjoutuneen eläimen kasvot. Hänen kasvoistaan tuli esille monenlaisia sarvia ja pahanlaatuisia kasvaimia. Hänen suunsa muistutti sammakon suuta. Saatanan ruumista peitti luotaantyöntävä, inhottava neulojenmuotoinen karvoitus. Huomasin myös paksun hännän ja se muistutti apinan pitkää häntää. Hän elehti kiusallisesti käsillään ja jaloillaan. Sen lisäksi hän käytti erilaisia ruumiin liikkeitä ilmaistakseen argumenttinsa Jumalalle. Ruumistani puistatti, kun näin hänen terävät sormien ja varpaiden kynnet. Ne näyttivät villipedon kynsiltä.

Saatana yritti hankkia jonkinlaista erikoislupaa Isältä Jumalalta. Vaikka Isä Jumala ja Jeesus olivat aivan vieressäni, tunsin silti itseni hermostuneeksi. Olin niin hermona, että pelkäsin saavani paniikkikohtauksen. Herra havaitsi ahdistuneisuuteni ja puristi tiukasti kättäni lohduttaakseen ja rohkaistakseen minua: ”Älä pelkää.” Isän Jumalan auktoriteetin ja voiman edessä Saatana nöyryytti itsensä. Kun Saatanan pää alkoi painua alas, hän katsahti minuun pahalla katseella. Hän kirskutti hampaitaan vihassaan ja saatoin kuulla mitä hän ajatteli: ”Pastori Kim! Odotahan niin näet! Minä revin sinut palasiksi. Kuinka uskallat paljastaa minun identiteettini? En anna sinulle anteeksi, en kirkollesi enkä perheellesi.” Melkein tunsin halvaantuvani, kun kuulin hänen uhkauksensa.

Kun aloin vavista pelosta, Isä Jumala nuhteli Saatanaa suunnattomalla äänellään. Paholainen lähti välittömästi karkuun. Kun Isän Jumalan ääni karjui Saatanalle, taivaan taivaat värisivät kuin salamat ja ukkonen. Isän Jumalan ääni kaikui kautta koko taivaan, avaruuden ja aina maahan asti.

Tämä lyhyt tapahtuma sai minut vapisemaan Isän Jumalan pelosta. Ne sielut, jotka odottivat Isän Jumalan tuomiota ja olivat Valtaistuimen edessä päänsä alas painettuina, olivat suuren pelon vallassa. Sitten aloin kuulla Isä Jumalan puhuvan. Hänen äänensä oli paljon syvempi kuin baritonin ääni, se oli pehmeää ja värähtelevää. Heti kun kuulin Isän äänen, pelon ja ahdistuksen tunteet hävisivät välittömästi. Ruumiini lakkasi värisemästä. Ystävällinen energia tuli ylleni kuin pehmeä peitto ja tunsin Hänen myötätuntonsa. Olin nyt täydellisessä rauhan tilassa.

Isä Jumala puhui: ”Pastori Kim, Yong-Doo, Herran Kirkon paimen, koska et uskonut, Minä komensin sinut tänne. Minä osoitan asian sinulle niin selvästi, että sinä uskot ja ymmärrät. Kuuntele hyvin tarkasti! Viekää nyt hänet pyhäkön salaiseen huoneeseen! Minulla on jotain erikoista näytettävää hänelle! Minä selitän sen hänelle henkilökohtaisesti!” Isän komennosta, Herra johti minut taivaalliseen pyhäkköön, jossa salainen huone oli.

Salainen huone

Taivaassa kenelläkään ei ole lupaa mennä salaiseen huoneeseen. Minulla ei ole lupa todistaa, mitä näin salaisessa huoneessa. Alunperin minulla ei ollut mitään ajatustakaan mistään taivaallisesta pyhäköstä saati siellä olevasta salaisesta huoneesta. Erehdyksessä livautin ja puhuin tästä paikasta lapsilleni. Useita kuukausia pyysin hartaasti lupaa dokumentoida ja mainita jotain tästä salaisesta huoneesta. Sitä käytetään myös tapaamishuoneena. Erityisesti Mooses ja Kolmiyhteinen Jumala tapaavat täällä. Herra selitti, että yksikään muu ihmissielu kuin Mooses ei ole astunut tuohon huoneeseen. Hän sanoi, että tuo alue on eristetty alue. ”Kukaan ei ole koskaan astunut tähän huoneeseen paitsi Mooses. Ja nyt sinä olet ainoa toinen henkilö, jonka on sallittu tulla tänne, pastori Kim.” Kun astuin huoneeseen, Mooses oli jo odottamassa.

Jeesus ja Mooses menivät huoneen nurkkaan ja istuivat kirkkaasti hohtaviin kultaisiin tuoleihin. He olivat kasvotusten ja alkoivat keskustella keskenään. Herran ja Mooseksen välissä oli Liitonarkki. Arkki näytti täsmälleen samanlaiselta kuin se, jota viidessä Mooseksen kirjassa oli kuvattu. Arkki oli tehty kullasta ja se näytti niin uudelta kuin olisi vasta rakennettu.

Kun katselin huonetta, se ei näyttänyt kovin isolta. Kuitenkin huone oli koristeltu monin arvokkain ja harvinaisin jalokivin. Huone oli täynnä jalokiviä, kultaa, timantteja. Yllättäen lattia oli laatoitettu neliönmuotoisilla marmoritiilillä, joita näkee maan päälläkin. Yhden sivun seinä oli läpinäkyvä. Kun katsoin siihen, kykenin näkemään voimakkaan Loimuavan Pyhän Tulen palamassa. Huoneen toisen sivun on täytynyt olla aika kaukana.

Jumalan Erikoinen Näyttäytyminen

Kun Jeesus ja Mooses keskustelivat keskenään, minä kävelin hiljaa sinne tänne marmorilattialla. Jeesus ja Mooses ajoittain katsahtivat minuun ja heillä näytti olevan käynnissä miellyttävä, nautittava keskustelu. Minun mieleni oli laukalla ja olin täynnä erilaisia kysymyksiä: "Kuinka oikein tulin tähän pisteeseen? Mitä täällä tapahtuu? " Olin hyvin utelias.

Olin vastahankainen Jumalalle koska kysymys oli rakkaan äitini ja veljieni pelastuksesta. Siksi olin täällä. Minun oli estettävä perhettäni joutumasta helvettiin, käytinpä sitten korrekteja menetelmiä tai kenties jonkinlaista pettämistä. Heidän täytyy mennä taivaaseen kanssani. Miksi Herra kertoi, että vain muutama heistä pääsisi taivaaseen? Mikä oli syynä sellaiseen lausuntoon? Kun mieleni laukkasi ja kaikki nämä kysymykset ja ajatukset tunkeutuivat mieleeni, suunnaton, loistava valo hohti ylleni. Isä Jumala sanoi: ”Pastori Kim, katso Minuun.” Hänen käskystään nostin pääni katsoakseni Häneen. Isä oli kirkkaan säteen sisällä. Hän alensi kirkkauttaan, niin että kykenin näkemään Hänen jalkansa ja jalkateränsä. Itse asiassa en kyennyt näkemään enempää kuin jalkansa ja jalkateränsä.

”Herra puhui heille tulen keskeltä. Te kuulitte sanat, mutta ette nähneet mitään hahmoa, kuulitte vain äänen.” (Dt, 4:12)

”Jolla on kuolemattomuus, joka asuu valossa minne kukaan ihminen ei voi tulla, jota yksikään ihminen ei ole nähnyt eikä voi nähdä, jolle kunnia ja voima iankaikkisesti.” ( Jn.1:18)

” Ja hän sanoi: ´Sinä et voi nähdä kasvojani, sillä kukaan ihminen, joka ne näkee, ei voi elää.’” (Ex. 33:20)

”Ei niin että yksikään ihminen olisi nähnyt Isää, on kuitenkin hän, joka on Jumalasta, hän on nähnyt Isän.” ( Jn. 6:46)

Kun olet lukenut ylläolevat Raamatun jakeet, ymmärrät, että kukaan ei voi nähdä koko Isää Jumalaa. Vaikka kysyisin jatkuvasti, se ei muuttaisi mitään; en voisi nähdä kaikkea Isästä Jumalasta. Tiedän, että sitä vastaan mitä dokumentoin, nousee suunnatonta kritiikkiä. Silti minun täytyy dokumentoida sen mitä näen ja kuulen. Sen on suonut minulle Jumalan armo ja myötätunto. En todellakaan voi sanoa, että näin kaiken Isä Jumalasta. Näin vain sen, minkä Hän salli näyttää. Jumala on kaikkien aikakausien Jumala. Hän elää läpi ikuisuuden. Syntiset, kuten minä, emme uskalla lähestyä kovin lähelle Häntä. Kuitenkin minä voin nähdä ja tuntea Isän Jumalan. Tiedän myös, että olen Kirjoitusten mukaan nähdessäni Jeesuksen nähnyt myös Isän Jumalan.

Kohotin katseeni nähdäkseni mahtoiko Isän Jumalan kanssa istumassa valtaistuimellaan olla Jeesus. Mutta Jeesus istui yhä huoneen nurkassa ja kävi miellyttävää keskustelua Mooseksen kanssa. Isä Jumala ajatukseni tuntien, sanoi: ”Minä Olen Jahve!” Sitten Hän nauroi. Isä jatkoi hyväntuulisella äänellä: ”Rakas palvelijani! Mene makaamaan kasvoillesi!” Minä laittauduin makaamaan keskelle huonetta, minne risti oli piirretty marmorilattiaan. Kun makasin, ojensin käteni niin että ruumiini muodosti ristin.

Jumalan valtava käsi tuli minua kohti ja Hän asetti sen selkäni päälle ja sanoi: ”Minä annan sinulle voiman! Sinä saat Tulen voiman! Sinä ja laumasi olette palveleva Tulella ( fire ministry).”

Niin pian kuin Isä oli rukoillut minun ylläni, aloin kieriskellä lattialla, minä paloin. Kuumuuden aistiminen ohella tulin tunteiltani kovin surulliseksi. Huusin voimakkaalla äänellä: ”Isä Jumala! Olet vuodattanut kaiken voimasi minuun. Mitä jos voima korruptoi minut ylpeäksi ja käytän voimaasi väärin? Auta minua niin etten tule korruptoiduksi tai ylpeäksi. Isä Jumala, Sinä tunnet minun menneisyyteni, nykyisyyteni ja tulevaisuuteni. Eikö? Miltä tulevaisuuteni näyttää? Näytä minulle! Auta minua tämän voiman kanssa. En halua tulla korruptoituneeksi. Minä haluan päästä taivaaseen.” Kun Isä Jumala katseli aneluani, Hän sanoi: ”Oikein hyvin sinun kanssasi käy.”

En ollut tyytyväinen hänen vastaukseensa. Käytin tilaisuutta hyväksi ja jatkoin itkuani sukuni pelastuksen puolesta. Aloin itkeä kaikin voimin ja kieriskellä marmorilattialla. Toimieni johdosta salaisen huoneen ilmapiiri täyttyi hetkessä osittain surullisella energialla. Itkin jatkuvasti parannusta ja katumusta ja jatkoin esirukouksia: ”Isä Jumala! Minä pyydän Sinua! Mikä on lopputulos äitini ja veljieni pelastuksessa? Monet sukuni jäsenet uskovat ja palvelevat Sinua! Miksi heistä vain kolme tai neljä pelastuu? Miksi on niin? Entä pikkuveljeni? Ellei hän pelastu, vaihtoehto on helvetti…Pelasta hänet! Please! Minä kasvatin hänet kuin omani. Herra! Isä Jumala!” Itkin lakkaamatta. Kun itkin, vapisin ja kieriskelin lattialla.

Kun jatkoin pyörimistä, vapisemista, vääntelehtimistä ja itkua, Isä alkoi lohduttaa minua: ”No hyvä on! Hyvä on! Pastori Kim! Minä tiedän miksi itket. Tunnen sinun sydämesi tosi hyvin. Minä annan suvullesi mahdollisuuden. Sen tähden, tarkkaa huolellisesti mitä nyt aion näyttää sinulle.”

Elämän Puun Oksat Ja Lehdet Liikehtivät

Salaisen huoneen sisällä tietyn puun lehdet liikkuivat niin kuin olisivat olleet eläviä. Puu näytti erittäin terveeltä, raikkaalta ja eläväisen vihreältä. Oli erittäin huomionarvoista, kuinka juuri tämä nimenomainen puu näytti niin raikkaalta. Minulla ei ollut aavistustakaan, että puu, jota katselin oli itse Elämän Puu. Oksat alkoivat kiemurrella minua kohti. Oksat näyttivät samanlaisilta kuin maksaruoho tai muratin tyvi. Kun oksat olivat saavuttaneet minut, ne alkoivat kosketella päätäni ja ruumistani. Minua alkoi pistellä jopa kiusaksi asti. Isä Jumala, Jeesus ja Mooses seurasivat, miten reagoisin. Ensin olin itkenyt ja stressaantunut perheeni pelastuksen puolesta ja nyt puu pisteli minua. Sanoin: ”Mikä puu tämä oikein onkaan? Miksi se kiusaa minua? Miksi se koskee ja ärsyttää minua?” Kun puhuin ja olin ärtynyt, kaappasin yhdestä oksasta, revin sen ja heitin lattialle.

Isä Jumala oli yllättynyt odottamattomasta käytöksestäni ja sanoi: ”Oh, Pastori Kim! Miksi teit tuon? Miksi? Minä arvostan tätä puuta ja sen oksia. Minä arvostan ja kunnioitan tätä puuta kovasti. Miksi teit sellaisen teon?” Sillä hetkellä ajattelin mielessäni: “Ahhh! Tämän täytyy olla Elämän Puu, josta Jumala ajattelee niin kunnioittavasti ja pitää huolta.” Olin shokissa ja häpeissäni. Aloin perääntyä. Se tapahtui sekunnissa.

Kuinka ikimaailmassa puu voi liikkua tuolla tavalla ja ärsyttää minua? Välittömästi kaduin tekojani. Minun olisi pitänyt ensin kysyä Isältä Jumalalta puusta. Olen tehnyt julkisen näytöksen kärsimättömyydestäni ja huonosta tuulestani taivaallisessa pyhäkössä. Jeesus mutisi pettyneenä. Tuo tapahtuma johtui tietämättömyydestäni. Vajosin nopeasti polvilleni ja kallistin pääni alas ja pyysin lakkaamatta anteeksiantamusta. Isä Jumala sitten pyyhkäisi pois hermostuneisuuteni. Hän alkoi selittää: ”Pastori Kim, kuuntele tarkkaan! Sinun huolimattomuutesi johdosta useita Elämän Puun Lehtiä on pudonnut siitä alas. Kaikki puut ja kasvit tässä huoneessa ovat Minulle hyvin rakkaita. Kuitenkin kaiken kasvimaailman joukosta Minä erikoisesti arvostan Elämän Puun lehtiä. Minä pidän niistä erikoisen rakasta huolta. Elämän puun lehdet edustavat ihmisten sieluja. Itse asiassa, ne ovat suorassa yhteydessä ihmis-sieluihin. Lehdet lattialla , jotka sinä sait putoamaan, edustavat ihmisten sieluja. Katso!” Kun Isä Jumala tunnontarkasti selitti, olin erittäin pahoillani teostani. Olin hämmästynyt Hänen hyvyydestään.

Siitä huolimatta, että oksa oli menettänyt lehtiä, puu jatkuvasti liikkui minua kohti ja näytti niin kuin se olisi halunnut ilmaista minulle jotakin. Se yritti ilmaista jotain koskettamalla päätäni, kasvojani ja muita ruumiin osiani. Mitähän tämä tarkoittaa? Mitä puun liikkeet edustavat? Olin todella pelästynyt ja utelias.

Onko Sukulaisteni Usko Aitoa?

Suunnattomalla rakkaudella Isä Jumala kosketti minua ja sanoi: ”Hyvä on, katsotaanpa nyt onko veljiesi usko aitoa vai ei. Olet itsepintaisesti kysynyt ja sinulle tullaan näyttämään heidän uskonsa.” Olin hyvin pelokas kuulemaan vastausta, joka minulle näytettäisiin. Pulssini kiihtyi, mutta olin silti utelias. Lehdet, jotka olivat pudonneet lattialle, alkoivat hitaasti liikkua ja transformoitua. Ne muuttuivat veljikseni, veljenpojikseni ja veljentyttärikseni. Kun todistin näyttämöä, järkytyin ja välittömästi huusin. Kaikista lehdistä, vain kolme jäi ja loput alkoivat hävitä yksi kerrallaan. ”Ah! Veljet! Minun pikkuveljeni! Kuinka tämä voi olla mahdollista?” Tunsin toivottomuutta ja jälleen kerran viha alkoi raivota. Välittömästi vajosin marmorilattialle ja aloin itkeä hysteerisesti. Ja taas kierin ja konttasin kaikkialla lattialla.

”Jumala! Jeesus! Kolmiyhteinen Jumala! Kuinka voitte tehdä tämän minulle? Mistä syystä olette tuoneet minut tänne antaaksenne minulle tällaisen tuskan? Ellen olisi nähnyt tätä, olisi silti voinut uskoa heidän pelastuneen. Mitä teette minulle?” En kyennyt kontrolloimaan suruani ja itkin lakkaamatta. Tietämättä kuinka kauan itkin, lopulta pyörryin.

Milloin tahansa olin rohkaissut veljiäni ja toisia ihmisiä heidän uskossaan, olin aina neuvonut ja rohkaissut heitä yliolkaisesti. Saatoin sanoa: ”Ole uskollinen!” En mennyt tuon lausuman taakse, koska olin enemmän huolissani heidän tunteistaan. En halunnut astua heidän varpailleen, toisin sanoen, heidän ylpeydelleen. Kuitenkin sen jälkeen kun minulle oli näytetty heidän tämänhetkisen uskonsa todellinen luonto, oli täydellisesti hukassa. En tiennyt mitä tehdä. Olin totaalisesti järkyttynyt.

Isä Jumala taputteli hellästi päätäni sillä välin kuin olin pyörryksissä. Kun toivuin, Hän sanoi: ”Pastori Kim, lopeta itkeminen nyt. Sinä hyvin tiedät, että tämä on paikka, jossa ei ole kyyneleitä eikä surua. Etkö tiedäkin?” Mutta jälleen kerran jatkoin veljieni pelastumisen anelua. Hän sanoi: ”Hyvä on, hyvä on. Lopeta pyytämisesi ja tarkastele veljiesi salaisia syntejä. Katso tarkkaan!” Isä Jumala näytti minulle selkeän kuvan. Lisäksi Hän sanoi: ” Sinun veljesi ovat katuneet. Tosiasiassa, he tietävät katuneensa, kuitenkaan heiltä ei löydy katumuksen hedelmiä. He ovat katuneet ilman mitään todistetta siitä. Ei ole särkynyttä sydäntä, ei vilpittömyyttä!” Ahdistuneena anoin sydämeni pohjasta: ”Isä, mutta silti, sääli heitä. Tunne myötätuntoa heitä kohtaan. ”

”Sillä näin sanoo Herra: ‘Sinun naarmusi eivät parane ja haavasi ovat pahat. Ei ole ketään vetoamassa puolestasi niin että voisit tulla sidotuksi, sinulla ei ole parantajaa. ’”(Jer. 30:12-13)

”Sydän on petollisempi kaikkea muuta ja parantumaton paha. Kuka sen tuntee? Minä Herra tutkin sydämet ja koettelen sisimmän antaakseni jokaiselle palkan hänen vaelluksensa mukaan, hänen tekojensa hedelmän mukaan.”(Jer. 17:9-10)

En tiedä, kuinka kauan anoin. Tuntuu kuin olisin vedonnut ikuisesti. Konttasin ja pyörin lattialla, joka peittyi kyyneliini. Kasvoni ja nenäni olivat liman peitossa. Silloin Isä Jumala lopulta lupasi, että Hän tulisi valvomaan ja olemaan kanssani. ”Hyvä on, Minä ymmärrän sydäntäsi! Tiedän, että huolehdit erittäin paljon veljistäsi. Minä vastaan sinun rukouksiisi. Mutta minä halveksun heidän uskonnollista uskoaan ja uskonnollisia tapojaan. Niitä Minä vihaan eniten.” Isä Jumala lupasi, että Hän pelastaisi veljeni ja heidän perheittensä jäsenet. Oli kuitenkin yksi ehto. Heidän oli hyväksyttävä se mahdollisuus uskossa ( the opportunity in faith). Kiitin Isää Jumalaa suureen ääneen ja sitten palvoin Häntä samalla kun itkin.

Jonkin ajan kuluttua aloin tarkkailla läpinäkyvää seinää, joka kulki huoneen poikki. Sen sisällä Pyhä Tuli leimusi voimakkaasti. Saatoin tuntea sen intensiivisen lämmön siihen missä seisoin. Se oli erittäin kuuma; ruumiini tunsi polttavan tunteen. Kun tuijotin sitä, Isä Jumala sanoi: ”Pastori Kim! Sinä tulet pian astumaan tuohon huoneeseen. Siksi, valmista itsesi riittävillä rukouksilla. Sinun on muutenkin vakavasti valmistauduttava, niin fyysisesti kuin hengellisestikin. Ymmärrätkö?” Epäröimättä vastasin: ”Aamen!”

Koska Isä Jumala henkilökohtaisesti puhui minulle, päätin täyttää lupaukseni: ”Minun täytyy päästä tuon huoneen läpi loppuun asti.” Sitten kysyin Jumalalta: ”Onko taivaassa muitakin tulitunneleita tai Pyhiä leimuavia huoneita?” Isä vastasi: ”Kyllä, onhan täällä moniakin sellaisia huoneita! Pastori Kim, sinä astut Pyhään Leimuavan Tulen huoneeseen ja sitten toiseen tulihuoneeseen ja niin edelleen. Ensimmäinen huone ei ole yhtä intensiivinen kuin seuraavat. Minä vuodatan kaikki voimani päällesi. Sinun ei pidä tulla ylpeäksi eikä korskeaksi. Lukemattomat palvelijani ovat tulleet hyvin ylpeiksi sen voiman johdosta, jonka olen heille antanut. Sen seuraukseni moni heistä on päätynyt helvettiin. Olen tästä hyvin stressaantunut! Pastori Kim, sinun jos kenenkään täytyy nöyrtyä enemmän kuin koskaan! Kun ihmeet, merkit ja voima manifestoituvat ja lisääntyvät dramaattisesti, ihmiset alkavat ylistää sinua. Siksi sinun täytyy olla varovaisempi kuin ikinä. Ole hyvin varovainen niiden hengellisten voimien kanssa mitkä saat.”

Minulla ei ole mitään käsitystä siitä, miksi Jumala sallii tämän suunnattoman tehtävän ja armon palvelijalleen, joka on heikko ja epäpätevä. En uskonut voivani hallita niin suurta vastuuta. Ennen kuin mitään tapahtui, olin jo murehtimassa. Minä en saa tulla arrogantiksi eli ylpeäksi. Kun huolet täyttivät mieleni, Isä Jumala puhui minulle samalla kun hyväili selkääni: ”Pastori Kim! Sen muistoksi, että vierailit taivaan salaisessa huoneessa, saat nyt vierailla helvetissä tarkkaillaksesi minkä pitää tulla tarkkailluksi!”

Järkytyin tuosta Isän Jumalan käskystä ja sanoin: ”Isä Jumala! En voi vierailla helvetissä! En pysty tekemään sitä. Fyysinen olemukseni ei ole sitä miltä näyttää. Olen hyvin arka ihminen. Säikähdän helposti. Enkä todellakaan edes halua vierailla helvetissä!” Nauraen ääneen Isä Jumala sanoi: ”Se on ihan OK! Nykyinen uskosi on enemmän kuin tarpeeksi tilanteen hoitamiseen!” Mutta minä vastustelin ponnekkaasti ja sanoin kovalla äänellä: ”Jumala! Ei missään tapauksessa! Olen erittäin peloissani!” Kun Jeesus laittoi kätensä minun päälleni, Hän rukoili ja sanoi: ”Minä takaan Sinulle kaikki voimat.” Edes Hänen rohkaisevat sanansa eivät lopettaneet vastustustani loppuun asti. Sen seurauksena minun ei tarvinnut vierailla helvetissä.

Isä Jumala ja Jeesus sanoivat: ”Pastori Kim! No uskotko nyt kaiken, minkä olemme näyttäneet sinulle? Tästä lähin et voi enää pidättäytyä dokumentoimasta kaikkia asioita, jotka Minä näytän sinulle, asioita, joita Minun pitää ja joita haluan näyttää sinulle taivaasta, helvetistä ja Paholaisen identiteeteistä. Sinun täytyy tehdä työsi loppuun asti; kyseessä on monien sielujen kohtalo. Heidän täytyy asianmukaisesti ja oikein uskoa Minuun. Jos teet kuten Minä komennan, suunnattoman suuri siunaus on taattu sinulle. Ole tottelevainen loppuun asti!”

Isä Jumala ja Jeesus vuorottelivat, kun he paijasivat minua. Jostain syystä minulle oli suotu aivan erikoinen armo. Minä puolestani pidän itseäni syntisenä ja tyhmänä palvelijana. Isän Jumala Majesteetti on kaiken mielikuvituksen yläpuolella. Sitä on aivan liian vaikeata kuvailla fyysisin silmin tai rajallisella mielellä. Jollain erikoisella tavalla Isä Jumala on kohdannut tällaisen syntisen kuin minä. Kuinka voin ikinä ilmaista inhimillisin sanoin kokemukseni mahtavan Jumalan kanssa? Sitä – Isä Jumalaa - on mahdotonta kuvailla, kirjoittaa tai määritellä inhimillisin termein, joita minun kuitenkin täytyy käyttää ilmaistessani Häntä.

Isä Jumala kertoi minulle, että pitäisin tämän huoneen salaisuutena enkä paljastaisi siitä mitään kenellekään. Olen saanut selville myöhempinä aikoina, että tämä salainen huone oli taivaallinen pyhäkkö. Olin todella tietämätön paikan luonteesta. Vasta useita kuukausia myöhemmin Herra selitti minulle yksityiskohtaisesti sen tärkeyden. Sitten Hän komensi, etten paljasta sitä informaatiota julkisesti. Se oli otsikoitu: ”Salainen Huone.” Aloin kirjoittaa kolmatta kirjaa ja se käsitteli salaista huonetta.

Tulin ulos pyhäköstä ja seisoin Jumalan Valtaistuimen edessä pitkän ajan. Kun siinä seisoin, katselin näkymiä yli avaruuden ja galaksien. Kun Isä Jumala istui Valtaistuimelleen, ei ollut mitään paikkaa mihin Hän ei voisi ulottua: ei taivaassa, ei galaksien joukossa, avaruudessa eikä maassa. Näytti siltä, että koko luomakunta kaikessa universumissa oli Jumalan jalkojen alla.

”Mutta nyt, näin sanoo Herra, joka loi sinut, Jaakob, joka muovasi sinut Israel: Älä pelkää, sillä minä olen sinun lunastajasi, Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet Minun. Jos kuljet vetten halki, Minä olen sinun kanssasi, jos virtojen poikki, ne eivät tempaa sinua mukaansa. Jos kuljet tulen läpi, et kärvennyt eikä liekki sinua polta. Sillä Minä Olen Herra, sinun Jumalasi, Israelin Pyhä, sinun pelastajasi. Minä annan sinun lunnaiksesi Egyptin, sinun sijastasi Kuusin ja Seban. ”

(Jes. 43:1-3)

Isä Jumala on nimittänyt ja kutsunut minunlaiseni. Itse arvioin itseäni hyvin epäilyttäväksi persoonaksi kaikin tavoin. Olen hyvin kiitollinen Hänen kutsustaan, mutta samaan hengenvetoon täytyy sanoa, että olen hyvin hermostunut. Koska olen nyt todistanut ja kokenut omaisteni pelastustilanteen, en enää voi sitä kyseenalaistaa. Huolimatta minun synnillisestä, karkeasta ja valittelevasta asenteestani, Hän on ystävällisesti näyttänyt ja selittänyt sen termein, jotka olen ymmärtänyt. Jumalan tiet ovat korkeammat. Johtuen rajallisesta ymmärrykseni tasosta, Hänen oli havainnollistettava asia tavalla, jolla minä kykenin asian ymmärtämään. En koskaan unohda kohtaamistani Kolmiyhteisen Jumalan kanssa taivaallisessa pyhäkössä. Aina ne pysyvät kuin kaiverrettuina muistiini: innostukseni ja vaikutelmani, joita koin.

Rva Kang, Hyun-Ja Kiusaa Jumalaa

Rva Kang, Hyun–Ja: Sisar Baek, Bong-Nyo oli taas otettu sairaalaan selkäkipujen takia. Jeesus tuli kanssani katsomaan sisar Baekia. Jeesus astui edelläni, kun menimme sairaalaan. Kun tulimme, istuimme hänen vuoteensa reunalle ja aloimme puhua hänen kassaan. Minä tivasin Jeesukselta: “Herra! Pastorin koti on taivaan yhdessä sen parhaimmassa paikassa. Miksi minun kotini on niin kaukana pastorin kodista? Herra! Voitko siirtää taloni taivaassa tuolle kauniille alueelle?” Jeesus vastasi: ”Sinun on ansaittava palkkioita, jotta saisit kotisi sijoitetuksi sinne.” Sisar Baek, Bong-Nyo nauroi ja sanoi: ”Rouva Kang, Hyun-Ja, sinulla on niin korkea talo. Mitä enemmän haluat?” Herra kutristi kulmiaan ja sanoi. ”Pyhä Bong-Nyo, älä sinäkin aloita tuota kuten morsiameni Kang, Hyun-Jan! Sen jälkeen, kun takasin hänelle profetian lahjan ja avasin hänen hengelliset silmänsä, hän on jatkuvasti pyydellyt erilaisia lisä-suosionosoituksia koko päivän.” Ja Herra sanoi: ”Siksi minä nyt näin sanoin!”

Kysyin toisen kysymyksen: ”Rakastettu Jeesus! Viimeksi sanoit, että taivaan pyhät olivat laskeutuneet alas maan päälle. Onko se totta? Tiedän että taivaan enkelit ovat tulleen maan päälle suojelemaan pyhiä. Jos muistan oikein, Kirjoitukset vahvistavat tämän. Sielut , jotka ovat jo kuolleet, voivat tulla takaisin maan päälle? Onko se totta?

Jeesus sanoi: ”Mikä olisi minulle mahdotonta? Kuitenkaan ne sielut, jotka ovat menneet helvettiin, eivät voi palata maan päälle. Isä Jumala valvoo vierailuja.”

Sisar Baek, Bong-Nyo ja minä kysyimme: ”Herra! Voitko tuoda Raamatun miehiä alas nyt?” Herra sanoi: ”Ei vielä! Arvostan Herran Kirkon pyhiä. Näinä päivinä puhun heistä taivaassa joka päivä. Herran kirkon pyhät rukoilevat ja palvovat Jumalaa erikoisella tavalla. Taivaalliset pyhät haluavat nähdä ja tavata Herran Kirkon pyhiä. Taivaassa pyhillä on vain mahdollisuus katsoa teitä enkelien videokameroilla kuvaamana kuvaruuduilla. Palvontanne ja palveluksenne ilahduttavat Isää Jumalaa hyvin paljon. Herra Kirkko on top-uutinen.

Minä kysyin Herralta: ”Teetkö meistä julkkiksia taivaassa? ”Herra vastasi: ”Totta kai. Minä teen sen itse. Näin kaikki taivaan pyhät saavat tietää teistä. He ovat todella kiinnostuneita teistä. He pyytävät päästä mukaan aina kun olen tulossa alas Herran Kirkkoon.”

Otin taas puheeksi kotini siirtämisen taivaan parhaalle alueelle. Kun kysyin tätä, Herra vastasi: ”Tästä illasta alkaen saat miellyttää minua. Aloita tekemällä rakkaudentunnustus minulle mikä sinulla on Minua kohtaan ja miellytä Minua. Voitko tehdä sen?” Rakkaudellisilla eleillä vastasin ”Kyllä” pehmeällä charmikkaalla äänelläni. Jeesus sanoi: ”Pyhä Kang, Hyun-Ja, kaikki sinä tiedät Minusta! Jos sinä rakastat vain Minua, entä sitten pastori Kim?” Sitten Herra nauroi. Herra muutti kotini taivaan parhaaseen ympäristöön.

Ehkä kyse oli uskostani, ehkä jatkuvista pyynnöistäni. Yhdellä käskyllä Herra oli muuttanut taivaallisen kotini sijoituksen. Kuitenkin Herra tarvitsi näiden muutosten tulla ansaituiksi ja rukousten jatkamista.

Pahat Hengen Provosoituvat

Sisar Baek, Bong-Nyo: Selässäni oli hirvittävä kipu ja päätin tarkistuttaa tilani sairaalassa. Sain fysioterapiaa päivittäin, jolla kipu muuttui siedettäväksi. Pastori ja rouvansa vierailivat sairaalassa. Hengellisin silmin kykenin näkemään Jeesuksen ja Pyhän Hengen heidän mukanaan. Heti kun Jeesus tuli, kaikki huoneessa olevat demonit hätkähtivät ja alkoivat paeta joka suuntaan. Muutamassa hetkessä ne kaikki olivat lähteneet huoneesta. Pastori ja vaimonsa lohduttivat ja rohkaisivat minua. Herra kohteli pastorin vaimoa morsiamenaan ja Hän kohteli tätä erittäin hyvin. Olin hyvin kateellinen hänen Herralta saamastaan erityiskohtelusta. Rouva Kang, Hyun–Ja ilmaisi aina rakkautensa Jeesusta kohtaan. Herra rakasti hänen ilmaisullisuuttaan. Hän ei välittänyt, jos ihmiset sairaalassa näkivät kuinka hän kohteli Jeesusta. Hän osoitti rakkautensa Jeesusta kohtaan milloin tahansa.

Kun pastori palvoi ja lauloi, hän katsahti olivatko toiset mukana. Sitten hän alkoi tanssia humoristisella tavalla. Vaimonsa meni mukaan samaan kuvioon, mutta vaimo tanssi Hengessä. Jeesus imitoi pastoria. Kun Jeesus nauraa, se on tosi äänekästä. Kun Jeesus nauraa oikein äänekkäästi, ajattelen mielessäni: “Herra on Henki. Kuinka Henki, joka Herra on , voi nauraa samalla tavalla kuin ihminen?” Ymmärsin, että Isä Jumala, Jeesus ja Pyhä Henki kaikki omistavat samat ominaisuudet kuin me. Kolmiyhteinen Jumala voi ilmaista joko iloa tai surua.

Herra Sanoi, Että Olemme Luodut Hänen Kuvakseen

Iloinen aika kesti vain hetken. Kun pastori vaimoineen oli poistunut, demonit palasivat äkkiä. Huoneessani oli seitsemän muuta sänkyä. Iäkkäämpi sairas nainen oli kussakin pedissä. Demoni yritti majoittua kunkin vuoteen pääpuoleen. Pahat henget kikattivat, kun ne vilkuilivat ympärilleen pahasti tuijotellen. ”Hei! Sinä voit mennä taivaaseen, mutta nämä minä otan kanssani helvettiin. Toivon, että olen saanut provosoida sinua. Evankelioi parhaan kykysi mukaan, se on oleva hyvin vaikeaa. Hehehehe!” Nuo demonit olivat aivan saman näköisiä kuin Korean TV:n näyttämien kauhusarjojen demonihahmot. Ne olivat niitä demoneja, jotka saattoivat tuomittuja sieluja helvettiin. Se oli hyvin karmivaa. Ihoni nousi kananlihalle.

Koska olin sairaalassa, en saanut huutaa enkä puhua kuuluvalla äänellä. Sen sijaan rukoilin kielillä. Aina kun näin epäuskoisen, näin hänen ruumiinsa olevan täynnä demoneja. Tuon demoniryhmän joukossa, joka vie tuomitut helvettiin, on sellaisia demoneja, jotka vastaavat henkilön pysymisestä epäuskossa. Ne aiheuttavat hengellistä sokeutta evankeliumille. He aiheuttavat onnettomuuksia, jotka tappavat epäuskoisia ja vievät heidät helvettiin. Kaikki uskovat, joiden hengelliset silmät on avattu kuten minun, näkevät tällaiset asiat selkeästi.

Maaliskuun kahdeskymmenesviides,

perjantai 2005

Saarnateksti: ”Kun sotilaat olivat viemässä Jeesusta pois, he ottivat kiinni Simonin, erään kyreneläisen miehen, joka oli tulossa pellolta, ja panivat hänet kantamaan ristiä Jeesuksen jäljessä.” (Lk. 23: 26)

Kim, Joosef: tänä iltana muistelemme Herramme Jeesuksen kärsimystä. Hän kuoli ristillä ja vuodatti verensä meidän puolestamme. Jeesuksen ristillä oloa muistellen seurakunta ja minä kuuntelimme saarnaa.

Jeesuksen Kärsimysnäytelmä Ja Sen Uusintaesitys

Pastori saarnasi Simon Kyreneläisestä, joka oli tullut vierailemaan maaseudulta ja kuinka hän oli katsellut ja tullut kaapatuksi kantamaan Jeesuksen ristiä. Saarnan keskivaiheilla pastori puhui tulisesti, minä näin näyn. Näin joukoittain ihmisiä ja kuulin voimakkaan äänten sorinan. Jeesus seisoi väkijoukon keskellä ja Hänellä oli päässään piikkikruunu. Herran koko ruumista vuosi runsaasti verta. Näky oli hyvin selkeä silmieni edessä, kuin elokuvissa. Seisoin itse väkijoukon keskellä. Herra katsoi minuun ja katseemme yhtyivät. Useita päiviä aikaisemmin, kun Herran kärsimyksen muistelu alkoi, keskityin rukoukseen. Rukoilin, että olisin kuin Simon joka otti ristin kannettavakseen. Rukoilin, että saisin kokea raskaan ristin painon kun kantaisin sitä ja kokisin myös kivun siitä.

Jeesus, minun edessäni, oli ruoskittu niin pahoin, että Hänen haavansa olivat syvät ja niitä oli Hänen ruumiinsa joka puolella. Hän vuoti verta lakkaamatta ja ylen määrin. Veri tippui maahan ja muodosti pieniä lammikkoja. Juoksin hysteerisesti ympäri väkijoukon ja huusin: ”Miksi teette tämän? Älkää lyökö Jeesustani! ” Jatkoin huutamistani pakottaakseni ihmiset lopettamaan Jeesuksen piinaamisen ja lyömisen. Mutta he eivät välittäneet. He jatkoivat Jeesuksen lyömistä ja nauttivat siitä.

Pahinta oli, kun ihmiset sylkivät irvaillessaan Häntä. He sylkivät ikäviä, sitkeitä limaklönttejä Herraan. Herran kasvot ja tukka peittyivät sylkeen ja limaan. Kun tulin lähemmäksi Jeesusta, yritin tukea Häntä kun Hän oli maassa. Herra tarttui minua kädellään, joka oli veren peitossa. Hän katseli minua ja sanoi: ”Oh, se olet sinä, Joosef! Minä kärsin. Ihmiset ympärillä pilkkaavat ja lyövät minua. Tämä kaikki on sinun puolestasi! Seuraa Minua ja pidä katseesi vain Minussa.”

Kun Jeesus nousi ylös seisaalleen ottaen ristinsä, Hän sanoi: ”Herran Kirkon pyhät, seuratkaa Minua, seuratkaa nyt Minua!” Kun Jeesus komensi, pastori lopetti saarnaamisensa ja astui alas alttarilta. Me kaikki järjestyimme yksinkertaiseen riviin. Kun Jeesus otti ristin takaisin selkäänsä, Hän käveli edessämme ja julisti: ”Herran Kirkko, Minun laumani, Keskittykää Minuun, pitäkää silmänne Minussa, kun seuraatte minua. Kun näette minun kaatuvan, kun otan ristini, teidän täytyy täydellisesti katua juuri sillä paikalla mihin kaaduin. Minä näytän uudelleen koko näytöksen erityisesti teille.” Tämän sanottuaan Hän otti ristinsä ja alkoi kävellä linjassa ensimmäisenä ja otti ristinsä selkäänsä.

Herra käveli pitkin penkkirivejä ja kirkon sisällä. Hengellisin silmin näin tapahtumat elävästi. Ne jatkuivat. Seurasin Jeesusta ja pastori oli takanani. Pastoria seurasivat hänen rouvansa Kang, Hyun-Ja, Sisar Baek, Bong-Nyu ja diakonissa Shin. Kaikkien silmät olivat kyynelissä. Kun Jeesus kantoi ristiään, hän kaatui monta kertaa, sillä hän oli heikentynyt ruoskimisista ja lyönneistä ja ristin painosta. Kun seurasimme Jeesusta kulkueena, ne, joiden hengelliset silmät oli avatut, näkivät Jeesuksen koko kärsimysnäytelmän.

14 Kaatumista

Risti selässään, Herra käveli ja kaatui. Mekin heittäydyimme välittömästi polvillemme ja kaduimme kyynelin pitkän aikaa juuri siinä kohdassa, mihin Jeesus oli kaatunut. Herralta kesti pitkään päästä vaivoin maasta ylös. Taas kerran Herra otti ristin, laittoi sen selkäänsä ja alkoi ottaa askelia. Herra hoippuroi ja huojui, kun Hän jatkoi kävelyään. Hän otti askeleen kerrallaan. Kävelin aivan Herran takana ja näin kaiken läheltä. En kyennyt kestämään kaikkea tuskaa ja ahdistusta sisälläni. Kun katsoin taivaalle ja maahan, itkin ylen runsaasti.

Kaduin ja tein parannusta. Myös kaikki muut kirkon jäsenet tekivät niin.

Herra kaatui tuon tuostakin matkallaan Golgatalle. Herra kykeni ottamaan vain muutaman askeleen ennen kuin Hän kaatui taas. Aina kun Jeesus kaatui, roomalainen sotilas ruoski Häntä armotta. Herra voihki tuskasta kun veri räiskähteli Hänen ruumiistaan. Veren peittämä maa oli selvästi nähtävissä. Pahojen ihmisten huudot olivat kaoottiset ja täyttä mekastusta. Äänet koskivat korviini. Näytti kuin ihmiset olisivat saaneet nautintoa Jeesuksen kärsimyksistä. Fyysisin silmin olisi seurakuntalaisten nähty vain kulkevan ympäri kirkkoa, hengellisin silmin todistimme Herran ruoskintaa ja kidutusta Via Dolorosallaan.

Menetin malttini! En enää voinut vain katsella hiljaa. ”Hei! Te pahat ihmiset! Älkää tehkö sitä! Miksi kidutatte Herraa? Miksi? ” Vetoomukseni kuolivat joukkojen mylvinnän keskellä. Herra jatkoi kaatumistaan ja vaivalloista ylös nousemistaan. Kun katselimme Häntä, Herra kaatui yhteensä 14 kertaa. Jokaisessa kaatumiskohdassa me kaduimme palavasti ja kyynelin syntejämme. Aika oli mennyt nopeasti- kolme, neljä tuntia oli jo kulunut..

Jeesus voihki yhä enemmän. Tällä kertaa alkoi näyttää siltä, että Jeesus ei pääsisi ylös. Huusin kuuluvasti: ”Pastori! Siskot ja Veljet! Jeesus on kaatunut ja Hän näyttää niin voipuneelta, ettei enää pääse ylös. Mitä minun pitäisi tehdä?”

Joosef Ottaa Kantaakseen Jeesuksen Ristin

Sääli ja myötätunto valtasivat sydämeni, kun näin Herran kaatuvan maahan. Halusin auttaa Herraa. Ja kun yritin auttaa Häntä, eräs roomalainen sotilas osoitti etusormellaan minua, kehotti tulemaan. ”Hei ! Sinä siellä! Tulehan tänne! ” Kun sotilas huusi, pelästyin äkkiä. Olin shokissa. Ajattelin, että sydämeni pysähtyy. Sitten ajattelin, että tämä on vain näky eikä todellinen tilanne. Epäröin ja päätin olla noudattamatta roomalaisen sotilaan määräystä. Silloin sotilas veti esiin miekkansa ja ryntäsi minua kohti. Vastustin häntä, kamppailin, potkin. ”Ah! Mitä luulet tekeväsi?” Rooman sotilas asetti miekan kaulalleni ja uhkasi: ”Sinä otat tuon ristin välittömästi! NYT! Ellet tottele, katkaisen kaulasi. Ota se risti – NYT!” Ajattelin mielessäni: ”Kuinka tämä voi tapahtua?” Olin sekava ja peloissani. Aloin pikkutarkasti selittää isälleni, pastorille, mitä tapahtui. Pastori kehotti minua tottelemaan Jeesuksen komentoa.

Tämän illan saarna käsitteli Simon Kyreneläistä, joka kantoi ristiä Jeesuksen puolesta. Kuten Simon, minun oli kannettava ristiä ja seurattava Jeesusta. Olin vaarassa saada kaulani katkaistuksi, jos tein virheen. Olin rukoillut itselleni mahdollisuutta Simonin tavoin kantaa Jeesuksen ristiä. En ollut ikinä odottanut sen tulevan todeksi, en edes unissani. En odottanut, että rukouksiini vastattaisiin nopeasti. Olin hämmästynyt ja järkyttynyt enkä tiennyt miten olisi pitänyt reagoida. Kun tilanne paljastettiin silmieni eteen, en aluksi uskaltanut kantaa ristiä. Mutta nyt tilannetta ei voinut välttää: minun oli kannettava Jeesuksen ristiä. Ristin paino oli sanoinkuvaamaton, se oli tosi raskas. Aloin nähdä Golgatan etäältä. Se oli vielä jonkin matkan päässä.

Kun kannoin ristiä , oikea olkapääni alkoi turvota. Se kipeytyi. En tiennyt mitä tehdä. Tähän asti en ollut ymmärtänyt kuinka raskas risti todella oli. Sen kantaminen vaati kaiken voimani ja ponnisteluni. Tämä ymmärrettyäni itkin ja kaduin. Ristin painon kantaminen oli hyvin kivuliasta.

Samana iltana kun rukouskampanjamme oli ohi, tarkastelin oikeaa olkapäätäni kotiin palattuani. Se oli turvoksissa ja punainen. Tulin sairaaksi ja kovasti kivuliaaksi. Melkein jouduin jäämään pois koulusta. Aamulla äiti laittoi jotain lihasrelaksanttisalvaa olkapäähäni, jotta turvotus häviäisi. Kuitenkin kipu oli intensiivinen eikä lakannut, vaan kesti useita päiviä.

Kun olin rukouksessa, Jeesus tuli ja sanoi: ”Rakastettu Joosefini! Olit ottanut ristin ja kantanut sen. Se oli erittäin vaikeaa. Eikö ollutkin? Kaikkien teidän edestänne olen vuodattanut vereni ja veteni ja kuollut ristillä. Siksi Joosef, aina , kun tulee tiukkoja tilanteita, ajattele Minua. Älä unohda sitä! Mutta jos muistat sen, olipa tilanne miten tiukka tahansa, sinä kestät. Ymmärrätkö?”

”Kyllä, Herra! Kiitos Sinulle! Oli kunnia saada kantaa sinun ristiäsi. Kiitos hyvin paljon siitä, että annoit tilaisuuden minulle sen kantamiseen.” Kun Herra pehmeästi kosketti turvonnutta olkapäätäni, Hän sanoi: ”Tulevaisuudessa sinä olet Minun palvelijani ja Minä käytän Sinua suuresti kautta maailman. Saat suuren voiman. Siksi nöyrry ja ole nopea tottelemaan loppuun asti.”

Taivaan Vähäisin Kylä

Kim, Joo-Eun: Äitini käski minun selvittää, millaisessa paikassa taivaassa äitini isänäiti ja äitini äidinäiti elivät. Minä kysyin asiaa Herralta. Mainitut sukulaiset hyväksyivät Jeesuksen Pelastajanaan ja Kuninkaanaan juuri ennen kuin kuolivat. Siksi he olivat taivaassa. He eivät olleet tehneet juuri mitään Herran hyväksi ja siksi he elivät taivaan ulommilla reunoilla nykyisin. Heidän asuntoalueellaan kodit oli rakennettu taloittain. Heillä oli yksi taso ja kaikki tasot näyttivät samanlaisilta.

Jeesus sanoi, että Hän rakensi äitini isän isoäidin kodin yksikerroksiseksi sen jälkeen kun Hän oli nähnyt hänen evankelioivan joitakin ihmisiä puistossa muutamana päivänä. Tämä oli tapahtunut juuri ennen hänen kuolemaansa. Olin vieraillut taivaassa ja tarkistanut asian itse.

Taivaassa kenen tahansa pyhän suurin ilo on saada vastaanottaa Herran rakkautta. Se on parasta onnellisuutta. Taivaassa isomummit eivät saaneet täydellistä Jumalan täyteyttä, mutta he olivat kunnioitettuja ja hyvin onnellisia vain siksi, että olivat taivaassa. Osa palkinnostamme on ottaa vastaan Herran rakkauden täyteys. Isoäidit olivat hyvin lähellä helvettiin joutumista ja vain heidän viimeiset päivänsä tekivät eron. Taivaassa he näyttivät niin nuorekkailta ja heidät oli transformoitu kauniisti. He näyttivät upeilta!

Tämänhetken taivaan puheenaihe oli Herran Kirkko. Siitä puhuttiin joka paikassa. Kun saavuin taivaaseen tavatakseni äidinpuolen isoäidit, heidän naapurinsa ryntäsivät ryhmänä katsomaan ihmetellen minua.

Tunsin olevani jonkinlainen supertähti. Olin onnesta riemastunut. En tiennyt mitä tehdä. ”Pyhät isoäidit! Tunnetteko, kuka minä olen? ” He vastasivat: ”Totta kai me tunnemme. Ei ole taivaassa ketään pyhää, joka ei tuntisi Herran Kirkon pyhiä. Rakastettu Jeesuksemme puhuu Herran Kirkosta päivittäin. Kuulemme teistä uutisia joka päivä. Jeesus on tosi mielissään. Jumalanpalvelus Herran Kirkossa on epätavallisen erinomaista ja Herra ylpeilee ympäri taivasta kuinka jumalanpalveluksenne pyörii ilahduttavasti ja iloisesti. Mutta, älä kutsu meitä mummeiksi. Kutsu meitä pyhiksi. On kunnia, että sinä vierailet luonamme.” He olivat erittäin nöyriä.

Kysyin: ”Tiedätte varmaan äitini, Pyhä Kang, Hyun-Jan, eikö vaan? Hän on pyytänyt minua tarkistamaan, missä päin taivaassa olette ja tapaamaan teitä. Pyhät, siitä on kaksi vuotta kun poistuitte maapallolta. Käykö Jeesus usein luonanne? ”

He vastasivat: ”Me näemme tavallisesti Jeesuksen etäältä. Tosiasiassa Jeesus ei ole koskaan vieraillut luonamme henkilökohtaisesti. ”Kysyin miksi ei. He vastasivat, että se johtuu siitä, että he eivät koskaan olleet tehneet todellista Herran työtä maan päällä. Niinpä he olivat nippa nappa päässeet taivaaseen. Se taas johtui siitä, että he olivat hyväksyneet Jeesuksen Pelastajanaan ja Kuninkaanaan juuri ennen kuin kuolivat. Siksi he eivät saa mitään erikoista huomiota tai rakkautta Herralta. He sanoivat, että olivat taivaan keskivertokansalaisia.

He sanoivat: ”Kun jatkat Herra työssä, tee niin paljon kuin kykenet. Kotisi ja palkintosi ovat oleva suuret perustuen työsi määrään Hänelle. Pyhä Joo-Eun! Tee työtä niin paljon kuin voit. Se jolla on korkeampi koti saa Herralta enemmän rakkautta. Mitä korkeampi talo sitä enemmän rakkautta otat vastaan. Sinun ja Herran Kirkon pyhien täytyy olla tosi onnellisia, siunattuja!” Kun he puhuivat, heidän puheensa oli vaatimatonta. Ja silti he sanoivat, että taivas on upea paikka ja he rakastivat sitä hyvin paljon. Aina kun yritin kysyä tai keskustella heidän kanssaan maallisista asioistaan ja tapahtumistaan, he heiluttivat käsiään ja sanoivat, etteivät halunneet keskustella eivätkä ajatella niitä. Minä olin pelkästään utelias.

Sanoin: ”Pyhät mummit! Haluaisitteko, että kysyisin teidän puolestanne Jeesukselta mitä tahansa erikoispalvelusta, esimerkiksi, että Hän vierailisi luonanne useammin?” Kun tämän olin kysynyt, he pomppivat ylös alas ja tanssivat riemusta. ”Mitä? Todellako? Ah! Se olisi tosi upea asia! Emme mitään muuta niin haluaisikaan!” Minä kysyin Jeesukselta: ”Minun rakastettu Jeesus! Voisitko vierailla isän ja äidinpuolen isovanhempien kodeissa?” Herra oli vaiti. Kun toistin ja anelin pyyntöä lakkaamatta, Hän vastasi ja sanoin, että Hän voisi tehdä sen. Molemmat isoäitini olivat riemuissaan. He olivat haltioissaan. Ja kunnioittavasti kumarsivat Jeesukselle.

Sanoin Jeesukselle: ”Herra, minä tulen myöhemmin kysymään mummeilta, oletko vieraillut heidän kodeissaan vai etkö.” Jeesus nauroi ja sanoi: ”Olkoon menneeksi, sinulla on äitisi itsepäisyyys.” Niinpä minä vastasin: ”Se on totta, Herra! Äitini kasvatti minut näin ja hän antoi minulle salaisen tehtävän, jossa minun tulee kysyä Sinulta erikoispalvelua.” Herra ja minä nauroimme ääneen.

Muut mummien naapurisielut tulivat ja todistivat, kuinka Herra vieraili mummieni luona. He olivat kateellisia vierailusta. Iloisesti sanoin mummeilleni: ”Pyhät! Minä pyydän, että Herra kävisi luonanne useammin.” Molemmat mummit hyppivät ilosta kun kuulivat sanani.

Huhtikuun kymmenes, sunnuntai- ilta 2005

”Kaiken on Isäni uskonut minun haltuuni. Poikaa ei tunne kukaan muu kuin Isä eikä Isää tunne kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa. ”(Mt. 11:27)

Uinti Kristallinkirkkaassa Valtameressä

Kim, Joo-Eun: Kutsuen minua lempinimelläni rakastettu Jeesus kutsui ja pyysi minua: ”Pisama, haluaisitko lähteä kanssani taivaaseen? ” Minä vastasin heti: ”Kyllä, Jeesus!” Kun tartuin Herran käteen, me saavuimme Taivaan Portille. Sisäänkulkua vartioivat enkelit avasivat portit apposen auki, kun näkivät meidän tulevan heitä kohti. Herra vei minut Kristallimerelle. Nyt sain itse todistaa mistä olin muilta kuullut. Nyt minulla oli tilaisuus nähdä tuo kuuluisa Kristallimeri henkilökohtaisesti. Meri oli kuin jalokivi. Kun Sisar B. oli saapunut aiemmin, hän oli läiskyttänyt vettä ja uinut. Hän ja Yeh Jee olivat pitäneet hauskaa. Yeh Jee oli diakonissa Shin tytär. Rakastin vettä, mutta en tiennyt kuinka uidaan.

Aluksi arkailin astua Kristallimereen. Se oli uutta minulle. Herra havaitsi sen ja sanoi: ”Pisama! Älä pelkää! Katso Yeh Jeetä ja Yoo-Kyungia. He uivat hyvin, eivätkö uikin? Älä huolestu. Haluaisitko uida Minun kanssani? Pidä kiirettä!” Jeesus tarttui käteeni ja ohjasi minut merelle vastusteluistani huolimatta. Kun Herra tarttui käteeni, pelkoni helpotti, mutta ei kokonaan.

Sain lisää itseluottamusta, kun Herra opetti minut uimaan. Kun vähitellen opin, tunsin upeaa oloa. Sain vuorotellen käsistäni työntövoimaa. Herra piti käsistäni ja potkin jaloillani. Leikin ja läiskyttelin vettä iloissani. Herra onnitteli: ”Hyvä on! Teet sen upeasti! Hyvää työtä!” Kun uin Herran kanssa, Yoo-Kyung ja Yeh Jee vilkaisivat, mitä olin tekemässä. He nauroivat huvittuneina vähän aikaa. Kun he uivat, Yoo-Kyung huuteli: ” Joo-Eun! Olet vähän myöhässä! Mutta olkoon! Älä pelkää! Jatka samaan tahtiin!” Yeh Jee huuteli: ” Sisar Joo-Eun! Se olen minä, Yeh Jee!”

Yeh Jee näytti hyvin kauniilta uidessaan. Hän piti aina hohtavaa hiussidettä päänsä ympärillä. Maan päällä ollessaan hän oli hirvittävän sairas. Hänen mahansa oli täynnä vettä ja kasvonsa aina kalpeanvalkoiset. Kemoterapia oli vienyt hiukset. Hän oli aina surullinen. Kuitenkin Yeh Jeen ulkonäkö oli taivaassa aina erittäin kaunis, kauniimpi kuin minkään satukirjan prinsessoilla.

Kristallimeri oli niin puhdas, että se hohti valoa itsestään. Se oli aivan ihmeellinen. Huomasin yhden uniikin asian: meren pohjalla oli kuusikulmion muotoisia linjoja. Kunkin kuusikulmion sisällä oli yhdet Herran Kirkon jäsenen kasvot! Kasvokuvat oli kaiverrettu heksagonien sisään. Kun pidimme hauskaa, kun ilmensimme kaikkein hassuimpia kasvojen ilmeitämme, ne kaapattiin ja kaiverrettiin kuusikulmioihin. Ne näyttivät tosi todenmukaisilta, kuin passikuvilta. Olin niistä yllättynyt. Kysyin Herralta:

”Jeesus, miksi Herran Kirkon jäsenten kasvot on kaiverrettu Kristallimeren pohjaan?” Herra vastasi: ”Minä kaiversin ne. Herran Kirkon jäsenet tekevät minun niin onnellisiksi. Tein ne kun olin tuntenut itseni niin ilahtuneeksi. Miltä ne sinusta tuntuvat? Tekevätkö niiden näkeminen sinut onnelliseksi?” Vastasin kovalla äänellä: ”Kyllä, Herra!”

Minulla piti kiirettä uida Herran kanssa. En ollut ikinä kokenut mitään tällaista koko elinaikanani. Sisar Yoo-Kyung vierailee taivaassa joka päivä ja kun hän palaa, kerskuu aina uineensa Kristallimeressä. Hän ylpeilee äänekkäästi jonkin aikaa ja minä tulen niin kateelliseksi hänelle matkoistaan. Nyt oli toiveeni tullut todeksi. Nyt ymmärrän, miksi hän niin kerskui Kristallimerestä maan päällä. Siinä, uidessa ja leikkiessä tuntee Korkeimman siunauksen. Tosiasiassa saatoin keskustella kaikkien erilaisten kalojenkin kanssa. En ikinä unohda tuota hetkeä, erityisesti puhumista kaloille.

Alkoholi Ja Savukkeet

Kim, Joosef: Sen jälkeen kun omat hengelliset silmäni ovat avautuneet, olen useimmiten yllättynyt toisten ihmisten hengellisestä tilasta. Näen heidät tilansa milloin tahansa: kävellessä, jutellessa. Ei väliä ovatko fyysiset silmäni kiinni vai auki. Herra osoittaa toisten ihmisten hengelliset tilat.

Herra myös opettaa milloin puhua ja milloin vaieta. Hän on teroittanut näiden kahden asian tiukkaa erottamista. Kun oli varomaton, tietämätön, ja puhuin vapaasti, Herra nuhteli minua. Minun oli saatava lupa Herralta mitä pienimpäänkin asiaan. Se oli vaikeaa ja väsyttävää. Kuitenkin samanikäisten lasten kanssa seurusteluun Herra ei koskaan puuttunut.

Herra kertoi, että voisin olla heidän kanssaan ja pitää hauskaa heidän kanssaan, mutta varoitti heidän pettävistä hengistään. Noin keskipäivän aikaan matkalla kirkkoon, satuin kulkemaan ohi erään baarin, joka oli auki. Ihmiset joivat viinoja ja oluita. Heillä oli hauskaa. Epämiellyttävä tupakan ja alkoholin lemu aiheuttivat minulle oksettavan olon. Menin ohi henkeäni pidätellen. Kuitenkin päätin mennä takaisin ja katsoa baarin ulkopuolelta tarkkaan juopuneita ihmisiä. Halusin tutkia hengellisin silmin mitä heidän laseissaan oli ja tarkkailla tilannetta.

Juopuneet pitelivät isoja olutkolpakoita. Olin yllättynyt kun katsoin noita kolpakoita hengellisin silmin. En ollut varma mitä näin ja niinpä tupla-tarkistin avaamalla silmäni laajemmaksi. Olutlaseissa saatoin nähdä kiemurtelevia käärmeitä. Ne näyttivät kuningas- kobrilta. Pienissä terävissä laseissa oli pieniä pistäviä käärmeitä. Näkymä oli kuvottava. En voinut katsella enempää.

Ihmiset eivät välittäneet mistään muusta kuin siitä, että saisivat juoda enemmän. Itse asiassa he näyttivät kilpailevan siitä kuka kykenee juomaan nopeammin tai enemmän. Kun heillä oli ryyppyputki, pienet pistävät käärmeet, jotka näyttivät kuningas-kobrilta, sanoivat: ”Oi kuinka suurenmoinen olo!” Käärmeet värisyttivät häntiään ja menivät alas juoman mukana juomareihin. Jeesus ilmestyi viereeni ja sanoi: ”Joosef! Katso tätä näkymää hyvin tarkkaavaisesti ja paina se mieleesi. Sitten mene ja kerro pastorille, että kirjoittaa sen kirjaansa.” Ihmiset onnittelivat ja huusivat kun skoolasivat lasejaan ja joivat.

Lisäksi näin, kun jotkut ottivat esiin savukkeensa ja sytyttivät ne, he inhaloivat savun ja puhalsivat sitten savun ulos. Kun he puhalsivat savua, sitä tuli myös heidän suistaan ja nenistään. Äkkiä, hetkessä, savu muuttui kobra-käärmeeksi. Käärmeet tulivat ulos sieraimista ja suusta, mutta häipyivät ihmisen sisään tupakoijan inhaloidessa.

Outoa kyllä, kun käärmeet tulivat sisäänhengityksessä uudelleen tupakoitsijan ruumiiseen, käärmeitten ulkomuoto tuli pahanlaatuisemmaksi kuin mitä ne olivat olleet sieraimissa ja suussa uloshengityksen aikana. Kun käärmeet saapuivat uudelleen tupakoitsijan ruumiiseen, käärmeitten kasvojenilmeet muuttuivat pahoiksi. Kun juhlat jatkuivat, tupakoitsijoitten lukumääräkin kasvoi. Vahvan viinan lasit täyttyivät erilaisilla pistävillä käärmeillä ja savukkeista tulevilla käärmeillä. Ihmiset todella joivat ja polttivat käärmeitä. Juhlat olivat oikeat käärmejuhlat. Kun juhlat olivat lopussa, tajusin, ettei niissä ihmiset juoneet ja polttaneet, vaan käärmeet söivät niissä ihmisiä! Näkymä oli niin kuvottava, että se teki minut sairaaksi ja päätin poistua.

Aina kun näen humalaisia ihmisiä kävelevän epätasaisesti, näen erilaisia isoja ja pieniä käärmeitä kiertyneinä juopuneiden ympärille päästä varpaisiin. Juopuneen molemmissa silmissä on kietoutuneena käärme, joka sihisee. Näin myös humalaisen pään päälle kietoutuneen käärmeen, joka vilkaisi minua pahasti samalla sihisten minulle kielellään.

Kun tupakoijat ohittivat minut, savu kierteli ilmassa ja fyysisillä silmillä näin sen harvenevan ja sitten häviävän. Mutta tosiasiassa savu muuttuu käärmeiksi, joka tulee tupakoivan suusta ja välittömästi palaa takaisin tupakoivan ruumiiseen. Kun käärmeet tulevat tupakoivan ruumiiseen, ne eivät enää lähdekään siitä pois, vaan laskevat munansa tupakoijan ruumiiseen ja sen seurauksena enemmän käärmeitä pesiytyy ruumiin sisään. Ajan myötä parvittain käärmeitä majoittuu tupakoijan ruumiisiin.

Ajattelin, että voisin todistaa tällaisia tapahtumia demonisista käärmeistä vain kirkon ulkopuolisessa maailmassa. Kuitenkin, kun jotkut eteläkorealaiset kristityt tulevat kirkkoomme, jotta tulisivat rukoilluksi ja siunatuiksi, moni heistä alkaa kirkua. He kirkuvat ja kaatuvat lattialle ja sihisevät kielillään, kun pastori tulee heidän lähelleen rukoillakseen heidän puolestaan. Olen todistanut lukemattomia tällaisia tapauksia ja yhä todistan tähän päivään asti.

Kun juopot ja tupakoijat puhuvat, saatan kuulla kuinka he puhuvat ikään kuin vääntyneellä kielellä. Heidän sanojensa sointi on vääntynyt. Kun näen ja kuulen heidän puhuvan hengellisillä aisteillani, voin nähdä, että käärmeet olivat sihisemässä ja puhumassa heidän sijastaan. Kun todistan näitä, olen koko ajan säikähtänyt. Kun juoppo oksentaa maahan, voin nähdä kokoon kiertyneitä käärmeitä oksennuksen päällä. Marketeissa, joissa myydään kaikenlaisia alkoholijuomia, saatan nähdä parvittain pistäviä käärmeitä uivan ja tanssivan pulloissa. Kykenen näkemään ne aina.

Demonit Hyökkäävät Jatkuvasti Pastori Kimin Kimppuun

Pastori Kim, Yong-Doo: Siitä on pitkä aika, kun aloin ilman lepoa tämän kirjan julkaisu-projektin, jonka tarkoitus oli paljastaa paholaisen identiteetit. En vain tiedä, miksi edistyminen on ollut niinkin hidasta. Kuitenkin tiedän, että Jeesus ja Pyhä Henki ovat aina suojanneet minua. Tästä huolimatta pahan voimat etsivät jatkuvasti tilaisuutta hyökätä. Loputtomasti, hellittämättömästi. Minä hetkenä tahansa hajamielisyys tai mielen heikkous avaa viholliselle aukon ja vihollinen hyökkää silloin armoa tuntematta. Pahan voimat puukottavat minua terävillä esineillä.

Ellei minulla olisi sisälläni Pyhää Henkeä, en olisi kyennyt saattamaan loppuun kirjasarjaa. Lisäksi ilman Pyhän Hengen apua kirjojen kirjoittaminen olisi ollut mahdotonta. Aika ajoin Herra sallii demonien hyökkäykset testatakseen tai parantaakseen ja vahvistaakseen uskoani. Joka tapauksessa oikea määrä painetta ja testiä ovat tuottaneet monia hengellisiä etuja.

Esimerkiksi eräänä päivänä rukoilin ja kirjoitin samaan aikaan. Olin syvässä keskittyneisyyden tilassa, kun demoni puukotti minua oikean käteni takaosaan jollain terävällä astalolla. Demoni teki sen ohi kulkiessaan. Se tapahtui niin nopeasti, ettei minulla ollut aikaa reagoida mitenkään. Olin usean tunnin ajan kivuissa ja tuskissa ja ne olivat infernaaliset. Verta alkoi vuotaa pistoalueelta. Tiedän, että ihmisten, jotka eivät ole kokeneet tai nähneet tällaisia hengellisiä hyökkäyksiä, on vaikeaa uskoa tällaista tapausta todeksi.

Kysyin Herralta: “Herra! Miksi tämäntyyppiset hyökkäykset tulevat läpi, vaikka Sinä minua suojelet?” Herra oli hiljaa jonkin aikaa. Pitkän hiljaisuuden jälkeen, Herra vastasi minulle: ”Sellaiset hyökkäykset koituvat Kuningaskunnan eduksi ja sinut palkitaan. Sinä et kykene kirjoittamaan erilaisista demonien hyökkäyksistä ennen kuin olet itse kokenut niitä.” Herra sitten kosketteli kipualuetta. Milloin vain olin kirjan kirjoitusprosessissa Herra näyttäytyi minulle elävästi. Hän myös puhui eloisasti minulle. Hän teki niin myös erikoistilanteissa. Oli aikoja, jolloin Hän ei niin tehnyt. Herra oli kertonut minulle, että olin tehnyt syntiä kun olin paljastanut jotain luottamuksellista tietoa jokin aika sitten. Siksi minulla oli vielä paljon opittavaa ja ymmärrettävää. Vielä nytkin voin näillä fyysisillä silmilläkin nähdä joitakin demonien aktiviteetteja. Milloin vain demonit hyökkäävät, ne käyttävät sissitaktiikkaa. Ne ovat ohittavinaan minut läheltä ja kun ovat ohittaneet, heittävätkin keihäällä, joka lävistää ruumiin. Jos ne olisivat kyllin lähellä, ne heittelisivät kiviä koko ajan. Pahojen henkien vahvojen hyökkäysten jälkeen olen saanut kärsiä vakavia kipuja ja kidutusta. Joissakin vakavissa tapauksissa olen kirkuen vajonnut lattialle sietämättömän kivun ottaessa otteeseensa koko ruumiini.

LUKU 5

Taivasvierailu Ryhmämatkana Herran Kanssa

Huhtikuun viidestoista, perjantai 2005

Saarnateksti: ”Rakkaani, koska te siis tiedätte tämän jo ennalta, olkaa varuillanne, ettei jumalattomien eksytys tempaa teitä mukaansa, ettekä lankea pois omalta lujalta pohjaltanne. Kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänelle kunnia nyt aina ja iankaikkisuuden päivään! Aamen.” ( 2. Pt. 3:17-18).

Jeesus Rankaisi Isääni

Kim, Joosef: Kun palasin kotiin koulusta, kuulin isän ja äidin riitelevän jostakin, jota olin luullut triviaaliseksi asiaksi. Kuuntelin tarkkaavaisesti viereisestä huoneesta. He riitelivät palveluajan vaihtamisesta. Ei ole ehkä minun paikkani kommentoida, mutta taistelu triviaali-asioista on häpeällistä ja tunsin surua heitä kohtaan.

Aikuiset ovat outoja. Yleisesti ottaen isälläni ja äidilläni on upea suhde, mutta pahat siemenet voivat kasvaa. He kastelevat pahaa siementä kärsimättömyydellä ja pian he jo taistelevat kuin olisivat tuhoamassa toisiaan. En ymmärrä. Ihmettelen onko muillakin vanhemmilla, jotka ovat Herran palveluvirassa, samoja ongelmia. Se alkaa siten, että he ensin kommentoivat muutamalla kielteisellä sanalla toinen toisiaan ja sitten alkaa erimielisyys. Kun keskustelu jatkuu, heidän äänensä nousee. Vaikka heidän hengelliset silmänsä ovat auki, luulen että fyysinen lihallinen taistelu on vääjäämättä edessä. Pikkusiskoni Joo-Eun ja minä joskus riitelemme mekin.

Juoksin heti äidin ja isän luo ja huusin: ”Seis! Miksi käyttäydytte kuin pikkukakarat? Jeesus katselee riitelyänne, Hän seisoo aivan vierellänne! Herra näyttää vaivautuneelta. Jos jatkatte riitelyänne, minä lähden kotoa tällä hetkellä!” Olin räjähtämäisilläni vihasta. Mutta Herra vinkkasi minulle, että olisin kärsivällinen. Vajosin polvilleni sängyn viereen ja laitoin pääni sängylle. Suljin silmäni, kun vanhempani seisoivat vierelläni katselemassa. Jeesus komensi isää ja äitiä polvilleen tekemään parannusta ja katumaan. Vanhempani ovat aina kovin kuuliaisia Herran Sanaa kohtaan. Heillä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin totella Hänen komentoaan. Kasvojen ilmeistä päätellen Jeesus ei ollut perin hyvillään. Hän oli tuonut mukanaan pitkän kepin, joka tuntui ulottuvan taivaaseen asti. Se oli tosi pitkä. Sitten Hän komensi isääni menemään makaamaan mahalleen kasvot lattiaan. Heti kun isäni oli laskenut kasvonsa lattiaan, Jeesus käytti keppiä ja iski sillä isän niskaa ja selkää. Herra keskittyi kahteen spesifiseen alueeseen. ”Pastori Kim, tee parannusta, kadu! Pastori Kim, lopeta jääräpäisyytesi, muuta luonteesi! Pastori Kim! Älä anna temperamenttisi räjähtää!” Minä sanoin: ”Isä! Jeesus kurittaa sinua. Sinun on tehtävä parannusta ja kaduttava paljon.” Isäni huusi: ”Herra! Minä ansaitsen rangaistuksen: lyö minua lakkaamatta! Lyö kovempaa!”

Jeesus oli päättänyt ojentaa ja korjata pastorin pahoja tapoja. Tällä kertaa Jeesus löi isää kullanvärisellä ruoskalla. Hän löi noin 10 kertaa. Isä ei niistä juurikaan kipuja saanut. Tämän jälkeen Herra toi ison kepin ja alkoi huitoa isän selkää. Isä itki ja huusi. ”Herra! Olen kovin pahoillani! Anna minulle anteeksi! Minä yritän korjata tapani, mutta se on vaikeaa. Herra minä ansaitsen tulla ankarasti rangaistuksi. Ojenna minua kovempaa!”

Yksi asia näytti minusta oudolta. Äitinikin oli polvillaan ja teki parannusta ja katui. Kuitenkin Jeesus pikemminkin kehotti äitiä kuin rankaisi tätä. Herra oli rankaissut vakavasti vain isää. Välittömästi ollin utelias tietämään, mitä isän suojelusenkeli mahtoi puuhata. Hän vain katseli isän kuritusta. Enkeli näytti vähän hämmentyneeltä seisoen parin metrin päässä Jeesuksen selän takana. Isä Jumala oli murheissaan tämän päivän tapahtumasta. Hän ojensi äkkiä suunnattoman kätensä ja osoitti sillä pastoria. Syvällä, kaikuvalla äänellä Isä Jumala puhui: ”Pastori Kim! Sinulla on huono luonteenlaatu!” Isä Jumala varoitti isää. Koska sekä perheemme että kirkkomme seurakunta oli Jumalan erityisen huomion kohteena, pienimmätkin syntimme riittivät saamaan Jumalan reagoimaan.

Isäni hautasi päänsä sänkyyn ja itki. Jeesus istui lähellä isää. Näytti kuin isäni pää olisi Herran polvien välissä. Kun itkin, anelin: ”Jeesus! Jeesus! Anna anteeksi isälleni! Lopeta hänen lyömisensä. Anna anteeksi hänelle. Minä pyydän anteeksi hänen puolestaan.” Silloin Herra lopetti isän rankaisemisen. Hän alkoi hellästi taputella häntä, päätään ja ruumistaan. Herran äänensävy vaihtui, siitä tuli pehmeä ja rohkaiseva. ”Pastori Kim, huomio! Miksi sinä käyt aina niin kuumana?”

Huoneen toisella laidalla oli useita sian näköisiä demoneita. Ne seisoivat ja katselivat meitä. Ne olivat vahingoniloisia ja huusivat: ”Oh! Siinä näette! Miksi yritätte pidätellä vihaanne? Teidän pitäisi vihastua useammin ja enemmän!” Isä Jumalakin oli pahastunut. Mutta kun Jeesus muuttui ystävälliseksi, Isä Jumalakin tuli ja taputteli pastorin päätä isolla kädellään ja sanoi: ”Älä reagoi sillä tavalla ikinä enää! Mene kirkkosi temppeliin usean tunnin parannus-katumukseen.” Jeesus pani äidin käden isän käden päälle ja Hän sovitti heidät. Isäni ja äitini pyysivät toisiltaan anteeksi.

”Pehmeä vastaus kääntää vihan pois, mutta vihaiset sanat yllyttävät vihaan. ” (Sananalaskut 15:1)

”Vihaa täynnä oleva yllyttää riidan, mutta hän joka on hidas vihaan, tyynnyttää riidan.” (Sananlaskut 15:8)

”Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö, älköön aurinko laskeko vihanne yli. Kumpikaan niistä ei anna Paholaiselle sijaa.” (Ef. 4:26-27)

Käärmeen Ruumis hyppynaruna

Kim, Joo-Eun: Kun havainnoin isäni ja äitini riitelyä hengellisin silmin, minä näin kirkkomme olevan kahden ison olennon välissä, jotka pyörittävät hyppynaruna käärmettä. Toinen otus piti käärmettä päästä ja toinen piti sitä hännästä. He heiluttivat käärmettä ja Herran Kirkko oli siinä keskellä. Herran Kirkon jäsenet hyppäsivät, kun käärme viuhahti heidän jalkojensa alta. Jokainen seurakuntalainen hyppäsi, hyppy edusti koettelemusta, ja ne jatkuivat. Isä ja äiti hyppivät joukon etunenässä. Kun he hyppäsivät, käärme osui heihin. Heti kun vanhempani kaatuivat, käärmettä pyörittävät olennot huusivat ja riemuitsivat: ”Oh! Totta, Pastori Kim lopulta kaatui! Olemme vahvoilla. Pyöritetään lujempaa! Nyt kun pastori on kaatunut, seurakunnan pitäisi olla pikku juttu. Jäsenet kaatuvat yksi kerrallaan. ” Sitten olennot alkoivat pyörittää käärmettä entistä nopeammin.

Mutta kun isä ja äiti olivat tehneet parannuksen ja katuneet, he alkoivat hyppiä nopeammin ja uudella voimalla. Tosiasiassa heillä oli sekä enemmän energiaa että olivat nopeampia kuin aikaisemmin. Sen jälkeen kun olemme tehneet parannuksen synneistämme , Hän ennallistaa meidät ja Hän lataa suuremmalla voimalla. Näkemäni tapahtuman jälkeen Herra ja perheeni kokoonnuimme ja istuimme isoon makuuhuoneeseen. Jeesus taputteli äitini huulia ja sanoi: ”Minun Rakas Morsiameni, Kang, Hyun–Ja! Suusikin on myös ongelma.” Sitten Herra taputteli äitini huulia muutamia kertoja: ”Koska hengelliset silmäsi on avattu, sinun pitäisi olla uudistunut. Sinun uudistumaton persoonasi on ongelma. Sydämeni on ahdistunut. Minun täytyy saada taivaassa raitista ilmaa.” Sitten Hän katosi.

Puberteettidemoni

Rva Kang, Hyun-Ja: Kun olimme tehneet sovinnon mieheni kanssa, tyttäreni, Joo-Eunin temperamentti alkoi kuohahdella. En tiennyt syytä siihen. Ehkä jotain oli sattunut koulussa. Hän oli sulkeutunut ja haluton puhumaan. Juuri hetki sitten koimme sellaisia siunauksen hetkia, mutta nyt en tajunnut, kuinka taas olimme näin helposti emotionaalisia. Sanoin: ”Joosef, katsohan siskoasi, Joo-Eunia! Katso mitä hänen sisällään on !” Heti kun olin kehoittanut Joosefia, pastori puhui: ”Hänen sisälleen ei tarvitse enää katsoa, siellä on puberteetin demoni sisäpuolella!” Epäillen sanoin: ”Ei, mahdotonta! En usko, että sellaista demonia kuin puberteetin demoni on olemassakaan. ”

Mutta Joosef huusi kiihtyneenä: ”Isä! Pastori! Kuinka tiesit sen? Olet oikeassa! Joo-Eunissa on puberteetti-demoni. Se tekee hänestä sulkeutuneen ja oikullisen.” Joosef oli innoissaan uudesta havainnostaan.

Kun kuulin tästä uudesta näystä, en silti voinut uskoa siihen. Me yleensä tunnemme, että puberteetti kuuluu normaaliin kasvutapahtumaan kohti aikuisuutta. Se on yksi nuoruuden vaihe, jonka jokainen käy läpi. Siinä vaiheessa alkaa nuoren kiinnostus vastakkaisesta sukupuolesta ja ihmettely rakkauden löytymisestä. Oletin, että se oli normaali vaihe kasvuprosessissa kohti aikuisuutta. Puberteetti-demoni? En voinut ymmärtää sellaista.

Joosef tuijotti Joo-Eunin ruumista tarkasti. Kun hän katsoi tämän sisään, demoni esittäytyi valkopukuiseksi nuoreksi, lyhyttukkaiseksi tytöksi naamioituneena, ja oli syyllinen hänen oikkuiluunsa. Lisäksi demoni oli samannäköinen kuin Joo-Eun. Tämä demoni teki hänet ärtyisäksi ja sai valittamaan joka asiasta. Sen lisäksi demoni teki hänet sulkeutuneeksi, tottelemattomaksi ja sai hänet tuijottamaan pahalla tavalla. Mitä hän tekikään, demoni muutti joka tilanteen ongelmaksi ja esteeksi. Yksimielisin sydämin rukoilimme ja keskityimme Joo- Euniin. Paha henki lähti ja Joo-Eun tuli omaksi itsekseen.

Huhtikuun kuudestoista, sunnuntai 2005

Saarnateksti: ”Ihmisten sydämet huutavat Herran puoleen! Tytär Siionin muuri! Anna kyyneltesi vuotaa virtana päivät ja yöt, älä suo itsellesi lepoa, älkööt silmäsi ummistuko! Nouse, huuda ja valita yöllä, kun vartiohetket alkavat. Vuodata sydämesi kuin vesi Herran kasvojen eteen! Kohota kätesi Hänen puoleensa pienten lastesi elämän puolesta, jotka nääntyvät nälkään kaikkien katujen kulmissa. ” (Val. 2: 18-19)

Helvettivierailu Ryhmänä

Pastori Kim, Yong-Doo: Aloitimme rukousrallin odottamatta; sitä ei suunniteltu. Kaikki kirkon pyhät tulivat mukaan siihen. Herra sanoi: ”Koska te kaikki haluatte hengellisten silmienne avautumista, minä otan teidän kaikki ryhmänä helvettiin tänään. Ne, joiden hengelliset silmät ovat auki, voivat nähdä ja aistia, mutta muut vain aistia. Helvetti on hyvin vaarallinen paikka, mutta älkää olko pelokkaita tai hermostuneita. Seuratkaa minua ja keskittykää minuun.” Herra kulki Joosefin edellä, sitten tulin minä, vaimoni Kang, Hyun-Ja, Joo-Eun; Sisar Baek, Bong- Nyo; Lee, Yoo-Kyung, Haak-Sung; diakonissa Shin; Lee Kyung-Eun. Me kaikki seurasimme Herraa.

Me kuljimme läpi galaksin ja tulimme pimeän spiraalinmuotoisen tunnelin sisään. Kun astuimme sisään pimeään tunneliin, Herra järjesti meidät tiukkaan jonoon ja kertoi, ettemme jättäisi mitään aukkoja toinen toistemme välille. Herra kertoi, että pitäisimme käsiämme edellä olevan käsissä. Hän sanoi: ”Ihmisten ottaminen ryhmänä helvettiin ei ole mikään tavallinen tapahtuma.” Sitten Hän varovaisesti johti meitä.

Kun olimme menneet pimeän tunnelin läpi, näimme selvästi kaksi eri tietä. Oikea johti taivaaseen ja vasen helvettiin. Me kävelimme kohti helvettiin menevää tietä. Oli kylmä. Outo voima aiheutti vilunväristyksiä. Se oli hirveä tunne.

”Sisäänkäynti Helvettiin” oli kirjoitettuna opastimeen. Kun tulimme sen lähelle, Jeesus käski, ettemme saa antaa käsiemme irtaantua toisistaan. Hän toisti vaatimuksensa pitää kiinni toistemme käsistä lujasti eikä päästää niitä erilleen. Kun Herra puhui, ne kirkon jäsenet, jotka eivät olleet käyneet helvetissä, olivat hyvin hermostuneita. Heidän olonsa tuntui epämukavalta kun he kävelivät eteenpäin. Sisar Baek, Bong-Nyo; Haak-Sung; Yoo-Kyung ja Joo-Eun jo olivat käyneet helvetissä ja he näyttivät olevan rauhallisia käynnin aikana. He toimivat tilanteessa varmasti.

Helvetti Joosefin Silmin

Kim, Joosef: Helvettiin vievä tie oli kuvaamattoman leveä. Helvettiin käveli lukematon määrä ihmisiä. Näytti siltä kuin he eivät olisi halunneet mennä, mutta jokin voima pakotti heidät vain jatkamaan matkaansa alas helvettiin. Valtavan leveä tie alkoi vähitellen kaventua. Tosi asiassa se kapeni niin, että tuotti vaikeuksia edes kävellä sitä.

Tie kapeni niin, että oli hädin tuskin tilaa kävellä sitä. Sen seurauksena moni ihminen alkoi pudota jyrkänteeltä. He kirkuivat pudotessaan pää edellä. Jokainen teki kaikkensa, että pysyisi polulla. Jotkut tarrasivat toisiin ihmisiin, joko edessä tai takana oleviin, yrittäessään tasapainotella. Kuitenkin hekin lopulta putosivat. Molemmin puolin kapeaa tietä monet putosivat. Kun katselin näkymää, pelästyin ja ihoni tuli kananlihalle. Saatoin kuulla tulen äänen kapean tien alapuolelta. Se kuulosti sytytettyjen soihtujen liekeiltä. Liekkien sisältä kuulin ihmisten kirkunaa. ”Pelastakaa meidät! Kuumaa! Erittäin kuumaa!” Heidän avunhuutonsa kaikuivat selvästi korvissamme. Liekit alkoivat nousta kapean tien laidoille. Palavan lihan haju oli hyvin inhottavaa. Liekkien keskeltä saatoin kuulla ihmisten kirkuvan: “ Auttakaa minua!! Kuumaa! Hyvin kuumaa!” Heidän avunpyyntönsä kaikuivat kuuluvasti korviimme. Liekit alkoivat ympäröidä kapeaa tietä ja aloimme pelätä. Emme voineet jatkaa. Kuulimme kuin pommien räjähdyksiä, mutta myöhemmin näimme, että tulivuori räjähteli. Ne räjähdykset, jotka kuulin, tulivat tulivuoresta. Näin monia alastomia ihmisiä hyppimässä ylös alas polttavissa liekeissä. Oli vaikeaa kuvata sitä piinaa mitä he kärsivät. Musta savu ja lämpö nousivat ja kirjaimellisesti koskettivat meidänkin ruumiisiimme. Kun näkymämme pimeni, epäröimme kulkea eteenpäin. Herra kehotti meitä koko ajan olemaan varovaisia. Kun Hän hitaasti johti meitä eteenpäin, Hän selosti yksityiskohtia myöten, mitä kulloinkin tapahtui. Ja joissakin tapauksissa Hän johdatti paikkoihin, joista Hän ei antanut mitään selitystä.

Helvetin Matopaikka

Kun astuimme varovasti eteenpäin, askel kerrallaan, joku kirkui: ”Ahhhh! Mitä se on?” Ihmiset, joiden hengelliset silmät olivat auki, saattoivat nähdä kaiken, kun taas toiset vain aistivat muuten, mitä tapahtuu. Me kuljimme halki alueen, missä asusti lukematon määrä matoja. Niitä oli isoja ja pieniä kaikkialla. Ne alkoivat kiertyä säärtemme ympäri niin kuin käärmeet. Vähitellen ne ryömivät ylös kohti päitämme. Niitä oli kaikkialla. Niitä oli läjinä, jotka tuntuivat vuorilta. Ne hakeutuivat koloihin ja onkaloihin. Olipa kolo kuinka kapea tai pieni tahansa, ne tunkivat niihin. Helvetin madot olivat näöltään vielä inhottavampia kuin käärmeet maan päällä. Kun koimme madot, me kaikki huusimme paniikissa. Jokainen oli huutanut tai sanonut ainakin yhden kommentin niiden johdosta: ”Minua inhottavat madot eniten !!Ahhhhh! Kaikista eniten vihaan matoja, vihaan…” Juuri silloin pastori sanoi äänekkäästi. ”Joosef!! Peräsuoltani kutisee. Voitko katsoa?” Katsoin ja sanoin: ”Pastori! Valtava mato ryömii peräaukkoosi!” Pastori huusi paniikissa. ”MITÄ! Mitä minun nyt olisi tehtävä? ” Minä sanoin: ”En ole varma. Miksi et yritä tarttua siihen ja kädelläsi ja vedä sitä ulos? ” Mutta pastori vastasi: ”Mutta kun en näe mitään!”

Muut kirkon jäsenet taistelivat kukin matojensa kanssa kun seurasimme Herraa. Kun Jeesus oli tarkkaillut meitä hetken, Hän sanoi: ”Herran Kirkon pyhät! Teillä on sisällänne Pyhä Tuli. Huutakaa ‘Pyhä Tuli’ äänekkäästi. Kun huudatte Pyhää Tulta, kaikki madot palavat”. Me kaikki huusimme äänekkäästi:”Pyhä tuli!” Madoista tuli tuhkaa. Joskus huusimme yhtäaikaa. Mutta kävellessämme itse kukin huusimme aika ajoin ”Pyhä Tuli!” Pyhän Hengen tuli syöksyi ulos ruumiistamme ja tappoi kaikki madot ympäriltämme. Madot eivät antaneet periksi helpolla. Niiden hyökkäystoiminta jatkui hellittämättä. Minulla ei ollut aavistustakaan, mistä nuo kaikki madot tulivat. Enkä ymmärtänyt sitäkään, miksi ne tulivat jatkuvasti meitä kohti. Me olimme tympääntyneitä ja väsyneitä niiden loputtomiin hyökkäyksiin. Tunnin kuluttua olimme hädin tuskin päässeet matoalueen ulkopuolella.

Valkoisten Toukkien ja Matojen Paikka Helvetissä

Jälleen kerran Herra johti meidät hiukan syvemmälle helvettiin. Me kaikki olimme hermostuneita. En osaa sanoa pitkänkö matkan kävelimme. Joo-Eun huusi ensimmäisenä: ”Ahhhh!” Paikka oli täynnä toukkia ja matoja. Oh! Inhottavaa! Niiden määrä ylitti kaikki mielikuvituksen rajat. Tajusin, että niitä oli lanteillemme asti.

Heti kun toukat ja madot havaitsivat meidät, ne pitivät meitä ruokanaan. Ne kerääntyivät ympärillemme ja alkoivat pistellä meitä. Kiljuimme ja viskoimme niitä pois. Hypin ylös alas ja tallasin ötököitä. Vaikka me tallasimme niitä, ne eivät hellittäneet. ”Niitä on liikaa.” Tappelimme niiden kanssa pitkään, mutta lopulta väsyimme ja annoimme periksi. Kun katselimme toisiamme, päämme olivat matojen peitossa ja ne alkoivat pistellä meitä.

Tunne siitä, että toukat ja madot kiemusivat ruumiillamme oli kammottava. Lisäksi ne kiemurrellessaan pistivät meitä. Niiden hampaat olivat kuin hammasrattaat, teräviä ja pieniä. Kun ne hyökkäsivät ne purivat palan lihaa. Raavimme itseämme ja kivuliaat pistot jatkuivat. Niiden pistojen kuumuus oli sietämätön, se pani meidän raapimaan itseämme vielä enemmän.

Äitini inhosi hyönteisiä. Kun katsoin äitiäni, hän kirkui hysteerisesti: ”Ohh! Hyönteisiä vihaan eniten! Vihaan matoja, mutta näitä toukkia eniten! Mitä minun pitäisi tehdä?” Näytti siltä, että äitini inhosi eniten hyönteisiä yleensä. Meillä meni monta tuntia nyppiessämme toukkia ja matoja irti ruumiistamme.

Käärmeitten Ja Tuhatjalkaisten Paikka Helvetissä

Kun kiljuimme ja tappelimme matojen kanssa, Jeesus käveli kohti toista paikkaa. Hän johti, me seurasimme. Ihmettelimme ja olimme uteliaita näkemään, mihin Hän meidät seuraavaksi johtaakaan. Olimme kuitenkin peloissamme. Tien reunalla ei ollut muuta kuin pitkä jyrkkä pudotus. Meidän on täytynyt kulkea jyrkänteen reunalla. Vihaiset liekit roihusivat pohjalta. Liekit olivat niin laajoja, niin että pelkäsimme niiden nielevän meidätkin. Varovaisesti kaikkialle kurkistelleen etenimme hitaasti. Jonkin aikaa käveltyämme tunsin, että meihin kietoutui nopeasti jokin. Sitten se armotta pisti niskaani.

Tämä paikka oli täynnä erilaisia käärmeitä ja tuhatjalkaisia. Niitä oli keko toisensa jälkeen. Olimme niin peloissamme, että aloimme kävellä takaperin, mutta ne lähestyivät meitä. Käärmeet ja tuhatjalkaiset kiertyivät sääriimme, reisiimme, niskoihimme. Kun käärme kiertyi erään jäsenen niskan ympäri tiukasti, henkilö oli tukehtua. Tappelimme niitä vastaan. Ne purivat ja repivät meitä. Väsyimme taistelussa totaalisesti. Vaikka olimme energiamme tuhlanneet ja näännyksissä, jatkoimme huutoa: ” Pyhä Tuli!” yhä uudelleen ja uudelleen.

Toiseksi Korkea-Arvoisin Paholainen

Nappaa Pastorin Pois

Kun Herra katsahti ja näki meidät rättiväsyneiksi, Hän rohkaisi meitä: ”Pitäkää pintanne, kallisarvoinen lauma!” Sitten Hän johti meidät toiseen paikkaan. Kun Jeesus johti meitä kohti toista paikkaa, helvetin toiseksi arvokkain Paholainen tuli ja nappasi pastorin pois. Olimme kaikki ällikällä lyötyjä: ”Jeesus! Jeesus! Jotain hirvittävää on tapahtunut! Kuningaspaholainen on napannut pastorin pois! Kiiruhda, pelasta hänet! Mikään ei ole Sinulle, Herra, mahdotonta!” Sen jälkeen kun olimme vedonneet Herraan, Hän sanoi: ”Älkää huolehtiko. Tarkastelkaamme tilannetta hetki. Katsotaanpa, mitä Paholainen aikoo…”

Kun Paholainen huusi: ”Lopultakin olet tullut helvettiin! Kuinka kauan olenkaan sinua odottanut? Minä kostan kaikkien niiden päivien puolesta, joina sinä kukistit meidät. Tänään on minun kostoni päivä. Pastori Kim, sinä olet ongelma!” Paholainen riisui kaikki hänen vaatteensa.

Paholainen toi esiin pelottavan terävän puukkonsa ja alkoi nylkeä sillä pastoria. Kun hengelliset silmänsä avatut kirkon jäsenet sen näkivät, he alkoivat huutaa paniikissa. ”Ahhhh! Jeesus! Pelasta äkkiä pastori!”

Jeesus katseli vaitonaisena tapahtumaa. Paholainen ei ollut tietoinen läsnäolostamme. Kun Paholainen puukotti ja nylki pastorin ruumiin lihaa, se puhui itsekseen, mutisten hävyttömyyksiä. Pastori huusi: ”Hei! Paholainen! Herra suojelee minua enkä tunne mitään kipua! Sinun kidutuksesi on hyödytöntä ja turhaa!” Olin säikähtänyt ja kysyin pastorilta: ”Isä! Pastori! Etkö tunne kipua?” Pastori vastasi: ”Joosef, tunnen pistelyä. Se tuntuu hyvältä aivan päästä varpaisiin asti.”

Pastori jatkoi huutamistaan: ”Hei! Paholainen! Sinä hoidit alueitani, joita kutitti. Onko tuo parasta mitä voit tehdä? Minulla on sisässäni Kolmiyhteinen Jumala. Ei merkitse mitään kuinka paljon yritätkin aiheuttaa kipua minulle, se ei vaikuta mitään. Paholainen! Hahahaha! Minulla ei ole lainkaan kipuja! Tosiasiassa tunnen oloni virkistyneeksi.” Pastori näytti nauttivan kokemuksestaan.

Sisar Baek, Bong-Nyo: Toiseksi rankattu paholainen oli nylkemässä pastorin elävänä. Sitten paholainen otti häneltä päänahan. Kykenin näkemään vain luurangon ja luut. Kun näin pastorin ulkomuodon, ajattelin mielessäni, että näkymä oli kauhea. Mutta myös ratkiriemukas ja aloin nauraa kontrolloimattomasti. Ja vaikka pastori oli nyljetty elävänä ja hänen päänahkansa oli poistettu, hänkin nauroi ja heitteli vitsejä paholaiselle.

Pastori kysyi: ”Jeesus! Miltä minä näytän? Sisar Baek, Bong-Nyo? Olenko komea?” Minä kysyin: ”Entäs sinä? Miltäs nyt tuntuu, pastori?” Luurankona pastori vastasi: ”Koko ruumiini tuntuu virkistyneeltä! Olen kivuton. Itse asiassa minua kutittaa.” Pastori puhkesi isoääniseen nauruun.

Jeesuskin nauroi ja sanoi: ”Pastori Kim, sinä se osaat huvittaa helvetissäkin.” Rukousrallin jälkeen minä sanoin pastorille: ”Pastori! En katsonut alas enkä nähnyt sinun yksityisiä osiasi.” Pastori vastasi: ”Hei! Älä sano noin!” Rouva Kang, Hyun-Ja ja me kaikki muut nauroimme hysteerisesti!

Hirviökihokki

Kim, Joosef: Kesken pastorin kidutusta, Jeesus osoitti toista paikkaa ja kehotti kaikkia katsomaan tarkasti. Se näytti kielekkeen reunalta. Kielekkeellä seisoi alastomia miehiä ja naisia yhteen ahtautuneina. Se oli niin tiheäksi ahtautunut ihmisjoukko, että mitään tilaa ei ollut kenenkään ympärillä. He eivät kyenneet ottamaan askeltakaan. Kielekkeellä seisovat ihmiset alkoivat pudota yksi kerrallaan. He kirkuivat pudotessaan. Peloissaan he kaikki tarttuivat toisiinsa, rimpuillen niin etteivät putoaisi. En voinut katsella enempää vaan käännyin pois.

Jeesus selitti, että nuo ihmiset eivät olleet palvelleet Jumalaa uskollisesti eikä kunnolla. He olivat tehneet huorin monta kertaa. Jyrkänteen pohjalla heitä odotti jättiläismäinen simpukka, joka oli vuortakin suurempi. Kun ihmisiä tippui se avasi ja sulki suunsa. Heti kun ihmiset putosivat sen suuhun, se nieli heidät. Kun se avasi suunsa, saatoin nähdä siinä monia teräviä hampaita. Ne olivat pienehköjä ja niitä oli suu täynnä. Ylä- ja alahampaat toimivat lomittain ryhmittyneinä kun suu sulkeutui tiukasti. Niinpä kun ihmiset tippuivat suuhunsa ja suu meni kiinni, terävät hampaat murskasivat ihmisten ruumiit. Ne näyttivät kuin lihanmureuttajan läpi menneiltä. Kivunhuudot suljetun simpukan suusta olivat vielä hirvittävämpiä kuin putoavien huudot. Muistan kuinka jokin aika sitten näin TV:stä kärpäsloukun nimeltään ”Kihokki”. Kasvi metsästää kärpäsiä ja tuhoaa ne. Se, mitä näin TV:stä silloin, oli samaa mitä nyt näin helvetissä.

Pelko alkoi kuluttaa minua kun katselin järkyttävää näkymää. Jeesus sanoi: ”Rakas laumani Herran kirkosta, miltä helvetin olemassaolon todistaminen tuntuu? Te olette sinnikäästi vaatineet päästä vierailemaan helvetissä. Minä olen henkilökohtaisesti opastanut teitä ja näyttänyt teille helvetin. Tästä lähtien, otan teidät tänne useammin. Koko maailmassa on harvinaista saada tehdä ryhmämatkaa helvettiin. Me alamme nyt lähteä pois helvetistä niin että ottakaa käsistänne kiinni ja seuratkaa Minua varovaisesti.” Kun Jeesus oli lopettanut puheensa, pastori palasi luoksemme normaalin näköisenä. Me seurasimme Jeesusta ja aloimme poistua helvetistä. Herra sanoi: ”Jos mielenne harhailee tai katseenne irtautuu Minusta, olette vaarassa. Älkää kadottako Minua näkyvistä! Pysykää ryhmässä ja seuratkaa Minua! ” Me kävelimme lähekkäin ja varoen, kun poistuimme helvetistä. Me jätimme helvetin.

Huhtikuun seitsemästoista, sunnuntai- ilta 2005

Saarnateksti: ”Sisältä, ihmisen sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahnehtimiset, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuopuus, jumalanpilkka, ylpeys ja mielettömyys. Kaikki tämä paha lähtee sisältä ja saastuttaa ihmisen. ” (Mk 7:21-23)

Pastori Kim, Yong-Doo: Näiden päivien aikana Herra puhui minulle usein unissa ja visioissa. ”Pastori Kim! Sinä et ole rukoillut tarpeeksi näinä päivinä! Sinun täytyy rukoilla vähän useammin ja palavammin!” Herra ei salli meidän olevan vailla rukousta. Mitä hyvänsä aiomme tehdä, sen perustuksena on aina oltava rukous – tätä Herra painotti minulle. Olin ajatellut lopettavani saarnan pikkuisen varhaisemmin tänään ja meneväni levolle, mutta Herra johti minut täysin eri suuntaan.

Vaikka fyysinen ruumiini tuli sietämättömän väsyneeksi, Herra lähestyi meitä tosi erikoisella suunnitelmalla. Mehän olemme aina hyvin kiitollisia ja haltioissamme, kun Herra yllättää meidät lahjoillaan. Herra johdattaa tai luo olosuhteita, jotka ovat meille ennakoimattomia ja Hän jatkaa meidän pitämistämme hämmästyksen tilassa. Rukouksen ja Apostolinen uskontunnustuksen välityksellä jumalanpalveluksen alussa ja voimallisen jumalanpalveluksen kautta Herra tekee meistä tulipalloja.

Palvonta tulessa tuottaa sanoinkuvaamatonta iloa ja Herra tarkkailee meitä yhä kiinteämmin. Jeesus tanssi ilahtuneena, kun lauloimme ylistyslauluja. Hän tanssi noin tunnin. Sitten Herra sanoi kovalla äänellä: ”Minä suon teille erikoislahjoja. Tulkaa kaikki eteen riviin. Lähtekäämme tänään ryhmänä taivaaseen!” Kaikki huusivat ja iloitsivat: ”Kyllä! Iloitaan ja riemuitaan!”

Ryhmämatka Taivaaseen Herran Kanssa

Kysyin Herralta: ”Herra, muistan kun sanoit, ettet voi ottaa kuin yhden henkilön kerrallaan taivaaseen.” Herra vastasi: ”Kyllä, niin sanoin. Mutta te olette tehneet minut tänään todella onnelliseksi. Haluan ottaa teidät kaikki ryhmänä taivaaseen! Miksi valitat?” Vastasin: ”Ei, en ollenkaan! En valita! Pikemminkin kiitän sinua. Kuitenkin joukossa on joitain, joiden hengelliset silmät eivät vielä ole avatut – kuinka he voivat nähdä?” Herra vastasi: ”Älä ole huolissasi siitä asiasta. Pyhät, joiden silmät ovat auki, seisovat rivissä niiden kanssa, joiden ei ole. He seisovat rivissä niin että joka toisen silmät ovat auki ja joka toisen ei. Täten ne, joiden silmät ovat auki, kykenevät selittämään kaikille mitä taivaassa näkevät.” Jatkoin kysellen monia asioita ja monien uteliaisuuttani herättäneiden asioiden selvittelyä. Herra vastasi: ”Pastori Kim! Miksi olet niin uskonnollinen? Sinusta on tullut hyvin uskonnollinen ja nyt se on tullut tavaksesi. Miksi et murtaudu ulos tuosta uskonnollisesta tilastasi ja rutiinistasi ja anna minulle aitoa palvontaa ja palvelua?” En kyennyt sanomaan mitään. Seurasin Häntä hiljaisuudessa.

Herra puhui: ”Minä rakastan palvontaa mitä sinun kirkkosi antaa Minulle. Olen erittäin ilahtunut, iloinen, ja hämmästynyt teidän ylistyksestänne. Lopetetaan puhuminen ja seuratkaa Minua. Tänään pastori Kim kokee erikoisen tapahtuman. Hän saarnaa taivaan kirkossa. Saarnaa humoristisesti ja tuottaa Isälle ja Minulle iloa. Nyt taivaan pyhät ovat hyvin innoissaan. He tietävät, että ryhmä pyhiä Herran Kirkosta on tulossa vierailemaan taivaassa. He aikovat pitää juhlat. He riemuitsevat saadessaan nähdä teidät! He valmistelevat suurta juhlaa! Pastori Kim tulee saarnaamaan vaikuttavasti. Tähän mennessä Minä olen ollut ainoa, joka näki teidät ja kävi luonanne. Tänään lukemattomat väkevät enkelit ja taivaalliset pyhät kuuntelevat saarnaasi, henkilökohtaisesti. He nauttivat siitä. Pastori Kim, saarnaathan kuten olet saarnannut Maan päällä. Älä hermostu äläkä jähmety, vaan ole ja puhu vapaasti sellaisena kuin olet. Tee Isä, Minut ja Pyhä Henki iloiseksi!”, minua muistutettiin tästä jälleen. Kysyin Jeesukselta: ”Herra, hengellisiä silmiäni ei ole täysin avattu. Millaisen saarnan Sinä haluat, että pidän? ” Herra hymyili ja sanoi, että kyllä se hyvin menee.

Kim, Joosef: Me liikuimme taivasta kohti Jeesuksen johtamana. Me kuljimme ilmakehän ja avaruuden halki ja sitten saavuimme galaksiin. Joo-Eun huusi rivin päästä: ”Vau! Pastori! Olemme galaksissa!” Tällä kertaa Sisar Baek, Bong-Nyo kiljaisi: ”Sehän on galaksi!” Vaikka sen näkisi kuinka monta kertaa, galaksi on aina hämmästyttävä näky. Se on suuremmoinen ja mahtava.

Jeesus sanoi: ”Te kaikki – pitäkää tiukasti kiinni toistenne käsistä! Täältä me menemme pimeään tunneliin.” Milloin ikinä menen tämän pimeän tunnelin läpi, tunnen hyytävää kylmyyttä ja vakavoidun. Myös koko ihoni nousee kananlihalle ja alan vapista. Tästä tunteesta en todellakaan pidä. Herra huusi. ”Kallisarvoinen lammaslaumani Herran Kirkosta, te olette todella säälittäviä ja köyhiä. Jopa vaikeassa tilassanne, olette kaikki antaumuksellisia rukoilijoita. Siksi näytän teille taivaan ja taivasta niin paljon kuin haluatte sitä nähdä! Olemme melkein perillä.” Saavuimme taivaan portille. Siellä oli kaiken mielikuvituksen ylittävä määrä mahtavia enkeleitä ja taivaan pyhiä toivottamassa meidät tervetulleiksi: ”Hallelujaa! Vau! Tervetuloa taivaaseen! On täytynyt olla väsyttävä matka tulla tänne taivaaseen asti. Oi - tuo pyhä on Pisama! Olen aina kuullut sinusta! Neiti Syntymämerkki! ( Miss Mole). Näen sinut taas! ” Tervetulojuhlijoiden keskellä saatoin nähdä jo ennestään taivaassa usein tapaamiani henkilöitä, ja myös monia, joita en ollut ennen tavannut. He toivottivat tervetulleiksi ja halasivat meitä. Heillä piti kiirettä päästä tervehtimään meitä kaikkia.

Ensiksi astuimme Isän Valtaistuimen eteen ja kumarsimme syvään kunnioittavasti. Pastori sanoi: ”Isä Jumala, me, jotka olemme täynnä syntiä, olemme täällä. Anna syntimme anteeksi.” Isä sanoi: ”Teidän täytyy olla matkastanne väsyneitä. HaHaHa!” Hän nauroi syvällä äänellään kovin ilahtuneena.

Niin pian kuin Isä Jumala ja Jeesus sallivat meidän keskustella taivaan pyhien kanssa, suuri joukko pyhiä kerääntyi ympärillemme puhuakseen meidän kanssamme. Taivaassa, Jumalan ilahduttamiseksi, oli suunniteltu neljä erilaista erikoistapahtumaa. Meidän tuli johtaa näitä tapahtumia. Meistä näytti tulleen hyvin suosittuja. Mutta pastori näytti olevan ryhmämme vetonaula.

Yhä enemmän taivaallisia pyhiä kerääntyi pastorin ympärille. He tulivat innolla kättelemään häntä. Maan päällä monet ihmiset jahtaavat filmitähtejä ja yrittävät saada heidän nimikirjoituksensa. He tulevat yhdestä nimmarista innostuneeksi ja onnelliseksi. Me tunsimme olevamme samankaltaisessa tilanteessa, joka oli taivaassa. Olin erittäin yllättynyt. Kun katsoin isääni, joka puhui Jeesukselle, isäni alkoi kyynelehtiä:

” Rakas Jeesukseni! Maan päällä olen Mr. Nobody ( Herra Ei-kukaan). Minut tunnetaan vain pienen kirkon pastorina. Olen pastori, joka ei todellakaan johda mitään suurta kirkkoa. En ymmärrä, miksi taivaalliset pyhät haluavat tavata meitä ja juhlia takiamme. En ymmärrä tätä hetkeä”, maallinen isäni sanoi. Herra vastasi: ”Enkelit ovat jo taltioineet jumalanpalveluksesi taivaallisella videokameralla ja sitä näytetään taivaassa. Lisäksi kasvonne ja kaikki tarinanne ovat taivaan sanomalehdessä. Jaan taivaan sanomalehden kaikille pyhille. Siksi teistä kaikista on tullut suosittuja”.

Kun todistin tuota näkymää, minusta tuntui, että olisin pikemminkin nähnyt unta kuin todellisuutta. Taivaalliset pyhät kertoivat, että Jeesus tuntee jokaisen yksittäisen tekomme ja taltioi sen. Sitten Hän kertoo taivaallisille pyhille meistä. Läsnä oli joukoittain Raamatussa mainittuja uskon ihmisiä, jotka tulivat tapaamaan meitä. Mekin saatoimme puristaa heidän käsiään ja halata heistä jokaista.

Minä myös tapasin pastori Kim, Young Gunin, joka oli ollut kirkossamme vieraspuhujana. Hän sanoi: ”Vau! Joosef, olet tullut tänne! Ennen kuin olin tullut taivaaseen, en tiennytkään, että Herran kirkko on näin kuuluisa taivaassa.” Me kaikki nauroimme yhdessä ja halasimme toisiamme. Olimme haltioissamme. Minä käänsin pastori Kim Young Gunin keskustelun isälleni. Tarkistin, miten muilla kirkon jäsenillä meni. He kaikki kävivät vilkasta keskustelua lukemattomien taivaan pyhien kanssa.

Halusin keskustella erityisesti Mooseksen kanssa enemmän kuin kenenkään muun pyhän tai profeetan kanssa. Olin aiemmin jo päättänyt, että jos ikinä saisin vielä vierailla taivaassa, haluaisin tavata juuri Mooseksen. Niinpä huusin: ”Profeetta Mooses!” Heti kun olin huutanut, Profeetta Mooses ilmestyi ja tervehti minua. ”Tervetuloa, Pyhä Joosef! Minä todella toivotan sinut tervetulleeksi taivaaseen.” Mooses nyökkäsi kevyesti päällään tervetulemisen merkiksi. Mooses jatkoi: ” Ethän vain ylistä minua äläkä kutsu minua Profeetta Moosekseksi. Kutsu minua Pyhäksi Moosekseksi.”

Pastori ja Mooses tervehtivät toisiaan myös. Pastori sanoi: ”Mooses, me olemme tavanneet Jumalan pyhäkössä, eikö vain?” Mooses vastasi: ”Ah ha! Oikein!” Pastori sanoi: ”Me tapasimme salaisessa huoneessa, jossa on Liiton Arkku. Herra oli siellä kanssamme myös. Muistelen, että siellä oli joitakin muitakin asioita, olenko oikeassa?” Niin pian kuin pastori puhui aiheesta, Mooses torjui sen kädellään yllättyneenä ja sanoi: ”Sinun ei pidä puhua tuosta paikasta. Tuosta paikasta puhuminen on kielletty – Jumala ei salli sitä!” Pastori lopetti välittömästi.

Pastori Kim, Yong-Doo: ”Poikani Joosefin tulkkaamana kykenin puhumaan pastori Kim, Young Gunin kanssa, joka kuoli jo useita päiviä sitten.” Pastori Kim, Young Gun sanoi väliin: ”Minä ylirasitin fyysistä ruumistani Herralle. Minun elämäntoiveeni oli saada kuolla saarnan aikana alttarille. Ajattelin, että jos työni on Herralle, ylirasittumiseni olisi upea teko. Olin kuitenkin väärässä. Kun täytin 61, kuolin ja saavuin taivaaseen. Ymmärsin, että työni Herralle olisi ollut kyllin hyvää vielä sen iän jälkeenkin. Hoidin terveyttäni vastuuttomasti ja elämäni päättyi 61- vuotiaana. Tajusin sen vasta saavuttuani taivaaseen. Pastori Kim Yong – Doo, älä hoida terveyttäsi yhtä huonosti kuin minä. Pidä siitä hyvä huoli. Jatka työtäsi kuten sinut on määrätty jatkamaan, pelasta monia sieluja ja johdata heidät taivaaseen. Minä pyydän sinua, älä ole kuten minä?” Lukematon määrä taivaallisia pyhiä kosketti käsiäni ja ruumistani. Aina kun he koskettivat, ruumiini tunsi kosketuksen ja käteni liikkuivat spontaanisti.

Tapasimme taivaassa lukemattomia ihmisiä ja keskustelimme heidän kanssaan. Kättelimme ja tervehdimme pitkään kunkin kanssa kuten olisimme maassakin tehneet. Herra itse vei meidät eri paikkoihin taivaassa näyttääkseen ympäristöä. Vain hengelliset silmänsä auki saaneet kykenivät kaiken näkemään ja kertoivat toisille mitä tapahtui; nämä toiset olisivat muuten saaneet tyytyä vain tuntoaisteihinsa. Esimerkiksi kun taivaalliset Pyhät pitivät käsiämme, nykivät vaatteitamme tai halasivat meitä, saatoimme selkeästi tuntea nuo aistimuksina.

Keskustelut Mooseksen, Jobin, Samuelin Ja Simsonin Kanssa

Mooses seisoi rinnallani kautta koko vierailun, joka antoi meille mahdollisuuden keskustella monista Raamatun tapahtumista. Poikani Joosef oli yhteyshenkilö välillämme. Kysyin: ”Pyhä Mooses, minulla on kuuma temperamentti ja suutun helposti. Kuinka ikimaailmassa onnistuit johtamaan sellaisen ihmisjoukon Kanaanin maahan? Kun katsomme Moos.2: 17:1-6, niin siellä kerrotaan tapahtumasta, jossa iskit kalliota ja vettä alkoi virrata. Miltä se Sinusta tuntui?” Mooses vastasi: ”Minulla oli enemmän ongelmia kuin teillä nykypastoreilla on. Minäkin olin temperamentikas ihminen. Itse asiassa en halua keskustella mistään mitä minulle maan päällä tapahtui.”

Mooses on todella suuri pyhä. Hän on aina nöyrä, eikä milloinkaan ylistele hyvillä töillään. Myös muut taivaalliset pyhät olivat ihan samanlaisia. Yritin haastaa Moosesta keskustelemaan kysymällä selityksiä joihinkin Sanan kohtiin, joita itse en ymmärtänyt täysin. Ihmettelin ja odotin mitä hän vastaisi niihin. Mutta joka kerta kun yritin kysyä, hän vain vastasi, ettei halua keskustella asioista, joita hänelle tapahtui maan päällä.

Kun olin lopettanut Mooseksen kanssa, tapasin Jobin. Hän on uskon mies. Meillä oli hyvä keskustelu. Sanoin: ”Pyhä Job! Jobin kirjan näitä sanoja on erityisesti kehuttu maan päällä: ‘Kun alkusi ovat nöyriä, tulevaisuutesi kukoistaa.’ (Job 8:7). Muut kirkon jäsenet ja minä käytämme tuota sanaa usein.” Job reagoi: ”Todellako? ” Minä: ”Kuinka selviydyit niin monesta koetuksesta ja kärsimyksestä? Olit suurenmoinen.” Job vastasi: ”En tehnyt mitään. Kaikki mikä tapahtui, tapahtui Isän Jumalan Armon kautta.”

Jatkoin kyselyjäni: ”Pyhä Job, elämäsi oli niin dramaattinen. Ruumiisi oli peittynyt matoihin ja rupiin ( Job 7:5). Olit kivuliaitten haavojen peitossa päästä varpaisiin. Otit jopa palasen rikkoutunutta saviastian palaa ja raavit sillä itseäsi. ( Job 2:7-8) . Haluaisin kuulla miltä sinusta tuntui. Haluan lohduttaa maan päällä sinun sanoillasi niitä pyhiä, jotka kärsivät erilaisissa koettelemuksissa.” Mutta Job pysyi itsepintaisesti kannassaan, että kaikki mikä tapahtui ja tehtiin oli tehty ja tapahtui Herran armon kautta.

Taas kerran kysyin Jobilta tapahtumasta Jobin kirjan lopussa:”Kaikki lapsesi kuolivat Saatanan kädestä, mutta Sinua siunattiin monilla lapsilla. Olivatko nuo seuraavat lapset vaimosta, joka kirosi Sinua vai oliko Sinulla toinen vaimo?” Job vastasi ikään kuin olisi harmissaan ja hän kysyi, miksi minulle oli niin tärkeää saada kysellä tuollaisia. Minä siis päätin keskustelun hänen kanssaan viimeiseen lausahdukseen: ”Kun Hän on koetellut minua, minä tulen esiin kuin kulta.” Selitin Jobille, kuinka monet Sanan palvelijat hellivät juuri tätä lausetta.

Jobin jälkeen keskustelin Samuelin kanssa: ”Pyhä Samuel, pidän lauseesta ‘Mitä minuun tulee, olkoon se minusta kaukana, että tekisin syntiä Herraa vastaan laiminlyömällä rukouksen Sinulle. Ja minä opetan sinulle tien, joka on hyvä ja oikea.’ Yritän elää tämän lauseen mukaan.” Samuel vastasi suurella ilolla: ”Ah! Ihanko totta? Kiitos sinulle! Rukoile lakkaamatta. Kun rukoilet, vastaukset aina tulevat.”

Tapasin ja keskustelin monen Raamatun henkilön kanssa. Ikävä kyllä en tuntenut taivaan todellisuutta, koska hengelliset silmäni eivät olleet avatut ja minun oli käytävä keskustelu Joosefin tulkkauksen avulla. Taivaassa oli iso juhla koska kirkkomme jäsenet olivat paikalla. Jeesus yllytti meitä: ”Kiiruhtakaa, lopettakaa keskustelunne taivaallisten pyhien kanssa. Menkäämme eri taivaan paikkoihin. Minulla on teille monia paikkoja näytettävänä.” Siksi en voinut kysyä kaikista Sanan paikoista, joita mielessäni oli. Jäi vielä monia jakeita, joiden merkitystä en tiennyt. Ne olivat vaikeita ja niille kullekin oli erilaisia tulkintoja. Halusin saada yksimielisyyden eri mielipiteisiin niistä. Mutta kykenin vain lyhyesti puristamaan kättä pyhien kanssa ja sanomaan hyvästit heille. Kun hyvästelimme lupasimme, että vielä tapaamme toisemme.

Hyvästien aikana jatkoin kysymyksiä Paavalille, Eenokille, Samuelille, Moosekselle ja Simsonille. Simsonin kanssa yritin nuuskia hänen suhteestaan Delilahin kanssa. Kysyin kuinka kaunis Delilah oli, että Simsonin täytyi paljastaa salaisuus hänelle. Simson vastasi, ettei hän halua keskustella tästä asiasta, koska se oli niin hämmentävä. Ymmärsin, että olin iskenyt sensitiiviseen asiaan enkä ottanut Hänen tunteitaan huomioon. Kun ymmärsin tämän, kaduin kysymystäni. Joosef sanoi: ”Pastori, lopeta nyt! Simson on hämmentynyt ja ymmällään.” Olin päättänyt keskustelun nolosti.

Tulitunnelin Sisäänkäynti

Jeesus sanoi: ”Seuratkaa Minua. Menkäämme Tulitunnelin sisäänkäynti-ovelle. Tunneli on täynnä Pyhää Leimuavaa Tulta”. Seurasimme Herran käskystä. Olin aiemmin pyytänyt henkilökohtaista palvelusta Herralta koskien tätä tunnelimatkaa. Nyt pyyntöni oli hyväksytty. Herra sanoi: ”Pastori Kim, koska sinulta puuttuu vielä rukousta, sinun on rukoiltava hieman enemmän saadaksesi tulla viedyksi tuohon tunneliin. Tänään, lastesi ja kirkon niiden jäsenten kautta, joiden hengelliset silmät on avattu, voit kysyä Tulitunnelista. Me vain seisomme tunnelin sisäänkäynnin edessä ja sitten palaamme.”

Herra seisoi tulitunnelin sisäänkäynnin edessä. Minä seisoin Herran takana. Me kaikki tunsimme leimuavien liekkien lämmön kun se henkäili tunnelista. Säteilylämpö oli niin kuumaa, että jouduimme kääntymään poispäin siitä. Kysyin Herralta: ”Vaikka me seisomme vasta sisäänkäynnin edessä, lämpö on valtava. Kuinka voin kestää kuumuuden? En ymmärrä kuinka voisin sen kestää.” Herra vastasi:

”Älä huolehdi itse siitä. Minä teen mahdolliseksi sinulle kestää kuumuus. Jotta Sinusta tulisi Tulipallo, sinun on astuttava sisään Tulitunneliin. Vain siten ja sen jälkeen sinulle voidaan suoda Tulen palveluvirka, joka kattaa monia alueita. Sinä käyt läpi kunkin vaiheen kerrallaan. Siksi huolehdi siitä, että valmistaudut jokaiseen vaiheeseen riittävällä rukouksella. Pidä itsesi hyvässä fyysisessä kunnossa ja – voimassa. Äläkä unohda neuvojani.”

Pyhien Kodit Taivaassa Sijaitsevat Samassa Naapurustossa

Kim Joo-Eun: Kun Jeesus näytti meille taivaalliset kotimme, Hän selitti kunkin yksityiskohtia. Pastorin koti oli oli niin korkea, etten nähnyt sen huippua. Rva Kang, Hyun-Jan koti oli hieman matalampi kuin pastorin. Mutta hänenkin kotinsa oli ällistyttävän korkea ja leveä.

Näin myös Veli Haak-Sungin , Sisar Yoo-Kyungin, veli Joosefin, diakonissa Shinin, Jung Minin, Miinan, Pyhän Lee, Kyung-Eunin ja omani kodit. Koska Pyhä Lee, Kyung-Eun oli juuri tehnyt parannuksen ja katunut ja tullut takaisin Herran luo, hänen kotinsa perustukset oli juuri tehty puhtaasta kullasta. Näytti siltä, että Jeesus oli päättänyt näyttää meille todella monia paikkoja taivaassa. Herra oli siirtänyt seurakunnan jäsenten kodit eräälle taivaan parhaimmista alueista. Nyt saatoimme elää läheisessä yhteydessä toisiimme ja nauttia toistemme ystävyydestä useammin. Näytti siltä, että mitä korkeammaksi kodit tulivat sitä leveämpiä ne olivat. Niiden muodot muistuttivat erään kukan, ”Aamun Kirkkaus ”, muotoa. Jotkin kodit olivat kuitenkin erilaisia muodoiltaan.

Herra antoi meille myös hieman vapaa-aikaa kävellä ja katsella. Sitä annettiin myös taivaan pyhille. Istuin nurmikolla ja lepäsin. Sitten pelailimme ja juoksimme ympäriinsä niin paljon kuin halusimme. Me kaikki hajaannuimme ja kävimme taivaan eri paikoissa. Aika maassa oli yli puolenyön, mutta taivaassa aika tuntui pysähtyneen. Ei ollut käsitettä ajalle.

2. Piet. 3:8: ”Tämä yksi älköön kuitenkaan olko teiltä salassa, rakkaani; Herralle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä.”

Saarna Taivaan Kirkossa

Sisar Baek, Bong-Nyo: Jeesus kutsui meidät kaikki kokoon. Hän pani meidät kaikki jonoon ja johti kohti taivaan kirkkoa. Sen jälkeen kun Hän oli kävellyt aika pitkän ajan, Herra sanoi: ”No niin, tässä on taivaan kirkko! Se on jo monien sielujen täyttämä. Mahtavat enkelitkin ovat tulleet. Nopeasti, käykää sisään!” Me kävimme nopeasti sisään kirkkoon.

Taivaan kirkko oli uskomattoman iso ja mahtava. Se oli upea ja sanoinkuvaamaton. Joosef ja Joo-Eun olivat hyvin vaikuttuneita. He huudahtelivat kun katselivat kirkon kokoa ja mittoja. Pastori ja vaimonsa, joiden hengelliset silmät eivät olleet avatut, eivät voineet nähdä mitä tapahtui. Kysyin Herralta: ”Herra, jos Sinä avaisit täysin pastorin ja hänen vaimonsa silmät ja antaisit heille mahdollisuuden saarnata, se olisi upeaa. On tosi valitettavaa, että he eivät näe.”

Herra sanoi: ”Pastori ja rouva Kang, Hyun-Ja saavat myöhemmin mitä syvimmän ja suurimman hengellisen uudistumisen. Vaikka he eivät nykyisin näe hengellisillä silmillään, he tulevat silti saarnaamaan innolla ja luovasti kuten tavallisesti.”

Minusta tuntui, että taivaan kirkko olisi ollut suurempi kuin koko maapallo. Kirkkoa eivät täyttäneet vain taivaan pyhät vaan myös enkelit osallistuivat. Molemmista syntyi valtaisa joukko. Jeesus meni alttarille, jossa Isän valtaistuin sijaitsi ja Hän sai kaikki meidät kumartumaan Isän edessä. Me kohteliaasti kumarsimme ja palvoimme. Sitten me kumarruimme maahan asti.

Kun Jeesus seisoi alttarin ristin edessä, Hän esitteli kunkin meistä taivaallisten pyhien joukolle. Jeesus seisoi alttarin keskellä. Ensimmäinen rivi vasemmalla, oli Mooseksen johtama. Enkelit Gabriel ja Mikael seisoivat kummallakin sivulla, yksi vasemmalla ja toinen oikealla.

He kaikki olivat kiinnittäneet katseensa meihin. Pastori meni alttarille ja tervehti joukkoa. Kun lauluja esitettiin koko ajan, ylistys ja palvonta alkoivat. Ihan kuten meidän kirkossa, ihmiset tanssivat Pyhässä Hengessä ja liikkuivat eteen. Ylistyksen ja palvonnan kuuluessa he tanssivat. Laulettiin lauluja kuten” Ota Vastaan Pyhä Henki”, ”Nouse ja Taistele Paholaista Vastaan” ym. Laulut jatkuivat kertoen Pyhästä Hengestä ja sitten Jeesuksen Verestä.

Näytti siltä, että rouva Kang, Hyun-Jan Pyhän Hengen tanssi olisi saavuttanut täyden kypsyytensä. Hän tanssi kuten vesi, joka virtaa rauhallisena. Hän aloitti tanssin voimalla, jossa hänen liikkeensä muuttuivat rauhallisuudesta voimaan, kun Pyhä Henki vuodatti Tulen hänen ylleen. Kun hän kuumeni Pyhän Tulen vaikutuksesta, hänen kasvonsa punehtuivat vähitellen. Taivaalliset sielut olivat kiinnittäneet katseensa rouva Kang, Hyun-Jan Pyhän Hengen tanssiin. Jeesus nauroi ilahtuneena äänekkäästi. Hän oli erittäin tyytyväinen: ”Rouva Kang, Hyun-Ja on rakastunut Minuun täysin.” Kun meillä oli jumalanpalvelus maan päällä, Herra oli tuonut profeetta Elian monta kertaa katsomaan palvelustamme. Jumalanpalvelusten jälkeen Elia saattoi lähestyä rouva Kang, Hyun–Jata ja hän sanoi: ”Kuinka ikimaailmassa osaat tanssia noin kauniisti Pyhässä Hengessä? Minä rakastan erityisesti käsiliikkeitäsi.” Ja sitten Elia sitten kosketti hänen käsiään.

Rouva Kang, Hyun-Ja tanssi Pyhässä Hengessä pitkään. Tanssin keskiosassa taivaan sielut ja enkelit huusivat innoissaan onnitellen kaikki yhteen ääneen. He myös tanssivat ja palvoivat Jumalaa yhdessä. Sitten pastori tuli ylös alttarille ja aloitti saarnansa Jeesuksen katsellessa sivulta. Kun pastori saarnasi, taivaalliset sielut nauroivat tai kuuntelivat vakavina sen mukaan mitä pastorin ilmeet antoivat aihetta. Hän saarnasi juuri samoin kuin maan päällä. Hän oli humoristinen kuten tavallista. Hän jopa käytti ruumiinsa eleitä saarnatessaan. Joka kerta kun hän keekoili ruumiillaan, se synnytti räjähdysmäisen naurumyrskyn.

Huhtikuun kahdeskymmenes, keskiviikko 2005

Saarnateksti: ”Näky odottaa vielä aikaansa ja rientää päämääräänsä eikä petä. Jos se viipyy, odota sitä, sillä varmasti se toteutuu eikä myöhästy. Mitä tulee tuohon kopeaan kansaan, sen sielu ei ole vilpitön. Mutta vanhurskas on elävä uskostaan.” (Hab. 2:3,4)

Pastori Kim, Yong-Doo: Talomme myytiin huutokaupalla. Sen jälkeen kun se oli myyty, saimme tusinoittain puheluja joka päivä. He halusivat meidät ulos. He puhuivat meistä epäkunnioittavasti ja uhkasivat meitä julmin puhein. Me liisasimme kodin ja meillä oli säästöjä. Nyt olimme vaarassa tulla potkituiksi ulos ja menettää säästömme. Meillä oli enää yksi ainoa mahdollisuus: lähteä. Se oli vain ajan kysymys. Tänään oli pahimmista pahin päivä: saimme puhelimitse viimeisen varoituksen. He olivat kertoneet meille yhdessä lauseessa: ”Lähtekää tällä viikolla.” Ja sulkeneet puhelimen. Sydämeni oli tuskassa ja stressissä. Pukeuduin voimisteluasuuni ja menin puistoon haukkaamaan raitista ilmaa. Silti sydämeni oli raskaasti taakoitettu.

Päivällispöydässä Vetosimme Herraan

Herra puhui Joo-Eunin kautta: ”Pastori Kim! Tässä tilanteessa, jos uskosi tulee heikoksi, minun on kuritettava sinua! Ne vaikeat koettelemukset, joita koet, eivät ole mitään verrattuna niihin siunauksiin, joita saat tulevaisuudessa. Siksi, ole kärsivällinen ja kestä.” Kun olin kuullut Herran sanat, tulin suuresti voimautetuksi ja lohdutetuksi. Herran sanat antavat minulle aina sanomattoman ilon, toivon ja lohdutuksen.

”Nyt meidän Herra Jeesus Kristus itse, ja Jumala, jopa meidän Isämme, joka on meitä rakastanut, ja on antanut meille ikuisen lohdutuksen ja hyvän toivon armonsa kautta, lohduttakoot sydämiänne ja valmistakoot teidät jokaiseen hyvää sanaan ja tekoon.”

( 2. Tess. 2:16-17)

Paholainen Syö Ja Pureskelee Ihmisen Kokonaisena

Kim, Joosef: Veli Haak-Sung ja minä pidimme käsiämme yhdessä ja seurasimme Jeesusta helvettiin. Jeesus sanoi: ”Joosef ja Haak-Sung, teidän molempien täytyy pitää tiukasti Minun käsistäni kiinni! Tänään näytän teille helvetin toisen paikan.” Jeesus keskellämme me molemmat pidimme Hänen käsistään tiukasti kiinni. Kun kuljimme kapeaa polkua, saatoimme nähdä sen molemmille puolille. Madot alkoivat lisääntyä kuin korkeiksi vuoriksi.

Vaikka pidimme Jeesuksen käsistä, madot alkoivat hyökkäillä ja pistellä meitä. Tiukasti Jeesuksen käsistä kiinni pitäen huusimme: ”Pyhä Tuli!” ja madot alkoivat putoilla pois. Mutta jos emme pitäneet Jeesuksen kädestä tiukasti, madot alkoivat pistää meitä uudestaan. Me kuljimme tuon paikan läpi ja kävelimme jonkun matkaa kun Jeesus sanoi: ”Katsokaa tuohon suuntaan!” Kun käänsin katseeni Jeesuksen osoittamaan suuntaan, melkein pyörryin siitä mitä näin.

Siellä oli muutama demoni, joilla oli suunnattoman suuri ruumis. Niiden koko näytti olevan kymmeniä tuhansia kertoja suurempi kuin ihmisten. Niitä oli viisi tai kuusi ja ne melusivat juhliessaan. Niiden äänet kantautuivat korviimme ja kuuluivat selvästi. Koko ruumiini tuli kananlihalle. Siellä oli musta pata, jossa oli ihmisten verta. He olivat pusertaneet ihmisistä veren pataansa. Pata oli täynnä kiehuvaa verta. Veren väri oli tummanpunainen ja se kiehui kuumuudesta.

Siellä oli lukematon määrä ihmisiä, kaikki alastomia ja sidottu. Heidät oli pantu riviin jättien vierelle ja jätit kiduttivat ihmisiä brutaalisti. Kun ihmiset odottivat vuoroaan, he kiljuivat ja vapisivat pelosta. Demonit kaappasivat muutamia ihmisiä yhteen valtavaan käteensä ja sitten toisella kädellään raapivat koko ruumiin ja repivät lihoiksi. Veri juoksi nopeammin kun haavat olivat isoja. Ensin veri juoksutettiin pataan ja sitten demonit alkoivat syödä ihmisiä elävinä päistään alkaen. Ihmisten kirkumiset nousivat helvetin taivaisiin asti. ”Ah! Auttakaa! Jättäkää meidät rauhaan! Paholaiset. Demonit. Ah!!” Paholainen ei ollut kiinnostunut ihmisten huudoista eikä aneluista. Aina kun demoni halusi syödä ihmisen elävänä, saatoin kuulla äänen, joka muistutti kanan ruston pureskelua. ”Vau! Herkullista! En voi uskoa, että onkin niin hyvää!” Ne söivät kuin pahantapaiset olennot, päästellen hirmuisia ääniä syödessään ihmisiä elävältä.

Seuraavaksi ne kaatoivat kiehuvasta padasta verta lasikuppeihin. Ne skoolasivat keskenään ja joivat verta. ” Hei! Nämä ovat todella onnenpäiviä. Juokaamme niin paljon kuin haluamme!” Ne juopuivat uhriensa verestä. Skoolaten kuppejaan ne nauroivat. Aika pitkän ajan ne nauttivat ja nauroivat.

Peloissamme veli Haak-Sung ja minä kerroimme Herralle: ”Jeesus! Nuo demonit ovat kovin pelottavia. Emme kestä tuota pelkoa. Emme enää kykene katsomaan. Mitä jos ne kaappaavat meidätkin?” Herra lohdutti meitä: ”Kaikki käy hyvin, sillä Minä olen teidän kanssanne.” Demonit vilkaisivat meihin silloin tällöin, kun ne juttelivat keskenään. Aina kun ne katsahtivat meihin, tulimme hyvin hermostuneiksi, mutta koska Herra oli vieressämme, tunsimme olevamme turvassa ja pystyimme sietämään nuo peloittavat tilanteet.

Demonien ulkonäkö muistutti kuvitettujen satukirjojen hahmoja. Niillä oli sarvi päässään ja yksi iso silmä keskellä otsaa. Ne muistuttivat yksisilmäisiä menninkäis-hirviöitä. Sen jälkeen kun ne olivat syöneet tarpeekseen ja mahansa olivat tulleet täyteen, ne näyttivät tyytyväisiltä. Ne pitivät nuijaa kädessään ja laittautuivat lattialle selinmakuulle. Ei näyttänyt siltä, että he heräisivät vähään aikaan. Kun veli Haak-Sung ja minä tulimme hyvin pelokkaiksi, emme tienneet mitä tehdä. Peloissamme hautasimme kasvomme Jeesukseen.

Sillä hetkellä Isän Jumalan valtaistuimelta tuli kirjakäärö. Heti kun Jeesus oli katsonut sen, Hän välittömästi otti meidät taivaaseen.

Pyhä Lee, Kyung-Eun: En ollut puhunut kielillä pitkään aikaan. Mutta nyt, kun puhuin kielillä, kieleni pyöri taaksenpäin ja olin tukehtua siihen. Silloin peityn kylmään hikeen ja olin lionnut kuin olisin juuri sateesta tullut. Ajattelin mielessäni: ”Ah! Tältä tuntuu ihmisistä, jotka tukehtuvat kuoliaaksi.” Kun taistelin ja vääntelehdin, saatoin töin tuskin hengittää. Sitten aloin tehdä parannusta, katua. En tiennyt, mutta pastori oli jo tiennyt, että minun oli vaikea hengittää. Hän tuli ja pani kätensä päälleni ja rukoili. Heti kun pastori oli rukoillut, kieleni tuli normaaliksi ja olin nipin napin välttänyt tukehtumiskuoleman. Rouva Kang, Hyuin-Ja ja Sisar Baek, Bong-Nyo istuivat takanani ja he rukoilivat puolestani. En ollut käynyt kirkossa pitkään aikaan. Olin jättänyt Herran kauan aikaa sitten ja nyt olin palannut. Olin kerran saanut kaikenlaisia henkilahjoja, joita olin tottunut käyttämään. Nyt kun palasin, kaikki lahjat oli otettu pois. Pitkän ajan lahjojen menetys oli ollut seurausta pahojen henkien petoksesta. Tahtoni ja ajatukseni olivat olleet pitkän ajan yhteydessä demoneihin monilla alueilla ja nyt tunnustin sen. Tänään päätin elää elämäni uskossa ja Jumalan edessä. Siksi pahat henget jatkuvasti kiinnittyivät minuun kaikin voimin. Mutta tämä välikohtaus teki uskostani päättäväisemmän ja vahvemman niin että olin valmis koko tahdollani seuraamaan Jumalaa.

Herran Kirkossa ilmentyneitä tapahtumia on ollut vaikea löytää muista kirkoista. Nämä kokemukset järkyttivät minua. Kun kirkon jäsenten hengelliset silmät avautuivat yksi toisensa jälkeen, näin, että he keskittyivät puhtaasti Herraan. Kun katselin heitä, olin kovin hämmentynyt pienen uskoni takia. Olin luullut, että uskoni olisi vahva ja että minä vaeltaisin palavasti. Ensimmäinen asia minulle oli ensirakkauteni uudelleen löytäminen. Niinpä tein parannuksen ja kaduin kyynelin.

”Minä sanon teille: `Samoin on taivaassa suurempi ilo yhdestä syntisestä, joka kääntyy, kuin 99 vanhurskaasta, jotka eivät parannusta tarvitse.`” ( Lk. 15:7)

JATKUU KIRJASSA NUMERO NELJÄ…

Sivut

Linkit

Login